Ennakko: Us Open 2012

Vesi kielellä odotettu kauden neljäs Grand Slam -turnaus US Open on vihdoin täällä! Tässä siis blogistin ennakko, joka pusketaan nyt vaikka väkisin, tenniksellä tukkoutetun kropan kivuista ja säryistä huolimatta. Terveiset ja kiitokset vielä siis Lappeenrantaan! Eilen pelattu Alakylä Open on ehdottomasti yksi hienoimmista ja perinteisimmistä ei-virallisista kisoista, jonka tiedän. Taitaa olla myös ainoa, mutta ei anneta sen häiritä.

Sitten siihen US Openiin, jonka asetelmat olympialaisten jälkeen eivät olisi voineet olla herkullisemmat. Andy Murray otti kultaa voittamalla Roger Federerin, Juan Martin Del Potro pronssia voittamalla Novak Djokovicin ja kun toiveissa oli myös Rafael Nadalin paluu kentille Openiin mennessä, niin olisimme pitkästä aikaa saaneet Grand Slamin, jonka ennakkosuosikkeihin olisi voinut nimetä ainakin 4-5 pelaaja totutun 1-3 pelaajan sijaan. Nadalin poissaolo vesittää asetelmia kuitenkin hieman, mutta toisaalta en usko, että mies olisi tänä vuonna nähdyllä kovien kenttien pelillään US Openia ollut voittamassakaan. Miehen edellinen turnausvoittokin kovilta kentiltä on jo niinkin kaukaa kuin lokakuulta 2010 (Tokio), joten US Open olisi ollut melkoisen vaikea paikka Nadalille terveenäkin.

Vielä alkukaudesta tilanne oli Grand Slam -suosikkien suhteen yksipuolista luettavaa. Kesä kuitenkin toi tervetullutta vaihtelua voittajiin, vaikkei Roger Federer ja GS-voitto harvinainen yhdistelmä olekaan. Mutta erityisesti Andy Murrayn voitto olympialaisissa teki miesten tennikselle erittäin hyvää, oltiin skotin pelistä mitä mieltä tahansa. 

Voitto poisti sitä hurjaa henkistä taakkaa Andyn harteilta, jota tuntui kertyneen jo vähintäänkin riittävästi. Nyt kun apina on poissa selästä ja pelissä ainakin ripaus enemmän rentoutta ja rohkeutta, niin Andy lienee valmis haastamaan kärkimiehet, etunenässä Djokovicin ja Federerin, vihdoinkin myös Grand Slameissä. Olympialaisissa kaatui jo molemmat. Andyn haasteena US Openissa lienee kuitenkin se, ettei näin nopea alusta liene kaikkein otollisin hänen pelilleen, sillä joku hyvän flow'n omaava pommittaja voi paukuttaa hänet ulos ottelusta, eikä Andyn omat pommit löydä perille. Nyt täytyy olla aggressiivinen ja mielellään koko ajan. Andymaisiin passivointeihin ei ole nyt varaa. Tästä huolimatta olen melko varma, että uuden itseluottamuksen siivittämänä hän menee kuitenkin pitkälle.

Andyn kaavio ei tosin ole kaikkein ihanteellisin, sillä näitä pommittajia osuu reitille ainakin kaksi ja nämä vielä ennen semifinaaleja. Ensimmäinen todellinen haaste lienee paljon hehkuttamani Milos Raonic neljännellä kierroksella. Siinä vaiheessa Andy on kuitenkin hyvin turnauksessa sisällä ja Raonicillä lienee jo sen verran kuormaa alla, että uskon Andyyn selviytyvän tästä, varsinkin paras viidestä -ottelussa. Raonic hyytyi pahoin jo Stanislas Wawrinkalle toissa viikolla Cincinnatissa kolmessa erässä turnauksen puolivälierissä, miksei siis nyt kun ottelut pelataan pitkänä. Jo-Wilfried Tsonga puolestaan tarjoilee neljännesvälierässä omaa pommitustaan, mutta en jaksa vieläkään uskoa Tsongan tasaisuuteen, jota Andyn kaatamiseksi vaaditaan tällä hetkellä vähintäänkin järjettömästi. Välierässä vastaan astelee lähes pomminvarmasti Federer ja se lienee toteutuessaan yksi mielenkiintoisimmista ja odotetuimmista otteluista tässä turnauksessa. Palataan siihen myöhemmin, jos ja kun se toteutuu.

Federer todisti Wimbledon-voitollaan ainakin minulle, ehkä myös itselleen, että hän pystyy sittenkin niitä suurvoittojakin vielä ottamaan, eikä vain puhumaan niistä. Jotenkin näkisin, että hänen liikkeensä on ollut kesän aikana astetta terävämpää ja rysty itseluottamuksen siivittämänä parempaa kuin pitkään aikaan. Vaikka rystyyn on tullut jonkin verran lisää Federerille outoa passiivisuutta slicen muodossa, on hänen yläkierrepiiskansa toiminut kesän peleissä hyvin. Voi olla, että juuri nyt tuon rystyn sekoittamiseksi vaadittaisiin jonkun vasurin (ei minun) järjetöntä kämmenyläkierrehelvettiä. Niin tai näin, kaikkien pelaajien jotka Federerin kohtaa, on keksittävä jokin keino lyödä muun muassa siihen rystysliceen, jota hän varsinkin palautuksissaan paljon viljelee. Se tulee erittäin terävänä ja matalana, mutta ennen kaikkea myös ikävän lyhyenä. Mikäli tähän ei keinoa löydy, lävähtää Rogerilta sellainen piiska joko kämmeneltä tai rystyltä, ettei siinä ehdi kissaa sanoa kun pallo jo ohi suhisee. Syötön merkitystä ei voi Federerin kohdalla myöskään aliarvioida. Huonona päivänäänkin hän voi hyvin syöttämällä voittaa lähes kenet tahansa. Kun kaaviokin näyttää ykkössijoitetun arvolle sopivalta, niin välieriin saakka mennään auto-pilotilla. Pelikin kun on kokonaisuudessaan pelottavan kovassa kunnossa, kuten Cincinnatissä nähtiin.

Tapaus Djokovic jaksaa pohdituttaa. Monessakin mielessä. Ensinnäkin, olympialaisissa mies pelasi kaikki ottelut (6 kpl) reilun viikon sisään. Heti seuraavalla viikolla hän pelasi, vieläpä toisessa maanosassa, kaikki matsit (5 kpl) vajaan viikon sisään ja tämän jälkeen vielä Cincinnatissa kaikki ottelut (5 kpl). Tällä viikolla oli väliviikko, mutta jotenkin pistää ihmetyttämään, miten nämä kaverit jaksaa? Toinen ihmetykseni on edelleen Djokovicin pelitason heittelehtiminen. Välillä hän pelaa vielä sitä viime vuoden supertennistään, mutta välillä häntä viedään kuin märkää rättiä ja väliin vielä kaikkea tältä väliltä. Jotenkin tuntuu, että halutessaan hän on edelleen täysin omassa luokassaan, mutta jotenkin tuntuu myös siltä, että hänen on vaikea löytää motivaatiotaan. Nyt voi toki olla se hetki, että motivaatio alkaa pikkuhiljaa löytymään, sillä kovat kentät ovat kuitenkin ne hänen voileipänsä, joilta voittoa voi aina odottaa. Puolivälieriin kuitenkin heittämällä. Siellä vastaan Del Potro ja...

Suosikeiksi voi tosiaan nostaa vielä muutamia, joista Del Potro on eittämättä yksi. Toki hän voi hävitä jo ensimmäisellä kierroksella David Nalbandianiani vastaan tai puolivälierissä Djokovicia vastaan, mutta hän on kuitenkin yksi niistä pelaajista, joka voi pöljänä päivänä voittaa kenet tahansa. Lisäksi hän tietää, mitä tämän turnauksen voittaminen vaatii.

John Isner voi lisäksi olla yksi niistä, jotka yllättävät menemällä pitkälle, mutta hän taisi pelata korttinsa jo tällä viikolla Winston Salemissa voittamalla koko turnauksen. Tankin tulisi olla ääriään myöten täynnä ennen Grand Slam -turnausta, varsinkin Isnerin ja Raonicin kaltaisilla isoilla pojilla. Voittaminen ei siis aina ruoki voittamista. Isnerillä on vielä taipumusta ajautua niihin maratonmatseihin, jotka tuhoavat hänen kisansa siihen paikkaan, tuli niissä voitto tai ei.

En mielelläni laske Tomas Berdychiä enää minkään tason suosikiksi huonon pään takia, mutta pelillisesti hänellä olisi kaikki mitä suurvoittoihin kovilla kentillä vaaditaan. Nyt vaan sattui Federerin kaavioneljännes ja sen lisäksi todellinen vaara jo ensimmäiselle kierrokselle eli Belgian enkeli David Goffin. Kaksi sanaa riittää: no chance.

Mielenkiintoinen turnaus on siis tulossa avauskierroksia myöten ja varsinkin kun Nadalin poisjäännin kautta kaavion yksi neljännes on ilman varsinaista superstaraa. Ilman pelimiehiä tämäkään neljännes ei silti jää, sillä mm. Isner, Ferrer, Gasquet ja muuan Nieminen löytyvät tästä neljänneksestä. Nyt tarjotaankin Grand Slam -välierää "alennettuun" hintaan, vaikkei näin voikaan sanoa, mutta sanoin sen silti.

Minun papereissani käy siis näin:

Puolivälierät:
Federer-Berdych
Murray-Tsonga
Isner-Gasquet
Djokovic-Del Potro

Välierät:
Federer-Murray
Gasquet-Djokovic

Finaali:
Murray-Djokovic

Voittaja:
Djokovic


PS. US Open äänestys on nyt avattu!

YLE:n aamu-tv:n urheilu pe 17.8.2012

Oho! Aamulla meinasi mennä aamumehut henkitorveen, sillä tennis oli ykkösaiheena YLE:n aamu-tv:n urheiluosuudessa.

Jeremy Chardyn voitto olympiavoittaja Andy Murraysta Cincinnatin turnauksessa uutisoitiin täysin ansaitusti ensimmäisenä ja vieläpä kahden pisteen kuvapätkän kera. Aikamoista.

Joko YLE:ssäkin aletaan olemaan pikkuhiljaa kartalla (jopa ilman Niemistä) tai sitten aiheet olivat todella vähissä.

Pelkään jälkimmäistä. Suomen koripallomaajoukkueen valmistautuminen Albania-otteluun ja pesäpallon välieräjoukkueiden selviäminen eivät ehkä mediaseksikkäintä jaettavaa ole nekään ja jäivätkin oikeutetusti tenniksen jalkoihin.

Oliko muita aiheita? No ei ollut, mutta jo tämä sai hyvälle tuulelle.

Hyvää viikonloppua ja massakauden loppusuoraa!

Ennakko: Cincinnati 2012

Toronto tuli ja meni. Parhaista, tässä tapauksessa noin top-4:stä, mukana oli vain Djokovic ja serbihän se voiton vei, vaikka vasurienpäivää tänään töihinpaluulla juhlinut vasuri  miehen kuntoa ja virettä epäilikin. Se oli kohtalokasta. Mies vei voiton pelillä, joka ainakin kahdessa viimeisessä ottelussa muistutti jo viime vuoden versiota tästä samaisesta kumiukosta. Uskomaton kaveri, vaikka totuuden nimissä vastustajista kaikki kuuluivat korkeintaan sarjaan 'kevyempää keskisarjaa'. Mutta silti, Djokovic pelasi olympialaisissa edellisviikolla viisi matsia viikon sisään ja sama toistui Cincinnatissa. Kuormaa siis oli ilman maanosan vaihtoakin, mutta kun voittoja puskee, niin ei näköjään tunnu missään. On tämä aikamoista.

Torontossa koettiin kuitenkin melko paljon odotettuja, mutta myös odottamattomia yllätyksiä, joista Gasquetin finaalipaikka oli yksi. Hyvä niin, sillä kärkipäässä ja voittotaisteluissa tarvitaan näinä aikoina lisää kunnon tuuletusta. Vaikuttaa vain kovasti siltä, että kun isot pojat kuntoutuvat ja/tai hetken lepäävät, ei näille yllätyksille ole läheskään niin paljon tilaa. Olen melko varma, ettei Toronton kaltaisia kaavion aukeamisia nähdä esimerkiksi juuri alkaneessa Cincinnatin turnauksessa yhtä paljon.

Varsinkin kun mukana on nyt myös muuan Federer. Levänneenä ja varmasti motivoituneena, sillä varsinkin US Openia ajatellen tärkeä maailmanlistan ykköspaikka on jälleen liipaisimella. Finaaliin selviytyminen toki riittää Federerille, mutta se riittää myös Djokovicille, jos Federer ei sinne selviydy.

Kaavio näyttää kuitenkin kovemmalta Djokovicille, sillä välierissä vastaan töpöttelee todennäköisesti joko Murray tai Del Potro, jotka viime viikolla vetäytyivät tai tippuivat melko aikaisessa vaiheessa ja ovat täten paremmin levänneinä todellinen uhka Djokolle. Moinen välierä voi olla Djokovicille tässä vaiheessa liikaa, riippuen hieman alkukierrosten rasituksista. Pieni lisälepo ennen US Openia ei olisi hänellekään pahitteeksi ja se voi hyvinkin tulla tällä viikolla.

Federerille pahin uhka olisi ehkäpä Milos Raonic, mutta hänelle sattui sellainen monsterikaavio (Gasquet, Simon, Berdych, Ferrer) ennen mahdollista Federer-välierää, joten en millään jaksa uskoa vielä Raoniciin. Se aika ei ole kuitenkaan enää kaukana. Kohta pamahtaa ja kunnolla. Kirjaimellisesti. Katsokaapa vaikka hänen syöttöä, niin tiedätte mistä puhun.

Taidan tässä vaiheessa taidan jatkaa vasurienpäivän juhlimista menemällä ajoissa nukkumaan, joten näinkään ei taida käydä:

Puolivälierät:
Federer-Fish
Ferrer-Raonic
Del Potro-Murray
Tipsarevic-Djokovic

Välierät:
Federer-Raonic
Murray-Djokovic

Finaali
Federer
Djokovic

Voittaja:
Djokovic

Onnea kaikille vasureille!

Ennakko: Toronto 2012

Juuri kun olympiahuumasta on toivuttu (kisathan ovat periaatteessa ohi), niin palloa hakataan täysillä jo toisaalla. Tällä kertaa Toronton Mastersissa. Kovien kenttien US Open series on alkanut.

Kaikki eivät ole kuitenkaan matkaan lähdössä, sillä Nadal potee edelleen polveaan, Federer toipuu olympialaisista ja sitten on vielä näitä ynnä muita tyyliin Ferrer, Monfils ja Roddick, joita ei Torontossa nähdä.

Enkä ollenkaan ihmettelisi, jos esimerkiksi Andy Murray jättäytyisi kisasta vielä viime hetkellä pois, vaikka hän onkin pelipaikalle omien sanojensa mukaan saapumassa. Toisaalta, rauta on nyt niin kuumaa, joten miksipä sitä ei nyt takoisi. Tankki ei varmaankaan ihan täysi löpöstä ole, joten järjetöntä menestystä en Murraylle vielä Torontossa povaa. Kohtaloksi koitunee itse asiassa Milos Raonic jo kolmannella kierroksella. Raonic viihtyi kanukkina Ameriikassa jo alkukaudesta, joten miksei nytkin.

Menestystä en povaa myöskään Djokovicille enkä olympialaisten pronssimiehelle Del Potrolle. Peruspelillä kaatuu tietysti tukku tusinamiehiä, mutta vaaran paikat ovat nyt liian pahoja ja kuormitusta on tällä erää heilläkin liikaa.  Ehkä sitten jo Cincinnatissa ensi viikolla, mutta melkoisen hurjassa kunnossa on se heebo, jos joku kolmikosta Murray-Del Potro-Djokovic Toronton vie.

Etukäteen ajateltuna olenkin melko varma, että voittaja on jonkin sortin musta hevonen ja löytyy nimistä Tsonga, Raonic, Fish, Isner, Berdych ja ehkä jopa tässä järjestyksessä. Tsonga siis suurimpana suosikkina. Kaikilla heistä on sopivasti nälkää sekä suurella osalla hyvin myös energiavarastoja ja/tai hyvä vire, joten uskon vahvasti tällä kertaa yllätykseen.

Sen verran on olympiarasitusta tällä hetkellä myös vasurilla, joten ennakko ei pureudu Torontoon tämän enempää. Ensi viikon Cincinnatiin panostetaan taas paremmin. Nyt mennään kuitenkin näin ja otetaan vahvasti riskiä.

Puolivälierät:
Djokovic-Del Potro
Tsonga-Cilic
Fish-Berdych
Isner-Raonic

Välierät:
Djokovic-Tsonga
Fish-Raonic

Finaali:
Tsonga-Raonic

Voittaja:
Tsonga

Jälkipelit: Roger Federer vs. Andy Murray, olympialaiset 2012

Ohhoh. Nyt voi kaataa ämpäritolkulla tervaa sekä kassillisen höyheniä niskaan ja juurikin tähän suuntaan, olkaa hyvä! Andy Murray voitti siis vihdoin jotain suurta!

Kuten pitkäaikaisimmat blogilukijat ovat jo illan aikana ehtineet henkilökohtaisesti muistuttaa (kiitos vaan), niin tätä päivää en uskonut koskaan näkeväni.

Heti perään täytyy kuitenkin sanoa, että tämä voitto oli ehkä parasta mitä tennikselle voi juuri nyt toivoa. Ainakin noin jatkoasetelmien kannalta, mutta toki se oli sitä tänään nähdyllä esityksellä myös pelillisesti. Käännänkin kelkkaani lähes 180 astetta samoin tein, sillä tämän jälkeen Andy tulee olemaan todellinen uhka kaikille kärkikolmikkoa myöten myös Grand Slameissä ja pakka onkin ihanasti levällään kun lähestytään US Openia. Andyltä noin neljä tonnia painanut apina on vihdoin poissa niskasta ja pelissä on, ainakin nurmella, sitä paljon kaipaamaani aggressiivisuutta ja ennen kaikkea aktiivisuutta. Hyvä Andy!

Toki sen verran haluan tässä kohtia myös puolustautua, että jotenkin aloin ounastelemaan tätä voittoa jo vähän ennen kisaa, kuten riveille ja rivien väliin olympiaennakossani kirjailinkin. Isommat etiäiseni sain kuitenkin vasta välierien jälkeen. Andyn voitto Djokovicistä kasvatti pahasti kuivuneen pelikassaani ohella Andyn itseluottamusta, sillä voitto isossa kisassa isosta starbasta isossa vaiheessa maistui varmasti hyvälle. Kun Federer oli tukkoillut yli neljä tuntia oudon virheherkkänä ja yllättävänkin passiivisena rystyllä slaissaten Del Potro -semissään, päätin iskeä olemattomattomista pelikassarahoistani olemattoman osan uudelleen Andyyn kiinni (kertoimella 2.32) myös finaalissa.

Odotin finaalista kuitenkin tasaisempaa vääntöä. Etukäteen moiset teurastusluvut olisivat tuntuneet melko uskomattomilta, mutta Andy pelasi kertakaikkisen kypsästi ja tasaisen varmasti. Hän löi hienosti läpi koko ottelun, onnistuen lähes kaikessa, kun taas Federer esitti parastaan vain ajottain. Valitettavasti.

Federerin oudot virheet niin kämmenellä, rystyllä (jopa sillä pomminvarmalla rystyslaissilla) ja verkkopelissä pistivät ikävästi silmään aivan liian usein. Oliko jaloissa sittenkin liikaa painoa edelliskierroksen ja historian pisimmän olympiaottelun jäljiltä? En tiedä, mutta melkoisen vaisulta mies vaikutti. Tästä kieli parhaiten Federerin löysähkö liikkuminen ja ne lähes epätoivoiset läpilyöntiyritykset pitkien pallojen päätteeksi. Jotenkin hän ei ottelussa päässyt palloihin tarpeeksi aggressiivisesti kiinni, eikä näin ollen saanut myöskään tappajapeliään missään vaiheessa kunnolla esiin. Kun yhtälöön lisätään Murrayn hurja liike, ei homma Federerin kannalta varsinaisesti helpottunut sillä pallojen tappamisissa piti yrittää ehkä normaalia enemmän, joka väkinäisti miehen lyömistä. Tämä ajoi miehen välillä jopa epätoivoisiin tilanteisiin, jolloin hän sortui joko yrittämään selvästi liikaa tai vaikkapa nousemaan aivan liian huolimattomasti verkolle. Kun tiedetään miten hyvä vastaiskijä Andy parhaimmillaan on, niin sanomattakin on selvää, että ohitukset ja vaikeat volleyt seurasivat toisiaan.

Murrayn pelissä oli sekä Wimbledonissa että olympialaisissa aiempaa enemmän juuri sitä paljon kaipaamaani aktiivisuutta joka erottaa koirat leijonista. Hän haki ratkaisuja varsin hanakasti jopa kämmenlämäilyillään, eikä sortunut pallottelemaan juuri missään vaiheessa. Hänen varsin monipuolinen lyöntipelinsä, joka parhaimmillaan liikuttaa vastustajaa kuin märkää rättiä, toimi niin Niemistä, Djokoviciä kuin Federeriäkin vastaan. Hänen lentopelinsä ei ole saanut ehkä koskaan arvoistansa huomiota, mutta kertokoon tämänpäiväinen olympiahopea sekanelinpelistä siitä kaiken olennaisen. Syötön toimiessa hänen pelinsä näyttää juuri niin helpolta kuin sen kuuluukin näyttää. Voisi jopa sanoa, että pelissä on nyt aivan eri lailla sitä voittajan karismaa tai mojoa tai ihan vaan munaa, kuin vaikkapa alkukaudesta, viime vuosista puhumattakaan. Ja mikä parasta, ne pikkupoikamaiset kiukuttelut ovat historiaa ainakin tällä hetkellä. Muutamat pakolliset "f**k offit" tulee toki edelleen, mutta niitä nyt tulee itse kullekin. Pääasia Andyn kannalta lieneekin se, että ne eivät sekoittaneet miehen peliä. Hän ei jäänyt juurikaan kieriskelemään itsesääliin vääryyttä kokiessaan, vaan siirtyi jopa suhteellisen esimerkillisesti eteenpäin seuraavaan palloon. Ei tokikaan yhtä coolisti kuin Federer, mutta tämä pieni särmä hänelle suotakoon. Nyt emme nähneet myöskään niitä valtaisia kiputiloja tai kuolemisia kesken otteluiden. Which was nice.

Murrayn lyönneistä tänään esiin nousi se miljoona kertaa nähty kämmenkrossi juoksusta hurjalla kulmalla ja painolla Federerin kämmennurkkaan, jolle Federer ei useinkaan voinut mitään sekä rystykrossi, jonka stabililius, varmuus ja paino Federerin rystyä vastaan toimi voittavasti koko ottelun ajan. Hyvin toiminut syöttö ja palautuspeli olivat voiton muita avaimia. Murray löi tänään mainiosti myös pitkin linjaa, vaikka se välillä vähän kulmikkaalta näyttääkin. Hän sai niillä kuitenkin Federeriä hyvin liikkeelle, jolloin hän pakotti Federerin ottamaan ylimääräisiä riskejä tai hän pääsi itse päättämään pisteitä murhaavilla krosseillaan ottamalla niitä ihailtavan aikaisin takarajan päältä, ellei Federer ollut jo sortunut virheeseen.

Pakka on nyt sopivasti levällään loppukautta ajatellen. Varsinkin kun Del Potro löi vielä pronssiottelussa Djokovicin ja Andyn apina loistanee jatkossa vain poissaolollaan. Jääkäämme jännityksellä odottelemaan mitä tuleman pitää. Kukaan ei nyt dominoi ja US Openin voittajaehdokkaita voisi kuvitella olevan vähintään 5-7 ja tämä siis nopeasti laskien. On tämä hienoa aikaa tennikselle! Pysykää linjoilla!

PS. Onnittelut muuten sille onnekkaalle veikkaajalle, joka ainoana blogin hurjasta kisailijamäärästä (7) tiesi Murrayn voittavan! Onnea! Kaikki muut olivatkin Federer-uskovaisia, minä mukaanlukien, jotka voivatkin nyt nuolla haavojaan tai iskeä heti takaisin ATP World Tour Draw Challengessä!

ATP World Tour Draw Challenge: Toronto

Olympialaisista huolimatta tour jatkuu ja ensi viikolla palloa hakataan Torontossa.

Myös ATP World Tour Draw Challenge is back, joten rivejä kehiin maanantaihin mennessä! Kisaan pääset tästä.

Tervetuloa mukaan myös uudet kisaajat! Liity ryhmään blogilukijoiden omaan ryhmään 'vasurilla.' ja salasanalla 'Blogikisa'.

Pelionnea!

Jälkipelit: Jarkko Nieminen vs. Andy Murray, Olympialaiset 2012

Eipä oikeastaan mitään uutta englantilaisen sateen alla. Keskuskentän kattokin alkaa olemaan jo vanha juttu.

Jarkolta jälleen kerran surkeaa syöttämistä sekä pelonsekaisen arkaa ja epävarmaa pallon läpsyttelyä noin tunnin verran. Näistä on puhuttu jo niin monta kertaa, jopa blogissani (siellä sun täällä), ettei oikein jaksaisi sanoa enää mitään. Ei yhtään mitään.

Mutta jotain kuitenkin. 

Siitä alkaa olla jo niin pitkä aika, kun olen viimeksi nähnyt yhtäaikaa aloitteellisen, järkevän, taistelevan ja aggressiivisen Niemisen tenniskentällä, etten tahdo sitä enää edes muistaa. Valitettavasti. Jotenkin tuntuu, että Jarkko saa draivinsa päälle vasta kun selkä on jo niin pahasti seinää vasten, että seuraavaksi kaatuu seinä ja mies sen mukana. 

Kuten tänäänkin. Viimeiset puolitoista geimiä oli jo täynnä hyvää villelångmaista asennetta ja lähes uunoturhapuromaista yritystä, jota olisi mielellään katsellut koko ottelun ajan. Mutta miksi tätä nähtiin vasta sitten, kun peli oli jo ohi? Miksi näimme taas lähes lammasmaisen esityksen?

Tuntuu siltä, kuin mies ei saisi parastaan itsestään irti, ei sitten millään. Haluja varmasti on, muta jotenkin ne eivät kanavoidu peliin saakka. Lyönnit ovat lepsuja vailla kunnon painoa ja liikekin vaikuttaa jotenkin kulmikkaalta. 

Valitettava totuus on se, että kun ikää tulee lisää (kyllä kyllä, Jarkollekin), liikkeestä katoavat ne pienet räjähtävyydet, joiden mukana pallolle liikkuminen hidastuu. Lyönteihin ei tulekaan enää sitä samaa painoa kuin aiemmin, vaan niitä lyödään huonoista asennoista ja lisääntyneellä kurottelulla, jolloin lyönnit menevät helposti tuuppaamiseksi tai, kuten usein Jarkon kohdalla käy, järjettömäksi riskiräiskimiseksi. Mielen ja ennen kaikkea fysiikan piiputtaessa tämä vaan kertautuu kuuluisan lumipallon tavoin ja johtaa jo sen luokan ongelmiin, joista ei nousta edes hurmiolla. Tämä piirre on valitettavasti lisääntynyt Jarkon peleissä huolestuttavissa määrin viime aikoina. 

Kun tämä peruspelin taso liikkeen aavistuksenkinomaisen hiipumisen myötä laskee, vaaditaan täysosumapäivään jo suotuisaa taivaankappaleidenkin asentoa, jotta jalat olisivat terävyydessään edes auttavasti huippuvuosien tasolla. 

Tätä olisi tänäänkin ehdottomasti ja vähintäänkin vaadittu, sillä niin stabiilia ja karua tennistä Murray esitti. Ei mitään yliluonnollista, mutta peruspeliä, jossa Jarkko joutui aloitekyvyttömyydessään lähes poikkeuksetta takaa-ajajaksi. Sekä pelillisesti että tuloksellisesti. Eikä siinä olisi tänään parempi liikekään auttanut. Ikävä velvollisuuteni on olla nyt rehellinen. Perustekemisessä, aina syötöstä kämmenlyöntiin, on tällä hetkellä niin paljon petrattavaa, ettei näiden tennisässien kaataminen ole kuin märkää päiväunta.

Katseet siis kohti Amerikkaa! Ei siinä muu auta. Amerikan kiertueen jälkeinen hallikausi määrittelee tänäkin vuonna hyvin pitkälti Jarkon uran suuntaa. Jos onnistumiset antavat odottaa itseään myös silloin, on oikeasti tullut aika huolestua ja siinä vaiheessa jo toden teolla.

PS. Erityiskiitokset YLElle! Matsihan tuli jo suorana ja selostajakin oli parantunut! Mahtavuutta!

Hyvä Lång! Hyvä sulkapallo!

Katsoin tänään sulkapalloa. Kyllä sulkapalloa! Tätä ei usein pääse tapahtumaan, mutta lähinnä kai siksi, että eipä niitä matsejakaan ikinä missään näy. Valitettavasti pitää ilmeisesti aina olla vähintään olympialaiset, ennen kuin laji televisiossa näkyy.

Anu Niemisen uran päätösottelu päivällä ei vielä järisyttäviä tunnepurkauksia aiheuttanut. Siitäkään huolimatta, miten hienon ja pitkän uran Anu on tehnyt. Tämänkin tiedämme tosin osittain lähinnä siksi, että Anu on tiedämme kyllä kenenkä vaimo. Mutta Anu on varmasti aivan loistava lähettiläs lajille myös jatkossa, joten hyviä eläkepäiviä toivotellen!

Ville Långin hieno taistelu maailmanlistan kakkosmiestä, Lee Chong Weitä, vastaan sen sijaan ei jättänyt minuakaan kylmäksi. Kertakaikkisen upeaa peliä puolitoista erää toisesta erästä alkaen. Eihän laji tietenkään tennisheebo(i)lle samalla tavalla aukea kuin sulkapallokuninkaille, joten en edes yritä sanoa mitään fiksua lyöntivalinnoista tai Långin mallikkaasta verkkopelistä. Onnittelen kuitenkin Villeä ehdottomasti sykähdyttävimmästä urheiluhetkestä näissä kisoissa ja erinomaisesta pelistä! Hyvä Lång!

Samalla hallilla samaan aikaan treenanneena täytyy lisäksi nostaa hattua molemmille vielä erikseen. Ihan joka päivä ei näe vastaavaa asennetta, intohimoa ja fyysisyyttä kuin tällä kaksikolla. Ei edes omalla treenivuorolla.

Sulkapallo on ehdottomasti valitettavan aliarvostettu ja jäänyt esimerkiksi sponsorieuroissa varmasti alakynteen esimerkiksi juuri tennikseen verrattuna, enkä ainakaan noin neljän vuoden välein käsitä miksi. Toki laji on maailmanlaajuisesti pienempi, pallo helpommin kesytettävissä ja niin edelleen, mutta se ei poista sitä, miten hienosta lajista on pohjimmiltaan kyse.

Hyvä Suomen sulkapallo! Tämä oli ehdottomasti parasta mahdollista mainosta lajille pitkään aikaan, kutakuinkin siis juuri neljään vuoteen, joten nyt vaan rautaa takomaan!

Avoin kirje YLElle

Kirjoitussarjassa lähetetään avoimia kirjeitä näköjään myös radio- ja tv-yhtiöihin.

Rakas YLE(läinen, joka olympialähetyksistä päättää),

En tiedä kuka olet, mutta kirjoitan sinulle silti, vaikka tämä tuskin sinua koskaan tavoittaakaan.

Olipas kertakaikkisen surkea olympia-avaus tenniksen osalta. Tiedän, tiedän, täysin marginaalilaji meillä täällä, maassa jossa kepin pitää lentää vähintään 73 metriä tai kypärän puristaa 350 kilometrin tuntivauhdissa. Muualla maailmassa laji on kuitenkin jo melkoista suosiota saavuttanut ja pienen pieni pioneeriporukka meillä Suomessakin sitä seuraa.

Mutta mennäänpä asiaan.

Elämme tänään lauantaita 28. heinäkuuta Herran vuonna 2012. Avaan iltapäivällä television, virittelen sen olympiataajuudellenne ja esiin ilmestyy Wimbledonin vihreä nurmikenttä kuin tilauksesta. Aivan loistavaa! Kiitos YLE, kiitos! Tunnen ruohon tuoksun melkein kotisohvalle asti. Mutta.

Otteluna näytetään ennakkoon täysin selvää naisten matsia Roberta Vinci (Roberta who?) vastaan uraansa lopetteleva ja WTA-rankingissä sijalla 36 majaileva olympiadebytantti Kim Clijsters. Toki Kimillä on Grand Slam-voittoja ja niin edelleen, mutta jotain rajaa. Pioneeripiirissämmekään tämä ei kiinnosta ketään. Kaikki käsi ylös, jotka halusivat nähdä kaikista päivän matseista juuri tämän? Huomaatko? Ei nouse tassu täällä, eikä nouse muuten sielläkään.
Kysymys 1: Kuka päättää näytettävistä tennisotteluista?

Avaankin välittömästi netin ja tutkailen, josko saisimme mahdollisesti jonkun makupalamatsin tuon ottelun jälkeen. Käyttämästäni mobiilipalvelusta (ei YLEn) esiin putkahtaa päivän tulokset, live-tilanteet ja tulevat matsit. Sillä samalla sekunnilla käy ilmi, että parhaillaan näyttämänne ottelu on jo päättynyt ja näytätte meille jälkilähetystä ottelusta, joka ei edelleenkään kiinnosta yhtään ketään. Kanavallanne Clijsters on hädin tuskin aloittanut ensimmäisen erän, kun tulospalvelu näyttää Clijstersin jo voittaneen 6-1, 6-4. Ziisus! Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta elämme vuotta 2012. Elämme digiaikaa. Elämme hetkessä. Elämme tuloksista ja uutisista. Varsinkin urheilussa.
Kysymys 2: Miten ihmeessä tämä on mahdollista?

Ai niin ja samaan aikaan kun te näytätte jälkilähetystä, parin vuoden takainen Wimbledon-finalisti Tomas Berdych taistelee elämästä ja kuolemasta ensimmäisellä kierroksella lopulta myös tippuen ja aiheuttaen ensimmäisen päivän isoimman tennisyllätyksen. Vink vink.

Kysymys 3 ja 4: Jos tennistä halutaan näyttää, niin saisimmeko ensi kerralla jotain jo livenä? Entäpä onko mahdollista vaihtaa live-kuvaa matsien välillä ja siirtyä sinne missä oikeasti tapahtuukin jotain ikään kuin lennosta?

Sitten on vielä se selostus. Ikuisuusaihe, mutta onko todellakin niin, että tässä maassa asiansa osaavia tennisselostajia on tasan yksi? Ei mennä tässä nyt nimiin, mutta raotetaan verhoa kuitenkin sen verran, ettei hän tee selostuksia edes päivätyökseen vaan valitettavan satunnaisesti.

Jos tarjoamanne tennisselostus on tasoa: "Kaksoisvirhe. 0-15. Ja siinä kämmen verkkoon. Tilanne tasan 15..." niin antakaa nyt ihmeessä pelkän kuvan kertoa moiset detaljit ja laittakaa selostajanne vaikkapa pubiin lukemaan The Sunia. Ei tuohon mitään selostajaa tarvita.
Kysymys 5 ja 6: Olisiko mahdollista saada tennisselostaja, joka ymmärtäisi lajia? Tai edes asiantunteva kommentaattori selostajaraasun kaveriksi kuten tämän päivän sulkapalloselostuksissa? Joku joka kertoisi hiukan pelaajien taktiikoista, lyönneistä, taustoista ja/tai vaikkapa pelin temposta, momentumista, asetelmista ja niin edelleen. 

Kaikesta huolimatta, oikein hyviä olympialaisia teille! Ja kovasti tsemppiä jättiurakkaanne! Annan teille kernaasti vielä uuden mahdollisuuden myös tenniksen osalta.

Terveisin,
Tero

Ennakko: Olympiatennis 2012, miesten kaksinpeli

Good evening Sir/Madam!

Olympialaisten tenniskaaviot on siis arvottu ja aika pistää homma ennakkopakettiin.

Kuten kaikki jo tietävät, pelit pelataan Wimbledonin nurmikentillä, joilla saatiin juuri tämän vuoden Wimbledon hakattua. Onko tässä mitään järkeä, niin totta kai on, kun kisat kerran Lontoossa ovat. Mikä olisi perinteisille kisoille legendaarisempi kisapaikka kuin Wimbledon? Ei mikään.

Asetelmat ovatkin tuon normi-Wimbledonin jäljiltä melko selvät vai ovatko sittenkään? Nyt pelataan nimittäin vain 64 pelaajan kaavio ja vieläpä paras kolmesta -järjestelmällä, joten hereillä on oltava heti. Yhtäkään "treenikierrosta" ei nyt ole. Jos katsoo tämän vuoden Wimbledonia, niin esimerkiksi kisan voittanut Roger Federer olisi tippunut olympiajärjestelmällä pelattuna periaatteessa jo kolmannella kierroksella Julien Benneteaulle, vaikkei tätä tietenkään näin voi katsoakaan. Mutta noin ajatuksen tasolla on hyvä tiedostaa, miten pienestä olympiatennis voi olla kiinni, kun voittoon riittääkin ne kaksi voitettua erää.

Lisäksi aikataulu kisassa on melkoisen hurja, kaikki on ohi yhdeksässä päivässä. Mitalistit ja nelonen pelaavat siis kuusi ottelua 8-9 päivän aikana kaavion puolesta riippuen. Se voi vaikuttaa fyysisessä kuormituksessa, vaikka ottelut toki lyhyempiä ovatkin.

Federer lienee kuitenkin suosikki kultamitalistiksi. Hän voitti jo muutama viikko sitten ja on aina viihtynyt Wimbledonissa. Voiton tuoma lisärentous ja itseluottamusboosti ottanevat helpon niskalenkin mahdollisista paineista kultamitalin suhteen, joka häneltä olympialaisten kaksinpelistä vielä siis puuttuu. Kun vielä henkisesti suurin peikko Rafael Nadal on ikuisten polvivammojensa vuoksi kisoista kokonaan sivussa, niin ilman muuta nostamme Federerin kisan ennakkosuosikiksi. Taivaalla näkyvät tummat pilvetkin pelaavat Federerin pussiin, sillä halliolosuhteissa keskuskentän katon alla Federeriä voittaa tuskin kukaan tänä kesänä.

Vaikka kaaviossakin kävi jokseenkin armollinen arpaonni, on myös Federerin oltava hereillä ja mielellään heti kisan alusta lähtien, kun vastaan astelee Kolumbian Alejandro Falla. Vuoden 2010 Wimbledonissa Federer nimittäin hävisi Fallalle ensimmäisen kierroksen ottelussa kaksi ensimmäistä erää, mutta toki ajat ovat nyt toiset, joten eiköhän hän tämän helposti selvitä. Toisella kierroksella vastaan astelee kuitenkin pieni uhka eli juuri tämän vuoden Wimbledon-kiusaaja Benneteau, jos tämä hankalahkosta avauskierroksestaan Mikhail Youzhnyä vastaan selviää. Kolmas kierros on jo helpompi tuli vastaan kuka tahansa, mutta siitä eteenpäin voi olla vaikeaakin, jos vastustajille tyyliin John Isner, David Ferrer tai Juan Martin Del Potro sattuu 'pöljä päivä'. Tuskinpa kuitenkaan. Finaalissa nähtäneen siis ainakin Federer.

Kakkossuosikiksi nostan melkein Andy Murrayn. Kyllä, luit aivan oikein. Andy Murrayn. Hänen hieno ja sinettiä vaille valmis Wimbledon jätti sopivasti nälkää ja vei varmasti turhat kotikisapaineet pois. Tai ainakin hän osaa ne käsitellä entistäkin paremmin. Kotiyleisön tuella hän saavuttanee jälleen jonkinlaisen hurmoksen, joka siivittää hänet vaaranpaikkojen yli, joita tosiaan riittää ihan alusta asti. Wawrinka, Nieminen (pakko vetää välillä kotiinkin päin), Gasquet, Berdych, Djokovic ja lopulta Federer. Ei kuulosta ihan unelmakaaviolta, sanoisin.

Mutta mikäli kunto kestää ja ottelut eivät kaikki ole kolmen erän vääntöjä, niin Andy on koko kisan musta hevonen ja toinen ennakkosuosikki yhtä aikaa. Tämä on paljon sanottu, varsinkin minulta, sillä sorrun Andy Murray -hehkutukseen nyt ensimmäistä kertaa. Ehkä minua vain säälittää nähdä kaveri itkemässä hävittyjen finaalien jälkeen ja/tai jotenkin soisin hänelle jo arvovoiton, mutta nyt on jotenkin toisenlaista kutinaa aiempaan verrattuna. Tervat ja höyhenet siis esiin, jos menen tässä nyt metsään.

Novak Djokovic oli asettanut tälle kaudelle kaksi päätavoitetta, joista tämä on toinen. Ensimmäinen, Roland Garros, valui sateen mukana Pariisin viemäreihin, joten jos näemme nälkäisen Djokovicin, mitä tahansa voi tapahtua. Edellisten olympialaisten pronssimies voi hyvinkin kirkastaa mitalinsa väriä, mutta voi hyvin olla ettei kirkasta. Puolivaloilla hän ei tänä vuonna kärkimiehiä voita ja nälkäisempi Murray saattaa vetää semifinaalissa pidemmän korren. Aijai, siinä olisi toteutuessaan hieno semifinaali.

Djokovicin vaarat liittyvät yhtä lailla tuohon 'pöljään päivään': Roddick, Cilic, Tsonga tai Raonic. Kuka tahansa heistä voi esimerkiksi syöttää niin hyvin päivän ajan, että siinä menee serbinkin vellit sekaisin, vaikka hän hyvä palauttaja onkin. Itse epäilen kuitenkin edelleen, että Djokovicin masu on viime vuodesta niin täynnä, että tämäkään ei ole riittävä kiihottava paikka hänelle ja hän jää pronssiotteluun näissäkin kisoissa. Roihu ei riehu vieläkään samalla liekillä kuin viime vuonna.

Mustia hevosia Murrayn lisäksi on tuossa jo iso liuta mainittukin, mutta vaikka tämä on pienestä kiinni, niin mitalit ratkottaneen mitä todennäköisimmin tämän kolmikon Federer-Murray-Djokovic kesken.

Jotenkin siis näkisin, että näin käy:

Neljännesfinaalit:
Federer-Isner
Ferrer-Del Potro
Berdych-Murray
Tsonga-Djokovic

Semifinaalit:
Federer-Ferrer
Murray-Djokovic

Pronssiottelu:
Ferrer-Djokovic

Finaali:
Federer-Murray

Mitalikolmikko: kultaa Federer, hopeaa Murray, pronssia Ferrer, lämmintä kättä Djokovic.

Sana on vapaa. Kommentteja, kiitos! Äänestys on avattu. Ääniä, kiitos!