maanantai 29. toukokuuta 2017

Kolme asiaa, jotka Agassin saatava kuntoon Djokovicin pelissä

Novak Djokovic ilmoitti Rooman Mastersin jälkeen, että miehen uusi valmentaja on Andre Agassi, joka tulee valmentamaan, ainakin osa-aikaisesti, serbiä. Yhteistyö alkoi viime viikolla Ranskan avoimien valmistautumisjaksolla ja itse asiassa jo tänään on mahdollisuus nähdä ensimmäistä kertaa miten yhtälö lähtee liikkeelle, kun Djokovic avaa turnauksensa Garrosin keskuskentällä.

Agassin työlistalla on mielestäni ainakin kolme isoa osa-aluetta.

1) Uskallus pelata aggressiivisesti
Isoin yksittäinen asia, joka Djokovicin pelissä mättää on, aggressiivisuuden puute. Siinä mielessä Agassin valinta on täysosuma, sillä hän, jos kuka, tietää mitä takarajan päältä pelaaminen ja pelin vieminen vaatii. Djokovic ei ole luontaisesti koskaan profiloitunut kovaksi hyökkäyspelaajaksi, mutta näinä vuosina kun mies kenttiä hallitsi, niin myös hän todella omisti takarajan ja dominoi peliä siitä käsin. Otti kaiken ajan vastustajalta pois, löi painavaa ja riittävän pitkää peruslyöntiä ja iski tappavia iskuja niiden päätteeksi tai usein jopa puolustuksesta. Viimeisen vuoden ajan tuo peli on ollut lähinnä muisto vain ja serbi on keskittynyt lyömään keskikaistaa ja odottelemaan vastustajan virhettä. Tämä pelitapa ei varmastikaan kelpaa Agassille, eikä varmasti Djokovicille itselleenkään.

2) Lentopeli
Vuosikausia Djokovicin isoin puute on ollut lentopelissä. Vain voimiensa tunnossa mies on uskaltautunut verkolle palloja päättämään, mutta kovinkaan luontaista osaa verkkopelistä ei ole Djokovicin peliin muodostunut. Aivan kuin hän ei "jaksaisi" lähteä päättämään palloja verkon suuntaan, vaan jättäisi ratkaisut suosiolla takakenttäpelin varaan. Tässä suhteessa hän jää tietysti Roger Federerin, mutta myös Rafael Nadalin varjoon, joka mielellään käy tiputtamassa volleyt painavien peruslyöntien päätteksi etukenttään. Aivan yhtä hyvin samaa voisi käyttää Djokovic, sillä kun peruspelin painavuus löytää entisen tasonsa, niin paikka tähän olisi mitä parhain. Tämä haaste voi olla Agassille kuitenkin melkoinen, sillä jos tässä ei onnistunut Boris Becker, niin miten sen osaisi juurruttaa takakentällä enemmän viihtynyt Agassi?

3) Fysiikka
Tämä voi ehkä kuulostaa hurjalta ja jopa kaukaa haetulta, mutta jos pikkulintuja tai esim. juuri Beckeriä on uskominen, niin Djokovic ei ole treenannut viime vuoden Ranskan jälkeen riittäviä, tai ainakaan samoja määriä kuin piikkipaikalla ollessaan. Voi hyvinkin olla, että tämä heijastelee itseluottamuksen puutokseen. Jos Djokovicillä on vähänkin sellainen tunne, ettei duunia ole riittävästi tehty ja/tai kunto ei ole paras mahdollinen, niin luotto omaan peliin voi olla rajoittunutta, varsinkin kun pelin yksi suurimpia kulmakiviä on raju ja fysiikkaa vaativa puolustuspeli. Historia näistä totaalisista hyytymisistä uran alkuvuosilta on kaikkien muistissa. Agassin oma fysiikkatreenari Gil Reyes voisi olla suureksi avuksi tässä kohtaa, joten voisin kuvitella, että Djokovic ottaa leiritystä Las Vegasin suunnalla hyvinkin pian.

Tärkein asia Djokovicin kohdalla on kuitenkin pelaajan oma motivaatio. Siihen ei Agassi eikä kukaan muukaan superkoutsi pysty vaikuttamaan. Kun menestystä ja täysin ainutlaatuisiakin saavutuksia on tullut monta vuotta jatkuvalla syötöllä, niin vähemmästäkin tietysti nälkä lähtee. Tämä Djokovicin on ratkaistava jotenkin itse. Uusi alku puhtaalta pöydältä uusin kuvoin on mielestäni hyvä alku ja loistava merkki.

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Ennakko: Roland Garros 2017

Kauden toinen Grand Slam, Ranskan avoimet, tuttavallisemmin Roland Garros, alkaa tänään. Ja mistä asetelmista Pariisissa lähdetäänkään! Tätä herkkua on siis luvassa nyt kahden viikon ajan, joten tässä ennakkoa!

Asetelmissa mielenkiintoisinta on se, että voitot ennakkosuosikkien joukossa ovat menneet pääkisaa lähestyttäessä melko mukavasti ristiin, varsinkin siis viimeisen Mastersin osalta. Kun massakauden alussa ja sen edetessä näytti pahasti siltä, että Rafael Nadal voittaa tänä vuonna kaikki, niin Dominic Thiemin juuri Roomassa, kevään kolmannessa keskinäisessä kohtaamisessa, ottama Nadalin päänahka toi kaivattua häiriötä asetelmiin. Seuraavalla kierroksella Thiem joutui puolestaan pahoin Novak Djokovicin raatelemaksi, joka taas jäi Alexander Zverevin jalkoihin finaalissa. Nämä neljä nimeä voivat kuitenkin yltää Pariisissa vaikka mihin.

Kun heihin lisätään eilen Geneven turnauksen voittanut ja nousuvireinen Stan Wawrinka sekä kaavion arvaamattomimmat pelaajat kuten vaikkapa Andy Murray, Marin Cilic, David Goffin, Milos Raonic, Pablo Cuevas,  Borna Coric, Juan Martin del Potro ja Lyonissa voittanut Jo-Wilfried Tsonga tai nippu aina vaarallisia espanjalaisia Albert Ramos-Vinolasin ja Pablo Carreno Bustan johdolla, niin käsillä on todellakin erittäin mielenkiintoinen turnaus. Isoja yllätyksiä nähtäneen varmasti.

Tosiaan, vaikka käytännössä kaikki lukemani ennakot povaavat Rafael Nadalille jo historiallista kymmenettä mestaruutta, niin en näe itse, että Nadal olisi ihan näin selvä suosikki, vaikka iso suosikki onkin. Nadal toki voitti kolme isoa massaturnausta Garrosin alle saaden ison kasan hyviä päänahkoja sekä hurjasti itseluottamusta, mutta suuren suuria uhkia hänellekin kaaviosta löytyy.

Uuden valmentajan, Andre Agassin hahmossa, hankkinut Novak Djokovic lienee uhista edelleen se isoin. Djokovic on väläytellyt jo ajoittain ja oli jo Nadaliakin vastaan ottelun lopussa lähellä vanhaa huipputasoaan. Piikkitasolleen mies pääsi kuitenkin vasta Roomassa kukistamalla Dominic Thiemin täysin pystyyn. Toki nuoren itävaltalaisen takki oli edellispäivän Nadal-voiton osalta varmasti ja varsinkin henkisesti, vähän tyhjä, mutta siitä huolimatta Djokovic osaa lanata tarpeen mukaan edelleen.

Sikäli mielenkiintoista, että Djokovicin kanssa Thiem myönsi yllättävän avoimesti olevansa edelleen täysin neuvoton, aivan kuten keskinäinen tilasto 5-0 serbille osoittaakin. Thiemillä on kuitenkin peli ja lyönnit olemassa tämän turnauksen voittoon, mutta Djokovic puolivälierässä paras viidestä -ottelussa on todennäköisesti vieläkin liikaa. Se vaatii ainakin rutikuivaa hellekeliä, jolloin miehen mahtavista yläkierteistä saa kaiken irti. Sama koskee toki esimerkiksi Nadaliakin.

Djokovic puolestaan osaa uskaltaessaan edelleen tarvittaessa ottaa palloa takarajan päältä aggressiivisesti ja varmaa on, että juuri tätä myös uusi valmentaja Agassi varmasti serbille painottaa. Taakse vetäytymällä ja/tai passiivisuudella ei ole viime vuosina voitettu missään mitään. Djokovic tulee pomminvarmasti hurjalla painolla otteluihin ja on siten erittäin vaikeasti lyötävissä tai saatavissa puolustusasemiin. En ole aivan vakuuttunut tämänhetkisen Djokovicin fysiikasta, mutta jos mies uskaltaa jo alkukierroksilla tulla esimerkiksi rystyllään kentän sisäpuolelle painamaan niitä pitkin linjaa, niin varmaa on, että toisella viikolla Djokovic on erittäin, erittäin vaarallinen, jolloin vastustajilta vaaditaan hurjaa pommitusta serbin kaatamiseksi.

Roomassa siinä onnistui Alexander Zverev ja upeasti onnistuikin. Syöttö toimii upeasti ja lyönneissä on käsittämätöntä pituutta ja painoa lähes joka tilanteessa. Isoin huoli turnausta ajatellen on saksalaisen puolustuspeli pitkissä Grand Slam-otteluissa ja pitkässä turnauksessa, jossa myös fysiikka näyttelee isoa roolia. Jos nuorukainen taas pääsee viemään itse peliä, niin häntä on yksinkertaisesti vaikeaa laittaa puolustamaan. Tasaisuutta saattoi tulla itseluottamuksen kautta kuin tilauksesta ensimmäisen Masters-voiton myötä, mutta sitä tässä todellakin tarvitaan. Kaavio ei ole Zvereville helppo, mutta ei mahdotonkaan, sillä Nadal, Djokovic ja Thiem ovat toisella puolen kaaviota ja ainakin Rooman finaalissa mies osoitti kylmäpäisyyttään tekemällä Djokovicistä, jos ei nyt kiukuttelevaa junioria, niin jotain sinne päin.

No mutta, sitten se tapaus Nadal. Espanjalainen on ollut tällä massakaudella täysin suvereeni ja onpa alkukausi muutenkin sujunut erittäin hyvin. Mies on jopa hieman karussa tämän vuoden race-pisteissä, lähinnä toki Federerin pelaamattomuuden takia, mutta parantuneesta tasosta se tietysti kertoo.

Eniten on parantunut miehen liikkuminen, mikä tietysti edesauttaa parempaa lyömistä. Peliin tulee kummasti lisäpainoa, kun jalat vievät miestä vikkelämmin lyöntipositioihin. Pelissä on entisaikojen virtaviivaisuutta huomattavasti enemmän kuin edelliskausina ja vaikuttaisi siltä, että mies ei pitkästä aikaa todellakaan suostu helpolla häviämään. Vaikeasti voitettavuus on ollut yksi Nadalin tavaramerkeistä ja vaikuttaisi siltä, että tuo mojo on saatu peliin takaisin. Tämä näkyy uskalluksena pelata ajoittain lähes täydellistä massatennistä. Hurjaa vastustajan riepottelua kovilla kulmilla ja vielä kovemmilla yläkierteillä, tappavia viimeisiä iskuja linjaan ja krosseina, stoppareita sekä verkollenousuja sinne tänne sopivasti peliä sekoittaen ja niin edelleen. Syöttäminen on parantunut merkittävästi ja erityisen merkille pantavaa on se, kuinka paljon Nadal voittaa kakkossyötöillään pisteitä. Se määrä korreloi valtavasti ottelun voittajaa ratkottaessa.

Uhkakuviakin Nadalilla on. Jos keli on raskas eli kylmyyttä ja kosteutta riittää, niin raskaaseen palloon on vaikea saada painoa kierteellä. Tällöin juuri joku Djokovicin kaltainen pelaaja pystyy ottamaan palloa aikasin ja syömään Nadalilta ratkaisevasti lyöntiaikaa. Toinen iso uhka on fyysinen kuorma, jota espanjalaisella on väliviikosta huolimatta lähes täydet neljä viikkoa viidestä mahdollisesta. Toiselle viikolle tulisi päästä minimaalisella kuormalla, jotta peli puuroudu jalkojen väsähtäessä. Se tietäisi varmaa kuolemaa kymppihaaveille Garrosilla. Lisäksi kisa olisi saatava alusta saakka lennokkaasti käyntiin. Yskähtely alkukierroksilla ei ehdi kasaamaan tarvittavaa itseluottamusta ratkaisupeleihin mennessä. Kaavio olisi espanjalaiselle oikeastaan melko optimaalinen, mitä nyt tietysti Djokovic kummittelee jälleen välierissä.

Toisella puolen kaaviota on selkeästi enemmän epävarmuutta semifinalisteista ja sijaa isommillekin spekulaatioille. Edellä mainitulle Alexander Zvereville olisi nyt tyrkyllä oiva reitti heti isoon palkintoon myös Grand Slameissä, mutta uhkiakin on kosolti, alkaen heti ensimmäisen kierroksen Fernando Verdascosta. Pablo Cuevas on pelannut upeasti tämän kauden massoilla ja potentiaalinen kolmannen kierroksen kohtaaminen olisi yksi kierroksen makupaloista. Sitten siellä olisi tarjolla mahdollisesti Kei Nishikoria, Andy Murrayta tai del Potroa tai John Isneriä sekä Wawrinkaa, jotka kaikki kyllä täysin voitettavissa myös kaikista isoimmilla areenoilla.

Andy Murrayn massakausi on selvästi kärsinyt niistä käsivammoista, joita mies kovien kenttien päätteeksi koki. Painoton syöttäminen, varsinkin kakkossyöttöjen osalta, puurouttaa koko pelin (ja pään) varsin passiiviseksi tuuppaamiseksi, joten kovin pahalta näyttää skotin tie maailman ykkösenä edelleen. Olisin kuvitellut, että Murray jättäisi massakauden kesken, parantaisi kättään ja keskittyisi ruoho- ja kovien kenttien kauteen, jolloin hänellä on noin kolme miljardia pistettä puolustettavana. Juan Martin del Potro lienee jo kierroksella kolme liian kova nyky-Murraylle, jos toisaalta hänkään on vielä vammoistaan tarpeeksi tervehtynyt.

Stan Wawrinkan aaltoilu on jatkunut pitkin alkukautta, mutta voitto Genevessä antaa odottaa parempaa Garrosilta. Parin vuoden takainen mestaruus on varmasti tuoreessa muistissa ja kun kuormaa ei ole isommissa massa-Masterseissa juuri kertynyt, niin tuskin tämän viikon maksimipelimääräkään miestä Pariisissa tukottaa. Mielenkiintoista nähdä, miten Stan kaavion "helpommalla" puolella etenee. Nälkä kasvanee turnauksen edetessä ja Stanin kohdalla se on aina hurja merkki.

Paljon spekuloitavaa, mutta äh, lukitään nämä ja niillä mennään:

Puolivälierät:
Del Potro vs. Zverev
Wawrinka vs. Cilic
Nadal vs. Carreno Busta
Djokovic vs. Thiem

Välierät:
Wawrinka vs. Zverev
Nadal vs. Djokovic

Finaali:
Wawrinka vs. Nadal

Voittaja:
Nadal.

Eurosport ja Eurosport Player näyttävät turnauksen.

maanantai 22. toukokuuta 2017

#NextGenATP ja #TheNextOne ovat täällä?

Vihdoikin! Vihdoinkin on käsillä hetki, jolloin nuoret alkavat voittaa dinosauruksia ja ovat ottamassa paikkaansa terävimmältä huipulta. Niin upeaa kuin Roger Federerin ja Rafael Nadalin alkuvuoden "paluut" kärkikahinoihin ovat tänä vuonna olleetkin, niin vielä upeampaa on, että nuoret haastajat ovat vihdoin nousemassa kärkitaisteluihin aidosti mukaan.

Alexander Zverevin ensimmäinen Masters-voitto Rooman massoilla on isossa kuvassa tämän vuoden merkityksellisimpiä asioita, joita miesten tenniksessä on tapahtunut. Zverev on nuorin Masters-voittaja sitten Nadalin, joten parhaimmassa tapauksessa tämä hetki on konkreettisesti uuden ajan alku.

Tapa, jolla ensimmäinen Masters-voitto tuli, oli upea ja sen kruunasi todella kypsä esitys finaalissa. Saksalainen sai Novak Djokovicin näyttämään lähinnä pelinsä kanssa rimpuilevalta juniorilta vaikka kyseessä on tietysti täysin eri sukupolven pelaaja. Zverevin rauhallisuus ja eleettömyys olikin sunnuntaina lähes majesteettista "kuningas-Djokoviciin" verrattuna.

Zverevin lyöntien rentous, pelottomuus, pelin painavuus ja syöttötyöskentely huokuvat ja ovat huokuneet jo pitkään sellaista auraa, josta suurpelaajan tunnistaa huonommallakin näöllä. Jos otteisiin tarttuu tämän voiton ja itseluottamuksen myötä tasaisuutta, on Zverev hyvinkin pian aito uhka kenelle tahansa myös Grand Slam-tasolla paras viidestä -otteluissa.

Moni oli povannut seuraavaksi massakuninkaaksi Dominic Thiemiä, eikä siinä välttämättä väärässä olla, mutta kuvaavaa Zverevin hyvyydelle on, että juuri hän ottaa Masters-voiton massalla ennen neljä vuotta vanhempaa Thiemiä. Toki massa on Zverevinkin lempialusta, mutta miehenalussa on valtavasti potentiaalia iskeä yhtä rajusti myös muilla alustoilla.

Thiemin osalta en ole tästä asiasta aivan varma. Pelissä on massalle erinomaisesti soveltuen valtava määrä kierrettä, kickiä ja voimaa takana, mutta tämän kombinaation tuottaminen vaatii aina lyönnin hurjaa latausta sekä aikaa lyönnille. Kun ajan ottaa pois, kuten takarajan päällä majaillut Djokovic teki Rooman semifinaalissa, on tulos murskaava. Massalla aikaa usein on, mutta muilla alustoilla nämä aikavarkaat ovat vahvemmilla. 

Toki on sanottava, että myös Thiemiltä Rooma oli upea turnaus. Voitto Nadalista massalla oli oiva näyte myös tämän nuorukaisen taidoista ja potentiaalista. Kun alla oli kaksi perättäistä tappiota parin edellisviikon aikana Nadalille, oli mentaalisesti erittäin kova suoritus kääntää asetelma voitolliseksi. Ei siis toisaalta ihme, ettei Nadalia vastaan nähty hurmos kantanut enää semissä Djokoviciä vastaan, joka on itävaltalaiselle vielä voittamaton linnake.

Kun näiden nuorten miesten joukkoon lisätään vielä hieman ailahteleva ja loukkaantumisherkkä, mutta hitaasti kypsyvä Nick Kyrgios, pienin varauksin ehkä Lucas Pouille ja vielä kovin työjuhtamainen Borna Coric, voidaan bigfourille tai bigfivelle alkaa suunnittelemaan jäähyväisiä parin vuoden päähän. 

Välisukupolvelle Grigor Dimitrovin, Kei Nishikorin ja Milos Raonicin johdolla tulee vielä kiire ehtiä tähän junaan. Se itse asiassa saattoi jopa mennä jo.

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Tennikseen uusia sääntöjä?

Syksyn Milanon #NextGen-turnauksessa, jossa pelaavat kuluvan kauden parhaat alle 21-vuotiaat pelaajat, tullaan testaamaan nippu uusia sääntöjä. Vaikka laji on todella perinteinen ja itsekin olen tässä suhteessa hieman vanhoillinen, niin osalle uusista säännöistä antaisin kernaasti mahdollisuuden. Ja osalle en.

Aiheesta kirjoitti tänään HS ja blogistinkin on siis otettava heti tuoreeltaan aiheesta koppia.

Ehdotus: Erät neljään, ottelut paras viidestä
Ehottomasti kokeilemisen arvoinen uudistus. Toimiessaan tällä saataisiin erän "ratkaisuvaiheet" nopeammin kehiin ja niitä olisi useammin eli vähintään kolmessa erässä. Grand Slam-tasolla olisin valmis harkitsemaan tätä uudistusta heti alkukierroksille, esimerkiksi neljännelle kierrokselle saakka.

Ehdotus: Pisteiden välisen ajan näkyvä aikaseuranta, maksimiaika 25 sekuntiin
Myös tämä ehdottomasti kehiin. Nyt monella pelaajalla pisteiden välinen aika venyy jatkuvasti pidemmäksi kuin käytössä olevat 20 (Grand Slamit) tai 25 (muut kisat) sekuntia. Yksi raja, esimerkiksi tuo 25 sekuntia, olisi hyvä ja selkeä.

Jättäisin kuitenkin tilaa pienelle ja samaan aikaan haastavalle joustolle, sillä peli on erittäin fyysistä ja kentät usein hitaita, joten ylipitkiä palloralleja nähdään välillä paljonkin. Mieluummin katsoisinkin peliä, jossa pelaajat ovat palautuneet edes vähän edellisestä pisteestä kuin kahden täysin uupuneen pelaajan tuuppausta, vaikka ymmärrän kyllä gladiaattorinäkökulmankin. Yleisö haluaa draamaa.

Mutta. Myös yleisön kannustus, aallot ynnä muut tempaukset pidentävät usein pisteiden välistä aikaa, joten ääritilanteessa saattaisi käydä jopa niin, että kotiyleisön tuki omaa pelaajaa kohtaan lisäisi tämän palautumisaikaa, jos tilanne sitä vaatisi. En siltikään tappaisi yleisön hyvää fiilistä 25 sekuntiin, sillä ne hetket, jolloin yleisö osoittaa villinä suosiotaan matsien huippu- ja/tai ratkaisupisteiden yhteydessä, ovat maagisia.

Ehdotus: Verkkosyötön uusimatta jättäminen
Tämäkin kuulostaa hyvältä. Se nopeuttaisi peliä ja toisi ehkä myös lisädraamaa syöttöihin sekä palautuksiin. Huipputurnauksissa verkot ovat usein niin kireällä, että pallot sinkoutuvat niistä lähinnä pitkiksi, mutta varmasti mielenkiintoisiakin hetkiä tämä tarjoaisi.

Ehdotus: Valmentaminen/kommunikointi valmentajan kanssa kesken ottelun
Tälle puolestaan ehdoton ei. Olen valmistellut tästä bloggausta jo aiemmin, mutta avauduttakoon tästä lyhyesti vasta nyt. Tennis on kautta aikojen ollut laji, jossa pelaajan on pärjättävä omillaan koko ottelun ajan ja osa lajin raakuudesta sekä ihanuudesta tuleekin juuri tässä. Pelaaja on kentällä nimenomaan yksin. Tekee ratkaisunsa, selvittää ongelmansa, pähkäilee strategiansa ja korjaa lyöntinsä itse. Yksin. All. By. Himself/herself. Ja rakastan juuri tätä. Piste.

Ehdotus: Katsojilla vapaa liikkuminen sivukatsomoissa
Toinen uudistus, jolle sanon jyrkästi 'ei'. Liike aiheuttaa aina hälinää ja melko varmasti tämä kostautuisi niillä kriittisillä hetkillä ja pelaajista epäsuositumpi joutuisi kärsimään yleisön käytöksestä, kuten Nick Kyrgios taannoin ottelussaan Roger Federeriä vastaan, josta jo bloggasinkin. Ei, ei ja ei. Turvat tukkoon ja pakarat penkkiin!

Elämme kuitenkin mielenkiintoisia vaiheita ja erittäin hienoa nähdä, että tenniksessäkin kokeillaan uutta. Palataan uudistuksiin viimeistään tuon Milanon #NextGen-turnauksen yhteydessä ja arvioidaan tilanne silloin uudestaan.

tiistai 16. toukokuuta 2017

Ennakko: Rooma 2017

No niin, Madrid meni estimaattien osalta sopivasti persiilleen, joten otetaanpa uusi yritys Roomaan. Tässä ennakko!

Todellakin, Rafael Nadalin vire kesti ennakkoon vaikeimmankin massaturnauksen Madridissa ja vieläpä melko kovalla kaaviolla, joten hurjalla draivilla espanjalainen tätä massakautta tällä hetkellä vie. 

Nyt kun turnauksia on jo kolme pelattu ja isoja testejäkin tullut jo muutama, voidaan sanoa, että Rooman, kuten Roland Garrosinkin, suhteen Nadal on ehdoton suosikki. Varsinkin kun Novak Djokovicin, Andy Murrayn ja Stan Wawrinkan otteet ovat olleet kovin mollivoittoisia. Roger Federerin eilinen ilmoitus massakauden jäämisestä kokonaan väliin ei yllättänyt, mutta isoa kuvaa sveitsiläisenkään massapaluu tuskin olisi muuttanut. Pakka olisi ollut toki Rogerillekin sopivasti levällään, mutta Nadal on nyt liian murhaavassa kunnossa lempialustallaan, joten parempi ottaa nyt kunnon lepo ruohokautta ja Wimbledonia ajatellen.

Nadalille tärkeintä Madridissa oli saada muun muassa tappioputki Djokovicia vastaan poikki ja niin myös lopulta kävi. Iso mentaalinen patouma on nyt, ainakin hetkellisesti, murtunut. Lopussa ja varsinkin ottelun jälkeisissä tuuletuksissa oli nähtävissä, että taakkaa alkoi olla rajusti. Kun tuohon lisätään tiukka finaalivoitto kuumasta Dominic Thiemistä, oli se myös oiva näyte sekä itävaltalaiselle että myös maailmalle siitä, ettei muiden aika sittenkään ole ihan vielä.

Mikä sitten on muuttunut Nadalin kohdalla? Ehdottomasti isoin yksittäinen tekijä on syöttö, joka paineettomassa tilanteessa toimii nyt erinomaisesti. Oli kuitenkin havaittavissa, että hermot ne ovat Nadalillakin, sillä selvästi isoimmat vaikeudet olivat edelleen matsien ja erien kotiinsyöttämiset. Peli passivoitui syötön sakatessa tärkeissä palloissa ja esimerkiksi Djokovic pääsi ottelun toisessa erässä jo erittäin lähelle Nadalia. Jännittävä nähdä antoiko moinen uskoa lopulta enemmän serbille?

Mutta sitten jo Roomaan. Ennakko on pari päivää harhainen, mutta vaikuttaa tosiaan siltä, että Nadalin isoin uhka Italiassa on mies itse - onko järkevää vetää itseään täysin piippuun ennen kauden päätavoitetta Ranskan avoimia? Odotin, että mies olisi nostanut jalkaa vähän kaasulta jo Madridissa, mutta toisaalta eipä hän koskaan näin ole toiminut. Tuskin siis Roomassakaan, joka olosuhteiltaan on hyvinkin lähellä Garrosia.

Thiem on parantanut kunnonajoitustaan tänä vuonna ja hän vaikuttaa, Madridin finaalitappiosta huolimatta, todelliselta uhalta Nadalille jo nyt. Oli hyvin pienestä kiinni, että Thiem olisi vienyt finaalin ensimmäisen erän sunnuntaina ja käsissä olisi ollut täysin toinen matsi. Roomassa miehet ovat törmäyskurssilla jo puolivälierissä.

Djokovic oli puolestaan Nadalia vastaan suurimman osan ajasta vastaantulijan roolissa, mutta kuten sanottua, hän pääsi Nadalin kyytiin ottelun lopussa. Selvää on, että ottelun alun passiivisuus ja virheherkkyys Nadalin myllyssä ei riitä mihinkään. Rystypuolelta on uskallettava astua kentän sisään ja otettava Nadalin kämmenmoukarointia rohkeasti noususta ja painettava sitä painavana linjaan Nadalin rystylle. Tämän jälkeen on helppo iskeä tappavia iskuja espanjalaisen kämmenkulmaan. Passiivisuudella tulee kuitenkin noutaja ja nopeasti. Roomassa miehet olisivat kohtaamassa semifinaalissa.

Kaavion yläosa on puolestaan sopivasti sekaisin. Aivan kuten siellä olevien Murrayn, Wawrinkan, Milos Raonicin, Tomas Berdychin ja Marin Cilicin massaotteetkin. Katse kohdistuukin nyt kahteen nimeen, Alexander Zverev ja David Goffin. Heistä toiselle olisi nyt tarjolla finaalipaikka ellei joku isommista pojista ala viimein heräillä. Aika olisi korkein mahdollinen.

Laitetaanpa siis kaaviot totutusti kehiin:

Puolivälierät:
Zverev vs. Raonic
Wawrinka vs. Goffin
Nadal vs. Thiem
Djokovic vs. Del Potro

Välierät:
Zverev vs. Goffin
Nadal vs. Del Potro

Finaali:
Nadal vs. Goffin

Voittaja:
Nadal.

maanantai 8. toukokuuta 2017

Ennakko: Madrid 2017

Jos blogini olisi kymmenvuotias, niin nyt olisi hyvä hetki kaivaa joku yhtä vanha ennakko esiin ja mennä sillä. No, vitsit sikseen, mutta kun kautta on kolmannes takana ja suurimpien kisojen voittoja napsii vain ja ainoastaan kaksikko Roger Federer ja Rafael Nadal, niin onhan tämä jo vähän koomista. Onneksi sentään jotkut ovat vanhentuneet ja eläköityneet, jotta tilalle on saatu nippu uusia pelureita. Tässä Madridin ennakko!

Tosiaan, Nadal on näyttänyt kotikamarallaan, ja tässä yhteydessä siis massalla, jälleen tai pitkästä aikaa entisiä kynsiään vai pitäisikö sanoa hampaitaan, sillä massapokaalit keräävät nyt kovalla tahdilla espanjalaisen hampaanjälkiä. 

Meno on ollut ajoittain hurjaa ja jälki sen myötä vakuuttavaa. Toistaiseksi Nadal on hävinnyt tämän kauden massoilla vasta yhden erän ja senkin ehkä aavistuksen ruosteisessa massa-avauksessaan Kyle Edmundia vastaan Monte Carlossa. 

Vaikka vire on kova, täytyy muistaa, että vastassa ei ole vielä ollut Novak Djokoviciä, Andy Murrayta, Roger Federeriä tai Stan Wawrinkaa, joilla jossain määrin aseet, kyvykkyydet ja päätä niistää Nadalia myös massalla. Merkillepantavaa on ollut kuitenkin se, kuinka Nadal on niputtanut Monten ja Barcelonan turnausvoitoissa mm. Dominic Thiemin, Alexander Zverevin ja David Goffinin, joista kuka tahansa voi voittaa massalla kenet tahansa.

Nadal on pelillisesti ollut lähes entisellään, sillä kämmenkierto ja sen käytön laajuus on hurjalla tasolla. Peliä on ollut jälleen erittäin vaikea kääntää Nadalin rystylle ja espanjalainen onkin päässyt riehumaan lähes entisaikojen tasoisella kämmenmyllyllä rystynurkastaan. Vielä kämmen ei ihan jatkuvalla syötöllä samoihin stratosfääreihin yllä, mutta parhaimmillaan se on sitä jo ollut. 

Olisikin hurjaa veikata jotain muuta kuin Nadalia mestariksi, mutta Madridin massaolosuhteet ovat ajoittain olleet Nadalille ne vaikeimmat. Pallo lentää Madridissa pelipaikan korkeuden takia nopeammin ja ollaan siis hieman jopa hallimaisissa olosuhteissa, joka tuo ylimääräistä kiirettä espanjalaisen tekemiseen. Alusta on toki sama, mutta siihen on syynsä, miksi Nadal ei ole voittanut suosikkijoukkueensa Real Madridin kotikaupungissa kymmentä kertaa vaan "vain" neljästi.

Nadalin tämänvuotiseen kaavioon mahtuu monta vaaran paikkaa lähtien ensimmäisen ottelun Fabio Fogninistä. Sen jälkeen mahdollisesti Nick Kyrgios, David Goffin, Novak Djokovic ja finaali vielä siihen päälle. Kuulostaa vähän hurjalta nyt vanhalle Nadalille, sillä jo Fognini tai Kyrgios voivat intoutuessaan ampua tässä nopeudessa Nadalin ulos kentältä. 

Lisäksi mietityttää, että kannattako Nadalin pelata itseään nyt jo tukkoon kun kauden päätavoitteeseen Roland Garrosiin on vajaa kuukausi aikaa. Tähän mennessä pelejä on kertynyt kuitenkin lähes maksimimäärä koko kausi huomioiden. Väliin ennen Garrosia mahtuu vielä olosuhteiltaankin samankaltaisempi Rooman turnaus ja siis heti ensi viikolla, joka sinällään palvelisi myös Garrosia paremmin. Väliturnauksen makua siis Madridissa, mutta toki jos kulkee, niin mikäs siinä.

Sitten meillä on tapaus Djokovic. Tiiminsä viime viikolla irtisanonut serbi hakee motivaatiotaan nyt jonkin aikaa omin voimin. Tämä voi olla tervetullut muuvi ennenkuin syöksykierre syvenee entistä rajummaksi. Jotain oli tehtävä, sillä huonompaa ajanjaksoa on kohta kutakuinkin vuosi takana. 

Suurin nälkä on serbiltä tällä erää kaikonnut ja sen löytäminen voi olla vaikeaa. Täytyy muistaa, että sekä Nadal ja Roger Federer ovat olleet vastaavassa tilanteessa. 

Erittäin mielenkiintoinen pelaaja Djokovic siis Madridissa. Uskallusta pelata rohkeammin kaivataan kovasti lisää. Ei voi vain roikkua ja odottaa kaverin virhettä. Siksi olikin hienoa ja virkistävää nähdä mm. David Goffinin aktiivisn pelin voitto Monte Carlossa Djokovicistä, sillä tämän turvalliset marginaalit ja passiivisuus antoivat kaikki aloitteet Goffinille, jonka peli ja pää kesti käyttää annetut paikat. 

Sikäli muuten mielenkiintoista, että isossa kuvassa Djokovicin peliin tuli ja siitä katosi käytännössä se aggressiivisuus ja hyökkäys, jolla Grand Slamejä lähes liukuhihnalta voitettiin, Boris Beckerin myötä. Vaikka saksalaista kuinka etukäteen epäiltiin, niin mentorina Boris lienee ollut mitä parhain valinta Djokovicille. Työsarkaa voisi saksalaisella olla myös monen muun tiimissä.

Mutta siis, otetaanpa vähän rohkeampi linjaus tällä kertaa ja laitetaanpa kristallipallo nyt tällaiseen asentoon:

Puolivälierät:
Murray vs. Thiem
Carreno Busta vs. Verdasco
Goffin vs. Fognini
Ramos-Vinolas vs. Djokovic

Välierät:
Thiem vs. Verdasco
Goffin vs. Djokovic

Finaali:
Thiem vs. Djokovic

Voittaja:
Thiem.