Ennakko: Miami 2015

Indian Wells meni ja Miami tuli. Tässä ennakko!

Palataan kuitenkin vielä IW:n finaaliin. Täysin suvereenilta lähes kaksi erää vaikuttanut Novak Djokovic suli käsittämättömästi ottelun toisen erän ratkaisuhetkillä. En ihan hetkeen muista nähneeni häneltä, saati keneltäkään muulta kolmea tuplaa tie-breakissä. Varsinkin 5-4 tie-break-johdon kuihtuminen Roger Federerin eräpalloon kahdella perättäisellä tuplalla oli melkoinen tukotus. Eikä otteen lähes totaalinen kirpoaminen täydestä kontrollista 6-3, 4-2-tilanteessakaan ihan jokakertaista ole. Vielä kolmannessakin erässä salamannopea 2-0-johto vaihtui 2-2:een, jonka jälkeen mies pelasi äkkiarvaamatta jälleen yhtä tylysti kuin ensimmäisessä erässä.

Kummallista vuoristorataa siis Djokoviciltä, joten ei kai hänkään lopulta mikään yli-ihminen ole. Tätä tennis tietysti joskus on ja toisaalta onkin huojentavaa nähdä, että myös isot nimet tukkoilevat joskus näin.

Mutta sitten jo Miamiin.

Tukkoilustaan huolimatta Djokovic on ehdottamasti suosikki numero yksi myös Miamissa. Finaalin paras peli oli sen luokan näytöstä miehen nykykunnosta, ettei sille voi kukaan mitään, ellei mies romahda jotenkin henkisesti. Sekin vaatisi usemman tai ainakin pidemmän notkahduksen kuin Indian Wellsissä.

Federer jäi suunnitellusti Miamista pois, joten kakkossijoitetuksi nousee Indian Wellsissä omien sanojensa mukaan kuulemma "työtapaturman" Milos Raonicille kokenut Rafael Nadal. Niin tai näin, miehen peli menee pikkuhiljaa eteenpäin ja se tekee sitä myös kirjaimellisesti, sillä rohkeutta lyödä rennommin, eteenpäin lyöntiä vieden, on jo havaittavissa. Energiat eivät siis katoa taivasta kohti enää niin pahasti.

Mediassa on jo raportoitu Nadalin pyöräyttäneen toissapäivänä nilkkansa, mutta nähtäväksi jää onko sillä jälleen kerran vain paineita pienentävä vaikutus vai ottaako miehen viime viikkoina parantunut liike oikeasti taka-askeleita Miamin auringossa.

Miamin olosuhteet ovat tällä tietoa raskaat, niin kostean ja kuuman kelin kuin Indian Wellsiäkin hitaampien kenttien ansiosta. Tämä pelaa osittain Nadalin pussiin, kuten myös se, ettei mies pelannut itseään Kalifornian kuumuudessa uuvuksiin tippumalla jo kvartseissa. Isot pojat rankingin ja koon perusteella saattavat hyytyä yllättävästi näissä oloissa, kun kolmas perättäinen viikko pelejä pyörähtää kuumassa käyntiin.

Jos ihan rehellisiä ollaan, niin kyllä ne suosikit taitavat olla tuossa. Kuten Indian Wellsissä nähtiin, Andy Murray ei voita Djokoviciä todennäköisesti enää koskaan. No, ehkä joskus, mutta ei nykykunnossaan. Serbi on lopulta joka osa-alueella aina vähän parempi ja samankaltaiseen peliin perustuvassa pelitavassa Andy jää valitettavasti pikkuveljen asemaan. Liian tiukkaa tehnee jo semissä Nadalin kanssa.

Uuden sukupolven potentiaalisin peluri Miamissa lienee Kei Nishikori, joka sitkeydellään, pelillään ja hyvällä kaaviolla on melko helposti kvartseissa ja todennäköisesti jopa semeissä testaamassa Djokovicin kuntoa ja motivaatiota.

IW-semifinalisti Milos Raonicin uskon hyytyvän tällä kertaa viimeistään kvartseissa. Iso mies ja hitaat sekä kuumat olosuhteet on monesti liian vaikea yhtälö. Sama koskee Berdychiä.

Juan Martin del Potron (ATP-616) paluu kaksinpeleihin tuo oman mausteensa turnaukseen, joten jäädäänpä odotttelemaan miten käy Miamissa.

Puolivälierät:
Djokovic vs. Ferrer
Nishikori vs. Dimitrov
Murray vs. Wawrinka
Nadal vs. Berdych

Välierät:
Djokovic vs. Nishikori
Nadal vs. Murray

Finaali:
Djokovic vs. Nadal

Voittaja:
Djokovic.

Nick Kyrgios - flow-soturista Grand Slam -voittajaksi?

Nick Kyrgiosin hyvä viime yön taistelu Grigor Dimitrovia vastaan Indian Wellsissä on selvä merkki siitä, että mies tai oikeammin poika (Kyrgios) tekee tosissaan tuloaan. Kyrgiosin nilkan pyörähtäminen viime hetkellä ja ajatuksen katkeaminen pelasti Dimitrovin vielä tällä kertaa.

Tässä uusien sukupolvien kohtaamisessa tulikin selviä signaaleja myös siitä, että Dimitrov saattaa sittenkin päästä lähimmäksi Grand Slam-kannua olemalla jatkossakin "vain" Maria Sharapovan poikaystävä. Roger Federerin apinointi ei vie miestä eikä pelin evoluutiota tuumaakaan eteenpäin kohti isoimpia kannuja.

Mutta palataan Kyrgiokseen, jonka peli, asenne ja habitus ovat todella isoa, anteeksipyytelemätöntä ja varsin letkeää. Se on kieltämättä iso vahvuus, mutta samalla se voi olla myös iso heikkous, johon miehen koko peli voi tukehtua.

Kuten sanottua, Kyrgioksen peli on upeaa katseltavaa ja täysin miehen identiteetin mukaista näyttävää ja isoa pommitusta, mutta onko se sittenkin liian yksipuolista? Onko Kyrgiosilla vielä kunnon plan B:tä, jos rohkea A-peli tökkii? Huippupelin ja huonoimman pelin välimatka on liian pitkä, jotta tuloskunto pysyisi kovalla tasolla tasaisemmin.

Lisäksi miehen puolustuspeli on vielä täysin puutteellista. Ilman sitä ei isokaan peli tule lopulta toimeen. Ilman sitä vaaditaan niin hurjaa flow'ta kerta toisensa jälkeen huippunimiä voittaakseen, että pitkässä juoksussa se on käytännössä mahdotonta. On siis turha kuvitella, että nykyisellä puolustuksella Kyrgios pärjäisi isosti jo lähivuosina. Hienoja yksittäisiä voittoja tulee kyllä, mutta pitkässä turnauksessa niitä vaaditaan usein useampia.

Ison pelin uusimmat Grand Slam -voittajat kuten Stan Wawrinka sekä Marin Cilic'kin jalostivat peliään vuosia ennen kuin tarvittava taso ja varmuus löytyivät hyökkäykseen, mutta myös puolustukseen. Kyrgiosin kohdalla käynee vielä liian usein niin, että kesyttämällä ja tylsistyttämällä tämän omin peli saamalla paljon palloja takaisin peliin, ollaan voiton syrjässä kiinni. Niin kävi osittain jo eilen, kun sitkeämpi Dimitrov pystyi raastamaan ja roikkumaan vastustajaansa paremmin.

Toinen huolestettuva piirre Kyrgiosin pelissä on jonkinasteinen Monfils-syndrooma. Taitoa ja juonikkuutta on paljon, mutta joskus sitä on jopa liikaa, jolloin mies sortuu turhiin typeryyksiin ja näpertelyihin. Tekeminen menee tavallaan ylianalyyttiseksi oveluudeksi kylmän teloituksen sijaan. Tätä tapahtuu vielä liian usein ja mikä hälyttävintä sitä tapahtuu usein ns. tärkeissä palloissa. Rentous ja oveluus ampuvat tilanteissa ikään kuin yli ja tuloksena on hävitty piste joko oman virheen tai hölmön sijoituksen seurauksena, josta vastustajan on helppo sakottaa.

Toki moinen aavistuksen arroganttinenkin pelitapa pesee 100-0 sen toisen ääripään eli ylivarovaisuuden. Tilanteet vaativat kuitenkin tiettyä reikäpäisyyttä hyvällekin päälle, jossa ei ajatella juuri mitään vaan tehdään ratkaisut kylmäpäisesti teloittaen selkärangasta lähtevänä automaationa. Ei ylianalysoida, näperrellä saati sohlata.

Oman helpon virheen taakse on tenniksessä helppo piiloutua, mutta usein sen takana on pelko tai paine jostain, esimerkiksi vaikkapa vastustajan luomasta illuusiosta kaiken hakemisella. Oman virheen selittäminen itselleen on helpompaa kuin vastustajan alituisen pelotteen hyväksyminen. Vaikka oma virhe joskus vapauttaakin peliä, voi vastustaja päästä kriittisellä hetkellä liikaa karkuun. Varsinkin kokeneemmat ja huippupelaajat haistavat tämän kentän toiseen päätyyn ja käyttävät sitä joka kerta armotta hyväkseen. Monelle pelaajalle onkin helpompaa roikkua takaa-ajajana ja kaatua saappaat jalassa ikään kuin numeroita kaunistellen vailla todellisia voiton mahdollisuuksia.

Niin tai näin, Kyrgioksella riittää vielä jonkin verran tekemistä niin pelillisesti kuin henkisestikin, mutta oikealla tiellä mies on. On selkeä oma pelitapa ja sanotaanko, että vähintäänkin lupaava pää. Pienillä lisäyksillä ja hiomisilla ollaan jo pitkällä. Isossa kuvassa australialainen onkin mielestäni potentiaalisempi historian kirjoittaja kuin Dimitrov. 

Ennakko: Indian Wells 2015

Pelailun makuisen helmikuun jälkeen tenniskausi jatkuu Masterseilla, joista ensimmäisenä vuoron saa Indian Wells. Paikalle saapuvat käytännössä kaikki kärkinimet, joten odotusarvot ovat vähintäänkin kovat.

Moni kärkipelaaja on pelannut Australian jälkeen säästeliäästi, mutta Indian Wellsista kausi pyörähtää kunnolla käyntiin. Amerikan kovilta kentiltä siirrytään heti kohta Eurooppaan massoille, jolloin pöhinä on jo hurjaa kun lähestytään Roland Garrosia sekä Wimbledonia.

Historiakaan ei varsinaisesti tue uutta mestaria.

Kuin varkain kärkinelikoksi Indian Wellsin alla on muotoutunut vanha tuttu big four, joka kulkee nyt järjestyksessä Novak Djokovic, Roger Federer, Rafael Nadal ja Andy Murray. Jotenkin tuntuukin siltä, että tämä nelikko jatkaa jyräämistään siitä huolimatta, että uusi sukupolvi jonkin verran jo uhitteleekin. Isossa kuvassa matkaa on sittenkin vielä liian paljon. Vaikea on nähdä, että esimerkiksi juuri Indian Wellsin kuumuudessa joku tämän nelikon (plus Stan Wawrinka) ulkopuolelta kisavoiton veisi, varsinkaan kukaan uudesta sukupolvesta.

Ennakkosuosikit on helppo nimetä. Djokovic ja Federer pelasivat hienon turnauksen ja finaalin viime jo kuussa Dubaissa. Oliko se esimakua tulevasta?

Djokovic lanasi pelottavan tuttuun tyyliin finaaliin saakka ja Federer pommitti upeasti koko turnauksen ja lopulta voittoon saakka. Jää nähtäväksi millaiset arvet tai itseluottamussäröt Djokovicille tuosta tappiosta jäi. Indian Wellsissä mies on kuitenkin lähes pomminvarma finalisti, sillä hän on samalla puolen kaaviota Andy Murrayn kanssa, jolla on toki tiukka vääntö mahdollisesti jo Kei Nishikorin kanssa puolivälierissä.

Federerin kaavio on haastavampi. Samalla puolen kaaviota ovat mm. Nadal, Tomas Berdych, Stan Wawrinka ja Milos Raonic, joista hän voi toki kohdata vain kaksi. Alkukierroksetkaan eivät helpoimpia ole sillä tarjolla on mm. arvaamaton Jerzy Janowicz sekä Australiassa hänet kaatanut Andreas Seppi. Mutta eiköhän mies kaaviosta huolimatta ainakin puolivälieriin saakka mene, jossa potentiaalinen herkkupala Wawrinkan kanssa. Stanin kaudesta odotan viime vuotta tasaisempaa ja hyvin mies on vuoden aloittanutkin. Välierissä sitten mahdollisesti ja isolla kysymysmerkillä Nadal ja finaalissa Djokovic. Olisiko sittenkin liian kova urakka Federerille?

Nadal etsi Australian jälkeen tuntumaa ja erityisesti kämmentään etelä-Amerikan massoilta. Viimeisessä turnauksessaan Buenos Airesissa vaikuttikin jo siltä, että mies löysi lopulta kämmenensä, joka vaikuttaa suoraan kaikkeen, mutta ennen kaikkea miehen itseluottamukseen, jonka tärkeys on korostunut sitä mukaa kun ikää on kertynyt ja tukka harventunut.

Kovat kentät ovat kuitenkin kovat kentät ja niillä menestyäkseen kämmenen ajoituksen ja painon sekä itseluottamuksen täytyy olla piinkovaa, jotta espanjalainen menestyisi isosti. Kaavio ei ole alkukierroksilla pahin mahdollinen, mutta puolivälieristä eteenpäin (Raonic tai Grigor Dimitrov) urakkaan alkaa tulla haastetta. Jos mies on vireessä, kuten toissa vuonna, on täysin mahdollista kaataa kaikki paitsi ehkä Djokovic, sillä Nadalin paraskaan peli tällä alustalla ei vain riitä tätä Djokoviciä vastaan. Pommitusmoodissa oleva Wawrinka tai jopa aggressiivinen Federer voi kuitenkin olla semifinaalissa liian paha, jos kämmen ei täysin toimi.

Andy Murray on tilanteensa vuoksi mielenkiintoinen seurattava, mutta ei välttämättä niinkään pelillisesti. Valmentajakokeilut jatkuvat tällä viikolla Jonas Björkmanin kanssa, kun Amelie Mauresmo ei ole paikalla aavikolla.

Mielenkiintoista tässä on myös se, että jälleen yksi ruostalainen ex-pelaaja tekee todella näyttävän entrancen ehdottoman huippunimen valmennustiimiin Magnus Normanin ja Stefan Edbergin jatkoksi. Onko seuraavaksi Mats Wilanderin vuoro? Malttaisiko mies luopua mm. leppoisasta kommentaattoriduunista ja suuren suosion saaneesta Eurosportin Game, Set ja Mats -ohjelmastaan?

Loppuun on vielä hienoa todeta, että sekä Marin Cilic että Juan Martin del Potro tekevät Indian Wellsissä paluut loukkaantumistensa jälkeen. Jälkimmäinen toki vain nelinpelissä ensimmäisen parina.

Tässä ennusteeni:

Puolivälierät:
Djokovic vs. Ferrer
Murray vs. Nishikori
Nadal vs. Dimitrov
Federer vs. Wawrinka

Välierät:
Djokovic vs. Nishikori
Nadal vs. Wawrinka

Finaali:
Djokovic vs. Wawrinka

Voittaja:
Djokovic.

(Kuva: kuvakaappaus www.atpworldtour.com -sivustolta)

Viikon voittajat: Federer, Ferrer, Nadal, Nieminen...

Pitänyt pientä lepoa ja talvilomaa Australian jälkeen. Myös blogin osalta on haettu virtaa kohti kevättä.

Helmikuu on muutenkin jokseenkin väritön, kun mitään suurkisaa ei ole tarjolla. Kisoja toki riittää, mutta kun suurimmat nimet hajaantuvat eri puolille palloa, niin vähän sellainen piirikunnallisten maku turnauksissa on ja kokonaisuutta on vaikea hahmottaa.

Paljon on kuitenkin puhuttu uuden sukupolven maihinnoususta ja kyllä, myös minun toimesta. Viime viikko antoi voittajalistallaan (Roger Federer, Rafael Nadal ja David Ferrer sekä tietysti nelurissa muuan Nieminen... Hyvä Jarkko!!!) jälleen viitteitä siitä, että suuremman luokan invaasio on sittenkin vielä unelma.

Roger Federer pelaa Australian pettymyksen jälkeen jälleen korkealla tasolla aggressiivistä tennistään. Peliä, johon poikaset eivätkä aina kärkinimetkään löydä vastauksia. Esimerkiksi syöttämisen taso on ajoittain käsittämätön, mutta myös se, kuinka suvereenisti mies hoitaa näitä nuoria uuden sukupolven haastajiaan kerta kerran jälkeen. Kovilla kentillä paras kolmesta -otteluissa nähdään vielä pitkään vaarallinen Federer. Massoilla hiipuminen jatkunee tänä vuonna, mutta sanoisin, että silloinkin vain tuttuja kärkinimiä vastaan. Poikaset odottavat vuoroaan ainakin vuoden.

Rafael Nadaliin on monen usko jo mennyt. On vammoja, taukoja, comebackejä, vammoja, taukoja ja jälleen kerran comebackejä. Itse lupasin palata aiheeseen kun massakausi on takana, mutta annankin sen jo nyt. Mies avasi massat kahdella turnauksella etelä-Amerikassa, joista jälkimmäinen oli jo voitollinen. Voitto oli kuitenkin jossain mielessä jopa sivuseikka, sillä pitkään kateissa ollut kämmen löytyi ja se lieneekin viime viikon suurin juttu Nadalille itselleen. Vaikka Nadalia pidetään edelleen mentaalisena eläimenä on kaikki lopulta kiinni kämmenestä. Syöttö, rysty, peli, itseluottamus, rohkeus, kaikki. Kun kämmen toimii, minkä tahansa voittaminen on jälleen mahdollista. Ja edelleen, voittaminen ruokkii voittamista, joten voittava kierre on saatu nyt liikkeelle vaikka todelliset mittarit viime viikolta puuttuivatkin. Pala palalta Nadal kasaa itseään ja voisin kuvitella, että toukokuussa Ranskassa peli on jälleen pelottavan valmista. Se voi olla sitä jo kovilla kentillä Amerikan Masterseissa.

Viime vuoden aikana tuli vähän sellainen tunne, että David Ferrerin eväät alkavat olla syöty. Acapulcon voitto tutulla jyräyksellä oli kuitenkin selvä viesti siitä, että jotain on vielä tankissa jäljellä. Aivan kuten Nadal ja Federer, niin myös Ferrer parantaa voiton siivittämänä kohti kevättä. Euroopan massoilla mies on hankala vastustaja kaikille tänäkin vuonna. En usko, että uusi sukupolvi hätyyttelee tätäkään miestä sen pahemmin kevään massoilla. Vaikeata se tulee olemaan myös Indian Wellsissä ja Miamissa.

Käytännössä savea

Massakauden alkuun käännöskukkanen. Pääosassa Nadalin Facebook-tili (muutama viikko sitten) ja sen bing-kääntäjä.

Second day of practice on clay. Toinen päivä käytännössä savea. 

Priceless. Hinnatonta.

Kausibarometri 2015, osa I

Kausibarometri tarkastelee kärkinimiä ja ennakoi vuoden lopun top-viittä Grand Slamien jälkeen.

1) Novak Djokovic
Juuri niin vahva kuin etukäteen odotettiinkin. Pieni viilaus vielä aktiivisempaan peliin, niin mies lanaa tänä vuonna kaiken. Seuraava missio: tehtävä Ranskassa. Sen aika on nyt.

2) Andy Murray
Kertaheitolla kärkikahinoihin. Ok, kaavio vähän aukesi ja turpaan tuli vain Djokovicilta, mutta silti Andy ja fyysinen tennis teki jälleen vahvan paluun. Murrayn voittamiseksi tarvitaan joko Djokovic tai tarpeeksi aggressiivinen hyökkäys. Poikaset (Kyrgios, Dimitrov, ynnämuut) ovat sittenkin vielä poikasia, joiden yli pääsee tarvittaessa juoksemalla.

3) Rafael Nadal
Nousussa. Tai laskussa. Australiassakin hyvä ja huono matsi vuorottelivat. Ei tästä miehestä ota selvää. Kausi määrittyy massalla. Jos löytää kämmenensä, löytynee mojo ja peli siinä samalla. Massalla tärähtää, mutta muut saavuttamassa tätäkin etumatkaa. Suuren suuri arvoitus massan ulkopuolella.

4) Stanislas Wawrinka
Tasaisemmalla suorittamisella korkealla tänä vuonna. Pelasi lopulta varsin lupaavan Australian Openin ja kaatui oikeastaan omiin virheisiinsä Djokoviciä vastaan, joka toki laittoi kaikki vastustajansa taidollisten ja laadullisten maksimiensa ulottumattomiin.

5) Roger Federer
Lyhyeksi jäi lento Australiassa ja Federer-fanien uho loppui kuin seinään. Myös tämän blogin kommenteissa on ollut pari viikkoa hiljaista tältä osin. Tätä se nyt kuitenkin vain on. Kunnon breikki ennen Australiaa olisi sittenkin voinut olla paikallaan, mutta hyvä, että se tulee nyt. Nyt jos koskaan kärkeen kaivataan ultrahyökkäävää pelaajaa. Muutama teurastus kärkinimille olisi varsin tervetullut.

TOP5: Uhrit, Australian Open 2015

Välillä tulee turpaan niin kentällä kuin peilin edessä. Australian Open 2015 uhrit TOP5:

1) Roger Federer
Tappio jo ensimmäisellä viikolla suuren suurten odotusten sijaan.

Jäärä.

"I wish I could have won the first set; then things would have been different. But I definitely wanted to go into the match, play aggressive, play the right way, play on my terms, but it was just hard to do."

Niinpä. A-peli on meistä kaikista kivaa. Aina. Mutta joskus B-peli tai jopa C-peli voisi olla voiton kannalta hyödyllinen. Kysytään vaikka Djokovicilta.

Ei lähde.

2) Rafael Nadal
Ei ollut niitä suuria odotuksia, mutta eipä se lopulta lähtenytkään. Moni pohtii jo, lähteekö enää koskaan. Oman arvioni annan Ranskan jälkeen. Aikaa on, mutta onko uskoa? Entä terveyttä? Kämmen lopulta kaikki kaikessa.

3) Thanasi Kokkinakis
Muodin uhri numero 1. Ne shortsit. Eijjjum...uta. I rest my case. Onneksi peli alkaa olla kohdillaan.

You cannot be serious!

4) Tomas Berdych
Muodin uhri numero 2. Same old, same old. Miten asiallisen paidan löytäminen on joka vuosi niin vaikeaa?

5) Maria Sharapova
Nyt siis jo 16 kertaa peräkkäin pataan Serenalta. Aina tulee kuitenkin seuraava kerta. Onneksi tai valitettavasti.

(Kuvat: EurosportPlayer-ruuttukaappauksia.)

Jälkipelit: Novak Djokovic vs. Andy Murray, Australian Open 2015 finaali

Kolmatta Naista lainaten, niin sen täytyi mennä ja niin se meni. Andy Murray ei pystynyt yllätykseen ja Novak Djokovic lanasi lopulta varsin odotetusti odotetuksi mestariksi.

Ottelusta ei muodostunut mitään suurta tenniksen riemuvoittoa, joka olisi saanut samanlaista, lähes hurmoksellista, vastaanottoa vastaanottimien äärellä kuin vaikkapa viime syksyn US Open tai vuoden takainen Australian Open. Nyt kun finaalista on nyt muutama päivä aikaa, jäljelle on jäänyt fiilis, että fyysinen ja tylsä prosenttitennis elää ja voi edelleen hyvin. Valitettavasti.

Olen sanonut aiemminkin, että näiden kahden kohtaamiset ovat viihdearvoltaan kaukana Nadal-Federer-klassikoista tai tuoreempien Marin Cilicin tai Stanislas Wawrinkan voitto-Grand Slam-otteista. Sunnuntain finaalista ei tullut poikkeusta. Voitostahan näissä tietysti pelataan ja tyylipisteet jaetaan kaunoluistelussa.

Kolmannen erän seitsemänteen gameen ja siihen Murrayn murtopalloon saakka toki riitti jännitystä, mutta tuo piste summasi jotenkin koko ottelun. Andy hallitsi välillä hyvin, mutta ei riittävästi dominoidakseen. Djokovic pääsi liian usein Andyn hyökkäyksistä pois hurjalla puolustuslyönnillä ja seuraava lyönti olikin jo puhdasta hyökkäystä. Andykin toki puolusti hyvin, mutta Djokovic vielä paremmin. Kun Andyllä oli paikka ratkaista, teki hän winnerin sijaan virheen.

Djokovic oli lopulta kaikessa vähän edellä, kuten ennakossa jo vähän jo pelkäsin, eikä Andyn aggressiivisuus ollut sellaista, millä Djokovicin olisi saanut pois tolaltaan. Kun mikään ei riitä ja paikoistakin tekee virheitä, niin se syö miestä rajusti. Kun usko loppuu, kaikki on loppu.

Ottelu olikin lopulta melko tylsää lyömistä. Varsinkin Djokovicilta tuli valtava määrä palloja painavana peliin. On lähes käsittämätöntä kuinka painavana mies lyöntinsä saa, vaikka ne olisivat metrejä sivurajoista. Tiukassa paikassa Djokovicilla oli varaa luottaa ultimaattisen rautaiseen puolustukseensa ja antaa vastustajan tehdä virheet. Vasta kolmannen erän lopulta lähtien nähtiin melko vapautunutta ampumista myös Djokovicilta. Neljännen erän kosmetiikka saattoi luoda jonkinlaisen illuusion Djokovicin tulivoimasta vaikka todellisuudessa finaalin ratkaisut tapahtuivat puolustuksella.

Ottelu oli jotenkin niin tuttua peruskauraa, ettei enää jaksanut innostua manailemaan sen kummemmin edes jälleen kerran nähtyä Djokovicin ihmeparantumista hämärän rajamailta teräsmieheksi tai Andyn masentavaa olemusta. Jotenkin ne on niin nähty ja koettu.

Oli Djokovicin "uupumuksesta" ja sen urheilullisuudesta mitä mieltä tahansa, niin mies on jälleen mestari Australiassa. Piste.

Se, paljonko moisella venkoilulla saa faneja ja ymmärrystä puolelleen, on täysin toinen juttu. Voi olla, että Djokovic joutuu kerjäämään aplodejaan myös jatkossa. Aavistuksen toki huvitti, että monesti moisen "ylösnousemuksen" itsekin urallaan tehnyt Andy Murray hajotti kasettinsa lähes täysin, kun Djokovic olikin yht'äkkiä jälleen terästä.

Pelin henki loppukautta ajatellen alkaa olla selvä. Djokovic luottaa nykyisin hurjasti varmuuteensa ja pitää vastustajat pääosin poissa hyökkäyshuudeilta vahvoilla ja painavilla peruslyönneillään. Tällä omalla B-pelillään ilman sen rajumpaa hyökkäystä voittaa monen pelaajan A-pelin. Vastustajan on otettava huomattavaa riskiä hyökätäkseen voitokkaasti ja se näkyy virhemäärissä.

Erityisesti tämä korostuu tärkeissä palloissa, joissa Djokovic vaikutti luottavan yllättävänkin paljon vastustajan virheeseen. Tämän passiivisuuden mies myönsi välierän jälkeen itsekin. Kun tuo aloitevaje saadaan kuntoon Ranskaan, niin mies on pysäyttämätön myös siellä.

Ennakko: Novak Djokovic vs. Andy Murray, Australian Open 2015 finaali

Australian Open 2015 huipentuu miesten finaaliin, joka pelataan sunnuntaina klo 10.30 alkaen ja jossa kohtaavat Novak Djokovic ja Andy Murray.

Ei ole yllätys, että finaalissa pelaa Djokovic, mutta ainakin itselleni Andyn esiintyminen samaisessa finaalissa kieltämättä on. Ennen turnausta eikä oikein turnauksen alkuvaiheessakaan ei suurta luottoa Andyn peliin ollut. Mutta siinä vaiheessa kun suurimmat uhkat Federerin ja Nadalin johdolla kaavion alaosassa tippuivat yksi kerrallaan pois, niin kaavio kohti finaalia oli auennut melko mukavaksi.

Murrayn edellinen ottelu Tomas Berdychiä vastaan oli toki yllättävänkin tiukka taisto mentaalisesti, kun pitkäaikainen ex-valmentaja istui tshekkiläisen boxissa, mutta hienosti Murray on nämä vaarallisimmat haastajat pelillisestikin selvittänyt.

Finaalissa haaste on kuitenkin ultimaattinen. Djokovic on luonnollisesti suuri ennakkosuosikki, mutta ei hän vieläkään mitään yliluonnollista peliä ole pelannut ja Stanislas Wawrinkaa vastaan hän oli ajoittain yllättävänkin virhealtis sekä varsin passiivinen. Toki Djokovic tekee voittamisensa tarvittaessa erittäin vaikeaksi olemalla äärettömän varma ja seinämäinen, mutta vastaavasti Murrayn varmuus ei jää paljon jälkeen ja on tällä hetkellä tasolla, jota Djokovickään ei ole vielä tässä turnauksessa kohdannut.

Djokovicin onkin nyt pakko avata omaa peliään semifinaalin verrattuna ja se voi olla jotain mihin aggressiivinen versio Murraystä voisi iskeä hyvinkin vastaan.

Siinä mielessä kattaus onkin varsin mielenkiintoinen, että omimmilla peleillään, vahva puolustus ja vastaiskut, molemmat finalisteista joutuisivat nyt jossain määrin "ylitöihin", sillä se tulisi lopulta olemaan se raskain tie mestaruuteen kummallekin. Tässä pelissä Djokovic olisi parempana tietysti vahvempi, joten varsinkin Murrayn tulisi keksiä nyt jotain spesiaalia huomista varten.

Se jokin, mikä voisi toimia, on aggressiivinen lämäily jauhamisen jatkoksi, jonka Murray periaatteessa osaa, mutta aivan liian harvoin käyttää. Sitä nähdään yleensä vasta silloin kun Murray on joko äärimmäisen ärsyyntynyt tai loukkaantunut. Juuri Berdychiä vastaan nähtiin paikoitellen hurjaakin lyömistä kun pelaajien välinen jännite oli äärimmillään.

Lämäily ei saa kuitenkaan mennä roiskimiseksi, sillä kyttäilemällä vastustajan virhettä Djokovic vie voiton näytöstyyliin. Murrayn täytyykin olla erittäin kärsivällinen ja huolellinen iskupaikan suhteen. Rakentaa pisteitä tarvittaessa pitkään ja hartaasti, mutta ottaa koko ajan liika aika Djokoviciltä pois ja liikuttaa tätä valtavia määriä kääntämällä niin kämmeneltä kuin rystyltäkin terävästi ja matalasti pitkin linjaa. Andyn terävät ja matalat rystyalakierteet esimerkiksi Djokovicin kämmenelle linjaan avaisivat hyökkäyspaikkoja varmasti.

Mentaalisesti tämänkaltainen peli on kuitenkin todella rankkaa, sillä hyvistäkin hyökkäysasemista Djokovicia vastaan joutuu usein puolustajaksi ja pisteen häviäjäksi, mutta näiden nollaamisen ja oman pään pitämisen täytyy pysyä fokuksessa koko ajan. Murraymaista turhautumista omien maidensa myynnistä ei saa nyt tulla.

Luulisin, että suurimmat voittopaineet nahoissaan kokee tällä hetkellä Djokovic. Andyn viime vuosi oli sanalla sanoen niin surkea, että kaikki tämä on jokseenkin kotiin päin. Djokovicin mahdolliseen hermoiluun on Murrayn iskettävä heti kiinni ja otettava serbiltä tila ja aika pois ja ajettava tämä entistä kovempaan ahdinkoon.

Uskon, että näemme viisi erää. Jos tulee fysiikkakisa, Djokovic vie erin 3-2, mutta jos Andy on tarpeeksi aggressiivinen, hän vie 3-2. Helposti tämä tietysti fysiikan tunneiksi näiden herrojen kanssa menee...

Ennakko: Serena Williams vs. Maria Sharapova, Australian Open 2015

Nopeat teesit naisten finaaliin.

Vaikka Serena Williams on selvä suosikki, on Maria Sharapovalla pieni mahdollisuus yllätykseen, sillä Serena ei ole täysin vakuuttanut, vaikka onkin jyrännyt. Lisäksi hänellä on ollut pieniä terveysongelmia flunssan muodossa.

1) Henkinen peli
Sharapova on jäänyt Serenan jyrän alle nyt 15 kertaa peräkkäin ja viimeisin voitto on vuodelta 2004. Silloin maailma oli jokseenkin erilainen. Tämä ei voi olla vaikuttamatta Sharapovaan, mutta viime vuosina hän on jälleen lähestynyt Serenaa, eikä voitto ole kovin kaukana ole ollut. Voitto tänään vaatii reikäpäisyyttä ja ennen kaikkea uskoa.

2) Lyöntipeli
Sharapova kärsii monotonisesta pommituksestaan varsinkin Serenaa vastaan, joka taitaa kyseisen pelin paremmin kuin Maria. Jos Sharapova malttaisi hieman vähentää vauhtia ja lisätä samaan aikaan kulmia sekä syvyyssuunnan liikuttelua, niin Serenakin on yhtäkkiä tavallinen kuolevainen. Kovaa pommittamalla hän sitä harvoin on. Kummankaan vahvuus ei ole lyöminen 3-4 askeleen jälkeen.

3) Jaksaa, jaksaa
Vaikka kummankin liike on kaikkea muuta, kuin sulavaa ja eleganttia tanssia, niin Sharapovan tulisi jaksaa roikkua nyt mahdollisimman pitkään ja pistää myös Serena fyysisesti koville. Vielä yksi lyönti, vielä yksi lyönti jne.. Isona ja lihaksikkaana pelaajana ja mahdollisen flunssa jälkeen tai sen kourissa Serenalle voi tulla fysiikan kanssa yllättäviäkin ongelmia.

Omat pelimerkkini laitoinkin yllätyksen varaan eli Mariaan, sillä kaikki putket katkeavat aikanaan. Nyt on sen aika ja Maria kiljuu voittoon erin 2-1.