Tenniskausi 2018 alkaa olla ATP Tourin osalta siis taputeltu. Kautta summataan perinteiseen tyyliin joulukuussa joulukalenterin luukuissa!
Osasta luukkuja paljastuu siis kauden summausta, osassa tehdään vilkaisuja tulevaan. Osassa annetaan tekniikkavinkkejä, osassa on tennistriviaa ja paljon paljon muuta.
Pysy siis kuulolla myös joulukuussa, vaikka pelien osalta kuukausi ei tarjoa juuri mitään. Luukut aukeaa joko heti keskiyöllä tai illan hämärtyessä.
Seuraamalla Tenniskoulu Topspiniä facebookissa ja/tai twitterissä pysyt parhaiten kartalla siitä, milloin luukku aukeaa!
Pysytään linjoilla!
Vasurilla on nimestään huolimatta poliittisesti täysin sitoutumaton tennisblogi,
joka käsittelee tennistä niin katsojan, pelaajan, valmentajan kuin yrittäjänkin vinkkelistä.
20/11/2018
11/11/2018
Ennakko: ATP Finaalit 2018, Lontoo
Kausi huipentuu Lontoon ATP finaaleissa seuraavan viikon aikana! Tässä ennakko!
Turnaus käydään totutusti kahdessa lohkossa ja pelaajista kaksi parasta jatkavat semifinaaleihin, joissa lohkojen ykkönen ja kakkonen kohtaavat toisensa. Mestari on selvillä viikon päästä sunnuntaina. Hurja viikko tulossa, joka toivottavasti vastaa siihen viihteelliseen haasteeseen, jonka tämän viikon NextGen-turnaus upeine nuorine pelaajineen heitti!
Guga Kuerten-lohko:
1) Novak Djokovic
Lohkon ja turnauksen ehdoton ennakkosuosikki. Otti toki Karen Kachanovilta flunssaisena kuonoon Pariisin Mastersissa juuri Lontoon alla, mutta terveenä ja/tai nykykunnossaan ehdottomasti the man to beat. Ennen Kachanov-tappiota alla oli hurja voittoputki Cincinnatin Mastersista lähtien, joten Djokovic kyllä tiedostaa suosikkiasemansa, jolloin häntä on äärimmäisen vaikea lyödä. Pelistä on kertakaikkisen vaikea löytää heikkoa kohtaa, mutta tietynlainen moukarointi toimii tietysti Djokoakin vastaan. Se toki vaatii tietysti hurjan vireen, enkä ole aivan varma löytyykö keneltäkään Lontoosta niin kestävää pommitusta, että se onnistuisi olosuhteissa, joissa Djokovic viihtyy vieläpä erinomaisesti.
2) Marin Cilic
Voisi periaatteessa olla se pommittaja, joka ampuu Djokovicin ulos ottelusta, mutta heikkoutena henkinen puoli, joka tuskin riittänee taaskaan Djokoa vastaan. Ailahtelee usein ja hän saakin olla tarkkana myös Alexander Zverevin ja John Isnerin kanssa, ettei jatkopaikka lipsu käsistä. Pieni mahdollisuus jopa lohkovoittoon, mutta yhtä hyvin myös niukkaan kolmossijaan. Unelmavireessään kuitenkin yksi kisan mustista hevosista.
3) Alexander Zverev
Vaikka Zverev otti keväällä jälleen Masters-voiton massalla, niin kauden kuvaksi on jäämässä hieman vaisu ja passiivinen peli-ilme. Mies matelee usein metrejä takarajan takana eikä saa sieltä kovinkaan aktiivista peliä aikaiseksi. Lohkon mielenkiintoisin pelaaja seurattavaksi alkuviikon aikana, sillä sisäkenttätenniksessä passiivisuudelle ei jää sijaa.
4) John Isner
Isner on veteraaniudestaan huolimatta turnauksen ensikertalainen ja tulee kisaan takaportista Rafael Nadalin jäätyä loukkaantumisten takia pois turnauksesta. Hyötyy hallissa isosta syötöstään hurjasti, mutta tasaisuus tuskin riittää lohkossa edes otteluvoittoon. Turistimatkalla, vaikka pelannee täysin vailla paineita edellä mainituista syistä.
Lleyton Hewitt-lohko:
1) Roger Federer
Kisan ehdoton kakkossuosikki ja mikäli Djokovicin vire sakkaa, niin Federer on hyvin lähellä vielä yhtä finaaliturnausvoittoa. Hallikentät ovat perinteisesti olleet Federerille lähes yhtä luonnolliset alustat kuin vaikkapa nurmikentät ja nämä ovat niitä alustoja, joilta isompaa menestystä voidaan vielä realistisesti odottaa. Optimaalisissa ja nopeissa olosuhteissa moni saa todella keksiä keinoja Rogerin kaatamiseksi, enkä yllättyisi jos Roger jatkaisi tästä lohkosta jatkoon kliinisesti ja siis puhtaalla pelillä. Pieni kysymysmerkki Federerin ylle tuli kuitenkin sekä Baselin, että Pariisin turnauksista, joissa peli ei hyvästä menestyksestä huolimatta ollut aivan raiteillaan, vaan hieman yllättävääkin hakemista nähtiin muun muassa lähes aina vaarallisen ja tappavan kämmenen kanssa. Kaiken on oltava nyt kohdillaan, jos Roger ajattelee haastavansa Djokovicin voittotaistelussa. Rogerilta voittoon vaadittaisiin 110-prosenttinen onnistuminen, kun Djokoviciltä siihen riittänee tässä iskussaan ikään kuin 90-prosenttinen suoritus.
2) Kevin Anderson
Upean kauden pelannut Kevin Anderson kruunaa vuotensa Lontoossa ja taistelee kynsin hampain lohkon kakkospaikasta Rogerin takana. Voi kiusata jopa Rogeria, sillä on saanut kasvatettua rajusti suurpelaajan auraansa kauden aikana. Se antaa paljon uskoa ja itseluottamusta tekemiseen. Iso peli on todellakin olemassa, jonka päälle Anderson voi rakentaa jatkopaikkaansa, sillä en usko Nishikorin ja Thiemin hätyyttelevän peleillään Andersonin voimapeliä.
3) Kei Nishikori
Osittain tutut ja osittain uudetkin miehet tuntuvat olevan aina jotenkin Nishikorin edellä ja niin tälläkin kertaa, sillä Nishikori joutunee taipumaan isompiensa edessä. Taistelusta ei jää mitään kiinni, mutta tulivoima ei sittenkään tahdo riittää isompien horjuttamiseen. Leima top5-kaverista, joka ei terävintä kärkeä isolla stagella juuri voita, istuu tiukassa. En usko sen muuttuvan Lontoossakaan. Ensimmäinen ottelu Rogeria vastaan pitäisi jotenkin kääntää kotiin, jotta usko riittäisi läpi turnauksen. Jatkopaikka ratkeaa viimeistään Anderson-ottelussa, mutta mutta... Nääh, ei jatkoon.
4) Dominic Thiem
Thiemin lopullista läpimurtoa kärkeen on odotettu nyt 2-3 massakautta, mutta sitä ei ehkä vieläkään ole aivan siinä mittakaavassa tullut kuin olisi voinut toivoa. Vaikka Thiem on parantanut peliään myös kovilla alustoilla ja jopa sisäkentillä, niin silti tässä seurassa on monta parempaa sisätennispelaajaa kuin Thiem. Tähän lohkoon heitä osuu kolme, joten jatkopaikka lienee äärimmäisen kovan työn takana. Ei jatkoon. Uusi Nadal näissä peleissä eli olisi voittajasuosikki vain, jos alustana olisi massa.
Semifinaalit:
Djokovic vs. Kevin Anderson
Federer vs. Cilic
Finaali:
Djokovic vs. Federer
Voittaja:
Djokovic.
Turnaus käydään totutusti kahdessa lohkossa ja pelaajista kaksi parasta jatkavat semifinaaleihin, joissa lohkojen ykkönen ja kakkonen kohtaavat toisensa. Mestari on selvillä viikon päästä sunnuntaina. Hurja viikko tulossa, joka toivottavasti vastaa siihen viihteelliseen haasteeseen, jonka tämän viikon NextGen-turnaus upeine nuorine pelaajineen heitti!
Guga Kuerten-lohko:
1) Novak Djokovic
Lohkon ja turnauksen ehdoton ennakkosuosikki. Otti toki Karen Kachanovilta flunssaisena kuonoon Pariisin Mastersissa juuri Lontoon alla, mutta terveenä ja/tai nykykunnossaan ehdottomasti the man to beat. Ennen Kachanov-tappiota alla oli hurja voittoputki Cincinnatin Mastersista lähtien, joten Djokovic kyllä tiedostaa suosikkiasemansa, jolloin häntä on äärimmäisen vaikea lyödä. Pelistä on kertakaikkisen vaikea löytää heikkoa kohtaa, mutta tietynlainen moukarointi toimii tietysti Djokoakin vastaan. Se toki vaatii tietysti hurjan vireen, enkä ole aivan varma löytyykö keneltäkään Lontoosta niin kestävää pommitusta, että se onnistuisi olosuhteissa, joissa Djokovic viihtyy vieläpä erinomaisesti.
2) Marin Cilic
Voisi periaatteessa olla se pommittaja, joka ampuu Djokovicin ulos ottelusta, mutta heikkoutena henkinen puoli, joka tuskin riittänee taaskaan Djokoa vastaan. Ailahtelee usein ja hän saakin olla tarkkana myös Alexander Zverevin ja John Isnerin kanssa, ettei jatkopaikka lipsu käsistä. Pieni mahdollisuus jopa lohkovoittoon, mutta yhtä hyvin myös niukkaan kolmossijaan. Unelmavireessään kuitenkin yksi kisan mustista hevosista.
3) Alexander Zverev
Vaikka Zverev otti keväällä jälleen Masters-voiton massalla, niin kauden kuvaksi on jäämässä hieman vaisu ja passiivinen peli-ilme. Mies matelee usein metrejä takarajan takana eikä saa sieltä kovinkaan aktiivista peliä aikaiseksi. Lohkon mielenkiintoisin pelaaja seurattavaksi alkuviikon aikana, sillä sisäkenttätenniksessä passiivisuudelle ei jää sijaa.
4) John Isner
Isner on veteraaniudestaan huolimatta turnauksen ensikertalainen ja tulee kisaan takaportista Rafael Nadalin jäätyä loukkaantumisten takia pois turnauksesta. Hyötyy hallissa isosta syötöstään hurjasti, mutta tasaisuus tuskin riittää lohkossa edes otteluvoittoon. Turistimatkalla, vaikka pelannee täysin vailla paineita edellä mainituista syistä.
Lleyton Hewitt-lohko:
1) Roger Federer
Kisan ehdoton kakkossuosikki ja mikäli Djokovicin vire sakkaa, niin Federer on hyvin lähellä vielä yhtä finaaliturnausvoittoa. Hallikentät ovat perinteisesti olleet Federerille lähes yhtä luonnolliset alustat kuin vaikkapa nurmikentät ja nämä ovat niitä alustoja, joilta isompaa menestystä voidaan vielä realistisesti odottaa. Optimaalisissa ja nopeissa olosuhteissa moni saa todella keksiä keinoja Rogerin kaatamiseksi, enkä yllättyisi jos Roger jatkaisi tästä lohkosta jatkoon kliinisesti ja siis puhtaalla pelillä. Pieni kysymysmerkki Federerin ylle tuli kuitenkin sekä Baselin, että Pariisin turnauksista, joissa peli ei hyvästä menestyksestä huolimatta ollut aivan raiteillaan, vaan hieman yllättävääkin hakemista nähtiin muun muassa lähes aina vaarallisen ja tappavan kämmenen kanssa. Kaiken on oltava nyt kohdillaan, jos Roger ajattelee haastavansa Djokovicin voittotaistelussa. Rogerilta voittoon vaadittaisiin 110-prosenttinen onnistuminen, kun Djokoviciltä siihen riittänee tässä iskussaan ikään kuin 90-prosenttinen suoritus.
2) Kevin Anderson
Upean kauden pelannut Kevin Anderson kruunaa vuotensa Lontoossa ja taistelee kynsin hampain lohkon kakkospaikasta Rogerin takana. Voi kiusata jopa Rogeria, sillä on saanut kasvatettua rajusti suurpelaajan auraansa kauden aikana. Se antaa paljon uskoa ja itseluottamusta tekemiseen. Iso peli on todellakin olemassa, jonka päälle Anderson voi rakentaa jatkopaikkaansa, sillä en usko Nishikorin ja Thiemin hätyyttelevän peleillään Andersonin voimapeliä.
3) Kei Nishikori
Osittain tutut ja osittain uudetkin miehet tuntuvat olevan aina jotenkin Nishikorin edellä ja niin tälläkin kertaa, sillä Nishikori joutunee taipumaan isompiensa edessä. Taistelusta ei jää mitään kiinni, mutta tulivoima ei sittenkään tahdo riittää isompien horjuttamiseen. Leima top5-kaverista, joka ei terävintä kärkeä isolla stagella juuri voita, istuu tiukassa. En usko sen muuttuvan Lontoossakaan. Ensimmäinen ottelu Rogeria vastaan pitäisi jotenkin kääntää kotiin, jotta usko riittäisi läpi turnauksen. Jatkopaikka ratkeaa viimeistään Anderson-ottelussa, mutta mutta... Nääh, ei jatkoon.
4) Dominic Thiem
Thiemin lopullista läpimurtoa kärkeen on odotettu nyt 2-3 massakautta, mutta sitä ei ehkä vieläkään ole aivan siinä mittakaavassa tullut kuin olisi voinut toivoa. Vaikka Thiem on parantanut peliään myös kovilla alustoilla ja jopa sisäkentillä, niin silti tässä seurassa on monta parempaa sisätennispelaajaa kuin Thiem. Tähän lohkoon heitä osuu kolme, joten jatkopaikka lienee äärimmäisen kovan työn takana. Ei jatkoon. Uusi Nadal näissä peleissä eli olisi voittajasuosikki vain, jos alustana olisi massa.
Semifinaalit:
Djokovic vs. Kevin Anderson
Federer vs. Cilic
Finaali:
Djokovic vs. Federer
Voittaja:
Djokovic.
10/11/2018
Vasurilla testaten: NextGen-säännöt
Tällä viikolla Milanossa on pelattu jo toista kertaa nuorten, alle 21-vuotiaiden, pelaajien lopputurnausta kahdeksan parhaan pelaajan kesken. Viime vuonna turnauksen sääntöjä ja formaattia ruodittiin blogissa toukokuussa sekä joulukalenterin luukussa 21, joten tänä vuonna oli aika testata näitä käytännössä.
Takana on nyt kourallinen näitä NextGen-eriä harjoituskentältä, joten aika paketoida omat fiilikset.
Erät neljään gameen, tie-break 3-3-tilanteessa
Päällimmäinen tunne formaatista on edelleen tietynlainen hektisyys sekä tarkkuus, sillä lyhyempi erä ei jätä paljonkaan aikaa pelin tai tuntuman hakemiseen. Siksi onkin erittäin hyvä, että formaattiin kuuluu erityisesti ammattilaiskentillä kiinteästi paras viidestä -systeemi. Tähän ei kuitenkaan ole ollut omilla 1-1.5h harjoitusvuoron aikana aikaa, sillä sen verran tasaista on pelikavereiden kanssa otellessa ollut.
Lyhyessä erässä on kuitenkin erityisen tärkeää se, ettei huonompia väligeimejä tule. Ei varsinkaan omissa syötöissä, eikä varsinkaan, jos olet aloittanut erän palauttajana. Vastustajan murto esimerkiksi tilanteessa 1-2 jättää enää yhden paikan vastamurron yrittämiseen, 1-3-tilanteessa.
Itse suosisin sitä, että tie-break tulisi vasta tilanteessa 4-4, eikä siis jo 3-3:ssa. Erä pidentyisi hieman, mutta se jättäisi hieman enemmän aikaa pelin virtausten vaihtelulle. Nyt erä usein ohi yhdellä murrolla. Ja jos taas syötöt kulkevat, niin tiebreakejä tuntuu tulevan paljon jo harrastelijatasolla, puhumattakaan ammattilaispelaajista, kuten olemme tällä viikolla Milanossa nähneet.
Verkkosyöttö
Uusissa säännöissä peli siis jatkuu normaalisti, vaikka syöttö osuisikin verkkoon. Tämä on hieman kaksijakoinen sääntö. Periaatteessa pidän tästä muutoksesta, mutta se vaatii hurjasti vielä toistoja alle. Tähän on nimittäin yllättävän vaikeaa reagoida riittävän nopeasti, sillä niin syvällä selkärangassa on syötön uusinta näissä tapauksissa. Ei näitä tietenkään paljon ole vielä tullut. Aikaa tämän säännön sisäänajo siinäkin mielessä vaatii.
Lisäksi kuten jo aiemmissakin postauksissa nostin, ovat verkkonauhat halleissa kireydeltään erilaisia. Osassa halleja pallo todella kuolee löysään nauhaan, kun taas joissain halleissa pallo kimpoaa pidemmälle. Mutta hyvä uudistus varmasti, kunhan tähän vain tottuu. Luulen, että hyödyt menevät syöttäjän ja vastaanottajan kesken keskimäärin tasan eli osa syötöistä helpottuu, osa vaikeutuu. Toki, jotenkin väärältä se ässä verkkonauhan avustuksella ainakin itsestä vielä tuntui.
No-ad ja ratkaiseva piste
Tasan, etu, tasan, etu ja niin edelleen olisi tämän formaatin myötä jäämässä historiaan, kun tilanteessa 40-40 pelataan ratkaiseva piste syöttäjän päättämään syöttöruutuun. Tämän jättäisin kyllä vain nelinpeliin. Osittain siksi, että olen ehkä hieman traditionaalinen tenniksen suhteen, mutta myös siksi, että tiukoissa paikoissa edun taistelu ja geimin voittaminen on juuri sitä henkistäkin taistelua voitosta, jota tenniksen kuuluu ollakin. On suorastaan ihanaa vääntää voitoista näin, kun geimin voitto vaatii tasaisessa geimissä ne kaksi tai peräti kolme perättäistä pistettä. Lisäksi muutenkin nopea formaatti nopeutuu tässä kohtaa mielestäni vähän liikaa ja jättää jopa tuurille tilaa.
Valmentajan käyttö erien välissä
Tämä ei tietysti omissa peleissä ole juurikaan edes mahdollista, joten tätä ei ole tullut testattua. Siitä huolimatta oma näkemys on selvä: ei jatkoon. Tiedän, että tätä on vaikea jopa kitkeä pois tenniksestä ja serenagaten myötä paineet tämän muuttamiseksi voivat jopa kasvaa tulevina vuosina, mutta ei, ei ja vielä kerran ei.
Toki WTA-kiertueella tätä on kokeiltu jo, mutta en näkisi tätä hyvänä lajille tai sen kehitykselle ehkä aivan pienimmät juniorit (alle 10- tai 12-vuotiaat) pois lukien, joiden koutsaaminen jossain määrin pelin aikana voisi jopa viedä junioreiden peliä isosti eteenpäin. Mielestäni pelaajan kuuluu tehdä tenniksessä itse ratkaisunsa kentällä ja niiden ongelmien ratkaisemisessa, joita vastustaja asettaa.
Rajatuomarittomuus
Tästäkään ei ole omissa peleissä kokemusta, mutta ammattilaiskentillä tämä suunta on oikea. On käytännössä turhaa pitää virheitä tekeviä tuomareita linjoilla, kun teknologia mahdollistaa aukottoman linjan. Turhat säädöt pelaajien haastojen sekä tuomareiden kanssa jäävät näin pois ja peli virtaa paremmin eteenpäin.
Pyyheteline
Jälleen kerran oikeaa kehitystä. Pallopoikien pyyhepalvelu on pelaajille varmasti arjen luksusta, mutta kuuluuko pyyhkeen kantaminen oikeasti pallopojan tehtäviin? Niin, ei minustakaan. Varsinkin kun osa pelaajista on viime aikoina moukkamaisesti jopa valittanut liian hitaasta palvelusta, joten tämä toimisi myös hyvänä rangaistuksena.
Paljon siis hyvää ja kaunista, mutta jonkin verran vielä viilattavaakin.
Takana on nyt kourallinen näitä NextGen-eriä harjoituskentältä, joten aika paketoida omat fiilikset.
Erät neljään gameen, tie-break 3-3-tilanteessa
Päällimmäinen tunne formaatista on edelleen tietynlainen hektisyys sekä tarkkuus, sillä lyhyempi erä ei jätä paljonkaan aikaa pelin tai tuntuman hakemiseen. Siksi onkin erittäin hyvä, että formaattiin kuuluu erityisesti ammattilaiskentillä kiinteästi paras viidestä -systeemi. Tähän ei kuitenkaan ole ollut omilla 1-1.5h harjoitusvuoron aikana aikaa, sillä sen verran tasaista on pelikavereiden kanssa otellessa ollut.
Lyhyessä erässä on kuitenkin erityisen tärkeää se, ettei huonompia väligeimejä tule. Ei varsinkaan omissa syötöissä, eikä varsinkaan, jos olet aloittanut erän palauttajana. Vastustajan murto esimerkiksi tilanteessa 1-2 jättää enää yhden paikan vastamurron yrittämiseen, 1-3-tilanteessa.
Itse suosisin sitä, että tie-break tulisi vasta tilanteessa 4-4, eikä siis jo 3-3:ssa. Erä pidentyisi hieman, mutta se jättäisi hieman enemmän aikaa pelin virtausten vaihtelulle. Nyt erä usein ohi yhdellä murrolla. Ja jos taas syötöt kulkevat, niin tiebreakejä tuntuu tulevan paljon jo harrastelijatasolla, puhumattakaan ammattilaispelaajista, kuten olemme tällä viikolla Milanossa nähneet.
Verkkosyöttö
Uusissa säännöissä peli siis jatkuu normaalisti, vaikka syöttö osuisikin verkkoon. Tämä on hieman kaksijakoinen sääntö. Periaatteessa pidän tästä muutoksesta, mutta se vaatii hurjasti vielä toistoja alle. Tähän on nimittäin yllättävän vaikeaa reagoida riittävän nopeasti, sillä niin syvällä selkärangassa on syötön uusinta näissä tapauksissa. Ei näitä tietenkään paljon ole vielä tullut. Aikaa tämän säännön sisäänajo siinäkin mielessä vaatii.
Lisäksi kuten jo aiemmissakin postauksissa nostin, ovat verkkonauhat halleissa kireydeltään erilaisia. Osassa halleja pallo todella kuolee löysään nauhaan, kun taas joissain halleissa pallo kimpoaa pidemmälle. Mutta hyvä uudistus varmasti, kunhan tähän vain tottuu. Luulen, että hyödyt menevät syöttäjän ja vastaanottajan kesken keskimäärin tasan eli osa syötöistä helpottuu, osa vaikeutuu. Toki, jotenkin väärältä se ässä verkkonauhan avustuksella ainakin itsestä vielä tuntui.
No-ad ja ratkaiseva piste
Tasan, etu, tasan, etu ja niin edelleen olisi tämän formaatin myötä jäämässä historiaan, kun tilanteessa 40-40 pelataan ratkaiseva piste syöttäjän päättämään syöttöruutuun. Tämän jättäisin kyllä vain nelinpeliin. Osittain siksi, että olen ehkä hieman traditionaalinen tenniksen suhteen, mutta myös siksi, että tiukoissa paikoissa edun taistelu ja geimin voittaminen on juuri sitä henkistäkin taistelua voitosta, jota tenniksen kuuluu ollakin. On suorastaan ihanaa vääntää voitoista näin, kun geimin voitto vaatii tasaisessa geimissä ne kaksi tai peräti kolme perättäistä pistettä. Lisäksi muutenkin nopea formaatti nopeutuu tässä kohtaa mielestäni vähän liikaa ja jättää jopa tuurille tilaa.
Valmentajan käyttö erien välissä
Tämä ei tietysti omissa peleissä ole juurikaan edes mahdollista, joten tätä ei ole tullut testattua. Siitä huolimatta oma näkemys on selvä: ei jatkoon. Tiedän, että tätä on vaikea jopa kitkeä pois tenniksestä ja serenagaten myötä paineet tämän muuttamiseksi voivat jopa kasvaa tulevina vuosina, mutta ei, ei ja vielä kerran ei.
Toki WTA-kiertueella tätä on kokeiltu jo, mutta en näkisi tätä hyvänä lajille tai sen kehitykselle ehkä aivan pienimmät juniorit (alle 10- tai 12-vuotiaat) pois lukien, joiden koutsaaminen jossain määrin pelin aikana voisi jopa viedä junioreiden peliä isosti eteenpäin. Mielestäni pelaajan kuuluu tehdä tenniksessä itse ratkaisunsa kentällä ja niiden ongelmien ratkaisemisessa, joita vastustaja asettaa.
Rajatuomarittomuus
Tästäkään ei ole omissa peleissä kokemusta, mutta ammattilaiskentillä tämä suunta on oikea. On käytännössä turhaa pitää virheitä tekeviä tuomareita linjoilla, kun teknologia mahdollistaa aukottoman linjan. Turhat säädöt pelaajien haastojen sekä tuomareiden kanssa jäävät näin pois ja peli virtaa paremmin eteenpäin.
Pyyheteline
Jälleen kerran oikeaa kehitystä. Pallopoikien pyyhepalvelu on pelaajille varmasti arjen luksusta, mutta kuuluuko pyyhkeen kantaminen oikeasti pallopojan tehtäviin? Niin, ei minustakaan. Varsinkin kun osa pelaajista on viime aikoina moukkamaisesti jopa valittanut liian hitaasta palvelusta, joten tämä toimisi myös hyvänä rangaistuksena.
Paljon siis hyvää ja kaunista, mutta jonkin verran vielä viilattavaakin.
30/10/2018
Ennakko: Pariisin Masters 2018
Kauden viimeinen Masters-turnaus pelataan tällä viikolla Pariisin hallissa. Tässä tuttuun tapaan ennakko!
Vaikka pelit ovat tätä kirjoittaessa jo alkaneet, niin ei anneta sen häiritä. Viikko tulee antamaan hyvää kuvaa siitä, mistä asetelmista kauden päätösturnauksiin lähdetään. Jo ensi viikolla pelattavat NextGen-finaalit ja sitä seuraavalla viikolla pelattavat ATP Tourin finaalit ovat jo ovella ja kruunaamassa siis tämän pitkän ja hienon kauden.
Menossa olevaa hallikautta on takana nyt muutamia viikkoja. Tulokset ovat olleet jossain määrin odotettuja, mutta on ollut hienoa myös nähdä, että nuorempikin kaarti on ottanut hyviä turnausvoittoja, kuten Karen Khachanov Moskovassa, Stefanos Tsitsipas Tukholmassa ja Kyle Edmund Antwerpenissä.
Kuten näistä nimistä sekä Baselissa kotiturnauksensa jälleen kerran voittaneesta Roger Federeristä ja Wienin valloittaneesta Kevin Andersonista voidaan päätellä, niin voittava hallipeli vaatii suoraviivaista ja hyökkäävää peliä. Isoa syöttämistä seuraa isohko kämmen tai vähintäänkin aggressiivinen kakkoslyönti, jolla ote hallissa, tuulettomissa ja nopeissa olosuhteissa, otetaan. Pallo lentää vikkelästi ja peli nopeutuu ulkopelistä rajusti.
Edellä mainittu porukka onkin poisjäänyttä Edmundia lukuun ottamatta mielenkiintoinen jengi seurattavaksi tässä kauden ainoassa halli-Mastersissa. Monelle heistä varmasti maistuisi iso menestys ja saavutus myös Masters-tasolla.
Erityisen mielenkiintoinen heistä on luonnollisesti Roger Federer, jolla menestystä toki Masterseistakin riittää. Baselin pokaali tuli viime viikolla totutusti kotiin, mutta olivatko otteet sellaisia, joilla haastetaan isoimmat nimet tällä viikolla? Peli ei kaikilta osin ollut viime viikolla rennointa mahdollista, vaan jopa virhealtista ja junnaavaa. Entä painaako viime viikon täysi kuorma vanhaa mestaria? Paljon siis kysymyksiä, varsinkin kun isompi kiihoke lienee ennemminkin Lontoon finaaliturnaus parin viikon kuluttua. Kaavio on lisäksi heti alusta asti hyvin ilkeä Pariisissa.
Myös kamppailu kauden lopun ykkössijasta käy hurjana. US Openin jälkeen paluun tekevä Rafael Nadal on vielä piikkipaikalla, mutta Novak Djokovic hengittää aivan niskassa. Eroa on tämän vuoden race-kisassa vain 35 pistettä. Käytännössä pidemmälle Pariisissa menevä saa vahvan otteen ykköspaikkaan, varsinkin jos se on Djokovic, jolle nopeat halliolosuhteet ovat huomattavasti sopivammat.
Voi hyvinkin olla, että Nadal tekee Pariisissa jonkinlaisen cameo-roolin ja käy testaamassa vain polvensa kunnon ja jättää kauden huipennuksen Lontoossa tänäkin vuonna väliin. Ei liene järkevää tässä vaiheessa uraa uhrata esimerkiksi jo tammikuussa häämöttävää Australian Openia. Kaavio olisi kyllä otollinen, mutta "yllätystappio" jo ennen semifinaaleja esimerkiksi Jack Sockille, Borna Coricille tai Dominic Thiemille ei yllättäisi.
Novak Djokovicin vire on kesästä lähtien niin hurja, etten usko sen hiipuvan juurikaan Pariisissa. En edes siitä syystä, että hänen kaavionsa on karmea, sillä tuoreet turnausvoittajat Tsitsipas ja Anderson tai Federer ovat hänen puolellaan kaaviota ja siis törmäyskurssillaan jo ennen finaalia. Djokovicin all-around-peli on kuitenkin niin vakuuttavassa kunnossa painavine peruslyönteineen ja julmine fysiikkoinen, että häntä on varmasti vaikea pysäyttää hallissakin.
Jännittävä viikko kaiken kaikkiaan, mutta tämän viikon valinnat menevät nyt selkeästi näin:
Puolivälierät:
Sock vs. Coric
A. Zverev vs. Khachanov
Federer vs. Anderson
Djokovic vs. Cilic
Välierät:
Coric vs. Zverev
Djokovic vs. Anderson
Finaali:
Djokovic vs. Zverev
Voittaja:
Djokovic.
VeikkausTV, CMore ja TennisTV näyttävät turnauksen.
Vaikka pelit ovat tätä kirjoittaessa jo alkaneet, niin ei anneta sen häiritä. Viikko tulee antamaan hyvää kuvaa siitä, mistä asetelmista kauden päätösturnauksiin lähdetään. Jo ensi viikolla pelattavat NextGen-finaalit ja sitä seuraavalla viikolla pelattavat ATP Tourin finaalit ovat jo ovella ja kruunaamassa siis tämän pitkän ja hienon kauden.
Menossa olevaa hallikautta on takana nyt muutamia viikkoja. Tulokset ovat olleet jossain määrin odotettuja, mutta on ollut hienoa myös nähdä, että nuorempikin kaarti on ottanut hyviä turnausvoittoja, kuten Karen Khachanov Moskovassa, Stefanos Tsitsipas Tukholmassa ja Kyle Edmund Antwerpenissä.
Kuten näistä nimistä sekä Baselissa kotiturnauksensa jälleen kerran voittaneesta Roger Federeristä ja Wienin valloittaneesta Kevin Andersonista voidaan päätellä, niin voittava hallipeli vaatii suoraviivaista ja hyökkäävää peliä. Isoa syöttämistä seuraa isohko kämmen tai vähintäänkin aggressiivinen kakkoslyönti, jolla ote hallissa, tuulettomissa ja nopeissa olosuhteissa, otetaan. Pallo lentää vikkelästi ja peli nopeutuu ulkopelistä rajusti.
Edellä mainittu porukka onkin poisjäänyttä Edmundia lukuun ottamatta mielenkiintoinen jengi seurattavaksi tässä kauden ainoassa halli-Mastersissa. Monelle heistä varmasti maistuisi iso menestys ja saavutus myös Masters-tasolla.
Erityisen mielenkiintoinen heistä on luonnollisesti Roger Federer, jolla menestystä toki Masterseistakin riittää. Baselin pokaali tuli viime viikolla totutusti kotiin, mutta olivatko otteet sellaisia, joilla haastetaan isoimmat nimet tällä viikolla? Peli ei kaikilta osin ollut viime viikolla rennointa mahdollista, vaan jopa virhealtista ja junnaavaa. Entä painaako viime viikon täysi kuorma vanhaa mestaria? Paljon siis kysymyksiä, varsinkin kun isompi kiihoke lienee ennemminkin Lontoon finaaliturnaus parin viikon kuluttua. Kaavio on lisäksi heti alusta asti hyvin ilkeä Pariisissa.
Myös kamppailu kauden lopun ykkössijasta käy hurjana. US Openin jälkeen paluun tekevä Rafael Nadal on vielä piikkipaikalla, mutta Novak Djokovic hengittää aivan niskassa. Eroa on tämän vuoden race-kisassa vain 35 pistettä. Käytännössä pidemmälle Pariisissa menevä saa vahvan otteen ykköspaikkaan, varsinkin jos se on Djokovic, jolle nopeat halliolosuhteet ovat huomattavasti sopivammat.
Voi hyvinkin olla, että Nadal tekee Pariisissa jonkinlaisen cameo-roolin ja käy testaamassa vain polvensa kunnon ja jättää kauden huipennuksen Lontoossa tänäkin vuonna väliin. Ei liene järkevää tässä vaiheessa uraa uhrata esimerkiksi jo tammikuussa häämöttävää Australian Openia. Kaavio olisi kyllä otollinen, mutta "yllätystappio" jo ennen semifinaaleja esimerkiksi Jack Sockille, Borna Coricille tai Dominic Thiemille ei yllättäisi.
Novak Djokovicin vire on kesästä lähtien niin hurja, etten usko sen hiipuvan juurikaan Pariisissa. En edes siitä syystä, että hänen kaavionsa on karmea, sillä tuoreet turnausvoittajat Tsitsipas ja Anderson tai Federer ovat hänen puolellaan kaaviota ja siis törmäyskurssillaan jo ennen finaalia. Djokovicin all-around-peli on kuitenkin niin vakuuttavassa kunnossa painavine peruslyönteineen ja julmine fysiikkoinen, että häntä on varmasti vaikea pysäyttää hallissakin.
Jännittävä viikko kaiken kaikkiaan, mutta tämän viikon valinnat menevät nyt selkeästi näin:
Puolivälierät:
Sock vs. Coric
A. Zverev vs. Khachanov
Federer vs. Anderson
Djokovic vs. Cilic
Välierät:
Coric vs. Zverev
Djokovic vs. Anderson
Finaali:
Djokovic vs. Zverev
Voittaja:
Djokovic.
VeikkausTV, CMore ja TennisTV näyttävät turnauksen.
19/10/2018
Ylipitkien otteluiden loppu (osa yksi)
Wimbledon ilmoitti tänään, että ylipitkät viiden erän ottelut jäävät ensi kaudesta alkaen Lontoon nurmilla historiaan. Wimbledonissa tullaan pelamaan viidennessä erässä tie-break, jos tilanne on 12-12.
Näin ollen John Isnerin ja Nicholas Mahut’n ottelu, jossa ratkaisuerä päättyi 70-68 Isnerille tulee jäämään ikuisiksi ajoiksi historiaan pisimpänä otteluna ja eränä.
Tämä on mielestäni ehdottomasti tervetullut muutos. Liian monta kertaa on nähty tilanne, jossa ylipitkän ottelun pelanneet pelurit ovat täysin loppu päivä- ellei jopa viikkokausia ja jatkoon päässyt pelaaja täysi suupala seuraavassa ottelussaan.
Viimeksi tästä nähtiin esimerkki Wimbledonissa kun tämän vuoden finalisti Kevin Anderson hakkasi palloa semifinaalissaan juuri Isneriä vastaan 6,5 tuntia ratkaisuerän päättyessä 26-24. Kun alla oli vielä suht inhimillinen, reilu nelituntinen ottelu Roger Federeriä vastaan, jossa ratkaisuerä meni puolestaan uudenkin raamin mukaisesti 13-11, niin kuormaa oli finaalissa yksinkertaisesti liikaa. On aivan eri asia pelata tavallaan kuusi erää kuin että niitä kertyy samalla laskutavalla kahdeksan.
Voidaan toki miettiä miksi ei otettu suoraan samaa käytäntöä kuin vaikkapa US Openissa, jossa tie-break tulee ratkaisuerässäkin tilanteessa 6-6. Ei sekään olisi huono vaihtoehto ollut, mutta tämä tietynlainen pidennys normiratkaisuun on ainakin kokeilemisen arvoinen. Traditionaalisessa Wimbledonissa se on jo iso ja hyvä askel. Kehitys menee nyt oikeaan suuntaan ja odotamme milloin Australiasta ja Ranskasta kuuluu samankaltaisia uutisia. Ihannetilanne olisi, että päätös olisi linjassa Wimbledonin kanssa. Miksei toisaalta vaikka US Openin.
15/10/2018
Vasurilla testaten: RS Tour Edition -tennispallo
Tennispallotestit jatkuvat!
Nyt vuorossa Robin Söderlingin pallo RS Tour Edition. Pallo on hyvin ajankohtainen, sillä se on tällä viikolla pelattavan Stockholm Openin virallinen kisapallo.
Testasin tätä valkoista versiota kesällä massalla, sillä pallo on hieman RS:n All Court Black Editionia (musta purkki) nopeampi ja sitä suositellaan hieman hitaammille kentille, kuten siis juuri massalle ja hitaammille koville kentille.
Oma tatsini palloon löytyi massalla käytännössä heti. Tuntui, että pallo oli todella stabiili ja eteni ilmassa kuin juna. Pomppu oli hyvin luonnollinen ja reagoi ylä- sekä alakierteeseen kuten kuuluukin.
Kierre pureekin palloon hyvin, jopa loistavasti. Tällä pallolla oli helppoa dominoida yläkierrepelillä, kunhan vaan pääsi pelin ja pallon päälle. Korkeahko pomppu mahdollisti sen toki erinomaisesti, kun pallo ei tullut luodin tavoin päälle.
Pallon paino tuntui juuri sopivalta. Se ei ollut liian kevyt, vaikka se RS Black Editionia nopeampi onkin. Pallo pysyi hyvin kontrollissa koko ajan.
Pallon kestävyys yllätti myös hyvin positiivisesti. Se ei "munkittunut" kovinkaan äkkiä ja yhdellä purkilla tuli pelattua 3-4 tuntia melko hyvätempoista peliä, eikä pallo elinkaarensa loppusuorallakaan kärsinyt huonosta pompusta, vaan pomppi yhä varsin mukavasti. Tämä oli todella helppo ja siis mukava huomata.
Pallosta jäi jotenkin luonnollinen olo kaikin puolin.
Sanoisinkin, että hyvin oiva pallo monelle alustalle. Uskallan väittää, että yksi parhaista. Onko se paras, en tiedä, mutta hyvältä se tuntui. Tässä vaiheessa kuitenkin listan kärkeen.
Tuomio: ****1/2
Palloranking (15.10.2018)
1) RS Tour Edition (****1/2)
2) Wilson Australian Open (****-)
3) Wilson US Open (***1/2)
4) Head ATP (***+)
Nyt vuorossa Robin Söderlingin pallo RS Tour Edition. Pallo on hyvin ajankohtainen, sillä se on tällä viikolla pelattavan Stockholm Openin virallinen kisapallo.
Oma tatsini palloon löytyi massalla käytännössä heti. Tuntui, että pallo oli todella stabiili ja eteni ilmassa kuin juna. Pomppu oli hyvin luonnollinen ja reagoi ylä- sekä alakierteeseen kuten kuuluukin.
Kierre pureekin palloon hyvin, jopa loistavasti. Tällä pallolla oli helppoa dominoida yläkierrepelillä, kunhan vaan pääsi pelin ja pallon päälle. Korkeahko pomppu mahdollisti sen toki erinomaisesti, kun pallo ei tullut luodin tavoin päälle.
Pallon paino tuntui juuri sopivalta. Se ei ollut liian kevyt, vaikka se RS Black Editionia nopeampi onkin. Pallo pysyi hyvin kontrollissa koko ajan.
Pallon kestävyys yllätti myös hyvin positiivisesti. Se ei "munkittunut" kovinkaan äkkiä ja yhdellä purkilla tuli pelattua 3-4 tuntia melko hyvätempoista peliä, eikä pallo elinkaarensa loppusuorallakaan kärsinyt huonosta pompusta, vaan pomppi yhä varsin mukavasti. Tämä oli todella helppo ja siis mukava huomata.
Pallosta jäi jotenkin luonnollinen olo kaikin puolin.
 |
| RS Tour Edition. |
Sanoisinkin, että hyvin oiva pallo monelle alustalle. Uskallan väittää, että yksi parhaista. Onko se paras, en tiedä, mutta hyvältä se tuntui. Tässä vaiheessa kuitenkin listan kärkeen.
Tuomio: ****1/2
Palloranking (15.10.2018)
1) RS Tour Edition (****1/2)
2) Wilson Australian Open (****-)
3) Wilson US Open (***1/2)
4) Head ATP (***+)
08/10/2018
Ennakko: Shanghai Masters 2018
Kauden takasuora alkaa idän kiertueella Shanghaista, josta lähestytään hurjaa vauhtia kohti Lontoon ATP-finaaleja! Tässä kuitenkin ennakko Shanghain Mastersiin!
Tosiaan, kausi alkaa olla pitkällä ja kuten asiaan kuuluu, moni alkaa tippumaan kyydistä. US Openissa keskeyttänyt Rafael Nadal tuskin pelaa enää tällä kaudella ja myös paluuta pitkään yrittänyt Andy Murray on jättänyt leikin kesken satsaten jo ensi vuoteen. Tänään Pekingin finaalissa hävinnyt Juan Martin del Potrokin puolestaan valitteli tällä viikolla pitkää kautta ja aivan varmasti kuorma alkaa paljon ja pitkästä aikaa hyvin koko kauden pelanneen argentiinalaisen pitkässä kropassa tuntuakin.
Tuoreita kavereita tässä vaiheessa kautta enää tuskin kovin helpolla löytyy, joten jälleen voisi olla hyvä hetki nuorille iskeä kiilaa menestyneimpien ja kokeneimpien legendojen hallintaan. Mutta, kuten aina, aika harvojen herkkua nämä Mastersit ovat tietysti olleet ja tälläkin kertaa vanhempi kaarti, varsinkin Novak Djokovicin ja Roger Federerin muodossa lienee vaikea pysäyttää. Etenkin kun kaksikko on levännyt US Openin jälkeen.
Niin, paljon on Wimbledonin jälkeen ollut puhetta, ehkä jopa vääntöä (täällä blogissakin), siitä ollaanko jälleen Djokovicin ajassa vai ei. Oma näkemykseni on ollut kesästä lähtien vahvasti uuden Djokovic-aikakauden ja ajan puolella. Wimbledon tuli ikään kuin perustekemisellä ja US Openissa hän jo lähes dominoi. Kun serbi on monena vuotena viihtynyt erinomaisesti Aasian kiertueella, niin ennusmerkit ovat tänäkin vuonna vahvat sille, että hän tulee olemaan erittäin kova tulevina viikkoina. Näkisin, että pelaamattomuudestaan huolimatta ja ehkä osittain sen ansiosta, hän on Shanghain ehdoton ennakkosuosikki.
Roger Federer onkin mielenkiintoisempi seurattava tällä viikolla. Yllätystappioita on nyt kertynyt perättäisissä turnauksissa jo useampia, joten nyt kisan ykkössijoitettu on melkoisen suurennuslasin alla isonkin kuvan kannalta. Hänen otteitaan odotetaan tietysti aina vesi kielellä, mutta nyt erityisesti myös "lopun merkkejä" peläten tai seuraten. Oliko US Openin sippaus vain kelistä johtuvaa tuskaa vai onko ikä todella ottamassa otettaan Rogerista? Tätä seurataan varmasti. Kaavio ei ole pahin mahdollinen, mutta niinpä niin... We'll see...
Kokeneemmasta kaartista tyyliin Milos Raonic, Marin Cilic, Stan Wawrinka, Kei Nishikori ja Kevin Anderson voi joku tai jotkut nousta potentiaalisiksi "yllättäjiksi", sillä osalla heistä on ollut hieman kevyempi kausi, kuten paluuta tehneellä ja nousujohteisesti etenevällä Wawrinkalla tai Raonicilla. Juan Martin del Potron en usko tällä viikolla rajusti iskevän, kun alla on juuri tuo Pekingin täysi viikko ja selkeä väsymys.
Mutta niihin nuoriin. Monet heistä ovat edelleen hyvin, hyvin arvoituksellisia. Dominic Thiem on pelannut tänäkin vuonna paljon ja vaikutti jo vähän väsyneeltäkin, mutta sitten hän voittaa Pietarin halliturnauksen (!). Alexander Zverev iskee ajoittain jopa Masters-voiton tiskiin, mutta vaikuttaa välillä aivan liian passiiviselta voittaakseen oikeastaan yhtään mitään. Ehkä (jälleen) uusi lisäys valmennustiimiin Ivan Lendlin muodossa tuo kaivattua tasaisuutta aggressiivisuuteen. Nick Kyrgiosin temput ja haluttomuus eivät vakuuta vieläkään. Denis Shapovalov ja juuri Pekingin voittanut Nicoloz Basilashvilin kohtaaminen ensimmäisellä kierroksella voi poikia puolestaan kummallekin loistavan väylän pitkällekin, mutta toinen jää tietysti jälleen lähtöruutuun. Stefanos Tsitsipas on puolestaan kipuillut hyvän Toronton Mastersin jälkeen rajusti pelinsä kanssa, mutta edellytykset ovat toki hänelläkin hyvään viikkoon.
Sanoisin, että herkullinen viikko jälleen tulossa ja mikä parasta, monella eri tavalla!
Näillä valinnoilla viikkoon:
Puolivälierät:
Raonic vs. Nishikori
Wawrinka vs. Thiem
Cilic vs. Shapovalov
Djokovic vs. Anderson
Välierät:
Nishikori vs. Wawrinka
Djokovic vs. Cilic
Finaali:
Djokovic vs. Nishikori
Voittaja:
Djokovic.
VeikkausTV, CMore ja TennisTV näyttävät turnauksen.
Tosiaan, kausi alkaa olla pitkällä ja kuten asiaan kuuluu, moni alkaa tippumaan kyydistä. US Openissa keskeyttänyt Rafael Nadal tuskin pelaa enää tällä kaudella ja myös paluuta pitkään yrittänyt Andy Murray on jättänyt leikin kesken satsaten jo ensi vuoteen. Tänään Pekingin finaalissa hävinnyt Juan Martin del Potrokin puolestaan valitteli tällä viikolla pitkää kautta ja aivan varmasti kuorma alkaa paljon ja pitkästä aikaa hyvin koko kauden pelanneen argentiinalaisen pitkässä kropassa tuntuakin.
Tuoreita kavereita tässä vaiheessa kautta enää tuskin kovin helpolla löytyy, joten jälleen voisi olla hyvä hetki nuorille iskeä kiilaa menestyneimpien ja kokeneimpien legendojen hallintaan. Mutta, kuten aina, aika harvojen herkkua nämä Mastersit ovat tietysti olleet ja tälläkin kertaa vanhempi kaarti, varsinkin Novak Djokovicin ja Roger Federerin muodossa lienee vaikea pysäyttää. Etenkin kun kaksikko on levännyt US Openin jälkeen.
Niin, paljon on Wimbledonin jälkeen ollut puhetta, ehkä jopa vääntöä (täällä blogissakin), siitä ollaanko jälleen Djokovicin ajassa vai ei. Oma näkemykseni on ollut kesästä lähtien vahvasti uuden Djokovic-aikakauden ja ajan puolella. Wimbledon tuli ikään kuin perustekemisellä ja US Openissa hän jo lähes dominoi. Kun serbi on monena vuotena viihtynyt erinomaisesti Aasian kiertueella, niin ennusmerkit ovat tänäkin vuonna vahvat sille, että hän tulee olemaan erittäin kova tulevina viikkoina. Näkisin, että pelaamattomuudestaan huolimatta ja ehkä osittain sen ansiosta, hän on Shanghain ehdoton ennakkosuosikki.
Roger Federer onkin mielenkiintoisempi seurattava tällä viikolla. Yllätystappioita on nyt kertynyt perättäisissä turnauksissa jo useampia, joten nyt kisan ykkössijoitettu on melkoisen suurennuslasin alla isonkin kuvan kannalta. Hänen otteitaan odotetaan tietysti aina vesi kielellä, mutta nyt erityisesti myös "lopun merkkejä" peläten tai seuraten. Oliko US Openin sippaus vain kelistä johtuvaa tuskaa vai onko ikä todella ottamassa otettaan Rogerista? Tätä seurataan varmasti. Kaavio ei ole pahin mahdollinen, mutta niinpä niin... We'll see...
Kokeneemmasta kaartista tyyliin Milos Raonic, Marin Cilic, Stan Wawrinka, Kei Nishikori ja Kevin Anderson voi joku tai jotkut nousta potentiaalisiksi "yllättäjiksi", sillä osalla heistä on ollut hieman kevyempi kausi, kuten paluuta tehneellä ja nousujohteisesti etenevällä Wawrinkalla tai Raonicilla. Juan Martin del Potron en usko tällä viikolla rajusti iskevän, kun alla on juuri tuo Pekingin täysi viikko ja selkeä väsymys.
Mutta niihin nuoriin. Monet heistä ovat edelleen hyvin, hyvin arvoituksellisia. Dominic Thiem on pelannut tänäkin vuonna paljon ja vaikutti jo vähän väsyneeltäkin, mutta sitten hän voittaa Pietarin halliturnauksen (!). Alexander Zverev iskee ajoittain jopa Masters-voiton tiskiin, mutta vaikuttaa välillä aivan liian passiiviselta voittaakseen oikeastaan yhtään mitään. Ehkä (jälleen) uusi lisäys valmennustiimiin Ivan Lendlin muodossa tuo kaivattua tasaisuutta aggressiivisuuteen. Nick Kyrgiosin temput ja haluttomuus eivät vakuuta vieläkään. Denis Shapovalov ja juuri Pekingin voittanut Nicoloz Basilashvilin kohtaaminen ensimmäisellä kierroksella voi poikia puolestaan kummallekin loistavan väylän pitkällekin, mutta toinen jää tietysti jälleen lähtöruutuun. Stefanos Tsitsipas on puolestaan kipuillut hyvän Toronton Mastersin jälkeen rajusti pelinsä kanssa, mutta edellytykset ovat toki hänelläkin hyvään viikkoon.
Sanoisin, että herkullinen viikko jälleen tulossa ja mikä parasta, monella eri tavalla!
Näillä valinnoilla viikkoon:
Puolivälierät:
Raonic vs. Nishikori
Wawrinka vs. Thiem
Cilic vs. Shapovalov
Djokovic vs. Anderson
Välierät:
Nishikori vs. Wawrinka
Djokovic vs. Cilic
Finaali:
Djokovic vs. Nishikori
Voittaja:
Djokovic.
VeikkausTV, CMore ja TennisTV näyttävät turnauksen.
26/09/2018
Vasurilla testaten: Virallinen kisapallo Wilson US Open
Blogin testit jatkuvat! Tällä kertaa syyniin joutuvat juuri US Openissa käytetyt pallot, Wilson US Openit.Pallo on purkista avattuna heti helppo pelattavaksi, eikä pomppu ole mitenkään jättimäisen korkea, joten sen kanssa rytmiin pääsee oivasti kiinni.
Yleistuntumaltaan pallo on kevyehkö ja lähtee melko vikkelästi. Pallo antaa jonkin verran huonoja osumia anteeksi, sillä se ei ole kaikkein kovin pallo.
Tuntuu, että kierre puree palloon, mutta ei välttämättä hurjasti. Pallotellessa tuntuu jopa siltä, että pomppu jää hieman matalaksi. Toki pelikaverini suhteellisen suorat lyönnit aiheuttavat tämän muutenkin. Joka tapauksessa pallo tuntuu jopa liukuvan heti kun vauhtia on riittävästi. Välillä siis sen hallitseminen, osin keveydestäkin johtuen, voi olla vaikeaakin.
Mutta tilanne kuitenkin helpottuu jo ensimmäisen tunnin aikana, sillä pallot pehmenevät melkoisen nopeasti. Aluksi se tekee pallosta varsin helpon kuten edellä jo kerrottiin. Hyvin pian palloa saa kuitenkin hakata jo armottomasti, sillä sen pehmeys antaa ehkä jo liikaa anteeksi. Jos pallolla pelaa pitkään, se menettää täysin tehonsa ja tulee kuulamaiseksi karvanlähtöineen kaikkineen. Tämä lyhytikäisyys lienee myös suurin syy siihen, miksi juuri tämä pallo on usein tarjouksissa (kolme putkea 18-20 eurolla). Pallo ei kestä kovassa pelissä kuin 1-2h.
Parhaimmillaan US Open on kiva ja helppo pallo, mutta kestosta miinusta. Pallorankingissä tässä vaiheessa kuitenkin sijalle kaksi.
Tuomio: ***1/2
Testattujen pallojen palloranking (26.9.2018):
1) Wilson Australian Open
2) Wilson US Open
3) HEAD ATP
17/09/2018
Jälkipelit: Case Serena US Open 2018 finaali
No niin. Lähes kaikki lienee sanottu ja taustafaktatkin tutkittu US Openin naisten finaalista, mutta ehkä tähän asiaan mahtuu vielä yksi näkökulma.
Mutta ennen sitä kerrataan ne faktat, jotka ovat kuitenkin selvät.
Koutsaaminen on kiellettyä Grand Slam-ottelun aikana. Serenan valmentaja valmensi Serenaa Grand Slamin finaalissa. Tuomari huomasi, antoi varoituksen ja kyllä, täysin oikeutetusti. Ok, liian moni valmentaminen kesken ottelun menee ohi, mutta nyt ei mennyt ja se oli oikein. Vaikka kyseessä olikin Grand Slam-finaali.
Varoituksen jälkeisestä huomautuksesta tulee automaattisesti pisterangaistus. Serena laittoi mailan päreiksi, joka tietää automaattisesti rangaistusta. Eli myös pisterangaistus oli oikein.
Kolmanneksi. Jos purnaat tuomarille tarpeeksi pitkään, vaikkapa useita minuutteja kuten Serena, syyttäen tätä muun muassa 'valehtelijaksi' ja 'varkaaksi', julistamalla ettei tämä tuomitse enää koskaan hänen ottelujaan, osoittamalla tätä uhmakkaasti sormi pystyssä ja vaatimalla tältä anteeksipyyntöä, niin vaarana voi olla, että varoitus napsahtaa. Järjestyksessään kolmas huomautus tietää pelirangaistusta. Se tuli ja oli jälleen oikea tuomio.
Tuo tuli tietysti todella pahaan paikkaan Serenan kantilta, mutta tuomarilla ei yksinkertaisesti ollut vaihtoehtoa.
Tuomari teki kaiken oikein. Serena ei. Serena olisi voinut rauhoittua jo ensimmäisen varoituksen ja viimeistään sen toisen varoituksen jälkeen, mutta ei. Sen sijaan hän takertui pisteen menettämiseen tai varastamiseen ja tuomarin sättimiseen. Teki tästä kamalan shown.
Uskon, että harmitti. Varoituksen pitää kuitenkin rauhoittaa.
En kuitenkaan voi olla ajattelematta, miten 23-kertainen Grand Slam-mestari menettää malttinsa näin Grand Slam-finaalin ensikertalaista vastaan, ellei todella koe asemansa tulleen pahemman kerran uhatuksi. Mutta palataan tähän kohta.
Lisää faktoja. Naomi Osaka vei ottelua lähes kaikilla mittareilla lähes koko ajan. Ottelu oli hänen hallinnassaan täysin. Serenan murtokin toisessa erässä tuli kuitattua heti murron perään, jolloin Serenan maila saikin sitä kohtalokasta kyytiään.
Maltin menetys US Openissa ei ollut Serenalle myöskään ensimmäinen kerta. Ja kyllä, joka kerta vastustaja on ollut päivän parempi pelaaja. Tästä syystä mieleen hiipii väkisin monta ajatusta, joissa voin olla toki väärässä ja toivottavasti olenkin, mutta en voi olla ajattelematta niitä.
Kotiyleisön paine, oma erityisasema amerikkalaisena lempilapsena, 24 Grand Slamin ennätyksen jahtaaminen ja comebackin kruunaaminen toivat tietysti paineen, mutta myös asetelman, johon olisi upeaa saada onnellinen loppu.
Ei saatu ja onneksi ei tosiaankaan näin.
Mutta niin, ne mieleen tulleet ajatukset. Niitä on vahvasti kiteyttäen kaksi. Kuten sanottua, toivon kovasti, että olen niiden kanssa väärässä, mutta uskon, että yksin en niiden kanssa ole.
Ajatus yksi. Uskon, että Serena näki ja koki, mitä ottelussa oli tapahtumassa Osakan hurjan pelin johdosta. Tappio oli väistämätön. Tästä oli siis tehtävä show, kun paikka tuli. Oli saatava jotain, millä rikkoa japanilaisen rytmi. Luojan kiitos, tämä ei onnistunut.
Ja ajatus kaksi. Koska Serenan paikka jalustalla on varsinkin kotimaassa niin monumentaalinen, oli tappioon pakko saada myös syntipukki. Hänen ja monen muun amerikkalaisen tennishenkilön mielestä se ei tietenkään ollut Serena itse, vaan se helpoin maali, tuomari Carlos Ramos. Syntipukki antaa aina erinomaisen syyn tappiolle tenniksessä, jonka taakse voi verhoutua ja uhriutua popularismin ja pahimmillaan jopa seksismin ja rotusyrjinnän keinoin.
Kaksi viimeistä keinoa tulivat tähän tapaukseen mielestäni erittäin harmillisesti ja jopa hyvinkin aikaisessa vaiheessa, mikä sävytti liiaksi muutenkin kuumentunutta keskustelua esimerkiksi twitterissä, jossa asetelma kärjistyi hyvinkin nopeasti Amerikka vs. muu maailma -akselille. Jo se teki välittelystä suuria ja mahtavia amerikkalaisia vastaan hyvinkin hankalaa.
Niin tai näin, 'you owe us an apology, Serena'.
Mutta ennen sitä kerrataan ne faktat, jotka ovat kuitenkin selvät.
Koutsaaminen on kiellettyä Grand Slam-ottelun aikana. Serenan valmentaja valmensi Serenaa Grand Slamin finaalissa. Tuomari huomasi, antoi varoituksen ja kyllä, täysin oikeutetusti. Ok, liian moni valmentaminen kesken ottelun menee ohi, mutta nyt ei mennyt ja se oli oikein. Vaikka kyseessä olikin Grand Slam-finaali.
Varoituksen jälkeisestä huomautuksesta tulee automaattisesti pisterangaistus. Serena laittoi mailan päreiksi, joka tietää automaattisesti rangaistusta. Eli myös pisterangaistus oli oikein.
Kolmanneksi. Jos purnaat tuomarille tarpeeksi pitkään, vaikkapa useita minuutteja kuten Serena, syyttäen tätä muun muassa 'valehtelijaksi' ja 'varkaaksi', julistamalla ettei tämä tuomitse enää koskaan hänen ottelujaan, osoittamalla tätä uhmakkaasti sormi pystyssä ja vaatimalla tältä anteeksipyyntöä, niin vaarana voi olla, että varoitus napsahtaa. Järjestyksessään kolmas huomautus tietää pelirangaistusta. Se tuli ja oli jälleen oikea tuomio.
Tuo tuli tietysti todella pahaan paikkaan Serenan kantilta, mutta tuomarilla ei yksinkertaisesti ollut vaihtoehtoa.
Tuomari teki kaiken oikein. Serena ei. Serena olisi voinut rauhoittua jo ensimmäisen varoituksen ja viimeistään sen toisen varoituksen jälkeen, mutta ei. Sen sijaan hän takertui pisteen menettämiseen tai varastamiseen ja tuomarin sättimiseen. Teki tästä kamalan shown.
Uskon, että harmitti. Varoituksen pitää kuitenkin rauhoittaa.
En kuitenkaan voi olla ajattelematta, miten 23-kertainen Grand Slam-mestari menettää malttinsa näin Grand Slam-finaalin ensikertalaista vastaan, ellei todella koe asemansa tulleen pahemman kerran uhatuksi. Mutta palataan tähän kohta.
Lisää faktoja. Naomi Osaka vei ottelua lähes kaikilla mittareilla lähes koko ajan. Ottelu oli hänen hallinnassaan täysin. Serenan murtokin toisessa erässä tuli kuitattua heti murron perään, jolloin Serenan maila saikin sitä kohtalokasta kyytiään.
Maltin menetys US Openissa ei ollut Serenalle myöskään ensimmäinen kerta. Ja kyllä, joka kerta vastustaja on ollut päivän parempi pelaaja. Tästä syystä mieleen hiipii väkisin monta ajatusta, joissa voin olla toki väärässä ja toivottavasti olenkin, mutta en voi olla ajattelematta niitä.
Kotiyleisön paine, oma erityisasema amerikkalaisena lempilapsena, 24 Grand Slamin ennätyksen jahtaaminen ja comebackin kruunaaminen toivat tietysti paineen, mutta myös asetelman, johon olisi upeaa saada onnellinen loppu.
Ei saatu ja onneksi ei tosiaankaan näin.
Mutta niin, ne mieleen tulleet ajatukset. Niitä on vahvasti kiteyttäen kaksi. Kuten sanottua, toivon kovasti, että olen niiden kanssa väärässä, mutta uskon, että yksin en niiden kanssa ole.
Ajatus yksi. Uskon, että Serena näki ja koki, mitä ottelussa oli tapahtumassa Osakan hurjan pelin johdosta. Tappio oli väistämätön. Tästä oli siis tehtävä show, kun paikka tuli. Oli saatava jotain, millä rikkoa japanilaisen rytmi. Luojan kiitos, tämä ei onnistunut.
Ja ajatus kaksi. Koska Serenan paikka jalustalla on varsinkin kotimaassa niin monumentaalinen, oli tappioon pakko saada myös syntipukki. Hänen ja monen muun amerikkalaisen tennishenkilön mielestä se ei tietenkään ollut Serena itse, vaan se helpoin maali, tuomari Carlos Ramos. Syntipukki antaa aina erinomaisen syyn tappiolle tenniksessä, jonka taakse voi verhoutua ja uhriutua popularismin ja pahimmillaan jopa seksismin ja rotusyrjinnän keinoin.
Kaksi viimeistä keinoa tulivat tähän tapaukseen mielestäni erittäin harmillisesti ja jopa hyvinkin aikaisessa vaiheessa, mikä sävytti liiaksi muutenkin kuumentunutta keskustelua esimerkiksi twitterissä, jossa asetelma kärjistyi hyvinkin nopeasti Amerikka vs. muu maailma -akselille. Jo se teki välittelystä suuria ja mahtavia amerikkalaisia vastaan hyvinkin hankalaa.
Niin tai näin, 'you owe us an apology, Serena'.
13/09/2018
Jälkipelit: US Open 2018
US Openia on tullut nyt sulateltua isossa kuvassa muutama päivä ja tässä siis viimein jälkipelit! Ja nyt nimenomaan miesten jälkipelit. Se kaikkein eniten puhuttanut US Open-tapahtuma ansaitsee oman kappaleensa ja tulee viikonlopun aikana. Sekä oma matkaraporttini US Openista!
Tosiaan, kuten jo kesällä Wimbledonin jälkeen tuli jälkipeleissä todettua, olemme siirtyneet Novak Djokovicin aikaan. Silloin sain hieman jopa kritiikkiä tästä Djokovicin hehkuttamisesta, mutta kukaan ei liene enää eri mieltä siitä, kuka juuri nyt miesten tenniksessä määrää tahtia. Voittoisan Wimbledonin jälkeen Djokovic on voittanut kolmesta turnauksestaan kaksi, Cincinnatin Mastersin ja nyt siis US Openin, joista jälkimmäisessä hän hävisi ainoastaan yhden erän.
Hänen pelinsä taso on noussut mielestäni järjestelmällisesti Wimbledonissa otetun elintärkeän Rafael Nadal-voiton jälkeen, joka oli kuitenkin vielä jossain mielessä 50-50-ottelu. Sitä ennen hän vaikutti vielä jopa haavoittuvalta, mutta näissä viimeisissä isoissa otteluissaan hän on ollut jopa tyly.
Eikä hänen puolestaan puhu vain tulokset, vaan myös karu pelillinen ylivoima. Hänen puolustuksensa on jälleen lähes sementtiä, pallo tulee takaisin kuin seinästä ja nyt myös aggressiivisuus, pelin tempo ja painavuus ovat lähes käsittämättömällä tasolla. Hänen parhaasta pelistään on tunnetusti ollut vaikea löytää heikkoa kohtaa. US Openissa vaikutti oikeastaan koko ajan siltä, että ei oikein ole mitään keinoa hänen kaatamiseensa, ellei hän kaadu tai hyydy kuumaan keliin kuten Roger Federer.
Finaalissa hyvin pelannut Juan Martin del Potro pääsi toisessa erässä lähelle Djokovicin tasoa ja jopa uhittelemaan tätä, mutta hurjalla taistelulla, tahdolla ja lopulta myös jonkinlaisella raivolla Djokovic hoiti lopulta tuon erän, ottelun ja turnauksen. Ja teki sen jopa melko kliinisesti.
Kuten sanottua, Djokovicin pelilliseen murtamiseen ei juuri nyt näytä olevan oikeastaan mitään keinoa, varsinkaan näillä puolinopeilla alustoilla eikä välttämättä muillakaan kovilla alustoilla. Tähän on tietysti monta syytä ja niiden yhteisvaikutus on huomattavasti suurempi kuin niiden summa.
Ensinnäkin Djokovic on jälleen nälkäinen. Hän haluaa voittaa. Hänellä on palo treenata. Hän on löytänyt motivaation. Hänellä on jälleen itseluottamusta, jonka myötä hän tuntee ja tietää olevansa paras. Tee mitä teet, minä teen sen paremmin.
Toisekseen, hänen tiiminsä on jälleen oikea. Säädöt on nyt säädetty ja vanha hyvä porukkaa on jälleen kasassa. Hän tuntee saavansa tukea ihmisiltä, jotka ymmärtävät häntä täysin. Jotka osaavat käsitellä häntä oikein.
Kolmanneksi, hänen tiimistään löytyy todennäköisesti ainut puhtaasti tenniksen analytiikkaan vihkiytynyt jäsen, Craig O'Shannessy. Jo vuosia tämä kaveri on tehnyt viiltävää analyysia otteluista omilla sivuillaan, twitterissä ja ATP:n sivuilla. Välillä toki vähän oikoen ja suoraviivaisesti, mutta joka tapauksessa voisin sanoa tätä uraauurtavaksi työksi. Hänen mukaansa Djokovic pitäytyi US Openissa "uskomattomalla" tavalla laadituissa pelisuunnitelmissa ja näin jälkikäteen ehkä juuri tuo kädenjälki oli nähtävissä siinä dominoinnissa, jossa hän ei oikeastaan jättänyt kenellekään, Del Potrosta lähtien, juuri mitään paikkoja.
Tämä, analytiikan hyödyntäminen, tulee olemaan tenniksen kuva enenevissä määrin tulevaisuudessa ja tennisanalyytikkojen massarekrytointi tiimeihin on käynnistymässä juuri nyt. Lyön vaikka vetoa, että ensi kaudella tiimissä kuin tiimissä alkaa olla data-analyytikko istumassa muun entouragen seurassa. Djokovicin etumatka on nyt silläkin saralla vähintäänkin kohtuullinen, joten dominointi jatkuu loppuvuonna ja ensi vuonna, jos vain Djokovicin nälkä jatkuu.
Sanoisinkin, että juuri nyt uhka ei tule Nadalin, Roger Federerin tai edes uuden sukupolven muodossa, vaan ensi vuonna ratkaisee paljon Djokovicin oma motivaatio sekä terveys.
Tosiaan, kuten jo kesällä Wimbledonin jälkeen tuli jälkipeleissä todettua, olemme siirtyneet Novak Djokovicin aikaan. Silloin sain hieman jopa kritiikkiä tästä Djokovicin hehkuttamisesta, mutta kukaan ei liene enää eri mieltä siitä, kuka juuri nyt miesten tenniksessä määrää tahtia. Voittoisan Wimbledonin jälkeen Djokovic on voittanut kolmesta turnauksestaan kaksi, Cincinnatin Mastersin ja nyt siis US Openin, joista jälkimmäisessä hän hävisi ainoastaan yhden erän.
Hänen pelinsä taso on noussut mielestäni järjestelmällisesti Wimbledonissa otetun elintärkeän Rafael Nadal-voiton jälkeen, joka oli kuitenkin vielä jossain mielessä 50-50-ottelu. Sitä ennen hän vaikutti vielä jopa haavoittuvalta, mutta näissä viimeisissä isoissa otteluissaan hän on ollut jopa tyly.
Eikä hänen puolestaan puhu vain tulokset, vaan myös karu pelillinen ylivoima. Hänen puolustuksensa on jälleen lähes sementtiä, pallo tulee takaisin kuin seinästä ja nyt myös aggressiivisuus, pelin tempo ja painavuus ovat lähes käsittämättömällä tasolla. Hänen parhaasta pelistään on tunnetusti ollut vaikea löytää heikkoa kohtaa. US Openissa vaikutti oikeastaan koko ajan siltä, että ei oikein ole mitään keinoa hänen kaatamiseensa, ellei hän kaadu tai hyydy kuumaan keliin kuten Roger Federer.
Finaalissa hyvin pelannut Juan Martin del Potro pääsi toisessa erässä lähelle Djokovicin tasoa ja jopa uhittelemaan tätä, mutta hurjalla taistelulla, tahdolla ja lopulta myös jonkinlaisella raivolla Djokovic hoiti lopulta tuon erän, ottelun ja turnauksen. Ja teki sen jopa melko kliinisesti.
Kuten sanottua, Djokovicin pelilliseen murtamiseen ei juuri nyt näytä olevan oikeastaan mitään keinoa, varsinkaan näillä puolinopeilla alustoilla eikä välttämättä muillakaan kovilla alustoilla. Tähän on tietysti monta syytä ja niiden yhteisvaikutus on huomattavasti suurempi kuin niiden summa.
Ensinnäkin Djokovic on jälleen nälkäinen. Hän haluaa voittaa. Hänellä on palo treenata. Hän on löytänyt motivaation. Hänellä on jälleen itseluottamusta, jonka myötä hän tuntee ja tietää olevansa paras. Tee mitä teet, minä teen sen paremmin.
Toisekseen, hänen tiiminsä on jälleen oikea. Säädöt on nyt säädetty ja vanha hyvä porukkaa on jälleen kasassa. Hän tuntee saavansa tukea ihmisiltä, jotka ymmärtävät häntä täysin. Jotka osaavat käsitellä häntä oikein.
Kolmanneksi, hänen tiimistään löytyy todennäköisesti ainut puhtaasti tenniksen analytiikkaan vihkiytynyt jäsen, Craig O'Shannessy. Jo vuosia tämä kaveri on tehnyt viiltävää analyysia otteluista omilla sivuillaan, twitterissä ja ATP:n sivuilla. Välillä toki vähän oikoen ja suoraviivaisesti, mutta joka tapauksessa voisin sanoa tätä uraauurtavaksi työksi. Hänen mukaansa Djokovic pitäytyi US Openissa "uskomattomalla" tavalla laadituissa pelisuunnitelmissa ja näin jälkikäteen ehkä juuri tuo kädenjälki oli nähtävissä siinä dominoinnissa, jossa hän ei oikeastaan jättänyt kenellekään, Del Potrosta lähtien, juuri mitään paikkoja.
Tämä, analytiikan hyödyntäminen, tulee olemaan tenniksen kuva enenevissä määrin tulevaisuudessa ja tennisanalyytikkojen massarekrytointi tiimeihin on käynnistymässä juuri nyt. Lyön vaikka vetoa, että ensi kaudella tiimissä kuin tiimissä alkaa olla data-analyytikko istumassa muun entouragen seurassa. Djokovicin etumatka on nyt silläkin saralla vähintäänkin kohtuullinen, joten dominointi jatkuu loppuvuonna ja ensi vuonna, jos vain Djokovicin nälkä jatkuu.
Sanoisinkin, että juuri nyt uhka ei tule Nadalin, Roger Federerin tai edes uuden sukupolven muodossa, vaan ensi vuonna ratkaisee paljon Djokovicin oma motivaatio sekä terveys.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)