keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Kommentti: Weird Wednesday in Wimbledon

Perun kaikki sanani siitä, että Grand Slamien ensimmäinen viikko olisi jotenkin "tylsä". Tänään tapahtui niin merkillisiä asioita, että olen lähes sanaton. Osa tapahtutumista oli toki valitettavia, mutta suuri osa tervetulleita.

En edes jaksa luetella, ketä kaikkia tänään tippui, luovutti tai loukkaantui. Kaaviot kuitenkin aukesivat nyt niin, että on parempi ottaa hetki rauhallisesti ja tutkailla niitä vasta huomenna, kun päässä toivottavasti liikkuu jotain järjellistä tästä päivästä.

Tätä urheilu kuitenkin parhaimmillaan on. Yllätyksiä täynnä. Kaikki pitävät yllätyksistä ja nyt niitä saatiin yhtenä päivänä kenties enemmän kuin parin viime vuoden aikana yhteensä. Tämän perään tässä on huudeltu jo pitkään.

Samoin olen kaivannut väriläiskiä. Joku taannoin kysyi, mitä tarkoitan tuolla. Tarkoitan Dustin Brownin kaltaisia ennakkoluulottomia veijareita, enkä harmaita robotteja. Brownia katsellessa ei voi olla ihan varma, onko näytösottelussa vai Wimbledonin kolmannella kierroksella.

Ja mikä parasta, siellä vastaan tulee niin ikään tuttu IPP Open kävijä Adrian Mannarino, joten onpahan melkoisen paljon pelissä kun nämä Challenger-jyrät vääntää areenoista isoimmilla ja paikasta neljännelle kierrokselle.

Rukouksiini on siis vastattu ja hyvä niin. Hyvää yötä. Nähdään aamulla.

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Ennakko: Wimbledon 2013

Juhannuksena kukaan jaksa bloggailla... Eikä varmaan lukeakaan, joten tässä harhainen ennakko after day one.

Hahmottelin toki ennakkoani jo ennen turnausta ja varsinkin kaavioiden julkaisun yhteydessä nousi vesi kielelle: Rafael Nadal, Roger Federer ja Andy Murray kaikki samalla puolen kaaviota ja kaikki kärkinimet ensimmäistä kertaa mukana noin vuoden tauon jälkeen!

Moni mietti jo ennen arvontoja, että pitäisikö Nadalin saada parempi sijoitus kuin vitonen, mutta miksi olisi pitänyt? Hänen rankinginsa on mitä on, säännöt ovat sääntöjä ja viime vuoden tappio toisella kierroksella ei varsinaisesti nostanut osakkeita nurmialustan sijoituksia muutenkaan.

Mutta. Tämän ja huomisen päivän puheenaihe lienee selvä. Steve Darcisin voitto Rafael Nadalista oli yllätyksellisyydellään samaa luokkaa kuin Nadalin viimevuotinen Rosol-tappio. Samalla vesittyi ennakkoon kaavailtu unelmakvartsi Nadal vs. Federer, mutta tätähän urheilu parhaimmillaan on. Tietysti on kovin ikävää, jos ja kun siihen liittyy mahdollinen loukkaantuminen, mutta yllätykset ovat aina sitä suolaa, jota haluamme.

Itse pelissä Darcis antoi mielestäni kuitenkin hienon oppitunnin kierteiden käytöstä sekä Nadalille, mutta myös meille. Ikävän matalaa slicea liikuttelussa, jopa ohituksissa ja peruslyömisessä. Sen päälle napakoita ja painavia yläkierteitä molemmilta puolilta. Kerta kaikkiaan hienoa ja fiksua pelaamista koko ottelun ajan. Kokonaisuudessaan siis erittäin kypsä esitys ja oli hienoa nähdä, että se tosiaan kesti loppuun saakka. Pelaaja, jonka ranking on sadan pahemmalla puolen, ei välttämättä aina kestä näitä tilanteita, vaan sulaa kuin lumiukko kevätauringossa.

En ota kantaa mikä oli Nadalin polven kunto, mutta pahaltahan se näytti. Kun vastustaja saa palautettua syötöt 80-90-prosenttisesti nurmella, on syötössä jotain vialla. Näytti siltä, että Nadalin syöttämisessä eivät jalat olleet nyt täysin mukana. Liikkumisesta puhumattakaan. Ontuminen ja askeleiden varominen ei ole ikinä hyvä merkki.

Herää tietysti muutamia kysymyksiä: milloin Nadal nähdään kentällä seuraavan kerran? Tarvitaanko nyt jo puukkoa ja uutta puolen vuoden taukoa? Aika näyttää. Sääli, sillä paluu tähän saakka on ollut hyvin lupaava ja rohkaiseva.

Mutta sitten taas ennakkoon. Turha murehtia Nadalia tai hänen kohtaloaan sen enempää, sillä pelit jatkuvat, enkä muutenkaan laskenut Nadalia huimasta paluusta huolimatta ykkössuosikiksi. Korkeintaan finalistiksi.

Novak Djokovic on minun papereissani jälleen suosikki. Hänen paras pelinsä on tällä hetkellä muita parempaa ja näkisin, että nälkää hävityn Garros-semin jälkeen on taas yllin kyllin. Lisäksi häntä kantaa helpohko kaavio ja mahdollisesti myös se, että Murray ja Federer syövät toisiltaan sekä henkisiä, että fyysisiä voimavaroja finaalia ajatellen. Puolivälierissä Djokovicille on tarjolla ehkä Tomas Berdych ja semeissä mahdollisesti Juan Martin del Potro. Not bad, vaikka del Potro toki viime vuonna pronssin olympialaissa Djokovicin edestä veikin.

Sitten se kaavion mielenkiintoisempi puoli. Paitsi, että nyt kun Nadal on poissa, niin en näe mitään muuta välieräparia kuin Federer vastaan Andy Murray. Kieltämättä se Federer-Nadal olisi ollut hyvä puntari molemmille tähän ajanhetkeen, mutta myös isossa kuvassa.

Samaa voisi sanoa etukäteen kaavailemastani Murray-Nadal välierästä. Murray on ottanut isot voittonsa Nadalin poissa ollessa, joten vielä pientä kiillotusta Andyn kilpi varmasti vielä kaipaisi, eikä voitto terveestä Nadalista olisi Andyllekään hallaa tehnyt.

Nyt mennään kuitenkin näin.

Harhainen ennakkoni (suluissa harhaton ennen Nadalin tappiota tehty):

Puolivälierät:
Djokovic vs. Berdych
Raonic vs. del Potro
Isner (Nadal) vs. Federer
Murray vs. Cilic

Välierät:
Djokovic vs. del Potro
Federer (Nadal) vs. Murray

Finaali:
Djokovic vs. Murray (Nadal)

Voittaja:
Djokovic

Ja naisissa? Serena, ellei nokittelu Sharapovan kanssa ole käynyt korvien väliin. Azarenkan ikävän näköinen liukastuminen tänään ja siitä toipuminen on arvoitus. Voittajavetoon ennen kisaa tuli vedettyä yhdistelmä Djokovic-Azarenka lähes 30:n kertoimella, mutta toki Serena on ehdoton suosikki naisten puolella. Kerroin 3pistejotain ei kuitenkaan houkutellut.

Viikon video, viikot 24, 25 ja 26

Myönnän. Roland Garrosin jälkeen tuli totaalinen ähky teeveen tennikseen. Garrosin jälkeiset nurmitenniksetkään eivät jaksaneet sen enempää kiinnostaa, vaikka alustasta johtuen peli jonkin verran muuttuikin ja vaihtelun pitäisi virkistää.

Mutta ei auta. Kun parhaat eivät ole mukana samassa kisassa, niin katsojan turnauskestävyys on todella koetuksella kaiken maailman kissanristiäisten kanssa, erityisesti heti ison kisan jälkeen.

Wimbledonin lähestyessä touhu alkaa taas kuitenkin kummasti kiinnostaa ja muistelinkin juhannusviikolla mieleenpainuvimpia Wimbledon-muistojani. Niistä muodostuu samalla parin viime ja tämän viikon 'viikon videot'.

Wimbledon muistot TOP3, tässä olkaa hyvä!

Numero 1: Vuosi 2001. Finaali. Goran Ivanisevic vs Pat Rafter. 

Ivanisevicin viimeinen tilaisuus. Koko maailma tiesi, mistä tässä ottelussa oli kyse. Ikuinen luuseri vai unohtumaton sankari? Alla oli jo kolme hävittyä finaalia paikassa, josta joskus piti tulla jossain määrin hänenkin olohuoneensa. Tällä kertaa mukaan pääsemiseksi oli tarvittu vieläpä järjestäjien villiä korttia. Ja olkapäätä, joka veteli auttamattomasti viimeisiään. Ja niin edelleen ja niin edelleen...

Ottelu pelattiin säistä johtuen kolmannen viikon maanantaina. Muistan edelleen kuinka pitkiä minuutit olivat ensimmäisen duunipaikkani ratikkapysäkillä odottaessani 7A:ta, kun olin hetkeä aikaisemmin uhmannut työpaikan liukumankäyttösääntöä. Ehdin kuitenkin ajoissa kotiin katsomaan ottelua silloisesta ehkä noin 15-tuumaisesta matkatelevisiostani. Mikään ei olisi voinut keskeyttää tämän ottelun seuraamista.

Sitten tuli se viimeinen geimi. Ja ne matsipallot. Ja ne kaksoisvirheet. Se tunne, jännitys ja Ivanisevicin kipsaus. "Joko taas?", kysyi varmasti moni. Minä mukaan lukien.

Tässä oli sitä kaikkea ja se kaikki tuli television läpi luihin ja ytimiin iskien kuin metrin halko. Silmäni kostuvat edelleen aavistuksen näitä pätkiä katsellessa.

Edes Nadalin ja Federerin hienot kohtaamiset eivät ole koskaan saaneet aikaan mitään vastaavaa. Ei edes SE Wimbledon vuonna 2008, vaikka se listalleni pääseekin.

Tämä oli hieno hetki tennikselle. Kun joku voittaa pitkän ja tuskallisen odotuksen jälkeen vihdoin jotain todella suurta ja saavuttaa unelmansa, en usko, että kovinkaan moni on lopulta harmissaan toisen (Rafterin) tappiosta, oli kysymyksessä kuinka hieno pelaaja tahansa. Ivanisevicin ollessa kuitenkin jonkin sortin suosikkipelaajani, tai ainakin pelaaja jonka pelejä vasurina aina erityisellä mielenkiinnolla seurasin, oli tunne kieltämättä hieno.




Omalta kohdaltani tuo viikko jatkui hienosti. Paria päivää myöhemmin täytin vuosia ja myöhemmin samalla viikolla tapasin tulevan vaimoni. Myös Ivanisevicille tuo viikko oli varmasti mieleenpainuva, sillä Wimbledon jäi samalla hänen viimeiseksi turnausvoitokseen.

Numero 2: Vuosi 2008. Finaali. Rafael Nadal vs. Roger Federer.

Vaikkei tämä nousekaan “kuin” kakkossijalle, niin olihan tämäkin järjetön matsi. Ottelun build-up kesti periaatteessa vuosia, kun kaksi suurinta taistelivat vuosi vuodelta ensin Garrosin ja muutamia viikkoja myöhemmin myös Wimbledonin finaaleissa.

Vaikka vaa'at ennen tätä ottelua olivat jollain tapaa kääntymässä Nadalin suuntaan, en millään jaksanut uskoa hänen voittoonsa Wimbledonissa, varsinkaan sen viidesti peräkkäin voittaneen Federerin kustannuksella. Nadal oli kuitenkin kyykyttänyt Federeriä Garrosilla vuosi vuodelta rumemmin ja saavuttanut tätä myös Wimbledonissa, joten merkit olivat periaatteessa nähtävissä. Jo edellisvuonna (2007) Nadal oli ollut lähempänä Wimbledon-voittoa kuin Federer Garrosin voittoa.

Federerillä oli kentälle tullessaan suoria housuja ja viisinappista neuletta (nappi per Wimbledon-voitto) ynnä muuta starbahabitusta, jota ainakin itse aloin siinä vaiheessa hieman karsastamaan hienoista lyönneistä ja kauniista pelistä huolimatta. Nadalin peräänantamaton taistelija-asenne ja altavastaajan asema maistui jotenkin paremmalta ja maanläheisemmältä. Kyllä kyllä, siitä hihattomasta (Mallorca-)paidasta ja puolipitkistä capreista huolimatta.

Urheilun suurinta suolaa eivät mielestäni ole koskaan olleet ylivoimaiset voittajat ja voitot, vaan ennemminkin ne, jotka laittavat näille ylivertaisille voittajille kapuloita rattaisiin ja lopulta syöksevät heidät vallasta. Yhtä lailla odotan sitä pelaajaa, joka tiputtaa Nadalin Ranskan valtaistuimelta. Suurella mielenkiinnolla seuraan myös sitä miten hän sen tekee, toivoen samalla, ettei se 'joku' olisi aika.

Takaisin kuitenkin otteluun, joka oli tasoltaan varmasti yksi hienoimmista, ellei peräti hienoin, mitä olen koskaan nähnyt. Myös draaman kaari oli järjetön.

Nadalin kahden erän johto ja varsinkin toisen erän voittaminen tilanteesta 1-4 toivat luonnollisesti jonkinlaista ratkaisun makua, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun Federer selvitti neljännessä erässä matsipallon rystyohituksellaan ja voitti kyseisen erän tie-breakin, alkoi olla selvää, että meillä oli käsissämme klassikko.

Viides erä ja muutamia breikkipalloja siellä täällä ennen jatkogeimejä toi hillitöntä jännitystä. Ottelun kaksi viimeistä geimiä pelattiin jo alkuillan hämärässä, mutta taso oli silti mieletön. Nautitaan tästä vielä kerran.




Numero 3: Vuosi 2012. Toinen kierros. Lukas Rosol vs. Rafael Nadal.

Tästä ottelusta on puhuttu jo ennenkin, mutta on silti pakko nostaa se vielä kerran framille. Lukasrosol-hetki ja täystyrmäys. Ottelun viides erä oli sellaista tykitystä etten ole nähnyt vastaavaa ikinä. Nadal vaikutti täysin noviisilta Rosolin käsittelyssä, enkä usko, että hän olisi terveenäkään siitä tulituksesta selvinnyt.



Nämä siis ne kolme päälimmäisintä Wimbledon-muistoa. Kommentteja? Omia muistoja?

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Valmentajaprojekti: kolmas lähijakso (tennisohjaajakoulutus)

Tennisohjaajakoulutuksen viimeinen eli kolmas lähijakso oli muutama viikko sitten. Tätä kirjoittaessani olen juuri saanut tietää läpäisseeni koulutuksen, joten tämän pienen virstanpylvään saavuttaminen lienee kevään parhaita saavutuksiani ja tuntuu totta kai hyvältä. Yes!

Tennisohjaaja Kallioniemi on nyt siis totisinta totta ja loputtoman matkan ensimmäinen virallinen askel on otettu. Voisin kuvitella, että jatkossa juuri valmennusteema tulee olemaan yksi blogini kantavista peruspilareista.

Mutta asiaan. Kolmannen lähijakson teemoja olivat valmennuksen suunnittelu kausitasolla, tenniksen opettamiseen ja kilpailemiseen sekä lajissa vaadittaviin fyysisiin ja psyykkisiin ominaisuuksiin liittyvät asiat. Kenttäosuuksissa kävimme edelleen läpi lyönti- ja liikkumistekniikoita, joista oli nopeahko näyttökoe, samoin kuin pallon kopasta jakamisessa, johon oli myös omat tekniset tipsinsä.

Kauden jakaminen erilaisiin jaksoihin kausisuunnittelun avulla ja sen jalkauttaminen viikko- ja tuntitasolle saattaa kuulostaa helpolta, mutta kun vyyhtiä lähtee purkamaan, huomaa varsin pian, että työtä todellakin riittää. Kauden tekniset ja taktiset päälinjat ja painotukset on periaatteessa helppo jakaa pienempiin kokonaisuuksiin tiettyjen speksien mukaisesti. Mutta kun kokonaisuutta on "sekoittamassa" erilaiset peruskunto- ja kilpailukaudet, niin homma voi aloittelijalla mennä helposti umpisolmuun sen lisäksi, että taakka saattaa tuntua liian suurelta jo kättelyssä. Erityisesti silloin, jos eritasoisia valmennusryhmiä on useita.

Juuri tähän saimme valtavasti hyviä vinkkejä ja kausisuunnitelmat saatiinkin puristettua parityönä ulos kaikista kolmesta parista. Yhteistyö toimii varmasti myös käytännössä. Seuratasolla tätä suunnitteluduunia onkin hyvä jakaa ja puida porukalla ennen kauden alkua, ettei toiminta hae muotoaan koko vuotta. Aika ajoin, sanotaan muutaman kuukauden välein, on lisäksi syytä tarkistaa ollaanko oikeilla jäljillä vai onko syytä nostaa/laskea vaatimustasoa. 

Kansalliset kilpailut ja erilaiset kisailut ryhmän tai esimerkiksi seurojen välillä toimivat hyvinä mittareina sille, mihin suuntaan pelaajat ovat kehittyneet. Pelimuotoja tenniksessäkin on lopulta hurjasti, kuten kahdensuuntaiset kaaviot, round robinit, tasoitukselliset matsit etc, jotka toimivat esimerkiksi junnujen kanssa hienosti. Tenniksen kannalta tärkeintä lienee sen ymmärtäminen, että tennis on ennen kaikkea peli, jossa joskus voittaa ja joskus häviää, josta päästään jo isompiin teemoihin ihmisenä kasvamisessa ja niin edelleen.

Päivän mielenkiintoisinta antia kausisuunnittelun lisäksi oli saksalaisen tohtori (mitä suurimmalla todennäköisyydellä Herr Doktor Doktor) Schönbornin teesit tenniksessä vaadittavista ominaisuuksista. Tärkeimpänä näistä tohtori on nostanut esiin koordinaation laadun ja nopeuden. Monipuolisen liikunnan puutetta ei korvaa myöhemmin mikään. Piste. Hevi steitmentti, mutta allekirjoitan täysin.

Muihin ominaisuuksiin voidaan palata myöhemmin, sillä en ole ehtinyt perehtymään asiaan kurssin esitystä kummemmin, mutta sehr intressant. Sehr intressant.

Psyykkisten ominaisuuksien osalta pohdittiin niin ikään joitakin ajattelumalleja ja korostettiin sitä, kuinka myönteiset kokemukset erityisesti kisatilanteista tuovat motivaatiota ja kehittävät pelaajan henkisiä valmiuksia. Jonkin verran keskusteltiin muun muassa siitä, ovatko voittajat minäsuuntauneita vai tehtäväsuuntautuneita pelaajia vai jotain siltä väliltä.

Summa summarum, päivä ja itse asiassa koko kurssi oli ensiaskeleeksi varsin antoisa, vaikka asiat käytiin monesti vain pintapuolisesti läpi. Toivon mukaan jo seuraavalla koulutustasolla (seuravalmentajataso) paneudutaan tarkemmin näihin kieltämättä jättimäisiin teemoihin. Avointa ja syvällistä keskustelua kaipaisi aina rutkasti lisää sen sijaan, että aika menee asioiden läpijuoksemiseen.

Toki verkostoituminen on päivän sana ja kurssin ohessa hankitut mentorit ovat mitä loistavin sparrausapu myös kentän ulkopuolella.Käytänkin tätä loistavaa mahdollisuutta kiittää omia mentoreitani eli Ekiä, Villeä ja Hessua ajatusten jakamisesta, tuesta ja kannustuksesta tämän kevään aikana!

Kiitti jätkät!

Siinä se tällä erää. Syksyllä siirryn sanoista tekoihin kahden junnuryhmän kanssa, joiden suunnittelut aloitan tietysti hyvissä ajoin ennen elokuun puoliväliä, jolloin treenimme starttaavat.

Nyt on kuitenkin aika vähän vielä fiilistellä tätä!
Tennislehti. Tänään. 

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Viikon video, viikko 23

Viime viikon video on tällä kertaa selviö. Ranskan avointen voittajan Rafael Nadalin kunniaksi kisojen odotetuimman ottelun viides erä, joka tarjosi melko lailla tarkkaan kaiken mitä tenniksellä on tarjota. Ei julisteta ottelua vielä vuoden otteluksi, mutta vuoden erä palkinnosta videolla oleva ratkaisuerä ottaa tukevan otteen tässä vaiheessa kautta.

Hienoa draamaa, upeita lyöntejä, huikeaa taistelua. Mitä muuta voisi toivoa? En tiedä.

John McEnroen tweettiä lainatakseni "A tweener lob! You cannot be serious!" Kas tässä.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Aikakauden loppu?

Kaikki päättyy aikanaan. Jonain päivänä päättyy myös massakuninkaan aika, vaikka se juuri nyt onkin täysin toissijainen asia, eikä sen miettiminen varmaankaan ole edes soveliasta. Kaikki kunnia vielä siis tämän päivän sankarille, Rafael Nadalille. Hän oli tässäkin turnauksessa kaiken hehkutuksensa arvoinen.

Kahdeksas voitto Roland Garrosilla, 12. Grand Slam titteli ja ikää on 27 vuotta. Kaikkien aikojen massakuningas. Seitsemän kuukautta sivussa, jonka jälkeen ties kuinka monta titteliä ja tämän vuoden pisteiden osalta piikkipaikalle jo nyt ja siis ilman Australian Openin pinnoja. Huh huh.

Finaalissa Ferrer oli lopulta melko aseeton Nadalin myllyssä ja tulos kertoo karua kieltään siitä, missä mennään kaksikon Djokovic-Nadal takana. En mene finaaliin nyt sen enempää, sillä palaan siihen viikon videossa vasta huomenna.

Kaiken tämän päivänpaisteen keskelle on massataivaalle kuitenkin muodostumassa tummia pilviä, joista ilman muuta pahin kulkee nimellä Novak Djokovic. Hän on vuosi vuodelta enemmän ja enemmän saavuttanut Nadalia myös Garrosilla. Perjantaina hän oli periaatteessa enää parin geimin päässä voitosta. 

Kuka muistaa vielä ensimmäiset Wimbledon-finaalit Nadalin ja Federerin välillä? Sama kaava voi hyvinkin toistua tässä yhtälössä. Ensi vuosi saattaa kaiken muuttaa.

Väittäisinkin, että vain Djokovicin henkinen murtuminen näihin pariin Garrosin Nadal-tappioon tyyliin Roger Federer&Roland Garros sekä turnauksen mahdollinen pakkomiellettyminen (onko tuo edes mikään sana?) tyyliin Ivan Lendl&Wimblodon voi viedä tämän kannun häneltä seuraavan kahden vuoden aikana.

Aikakauden "loppu" on kuitenkin uuden ajan alku. Nadalin kannalta hyvä asia on se, että aikaa on vielä. Niin uran kuin ensi vuoden suhteen. On kuitenkin nöyrästi tehtävä pieni viilaus pelikirjaan ja otettava kirjaimellisesti askel tai kaksi eteenpäin. Ja tämä nimenomaan kentällä ja siis lähemmäksi takarajaa. Kyllä, myös massakentillä.

Vaikka Djokovic-voitot ja -tappiot oikeastaan kaikilla alustoilla ovat olleet niukkoja 50-50-matseja, niin isossa kuvassa transitio Djokovicin suuntaan on jo tapahtunut. Kun Djokovic pelasi perjantaina parasta peliään oli Nadal yhtä neuvoton kuin Ferrer oli tänään. 

Djokoviciä vastaan ei tule riittämään pienenkään lisäajan antaminen pelaamalla liian takana, vaan on pyrittävä täsmälleen samaan mihin muut ovat Nadalin kanssa pyrkineet jo vuosia. Ottamaan aikaa pois ja haettava sitä kautta ratkaisuja. Kuvio saattoi toimia vielä perjantaina, mutta rehellisyyden nimissä Djokovic oli suurimman osan viidennestä erästä ajajan paikalla.

Vain noiden parin askeleen ottaminen, myös massalla, voi pitää Nadalin voittotaisteluissa Garrosilla ja muissa Grand Slameissä.

Ennakko: Roland Garros 2013 finaali Rafael Nadal vs. David Ferrer

Vaikka molemmat semifinaalitipsini menivät täysin reisille, uskaltaudun silti vielä kerran Garrosin osalta framille arvailujeni kanssa. Sen verran kirkkasti kristallipallo nyt hehkuu.

Sillä vaikka kuinka paljon toivoisimme uuden miehen Grand Slam-voittoa, niin joudumme odottamaan sitä vielä jonkin aikaa. Itse asiassa pelkään, että vuosia. Tänään se ei siis tule tapahtumaan. Siitäkään huolimatta, että uusi ehdokas olisi työmoraaliltaan ja -asenteeltaan mitä parhain kandidaatti voittajaksi. 

Jollain ironisella tavalla juuri tuossa piileekin David Ferrerin ongelma, sillä nöyryys ja työnteko ei aina riitä. Täytyy olla vielä jotain muuta tuon päälle. Sitä mikä tekee parhaista parhaita eikä best of the restejä, jota Ferrer on vahvasti viime vuodet ollut. Hänen maksiminsa on viime vuodet liikkunut Grand Slamien ja Mastersien välierissä, viisisatasten ja kaksiviisikymppisten voittamisissa, mutta se viimeinen askel päästagella on vaikuttanut liian isolta. Usein on tullut turpaan juuri tältä top4-porukalta, joka päälavoilla riehuu.

Ensimmäinen Masters-voittokin tuli vasta viime syksyn hallikisoista Pariisista, kun muut kärkinimet latailivat tavalla tai toisella akkujaan Lontoon finaaliturnausta varten. Se ei tietenkään himmennä Ferrerin suorituksen arvoa, mutta antaa käsityksen siitä, mihin se absoluuttinen raja on aika tarkkaan asettunut. Ei enempää, muttei myöskään vähempää, kuin top vitonen. The best of the rest.

Finaalin vastustaja on Ferrerille kovin tuttu. Rafael Nadal. Maanmies, treenikaveri, ystävä, mutta myös massan kuningas. Alustan, joka myös Ferrerille on se paras. Vyöllä muutama voitto, taakkana lukemattomia tappioita. Monta kertaa on ollut voitto lähellä, mutta lähes aina on tullut turpaan. 

Onko Ferrerillä oikeasti uskoa, että voitto voisi tulla nyt? Roland Garrosilla paras viidestä-ottelussa? Grand Slam-finaalissa?

Toivon hartaasti, että saisimme tästä matsin. Ferrerille tai kenelle tahansa haaste on kuitenkin valtava. Vastaan tulee pelaaja, joka on periaatteessa kaikessa vähän parempi. Vähän tulivoimaisempi, vähän taitavampi, vähän monipuolisempi, vähän älykkäämpi ja niin edelleen. Näissä tilanteissa tuloksena on usein raskas tappio. Juuri kun luulet löytäneesi parhaan pelisi ja lääkkeet kaverin kiusaamiseksi, tämä vääntääkin lisää ruuvia ja taas mennään. Se on karmea tunne, kun mikään ei riitä.

Nadalin kannalta ottelun lähtökohdat lienevät rennommat, olkoon mies miten hermostunut tahansa. Alla on mieletön voitto Djokovicistä. Vastaan tulee usein kylvetetty ja ensimmäisessä Grand Slam-finaalissaan esiintyvä Ferrer. Peli on kuosissaan. Itseluottamus huipussaan. Paljon enempää ei voi ennakkoon vaatia. 

Pelillisesti ultimaattisin haaste Nadalilla oli välierässä ja nyt vastaan tulee tavallaan köyhän miehen Djokovic. Paljon samoja hyviä elementtejä kuin Djokolla, muttei missään yhtä hyvää tai vaarallista tekemistä. 

Ferrer on kuitenkin tappavan tasainen jyrä aina, ns. mittaripelaaja. Hyvänä päivänä teloitettavissa, huonompana vaikeampi. Toki siis Nadaliltakin vaaditaan huomenna paljon oikeaa tekemistä, jotta Ferrer kaatuu, mutta aseista ja pelistä voitto ei jää kiinni. Ne ovat olemassa. 

Ferrerhän on jo periaatteessa uhitellut Nadalia tämän kauden massoilla, mutta luulen, että moinen tekee Nadalista vain vaarallisemman. Varsinkin nyt, kun kyseessä on Roland Garros, Grand Slam finaali ja aikaa on viisi erää. 

Näkisin, että Ferrerin olisi äärimmäisen vitaalia voittaa jotenkin ensimmäinen erä, jolloin paine Nadalin päädyssä kasvaisi. Jos Nadal vie ensimmäisen, on hän äkkiä horisontissa. Ja siinä vaiheessa kun Nadal saa kaksi voitettua erää kasaan, olisi hyvä olla vielä jotenkin asemissa yhdellä tai kahdella erällä. Muuten voi sanoa hyvästit myös omalle asentelle, oli se miten kova tahansa.

Annetaan silti jotain toivoa Ferrerillekin. Hän on erittäin hyvä syötönpalauttaja, joten hän voi hyvinkin tehdä tuhojaan, erityisesti tutun miehen kakkossyöttöihin. Lisäksi hän pelaa usein erittäin lähellä takarajaa ja ottaa juuri siten aikaa pois Nadalilta saamalla tämän samalla liikkeeseen. Ajan poisottaminen on tietenkin se tärkein avain menstykseen. Vaikean tästä tekee se, että asetelman täytyy jatkua koko ottelun ajan, eikä vain erän tai kaksi, sillä Nadalia vastaan se ei riitä kuin erään tai kahteen. Nadal on nimenomaan voitettava itse. 

On uskottava hurjasti tuohon tekemiseen, vaikka se välillä virheitä tuottaisikin. Nyt onkin tingittävä tasaisesta tekemisestä ja otettava riskejä. Vanha jääräpäinen ja tasainen junnaaminen koituu Pariisissa kuolemaksi.

Lyöntisuuntia voisi miettiä maailman tappiin saakka, mutta tärkeää on saada Nadal liikkeelle ja horjutetuksi, jolloin voi astua askeleen pari eteen ja pistää kämmenillä ja rystyillä linjaan sekä poimittava mahdolliset marjat vielä verkolta. Ja huom. verkkoon koskematta.

Kulmia löytyy hienosti, jos Ferrerin pelipositio säilyy takarajan päällä tai sen välittömässä läheisyydessä. Metri puolitoista takarajan takana tietää pomminvarmaa kuolemaa ennemmin tai myöhemmin, varsinkin kun käytettävä tulivoima on aavistuksen rajallinen. Kulmia varten ei tarvita niin hurjaa voimaa.

Vaikea on kuitenkin nähdä Ferrerin tätä vievän. Nadalin kämmen riepottelee nyt liian hyvin, joten vain totaalinen jumi tai henkinen paine voi viedä Nadalilta kahdeksannen musketöörien maljan. 3-1 (5-7, 6-4, 6-2, 6-1).

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Ennakko: Roland Garros 2013, semifinaali David Ferrer vs. Jo-Wilfried Tsonga

Ja tämä toinen. Voi veljet! Herkullinen asetelma tässäkin. Voisin melkein väittää, että jollain tapaa tämä on jopa mielenkiintoisempi ottelu näistä semeistä, sillä näille pelaajille isojen turnausten voittaminen ei ole niin arkipäiväistä kuin nadaleille ja djokoviceille ja nyt on molemmilla ns. paikka.

Kumpikin jahtaa siis ensimmäistä Grand Slam -titteliään. Ferrer myös ensimmäistä finaaliaan. Eikä Tsongallakaan ole kuin yksi finaali ja sekin yli viiden vuoden takaa, joten käsittämättömän hieno mahdollisuus tämä on nyt molemmille. Ferrer lisäksi tiedostanee myös sen tosiseikan, ettei näitä paikkoja ole enää ihan tuhlattavaksi saakka. Toivottavasti tämä ei tule kuitenkaan näkymään kummankaan pelaajan otteissa, vaan molemmat pelaisivat parasta peliään.

Pelityylillisesti pelaajissa on pelin kannalta se mielenkiintoisin kontrasti. Siinä missä kotiyleisön suosikki Tsonga tykittää yleisön pauhatessa menemään, kipittää Ferrer tässäkin ottelussa kilometritolkulla samalla siinä tiukasti roikkuen, raastaen, taistellen, tuupaten ja vastaan iskien.

Tsongalta kysytäänkin malttia omaan tahkoamiseensa, sillä Ferrer osaa kyllä voittaa lempialustallaan tämän luokan tykittäjiäkin tylsyttämällä usein heidän pelistään sen terävimmän terän ja iskemällä myös itse.

Ferrerin liike ja fysiikka tuo hieman sitä aspektia Tsongan kannalta lisää, jota esimerkiksi Federeriä vastaan ei ihan samassa suhteessa ollut. Toistoja tulee hurja määrä ja pitää olla myös valmiutta jauhamiseen. Pisteet rakentunevat pala palalta enemmän ja kärsivällisyytta vaaditaan.

Tsongalla on kuitenkin monipuoliset lyönnit, paljon eri lyöntisuuntia hyökkäyspelaamisessaan sekä parempi syöttö, joten uskon Tsongan pelaavan kotiyleisönsä edessä kuin hurmiossa ja vievän tämän neljässä 7-6, 3-6, 6-2, 6-3.

Hyvää tennisiltaa kaikille!

Ennakko: Roland Garros 2013, semifinaali Rafael Nadal vs. Novak Djokovic

Hieno päivä tulossa! Ensin unelmasemi Nadal vs. Djokovic, jonka jälkeen myös kaikin puolin herkullinen Ferrer vs. Tsonga. On siis hyvä syy unohtaa illan potkupallot ja katsoa kun tenniseliitti ottaa miehestä tosissaan mittaa.

Novak Djokovic vs. Rafael Nadal

Tästä on puhuttu nyt kaksi viikkoa. Siitä lähtien kun kaaviot julkistettiin. Ottelun toteutumistodennäköisyys oli luonnollisesti korkea. Itse sanoisin, että se oli 1 ja nyt kun se vihdoin toteutuu, on vaikea, erittäin vaikea sanoa, miten tässä käy. Tästä voisi puhua ja vääntää päiväkausia, mutta jos jotenkin yrittäisi kiteyttää mihin tässä viime kädessä tullaan.

Lyönnillisesti kaksikon välillä suurin ero tulee rystylyönnissä, joka Djokovicilla on parempi ja ehdottomasti jopa ase. Nadal puolestaan luuppaa rystylyöntiään usein hieman jopa tuupparimaisesti, johon Djokovic on hyvä iskemään vastaan.

Kämmenpuolelta Nadalin mylly on armottomampi, mutta hyvin Djokovic'kin kämmeneltään tulittaa ja vieläpä aavistuksen suorempaa, jolloin tehot eivät katoa kierteeseen. Jos jotenkin kuvailisi, niin Djokovicin peli on parhaimmillaan ammuntaa ja Nadalin shakkia, jossa viimeinen paikka on pedattu riepottelemalla vastustajaa ympäri kenttää ja ratkaistu sitten kentän tyhjään osaan. Djokovic puolestaan saattaa ampua pommin mistä tahansa, jos sille päälle sattuu.

Mutta sitten on se näiden kavereiden toinen puoli, johon kuuluu käsittämätön passiivisuus. Djokovic lyö tarvittaessa keskelle kenttää vaikkapa tuntikausia samalla kun Nadal puolestaan hakee ja nostelee vaikkapa päiväkausia. Ei mennä nyt tähän sen enempää, sillä jotenkin tuntuu siltä, että tänään ei moiseen ole kummallakaan varaa, vaan molemmat tulevat kentälle ns. all guns blazing.

Jos näin käy, niin saamme todella hurjan herkkupalan tähän päivään. Kun kummatkin pelaavat omaa aggressiivisinta peliään, on samalla puolustuspelinkin oltava kunnossa, sillä yhtä päätyä tämä ei tule olemaan, vaan tilanteet ja momentumit vaihtelevat kovasti ottelun aikana ja puolustamaankin valtavasti joutuu. Se, kumman puolustuspeli on parempaa, on makuasia. Ei hirveästi ole eroa siinäkään.

Syöttö on Djokovicilla siinä mielessä tehokkaampi, että hän saanee sillä tänäänkin enemmän suoria pisteitä. Nadal luottaa enemmän kickiinsä, jonka Djokovic saa usein kuitenkin takaisin peliin.

Ottelun avainkysymyksiä on se kuinka paljon Djokovic saa pelattua palloa Nadalin rystypuolelle, josta Nadal ei pääse tai pysty paljoakaan ratkomaan. Kuulostaa tietysti helpolta, mutta kun Nadalin kämmenpeitto kentän suhteen on noin 75 prosenttia, niin ei ole helppoa osua siihen sektoriin, joka pakottaisi Nadalin rystyä lyömään. Djokovicin rysty pitkin linjaa on kuitenkin niin hyvä, että juuri hän siinä paljon onnistuu. Tuolla lyönnillä Nole saa paljon tuhoa aikaan, sillä Nadalin lyhyeksi jääneeseen ja luuppaavaan rystyyn Djokovic iskee armotta.

Voiton kannalta Djokovicin on muutenkin positioiduttava erittäin lähelle takarajaa ja otettava Nadalilta aika pois. Perjantaille luvattu kuuma ja suht tyyni keli kuitenkin vaikeuttaa tätä, sillä Nadalin yläkierre ampuu kuumassa ja kuivassa kelissä paremmin Djokovicin silmille, jolloin Djokovic joutuu lyömään lyöntejään korkealta, mikä ei aivan ihannetilanne tenniksessä ole. Eli siinä mielessä keli vähän riisuu Djokovicia aseista.

Merkittävin tekijä tässä ottelussa on mielestäni henkinen kantti. Vielä vuonna 2010 tämäkin olisi ollut melko lailla selvä ottelu, mutta Djokovic on sen jälkeen pelannut itsensä Nadalin pään sisään ja pahasti. Kaikki muistaa vuoden 2011, jolloin Nadal otti lukuisia kertoja kuokkaan Djokolta ja mikä tärkeintä, myös massalla. Eikä tämän vuoden Monte Carlostakaan Nadalin kannalta hirveästi hyviä muistoja ole. Varsinkin kun tuo ottelu pelattiin täsmälleen samalla massalla kuin Garrosilla. Lienee myös suht tuoreessa muistissa, sillä ottelusta on kulunut vasta noin kuukausi.

Toki Nadal on taistelija, jolle moinen ketä muuta vastaan tahansa olisi kuin bensan heittämistä liekkeihin, mutta viime vuodet ovat osoittaneet, että Nadalinkin itseluottamus on pahasti horjutettavissa. En tiedä, onko tämä suorassa suhteessa ohenevaan hiuskuontaloon, mutta ällistyttävästi näillä kahdella on ajallinen yhteys toisiinsa.

Mutta leikki sikseen. Jos tätä tajunnanvirtaa jotenkin summaisi, niin sanoisin, että se miten hyvin Djokovic saa käännettyä peliä Nadalin rystypuolelle ratkaisee pään ohellä tänään. Jos Djokovic ei siinä onnistu, Nadal vie kämmenriepotuksellaan tämän.

Järjetön taistelu tulossa, joten nautitaan siitä!

Hyvä on, laitetaan se pakollien veikkaus vielä. Djokovic vie erin 3-1 (6-3, 5-7, 6-4, 6-3) ja on askeleen lähempänä Novak Slamiä.

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Ennakko: Roland Garros 2013, puolivälierät II

Ennen kuin mennään toisiin puolivälieriin, niin vihkoonhan se Federer-povaukseni meni. Tsonga vei ja "kuningas" vikisi.

Ei nyt haudata Federeriä ihan vielä, sillä näytön paikkoja on vielä tämän kesän Wimbledonissa ja US Openissa, mutta siinä ne realistisimmat viimeiset saumat alkavat oikeastaan olla. Ehkä ne Rion massaolympiahaaveetkin kaatuivat viimeistään nyt. En millään haluaisi nähdä Federeriä kehäraakkina kyttäämässä kaaviotuuria vielä vuosien päästä. No mutta, tämä on jo toinen tarina, joten ei mennä siihen nyt.

Rafael Nadal vs. Stanislas Wawrinka

Odotan tätä matsia suurella mielenkiinnolla, sillä parhaimmillaan Wawrinkalla on juurikin sellainen peli, joka tuottaa Nadalille paljon harmia. Ongelmia on kuitenkin liikaa.

1) Yhden käden rysty
Nadal pommittaa armotta korkeata ja voimakasta kierrehelvettiään kämmeneltään juuri sinne, missä se sattuu eniten. Kysykää vaikka Federeriltä. Vaikka Wawrinkan rysty on nykyisin tulivoimaisempi ja varmempikin kuin Federerin, niin ennakoin suuren suuria vaikeuksia myös Wawrinkalle tässä suhteessa. Nadal on saanut juonen päästä taas kiinni ja kun keli on mitä ilmeisimmin säätiedotustenkin mukaan aurinkoinen, niin korkealta lähtevät Stanin rystyt ja ennen pitkää ne joko murenevat täysin tai alkavat pätkiä, jolloin pelistä tulee helposti yhtä päätyä.

2) Pää
Wawrinkalla on, kuten jo sanoin, erinomainen peli, mutta se ei tenniksessä useinkaan riitä. Australiassa hän oli jo laittamassa itse Novak Djokovicia lauluun, mutta mutta. Sitä ei koskaan tapahtunut. En maalaa piruja seinille, mutta Nadalin voittamiseen massalla vaaditaan pelin lisäksi hurjasti myös päätä. En usko sitä löytyvän tarpeeksi.

3) Fysiikka
Miten kestää Wawrinka Nadalin myllyn, kun alla on viisieräinen ja pari neljäeräistä ottelua? Kolmen erän voittaminen Nadalia vastaan vaatii myös melkoista fysiikkaa.

Nadalin peli auringossa tiedetään, joten 3-0 tauluun. 7-6, 6-4, 6-2.


Novak Djokovic vs. Tommy Haas 

Tämäkin voisi olla mielenkiintoinen ottelu, mutta Djokovic jyrää taas sellaisella asenteella ennen kaikkea voittoja, ettei siinä Haasin erinomainenkaan peli riitä. Ferrerin ohella juuri Djokovic on näyttänyt turnauksen ajan mieheltä, jolla on selkeä missio. Ferrer tosin näyttää siltä tyylinsä ja habituksensa puolesta aina.

Djokovic oli edellisessä ottelussaan suuren osan tappavan tylsä keskikaistan lyömisessään ja passiivisuudessaan, että alkoi oikeastaan väsyttämään moinen tylsyys. Minun ohella hän tylsytti myös vastustajansa, joten jos homma toimii, niin antaa mennä.

Hän pelaakin nyt vain voittaakseen, eikä välttämättä hae minkäänlaisia aloitteita tai ylimääräisiä kikkoja ellei ole aivan pakko. Pelitaso nousee tarvittaessa hurjaksi, mutta todellakin vasta tarpeen tullen. Ikävä vastus tietenkin tällainen ja sen huomaa seuraavaksi Haas, jonka ainoa toive on saada Djokovic pelaamaan nyt nimenomaan sitä näyttävää eurosport-tennistä, joka tuottaisi Djokon huonona päivänä sen verran virheitä, että peli pysyisi tasaisena ja Haasilla olisi mahdollisuus yllättää.

Olisihan se kieltämättä hieno tarina, jos Haas pelaisi itsensä 159-vuotiaana Grand Slamin välierään, mutta kyllähän tässä sellaista odottelun makua Nadal-Djokovic-unelmasemiä varten on ilmassa.

Se toteutuu, sillä Djokovic vie tämän 3-0. 7-5, 6-1, 6-4.

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Ennakko: Roland Garros 2013, puolivälierät I

Kvartsiaika. Nopeahko ennakko.

David Ferrer vs. Tommy Robredo

Päivän selvin matsi.

Robredo on pelannut järkyttävän määrän tennistä viimeisten kolmen kierroksen aikana. Hän on kaikissa noissa otteluissaan ollut erin 0-2 tappiolla, mutta noussut kaikissa voittoon. Tänäänkin hän on erissä 0-2 tappiolla, mutta nousu jää tekemättä.

Ferrerin kaltainen seinä tässä vaiheessa turnausta kolmen viisieräisen ottelun jälkeen olisi painajainen Teräsmiehellekin.

Nyt jos koskaan on turha puhua minkäänlaisista nyansseista tai lyöntikulmista. Tämä on brutaali teurastus tyyliin 6-3, 6-2, 6-1. Believe you me.


Roger Federer vs. Jo-Wilfried Tsonga

The match of the day.

Nähtäväksi jää, miten Roger Federer on toipunut toissapäiväisestä viisieräisestään Gilles Simonia vastaan. En usko, että kunto näyttelee välttämättä vielä hurjan isoa roolia, sillä alkukierroksilla Roger lienee ollut kentällä jälleen kerran nopeimpia ellei peräti nopein pelaaja jäljellä olevista.

Toki, mitä pidemmälle ottelu etenee, tulevat pienet marginaalit kulmiin menemisissä selvemmin esille ja voihan se vanhan miehen jaloissa alkaa tuntumaankin. Palautuminen on aina arvoitus, kun ikää alkaa tulla.

Tsonga on selviytynyt tänne asti melko kevyellä kuormalla ja on ihanteellisessa positiossa nyt Federerin kaatamista ajatellen. On kotiyleisö ja kaikki. Lisäksi hän on jo onnistunut Federerin Grand Slam -tasollakin voittamaan, joten lienee vain ajan kysymys, milloin hän alkaa tehdä sitä toistuvasti, eikä vain yksittäisinä suorituspiikkeinä.

Tsongalta toki vaaditaan nyt ennen kaikkea varmaa ja painavaa hyökkäyspelaamista, mikä ei ole koskaan helppo yhtälö. Federerin puolustuspeli on salakavalan tehokasta, vaikkei se hänen paras avunsa kentällä olekaan. Hän saattaa läväyttää vastapalloon oman iskupaikkansa milloin tahansa, varsinkin jos hyökkääjä on huolimaton. Tämän tiedostaminen tekee hyökkääjän hyökkäyspelistä usein joko väkinäistä yliyritystä tai sitten turhan arkaa virheiden pelkäämistä. Tsonga sortuu usein varsinkin tuohon ensimmäiseen. Rapatessa roiskuu niin kuin sanonta kuuluu.

Järkevällä ja maltillisella pelillä näen Tsongan mahdollisuudet olevan kuitenkin olemassa. Hyvällä liikkeellä ja kämmenkierroilla Federerin rystyä inside-outista pommittamalla pääsee jo pitkälle. Kun lisätään aggressiivinen peruspeli ja hyvä syöttäminen, niin meillä on todellinen matsi käsissämme. Voittavat kaavat lyöntikulmineen ovat siis olemassa. Koskee toki molempia pelaajia.

Varmempi, parempi ja monipuolisempi peruspeli hoitaa tämän kuitenkin vielä Federerille (6-4, 5-7, 7-6, 6-2), kuten Garros-ennakossani epäilin. Suhteellisen hyvin on muuten osunut. Ainakin puolivälieriin saakka...

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Viikon video, viikko 22

Päivän myöhässä. Sorry.

Näistä oli hajaheitoissa puhe:

Gael Monfils...


ja Sergiy Stakhovsky sekä parin tonnin ($) penaltti...


Hajaheittoja: Roland Garros 2013 (ensimmäinen viikko)

Heti kärkeen täytyy myöntää, että aavistuksen vähiin jäi ensimmäisen viikon seuraaminen, vaikka esimerkiksi Eurosportin playerkin tuli juuri Garrosia varten hankittua. Kätevä ja suositeltava applikaatio joka tapauksessa. Kuvaa tulee pääkanavien lisäksi kaikilta muilta kamerakentiltä ja tarvittaessa myös ilman selostusta. Joissakin tapauksissa ne eivät tunnu antavan lähetykselle minkään sortin lisäarvoa, joten on kivempi katsella ilman kuin tuskastua sen tasoon. Valitettavasti.

***

Ensimmäisestä viikosta Grand Slam-kisoissa tekee usein tylsän muun muassa sijoitettujen määrä, joita on siis tälläkin kertaa 32. Hurja määrä "kovimpia" nimiä, jotka eivät siis voi kohdata toisiaan alkukierroksilla, vaikka yleisen mielenkiinnon vuoksi syytä olisi. Ensimmäisten kierrosten yllätykset ovat tätä nykyä melko tiukassa ja yhdynkin takavuosien sveitsiläistähden Marc Rosset'n näkemykseen, jossa sijoitettuja tulisi GS-tasolla olla korkeintaan 16 ja Masterseissa vain 8.

Jos ollaan ihan rehellisiä, niin ensimmäiset etukäteen kiinnostavat ottelut saatiin vasta viikonloppuna.

***

Pelaajien omista kännyköistä ja varsinkin niiden kameroista on riittänyt juttua Garrosilla. Yksi otti kuvaa pallon jättämästä jäljestä puoltenvaihdon aikana "ilmiselvää" vääryyttä kokeneena ja toinen kuvaa tunnelmaa ja stadionia kiertävää aaltoa penkillä lepäillessään. Tähän on siis tultu. Ensimmäinen oli ehkä aavistuksen humoristista, mutta samanaikaisesti myös lapsellista, vaikka kuva hyvä olikin. Toisessa annetaan luonnonlapselle anteeksi moinen innostuminen, mutta mitä jos kiellettäisiin tämä pelleily kännykoiden kanssa ennen kuin homma karkaa lapasesta? Tipsejäkin voisi periaatteessa koutsi luuriin laittaa, kuten Rogerkin ehti jo maalailemaan.

***

Edelliskohtaan viitaten Kei Nishikorin ja Benoit Pairen ottelussa näin muistaakseni ensimmäisen penaltin katsomovalmennuksesta ehkä koskaan. Ja tämä siis vielä ilman sitä puhelinta katsomosta käsin. Paire oli taistellut itselleen eräpallon, mutta saikin tilanteessa varoituksen, joka oli järjestyksessään toinen ja tiesi näin ollen myös pisterangaistusta. Back to deuce. Auts.

Jälleen kerran peräänkuulutan kuitenkin myös tuomarin pelisilmää, kuten niiden "ajanpeluurangaistustenkin" kanssa. Onko ne pakko antaa noin kriittisissä paikoissa, kun tätä tapahtuu koko ajan eikä vain näillä ns. tärkeillä hetkillä? Pelaajia ja hyvää matsia on mielestäni turha pilata moisella draamalla, kun sen olisi voinut tehdä jo edellisessä geimissä tai vaikkapa seuraavassa.

Marginaalit ovat usein pienet ja erä sinne tai tänne moisen johdosta voi olla koko ottelun kannalta ratkaisevaa.

Rangaistuksena tämä on kuitenkin hyvä, sillä televisiokuvien perusteella katsomovalmennusta on paljon. Toki on vaikea määritellä mikä on tsemppausta ja mikä valmennusta, mutta suunta on oikea. Ehkä se vähentää samalla myös sitä juniorimaista ja jatkuvaa omaan boksiin vilkuilua.

***

John Isner. The Marathon Man. Tälläkin kertaa viidennen erän jatkogeimeissä. Nyt kahdesti. I rest my case.

Viidennen erän tie-break kaikkiin Grand Slameihin, kiitos! Nämä ovat mielestäni tulleet nyt tiensä päähän. Ei jaksa innostaa enää moinen kyttääminen, kun väsyneet taistelijat laahaavat ympäri kenttää. Pelin aikana nähdään jo ihan riittävästi pisteitä, jotka ratkeavat fyysisiin tekijöihin.

***

Tervetuloa viikko nro 2!