Mistä näkyy US Open 2017?

Kun US Open 2017 tänään starttaa, niin moni miettii, mistä turnaus näkyy. Vastaus on Eurosportilta ja VeikkausTV:stä.

Eurosport näyttää turnausta kanavillaan ja sen erinomaisessa striimauspalvelussaan EurosportPlayerissä, jossa valittavana on kaikki televisioidut kentät. Hinta on 6,99 euroa per kuukausi, joten ei kovin paha hinta moisesta paketista, varsinkin kun selostus hakee Arne Sixin ja Arno Seiron sekä Jarkko Niemisen kommentoinnin kera vertaistaan. Saman kanavaryhmän ilmaiskanava TV5 näyttää muuten ratkaisuottelut turnauksesta.

Myös VeikkausTV näyttää pelejä Veikkauksen kanta-asiakkaille. Kirjautumalla Veikkaus.fi-sivustolle pääsee turnauksesta nauttimaan ilmaiseksi, joskin pelitilillä tulee olla rahaa vähintään yhden sentin verran.

Blogi vasurilla.com ja Tenniskoulu Topspin ovat yhteistyössä niin Eurosportin kuin Veikkauksen kanssa.

Ennakko: US Open 2017

Kauden viimeinen Grand Slam, US Open, alkaa maanantaina ja tuttuun tapaan tässä ennakko!

Tämän kauden Grand Slamejä on värittänyt vahvasti nostalgia, kun voitot on jaettu takavuosien tapaan Roger Federerin ja Rafael Nadalin välillä. Tämän kaksikon varaan lasketaan paljon New Yorkissakin, sillä moni huippunimi on loukkaantuneena sivussa, kuten Novak Djokovic, Andy Murray, Stan Wawrinka, Milos Raonic ja Kei Nishikori.

Mutta. Nyt jos koskaan olisi nuorempien sukupolvien paikka astua isosti esiin. Varsinkin, kun kuninkaalliset, Nadal ja Federer, ovat Murrayn viime hetken skippaamisen vuoksi vieläpä samalla puolen kaaviota ja törmäyskurssilla mahdollisesti jo semifinaalissa. Eipä heidän supervireensä tietenkään kirkossa kuulutettua ole. Federer on taistellut jälleen selkävaivansa kanssa ja Nadalin peli on puolestaan kovilla kentillä odotetusti aaltoillut.

Jos Federerin selkä ei kestä paras viidestä -otteluita, niin yllätys voi muhia jo alkukierroksilla, sillä syöttämisen tehojen laskua Federerinkään peli ei yksinkertaisesti kestä. Koko turnausta ajatellen kaaviokaan ei ole helpoin mahdollinen kun neljäs kierros tarjoaa mahdollisesti Nick Kyrgiosia, puolivälierä Juan Martin del Potroa tai Dominic Thiemiä, jonka jälkeen kisa ikään kuin vasta alkaa.

Jos taas Nadal ei löydä parasta ja aggressiivisinta peliään heti turnauksen alussa, niin en paljonkaan laskisi hänen varaansa. Toki Nadal on aiemminkin päässyt monesti yllättämään ja turnauksen toinen viikko on yleensä Nadalille hyvä. Syöttämisen taso erityisesti kakkossyötöissä, kämmenen aggressiivisuus ja sen lyöntisuunnat kertovat kuitenkin jo alkukierroksilla paljon espanjalaisen iskukyvystä koko turnausta ajatellen.

Herrojen osalta tulee kuitenkin ensisijaisesti muistaa, että kausi on jo pitkällä, vaikkakin se on heillä ollutkin järkevästi tauotettu. Kauden rasitukset voivat kuitenkin alkaa näkyä molempien otteissa. Ikää ja kuormaa on. Ja onko miesten nälkä tällaisen supervuoden loppupuolella enää niin kova kuin vielä alkukaudesta? Kun nälkäiset ja nuoret leijonat vaanivat samaan aikaan jo näinkin lähellä ja näkevät haavoittuvuuksia, niin vanhat laumanjohtajat saavat tehdä tosissaan töitä ettei heitä syöstä vallasta.

Nuorten nousukaudesta on saatu jo isoja merkkejä. Alexander Zverevin ja Grigor Dimitrovin tuoreet Masters-voitot sekä yksittäisten pelaajien yksittäistet supervoitot ovat varmoja merkkejä ja tärkeitä askeleita kohti Grand Slam-menestystä. Isompi paukku tämän vuoden US Openissa voi hyvinkin olla mahdollinen. Hurjimmillaan voi olla jopa niin, että jonkun valtakausi alkaa juuri tästä kisasta.

Nuoremmista valmiita moiseen saattavat olla esimerkiksi juuri Zverev, jossain määrin jopa Dimitrov tai vaikkapa Dominic Thiem, joka kylläkin profiloituu edelleen enemmän massataiturina. Halutessaan tähän valmiusjoukkoon kuuluu ehdottomasti myös Nick Kyrgios, joskin tässä tapauksessa pitäisi tapahtua suuri muutos nyt muutamassa yössä. Ennen mahdollisia turnauksen isoja kaatoja, Kyrgiosin pitäisi kaataa nimettömämpiä pelureita mahdollisesti jopa sivukentillä ja niihin mies ei välttämättä aivan samalla tavalla syty kuin täysiin stadionsessioihin. Peli ei saa myöskään aaltoilla kierrokselta toiselle tai edes pelin sisällä, vaan keskittymisen ja ajatuksen tulee pysyä kasassa maksimaalisesti aivan koko turnauksen ajan.

Zverev on puolestaan kasvanut näinkin nuoreksi mieheksi todella suuriin mittoihin ja kaksi tämänvuotista Masters-voittoa ovat olleet luonnollinen osa hurjaa jatkumoa, jonka seuraava etappi on yksinkertaisesti ensimmäinen Grand Slam-voitto. Peli on täysin olemassa ja Murrayn vetäytyminen Zverevin puolelta kaaviota saattaa tasoittaa tietä kummasti kohti finaalia. Siellä tarjolla olisi todennäköisesti joku nelikosta Nadal, Federer, Kyrgios tai Dimitrov.

Tosiaan Dimitrov. Hänen hyvä vuotensa toi myös hänen uransa isoimman voiton toissa viikolla Cincinnatissa, jossa mies, toki lukuisten poisjääntien avittamana, pääsi nostamaan palkintovaasia Masters-tasolla ensimmäistä kertaa. Tämä on tietysti iso askel miehen tähänastisella uralla, jota on yleisesti pidetty hienoisena alisuorituksena, eikä siihen tietenkään auta Federer-kloonin rooli, joka istuu tyylien samankaltaisuudesta johtuen miehessä erittäin tiukasti. Henkisesti Dimitrov tulee US Openiin nyt kuitenkin valmiimpana kuin koskaan. Iso voitto alla ja iso, kuosissa oleva peli voi tehdä kovaa jälkeä New Yorkissa.

Erittäin mielenkiintoinen turnaus tulossa ja vain se on varmaa, että jossain mielessä näemme historiallisia hetkiä jälleen kerran. Kenties Grand Slam numero 20? Vai 16? Vai 1? Vai jotain siltä väliltä? Ehkä 2? Ehdottomasti ehkä.

Näillä mennään:

Puolivälierät:
Nadal vs. Dimitrov
Kyrgios vs. Del Potro
Zverev vs. Querrey
Cilic vs. Tsonga

Välierät:
Dimitrov vs. Kyrgios
Zverev vs. Cilic

Finaali:
Dimitrov vs. Zverev

Voittaja:
Zverev.

Ennakko: Cincinnati Masters 2017

Montreal takana, Cincinnati edessä! Tässä tuttuun tapaan ennakko!

Montrealin Masters tarjosi tukun tervetulleita yllätyksiä niin kauteen kuin isoon kuvaankin, joten palataan hetkeksi vielä Kanadaan.

Rafael Nadalin ja Roger Federerin tappiot nuoriso-osastolle ovat mielestäni varsin positiivisia asioita. Nyt tietysti kaikki Nadal- ja Federer-fanijoukot kokevat mielestään vääryyttä, mutta tenniksen jatkuvuuden kannalta on mielestäni erittäin suotuisaa kehitystä, että nämä vanhat Goljatit alkavat pikkuhiljaa ottamaan kuonoon nuoremmiltaan. Tässä tapauksessa vielä nuorimmilta nuoriltaan.

Aloitetaan Nadalista. Montrealissa Kanadan oma poika Denis Shapovalov käänsi upealla vasuripelillään espanjalaisvasurin pelikirjan lainalaisuudet päälaelleen ja voitti ottelun, josta saattaa tulla jopa jonkin sortin merkkipaalu miehen alku-uralle.

Myös allekirjoittanut blogistivasuri oli voitosta varsin mielissään. Vasurius tenniskentällä elää ja voi hyvin myös jatkossa. Shapovalovin peli on toimiessaan upeaa katseltavaa ja jokainen, myös oikurit, voivat ottaa pojan pelistä rutkasti oppia. Valtavan hienoa tekemistä ja pelin viemistä!

Nuoremmille haastajilleen harvemmin häviävä Federer kärsi jo toisen tappionsa (nejässä ottelussa) tulevalle suurpelaajalle, Alexander Zvereville. Saksalainen otti Federeriltä ensimmäisessä erässä kaiken ajan pois, pommitti jatkuvasti kaiken syötöistä lähtien pääosin rystylle ja kas, yllätys oli valmis, vaikka povasinkin juuri Zvereviä Montrealin mestariksi.

Kaava Federerin kaatamiseen on periaatteessa kovin tuttu, mutta alkukaudella Federerin peli rystyineen on ollut pelottavan vahva ettei moni ole päässyt kunnolla edes haastamaan sveitsiläistä. Siitäkin on vielä hirmuinen matka voittoon asti, sillä pelin toteutus on aina hyvin vaikeaa hurjalla itseluottamuksella varustettua Federeriä vastaan. 

Toisessa erässä tapahtui kuitenkin se, mitä ehkä eniten pelättiin. Federer alkoi sanojensa mukaan tuntea kipua selässään, mikä näkyi varsinkin syötöissä, joissa minimaalisen jalkatyön myötä katosi tehot. Myös peruslyöminen meni hieman puuroksi ja flegmaattiseksi roiskimiseksi. On päivänselvää, että hurjasta kaudesta huolimatta 36-vuotias pelaaja on 36-vuotias pelaaja. Uusi kevät kääntyy jossain vaiheessa väkisin syksyksi.

Vaikea sanoa, lähteekö Federer tällä tietoa edes viivalle Cincinnatissa. Ykkösranking, johon sveitsiläisellä on edelleen loistavat mahdollisuudet varmasti houkuttelee, mutta kuinka paljon? Tuskin riskeeraa Roger mitään, sillä vähintään saman verran polttelee todennäköisesti myös US Open, jota mies tuskin riskeeraa ykkösrankingin takia. Itse epäilen väliviikkoa ja lepoa, vaikkei peruutusta vielä ole tullut.

Cincinnatin kaaviokin on nimittäin tällä kertaa juuri Federerin puolella haasteellisempi. Leppoisan alun jälkeen semissä voi tulla jopa uusintamatsi Zverevin kanssa. Tai sitten Milos Raonicin kanssa, jos Zverev alkaisi hyytyä kolmannella perättäisellä kisaviikollaan.

Nadalin kaavio ei ole pahin, mutta mies törmännee vaaralliseen vasuriin, Gilles Mulleriin, jo toisessa ottelussaan. Uskoisin Wimbledon-revanssiin, sillä Nadal vaikutti Montrealissa ensimmäisessä ottelussaan erittäin terävältä. En tiedä tiputtiko perättäisten pelipäivien tahti tasoa, sillä hyvää ottelua seurasi hänen omien sanojensa mukaan kauden huonoin ottelu Shapovalovia vastaan. Mutta kuten aina, vasurit laittavat Nadalin aina ahtaalle.

Harmi muuten, ettei Shapovalovia Cincyn kaaviosta löydy. Ranking ei ihan vielä riitä, mutta todennäköistä on, että kohta riittää.

Kun Novak Djokovic, Andy Murray, Kei Nishikori, Marin Cilic ja Stan Wawrinka ovat edelleen poissa, niin tilaa olisi nyt hyvin mennä kisassa pitkälle. Kyllähän nämä monen välisukupolven pelaajan kohdalla alkavat niitä 'nyt tai ei koskaan'-tilanteita olla. Herätys, Dimitrov, Goffin, Raonic, Berdych, Anderson, Tsonga ynnä muut ynnämuut!

Ja tieto Federerin vetäytymisestä tavoitti juuri blogin. Jääköön tarina noin. 

Näillä mennään:

Puolivälierät:
Nadal vs. Anderson
Querrey vs. Carreno Busta
Raonic vs. Zverev
Dimitrov vs. Sock

Välierät:
Nadal vs. Querrey
Raonic vs. Dimitrov

Finaali:
Nadal vs. Raonic

Voittaja:
Nadal.

Ennakko: Montreal Masters 2017

Kesälomakauden päätös on koittanut ja on aika astua kehiin kisapelien ohella myös täällä blogissa! Syyskausi käynnistyy Mastersien osalta perinteisesti Pohjois-Amerikasta US Openiin huipentuen.

Wimbledonin jälkeen iso osa kärkinimistä on joko "lomaillut" tai ilmoitellut loukkaantumisistaan tai molempia. Kisapelejä ei ihan kaikille ole kertynyt ruohokauden jälkeen vielä yhtään, joten osan pelikunto lienee arvoitus

Tähän joukkoon kuuluvat mm. säästeliäästi pelanneet kärkisijoitetut Rafael Nadal ja Roger Federer. Toki tämän kaksikon osalta varmaa on, ettei Masterseihin enää tässä iässä, saati koskaan aiemminkaan, ole läpsyttelemään tultu. Mutta lähes yhtä varmasti se hurjin kuntohuippu ajoittuu vasta muutaman viikon päästä alkavaan US Openiin. Kun loppukauden asetelmia haetaan vieläpä ilman Novak Djokovicia ja Stan Wawrinkaa, on kummallakin US Openia ajatellen muutama isompi uhka pois pelistä. Lisäksi Andy Murray ja Marin Cilic ovat puolikuntoisia ja ainakin vielä Montrealista sivussa.

Varmasti siis pientä ruuvin kiristysvaraa jää jossain vaiheessa käyttämättä, sillä täyden sarjan pelaaminen vaatisi US Openia ajatellen molemmilta vähän jo liikaa. Se avaakin haastajille mahdollisuuksia voittaa jo vaikkapa Montrealissa.

Alexander Zverevin peli kulkee raiteillaan ja aikataulussaan. Ensimmäinen Masters-voitto tuli jo keväällä Roomassa ja tuorein näyttö osaamisesta tuli eilen Washingtonissa, jossa mies nosti, sen mitä jaksoi, kannua ATP500-sarjan turnauksessa. Montrealissa voi hyvinkin jysähtää heti uudestaan, vaikkei kaavio helpoin olekaan.

Pitkät miehet Milos Raonic, John Isner ja Kevin Anderson ovat loukkantumisherkkyydestään huolimatta vaarallisia tällä alustalla aina ja esimerkiksi juuri Andersonin paluu on ollut nousujohteinen. Washingtonin finaalipaikka voi hyvinkin saada jatkoa pikapuoliin Masters-tasolla.

Kei Nishikorin, Grigor Dimitrovin ja Dominic Thiemin eväät saattavat olla tässä vaiheessa kautta jo vähän kortilla, mutta joku iskun paikka tulee tai aukeaa vielä varmasti, joten heitäkin on tietysti tarkkailtava.

Sitten on tietysti tapaus Nick Kyrgios. Hänen varaan ei sittenkään voi laskea mitään. Taannoinen huvittaa-ei huvita-jahkailu on päätynyt tällä erää asentoon ei huvita. Joku mentaalinen häiriötilanne vaivaa sitkeästi, eikä peli maistu. Ihmeellistä ääliömäisyyttä jatkuvasti. Nyt siis jo kolme keskeytystä peräkkäin... Ei näytä hyvältä. On tätä kirjoitettaessa vielä kaaviossa, mutta lähteeköhän Montrealissa lopulta edes viivalle?

Niin tai näin, tällä kertaa isommalla riskillä:

Puolivälierät:
Nadal vs. Raonic

Zverev vs. Querrey

Dimitrov vs. Pouille

Federer vs. Nishikori

Välierät:
Raonic vs. Zverev
Dimitrov vs. Nishikori

Finaali:
Zverev vs. Nishikori

Voittaja:
Zverev.

VeikkausTV ja TennisTV näyttävät turnauksen.

Jälkipelit: Roger Federer vs. Marin Cilic, finaali Wimbledon 2017

Roger Federer otti siis omansa ja jatkoi ennätystehtailuaan tuoreimmalla Wimbledon-voitollaan. Näyttääkin vahvasti siltä, että Roger Federeriä ei ole ulkona voittotaistoista ennen kuin Roger Federerin ei enää osallistu taistoihin. Tämä siis lähinnä itsellenikin muistutukseksi.

Mutta olihan tämä kahdeksas Wimbledon-voitto uskomaton suoritus, vaikka hän isoin suosikki lempialustallaan tietysti olikin (ja huom. jopa vasurilla-blogissa). Silti on älyttömän kova näyttö, ettei hän hävinnyt turnauksessa erääkään ja että hän kesti myös menestyspaineet upeasti. Kukaan ei päässyt kunnolla edes iholle tällä kertaa.

Itse finaali on nopeasti kiteytetty, sillä hyvän ja lupaavan alun jälkeen Marin Cilic mureni täysin paineiden alla. Tarvittava flow ei täyteen kukoistukseensa koskaan päässyt ja virheet kasautuivat yksipuolisesti kroaatille, eikä Federeriltä vaadittu lopulta mitään ultimaattista esitystä.

Cilicin pelikirja ottelun alussa oli kuitenkin oikea ja lupaava eli Federerin rystypuolen moukaroiminen syötöillä ja peruslyönneillä takarajan päältä, mutta ottelun edetessä ja pään hajotessa ei näistä sivuista ollut enää tietoakaan. Alkua lukuun ottamatta Cilic ei oikeastaan päässyt niitä enää toteuttamaankaan, sillä jopa ne harvat tappopaikkoihin edenneet pallot sulivat lopulta usein karmeisiin virheisiin. Ykkössyöttö petti pahoin ja Federer kävi upeasti päälle kroaatin kakkosista, mikä puuroutti myös Cilicin peruspelin täysin. Hyvä esimerkki siitä, kuinka tärkeä ykkössyötön onnistumisprosentti näillä

Kun Federerin syöttäminen oli ja on edelleen lähes jumalaista, ei Cilic pystynyt edes kohtuulliseen palautuspeliin, joten lopputulos oli nähtävissä viimeistään ensimmäisen erän jälkeen.

Myös mentaalisesti ottelu oli oikeastaan ohi ensimmäisen erän jälkeen, kun Cilic ei saanut sitä yhtä paikkaansa vahvan alun päätteeksi konvertoitua murroksi. Lisätuskaa loi tietysti Federer, joka painetta lisäämällä (lähempää palauttaen) teki murron heti seuraavassa pelissä. Tämän jälkeen henkinen yliote siirtyi täysin Federerille, joka vapautui selvästi, samalla kun Cilic vaipui täysin yöhön.

Jäämme vesi kielellä odottamaan, miten kausi tästä jatkuu. Kovien kenttien syyskaudesta on tulossa kerrassaan mielenkiintoinen, vaikka näyttää siltä, että esimerkiksi Novak Djokovic ja Andy Murray ovat loukkaantumistenkin muodossa jäämässä tällä erää kelkasta. Ilmeisesti Djokovic harkitsee jopa pidempää taukoa peleistä. Kun myös Rafael Nadal on pelannut tällä kaudella jo paljon ja käsillä on se aika kaudesta, joka ei enää suurimpia menestystoiveita tarjoa, niin Federerin nykyiselle kuntohuipulle voisi olla jatkotilausta. Varmasti yksi US Open-voittokin vielä maistuisi. Kun pahimmat uhkaajat eivät ole myöskään iskussa, niin tätä houkutusta on varmasti vaikea vastustaa.

Tilausta ja ennen kaikkea myös tilaa olisi nyt myös nuorten esiinmarssiin Grand Slam-tasolla. Roomassa toki Alexander Zverev Masters-turnauksen jo voittikin, mutta muuten poikaset ovat olleet vieläkin poikasia ja isot turnaukset ovat sitkeästi vanhemman kaartin keskinäisiä vääntöjä. Uusi aika ei voi olla enää kaukana, mutta vakuuttavaa tämä kuninkaallisten hallinta vieläkin on vai mitä mieltä olette tästä?

Nyt blogi vetäytyy loppukuuksi loman viettoon. Kiitos kaikille lukijoille Wimbledon-urakasta ja hyvää kesää!

Ennakko: Roger Federer vs. Marin Cilic, Wimbledon 2017

Lähes kaksi viikkoa takana ja turnaus on loppuhuipennusta vaille valmis! Tässä ennakko Roger Federerin ja Marin Cilicin finaaliin!

Kuten blogissakin on jo ennen ja turnauksen aikana monesti tuotu esiin, astelee finaaliin turnauksen selkeä ykkössuosikki Federer sekä lopulta tämän kovin haastaja Cilic. 

(Huom. Tällä kertaa jopa turnausennakko piti finaalikaksikon osalta kutinsa, samoin kuin semifinaaliennakko voittolukemineen, mutta mennäänpä asiaan.)

Koko turnauksen ajan Federerin peli on näyttänyt juuri niin pelottavalta kuin etukäteen odotettiin. Erätappioita ei ole ja kukaan ei ole saanut nopealla nurmella ahdistettua Rogeria edes kovin ahtaalle. Pelilliset keinot kukistaa sveitsiläinen ovatkin todella vähissä. Federer on niin monipuolinen ja pelin heikkoudet rysty mukaanlukien ovat olleet tänä vuonna todella vähissä.

Vaikka pidänkin Federeriä erittäin suurena ennakkosuosikkina finaalissakin, niin vaikuttaa siltä, että tällä alustalla suurin mahdollisuus voittoon Federeriä vastaan on juuri finaalivastus Cilicillä. 

Hänen ainut keinonsa täytyy olla yksinkertaisesti aivan älytön voimatennis, jossa hän on parhaimmillaan yksi parhaista, ellei peräti paras. Hän on tehnyt sen isossa ottelussa kerran aiemmin (US Open 2014), joten tietenkin hänellä on pieni mahdollisuus tehdä se sunnuntain finaalissa uudestaan. Mahdollisuus on pieni, mutta se on olemassa.

Samalla hänen tulee kuitenkin olla ajattelematta viime vuotta, jolloin hän hävisi puolivälierän Federeriä vastaan 2-0-eräjohdosta, jota jossain mielessä voisi kai sulamiseksikin sanoa. Tuon kaltaisia tappioita on tullut muuten vuoden sisään valitettavasti muitakin, kuten Davis Cup-finaalissa. Ciliciltä vaaditaankin koko sunnuntai-iltapäivän ajan hurjaa fokusta, kylmäpäisyyttä ja tyyneyttä.

Mutta takaisin finaalin pelillisiin asetelmiin. On päivänselvää, että molempien tulee syöttää parhaalla mahdollisella tasollaan. Saada paljon suoria pisteitä syötöllä ja luoda painetta vastustajan syöttövuoroille. 

Erityisen tärkeää hyvä syöttäminen on Cilicille, sillä Federer on kaksikon parempi palauttaja ja hänelle riittää todennäköisemmin yksikin murtopallo, yksikin vähän kesympi kakkossyöttö, joista sveitsiläinen rankaisee pomminvarmasti lähes joka kerta. Cilic ei ole ollut ehkä aivan armoton paikkojensa hyödyntäjä palautusgeimeissään ja se saattaa kostautua finaalissa. Nyt jos koskaan ei ole paikkoja hukattavaksi. Federer on mestari kaivamaan itsensä ylös kuopasta syötöllään. Paikkoja ei siis kroaatille tule sunnuntainakaan montaa, jos yhtään.

Cilicin on syöttämisessä pyrittävä erityisesti tarkkaan sijoitteluun. Federer osaa kyllä vastata koviin syöttöihin ja välillä jopa täysin älyttömällä tavalla, mutta kurotuspalautuksissa ei Federerkään ole parhaimmillaan. Näihin blokkauksiin on Cilicin iskettävä keskittyneesti kakkoslyönneillä kiinni ja runtattava niitä kylmäpäisesti, ikään kuin aivot narikassa läpi sieltä, minne Federerillä on pisin matka tai sitten selkeästi selän taakse, jos siellä on vain tilaa. Kikkailu ei nyt auta. Federer voi näistäkin tehdä muutaman hokkuspokkusrystypitkinlinjaawinnerin, mutta pitkässä juoksussa se ei saa riittää mihinkään. Ja siitä Cilic voi huolehtia vain itse.

Peruslyönneissä tulee Cilicin tehdä statement joka kerta, sillä jos hän ei sitä tee, Federer tekee. Lyönti vailla tarkoitusta on kuin tykinruokaa Federerille ja kuskin paikalle tällä alustalla on käytännössä mahdoton enää päästä. Sveitsiläinen tulee niin hyvin vastaan ja parhaimmillaan verkolle saakka, joten tätä tsunamia vastaan on hyödytöntä taistella puolustusasemista. Taistelu on voitettava jo merellä pommittamalla. 

Federerin kohentuneesta rystystä huolimatta rystypuoli on se, jonne tulistusta on enemmän ohjattava. Kämmenpuolen sijoituksissa aikaa ei saa puolestaan juuri jäädä, vaan on hyvällä kulmalla on pakotettava Federeriä squash-tyyppisiin lyönteihin. Rystypuolen sliceenkaan ei Rogerille saa antaa liikaa aikaa, sillä Cilicin lyönnin matalasta painopisteestä ja ihailtavasta jalkatyöstä huolimatta Federerin slice on murhaavan tehokas. Sitä on pakko nostaa verkon yli ja jos tämä jää puolittaiseksi, niin turpaan tulee seuraavasta lyönnistä.

Karrikoiden voisi sanoa, että se kumpi saa pelata enemmän omaa peliään voittaa. Se tarkoittaa myös oman takarajan valloitusta ja aktiivista pyrkimystä lyödä kentän sisäpuolelta. Ciliciltä oman pelin optimaaliseen toteuttamiseen vaaditaan toki huomattavasti enemmän. Hänen on löydettävä aivan ultimaattinen pelitasonsa, kun Federerin perustasokin riittää hyvin pitkälle finaalissa.

Hyvin roikkumalla ja kylmästi pelaamalla Cilic voi kuitenkin saada luotua sitä painetta, jota Federer ei ole pitkään aikaan kokenut. Tämä yhdistettynä turnauksen hurjiin voittopaineisiin voi olla ajoittain liikaa ja niihin on Cilicin päästävä kiinni. Jotenkin Cilicin olisikin aivan pakko voittaa ensimmäinen erä sekä kolmesta ensimmäisestä erästä kaksi.

Tähän en kuitenkaan usko. Federer on nyt todella vahva ja eränumerot 3-1 tuntuvat osuvilta.

Eurosport2 ja vapaan jakelun ilmaiskanava TV5 näyttävät finaalin klo 16 alkaen.

Ennakko: Semifinaalit, Wimbledon 2017

Wimbledonissa pelataan paikoista sunnuntain finaaliin. Tuttuun tapaan pusketaan ilmoille ennakko tässä ja nyt!

Marin Cilic vs. Sam Querrey

Kirjaimellisesti isojen poikien kohtaaminen, jossa lähes kaksimetriset jätit mättävät palloa vajaasta neljästä metristä kahtasataa alaspäin ja yrittävät siinä sivussa selvittää vastustajan syötön saloja ja suuntia ottelun ajan. 

Näiden kahden molemmat kohtaamiset Wimbledonissa (2009 ja 2012) ovat menneet viiteen erään ja kohtaamisista jälkimmäinen on jopa Wimbledon-historian toiseksi pisin miesten kamppailu (viides erä 17-15 Cilicille) sen Isner vs. Mahut -kamppailun jälkeen. Molemmat kohtaamiset on voittanut Cilic ja vahvoilla hän lienee nytkin, sillä on monta tekijää, jotka puoltavat kroaatin voittoa.

Jos syöttäminen ja sen paremmuus menee hurjuudessaan suurin piirtein tasan ja on molempien pelin kannalta se isoin kulmakivi, niin vaaka alkaa kallistumaan Cilicille peruslyöntipelissä, fyysisessä kuormassa, monipuolisuudessa ja henkisessä valmiudessa. 

Peruslyöntipelissä Marin Cilicin ihailtava ja ruoholle täydellisesti istuva ison miehen, mutta matalan painopisteen liikkumisen mahdollistava peruslyönti on sopivan suoraa ja tulista. Pallo ei nouse Querreyn kenttäpuoliskolla kovinkaan korkealle vaan liukuu kiitäen kentän pintaa pitkin eteenpäin. Cilicin lyöntiasennossa kannattaa tosiaankin ihailla sitä kuinka alhaalta iso mies tarvittaessa lyöntejään tulittaa. Vertailukohdaksi voi ottaa vaikkapa vastustaja Querreyn. 

Muutenkin Cilic on peruspelissään hieman sitkeämpi, varmempi ja ratkaisuvalikoimaltaan myös monipuolisempi. Tulivoimaa löytyy molemmilta puolin ja kun puolustuskin on aavistuksen Querreytä parempi niin, kovin paljon yhdysvaltalaisen ei kannattaisi takakenttäpelin varaan jättää. Karmeaa pommia heti puolittaisistakin paikoista, varsinkin palautusgeimeissä. Omissa syötöissä sitten tappavia syöttö-kämmenyhdistelmiä, jotka ovat molemmille pelikirjan peruskauraa ja kivijalka. 

Verkollenousuja pelaajista ei vierasta kumpikaan, mutta varsinaisia serve&volley-pelaajia he eivät ole, vaan he käyttävät tätä vain ajoittain yllätysmomenttina. Syötön jälkeinen lyönti on molemmilla usein peruslyöntipommi kämmeneltä, jonka jälkeen tilanne verkon suhteen arvioidaan uudestaan. Siellä käydään kuitenkin usein antamassa se viimeinen isku.

Fyysinen kuorma voi muodostua ottelun aikana yhdeksi isoksi tekijäksi. Molemmilla on nyt alla viisieräinen, mutta Querreyllä peräti kolme viimeisintä ottelua ovat olleet viisieräisiä. Se ei voi olla enää vaikuttamatta näin isolla miehellä. Jos ehdoton terävyys ei löydy, marssii Cilic finaaliin suoraan kolmessa erässä.

Sen hän voi tehdä toki muutenkin, sillä Grand Slam-semifinaali ja erityisesti se tyrkyllä oleva Grand Slam-finaali kutittaa varmasti enemmän Querreyn päätä kuin US Openin kertaalleen voittaneen Cilicin. 

Kroatialainen on muutenkin osoittanut upeaa kypsyyttä ja rauhallisuutta läpi turnauksen ja aivan erityisesti hankalassa ottelussaan Gilles Mulleriä vastaan. Hän on selvästi man on a mission tällä hetkellä.

Näillä teeseillä näkisin, että tämän rankkarikisatyyppisen syöttöjuhlan vie Cilic erin 3-1.

Roger Federer vs. Tomas Berdych

Kuten edellispostaukseni reality check (osa 2) turnauksen tilannetta avasi, niin edelleen näen vahvasti, että turnauksessa on vain yksi suosikki. Roger Federer. 

On ehdottomasti yksi tennisvuoden isoimpia tapauksia, jos hän tässä turnauksessa jollekin häviää. Mahdollisessa tai todennäköisessä finaalissa on toki finaalin paineet, mutta semifinaalissa, varsinkaan Tomas Berdychiä vastaan isompia paineita tuskin on.

Berdych on toki taitava pelaaja ja ollut sitä aina, mutta se viimeinen askel on jäänyt ottamatta. Se pieni, mutta toisaalta jättimäinen, henkinen askel. Valitettavasti. Taitoa, voimaa ja ajatustakin tosiaan on, mutta pelin toteutus on murentunut liian monta kertaa ratkaisuhetkillä ja harmittavasti kaikki tietävät sen. Myös ja erityisesti Roger Federer.

Tämän takia Berdychin on miltei mahdotonta päästä luomaan riittävää painetta henkisesti paljon kovemmalle Federerille, jotta tätä saisi edes hetkellisesti horjutettua. Kun näitä hetkiä vaaditaan pitkässä Grand Slam-ottelussa jatkuvasti, niin tehtävä on tsekille miltei mahdoton. 

Jotenkin Berdychin olisi siis pystyttävä roikkumaan Federerin liiveissä mahdollisimman pitkään ja loppuun saakka, mutta juuri se henkisten voimavarojen loppuminen latistanee ottelun kesken kaiken ja kaikki alkavat odottelemaan vain ottelun loppumista. Karatessaan Federer vain lisää kierroksia, sillä itseluottamus tällaisissa otteluissa kasvaa kasvamistaan ja matsista tulee usein pikkunätti näytösottelu todellisen taistelun sijaan. 

Berdychin aloituksen tuleekin olla kerrassaan timanttinen ja hänen on pyrittävä hoitamaan omat syötöt niin viileästi, että hän saisi kasattua edes vähän painetta Federerille omiin syöttöihin. Korkea ykkösyötön onnistumisprosentti ja sen päälle jäätävää kakkoslyöntiä vailla mitään epäröintejä. Metrin marginaalia ja tulivoimaa tottelee vanhoine jalkoineen Federerkin ja juuri siihen Berdychin tulee ottelussa tähdätä. Kaikenlaisessa kikkailussa ja peruslyöntipallottelussa hän jää aina kakkoseksi taitavammalle sveitsiläiselle.

Vaikea tätä on kyllä mitenkään muuten nähdä kuin kolme nollana Rogerille.

Reality check, osa 2, Wimbledon 2017

Hyvä on, yleisön pyynnöstä osa kaksi. Se onkin tällä kertaa varsin lyhyt ja onpa tässä jonkin sortin mantraakin jo havaittavissa.

Ennen turnausta. Roger.

Alkukierrokset. Roger.

Keskikierrokset. Roger.

Loppukierrokset. Roger.

Turnauksen jälkeen. Roger.

Roger, Roger, Roger. Niinpä. 

Vai uskooko joku lukijoista, että joku kolmikosta Berdych, Querrey ja Cilic kaataa sveitsiläisen? Wimbledonin finaalissa Federerin kaatoon vaaditaan kyllä jotain ihan muuta jengiä. He ovat kuitenkin jo telakalla tai lomilla. Ja nyt en puhu RajaTe:n, enkä edes PuiU:n ikämiehistä. ;)

Ennakko: Puolivälierät, Wimbledon 2017

Keskiviikkona Wimbledonissa pelataan miesten puolivälierät, tässä ennakko!

Andy Murray vs. Sam Querrey
Kun Sam Querrey tiputti viime vuonna Novak Djokovicin, aloitti hän samalla serbin alamäen, jota on jatkunut nyt vuoden verran. Andy Murrayn alamäki alkoi puolestaan jo alkuvuodesta, joten sinänsä yhdysvaltalaisella on mahdollisuudet tässä vaikka mihin.

Murray ei ole ollut kauden alkupuoliskolla entisensä, eikä itseluottamus hyvistä Wimbledon-otteista huolimatta ole varmaan vielä maksimiin noussut. Kun taustalla mahdollisesti on vielä jotain vaivaa, niin pakko tässä on Querreylle jotain mahdollisuuksia antaa. Varsinkin, kun miehen syöttöpeli on toimiessaan suuri pelote kenelle tahansa. Jos sillä on kaatunut Wimbledonissa hyvä palauttaja Djokovic, niin kyllä sillä voi kaatua myös Murray. Paljon riippuu nimenomaan Querreyn syötöstä. Jos se toimii, voi sen päälle rakentaa helposti tappavan kakkoslyönnin, jolla moukaroida Murrayta pitkin keskuskenttää.

Toki Murrayn voittamiseen vaaditaan muutakin. On oltava valmis iskemään useasti saman pallon aikana, sillä Murrayn liike ja sitkeä puolustus tuovat lisäpainetta hyökkäyspeliin. Kaikkea ei saa skotin kilvestä läpi, joten paikkojen rakentelussa tulee olla huolellinen ja varsinkin kärsivällinen. Riittävän pahaa, ettei Murray pääse vastahyökkäykseen, mutta kuitenkin niin, että marginaalit eivät missään nimessä petä. Jos tulitus menee räiskimiseksi, Murray ei anna erääkään.

Räiskimiseen on nyt muutenkin suuri vaara, sillä Querreyllä on alla kaksi viisieräistä ja toisen kierroksen neljäeräinenkin. Ison miehen turnauskuorma on noin kaksi tuntia isompi, joten nähtäväksi jää, vaikuttaako se Querreyn terävyyteen. Palautuspelissä on erityisen tärkeää luoda Murraylle jatkuvaa painetta.

Luulen kuitenkin, että viimevuotisen puolivälieräpaikan uusiminen on Querreylle jo niin iso saavutus, että Murray on lopulta nälkäisempi ja taistelee tästä tuttuun murraymaiseen tyyliin voiton vaikka väkisin. Murray jatkoon erin 3-1.

Marin Cilic vs. Gilles Muller
Turnauksen yllätyksen järjestäneen Mullerin voitto Rafael Nadalista käytiinkin jo läpi edellisessä postauksessa. Huolimatta Nadalin superstarastatuksesta sanoisin, että keskiviikon haaste on lopulta jopa kovempi. Match-upina Nadal on sopivampi varsinkin nurmella kuin kovempaa ja suorempaa tulittava Cilic, jonka luodeista on vaikea lähteä rakentamaan hyökkäyspaikkoja, verkolle nousuista puhumattakaan.

Toissapäiväisen, lähes viiden tunnin, kamppailun jälkeen oikean terävyyden löytyminen voi olla Mullerille haasteellista, kun alla on aiemmilta kierroksilta toinenkin viiden erän kamppailu. Verkkopelaaminen ja niiden valmistelu vaatii herkkyyttä ja terävyyttä hurjasti myös jaloilta, joten voi olla, että ottelussa nähdään keskiviikkona hieman passiivisempi ja siis väsyneempi Muller, kuin vaikkapa Nadalia vastaan. Liian paljon jäänee nyt peruslyöntipelin varaan, joka ei varsinaisesti ole Mullerin vahvin osa-alue.

Se sopii tietysti hyvin Cilicille, joka on raivannut tiensä puhtaalla pelillä kvartseihin. Kroaatti vaikuttaa muutenkin olevan tämän vuoden ruoholla erittäin kovassa kunnossa. Kun tarjolla olisi myös uran paras Wimbledon-suoritus eli vähintään semifinaali, niin vahva on se tunne, että käsillä on hetki, jolloin Cilic itsensä sinne tulittaa. Syöttöä ja pauketta molemmilta peruslyöntipuolilta sekä sopivissa määrin verkkotappoja. Siinä kaava, jolla Cilic vie erin 3-0.

Roger Federer vs. Milos Raonic
Päivän mielenkiintoisen kamppailu, jossa on kuitenkin myös päivän suurimman antikliimaksin vaara. Federer ratsastaa tällä hetkellä hurjassa myötätuulessa ja tuntuu vahvasti siltä, että hän voi vain hävitä tämän vuoden Wimbledonin. Kaikki odottavat voittoa ja näillä peliesityksillä tunne on vain vahvistunut vahvistumistaan. Tästäkin jo viime viikolla bloggasin. Kuka voisi keksiä pelillisen kaavan, johon Federerillä ei olisi vastausta?

Se voi olla viime vuoden tapaan Milos Raonic, jolla on jopa kaksi viimeistä voittoa miesten keskinäisistä otteluista. En kuitenkaan anna tälle nyt isointa painoarvoa miesten puolivälieräkohtaamisessa.

Se, mille annan on se, että Raonic tulee olemaan ensimmäinen vastustaja tässä turnauksessa, jolla on parhaimmillaan sen luokan peli, jolla Rogeria voi vahingoittaa. Peli, johon Roger joutuu sopeutumaan. Ennen kaikkea peli, johon Federer itse ei välttämättä pysty kaikilta osin vaikuttamaan. Roger tietää tämän ja ensimmäistä kertaa tässä turnauksessa tämä voi hyvinkin näkyä paineina. Aiemmat vastustajat ovat olleet yksinkertaisesti enemmän tai vähemmän huonompia pelaajia kuin Roger. Raonic ei sitä välttämättä voimapelinsä piikkitasollaan ole.

Ei voi sulkea pois myöskään sitä, että viime vuonna Roger hävisi tämän kamppailun. Liukastuminen ja polven kolauttaminen olivat jossain mielessä jopa symbolisia kuvia tälle tappiolle, mutta siitä huolimatta Federer on noussut jälleen ja voittanut mm. tänä vuonna enemmän isoja turnauksia (3) kuin Raonic koko urallaan (0).

Isossa kuvassa suurta roolia näyttelee Raonicin iso peli. Syöttö ja sitä seuraava kämmen ovat täysin avainasemassa ja niiden on raadeltava sekä riepoteltava Federeriä läpi ottelun jatkuvalla paineella ja ihan koko ottelun ajan. Syöttöjen suunnat tulee olla sellaisia, että Federer joutuu nimenomaan kurottamaan niihin. Kontrailun hän kyllä osaa, varsinkin matalalla rystyslicellaan, mikä tekee pitkän kanadalaisen päivästä tuskaisen. Syöttöä seuraavan kämmenen on laitettava Federer arvailemaan suuntia ja tulitettava sitä terävästi ulos kentältä, jolloin lyönnin vaihteluväliksi tulee terävillä kulmilla yli kymmenen metriä. Hyvinkin aavistamalla Federer joutuu karmeaan kiireeseen tässä myllyssä.

Samaan on pyrittävä tietysti Federerinkin. Huolimatta Raonicin hyvästä ulottuvuudesta, myös pitkä kanadalainen on saatava kurotuksiin ja liikkeeseen. Iskettävä selän taakse, käytettävä jyrkkiä kulmia ja tultava verkolle luomaan painetta ja tappoihin. Matalat lähestymislyönnit juuri rystyslicen kanssa ovat pitkässä juoksussa myrkkyä Raonicille. Niiden tulee kuitenkin olla teräviä, ettei Raonic vain pääse tulittamaan niistä ohituksiaan.

Isossa kuvassa Raonicin peli on kuitenkin paljon monotonisempaa ja keinot lopulta melko yksipuolisia, kun niitä vertaa menestyneempien pelaajien keinoihin, kuten vaikkapa big fourin jäseniin. Toki jos tämä yksi tappokaava on riittävän hyvä, niin Wimbledonissa jos missä, sillä saa tuhoa aikaan.

Mielenkiintoisinta on kuitenkin seurata ottelua myös henkisellä kantilla, sillä kuten sanottua, tämä on ensimmäinen iso testi Federerille. Eräänlainen rankkarikilpailu, jollaisissa Roger on kyllä aina viihynyt. Uskonkin sveitsiläisen revanssiin erin 3-1.

Novak Djokovic vs. Tomas Berdych
Sitten päivän selvin ottelu. En keksi mitään keinoa, jolla Berdych voisi voittaa Djokovicin. Serbin peli ja henkinen kovuus ovat täyttä myrkkyä Berdychille. Tästä tuskin tulee edes kunnon taistelu, vaikkei Djokovic mielestäni vieläkään ole riittävän aktiivisella tasolla turnausvoittoa ajatellen. Hän on kuitenkin paljon parempi pelaaja kuin Berdych, joka puhtaassa lyömisessä ei paljon häviä Djokovicille, mutta kaikessa muussa matkaa serbiin sitten onkin.

Lisätaakkana ovat keskinäiset ottelut (25-2 Djokovicille), jotka näkyvät hyvässä ja pahassa molempien pelissä todennäköisesti ensimmäisestä pisteestä alkaen. Berdych ei usko ja Novak vaan tietää olevansa parempi.

Novak 3-0.

Gilles Mullerin yllätys

Tosiaan, Gilles Mullerin yllätysvoitto Rafael Nadalista oli kisan suurimpia yllätyksiä, mutta toisaalta, varsinkin näin jälkiviisaana, oliko se lopulta sittenkään niin iso yllätys?

Ensinnäkin Nadal on aina ollut vaikeuksissa hirmuvireessä olevien vasurien kanssa, johon Muller voidaan helposti tällä hetkellä laskea. Nadalin peruspelin lainalaisuudet eivät päde, kun kämmenpuolella onkin krossia vastassa toinen kämmen. Jo tämä tylsyttää Nadalin pelistä paljon pois. Sama tilannehan on viime vuosina pätenyt muun muassa Novak Djokovicin kanssa, jolta löytyy puolestaan hurjan vaarallinen rysty, jolla espanjalaista saa tylsytettyä melkoisesti.

Myös loistavaan vasurisyöttöön vastaamisessa oli Nadalilla nyt suuria vaikeuksia. Painoa, pituutta, terävyyttä ja tarkkuutta on vaikea lyödä palautukseen Wimbledonissa jos majailee lähempänä takaseinää kuin takarajaa. Varsinkin, jos vasuri Muller riepottelee syötöllään vielä noin seitsemän metrin vaihteluvälillä. 

Toinen pointti on alusta. Wimbledon ja sen ruohoalusta on ollut jo monta vuotta, tai oikeammin koko uran ajan hallien ohella, Nadalin vaikein alusta. Yläkierre ei vain pure ja sinkoudu kuten hitaammilla, kitkaisemmilla, kentillä. Vain absoluuttisessa suorituspiikissään hän on kyennyt voittamaan tällä alustalla. Toisellakin kerralla siihen vaadittiin hieman kaavion aukeamista (Wimbledon 2010). Vastaavasti Mullerille alusta on hänen parhaansa.

Pelitapaeroavuus pelaa myöskin tällä alustalla aggressiivisemman pelaajan laariin. Oli selvää, että takakentältä Muller ei tätä ottelua voita, joten hyökkäämällä hyvin, laadukkaasti ja ennen kaikkea monipuolisesti hän on vahvoilla. Nadalilla on kuitenkin omat kuvionsa, joihin usein liittyy useampi lyönti. Nyt siihen ei jäänyt useinkaan aikaa, joten eväätkin vähän loppuivat.

Se mistä voi olla hivenen enemmän, tai oikeastaan eniten ja aiheesta, yllättynyt on se, että mihin katosi Roland Garrosilla hankittu timanttinen itseluottamus? Missä oli lyöntien ja erityisesti palautusten paino sekä uskallus. Blokkipalautukset heijastuivat aivan liiaksi koko peliin, josta säteili välillä varovaisuus ja jopa passiivisuus. Back to square one?