Kymppiluukusta löytyi uusi, entistä ehompi, kristallipallo. Pitäisi olla virheetön. Tutustuin tarkemmin ja näytti mm. ensi vuoden lopun top-kympin. Mene ja tiedä.
1. Novak Djokovic
2. Rafael Nadal
3. Juan Martin del Potro
4. Andy Murray
5. Stanislas Wawrinka
6. Roger Federer
7. David Ferrer
8. Tomas Berdych
9. Richard Gasquet
10. Milos Raonic
10/12/2013
09/12/2013
Joulukalenteri #9: Alku
Luukusta yhdeksän putkahtaa esiin oman tennisurani alkutaival.
Kaikki tähänkin puuhasteluun johtanut toiminta sai alkunsa vuonna 1984, jolloin olin 9-vuotias. Kotipaikkakuntani tennisseura Kankaanpään Nastaset järjesti tuona kesänä juniori-ikäisille aloittelijoille tenniskurssin ja siitähän se sitten lähti. Olisiko ollut rakkautta ensisilmäykellä, en tiedä.
Kaikki tähänkin puuhasteluun johtanut toiminta sai alkunsa vuonna 1984, jolloin olin 9-vuotias. Kotipaikkakuntani tennisseura Kankaanpään Nastaset järjesti tuona kesänä juniori-ikäisille aloittelijoille tenniskurssin ja siitähän se sitten lähti. Olisiko ollut rakkautta ensisilmäykellä, en tiedä.
Kurssin oppilaista muodostui heti samana syksynä iso osa seuran junioritoimintaa ja seuraavat 10 vuotta treenattiin enemmän tai vähemmän tosissaan kaupungin asvalttikentillä sekä vikkelillä sisäalustoilla liikuntahallissa ja sittemmin myös uudessa tennishallissa, unohtamatta Niinisalon varuskunnan jumppasalia, jossa alustana oli tennikseen aina loistavasti sopiva parketti. Muistan kuinka muun muassa Porin ja Tampereen kisoissa uskollisesti palvelleet boltexit tuntuivat joka kerta todella hitailta.
Niin tai näin, hauskaa oli aina ja hauskoja muistoja on hurja määrä. Valmentajat, pelikaverit, treenit, pelireissut, leirit ynnä muut ovat edelleen hyvin muistissa ja niiden arvostus vain kasvaa kasvamistaan. Olisi kiittämätöntä olla kiittämättä, joten iso kiitos kaikille.
Nyt, lähes 30 vuotta myöhemmin, ympyrä on osittain sulkeutunut. Nyt se olen minä joka niitä sunnuntaiaamun junnutunteja ohjaa, vaikkakin täysin toisaalla.
Nyt, lähes 30 vuotta myöhemmin, ympyrä on osittain sulkeutunut. Nyt se olen minä joka niitä sunnuntaiaamun junnutunteja ohjaa, vaikkakin täysin toisaalla.
08/12/2013
Joulukalenteri #8: Lyöntejä
Luukusta kahdeksan paljastetaan Wikipedian määrittelyn mukaiset tenniksen kahdeksan lyöntiä.
Itse määritelmä kuuluu seuraavasti:
"A competent tennis player has eight basic shots in his or her repertoire: the serve, forehand, backhand, volley, half-volley, overhead smash, drop shot, and lob."
Olkoon näin. Niin tai näin. Lähteeni voisi olla parempikin, myönnetään.
Tennis on kuitenkin peli. Lyöntejä on osattava lyödä monesta eri positiosta, moneen eri kohteeseen, monella eri tavalla ja niin edelleen. Mutta sekään ei vielä riitä. Niitä on osattava käyttää.
Valmentajana voin hioa oppilaan lyöntejä vaikka vuosia, mutta pelaamaan oppii vain pelaamalla. Hyvän perustan ja tekniikan päälle, pelaamisen opettaminen ja oppiminen on toki aina helpompaa.
Itse määritelmä kuuluu seuraavasti:
"A competent tennis player has eight basic shots in his or her repertoire: the serve, forehand, backhand, volley, half-volley, overhead smash, drop shot, and lob."
Olkoon näin. Niin tai näin. Lähteeni voisi olla parempikin, myönnetään.
Tennis on kuitenkin peli. Lyöntejä on osattava lyödä monesta eri positiosta, moneen eri kohteeseen, monella eri tavalla ja niin edelleen. Mutta sekään ei vielä riitä. Niitä on osattava käyttää.
Valmentajana voin hioa oppilaan lyöntejä vaikka vuosia, mutta pelaamaan oppii vain pelaamalla. Hyvän perustan ja tekniikan päälle, pelaamisen opettaminen ja oppiminen on toki aina helpompaa.
07/12/2013
Joulukalenteri #7: "Maaginen 7. geimi"
Seiskaluukusta tarinaa erän seitsemännestä geimistä. Jotkut ovat pitäneet sitä jotenkin "maagisena" ja/tai erän kannalta tärkeimpänä. Hohhoijaa.
On totta, että erän loppua lähestyttäessä panokset kasvavat ja erän lopun geimejä voi lähestyä hieman erilaisella mindsetillä, mutta seitsemännen geimin voittamisella ei voiteta erää kuin 5-1-tilanteessa. Paljon riippuu siis tilanteesta ja asetelmasta. Tilanteessa 3-3 seitsemäs geimi on toki syöttäjälle tärkeä, mutta yhtä lailla sitä on seuraavakin geimi (8.) sen syöttäjälle.
Kysynkin, onko joku teistä huomannut seitsemännessä geimissä joskus jotain erityistä? Älä huoli, en minäkään. Eikä moni muukaan. Ei edes tutkijat.
Lue lisää tästä.
On totta, että erän loppua lähestyttäessä panokset kasvavat ja erän lopun geimejä voi lähestyä hieman erilaisella mindsetillä, mutta seitsemännen geimin voittamisella ei voiteta erää kuin 5-1-tilanteessa. Paljon riippuu siis tilanteesta ja asetelmasta. Tilanteessa 3-3 seitsemäs geimi on toki syöttäjälle tärkeä, mutta yhtä lailla sitä on seuraavakin geimi (8.) sen syöttäjälle.
Kysynkin, onko joku teistä huomannut seitsemännessä geimissä joskus jotain erityistä? Älä huoli, en minäkään. Eikä moni muukaan. Ei edes tutkijat.
Lue lisää tästä.
06/12/2013
Joulukalenteri #6: Novak Djokovicin Grand Slamit
Kuudes luukku tuo kuusi Grand Slamiä by Novak Djokovic. Australian avoimet neljästi, Wimbledon ja US Open kerran.
Kun ajattelee puhtaasti Djokovicin viime vuosien tasoa missä hän on ajoittain liikkunut, tuntuu jotenkin yllättävältä, että hänen voittonsa ovat keskittyneet noinkin selvästi "vain" yhteen Grand Slamiin, Australiaan. Hänen nykypelillään pitäisi olla tietysti vahvoilla missä tahansa ja onhan hän sitä kieltämättä ollutkin, mutta voittoja voisi olla enemmänkin.
Uskonkin hänen nousevan lähivuosina Grand Slam -määrässä kaksinumeroisiin lukemiin ja saavuttavan ainakin Björn Borgin ja Rod Laverin (11). Jos pitää veikata, niin veikkaan, että Djokovic päätynee lukuun 12. Palataan tähän sitten aikanaan.
Kun ajattelee puhtaasti Djokovicin viime vuosien tasoa missä hän on ajoittain liikkunut, tuntuu jotenkin yllättävältä, että hänen voittonsa ovat keskittyneet noinkin selvästi "vain" yhteen Grand Slamiin, Australiaan. Hänen nykypelillään pitäisi olla tietysti vahvoilla missä tahansa ja onhan hän sitä kieltämättä ollutkin, mutta voittoja voisi olla enemmänkin.
Uskonkin hänen nousevan lähivuosina Grand Slam -määrässä kaksinumeroisiin lukemiin ja saavuttavan ainakin Björn Borgin ja Rod Laverin (11). Jos pitää veikata, niin veikkaan, että Djokovic päätynee lukuun 12. Palataan tähän sitten aikanaan.
Yhtä motivoituneena ja nälkäisenä kuin tänä syksynä, voisi Roland Garrosin, ja sitä kautta jopa puhtaan Grand Slamin, voittaminen olla Djokolle mahdollista. Ainakin hän on tämän hetken pelaajista potentiaalisin sen tempun tekijäksi. Olihan hän jo viime vuonna voiton päässä kaikkien Slamien yhtäaikaiseksi hallitsijaksi.
Perustukoon väittämäni Grand Slamistä myös siihen tosiasiaan, että parhaassa vireessään Djokovic pelaa edelleen maailman parasta, tai ainakin voittavinta, tennistä.
05/12/2013
Joulukalenteri #5: TOP5
Koska TOP5-bloggausta ei ole ollut aikoihin, on korkea aika korjata tilanne ja se tehdään nyt. Viides luukku, olkaa hyvä!
Jos jollekin on blogin nimi jäänyt arvoitukseksi, niin vasurillahan tässä vedellään niin kentällä kuin kirjoitushommissakin. Siksi listaammekin nyt vasureita! Joku on joskus myös kysellyt kuka tai ketkä ovat mielestäni olleet parhaita vasureita, joten tässä oma mielivaltainen näkemykseni, jota sopii toki haastaa. Perustelen tarvittaessa lisää. Tai sitten en.
Rajaan näkemyksiäni kuitenkin hieman eli en mene aikaan, jolla a) en ole elänyt tai b) jota en muista. Siksi esimerkiksi Rod Laver ei löydy listalta. Valintani perustuvat pitkälti myös siihen, miten paljon pelaajan (vasuri)pelistä on voinut ammentaa oppia omaan peliin.
1. Rafael Nadal
Suhteellisen selvä valinta. Hyödyntää vasenkätisyyttään kentällä lähes tulkoon maksimaalisesti, vaikka onkin oikeasti oikekätinen. Kiertää kämmenelleen hurjasti ja pommittaa sillä ikäviä inside-outeja ja inside-inejä vastustajien harmiksi. Sai paljastettua Roger Federerin rystyn heikkoudeksi, jota tietysti avitti hänen hurja kämmenyläkierre korkeana krossina Federerin rystylle. Peruskuvio.
Jos jollekin on blogin nimi jäänyt arvoitukseksi, niin vasurillahan tässä vedellään niin kentällä kuin kirjoitushommissakin. Siksi listaammekin nyt vasureita! Joku on joskus myös kysellyt kuka tai ketkä ovat mielestäni olleet parhaita vasureita, joten tässä oma mielivaltainen näkemykseni, jota sopii toki haastaa. Perustelen tarvittaessa lisää. Tai sitten en.
Rajaan näkemyksiäni kuitenkin hieman eli en mene aikaan, jolla a) en ole elänyt tai b) jota en muista. Siksi esimerkiksi Rod Laver ei löydy listalta. Valintani perustuvat pitkälti myös siihen, miten paljon pelaajan (vasuri)pelistä on voinut ammentaa oppia omaan peliin.
Top5: Parasta vasurimateriaa
1. Rafael Nadal
Suhteellisen selvä valinta. Hyödyntää vasenkätisyyttään kentällä lähes tulkoon maksimaalisesti, vaikka onkin oikeasti oikekätinen. Kiertää kämmenelleen hurjasti ja pommittaa sillä ikäviä inside-outeja ja inside-inejä vastustajien harmiksi. Sai paljastettua Roger Federerin rystyn heikkoudeksi, jota tietysti avitti hänen hurja kämmenyläkierre korkeana krossina Federerin rystylle. Peruskuvio.
2. Goran Ivanisevic
Historian paras vasurisyöttäjä. Syöttöarsenaalissa oli kaikki. Niin pommit, slicet kuin kickitkin. Erityisen opettavaista oli seurata sitä kakkosruutuun syöttämistä ja vasurien peruskuviota numero yksi. Kunnon slice-syöttö ulos ja perään verkolle, josta helppo rystyvolley krossina kentän tyhjään osaan. Käytti tätä paljon myös kakkosella. Tämä peruskuvio pitää löytyä jokaisen vasurin pelikirjasta.
Historian paras vasurisyöttäjä. Syöttöarsenaalissa oli kaikki. Niin pommit, slicet kuin kickitkin. Erityisen opettavaista oli seurata sitä kakkosruutuun syöttämistä ja vasurien peruskuviota numero yksi. Kunnon slice-syöttö ulos ja perään verkolle, josta helppo rystyvolley krossina kentän tyhjään osaan. Käytti tätä paljon myös kakkosella. Tämä peruskuvio pitää löytyä jokaisen vasurin pelikirjasta.
3. John McEnroe
En tiedä oliko John McEnroe edellisen peruskuvion isä, mutta paljon hänkin sitä käytti. Loistava verkkopelaaja muutenkin. Tatsia löytyi tempperamentin lisäksi. Viihtyi verkolla varmaan myös siksi, että peruslyönnit olivat todella karmean näköiset ja aika kaukana tehokkaista aseista. Toki käänteli ja löysi hienosti kulmia rystyllään.
4. Thomas Muster
Asenne. Duuni. Kämmen. Nadalin esi-isä. Oli 90-luvun alun massajyrä, joka teki comebackejä jo silloin. Paha kolari ja siitä kuntoutuminen uransa primetimessa. Treenasi kuitenkin jalka kipsissä tuolissa istuen ja palloa hakaten päivät pitkät.. Kertonee asenteesta kaiken olennaisen.
4. Thomas Muster
Asenne. Duuni. Kämmen. Nadalin esi-isä. Oli 90-luvun alun massajyrä, joka teki comebackejä jo silloin. Paha kolari ja siitä kuntoutuminen uransa primetimessa. Treenasi kuitenkin jalka kipsissä tuolissa istuen ja palloa hakaten päivät pitkät.. Kertonee asenteesta kaiken olennaisen.
5. Jimmy Connors
Paljon ei Jimmy Connorsin peleistä muistikuvia ole, mutta ne mitä on, liittyvät hänen kahden käden rystyynsä ja erityisesti loistaviin palautuksiinsa. Bravuurinaan hänellä lienee ollut rystypalautus linjaan ykkösruudusta. Oli myös yleisön hauskuuttajana loistava. On itse asiassa ensimmäinen ammattilainen kenet olen nähnyt livenä yhdessä Boris Beckerin, Veli Paloheimon ja muistaakseni Ruotsin Peter Lundgrenin kanssa. Nelikko pelasi näytösottelun Helsingin jäähallissa joskus 90-luvun alussa. Jimmy osasi ne hommat. Mailaa pallopojalle, purnausta tuomarille ja "I'm getting old for this s**t"-tyyppistä tyylilajia. Jimmyn hiljattain ilmestynyt elämäkerta 'The Outsider' odottaa lukuvuoroaan kirjahyllyssä.
Kunniamaininta 1: Jarkko Nieminen
Paljon ei Jimmy Connorsin peleistä muistikuvia ole, mutta ne mitä on, liittyvät hänen kahden käden rystyynsä ja erityisesti loistaviin palautuksiinsa. Bravuurinaan hänellä lienee ollut rystypalautus linjaan ykkösruudusta. Oli myös yleisön hauskuuttajana loistava. On itse asiassa ensimmäinen ammattilainen kenet olen nähnyt livenä yhdessä Boris Beckerin, Veli Paloheimon ja muistaakseni Ruotsin Peter Lundgrenin kanssa. Nelikko pelasi näytösottelun Helsingin jäähallissa joskus 90-luvun alussa. Jimmy osasi ne hommat. Mailaa pallopojalle, purnausta tuomarille ja "I'm getting old for this s**t"-tyyppistä tyylilajia. Jimmyn hiljattain ilmestynyt elämäkerta 'The Outsider' odottaa lukuvuoroaan kirjahyllyssä.
Kunniamaininta 1: Jarkko Nieminen
Parhaimmillaan ollut loistava, pahimmillaan kaikkea muuta. Silti, kuten jo IPP Openin aikoihin kirjoitin, on erityisesti esikuvana ja Suomitenniksen keulahahmona vailla vertaa. Uran alkuaikojen rystypommi oli niin ikään vertaansa vailla ja pelote kaikkialla, jota on tässäkin syytä ikävöidä. Syötöstä ei enää jaksa motkottaa, mutta on Jarkkokin McEnroensa ja Ivanicevicinsä katsonut. Tekee tosin usein riskinousuja kakkosleijan perään kakkosruutuun, jotka yllättävyydellään toimivat kyllä joskus, mutta useimmiten ne lähinnä pelottavat.
Kunniamaininta 2: Fernando Verdasco
Lyönnillisesti tyylikkäin tietämäni vasuri. Kerrassaan loistava tekniikka ja lahjakkuus, jota hän ei kuitenkaan ole kapitalisoinut edes tyydyttävästi. Lyönnit on, mutta ei aina peliä saati päätä. Vähän surullisen hahmon ritarin vikaa. Jäänyt täysin Nadalin varjoon, vaikkei esimerkiksi teknisesti ole piiruakaan jäljessä, vaan jopa edellä. Mitä olisikaan tapahtunut, jos olisi voittanut Nadalin siinä ottelussa, jota minäkin pidän yhtenä parhaista eli, Australian Openissa 2009? Kestäisikö pää paremmin? Olisiko taso noussut uuteen sfääriin? Mene ja tiedä. Voitti kuitenkin tämän vuoden nelurimestaruuden ATP Tourin finaaleissa, joten iskisikö vielä kerran myös kaksinpelissä? Toivotaan niin.
Kunniamaininta 2: Fernando Verdasco
Lyönnillisesti tyylikkäin tietämäni vasuri. Kerrassaan loistava tekniikka ja lahjakkuus, jota hän ei kuitenkaan ole kapitalisoinut edes tyydyttävästi. Lyönnit on, mutta ei aina peliä saati päätä. Vähän surullisen hahmon ritarin vikaa. Jäänyt täysin Nadalin varjoon, vaikkei esimerkiksi teknisesti ole piiruakaan jäljessä, vaan jopa edellä. Mitä olisikaan tapahtunut, jos olisi voittanut Nadalin siinä ottelussa, jota minäkin pidän yhtenä parhaista eli, Australian Openissa 2009? Kestäisikö pää paremmin? Olisiko taso noussut uuteen sfääriin? Mene ja tiedä. Voitti kuitenkin tämän vuoden nelurimestaruuden ATP Tourin finaaleissa, joten iskisikö vielä kerran myös kaksinpelissä? Toivotaan niin.
04/12/2013
Joulukalenteri #4: Grand Slamit
Neljännestä luukusta esiin putkahtaa neljä Grand Slam -turnausta. Australian avoimet, Roland Garros (Ranskan avoimet), Wimbledon ja US Open. Isoimmat, kauneimmat ja mielenkiintoisimmat turnaukset.
Vaikka pelaajien osalta neljää suurta ei tällä erää enää olekaan, pitävät nämä neljä turnausta meidät otteessaan vuodesta vuoteen. Yhdessäkään en ole käynyt, mutta jonkinlainen suhde niistä jokaiseen on vuosien aikana syntynyt.
Läheisimmäksi Grand Slamiksi minulle on valikoitunut Ranskan avoimet, jossa peli on parhaimmillaan kuin shakkia. Pisteitä rakennetaan usein monien lyöntien ajan ja lopulta vastustajaa niistetään vastustamattomalla winnerillä tyhjään kenttään. Lisäksi Roland Garrosin lähetysajat ovat aina olleet eurooppalaiseen makuun sopivat ja laajahko näkyvyys jo juniorivuosista lähtien Eurosportin kaapelikanavalta teki siitä erittäin mieluisan. Myös Ranskan avointen voittajat ovat olleet lähes poikkeuksetta mieleeni. Taistelijoita, taiteilijoita, duunareita, kuninkaita ja upeita pallonlyöjiä on riittänyt.
Toki muutkin Grand Slamit ovat mieluisia, mutta Australian kohdalla on ollut, ehkä opiskeluvuosia lukuun ottamatta, pieniä haasteita joidenkin lähetysaikojen kanssa ja sama koskee jossain määrin US Openia.
Wimbledon on tietysti Wimbledon. Jossain vaiheessa oli kuitenkin vuosia, jolloin tämä turnaus ei näkynyt oikein mistään ja intohimoinen rakkaustarinamme jäi aavistuksen puolitiehen. Sittemmin asia on korjaantunut huomattavasti, vaikkakin itse peli on alustan nopeudesta johtuen yksipuolisempaa hurjastelua. Parin kuukauden massakauden jälkeen on kuitenkin aina mukavaa vaihtelua katsella toisenlaista tennistä, jota monet kutsuvat "oikeaksi tennikseksi".
Niin tai näin, Grand Slamien aika on aina yhtä juhlaa.
Vaikka pelaajien osalta neljää suurta ei tällä erää enää olekaan, pitävät nämä neljä turnausta meidät otteessaan vuodesta vuoteen. Yhdessäkään en ole käynyt, mutta jonkinlainen suhde niistä jokaiseen on vuosien aikana syntynyt.
Läheisimmäksi Grand Slamiksi minulle on valikoitunut Ranskan avoimet, jossa peli on parhaimmillaan kuin shakkia. Pisteitä rakennetaan usein monien lyöntien ajan ja lopulta vastustajaa niistetään vastustamattomalla winnerillä tyhjään kenttään. Lisäksi Roland Garrosin lähetysajat ovat aina olleet eurooppalaiseen makuun sopivat ja laajahko näkyvyys jo juniorivuosista lähtien Eurosportin kaapelikanavalta teki siitä erittäin mieluisan. Myös Ranskan avointen voittajat ovat olleet lähes poikkeuksetta mieleeni. Taistelijoita, taiteilijoita, duunareita, kuninkaita ja upeita pallonlyöjiä on riittänyt.
Toki muutkin Grand Slamit ovat mieluisia, mutta Australian kohdalla on ollut, ehkä opiskeluvuosia lukuun ottamatta, pieniä haasteita joidenkin lähetysaikojen kanssa ja sama koskee jossain määrin US Openia.
Wimbledon on tietysti Wimbledon. Jossain vaiheessa oli kuitenkin vuosia, jolloin tämä turnaus ei näkynyt oikein mistään ja intohimoinen rakkaustarinamme jäi aavistuksen puolitiehen. Sittemmin asia on korjaantunut huomattavasti, vaikkakin itse peli on alustan nopeudesta johtuen yksipuolisempaa hurjastelua. Parin kuukauden massakauden jälkeen on kuitenkin aina mukavaa vaihtelua katsella toisenlaista tennistä, jota monet kutsuvat "oikeaksi tennikseksi".
Niin tai näin, Grand Slamien aika on aina yhtä juhlaa.
03/12/2013
Joulukalenteri #3: Big three?
Big four vai sittenkin big three? Rafael Nadal, Novak Djokovic, Andy Murray ja...
Ensi kausi sen näyttää. Roger Federer tippui tällä kaudella kärjen kelkasta täysin ja loppuporukka top kolmen takana näyttää vieläkin vähän toisen luokan matkustajilta. En usko, että ensi kaudella pääsisimme puhumaan jälleen big fourista. Pahimmassa tapauksessa puhumme koko kauden big twosta.
Tasaisuutta ei löydy keneltäkään samalla tavalla kuin näiltä kolmelta veijarilta. Satunnaisia voittoja heistä voi ottaa toki monikin, mutta isoissa kisoissa isot kolmoset antavat turpaan ensin muille ja lopulta joku heistä pieksee vielä top3-veljensäkin.
Kuka olisi ensi vuoden realistisin Grand Slam -voittaja tämän kolmikon ulkopuolelta? Niinpä.
Ensi kausi sen näyttää. Roger Federer tippui tällä kaudella kärjen kelkasta täysin ja loppuporukka top kolmen takana näyttää vieläkin vähän toisen luokan matkustajilta. En usko, että ensi kaudella pääsisimme puhumaan jälleen big fourista. Pahimmassa tapauksessa puhumme koko kauden big twosta.
Tasaisuutta ei löydy keneltäkään samalla tavalla kuin näiltä kolmelta veijarilta. Satunnaisia voittoja heistä voi ottaa toki monikin, mutta isoissa kisoissa isot kolmoset antavat turpaan ensin muille ja lopulta joku heistä pieksee vielä top3-veljensäkin.
Kuka olisi ensi vuoden realistisin Grand Slam -voittaja tämän kolmikon ulkopuolelta? Niinpä.
02/12/2013
Joulukalenteri #2: Kakkossyöttö
Toisesta luukusta tulee asiaa liittyen kakkossyöttöön.
Joku tai jotkut nuorena pelaamisen aloittaneet saattavat muistaa ensimmäisiltä juniorivuosilta kuinka joskus jännitti syöttää kakkossyöttöä. Sehän oli silloin tällöin jännä paikka, sillä kakkonen on saatava ruutuun tai vastustaja saa kirjaimellisesti ilmaisen pisteen. Tuntui jopa vähän nololta, jos kahdesta omasta, vastustajasta riippumattomasta, suorituksesta ei kumpikaan onnistu. Osa verhosi sitä jopa huonoon tuuriin, kun syöttö oli pallonmitan tai pari ulkona. Aika monesti se taisi kuitenkin liittyä puhtaaseen hermoiluun.
Matkan varrella ajat luonnollisesti muuttuvat ja kakkossyötön paine on joskus jopa vastustajan aikaan saamaa ja otetaanpa sitä joskus jopa tietoisia riskejä kakkossyötön kanssa.
Niin tai näin, paras neuvo mitä olen ikinä saanut kakkosen suhteen, on ajattelumallin muutos pois negatiivisesta kohti positiivista, ehkä jopa uhmakasta ajattelua. Jos kakkossyöttöä edeltää yksikin ajatus kaksoisvirheestä, se tulee yhtä varmasti kuin talvi tänäkin talvena. Sen sijaan kannattaakin käyttää esimerkiksi "nyt ässä p**kele, nyt ässä tähän p**kele!" -tyyppistä raivomantraa, jos käsi tuntuu vähänkin raskaalta ennen kakkossyöttöä.
Itse olen käyttänyt sitä suhteellisen toimivasti aikaisista juniorivuosista lähtien ja toimii muuten edelleen. Usko pois.
Itse olen käyttänyt sitä suhteellisen toimivasti aikaisista juniorivuosista lähtien ja toimii muuten edelleen. Usko pois.
01/12/2013
Joulukalenteri #1: Rafael Nadal
Ei ole vaikea arvata ketä numero yksi tänä vuonna parhaiten kuvaa.
Rafael Nadal pelasi tuloksellisesti niin hurjan vuoden pitkän taukonsa jälkeen ettei siihen uskonut kukaan. En minä, etkä sinä.
Vuoden lopun ykkösranking, vaikka mies missasi Australian avoimet ja tippui Wimbledonissa ensimmäisellä kierroksella. Muu sarja on kuitenkin melko hurjaa luettavaa: 10 turnausvoittoa, joista kaksi Grand Slameissä ja viisi Masterseissa, neljä finaali- ja kaksi semifinaalitappiota. Kauden voitto-/tappiotilasto 75-7. Huh huh.
Suurimman vaikutuksen miehen pelissä tänä vuonna teki US Openin voitto. Siihenkään en enää uskonut. Ehdin jopa kritisoimaan miestä liiallisesta passiivisuudesta heti keväällä voitetun Roland Garrosin jälkeen. Vastaus tähän tuli kuitenkin syksyn US Openissa. Pelissä oli jälleen sitä monsteria, joka toki edelleen riepottelee vastustajia ympäri kenttää, mutta ennen kaikkea myös tulittaa vihaisesti ja kaikkialta. Jopa syötöstä.
Sitä samaa tarvitaan myös ensi vuonna. Novak Djokovic on nälkäinen.
Rafael Nadal pelasi tuloksellisesti niin hurjan vuoden pitkän taukonsa jälkeen ettei siihen uskonut kukaan. En minä, etkä sinä.
Vuoden lopun ykkösranking, vaikka mies missasi Australian avoimet ja tippui Wimbledonissa ensimmäisellä kierroksella. Muu sarja on kuitenkin melko hurjaa luettavaa: 10 turnausvoittoa, joista kaksi Grand Slameissä ja viisi Masterseissa, neljä finaali- ja kaksi semifinaalitappiota. Kauden voitto-/tappiotilasto 75-7. Huh huh.
Suurimman vaikutuksen miehen pelissä tänä vuonna teki US Openin voitto. Siihenkään en enää uskonut. Ehdin jopa kritisoimaan miestä liiallisesta passiivisuudesta heti keväällä voitetun Roland Garrosin jälkeen. Vastaus tähän tuli kuitenkin syksyn US Openissa. Pelissä oli jälleen sitä monsteria, joka toki edelleen riepottelee vastustajia ympäri kenttää, mutta ennen kaikkea myös tulittaa vihaisesti ja kaikkialta. Jopa syötöstä.
Sitä samaa tarvitaan myös ensi vuonna. Novak Djokovic on nälkäinen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)