Tennismatkailua: New York (US Open 2018)

Täsmälleen vuosi sitten yksi suuri unelmani New Yorkin matkasta US Openin kera toteutui, kun olimme poikani (11-v.) kanssa vuotta aiemmin päättäneet lähteä isä-poika-matkalle Atlantin toiselle puolen.

New York. New York.

Reissua suunniteltiin jo vuotta aiemmaksi, mutta sattumien summa siirsi reissua vuodella. Nyt kun reissusta on vuosi ja US Open on jälleen tukevasti käynnissä on vihdoin ja viimein aika laittaa jakoon omat tipsit onnistuneelle New York/US Open-reissulle, jos matkaa olet miettimässä tai jopa parhaillaan toteuttamassa.

Lennot

Ehdottomasti yksi reissun helpoimpia rasteja. Hintavahti päälle puoli vuotta aiemmin esimerkiksi Skyscanner-palvelusta ja säännölliset hälytykset New Yorkin lennoista vaikkapa päivittäin sähköpostiin. Budjetista riippuen on tietysti suoriakin lentoja, mutta omalle kohdalle valikoitui lennot välilaskun (Reykjavik) kera IcelandAirilla. Homma toimi, vaikka vaihto oli hyvin tiukka, sillä lähtömme Helsingistä viivästyi vajaan tunnin. Ehdimme kuitenkin ajoissa (toki juosten) ja olimme viimeiset koneeseen ehtineet, kun 1.5 tunnin vaihtoaika kutistui käytännössä noin 20 minuuttiin. Jaloittelu, käytännössä juoksu, koneesta lähtöportille oli kuitenkin kropan kannalta hyvä asia ja myös siis lapsen kanssa matkustaessa. Lento tällä kombolla on noin 1.5 tuntia pidempi kuin suora lento esimerkiksi Finnairilla, mutta näkipä koneesta lähietäisyydeltä samalla Islannin upeaa rantaviivaa.

Hotelli

Toinen helppo rasti. Koska matkaamme kuului muutakin kuin vain tenniksen seuraamista, niin oli selvää, että hotelli oli syytä ottaa Manhattanilta, jossa on järkyttävän paljon nähtävää, koettavaa ja tekemistä lapsenkin kanssa. Hotelleissa jälleen posketon hintahaitari, mutta pienen kyttäilyn jälkeen special offer hyvään hotelliin (Club Quarters Grand Central) selvästi alle normihinnan Hotels.comin kautta. Huoneet pieniä, mutta nukkumassa siellä toisaalta vain käytiinkin. Plussaa siitä, että kaikki urheilukanavat näkyivät, joista Openin seuraaminen onnistui myös niinä päivinä, kun ei oltu paikan päällä. Hotellin sijainnissa olimme tarkkana ja valitsimme hotellin Grand Centralin läheltä, joka melko lailla ytimessä ja josta pääsisi kätevästi metrolla tenniskeskukseen.

Lentokentältä hotellille
Otimme kentältä etukäteen varatun ns. shuttle bussin Manhattanille ja siis ovelta ovelle henkeen suoraan hotellin eteen. Bussi tosin kierteli reaaliaikaisen seurannan perusteella jo sitä odotellessa noin tunnin, joten ensi kerralla taidan sittenkin ottaa suosiolla taksin, joka on kuitenkin vähintään tuplahintainen tähän vaihtoehtoon nähden. Toki pikkubussi vie ovelta ovelle, mutta aikaa menee hotellien kiertelyyn ja lähtöpäivänä myös melko aikaiseen noutoajankohtaan, sillä lähtö oli jo nelisen tuntia ennen koneen nousua. Hinta kuitenkin ok kahdelta eli menopaluu noin 90 USD.

ESTA-hakemus

Kolmas helppo rasti. Pakollinen matkustuslupa USA:han, joka pitää tehdä vähintään 72 tuntia ennen matkaa kaikille matkaajille. Lupa voimassa kaksi vuotta, jos tulee mentyä uudestaan Pohjois-Amerikkaan. Linkki viralliseen ESTA-hakemukseen tässä! Lupa maksaa tasan 14 USD, joten varo sivustoja, jotka yrittävät nyhtää luvasta lähemmäs 100 USD "tekemällä hakemuksen puolestasi". 

Liput US Openiin

Liput.

Ensikertalaiselle matkan suurin mysteeri ja paljon tulee kysymyksiä. Minne milläkin lipulla pääsee? Entä päivä- ja iltasessiot? Miksi hinnat vaihtuvat koko ajan?

Me päädyimme ottamaan ennen matkaa lippujen tullessa kesäkuussa myyntiin US Open-applikaatioon ns. Ground Passit ensimmäisen viikon perjantaille jolloin pelattaisiin kolmatta kierrosta ja jolle hinta vaihteli satunnaisesti välillä 50-120 USD. Saimme liput lopulta hintaan 65 USD per henkilö, enkä todellakaan tiedä miksi.

Ground Passille pääsee kuitenkin alueelle ja kaikille stadioneille Arthur Ashe-stadionia lukuunottamatta koko päiväksi. Hyviä paikkoja on vapaasti valittavissa stadionien toisessa kerroksessa, varsinkin 2018 uusitulla Louis Armstrong-stadionilla, sillä sessiot eivät olleet ensimmäisellä viikolla (1-4. kierros) vielä täysin täynnä. Myös Grandstand on hieno ja avara stadion, mutta taivaan alla, joten kelivaraus.

Jos sinulla on American Express, niin Amex-asiakkaana voit ostaa lippuja ennakkoon jo viikkoa ennen muita, mitä kannattaa pelkästään jo tästä syystä harkita. Iltasessiot myydään stadionlippujen parhaiden paikkojen osalta äkkiä loppuun, vaikka liput ovat hyvin hintavia. Kannattaakin katsoa mitä ilmeisimmin jotain lippupaketteja, mutta melko kallista touhua sekin ymmärtääkseni oli. Itse en halunnut maksaa ennen reissua lähes 200 USD per lippu Arthur Ashen iltasession piippuhyllypaikoista tietämättä ketä siellä pelaa. Tietysti paikan päällä selvisi, että samana iltana pelattu Rafael Nadal vs. Karen Khachanov oli yksi turnauksen otteluita, jonka pauhu kuului myös Louis Armstrongille todella hyvin.

Paikan päällä lippuja upgreidata, ellei settejä ole myyty loppuun. Lippujen hinnat seuraavat myös kummasti markkinaa päivä päivältä. Kun Roger Federer tippui turnauksesta, muun muassa ground passien hinnat tippuivat rajusti.

Stadioneiden päivä- tai iltasessiolipulla pääsee alueelle myös koko päiväksi ja ne toimivat samaan tapaan kuin ground passit plus että lipuilla pääsee siis omille paikoille stadionilla.

Metro 

Oikea metropysäkki.

Manhattanilta US Openiin pääsee suoraan metrolinjalla numero 7. Pysäkki on Mets-Willets Point, joka on aivan Flushing Meadowsin ja siis Billie Jean King National Tennis Centerin vieressä. Toisella puolen kiskoja on baseball-seura New York Metsin kotistadion. Kun tenniskeskus avautuu metron oikeanpuoleisista ikkunoista pysäkin lähestyessä, alkaa tajuntaan iskeä, kuinka iso laji tennis todellakin on. Arthur Ashe stadion on kuin jalkapallostadion jo kauempaakin katsottuna. Metrolippu maksaa 3 USD per suunta per henkilö, joten MetroCardille kannattaa ladata 12 USD per päivä, jos matkassa esim. kaksi henkilöä.

Pääaukio.

US Openissa
Saavuimme Openiin heti aamupäivällä, jolloin ei ollut minkäänlaisia jonoja, kuten ei koko päivänäkään, yhtään missään.



Porteilla on hyvä tietää muutama asia. Isoja reppuja alueelle ei saa viedä, vaan alueella pitää pärjätä pienellä manbagillä tai ilman laukkua. Kaikki laukut tarkastetaan, mutta se sujuu ilman sen suurempia jonotuksia, ainakin jos on ajoissa liikkeellä.

Kaaviot.

Alueelle päästyä kannattaa varautua tunnelataukseen, varsinkin jos on Openissa ensimmäistä kertaa. Omalla kohdalla meinasi tulla suoraan sanoen poru, sillä reilu 30 vuotta oli tullut haaveiltua reissusta Flushing Meadowsiin. Kun ensimmäisen kerran kuulee alueen ylilentävät lentokoneet, joita on tosiaan vuosikymmeniä Openin tennislähetyksissä kuullut, niin jo se on suorastaan nostalginen fiilis. Pojan kanssa/takia skarppasin itseni minkä pystyin, mutta olihan esimerkiksi myös kaaviotaulut livenä jo hyvin vaikuttavia. Siinä kyllä kieltämättä piti hetki penkillä tuumailla ja kerätä itseään.

Louis Armstrong ennen pelejä.

Sen jälkeen alkaa äkkiä helpottamaan ja ihmettely kohdistuu seuraavaksi stadioneihin. Uusittu Louis Armstrong-areena aukeaa heti oikealla, jonka jälkeen vastaan tulee Arthur Ashe Stadion. Huh huh.

Myös Grandstand ja harjoituskentät kannattaa kierrellä heti ja tehdä aluetta itselleen tutuksi. Otteluohjelmaa voi seurata näytöiltä, kuten myös tähtien harjoitusvuoroja, jotka näytetään myös. Satuimme tuurilla harjoituskentille, kun muuan Rafael Nadal oli lopettelemassa omaa treenivuoroaan ja kentän pieni katsomo oli käytännössä aivan täynnä faneja. Hieman rauhallisemmin sai treenata vaikka Victor Troickin kaltaiset pelaajat, sillä hänen treenaamistaan pääsi sivukentälle seuraamaan käytännössä aivan kentän viereen.

Sivukenttiä.

US Open-kauppoja ja kojuja on oikeastaan kaikkialla, joten niihin kannattaa varata oma budjettinsa. Hienoa muistoa pyyhkeistä lippiksiin, avaimenperistä paitoihin ja niin edelleen riittää valtavasti. American Express -kortin haltijoille kovasti kaikenlaisia tarjouksia, joten jälleen yksi syy, miksi Amex-jäsen kannattaa ehkä Openin aikaan olla.

Ruokaa saa hyvin stadioneilla ja niiden ulkopuolella. Homma toimii ilman järjettömiä jonoja tässäkin ja myös katsomossa saa syödä ja juoda. Hinnat tietysti vähän koholla, mutta kerrankos sitä ja pakkohan sitä on syödäkin.

Alueelle kannattaa ottaa muuten oma vesipullo, jota voi kätevästi täyttää vesipisteillä. New Yorkissa on usein kuuma ja vettä kuluu oikeasti aika paljon.

Alueella vallitsee hyvin rento tunnelma ja kaikki ovat paikalla yhdestä ja samasta syystä, nauttiakseen tenniksestä. Katsomossa voi huoletta jutella amerikkaa vierustoverin kanssa ja armottomia asiantuntijoita he ovat käytännössä kaikki. Ainakin omasta mielestään. Muuan bloggaaja mukaan lukien. Ekaan otteluun bloggaajan viereen sattui eräs eläkeikää lähestyvä texasilaispariskunta, jotka tulevat joka vuosi 1-2 päiväksi Openiin, vaikkeivat itse edes harrasta tennistä. Turnaus vain kuuluu heidän jokavuotiseen traditioonsa ja on kuulunut itse asiassa jo 30 vuotta.

Ottelut
Päivän otteluohjelma kannattaa suunnitella hyvin jo etukäteen ja muutamilla skenarioilla. Jos ottelu ei nouse "riittävälle" tasolle, niin varasuunnitelma käyttöön. Usein se tietää stadionin vaihtoa tai vaikkapa ruokataukoa.

Meidän suunnitelma ja oikeastaan toteutuskin oli seuraava.

Thiem vs. Fritz
(@Grandstand).

Ensimmäinen tunti haahuilua, pelaajien treenaamista katsellen ja alueeseen tutustuen. Pienet shoppailut (pyyhkeet ja lippikset) hoidettiin myös jo tässä vaiheessa pois päiväjärjestyksestä.

Ensimmäiseksi otteluksi valikoitui jopa puolivälieriin yltäneen Anastasia Sevastovan ottelu Ekaterina Makarovaa vastaan Grandstandillä, sillä sen jälkeen kentälle tulisi pelaamaan Dominic Thiem ja Taylor Fritz.

Grandstandin "yläkatsomopaikat" alkoivat täyttyä melko nopeasti naisten ottelun loppupuolella, joten siinäkin mielessä kannattaa mennä hyvien matsien kohdalla jo edellisen ottelun loppuun. Naisten ottelu oli hyvätasoinen ja tiukka kolmieräinen taistelu, mutta Fritzin ja Thiemin ottelu oli ehkä aavistuksen vaisu ennakko-odotuksiin nähden. Fritz vei alkua ja Thiem vaikutti olevan jotenkin off. Kun erät olivat tasan aloimme miettiä seuraavaa siirtoa, joka olisi Denis Shapovalov vs. Kevin Anderson Louis Armstrongilla.

Anderson vs. Shapovalov
(@ Louis Armstrong).

Siirryimmekin sinne kun Thiem alkoi saada enemmän otetta ja ottelu vaikutti kääntyneen. Shapovalovin ja Andersonin ottelu oli hyvätasoinen ja viisieräinen täynnä tulitusta, joten sitä oli todella kiva nauttia. Shapovalov antoi kaikkensa ja otti upeasti yleisöä välillä messiin.

Maratonin jälkeen Louis Armstrongille tulivat Stan Wawrinka ja Milos Raonic, joten päätimme pysyä paikoillamme, vaikka stadionilla jonkinlainen tyhjennys ennen iltasessiota olevinaan tehtiinkin. Itse notkuimme stadionin käytävillä päivän kolmannet purilaiset nauttien. Wawrinka oli hyvässä vireessä, mutta ei lopulta voinut vielä kovempivireiselle Raonicille ja aivan erityisesti tämän hurjalle syöttämiselle yhtään mitään. Onhan se Raonicin syöttö parhaimmillaan kyllä karmea pommi ja aika voimattomaksi siinä helposti vastustaja jää.

Yksi tähtihetki oli myös Louis Armstrong -areenan katon sulkeminen pienen tihkusateen vuoksi sekä aivan viereen tulleen the shirt guyn shöy, jossa hän riisui päältään 6-7 US Open-paitaa yleisölle ne heittäen. Viereinen rouva sai paidoista yhden, kun shirt guy antoi sen hänelle hampaillaan: Grrr! Just. Show must go on.

Raonicin voiton jälkeen alkoi tankki olla sekä pojalta, että itseltä melkoisen tyhjä, joten suuntasimme vielä viimeisten shoppailujen jälkeen metrolle ja hotelliin. Siellä nautittiin iltapalaksi vielä Nadal vs. Khachanov-matsin herkkupalat ja summaryt päivältä, jonka jälkeen uni maistuikin melkoisen makeasti, sillä aikaerokin oli reissun toisena täytenä päivänä painamassa vielä hieman päälle.

Perjantaipäivä, jolle visiittimme osui, oli onneksemme viikon viilein ja pilvisin, mutta siltikin katsomossa oli todella kuuma. Mukaan kannattaakin tosiaan varata se vesipullo, aurinkorasvaa ja joku päähine, joita toki saa myös paikan päältä. Vielä kertauksena, katsomossa on todella kuuma.

Muuta tekemistä
No sitähän riittää. Meidän reissuun kuului muun muassa Empire State Building, Times Square, World Trade Center Memorial, Wall Street, jokiristeily mm. Ala-Manhattan silhuetteineen ja Vapauden patsas -ohituksineen, Central Park vuokrapyörillä ympäri pyöräillen ja puiston tenniskentät tsekaten, John Lennonin murhapaikka ja muistomerkki Strawberry Fields, Lentotukialusmuseo (Intrepid Aircraft Carrier Museum), jossa mm. Concorde, NASA:n avaruussukkula, hävittäjiä ja kuumoduleita sekä tietysti sightseeing-bussin kiertoajelu ympäri Manhattania, jonka varrella mm. Flatiron building, YK:n päämaja ja niin edelleen ja niin edelleen.

Markkanen ja NBA-store.

Lisäksi shoppailut mm. NBA Storessa ja asianmukaisissa urheilukaupoissa sekä etelä-Manhattanilla olevassa outlet-keitaassa nimeltä Century 21st kevensivät matkakassaa, mutta jenkkimerkkien halpuus (Hilfiger, Levi's jne.) oli puolestaan kotiin päin. Tarpeeseen toki kaikki, sillä matkan varmistuttua puoli vuotta aiemmin, ei välillä oikeastaan mitään kamaa ostettukaan, vaan kasvatettiin lähinnä matkakassaa.

Manhattinilla pyörii Openin ajan valtavasti tennisturisteja ja luonnollisesti myös pelaajia. Törmäsimme muun muassa iltakävelyllä olleeseen Stefanos Tsitsipakseen sekä aamulenkillä olleeseen ex-tähteen Robin Söderlingiin. Lisäksi toisen viikon junioriturnauspelaajia näki jo ensimmäisen viikonlopun aikana useampia.

Muutenkin US Open näkyy joka paikassa. Hotellilla, ravintoloissa, pubeissa, käytännössä kaikkialla näytetään pelejä ja onpa Manhattanilla pystytetty jopa useampia pop-up-terasseja sekä tenniskenttiä Openin ajaksi.

Suosittelen siis kaikille lämpimästi US Openia, jos Grand Slam-tenniksen pariin mieli halajaa. Pääsääntöisesti kaikki toimii ilman turhia jonotuksia ja ilmapiiri on todella rento. Palvelu toimii ja asiakaspalvelijoillakin on hieno gruuvi päällä. Tis is ameerika, mään!

Arvio: ****** (6/5!!!)

Ennakko: US Open 2019

Kausi on saavuttanut viimeisimmän Grand Slam-asemansa ja US Open alkaa tänään maanantaina! Tässä tuttuun tapaan ennakkoa!

Grand Slamit ovat totutusti olleet melkoista harvainvaltaa. Kärkikolmikon Novak Djokovic, Rafael Nadal ja Roger Federer ulkopuolelta on viimeksi ponnistettu voittoon Stan Wawrinkan toimesta kolme vuotta sitten ja juuri US Openissa, mutta olisivatko ajat hiljalleen sittenkin muuttumassa?

Masters-tasolla uusia mestareita on alkanut tulla kiihtyvällä vauhdilla ja vuoden sisään uusia mestareita on tullut jo neljä. Parin viime vuoden aikana uusia heitä on puolestaan jo kahdeksan. Toki osa heistä on vanhempaa kaartia, mutta yhtä kaikki, myös uusi sukupolvi on näitä voittoja jo napsinut. Hyvin pian käsillä ovatkin ne ajat, jolloin myös Grand Slam-mestaruudet alkavat valua ensin satunnaisesti ja sen jälkeen kiihtyvällä tahdilla muille nimille kuin Djokovic, Nadal tai Federer.

Ja uskokaa pois, se voi tapahtua jo (tämän vuoden) US Openissa. Eihän se tietenkään todennäköisintä ole, mutta en toisaalta olisi kovinkaan yllättynyt, jos voittaja olisi joku uusi nimi.

Varsinkaan kun sekä Djokovic että Federer kokivat vähintäänkin yllättävät tappiot ainoassa pelaamassaan US Open Seriesien Mastersissa, Cincinnatissa. Nadal otti toki omansa Montrealissa, mutta kaavion ja vastustajien taakan suhteen espanjalainen oli Kanadassa aavistuksen onnekas, joten aivan täyttä ymmärrystä hänen tasostaan ei saatu. Lisäksi kauden tässä vaiheessa Nadalin vaarana ovat polviongelmat, jos reitille sattuu muutama pidempi taistelu esimerkiksi viime vuoden tapaan (Karen Khachanov ja Dominic Thiem, jotka ovat muuten jälleen Nadalin reitillä ennen finaalia). Mutta jos polvet kestävät ja joku kaataa Djokovicin, niin erinomaiset mahdollisuudet 19. Grand Slamiin ovat tietysti olemassa. Toki uskoa Djokovicin kaatamiseen voi kevään jäljiltä olla Nadalillakin. Kaavio ei ole pahin mahdollinen, sillä juuri ne isoimmat möröt, Djokovic ja Federer, ovat kaavion toisella puolen.

Djokovicin tappio Cincinnatissa Daniil Medvedeville saattoi olla jonkin sortin työtapaturma, mutta kiistatta siihen vaadittiin myös venäläisen kenties uran hurjin ottelu. Djokovicin tappio saattaa olla kuitenkin merkki jostain ja aivan varmaa on, että tuo voitto antaa uskoa niin Medvedeville kuin monelle muullekin. Djokovic voisi olla pelillisesti lyötävissä, vaikkakin Grand Slamien paras viidestä-ottelut ovat vielä rajumpia testejä. Djokovic ei kuitenkaan Wimbledonissakaan, voitosta huolimatta, vaikuttanut mitenkään yliluonnolliselta, joten vaikka hän ykkössuosikki voittajaksi onkin, niin aivan täysin karussa hän ei muilta tällä kertaa New Yorkin kuumuudessa mielestäni ole.

Federerin valmistautuminen US Openiin olisi varmasti voinut mennä positiivisemminkin. Cincinnatissa Andrei Rublevin tulituksessa hän näytti aseettomalta ja hitaalta, mutta toisaalta energiavarastot ovat nyt täynnä ja takana on varmasti hyvä harjoitusjakso, joten alkukierroksilla arvoitukseksi jää lähinnä kelin vaikutus (viimevuotinen tappio kuumuudessa John Millmanille) ja välierässä se henkinen kantti Djokoviciä vastaan. Muistissa on varmasti vieläkin se Wimbledon-finaali. Tämä kohtaaminen olisi aikamoinen herkkupala.

Kärkikolmikon takaa tämän vuoden US Openissa kannattaa pitää silmällä nuorempaa ikäpolvea, sillä nyt paikkaa auringossa olisi jossain mielessä tarjolla. Joskus se jättiläishyppy on kuitenkin otettava, ei voi vaan jäädä kiltisti odottamaan toisten eläköitymisiä.

Esimerkiksi Daniil Medvedev, Karen Khachanov, Dominic Thiem ja jopa Stefanos Tsitsipas voivat tehdä yllätyksen tai kaksi ja silloin vaikeammallakin kaaviolla ollaan jo hyvin pitkällä. Alkukierrosten tappiot sekä maratonit tulee kuitenkin väistää kaikin mahdollisin keinoin, jotta energiaa säilyy maksimaalisesti toiselle viikolle.

Medvedev lienee juuri nyt jopa koko porukan kuumin pelaaja, mutta samalla miehen omat ja muiden odotukset, kuten myös paineet ovat lisääntyneet rajusti. Kun tämä tapahtuu tällä tasolla nyt ensimmäistä kertaa, niin se voi iskeä ikävästi vastapalloonkin.

Khachanovilla on puolestaan viime vuoden turnauksesta varmasti hyvät muistot, sillä ottelu Nadalia vastaan oli yksi turnauksen otteluista. Venäläisen pelillä pystyy tekemään tuhoisaa jälkeä, joten suuri vaara venäläinen monelle on.

Dominic Thiem sekoitti kalenteriaan ennen US Open seriesin alkua pelaamalla massalla kotimaassaan ATP250:n, jonka jälkeen nopea mantereen vaihto sekä aikaerorasitus näkyi ja tuntui Montrealissa, jossa matkaan tarttui vähemmän yllättäen myös sairastelua. Jos ja kun elimistö tottuu ja normalisoituu New Yorkissa, niin Indian Wells-voittaja voi hyvinkin mennä pitkälle.

Kreikan Stefanos Tsitsipas on pelannut alle tasonsa pohjois-Amerikassa ja voitot ovat olleet nyt hyvin tiukassa. Se on varmasti vienyt itseluottamusta ja jotenkin tuntuu, ettei aika ole vielä kypsä, mutta samalla on kuitenkin hyvä muistaa, että pelillisesti hän on yksi kypsimmistä nuorista pelaajista, joten siinä mielessä hänellä on edelleen hyvä yllätysmahdollisuus, jos kaikki natsaa lämpimissä olosuhteissa kohdilleen.

Niin tai näin, näillä mennään!

Puolivälierät:
Djokovic vs. Medvedev
Federer vs. Nishikori
Thiem vs. Tsitsipas
Nadal vs. Khachanov

Välierät:
Djokovic vs. Federer
Nadal vs. Thiem

Finaali:
Djokovic vs. Nadal

Voittaja: 
Nadal.

Herkullista turnausta kotikatsomoihin kaikille!

Eurosport ja Eurosport Player näyttävät turnauksen. Vasurilla/Tenniskoulu Topspin ja Eurosport ovat yhteistyössä kaudella 2019.

Ennakko: Cincinnati Masters 2019

Mastersit jatkuvat Montrealin perään Cincinnatissa! Tässä ennakkoa!

Cincinnatin kaaviosta osuu silmään erityisesti neljä nimeä: ensimmäiset ottelunsa Wimbledon-finaalin jälkeen pelaavat Roger Federer ja Novak Djokovic, paluun kaksinpelikentille tekevä Andy Murray sekä juuri Montrealin finaalin voittanut Rafael Nadal. Toki kaaviossa on 52 muutakin nimeä, mutta jotenkin tässä on nyt hyvin nostalgista tunnetta, vaikka en olekaan suostunut puhumaan enää vuosiin big fourista.

En tee sitä nytkään, mutta Andyn paluu on noston arvoinen tämänkertaisessa ennakossa.

Andy palaa tosiaan kentille villin kortin turvin ja se on tietysti äärettömän hieno ja tärkeä asia erityisesti miehelle itselleen. Pikaiset jäähyväiset vuoden alussa olisi ollut hyvin karmea tapa lähteä ulos kiertueelta. Nyt Andy saa vielä toisen mahdollisuuden, mutta totta kai Masters-taso voi olla ensimmäiseksi turnaukseksi hyvin haastava. Varsinkin nyt, kun polku voi hyvinkin olla luokkaa Richard Gasquet, Dominic Thiem, Marin Cilic, Alexander Zverev, Nadal, Federer tai Djokovic. Siinä olisi lonkalle todellinen tulikaste. Tuskinpa siis nostamme Andyä vielä suosikkien joukkoon, mutta muutamankin otteluvoiton ottaminen olisi jo huima suoritus. Pääasia, että mies on kuitenkin takaisin myös kaksinpelikentillä.

Roger Federer sen sijaan voi tehdä Cincinnatissa turnauksen 7-kertaisena voittajana mitä tahansa. Hän on mielestäni kaavion toiseksi mielenkiintoisin pelaaja, sillä moni meistä varmasti miettii edelleen, miten hän on toipunut kirvelevästä Wimbledon-finaalitappiostaan. Sympatit vielä kerran Federer-fanien luokse, joten voimia kaikille. Pelaaminen on kuitenkin parasta lääkettä ja tuskin tappio nyt liikaakaan Federeriä masentaa, mutta tietysti suuren, kenties entistä suuremman, työn takana Djokovic-voitot tulevaisuudessakin ovat. Helppo ei ole myöskään miehen kaavio, sillä Cincinnatissa Djokovic on samalla puolen kaaviota. Hyviä pelihuumoritestejä ennen tuota mahdollista semiherkkua Djokovicin kanssa tarjoilevat todennäköisimmin mm. Stan Wawrinka, joka kohtaa muuten taas Grigor Dimitrovin sekä Stefanos Tsitsipas, jonka iskua kovilla kentillä tässä jo vähän odotellaan. US Openia ajatellen kuntohuippu pitäisi alkaa lähestymään hänelläkin. Se voi tulla nyt.

Sitten on tietysti Djokovic. Vaikka Wimbledon-finaali jätti pelitasollisesti juuri hänen kohdallaan hurjasti toivomisenkin varaa, niin tuo mestaruus kertoi kuinka kovalla tasolla hän liikkuu. Jos vähän heikompikin päivä tuo Federerin kaltaisia mestareita vastaan Grand Slam-mestaruuksia, niin mitä tapahtuu, jos hän saa pelinsä kohdilleen lempialustoillaan eli kovilla kentillä? Niinpä.

Siinä ei todennäköisesti riitä edes Nadalin unelmapeli, jota hän esitti Montrealin finaalissa Daniil Medevedeviä vastaaan. Cincinnatin suhteen olen kuitenkin Nadalin osalta nyt Montrealin voiton jälkeen melko varma, että hän jättäytyy kisasta pois, sillä kaikki vaikutti olevan suhteellisen mukavasti kohdallaan, joten kahden viikon lepo pienoisine hienosäätöineen, ennen kauden viimeistä Grand Slamiä tulee varmasti tarpeeseen. Viime vuonna miehen polvet olivat melko loppu US Openin viimeisissä matseissa, joten tuskin kuormaa lisätään tässä vaiheessa yhtään enempää.

Näillä valinnoilla mennään siis Cincinnatissa:

Puolivälierät:
Djokovic vs. Kyrgios
Federer vs. Tsitsipas
Bautista Agut vs. Thiem
Nishikori vs. Goffin

Välierät:
Djokovic vs. Tsitsipas
Thiem vs. Nishikori

Finaali:
Djokovic vs. Thiem

Voittaja:
Djokovic.

Jälkipelit: Tampere Challenger ja Savitaipale Ladies Open 2019

Viime viikkoina reitille on osunut hyvin kotimaassamme järjestettävät tenniskesän kärkiturnaukset. Tampereella tuli vietettyä kolme päivää ja Savitaipaleellakin tuli piipahdettua puolivälierävaiheessa, jolloin mm. maajoukkueen Anastasia Kulikova ja Laura Hietaranta ottelivat keskenään. Tässä siis hajanaisia jälkipeliheittoja molemmista turnauksista!

Tampere Open
Aloitetaan pirkanmaalta. Kelit todellakin suosivat tätä tenniskesän helmeä. Lämpöä riitti vähintäänkin riittävästi ja vettä kului myös katsomossa rajuja määriä. Tampereella tuli nähtyä melko laajasti suomalaisia sekä Challenger-tason jyrääjiä. Pelit olivat lähes poikkeuksetta erittäin tasokkaita ja armotonta taistelua nähtiin viimeisiin hikipisaroihin saakka. Pelien seuraamisen Ruotulassa tekee erityisen miellyttäväksi se, että näitä huippupelejä pääsee katsomaan aivan kentän laidalle, lähes kosketusetäisyydelle pelaajista. Tämä läheisyys paljastaakin pelistä, pelaajista ja heidän lyönneistään hyvin paljon enemmän kuin seuraaminen vaikkapa television tai nykyaikaisemmin livestriimin välityksellä.

Mennään ensimmäiseksi suomalaiset tiputtaneisiin Ymerin veljeksiin. Elias ja nuorempi veli Mikael, joka lopulta myös voitti koko turnauksen, ovat saaneet jo jonkin verran tuntumaa myös ATP-tason turnauksista, joten he olivat kenties tasokkainta kermaa turnauksessa. Mutta. Itse en täysin vakuuttunut ruotsalaiskaksikon pelistä, vaikka tosiaan Mikael turnauksen vieläpä voittikin. Molemmilla on kyllä hurja fysiikka, mutta jossain määrin molempien peliä leimaa jonkinlainen aseettomuus sekä erityisen vahvasti puolustuksen kautta iskeminen. Mikael tuntui jopa välttelevän verkkopeliä siinä määrin, että iskulyöntipaikkojen sijaan hän vetäytyi välillä takarajan taakse lyömään kämmentä pompusta. Tämä pelokkuus hyökkäyspelaamista kohtaan pisti muutenkin silmään. Hyvää ja painavaa lyöntiä ei seurannut kenttäposition nosto vaan usein jopa vetäytyminen selvästi takarajan taakse 1-2 seuraavan lyönnin aikana, jonne todennäköisesti alkoi muodostua jopa jonkinlaista uraa. Elias Ymer oli ottelussaan Emil Ruusuvuorta vastaan hyvin paljon se pelaaja, joka joutui pelaamaan suuremman osan ottelusta Emilin pillin mukaan. Emilin voisi sanoa kaatuneen hieman jopa omiin virheisiin tuossa ottelussa, vaikkakin Eliaksen rutiini ja voittamisen taito vielä kovemmat toki olivatkin.

Pelillisesti Emilin esitys oli kuitenkin rohkaiseva, sillä massa ei missään nimessä ole Emilin paras alusta. Jalkatyötä pitää kehittää vielä rajusti tälle alustalle, jotta lyöntien voima lähtisi vielä vankemmin jaloista. Nopearytmistä ja lyöntiä valmistelevaa askellusta sekä lyönnin aikaista jalkojen käyttöä kaivataan vielä lisää. Nyt pelin kuva massalla on hieman liikaa ikään kuin kovien kenttien peliä, mikä toki Emilin kohdalla on siinä mielessä varsin positiivista, että mies operoi ja dominoi kuin liimattuna takarajan päällä. Marginaalit ovat kuitenkin kovin pienet massalle, jossa pallo tulee näiden massalla kevyesti liikkuvien pelaajien kanssa monesti painavana takaisin. Terävämpi jalkatyö toisi peliin hieman lisää voimaa, mutta myös marginaalia, jos lyönnin muotoa hakisi hieman kaarevammaksi.

Muut suomalaiset kärsivät samasta vaivasta. Massalla ei olla aivan kotona, vaan vähän kuin bambit liukkaalla jäällä. Voimaa lyönneissä toki on, mutta tuntuu, että kärsivällisyys ja massalla vaadittava fysiikka sekä liikkuminen eivät ole aivan riittävällä tasolla. Jos pallon tulittaminen pätkii, niin pelin punainen lanka vähän katoaa ja lyönnit menevät huonon valmistelun myötä räiskimiseksi, käytännössä ikään kuin tuurin varaan. Massa on armoton alusta, eikä siellä(kään) voi mitään sen varaan jättää. Lyönnit täytyy tehdä itse.

Savitaipale Ladies Open
Savitaipaleen piipahdus oli käytännössä täsmäisku Anastasian ja Lauran ottelua silmällä pitäen. Oli mielenkiintoista nähdä kuinka nuori Hietaranta lähtee haastamaan Tampereen sisäkentillä vahvasti ja voimakkaasti pelannutta Kulikovaa.

Odotin ehkä hieman tasaisempaa ottelua, sillä uskoin Lauran laittavan massalla Anastasian suorahkoa lyömistä isommin testiin. Pelin henki oli kuitenkin heti alkugeimeistä lähtien selvä. Kulikovan voima ja parantunut fysiikka oli Hietarannalle yksinkertaisesti vielä liikaa ja asetelma tuntui hieman jopa "epäreilulta". Aikuinen vastaan juniori -asetelma näkyi tässä vielä koko katsomolle, joka oli muuten ilahduttavan runsaslukuinen.

Anastasian lyöntien pituus ja voima raateli sekä hyydytti Lauraa selvästi, joka joutui puolustamaan hyvin paljon, eikä hän päässyt ehkä pelaamaan ominta peliään varmastikaan kovinkaan paljon. Kun pelipositio valuu jatkuvasti 2-4 metriä takarajan taakse, on käytännössä mahdoton murtaa Anastasian hyökkäyspeliä, varsinkaan pitkässä juoksussa. Yksittäisiä taisteluvoittoja voi tulla, mutta sota on usein hävitty.

Kun Hietarannan syöttökään ei saa vielä tarpeeksi voimaa taakseen, niin tehtävä on jo lähtötilanteessa hyvin selvä. Ottelu oli pitkälti first strike tennistä, jossa Kulikova oli usein sen ensimmäisen iskun antaja, minkä päälle hän rakensi tarvittaessa ne kuollettavat kakkos- ja kolmosiskut. Laura ei tässä puristuksessa onnistunut rikkomaan juurikaan Anastasian rytmiä, sillä stopparit epäonnistuivat liian usein ja alakierteisiin Kulikova vastasi usein vielä ilkeämmin. Korkeat kaaripallot Kulikova saattoi korkealla itseluottamuksellaan vetää jopa tylysti läpi.

Niin tai näin, molempien tekemisessä on paljon potentiaalia, mutta se on selvä, että työtä on vähintään yhtä paljon vielä jäljellä. Anastasia on kuitenkin valmis seuraavalle tasolle ja Lauran ensimmäiseksi ammattilaisturnaukseksi tämä oli avausvoittojen myötä hyvin rohkaiseva kisa. Keep it going, girls!

Ennakko: Montreal Masters 2019

Mastersit tekevät parhaillaan paluuta! Vuoron saivat jälleen kovat kentät ja homma polkaistiin käyntiin hetki sitten Montrealista!

Tyypilliseen tapaan kaikki kärkinimet eivät ole paikalle tulleet tai päässeet, sillä esimerkiksi kolmen kärjestä Kanadassa on vain Rafael Nadal, joka puolestaan jättää seuraavan Mastersin, Cincinnatin, väliin. Muutenkin kaavion sijoitetut alkavat Masters kerrallaan täyttymään enimmäkseen nuoremmista pelaajista, joten vaikka aivan kärkipäässä sukupolvenvaihdos tekee vasta tuloaan, niin kärjen takana tämä muutos on jo arkipäivää. Kahdeksasta kärkisijoitetusta vain kolme edustaa ns. vanhaa kaartia. Jossain vaiheessa kokeneimpien pelaajien Masters-ylivalta alkaa murenemaan entistä kovemmalla vauhdilla ja uusia Masters-voittajia saadaan iso liuta lähivuosina. Siitä siirrytään sitten pikkuhiljaa Grand Slameihin. Uskokaa pois.

Muutama kovan kentän turnausviikko on siis jo takana ja ehkä isoin pommi oli Nick Kyrgiosin voitto Washingtonin ATP500-turnauksesta. Huolimatta ajoittaisista tuittuiluista ja pelin aaltoilusta, Kyrgios pelasi hyvin, hyvin vakuuttavasti ja varsinkin ottelussa Stefanos Tsitsipasta vastaan oli jopa uuden ajan rivalryn makua. Tämän kaksikon ensimmäinen keskinäinen ottelu lunastikin kaikki ne odotukset, joita siihen ladattiin. Ratkaisuerän tiebreakissä upporikasta ja rutiköyhää pelannut Kyrgios otti lopulta omansa. Toivon todella, että viime viikon turnaus herättäisi miehen pelaamaan jatkossakin näin ja jättämään omat perseilynsä minimiin. Näin on paljon parempi.

Jos Kyrgios lähtee tosimielellä Montrealiin, niin häntä kannattaa pitää siis silmällä. Käsivammastaan huolimatta hän on todella kuuma juuri nyt. Avauskierros on toki paha, kun vastaan tulee Kyle Edmund, joka on yllätysvalmis, varsinkin jos Kyrgios on henkisesti loppu ison voiton jälkeen. Toisella kierroksella olisi puolestaan heti uusinta Washingtonin finaalista, sillä Daniil Medvedev odottaa sijoittuna pelaajana jo toisella kierroksella ja hamuaa varmasti revanssia.

Toinen viime viikon turnausvoittaja Dominic Thiem hoiti homman kirjaimellisesti kotiin Kitzbuhelin massoilla. Jännittävä nähdä miten Davis Cup-osallistumisestaankin Suomea vastaan infonnut itävaltalainen ottaa kovat kentät näin pian ja eri mantereella omakseen. Ehkä tässä on nyt kevyehkön väliturnauksen makua amerikkaan siirtymisineen.

Stefanos Tsitsipas tuskaili Washingtonissa enimmäkseen kenkiensä kanssa, joiden nauhat eivät vaikuttaneet kestävän millään, sillä ne katkeilivat ainakin kahdessa (!) perättäisessä ottelussa. Toivottavasti tämä temppuilu ei jatku, sillä Tsitsipaksen peliä on muuten ollut kovin miellyttävä seurata, mutta moinen kikkailu ei ole yleisön mieleen. Peli oli kuitenkin melko hyvässä kuosissa, joten kreikkalainen voi olla hyvinkin pitkällä Montrealissa. Kyrgiosta vastaan pelin rytmittömyydestäkin johtuen Tsitsipas kipuili hieman virheiden kanssa, mutta muuten peli vaikutti hyvin kypsältä ja voi olla, että uran isoin breikki tulee tänä vuonna juuri tällä mantereella.

Hyvin mielenkiintoista on seurata myös kotonaan Manacorissa treenannutta Nadalia, joka tekee Wimbledonin jälkeen nyt paluun. Kun Novak Djokovic ja Roger Federer ovat poissa, niin kovien kenttien suurimmat painajaiset loistavat lähinnä poissaolollaan, mutta kuten sanoin, nuoret tekevät tuloaan. Kausi alkaa kääntyä loppusuoralle, joten Nadalin ja kumppanien jäsenissä kauden rasitukset tuntuvat jo varmasti. Nyt olisi oiva paikka iskeä.

Mutta näillä mennään:

Puolivälierät:
Nadal vs. Fognini
Tsitsipas vs. Bautista Agut
Khachanov vs. Basilashvili
Medvedev vs. Cilic

Välierät:
Nadal vs. Tsitsipas
Khachanov vs. Cilic

Finaali:
Nadal vs. Khachanov

Voittaja:
Nadal.

Jälkipelit: Wimbledon 2019

No niin, vajaa viikko sulateltu eli on jälkipyykin aika! Perinteiset jälkipelit tulevatkin siis tässä, olkaa hyvä!

Aivan kuten turnaus- ja finaaliennakossa ennakoitiin, niin Novak Djokovic otti Wimbledonissa lopulta omansa. Roger Federerin rooli finaalin häviävänä puoliskona oli jossain määrin odotettu, mutta tapa jolla tappio tuli, oli äärimmäisen karu. Finaaliottelu kuvastaakin tennistä lajina äärimmäisen upeasti, mutta samalla myös inhorealistisen ärsyttävästi. Taivaan ja helvetin väli on joskus hiuksenhieno ja nyt se todella oli sitä.

Paljon on finaalin jälkeen nostettu esiin niitä ottelun statistiikoita, jotka kieltämättä näyttävät pähkähulluilta ottelun tulokseen nähden. Federer voitti mm. enemmän pisteitä ja breikkipalloja, mutta tärkein tilasto tenniksessä on edelleen ja aina ottelun lopputulos. Ei tennis ole koskaan ollut pisteiden tai breikkien keräämistä, tärkeiden ja aivan erityisesti sen viimeisen pisteen voittamista. Matka siihen voi olla hyvin moninainen, kuten finaalissa nähtiin. Tennisottelun voi voittaa voittamalla huomattavasti vähemmän pisteitä kuin vastustaja, varsinkin viisieräisessä ottelussa. Paras kolmesta -otteluiden osalta tuli muutama vuosi sitten jopa leikillään laskettua tuo piste-eron maksimi.

Mutta takaisin otteluun. On aivan varmaa, että Federerin matsipallot viidennen erän jatkogeimeissä ja vieläpä omissa syötöissä aiheuttavat ja lisäävät tuskaa Federer-leirissä. On aina äärimmäisen kivuliasta hävitä omien matsipallojen jälkeen, eikä se tunne varmastikaan helpompi ole, jos ne ovat olleet Grand Slam -finaalin ratkaisuerässä. Vaikka tappio nyt tulikin, niin ei ole paljonkaan, mitä Federer olisi voinut tehdä finaalissa toisin. Hän ei isossa kuvassa tehnyt juuri mitään väärin. Hän syötti hyvin, palautti hyvin ja vei peliä hyvin omilla aseillaan, joten periaatteessa vain se voitto jäi uupumaan.

Nyt jos koskaan se olisi vieläpä ollut otettavissa, sillä Djokovic ei ollut parhaimmillaan. Hänen pelinsä aaltoili pahemmin kuin pitkään aikaan, mikä saattaa antaa uskoa kaikille kilpaveljille lähitulevaisuudessa, mutta palataan tähän myöhemmin. Federerkin varmasti ymmärsi tilaisuutensa ainutlaatuisuuden. Vaikutti itse asiassa jopa siltä, että hän vaistosi sen isosti jo ottelun aikana, sillä mentaalisesti myöskään Federer ei ollut nyt kovimmillaan. Mihin katosi esimerkiksi ykkössyötöt tiebreakien ja matsipallojen aikana? Hyvin moni ratkaisupiste käynnistyi hänen kakkosellaan, jolloin hyvä palauttaja Djokovic, sai mahdollisuuden roikkua mukana.

Toki hurjan varovaista oli viidennen erän puolivälissä myös Djokovicin peli. Marginaalit jäivät aivan liian isoiksi ja kun kummassakin päädyssä paineet ymmärrettävästi tuntuivat, niin ajoittain aloitetta hakevan pelaajan karkeat virheet johtivat jopa siihen, että pallolle ei uskallettu tehdä mitään. Erän loppua kohti tultaessa peli toki jälleen vapautui tappion välttämisestä voiton hakemiseen.

Mentaalisesti tämän match-upin vahvempi pelaaja Djokovic oli kuitenkin lopulta vahvempi. Tästä on nimenomaan tenniksessä usein kyse. Itseluottamus on jännä juttu. Jos tiedät olevasi niskan päällä, ajattelet olevasi parempi pelaaja. Tämä tuo rauhaa ja turvaa tekemiseen, sillä toisen täytyy jollain tasolla ylittää itseään koko ajan. Kuten jo aiemmin sanoin, Federer varmasti aisti mahdollisuutensa keskinkertaisen Djokovicin voittamiseksi, mutta paineet söivät tätä tekemistä, eikä Djokovickaan tehnyt toisaalta voittamistaan Federerille helpoksi. Ratkaisevilla hetkillä, selkä seinää vasten, Djokovic oli todella hyvä ellei jopa erinomainen. Juuri niin tyly, kun hän tylyimmillään on. Usein hän on sitä pidempiä jaksoja, mutta nyt ne ratkaisevat hetket riittivät.

Iso kuva tästä eteenpäin tulee olemaan hyvin mielenkiintoista seurattavaa.

Miten tästä toipuu Federer? Varmasti 20 Grand Slamiä lämmittää, eikä hän tästä mitenkään masennu, mutta isohkon särön tämä hänen itseluottamukseensa varmasti jättää. Tämä oli muuten jo 24. kerta kun Federer häviää ottelun, jossa hänellä oli ottelupalloja ja varmasti kerta oli yksi kivuliaimmista. Entä voittaako hän enää koskaan Djokovicia isolla stagella? Djokovic teki viimeistään nyt Federerille federerit ja pelin selväksi. Tätähän Federer teki vuosikaudet roddickeille, nalbandianeille ynnä muille, jotka eivät koskaan nousseet tätä enää uhkaamaan. Sanon edelleen, että Federer voi voittaa Grand Slamin vain, jos hänen ei tarvitse kohdata Djokovicia. Samaan aikaan on kuitenkin kovasti vahvistumassa se tunne, että Federerin Slamit on sittenkin kenties nyt nähty. Ehkä. Ehdottomasti ehkä. No, ei mennä siihen nyt.

Entä Djokovic? Tai Rafael Nadal? Kisa Grand Slam-voittojen määrästä käy kuumana ja se voi alkaa näkymään lisäpaineina otteluissa, kun tilastoja on mahdollisuus laittaa uusiksi.

Djokovicin peli on parhaimmillaan hurjaa, mutta aivan mahdoton kuva miehen pelistä ei Wimbledonissa jäänyt ja kuten aiemmin sanoin se voi jopa antaa uskoa haastajille. Peliä katsellessa tuli varmasti monelle kilpaveljelle tunne, että tuohon minäkin pystyn. Nämä voivat olla heikkoja, mutta isossa kuvassa jopa ratkaisevia signaaleja, sillä paineet ne näyttäisi olevan Djokovicillakin. Tämä on haastajien hyvä tiedostaa. Samaan aikaan on toki muistettava, ettei Djokovicin pelistä jäänyt dominoiva kuva viime vuonnakaan, vaikka silloinkin mies voiton Wimbledonista otti. Sen jälkeen hän on kuitenkin voittanut neljästä Grand Slamistä nyt kolme ja viidestä viimeisestä Grand Slamistä siis neljä. Onhan se hurja saldo. Kun Federer majailee neljän Slamin päässä (ja Nadal enää kahden), niin aikamoinen urakka tuossa on tietysti vielä jäljellä, mutta kaikki vaikuttaisi kuitenkin olevan mahdollista, jos vaan pää ja otteet kestävät.

Rafael Nadal on kiistatta massalla paras, eikä hän huono kovilla tai nopeammilla alustoillakaan ole. Mutta. Uudessa Nadalissa on kuitenkin iso dilemma. joka hänen täytyy ratkaista nopeasti. Hänen hyvään nopeiden kenttien peliinsä ei juuri nyt pääse kovin moni kiinni, mutta Federer ja Djokovic pääsevät. Tämä aggressiivisempi peli pelaa molempien kohdalla heidän pussiinsa ja on juuri sitä peliä, missä tämä kaksikko on Nadalia yksinkertaisesti parempi. Voittaakseen esimerkiksi Djokovicin kovilla kentillä täytyy Nadalin ylittää itsensä todella rajusti. Toki niin täytyy ylittää kaikkien muidenkin, mutta asetelma muistuttaa nyt paljon asetelmaa Federerin ja Djokovicin välillä.

Katseet kääntyvätkin nuoriin. Wimbledonissa oikeastaan kukaan heistä ei onnistunut, mutta tämä voi mennä vielä "oudon" alustan piikkiin, sillä nurmikokemus on vielä kovin vajavaista näihin 30+ -sankareihin nähden.

Kausi on kääntymässä kuitenkin loppua kohden ja alusta vaihtuu erityisesti nuorten kannalta helpompiin koviin kenttiin. Vanhat pelaajat alkavat väkisinkin tuntea kauden rasituksia kropassaan. Kauden viimeisessä Grand Slamissä, US Openissa, nuorille olisikin täydellinen paikka iskeä vaisun Wimbledonin jälkeen vastapalloon ja ottaa esimerkiksi 2-3 semifinaalipaikkaa. En pidä sitä juuri nyt ollenkaan mahdottomana. Virtaa, taitoa, päätä ja lopulta myös mahdollisuuksia on. Nyt ne täytyy vain käyttää. Tervetuloa kovat kentät!

Ennakko: Finaali Novak Djokovic vs. Roger Federer, Wimbledon 2019

Yksi ottelu jäljellä! Novak Djokovic vastaan Roger Federer, episodi 48! Tässä ennakko!

Novak Djokovic vs. Roger Federer
Tosiaan, finaalipari oli melko lailla sitä, mitä jopa täällä blogissakin odotettiin. Kummatkin, sekä Novak Djokovic että Roger Federer, ovat selvittäneet tiensä finaaliin tyylikkäästi ja ovat ehdottomasti turnauksen kaksi parasta pelaajaa.

Semifinaalit olivat molemmille hyviä testejä ja he molemmat selvittivät ne varsin mallikkaasti jopa pienistä vastoinkäymisistä huolimatta. Reagoinnit vastaan tulleisiin haasteisiin hoituivat mallikkaasti ja valmistivat molempia erinomaisesti tähän turnauksen kovimpaan otteluun eli finaaliin.

Asetelmat ja panokset ovat huikaisevat.

Isossa kuvassa Grand Slam-mestaruuksien metsästäminen jatkuu molemmilla edelleen kiivaana, mutta selvää on, että Federerin aika on käymässä nopeammin vähiin, joten isompi kaula sekä Djokoviciin että Ranskan massoilla dominoivaan Rafael Nadaliin olisi hyvä asia hänelle. Djokovic puolestaan haluaa varmasti pysytellä iskuetäisyydellä Nadalista ja pitää Federerinkin tiukasti horisontissa. Joissain otsikoissa leikittiin jo ajatuksella, että tämän turnauksen voittaja voittaa myös kisan Grand Slamien mestaruuksista. Mutta se on silti nyt toissijaista.

Ottelun asetelmissa pitää sen sijaan huomioida nyt se, että Federer on keskinäisissä kohtaamisissa alkanut jäämään pahasti Djokovicin varjoon. Viimeisestä Djokovic-voitosta Federerillä on aikaa reilut 4.5 vuotta ja Grand Slam-tason Djokovic-voitosta puolestaan jo seitsemän vuotta. Lisäksi taakkaa lisää se, että viimeisestä kymmenestä kohtaamisesta Federer on voittanut vain kaksi.

Tämä tuo juuri sitä tuskaa, mitä esimerkiksi Rafael Nadal kokee varmasti juuri nyt Federeriä kohtaan. Semifinaalissa Nadal ei todennäköisesti tästäkään syystä löytänyt rentouttaan millään ja ne harvat paikat, jotka eteen tulivat, sulivat virheisiin. Federer oli luonut painetta jo ennen ottelua ja loi sitä matsin aikana lisää. Mitään ei tullut Nadalille ilmaiseksi.

Samaan asiaan törmännee finaalissa puolestaan Federer. Djokovic tietää, että hyvällä omalla tasollaan hän on hyvin vahvoilla ja heistä kahdesta se on Federer, jonka täytyy ylittää enemmän itseään voiton saavuttamiseksi. Se ei ole mahdotonta, mutta se on haastavaa.

Haastetta lisää se, että Federer myönsi yllättävän avoimesti olevansa uupunut, varsinkin fyysisesti, mutta todennäköisesti myös henkisesti, heti semifinaalin jälkeen. Tätä ei tapahdu usein, vaikka varmasti hän on kokenut saman aiemminkin. Pahinta tässä sveitsiläisen kannalta on se, että Djokovic osaa kääntää ottelut tarvittaessa fyysisiksi väännöiksi, joiden tiimellyksessä hän on usein erittäin vahva. Federerin palautuminen finaaliin ja itse finaalissa yksittäisten pallojen jälkeen on varmasti nyt äärimmäisellä koetuksella.

Pelillisesti ottelun kulku ja varsinkin alku tulee olemaan erittäin mielenkiintoinen. Lähteekö Djokovic tennisjumalamoodillaan liikkeelle, jossa hän pelaa ensin kuin seinä ja pakottaa Federeriä älyttömiin riskeihin samalla tätä salakavalasti uuvuttaen vai yllättääkö hän meidät kaikki, kuten hänellä joskus Federeriä vastaan on tapana ollut, ja tulee kaikki tykit ampuen tulittamaan vanhaa mestaria ulos ottelusta. Jälkimmäinen tuntuisi järkevämmältä vaihtoehdolta, mutta ainakaan vielä hän ei tässä turnauksessa ole tähän liiemmälti luottanut, vaan lähtenyt liikkeelle hieman passaillen, lisännyt jossain kohtaa hieman kaasua ja karannut sen jälkeen leikitellen voittoihin. Kunnon shokkialku voisi nyt toimiakin, sillä Federer voi lämmetä nyt erityisen hitaasti.

Federer on kuitenkin syöttänyt läpi turnauksen upeasti ja siihen hänen pelinsä Djokovicia vastaan tulee paljolti perustumaan. Vastassa on toki pari pykälää parempi palauttaja kuin mitä Nadal semifinaalissa oli, joten jos Federer joutuu maistamaan Djokovicin painavaa palautuspeliä, niin syöttövuorojen dominointi mutkistuu heti jonkin verran.

Palautuksissaan Federer onnistui Nadalia vastaan äärettömän hyvin djokovicmaisesti koko ajan nilkoille ampuen, mutta nyt vastassa on todennäköisesti suuremmalla itseluottamuksella painavasti syöttävä Djokovic, jolloin tämäkin on astetta vaikeampi toteutettavissa.

Paljonko jää sitten peruspeliin varaan, jää nähtäväksi. Jos Nadalilta tuli semifinaalissa sopivasti paineistettuna aivan liian kierteistä massatennispalloa, joka nurmella istuu nätisti lantion korkeudelle, niin nyt odotettavissa on paria astetta matalampaa ja painavempaa palloa. Djokovicin lyöneissä on suoruutta ja pituutta enemmän kuin mitä Nadalilla oli, joten tietynlainen ammuntamentaliteetti tässä on. Kun Nadal ei saanut paineistettuna tarpeeksi painoa lyönteihinsä, niin Djokovic kyllä hyvin usein saa. Tämä aiheuttaa kiirettä ja erityisesti sen, että Federer on pakotettu jäämään kauemmas takalinjasta. Tällöin hänelle erityisen tärkeät verkolle nousut ja kentän sisäpuolelta lähtevät hyökkäyslyönnit eivät määriltään tule välttämättä nousemaan kovinkaan suuriksi. Se tietää lähtökohtaisesti suuria ongelmia Federerille, jos hän ei tätä pelitapaansa saa jatkuvasti toteuttaa.

Kaikki aseet Federerillä toki Djokovicinkin kaatamiseen on, mutta paljonko hän pääsee niitä käyttämään on täysin toinen kysymys ja pysyvätkö ne paineen alla kasassa? Entä kestääkö rysty Djokovicin hyvinkin solidin vastineen sekä matalammat luodit?

Sanotaankin nyt siis näin, että mahdollisuudet Federerillä toki ovat, mutta se vaatii nyt ehkä sittenkin liikaa eli vähintäänkin täysosumapeliä, timanttista fysiikkaa ja Djokovicin heikkoa päivää. Djokovic vie 3-0.

Ennakko: Semifinaali Roger Federer vs. Rafael Nadal, Wimbledon 2019

Ja päivän herkkupalana Federer vs. Nadal, episodi 40!

Roger Federer vs. Rafael Nadal
Niinpä, episodi 40. En tiedä monesko ennakko tämä tämän kaksikon välillä jo on, mutta aika monta näitä alkaa olla kirjoitettuna. Tarina ja iso pelillinen kuva lienee kaikille tuttu, mutta tällä kertaa eroa aiempiin haetaan jälleen kerran ainakin hieman heilahtaneista asetelmista.

Ranskan avoimissa Rafael Nadal otti semifinaalissa melko lailla odotetun voiton Roger Federeristä. Vaikka ottelu pelattiin tuulisissa oloissa, antoi se selvän kuvan massa-alustan hallitsijasta. Voitto oli Nadalille kuitenkin ensimmäinen Federeristä viiteen ja puoleen vuoteen, sillä Federer on dominoinut kaksikon viime vuosien kohtaamisia kovilla alustoilla selvästi.

Onkin jännittävä nähdä, miten käy ruoholla. Edellisen ruohokohtaamisen (Wimbledon-finaali vm. 2008) muistavat todennäköisesti kaikki, paitsi ehkä ne armottomimmat Federer-fanaatikot, jotka haluavat tämän klassikon kenties unohtaa.

Niin tai näin, alusta tuo nyt hyvin mielenkiintoisen kulman otteluun.

Perinteisesti ruoho on ollut Federerin valtakunnan isoimpia linnakkeita, joilla Federer on operoinut erittäin kovalla tasolla aina ja vaikka kuinka Federer olisi osoittanut hiipumisen merkkejä, niin Wimbledonissa hän on ollut aina suosikkien joukossa. Tämä pätee edelleen, eikä Nadalin Garros-voitto tätä helposti hetkauta.

Toki ruoho on nyt turnauksen toisen viikon loppupuolella jonkin verran kulunut ja kenttä siis vähintäänkin aavistuksen hidastunut. Tämä saattaa suosia hieman Nadalia, jonka kovin näyttö tässä turnauksessa onkin ollut ensimmäisen viikon (vaikeahkon kaavion lisäksi) selvittäminen, jolloin kentät ovat hieman nopeammat. Toki ruohoalusta on silti edelleen ruohoalusta.

Voitto toisella kierroksella Nick Kyrgioksesta saattoi kuitenkin muuttaa paljon Nadalin osalta ja nimenomaan henkisellä puolella. Reaktio ottelun jälkeen oli niin täynnä latausta, etten muista edes Garrosilla nähneeni moista. Se saattaa kertoa siitä nälästä ja tahdosta, jolla espanjalainen juuri nyt toimii.

Peli on ollut tulivoimaista ikävistä vastustajista huolimatta, eikä Nadal ole antanut minkäänlaista välilyöntiä vailla tarkoitusta missään vaiheessa. Sen sijaan hän on parhaimmillaan tulittanut menemään jopa vastustajien tulituksista. Nadalin pelinopeus, tempo sekä kenttäpositio ovat olleet hyvin aggressiiviset. En tiedä voidaanko Roland Garrosin jälkeen varsinaisesti puhua uudesta-Nadalista, mutta tällä pelinopeudellaan sekä syöttämisen ja kämmenen kombinaatioillaan hän on nyt erittäin vaarallinen jopa ruoholla Federerille. Jos Nadal saa pidettyä Wimbledonissa tähän mennessä nähdyn tempon yllä myös tulevassa semifinaalissa, joutuu Federer painimaan oikeasti uudenlaisen haasteen kanssa, sillä kukaan ei ole vielä häntä vastaan tässä turnauksessa niin kovaa ja armottomasti iskenyt kuin "uusi-Nadal".

Mutta kyllähän Federer toki kovaan osaa kovaa itsekin lyödä, eikä pelkkä lyönnin kovuus siis mitään ratkaise. Nadalin täytyykin saada lyönteihin myös juuri niitä suuntia, jotka pakottavat Federeriä jatkuvasti takajalalle ja lyömään hieman epätasapainosta. Juuri tämä on kuitenkin se isoin haaste Federerin kaatamisessa. Miten saada hänet liikkeelle? Tai oikeastaan vielä tarkemmin, miten ihmeessä saada hänet epätasapainoon?

Varsinkin kun Federer neutralisoi tilanteita mestarillisesti ja iskee salamannopeasti itse. Rystyslice on siitä paras esimerkki. Pienikin kiire, mutta samalla se pienikin ylimääräinen aika tehdä se viiltävin alakierteinen rystyviilto, tuottaa vastustajalle suurta tuskaa kovaa ja matalana tulevan lyönnin kanssa. Sitä ei moni osaa käsitellä. Nadalin täytyykin ratkaista tämä, sillä tätä lyöntiä kämmenyläkierteellä nostamaan joutuessaan on vaarana, että pallon pomppu kasvaa ja nousee juuri sopivasti lantionkorkeudelle, josta Federer voi seuraavaksi läväyttää viime vuosien aikana kriittisesti parantuneella yläkierrerystyllään minne vain ja oikeastaan milloin vain.

Lyöntisuunnista on varmaa, että Nadal tulee testaamaan edelleen Federerin rystyä, josko hän saisi sen takavuosien tapaan hajoamaan. Tämä on ollut monelle muulle pelaajalle viime vuosina jopa helpompaa kuin Nadalille, sillä hän ei ole sitä enää vuosiin rikki saanut. Takavuosina tämä oli jopa automaatio matsien edetessä, mutta nyt pakissa täytyy olla jotain muutakin ja juuri tuota edellä mainuttua pelinopeuden kasvattamista kannattaa seurata silmä tarkkana.

Nadalin omaa parantunutta rystyä tulee puolestaan Federerin hieman pohtia. Sinnekään ei saa jättää liikaa aikaa, sillä Nadal saa rystyään huimilla kulmilla ikävästi poikki kentän sekä viiltävän pistävästi linjaan. Itseluottamus huipussaan tätä myös tapahtuu hurjan paljon aivan kuten Nadalin suurinta itseluottamuslyöntiä kämmentä pitkin linjaa.

Selvää kuitenkin on, että se voittaa kumpi pääsee pelaamaan enemmän omaa peliään. Syöttö-kämmenyhdistelmän toimivuus ratkaisee hyvin paljon tänään. Jos ykkössyötön prosentit eivät pysy ylhäällä, ongelmat ja paineet kasautuvat rajusti, vaikka pää etukäteen ajatellen timanttia molemmilla olisikin. Minkäänlaista välipäivää ei nyt saa tulla ikääntyvälle Federerillekään, sillä sitä Nadal anna edelleenkään anteeksi.

Monen skenarion otteluhan tämä kaikilta osin kyllä on. Puntit ovat nyt hyvin tasan ja kristallipallo näkee molempien voitot täysin mahdollisina. Sanotaanpa vaikka näin: jos Federer mielii tämän viedä, niin sen olisi tapahduttava maksimissaan neljässä erässä eli 3-1 Federer. Pidemmälle mentäessä Nadal kääntänee tätä rajummin itselleen, sillä väsyneenä Federer ei saa lyönteihin enää tarvittavaa tehoa eli 3-2 Nadal.

Eurosport, EurosportPlayer ja TV5 näyttävät ottelun klo 15 alkaen. Vasurilla-blogi ja Eurosport ovat yhteistyössä kauden 2019 ajan.

Ennakko: Semifinaali Novak Djokovic vs. Roberto Bautista Agut, Wimbledon 2019

Välieräpäivä, joten ennakot kehiin! Aloitetaan ensimmäisestä parista.

Novak Djokovic vs. Roberto Bautista Agut
Ei ole varsinainen yllätys, että Novak Djokovic ja pari muutakin varsin tuttua nimeä patsastelevat jälleen kerran Grand Slamien välierissä. Sen sijaan on hurja yllätys, että siellä patsastelee myös Espanjan Roberto Bautista Agut.

Periaatteessa tämä ensimmäinen semifinaali on asetelmaltaan jopa herkullinen, mutta koska tämä on Grand Slamin välierä, niin oikeastaan kaikki, aivan kaikki, vesittyy juuri tällä samalla hetkellä.

Herkullisen tästä tekee se, että Djokovic ja Bautista Agut ovat kohdanneet tänä vuonna jo kahdesti ja molemmilla kerroilla voittajana kentältä on poistunut Bautista Agut, joka otti voitot alkukaudesta Dohassa ja toisen vieläpä Miamin Mastersissa. Mutta kuten sanoin, Grand Slameissä tilanne on aivan toinen ja Djokovic johtaakin näitä kohtaamisia puhtaasti 3-0, kun totaalina rekordi on Djokovicille 7-3.

Pelitavallisesti pelaajilla on lopulta yllättävän paljon samaa. Molemmat ovat esimerkiksi hyvin varmoja ja tasaisia, eikä selkeitä heikkouksia juuri ole. He ovat pelaajia, jotka täytyy voittaa lyömällä nämä ulos ottelusta. Toisen kohdalla se on vain huomattavasti vaikeampaa kuin toisen.

Djokovicin perustaso on nyt niin korkealla, että hänen lyömiseksi tämän vuoden Wimbledonissa pitää tehdä armottoman paljon ja pitkiä aikoja asioita oikein. Ottelussa David Goffinia vastaan heti belgialaisen murron jälkeen tuli tweetattua näin:

Näyttää olevan tosiaan aika lämmin keli Lontoossa. Djokovic juuri murrettu ja puoltenvaihdossa puuskuttaa hyvinkin punaisena voipuneen näköisenä. Varma merkki kohta alkavasta tennisjumalamoodista?

— Tero Kallioniemi (@terokallioniemi) July 10, 2019

Ja kuinka harmillisen oikeassa tuli lopulta oltua, enkä siis halua edes brassailla tällä, mutta tuo puolivälieräottelu todellakin oli ohi reilussa puolessa tunnissa tuon murron jälkeen.

Olen nyt reilun viikon aikana nähnyt Wimbledonin osalta älyttömän hyvän Roger Federerin, loistavan Rafael Nadalin ja niin edelleen, mutta nähtyäni Goffin-ottelun Djokovicin tuon kyseisen murron jälkeen, olen melko varma siitä, että Djokovicin voi kaataa vain ja ainoastaan äärimmäiseen maksimiinsa pääsevä Federer tai Nadal. Ei kukaan muu.

Bautista Agutilla on toki hyvät ja Djokovicin pirtaan ilkeästi istuvat suorahkot ja painavat lyönnit, mutta minkäs teet, kun Djokovicilla on oikeastaan kaikki tekeminen vähintäänkin vielä hieman parempaa eikä kliinisesti tappavaa asetta lopulta oikein ole. 

Tästä on tulossa tietyssä mielessä eräänlainen show-off-ottelu, jossa Djokovic nokittaa kiusallisesti aina vielä vähän enemmän kuin Bautista Agut, mikä käytännössä riittää tänään. Periaatteessa kumpikaan ei helposti omiin virheisiinsä otteluissa kaadu, mutta kun Djokovic on Bautista Agutille vain liian kova, niin yliyrittämisvirheitä alkaa tulla. Omaan maksimiin pääseminen ja siellä operoiminenkaan ei nyt välttämättä riitä, vaan on mentävä jopa riskillä yli. Me tiedämme jo nyt, miten siinä usein tulee käymään. 

Djokovic finaaliin. 3-0.

Eurosport, EurosportPlayer ja TV5 näyttävät ottelun klo 15 alkaen. Vasurilla-blogi ja Eurosport ovat yhteistyössä kauden 2019 ajan.

Ennakko: Puolivälierä Roger Federer vs. Kei Nishikori, Wimbledon 2019

Viimeinen pari uunista ulos ja Uniqlo-mannekiinit kehiin!

Roger Federer vs. Kei Nishikori
Vaikka olen viime vuosina alkanut jo kirjoittaa molempia pikkuhiljaa ulos näistä ympyröistä, niin on ihanaa olla väärässä. Federer on tietysti Federer edelleen, aina ja ikuisesti, mutta varsinkin ruoholla äärimmäisen suuri suosikki jopa kisavoittajaksi. Nishikorin piristyminen on niin ikään ollut hienoa seurattavaa.

Puolivälierään japanilainen on tulossa omaan mittatikkuunsa nähden hyvin minimaalisella kuormalla, joten odotukset japanilaisleirissä ovat kovassa nousussa. Joko nyt hänestä olisi isompien pysäyttäjäksi? Hän tuntuu kuitenkin aina ja toistuvasti törmäävän kolmikkoon Federer-Nadal-Djokovic, jota vastaan ei vain rahkeet ikinä tunnu riittävän.

Mikä tekisi tästä kerrasta poikkeuksen? En tiedä, mutta hyvä lähtökohta tuo vähäinen kuorma ja vammattomuus tällä kertaa on.

Vikkelällä jalalla ja hyvillä vastaiskuillaan hän olisi omassa maksimissaan jopa pieni uhka Federerin hyökkäyspelille, mutta käytännössä tämän uhkan realisoituminen vaatisi ainakin muutaman faktorin paikoilleen naksahtamista.

Yksi on juuri siis tuo mainittu oman maksimin kaivaminen. Uskallus pelata koko ajan omaa monipuolisten lyöntisuuntien ja -kulmien peliä, jolla voisi hyvinkin saada Federeriä sen verran liikkeelle, ettei tämä olisi koko ajan pelin päällä, vaan vähän niin sanotusti takajalallaan.

Toinen on Federerin vähintäänkin hienoinen off-päivä, joita vanhemmiten väkisin joskus tulee.

Kolmas on käytännössä se, että Nishikori pääsisi esimerkiksi vaikkapa hyvillä ohituksillaan luomaan painetta Rogerin pelille ja pään sisään. Sveitsiläistä ei ole vielä kukaan päässyt kunnolla turnauksessa testaamaan ja jos Nishikori saisi jotenkin itsensä peliin mukaan ja iskemään vastaan, niin se saattaisi laittaa Rogerin uuteen tilanteeseen, jossa ei enää automaattipilotilla mentäisikään satamaan saakka, vaan matkalla joutuisi hieman epäilemään omaa reittiä, onko se sittenkään se paras väylä voittoon. Tämä vaatii kuitenkin loistavia ja tarkkoja erien aloituksia, erissä roikkumista loppuun saakka ja niin edelleen.

Nishikori on sitkeä, mutta totta kai tämä asetelma ja erityisesti Rogerin pelottavan vahva aggressiivinen peli myrkyllisine rystysliceineen on se tappavin tekijä tässä. Roger semiin erin 3-1.