Finaalit lähestyvät kovaa vauhtia, mutta palataan nopeasti vielä Talin eilisiin tunnelmiin. Ohjelmassa oli niin miesten kuin naistenkin osalta nelinpelin finaalit ja kaksinpelin semifinaalit.
***
Liian usein tulee jotenkin vähäteltyä nelinpeliä. Omissa sarjamatseissakin se tuntuu olevan juuri se matsi, johon pelaajia on usein vaikea saada jäämään. Aika harvoin sitä edes treenataan ja jos treenataan, niin seisoskeluksihan se menee.
Siksi olikin todella avartavaa katsella pitkästä aikaa kunnon nelinpeliä ja vielä siis paikan päällä. Viime postauksessa oli puhetta kaksinpelin temposta ja liikkumisesta, mutta eipä meno nelurissakaan seisoskeluksi mennyt. Käsittämättömiä lyöntejä, hakuja ja pisteitä tuli hurja määrä. Pallo tuntui viuhuvan välillä niin, ettei silmä pysynyt mukana ja nämä veijarit lätkivät menemään ratkaistakseen pallon usein todella näyttävällä leikkurivolleyllä tai smashillä. Samettisia kosketuksia näkee parhaiten nelurissa.
Vielä kun lisätään se, että miesten nelinpelifinaalin draamankaari oli vähintäänkin yhtä viihdyttävä kuin itse pelikin, niin katselunautinto oli huipussaan ja inspiraatio tuleviin nelureihin on saavutettu.
Niin ja naisten nelinpelin finaalissa pelasi identtiset kaksoset Ukrainasta, Nadia ja Ludmila Kitshenok. Kaksosten peliasut, tossut ja mailat olivat täysin yhteneväiset, joten itse en ollut missään vaiheessa varma esimerkiksi siitä, että syöttikö heistä aina vain se kummalla kulki. Hämäävää.
***
Lukas Lackon ja Benjamin Beckerin välinen semifinaali vahvisti perjantaista havaintoa liikkumisen mielettömyydestä ja tärkeydestä. Kaverit ensinnäkin lukevat peliä niin hyvin, että he tuntuvat ottavan pieniä varaslähtöjä koko ajan, mutta siitä huolimatta se, miten äijät pääsevät jaloillaan pallon alle ja kaivavat vaikeimpiakin pommeja takaisin peliin on hurjaa. Ja sanotaan kauniisti vaikka omaan pelaamiseen peilaten sen verran, että jalkojen merkitys tuli itselle taas kerran selväksi. Suurinta kehityskohdetta ei tarvitse enää miettiä.
***
Jarkon ja saksalaisen Jan-Lennard Struffin välinen matsi oli tietysti päivän pääpeli. Hienoa pelaamista molemmilta pelaajilta, mutta ison hatunnoston ansaitsee Struff. Hän tuli peliin todella ennakkoluulottomasti ison pelinsä kanssa ja pisti Jarkon todella tiukalle.
Struffin peli näytti todella valmiilta ja Jarkolla oli omien sanojensakin mukaan vaikeuksia lukea kaveria peliä. Saksalainen paukutti kummaltakin puolelta todella näyttävästi ja vahvasti, mutta erityisesti kämmenessä oli hienoa tekemisen meininkiä. Lyönnin jalkatyö oli vaikuttavinta, mitä näin koko viikonlopun aikana. Se suuntautui lähes poikkeuksetta upeasti ylös eteenpäin ja toi lyöntiin hurjasti lisää painoa. Oppikirjamateriaalia sanoisin.
Rysty oli myös varsin letkeän näköinen, että painavuudessaan se oli varmasti ikävä lyönti vastata. Isoin miinus pelistä löytyi ehkä sittenkin päästä. Tiukoissa paikoissa mies (tai poika) sortui usein joko kaksoisvirheeseen tai helppoon virheeseen, joita ei todellakaan tullut montaa ennen ottelun kolmatta erää. Siksi ne kai pelistä esiin nousivatkin. Kolmannessa erässä Struff vaikutti jo aavistuksen väsähtäneeltä ja samalla hänen virhemääränsä nousi selvästi, mutta rohkaiseva esitys häneltä ja Jarkko vaikutti todella helpottuneelta ottelun voitettuaan. Painetaan siis Struffin nimi mieleen.
Jarkon peliin ei ole paljon lisättävää edelliseen matsiin verrattuna. Jälleen huono alku, sillä nyt ei toimineet jalat ennen erän puolta väliä. Ikävimmin tämä näkyi syötössä, jossa Jarkko ei tehnyt jaloillaan mitään. Noin 120 km/h vauhti tietää Struffin kaltaisia pommittajia vastaan aina vaikeuksia. Siitä huolimatta Jarkko pelasi hienosti itsensä otteluun sisään ja käänsi sen lopulta voitoksi vaikka pitkään näytti siltä, että Struff on kentän parempi pelaaja. Toisessa erässä Jarkko nosti hieman tempoa ja Struff jäi vähän kyydistä.
Kaiken kaikkiaan eilen nähtiin juuri sitä aggressiivista Jarkkoa, jota toivoisi aina näkevänsä. Kyllä Jarkkokin osaa sitä palloa lämätä kuin vierasta sikaa, kun hän sillä päällä on. Nyt ei mennyt oikeastaan missään vaiheessa läpsyttelyksi ja jos meni, niin Struff muistutti aika näyttävästi ettei kannata. Hyvä niin ja näimme juuri sitä Jarkkoa mitä halusimmekin. Hyvä esitys siis Jarkolta! C'mon!
***
Turnauksen linjatuomarit olivat unessa. Milloin he missasivat pitkiä syöttöjä, milloin jalkavirheitä. Annetaan jotain kuitenkin anteeksi eli vaikka nuo syötön takarajatuomaroinnit, sillä se jos mikä on koiran hommaa. Pallo tulee flättinä kahtasataa, joten vaikeaahan se on nähdä oliko pallo ulkona vai ei.
Mutta sitten on tämä jalkavirhetuomarointi. Valitettavasti Jarkolla on syötössään ikävä tapa hilata oikea jalka syötön aikana noin 15-20 cm eteenpäin, jolloin jalkavirheen todennäköisyys kasvaa huomattavasti. Nyt Jarkolle tuomittiin ehkä noin viisi jalkavirhettä, mutta todellisuudessa niitä nähtiin vähintään kaksinkertainen määrä.
Mielenkiintoisin tilanne sattui ottelupalloon. Ykkössyötössä jalkavirhe tuomittiin, mutta kakkossyötössä se jätettiin huutamatta ja Jarkko voitti pisteen sekä ottelun syötöllään.
Miksi on niin vaikeaa huutaa kaikki jalkavirheet? Jos ne näkyvät katsomoon, niin ne näkyvät varmasti myös linjatuomarille. Eikö tuomaripoloisella ole munaa huutaa kahta jalkavirhettä peräkkäin, varsinkaan ottelupallossa, vai onko kivempi vetää kotiyleisön paineessa kotiin päin? En tiedä, mutta käsittämättömältä se tuntui, enkä ollut asian ainoa ihmettelijä takarajan kohdilla.
***
Ja nyt finaalin kimppuun. Go Jarkko, go!
Vasurilla on nimestään huolimatta poliittisesti täysin sitoutumaton tennisblogi,
joka käsittelee tennistä niin katsojan, pelaajan, valmentajan kuin yrittäjänkin vinkkelistä.
16/11/2012
IPP Open & Ortolääkärit Open 2012, pe 16.11.2012, Helsinki
Hep!
Pitkästä aikaa ammattilaistennistä livenä paikan päällä! Tässä fiiliksiä Talista.
***
Työpäivän päätteeksi ennen IPP Openiin saapumista kävimme kollegan kanssa hakkaamassa palloa Espoonlahdessa. Kiirehän siinä tuli ja pelkäsin jo pahinta myöhästymisen ja varsinkin parkkipaikkojen suhteen.
Olin nimittäin Talin parkkipaikalla noin viisi minuuttia yli viiden, jolloin Jarkon ja Dudi Selan ottelun piti alkaa. Mutta mitä vielä? Parkkipaikan kaveri ohjasi minut sukkana parkkiin ja pääsin näkemään vielä jopa lämppärisyötöt. Toisaalta todella hienoa, että myöhäinen autoilija sai autonsa viime hetkellä kivasti parkkiin tennishallin viereen, mutta toisaalta sitä olisi toivonut, että porukkaa olisi ollut vähintäänkin niin paljon, että parkkipaikat tenniskeskuksen lähistöllä olisivat pullistelleet ja minulle olisi myyty niillä main 'ei oota'.
Vaikka itsekin on tullut Jarkon peliä ajoittain kritisoitua, niin on syytä muistaa kuinka kovasta jätkästä on silti kysymys. Edelleen. Mies on nytkin Top-50:n paikkeilla maailmassa ja vieläpä lajissa, joka on yksi kilpaillumpia ja haastavimpia yksilölajeja. Kaikella kunnioituksella vaikkapa keihäänheittoa, hiihtoa tai suunnistusta kohtaan, mutta nyt painitaan aivan eri sarjassa. Voi myös miettiä onko Suomella jalkapallossa tai jääkiekossa tällä hetkellä ketään pelaajaa maailman 50 parhaan pelaajan joukossa? Enpä usko.
Vinkkinä siis sen verran, Jarkko pelaa semifinaalin huomenna lauantaina noin klo 17 alkaen. Tätä herkkua ei enää montaa vuotta ole tarjolla, joten nautitaan tilanteesta nyt kun se on vielä mahdollista.
***
Tänään Jarkolta nähtiin melko lailla perussuoritus huonosta alusta huolimatta. Onhan se Jarkon normi tekeminen kuitenkin niin hurjalla tasolla, ettei siinä kaiken maailman dudiselat pääse paljoakaan silmille hyppimään. Alun kämmenvirhesuman jälkeen Jarkko sai pelinsä hyvin jengoilleen ja hyvällä duunilla sekä asenteella Sela kypsyi kuin joulupaisti aatonaattona. Lopullisesti Selan selän katkaisi ensimmäisen erän lopulla Jarkon kämmenlentolyönnin rajatuomio, joka ei miestä miellyttänyt. Mies jaksoi purnata siitä vielä toisessakin erässä, jossa hänen pelinsä meni jo vähän roiskimiseksi.
Ottelun toisen kulminaatiopisteen, tilanteessa 2-2, jälkeen Sela ei saanut enää geimiäkään. Siinä Nieminen mm. lobbasi Selan pallon lentäessä millintarkasti kattorakenteiden välistä, jonka tämä toki vielä palautti ja taisi sen päälle lobata kertaalleen vielä Jarkonkin. Lopullisesti piste ratkesi kuitenkin Jarkon rystylyöntiin, joka osui ensin verkkonauhaan, josta pallo kimposi ylöspäin tippuakseen vielä verkkonauhan kautta Selan puolelle verkkoa. Auts. Se varmasti sattui. Peli oli siinä vaiheessa käytännössä selvä, sillä niin stabiilia Jarkon peli oli.
***
Otin istumapaikkani Niemisen matsiin lähes kentän tasolta, sillä valinnan varaa oli ja siltä tasolta katseltuna pelin intensiteetti on lähes käsin kosketeltavaa. Liike ja sen tempo on niin järjetöntä, että se jaksaa ällistyttää edelleen joka kerta. Liike pallolle on niin lapasessa kuin vain olla voi ja balanssi lyöntihetkellä lähes täydellinen. Eikä se lyöntikään nyt ihan likaisin ole. Kaikki turha venkoilu on loistaa lyönneissä poissaolollaan ja niin pelkistetyn ja helpon näköistä lyöminen näillä on.
***
Niemisen matsin jälkeen vaeltelin messualueen läpi päätyäkseni seuraamaan hetkeksi naistennistä samaan aikaan käytävässä Ortolääkärit Openissa. Itä-Euroopan tennisbuumi näkyi Talissa asti, sillä kuudesta näkemästäni pelurista viisi oli näistä maista. Kuudes oli muuten Sveitsistä kuten sukunimestä Sadikovic voi selvästi päätellä.
Mutta pointtini ei ollut tämä, vaan se, että olin vaikuttunut siitä, miten lujaa nämä mimmit palloa tykittivät. Tuntui kuin heillä kaikilla olisi ollut vain yksi vaihde ja se oli "TÄYSIÄ!", mikä on lyömisen arvostettavin ja jaloin piirre nyt, ja aina, iankaikkisesti, aamen. Hienoa siis katsella, miten pallo liikkui. Pelilliset variaatiot olivat toki vähissä, mutta silti tätä monotonista tykitystäkin on kiva joskus katsella.
***
Nämä siis päällimmäisinä tästä päivästä. Huomenna jatketaan miesten nelinpelin finaalilla klo 13 alkaen, jonka jälkeen jatketaan miesten välierillä. Osukaa huudeille.
Pitkästä aikaa ammattilaistennistä livenä paikan päällä! Tässä fiiliksiä Talista.
***
Työpäivän päätteeksi ennen IPP Openiin saapumista kävimme kollegan kanssa hakkaamassa palloa Espoonlahdessa. Kiirehän siinä tuli ja pelkäsin jo pahinta myöhästymisen ja varsinkin parkkipaikkojen suhteen.Olin nimittäin Talin parkkipaikalla noin viisi minuuttia yli viiden, jolloin Jarkon ja Dudi Selan ottelun piti alkaa. Mutta mitä vielä? Parkkipaikan kaveri ohjasi minut sukkana parkkiin ja pääsin näkemään vielä jopa lämppärisyötöt. Toisaalta todella hienoa, että myöhäinen autoilija sai autonsa viime hetkellä kivasti parkkiin tennishallin viereen, mutta toisaalta sitä olisi toivonut, että porukkaa olisi ollut vähintäänkin niin paljon, että parkkipaikat tenniskeskuksen lähistöllä olisivat pullistelleet ja minulle olisi myyty niillä main 'ei oota'.
Vaikka itsekin on tullut Jarkon peliä ajoittain kritisoitua, niin on syytä muistaa kuinka kovasta jätkästä on silti kysymys. Edelleen. Mies on nytkin Top-50:n paikkeilla maailmassa ja vieläpä lajissa, joka on yksi kilpaillumpia ja haastavimpia yksilölajeja. Kaikella kunnioituksella vaikkapa keihäänheittoa, hiihtoa tai suunnistusta kohtaan, mutta nyt painitaan aivan eri sarjassa. Voi myös miettiä onko Suomella jalkapallossa tai jääkiekossa tällä hetkellä ketään pelaajaa maailman 50 parhaan pelaajan joukossa? Enpä usko.
Vinkkinä siis sen verran, Jarkko pelaa semifinaalin huomenna lauantaina noin klo 17 alkaen. Tätä herkkua ei enää montaa vuotta ole tarjolla, joten nautitaan tilanteesta nyt kun se on vielä mahdollista.
***
Tänään Jarkolta nähtiin melko lailla perussuoritus huonosta alusta huolimatta. Onhan se Jarkon normi tekeminen kuitenkin niin hurjalla tasolla, ettei siinä kaiken maailman dudiselat pääse paljoakaan silmille hyppimään. Alun kämmenvirhesuman jälkeen Jarkko sai pelinsä hyvin jengoilleen ja hyvällä duunilla sekä asenteella Sela kypsyi kuin joulupaisti aatonaattona. Lopullisesti Selan selän katkaisi ensimmäisen erän lopulla Jarkon kämmenlentolyönnin rajatuomio, joka ei miestä miellyttänyt. Mies jaksoi purnata siitä vielä toisessakin erässä, jossa hänen pelinsä meni jo vähän roiskimiseksi.
Ottelun toisen kulminaatiopisteen, tilanteessa 2-2, jälkeen Sela ei saanut enää geimiäkään. Siinä Nieminen mm. lobbasi Selan pallon lentäessä millintarkasti kattorakenteiden välistä, jonka tämä toki vielä palautti ja taisi sen päälle lobata kertaalleen vielä Jarkonkin. Lopullisesti piste ratkesi kuitenkin Jarkon rystylyöntiin, joka osui ensin verkkonauhaan, josta pallo kimposi ylöspäin tippuakseen vielä verkkonauhan kautta Selan puolelle verkkoa. Auts. Se varmasti sattui. Peli oli siinä vaiheessa käytännössä selvä, sillä niin stabiilia Jarkon peli oli.
***
Otin istumapaikkani Niemisen matsiin lähes kentän tasolta, sillä valinnan varaa oli ja siltä tasolta katseltuna pelin intensiteetti on lähes käsin kosketeltavaa. Liike ja sen tempo on niin järjetöntä, että se jaksaa ällistyttää edelleen joka kerta. Liike pallolle on niin lapasessa kuin vain olla voi ja balanssi lyöntihetkellä lähes täydellinen. Eikä se lyöntikään nyt ihan likaisin ole. Kaikki turha venkoilu on loistaa lyönneissä poissaolollaan ja niin pelkistetyn ja helpon näköistä lyöminen näillä on.
***
Niemisen matsin jälkeen vaeltelin messualueen läpi päätyäkseni seuraamaan hetkeksi naistennistä samaan aikaan käytävässä Ortolääkärit Openissa. Itä-Euroopan tennisbuumi näkyi Talissa asti, sillä kuudesta näkemästäni pelurista viisi oli näistä maista. Kuudes oli muuten Sveitsistä kuten sukunimestä Sadikovic voi selvästi päätellä.
Mutta pointtini ei ollut tämä, vaan se, että olin vaikuttunut siitä, miten lujaa nämä mimmit palloa tykittivät. Tuntui kuin heillä kaikilla olisi ollut vain yksi vaihde ja se oli "TÄYSIÄ!", mikä on lyömisen arvostettavin ja jaloin piirre nyt, ja aina, iankaikkisesti, aamen. Hienoa siis katsella, miten pallo liikkui. Pelilliset variaatiot olivat toki vähissä, mutta silti tätä monotonista tykitystäkin on kiva joskus katsella.
***
Nämä siis päällimmäisinä tästä päivästä. Huomenna jatketaan miesten nelinpelin finaalilla klo 13 alkaen, jonka jälkeen jatketaan miesten välierillä. Osukaa huudeille.
Ennakko: Tshekki vs. Espanja, Davis Cup finaali 2012
Tenniskausi 2012 paketoidaan viikonloppuna Tshekissä. Niin ja livenä Talissa. Mennään kuitenkin ensin Davis Cupiin.
Monella tapaa mielenkiintoinen ja värikäs Davis Cup-kausi huipentuu siis Tshekin ja Espanjan väliseen finaaliin, joka käydään nopealla sisäalustalla Prahassa. Kauteen mahtuu monta hienoa hetkeä, kuten vaikkapa USA:n upeat ja ennakkoluulottomat vierasvoitot Sveitsistä ja Ranskasta massalla. Kaikki tämä uurastus palkittiin kuitenkin semifinaalissa vierasottelulla Espanjaa vastaan ja luonnollisesti massalla. Auts. Kaikki tietää kuinka siinä käy. Mutta mahtuupa kauteen myös se Stepanekin kättelyyn ajoittuva aivopieru Tshekin ja Serbian välisessä ottelussa Janko Tipsareviciä vastaan. Ei mennä kuitenkaan enää siihen.
Asetelmat finaalissa ovat melko tasaiset. Lähes kaikki lukemani ennakot, eli kaikki kaksi, ennakoivat Tshekin voittoa alustan perusteella. On varmasti niin, että nopea alusta suosii enemmän tshekkiläisiä, mutta toisaalta Espanja heittää tuleen David Ferrerin, joka on juuri voittanut kaksi halliturnausta ja jäi lopulta reilun erän päähän välieristä ATP Tourin finaaleissa. Kun asetelmaan lisätään vielä Espanjan nelinpelipari Marcel Granollers ja Marc Lopez, jotka voittivat finaaleissa mestaruuden, niin pidän ehdottomasti Espanjaa suosikkina. Alustasta huolimatta. Karuimmillaan voi siis käydä niin, että yksi erinomainen mies ja yksi erinomainen neluripari ratkaisee hurjalla kunnonajoituksellaan koko roskan.
Toki Tshekilläkin on mahdollisuutensa, mutta kaikki lopulta kulminoituu herraan nimeltä Tomas Berdych ja aivan erityisesti hänen otteluunsa Ferreriä vastaan, joka hänen on lähes pakko voittaa. Muussa tapauksessa Espanja voittaa 2000-luvulla jo kuudennen mestaruutensa.
Kakkospelaajat näyttelevät tänä viikonloppuna enemmän tai vähemmän sivuosaa, vaikka yhtä tärkeitä pinnoja hekin toisivat. Nicolas Almagro ja Radek Stepanek eivät vain pysy ykköspyssyjen vauhdissa, eivät sitten millään, joten ratkaisu jää heidän käsiinsä vain siinä tapauksessa, että ottelutilanne on sunnuntaina tasan 2-2. Tämä periaatteessa edellyttäisi Berdychin voittoa molemmista otteluistaan, mukaan lukien Ferreristä ja jo se saattaa olla liian vaikea pala purtavaksi.
Tässä vaiheessa Tshekin nelinpelipariksi on ilmoitettu Ivo Minar sekä Nadalin Wimbledonissa voittanut Lukas Rosol. Eri asia on, astelevatko he todella lauantaina kentälle. Parina en pidä heitä juurikaan yhtään minään, vaikka en tietenkään ole nähnyt ensimmäistäkään heidän nelinpeleistään, mutta kuka on ja mitä väliä, kun vastaan astelee maailmanlistan vitospari. Pahimmillaan voi siis olla niin, että Tshekki laskee nelurin jo etukäteen hävityksi ja säästelee Berdychiä ja Stepanekia (neluriranking 4!) sunnuntaille, mutta kuten sanoin, en oikein jaksa uskoa tähän. Finaaliin mennään voittamaan jokaista ottelua ja parin Berdych&Stepanek Davic Cup-nelurirekordi (11 voittoa ja yksi tappio) pistänee kapteenin miettimään peluutusta uudelleen oli tilanne perjantaina mikä tahansa.
Pientä lisäjännitettä peleihin tuo myös Australian avoimissa koettu episodi Almagron ja Berdychin välillä. Jos joku vielä muistaa, niin Almagro lämäsi Berdychiä noin kuudesta metristä kämmenellä käsivarteen, josta Berdych otti nokkiinsa ja jätti voittaessaan Almagron kättelemättä. Jännä nähdä miten perjantaina käy kun panokset ovat vielä hurjemmat ja yleisön pauhu saa pelaajista kaiken mahdollisen taistelutahdon irti.
Näillä siis mennään:
Perjantain kaksinpelit:
Stepanek vs. Ferrer, Espanja 1-0 johtoon
Berdych vs. Almagro, Tshekki tasoittaa 1-1:een.
Lauantain nelinpeli:
Minar/Rosol vs. Granollers/Lopez, Espanja 2-1 johtoon
Sunnuntain kaksinpeli(t)
Berdych vs. Ferrer, Espanja voittaa 3-1
Stepanek vs. Almagro, jää pelaamatta.
PS. Pelit siis vaikuttavat sen verran selviltä, että Davis Cupin voi käytännössä unohtaa. Sen sijaan kaikki joukolla Taliin kannustamaan Jarkkoa IPP Openiin! Live on aina live ja pesee teevee-tenniksen sata-nolla. Jarkon seuraava matsi siis tänään perjantaina klo 17.00. Be there.
Monella tapaa mielenkiintoinen ja värikäs Davis Cup-kausi huipentuu siis Tshekin ja Espanjan väliseen finaaliin, joka käydään nopealla sisäalustalla Prahassa. Kauteen mahtuu monta hienoa hetkeä, kuten vaikkapa USA:n upeat ja ennakkoluulottomat vierasvoitot Sveitsistä ja Ranskasta massalla. Kaikki tämä uurastus palkittiin kuitenkin semifinaalissa vierasottelulla Espanjaa vastaan ja luonnollisesti massalla. Auts. Kaikki tietää kuinka siinä käy. Mutta mahtuupa kauteen myös se Stepanekin kättelyyn ajoittuva aivopieru Tshekin ja Serbian välisessä ottelussa Janko Tipsareviciä vastaan. Ei mennä kuitenkaan enää siihen.
Asetelmat finaalissa ovat melko tasaiset. Lähes kaikki lukemani ennakot, eli kaikki kaksi, ennakoivat Tshekin voittoa alustan perusteella. On varmasti niin, että nopea alusta suosii enemmän tshekkiläisiä, mutta toisaalta Espanja heittää tuleen David Ferrerin, joka on juuri voittanut kaksi halliturnausta ja jäi lopulta reilun erän päähän välieristä ATP Tourin finaaleissa. Kun asetelmaan lisätään vielä Espanjan nelinpelipari Marcel Granollers ja Marc Lopez, jotka voittivat finaaleissa mestaruuden, niin pidän ehdottomasti Espanjaa suosikkina. Alustasta huolimatta. Karuimmillaan voi siis käydä niin, että yksi erinomainen mies ja yksi erinomainen neluripari ratkaisee hurjalla kunnonajoituksellaan koko roskan.
Toki Tshekilläkin on mahdollisuutensa, mutta kaikki lopulta kulminoituu herraan nimeltä Tomas Berdych ja aivan erityisesti hänen otteluunsa Ferreriä vastaan, joka hänen on lähes pakko voittaa. Muussa tapauksessa Espanja voittaa 2000-luvulla jo kuudennen mestaruutensa.
Kakkospelaajat näyttelevät tänä viikonloppuna enemmän tai vähemmän sivuosaa, vaikka yhtä tärkeitä pinnoja hekin toisivat. Nicolas Almagro ja Radek Stepanek eivät vain pysy ykköspyssyjen vauhdissa, eivät sitten millään, joten ratkaisu jää heidän käsiinsä vain siinä tapauksessa, että ottelutilanne on sunnuntaina tasan 2-2. Tämä periaatteessa edellyttäisi Berdychin voittoa molemmista otteluistaan, mukaan lukien Ferreristä ja jo se saattaa olla liian vaikea pala purtavaksi.
Tässä vaiheessa Tshekin nelinpelipariksi on ilmoitettu Ivo Minar sekä Nadalin Wimbledonissa voittanut Lukas Rosol. Eri asia on, astelevatko he todella lauantaina kentälle. Parina en pidä heitä juurikaan yhtään minään, vaikka en tietenkään ole nähnyt ensimmäistäkään heidän nelinpeleistään, mutta kuka on ja mitä väliä, kun vastaan astelee maailmanlistan vitospari. Pahimmillaan voi siis olla niin, että Tshekki laskee nelurin jo etukäteen hävityksi ja säästelee Berdychiä ja Stepanekia (neluriranking 4!) sunnuntaille, mutta kuten sanoin, en oikein jaksa uskoa tähän. Finaaliin mennään voittamaan jokaista ottelua ja parin Berdych&Stepanek Davic Cup-nelurirekordi (11 voittoa ja yksi tappio) pistänee kapteenin miettimään peluutusta uudelleen oli tilanne perjantaina mikä tahansa.
Pientä lisäjännitettä peleihin tuo myös Australian avoimissa koettu episodi Almagron ja Berdychin välillä. Jos joku vielä muistaa, niin Almagro lämäsi Berdychiä noin kuudesta metristä kämmenellä käsivarteen, josta Berdych otti nokkiinsa ja jätti voittaessaan Almagron kättelemättä. Jännä nähdä miten perjantaina käy kun panokset ovat vielä hurjemmat ja yleisön pauhu saa pelaajista kaiken mahdollisen taistelutahdon irti.
Näillä siis mennään:
Perjantain kaksinpelit:
Stepanek vs. Ferrer, Espanja 1-0 johtoon
Berdych vs. Almagro, Tshekki tasoittaa 1-1:een.
Lauantain nelinpeli:
Minar/Rosol vs. Granollers/Lopez, Espanja 2-1 johtoon
Sunnuntain kaksinpeli(t)
Berdych vs. Ferrer, Espanja voittaa 3-1
Stepanek vs. Almagro, jää pelaamatta.
PS. Pelit siis vaikuttavat sen verran selviltä, että Davis Cupin voi käytännössä unohtaa. Sen sijaan kaikki joukolla Taliin kannustamaan Jarkkoa IPP Openiin! Live on aina live ja pesee teevee-tenniksen sata-nolla. Jarkon seuraava matsi siis tänään perjantaina klo 17.00. Be there.
10/11/2012
Ennakko: välierät ATP World Tour Finals 2012, Lontoo
Hyvää iltaa tai huomenta! Välieräparit selvisivät tänään (lauantaina) ja huomisissa otteluissa kohtaavat Roger Federer ja Andy Murray sekä Novak Djokovic ja Juan Martin Del Potro.
Ennakkoni osui jossain määrin oikein, mutta toisaalta olin pahasti metsässä. Ensinnäkin Andy Murray näytti Round Robinissa edelleen melko pirteältä, vaikka sitä etukäteen vähän epäilinkin. Pelikin näytti varsin hyvältä yhdestä tappiosta huolimatta, joten asetelmat on nyt syytä miettiä uudelleen. Djokovicin lohkovoitto oli jokseenkin odotettu, mutta ottelu Murraytä vastaan oliis voinut päättyä toisinkin. Voitto on kuitenkin voitto ja mies oli lohkonsa ykkönen. Piste.
Toisessa lohkossa jatkoon meni lopulta juuri ne ketä etukäteen ajattelinkin, mutta ei ihan sillä tavalla kuin ajattelin. Kun kolme pelaajaa oli tasapisteissä, jatkoon mennään erävertailulla. Niissä Federer (5-2) ja Del Potro (5-3) menivät Ferrerin (4-4) edelle. Jotenkin kävi itse asiassa sääliksi David Ferreriä, sillä voitto avausottelussa Del Potrosta oli hieno ja erittäin tärkeä siinä vaiheessa turnausta. Näyttipä jatkopaikkakin tuon voiton myötä jopa todennäköiseltä. Mutta urheilun suola piilee myös siinä, että kaikki on mahdollista. Kun Del Potro ensimmäisenä miehenä ties kuinka moneen vuoteen otti tänään toisen perättäisen voiton Federeristä hallissa, niin totta kai hänenkin jatkopaikkaansa voidaan pitää oikeutettuna. Varsinkin kun peli on ollut parhaimmillaan todella hurjaa pommitusta. Ferrer jatkaa siis kahden kerroksen väliinputoajana myös ensi kaudella, mutta voi hän toisaalta olla entistä pahempi uhka kenelle tahansa, jos ja kun hän päättänee upean kautensa ensi viikonloppuna vielä Davis Cup -voitolla. Muistelkaapa mitä Djokovicille kävi Davis Cup -voiton jälkeen.
Mutta sitten niihin välieriin. Ensimmäisenä kentällä nähdään Federer ja Murray. Ennen turnausta olisin veikannut ehdottomasti Federerin voittoa tässäkin parissa, mutta nyt en ole enää niin varma. Tuntuu hölmöltä ja varsinaiselta kliseeltä sanoa, että Murray on 'kasvanut suurvoittajaksi', mutta niin tässä on vain käynyt. Hän ei pelkää ketään, eikä mikään tilanne ole hänelle enää uusi. Kokemusta kärkinimien voittamisesta tärkeimmissäkin finaaleissa on nyt tullut ja itseluottamus on vähintäänkin tapissa. Epäilin miehen henkistä virettä ja motivaatiota raskaan, mutta tuloksellisesti loistokkaan kauden jälkeen. Kylläisyys tai väsymys ei ole kuitenkaan Andyn otteissa juurikaan näkynyt, vaan nälkää näyttää edelleen riittävän.
Federer on puolestaan pelannut vanhaa tuttua peliään, mutta lohkonsa ainoassa tosipaikassa, tänään Del Potroa vastaan, oli joko passailun makua tai sitten pientä pätkimistä. Mene ja tiedä. Voi tietysti olla, että erävoiton jälkeen, mies teki vain sen minimin mitä vaadittiin ja alkoi säästelemään paukkujaan semifinaaliin. Jotenkin laiskalta mies kolmannessa erässä näytti.
Perustankin tämän kohtaamisen ratkeavan kolmeen seikkaan. Ottelun voittaa Murray, sillä 1) Murray on vaikeammasta alkulohkosta johtuen valmiimpi ja terävämpi. 2) Yksi välipäivä olisi varmasti maistunut Federerillekin. Nyt sitä ei tullut ja kun Andyn voittamiseksi vaaditaan hurja määrä lyömistä sekä liikettä, epäilen tuoreempien ja nuorempien jalkojen vievän voiton, vaikkei hallissa mielettömään fyysisyyteen ylletäkään. 3) Andyn lyöntivire ja itseluottamus on nyt sitä luokkaa, että epäilen Federeriä ajottain jopa riepoteltavan jyrkillä kulmilla, stoppareilla sekä lopulta myös melko brutaalilla lyömisellä.
Andy siis jatkoon erin 2-0 ja sanotaan nyt vaikka 64, 76.
Iltaottelussa kohtaavat siis Djokovic ja Del Potro. Tässä kohtaamisessa veikkasin etukäteen Djokoviciä voittajaksi, mutta enää en ole varma siitäkään. En todellakaan. Jotenkin viime vuosi harhaisti Djokovicin pelin ja sitä kautta häneen kohdistuvat odotukset niin täydellisiksi, että kaikki mitä hän on tänä vuonna tehnyt, vaikuttaa olevan tason tai pari alempana. Ei hän tietenkään huonosti ole pelannut nytkään, mutta samaa kuolemattomuutta ei enää ole, vaan mies tuntuu pelaavan enemmänkin jonkin sortin autopilotin siivittämänä. Melkein jopa väittäisin, että tällä hetkellä Del Potro voittaisi Djokovicin, jos miesten tämän viikon parhaat vireet kohtaisivat. Del Potro oli tappiostaan huolimatta Ferrer-ottelussaan ajoittain jopa maaginen brutaalissa lyömisessään, etten muista milloin olisin viimeksi ääneen moista itsekseni päivitellyt. Ehkä tätä tapahtui edellisen kerran viime vuonna Djokovicin otteita seuratessa. Vaikeatahan Djokovicin voittaminen tulee semifinaalissakin olemaan, sillä mies ei edelleenkään suostu myymään nahkaansa ilmaiseksi, mutta näkisin, että kaikki aseet Del Potrolla on kuitenkin olemassa. Sanoisin, että jos pelitaso säilyy samalla hyvällä tasolla kuin vaikkapa Federer-voitossa, niin Del Potro voittaa kolmessa erässä. Jos taas hän pelaa kuten noina maagisina toisen erän hetkinä ottelussa Ferreriä vastaan, niin nämä kisat taputeltu ja siinä kaatuu kaikki. Myös Djokovic. Suoraan kahdessa.
JÄLKIHUOMIO: Ottelujärjestys oli Eurosportin aplikaatiossa kääntynytkin toisin päin eli Djokovic ja Del Potro aloittavat klo 16.15. Murray ja Federer illalla klo 21.45. Katsokaa molemmat!
Ennakkoni osui jossain määrin oikein, mutta toisaalta olin pahasti metsässä. Ensinnäkin Andy Murray näytti Round Robinissa edelleen melko pirteältä, vaikka sitä etukäteen vähän epäilinkin. Pelikin näytti varsin hyvältä yhdestä tappiosta huolimatta, joten asetelmat on nyt syytä miettiä uudelleen. Djokovicin lohkovoitto oli jokseenkin odotettu, mutta ottelu Murraytä vastaan oliis voinut päättyä toisinkin. Voitto on kuitenkin voitto ja mies oli lohkonsa ykkönen. Piste.
Toisessa lohkossa jatkoon meni lopulta juuri ne ketä etukäteen ajattelinkin, mutta ei ihan sillä tavalla kuin ajattelin. Kun kolme pelaajaa oli tasapisteissä, jatkoon mennään erävertailulla. Niissä Federer (5-2) ja Del Potro (5-3) menivät Ferrerin (4-4) edelle. Jotenkin kävi itse asiassa sääliksi David Ferreriä, sillä voitto avausottelussa Del Potrosta oli hieno ja erittäin tärkeä siinä vaiheessa turnausta. Näyttipä jatkopaikkakin tuon voiton myötä jopa todennäköiseltä. Mutta urheilun suola piilee myös siinä, että kaikki on mahdollista. Kun Del Potro ensimmäisenä miehenä ties kuinka moneen vuoteen otti tänään toisen perättäisen voiton Federeristä hallissa, niin totta kai hänenkin jatkopaikkaansa voidaan pitää oikeutettuna. Varsinkin kun peli on ollut parhaimmillaan todella hurjaa pommitusta. Ferrer jatkaa siis kahden kerroksen väliinputoajana myös ensi kaudella, mutta voi hän toisaalta olla entistä pahempi uhka kenelle tahansa, jos ja kun hän päättänee upean kautensa ensi viikonloppuna vielä Davis Cup -voitolla. Muistelkaapa mitä Djokovicille kävi Davis Cup -voiton jälkeen.
Mutta sitten niihin välieriin. Ensimmäisenä kentällä nähdään Federer ja Murray. Ennen turnausta olisin veikannut ehdottomasti Federerin voittoa tässäkin parissa, mutta nyt en ole enää niin varma. Tuntuu hölmöltä ja varsinaiselta kliseeltä sanoa, että Murray on 'kasvanut suurvoittajaksi', mutta niin tässä on vain käynyt. Hän ei pelkää ketään, eikä mikään tilanne ole hänelle enää uusi. Kokemusta kärkinimien voittamisesta tärkeimmissäkin finaaleissa on nyt tullut ja itseluottamus on vähintäänkin tapissa. Epäilin miehen henkistä virettä ja motivaatiota raskaan, mutta tuloksellisesti loistokkaan kauden jälkeen. Kylläisyys tai väsymys ei ole kuitenkaan Andyn otteissa juurikaan näkynyt, vaan nälkää näyttää edelleen riittävän.
Federer on puolestaan pelannut vanhaa tuttua peliään, mutta lohkonsa ainoassa tosipaikassa, tänään Del Potroa vastaan, oli joko passailun makua tai sitten pientä pätkimistä. Mene ja tiedä. Voi tietysti olla, että erävoiton jälkeen, mies teki vain sen minimin mitä vaadittiin ja alkoi säästelemään paukkujaan semifinaaliin. Jotenkin laiskalta mies kolmannessa erässä näytti.
Perustankin tämän kohtaamisen ratkeavan kolmeen seikkaan. Ottelun voittaa Murray, sillä 1) Murray on vaikeammasta alkulohkosta johtuen valmiimpi ja terävämpi. 2) Yksi välipäivä olisi varmasti maistunut Federerillekin. Nyt sitä ei tullut ja kun Andyn voittamiseksi vaaditaan hurja määrä lyömistä sekä liikettä, epäilen tuoreempien ja nuorempien jalkojen vievän voiton, vaikkei hallissa mielettömään fyysisyyteen ylletäkään. 3) Andyn lyöntivire ja itseluottamus on nyt sitä luokkaa, että epäilen Federeriä ajottain jopa riepoteltavan jyrkillä kulmilla, stoppareilla sekä lopulta myös melko brutaalilla lyömisellä.
Andy siis jatkoon erin 2-0 ja sanotaan nyt vaikka 64, 76.
Iltaottelussa kohtaavat siis Djokovic ja Del Potro. Tässä kohtaamisessa veikkasin etukäteen Djokoviciä voittajaksi, mutta enää en ole varma siitäkään. En todellakaan. Jotenkin viime vuosi harhaisti Djokovicin pelin ja sitä kautta häneen kohdistuvat odotukset niin täydellisiksi, että kaikki mitä hän on tänä vuonna tehnyt, vaikuttaa olevan tason tai pari alempana. Ei hän tietenkään huonosti ole pelannut nytkään, mutta samaa kuolemattomuutta ei enää ole, vaan mies tuntuu pelaavan enemmänkin jonkin sortin autopilotin siivittämänä. Melkein jopa väittäisin, että tällä hetkellä Del Potro voittaisi Djokovicin, jos miesten tämän viikon parhaat vireet kohtaisivat. Del Potro oli tappiostaan huolimatta Ferrer-ottelussaan ajoittain jopa maaginen brutaalissa lyömisessään, etten muista milloin olisin viimeksi ääneen moista itsekseni päivitellyt. Ehkä tätä tapahtui edellisen kerran viime vuonna Djokovicin otteita seuratessa. Vaikeatahan Djokovicin voittaminen tulee semifinaalissakin olemaan, sillä mies ei edelleenkään suostu myymään nahkaansa ilmaiseksi, mutta näkisin, että kaikki aseet Del Potrolla on kuitenkin olemassa. Sanoisin, että jos pelitaso säilyy samalla hyvällä tasolla kuin vaikkapa Federer-voitossa, niin Del Potro voittaa kolmessa erässä. Jos taas hän pelaa kuten noina maagisina toisen erän hetkinä ottelussa Ferreriä vastaan, niin nämä kisat taputeltu ja siinä kaatuu kaikki. Myös Djokovic. Suoraan kahdessa.
JÄLKIHUOMIO: Ottelujärjestys oli Eurosportin aplikaatiossa kääntynytkin toisin päin eli Djokovic ja Del Potro aloittavat klo 16.15. Murray ja Federer illalla klo 21.45. Katsokaa molemmat!
05/11/2012
"One of the best returners..."
Onko joku muukin kiinnittänyt huomiota muuten niin loistavien brittiselostajien lempifraasiin "one of the best returners on tour"?
Viime viikolla aloin kiinnittämään asiaan tarkemmin huomiota ja sain huomata, että noin kaksi kolmesta sai tämän kunnian. Ferrer, Simon, Tipsarevic, Murray ja Djokovic. Tyypit, jotka jäivät ilman moista statusta tai joiden kohdalla en fraasia bongannut olivat Janowicz ja Tsonga. Edellinen varmaan vielä sen takia, että kaveri tuli selostajille(kin) täysin puskista. Suhteellisen ikäviä palautuksia hänkin nimittäin viljeli vai mitä sanotte vaikkapa siitä stopparipalautuksesta Murrayta vastaan?
Kun soppaan lisätään vielä Christer Sarlinin vakionäkemys Jarkko Niemisen erinomaisesta palauttamisesta, niin asia alkaa olemaan aika lailla pihvi. Näyttäkää minulle keskinkertainen tai mielellään huono palauttaja viidenkympin sakista, niin minä näytän teille movember-viiksiäni vielä jouluna.
Lienee siis kutakuinkin niin, että palauttaminen on Jimmy Connorsia mukaellen tenniksen toiseksi tärkein lyönti eikä kenelläkään ole tänä päivänä varaa antaa niissäkään yhtään ylimääräistä siimaa?
En oikein usko siihen, että palauttaminen olisi kenttien hidastuessa jotenkin helpottunut, kun samaan aikaan huonoa syöttäjää saa hakea kissojen ja koirien kanssa. You've gotta get the ball in play. Tämä ajattelu leimaa lähes kaikkia palauttajia tänä päivänä ja vaikeinkin sörvi kaivetaan usein takaisin. Edellä mainituissa nimissä korostuvat ehkä hieman hyvät puolustajat, mutta silti sanoisin, että huonoa palauttajaa ei helpolla löydy.
Toki osa hakee isommalla riskillä heti winneriä tai yliotetta, mutta hyvä esimerkki kokonaisvaltaisen hyvästä palauttajasta lienee tietenkin Roger Federer, vaikkakin hänen kimmoisuutensa on parhaat päivänsä jo nähnyt. Hän tyytyy usein sivaltamaan rystysliceansa todella terävänä ja inhottavan matalana etukenttään, jonka jälkeen hän iskee ohituksensa kuin Räikkönen ohi verkolle tahtomattaan ajautuneen vastustajan. Hyvää palauttamista vai nerokasta pelikirjaa? Minä sanon, että molempia. Vähissä oli kesällä ne kaverit, jotka tuon haasteen klaarasivat. Totta kai hän edelleenkin näpäyttelee rystypalautuksiaan upeasti myös linjasta läpi, kämmenpommeista puhumattakaan, mutta katsokaapa tällä viikolla mihin ratkaisuihin hän päätyy, jos a) hänellä on aavistuksen kiire tai b) hänellä on murtopallo. Pallo tulee lähes aina edellä mainitulla tavalla takaisin ja samalla hän pakottaa vastustajansa voittamaan pisteen omilla ansioillaan hankalassa positiossa kentän sisäpuolella.
Palataan itse palautukseen lyöntinä tuonnempana ajan kanssa. Sitä odotellessa, nauttikaa hyvät ihmiset tämän viikon peleistä!
Viime viikolla aloin kiinnittämään asiaan tarkemmin huomiota ja sain huomata, että noin kaksi kolmesta sai tämän kunnian. Ferrer, Simon, Tipsarevic, Murray ja Djokovic. Tyypit, jotka jäivät ilman moista statusta tai joiden kohdalla en fraasia bongannut olivat Janowicz ja Tsonga. Edellinen varmaan vielä sen takia, että kaveri tuli selostajille(kin) täysin puskista. Suhteellisen ikäviä palautuksia hänkin nimittäin viljeli vai mitä sanotte vaikkapa siitä stopparipalautuksesta Murrayta vastaan?
Kun soppaan lisätään vielä Christer Sarlinin vakionäkemys Jarkko Niemisen erinomaisesta palauttamisesta, niin asia alkaa olemaan aika lailla pihvi. Näyttäkää minulle keskinkertainen tai mielellään huono palauttaja viidenkympin sakista, niin minä näytän teille movember-viiksiäni vielä jouluna.
Lienee siis kutakuinkin niin, että palauttaminen on Jimmy Connorsia mukaellen tenniksen toiseksi tärkein lyönti eikä kenelläkään ole tänä päivänä varaa antaa niissäkään yhtään ylimääräistä siimaa?
En oikein usko siihen, että palauttaminen olisi kenttien hidastuessa jotenkin helpottunut, kun samaan aikaan huonoa syöttäjää saa hakea kissojen ja koirien kanssa. You've gotta get the ball in play. Tämä ajattelu leimaa lähes kaikkia palauttajia tänä päivänä ja vaikeinkin sörvi kaivetaan usein takaisin. Edellä mainituissa nimissä korostuvat ehkä hieman hyvät puolustajat, mutta silti sanoisin, että huonoa palauttajaa ei helpolla löydy.
Toki osa hakee isommalla riskillä heti winneriä tai yliotetta, mutta hyvä esimerkki kokonaisvaltaisen hyvästä palauttajasta lienee tietenkin Roger Federer, vaikkakin hänen kimmoisuutensa on parhaat päivänsä jo nähnyt. Hän tyytyy usein sivaltamaan rystysliceansa todella terävänä ja inhottavan matalana etukenttään, jonka jälkeen hän iskee ohituksensa kuin Räikkönen ohi verkolle tahtomattaan ajautuneen vastustajan. Hyvää palauttamista vai nerokasta pelikirjaa? Minä sanon, että molempia. Vähissä oli kesällä ne kaverit, jotka tuon haasteen klaarasivat. Totta kai hän edelleenkin näpäyttelee rystypalautuksiaan upeasti myös linjasta läpi, kämmenpommeista puhumattakaan, mutta katsokaapa tällä viikolla mihin ratkaisuihin hän päätyy, jos a) hänellä on aavistuksen kiire tai b) hänellä on murtopallo. Pallo tulee lähes aina edellä mainitulla tavalla takaisin ja samalla hän pakottaa vastustajansa voittamaan pisteen omilla ansioillaan hankalassa positiossa kentän sisäpuolella.
Palataan itse palautukseen lyöntinä tuonnempana ajan kanssa. Sitä odotellessa, nauttikaa hyvät ihmiset tämän viikon peleistä!
04/11/2012
Ennakko: ATP World Tour Finals 2012, Lontoo
No niin, vihdoin ja viimein, Lontoo ja tourin finaalit! Pitkä kausi saadaan siis taputeltua päätökseensä ja mestarit pääsevät muutamaa daviscuppaajaa lukuunottamatta lomille. Tässä ennakkoa, olkaa hyvä!
Melko jännästi kaikki Pariisissa pelanneet kärkinimet Ferreriä lukuun ottamatta ottivat viikolla ajoissa turpaan, joten toivottavasti joku oli vedonlyöntikioskilla hereillä. Itse lähinnä passailin, vaikka levon maksimointia heti ilmenikin.
Asetelmat Lontoossa ovat sanalla sanoen herkulliset ja juuri Pariisin perusteella tuntuu siltä, että tänä vuonna tämä jengi on panostanut tähän kisaan tosissaan, eikä koe minkäänlaisia motivaatio-ongelmia saati infernaalista väsymystä. Viime vuonna nähtiin, isoista rahamääristä huolimatta, varsin väsyneitä heeboja, joten toivotaan, että tulevalla viikolla nähdään vähintäänkin järjetöntä tennistä mahdollisimman monen pelaajan osalta.
Ryhmä A: Novak Djokovic, Andy Murray, Tomas Berdych, Jo-Wilfried Tsonga
Ehdottomasti kuoleman lohko, jos mikä. Etukäteen miettien tulossa on jotain todella mielenkiintoista ja ympäripyöreää. Periaatteessa ketkä vain voivat selvitä kahden parhaan joukkoon, joten paljon ratkotaan nyt kupoleissa. En usko kenenkään, edes Djokovicin, menevän puhtaalla pelillä (kolmella voitolla) jatkoon. Jotenkin tuntuu, että lohkon kakkonen selviää erävertailujen kautta, jolloin jatkopaikka on vähän tuuristakin kiinni. Toki jokainen tekee itse omat tuurinsa. Aina.
Djokovic on edelleen täysi kysymysmerkki emmekä anna Pariisin tuloksen hämätä. Mies panostanee finaaleihin tänä vuonna huomattavasti enemmän ja varsinkin freesimpänä kuin vuosi sitten, joten isku lienee hurja. Vuoden lopun ykkösranking velvoittanee ainakin väläyttelemään. Jos päässä riittää virtaa, niin pitkälle mennään.
Murray joutunee nöyrtymään joko Berdychin tai Tsongan pommitukselle sekä Djokovicille, joten Andyn varaan en nyt laske, vaikka Lontoosta tältä vuodelta hyviä muistoja onkin. Epäilen, että Andy on tämän lohkon väsynein mies niin henkisesti kuin fyysisestikin. Pahin menestysnälkä on tältä vuodelta tyydytetty, joten voi olla kotimaassaan täysi turisti.
Berdych voisi olla lohkon toinen jatkoonmenijä, sillä nälkää ja virtaa varmasti riittää, eikä tämän yhtälön heikoin lenkki ole nopeat olosuhteet ilman tuulia. Saattaa tehdä jopa viime vuoden tsongat.
Ällistyttävällä aasinsillalla Tsongaan, johon on edelleen vaikea uskoa, vaikka hän viime vuoden finalisti onkin. Jotenkin Tsongasta on välittynyt tänä vuonna sellainen kuva, että se viimeinen askel jää ottamatta. Mene ja tiedä, mutta jotain täytyisi tehdä, sillä muuten hän kokee James Blake-tyyppisen kohtalon. Valmentajan (Roger Rasheed) palkkaaminen puolentoista vuoden yksinelon jälkeen on hyvä alku.
Jatkoon siis Djokovic ja Berdych.
Ryhmä B: Roger Federer, David Ferrer, Juan Martin Del Potro, Janko Tipsarevic
Periaatteessa tämän pitäisi olla se selkeämpi lohko, mutta tämän viikon perusteella kaikki on mahdollista. Siitä huolimatta näkisin, että Ferrer ja Tipsarevic ovat kärkkymässä vain murusia, mikäli Federerin tai Del Potron koneet yskivät.
Vaikka Ferrer on ollut hallissa huimassa vireessä (Valencian ja Pariisin voitot), en jaksa uskoa miehen paukkujen enää riittävän taisteluissa lohkon kärkikaksikkoa vastaan. Jossain pitää näkyä kahden viime viikon rasitukset. Piste.
Tipsarevicille jää armottomasti statistin rooli koko kisassa, enkä yllättyisi kisasta vetäytymistäkään avaustappion jälkeen, ellei sitten rahanhimo motivoi jatkamaan loppuun asti. Seura on nyt liian kova. Jos Pariisissa huimasi jo Janowicziä vastaan, niin mitä tapahtuu hame päällä Lontoossa?
Federer ottanee viikon levon jälkeen lohkossa omansa ja Del Potro jatkanee semeihin voittamalla tiukasti Ferrerin.
Palataan toteutuviin välieriin ja itse finaaliin viikolla, mutta näin etukäteen hahmottelisin jotain tämänkaltaista:
Välierät:
Federer-Berdych
Djokovic-Del Potro
Finaali:
Djokovic-Berdych
Voittaja:
Djokovic
PS. Kysely voittajasta on avattu sivun ylälaidassa! Perusteluja vaikkapa tämän postauksen kommentteihin.
PPS. Blogin virallinen avustaja Jukka L. on jossain vaiheessa viikkoa paikan päällä katsomossa, joten matkaraporttia pusketaan todennäköisesti lähiaikoina. Toivottavasti jo ennen maanantain finaalia!
Melko jännästi kaikki Pariisissa pelanneet kärkinimet Ferreriä lukuun ottamatta ottivat viikolla ajoissa turpaan, joten toivottavasti joku oli vedonlyöntikioskilla hereillä. Itse lähinnä passailin, vaikka levon maksimointia heti ilmenikin.
Asetelmat Lontoossa ovat sanalla sanoen herkulliset ja juuri Pariisin perusteella tuntuu siltä, että tänä vuonna tämä jengi on panostanut tähän kisaan tosissaan, eikä koe minkäänlaisia motivaatio-ongelmia saati infernaalista väsymystä. Viime vuonna nähtiin, isoista rahamääristä huolimatta, varsin väsyneitä heeboja, joten toivotaan, että tulevalla viikolla nähdään vähintäänkin järjetöntä tennistä mahdollisimman monen pelaajan osalta.
Ryhmä A: Novak Djokovic, Andy Murray, Tomas Berdych, Jo-Wilfried Tsonga
Ehdottomasti kuoleman lohko, jos mikä. Etukäteen miettien tulossa on jotain todella mielenkiintoista ja ympäripyöreää. Periaatteessa ketkä vain voivat selvitä kahden parhaan joukkoon, joten paljon ratkotaan nyt kupoleissa. En usko kenenkään, edes Djokovicin, menevän puhtaalla pelillä (kolmella voitolla) jatkoon. Jotenkin tuntuu, että lohkon kakkonen selviää erävertailujen kautta, jolloin jatkopaikka on vähän tuuristakin kiinni. Toki jokainen tekee itse omat tuurinsa. Aina.
Djokovic on edelleen täysi kysymysmerkki emmekä anna Pariisin tuloksen hämätä. Mies panostanee finaaleihin tänä vuonna huomattavasti enemmän ja varsinkin freesimpänä kuin vuosi sitten, joten isku lienee hurja. Vuoden lopun ykkösranking velvoittanee ainakin väläyttelemään. Jos päässä riittää virtaa, niin pitkälle mennään.
Murray joutunee nöyrtymään joko Berdychin tai Tsongan pommitukselle sekä Djokovicille, joten Andyn varaan en nyt laske, vaikka Lontoosta tältä vuodelta hyviä muistoja onkin. Epäilen, että Andy on tämän lohkon väsynein mies niin henkisesti kuin fyysisestikin. Pahin menestysnälkä on tältä vuodelta tyydytetty, joten voi olla kotimaassaan täysi turisti.
Berdych voisi olla lohkon toinen jatkoonmenijä, sillä nälkää ja virtaa varmasti riittää, eikä tämän yhtälön heikoin lenkki ole nopeat olosuhteet ilman tuulia. Saattaa tehdä jopa viime vuoden tsongat.
Ällistyttävällä aasinsillalla Tsongaan, johon on edelleen vaikea uskoa, vaikka hän viime vuoden finalisti onkin. Jotenkin Tsongasta on välittynyt tänä vuonna sellainen kuva, että se viimeinen askel jää ottamatta. Mene ja tiedä, mutta jotain täytyisi tehdä, sillä muuten hän kokee James Blake-tyyppisen kohtalon. Valmentajan (Roger Rasheed) palkkaaminen puolentoista vuoden yksinelon jälkeen on hyvä alku.
Jatkoon siis Djokovic ja Berdych.
Ryhmä B: Roger Federer, David Ferrer, Juan Martin Del Potro, Janko Tipsarevic
Periaatteessa tämän pitäisi olla se selkeämpi lohko, mutta tämän viikon perusteella kaikki on mahdollista. Siitä huolimatta näkisin, että Ferrer ja Tipsarevic ovat kärkkymässä vain murusia, mikäli Federerin tai Del Potron koneet yskivät.
Vaikka Ferrer on ollut hallissa huimassa vireessä (Valencian ja Pariisin voitot), en jaksa uskoa miehen paukkujen enää riittävän taisteluissa lohkon kärkikaksikkoa vastaan. Jossain pitää näkyä kahden viime viikon rasitukset. Piste.
Tipsarevicille jää armottomasti statistin rooli koko kisassa, enkä yllättyisi kisasta vetäytymistäkään avaustappion jälkeen, ellei sitten rahanhimo motivoi jatkamaan loppuun asti. Seura on nyt liian kova. Jos Pariisissa huimasi jo Janowicziä vastaan, niin mitä tapahtuu hame päällä Lontoossa?
Federer ottanee viikon levon jälkeen lohkossa omansa ja Del Potro jatkanee semeihin voittamalla tiukasti Ferrerin.
Palataan toteutuviin välieriin ja itse finaaliin viikolla, mutta näin etukäteen hahmottelisin jotain tämänkaltaista:
Välierät:
Federer-Berdych
Djokovic-Del Potro
Finaali:
Djokovic-Berdych
Voittaja:
Djokovic
PS. Kysely voittajasta on avattu sivun ylälaidassa! Perusteluja vaikkapa tämän postauksen kommentteihin.
PPS. Blogin virallinen avustaja Jukka L. on jossain vaiheessa viikkoa paikan päällä katsomossa, joten matkaraporttia pusketaan todennäköisesti lähiaikoina. Toivottavasti jo ennen maanantain finaalia!
03/11/2012
Jerzy Janowiczin lukasrosolit
Kuka muistaa vielä Lukas Rosolin? Rafael Nadalin lisäksi ei enää moni. Miehestä, joka teurasti Nadalin Wimbledonin toisen kierroksen ottelun viidennessä erässä, ei ole sittemmin kuulunut juuri mitään. Perinnöksi jääneekin Nadalin voitto ja sanonta lukasrosoleista.
Tällä viikolla katseet ovat Pariisissa kiinnittyneet herraan nimeltä Jerzy Janowicz, jonka lukasrosol-hetki vain jatkuu ja jatkuu. Nyt mies on jo Masters-turnauksen finaalissa! Uskomaton tarina, joita ei viime aikojen huipputenniksessä ole ollut ainakaan yhtään liikaa. Suomalaisittain tietysti lämmittää, että miehen valmentajana katsomossa tuulettaa Suomen Davis Cup-kippari Kim Tiilikainen, anteeksi Tillikainen, mikäli kansainvälisen tv-kuvan teksteihin olisi uskominen.
Lisäuskoa suomalaiseen tennikseen tuo se, ettei siitä ole kuin reilu vuosi, kun Henri Kontinen kyykytti Janowiczia Davis Cupissa Espoon Baronalla. Kättä rohkeasti ylös, jos mieleen tuli, että tässä sitä katsellaan miestä, joka vuoden päästä pistää katsomoon liudan tekijämiehiä Masters-turnauksessa, mukaan lukien Andy Murrayn. En näe yhtään kättä. Ja jos näen, näen myös valehtelijan tai hullun.
Vuodessa voi siis tapahtua näköjään vaikka mitä, joten toivotaan, että Henrikin pääsisi ensi vuonna pelaamaan terveenä ja mittamaan toden teolla omaa tasoaan. Aikaa on vielä rutkasti jäljellä, mutta pikkuhiljaa olisi päästävä kunnolla tositoimiin.
Iso käsi kuitenkin Jerzylle ja Kimille! Ison miehen isoa peliä on aina kiva katsella, eikä Jerzyn oveluus esimerkiksi stopparein ainakaan huonoa tee tämän päivän junttaajien joukossa. Vakuuttavaa ja kylmäpäistä jälkeä kerta kaikkiaan, joten toivotaan, että huominen voittaja olisi kisan todellinen musta hevonen eli Janowicz.
Sen jälkeen toivottaisiin ainoastaan sitä, ettei vuoden 2012 Masters-voittajista tulisi ikuista knoppitietokysymystä "kuka oli neljäs Masters-turnausvoittaja vuonna 2012 Federerin, Djokovicin ja Nadalin lisäksi?" Mutta ei mennä vielä sinne asti, sillä myös David Ferrer vaikuttaa juuri nyt mieheltä, jolla on missio.
Huomista finaalia vesi kielellä odotellen.
Tällä viikolla katseet ovat Pariisissa kiinnittyneet herraan nimeltä Jerzy Janowicz, jonka lukasrosol-hetki vain jatkuu ja jatkuu. Nyt mies on jo Masters-turnauksen finaalissa! Uskomaton tarina, joita ei viime aikojen huipputenniksessä ole ollut ainakaan yhtään liikaa. Suomalaisittain tietysti lämmittää, että miehen valmentajana katsomossa tuulettaa Suomen Davis Cup-kippari Kim Tiilikainen, anteeksi Tillikainen, mikäli kansainvälisen tv-kuvan teksteihin olisi uskominen.
Lisäuskoa suomalaiseen tennikseen tuo se, ettei siitä ole kuin reilu vuosi, kun Henri Kontinen kyykytti Janowiczia Davis Cupissa Espoon Baronalla. Kättä rohkeasti ylös, jos mieleen tuli, että tässä sitä katsellaan miestä, joka vuoden päästä pistää katsomoon liudan tekijämiehiä Masters-turnauksessa, mukaan lukien Andy Murrayn. En näe yhtään kättä. Ja jos näen, näen myös valehtelijan tai hullun.
Vuodessa voi siis tapahtua näköjään vaikka mitä, joten toivotaan, että Henrikin pääsisi ensi vuonna pelaamaan terveenä ja mittamaan toden teolla omaa tasoaan. Aikaa on vielä rutkasti jäljellä, mutta pikkuhiljaa olisi päästävä kunnolla tositoimiin.
Iso käsi kuitenkin Jerzylle ja Kimille! Ison miehen isoa peliä on aina kiva katsella, eikä Jerzyn oveluus esimerkiksi stopparein ainakaan huonoa tee tämän päivän junttaajien joukossa. Vakuuttavaa ja kylmäpäistä jälkeä kerta kaikkiaan, joten toivotaan, että huominen voittaja olisi kisan todellinen musta hevonen eli Janowicz.
Sen jälkeen toivottaisiin ainoastaan sitä, ettei vuoden 2012 Masters-voittajista tulisi ikuista knoppitietokysymystä "kuka oli neljäs Masters-turnausvoittaja vuonna 2012 Federerin, Djokovicin ja Nadalin lisäksi?" Mutta ei mennä vielä sinne asti, sillä myös David Ferrer vaikuttaa juuri nyt mieheltä, jolla on missio.
Huomista finaalia vesi kielellä odotellen.
28/10/2012
Ennakko: Pariisi 2012
Kauden ainoa hallissa käytävä Masters-sarjan turnaus näkee päivänvalon maanantaina alkavassa Pariisin turnauksessa. Etukäteen ajateltuna asetelmat ovat jälleen kerran herkulliset, mutta toisaalta, kyllähän näissä US Openin jälkeisissä turnauksissa vähän pelailun makua on ollut. Huippujen puuttuminen syö myös omaa seuraamismotivaatiota, joka on johtanut valitettavasti myös postauksieni harventumiseen. Pahoittelut siitä.
Olenkin ehdottomasti kallistumassa sille kannalle, että tenniskauden paketoinnin voisi aloitella US Openin aikoihin, eikä lähettää väsyneitä raatajia enää esimerkiksi Aasiaan ja sieltä vielä kerran takaisin Eurooppaan halleja kiertämään. Jos kalenterissa olisi kesällä hieman enemmän lepoa ja jos US Open voisi olla viikon tai kaksi myöhemmin, niin tenniskauden voisi lopettaa mielestäni siihen paikkaan. Ehkä Davis Cup ja jonkinlainen ATP Tourin finaaliturnaus siihen päälle, mutta sen jälkeen parin-kolmen kuukauden lepo. Tuntuisi ainakin minusta kovin järkevältä, kun mietitään sitä fyysisyyttä, mihin esimerkiksi tänä ja viime vuonna ollaan Grand Slam -finaaleissa tultu.
Yhtä kaikki, joten palataan nöyrästi Pariisin asetelmiin. Tukholma, Wien, Moskova, Basel ja Wien antoivat hyvää osviittaa siitä, mitä tuleman pitää, joten mennään heti ennakkosuosikkeihin. Roger Federer, Novak Djokovic, Andy Murray löytyvät varmasti monen papereista, vaikka eivät välttämättä ole vielä edes hallissa pelanneet, mutta sisävoittajat, Juan Martin Del Potro (voittaja Wienistä ja Baselista), Tomas Berdych (Tukholma), David Ferrer (Valencia) ja ehkä jopa Andreas Seppi (Moskova) on nyt syytä nostaa framille.
Näistä Federer nauttinee eniten stabiileista halliolosuhteista ja tekee voittamisensa vastustajille aina vaikeaksi, kuten tänään Del Potrolle, joka pelasi mielestäni huomattavasti Rogeria terävämmin, mutta voitti silti vain vaivoin. Roger täytyy lähes poikkeuksetta voittaa lyömällä ja kovalla päällä. Näitä päitä ei vaan tahdo olla top-kympissäkään edes toisen käden sormiin päätyvää määrää. Mutta. Onko Federerin päätavoite Pariisissa vai sittenkin kahdeksan parhaan finaaliturnauksessa Lontoossa, varsinkin nyt kun vuoden lopun ykkösranking näyttää entistäkin epätodennäköisemmältä? Itse epäilen, että Pariisissa nousee selkä, ja kenties myös tie siinä sivussa, ajoissa pystyyn, jotta mies olisi huimassa iskussa sitten Lontoossa. Karikko tulossa siis Berdychin muodossa jo puolivälierissä?
Entä Djokovic? Serbi on hallin osalta täysi mysteeri, vaikka Aasian kiertue meni kieltämättä täysin nappiin. Peli on hienosti kuosissa ja lepoakin sopivasti alla, joten pelannee itsensä hallissa nopeasti sisään ollen vaarallinen kuten aina, mutta riittääkö terävyys jo nyt kärkinimiä vastaan finaalissa tai vaikkapa Del Potroa vastaan semifinaalissa?
Andy Murray ei myöskään ole pelannut sitten Shanghain karvaan finaalitappion (Djokovicille erin 2-1), vaan on keskittynyt parantelemaan selkäänsä, joten halliolosuhteissa skotti on niin ikään täydellinen arvoitus. Andyn kaavio on kärkinimien helpoimpia aina semeihin asti, mutta Federer tai Berdych voi olla hallissa vielä liikaa. Näyttöhalu ja motivaatio kasvavat jo kummasti seuraavalla viikolla Murrayllakin, kun päästään vihdoin Lontooseen.
Mustina hevosina kisaan lähtee Del Potro, joka tosin on jo pelannut ja voittanut kaksi viikkoa putkeen, joten voi olla väliviikon aika, kun paikka Lontoossakin alkaa olla varma. Voi siis olla Pariisissa hieman väsynyt, jolloin miehen pienen marginaalin peli kääntyy vielä itseään vastaan, mutta jos peli kulkee kuten vaikkapa Baselissa, niin tykitys on kieltämättä hurjaa ja jopa turnausvoitto mahdollinen. Lontoossa viimeistään rävähtää taas kunnolla.
Toiseksi mustaksi hevoseksi nostan Tomas Berdychin, joka tuntuu pääsevän hallissa hyvään vireeseen. Voitto Tukholmasta ja viikko lepoa voi tuoda menestystä heti uudestaan Pariisista, sillä tämänkin miehen iso peli on parhaimmillaan aina stabiileissa olosuhteissa, jossa tuulet eivät näyttele minkäänlaista roolia. Murheena onkin ollut ailahteleva ja heikko pää top-nelosia vastaan, mutta esimerkiksi Federerin voittaminen US Openissa saattoi tuoda uskoa omaan tekemiseen. Vaarallinen Pariisissa, mutta Lontoossa lienee taas tutummassa statistin osassa.
Kaikella kunnioituksella muita sisävoittajia eli Ferreriä ja Seppiä kohtaan, mutta nyt kun isot kollit ovat taas paikalla, eivät hiiret pääse pöydälle hyppimään.
Niin ja se Tsonga. Olen menettänyt uskoni kaveriin. Lupaa ja lupaa, mutta se viimeinen askel on vain niin vaikea otettavaksi. No chance. Välierä jälleen ehdoton maksimi.
Näillä siis mennään.
Puolivälierät:
Federer-Berdych
Murray-Tipsarevic
Tsonga-Ferrer
Djokovic-Del Potro
Välierät:
Berdych-Murray
Tsonga-Djokovic
Finaali:
Berdych-Djokovic
Voittaja:
Djokovic
ATP World Tour Draw Challenge: Pariisi
Sisälämmittelyt on nyt lätkytelty ja Pariisin Masters on vihdoin täällä! Samoin tämän kauden viimeinen ATP World Tour Draw Challenge! Osallistu tästä.
Vasurin voi haastaa ainakin ryhmässä 'vasurilla.'. Salasanalla 'blogikisa' apajille! Tervetuloa!
17/10/2012
Jälkipelit: Jarkko Nieminen vs. Lleyton Hewitt, Stockholm Open 2012
Olo ja ennen kaikkea fiilis voisi olla parempikin, mutta pakkohan se on Jarkon pelistä pari sanaa vuodattaa, varsinkin kun on ollut hävettävän hiljaista viime aikoina. Niin blogissa kuin ehkä aavistuksen myös Jarkolla. Pahoitteluni siis innokkaimmille lukijoilleni, jotka asiasta ovat aiheellisesti muistuttaneet. (Lähinnä avustajani Jukalle, sillä eihän teitä tietenkään muita ole, vaikka tuossa monikolla tyynesti mennäänkin.)
Mutta asiaan. Jarkon matsi tänään Lleyton Hewittiä vastaan. Ei oikeastaan mitään uutta, mutta pakko saada pari sanaa pois sydämeltä. Niin paljon kuin Jarkon menestystä aina toivookin, on Jarkon pelaaminen välillä tuskaista seurattavaa. "Äh", "voi voi" ja "ei näin" vuorottelevat tällaisina peli-iltoina kotikatsomoissa saakka. Turhautuneisuus on välillä vähintään samaa luokkaa kuin omat otteet joskus kentällä ja ne, jotka ovat nähneet minut turhautuneena kentällä, tietävät mistä puhun.
Ensinnäkin harmittaa se paljon parjattu Jarkon syöttö. Painoton ja eloton käsiroiskaisu sinne päin tai täydellä raivolla repäisty flättipommi jonnekin. Siinäkö ne vaihtoehdot ovat? Toivoisin niin kovin, että joskus uran aikana olisi opeteltu se välimalli, jossa olisi ollut tekemisen meininkiä, eikä minkään sortin toivomista vastustajan "älä rankaise mua mun läpsystä" tai pallon "nyt mee ruutuun, perkele" suuntaan. Syötön energia katoaa johonkin ihmeelliseen aristeluun juuri ennen lyöntihetkeä, jolloin Jarkko ikään kuin vetäytyy kropallaan liiaksi "pallon alle" tai jopa sen edelle, eikä pyri nimeksikään "pallon päälle ylöspäin" tekemään lyöntiä hyvän kickin saattelemana. Liian monta kertaa työtä tekee pelkkä käsi ja muu kropan käyttö jää silmänlumeeksi. Hartialinja on jo olemattoman työnsä tehnyt, eikä muukaan kroppa lyöntihetkellä varsinaisesti päälle puske. Voisi kai sanoa, että syötön dynamiikka pätkii, palaset eivät keskustele keskenään. Pahimmillaan tulos on nähtävissä niissä leijoissa, jotka tippuvat kovin nätisti keskelle ruutua, ja joista vastustajat hakevat poikkeuksetta suoria ratkaisuja. Niissä paikoissa moni muukin laittaa kätensä ristiin ja alkaa toivoa parasta.
Toisekseen harmittaa Jarkon lyöntivalinnat ja niissä tehdyt tai niistä aiheutuvat virheet. Jotenkin tuo sama 'toivominen' paistoi läpi monessa peruslyöntitilanteessa ottelun kahdessa viimeisessä erässä, jotka lasten ilta-askareilta päästyäni paremmin näin. Montako kertaa Jarkko yritti ottelun kolmannessa erässä vetää esimerkiksi kämmenellä linjasta läpi toivoen joko suoran pisteen mahdollisesti tuovaa linjaosumaa tai vastustajan virhettä? Moniko näistä lopulta toi sen suoran pisteen? Entä monestiko tuli virhe? Monestiko Hewitt pääsi yrittämään ohitusta, kun Jarkko rynni näiden perään verkolle? Monestiko ohituskulma oli täysin auki jyrkälle krossille? Montako pistettä tämä lyönti lopulta toi? Vastauksia vastaavasti: monta, yksi tai kaksi, monta, monta, lähes aina ja ei montaakaan. Tuon lyönnin suhteen Jarkko pelasi täysin tappiollista tennistä. Ja mikä pahinta, tämä ilmeni ottelun ratkaisupaikoissa.
Jos Jarkon kämmen olisi liikkeestä lyötynä edes auttavasti inhottavampi, joko hurjemman kierteen tai mielellään suoremman pommin muodossa, niin hätä ei olisi tämän näköinen. Vastustaja joutuisi lyömään ohituksiaan kurjista asennoista kovassa kiireessä ja Jarkko saisi poimittua näitä verkolla kuin omenia puusta, eikä kuin marjoja kintuistaan. Liikkeestä lyötynä Jarkon kämmenen paukut jäävät liian usein liian kilteiksi valmentajapalloiksi ja kaveri ehtii lähes poikkeuksetta tekemään omat lyöntinsä.
Omien lyöntien perimmäinen olemus ja rajallisuus on syytä tuntea ja ymmärtää. Tämä koskee myös meitä suhareita. Liian usein halleilla ympäri Suomen ihmetellään tänäkin syksynä "miksi" ja "miksi", kun vastaus on päivänselvä: "sä et vaan osaa", kuten entinen kollegani tapasi asiat ilmaista. Asialle täytyy tehdä stoppi. On opeteltava lyömään. Tai ainakin muutettava omaa pelitapaa sekä lyöntivalintoja, erityisesti silloin, jos vanha koira ei opi enää uusia temppuja. Yksi tyhmyyden määritelmiä taisi olla tekemiensä virheiden toistaminen. Tällä määrittelyllä tosin kaikki tennispelaajat ovat enemmän tai vähemmän käkikelloja, mutta pointti käy varmaan selväksi. Täytyy löytää se oma, omiin lyönteihin perustuva, luonnollinen peli-identiteetti, johon pelinsä perustaa, eikä puskea läpi tiiliseinän, jos ei kerta kaikkiaan toimi. Muutama varasuunnitelma vielä pahan päivän varalle, niin ollaan jo todella pitkällä.
Kolmas harmittava nyanssi, jota jaksan ihmetellä, on Jarkon hawk eye -haastaminen. Ehkä tämäkin liittyy useammin toivoon kuin tunteeseen saati järkeen, sillä niin käsittämättömissä palloissa Jarkko hawk eye'tä välillä käyttää. Yhdelle haasteelle hymähti tänään jopa tuomari, eikä tainnut sitä haasteeksi saakka lopulta edes ottaa.
Palataan taas.
Mutta asiaan. Jarkon matsi tänään Lleyton Hewittiä vastaan. Ei oikeastaan mitään uutta, mutta pakko saada pari sanaa pois sydämeltä. Niin paljon kuin Jarkon menestystä aina toivookin, on Jarkon pelaaminen välillä tuskaista seurattavaa. "Äh", "voi voi" ja "ei näin" vuorottelevat tällaisina peli-iltoina kotikatsomoissa saakka. Turhautuneisuus on välillä vähintään samaa luokkaa kuin omat otteet joskus kentällä ja ne, jotka ovat nähneet minut turhautuneena kentällä, tietävät mistä puhun.
Ensinnäkin harmittaa se paljon parjattu Jarkon syöttö. Painoton ja eloton käsiroiskaisu sinne päin tai täydellä raivolla repäisty flättipommi jonnekin. Siinäkö ne vaihtoehdot ovat? Toivoisin niin kovin, että joskus uran aikana olisi opeteltu se välimalli, jossa olisi ollut tekemisen meininkiä, eikä minkään sortin toivomista vastustajan "älä rankaise mua mun läpsystä" tai pallon "nyt mee ruutuun, perkele" suuntaan. Syötön energia katoaa johonkin ihmeelliseen aristeluun juuri ennen lyöntihetkeä, jolloin Jarkko ikään kuin vetäytyy kropallaan liiaksi "pallon alle" tai jopa sen edelle, eikä pyri nimeksikään "pallon päälle ylöspäin" tekemään lyöntiä hyvän kickin saattelemana. Liian monta kertaa työtä tekee pelkkä käsi ja muu kropan käyttö jää silmänlumeeksi. Hartialinja on jo olemattoman työnsä tehnyt, eikä muukaan kroppa lyöntihetkellä varsinaisesti päälle puske. Voisi kai sanoa, että syötön dynamiikka pätkii, palaset eivät keskustele keskenään. Pahimmillaan tulos on nähtävissä niissä leijoissa, jotka tippuvat kovin nätisti keskelle ruutua, ja joista vastustajat hakevat poikkeuksetta suoria ratkaisuja. Niissä paikoissa moni muukin laittaa kätensä ristiin ja alkaa toivoa parasta.
Toisekseen harmittaa Jarkon lyöntivalinnat ja niissä tehdyt tai niistä aiheutuvat virheet. Jotenkin tuo sama 'toivominen' paistoi läpi monessa peruslyöntitilanteessa ottelun kahdessa viimeisessä erässä, jotka lasten ilta-askareilta päästyäni paremmin näin. Montako kertaa Jarkko yritti ottelun kolmannessa erässä vetää esimerkiksi kämmenellä linjasta läpi toivoen joko suoran pisteen mahdollisesti tuovaa linjaosumaa tai vastustajan virhettä? Moniko näistä lopulta toi sen suoran pisteen? Entä monestiko tuli virhe? Monestiko Hewitt pääsi yrittämään ohitusta, kun Jarkko rynni näiden perään verkolle? Monestiko ohituskulma oli täysin auki jyrkälle krossille? Montako pistettä tämä lyönti lopulta toi? Vastauksia vastaavasti: monta, yksi tai kaksi, monta, monta, lähes aina ja ei montaakaan. Tuon lyönnin suhteen Jarkko pelasi täysin tappiollista tennistä. Ja mikä pahinta, tämä ilmeni ottelun ratkaisupaikoissa.
Jos Jarkon kämmen olisi liikkeestä lyötynä edes auttavasti inhottavampi, joko hurjemman kierteen tai mielellään suoremman pommin muodossa, niin hätä ei olisi tämän näköinen. Vastustaja joutuisi lyömään ohituksiaan kurjista asennoista kovassa kiireessä ja Jarkko saisi poimittua näitä verkolla kuin omenia puusta, eikä kuin marjoja kintuistaan. Liikkeestä lyötynä Jarkon kämmenen paukut jäävät liian usein liian kilteiksi valmentajapalloiksi ja kaveri ehtii lähes poikkeuksetta tekemään omat lyöntinsä.
Omien lyöntien perimmäinen olemus ja rajallisuus on syytä tuntea ja ymmärtää. Tämä koskee myös meitä suhareita. Liian usein halleilla ympäri Suomen ihmetellään tänäkin syksynä "miksi" ja "miksi", kun vastaus on päivänselvä: "sä et vaan osaa", kuten entinen kollegani tapasi asiat ilmaista. Asialle täytyy tehdä stoppi. On opeteltava lyömään. Tai ainakin muutettava omaa pelitapaa sekä lyöntivalintoja, erityisesti silloin, jos vanha koira ei opi enää uusia temppuja. Yksi tyhmyyden määritelmiä taisi olla tekemiensä virheiden toistaminen. Tällä määrittelyllä tosin kaikki tennispelaajat ovat enemmän tai vähemmän käkikelloja, mutta pointti käy varmaan selväksi. Täytyy löytää se oma, omiin lyönteihin perustuva, luonnollinen peli-identiteetti, johon pelinsä perustaa, eikä puskea läpi tiiliseinän, jos ei kerta kaikkiaan toimi. Muutama varasuunnitelma vielä pahan päivän varalle, niin ollaan jo todella pitkällä.
Kolmas harmittava nyanssi, jota jaksan ihmetellä, on Jarkon hawk eye -haastaminen. Ehkä tämäkin liittyy useammin toivoon kuin tunteeseen saati järkeen, sillä niin käsittämättömissä palloissa Jarkko hawk eye'tä välillä käyttää. Yhdelle haasteelle hymähti tänään jopa tuomari, eikä tainnut sitä haasteeksi saakka lopulta edes ottaa.
Palataan taas.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)