Kommentti: Jarkko Nieminen, esikuva

Tämän vuoden IPP Open -kisaturismini jäi lopulta finaalipäivän varaan. Lasten sairastelu pistää lapsiperheiden suunnitelmia usein uusiksi, eikä perheemme ole poikkeus. Tälläkin kertaa kaikki kääntyi kuitenkin parhain päin ja edellispäivinä kuumeillut poikani (6v) pääsi tänään ensimmäistä kertaa elämässään viralliseen tenniskatsomoon.

Futis- ja lätkäkatsomot ovat jo tuttuja, joista varsinkin jälkimmäinen tuntuu olevan suosiossa pelin vauhdin ja erilaisen oheistoiminnan vuoksi. Maajoukkuepelien yhteydessä Jumbotronin spotitkin ovat  tärkeässä roolissa. Tässä mielessä hieman jännitti pojan viihtyminen tenniskatsomossa, kun jättimäisestä videotaulusta ei ollut tietoakaan, eikä kentälläkään menty porukalla päädystä päätyyn.

Mutta onhan meillä Jarkko. Suomalaisuus alkaa hahmottumaan pienen pojan päässä myös urheilun saralla ja ymmärrys siitä, ketä kotikatsomossa kannustetaan alkaa olla ilmeistä. Pelaajien tullessa kentälle IPP Openin finaalia varten, pojalle oli vielä epäselvää kumpi pelaajista on "se Niäminen", mutta ottelun jälkeen hän muistanee Jarkko Niemisen koko loppuelämänsä.

Ei vain sen hienon ja vakuuttavan esityksen ansiosta, jolla Ricardas Berankis saatiin tänään pelillisesti täysin sekaisin, vaan sen miten Jarkko huomioi faninsa ottelun jälkeen. Tunnollisesti ja kärsivällisesti mies kirjoittaa nimmareitaan niin pitkään, ettei kukaan jää ilman. Nuo hetket ovat pieniä Jarkolle, mutta isoja, todella isoja, kuusivuotiaille.

Kun poika sanoo ujouttaan vastaan taistellen varovaisesti "onnea" ja se Nieminen vastaa poikaa silmiin katsoen "kiitos, kiitos", ollaan niin ytimessä kuin olla voi. Nuo hetket piirtyvät junnun mieleen ikuisesti ja toimivat innoittajina lajin parissa varmasti pitkään.

Kotiin päästyään poika muistelee silmät kirkkaina matsia, mutta ennen kaikkea tuota yksittäistä kymmenen sekunnin tapahtumaa. Hakkaapa hän myös loppuillan tennispalloa huoneensa kaappien oviin hikinauhat ranteissaan täysin oma-aloitteisesti.

Kun ilta päättyy vielä kysymykseen: "isi, milloin mennään katsomaan seuraavan kerran sitä Niemisen peliä?", on vaikea väittää, etteivätkö nämä urheilijasankarit olisi näille poikasille esikuvia ja idoleita, joita apinoidaan ja ihannoidaan, oli se laji sitten mikä tahansa.

Jos laji on tennis, on Jarkkoa parempaa esikuvaa hankala löytää.

Kausi ohi, pelit jatkuu

Tämän vuoden osalta viimeisetkin isot pojat lähtivät lomille eilen, Davis cup -finalisteja lukuun ottamatta. Niin ja onhan Jarkkokin vielä tämän viikon tulessa Talissa, IPP Openissa.

Niputetaan ATP-kausi supersuosittuine Fashion Awardseineen lähiviikkoina.

Tällä viikolla fokus siis Talissa. Pyrin itse paikan päälle ainakin perjantaina ja lauantaina. Nähdään siellä!

Ennakko: Djokovic vs. Nadal, finaali ATP Tour Finals 2013

Muutaman tunnin kuluttua pelataan ATP Tourin kauden viimeinen ottelu. Finaali ja samalla koko kausi huipentuu tämän kauden kahden parhaan pelaajan kohtaamiseen. Tässä ennakkoa tuohon herkkupalaan. Kokikset ja sipsit kehiin!

Rafael Nadal on tehnyt tämän kauden aikana uskomattoman paluun ja pelannut lähes täydellisen kauden. Eniten on ehkä yllättänyt menestys kovilla kentillä ja kaikesta tästä huolimatta pieni yllätys, ainakin minulle, oli myös tämä finaalipaikka. Siitäkin huolimatta, että alkulohko oli Nadalille varsin suotuisa. Mutta kun välierään mies sai sopivimman mahdollisen vastustajan eli Roger Federerin eikä esimerkiksi Juan Martin del Potroa Novak Djokovicistä puhumattakaan, niin tässä sitä ollaan. Finaaliin mies lähtee kuitenkin haastajana.

Djokovic sai Aasian kiertueella, ykkösrankingin menetettyään, hirmuisen draivin peliinsä on pelannut lähestulkoon jumalamoodissa siitä lähtien. Tuntuu kuin mies olisi nälkäisempi nyt kuin ykkösenä. Peli on ollut ajoittain todella murhaavaa, mutta toisaalta myös niin tylyn seinämäistä kuin vain olla voi. Pääasiana on vain ja ainoastaan voittaminen. Ajoittain peli vaikuttaakin kaikesta painavuudesta huolimatta joskus jopa tylsältä, konemaiselta. Sitä peliä seuratessa ei ole ihme miksi mies on harvoin yleisön suosikki pelatessaan nadaleja, federereitä ja delpotroja vastaan. Paljon keskikaistan pommitusta hurjien marginaalien, mutta toisaalta hyvän pituuden kera, johon vastustajan on hyvin vaikea tehdä mitään. Vasta kun vastustaja avaa kulmia, vastaa Djokovic vielä hurjemmilla kulmilla ja peliä avannut vastustajapoloinen huomaa olevansa täydellisesti köysissä. Ikään kuin mies leikittelisi vastustajillaan, "mitä sinä teet, minä teen paremmin". Lontoossa esimerkki tästä tylsästä Djokovicistä saatiin jossain määrin del Potroa vastaan ja aktiivisesta Djokovicistä taas ottelussa Federeriä vastaan. 

Nadalia vastaan tarvittaneen jälleen sitä aktiivista Djokoviciä, joka tekee muutakin kuin vain hakee kaiken ja alkaa dominoimaan vasta reilusti kentän sisäpuolelle päästyään. Nyt on pyrittävä aktiivisuuteen myös takarajan takaa. Välilyönteihin ei ole varaa vaan jokaisella lyönnillä on oltava tarkoitus. On tultava Nadalin yläkierreluuppeja rohkeasti vastaan ja otettava kaikki mahdollinen aika Nadalilta pois koko ottelun ajan. 

Ottelun kulku riippuu paljon siitä, miten Djokovicin aavistuksen varovaisesti Lontoossa lähtenyt rysty onnistuu painamaan Nadalin kämmenet pitkin linjaa tai iskemään hurjalla flättikrossilla takaisin Nadalin kämmenkulmaan. Kämmenpuolella pätee luonnollisesti sama kaava, mutta peruskuviohan on se, että Nadal lyö lähes 75-prosenttisesti kämmentään ja todennäköisesti paljon Djokovicin rystylle ratkoakseen sitten paljon esimerkiksi US Openin aikana käyttämälleen kämmenellä pitkin linjaa. Djokovic on kuitenkin edelleen paras kääntämään peliä Nadalin rystypuolelle, mistä on tullut paljon lyhyttä tämän turnauksen aikana. Jos Nadal ei saa finaalissa rystyynsä lisää pituutta, on olemassa vaara, että finaali on yhtä päätyä.

Nadalinkin on pyrittävä aktiiviseen peliin ja aivan samoin on pyrittävä ottamaan aikaa pois Djokoviciltä. Nadalin kohdalla pelipositio ei ole luontaisesti niin lähellä takarajaa kuin Djokovicillä, joten siinä mies antaa tällä alustalla vähän etumatkaa jo lähdössä. Toisaalta jos saa Nadal saa oman huippumoodinsa esiin, niin Djokovic joutuu puolustuspelissään sille limiitille, jolla tappio on ylipäätään mahdollinen. Lisäksi Nadalin on syötettävä erinomaisesti, sillä syötönpalautuksissa Djokovic on parempi ja vaarallisempi. Nadal sortuu palautuksissaan usein vain luuppaamaan, hurjalla yläkierteellä kylläkin, palloja kaukaa takarajan takaa peliin. Tähän Djokovic iskee varmasti, eikä anna hetken rauhaa, joten syötönmurrot muutenkin hyvin syöttävän serbin syötöissä ovat erityisen tiukassa.

Parasta antia finaalissa lienee se, että vastassa on nyt kiertueen kaksi varsinaista jäärää, jotka eivät anna tuumaakaan periksi ikinä. Djokovicin elekieli kaikkine kaatumisineen, näköongelmien ja liukastumisineen kertoo välillä muuta, mutta lopulta hän nousee tiukastakin paikasta voittajaksi. Niin käy myös tänään.

Seuraan ja kommentoin ottelua twitterissä, joten tervetuloa mukaan!

Ennakko: ATP World Tour Finals 2013

Finaaliturnaus on täällä taas! 

Lohkot arvottiin lauantaina samaan aikaan kun Roger Federer ja Novak Djokovic selvittelivät välejään Pariisissa. Ja mikä lohko toisesta tulikaan! Federer, Djokovic, Juan Martin del Potro ja Richard Gasquet. Huh huh. En tiedä arpoiko nämä lohkot Rafael Nadal tai Uncle Toni, kuten joku twitterissä irvaili, mutta sanoisin, että neljästä suurimmasta suosikista kolme on nyt tässä (kuoleman?)lohkossa.

Toisen lohkon porukka Nadal, David Ferrer, Stanislas Wawrinka ja Tomas Berdych ei herätä aivan samankaltaista kauhistusta, vaikka mielenkiintoinen tietyllä tapaa on tietysti sekin. En nimittäin yhtään pistäisi vastaan, jos vaikkapa hienon kauden pelannut ja ensimmäistä kertaa mukana oleva Wawrinka pistäsi alkulohkossa porukkaa urakalla pinoon. 

LOHKO A

Rafael Nadal

Ykköspelaajan statuksesta ja hurjan hienosta kaudesta huolimatta haastaja turnauksen voittotaistelua ajatellen. Toisaalta, en pitänyt kesän jälkeen US Openin voittoakaan enää mahdollisena, joten onhan hän aina tietysti vaarallinen, mutta onko kropassa tai lyönneissä sittenkään tarpeeksi paukkuja sisäkentälle. Kierre syö juuri sitä tehoa, jota nyt tarvittaisiin kun yläkierre ei pomppaakaan takapressun yli kuten massalla. Monet tulevat lyöntiä hyvin vastaan ja lyövät vähintäänkin 25 prosenttisesti kentän sisäpuolelta, jolloin Nadal on usein köysissä. Hyvät kahden käden rystypommittajat, esimerkiksi Djokovic ja del Potro, pistävät Nadalia helposti puolustusasemiin peliä pitkin linjaa avatessaan ja hallissa puolustuksesta on vaikea nousta voittotaisteluun näitä veijareita vastaan.

Tuomio: Lohkon kannalta avainottelu heti kärkeen Ferreriä vastaan. Lauantaina tuli puolivaloilla turpaan, nyt varmasti tarkempi ja pedannee tiistain voitolla lopulta lohkovoiton. Semit kuitenkin maksimi, jos ja kun vastaan astelee del Potro tai Djokovic.

David Ferrer
Nousujohteisuus tietyllä tapaa tasaantui tänä vuonna ja varsinkin loppukaudesta käyrä näytti vahvasti jopa alaspäin hallikisat pois lukien, joissa jälleen tasonnosto. Epätavallista tason vaihtelua hänen aiempaan mittapuuhun verrattuna nähtiin kuitenkin paljon enemmän. Se iso pommi jäi tänäkin vuonna tekemättä, vaikkakin Roland Garrosin finaali on hurjan hieno saavutus sinällään Nadalin aikakaudella. Paremmilleen ei vain voi mitään ja sen saa huomata Lontoossa jälleen myös Ferrer. Kiusata voi, mutta isot pojat ovat isoja poikia.

Tuomio: Jossain menee raja fysiikassa Ferrerilläkin ja tiistaina taipuu Nadalille, joten lohkon kakkospaikka kiikarissa. On liian sitkeä ainakin Berdychille. Niin tai näin, semifinaali ehdoton maksimi.

Stanislas Wawrinka
Voi olla tietyllä tapaa tämän turnauksen musta hevonen ja hyvä niin, koska oli tänä vuonna selkeästi parhaan pelinsä osalta paremmalla tasolla kuin aiemmin ja tarjosi hienoja hetkiä niin Australiassa kuin US Openissakin haastamalla tosissaan top3:a. Mutta kuten aina, paljon riippuu päästä. Niin myös Lontoossa. Peli olisi kuitenkin olemassa, eikä kroppakaan ole varmasti vielä täysin kypsä tämän kauden osalta. Voi jopa olla, että loppukauden pieni hiipuminen maksaa nyt itsensä takaisin ja Stan the Man on jatkossa. Tai ensikertalaisena täysi lapanen. Kaikki mahdollista.

Tuomio: Tähyää kakkospaikkaa Nadalin takana. Jos menee jatkoon, on semifinaali luonnollisesti tiukka paikka. Yllätysvalmiutta on periaatteessa finaaliin saakka, mutta se vaatii jo muutamaa unelmapäivää, joita on tosin tänä vuonna jo nähty.

Tomas Berdych
Ei tule valmista, ei. Potentiaalia olisi, mutta jotenkin mies junnaa vuodesta toiseen siinä hilkulla top5:n takana ja tuntuu tyytyvän siihen. Kuvastakoon se kaiken olennaisen, että mies on finaaliturnauksen ainoa pelaaja ilman turnausvoittoa tänä vuonna. Delpotromainen mojo puuttuu edelleen. Jälleen nähdään hienoja otteita aina siihen saakka kun pitäisi voittaa. Tämän paremmaksi ei toki lohkojako tule Berdychillekään, joten voittamalla jotenkin Ferrerin tai Wawrinkan voisi vihdoin yrittää "piikata" urallaan. Joskus tasaisuus ei vain riitä.

Tuomio: Davis Cup-finaalia odotellessa.


LOHKO B

Novak Djokovic
Voittajasuosikki. Sai Aasian kiertueella vihdoin kaiken kohdilleen ja ratsastaa nyt sen turvin muilta karussa. Man to beat, ei epäilystäkään. Marginaalia löytyy hurjasti ja vain muutama pelaaja tästä kahdeksikosta saa erinomaisena päivänään työnnettyä miehen sille rajalle, jolloin tappio on ylipäätään mahdollinen. Muutoin tuntuu kuin Djokovic välillä jopa leikittelisi vastustajillaan ja tekisi otteluista näennäisesti tiukkoja, kuten Pariisissa Federeriä ja Ferreriä vastaan. No toivottavasti ei kuitenkaan. Vaikuttaa kuitenkin erittäin nälkäiseltä ja motivoituneelta, mistä kertoo myös Pariisin voitto viime viikolta. Pelannee siis unelmasyksyn voittamalla kaikki ottelunsa US Openin tappiofinaalin jälkeen.

Tuomio: Voittaja.

Juan Martin del Potro
Voittajasuosikki numero kaksi. On sillä tasolla, jolla kaikkien voittaminen missä vain on mahdollista, varsinkin sisäkentillä. Voitti Federerin Baselin finaalissa, mutta hyytyi Pariisin kvartseissa, joten muutama lepopäivä pelaa nyt kivasti tämän lempeän jättiläisen pussiin. Pelissä on pommituksen ja kovan tempon lisäksi sopivasti myös malttia ja marginaalia, joten on erityisen ikävä vastus kaikille, kun koko ajan on pelättävä myös sitä pommia.

Tuomio: Joutui laukkuvarkaan uhriksi Pariisin juna-asemalla, mutta jos ja kun ne tärkeimmät eli kaksi (?!) jäljellä olevaa mailaa ovat turvassa, niin saanee Gasquet-matsista hyvät lähdöt. Finalisti.

Roger Federer
Blogini ensimmäisissä postauksissa, kohta kaksi vuotta sitten tuli todettua, että sisähallit ovat ruohon ohella ne Federerin viimeiset linnakkeet, joilta isompaa menestystä voidaan vielä odottaa. Viime vuonna mies jäi jo ilman hallikannua, eikä tämä vuosi ole mennyt sen paremmin: vain yksi turnausvoitto (ruoholta Hallesta) ja finaaliturnauspaikan varmistuskin vasta viime viikolla Pariisissa. Federerin mittapuulla tietysti heikko vuosi, mutta edelleen sisähalli on hänelle se paras paikka voittaa periaatteessa kenet tahansa. Pitäisinkin Rogeria turnauksen kolmossuosikkina, jota viimeviikkoinen hyvä taistelu ja kohonnut itseluottamus varmasti tukee.

Tuomio: Finaalissa tai alkulohkossa. Kivikovan lohkon takia veikkaan jälkimmäistä. Harmi, sillä Nadal vs. Federer olisi ollut mielenkiintoista nähdä pitkästä aikaa hallissa.

Richard Gasquet

Väläyttelee, mutta nyt seura on liian hurja. Aivan liian hurja. Sisäalusta on miehelle kylläkin parhaimpia alustoja, mutta ei auta. ATP-rankingin 8-10 prototyyppi, jos Berdych oli sijojen 5-7 protoja.

Tuomio: Turisti.

Viimeisiä viedään ja näillä mennään:

Lohko A:
1) Nadal
2) Ferrer
3) Wawrinka
4) Berdych

Lohko B:
1) Djokovic
2) del Potro
3) Federer
4) Gasquet

Semifinaalit:
Nadal vs. del Potro
Djokovic vs. Ferrer

Finaali:
Djokovic vs. del Potro

Voittaja:
Finaali.

Golfkyynärpää, osa III (kivun paluu)

Golfkyynärpää teki paluun ja sopivasti juuri uuden kauden kynnyksellä.

Keväällä jo hieman paremmalta tuntunut kyynärpäävammani alkoi elokuun alkupäivinä jälleen vaivata. Pelasimme kesäkauden viimeiset neljä sarjapeliä vajaan parin viikon aikana ja se taisi olla kädelle liikaa. Kaksin- ja nelinpelit miehistövajauksen ja siis pakon edessä eivät tosiaankaan auttaneet tilannetta. Käsi saattoi kestää yhden matsin, ehkä myös nelurin, mutta seuraavina päivinä käsi todella tiesi pelanneensa.

Jo kesän ensimmäinen matsi saattoi olla liikaa, sillä pelasin lähes neljä tunnin väännön ja hävisin lopulta 76, 67, 67. Älkää kysykö harmittiko. Tennispelaajan helvetti oli nähty. Johdin toista erää muun muassa 5-2. Ai niin, sanoinko että kolmannessa erässä kolmen ja puolen tunnin kohdilla minulla oli omissa syötöissä pari matsipalloa ennen tie-breakiä? Se sitteri-volley... Ei, ei mennä siihen nyt.

Kesän lopun matsit kuitenkin voitin, vaikka käsi kipeältä tuntuikin. Buranat pelin alle ja päälle, samoin Ice Powerit. Näin käden kanssa pystyi jotenkin elämään. Fiksuahan tämä ei ole, mutta minkäs teet, kun pelaajia ei ole. Luovuttaminen on jotenkin niin last seasonia.

Matsien ja ulkokauden jälkeen otin muutaman viikon täysbreikin. Hallissakin aloitus oli varovainen: ei syöttöjä, vaan tuntuman hakemista peruslyöntien kautta pari viikkoa. Siinäkin oli ajoituksen kanssa ihan tarpeeksi tekemistä. Peruslyönneissä käsi ei siis juurikaan vaivaa, vaan ainoastaan syöttäessä.

Pikkuhiljaa syöttöjen tullessa mukaan, mutta treenimäärän pysyessä edelleen varsin maltillisena käsi alkoi ilmoitella itsestään enenevissä määrin. Ei hyvä.

Tätä kirjoittaessa eletään sisäkauden ensimmäisen ottelun jälkeistä iltaa ja käsi ei tunnu hyvältä. Ei ollenkaan. Ääriasennoissa on selkeästi ylimääräistä vastusta ja kipua. Yritin eilen kimpoilla A3-kaverin kyydissä Varistossa, mutta sain pidettyä syöttöni suhteellisen nopealla alustalla vain kahdesti. Eipä se peli nyt siihen ratkennut, sillä turpaan tuli rumasti muutenkin. Aika paljon on pelistä kuitenkin poissa, kun syötöstä jää se viimeinen terä tekemättä.

Alan pikkuhiljaa uskomaan, ettei käsi parane kuin pitkällä levolla. Olen kokeillut nyt lähes kaikkea: fysioterapiat, venytykset, jumpat, lihashuollot, lääkekuurit, rasvat, geelit, löysemmät jänteet ja niin edelleen. Vielä voisin kokeilla uusia mailoja, mutta siihen leikkiin ei juuri nyt löydy motivaatiota. Ei sitten yhtään.

Jos ainoaksi vaihtoehdoksi jää pitkä lepo, niin kärsimyksen, jonka koin kesän 76,67,67-tappiomatsissa voi siinä tapauksessa laskea nautinnoksi. Harmittaa.

Juttusarjan aiemmat osat voit lukea tästä (part one) ja tästä (part two).

Ennakko: Pariisi 2013

Pienen radiohiljaisuuden katkaisee sopivasti eteen osuva Pariisin Masters. Ennakkoa pukkaa.

Kuten jo Pekingin jälkeen totesin, on kauden jäljellä olevissa turnauksissa vain yksi suosikki. Novak Djokovic. Hän pelasi täydellisen Aasian kierroksen ja vieläpä melko täydellisellä pelillä. Uuteen valtakauteensa ATP-listalla noussut Rafael Nadal sai kyytiä Pekingissä ja unelmapeliään pelannut Juan Martin del Potro kaatui Shanghain finaalissa.

Edelleen vaikuttaa siis vahvasti siltä, että Djokovicin parhaalle pelille ei voi kukaan mitään. Ranskaan hän tulee pienen, mutta varmasti myös tarpeellisen breikin jälkeen. En usko pätkääkään, että mies olisi mitenkään keskeneräisessä kunnossa. Myös ATP-listan kakkospaikka motivoi varmasti. Jälleen on jotain jahdattavaa. 

Totta kai Pariisissa on muitakin suosikkeja, muttei ketään Djokovicin tasoista. 

Nadal on sisäkentillä unelmakaudestaan huolimatta selkeässä haastajan roolissa ja kaukana omalta mukavuusalueeltaan. Vaikka kaavion suhteen kävikin järjetön munkki (Djokovic, del Potro, Federer toisella puolella), on kolmannella kierroksella (Nadalin toinen peli) vaaran paikka kun viime vuoden finalisti Jerzy Janowicz pääsee mittaamaan maailman ykköstä. "Yllätystä" ilmassa? En tiedä, mutta Nadalin ensimmäinen halliturnaus ja paikka Lontoossa varma, joten olisiko pienen sisäänajon paikka ATP Tourin finaaleja varten, joissa sitten kaikki kropasta irti? Toisaalta, kaavio on houkutteleva, joten why not? Ehdoton maksimi kuitenkin runner-up.

Roger Federer pelasi itsensä Pariisin voittokamppailusta ulos kotiturnauksen finaalipaikallaan. Monta ottelua ja erää Baselissa + karmea kaavio Pariisissa = täydet akut Lontoossa? Ajoissa ulos steffigrafmaisen rystyslice-määrän kera. Viimeistään puolivälierissä del Potroa vastaan. 

Vähän samat sanat pätevät del Potroon. Baselin menestys ravitsee tietysti mieltä, mutta mutta... Mies alisuoritti lopulta pahasti esimerkiksi US Open sarjaan kuuluvan Washingtonin jälkeen, jossa tuli upea voitto. Aivan kuten nyt Baselista. Tasoitusta ei voi antaa pikkuvammojenkaan muodossa, varsinkaan nälkäiselle Djokovicille (välierissä), joka lienee Delpon päättäri näissä jameissa. Paukkuja jää siis myös Lontooseen, vaikkakin ensimmäinen Masters-voitto varmasti maistuisi.

Jotenkin viime vuoden kaltainen yllätysvoittaja jää siis kristallipallon osalta näkemättä eli asetelmia ja peliä haetaan Lontoota varten näin.

Puolivälierät:

Nadal vs. Gasquet

Ferrer vs. Berdych

Haas vs. del Potro

Djokovic vs. Wawrinka

Välierät:

Nadal vs. Berdych

del Potro vs. Djokovic

Finaali:

Nadal vs. Djokovic

Voittaja:

Djokovic

Jarkko i Stockholm från YLE Areena!

God dag,

Jarkko Nieminen från Finland spelar mot Fernando Verdasco i Kungliga tennishallen i Stockholm i dag!

Jåå-å, vaihdetaanpa virheiden pelossa kieli suomeen eli Jarkon matsi tulee tänään suorana YLE Areenasta! Ottelu on toinen matsi kentällä, jossa pelit alkavat klo 13 Suomen aikaa eli Jarkko aloittanee noin 14.30-15.00.

Eilinen matsi Benjamin Beckeriä vastaan löytyy myös YLE:n sivuilta.

Tätä sanon jo loistavaksi palveluksi ja ennen kaikkea pelisilmäksi! Hyvä YLE!

PS. Myös VeikkausTV näyttää ottelun! (Lisätty 17.10.2013 klo 14.25)

Luettavaa: Tennishead

Tutustuin kesän aikana osittain sattumaltakin tennislehteen nimeltä Tennishead.

Olin nimittäin jo aiemmin tilannut Zinion applikaatiolla iPadiini Tennis Magazinen, mutta lehden julkaiseminen Zinion kautta lopetettiin pian sen tilattuani. Pienen hyvitysväännön, ellei peräti hyvityssopan, jälkeen sain Ziniolta korvaukseksi pari vanhaa (!?) numeroa Tennisheadiä sekä pari kuukautta brittiläistä musiikkilehteä NME. Which was nice. Rok rok.

Soppaa hämmensi muun muassa se, ettei TM:n julkaisemattomuudesta informoitu Zinion osalta mitenkään ja asiaa tiedustellessa lehdet olivat "kyllä tulossa", mutta aikataulua ei saatu vahvistettua itse kustantajalta. Hermoni meni lopullisesti siinä vaiheessa, kun TM:n kaksi numeroa oli ilmestynyt paperilehtenä, mutta ei siis Ziniossa. Lopulta niitä ei edes tullut ja pääsin tutustumaan Tennisheadiin. Mutta se siitä.

Onni onnettomuudessa oli, että vakuutuin noiden kahden numeron perusteella Tennisheadistä varsin positiivisesti. Pohdin jo kesällä sen tilaamista, mutta koska silloin oli kaikenlaista vireillä, niin tilasin lehden vasta eilen. Vuoden numerot laitteeseeni hintaan 15,99 euroa, ei paha.

Käsittääkseni lehteä saa kotiin kannettunakin, mutta digitaalinen lukulaite (iPad) on lopulta varsin kätevä, vaikka se kieltämättä lehtien lukemisen osalta pientä totuttelua vaatikin. Numerot säilyvät kuitenkin jemmassa ja applikaation kautta niitä voi lukea vaikkapa puhelimella, jos tarve niin vaatii.

Ahmin viime yön univaikeuksissani heti lokakuun numeron, joka painoittui US Openin jälkipeleihin. Hyvää juttua oli paljon muustakin henkilökuvista maila-arvioihin. Jarkkokin oli päätynyt pariin juttuun, joista isommassa oli miehen omia mietteitä hänen työvälineestään. Enpä itse asiassa tiennyt miehen käyttävän tuuman verran normia pidempää mailaa.

Jos vertaan Tennisheadiä entuudestaan tuttuun Tennis Magazineen, niin juttuja on enemmän ja mainosten osuus ei ole yhtä massiivinen kuin TM:ssä. Sanoisin, että lehtenä Tennishead on alansa parasta antia myös sisällöllisesti. Web-sivustojen puolella pinnat menevät toki toisin päin.

Suosittelen.

Tuomio ****½

Ennakko: Shanghai 2013

Mastersit jatkuvat Kiinassa. Tässä Shanghain ennakko, olkaa hyvä.

Kuten jo edellisessä postauksessa tuli hehkutettua, on Novak Djokovic "the man to beat". Pekingin finaali Rafael Nadalia vastaan oli lähestulkoon sitä samaa vuoden 2011 totaalitennistä, jolla kaatui kaikki. Nadalin pieni epävarmuus sekä kevyehkö syöttäminen ja espanjalainen oli koko takaa-ajajana Djokovicin myllyssä.

Shanghaissa Djokovicin tie finaaliin kaaviota tutkaillessa melko helpon tuntuinen. Vaaran paikkoja ei juuri ole ennen finaalia ellei sellaiseksi lasketa mahdollista Roger Federer -kohtaamista puolivälierissä. Se tosin riippuu täysin Federeristä, sillä viime aikojen näytöt eivät juuri ole vakuuttaneet ja mies saattaa hyvinkin tippua jo ennen kvartseja. Kuka tahansa hänen kaaviokohdastaan saattaa olla pöljänä päivänä kiinni "yllätyksessä".

Välierissä vastaan tulee joku kisan heikoimmasta neljänneksestä, jossa kärkisijoitetut ovat David Ferrer sekä Jo-Wilfried Tsonga. Jotenkin heidänkin otteissaan on tovin ollut jo sellaista lopun alun meininkiä ja semifinaalipaikka lienee tiukassa. Nyt olisikin hyvä paikka esimerkiksi Grigor Dimitroville tai vaikkapa Kei Nishikorille ottaa iso askel Masters-tasolla.

Toinen puoli kaaviota on hurjan paljon mielenkiintoisempi. Nadalilla todellinen Masters-kaavio ja vaaroja riittää ehkä ensimmäistä ottelua (Aleksandr Dolgopolov) lukuun ottamatta. Sen jälkeen pahimmassa tapauksessa John Isner, Stanislas Wawrinka tai Milos Raonic, Juan Martin del Potro tai Tomas Berdych. Ja finaalissa vielä Djokovic. Auts. Povaan finaalipaikkaa, mutta en ylläty, jos mies tippuisi jo aiemmin. Vain Berdych taipunee varmasti, mutta muilla on aseita ja päätä Nadalin voittamiseksi.

Mahdolliseen unelmafinaaliin palaan perusteluineen tarkemmin.

Eli näin.

Puolivälierät:
Djokovic vs. Gasquet
Ferrer vs. Dimitrov
del Potro vs. Berdych
Nadal vs. Wawrinka

Semifinaalit:
Djokovic vs. Dimitrov
del Potro vs. Nadal

Finaali:
Djokovic vs. Nadal

Voittaja:
Djokovic

Paluut

Hola!

Paluu #1: Viikon Mallorcan reissu takana ja paluu arkeen edessä heti huomenna. Kyllä, käväisin nopeasti ohi mennen Manacorissa.

***

Paluu #2: Manacorin härkä, Rafael Nadal, palaa listan piikkipaikalle huomenissa. Kuningas on palannut.

***

Paluu #3: Novak Djokovic esitti tämän päivän finaalissa (Peking) juuri sitä peliä, joka määritteli tennisvuoden 2011. Näillä otteilla häntä ei voita taaskaan kukaan. Uskokaa pois. Loppuvuoden suurin ennakkosuosikki kaikissa jäljellä olevissa turnauksissa. Niin sisällä kuin ulkonakin. Kuningas on palannut.

Djokovic oli siis tänään pitkästä aikaa aivan omaa luokkaansa ja ihan joka osa-alueella, joista nostan esille kolme.

1) Syöttäminen

Piti Nadalin otteessaan hyvällä syöttämisellä. Nadal jäi lopulta täysin vaille mahdollisuuksia. Ei saanut edes murtopalloja.

2) Syötönpalautukset

Tässä voisi siteerata puolustusvoimiamme: "tee työtä, jolla on tarkoitus." Djokovicin palautukset olivat pelottavassa vireessä. Ei ollut ehkä Nadalin paras syöttöpäivä, mutta lähes kaikki Djokovicin palautukset pyrkivät hakemaan välittömän yliotteen Nadalista. Ei juurikaan blokkauksia, vaan todella "tarkoituksellisia" palautuksia. Toki virheitäkin tuli, mutta niissäkin haettiin usein suoraa ratkaisua. Sai murtonsa kummankin erän ensimmäisessä geimissä, jonka jälkeen periaatteessa kruisaili kotiin maaliin saakka.

3) Pelin painavuus

Otin Cmore Tennis -kanavan lähetyksestä pari kuvaa toisen erän alkupuolella:

Aijai. Rakastan tätä pelin paikkatietoon perustuvaa statistiikkaa ja yllä olevan kaltaisia graafisia esityksiä. Nämä, jos mitkä kertovat fantastisesti, mitä ottelussa tapahtui, jos sitä ei sattunut näkemään. Omasta puolestani ässien, kaksoisvirheiden, verkkopisteiden ynnä muiden jonninjoutavuuksien tilastoinnin voisi unohtaa täysin. Mitä me niistä lopulta kostumme? Sen, että hyvät syöttäjät syöttävät paljon ässiä? Entä onko joku ottelu ratkennut joskus kaksoisvirheiden määrään? 

Yllä olevasta ja monista muista vastaavista kartoista saa sen sijaan yhdellä silmäyksellä käsityksen pelaajien mahdollisista taktiikoista ja ottelun hengestä.

Jos nyt näistä kahdesta kuvasta nostaisi jotain esiin, niin olihan Djokovicin lyöminen tänään hurjaa näidenkin perusteella. Kolmannes lyönneistä tippui vajaan pari metrin sisään takarajasta, kun Nadalilla vastaavasti vain joka kuudes lyönti. 

Djokovicin pelissä tänä ja viime vuonna kritisoimani passiivisuus ja sen tylsin ilmentymä "keskikaistan" käyttöineen oli selvästi vähentynyt ja niin edelleen. 

Näiden rinnalla olisi ollut mielenkiintoista nähdä myös usein esitetyt lyöjän lyöntipositiot. Ottelussa Djokovic sai rellestää pitkiä aikoja takarajan päällä ja sen tuntumassa, kun taas Nadal uurasti usein metrin tai pari sen takana, koska ei juurikaan muuta voinut. Kieltämättä tänään näytti usein siltä, että Djokovic moukaroisi Nadalia takapressuun, sillä niin painavaa miehen peli oli. Nadal ei päässyt hyökkäyspositioihin kuin ajoittain. 

Toki kuten niin monissa muissakin tilastoissa, niin myös tässä on pientä "harhaa". Nadalin kierrepeli syö lyönneistä jonkin verran pituutta ja samalla myös painavuutta, eikä hän pääse Djokovicin tämänpäiväiseen jakaumaan varmaan ketään vastaan koskaan. Tänään hänen lyöntinsä jäivät kuitenkin lyhyeksi paljolti Djokovicin tulituksesta johtuen.

***

Ja loppuun vielä yksi paluu eli olkoon se sitten paluu#4: Katsoitteko kuka voitti Tokion? Pienten loukkaantumisten jälkeen Juan Martin del Potro palasi turnausvoittajaksi. Vaarallinen haastaja loppuvuoden kisoissa. Niin sisällä kuin ulkona. Haastaja on palannut.

***

(Kuvat: Cmore Tennis -kanavan lähetyksestä)