tiistai 6. tammikuuta 2015

Mitä äijät, mikä boogie? (kausiennakko 2015)

Uusi vuosi! Uusi kausi! Vielä kerran: hyvää uutta vuotta kaikille!

Menneen joulun joulukalenteri paljasti jo omia näkemyksiäni alkavasta kaudesta, joten pureksitaan sitä vielä vähän enemmän ja tarkemmin.

Viime vuosi oli kahden uuden ja yllättävänkin Grand Slam-mestarin johdosta varsin hieno! Samalla peli tuntui muuttuvan ihanasti sen mukana hyökkäysvoittoisempaan suuntaan. Jotenkin nyt on pitkästä aikaa sellainen tunne, että kärkinimien takaakin voi tulla mestariksi vai voiko? Ainakin potentiaalisia mestariehdokkaita on mielestäni paljon enemmän kuin menneinä kausina.

Aloitetaan kausiennakko kuitenkin vuoden lopun rankingistä, josta ennustan seuraavaa:

1) Novak Djokovic
Pelillisesti Djokolla ei edelleenkään ole isompia ongelmakohtia. Puolustus ja konemainen jauhaminen ovat huippuluokkaa puhumattakaan vastaiskuista, jotka kääntävät ikävimmänkin puolustusposition salamannopeasti hyökkäykseksi. Isoin vaara lienee liiallinen passiivisuus, johon sortumalla aktiivisemmat ottelun viejät vievät kyllä serbiäkin. Mentaalisesti Djokovic on edelleen jokseenkin ailahteleva, mutta motivoituneena hän on tänäkin vuonna porukan vaarallisin ja samalla myös paras koko kauden mittapuulla mitattuna. On periaatteessa ennakkosuosikki jokaisessa Grand Slamissä ja onnistuminen jo Australiassa voisi poikia jotain todella suurta. Jos nälkää (ja terveyttä) riittäisi koko vuodeksi, jopa 3-4 Grand Slamiä voisi olla vielä tällä kaudella haarukassa.

2) Rafael Nadal
Edessä jälleen kerran yksi paluu. Eipä tätä miestä oikein voi vieläkään sivuuttaa. En kuitenkaan usko, että hurjia paluita on Nadalilla enää kovin montaa kropassaan jäljellä. Pienikin notkahdus omassa tasossa, niin tämä entinen mentaalinen eläin on vain varjo entisestään ja epäröi itseään entistä kovemmin. Urakkaa ei helpota niiden pelaajien määrän kasvaminen, jotka osaavat Nadalin yläkierrepeliin vastata ja nimenomaan tulittamalla. Kenttien nopeus on Nadalille entistä kriittisempää. Nopeilla kentillä hän on pulassa ellei peli ole aivan tapissa tai vähän ylikin. Massalla ja hitailla kovilla kentillä espanjalainen lienee jälleen vahvoilla, mutta Grand Slam-voitto muualla kuin Ranskassa olisi tällä kaudella iso yllätys. Jos säilyy terveenä, kakkospaikka vuoden lopussa "kohtuullisen" alkukauden (tammi-kesäkuu) jälkeen todennäköinen.

3) Stanislas Wawrinka
Stan the man. Viime kausi oli ensimmäisen puolikkaan jälkeen melkoista tarpomista. Epätasaisuus vaivasi pahasti, mutta olisiko menestyksen prosessointi vihdoin tehty? Superbonuksena tuli upea Davis Cup-voitto, joka on innoittanut pelaajia ennenkin seuraavan kauden suurtekoihin. Tasaisuudella ja isoja kisoja painottamalla varmasti top3-aineista, sillä Stan voisi olla pelinsä kanssa vaarallinen missä Slamissä tahansa. Potentiaalisin iskun paikka kuitenkin heti Australiassa tai sitten vasta syksyllä US Openissa.

4) Roger Federer
Takana hyvä kausi ja himottu Davis Cup-voitto. Itseluottamus sekä pelitaso ovat jälleen korkealla ja yltiöaggressiivinen peli kulkee ajoittain kuin rasvattuna. Riittääkö se kuitenkaan Djokovicille tai peikko-Nadalille? Uutta sukupolvea Federer tuntuu pesevän edelleen mennen tullen, joten vaarat ovat käytännössä entiset (miinus Andy Murray) plus flow'ssa ratsastavat pommikoneet, joita toki pelkää koko kuoro. Federerin kohdalla on kuitenkin vaikea olla puhumatta iästä ja viime kauden pelimääristä sekä niiden yhdysvaikutuksesta. Selkä oireilee, ei oireile, oireilee ja niin edelleen. Federer ei pitänyt kovinkaan isoa taukoa Davis Cupin ja sen käsittämättömän International Premier Tennis Leaguen johdosta, joten isompi tauko tulossa vasta sitten Australian Openin jälkeen ennen kovien kenttien jenkkikisoja. Järkevällä kalenterilla esimerkiksi kevään massakisoja karsimalla voi olla uhka kenelle tahansa vielä kerran Wimbledonissa. Tasaisen hyvä kausi tulossa, mutta Grand Slam-voitto edelleen liian kovan työn takana? Ilman sitä voi tällä kertaa olla erittäin vaikeaa nousta tämän korkeammalle vuoden lopun listalla.

5) Kei Nishikori
Erityisellä mielenkiinnolla seuraan tulevalla kaudella juuri Kei Nishikorin tekemisiä. Nousu kärkeen on ollut johdonmukaista ja nyt alkaisi olla sen ensimmäisen suurvoiton aika. Pelissä on paljon ja monipuolisesti hyviä elementtejä. Osaa hyökätä ja puolustaa, iskeä ja tuupata, läväyttää tyhjästä poikki tai juosta tarvittaessa mailin. Ennen kaikkea pelaamisessa on oikeanlaista kypsyyttä ja miehessä voittajan auraa. Kaikki aseet ovat siis olemassa, kuten jo US Openissa nähtiin ja vain hurjan flow'n supermies Cilic esti japanilaisen voiton. Nishikorillakin Australia ja US Open potentiaalisimmat paikat iskeä.

6) Grigor Dimitrov
Ihan en ole varma tuleeko tästä projektista valmista vieläkään. Tai kenties koskaan? Taitoa, tyyliä, fysiikkaa ja ajatusta on, mutta periaatteessa ei mitään sellaista, jota ei olisi jo nähty ainoan ja oikean Federerin muodossa. En nyt sano, että Dimitrov olisi jokin halpa plagiaatti, mutta jokin ei vieläkään naksahda kohdilleen. Pelissä on vieläkin vähän sellaista yli-innokasta hosumista. Jotenkin toivoisi, että mies saisi vähän rauhallisuutta ja tasaisuutta esityksiinsä, jolla kärki lähestyisi entisestään. Make or break -vuosi?

7) Andy Murray
Entisen big fourin viimeisin jäsen, mutta samalla myös kyseisen klubin ensimmäinen lähtijä. Lähtölaskenta alkoi lopulta siitä himotusta Wimbledon-voitosta, jota sen jälkeen ilmenneet selkävaivat toki säestivät. Tavallaan harmi, mutta toisaalta, miten iso ikävä miehen nykytuuppausta tai -kiukuttelua tulee, jos mies ei kirkkaimmissa parrasvaloissa tänä vuonna esiintyisikään? Niinpä. Peliä ja päätä kuntoon! Katsotaan sitten mikä on tilanne. Pelilliset ongelmat ovat jälleen siinä lisääntyneessä passiivisuudessa, joka ei onneksi enää viime vuoden perusteella riitä mihinkään. Nyky-Murray on aivan liian valmis juoksemaan aivan liian paljon. Cool Britannia ei tee nousuaan ainakaan tenniskentältä käsin.

8) Marin Cilic
Hehkutin miestä US Openin jälkeen ja täysin ansaitusti. US Open-shöy oli kertakaikkisen upea, johon ei käyttämättömiä ylisanoja enää löydä. Jos sanalle flow pitäisi hakea käytännön esimerkki, niin näyttäisin miehen peliä viime syksyltä YouTubesta. Cilic aloittaa tällä tietoa kauden sairastuvalta, mutta toivotaan, että mies a) parantuu, b) löytää flow'nsa ja c) tekee siitä pysyvän olotilan. Tuollaisten otteiden jälkeen olisi sääli, jos mies paljastuisikin "vain" one-hit-wonderiksi. Tasaisemmilla esityksillä mies on heittämällä kahdeksan sakissa.

9) Milos Raonic
Kolmas uuden sukupolven pelureista listallani. Jää muille nuorille edelleen, koska kärsii vähän monotonisesta pelistään. Jos peli kulkee, on Raonic pommituksineen erittäin paha, mutta jos taas ei, niin ei sitten. Saanut peliinsä lisää ison miehen aggressiivisuutta Ivan Ljubicicin alaisuudessa, mutta vielä voi olla aikaista suurvoiton suhteen. Kaipaa lisää monipuolisuutta ja vaihtoehtoja peliinsä.

10) Juan Martin del Potro
Vähän jokerina tällä listalla, kun rannevamma on pitänyt pitkään poissa. Ainekset kuitenkin vaikka mihin, kuten tiedetään. Todella harmi, jos vammat vievät miehestä parhaan terän ja Delpo tekee paluuta jälleen pitkään. Del Potro on kuitenkin nykyisten pommittajien kantaisä, joten toivotaan, että argentiinalainen näyttää meille jo tulevalla kaudella parastaan. Wimbledonissa tai US Openissa tärähtää?


Vuoden Grand Slam-voittajiksi ennustan seuraavia:

Australian Open: Novak Djokovic
Roland Garros: Rafael Nadal
Wimbledon: Novak Djokovic
US Open: Kei Nishikori

Kernaasti lukisin myös omista näkemyksistänne, joten rivejä kehiin! Sana on vapaa, olkaa hyvät!

4 kommenttia:

  1. Top-10-pelaajia noin pääsääntöisesti näyttää vaivaavan tyytyväisyys nykyiseen olotilaan. Dimitrov esimerkiksi tarvitsisi GS-voittoon selvää parannusta periaatteessa kaikkeen, mut onks sillä lopulta niin väliä kun kainalossa kiehnää Sharapova ja massia tulee ovista ja akkunoista näinkin. Nadalkin sanoi kausiennakossa, ettei ykköspalli enää ole ykköstavoite. Federeristä vähän sama fiilis - ja miksi ranking-listan pitäisikään olla (muuten kuin GS-loppukahinoiden kannalta). Peli kasaan ja päivä kerrallaan. Ja jos tarjoutuu tilaisuus, niin otetaan se GS-turnaus omiin nimiin ja nimi legendojen joukkoon... Ja jos ei onnistu, niin pidetään huoli ettei takaa, vasemmalta ja oikeelta mee jengi ohi. Toi parhaiden lista näyttää vuodesta toiseen vähän kaveriklubilta - kundit pelaa vähän kuin näytösmatsia viikosta toiseen. Rafakin näyttää paikoitellen vähän Hewittiltä, jonka muinaiset karjahdukset on vuosien varrella hiipuneet rankingin mukana... Eikä merirosvotukka ja muskelitkaan oo enää entisellään :) Ehkä viime vuoden tendenssi jatkuu: nälkäisin alkaa viimein viedä potin...

    VastaaPoista
  2. Hyvä Vasuri,

    Ensiksi tunnustus: olen RF-fani. Toivon kuitenkin, ettei se saa sinua painamaan kommenttini objektiivista arvoa villaisella. Kiitos hienosta kausiennakostasi, tässä tulee omia väittämiäni, pääasiassa ennakkoasi vastaan. Ne peilaavat paljonkin Federerin tilanteeseen.

    Arvioit, että hän tulee putoamaan listalla kaksi sijaa alaspäin, Wawrinkalle ja Nadalille.

    Niin ei tule käymään, sillä:

    1) Jos Wawrinka häviää täysin omaa peliään hakeneelle Nadalille Abu Dhabissa suoraan kahdessa erässä, omia sanojasi mukaillen: ei vakuuta. Etenkään, kun kyseessä oli hänen kohdallaan Australian Openiin valmistava turnaus. Kuulinko juuri naksahduksen itseluottamuksessa? Pystyykö käsittelemään hallitsevan mestarin paineet ausseissa? Tunnetulla päällään tuskin. Siitä syystä pisteitä ropisee roimasti ja Federerin etumatka kasvaa.

    2) Nadal puolestaan hävisi semeissä pelkkää keskikaistaa pommittaneelle Mauresmo-floppinsa kanssa painivalle Murraylle. Joo'o, joku mielensäpahoittaja syyttää pitkää taukoa etc. etc. Minun papereissani Nadal voittaa nykymurrayn tylsän lanauksen koska vain vaikka silmät kiinni, ihan sama miten pitkä tauko on alla. Ei vakuuta. Lisäksi toisessa valmistavassa turnauksessa ensimmäisen kierroksen tappio ja osallistuminen vuoden ensimmäiseen slamiin harkinnassa. Luulet siis ihan tosiaan hänen nostavan itsensä Federerin yläpuolelle vuoden aikana, kun Federer itse pelaa tällä hetkellä itse asiassa yhtä uransa hienointa peliä ja itsevarminta jaksoa?

    Kauan blogiasi aktiivisesti lukeneena olen aina ihmetellyt tiettyä Federer-kielteisyyttäsi, joka paistaa tekstiesi rivien välistä, vaikket sitä välttämättä myönnäkään. Se näkyy tietyistä toistuvista muistutuksistasi sekä siitä, ettet ole Rogeria juuri suosikkeihin laskenut kunnolla pitkiin aikoihin. Kyllä, hän on 33-vuotias. Jep, selkä oireilee ajoittain. Rysty on mitä on. KAIKESTA TÄSTÄ HUOLIMATTA hän on edelleen, 33-vuotiaana, maailmanlistalla sijalla kaksi ja pesee top-kympin ukkoja, viime vuonna jopa Djokeria laulukuoroon mennen tullen, jos vain peli ja itseluottamus ovat kohdillaan. Ja jos en aivan väärin muista, herra grandpa'lla taisi olla viime vuoden top-äijistä paras ottelurekordi sekä top10 ukkoja vastaan (17 voittoa) että yleisesti (73-12). Kaksi Mastersin voittoa, GS-finaali ja 2 semiä sekä 3 Masters-finaalia + vielä pienempien turnausten voitot kertovat omalta osaltaan siitä, miten kovalla tasolla hän pystyy vielä 33-vuotiaanakin pelaamaan. Faktaa on, että takkiin tuli rumissa paikoissa, juuri niissä, joita olisi kiperimmin tarvittu vaimentamaan epäilijät. Siltä osin kausi 2014 oli faneille yksi katkerimmista, joita Rogeri on pelannut. Kysynpä vaan silti, tuleeko Djokovic tai Nadal polvineen pelaamaan 33-vuotiaana yhtä kovalla tasolla? Enpä usko.

    3) Federerin viime kauteen katsoen on hänen pelinsä kyllä sellaisessa iskussa, että mielestäni hätyyttelee hyvin pelatessaan jo vuoden lopun ykkösrankingia. Tulee voittamaan Wimbledonin ja pari Mastersia jos vielä kerran niin haluaa. Näin ollen ei Nadal eikä Wawrinka ohita Federeriä listalla. Uskon, että Nolella on aika työ pitää oma ykköspaikkansakin. Ja tokikin on myös näin, että Federerillä on paljon pisteitä puolustettavanaan myös viime vuodelta, osa vieläpä hyvin hankalia (Monte Carlo, Shanghai...) Usko kaikkien aikojen parhaaseen on silti kova!

    Jämäsijoja en jaksa alkaa arvailemaan, ovat sen verran oikullisia. Oma veikkauksesi niiltä osin kuulosti hyvinkin järkevältä.

    ps. Kismittämään jäi myös Davis Cupia varten tehty varmisteluluovutus WTF-finaalista. Tän vuoden lopussa katsotaan uudestaan ;) Voi hyvinkin olla että yllätyt, kuten olisit yllättynyt jo tänäkin vuonna.

    Mukavaa kevättä sinulle, valoa kohti mennään jo!

    VastaaPoista
  3. Ylläolevasta erityisesti jää ymmärrykseni tuolle puolen käsitys blogistin "tietystä Federer-kielteisyydestä". Olen varmasti kommentoinutkin, kun joskus on tuntunut että blogisti on nostanut sveitsiläisen jonnekin...Näköjään siis kaikki fanit ovat joskus löytävissä heidän omilla aseillaankin.

    Selvää on, että Federerin uraa varjostaa ja varjostaa paljon hänen selvä huonoutensa Nadaliin nähden, jonka mies on rehdisti tunnustanutkin. Nadalin nyt ehkä aloittaessa hiipumisensa (osittain pelityylinsä rasittavuuden takia), on Federerille tullut tai tulemassa uusia mahdollisuuksia. Jotkut muut tulisivat huolehtimaan Nadalin pois häiritsemästä loppukierroksilla, ja hän pääsisi sitten briljeeraamaan finaalissa.

    Kun Federer pääsi aloittamaan huipulla paljon ennen Nadalia ja jos myös onnistuu lopettamaan sen terävimmällä huipulla myöhemmin kuin Nadal ja parin tuoreen Grand Slamin kanssa, niin Nadalin varjo haalistuu kummasti. Eikä kukaan enää epäile, etteikö hän olisi se kaikkien aikojen paras! Siinä mukavasti tavoiteltavaa.

    VastaaPoista
  4. Hyvä tyypit! Kiitos hienoista argumenteista! Arvostan todella perusteluja ja hyviä näkemyksiänne!

    Hyvä, että myös ajatukseni saavat aikaan keskustelua, jota olen myös tänne kommentteihin kovasti kaivannut.

    Kaikkien näkemykset ansaitsevat tulla kuulluksi tässäkin ja niin myös teen. Muutama näkemys vielä tähän ajatuksistani.

    Tässä ennakossani peilasin kautta ja siis nimenomaan koko kautta. Siihen eivät vielä kauden ensimmäiset pelit vielä hirmuisesti vaikuta. Esim. juuri Stan voitti heti Chennaissa tuon kyseisen Nadal-tappion jälkeen ja jollain tasolla jopa vakuutti. :-)

    Itse en tosiaan usko (tai ole pitkään aikan enää uskonutkaan) "sokeasti" Federeriin. Viime kausi, vaikka hyvä olikin, jäi lopulta jälleen ilman GS-voittoa, enkä usko, että miehen pakki täyttyi pelkästä Davis cupista. Tasaisuutta toki löytyy hurjasti edelleen, mutta piikit eivät näytä enää riittävän. Itselleni ei tenniksessä myöskään riitä yksittäiset, vaikkakin täysin mielipuolisen kauniit magiikkapinnat, jotka saavat ison osan tenniskansasta hehkuttamaan miestä joskus jopa täysin sokeasti, sillä usein voittaminen näissä yhteyksissä on usein se juttu.

    Mitä tulee Nadal vs Federer-asetelmaan, niin kyllä, pidän Nadalia, kuten joulukalenterissa (luukku nro 5) lyhyesti perustelinkin, kaikkien aikojen parhaana ja ennen kaikkea siksi, että miehellä on voitollinen rekordi kaikkia huippunimiä vastaan ajanjaksolla, jolloin kärjen peli on absuluuttisesti kaikkein kovinta, eivätkä Nadalin saavutuksetkaan oikeastaan juuri kalpene Federerille. En ota mitään pois Federerilta, mutta jossain vaiheessa mies oli tavallaan vain "liian hyvä" muihin nähden, että osa Grand Slameista ennen nadaleita ja djokovicejä tuli ilman todellisia uhkaajia. Tämä ei edelleenkään ole tietenkään Federerin vika. Olisin lisäksi halunnut nähdä Federerin voittavan Nadalin vähintään Ranskassa, jotta käsitykseni olisi toisenlainen.

    Paljastettakoon nyt vielä sen verran, että käytän valmennuksissani hyvin usein Federeriä esimerkkinä hyvin monissa tilanteissa, sillä miehen lyönnit ja peli hipovat täydellisintä tennistä mitä minä olen todistanut.

    Sen verran toki myönnän, että en ole ollut koskaan Federer-fani, sillä miehen habitus ei täysin kolahda itselleni. Varsinainen fanitus on muutenkin jäänyt teini-ikään. Silloin mm. Goran Ivanisevicin, Jim Courierin, Sergi Brugueran otteet kiinnostivat kovasti ja taisi sieltä jotain apinointiakin omaan peliin tulla. Nykyisin vannon ennemminkin aktiivisen pelitavan ja loistavien pelien nimeen. Tästähän voisi kirjoittaa joku kerta enemmänkin.

    VastaaPoista