Lucky number seven for Djokovic, Federer?
Kristallipallostani näkyy jo nyt hyvin kirkkaana tulevan Australian Openin ennakkojuttujen otsikot.
Onnennumero seitsemän on "maagisen seitsemännen geimin" lisäksi paljon käytetty ja/tai brändätty numero myös turnausvoittojen lukumäärän yhteydessä.
Fraasit ovat kuitenkin vain fraaseja. Tenniksessä magiikalla, onnella tai tuurilla ei juurikaan ole mitään tekemistä, vaan voitot ratkeavat täysin muihin asioihin.
NextGen-säännöillä erän seitsemäs geimi on toki sinällään maaginen, että se ratkaisee erävoittajan joka kerta.
Vasurilla on nimestään huolimatta poliittisesti täysin sitoutumaton tennisblogi,
joka käsittelee tennistä niin katsojan, pelaajan, valmentajan kuin yrittäjänkin vinkkelistä.
07/12/2018
06/12/2018
Joulukalenteri #6: Hyvää itsenäisyyspäivää!
Tänään juhlitaan itsenäisyyspäivää! Ja totta kai käydään kentälläkin, mutta hyvää syntymäpäivää 101-vuotias Suomi! Hyvää juhlapäivää kaikille!
05/12/2018
Joulukalenteri #5: Viisi vinkkiä harrastelijapelaajalle
Ensi kaudella blogi tulee keskittymään aiempaa enemmän myös valmennukselliseen sisältöön. Joulukalenterin luukusta numero viisi tulee kuitenkin jo maistiaisia siitä, mitä tuleman pitää. Annan viisi täysin ilmaista vinkkiä aloitteljoille, joiden avulla voit päästä nopeammin eteenpäin tenniksessä.
1) Maila ajoissa taakse hartikäännöllä
Liian usein näkee, että maila menee taakse aivan liian myöhään. Liian usein näkee, että maila menee taakse siten, että se viedään sinne kädellä. Ei ja ei. Ensinnäkin maila olisi hyvä viedä taakse hartiakäännöllä, jolloin valmiusasennosta maila siirtyy lähes automaattisesti riittäävästi taakse, jos vaan hartiat kääntyvät 90 astetta lyöntipuolelle. Toisekseen tämä on syytä tehdä jo ennen kuin pallo pomppaa eli ikään kuin voittamalla pomppu. Muussa tapauksessa tulee tajuton kiire ja pahimmillaan käsi sutii taakse ja eteen niin nopeasti, ettei painonsiirrosta (kohta 3) tai hyvästä tasapainosta ole tietoakaan.
2) Pyri osumaan palloon edessä
Tämä on kovin yksinkertainen neuvo paperilla ja/tai ruudulla, mutta toteutus kentällä ei sitä useinkaan ole. Pyri lyömään palloa ajoissa vartalolinjan etupuolelta ja käsi mielellään hyvin ojennettuja eteenpäin. Jos olet myöhässä, tämä harvoin onnistuu (kohta 1).
3) Painonsiirto eteenpäin, ei taaksepäin
Tenniksessä on äärimmäisen tärkeää saada siirrettyä kropan painoa eteenpäin, jolloin palloon tulee pituutta ja siis painoa. Tennistä tulee lyödä jatkuvasti ikään kuin vastapalloon eikä pallon menoa mukaillen nojaamalla taaksepäin, jolloin lyöntienergiakin karkaa kohti takapressua. Sieltä lyöntiin ei yksinkertaisesti vaan saa voimaa. Jalat tekevät lyönnistä ja sen painavuudesta ison osan, joten huolehdi, että liikkeesi on enemmän tai vähemmän menossa verkon suuntaan. Pienikin määrä auttaa paljon.
4) Pyri tekemään pitkä rauhallinen suoritus
Pyri tekemään yksi rauhallinen kokonaisuus, jossa lyöntiin valmistautuminen, lyönti painonsiirtoineen ja lyönnin saatto ovat osa yhtenäistä liikeketjua. Kun kineettinen ketju jaloista, lantio- ja hartiarotaation kautta käteen toimii, niin lyönnissä on voimaa enemmän kuin koskaan pelkällä kädellä. Vältä siis kaikkia riuhtaisuja ja/tai äkillisiä käden kiihdytyksiä. Ne rikkovat vain kätesi. Ennemmin tai myöhemmin.
5) Täpläpallot käyttöön
Käyttämällä oranssi- tai vihreätäpläisiä palloja saa pelikaverin kanssa heti hurjan määrän toistoja, toistoja ja vielä kerran toistoja. Ei ole mielekästä ottaa täysin uusia oikeita palloja ensimmäiselle, eikä todennäköisesti vielä toisellekaan tennistunnille. Ei ole noloa vetää vihreä- tai oranssitäpläisellä tai jopa softiksella niin pitkään kuin tekniikka alkaa hahmottumaan. Usko pois, mutta jos lyönti ei oikein lähde hitaammalla pallolla, niin ei se lähde myöskään kovalla pallolla. Täpläpalloja saa tennishallien proshopeista tai hyvin varustelluista urheiluliikkeistä.
Bonustipsi
Älä lyö kovaa, kun et todennäköisesti osaa. Se tai ne, mitkä onnistuu, onnistuu todennäköisesti kerran tai kaksi kymmenestä ja se ei ole taitoa, vaan tuuria. Tennis ei kuitenkaan ole tuurista kiinni. Aika harva laji on. Opettele siis ensin lyömään rauhallisesti ja lisää vasta sitten virtaa lyöntiisi. Puhdas osuma auttaa tässä jo paljon.
1) Maila ajoissa taakse hartikäännöllä
Liian usein näkee, että maila menee taakse aivan liian myöhään. Liian usein näkee, että maila menee taakse siten, että se viedään sinne kädellä. Ei ja ei. Ensinnäkin maila olisi hyvä viedä taakse hartiakäännöllä, jolloin valmiusasennosta maila siirtyy lähes automaattisesti riittäävästi taakse, jos vaan hartiat kääntyvät 90 astetta lyöntipuolelle. Toisekseen tämä on syytä tehdä jo ennen kuin pallo pomppaa eli ikään kuin voittamalla pomppu. Muussa tapauksessa tulee tajuton kiire ja pahimmillaan käsi sutii taakse ja eteen niin nopeasti, ettei painonsiirrosta (kohta 3) tai hyvästä tasapainosta ole tietoakaan.
2) Pyri osumaan palloon edessä
Tämä on kovin yksinkertainen neuvo paperilla ja/tai ruudulla, mutta toteutus kentällä ei sitä useinkaan ole. Pyri lyömään palloa ajoissa vartalolinjan etupuolelta ja käsi mielellään hyvin ojennettuja eteenpäin. Jos olet myöhässä, tämä harvoin onnistuu (kohta 1).
3) Painonsiirto eteenpäin, ei taaksepäin
Tenniksessä on äärimmäisen tärkeää saada siirrettyä kropan painoa eteenpäin, jolloin palloon tulee pituutta ja siis painoa. Tennistä tulee lyödä jatkuvasti ikään kuin vastapalloon eikä pallon menoa mukaillen nojaamalla taaksepäin, jolloin lyöntienergiakin karkaa kohti takapressua. Sieltä lyöntiin ei yksinkertaisesti vaan saa voimaa. Jalat tekevät lyönnistä ja sen painavuudesta ison osan, joten huolehdi, että liikkeesi on enemmän tai vähemmän menossa verkon suuntaan. Pienikin määrä auttaa paljon.
4) Pyri tekemään pitkä rauhallinen suoritus
Pyri tekemään yksi rauhallinen kokonaisuus, jossa lyöntiin valmistautuminen, lyönti painonsiirtoineen ja lyönnin saatto ovat osa yhtenäistä liikeketjua. Kun kineettinen ketju jaloista, lantio- ja hartiarotaation kautta käteen toimii, niin lyönnissä on voimaa enemmän kuin koskaan pelkällä kädellä. Vältä siis kaikkia riuhtaisuja ja/tai äkillisiä käden kiihdytyksiä. Ne rikkovat vain kätesi. Ennemmin tai myöhemmin.
5) Täpläpallot käyttöön
Käyttämällä oranssi- tai vihreätäpläisiä palloja saa pelikaverin kanssa heti hurjan määrän toistoja, toistoja ja vielä kerran toistoja. Ei ole mielekästä ottaa täysin uusia oikeita palloja ensimmäiselle, eikä todennäköisesti vielä toisellekaan tennistunnille. Ei ole noloa vetää vihreä- tai oranssitäpläisellä tai jopa softiksella niin pitkään kuin tekniikka alkaa hahmottumaan. Usko pois, mutta jos lyönti ei oikein lähde hitaammalla pallolla, niin ei se lähde myöskään kovalla pallolla. Täpläpalloja saa tennishallien proshopeista tai hyvin varustelluista urheiluliikkeistä.
Bonustipsi
Älä lyö kovaa, kun et todennäköisesti osaa. Se tai ne, mitkä onnistuu, onnistuu todennäköisesti kerran tai kaksi kymmenestä ja se ei ole taitoa, vaan tuuria. Tennis ei kuitenkaan ole tuurista kiinni. Aika harva laji on. Opettele siis ensin lyömään rauhallisesti ja lisää vasta sitten virtaa lyöntiisi. Puhdas osuma auttaa tässä jo paljon.
04/12/2018
Joulukalenteri #4: Alexander Zverev, ranking 4
Luukussa neljä, ranking numero nelonen, Alexander Zverev.
Tosiaan, kuten jo edellisluukussa nostin, ovat odotukset Alexander Zvereviä kohtaan hurjassa nousussa. Kauden loppuun Zverev otti kolmen Masters-voiton seuraksi uransa suurimman kruunun, finaaliturnauksen voiton. Se, jos mikä kertoo paljon tämän nuoren potentiaalista.
Hänellä on valtava potentiaali niin pelissä kuin päässäkin. Hänen lyöntiarsenaalistaan löytyy hyvin monipuolinen kattaus oikeastaan kaikkea osaamista, hyvästä syötöstä peruslyönteihin, verkkopeliin ja pelikirjaan. On hyvää puolustusta ja loistavaa hyökkäystä. Mutta ennen kaikkea hänen pelinsä on hyvin painavaa. Lyönneissä on valtavasti voimaa, painoa ja pituutta, johon vastustajan on vaikea iskeä. Variaatiota löytyy suoremmasta moukarista koviin kierteisiin, joilla voi satuttaa monin eri tavoin.
Pään osalta paketti on puolestaan kypsynyt upeasti ja kun taakkana ei ole esimerkiksi kymmentä tappiota edes isommille tähdille, niin sisäinen tappaja on helpompi löytää Djokovic-Nadal-Federer-kolmikkoa vastaan kuin esimerkiksi dimitroveilla, nishikoreilla, berdycheillä ja ciliceillä.
Kauden aikana oli kuitenkin huoliakin. Zverevin pelipositio ei aina vakuuttanut. Jostain syystä mies valuu usein kauas takarajan taakse, missä hän saa toki enemmän aikaa lyömiseen ja sen lataamiseen. Mutta. Kookkaana pelaajana hänen tulisi olla jatkuvasti aggressiivinen ottamalla myös aikaa vastustajalta enemmän pois ja pyrkimällä selkeämmin kahden, kolmen lyönnin pisteisiin. Muuten jopa Grand Slam-mestaruudet kaksiviikkoisine taakkoineen voivat olla liikaa.
Hän pelaa hyvin fiksusti lähes poikkeuksetta, mutta aggressiivisuus ja verkkopelin lisääminen ovat juuri niitä asioita, joilla esimerkiksi Lontoon finaaliturnaus toi toivottua tulosta. Vain tällä tavalla nelossija kirkastuu jo ensi vuonna edelleen.
Tosiaan, kuten jo edellisluukussa nostin, ovat odotukset Alexander Zvereviä kohtaan hurjassa nousussa. Kauden loppuun Zverev otti kolmen Masters-voiton seuraksi uransa suurimman kruunun, finaaliturnauksen voiton. Se, jos mikä kertoo paljon tämän nuoren potentiaalista.
Hänellä on valtava potentiaali niin pelissä kuin päässäkin. Hänen lyöntiarsenaalistaan löytyy hyvin monipuolinen kattaus oikeastaan kaikkea osaamista, hyvästä syötöstä peruslyönteihin, verkkopeliin ja pelikirjaan. On hyvää puolustusta ja loistavaa hyökkäystä. Mutta ennen kaikkea hänen pelinsä on hyvin painavaa. Lyönneissä on valtavasti voimaa, painoa ja pituutta, johon vastustajan on vaikea iskeä. Variaatiota löytyy suoremmasta moukarista koviin kierteisiin, joilla voi satuttaa monin eri tavoin.
Pään osalta paketti on puolestaan kypsynyt upeasti ja kun taakkana ei ole esimerkiksi kymmentä tappiota edes isommille tähdille, niin sisäinen tappaja on helpompi löytää Djokovic-Nadal-Federer-kolmikkoa vastaan kuin esimerkiksi dimitroveilla, nishikoreilla, berdycheillä ja ciliceillä.
Kauden aikana oli kuitenkin huoliakin. Zverevin pelipositio ei aina vakuuttanut. Jostain syystä mies valuu usein kauas takarajan taakse, missä hän saa toki enemmän aikaa lyömiseen ja sen lataamiseen. Mutta. Kookkaana pelaajana hänen tulisi olla jatkuvasti aggressiivinen ottamalla myös aikaa vastustajalta enemmän pois ja pyrkimällä selkeämmin kahden, kolmen lyönnin pisteisiin. Muuten jopa Grand Slam-mestaruudet kaksiviikkoisine taakkoineen voivat olla liikaa.
Hän pelaa hyvin fiksusti lähes poikkeuksetta, mutta aggressiivisuus ja verkkopelin lisääminen ovat juuri niitä asioita, joilla esimerkiksi Lontoon finaaliturnaus toi toivottua tulosta. Vain tällä tavalla nelossija kirkastuu jo ensi vuonna edelleen.
03/12/2018
Joulukalenteri #3: Kolme uutta Masters-voittajaa (2018)
Luukusta kolme nostetaan esiin kauden 2018 kolme uutta Masters-kisan voittajaa. Juan Martin del Potro (Indian Wells), John Isner (Miami) ja Karen Khachanov (Pariisi) eivät ehkä Delpoa lukuunottamatta olleet niitä nimiä, jotka olivat tällä listalla päällimmäisinä mielessä.
Nuorten esiinmarssia odotellessa yllätti varsinkin Isner kauden toisessa Mastersissa kaikki. Kun kauden avaus-Mastersin oli jo voittanut Del Potro, niin ennusmerkit vähintäänkin yllättävälle kaudelle olivat todella hyvät. Kävi kuitenkin niin, että seuraavat kuusi Mastersia jakoi jo aiemmin ison pinon voittoja haalineet Rafael Nadal, Novak Djokovic ja nyt siis jo kolme Mastersia urallaan voittanut nuori Alexander Zverev.
Mastersin voittaminen on kuitenkin hyvin vahva statement ja se on syytä painaa mieleen joka kerta. Varsinkin jos ja kun saa klaarattua sen ensimmäisen. Toinen lienee henkisesti jo paljon helpompi. Toki parhaiten siihen auttanee se, jos (ja kun) Nadal, Djokovic, Roger Federer ja Andy Murray joskus ensi vuosikymmenellä hiipuvat.
Siksi nyt onkin aivan erityisen herkullista seurata näitä nuorten, kuten Khachanovin ja Zverevin edesottamuksia tällä tasolla, josta seuraava iso askel on hurjempi menestys Grand Slam-tasolla. Ehkä juuri ATP-finaaliturnausvoiton siivittämänä, kuten Zverev? Ensi vuonna? Ehdottomasti ehkä.
Nuorten esiinmarssia odotellessa yllätti varsinkin Isner kauden toisessa Mastersissa kaikki. Kun kauden avaus-Mastersin oli jo voittanut Del Potro, niin ennusmerkit vähintäänkin yllättävälle kaudelle olivat todella hyvät. Kävi kuitenkin niin, että seuraavat kuusi Mastersia jakoi jo aiemmin ison pinon voittoja haalineet Rafael Nadal, Novak Djokovic ja nyt siis jo kolme Mastersia urallaan voittanut nuori Alexander Zverev.
Mastersin voittaminen on kuitenkin hyvin vahva statement ja se on syytä painaa mieleen joka kerta. Varsinkin jos ja kun saa klaarattua sen ensimmäisen. Toinen lienee henkisesti jo paljon helpompi. Toki parhaiten siihen auttanee se, jos (ja kun) Nadal, Djokovic, Roger Federer ja Andy Murray joskus ensi vuosikymmenellä hiipuvat.
Siksi nyt onkin aivan erityisen herkullista seurata näitä nuorten, kuten Khachanovin ja Zverevin edesottamuksia tällä tasolla, josta seuraava iso askel on hurjempi menestys Grand Slam-tasolla. Ehkä juuri ATP-finaaliturnausvoiton siivittämänä, kuten Zverev? Ensi vuonna? Ehdottomasti ehkä.
02/12/2018
Joulukalenteri #2: Kaksi pelattua NextGen-turnausta
Hyvää ensimmäistä adventtia! Luukusta kaksi tulee esiin NextGen-turnaus, joka on pelattu nyt kahdesti.
Blogissa on jo aiemminkin ollut puhetta ja kirjoitusta tästä aiheesta (eli tässä, tässä ja tässä), joten ei mennä nyt sen enempää enää sääntöihin tai fiiliksiin.
Myönnän, että olin aluksi, reilut pari vuotta sitten, hieman skeptinen juuri joitain sääntöjä sekä ehkä hieman myös turnausta kohtaan. Mietin kovasti sitä, että mitähän tästä oikeasti tulee. Tänä vuonna, hyvistä ja mielenkiintoisista pelaajistakin johtuen, huomasin odottavani turnausta jo varsin kovasti ja täytyy sanoa, että odotukset eivät pettäneet.
Uudet kokeilevat ja vuosi vuodelta kehittyvät säännöt, joita ajetaan turnauksessa ATP Tourille kenties isomminkin sisään, ovat suurelta osin kokeilemisen arvoisia ja osa jopa sellaisia, joita voisi ottaa välittömästi käyttöön.
Mutta totta kai isoin mielenkiinto kohdistuu kuitenkin pelaajiin ja itse peliin. Peli on suurelta osin hyvinkin räväkkää ja rohkeaa. Joltain kantilta tätä kai voisi verrata nuorten MM-lätkään, jossa vauhti syö taktiikan aamupalaksi. Osa pelaajista antaa todellakin palaa nuoruuden vimmalla ja voimalla.
Toissa vuoden voittaja Hyeon Chung ei tänä vuonna vielä isommin breikannut, mutta tämän NextGen-vuoden voittaja sitä jo hieman teki.
Masters-finaalipaikka oli upea saavutus ja oli ilo huomata kuinka Stefanos Tsitsipas kehittyi kauden aikana ja kuinka hän varsinkin kasvoi NextGen-turnauksen aikana pojasta mieheksi. Kreikkalainen korjasi potin todella kypsillä esityksillä ja vaikutti olevan vähän jopa väärässä sarjassa. Tsitsipas onkin hyvää vauhtia nousemassa nykyisistä suurista lupauksista ensimmäisten joukossa suureksi tähdeksi.
Ensi vuoden NextGeniä jo kovasti odottaen!
Blogissa on jo aiemminkin ollut puhetta ja kirjoitusta tästä aiheesta (eli tässä, tässä ja tässä), joten ei mennä nyt sen enempää enää sääntöihin tai fiiliksiin.
Myönnän, että olin aluksi, reilut pari vuotta sitten, hieman skeptinen juuri joitain sääntöjä sekä ehkä hieman myös turnausta kohtaan. Mietin kovasti sitä, että mitähän tästä oikeasti tulee. Tänä vuonna, hyvistä ja mielenkiintoisista pelaajistakin johtuen, huomasin odottavani turnausta jo varsin kovasti ja täytyy sanoa, että odotukset eivät pettäneet.
Uudet kokeilevat ja vuosi vuodelta kehittyvät säännöt, joita ajetaan turnauksessa ATP Tourille kenties isomminkin sisään, ovat suurelta osin kokeilemisen arvoisia ja osa jopa sellaisia, joita voisi ottaa välittömästi käyttöön.
Mutta totta kai isoin mielenkiinto kohdistuu kuitenkin pelaajiin ja itse peliin. Peli on suurelta osin hyvinkin räväkkää ja rohkeaa. Joltain kantilta tätä kai voisi verrata nuorten MM-lätkään, jossa vauhti syö taktiikan aamupalaksi. Osa pelaajista antaa todellakin palaa nuoruuden vimmalla ja voimalla.
Toissa vuoden voittaja Hyeon Chung ei tänä vuonna vielä isommin breikannut, mutta tämän NextGen-vuoden voittaja sitä jo hieman teki.
Masters-finaalipaikka oli upea saavutus ja oli ilo huomata kuinka Stefanos Tsitsipas kehittyi kauden aikana ja kuinka hän varsinkin kasvoi NextGen-turnauksen aikana pojasta mieheksi. Kreikkalainen korjasi potin todella kypsillä esityksillä ja vaikutti olevan vähän jopa väärässä sarjassa. Tsitsipas onkin hyvää vauhtia nousemassa nykyisistä suurista lupauksista ensimmäisten joukossa suureksi tähdeksi.
Ensi vuoden NextGeniä jo kovasti odottaen!
01/12/2018
Joulukalenteri #1: Number One
Joulukalenterin eka luukku! Tästä se lähtee!
Luukusta yksi tuttuun tapaan numero yksi. Tänä vuonna se oli Novak Djokovic.
Hänen paluunsa oli lopulta vuoden paras ja kauden jälkimmäinen puolisko oli kerrassaan hurja. Alkukaudella mies haki itseluottamustaan ja siten myös peliään, mutta kun se löytyi, oli serbi vanhaan tyyliinsä pitelemätön. Näkisin, että kausi kääntyi isosti Wimbledonissa, jossa mies otti henkisesti erittäin ison voiton Rafael Nadalista, mikä antoi hurjan boostin tekemiseen ja loppukauden menestykseen. Kaksi Grand Slamiä tuli ikään kuin tyhjästä ja mutta lopulta jopa ketään yllättämättä.
Ensi kausi on kuitenkin Djokovicinkin kannalta erittäin mielenkiintoinen. Antoiko loppukausi liiaksi hyvää oloa ja ovatko nuoret saalistajat Alexander Zverevin johdolla valmiita kampeamaan vanhat starat pois palkintokorokkeelta? Se on ehkä isoin kysymys juuri nyt.
Nadalin ja Roger Federerin aika on väkisin käymässä vähiin, jos serbi pitää nykyisen iskunsa. Tappio Djokoville Wimbledonissa tuntuu Nadalin päässä pahalta varmasti pitkään ja enpä tiedä Rogerinkaan todellista iskukykyä iskussa olevaa Djokoa vastaan.
Kristallipallo näyttää 1-2 Slamiä ensi kaudelle nuorista leijonista ja heidän iskustaan riippuen.
Luukusta yksi tuttuun tapaan numero yksi. Tänä vuonna se oli Novak Djokovic.
Hänen paluunsa oli lopulta vuoden paras ja kauden jälkimmäinen puolisko oli kerrassaan hurja. Alkukaudella mies haki itseluottamustaan ja siten myös peliään, mutta kun se löytyi, oli serbi vanhaan tyyliinsä pitelemätön. Näkisin, että kausi kääntyi isosti Wimbledonissa, jossa mies otti henkisesti erittäin ison voiton Rafael Nadalista, mikä antoi hurjan boostin tekemiseen ja loppukauden menestykseen. Kaksi Grand Slamiä tuli ikään kuin tyhjästä ja mutta lopulta jopa ketään yllättämättä.
Ensi kausi on kuitenkin Djokovicinkin kannalta erittäin mielenkiintoinen. Antoiko loppukausi liiaksi hyvää oloa ja ovatko nuoret saalistajat Alexander Zverevin johdolla valmiita kampeamaan vanhat starat pois palkintokorokkeelta? Se on ehkä isoin kysymys juuri nyt.
Nadalin ja Roger Federerin aika on väkisin käymässä vähiin, jos serbi pitää nykyisen iskunsa. Tappio Djokoville Wimbledonissa tuntuu Nadalin päässä pahalta varmasti pitkään ja enpä tiedä Rogerinkaan todellista iskukykyä iskussa olevaa Djokoa vastaan.
Kristallipallo näyttää 1-2 Slamiä ensi kaudelle nuorista leijonista ja heidän iskustaan riippuen.
20/11/2018
Tulossa: joulukalenteri 2018!
Tenniskausi 2018 alkaa olla ATP Tourin osalta siis taputeltu. Kautta summataan perinteiseen tyyliin joulukuussa joulukalenterin luukuissa!
Osasta luukkuja paljastuu siis kauden summausta, osassa tehdään vilkaisuja tulevaan. Osassa annetaan tekniikkavinkkejä, osassa on tennistriviaa ja paljon paljon muuta.
Pysy siis kuulolla myös joulukuussa, vaikka pelien osalta kuukausi ei tarjoa juuri mitään. Luukut aukeaa joko heti keskiyöllä tai illan hämärtyessä.
Seuraamalla Tenniskoulu Topspiniä facebookissa ja/tai twitterissä pysyt parhaiten kartalla siitä, milloin luukku aukeaa!
Pysytään linjoilla!
Osasta luukkuja paljastuu siis kauden summausta, osassa tehdään vilkaisuja tulevaan. Osassa annetaan tekniikkavinkkejä, osassa on tennistriviaa ja paljon paljon muuta.
Pysy siis kuulolla myös joulukuussa, vaikka pelien osalta kuukausi ei tarjoa juuri mitään. Luukut aukeaa joko heti keskiyöllä tai illan hämärtyessä.
Seuraamalla Tenniskoulu Topspiniä facebookissa ja/tai twitterissä pysyt parhaiten kartalla siitä, milloin luukku aukeaa!
Pysytään linjoilla!
11/11/2018
Ennakko: ATP Finaalit 2018, Lontoo
Kausi huipentuu Lontoon ATP finaaleissa seuraavan viikon aikana! Tässä ennakko!
Turnaus käydään totutusti kahdessa lohkossa ja pelaajista kaksi parasta jatkavat semifinaaleihin, joissa lohkojen ykkönen ja kakkonen kohtaavat toisensa. Mestari on selvillä viikon päästä sunnuntaina. Hurja viikko tulossa, joka toivottavasti vastaa siihen viihteelliseen haasteeseen, jonka tämän viikon NextGen-turnaus upeine nuorine pelaajineen heitti!
Guga Kuerten-lohko:
1) Novak Djokovic
Lohkon ja turnauksen ehdoton ennakkosuosikki. Otti toki Karen Kachanovilta flunssaisena kuonoon Pariisin Mastersissa juuri Lontoon alla, mutta terveenä ja/tai nykykunnossaan ehdottomasti the man to beat. Ennen Kachanov-tappiota alla oli hurja voittoputki Cincinnatin Mastersista lähtien, joten Djokovic kyllä tiedostaa suosikkiasemansa, jolloin häntä on äärimmäisen vaikea lyödä. Pelistä on kertakaikkisen vaikea löytää heikkoa kohtaa, mutta tietynlainen moukarointi toimii tietysti Djokoakin vastaan. Se toki vaatii tietysti hurjan vireen, enkä ole aivan varma löytyykö keneltäkään Lontoosta niin kestävää pommitusta, että se onnistuisi olosuhteissa, joissa Djokovic viihtyy vieläpä erinomaisesti.
2) Marin Cilic
Voisi periaatteessa olla se pommittaja, joka ampuu Djokovicin ulos ottelusta, mutta heikkoutena henkinen puoli, joka tuskin riittänee taaskaan Djokoa vastaan. Ailahtelee usein ja hän saakin olla tarkkana myös Alexander Zverevin ja John Isnerin kanssa, ettei jatkopaikka lipsu käsistä. Pieni mahdollisuus jopa lohkovoittoon, mutta yhtä hyvin myös niukkaan kolmossijaan. Unelmavireessään kuitenkin yksi kisan mustista hevosista.
3) Alexander Zverev
Vaikka Zverev otti keväällä jälleen Masters-voiton massalla, niin kauden kuvaksi on jäämässä hieman vaisu ja passiivinen peli-ilme. Mies matelee usein metrejä takarajan takana eikä saa sieltä kovinkaan aktiivista peliä aikaiseksi. Lohkon mielenkiintoisin pelaaja seurattavaksi alkuviikon aikana, sillä sisäkenttätenniksessä passiivisuudelle ei jää sijaa.
4) John Isner
Isner on veteraaniudestaan huolimatta turnauksen ensikertalainen ja tulee kisaan takaportista Rafael Nadalin jäätyä loukkaantumisten takia pois turnauksesta. Hyötyy hallissa isosta syötöstään hurjasti, mutta tasaisuus tuskin riittää lohkossa edes otteluvoittoon. Turistimatkalla, vaikka pelannee täysin vailla paineita edellä mainituista syistä.
Lleyton Hewitt-lohko:
1) Roger Federer
Kisan ehdoton kakkossuosikki ja mikäli Djokovicin vire sakkaa, niin Federer on hyvin lähellä vielä yhtä finaaliturnausvoittoa. Hallikentät ovat perinteisesti olleet Federerille lähes yhtä luonnolliset alustat kuin vaikkapa nurmikentät ja nämä ovat niitä alustoja, joilta isompaa menestystä voidaan vielä realistisesti odottaa. Optimaalisissa ja nopeissa olosuhteissa moni saa todella keksiä keinoja Rogerin kaatamiseksi, enkä yllättyisi jos Roger jatkaisi tästä lohkosta jatkoon kliinisesti ja siis puhtaalla pelillä. Pieni kysymysmerkki Federerin ylle tuli kuitenkin sekä Baselin, että Pariisin turnauksista, joissa peli ei hyvästä menestyksestä huolimatta ollut aivan raiteillaan, vaan hieman yllättävääkin hakemista nähtiin muun muassa lähes aina vaarallisen ja tappavan kämmenen kanssa. Kaiken on oltava nyt kohdillaan, jos Roger ajattelee haastavansa Djokovicin voittotaistelussa. Rogerilta voittoon vaadittaisiin 110-prosenttinen onnistuminen, kun Djokoviciltä siihen riittänee tässä iskussaan ikään kuin 90-prosenttinen suoritus.
2) Kevin Anderson
Upean kauden pelannut Kevin Anderson kruunaa vuotensa Lontoossa ja taistelee kynsin hampain lohkon kakkospaikasta Rogerin takana. Voi kiusata jopa Rogeria, sillä on saanut kasvatettua rajusti suurpelaajan auraansa kauden aikana. Se antaa paljon uskoa ja itseluottamusta tekemiseen. Iso peli on todellakin olemassa, jonka päälle Anderson voi rakentaa jatkopaikkaansa, sillä en usko Nishikorin ja Thiemin hätyyttelevän peleillään Andersonin voimapeliä.
3) Kei Nishikori
Osittain tutut ja osittain uudetkin miehet tuntuvat olevan aina jotenkin Nishikorin edellä ja niin tälläkin kertaa, sillä Nishikori joutunee taipumaan isompiensa edessä. Taistelusta ei jää mitään kiinni, mutta tulivoima ei sittenkään tahdo riittää isompien horjuttamiseen. Leima top5-kaverista, joka ei terävintä kärkeä isolla stagella juuri voita, istuu tiukassa. En usko sen muuttuvan Lontoossakaan. Ensimmäinen ottelu Rogeria vastaan pitäisi jotenkin kääntää kotiin, jotta usko riittäisi läpi turnauksen. Jatkopaikka ratkeaa viimeistään Anderson-ottelussa, mutta mutta... Nääh, ei jatkoon.
4) Dominic Thiem
Thiemin lopullista läpimurtoa kärkeen on odotettu nyt 2-3 massakautta, mutta sitä ei ehkä vieläkään ole aivan siinä mittakaavassa tullut kuin olisi voinut toivoa. Vaikka Thiem on parantanut peliään myös kovilla alustoilla ja jopa sisäkentillä, niin silti tässä seurassa on monta parempaa sisätennispelaajaa kuin Thiem. Tähän lohkoon heitä osuu kolme, joten jatkopaikka lienee äärimmäisen kovan työn takana. Ei jatkoon. Uusi Nadal näissä peleissä eli olisi voittajasuosikki vain, jos alustana olisi massa.
Semifinaalit:
Djokovic vs. Kevin Anderson
Federer vs. Cilic
Finaali:
Djokovic vs. Federer
Voittaja:
Djokovic.
Turnaus käydään totutusti kahdessa lohkossa ja pelaajista kaksi parasta jatkavat semifinaaleihin, joissa lohkojen ykkönen ja kakkonen kohtaavat toisensa. Mestari on selvillä viikon päästä sunnuntaina. Hurja viikko tulossa, joka toivottavasti vastaa siihen viihteelliseen haasteeseen, jonka tämän viikon NextGen-turnaus upeine nuorine pelaajineen heitti!
Guga Kuerten-lohko:
1) Novak Djokovic
Lohkon ja turnauksen ehdoton ennakkosuosikki. Otti toki Karen Kachanovilta flunssaisena kuonoon Pariisin Mastersissa juuri Lontoon alla, mutta terveenä ja/tai nykykunnossaan ehdottomasti the man to beat. Ennen Kachanov-tappiota alla oli hurja voittoputki Cincinnatin Mastersista lähtien, joten Djokovic kyllä tiedostaa suosikkiasemansa, jolloin häntä on äärimmäisen vaikea lyödä. Pelistä on kertakaikkisen vaikea löytää heikkoa kohtaa, mutta tietynlainen moukarointi toimii tietysti Djokoakin vastaan. Se toki vaatii tietysti hurjan vireen, enkä ole aivan varma löytyykö keneltäkään Lontoosta niin kestävää pommitusta, että se onnistuisi olosuhteissa, joissa Djokovic viihtyy vieläpä erinomaisesti.
2) Marin Cilic
Voisi periaatteessa olla se pommittaja, joka ampuu Djokovicin ulos ottelusta, mutta heikkoutena henkinen puoli, joka tuskin riittänee taaskaan Djokoa vastaan. Ailahtelee usein ja hän saakin olla tarkkana myös Alexander Zverevin ja John Isnerin kanssa, ettei jatkopaikka lipsu käsistä. Pieni mahdollisuus jopa lohkovoittoon, mutta yhtä hyvin myös niukkaan kolmossijaan. Unelmavireessään kuitenkin yksi kisan mustista hevosista.
3) Alexander Zverev
Vaikka Zverev otti keväällä jälleen Masters-voiton massalla, niin kauden kuvaksi on jäämässä hieman vaisu ja passiivinen peli-ilme. Mies matelee usein metrejä takarajan takana eikä saa sieltä kovinkaan aktiivista peliä aikaiseksi. Lohkon mielenkiintoisin pelaaja seurattavaksi alkuviikon aikana, sillä sisäkenttätenniksessä passiivisuudelle ei jää sijaa.
4) John Isner
Isner on veteraaniudestaan huolimatta turnauksen ensikertalainen ja tulee kisaan takaportista Rafael Nadalin jäätyä loukkaantumisten takia pois turnauksesta. Hyötyy hallissa isosta syötöstään hurjasti, mutta tasaisuus tuskin riittää lohkossa edes otteluvoittoon. Turistimatkalla, vaikka pelannee täysin vailla paineita edellä mainituista syistä.
Lleyton Hewitt-lohko:
1) Roger Federer
Kisan ehdoton kakkossuosikki ja mikäli Djokovicin vire sakkaa, niin Federer on hyvin lähellä vielä yhtä finaaliturnausvoittoa. Hallikentät ovat perinteisesti olleet Federerille lähes yhtä luonnolliset alustat kuin vaikkapa nurmikentät ja nämä ovat niitä alustoja, joilta isompaa menestystä voidaan vielä realistisesti odottaa. Optimaalisissa ja nopeissa olosuhteissa moni saa todella keksiä keinoja Rogerin kaatamiseksi, enkä yllättyisi jos Roger jatkaisi tästä lohkosta jatkoon kliinisesti ja siis puhtaalla pelillä. Pieni kysymysmerkki Federerin ylle tuli kuitenkin sekä Baselin, että Pariisin turnauksista, joissa peli ei hyvästä menestyksestä huolimatta ollut aivan raiteillaan, vaan hieman yllättävääkin hakemista nähtiin muun muassa lähes aina vaarallisen ja tappavan kämmenen kanssa. Kaiken on oltava nyt kohdillaan, jos Roger ajattelee haastavansa Djokovicin voittotaistelussa. Rogerilta voittoon vaadittaisiin 110-prosenttinen onnistuminen, kun Djokoviciltä siihen riittänee tässä iskussaan ikään kuin 90-prosenttinen suoritus.
2) Kevin Anderson
Upean kauden pelannut Kevin Anderson kruunaa vuotensa Lontoossa ja taistelee kynsin hampain lohkon kakkospaikasta Rogerin takana. Voi kiusata jopa Rogeria, sillä on saanut kasvatettua rajusti suurpelaajan auraansa kauden aikana. Se antaa paljon uskoa ja itseluottamusta tekemiseen. Iso peli on todellakin olemassa, jonka päälle Anderson voi rakentaa jatkopaikkaansa, sillä en usko Nishikorin ja Thiemin hätyyttelevän peleillään Andersonin voimapeliä.
3) Kei Nishikori
Osittain tutut ja osittain uudetkin miehet tuntuvat olevan aina jotenkin Nishikorin edellä ja niin tälläkin kertaa, sillä Nishikori joutunee taipumaan isompiensa edessä. Taistelusta ei jää mitään kiinni, mutta tulivoima ei sittenkään tahdo riittää isompien horjuttamiseen. Leima top5-kaverista, joka ei terävintä kärkeä isolla stagella juuri voita, istuu tiukassa. En usko sen muuttuvan Lontoossakaan. Ensimmäinen ottelu Rogeria vastaan pitäisi jotenkin kääntää kotiin, jotta usko riittäisi läpi turnauksen. Jatkopaikka ratkeaa viimeistään Anderson-ottelussa, mutta mutta... Nääh, ei jatkoon.
4) Dominic Thiem
Thiemin lopullista läpimurtoa kärkeen on odotettu nyt 2-3 massakautta, mutta sitä ei ehkä vieläkään ole aivan siinä mittakaavassa tullut kuin olisi voinut toivoa. Vaikka Thiem on parantanut peliään myös kovilla alustoilla ja jopa sisäkentillä, niin silti tässä seurassa on monta parempaa sisätennispelaajaa kuin Thiem. Tähän lohkoon heitä osuu kolme, joten jatkopaikka lienee äärimmäisen kovan työn takana. Ei jatkoon. Uusi Nadal näissä peleissä eli olisi voittajasuosikki vain, jos alustana olisi massa.
Semifinaalit:
Djokovic vs. Kevin Anderson
Federer vs. Cilic
Finaali:
Djokovic vs. Federer
Voittaja:
Djokovic.
10/11/2018
Vasurilla testaten: NextGen-säännöt
Tällä viikolla Milanossa on pelattu jo toista kertaa nuorten, alle 21-vuotiaiden, pelaajien lopputurnausta kahdeksan parhaan pelaajan kesken. Viime vuonna turnauksen sääntöjä ja formaattia ruodittiin blogissa toukokuussa sekä joulukalenterin luukussa 21, joten tänä vuonna oli aika testata näitä käytännössä.
Takana on nyt kourallinen näitä NextGen-eriä harjoituskentältä, joten aika paketoida omat fiilikset.
Erät neljään gameen, tie-break 3-3-tilanteessa
Päällimmäinen tunne formaatista on edelleen tietynlainen hektisyys sekä tarkkuus, sillä lyhyempi erä ei jätä paljonkaan aikaa pelin tai tuntuman hakemiseen. Siksi onkin erittäin hyvä, että formaattiin kuuluu erityisesti ammattilaiskentillä kiinteästi paras viidestä -systeemi. Tähän ei kuitenkaan ole ollut omilla 1-1.5h harjoitusvuoron aikana aikaa, sillä sen verran tasaista on pelikavereiden kanssa otellessa ollut.
Lyhyessä erässä on kuitenkin erityisen tärkeää se, ettei huonompia väligeimejä tule. Ei varsinkaan omissa syötöissä, eikä varsinkaan, jos olet aloittanut erän palauttajana. Vastustajan murto esimerkiksi tilanteessa 1-2 jättää enää yhden paikan vastamurron yrittämiseen, 1-3-tilanteessa.
Itse suosisin sitä, että tie-break tulisi vasta tilanteessa 4-4, eikä siis jo 3-3:ssa. Erä pidentyisi hieman, mutta se jättäisi hieman enemmän aikaa pelin virtausten vaihtelulle. Nyt erä usein ohi yhdellä murrolla. Ja jos taas syötöt kulkevat, niin tiebreakejä tuntuu tulevan paljon jo harrastelijatasolla, puhumattakaan ammattilaispelaajista, kuten olemme tällä viikolla Milanossa nähneet.
Verkkosyöttö
Uusissa säännöissä peli siis jatkuu normaalisti, vaikka syöttö osuisikin verkkoon. Tämä on hieman kaksijakoinen sääntö. Periaatteessa pidän tästä muutoksesta, mutta se vaatii hurjasti vielä toistoja alle. Tähän on nimittäin yllättävän vaikeaa reagoida riittävän nopeasti, sillä niin syvällä selkärangassa on syötön uusinta näissä tapauksissa. Ei näitä tietenkään paljon ole vielä tullut. Aikaa tämän säännön sisäänajo siinäkin mielessä vaatii.
Lisäksi kuten jo aiemmissakin postauksissa nostin, ovat verkkonauhat halleissa kireydeltään erilaisia. Osassa halleja pallo todella kuolee löysään nauhaan, kun taas joissain halleissa pallo kimpoaa pidemmälle. Mutta hyvä uudistus varmasti, kunhan tähän vain tottuu. Luulen, että hyödyt menevät syöttäjän ja vastaanottajan kesken keskimäärin tasan eli osa syötöistä helpottuu, osa vaikeutuu. Toki, jotenkin väärältä se ässä verkkonauhan avustuksella ainakin itsestä vielä tuntui.
No-ad ja ratkaiseva piste
Tasan, etu, tasan, etu ja niin edelleen olisi tämän formaatin myötä jäämässä historiaan, kun tilanteessa 40-40 pelataan ratkaiseva piste syöttäjän päättämään syöttöruutuun. Tämän jättäisin kyllä vain nelinpeliin. Osittain siksi, että olen ehkä hieman traditionaalinen tenniksen suhteen, mutta myös siksi, että tiukoissa paikoissa edun taistelu ja geimin voittaminen on juuri sitä henkistäkin taistelua voitosta, jota tenniksen kuuluu ollakin. On suorastaan ihanaa vääntää voitoista näin, kun geimin voitto vaatii tasaisessa geimissä ne kaksi tai peräti kolme perättäistä pistettä. Lisäksi muutenkin nopea formaatti nopeutuu tässä kohtaa mielestäni vähän liikaa ja jättää jopa tuurille tilaa.
Valmentajan käyttö erien välissä
Tämä ei tietysti omissa peleissä ole juurikaan edes mahdollista, joten tätä ei ole tullut testattua. Siitä huolimatta oma näkemys on selvä: ei jatkoon. Tiedän, että tätä on vaikea jopa kitkeä pois tenniksestä ja serenagaten myötä paineet tämän muuttamiseksi voivat jopa kasvaa tulevina vuosina, mutta ei, ei ja vielä kerran ei.
Toki WTA-kiertueella tätä on kokeiltu jo, mutta en näkisi tätä hyvänä lajille tai sen kehitykselle ehkä aivan pienimmät juniorit (alle 10- tai 12-vuotiaat) pois lukien, joiden koutsaaminen jossain määrin pelin aikana voisi jopa viedä junioreiden peliä isosti eteenpäin. Mielestäni pelaajan kuuluu tehdä tenniksessä itse ratkaisunsa kentällä ja niiden ongelmien ratkaisemisessa, joita vastustaja asettaa.
Rajatuomarittomuus
Tästäkään ei ole omissa peleissä kokemusta, mutta ammattilaiskentillä tämä suunta on oikea. On käytännössä turhaa pitää virheitä tekeviä tuomareita linjoilla, kun teknologia mahdollistaa aukottoman linjan. Turhat säädöt pelaajien haastojen sekä tuomareiden kanssa jäävät näin pois ja peli virtaa paremmin eteenpäin.
Pyyheteline
Jälleen kerran oikeaa kehitystä. Pallopoikien pyyhepalvelu on pelaajille varmasti arjen luksusta, mutta kuuluuko pyyhkeen kantaminen oikeasti pallopojan tehtäviin? Niin, ei minustakaan. Varsinkin kun osa pelaajista on viime aikoina moukkamaisesti jopa valittanut liian hitaasta palvelusta, joten tämä toimisi myös hyvänä rangaistuksena.
Paljon siis hyvää ja kaunista, mutta jonkin verran vielä viilattavaakin.
Takana on nyt kourallinen näitä NextGen-eriä harjoituskentältä, joten aika paketoida omat fiilikset.
Erät neljään gameen, tie-break 3-3-tilanteessa
Päällimmäinen tunne formaatista on edelleen tietynlainen hektisyys sekä tarkkuus, sillä lyhyempi erä ei jätä paljonkaan aikaa pelin tai tuntuman hakemiseen. Siksi onkin erittäin hyvä, että formaattiin kuuluu erityisesti ammattilaiskentillä kiinteästi paras viidestä -systeemi. Tähän ei kuitenkaan ole ollut omilla 1-1.5h harjoitusvuoron aikana aikaa, sillä sen verran tasaista on pelikavereiden kanssa otellessa ollut.
Lyhyessä erässä on kuitenkin erityisen tärkeää se, ettei huonompia väligeimejä tule. Ei varsinkaan omissa syötöissä, eikä varsinkaan, jos olet aloittanut erän palauttajana. Vastustajan murto esimerkiksi tilanteessa 1-2 jättää enää yhden paikan vastamurron yrittämiseen, 1-3-tilanteessa.
Itse suosisin sitä, että tie-break tulisi vasta tilanteessa 4-4, eikä siis jo 3-3:ssa. Erä pidentyisi hieman, mutta se jättäisi hieman enemmän aikaa pelin virtausten vaihtelulle. Nyt erä usein ohi yhdellä murrolla. Ja jos taas syötöt kulkevat, niin tiebreakejä tuntuu tulevan paljon jo harrastelijatasolla, puhumattakaan ammattilaispelaajista, kuten olemme tällä viikolla Milanossa nähneet.
Verkkosyöttö
Uusissa säännöissä peli siis jatkuu normaalisti, vaikka syöttö osuisikin verkkoon. Tämä on hieman kaksijakoinen sääntö. Periaatteessa pidän tästä muutoksesta, mutta se vaatii hurjasti vielä toistoja alle. Tähän on nimittäin yllättävän vaikeaa reagoida riittävän nopeasti, sillä niin syvällä selkärangassa on syötön uusinta näissä tapauksissa. Ei näitä tietenkään paljon ole vielä tullut. Aikaa tämän säännön sisäänajo siinäkin mielessä vaatii.
Lisäksi kuten jo aiemmissakin postauksissa nostin, ovat verkkonauhat halleissa kireydeltään erilaisia. Osassa halleja pallo todella kuolee löysään nauhaan, kun taas joissain halleissa pallo kimpoaa pidemmälle. Mutta hyvä uudistus varmasti, kunhan tähän vain tottuu. Luulen, että hyödyt menevät syöttäjän ja vastaanottajan kesken keskimäärin tasan eli osa syötöistä helpottuu, osa vaikeutuu. Toki, jotenkin väärältä se ässä verkkonauhan avustuksella ainakin itsestä vielä tuntui.
No-ad ja ratkaiseva piste
Tasan, etu, tasan, etu ja niin edelleen olisi tämän formaatin myötä jäämässä historiaan, kun tilanteessa 40-40 pelataan ratkaiseva piste syöttäjän päättämään syöttöruutuun. Tämän jättäisin kyllä vain nelinpeliin. Osittain siksi, että olen ehkä hieman traditionaalinen tenniksen suhteen, mutta myös siksi, että tiukoissa paikoissa edun taistelu ja geimin voittaminen on juuri sitä henkistäkin taistelua voitosta, jota tenniksen kuuluu ollakin. On suorastaan ihanaa vääntää voitoista näin, kun geimin voitto vaatii tasaisessa geimissä ne kaksi tai peräti kolme perättäistä pistettä. Lisäksi muutenkin nopea formaatti nopeutuu tässä kohtaa mielestäni vähän liikaa ja jättää jopa tuurille tilaa.
Valmentajan käyttö erien välissä
Tämä ei tietysti omissa peleissä ole juurikaan edes mahdollista, joten tätä ei ole tullut testattua. Siitä huolimatta oma näkemys on selvä: ei jatkoon. Tiedän, että tätä on vaikea jopa kitkeä pois tenniksestä ja serenagaten myötä paineet tämän muuttamiseksi voivat jopa kasvaa tulevina vuosina, mutta ei, ei ja vielä kerran ei.
Toki WTA-kiertueella tätä on kokeiltu jo, mutta en näkisi tätä hyvänä lajille tai sen kehitykselle ehkä aivan pienimmät juniorit (alle 10- tai 12-vuotiaat) pois lukien, joiden koutsaaminen jossain määrin pelin aikana voisi jopa viedä junioreiden peliä isosti eteenpäin. Mielestäni pelaajan kuuluu tehdä tenniksessä itse ratkaisunsa kentällä ja niiden ongelmien ratkaisemisessa, joita vastustaja asettaa.
Rajatuomarittomuus
Tästäkään ei ole omissa peleissä kokemusta, mutta ammattilaiskentillä tämä suunta on oikea. On käytännössä turhaa pitää virheitä tekeviä tuomareita linjoilla, kun teknologia mahdollistaa aukottoman linjan. Turhat säädöt pelaajien haastojen sekä tuomareiden kanssa jäävät näin pois ja peli virtaa paremmin eteenpäin.
Pyyheteline
Jälleen kerran oikeaa kehitystä. Pallopoikien pyyhepalvelu on pelaajille varmasti arjen luksusta, mutta kuuluuko pyyhkeen kantaminen oikeasti pallopojan tehtäviin? Niin, ei minustakaan. Varsinkin kun osa pelaajista on viime aikoina moukkamaisesti jopa valittanut liian hitaasta palvelusta, joten tämä toimisi myös hyvänä rangaistuksena.
Paljon siis hyvää ja kaunista, mutta jonkin verran vielä viilattavaakin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)