Toiset puolivälierät pelataan tänään! Tästä taas ennakot!
Andy Murray vs. Kei Nishikori
Jos illan odotetuin kamppailu Juan Martin del Potron ja Stan Wawrinkan välillä on hurjaa voimatennistä, niin tässä parissa esiin nousee hieman shakkimaisemmat otteet. Molemmat osaa toki lyödä kovaakin, mutta tiettyä shakkimaista siirtelyä on luvassa tämän parin kohtaamisessa.
Andy Murray on ollut tämän kesän ylivoimaisesti paras pelaaja. Taskussa on Wimbledonin ja Rion olympialaisten mestaruudet, enkä olisi ollenkaan yllättynyt, etteikö taskusta löytyisi sunnuntain jälkeen vielä US Openinkin mestaruus. Mies pelaa uransa parasta tennistä juuri nyt ja vaikka muutama vaikea hetki on tässä turnauksessa tullutkin, niin kovin uhattuna mies ei ole vielä ollut. Peli on ajoittain suorastaan loisteliasta, josta viimeisimpänä saatiin näyte ottelussa Grigor Dimitrovia vastaan. Murrayn pelistä on vaikea löytää heikkoa kohtaa mihin iskeä.
Tämä tekee Kei Nishikorin urakasta juuri siksi niin haastavan. Kun lisäksi miehen peli perustuu suurelta osin samoihin vahvuuksiin kuin Murraylla, niin haaste on tällä kertaa maksimaalinen. Täytyy ikään kuin roikkua mukana ja kytätä Murrayn mahdollista heikkoa hetkeä johon iskeä. Monipuolinen pelaaminen Murrayn liikuttelun ja aggressiivisen hyökkäämisen keinoin pitänee Murrayn ottelussa lähietäisyydellä, mutta vähän hankala on hahmottaa, millä japanilainen voisi hurjakuntoista, motivoitunutta ja nälkäistä Murrayta isommin tässä kohtaa horjuttaa.
Vain huono Murray voi tänään hävitä Nishikorille. Sitä ei kuitenkaan nähdä ja sitkeä Nishikori joutuu taipumaan erin 3-0.
Juan Martin del Potro vs. Stan Wawrinka
Bang, bang ja vielä kerran bang! Odotettavissa isoa lyömistä. Todella isoa lyömistä. Harmi, että tämä ottelu on yöottelu ja herkku jää monelta varmaankin väliin. Tässä voi kuitenkin olla klassikon ainekset, joten tallennukset ja jälkilähetykset tulille!
Kun kaksi tourin painavinta lyöjää kohtaa, on varmaa, että kumpikin pyrkii paukuttamaan toista ulos ottelusta. Jossain vaiheessa on kuitenkin selvää, että toisen täytyy hieman taipua ja mukautua enemmän kuin toisen. Tähän pitkälti tämä ottelu ratkeaakin. Kumpikaan pelaajista ei ole erityisen mestarillinen puolustaja, joten parempi ja tasalaatuisempi hyökkääjä on ottelun voittaja. Näiden pelaajien plan b:llä ei tätä ottelua voiteta.
Juan Martin del Potro on saanut pelinsä upeaa kuntoon ja lähtee minun papereissani pienenä ennakkosuosikkina tähän otteluun. Pitkän sairasloman aikana ja jonkin verran yhä ranteen riivaama mies on joutunut päivittämään peliään. Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että del Potro on monipuolistanut peliään. Ei tarvitse olla aivan tulessa, että oma peli toimisi. Rystypuolen heikkous kämmeneen verrattuna on vielä ilmeinen, mutta lisääntynyt alakierteen käyttö on tuonut sopivan ripauksen myös malttia muuten niin aggressiiviseen peliin.
Syöttö ja kämmen ovat kuitenkin entisensä. Mielestäni ei ole suurempaa pelotetta tämän hetken miestenniksessä kuin del Potron kämmen. Wawrinkan tulee olla erityisen varovainen, ettei Delpon kämmenelle jää voimattomia tai lantion korkeudelle pomppaavia namuja, joita argentiinalainen suorastaan rakastaa lämäillä ympäri kenttää. Niistä moukareista löytyy hurja tulivoima sekä kaikki lyöntisuunnat ja mikä pahinta ne lähtevät myös juoksusta. Argentiinalaisen kämmenkrossi juoksusta on puhunut tässäkin turnauksessa monta kertaa ja tehnyt tuhoisaa jälkeä. Pelkkä ajatus siitä saa monet pelkäämään hyökkäämistä del Potron kämmenpuolelle, vaikka se olisi kuinka auki.
Stan Wawrinkakin on edennyt tässä turnauksessa melko vakuuttavasti. Pitkästä aikaa pelaamisessa on jotain järkeä. Edelleen näyttää tulevan huonoja, jopa haluttoman oloisia hetkiä, mutta pääsääntöisesti ja pitkästä aikaa mies näyttää jopa nälkäiseltä. Pelihuumori on ollut välillä jopa masentavaa ja aiheuttanut ihmetystä ainakin omalla kotisohvallani. Monesti on tullut viimeisen vuoden aikana tosiaan pohdittua, että mikä on, kun ei miestä vaan kiinnosta.
Nyt vaikuttaisi kuitenkin siltä, että mies on nyt tosimielellä liikkeellä, joten tästä saataneen aikaan huima taistelu. Stanin rysty peittoaa Delpon kevyesti voimassa ja monipuolisuudessaan, joten uskon, että argentiinalaisen rystypainotuksella sveitsiläinen tätä tehtävää lähtee ratkomaan. Painava rysty hyvällä suorahkolla latauksella pitää peruspallon lisäksi ilkeän matalana, johon pitkän argentiinalaisen on vaikea keksiä muuta kuin alakierreratkaisuja. Jos nämä jäävät lyhyiksi tai leijoiksi, on niiden päälle mukavaa rakentaa tappopaikkoja. Kaiken ajan ottaminen Delpolta pois on äärimmäisen tärkeää.
Silti päässä kytee edelleen ajatus, että Delpo on nälkäisempi, keskittyneempi, tasaisempi ja lopulta myös parempi. Stanin pelihuumori ei välttämättä ole vieläkään aivan sitä, mitä uuden Grand Slam-turnauksen voittajalta vaaditaan, varsinkin jos ja kun argentiinalainen saa isoimman vaihteen päälle.
Del Potro jatkaa erin 3-1.
07/09/2016
06/09/2016
Ennakko: Puolivälierät I, US Open 2016
Ennakot illan ja ensi yön puolivälieriin tulevat tässä!
Gael Monfils vs. Lucas Pouille
Ranskalaisparin kohtaaminen, jonka lähtökohdat otteluun eivät turnauskuormituksen osalta voisi olla juurikaan epätasaisemmat. Gael Monfils seilaa edelleen ilman erätappioita, kun taas Rafael Nadalin edelliskierroksella tiputtanut Lucas Pouille on pelannut nyt kolmessa ottelussa peräkkäin täydet viisi erää ja turnauksen avauskierroksellakin neljä erää. On hurja ero pelaako viikon sisään 12 vai 19 erää.
Gael Monfilsin kaavio on vastaavasti tasoittunut hurjasti, kun etukäteen ajateltuna ne isoimmat karikot Milos Raonicin ja Rafael Nadalin muodossa tippuivat pois jo aiemmin ja vastassa on ollut enemmän tai vähemmän kevyemmän sarjan pelureita. Ja kun vastaan astelee nyt jo väkisinkin väsynyt Pouille, voi olla, että polku kohti seminaalia tulee olemaan lopulta harvinaisen kivuton.
Gael Monfils vs. Lucas Pouille
Ranskalaisparin kohtaaminen, jonka lähtökohdat otteluun eivät turnauskuormituksen osalta voisi olla juurikaan epätasaisemmat. Gael Monfils seilaa edelleen ilman erätappioita, kun taas Rafael Nadalin edelliskierroksella tiputtanut Lucas Pouille on pelannut nyt kolmessa ottelussa peräkkäin täydet viisi erää ja turnauksen avauskierroksellakin neljä erää. On hurja ero pelaako viikon sisään 12 vai 19 erää.
Gael Monfilsin kaavio on vastaavasti tasoittunut hurjasti, kun etukäteen ajateltuna ne isoimmat karikot Milos Raonicin ja Rafael Nadalin muodossa tippuivat pois jo aiemmin ja vastassa on ollut enemmän tai vähemmän kevyemmän sarjan pelureita. Ja kun vastaan astelee nyt jo väkisinkin väsynyt Pouille, voi olla, että polku kohti seminaalia tulee olemaan lopulta harvinaisen kivuton.
Toki odotin Pouillen olevan liian väsynyt jo edellisessä ottelussaan Nadalia vastaan ja hyytyvän viimeistään matsin edetessä, mutta näin ei lopulta käynyt. Pouille pystyi viemään matsia omilla ehdoillaan pitkiä aikoja, eikä järjettömiä palloralleja päässyt syntymään. Pelit ratkeavatkin nykyisin usein niihin alle viiden lyönnin palloihin, mutta tästä joku toinen kerta.
Pouillen pelissä on hurja määrä luonnollista painoa lyöntien letkeyden ja eteenpäin virtaavan energian ansiosta. Varsinkin miehen rentoa kahden käden rystyä tuli ihailtua Nadal-ottelussa erityisen paljon. Kun sekä rystyltä, että myös kämmeneltä löytyy lyöntisuunnat joka suuntaan, on mies varsin hankala vastus kaikille ja pomminvarma top10-pelaaja tulevina vuosina. Syöttö on toimiessaan lähes loistelias, mutta ykkössyötön onnistumisprosentti jätti paljon toivomisen varaa Nadal-ottelussa.
Hyvän syöttämisen päälle miehen olisi puolivälieräasä pystyttävä rakentamaan hyvää ja monipuolista koko kentän peliä, jota nähtiin paljon Nadalia vastaan. Hän sai työnnettyä painavilla peruslyönneillään Nadalin todella kauas takarajasta ja samaa vaaditaan Monfilsia vastaan. Sieltä ei saa lyötyä juurikaan läpi, eikä avattua kulmia vastustajan liikutteluun. Pelillisesti tämä on tänään aivan välttämätöntä, varsinkin kun kroppa on väsynyt. Se on jo toinen asia, jaksaako Pouille enää tätä raakaa duunia vai meneekö homma huonontuneen liikkeen ja tasapainon tuloksena kiireessä räiskimiseksi.
Huonosti ei pelaa, eikä ole pelannut Monfilskaan. Takana on upea kovien kenttien kausi ja uusi valmentajakuvio Good to Great-akatemian kanssa on tuonut peliin tarvittavaa piristystä ja voi hyvinkin olla, että miehestä tulee vielä Stan Wawrinkan tavoin hyvästä suuri pelaaja. On tullut ikään kuin aika, ja tässä tapauksessa jopa korkein aika, ottaa miehen lahjakkuus kokonaisvaltaisesti käyttöön.
Turnauksen osalta mies on vielä tuore ja jaksaa tarvittaessa nuorta ranskalaista pidempään. Varmin tapa voittaa onkin fysiikan kautta pitämällä pallot turvallisella marginaalilla painavina, joihin Pouille pystyy iskemään vain ison riskin kautta. Monfilsin takavuosien perisynti, ajoittainen passiivisuus, jopa ajoittainen tuuppaaminen ja kultainen noutaminen on periaatteessa valttia nyt. Tämä on kuitenkin lyhytnäköistä, sillä semifinaalissa olisi oltava edelleen teräskunnossa.
Uudempi versio Monfilsista on kuitenkin aiempaa fokusoituneempi ja mielestäni myös jonkin verran aggressiivisempi. Ajoittain mies vielä tyytyy tutkailemaan ja passailemaan, mutta pääosin peli on terävöitynyt. Rento tyyli kohdistuu lähinnä hyvään fiilikseen kentällä ja liiallisesta kikkailusta on fokus siirtynyt pisteiden tekemiseen ja käytännössä siis voittamiseen. Syöttö ja peruslyönnit ovat hyvällä tasolla ja tarvittaessa jopa moukaroivat vastustajaa. Puolustuspeli ohituksineen on ollut aina hyvää ja mikäli Pouille ei väsyneenä valmistele hyökkäyksiään kunnolla, niin Monfils nauttii jälleen kevyemmän iltapalan New Yorkissa.
Pouillen pelissä on hurja määrä luonnollista painoa lyöntien letkeyden ja eteenpäin virtaavan energian ansiosta. Varsinkin miehen rentoa kahden käden rystyä tuli ihailtua Nadal-ottelussa erityisen paljon. Kun sekä rystyltä, että myös kämmeneltä löytyy lyöntisuunnat joka suuntaan, on mies varsin hankala vastus kaikille ja pomminvarma top10-pelaaja tulevina vuosina. Syöttö on toimiessaan lähes loistelias, mutta ykkössyötön onnistumisprosentti jätti paljon toivomisen varaa Nadal-ottelussa.
Hyvän syöttämisen päälle miehen olisi puolivälieräasä pystyttävä rakentamaan hyvää ja monipuolista koko kentän peliä, jota nähtiin paljon Nadalia vastaan. Hän sai työnnettyä painavilla peruslyönneillään Nadalin todella kauas takarajasta ja samaa vaaditaan Monfilsia vastaan. Sieltä ei saa lyötyä juurikaan läpi, eikä avattua kulmia vastustajan liikutteluun. Pelillisesti tämä on tänään aivan välttämätöntä, varsinkin kun kroppa on väsynyt. Se on jo toinen asia, jaksaako Pouille enää tätä raakaa duunia vai meneekö homma huonontuneen liikkeen ja tasapainon tuloksena kiireessä räiskimiseksi.
Huonosti ei pelaa, eikä ole pelannut Monfilskaan. Takana on upea kovien kenttien kausi ja uusi valmentajakuvio Good to Great-akatemian kanssa on tuonut peliin tarvittavaa piristystä ja voi hyvinkin olla, että miehestä tulee vielä Stan Wawrinkan tavoin hyvästä suuri pelaaja. On tullut ikään kuin aika, ja tässä tapauksessa jopa korkein aika, ottaa miehen lahjakkuus kokonaisvaltaisesti käyttöön.
Turnauksen osalta mies on vielä tuore ja jaksaa tarvittaessa nuorta ranskalaista pidempään. Varmin tapa voittaa onkin fysiikan kautta pitämällä pallot turvallisella marginaalilla painavina, joihin Pouille pystyy iskemään vain ison riskin kautta. Monfilsin takavuosien perisynti, ajoittainen passiivisuus, jopa ajoittainen tuuppaaminen ja kultainen noutaminen on periaatteessa valttia nyt. Tämä on kuitenkin lyhytnäköistä, sillä semifinaalissa olisi oltava edelleen teräskunnossa.
Uudempi versio Monfilsista on kuitenkin aiempaa fokusoituneempi ja mielestäni myös jonkin verran aggressiivisempi. Ajoittain mies vielä tyytyy tutkailemaan ja passailemaan, mutta pääosin peli on terävöitynyt. Rento tyyli kohdistuu lähinnä hyvään fiilikseen kentällä ja liiallisesta kikkailusta on fokus siirtynyt pisteiden tekemiseen ja käytännössä siis voittamiseen. Syöttö ja peruslyönnit ovat hyvällä tasolla ja tarvittaessa jopa moukaroivat vastustajaa. Puolustuspeli ohituksineen on ollut aina hyvää ja mikäli Pouille ei väsyneenä valmistele hyökkäyksiään kunnolla, niin Monfils nauttii jälleen kevyemmän iltapalan New Yorkissa.
Monfils vie 3-0.
Novak Djokovic vs. Jo-Wilfried Tsonga
Iltamatsina, Suomessa siis yömatsina, pelataan Novak Djokovicin ja vielä yhden ranskalaisen, Jo-Wilfried Tsongan, välinen puolivälierä. Etukäteen ajatellen tämä vaikuttaa puolivälierien tylsimmältä ottelulta, sillä en millään jaksa uskoa Tsongan pelin kestävän nousukuntoa osoittaneen Djokovicin mankelissa.
Turnaukseen rannevammaisena tullut Djokovic on saanut ranteelleen kovasti kaivattua lepoa lähes kahden kierroksen verran, kun Jiri Vesely ei lähtenyt toisella kierroksella edes viivalle ja Mikhail Youzhni heitti pyyhkeen kehään kolmannen kierroksen ensimmäisessä erässä. Neljännen kierroksen esitys Kyle Edmundia vastaan ei jättänyt oikeastaan mitään arvailujen varaan, vaan mies lanasi jo tuttuun tyyliinsä, mikä tietää kaikille muille hurjaa haastetta. Miehen kunto alkaa lähestyä piikkiään. On toki jonkinlainen kysymysmerkki, miten miehen peli kulkee tai se ranne kestää, jos ja kun serbiä päästään kunnolla testaamaan.
Ensimmäinen testi voi toki olla jopa Tsonga, sillä periaatteessa hänellä on tulivoimaa ja peli-ideaakin, jolla Djokovic voisi kaatua. On hyvä syöttö ja sen päälle rakentuva kämmenpommi, jota serbikin kyllä tottelee, mutta miehen rystypuoli ei kestä tässä vertailussa päivänvaloa. Sitä ei tee myöskään hänen mentaalinen valmiutensa haastaa Djokovicin kaltaista kärkinimeä näin kovassa paikassa. Ellei Tsonga saa kaivettua ykköspeliään esiin, jolla voisi ampua serbiä ulos ottelusta tai ainakin riepotella miestä laajalla säteellä ympäri kenttää, niin on tosiaan vaikea nähdä tässä isompia menestysmahdollisuuksia ranskalaiselle.
Djokovic kääntänee kipeästä tukikädestään huolimatta peliä rystykrosseilla Tsongan rystylle ja iskee sen saamattomuuteen armotta. Paras vastalääke kovaan hyökkäykseen on vielä kovempi hyökkäys ja tällä serbi on usein yllättänyt. Jotenkin näkisin, että ensi yönä hän ei pitkään aio kentällä viihtyä ja vie tämän nopeaan tahtiin 3-0.
Novak Djokovic vs. Jo-Wilfried Tsonga
Iltamatsina, Suomessa siis yömatsina, pelataan Novak Djokovicin ja vielä yhden ranskalaisen, Jo-Wilfried Tsongan, välinen puolivälierä. Etukäteen ajatellen tämä vaikuttaa puolivälierien tylsimmältä ottelulta, sillä en millään jaksa uskoa Tsongan pelin kestävän nousukuntoa osoittaneen Djokovicin mankelissa.
Turnaukseen rannevammaisena tullut Djokovic on saanut ranteelleen kovasti kaivattua lepoa lähes kahden kierroksen verran, kun Jiri Vesely ei lähtenyt toisella kierroksella edes viivalle ja Mikhail Youzhni heitti pyyhkeen kehään kolmannen kierroksen ensimmäisessä erässä. Neljännen kierroksen esitys Kyle Edmundia vastaan ei jättänyt oikeastaan mitään arvailujen varaan, vaan mies lanasi jo tuttuun tyyliinsä, mikä tietää kaikille muille hurjaa haastetta. Miehen kunto alkaa lähestyä piikkiään. On toki jonkinlainen kysymysmerkki, miten miehen peli kulkee tai se ranne kestää, jos ja kun serbiä päästään kunnolla testaamaan.
Ensimmäinen testi voi toki olla jopa Tsonga, sillä periaatteessa hänellä on tulivoimaa ja peli-ideaakin, jolla Djokovic voisi kaatua. On hyvä syöttö ja sen päälle rakentuva kämmenpommi, jota serbikin kyllä tottelee, mutta miehen rystypuoli ei kestä tässä vertailussa päivänvaloa. Sitä ei tee myöskään hänen mentaalinen valmiutensa haastaa Djokovicin kaltaista kärkinimeä näin kovassa paikassa. Ellei Tsonga saa kaivettua ykköspeliään esiin, jolla voisi ampua serbiä ulos ottelusta tai ainakin riepotella miestä laajalla säteellä ympäri kenttää, niin on tosiaan vaikea nähdä tässä isompia menestysmahdollisuuksia ranskalaiselle.
Djokovic kääntänee kipeästä tukikädestään huolimatta peliä rystykrosseilla Tsongan rystylle ja iskee sen saamattomuuteen armotta. Paras vastalääke kovaan hyökkäykseen on vielä kovempi hyökkäys ja tällä serbi on usein yllättänyt. Jotenkin näkisin, että ensi yönä hän ei pitkään aio kentällä viihtyä ja vie tämän nopeaan tahtiin 3-0.
01/09/2016
Reality check I, US Open 2016
Ensimmäiset kierrokset ovat nyt US Openissa takana ja on ensimmäisen yhteenvedon paikka. Otetaan käsittelyyn suosikit turnausvoiton näkökulmasta.
Novak Djokovic:
Miksi voittaa: On pelannut tänä kesänä kärkimiehistä vähiten, joten on tuorein jaloin liikkeellä. Toisen kierroksen luovutusvoitto säästi kipeätä rannetta, jalkoja ja energiaa entisestään. Peli on hakenut uomiaan kesällä, mutta pienikin parannus nostaa pelitason melko hurjaksi. Voittaa usein vähän huonommallakin pelillä. On henkisesti niskan päällä melkein kaikkia, mutta aivan erityisesti Rafael Nadalia sekä Andy Murrayta, vastaan. On pelillisesti altavastaajan asemassa oikeastaan vain Juan Martin del Potroa vastaan, jonka on finaaliin päästäkseen selätettävä todennäköisesti mm. Andy Murray.
Miksi ei voita: Peli ei ole vielä aivan tapissa itseluottamuksesta puhumattakaan. Pitkästä aikaa moni voi realistisesti haaveilla Djokovicin voittamisesta. Luovutusvoitto toi lepoa, mutta vei matsituntumaa. Ensimmäinen tosipaikka voi olla liian kova testi. Rannevamman vakavuus selviää kovemmissa peleissä, mutta jos ranne ei ole terve, rystystä katoaa liikaa tehoja turnausvoittoa ajatellen. Jos ja kun kovin suorittaminen ja voittaminen tällä erää ohi, voi kokea yllättävän kovaa painetta voittamisesta. Moni muu on paljon nälkäisempi.
Andy Murray
Miksi voittaa: Itseluottamus on pelin ohella timanttisessa kunnossa. Kuumat olosuhteet eivät ole ongelma Murraylle. Sitkeys ja hurja puolustus ovat kivenkovaa ja vastustajalta vaaditaan oman pelin ylittämistä jatkuvasti, jossa riskit virheineen kasvavat. Nopeat kentät on kuin tehty Murrayn pelille, vaikkei varsinainen pommittaja olekaan. Kontraavat puolustukset ja hyökkäykset pitävät yllä kovaa perustempoa ja monipuolinen pelaaminen niin hyökkäämisessä ja puolustamisessa luo vastustajalle tietynlaista rytmittömyyttä.
Miksi ei voita: Novak Djokovic ja Rafael Nadal ovat vielä turnauksessa mukana. Kovan paikan voitot tästä kaksikosta ovat olleet menneinä vuosina harvassa.
Rafael Nadal:
Miksi voittaa: Vaikuttaa saaneen entistä mojoaan sekä rentouttaan takaisin ja on tehnyt itsestään kesän aikana taas hyvin vaikeasti voitettavan. Uskaltaa pelata rohkeammin kuin pitkään aikaan ja on käyttänyt jo alkukierroksilla paljon ja tappavasti muun muassa kämmentään pitkin linjaa, joka on aina ollut syötön ohella yksi parhaista itseluottamusmittareita Nadalin pelissä. Liikkuu myös kevyemmän oloisesti kuin pitkään aikaan ja lyöntien laadussa on nyt tasaisuutta ja painoa aiempaa enemmän. Syötön monipuolisuus ja painavuus tuo jopa suoria pisteitä. Saanut selkeästi lisävirtaa olympialaisista, mutta varsinkin Djokovicin vaikeuksista. Uskoo pitkästä aikaa aidosti jopa Grand Slam-voiton mahdollisuuteen ja on aloittanut hyvin, eikä ns. "hae peliään", kuten takavuosina alkukierroksilla.
Miksi ei voita: Novak Djokovic edelleen mukana turnauksessa. Kestääkö vire ja/tai ranne loppuun saakka? Lyöntikäden oikutteleva ranne ei kuulosta hyvältä. Jännittääkö sittenkin vielä liikaa tärkeillä hetkillä?
Marin Cilic:
Miksi voittaa: Pelaa tällä hetkellä kuin pari vuotta sitten voittaessaan. Sai pelin tuolloin järkyttävään iskuun viimeisissä matseissaan, mutta on käytännössä jo nyt siinä iskussa. Tällä pelillä turnauksen isoin mörkö kaikille del Potron ohella.
Miksi ei voita: Pelaa tällä hetkellä kuin pari vuotta sitten voittaessaan. Sai pelin tuolloin järkyttävään iskuun viimeisissä matseissaan, mutta on käytännössä jo nyt siinä iskussa. Kestääkö peli loppuun saakka? Lisäksi ison miehen kuumuuskestävyys pitkässä turnauksessa arvoitus. Isoihin peleihin tulisi päästä minimaalisella kuormalla.
Juan Martin del Potro:
Miksi voittaa: Paras peli on parhainta mitä olemassa. Jos peli pysyy kasassa, muut joutuvat mukautumaan Delpon peliin eikä toisinpäin. Kaikki tottelevat tätä voimaa.
Miksi ei voita: On kova yhtälö hypätä näin äkkiä pitkältä breikiltä ehdottomalle huipulle. Turnauskestävyys kahden viikon Grand Slamissä ei ole vielä paras mahdollinen ja pelitapa ei juuri salli notkahduksia terävyydessä. Iso mies, vaikka olisikin kuumuuteen tottunut argentiinalainen, saattaa hyytyä enemmän tai vähemmän tässä kuumuudessa, vai mitä Milos Raonic?
29/08/2016
US Open-kilpailu Topspinin facebookissa!
US Openin kunniaksi Tenniskoulu Topspin järjestää kisan, jonka palkintona valmennustunti vain Sinulle ja/tai kavereillesi!
Käy tsekkaamassa ja osallistu!
Ennakko: US Open 2016
Kauden viimeinen Grand Slam eli US Open paketoi tämän vuoden suurkisat. Tässä ennakko, olkaa hyvä!
Vuosi, josta piti tulla yksi yksipuolisimmista tennisvuosista, sai lopulta käänteensä heti Ranskan avointen jälkeen, kun Novak Djokovicin kone alkoi yskiä, enkä usko, että US Open tuo helpotusta.
Kauden jälkimmäinen puolisko ei ole alkanut serbille hyvin. Oli taustalla ongelmia ja vammoja tai ei, niin asiat eivät ole edenneet serbin suunnittelemalla tavalla. Suurten saavutusten jälkeen, kuten Nole Slamin sekä Roland Garrosin valloituksen, serbin henkinen tankki on ollut varmasti täysin tyhjä. On ehkä ollut vaikea löytää uutta motivaatiota ja jos myös ongelmat kentän ulkopuolella pitävät paikkansa, niin dippi suoritustasossa ei ole yllätys.
Kun tähän lisätään miehen olympialaisissa kokema tyrmäystappio Juan Martin del Potrolle melko lailla pihalle lyötynä, on varmaa, että itseluottamuskaan ei ole nyt paras mahdollinen. Nämä ovat aina niitä tappioita, joihin kulminoituu lopulta yllättävän paljon. Aivan samaa sarjaa kuin vaikkapa Roger Federerin ensimmäinen tappio aikoinaan Rafael Nadalille Wimbledonissa tai Nadalin tappio Stan Wawrinkalle Australian finaalissa muutama vuosi sitten. Vaikka molemmat ovat ottaneet suurvoittoja vielä näiden jälkeenkin, niin jotain näissä menee aina rikki. Pelaaja ikään kuin herää unestaan ja tajuaa olevansa kuolevainen. Niin myös Novak Djokovic.
Jos miehen esiin nostama rannevamma ei ole pelkkää paineenpoistoa ison kisan alla vaan täyttä totta, voidaan mies laskea tässä vaiheessa pois kisan voittotaistelusta. Kukaan ei voita kipeällä ranteella Grand Slamiä. Rysty oletettavasti sakkaa siis serbilläkin.
Kisan suurin suosikki onkin Andy Murray, joka ratsastaa hurjalla itseluottamuksella juuri nyt. Cincinnatin finaalitappio olympialaisista väsyneenä Marin Cilicille saattoi jättää nälkää ja poistaa "pisinputkisitäjatätä"-paineita sopivasti juuri ennen Openia. Ehdottomasti siis kisan suurin suosikki.
Tosiaan, Marin Cilic ja uran ensimmäinen Masters-voitto Openin alle toi uskoa kesällä valmentajaakin vaihtaneelle kroatialaiselle. Lisäksi hyvät muistot parin vuoden takaa tuovat vanhalle mestarille varmasti positiivista energiaa. Cilicillä on tänäkin vuonna mahdollisuus mennä todella pitkälle, ehkä jopa voittoon saakka.
Hienon paluun takaisin huipulle tehnyt Juan Martin del Potro on pelaaja, jota koko porukka pelkää kuitenkin ehkä eniten. Miehen isoin peli on toimiessaan niin hurjaa, että sillä kaatuu kaikki New Yorkissa. Mutta. Miehen otteissa saattaa esiintyä ailahtelua, joten vaaran paikkoja ovat erityisesti ne vähän pienemmät ottelut alkukierroksilla. Toisella viikolla mies on hurjan vaarallinen, ellei alla ole isoa kuormaa.
Rafael Nadalin kaavio näyttää sopivan haastavalta alusta asti ja jos mies rakentaa hyvän Rion päälle myös hyvää Openia, niin mahdollisuudet ovat semifinaalin tuntumassa riippuen toki kovasti Djokovicin tilanteesta. Serbin kohtaaminen välierässä on liian paha nykyisin, mutta kenen tahansa muun ei sitä välttämättä ole. Taisteluilme on löytynyt ja Nadal on toisella viikolla usein paha. Ainakin hankala voitettava, vaikka peli ei olisikaan tapissa. Isompi menestys vaatii kuitenkin sitä, että mies pelaa rohkeasti heti turnauksen alusta saakka ja syöttää erityisen hyvin. Lyönti ei saa jäädä lyhyeksi tai joku alkukierrosten pommittaja tulee lyömään espanjalaisen ulos.
Kaavion alapuolelta voidaan nostaa vielä olympialaiset skipannut Milos Raonic. Wimbledonin finaali antaa uskoa tekemiseen, mutta edelleen se vaikein viimeinen aita on ylittämättä. Peli jää hieman liian monotoniseksi tulitukseksi, johon parhaat pystyvät lopulta mukautumaan. En millään usko, että se voitto tulisi vielä Openissakaan, sillä kovakuntoisia tähtiä on vieläkin liikaa edessä. Muiden hiipumisten varassa siis edelleen.
Näin käy:
Puolivälierät:
Djokovic vs Cilic
Nadal vs Raonic
Del Potro vs Kyrgios
Murray vs Nishikori
Välierät:
Cilic vs Nadal
Del Potro vs Murray
Finaali:
Cilic vs Murray
Voittaja:
Murray.
16/08/2016
Ennakko: Cincinnati Masters 2016
Heti olympialaisten perään alkaa loppukiri kohti US Openia ja tällä viikolla pelaajien tiukassa ohjelmassa on vuorossa Cincinnatin Masters. Tässä ennakko, joka on siis muutaman päivän harhainen Riosta johtuen!
Olympialaisten tapaan myös Cincinnati kärsii jonkin verran poisjäänneistä. Roger Federer laittoi pillit tältä vuodelta pussiin jo ennen Rioa ja Novak Djokovic ilmoitti jonkinasteisesta loukkaantumisesta Rion yllätystappion jälkeen. Juan Martin del Potro puolestaan ei olisi ilman karsintoja tai villiä korttia olisi mahtunut edes mukaan, joten väsyneelle argentiinalaiselle lepo tulee varmasti sopivaan paikkaan. Openiin kun on aikaa enää parisen viikkoa.
Toki moni huippupelaaja on Cincinnatiin myös löytänyt. Jopa Rion menestyjistä on suuri osa ainakin paikalla ja näillä näkymin myös viivalla. Hieman skeptinen kuitenkin heidän pelaamisen suhteen tällä viikolla kuitenkin olen. Tässä mielessä paikalla voittotaistelun suhteen onkin hieman kahden kierroksen väkeä: Rion väsyttämiä ja viime viikolla levänneitä pelureita.
Jälkimmäiselle porukalle tarjotaankin nyt oivaa paikkaa hakea hyvää viikkoa ja Masters-voittoa sopivasti US Openin alle. Tähän joukkoon kuuluvat mm. Milos Raonic, Stan Wawrinka, Nick Kyrgios ja jossain määrin jopa Tomas Berdych. Heistä oikeastaan kaikilla on sopiva kaavio nyt hyvään tulokseen ja uskonkin, että joku heistä viikon päätteeksi voittajaksi kruunataan.
Todennäköisimpänä heistä pidän Raonicia, jolla on selkeästi ollut hieman make-or-break kauden makua. Hyviä tuloksia läpi vuoden, mutta terävin piikki tällä tasolla antaa yhä odotuttaa. Myös muut tuosta porukasta saattavat näyttää tällä viikolla. Stanin seuraava piikki voi osua jo tänne tai sitten Openiin.
Rion porukka Andy Murrayn, Rafael Nadalin ja Kei Nishikorin johdolla tuskin taistelee mitalisijoituksista Cincinnatissa. Uskon heidän ottavan tämän viikon "treenin" kannalta ja vähän katselevan mitä tuleman pitää. Isoin fokus on varmasti jo suunnattu New Yorkiin.
Näillä siis mennään tämä viikko:
Puolivälierät:
Murray vs. Goffin
Raonic vs. Monfils
Berdych vs. Kyrgios
Tsonga vs. Wawrinka
Semifinaalit:
Murray vs. Raonic
Berdych vs. Wawrinka
Finaali:
Raonic vs. Wawrinka
Voittaja:
Raonic.
Jälkipelit: Rion Olympialaiset 2016
Palataan vielä hetkeksi olympialaisiin, vaikka Cincinnatin Masters on jo hyvällä alulla. Ennakko siihen tulossa pikapuoliin tähän perään.
Mutta siis, olipa hienot tennikset tarjolla Riosta! Kerrassaan upeita otteluita, tarinoita ja draamaa! Tämä siitäkin huolimatta, että miesten puolella voittaja ei ollut varsinkaan Novak Djokovicin tippumisen jälkeen mikään yllätys.
Naisten mestari sen sijaan oli sitä. Aivan mahdottomasti en Rionkaan kohdalla naisten otteluita seurannut, mutta Monica Puigin otteita oli varsinkin finaalissa hieno seurata. Ennakkoluulonta peliä ja nimekkäämmän pelurin tiukkaa haastamista on aina hieno seurata. Sekä tietysti niitä vilpittömiä onnen- ja riemuntunteita, kun olympiaunelma toteutuu.
Koko turnauksen ajan vaikuttikin siltä, että olympiahenki elää edelleen erittäin vahvana tennispelaajien keskuudessa ja kisat merkitsivät hyvin paljon pelaajille. Voittohetket ja pelaajien kokemat tunteet niin voittojen kuin tappioidenkin hetkillä, tuntuivat välillä kosteutena jopa omissa silmäkulmissa, ei ainoastaan pelaajien. En ihan äkkiä muista tilannetta, jossa sekä hävinnyt, että voittava pelaaja kyynelehtisivät vuolaasti ottelun jälkeen, kuten kävi Juan Martin del Potron ja Djokovicin välisessä, ensimmäisen kierroksen, ottelussa.
Novak Djokovicille kisa oli tosiaan karmea pettymys. Mies oli varmasti asettanut tämän kisan ja kirkkaimman mitalin yhdeksi kauden päätavoitteistaan, mutta lopulta kisat menivät tuloksellisesti täysin penkin alle, kun nelinpelikään ei tuonut minkäänlaista menestystä. Tappio del Potrolle oli karvas, mutta toisaalta argentiinalainen pelasi yhden elämänsä matseista, joka onkin samalla erittäin kova ehdokas tämän vuoden otteluksi. Siinä mielessä serbin ei ole syytä painaa päätä puskaan. Se oli hieno ottelu, jossa ei annettu tuumaakaan periksi ja jonka ratkaisi pääosin onnistuneet suoritukset, eivätkä niinkään kaverin virheet. Del Potro käytti paikkansa ja oli muutenkin aavistuksen edellä tekemisessään kuin ehkä aavistuksen jännittynyt Djokovic.
Del Potron paluu ehdottomalle huipulle onkin Rion kisojen parasta antia, sillä tätä on odotettu pitkään ja hartaasti. On todella sydäntälämmittävää nähdä miehen onnistuvan lukuisten ranneoperaatioiden ja pitkän tauon jälkeen. Nähdyissä onnenkyyneleissä oli niin paljon työtä ja tuskaa takana, että mies todella ansaitsi hopeansa. Tuskin maltan odottaa US Openia, sillä on kutkuttavaa nähdä, mihin mies pystyy New Yorkissa.
Andy Murray oli kuitenkin lopulta se olympialaistenniksen suurin nimi ja onnistuja. Mies ratsastaa hurjassa voittoputkessa ja on ottanut seuraavan askeleen eteenpäin varsinkin henkisesti. Miehestä huokuu itseluottamus, joka konkretisoituu pelien tärkeimmillä hetkillä tasonnostoina, eikä niinkään notkahduksina. Peli on puolustussuuntaan lähes täydellistä ja hyökkäyskin lähtee kun paikka on, ehkä vieläpä aiempaa herkemmin. Toki esimerkiksi finaalissa mies joutui del Potron pommituksessa hurjasti puolustamaan, mutta hyvin hän onnistui myös del Potron liikuttelussa ja väsyttämään jo valmiiksi väsynyttä argentiinalaista lisää. Myös Murrayta on mielenkiintoista seurata loppukauden ajan, mihin tämä hyvä vire miestä vie. Yksi iso voitto Djokovicista voisi olla jälleen mahdollista.
Työn sankarin viitan Riosta ansaitsee Rafael Nadal. Täysi uurastus niin kaksin- kuin nelinpelikentällä maksoi itsensä takaisin kultamitalin muodossa. Toki nelinpelimenestys vei ehkä mitalin kaksinpelin puolella, mutta kultamitali maistunee erittäin hyvälle.
Jos ennen kisoja oli lukuisten poisjääntien takia huoli siitä, että olympiatennis ja sen tuoma kiima on pelaajien keskuudessa kuihtumassa, niin mielestäni se voidaan tällä erää unohtaa. Otteluissa nähtiin niin paljon tunnetta, että olympia-aatteella on selkeästi oma paikkansa huippujen keskuudessa edelleen. Se välinpitämättömyys, jota joskus näkee pelaajien otteissa jopa Grand Slameissä ja Masterseissa, loisti nyt poissaolollaan ja siis siitäkin huolimatta, että ranking-pisteet jätettiin tällä kertaa jakamatta.
Mutta siis, olipa hienot tennikset tarjolla Riosta! Kerrassaan upeita otteluita, tarinoita ja draamaa! Tämä siitäkin huolimatta, että miesten puolella voittaja ei ollut varsinkaan Novak Djokovicin tippumisen jälkeen mikään yllätys.
Naisten mestari sen sijaan oli sitä. Aivan mahdottomasti en Rionkaan kohdalla naisten otteluita seurannut, mutta Monica Puigin otteita oli varsinkin finaalissa hieno seurata. Ennakkoluulonta peliä ja nimekkäämmän pelurin tiukkaa haastamista on aina hieno seurata. Sekä tietysti niitä vilpittömiä onnen- ja riemuntunteita, kun olympiaunelma toteutuu.
Koko turnauksen ajan vaikuttikin siltä, että olympiahenki elää edelleen erittäin vahvana tennispelaajien keskuudessa ja kisat merkitsivät hyvin paljon pelaajille. Voittohetket ja pelaajien kokemat tunteet niin voittojen kuin tappioidenkin hetkillä, tuntuivat välillä kosteutena jopa omissa silmäkulmissa, ei ainoastaan pelaajien. En ihan äkkiä muista tilannetta, jossa sekä hävinnyt, että voittava pelaaja kyynelehtisivät vuolaasti ottelun jälkeen, kuten kävi Juan Martin del Potron ja Djokovicin välisessä, ensimmäisen kierroksen, ottelussa.
Novak Djokovicille kisa oli tosiaan karmea pettymys. Mies oli varmasti asettanut tämän kisan ja kirkkaimman mitalin yhdeksi kauden päätavoitteistaan, mutta lopulta kisat menivät tuloksellisesti täysin penkin alle, kun nelinpelikään ei tuonut minkäänlaista menestystä. Tappio del Potrolle oli karvas, mutta toisaalta argentiinalainen pelasi yhden elämänsä matseista, joka onkin samalla erittäin kova ehdokas tämän vuoden otteluksi. Siinä mielessä serbin ei ole syytä painaa päätä puskaan. Se oli hieno ottelu, jossa ei annettu tuumaakaan periksi ja jonka ratkaisi pääosin onnistuneet suoritukset, eivätkä niinkään kaverin virheet. Del Potro käytti paikkansa ja oli muutenkin aavistuksen edellä tekemisessään kuin ehkä aavistuksen jännittynyt Djokovic.
Del Potron paluu ehdottomalle huipulle onkin Rion kisojen parasta antia, sillä tätä on odotettu pitkään ja hartaasti. On todella sydäntälämmittävää nähdä miehen onnistuvan lukuisten ranneoperaatioiden ja pitkän tauon jälkeen. Nähdyissä onnenkyyneleissä oli niin paljon työtä ja tuskaa takana, että mies todella ansaitsi hopeansa. Tuskin maltan odottaa US Openia, sillä on kutkuttavaa nähdä, mihin mies pystyy New Yorkissa.
Andy Murray oli kuitenkin lopulta se olympialaistenniksen suurin nimi ja onnistuja. Mies ratsastaa hurjassa voittoputkessa ja on ottanut seuraavan askeleen eteenpäin varsinkin henkisesti. Miehestä huokuu itseluottamus, joka konkretisoituu pelien tärkeimmillä hetkillä tasonnostoina, eikä niinkään notkahduksina. Peli on puolustussuuntaan lähes täydellistä ja hyökkäyskin lähtee kun paikka on, ehkä vieläpä aiempaa herkemmin. Toki esimerkiksi finaalissa mies joutui del Potron pommituksessa hurjasti puolustamaan, mutta hyvin hän onnistui myös del Potron liikuttelussa ja väsyttämään jo valmiiksi väsynyttä argentiinalaista lisää. Myös Murrayta on mielenkiintoista seurata loppukauden ajan, mihin tämä hyvä vire miestä vie. Yksi iso voitto Djokovicista voisi olla jälleen mahdollista.
Työn sankarin viitan Riosta ansaitsee Rafael Nadal. Täysi uurastus niin kaksin- kuin nelinpelikentällä maksoi itsensä takaisin kultamitalin muodossa. Toki nelinpelimenestys vei ehkä mitalin kaksinpelin puolella, mutta kultamitali maistunee erittäin hyvälle.
Tapa, jolla mies pelasi esimerkiksi nelinpelin finaalissa oli niin täynnä sitä vanhaa taistelija-Nadalia, että se saattaa heijastella myös kaksinpelin otteisiin loppukaudella. Mies kannatteli nelinpelipariaan Marc Lopezia finaalin ratkaisuvaiheessa lähes täysin ja pitkään näytti jo siltä, että espanjalaispari jää hopealle, mutta taistelu ei koskaan loppunut ja palkinto oli sen mukainen. Kaksinpelit päättyivät kahteen tappioon del Potroa ja Kei Nishikoria vastaan, mutta alla oli tosiaan jopa Nadalin mittapuulla järkyttävä määrä tennistä, varsinkin kun treeniä oli alla kaksi viikkoa ja taukoa yli kaksi kuukautta. Tappioista huolimatta positiivinen lopputulema kokonaisuudessaan. Isossa kuvassa on kuitenkin edelleen vaikea nähdä Nadalin jaloissa isoa voittoa. Rystyn pituus ei ole enää ainut ongelma, vaan myös kämmen alkaa väsynein jaloin lyhentymään vuosi vuodelta. Näissä piireissä se tietää menoa.
Jos ennen kisoja oli lukuisten poisjääntien takia huoli siitä, että olympiatennis ja sen tuoma kiima on pelaajien keskuudessa kuihtumassa, niin mielestäni se voidaan tällä erää unohtaa. Otteluissa nähtiin niin paljon tunnetta, että olympia-aatteella on selkeästi oma paikkansa huippujen keskuudessa edelleen. Se välinpitämättömyys, jota joskus näkee pelaajien otteissa jopa Grand Slameissä ja Masterseissa, loisti nyt poissaolollaan ja siis siitäkin huolimatta, että ranking-pisteet jätettiin tällä kertaa jakamatta.
14/08/2016
Ennakko: Rion olympialaiset 2016, mitaliottelut
Jep jep. Jos näistä olympiakisoista jää tenniksen osalta joku muistijälki, niin se on melko varmasti Juan Martin del Potron upeat otteet turnauksessa! Kerrassaan mahtavaa peliä! Kaikkien niiden vaikeuksien jälkeen hänelle jos kenelle tämän menestyksen suo. Ottelu Novak Djokovicia vastaan oli jo hurja näyte miehen osaamisesta, mutta vähintäänkin yhtä hieno peli oli semifinaali Rafael Nadalia vastaan. Se. Oli. Ottelu.
Mutta ei auta, finaalipäivä koittaa heti tänään, eikä eilinen enää paljon paina. Paitsi ehkä jaloissa. Lauantain taistelijat del Potron ja Nadalin muodossa ovat tiukan paikan edessä sunnuntaina.
Pronssiottelu: Rafael Nadal vs. Kei Nishikori
Tosiaan, nelinpelin kultaa jo voittanut espanjalainen on pelannut melkoisen määrän tennistä viikon, mutta myös parin viime päivän, sisään. Äkkiseltään laskien mies on ollut kentällä yksistään perjantain ja lauantain aikana noin yhdeksän tuntia. Kun alla on parin kuukauden pelaamattomuus ja noin kolmen viikon jakso treeniä ja olympiapelejä, niin sen täytyy tuntua ja näkyä sunnuntain pronssiottelussa.
Haasteet eivät kuitenkaan lopu pelkkään jaksamiseen. Vastassa on sitkeä Kei Nishikori, jolla riittää nälkää ja virtaa, mutta myös peliä, jota vastaan tuorekin Nadal joutuisi vääntämään äärimmäisen rajusti voittaakseen.
Nishikori tulee hyvin suurella todennäköisyydellä seisomaan takarajan tuntumassa ja ottamaan kaiken ajan Nadalilta pois, jolloin tämä joutuu kiireessä ja väsynein jaloin sutimaan lyöntejään vähän sinne päin. Painoa täytyisi saada lyöntiin rajusti lisää, jotta pallot eivät jää täysin namuiksi japanilaiselle, mutta Nadalin jalat eivät ole olleet ilman tätä kuormaakaan enää entisellään. Lyönti menee usein taaksepäin nojailuksi ja ylöspäin nosteluksi, jolloin Nishikori pääsee ohjailemaan ja riepottelemaan espanjalaista tuhoisasti ja tuloksena voi olla jopa teurastus. Vain Nadalin hurja taistelutahto ja mitalinälkä voi tasoittaa pelin säädylliseksi.
Nishikori ottaa pronssia luvuin 6-2, 6-4.
Loppuottelu: Andy Murray vs. Juan Martin del Potro
Vähän samankaltainen asetelma on finaalissakin. Del Potron fysiikkaa on koeteltu rajusti jo tähän mennessä, eikä asetelma helpotu finaalissakaan. Haaste on itse asiassa melko lailla maksimaalinen nyt, sillä Andy Murray on peleineen sekä fysiikkoineen erittäin hurjassa kunnossa, vaikka otteluissa ennen semifinaalia pientä toivomisen varaa olikin.
Niin tai näin, Andy finaalissa on valmis juoksemaan vaikka kuuhun ja se jo yksinään nostaa del Potron vaatimustason todella korkealle. Ehkä jopa liian korkealle.
Jos del Potro pääsi semifinaalissa iskemään Nadalin lyhyehköihin yläkierteisiin todella tappavia kämmeniään, ei finaalin peruspelissä tule aivan samankaltaista palloa. Välipalapallot ja suoranaiset namut keskikenttään puuttuvut lähes täysin. Andyn peruslyönti on lisäksi suorempaa, ja painavampaa ahdistettunakin, jolloin pomppu jää matalammaksi ja del Potron marginaalit käyvät ahtaammiksi. Riskiä on pakko ottaa enemmän ja se kostautuu usein virheinä.
Kun alla on vielä tosiaan hurja fyysinen kuorma, niin pieni räiskimisen vaara miehen yllä edelleen leijuu. Voittaakseen argentiinalaisen on siitä huolimatta tulitettava kaikkialta. Pitkät pallot Andyn kanssa ovat tuhoon tuomittuja, sillä siinä myllyssä iso mies katkeaa varmasti.
Mutta ei auta, finaalipäivä koittaa heti tänään, eikä eilinen enää paljon paina. Paitsi ehkä jaloissa. Lauantain taistelijat del Potron ja Nadalin muodossa ovat tiukan paikan edessä sunnuntaina.
Pronssiottelu: Rafael Nadal vs. Kei Nishikori
Tosiaan, nelinpelin kultaa jo voittanut espanjalainen on pelannut melkoisen määrän tennistä viikon, mutta myös parin viime päivän, sisään. Äkkiseltään laskien mies on ollut kentällä yksistään perjantain ja lauantain aikana noin yhdeksän tuntia. Kun alla on parin kuukauden pelaamattomuus ja noin kolmen viikon jakso treeniä ja olympiapelejä, niin sen täytyy tuntua ja näkyä sunnuntain pronssiottelussa.
Haasteet eivät kuitenkaan lopu pelkkään jaksamiseen. Vastassa on sitkeä Kei Nishikori, jolla riittää nälkää ja virtaa, mutta myös peliä, jota vastaan tuorekin Nadal joutuisi vääntämään äärimmäisen rajusti voittaakseen.
Nishikori tulee hyvin suurella todennäköisyydellä seisomaan takarajan tuntumassa ja ottamaan kaiken ajan Nadalilta pois, jolloin tämä joutuu kiireessä ja väsynein jaloin sutimaan lyöntejään vähän sinne päin. Painoa täytyisi saada lyöntiin rajusti lisää, jotta pallot eivät jää täysin namuiksi japanilaiselle, mutta Nadalin jalat eivät ole olleet ilman tätä kuormaakaan enää entisellään. Lyönti menee usein taaksepäin nojailuksi ja ylöspäin nosteluksi, jolloin Nishikori pääsee ohjailemaan ja riepottelemaan espanjalaista tuhoisasti ja tuloksena voi olla jopa teurastus. Vain Nadalin hurja taistelutahto ja mitalinälkä voi tasoittaa pelin säädylliseksi.
Nishikori ottaa pronssia luvuin 6-2, 6-4.
Loppuottelu: Andy Murray vs. Juan Martin del Potro
Vähän samankaltainen asetelma on finaalissakin. Del Potron fysiikkaa on koeteltu rajusti jo tähän mennessä, eikä asetelma helpotu finaalissakaan. Haaste on itse asiassa melko lailla maksimaalinen nyt, sillä Andy Murray on peleineen sekä fysiikkoineen erittäin hurjassa kunnossa, vaikka otteluissa ennen semifinaalia pientä toivomisen varaa olikin.
Niin tai näin, Andy finaalissa on valmis juoksemaan vaikka kuuhun ja se jo yksinään nostaa del Potron vaatimustason todella korkealle. Ehkä jopa liian korkealle.
Jos del Potro pääsi semifinaalissa iskemään Nadalin lyhyehköihin yläkierteisiin todella tappavia kämmeniään, ei finaalin peruspelissä tule aivan samankaltaista palloa. Välipalapallot ja suoranaiset namut keskikenttään puuttuvut lähes täysin. Andyn peruslyönti on lisäksi suorempaa, ja painavampaa ahdistettunakin, jolloin pomppu jää matalammaksi ja del Potron marginaalit käyvät ahtaammiksi. Riskiä on pakko ottaa enemmän ja se kostautuu usein virheinä.
Kun alla on vielä tosiaan hurja fyysinen kuorma, niin pieni räiskimisen vaara miehen yllä edelleen leijuu. Voittaakseen argentiinalaisen on siitä huolimatta tulitettava kaikkialta. Pitkät pallot Andyn kanssa ovat tuhoon tuomittuja, sillä siinä myllyssä iso mies katkeaa varmasti.
Mahdollisuudet makaavatkin siinä, että hyvällä ja rauhallisella tekemisellä mies voi pommittaakin Andyä ulos ottelusta. Kaikki lähtee vahvasta syöttämisestä, jonka päälle mies voi Andyn loistavasta palautuksesta huolimatta yrittää rakentaa kakkos- tai kolmoslyönnin tappopaikkaa. Jos sitä ei tule, miehen tulee moukaroida niin painavasti, että tappopaikan todennäköisyys kasvaa lyönti lyönniltä.
Isoin vaikeus finaalissa vastustaja poislukien se fakta, että finaalin voittoon vaaditaan kolme erää. Murrayn tasaisuus ja sitkeys on pitkässä juoksussa niin tappavaa, että vaikea nähdä Del Potron riemukulun jatkuvan enää finaalissa. Jos Andy pääsee alussa eräjohtoon, on ilmassa jo ratkaisun makua.
Isoin vaikeus finaalissa vastustaja poislukien se fakta, että finaalin voittoon vaaditaan kolme erää. Murrayn tasaisuus ja sitkeys on pitkässä juoksussa niin tappavaa, että vaikea nähdä Del Potron riemukulun jatkuvan enää finaalissa. Jos Andy pääsee alussa eräjohtoon, on ilmassa jo ratkaisun makua.
Hieno tuhkimotarina ei siis aivan saa kliimaksiaan ja Murray on toistamiseen olympiavoittaja erin 3-0 (7-5, 7-6, 6-3).
13/08/2016
Ennakko: Rion olympialaiset 2016, semifinaalit
Olympiaturnaus on edennyt nyt jo semifinaalivaiheeseen. Tässä ennakot!
Nishikorin täytyykin olla koko ajan aktiivinen ja haettava ratkaisuja. Pitkissä palloissa Andy lienee tämän hetken pelaajista varmin, joten sille tielle ei japanilaisen kannata lähteä. Aktiivinen ja monipuolinen takakenttäpeli oikea-aikaisilla nousuilla tuettuna voisi olla mahdollisuuksien rajoissa toimivaa.
Harmi vaan, että myös Murray taitaa tuon pelin ja jopa paremmin kuin Nishikori. Kun siihen lisätään tämän hetken hurjin puolustus ja Murrayn parantunut syöttöpeli, on yksinkertaisesti vaikea nähdä Murrayn lipsuvan tässä.
Murray finaaliin 6-4, 6-3.
Rafael Nadal vs. Juan Martin del Potro
Kahden ties monennettako comebackia tekevän pelaajan kohtaaminen olympialaisten semifinaalissa saa kyynisimmänkin tennisihmisen pomminvarmasti syttymään tähän otteluun. Molemmilla pelaajilla on ollut hurjat loukkaantumishistoriansa, joten tulevat mitaliottelut maistuvat varmasti molemmille. Voisikin väittää, että nälkää riittää.
Ottelu on monelta kantilta suorastaan herkullinen. Kumpikin tietää mahdollisuutensa, mutta pelaajien tähänastinen fyysinen kuorma ja sen vaikutus peliin tulee varmasti näkymään ottelussa.
Nadalin viime päivien pelimäärät ovat olleet päätyyn saakka menneiden nelinpelienkin myötä hurjat ottaen huomioon, että mies on omien sanojensa mukaan treenannut ja pelannut nyt noin kolme viikkoa. Toki eilinen olympiakulta nelurissa ruokkii varmasti myös kaksinpeliä poistaen samalla sopivasti menestyspainetta. Jännittävä nähdä, onko Nadal vapautuneempi kuin aiemmilla kierroksilla.
Del Potro on puolestaan pelannut pitkästä aikaa näin paljon ja jo puolivälierässä näytti vähän siltä, että kolmas erä olisi saattanut olla isolle miehelle liikaa. Sinne saakka ei kuitenkaan menty, joten täysin tyhjällä tankilla mies tuskin vielä on.
Taistelu saattaa kuitenkin kulminoitua juuri tähän. Jos Nadal saa väännettyä matsin ensimmäisen tunnin aikana fyysiseksi, on hänellä väsyneenäkin hyvät mahdollisuudet finaaliin. Jos taas del Potro saa pidettyä oman pommituksensa tasaisen varmana, saattaa finaalipaikka hyvinkin olla argentiinalaisen ulottuvilla.
Nadal selvitti omassa kvartsissaan jo yhden pommittajan brasilialaisvasuri Thomaz Belluccin muodossa ja juuri tuo pommituksen murtaminen isohkoa miestä liikuttelemalla käänsi ottelun lopulta Nadalille. Samaa vaaditaan siis nyt. Liikkeen lisääntyessä isot miehet väsyvät välillä nopeastikin ja lyönnit lähtevät yhä heikommista asennoista, jolloin iso peli saattaa mennä roiskimiseksi.
Del Potro täytyykin keskittyä oman pelinsä eheyteen ja hakea pelin painopistettä kämmenelleen. Sitä vastassa on Nadalin ratkaisukyvyttömämpi rysty, mutta toisaalta ikävän matalaksi jäävä slice, johon del Potron pitää iskeä astetta varovaisemmin välttääkseen virheitä. Jos pallot jäävät lantion seudulle, niin se tietää kyllä menoa Nadalille. Argentiinalaisen on hyökättävä kämmeneltä paljon myös pitkin linjaa ja pakotettava Nadal hurjalla voimalla nostelemaan kämmentään ylöspäin, jonka perään del Potro voi sitten tulla eteenpäin ja pistää pallot poikki kentän sisäpuolelta tai jopa verkolta.
Nadalinkin on haettava pelin painopistettä kämmenelle, josta on hyvä kuormittaa del Potron heikompaa rystypuolta. Rystyn yläkierre on lisääntynyt, mutta edelleen del Potro joutuu slaissaamaan paljon, jota Nadal ei voi jättää hyödyntämättä. Tilanne suorastaan huutaa Nadalin myllyä, jos del Potro vain passaa rystyltään.
Tiukka taistelu on siis tulossa ja veikkaan, että Nadal saa käännettyä lopulta tämänkin lukemin 2-6, 7-5, 6-3.
Andy Murray vs. Kei Nishikori
Kova taistelu on tulossa myös toisesta semifinaalista kun kolmieräisiä tahkonnet Andy Murray ja Kei Nishikori kohtaavat.
Jossain mielessä tämän ottelun kuva on selkeämpi. Molemmat muistuttavat pelillisesti hieman toisiaan, joten hyvin paljon riippuu päivän vireestä. Hyvänä päivänään miehistä parempi Andy Murray on samoin asein iskevälle Nishikorille liian ikävä vastus, mutta toisaalta Andyn vire ei ole edelliskierroksilla vakuuttanut. Kahdessa viime ottelussaan mies on ollut breikillä ratkaisuerää jäljessä. Tarvittaessa mies on toki löytänyt uuden tason, jolta virheitä on lähes mahdoton kaivaa.
Nishikorin täytyykin olla koko ajan aktiivinen ja haettava ratkaisuja. Pitkissä palloissa Andy lienee tämän hetken pelaajista varmin, joten sille tielle ei japanilaisen kannata lähteä. Aktiivinen ja monipuolinen takakenttäpeli oikea-aikaisilla nousuilla tuettuna voisi olla mahdollisuuksien rajoissa toimivaa.
Harmi vaan, että myös Murray taitaa tuon pelin ja jopa paremmin kuin Nishikori. Kun siihen lisätään tämän hetken hurjin puolustus ja Murrayn parantunut syöttöpeli, on yksinkertaisesti vaikea nähdä Murrayn lipsuvan tässä.
Murray finaaliin 6-4, 6-3.
06/08/2016
Ennakko: Rion Olympialaiset 2016
Olympiatennis on jälleen täällä! Lukuisten poisjääntien värittämä Rion turnaus ei vesity, sillä olympiamitalin arvostus on edelleen kova tennispiireissäkin. Paikalle saapuneista kärkinimistä moni haluaa menestyä juuri olympialaisissa, vaikka ranking-pisteitä ei tällä kertaa jaossa olekaan.
Novak Djokovic hakee Riosta luonnollisesti kruunua kaudelleen sekä myös uralleen ja on myöntänyt tämän olevan kauden päätavoite. Andy Murraylle hallitsevana mestarina voiton puolustaminen on kunnia-asia ja pelin toimiessa motivaatiota riittää. Rafael Nadalin ties monesko paluu osuu sopivasti juuri olympialaisiin, eikä Lontoon kisojen kaltainen poissaolo tullut loukkaantumisista huolimatta tällä kertaa enää mieleenkään, vaan mies kisaa jopa kolmessa (!!!) sarjassa.
Kaavio on mielenkiintoinen, vaikka kärkinimet tähän 64 pelaajan kaavioon omille paikoilleen ilman aikaisia kohtaamisia asettuvatkin. Kun kisassa on vähän kahden kerroksen väen makua, avaa se haastajille, paras kolmesta -systeemillä finaalia lukuun ottamatta pelattaessa, oman yllätysmahdollisuutensa. Pelin "hakemisaika" tavallaan puuttuu ja hereillä on oltava heti. Hidas aloitus voi kostautua karusti.
Erityisen mielenkiintoista nähdä, miten esimerkiksi juuri Nadal ja Murray kisan avaavat. Nadalilla ottelu tulee olemaan ensimmäinen sitten toukokuun, eikä Murraykaan ole kisapeliä pelannut sitten voittoisan Wimbledonin. Kaksikko on treenannut olympialaisiin yhdessä Mallorcalla ja nähtäväksi jääkin, onko Andyn loistovire Wimbledonin voiton jäljiltä tuonut vai vienyt Nadalin itseluottamusta.
Molemmilla arpaonni kaavion suhteen oli armollinen. Varsinkin Nadalilla on mahdollisuudet melkein heittämällä mitalipeleihin, olettaen toki, että mies on tosiaan terve, eikä loukkaa itseään monissa otteluissaan.
Hyvästä arpaonnesta ei aivan voida kuitenkaan puhua Djokovicin kohdalla, sillä ensimmäisellä kierroksella vastaan tulee Lontoon olympialaisten pronssiottelussa Nolen kaatanut Juan Martin del Potro. Toki argentiinalainen hakee vielä itseään ja peliään, mutta painajainenhan hän on kenelle tahansa, jos pommitus toimii syötön ja kämmenen muodossa. Del Potron hyvä flow ja Djokovicin pieni jännitys voisi muodostaa tästä hurjan taistelun heti kisan kärkeen.
Serbin valmistautuminen meni Torontossa kuitenkin täysin nappiin jälleen yhden Masters-voiton myötä ja senkin varjolla hän on tietysti suuri mestarisuosikki. Lempialusta tuo varmasti itsevarmuutta lisää, joten vähän "nyt tai ei koskaan"-fiilis tässä on. Toki se voi tuoda myös painetta, kuten pitkään kestänyt Ranskan valloituskin osoitti. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että akut on nyt ladattu, nälkää riittää ja mies olisi valmis rullaamaan voittoon saakka.
Suurin uhka lieneekin hyvän vireen löytänyt Andy Murray, jolla saattaa hyvänä päivänään sittenkin olla eväät kaiken muun paitsi tietysti yliluonnollisen Djokovicin lyömiseen. Näillä paineilla Djokovic tuskin kuitenkaan on sitä. Andyllä ei hallitsevana olympiavoittajana menestymispainetta näissä ympyröissä enää luonnollisesti ole.
Näillä mennään:
Puolivälierät:
Djokovic vs. Tsonga
Nadal vs. Goffin
Nishikori vs. Monfils
Murray vs. Ferrer
Välierät:
Djokovic vs. Nadal
Murray vs. Nishikori
Pronssiottelu:
Nadal vs. Nishikori
Pronssia:
Nishikori
Loppuottelu:
Djokovic vs. Murray
Hopeaa:
Djokovic
Kultaa:
Murray.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)