Ennakko: Madrid 2017

Jos blogini olisi kymmenvuotias, niin nyt olisi hyvä hetki kaivaa joku yhtä vanha ennakko esiin ja mennä sillä. No, vitsit sikseen, mutta kun kautta on kolmannes takana ja suurimpien kisojen voittoja napsii vain ja ainoastaan kaksikko Roger Federer ja Rafael Nadal, niin onhan tämä jo vähän koomista. Onneksi sentään jotkut ovat vanhentuneet ja eläköityneet, jotta tilalle on saatu nippu uusia pelureita. Tässä Madridin ennakko!

Tosiaan, Nadal on näyttänyt kotikamarallaan, ja tässä yhteydessä siis massalla, jälleen tai pitkästä aikaa entisiä kynsiään vai pitäisikö sanoa hampaitaan, sillä massapokaalit keräävät nyt kovalla tahdilla espanjalaisen hampaanjälkiä. 

Meno on ollut ajoittain hurjaa ja jälki sen myötä vakuuttavaa. Toistaiseksi Nadal on hävinnyt tämän kauden massoilla vasta yhden erän ja senkin ehkä aavistuksen ruosteisessa massa-avauksessaan Kyle Edmundia vastaan Monte Carlossa. 

Vaikka vire on kova, täytyy muistaa, että vastassa ei ole vielä ollut Novak Djokoviciä, Andy Murrayta, Roger Federeriä tai Stan Wawrinkaa, joilla jossain määrin aseet, kyvykkyydet ja päätä niistää Nadalia myös massalla. Merkillepantavaa on ollut kuitenkin se, kuinka Nadal on niputtanut Monten ja Barcelonan turnausvoitoissa mm. Dominic Thiemin, Alexander Zverevin ja David Goffinin, joista kuka tahansa voi voittaa massalla kenet tahansa.

Nadal on pelillisesti ollut lähes entisellään, sillä kämmenkierto ja sen käytön laajuus on hurjalla tasolla. Peliä on ollut jälleen erittäin vaikea kääntää Nadalin rystylle ja espanjalainen onkin päässyt riehumaan lähes entisaikojen tasoisella kämmenmyllyllä rystynurkastaan. Vielä kämmen ei ihan jatkuvalla syötöllä samoihin stratosfääreihin yllä, mutta parhaimmillaan se on sitä jo ollut. 

Olisikin hurjaa veikata jotain muuta kuin Nadalia mestariksi, mutta Madridin massaolosuhteet ovat ajoittain olleet Nadalille ne vaikeimmat. Pallo lentää Madridissa pelipaikan korkeuden takia nopeammin ja ollaan siis hieman jopa hallimaisissa olosuhteissa, joka tuo ylimääräistä kiirettä espanjalaisen tekemiseen. Alusta on toki sama, mutta siihen on syynsä, miksi Nadal ei ole voittanut suosikkijoukkueensa Real Madridin kotikaupungissa kymmentä kertaa vaan "vain" neljästi.

Nadalin tämänvuotiseen kaavioon mahtuu monta vaaran paikkaa lähtien ensimmäisen ottelun Fabio Fogninistä. Sen jälkeen mahdollisesti Nick Kyrgios, David Goffin, Novak Djokovic ja finaali vielä siihen päälle. Kuulostaa vähän hurjalta nyt vanhalle Nadalille, sillä jo Fognini tai Kyrgios voivat intoutuessaan ampua tässä nopeudessa Nadalin ulos kentältä. 

Lisäksi mietityttää, että kannattako Nadalin pelata itseään nyt jo tukkoon kun kauden päätavoitteeseen Roland Garrosiin on vajaa kuukausi aikaa. Tähän mennessä pelejä on kertynyt kuitenkin lähes maksimimäärä koko kausi huomioiden. Väliin ennen Garrosia mahtuu vielä olosuhteiltaankin samankaltaisempi Rooman turnaus ja siis heti ensi viikolla, joka sinällään palvelisi myös Garrosia paremmin. Väliturnauksen makua siis Madridissa, mutta toki jos kulkee, niin mikäs siinä.

Sitten meillä on tapaus Djokovic. Tiiminsä viime viikolla irtisanonut serbi hakee motivaatiotaan nyt jonkin aikaa omin voimin. Tämä voi olla tervetullut muuvi ennenkuin syöksykierre syvenee entistä rajummaksi. Jotain oli tehtävä, sillä huonompaa ajanjaksoa on kohta kutakuinkin vuosi takana. 

Suurin nälkä on serbiltä tällä erää kaikonnut ja sen löytäminen voi olla vaikeaa. Täytyy muistaa, että sekä Nadal ja Roger Federer ovat olleet vastaavassa tilanteessa. 

Erittäin mielenkiintoinen pelaaja Djokovic siis Madridissa. Uskallusta pelata rohkeammin kaivataan kovasti lisää. Ei voi vain roikkua ja odottaa kaverin virhettä. Siksi olikin hienoa ja virkistävää nähdä mm. David Goffinin aktiivisn pelin voitto Monte Carlossa Djokovicistä, sillä tämän turvalliset marginaalit ja passiivisuus antoivat kaikki aloitteet Goffinille, jonka peli ja pää kesti käyttää annetut paikat. 

Sikäli muuten mielenkiintoista, että isossa kuvassa Djokovicin peliin tuli ja siitä katosi käytännössä se aggressiivisuus ja hyökkäys, jolla Grand Slamejä lähes liukuhihnalta voitettiin, Boris Beckerin myötä. Vaikka saksalaista kuinka etukäteen epäiltiin, niin mentorina Boris lienee ollut mitä parhain valinta Djokovicille. Työsarkaa voisi saksalaisella olla myös monen muun tiimissä.

Mutta siis, otetaanpa vähän rohkeampi linjaus tällä kertaa ja laitetaanpa kristallipallo nyt tällaiseen asentoon:

Puolivälierät:

Murray vs. Thiem

Carreno Busta vs. Verdasco

Goffin vs. Fognini

Ramos-Vinolas vs. Djokovic

Välierät:

Thiem vs. Verdasco

Goffin vs. Djokovic

Finaali:

Thiem vs. Djokovic

Voittaja:

Thiem.

Ennakko: Monte Carlo 2017

Pääsiäisen herkuttelun jälkeen olo on kirjaimellisesti sellainen, että voidaan puhua massakauden avauksesta myös kotisohvilla. Virallisesti se avataan kuitenkin Monte Carlon tennisklubilla tällä viikolla, joten tässä ennakkoa!

Niin, edessä todellakin on vajaa kaksi kuukautta massakautta ja ennakkoon ajateltuna tulossa on yksi herkullisimmista punaisen murskan kausista moniin vuosiin, kenenkään vire ei massan näkökulmasta Monte Carloon saapuessa ole mitenkään ylivertainen.

Roger Federer skippaa tämän vaiheen kaudesta ymmärrettävästi kokonaan Ranskan avoimia lukuun ottamatta, mikä ei tullut isona yllätyksenä varmasti kenellekään. Päätähtäin on nyt Wimbledonissa, jonka mestari haluaa voittaa vielä kerran kenties enemmän kuin mitään muuta. Turha riskeerata kroppaa raaoilla massaväännöillä nyt. 

Rafael Nadalin alkukausi on monista kovien kenttien finaalitappioista huolimatta ollut lupaava ja kun nyt siirrytään hänen parhaalle alustalleen, ovat odotukset kovemmat kuin vuosiin. Edelleenkin otteissa on kuitenkin ollut tietynlaista heiluntaa niin henkisesti kuin pelillisestikin, joten todistettavaa riittää massallakin. Tämä voi tietysti tuoda painetta, jonka prosessointi olisi hyvä hoitaa voittamalla pois. 

Voittaminen olisikin espanjalaiselle nyt äärettömän tärkeää. Ranskaa ajatellen ja oikeantasoista itseluottamusta sanoisin, että joku näistä massa-Masterseista hänen on aivan pakko voittaa, mieluiten vaikkapa kaksi. Ilman armotonta tappaja-nadalia Nadal ei Roland Garrosia enää voita. "Puolivaloilla" pelaava Nadal ei enää ole riittävä peloite kenellekään. 

Monte Carlosta hän hakee jo kymmenettä mestaruutta, mutta kaavio on luonnollisesti massallakin nykyisin haastava. Samalla puolen ja tarkemmin semifinaalikurssilla löytyy mahdollisesti se pahin kaski eli Novak Djokovic, jonka paluusta Davis Cupin kautta massalle olikin jo edellispostauksessa puhetta. Toteutuessaan tuo olisi tietysti herkullinen kohtaaminen, joten toivotaan parasta, että tämä taistelu saataisiin nähdä jo tällä viikolla. Heikosta alkukaudestaan huolimatta väittäisin, että kotikylässään pelaavan Djokovicin aiheuttamat haavat ovat espanjalaiselle ehdottomasti ne kivuliaimmat, sillä niitä on tullut myös kovassa paikassa massalla. Henkiset suoritustasot tuossa ottelussa kertoisivat paljon tästä asetelmasta.

Andy Murray teki viime viikolla pikaisen paluun Federerin vieraana Sveitsissä 'Match for Africa'-näytösottelussa halliolosuhteissa (!), jonka Federer melko kliinisesti voitti. Vaikka ottelussa oli monilta osin läpsyttelyn makua, ei Murrayn syöttäminen kyynärpäävamman jäljiltä vakuuttanut. Hurjasti saa skotti kakkossyöttöään parantaa, ettei häntä teurasteta Monte Carlon massoilla pystyyn. Vähän onkin sellainen kutina, että myös Andyn seuraava iso tähtäin on Wimbledonissa. Massakauteen tuskin on ladattu isompia menestyspaineita. Kaavio ei ole alussa pahin mahdollinen, mutta yllätystappion vaara on vahvasti läsnä alusta saakka. 

Muutenkin kaavio on tietysti täynnä mielenkiintoisia nimiä ja kysymyksiä:

- Mihin katosi upean alkukauden pelannut Grigor Dimitrov?

- Mitä Stan Wawrinka saa aikaan massalla?

- Onko Dominic Thiem pelannut itseään jo tässä, hänelle kauden tärkeimmässä, vaiheessa kautta piippuun?

- Mitä tekee Marrakechin massakisan juuri voittanut Borna Coric? Entä finaalissa ollut Philipp Kohlschreiber?

- ja niin edelleen ja niin edelleen...

Näihin saadaan vastauksia siis jo tällä viikolla, joten hyvää massakautta kaikille! Sipsit ja kokikset esiin!

Niin ja vielä se tärkein eli kristallipallon kajo:

Puolivälierät:

Kohlschreiber vs Coric

Wawrinka vs Tsonga

Nadal vs Dimitrov

Djokovic vs Thiem

Välierät:

Coric vs Wawrinka

Nadal vs Thiem

Finaali:

Wawrinka vs Nadal

Voittaja:

Nadal.

Novak Djokovicin paluu

Novak Djokovic teki viime viikonloppuna voitollisen paluun kentille Davis Cupin ottelussa Espanjaa vastaan. Peli oli ensimmäinen sitten Indian Wellsin, jonka jälkeen hän vetäytyi kyynärpäävammaan vedoten Miamin turnauksesta.

Ymmärrän, että Djokovic haluaa peliä alle, sillä alkuvuonna sitä ei ole liiaksi kertynyt, mutta sitä en täysin ymmärrä, että mies menee näin pian, aina hankalan kyynärpäävamman jälkeen, pelaamaan Davis Cupia, kun mikään pakko ei todellakaan ollut. 

Outoutta lisää se, että kyseinen DC-ottelu pelattiin kovilla kentillä, kun massakausi alkaa toden teolla ensi viikolla Monte Carlossa. Siitäkin huolimatta serbi halusi siis pelata nyt.

Kyynärpäävamman vakavuudesta ei sivullinen voi tietenkään muuta kuin spekuloida, mutta edelleen uskon, että henkiset vammat ovat tällä hetkellä vakavampia ja mies haki hyvää fiilistä Davis Cupin kautta. Ei siinä tietenkään mitään väärää ole, mutta vahva on se tunne, että Djokovic ei vieläkään ole sellaisessa iskussa pään osalta mihin viime vuosina on totuttu.

Maria Sharapovan paluu

Maria Sharapova palaa doping-pannastaan kilpakentille tasan kahden viikon kuluttua Stuttgartin turnauksessa ja hän tekee sen villin kortin turvin. Myös muutamat muut turnaukset ovat antamassa venäläiselle villiä korttia suoraan turnausten pääsarjoihin.

Kuulen rahan puhuvan, mutta siitä huolimatta en voi ymmärtää, miten tämä on mahdollista. Ensin huijaat, jäät kiinni, saat ja kärsit rangaistuksen, jonka jälkeen tietä takaisin huipulle tasoitellaan ja autetaan tällä tavoin. 

Miksi Sharapova ei joudu samalle viivalle esimerkiksi näihin turnauksiin karsivien pelaajien kanssa? Miten tämän annetaan mennä läpi naisten WTA-kiertueella?

Ymmärrän kyllä Sharapovan entisen pelitason, saavutukset ja ennen kaikkea markkina-arvon, mutta kuka sanoo, että pelitaidot paluun tässä vaiheessa edellyttäisivät suoraa paikkaa pääsarjassa? Tai että pahoin kolhiintunut brändi kiinnostaisi yleisöä entiseen tapaan?

Faneja Marialla varmasti vieläkin riittänee, mutta mielestäni ainut selkärankainen teko Sharapovalta olisi systemaattinen kieltäytyminen villeistä korteista ja turnausten karsintoihin osallistuminen. Arvostuksen rippeitä saisi ainakin rahtusen lisää, jos Sharapova osoittaisi aavistuksen nöyryyttä nyt.

Pelkäänpä, että sitä ei nähdä.

Henri Kontinen. Number One.

Kuva puhuu puoletaan. Upeaa, Henri! Vasurilla.com ja Tenniskoulu Topspin onnittelee!!!

Hyviä tekstejä aiheesta Urheilulehdessä ja Ylellä. Nautitaan niistäkin!

Nick Kyrgiosin taakka

Viime yönä pelattu, välittömän klassikkostatuksen saanut ottelu Roger Federerin ja Nick Kyrgiosin välillä oli kieltämättä yksi kauden parhaista ellei peräti paras. Kolme upeaa tiebreak-erää kahden tulikuuman ja huipputasoillaan yli kolme tuntia hakanneiden pelaajien välillä oli upeaa katsottavaa. Voittajaksi selviytyi jännittävien vaiheiden jälkeen Federer, mutta yhtä hyvin voittaja olisi voinut olla Kyrgios. Vai olisiko?

Ottelu oli monessa mielessä Kyrgiosille vaikea, sillä mies taisteli käytännössä kolmea vastustajaa, Federeriä, itseään ja yleisöä vastaan.

Federeriä vastaan mies taisteli urhoollisesti, eikä jäänyt periaatteessa paljoakaan jälkeen, mutta siitä huolimatta ottelu paljasti selvästi missä Kyrgios on Federeriä vielä perässä. Aloitetaan siis näistä.
Syötönpalautus on vielä liian kevyttä kauraa ainakin Federerin pommituksessa. Liian usein Kyrgios vain sutaisee palautuksensa, välillä toki hirmuaikaisin ottaen, Rogerin kenttäpuoliskolle, mutta nämä namut, leijat sekä peruspalautukset vailla isompaa tarkoitusta Federer pommitti seuraavasta lyönnistä joko läpi tai sen verran painavina, että australialainen joutui heti puolustusasemiin, eikä sieltä tätä Federeriä voiteta.

Toinen iso asia mitä Kyrgiosin tulee kehittää on miehen rysty, joka ulkoisesti muistuttaa hieman Jo-Wilfried Tsongan lyöntiä. Ihan samalla tavalla se on myös melko kykenemätön tekemään miehen pelistä riittävän tuhoisaa, sillä rystypuolelta riittävää pelotetta ei ole. Ei voiman eikä pelin viemisen kantilta katsottuna. Federerin huimasti parantunut rysty syö näitä, välillä jopa nostoja muistuttavia rystylyöntejä, välipalaksi kiertokämmenestä puhumattakaan, jota sveitsiläinen käyttää upean ja kevyen liikkeensä kautta juuri nyt erittäin paljon. Painoton tai kulmaton rystypelaaminen mahdollistaa tämän.

Kolmas pelillinen jälkeenjäänti on jatkuvan paineen luominen. Välillä australialainen passivoituu liiaksi ja peli jää tyhjästä läväyttelyn, käytännössä ison riskin, varaan. Onhan nollatilannetapot toki näyttäviä, mutta aktiivisempi peli kentän sisäpuolelta ei hyvästä tatsista huolimatta ole Federerin tasolla, ei edes lähellä. Siinä kun Kyrgios tyytyy ohjaamaan kentän sisäpuolelta puolivolleytyyppisiä lyöntejään lähinnä nurkkiin, Federer käytännössä tappaa niitä ja tarvittaessa jopa matalalta. Askel on tauon aikana keventynyt ja liike on satumaisen kevyttä. Kyrgios tappaa palloja periaatteessa vain lantion ja sitä korkeammalta tasolta ja jalkatyössä on välillä jopa laiskuutta.

Syöttö sen sijaan on jo suurelta osin vertailukelpoinen sveitsiläisen kanssa ja erityisesti kakkossyötön variaatiot aiheuttavat vastustajille hankaluuksia. Syötön nopeus vaihtelee ja välillä kakkossyöttönä tuleekin uskomattomia, ehkä jopa aavistuksen älyttömiä ykkössyöttötykityksiä.

Juuri tuossa piilee myös se henkinen taistelu itsensä kanssa, mitä tulisieluinen Kyrgios tuntuu vieläkin käyvän. Milloin vetää flow'lla ja milloin järjellä. Ei saisi olla niin, että aina näihin tilanteisiin vaaditaan aivan äärimmäistä flow'ta. Eilisessä ottelussa mies otti pariin tilanteeseen jättisuuren riskin ja oli osittain jopa näiden riskien syytä, että mies hävisi ensimmäisen erän niin kuin hävisi. Kaksoisvirhe tiebreikin lopussa on aina lahja. Varsinkin, jos sitä vetää riskillä yli kahtasataa. Samaa voisi sanoa niistä vähän tarpeettomista näytösottelulyönneistä, joita mies edelleen viljelee. Tuntuu ja näyttää hyvältä, mutta esimerkiksi Federer saa näistä vain lisävirtaa ja kuittaa tilanteet seuraavilla lyönneillään esimerkiksi ässinä kuten eilen.

Suurelta osin Kyrgios pelasi kuitenkin kypsän ottelun ja oli ottelussa hyvin mukana myös mentaalisesti. Kyrgios osoitti kovaa päätä roikkumalla taipumatta mukana, kun omissa syötöissä riitti työtä, kun samaan aikaan toinen pitää syöttöjään minuutissa. Muutama ärripurri ja jupina siellä täällä tuli kuumassa illassa molemmilta, mutta ottelun lopullista ratkaisuhetkeä Kyrgiosin pää ei enää kestänyt.

Tilanne oli kolmannen erän tiebreakissä 5-4 Kyrgiosille, jolla oli kaksi omaa syöttöä tuoda matsi himaan. Ensimmäisessä pisteessä Federerin takarajalle suuntautuneen lyönnin äänekäs katsoja huusi ulos, jolloin australialaisen paketti hajosi käytännössä siihen (What a f**k??? Shut the f**k up!!!). Tilannetta ei tietenkään pystytty enää uusimaan, joten ymmärrettävästi Kyrgios menetti malttinsa täysin, mikä ei tietenkään jo aiemmin avoimesti Kyrgiosille buuanneelle yleisölle mennyt sellaisenaan läpi. Seuraavaan pinnaan tulikin tupla, jonka perään Federer ponkaisi hyvän syötön siivittämänä finaaliin.

Tässä tullaan lopulta siihen kolmanteen taisteluun, johon Kyrgiosin on tulevina vuosina totuttava. Koskaan ei varmastikaan ole helppoa mennä pelaamaan Federeriä vastaan, joka on yleisön suurin suosikki kaikkialla, mutta asiaa ei varsinaisesti auta australialaisen taannoiset kusipäisyydet, joita yleisö ei nopealla aikataululla unohda. Ei vaikka otteet olisivat kuinka hurjia. Paras esimerkki tästä lienee Novak Djokovic nuoruusepisodeineen ja niiden tuomine vaikeuksineen ison yleisön suosioon pääsemiseksi, vaikka mies tekeekin brändikirkastusta monin eri keinoin.

Kyrgiosille tuli nyt äärimmäisen tiukassa paikassa valitettavan ikävä episodi ikävine sivumakuineen, joka maksoi tälle paljon. Mahdollisesti jopa voiton. Kyrgiosia kävi itse asiassa vähän jopa sääliksi, vaikkei sympatiat hänen edesottamuksiinsa kovin korkealla ole viime vuosina olleetkaan.
Tätä taistelua on nyt siis vain käytävä. Paras lääke taakan karistamiseksi on tietysti eilisenkaltaiset peliotteet, mutta tie on siltikin pitkä. Tulisuutta saa tietenkin olla, mutta epäurheilijamaisia episodeja tämä projekti ei enää kestä, ei yhtäkään.

Uudet mailat! (Wilson Blade 98)

Oli tullut aika. Vanhat, hyvin palvelleet Wilsonit Blade ysikasit saivat siirtyä syrjään, kun tilalle astuivat uudet ysikasibleidit. Pari sukupolvea uudempana versiona toki.

Olin pohtinut mailanvaihtoa jo tovin ja sisäkauden aikana alkoi tuntua siltä, että puhti alkoi loppua miehen ohella myös kolmisen vuotta käytössä olleista mailoista. On tiettyjä speksejä joiden kohdalla en, täälläkin dokumentoitujen käsiongelmieni vuoksi, uskalla riskeerata oikeastaan enää mitään mailavalinnassa.

Mailan jännetiheys on ehdottomasti yksi niistä. On pomminvarmaa, että 16 pysty- ja 19 poikittaisjännettä tulevat säilymään mailan spekseissä siihen asti kunnes mailat seinään naulataan.

Toinen selvä asia on mailan paino ja erityisesti jakauma. Alle 300 grammainen maila on selkeästi liian kevyt, vaikka paino olisikin kärkeen painottunut. Bladen 304 grammaa oikealla jakaumalla on vaikuttanut jo kolmen sukupolven ajan varsin sopivalta. Näiden uusien mailojen kohdalla olen kuitenkin testimielessä laittanut lisäpainoa "lyijyteipin" muodossa mailojen kehään kello kolmeen ja yhdeksään. Mailasta tulee hieman raskaampi, mutta samalla vakaampi ja lyönti tuntuu kulkevan kuin juna eteenpäin tuottaen lisäpainoa myös lyöntiin. Tämän suhteen on kuitenkin oltava tarkkana, ettei kikkailun suhteen tule ylilyöntejä, sillä en halua myöskään menettää mailan käsittelynopeutta.

Tuo pieni lisäpaino on ainakin tällä erää tuonut vain plussaa omaan peliin. Peruslyönnit tuntuvat tukevimmilta ja syötöt (suorat ja kickit) lähtevät kohdalle osuessaan rentouden saattelemana varsin mukavasti.

Kehän koko mailoissani on ollut nyt kolmien mailojen ajan tuo 98 neliötuumaa. Haussa oli tällä kertaa 100-tuumainen kehä, mutta en vain ole löytänyt käteen sopivaa. Testasin mm. Babolatin ja Headin mailoja, mutta jokin niissä ei vain istunut käteen.

Testimailojen kanssa ongelmina ovat lähes poikkeuksetta itselle sopimattomat jänteet, joilla mailasta kuin mailasta saa aivan toisenlaisen. Huono tai sanotaanko itselle sopimaton jänne pilaa hyvänkin mailan, eikä toisaalta hyväkään jänne pelasta huonoa mailaa. Sitten on vielä tietysti pari muutakin muuttujaa, kuten jännekireys, jänteen paksuus ja niin edelleen. Siitäkin huolimatta Blade on mailana aina tuntunut istuvan todella hyvin käteeni. Mailan balanssi sekä kierre- ja voimantuotto-ominaisuudet ovat käyneet nopeasti ilmi, kun mailaan olen tarttunut.

Nyt hankitut Bladet ovatkin jo kolmannet laatuaan ja toiset peräkkäin 16x19 jännetiheydellä, joten kovin suurta riskiä en tälläkään kertaa tosiaan ottanut.

Parissa sukupolvessa mailan teknologiaa on kuitenkin viety jonkin verran taas eteenpäin. Maila tuntuu uuden teknologian myötä käsiystävällisemmältä kuin edeltävät mailani ja mailan sweetspottia väitetään suuremmaksi. Osumahetki tuntuu aluksi jopa liiankin pehmeältä, mutta se on loppujen lopuksi tottumiskysymys. Käsi oppii tuntemaan kyllä osuman herkkyyden yllättävän nopeasti.

Kierrettä maila ei ihan samalla tavalla maila ei tunnu tuottavan kuin edeltävä versio (vm. 2014), joten tällä hetkellä testissä ovatkin kierreystävälliset jänteet, kuten Babolatin Pro Hurricane Tour sekä RPM Blast. Pitkään käyttämäni jänne Kirschbaumin Super Smash 1.25mm ei tunnu pitävän kireyttään tarpeeksi pitkään kovissa peleissä, joten olen samassa yhteydessä vaihtamassa myös jännettä. Mailan originaalijänne oli Wilson oma säierakenteinen polyesterijänne Sensation ja se ei todellakaan sopinut itselleni. Kierteentuotto-ominaisuudet olivat olemattomat ja voimakkaammat yläkierrelyönnit lensivät hädin tuskin verkkoon saakka. Mutta mennään jänteisiin joku toinen kerta tarkemmin.

Takana on nyt toistakymmentä tuntia uusien mailojen kanssa eri jäntein ja pakko myöntää, että tässä vaiheessa mailojen kanssa alkaa olemaan melko lailla sinut. Pientä hakemista on tosiaan ollut riittävän yläkierteen kanssa, sillä luonnostaan maila tuntuu suosivan suoraa pommitusta. Oikealla jänteellä kierrettäkin toki syntyy aivan riittävästi. Suoraa syöttöä syöttäessä tuntuu suorastaan ihanalta pommittaa palloja ylhäältä alaspäin ja nauttia vauhdin hurmasta. Lisäpainon ja oikean jänteen kanssa myös kick-syötöt vaikuttavat melko painavilta, kuten myös siis peruslyönnit. On suorastaan ihana tuntea kädessä kuinka maila tulee lyöntiin kuin juna ja kuinka osumahetken puhtaus sinkoaa palloa eteenpäin!

Ei tämä edelleenkään ole mailoista kiinni ollut, mutta kieltämättä alkaa olla taas kiva tunne kun pelivälineeseen pystyy luottamaan 100-prosenttisesti. Hinku kentille on suorastaan järjetön!

New babies! Wilson Balde 98 (16x19).

Ennakko: Miami 2017

Indian Wells päättyi sunnuntaina Roger Federerin lähes suvereeniin turnausvoittoon, joten kaikkien huulilla on kysymys jatkuuko sama meno Miamissa. Tässä ennakkoa!

Todellakin, Roger Federer tuntui vain lisäävän pelinsä kierroksia Indian Wellsissä. Ei juurikaan jäänyt arvuuttelun varaan kuka on tämän hetken kuumin pelaaja tourilla. Ottelut varsinkin Rafael Nadalia ja Stan Wawrinkaa vastaan olivat tahoillaan sellaista näytöstä muun muassa Federerin nykyrystyn kestävyydestä ja monipuolisuudesta, mutta myös hyökkäyspelin pelinopeudesta, että vastaavaa tasoa saa hakea Federerinkin historiasta varsin kaukaa. Kun väliin mahtui vielä yksi luovutuksen kautta tullut voitto, toki turnauksen ja tämän kaksikon herkullisuuden kannalta harmittavasti, Nick Kyrgiosista, niin Federer tuskin tuskailee pahemmin palautumisen kanssa.

Kentät Miamissa ovat perinteisesti olleet Indian Wellsiä nopeimmat, mikä sopii luonnollisesti Federerille hyvin, joten siinä mielessä kentät eivät tuo juuri apuja muille pelureille. Sitä saattaa tuoda toki Miamissa usein puhalteleva tuuli, sillä niin kovassa kunnossa kuin Federerin peli onkin, niin palloa hurjan aikaisin ottamalla osuman merkitys korostuu valtavasti. Pienikin tuulenvire tiputtaa pelitasoa rajusti. Tämä koskee toki kaikki muitakin.

Federerin kauden ensimmäistä kohtaamista Novak Djokovicin tai Andy Murrayn kanssa ei tulla näkemään Miamissakaan, sillä molemmat ovat vammojen vuoksi sivussa. Tämä on tietysti varsin harmillista, mutta jossain määrin jopa ennakoitavaa oikeastaan molempien osalta. Fyysinen pelitapa rajun liikkumisen ohella kuluttaa, eikä molemmat ole enää mitään teinipoikia. Viime vuosi oli molemmille varsin raskas, joten uudet madot lienevät koukussa vasta kesällä, kun Wimbledon ja US Open ovat lähempänä, varsinkin jos vammat vievät pidempään. Federerin reitille osunee jo kolmannella kierroksella kuitenkin Juan Martin del Potro ja se kuulostaa tällä hetkellä sarjaan 'pakko nähdä'. Myös mahdolliset kohtaamiset kaavion samalla puolella olevien Dominic Thiemin ja tietysti Stanin kanssa ovat sitä.

Rafael Nadal jäi tosiaan pahasti Federerin jyrän alle Indian Wellsissä ja niistä syistä kirjoittelinkin jo turnauksen aikana. Ei mennä siihen nyt siis sen enempää, mutta selvää on, että isoimmat odotukset espanjalaisen kohdalla voidaan siirtää jo massakauteen. Kaavio on haastava ja suuren suuria vaaroja tulee matkan varrella jo neljännesvälieristä lähtien Grigor Dimitrov, Milos Raonic, Kei Nishikori/Marin Cilic ja finaalissa mahdollisesti Federer. Ei kuulosta realistiselta nyt.

Stan Wawrinka yllätti varsin positiivisesti kypsällä pelillään ja henkisellä vireellään Indian Wellsissä. Federerin nopeaan tempoon ei Stanillakaan ollut vastausta, mutta otteet antavat odottaa tänäkin vuonna isoa voittoa. Lyönnit ovat kuosissa ja vaikuttaisi siltä, että viimeistään kevään massat lisäaikoineen tuovat hedelmää. Lyönnissä on voimaa rajusti takana ja lisäaggressiivisuutta tulee todennäköisesti lisää kun kenttäpositio nousee taas aavistuksen eteenpäin.

Sanoisin, että voittaja löytyy edellä mainitusta joukosta, joten näillä mennään:

Puolivälierät:
Wawrinka vs. Kyrgios
Federer vs. Thiem
Dimitrov vs. Raonic
Cuevas vs. Nishikori

Välierät:
Wawrinka vs. Federer
Dimitrov vs. Nishikori

Finaali:
Federer vs. Dimitrov

Voittaja:
Federer.

VeikkausTV ja TennisTV näyttävät turnauksen.

Miksi Federer voittaa nyt Nadalin?

Indian Wellsissä ja Australian Openissa on nähty pitkästä aikaa kahden legendan, Roger Federerin ja Rafael Nadalin, kohtaamisia. Molemmissa voiton on vienyt Roger Federer ja siihen on syynsä.

Listasin kymmenen, keskenään osittain tai vahvasti korreloivaa syytä, mikä tämän kaksikon asetelman on kääntänyt.

1) Federerin loistava vire
Federer on ollut alkukauden vireellään, yhdestä yllätystappiosta huolimatta, alkukauden paras pelaaja. Lepo on tehnyt hyvää, sillä otteet ovat olleet kerrassaan hurjia ja mies on entisaikojen kaltainen pelote kenelle tahansa juuri nyt, ikämiehenä vieläpä! Virettä ruokkinee myös sen tosiasian tiedostaminen, että muut bigfourista tai bigfivesta ovat enemmän tai vähemmän vaiheessa peliensä kanssa. Osa jopa pysyvästi, kuten juuri Nadal, jonka vire on toki parantunut viime vuosista, mutta tippunut parhaista vuosista.

Federerin on siis jatkossakin on helppoa pelata vapautuneesti kun isompaa mörköä ei juuri miltään suunnalta näytä löytyvän. Vaikka rauta on nyt kuumaa, tulee sveitsiläisen olla tarkkana kalenterinsa kanssa. Massakausi kannattanee suurelta osin rauhoittaa.

2) Federerillä oikea ja ennen kaikkea kestävä pelitapa
Federer on vihdoin pystynyt, peliään hajottamatta, toteuttamaan sitä aggressiivistä pelitapaansa, jolla Nadalin pystyy toistuvasti voittamaan. Ennen ei näin ole ollut. Tähän on auttanut erityisesti kohdat 3 ja 5.

3) Federerin rysty kestää
Nadalin Federer-taktiikan yhtenä kulmakivenä on koko uran ajan ollut sveitsiläisen rystyn painottaminen ja sen hajoaminen. Tämä ei ole tänä vuonna ainakaan kovilla kentillä toiminut. Nadal ei ole saanut eri syistä johtuen palloja pomppaamaan tarpeeksi korkealle edes kämmenpuolen krosseilaan, jotta Federer olisi joutunut lyömään rystyään vaikeasta positiosta hartialinjan tasolta. Kun lyönti jää lähes ihanteellisesti lantion tasolle, ottaa Federer lyönnin upeasti ajoissa ja laittaa siihen usein lisää vauhtia. Nadal inhoaa kiirettä ja jää tällöin kaipaamaan niitä Federerin alakierteitä, joiden kautta hän pystyisi peliä viemään. Nyt niin ei yksinkertaisesti tapahdu, kun Federerin rysty on käytännössä timanttia. Isolla mielenkiinnolla odotammekin mahdollista massakohtaamista, jos sellainenkin tällä kaudella jossain tulisi. Olisiko tämä edelleen Nadalin tapa pelata?

4) Nadalin härkäpäisyys käy kalliiksi
Nadal puskee tällä hetkellä liiaksi Federerin rystyn kautta. Uusia temppuja ei ole juurikaan nähty. Uran alkuvaiheessa kehitys ja monipuolisemmat keinot pistivät silmään, mutta nyt peli on polkenut jo vuosia paikallaan. Nadal on vaikuttanut välillä täysin aseettomalta, jos vastustajan rystypuoli on pitänyt. Vaikeuksia ovat tarjoilleet erityisesi Novak Djokovic, Stan Wawrinka, mutta myös useat vasurit, joilla Nadalin kämmenkrossia ottaa vastaan kämmen.

Edessä siintävä valmentajanvaihdos, Toni Nadalin siirtyessä takavasemmalle, ei tule hetkeäkään liian aikaisin. Vanhan koiran on opittava uusia temppuja.

5) Nadalin syöttö < Federerin syöttö
Indian Wellsissä Federer käytännössä teurasti Nadalin syöttöä, jossa ei tällä hetkellä ole tarpeeksi painoa kickin tai pommin muodossa. Sivukierrepainotus ei yksinään riitä, ei varsinkaan Federerin nykyrystylle. Jalat, lantio, yläkroppa ja hartiat on saatava paremmin syöttöön mukaan, jotta lyönti saa painoa taakseen. Nyt syöttö on lähinnä kädellä tehty sutaisu, joka jää voimattomana pörriäisenä ajoittain jopa namuksi.

Syöttö onkin isoin yksittäinen osa-alue, jossa Nadal todella rajusti Federeriä jäljessä. Kun lisätään se, ettei murtopalloja Federerin suunnasta juuri tipu, kasvaa omien syöttöjen merkitys rajusti ja pienelläkin kipsaamisella syötöstä katoavat tehot entisestään.

Sikäli hassua, että juuri syötön taso olisi Nadalin pelissä kenties helpointa kehittää, mutta mitään ei ole muutamaan vuoteen tällä saralla juuri tapahtunut.

6) Nadalin paras taso tippunut
Historiassa aina Nadal saanut parhaan pelinsä juuri Federeriä vastaan ja vain se on riittänyt voittoihin. Nyt asetelma kääntynyt päälaelleen. Federer tuntuu saavan parhaansa irti Nadalia vastaan.

7) Vanhat haamut unohtuneet
Pitkä tauko miesten välisissä kohtaamisissa on tehnyt erityisesti Federerille hyvää. Vanhat taakat ovat ikään kuin unohtuneet ja entisaikojen keinot ovat vastaavasti Nadalilta vanhentuneet. Uusia haamuja on kertynyt lähinnä Nadalille, joka lienee tällä hetkellä yhtä neuvoton kuin entisaikojen Federer Nadalia vastaan.

8) Alustat
Uran loppumetreillä menestys tulee usein sillä alustalla, joka pelaajalle on ollut luontaisesti sopivin jo uran alussa. Federer elää tällä hetkellä kovista ja nopeista alustoista, Nadal hitaista massakentistä.

9) Henkinen asetelma
Nadal tarvitsisi kipeästi ison voiton, joka rentouttaisi peliä. Hän voisi tehdä federerit esimerkiksi Roland Garrosilla. Ilman federermäistä pelaamisen rentoutta on vaikea nähdä, että Nadal saisi pelistään kaikkea irti. Edelleen miestä riivaa jonkinasteinen tiukkuus kovissa paikoissa, jolloin tekemisestä tulee väkinäistä puurtamista, kierteen määrä lisääntyy tehoja rajusti syöden ja liike näyttää kovin raskaalta. Tätä ei juuri huippuvuosina nähty.

10) Nadalin fysiikka
Espanjalaisen fysiikka ei enää riitä pitämään entistä pelitasoa yllä. Jalkojen voimantuotosta lyöntiin olen Nadalin kohdalla puhunut viime vuosien aikana useasti ja edelleen jauhan samaa, jalkojen energia suuntautuu liikaa ylös tai valuu jopa taakse, eikä sitä virtaa saa tarpeeksi eteenpäin. Paluuta entiseen ei vain ole. Varsinkin nopeilla kentillä hidastuva jalkojen liike, jättää jatkuvasti lyönnin jalkatyötä vajaaksi. Toki vain marginaalisesti, mutta huipulla nämä marginaalit ratkaisevat.

Ennakko: Indian Wells 2017

Edellisessä postauksessa tulikin jo pohdittua sitä, mihin ollaan tällä kaudella menossa, tulevaisuuteen vai sittenkin menneisyyteen?

Uuttaa suuntaa antaa mahdollisesti kauden ensimmäinen Masters-turnaus, Indian Wells, joka alkaa huomenna! Tässä ennakkoa.

Roger Federerin voittokulku pysähtyi Dubaissa yllättäen jo toisessa ottelussa Evgeni Donskoyhin. Ottelu oli kaikessa draamaattisuudessaan varsin hurja, sillä Federerin kantilta katsottuna ottelu oli periaatteessa täysin lapasessa. Ainakin kolmesti. Oli hurja johto, oli "ratkaiseva" breikki, oli matsipalloja, mutta ei, ei se vaan tullut.

Tätä tennis tietysti on. Voittaminen on joskus mestareillekin vaikeaa ja vastustajan hurjan pelin aiheuttama paine näkyy välillä väkisinkin otteissa, vaikka juuri suurvoiton ottaneena voisi kuvitella paineiden olevan minimissään, mutta eihän se tietenkään niin mene.

Niin tai näin, on suorastaan herkullista nähdä kuinka kausi tästä Federerinkin osalta jatkuu. Ikää on, joten Australian Openin kaltaisiin kuntopiikkeihin panostaminen pitkän lepojakson siivittämänä saattaa olla se todennäköisin tie mestaruuksiin jatkossakin. Niin on käynyt aikoinaan muillekin. Järkevää kisakalenteria vaaditaan nyt kaikissa kauden vaiheissa.

Indian Wellsin olosuhteet ovat aina kuumat. Kentät ovat perinteisesti olleet kiertueen hitaimpia kovia kenttiä jo pitkään, mikä tietysti jossain määrin suosii ennemmin esimerkiksi kolmikkoa Rafael Nadal, Novak Djokovic ja Andy Murray kuin vaikkapa juuri Federeriä. Tai esimerkiksi lyhyellä hallikaudella loistaneita pelureita.

Edellä mainitusta big four-kolmikostakaan kukaan ei ole aivan täydellisessä iskussaan vaikka Nadalin kaksi finaalipaikaa tai Murrayn Dubai-voitto hienoja suorituksia ovatkin.

Nadalilla suoritustasoon on löytynyt muutama taso lisää ja miehen voittamiseen vaaditaan nyt paria viime vuotta enemmän. Siltikin sanoisin, että keinot voittoon ovat edelleen entiset ja ne ovat kaikkien tiedossa. Jatkuvan kiireen ja liikkeen aiheuttaminen, hyvä syöttäminen sekä kovaa pommittaminen ovat edelleen ne keinot, jolla Nadalia saa pois tolaltaan. Paljon rystyjä jää lyönnin petraantumisesta huolimatta edelleen lyhyeksi ja jos espanjalainen ei saa lyödä rauhassa myöskään kämmentään, niin pommien nosteluksi vahvemman puolen peli usein menee. Nadalin on elintärkeää saada omat syöttönsä toimimaan monien syöttösuuntiensa kautta, sillä kuten Australian finaalissakin nähtiin, mies on välittömästi pulassa, jos syöttö jää heikoksi tai suunnaltaan arvattavaksi.

Andy Murrayn voitto Dubaissa oli totta kai loistava saavutus ja voitto on aina voitto, mutta todellista testiä ja käsitystä iskukyvystä en ainakaan itse saanut. Puhtaasti vastustajien rankingejä ajatellen (15., 29., 35., 51. ja 97.) voitto lienee yksi 500-historian "helpoimpia". Kolme erää, kauden toistaiseksi huikein tiebreak (20-18) ja järjetön määrä pelastettuja matsipalloja Philipp Kohlschreiberin kanssa kertoo edelleen kenties siitä, että Australiassa Murrayn päihittäneen Mischa Zverevin tavoin paljolti verkkopeliä pelaavien pelureiden kanssa Andy on ajoittain pahoissa ongelmissa.

Suurimpana mysteerinä pidän edelleen Djokoviciä. Peli ei ole uomissaan eikä kaikki ole myöskään kohdillaan henkisellä ja/tai fyysisellä puolella. Peli on ollut aivan liian passiivista ja mies on henkisesti täysi varjo viime vuosien kylmyydestään. Neljä mestaruutta kuuden vuoden aikana, sisältäen kolme edellisvuotta, on Indian Wellsin osalta kuitenkin paljon puhuva. Mutta jos peli ei aavikollakaan lähde kulkemaan mysteeri jatkuu, muut saavat lisää uskoa ja lumipallo kasvaa kasvamistaan. Jossain kohtaa puheet alamäestä voimistuvat entisestään.

Kaavio on serbille kerrassaan hurja. Samassa kaavion neljänneksessä on mm. Federer, Nadal, Juan Martin del Potro, Nick Kyrgios ja Alexander Zverev, joten ihan helpolla ei semifinaalipaikka kenellekään heistä irtoa. Jo del Potro kolmannella kierroksella voi olla serbin tämän hetkiselle itseluottamukselle liikaa, vaikka alla tuore voitto argentiinalaisesta onkin. Tai sitten olen jälleen täysin yössä ja miehen hyvät muistot IW:stä siivittävät serbin heittämällä neljänteen peräkkäiseen mestaruuteen.

Edellä mainittujen sankarien lisäksi katseet kohdistuvat Grigor Dimitroviin ja edellisessä postauksessa poissaolollaan loistaneeseen Stan Wawrinkaan. 

Dimitrov on pelannut upean alkukauden ja nyt olisi mitä oivallisin aika lunastaa niitä suuria odotuksia Masters-tasolla. Tämä vuosi voi olla monessa mielessä tärkeä, sillä vanha kaarti on joskus raivattava pois tieltä ja mielellään ennen kuin vuoden verran hehkutettu #nextgeneration sen tekee, sillä silloin Dimitrov on vaarassa jäädä vähän välimallin jätkäksi, kuten viime vuonna taisin miehen syvimmän laakson aikaan kirjoitellakin.

Wawrinka on jatkanut tuttua Grand Slam-voiton (US Open 2016) jälkeistä aaltoiluaan myös tänä vuonna. Australiassa semeissä, Dubaissa heti lauluun. Pelillisesti on vaikea hahmottaa, mistä moinen johtuu, mutta tuntuu siltä, kuin miehen motivaatio heittelisi joka puolelle jopa turnausten aikana. Niin upeaa kuin sveitsiläisen peli onkin, on kolikon toinen puoli haluttomuudessaan suorastaan vastenmielinen. Ehkä helpompi kaavio Indian Wellsissä saa tarvittavan määrän nälkää esiin.

Näillä kuitenkin mennään:

Puolivälierät:
Andy Murray vs. David Goffin
Stan Wawrinka vs. Dominic Thiem
Grigor Dimitrov vs. Kei Nishikori
Rafael Nadal vs. Novak Djokovic

Välierät:
Murray vs. Thiem
Dimitrov vs. Djokovic

Finaali:
Murray vs. Dimitrov

Voittaja:
Murray.