Luukusta 15 paljastuu miesten puolella eniten Grand Slami-voittoja 2010-luvulla napannut pelaaja. Määrä on luonnollisesti 15 kappaletta ja niiden takana on tietysti Novak Djokovic.
Mennäänkö pahasti metsään, jos julistetaan Djokovic vuosikymmenen pelaajaksi?
Vasurilla on nimestään huolimatta poliittisesti täysin sitoutumaton tennisblogi,
joka käsittelee tennistä niin katsojan, pelaajan, valmentajan kuin yrittäjänkin vinkkelistä.
15/12/2019
14/12/2019
Joulukalenteri #14: Uudet mailat! (2019)
Luukku 14 ja "uran" 14 mailahankintaa!
Viime helmikuussa hankkimani uudet mailat, Headin Graphene Touch Prestige Pro't, ovat laskujeni mukaan siis 14. mailat niiden 35 vuoden aikana, jota olen lajia harrastanut.
Olen tietoisesti ja toistaiseksi jättänyt tämän mailanvaihtoprojektin liittyvän tarinan kertomatta, sillä vaikka uudet mailat, istuvat käteen varsin mallikkaasti, niin saatoin kesän aikana saada niiden johdosta itselleni orastavan tenniskyynärpäävaivan. Siksi en juuri nyt olekaan oikein varma siitä, mitä tulen mailojen kanssa tekemään, joten loistavasta mailasta ja sen tuomasta lisäpotkusta huolimatta seuraan tilanteen kehittymistä ja alan hehkuttamaan mailoja varauksetta vasta kun käden oireilu loppuu. Toivottavasti loppuu.
Pelasin uusilla mailoillani hallikaudella helmikuusta toukokuuhun ilman minkäänlaista kipua, mutta massalle siirryttäessä painavampi maila lisäpainoineen väsytti käden jo ensimmäisestä treenikerrasta aivan eri tavalla kuin hallissa. Sen jälkeen käsi ei tuntunut palautuvan millään koko kesän aikana, vaikka lisäpainot poistin heti ensimmäisen tunnin jälkeen. Syksyn aikana käsi on jälleen pikkuhiljaa tervehtynyt, mutta aivan oireeton se ei vieläkään siis ole.
Syy mailanvaihtoon oli kiteyttäen tehottomuuden tunne. Laitoinkin edelliset mailani Wilson Bladet 98 kiertoon parin vuoden kohdalla, sillä tunne, etten saanut niillä enää tarpeeksi ruutia lyönteihini oli vahva. Olin käyttänyt mailoissa pieniä lisäpainoja lisää kärkipainoa tuomaan, mutta testattuani reilu 10 grammaa painavampia Headejä, olin melko vakuuttunut uusien mailojen tarjoamasta lisäpuhdista lyönteihini, varsinkin kun niissäkin oli vielä joitakin grammoja lisäpainoja pientä kärkipainoisuutta tuomassa.
Wilsonin Bladeillä olin pelannut putkeen noin kymmenen vuotta kolmen eri version/sukupolven kanssa, joten päätös uusiin mailoihin siirtymisestä ei ollut ihan helppo. Pidän Bladen balanssista ja tatsista, sillä se on melko stabiili ja perus all-around-maila, jolla kaikki tekeminen tuntuu melko helpolta ja luonnolliselta. Tuskailin kuitenkin sen voimantuoton kanssa. Kun Bladien uusimmat kaksi sukupolvea eivät myöskään istuneet käteen enää aivan samoin kuin nämä aikaisemmat sukupolvet, niin päätös mailan vaihtamisesta oli lopulta helppo.
Mutta kuten aina, mailanvaihto on riski. Myös aivan ensimmäiset käyttämäni Bladet (K Factorit a.k.a. kädentappajat) vajaa kymmenen vuotta sitten toivat riesakseni elämäni ensimmäisen käsiongelman, golfkyynärpään, johon toki saattoi liittyä muutakin tekijää kuin uudet tennismailat, mutta tuon episodin jälkeen olen ollut hyvin tarkkana käyttämieni mailojen spekseistä. Kannattaakin olla erityisen tarkkana niiden kanssa, varsinkin näin kun ikää alkaa kertyä. Vammat ovat sitkeässä.
Mutta siis, nyt mennään Headeillä! Ohessa vielä linkki mailahistoriaani ennen nykyisiä työkaluja.
Viime helmikuussa hankkimani uudet mailat, Headin Graphene Touch Prestige Pro't, ovat laskujeni mukaan siis 14. mailat niiden 35 vuoden aikana, jota olen lajia harrastanut.
 |
| HEAD Graphene Touch Prestige Pro. |
Olen tietoisesti ja toistaiseksi jättänyt tämän mailanvaihtoprojektin liittyvän tarinan kertomatta, sillä vaikka uudet mailat, istuvat käteen varsin mallikkaasti, niin saatoin kesän aikana saada niiden johdosta itselleni orastavan tenniskyynärpäävaivan. Siksi en juuri nyt olekaan oikein varma siitä, mitä tulen mailojen kanssa tekemään, joten loistavasta mailasta ja sen tuomasta lisäpotkusta huolimatta seuraan tilanteen kehittymistä ja alan hehkuttamaan mailoja varauksetta vasta kun käden oireilu loppuu. Toivottavasti loppuu.
Pelasin uusilla mailoillani hallikaudella helmikuusta toukokuuhun ilman minkäänlaista kipua, mutta massalle siirryttäessä painavampi maila lisäpainoineen väsytti käden jo ensimmäisestä treenikerrasta aivan eri tavalla kuin hallissa. Sen jälkeen käsi ei tuntunut palautuvan millään koko kesän aikana, vaikka lisäpainot poistin heti ensimmäisen tunnin jälkeen. Syksyn aikana käsi on jälleen pikkuhiljaa tervehtynyt, mutta aivan oireeton se ei vieläkään siis ole.
Syy mailanvaihtoon oli kiteyttäen tehottomuuden tunne. Laitoinkin edelliset mailani Wilson Bladet 98 kiertoon parin vuoden kohdalla, sillä tunne, etten saanut niillä enää tarpeeksi ruutia lyönteihini oli vahva. Olin käyttänyt mailoissa pieniä lisäpainoja lisää kärkipainoa tuomaan, mutta testattuani reilu 10 grammaa painavampia Headejä, olin melko vakuuttunut uusien mailojen tarjoamasta lisäpuhdista lyönteihini, varsinkin kun niissäkin oli vielä joitakin grammoja lisäpainoja pientä kärkipainoisuutta tuomassa.
Wilsonin Bladeillä olin pelannut putkeen noin kymmenen vuotta kolmen eri version/sukupolven kanssa, joten päätös uusiin mailoihin siirtymisestä ei ollut ihan helppo. Pidän Bladen balanssista ja tatsista, sillä se on melko stabiili ja perus all-around-maila, jolla kaikki tekeminen tuntuu melko helpolta ja luonnolliselta. Tuskailin kuitenkin sen voimantuoton kanssa. Kun Bladien uusimmat kaksi sukupolvea eivät myöskään istuneet käteen enää aivan samoin kuin nämä aikaisemmat sukupolvet, niin päätös mailan vaihtamisesta oli lopulta helppo.
Mutta kuten aina, mailanvaihto on riski. Myös aivan ensimmäiset käyttämäni Bladet (K Factorit a.k.a. kädentappajat) vajaa kymmenen vuotta sitten toivat riesakseni elämäni ensimmäisen käsiongelman, golfkyynärpään, johon toki saattoi liittyä muutakin tekijää kuin uudet tennismailat, mutta tuon episodin jälkeen olen ollut hyvin tarkkana käyttämieni mailojen spekseistä. Kannattaakin olla erityisen tarkkana niiden kanssa, varsinkin näin kun ikää alkaa kertyä. Vammat ovat sitkeässä.
Mutta siis, nyt mennään Headeillä! Ohessa vielä linkki mailahistoriaani ennen nykyisiä työkaluja.
13/12/2019
Joulukalenteri #13: Olipa kerran...
Joulukalenterin luukku numero 13 tarjoilee sadun.
Olipa kerran kolme tennispelaajaa. He aloittivat turnauksista isoimpien, Grand Slamien voittamiset, reilut 15 vuotta sitten. Pelaajista vanhin pääsi vauhtiin vuonna 2003. Kolmikko alkoi täydentyä kaksi vuotta myöhemmin kelkkaan liittyneellä vasurilla sekä vielä joitakin vuosia myöhemmin kypsyneellä elastiikkaihmeellä. Kun kolmikko sai pelinsä käymään täysillä sylintereillä eivät he juurikaan ole muiden enää antaneet näissä kisoissa silmilleen hyppiäkään. Sen pituinen se.
Vuodesta 2003 lähtien kolmikko on voittanut kolmeatoista vaille kaikki Grand Slamit, joita tänä aikana on pelattu 68 kertaa. Aikamoista.
Viime vuosina kolmikko on ollut kisatovereilleen aivan erityisen tyly. Edelliseen kolmikon ulkopuoliseen Grand Slam-voittajaan on matkaa nyt 13 Grand Slamin verran. Tylyä, indeed.
Olipa kerran kolme tennispelaajaa. He aloittivat turnauksista isoimpien, Grand Slamien voittamiset, reilut 15 vuotta sitten. Pelaajista vanhin pääsi vauhtiin vuonna 2003. Kolmikko alkoi täydentyä kaksi vuotta myöhemmin kelkkaan liittyneellä vasurilla sekä vielä joitakin vuosia myöhemmin kypsyneellä elastiikkaihmeellä. Kun kolmikko sai pelinsä käymään täysillä sylintereillä eivät he juurikaan ole muiden enää antaneet näissä kisoissa silmilleen hyppiäkään. Sen pituinen se.
Vuodesta 2003 lähtien kolmikko on voittanut kolmeatoista vaille kaikki Grand Slamit, joita tänä aikana on pelattu 68 kertaa. Aikamoista.
Viime vuosina kolmikko on ollut kisatovereilleen aivan erityisen tyly. Edelliseen kolmikon ulkopuoliseen Grand Slam-voittajaan on matkaa nyt 13 Grand Slamin verran. Tylyä, indeed.
12/12/2019
Joulukalenteri #12: Wimbledon 12-12.
Luukku 12 ja uusi Wimbledon-sääntö tiebreakille viidennen erän 12-12-tilanteessa.
Ja tulipa ensimmäinen testi kaksinpeleissä melkoisen huimaan paikkaan, mutta ei siitä tämän enempää.
11/12/2019
Joulukalenteri #11: Björn Borgin Grand Slamit
Luukusta 11 tursuaa Björn Borgin Grand Slamit, joita hän siis voitti 11 kappaletta. Huikea saavutus!
Borg voitti Wimbledonin viidesti peräkkäin vuosina 1976-1980, mutta sen lisäksi hän voitti Roland Garrosin kuudesti vuosina 1974-1975 ja 1978-1981, mikä on jäänyt lähes täysin noiden ikonisten Wimbledon-voittojen varjoon.
Huvittavaa on kuitenkin se, että Roger Federer on voittanut lähes tuplamäärän tähän legendaan verrattuna. Niin ajat muuttuvat. Kärki saattoi olla 1970-1980-luvuilla ehkä hieman leveämpi, eikä tällaista keskittymistä nähty. Osaltaan tämäkin kertoo kuinka hurjaa aikaa tässä on vuosikausia todistettu. Yksitoista mestaruutta on mennyt jo ajat sitten koko kolmikolta Federer-Nadal-Djokovic rikki, eikä moinen määrä riitä näissä karkeloissa mihinkään.
Nautitaan siis vielä niin kauan kuin tätä kestää, mutta totuuden nimissä kovasti toivon jo uuden aikakauden alkua!
Borg voitti Wimbledonin viidesti peräkkäin vuosina 1976-1980, mutta sen lisäksi hän voitti Roland Garrosin kuudesti vuosina 1974-1975 ja 1978-1981, mikä on jäänyt lähes täysin noiden ikonisten Wimbledon-voittojen varjoon.
Huvittavaa on kuitenkin se, että Roger Federer on voittanut lähes tuplamäärän tähän legendaan verrattuna. Niin ajat muuttuvat. Kärki saattoi olla 1970-1980-luvuilla ehkä hieman leveämpi, eikä tällaista keskittymistä nähty. Osaltaan tämäkin kertoo kuinka hurjaa aikaa tässä on vuosikausia todistettu. Yksitoista mestaruutta on mennyt jo ajat sitten koko kolmikolta Federer-Nadal-Djokovic rikki, eikä moinen määrä riitä näissä karkeloissa mihinkään.
Nautitaan siis vielä niin kauan kuin tätä kestää, mutta totuuden nimissä kovasti toivon jo uuden aikakauden alkua!
10/12/2019
Joulukalenteri #10: TOP10 2020
Luukusta kymmenen ilmestyy kuin tilauksesta uuden vuosikymmenen ensimmäisen vuoden loppurankingit. On TOP10:n aika!
Tämän vuoden osalta povaukseni osoittautui lopulta haastavaksi, vaikkakin jossain mielessä oltiinkin oikeilla jäljillä. Ensi vuotta ajatellen skenaarioiden määrä on hurja.
Nouseeko #NextGen-porukka vihdoin vaikkapa "edes" Grand Slam-voittajiksi? Entä jaksaako tai pystyykö vanhempi kaarti pelata niin paljon kuin tänä vuonna? Jopa Novak Djokovicilla vammat ovat selvästi kroonistumassa. Rafael Nadal ja Roger Federer pelaavat hyvinkin valikoiden ja minimaalisesti, eikä menestys välttämättä aivan samaa tasoa ole kuin tänä vuonna.
Kristallipallo katsookin nyt täysin uusin silmin ensi vuotta, joten näillä mennään:
TOP10 2020:
1) Novak Djokovic
Kaikesta huolimatta äärimmäisen hyvä ja tasainen kaikkialla. Järkevällä kalenterilla hyvin korkealla, sillä Grand Slameissä edelleen hyvin vaikeasti voitettavissa. Uhkakuvina lähinnä vammat ja sokea luottaminen liialliseen fyysiseen peliin, joka ei enää vanhemmiten ole se paras ratkaisu varsinkaan perättäisissä peleissä. Nadal ja Federer ovat lisänneet aggrea iän myötä, Djokovicin on pakko tehdä uudella vuosikymmenellä samoin.
2) Dominic Thiem
Alkoi tänä vuonna väläyttelemään myös massan ulkopuolisilla alustoilla. Jos pitää tasaisuutensa, niin ottaa vielä sen yhden ison askeleen ja mahdollisesti jopa Grand Slam-voiton. Oppi tänä vuonna paremmin ainakin kalenterin rakentamisessa. Se on hyvä startti.
3) Stefanos Tsitsipas
Aavistuksen epätasainen kausi tänä vuonna, mutta silti taas hurja askel eteenpäin. Voitti ATP-finaalit ja oli vuoden lopun listalla kuudes. Pieni petraus, niin TOP3 täysin haarukassa. Pelilliset ja henkiset palaset ovat kohdillaan.
4) Rafael Nadal
Pelasi hurjan hyvän vuoden tänä vuonna, mikä saattoi säästeliäästä kuormasta huolimatta verottaa kuitenkin ensi kautta. Massakausi edelleen tärkeä, mutta riittääkö potku vielä yhtä hurjaan menoon muuallakin? Roland Garros haarukassa, mutta myös nuoret ovat nälkäisiä.
5) Roger Federer
Pelaa säästeliäästi, mutta hiipuminen alkaa näkyä otteissa enemmän ja enemmän. Yllätystappiot lisääntyvät ja peli ei välttämättä kestä koko turnausta. Hyvät ja huonot päivät vuorottelevat enenevissä määrin. Kovassa tempossa on ajoittain vaikea päästä pallon taakse ja pelin päälle. Parilla hirmutuloksella kuitenkin todennäköisesti TOP5-jengiä. Syöttämisen taso määrittelee tekemistä ensi kaudella rajusti.
6) Alexander Zverev
Pelasi jossain mielessä hyvin vaisun kauden tänä vuonna, mutta oli silti listalla lopulta seitsemäs. Parantanee varmasti ensi kaudella ja jos saa Grand Slamit (tai edes yhden niistä) sujumaan, niin nousee helposti korkeammalle. Vähän kuitenkin profiloitunut hitaaksi kehittyjäksi nousukautensa jälkeen. Sama meno jatkuu ja paljon vielä ensi kaudellakin opittavaa. Suuri vaara uudeksi Grigor Dimitroviksi, jos ei nyt ala tulosta tulla.
7) Daniil Medvedev
Oli ehdottomasti loppukauden pelaaja ja tämän vuoden kehittyjä numero yksi, kuten luukussa yhdeksän avattiin. Mutta. Oliko kyseessä sittenkin vain hyvä flow? Löysikö kärkinimet kauden lopussa tempon hidastamisten ja sekoittamisen kautta kaavat Medvedevin pelin murtamiseksi? Parhaalla pelillään listan sija 7 on naurettava aliarviointi. Paikka jopa listan kärjessä sijoilla 1-3 olisi oikeutettu, mutta pystyykö Medvedev käsittelemään tämän syksyn menestyksen oikein? Mikään ei tule kenellekään enää ensi kaudella yllätyksenä. Pelin täytyy kehittyä hänelläkin.
8) Matteo Berrettini
Pitänee tämän vuoden sijoituksensa ottamalla hyviä päänahkoja ja tuloksia sieltä täältä. Voimakas peli pitää pintansa kaikkialla, mutta tasaisuutta saisi olla lisää korkeammalle kurotellessa.
9) Karen Khachanov
Vaikea kausi takana ja haluaa varmasti näyttää, että kuuluu top-kymppiin. Masters-voittajana tietää, mitä se vaatii. Paluu kärkikahinoihin.
10) Denis Shapovalov
Tasainen kehitys jatkuu ja juniorimainen höntyily vähenee. Taitoa on, mutta intoa on ollut ehkä vielä enemmän, joten rauhoittumalla alkaa haastaa tosissaan kärkinimiä.
Siinä se! Minkälaiseksi oma listasi muodostuu?
Tämän vuoden osalta povaukseni osoittautui lopulta haastavaksi, vaikkakin jossain mielessä oltiinkin oikeilla jäljillä. Ensi vuotta ajatellen skenaarioiden määrä on hurja.
Nouseeko #NextGen-porukka vihdoin vaikkapa "edes" Grand Slam-voittajiksi? Entä jaksaako tai pystyykö vanhempi kaarti pelata niin paljon kuin tänä vuonna? Jopa Novak Djokovicilla vammat ovat selvästi kroonistumassa. Rafael Nadal ja Roger Federer pelaavat hyvinkin valikoiden ja minimaalisesti, eikä menestys välttämättä aivan samaa tasoa ole kuin tänä vuonna.
Kristallipallo katsookin nyt täysin uusin silmin ensi vuotta, joten näillä mennään:
TOP10 2020:
1) Novak Djokovic
Kaikesta huolimatta äärimmäisen hyvä ja tasainen kaikkialla. Järkevällä kalenterilla hyvin korkealla, sillä Grand Slameissä edelleen hyvin vaikeasti voitettavissa. Uhkakuvina lähinnä vammat ja sokea luottaminen liialliseen fyysiseen peliin, joka ei enää vanhemmiten ole se paras ratkaisu varsinkaan perättäisissä peleissä. Nadal ja Federer ovat lisänneet aggrea iän myötä, Djokovicin on pakko tehdä uudella vuosikymmenellä samoin.
2) Dominic Thiem
Alkoi tänä vuonna väläyttelemään myös massan ulkopuolisilla alustoilla. Jos pitää tasaisuutensa, niin ottaa vielä sen yhden ison askeleen ja mahdollisesti jopa Grand Slam-voiton. Oppi tänä vuonna paremmin ainakin kalenterin rakentamisessa. Se on hyvä startti.
3) Stefanos Tsitsipas
Aavistuksen epätasainen kausi tänä vuonna, mutta silti taas hurja askel eteenpäin. Voitti ATP-finaalit ja oli vuoden lopun listalla kuudes. Pieni petraus, niin TOP3 täysin haarukassa. Pelilliset ja henkiset palaset ovat kohdillaan.
4) Rafael Nadal
Pelasi hurjan hyvän vuoden tänä vuonna, mikä saattoi säästeliäästä kuormasta huolimatta verottaa kuitenkin ensi kautta. Massakausi edelleen tärkeä, mutta riittääkö potku vielä yhtä hurjaan menoon muuallakin? Roland Garros haarukassa, mutta myös nuoret ovat nälkäisiä.
5) Roger Federer
Pelaa säästeliäästi, mutta hiipuminen alkaa näkyä otteissa enemmän ja enemmän. Yllätystappiot lisääntyvät ja peli ei välttämättä kestä koko turnausta. Hyvät ja huonot päivät vuorottelevat enenevissä määrin. Kovassa tempossa on ajoittain vaikea päästä pallon taakse ja pelin päälle. Parilla hirmutuloksella kuitenkin todennäköisesti TOP5-jengiä. Syöttämisen taso määrittelee tekemistä ensi kaudella rajusti.
6) Alexander Zverev
Pelasi jossain mielessä hyvin vaisun kauden tänä vuonna, mutta oli silti listalla lopulta seitsemäs. Parantanee varmasti ensi kaudella ja jos saa Grand Slamit (tai edes yhden niistä) sujumaan, niin nousee helposti korkeammalle. Vähän kuitenkin profiloitunut hitaaksi kehittyjäksi nousukautensa jälkeen. Sama meno jatkuu ja paljon vielä ensi kaudellakin opittavaa. Suuri vaara uudeksi Grigor Dimitroviksi, jos ei nyt ala tulosta tulla.
7) Daniil Medvedev
Oli ehdottomasti loppukauden pelaaja ja tämän vuoden kehittyjä numero yksi, kuten luukussa yhdeksän avattiin. Mutta. Oliko kyseessä sittenkin vain hyvä flow? Löysikö kärkinimet kauden lopussa tempon hidastamisten ja sekoittamisen kautta kaavat Medvedevin pelin murtamiseksi? Parhaalla pelillään listan sija 7 on naurettava aliarviointi. Paikka jopa listan kärjessä sijoilla 1-3 olisi oikeutettu, mutta pystyykö Medvedev käsittelemään tämän syksyn menestyksen oikein? Mikään ei tule kenellekään enää ensi kaudella yllätyksenä. Pelin täytyy kehittyä hänelläkin.
8) Matteo Berrettini
Pitänee tämän vuoden sijoituksensa ottamalla hyviä päänahkoja ja tuloksia sieltä täältä. Voimakas peli pitää pintansa kaikkialla, mutta tasaisuutta saisi olla lisää korkeammalle kurotellessa.
9) Karen Khachanov
Vaikea kausi takana ja haluaa varmasti näyttää, että kuuluu top-kymppiin. Masters-voittajana tietää, mitä se vaatii. Paluu kärkikahinoihin.
10) Denis Shapovalov
Tasainen kehitys jatkuu ja juniorimainen höntyily vähenee. Taitoa on, mutta intoa on ollut ehkä vielä enemmän, joten rauhoittumalla alkaa haastaa tosissaan kärkinimiä.
Siinä se! Minkälaiseksi oma listasi muodostuu?
09/12/2019
Joulukalenteri #9: Daniil Medvedevin finaalit 2019
Luukku yhdeksän kertoo Daniil Medvedevin tämän kauden finaalimäärän, joka oli kiertueen suurin eli yhdeksän kappaletta.
Matkaan mahtui muun muassa kuuden finaalin putki, joka alkoi loppukesästä Washingtonista ja päättyi vasta Shanghain Mastersiin, jonka mies samalla myös voitti. Tuona aikana hän voitti myös Cincinnatin Mastersin sekä Pietarin kotikisan ja oli ikimuistoisesti myös US Openin finaalissa.
Medvedevicstä voitaneen puhua loppukauden pelaajana, vaikkakin tankki tyhjeni kauden viimeisiin turnauksiin, Pariisin Mastersiin sekä Lontoon ATP-finaaleihin, mennessä totaalisesti.
Hänestä voidaan puhua myös vuoden kehittyjänä, sillä tämä iso hyppy absoluuttisesti korkeimmalle tasolle oli ehdottomasti kauden merkittävin. Hän voitti syksyn aikana siis kaksi ensimmäistä Mastersiaan ja haistoi jo Grand Slam-finaalinkin tuoksuja, jossa voittokaan ei itse asiassa kovinkaan kaukana ollut.
Medvedevin pelityyliä on avattu jo monta kertaa (esimerkiksi tässä, tässä ja tässä), joten ei mennä niihin nyt sen enempää, mutta ensi kaudella on äärimmäisen herkullista nähdä, mistä ruudusta mies matkaansa jatkaa. Kun fyysiset ja henkiset voimavarat ovat täynnä, niin mies voisi periaatteessa "yllättää" kaikki jo Australiassa.
Mutta edellee, on pitkälti hänen ja muutaman harvan pelaajan harteilla, että nuorten pelaajien maihinnousu konkretisoituisi jo ensi vuonna. Kestääkö Medvedev nämä uudet odotukset? Löytääkö hän saman flown kuin syksyllä? Kehittyykö peli entisestään vai luottaako mies djokovicmaiseen totaalitennikseen, johon osa porukasta löysi jo kauden lopussa lääkkeitäkin? Ja niin edelleen ja niin edelleen.
Hyvin paljon hyvin mielenkiintoisia kysymyksiä!
Matkaan mahtui muun muassa kuuden finaalin putki, joka alkoi loppukesästä Washingtonista ja päättyi vasta Shanghain Mastersiin, jonka mies samalla myös voitti. Tuona aikana hän voitti myös Cincinnatin Mastersin sekä Pietarin kotikisan ja oli ikimuistoisesti myös US Openin finaalissa.
Medvedevicstä voitaneen puhua loppukauden pelaajana, vaikkakin tankki tyhjeni kauden viimeisiin turnauksiin, Pariisin Mastersiin sekä Lontoon ATP-finaaleihin, mennessä totaalisesti.
Hänestä voidaan puhua myös vuoden kehittyjänä, sillä tämä iso hyppy absoluuttisesti korkeimmalle tasolle oli ehdottomasti kauden merkittävin. Hän voitti syksyn aikana siis kaksi ensimmäistä Mastersiaan ja haistoi jo Grand Slam-finaalinkin tuoksuja, jossa voittokaan ei itse asiassa kovinkaan kaukana ollut.
Medvedevin pelityyliä on avattu jo monta kertaa (esimerkiksi tässä, tässä ja tässä), joten ei mennä niihin nyt sen enempää, mutta ensi kaudella on äärimmäisen herkullista nähdä, mistä ruudusta mies matkaansa jatkaa. Kun fyysiset ja henkiset voimavarat ovat täynnä, niin mies voisi periaatteessa "yllättää" kaikki jo Australiassa.
Mutta edellee, on pitkälti hänen ja muutaman harvan pelaajan harteilla, että nuorten pelaajien maihinnousu konkretisoituisi jo ensi vuonna. Kestääkö Medvedev nämä uudet odotukset? Löytääkö hän saman flown kuin syksyllä? Kehittyykö peli entisestään vai luottaako mies djokovicmaiseen totaalitennikseen, johon osa porukasta löysi jo kauden lopussa lääkkeitäkin? Ja niin edelleen ja niin edelleen.
Hyvin paljon hyvin mielenkiintoisia kysymyksiä!
08/12/2019
Joulukalenteri #8: Tämän vuoden voitot
Luukusta kahdeksan löytyy omat tämän vuoden voittoni, joita on kertynyt toistaiseksi kahdeksan kappaletta. Pelaan toki vuoden viimeisen otteluni juuri tänään, joten kovasti toivon, että luku kaunistuisi vielä yhdellä.
Tämä vuosi on mennyt hieman puolivaloilla, sillä pelejä ei ole kertynyt tähän mennessä kuin 11. Määrä on kuitenkin ruuhkavuosiin suhteutettuna varmaan ihan ok, sillä kaikki ottelut ovat olleet sarjapelejä, joita kertyy siis yksi per päivä. Ottelut syövät nimittäin siirtymiseneen, kaksin-, nelin- ja jälkipeleineen aina sen 3-4 tuntia, mikä on muulta perheeltä luonnollisesti pois. Viikonloppuisin pelattuna ne vaativatkin usein pieniä järjestelyjä perhemenojen sovittamisessa, joten aivan joka viikonloppu ei pelejä voi olla pelaamassa.
Vuosi on kuitenkin ollut myös kiireinen ja raskaskin, mikä näkyy luonnollisesti pelimäärissä. Keväällä oli mailanvaihtoprojektia, kesällä puolestaan työpaikan vaihtoa, lähipiirin hautajaiset sekä käsiongelmia, joten viime vuosina pelaamani kansallinen kisakin tai kaksi jäi tänä vuonna väliin. Vamma ja yleisfiilis ei olisi ollut kesällä pelaamiselle kovin otollinen. Pelaamattomuudesta johtuen otin kuitenkin agendalle muutaman vuoden tauon jälkeen Lappeenrannan legendaarisen höntsäturnauksen eli kunniakkaan Alakylä Openin, joka teki jälkipeleineen kyllä mielelle ja kropallekin erittäin hyvää. Kiitos vielä järjestäjille!
Syksyn aikana ei puolestaan virallisia pelejä ole oikeastaan montaakaan vielä ollut, joten sarjatennisten aikataulutakarajat taitavat tulla keväällä 2020 pelottavan nopeasti vastaan. Todennäköisin otteluruuhka pukkaa helmi-maaliskuulle, kun jengit alkavat urakalla aktivoitumaan. Näin käy joka vuosi, joten nyt kun pelaan kolmessa jengissä III-divaria, 40v. SM:ää ja 45v. I-divaria, niin ensi vuodesta saattanee tulla hyvinkin aktiivinen pelimäärien suhteen.
Mutta siis, nyt kentälle ja numero ysin metsästykseen!
Tämä vuosi on mennyt hieman puolivaloilla, sillä pelejä ei ole kertynyt tähän mennessä kuin 11. Määrä on kuitenkin ruuhkavuosiin suhteutettuna varmaan ihan ok, sillä kaikki ottelut ovat olleet sarjapelejä, joita kertyy siis yksi per päivä. Ottelut syövät nimittäin siirtymiseneen, kaksin-, nelin- ja jälkipeleineen aina sen 3-4 tuntia, mikä on muulta perheeltä luonnollisesti pois. Viikonloppuisin pelattuna ne vaativatkin usein pieniä järjestelyjä perhemenojen sovittamisessa, joten aivan joka viikonloppu ei pelejä voi olla pelaamassa.
Vuosi on kuitenkin ollut myös kiireinen ja raskaskin, mikä näkyy luonnollisesti pelimäärissä. Keväällä oli mailanvaihtoprojektia, kesällä puolestaan työpaikan vaihtoa, lähipiirin hautajaiset sekä käsiongelmia, joten viime vuosina pelaamani kansallinen kisakin tai kaksi jäi tänä vuonna väliin. Vamma ja yleisfiilis ei olisi ollut kesällä pelaamiselle kovin otollinen. Pelaamattomuudesta johtuen otin kuitenkin agendalle muutaman vuoden tauon jälkeen Lappeenrannan legendaarisen höntsäturnauksen eli kunniakkaan Alakylä Openin, joka teki jälkipeleineen kyllä mielelle ja kropallekin erittäin hyvää. Kiitos vielä järjestäjille!
Syksyn aikana ei puolestaan virallisia pelejä ole oikeastaan montaakaan vielä ollut, joten sarjatennisten aikataulutakarajat taitavat tulla keväällä 2020 pelottavan nopeasti vastaan. Todennäköisin otteluruuhka pukkaa helmi-maaliskuulle, kun jengit alkavat urakalla aktivoitumaan. Näin käy joka vuosi, joten nyt kun pelaan kolmessa jengissä III-divaria, 40v. SM:ää ja 45v. I-divaria, niin ensi vuodesta saattanee tulla hyvinkin aktiivinen pelimäärien suhteen.
Mutta siis, nyt kentälle ja numero ysin metsästykseen!
07/12/2019
Joulukalenteri #7: Nadalin tappiot 2019
Luukku numero 7 kertoo hyvän kauden pelanneen Nadalin pelatut tappiot vuonna 2019, joita kertyi siis seitsemän kappaletta. Entä mitä tappiot kertovat Nadalista?
1. Novak Djokovic, Australian Open finaali
Djokovic on painajainen Nadalille käytännössä kaikkialla massaa lukuun ottamatta.
2. Nick Kyrgios, Acapulco neljännesvälierä
Henkinen taisto. Kyrgiosin kukkoilu saa usein Nadalin pasmoja jossain määrin sekaisin. Acapulcossa missasi mm. matsipalloja.
3. Fabio Fognini, Monte Carlo semifinaali
Fogninilla on lämäilyssään hurja teho, jolla Nadal on horjutettavissa jopa massalla. Se vaatii kuitenkin täydellisen päivän lämäilijälle ja ehkä vähän heikomman Nadalille. Myös Fogninillä kyky pelata itsensä Nadalin pään sisään.
4. Dominic Thiem, Barcelona semifinaali
Kauden perinteinen massatappio Thiemille. Hurjan hieno voitto itävaltalaiselle, mutta Garrosilla tilanne taas täysin toinen. Thiem on kuitenkin ja sittenkin matkalla massakuninkaaksi. Ehkä jo ensi vuonna Garrosin kunkku?
5. Stefanos Tsitsipas, Madrid semifinaali
Madrid on Nadalille se vaikein massakisa korkean ilmanalan ja hieman nopeamman massapelin takia. Tsitsipas osasi hyödyntää tämän iskemällä monipuolisesti ja välillä suorahkoja lämäreitä viljellen. Se toimii ketä vastaan tahansa. Jopa Nadaliin massalla.
6. Roger Federer, Wimbledon semifinaali
Roger oli ruoholla kuin kotonaan. Nadalkin melkein, mutta ei riitä. Rogerin rysty ei nopeammilla alustoilla alistu takavuosien tapaan ja Nadalin suurin syömähammas oli poissa.
7. Alxander Zverev, Lontoon ATP-finaalit alkulohko
Nadal jäi hallissa täysin Zverevin jalkoihin, joka paukutti painavalla pelillään Nadalin taakse ja pakottaen tämän puolustamaan. Lyönti jäi lyhyeksi ja boom, Sasha iski.
Summa summarum, Nadal tottelee ennen kaikkea voimaa ja painavaa lyömistä sekä nopeaa tempoa. Oikureiden vahvat rystyt tylsyttävät espanjalaisen peliä myös. Ja jos haluaa leikkiä tulella, niin mindgamesit saattavat joskus purra.
1. Novak Djokovic, Australian Open finaali
Djokovic on painajainen Nadalille käytännössä kaikkialla massaa lukuun ottamatta.
2. Nick Kyrgios, Acapulco neljännesvälierä
Henkinen taisto. Kyrgiosin kukkoilu saa usein Nadalin pasmoja jossain määrin sekaisin. Acapulcossa missasi mm. matsipalloja.
3. Fabio Fognini, Monte Carlo semifinaali
Fogninilla on lämäilyssään hurja teho, jolla Nadal on horjutettavissa jopa massalla. Se vaatii kuitenkin täydellisen päivän lämäilijälle ja ehkä vähän heikomman Nadalille. Myös Fogninillä kyky pelata itsensä Nadalin pään sisään.
4. Dominic Thiem, Barcelona semifinaali
Kauden perinteinen massatappio Thiemille. Hurjan hieno voitto itävaltalaiselle, mutta Garrosilla tilanne taas täysin toinen. Thiem on kuitenkin ja sittenkin matkalla massakuninkaaksi. Ehkä jo ensi vuonna Garrosin kunkku?
5. Stefanos Tsitsipas, Madrid semifinaali
Madrid on Nadalille se vaikein massakisa korkean ilmanalan ja hieman nopeamman massapelin takia. Tsitsipas osasi hyödyntää tämän iskemällä monipuolisesti ja välillä suorahkoja lämäreitä viljellen. Se toimii ketä vastaan tahansa. Jopa Nadaliin massalla.
6. Roger Federer, Wimbledon semifinaali
Roger oli ruoholla kuin kotonaan. Nadalkin melkein, mutta ei riitä. Rogerin rysty ei nopeammilla alustoilla alistu takavuosien tapaan ja Nadalin suurin syömähammas oli poissa.
7. Alxander Zverev, Lontoon ATP-finaalit alkulohko
Nadal jäi hallissa täysin Zverevin jalkoihin, joka paukutti painavalla pelillään Nadalin taakse ja pakottaen tämän puolustamaan. Lyönti jäi lyhyeksi ja boom, Sasha iski.
Summa summarum, Nadal tottelee ennen kaikkea voimaa ja painavaa lyömistä sekä nopeaa tempoa. Oikureiden vahvat rystyt tylsyttävät espanjalaisen peliä myös. Ja jos haluaa leikkiä tulella, niin mindgamesit saattavat joskus purra.
06/12/2019
Joulukalenteri #6: Suomitennis elää ja voi hyvin
Hyvää itsenäisyyspäivää! Päivän kunniaksi kotimaisen tenniksen hehkutusta!
Muistatteko kun Jarkko lopetti? Se oli omalla tavallaan suuren surun päivä. Oli selvää, että lopettamista seuraisi kotimaisella huipputasolla varsinkin kaksinpelin osalta suuren suuri tyhjiö, eikä siihen kovin äkkiä saataisi täydennystä. Oli myös selvää, jo silloin ja varsinkin nyt, että Jarkon saavutusten arvostus on aivan eri sfäärissä nyt kuin silloin. Muun muassa se, että Jarkolla vuoden loppuranking oli top-50:ssä yhdeksän kertaa!
Totta kai Henri Kontisen upeat otteet nelinpelissä ovat tuoneet menestystä ja lohtua, mutta nyt myös kaksinpelin osalta ajat ovat vihdoin muuttumassa. Tai ainakin ne ovat kovin lupaavat. Lupaavimmat kuin vuosiin.
Emil Ruusuvuoressa meillä on kasvamassa hyvin, hyvin potentiaalinen pelaaja, joka voi tehdä hyvinkin hurjia temppuja korkeimmalla mahdollisella tennistasolla. Hänen tilannettaan ruodittiin jo Tali Openin jälkipeleissä, joten ei aleta toistamaan samaa tarinaa, mutta sen verran voi vielä korostaa, etten näkemissäni tämän vuoden Emil-matseissa ole nähnyt oikeastaan yhtäkään ottelua, missä Emil olisi pelattu ulos tai että hän olisi ottelun altavastaaja.
Toki vastus kovenee jatkuvasti ja säännöllisemmin, mutta lienee turvallista sanoa, että rajat eivät ole tulleet vielä vastaan ja se on kerrassaan äärettömän herkullinen tilanne. Kihelmöivän kutkuttava suorastaan.
Emilin takana katseet kohdistuu Otto Virtaseen, jonka peli hakee vammojen jälkeen vielä tasaisuutta. Otteissa näkyy vielä paikoitellen tietynlainen junnumaisuus, jossa esimerkiksi kovaa pommia seuraa vielä kovempaa yritetty lyönti ja niin edelleen, mutta tulee muistaa, että tenniksessä on huomattavasti helpompi painaa jarrua kuin repiä jostain lisävoimaa. Sekin on upea merkki potentiaalista.
Heidän takanaan kasvaa puolestaan seuraavat pelaajasukupolvet niin pojissa kuin tytöissäkin, joista on toki vielä aivan liian aikaista puhua mitään, mutta on selvää, että tunnustustakin saanut suomalainen tennisjuniorityö elää ja voi hyvin juuri nyt, aavistuksen kapeasta kärjestä huolimatta.
Suurimmat merkit jostain suuremmasta nähtiin kuitenkin Espoossa Davis Cupissa sekä naisten maajoukkueen otteluissa Talin Fed Cupissa. Tunnelmat olivat erittäin upeat molemmissa tapahtumissa. Kun jäähallillinen katsojia tekee areenaa kiertäviä aaltoja suomalaisen tennispelaajan kannustamiseksi, ollaan suuren äärellä. Ajat ovat todella muuttumassa.
 |
| Davis Cup oli Suomi-tenniksen suurta juhlaa. |
Muistatteko kun Jarkko lopetti? Se oli omalla tavallaan suuren surun päivä. Oli selvää, että lopettamista seuraisi kotimaisella huipputasolla varsinkin kaksinpelin osalta suuren suuri tyhjiö, eikä siihen kovin äkkiä saataisi täydennystä. Oli myös selvää, jo silloin ja varsinkin nyt, että Jarkon saavutusten arvostus on aivan eri sfäärissä nyt kuin silloin. Muun muassa se, että Jarkolla vuoden loppuranking oli top-50:ssä yhdeksän kertaa!
Totta kai Henri Kontisen upeat otteet nelinpelissä ovat tuoneet menestystä ja lohtua, mutta nyt myös kaksinpelin osalta ajat ovat vihdoin muuttumassa. Tai ainakin ne ovat kovin lupaavat. Lupaavimmat kuin vuosiin.
Emil Ruusuvuoressa meillä on kasvamassa hyvin, hyvin potentiaalinen pelaaja, joka voi tehdä hyvinkin hurjia temppuja korkeimmalla mahdollisella tennistasolla. Hänen tilannettaan ruodittiin jo Tali Openin jälkipeleissä, joten ei aleta toistamaan samaa tarinaa, mutta sen verran voi vielä korostaa, etten näkemissäni tämän vuoden Emil-matseissa ole nähnyt oikeastaan yhtäkään ottelua, missä Emil olisi pelattu ulos tai että hän olisi ottelun altavastaaja.
Toki vastus kovenee jatkuvasti ja säännöllisemmin, mutta lienee turvallista sanoa, että rajat eivät ole tulleet vielä vastaan ja se on kerrassaan äärettömän herkullinen tilanne. Kihelmöivän kutkuttava suorastaan.
Emilin takana katseet kohdistuu Otto Virtaseen, jonka peli hakee vammojen jälkeen vielä tasaisuutta. Otteissa näkyy vielä paikoitellen tietynlainen junnumaisuus, jossa esimerkiksi kovaa pommia seuraa vielä kovempaa yritetty lyönti ja niin edelleen, mutta tulee muistaa, että tenniksessä on huomattavasti helpompi painaa jarrua kuin repiä jostain lisävoimaa. Sekin on upea merkki potentiaalista.
Heidän takanaan kasvaa puolestaan seuraavat pelaajasukupolvet niin pojissa kuin tytöissäkin, joista on toki vielä aivan liian aikaista puhua mitään, mutta on selvää, että tunnustustakin saanut suomalainen tennisjuniorityö elää ja voi hyvin juuri nyt, aavistuksen kapeasta kärjestä huolimatta.
Suurimmat merkit jostain suuremmasta nähtiin kuitenkin Espoossa Davis Cupissa sekä naisten maajoukkueen otteluissa Talin Fed Cupissa. Tunnelmat olivat erittäin upeat molemmissa tapahtumissa. Kun jäähallillinen katsojia tekee areenaa kiertäviä aaltoja suomalaisen tennispelaajan kannustamiseksi, ollaan suuren äärellä. Ajat ovat todella muuttumassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)