Muotipoliisi: Australian Open 2016

Australian Open antoi luonnollisesti paljon viitteitä tulevan kauden pelillisistä voimasuhteista, mutta myös tennismuodista. Alkuasetelmat muodin osalta ovat seuraavat.

Hitit:

Tomas Berdych. Ikuinen muodin uhri on saanut vihdoin päälleen kunnon releet. Uuteen Adidas-pakettiin kuului näköjään myös tyylitaju. Hyvä niin.

Rafael Nadal. Pikavisiitin Australiaan tehneen Nadalin asukokonaisuus oli viime vuoden asustekimpoilujen (mm. se Garrosin kokosininen smurffiasu) jälkeen varsin solidi esitys. Harmi, että peliesitys (yksikössä) ei ollut asun tasolla.

Missit:

Jatketaan Nadalista ja hänen hiuksista. Olemme saavuttaneet kirjaimellisesti lakipisteen. Kaljuuntuminen on tosiasia ja ainutta jäljelle jäävää vaihtoehtoa voi tiedustella Andre Agassilta. Tukka pois, Agassi mentoriksi ja peli kuntoon.

Hihattomat paidat. Auts. Vaikka peli on fyysistä ja keli kuuma, eivät marathon-tyyppiset juoksupaidat sekä NBA-tyyppiset koripallopaidat kuulu tenniskentille. Suurimmat uhrit ovat Grigor Dimitrov ja Nick Kyrgios, joista viimeisellä vieläpä slim fit-aluspaita, joka näytti lähinnä rintaliiveiltä löysän korispaidan alla. Ei näin.

Stan Wawrinkan kokonaisuus. Kirkkaan oranssia ja neonkeltaista??? Haluan vaikkapa ne ruudulliset Roland Garros-shortsit takaisin, mutta en tätä.

Serena Williams ja kokokeltaiset hepeneet. Se on joko kokovalkoinen tai -musta tai värien sopiva sekoitus, mutta ei herranjestas sentään kirkkaan keltainen kokonaisuus!

No jaa:

Roger Federer: Tennismuodin kestomenestyjän valkoinen pelipaita, jossa vihreä raidoitus on retrohenkisyydessään todella ok, mutta siniset raidat samaan paitaan vihreiden sekaan iskee tv-kuvissa silmään varsin ikävästi. Laskussa muodinkin osalta?

Novak Djokovic. Periaatteessa asiallinen tämäkin, mutta samaa tylsää ja turvallista linjaa vuodesta toiseen. Jotain twistiä tarvittaisiin. Voisi tarttua magiikkana peliinkin.

Dokumentti: Decade of Wimbledon - 80's

C More Tennis-kanavan dokumenttisarjan toinen osa Wimbledonin 80-luvusta on ensimmäisen osan (70-luku) tavoin hauskaa katsottavaa. Peli- ja välineet menivät itse pelin ja pelaajien taitojen kanssa hurjaa vauhtia eteenpäin.

Lisämielenkiintoa dokumentti tarjoaa sillä, että omat ensimmäiset muistoni tv-tenniksestä liittyvät vahvasti juuri Wimbledoniin ja tähän vuosikymmeneen.

Muistan kuinka silloisena Ivan Lendlin fanina petyin vuosi vuoden jälkeen, kun hänen epätoivoisesti himoitsema voitto jäi haaveeksi. Varsinkin vuoden 1987 finaali Pat Cashia ja hänen ruutulippuhikinauhaansa vastaan oli iso pettymys, sillä Lendl lähti otteluun muistaakseni suuren suurena suosikkina. Yhden Grand Slamin ihme Cash oli muuten ensimmäinen tyyppi, joka kiipesi Wimbledonin lehtereille tukijoukkojensa luokse ottelun jälkeen. Samaan aikaan Ivan manasi mielessään ruohon olevan vain ja ainoastaan lehmiä varten. Sittemmin hän kuulemma rakennutti omalle tontilleen nurmikentän ja laistoi pariin otteeseen jopa Roland Garrosinkin, jotta Wimbledon-voitto olisi onnistunut. Juna oli kuitenkin jo mennyt. 

Vuosikymmenen aikana tapahtui myös useampi vallanvaihto. Miesten puolella John "you cannot be serious!!!" McEnroe otti vihdoin vuonna 1981 voiton Björn Borgista ja avasi miehen voittotilin Wimbledonissa. Miesten edellisvuoden (1980) finaali sen sijaan lienee yksi Wimbledon-historian hienoimmista otteluista, jonka Borg tunnetusti viidessä erässä voitti. 

Sittemmin kuvaan astui muuan Boris "Boom Boom" Becker, joka otti keskuskentän olohuoneekseen ensimmäisellä voitollaan vuonna 1985. Muut mestaruudet tulivat heti seuraavana vuonna (1986) sekä 1989, jolloin miehen legendaarinen Puma (maila) lensi voiton jälkeen ensimmäistä kertaa katsomoon.

Naisten puolella 80-lukua hallitsi lähes suvereenisti Martina Navratilova, joka liikkui tämänkin päivän mittarilla todella tyylikkäästi ja tehokkaasti ruoholla. Myös Martinan tatsi varsinkin verkkopelissä oli vertaansa vailla. Vasta luvun loppupuolella ikä alkoi aavistuksen näkymään ja nuoremmat, lähinnä siis Steffi Graf, tulivat pikkuhiljaa rinnalle ja ohi. Grafin ensimmäinen Wimbledon-voitto ajoittuu vuoteen 1988, jolloin hän tunnetusti voitti myös Grand Slamin ja siis olympiavoiton kera. Golden Grand Slam. Aikamoista.

Välinepuolella tapahtui hurjasti. Luvun alkupuolella nähtiin mm. finaaleja, joissa kohtasivat puumailat kohtasivat grafiitti- ja alumiinimailoja. Vuosikymmenen puolenvälin paikkeilla jopa viimeisillä mohikaaneilla McEnroella (1983), Chris Evertillä (1984) ja Kevin Curranilla (1985) alkoi olla grafiittimailat. Myös Jimmy Connors vaihtoi alumiinisen Wilson T2000:n jossain vaiheessa 80-lukua uudemman teknologian välineeseen.

Uusien mailojen myötä nousi kuitenkin myös uusi sukupolvi Boris Beckerin, Stefan Edbergin ja Steffi Grafin johdolla, jotka aloittivat voittamisen todella nuorina. He omaksuivat uusien mailojen ominaisuudet muita, varsinkin vanhaa kaartia, vikkelämmin ja tekivät jotain todella uutta. Beckerin syöttö oli tuolloin täysin vertaansa vailla ja kovuudessaan täysin ennenkuulumatonta, samoin Steffi Grafin löytämät lyöntikulmat yhdistettynä lyöntien kovuuteen.

Noihin aikoihin ajoittuu myös pallojen värin muuttuminen valkoisesta keltaiseksi (1986). Sen lisäksi mailalaukut alkoivat tehdä tuloaan.  Katsomossa vedettin vielä tosissaan ja avoimesti jopa tupakkaa, kuten McEnroen silloinen tyttöystävä sekä Beckerin manageri Ion Tiriac kaikelle maailmalle näyttivät. 

Tennismuoti alkoi saada myös tällä vuosikymmenellä persoonallisempia piirteitä. Vaikka perusvalkoisista ei tietenkään päästy mihinkään, niin legendaarisimmat Filat, Tacchinit, Adidakset ja Niket nähtiin ehdottomasti 80-luvulla. Näitä retropaitoja kun jostain vielä saisi. Niin ja kun kerran Pat Cashinkin hikinauha sai jo mainintansa, on pakko nostaa framille myös vuoden 1981 finalistin Hana Mandlikovan astetta ohuempi hikinauha. Se todellakin oli nauha.

Tätäkin osaa tästä sarjasta suosittelen ehdottomasti lämmöllä. Omien ensimmäisten muistojen peilaus suurin piirtein luvun puolen välin paikkeilta, jolloin itse olin noin kymmenvuotias, on suorastaan nostalgista.

Anti-fashion awards: Roland Garros 2015 (TOP3)

Yleisön pyynnöstä, tunnustusta saanut muotiosio, anti-fashion awards tekee paluun! Vuoden 2015 Roland Garrosin karmeimmat vetimet TOP3!

1. Rafael Nadal (koko kerrasto)

Unohda smurffit, täältä tulee Nadal!

Muistaako joku muuten 90-bändin nimeltä Nada Surf? Heidän hittibiisinsä oli nimeltä 'Popular'. Nadal Smurffista ei hitiksi ole.

Yleensä yhdessä Roger Federerin kanssa kiertueen tyylikkäimpiin kamoihin pukeutuva Rafael Nadal menetti otteensa täysin sekä lempialustaansa että pukeutumiseensa. Tämä kokosininen luomus (tossuja ja sukkia myöden! WTF?) oli varmasti yksi vaisuihin esityksiin.

Jos kamojen ylipäätään pitää olla yksiväriset, niiden on oltava joko kokomustat tai -valkoiset. Ei ole vaihtoehtoja, piste. Luojan kiitos seuraavaksi tulee Wimbledon!

2. Stan Wawrinka (ja NE shortsit)

Vai oliko ne pyjamat? Kalsarit? Uimahousut?

Omien sanojensa mukaan Stan voi mm. nukkua ja uida niissä. Kätevää! Shortsit tulevat löytymään kuulemma Roland Garrosin museosta.

Niin tai näin, shortsit ovat tämän kesän pomminvarma myyntihitti ja tulikuumaa retrotenniskamaa vielä 2030-luvullakin! Samassa luokassa kuin Pat Cashin ruutulippuhikinauha, Ivan Lendlin tuplapitkät rannehikinauhat, John McEnroen ultralyhyet shortsit, Rafael Nadalin piraattishortsit, Agassin farkkushortsit ja Boris Beckerin lämppäri-cardigan.

3. Jo-Wilfried Tsonga (koko kerrasto) 

Adidaksen mustaharmaa (huom. ei musta) kerrasto, jonka selkäpuolella leveitä harmaita pystyraitoja. Auts. Jalkapalloasut eivät toimi kuin jalkapallokentällä. Uskokaa pois, katsokaa vaikka full-kit wankers!

Mihin muuten Adidas on hylännyt legendaariset kolme raitaansa?

***

Kaiken kaikkiaan pukeutuminen oli näiden övereiden takanakin vähän tylsää tänä vuonna eivätkä kärkibrändit mielestäni onnistuneet värivalinnoissaan. Miksi muuten lähes kaikki brändit käyttävät aina samoja värejä? Onko jossain päätetty mitä värejä milloinkin käytetään?

Mutta oli joukossa jotain positiivistakin. Lyhyemmät shortsit ovat tekemässä paluun bermuda-mallien tehdessä tilaa. Great!

Hajaheittoja Australian Open 2015, osa I

Australian Openin kolmas päivä tarjosi jokaiselle jotakin.

Päivän potilas: Rafael Nadal

Jotenkin ei enää edes yllätä, että jokin on terveydellisesti vinossa. Heikotus? Vatsapöpö? Kramppeja? Huimausta? Joku tai kaikki, you name it. Iso käsi kuitenkin taisteluasenteelle. Käsittämätön jäärä.

Päivän potilas #2: Roger Federer

Ampiaisenpisto? You cannot be serious!!! Kuumuutta ja ampiaisia! Kuulostaa ihanalle.

Päivän potilas #3: Juan Martin del Potro

Ranneleikkaus numero 3 tehtiin tänään. You cannot be serious!!! Pikaista paranemista! Jälleen kerran.

Päivän herrasmies: Tim Smyczek

Antoi viidennessä erässä Nadalin syöttäessä otteluvoitosta tälle uuden ykkösen, kun espanjalainen missasi ensimmäisen jonkun häiriköidessä juuri syöttöhetkellä. Tällaista uheiluhenkisyyttä ei ihan joka päivä näe. Valitettavasti. Nyt kuitenkin nähtiin ja siitä pisteet amerikkalaiselle.

Päivän arrogantti: Bernand Tomic

Erätilanteeksi 1-1 tasoitettuaan kädet ylimielisesti sivuille, olankohautus ja hymähdys kaupan päälle. Jotenkin niin vastenmielistä, vaikka Tomicilta voikin odottaa mitä tahansa. Tämä poikanen tarvitsisi kunnon löylyt ja pian. Toivottavasti jo seuraavalla kierroksella.

Päivän muoti: auts

Varsinkin Nike ja H&M, herätys! Neonvärien sekamelskaa, kauempaa katsottuna aivan kuin leopardityyppistä kuviointia, kukkasia... Mitä? Miksi? Mihin on kadonnut klassinen tennismuoti? Osa pelaajista, Thanasi Kokkinakis etunenässä, näyttää pelleiltä, ilman ensimmäistäkään lyöntiä. Syytän tshekkipelaajia (Berdych&Stepanek). He aloittivat tämän. Joku roti.

Joulukalenteri #11: EleVen

Yhdestoista luukku pohdiskelee tennistähtien innostusta muotiin.

Siinä missä joka toisella uransa loppupuolella tai jo lopettaneella pelurilla on oma tennisakatemiansa, on jäljelle jäävällä puoliskolla mitä todennäköisimmin oma vaatemerkki tai vähintäänkin jonkin sortin mallisto vaatesponsorinsa kanssa.

Fred Perry, Lacoste ja Björn Borg lienevät merkeistä ne tunnetuimmat ja eipä taida olla huippupelaajaa ilman omaa, vähintään 3-4 kertaa vuodessa vaihtuvaa, designia. Mikäs siinä, raha toki kelpaa eikä porukka ole hullumman näköistä olekaan. Niin ja onhan oman liiketoiminnan pyörittäminen hienoa harrastustoimintaa vaikkapa uran jälkeiseen elämään. Hyvä siis niin.

Valitettavasti muodissa ja brändeissä on myös kääntöpuolensa.

Tshekkipelaajat Radek Stepanek ja Tomas Berdych ovat jo vuosia olleet parhaimmat ja karmeimmat esimerkit tennismuodin uhreista. Tästä on ollut aiemminkin jo puhetta, mutta en todella tiedä kuka nämä herrat pukee tai mistä he löytävät paitansa. Huh huh.

Toinen kääntöpuoli liittyy puolestaan omaan teoriaani, jonka mukaan oman logon tai brändin saava urheilija aloittaa urheilullisen alamäkensä täsmälleen samalla hetkellä. Uraa on siinä vaiheessa, varsinkin saavutusten osalta, pomminvarmasti enemmän takana kuin edessä. Roger Federer, Rafael Nadal ja Venus Williams vain muutamia mainitakseni.

Venus Williams on siskonsa Serenan ohella tehnyt loistavan tennisuran. On Grand Slamejä ja olympiakultia niin kaksin- kuin nelinpelistäkin, on Fed Cup ja niin edelleen ja niin edelleen. Useamman vuoden on ollut myös EleVen, Venuksen oma vaatemerkki vuodesta 2007 lähtien.

"10 is just a number, but EleVen is a lifestyle."

Niinpä. Sattumalta luku 11 edustaa myös viikkojen lukumäärää, jolloin Venuksen nimi komeili WTA rankingin kärkipaikalla.

Hajaheittoja, Australian Open 2013, osa kaksi

Hajaheitot ovat jääneet vähiin, mutta palataanpa kevyempiin aiheisiin vielä kerran ennen "tosipelejä".

***

Muistatteko taannoisen muotipostaukseni? Ei se mitään. Voit lukea sen vaikka tästä. Se, että juuri tuo kirjoitus ampaisi vajaassa viikossa kaikkien postausteni top-kympiin yllätti totaalisesti, sillä se kertoo myös kaiken oleellisen juuri siitä asiantuntemattomuudesta, jota minulla muotitajun suhteen näköjään on. Nimittäin itse John McEnroe on twitterissä nostanut lyhyet shortsit uudelleen framille twiittaamalla aiheesta kuvan kera. Australiassa on kuulemma puhuttu paljon mm. Berdychin shortseista, jotka kieltämättä ovat aavistuksen lyhyempää mallia kuin vallitseva käytäntö, joten John napautti takaisin. "Minä teille lyhyet näytän." Ja oikeassahan mies on. Joku heitti twiitissään vielä lisää vettä myllyyn ja vaati lyhyitä shortseja äkkiä takaisin. You cannot be serious! 

Kaikesta huolimatta voitte olla varmoja, että muotibloggaamiseni saa jatkoja.

***

@Bojana Jovanovski. #huuto. #kirkuminen. #ärsytys. #ulosajo. #tästäontultavaloppu.

***

Gilles Simon toissapäivänä: täydet viisi erää. Gilles Simon tänään: täysin katkipoikkipuhki. Novak Djokovic eilen: täydet viisi erää (ja viisi tuntia). Novak Djokovic huomenna: ? Näkyykö missään mitään?

***

Toivottavasti katsoit muuten eilen Djokovicin ja Wawrinkan matsin. Potentiaalinen voittaja vuoden matsiksi on ehkä löytynyt. Matsin aikana ja varsinkin sen jälkeen mieleen tuli paljon asioita. Muun muassa se, mitä viikon videossakin nostin esille eli mitenkä kirvelevän tappion kokenut Wawrinka käsittelee tappionsa? Pelaat elämäsi peliä elämäsi paikassa ja laitat leijonaosan ottelusta hallitsevaa täysin köysiin, mutta lopulta häviät. Mielenkiintoista nähdä, masentaako vai motivoiko se miehen, kun paraskaan peli ei riittänyt? Toivotaan ehdottomasti jälkimmäistä, sillä niin käsittämätöntä ja miehekästä peliä Stan meille esitti.

***

Bad wear day (2012)

Palataan vielä kerran hetkeksi tähän vuoteen, mutta aavistuksen kevyemmin.

Nimittäin... Tästä lähtien (ja ajan hengen mukaisesti) tituleeraan itseäni paikan tullen myös (tennis)muotibloggaajaksi. Tavallaan. Sillä (ja koska) esteettinen silmäni on lahjomaton, vasurilla goes anti-fashion! Tenniskenttien noloimmat, karmeimmat ja tyylittömimmät releet Herran vuonna 2012, olkaa hyvä!

Isänmaallisuus vs. estetiikka?

Aloitetaan kengistä. Kuten brittirokkaritkin sen jo ovat vuosia sitten ilmaisseet: "You gotta have a decent pair of shoes. It's all about the shoes." Ei nyt mennä ihan yhtä ehdottomalle linjalle, mutta huippunimistä löytyy yksi mies, jolle asiasta voisi mainita. Palkinto sarjassa tyylittömimmät kengät menee Novak Djokovicille. Paras, tässä tapauksessa siis pahin, esimerkki ne isänmaalliset serbikengät Davis Cupista eteenpäin, joiden punavalkosininen sekasotku hyppää silmille kotisohville asti. Oh my... Onneksi nämä tossut nähtiin tänä vuonna vain satunnaisesti, mutta se riitti tähän kannuun.

Nämä sukat. Unreal.

Kengistä nopeasti sukkiin. Palkinnon saaja on niin ikään päivänselvä. Hyvät naiset ja herrat, mies noloimpien sukkien sisällä: Philipp Petzschner! Ei sukissa sinällään mitään vikaa ole, paitsi väri (kuvassa), mutta se, että kaveri hilaa sukkansa polvien tasolle tenniskentällä on karmeaa katseltavaa. Jalkapallokentällä vielä ok, mutta tenniskentällä so not.

Right. Said Fred.

Jatketaan shortseihin. Hurjimpiin shortseihin. Tästä on ollut puhetta jo aiemmin, mutta miehen, jonka jaloilla on pituutta 150 senttiä per putki, ei tulisi pitää shortseja kokoa medium. Pienemmän miehen bermudat on  Raonicin jalassa boxerit. Lyhyet boxerit. Shortsit itsessään ovat varmasti tyylikkäät, mutta se ei auta jos ne ovat liian pienet tai ne on nostettu nykäsmäisesti napaan saakka.

Radek, paidoille näin. Usein.

Paitoihin. Itse väittäisin kaiken lähtevän hyvännäköisestä paidasta, eikä kengistä. Valitettavasti Radek Stepanek on kanssani eri mieltä. Ollut jo vuosia. En tiedä, mistä tai miltä vuosikymmeneltä mies kaivaa paitansa, mutta toivon, että ainakin tässä mielessä esimerkiksi neonvärit jäisivät 80-luvulle. Käsittämättömiä näyttöjä tällä saralla, joten palkinto karmeimpien paitojen sarjassa siis Radekille.

Entäpä accessories? Lähinnä mieleen tulee urpoimmat hikinauhat. Tässäkin sarjassa meillä olisi aivan ylivoimainen voittaja, ellei Ivan Ljubicic olisi lopettanut kesken kauden. Valitettavasti hän kuitenkin lopetti jo keväällä, joten jätämme hänet rauhaan. Ainakin melkein, sillä kalju, jonka ympärillä kapea perusfrotee oli ilmestyksenä kuitenkin kertakaikkisen julma. Parhaimmillaan sitä oli myös miehen peli, joten jotain voidaan antaa anteeksi. Ei paljoa, mutta vähän. Palkinnolle löytyy kuitenkin ottaja myös nykypelaajista. En tiedä, kuinka paljon David Ferrer otteluiden aikana hikoilee, mutta silti en itse laittaisi kahdeksaa huivia päällekkäin pään ympärille, oli hikoilu miten hurjaa tahansa. Tyylittömyyden irtopinnoja vielä siitä, että hikinauhat ovat osittain korvien päällä. Auts.

Tämän verran turhamainen on siis tämäkin blogisti. Vaatteet tekevät miehen. "Rumat ne vaatteilla koreilee" on ja on aina ollut tyylitajuttomien kurapuhetta, joten ei siitä sen enempää. Vaatetuksen tulee olla kunnossa myös tenniskentällä. Piste. Jokainen matsi on jokaikinen kerta pienen elämän pieni tähtihetki, jota kunnioitetaan vastaavalla arvokkuudella kuin vastustajaa eikä sinne ilman asiallista vaatetusta mennä.  

Tyylipoliisi on iskenyt, joten välttäkää ainakin nämä karikot, kun lähipäivinä menette Intersportin ja/tai tenniswarehouse.comin aleihin, ettekä halua tulevana vuonna listoilleni. Blogisti valvoo myös kotimaisia kenttiä ja huomauttaa asiattomuuksista. Tämä vain ja ainoastaan siksi, että muuan reissaava erityisavustajani on jättänyt verkkokalvoilleni lähtemättömän muistijäljen, jossa iso kalju mies pelaa tennistä tangoissaan. Tästä on jo vuosia, mutta tuo näky ei katoa sarveiskalvoiltani koskaan. Ei koskaan.

Tässä vielä tennisfashionistan tyylivinkit kaudelle 2013, joilla onnistut varmasti:

1) Hillityt yksiväriset (valkoiset, mustat, tummansiniset tai harmaat) pelikengät.
2) Kenkien kanssa mätsäävät sukat (valoinen-valkoinen tai tumma-musta). Sukan suun tulee olla lähempänä nilkkaa kuin polvea.
3) Shortsit sopivan löysät ja pitkät. Ei kuitenkaan caprit tai piraattihousut. Väri valkoinen tai musta.
4) Paita (yksivärinen) hillityllä kuviolla tai kuosilla, joka mätsää värikartallaan shortseihin, sukkiin ja kenkiin. Neonvärit kielletty kaikissa muodoissaan. Samoin sarjakuva-, bändi- ja kerrastopaidat.
5) Hikinauhoja 2-3 kpl, joista yksi lyöntikäden ranteessa on pakollinen. Valinnan mukaan toiseen ranteeseen tai otsalle loput. Tai molempiin. Semileveä hikipanta tyyliin Mardy Fish on bueno, ole varovainen kapean kanssa, sillä vain harvat ovat siinä onnistuneet. Bandanat ok vain, jos niskan solmujämät eivät heilu tuulessa/lyödessä. Ranteeseen ennemmin leveät a la Ivan Lendl, kuin kapeat a la Björn Borg.

Nyt jäänkin odottelemaan vaatevalmistajien lähetyksiä tulevan vuoden mallistoista. Kokoni on muuten M ja kengän koko siinä 42-43 (esim. Adidas UK 10 on aika ok). Kiitos oikein paljon.