Ennakko: Australian Open 2013, 1. kierros

Alea iacta est. Arpa heitti jo ensimmäiselle kierrokselle neljä herkkupalaa.

David Goffin vs. Fernando Verdasco

Letkeys vastaan raaka duuni. Nuoruus vastaan vanhuus. Miten Belgian enkeli pärjää Verdascolle Grand Slamissä, jossa Verdasco on pelannut uransa parhaita otteluita?

Janko Tipsarevic vs. Lleyton Hewitt

Onko kyseessä Lleytonin pitkän uran viimeinen ottelu Australian Openissa vai vieläkö hän iskee? Kooyongin kutsuturnauksen tuore voittaja Hewitt ei anna ikinä mitään ilmaiseksi, joten odotettavissa on hurja Taistelu ja australialais(t)en kyyneleitä, varsinkin jos viimeistä viedään.

Gael Monfils vs. Alexandr Dolgopolov

Kumiukot kimpoilevat ja kikkailevat ympäri kenttää viiden erän verran. Vai veisikö Dolgopolov tämän sittenkin kolmessa?

Jarkko Nieminen vs. Tommy Haas
Jarkon on saatava Haas pallorallehin, joissa on päästävä myllyttämään vasurin kämmenellä Haasin yhden käden rystyä. Tämän lisäksi vaaditaan myös rohkeaa ja erinomaista syöttämistä koko ottelun ajan. Pienet mahdollisuudet on olemassa. Pelkään pahaa, mutta ei anneta sen häiritä. Go Jarkko go!

Ennakko: Australian Open 2013

Odotus on ohi. Kauden ensimmäinen Grand Slam on käsillä! Ennakkoa siis kehiin.

Valitettavasti kauden alku vesittyy hieman siitä, mitä koko syksyn odotin. Toivoin, että olisimme olleet Australiassa vihdoin ja viimein tilanteessa, jossa tittelistä taistelisi koko hurja joukko enemmän tai vähemmän tuoreita Grand Slam -voittajia Andy Murraystä Juan Martin Del Potroon. Rafael Nadalin poisjäänti harmittaa, mutta kyllähän totuus on silti se, että aika kivat hipat saadaan nytkin. Ja olisiko Nadal sittenkään ollut pitkän tauon jälkeen vielä valmis voittotaisteluun? Tuskinpa.

Odotettavissa on kuitenkin yllin kyllin kuumuutta melko hitaalla kovalla kentällä, joten viime vuoden finaalin kaltainen loppuhuipennus lienee edessä tänäkin vuonna. Fyysisyys ratkaisee paljon, magiikka vähemmän.

Kaaviot arvottiin perjantaina ja kärkinimistä arpaonni suosi Novak Djokoviciä. Murray nostettiin hatusta Roger Federerin puolelle kaaviota, joten niin tai näin, serbin kovin uhkaaja tulee vastaan vasta finaalissa. Sitä ennen vastaan tullee toki testejä mm. Berdych puolivälierissä ja todennäköisesti Ferrer välierissä, mutta esimerkiksi Berdychillä tuskin riittää tasaisuus paras viidestä -ottelussa Djokoviciä vastaan. Alusta on kuitenkin sen verran hidas, ettei Djokovicin ulospommitus onnistu tshekiltä millään kolmea erää. Sitten on vielä David Ferrer. Mies, jolla voisi olla potentiaalia pärjätä hienosti juuri Australiassa. Mutta. Jostain syystä mies pelasi itsensä todennäköisesti tukkoon osallistumalla juuri ennen Openia kahteen perättäiseen turnaukseen ja voittamalla niistä jälkimmäisen Aucklandissä. Ei Ferrerilläkään vuosia enää montaa ole jäljellä, joten en käsitä tätä ratkaisua. Kyllä Ferrerinkin kaltainen ja ikäinen kuntoihme tarvitsisi täydet tankit Australian avoimiin lähdettäessä. Raataminen päättyneekin viimeistään semifinaaliin, jossa Djoko jallittaa Ferrerin täysin pihalle.

Federerin kaaviossa on monia vaaran paikkoja heti toiselta kierrokselta lähtien. Nikolai Davydenko on tekemässä paluuta kärkipäähän ja saattaa olla vaarallinen, varsinkin kun kuormaa on tuossa vaiheessa vasta yhden ottelun verran. Neljännellä kierroksella Milos Raonickin saattaisi pöljänä päivänään hätyytellä, mutta siitä on toki pitkä matka otteluvoittoon saakka. Australiassa viihtyvä Jo-Wilfried Tsonga onkin sitten jo edellisiä isompi uhka kvartseissa, jos hän sinne asti itsensä pelaa. Nämä ottelut Federer kuitenkin hoitanee ja toivottavasti mahdollisimman vähin vaurioin, sillä semifinaalissa odottaa herkkupala joko Murray'tä tai Del Potroa vastaan ja silloin olisi oltava täysissä ruumiin voimissa. Varsinkin jos vastaan tulee Murray, sillä Federerin fysiikka ja pommitusvarmuus ei taida tällä alustalla enää riittää Murraylle. Del Potrolle vielä ehkä, mutta vaikea reitti finaaliin on, joten Federerin päättäri lieneekin juuri semifinaalissa.

Murray sai syksyllä Grand Slam -tilinsä auki ja on sen ansiosta ehdottomasti toinen suurimmista ennakkosuosikeista. Aiemmin hän ei ainakaan minun papereissani ole sitä vielä koskaan ollut, vaikka hän kärkiporukoissa onkin jo monta vuotta liikkunut. Se, miten hän käsittelee moisen jää nähtäväksi, mutta uskon vahvasti, että nälkää ja rentoutta on nyt sen verran, että finaalipaikka on lähellä. Ennen puolivälieriä vastaan ei tule nykykuntoiselle Murraylle edes kunnon testiä, varsinkaan jos mies pelaa rohkeasti, eikä sorru rivimiehiä vastaan liikaa luontaiseen ajokoiratennikseensä. Kvartseissa kuitenkin Del Potro voi olla hengenvaarallinen, mutta en millään jaksa vieläkään uskoa, että Del Potron pienen marginaalin peli riittäisi tällä alustalla tarvittaessa hurjastikin puolustavaa Murray'tä vastaan. Sama koskee itse asiassa semifinaalivastus Federeriä. Murray on siinä mielessä mielenkiintoisessa vaiheessa uraansa, että hän on vasta nyt päässyt matkalle suurten joukkoon, joten uskon, että seuraava Grand Slam -voitto on jo nurkan takana. Ehkä jo kahden viikon päässä?

Potentiaalisia yllättäjiä puolivälieriin voisivat olla Grigor Dimitrov tai Jerzy Janowicz, mutta kyllä heidänkin paukut on siihen mennessä nähty. Grand Slamit ovat nykyisin melko lailla vielä isojen, tai siis vanhempien, poikien leikkipaikka. Lisäksi nämä poikaset kohtaavat toisensa jo ennen sitä, jos pelaavat itsensä edes niin pitkälle.

Kävisikö turnauksessa kuitenkin näin?

Puolivälierät:
Djokovic-Berdych
Ferrer-Tipsarevic
Del Potro-Murray
Federer-Tsonga

Välierät:
Djokovic-Ferrer
Murray-Federer

Finaali:
Djokovic-Murray

Voittaja:
Murray

Tällä kertaa teen ennakossani poikkeuksen ja otan naisten sarjan mukaan. Voittaja on Serena.

Palataan matkan varrella asiaan.

Viikon video, vko 2/2013

Tämänkin viikon videossa palataan viime vuoteen, Australian avoimiin. Video olisi voinut olla esimerkiksi miesten finaalin parhaat palat. Valitsin kuitenkin jotain muuta. Finaalista toki tämäkin.

Tältä näyttää pelaajat ottelun jälkeen, kun kentälle on jätetty kaikki. Aivan kaikki.

Milloin sinä olet viimeksi hoippunut pukkariin matsisi jälkeen? Onko asenteesi aina sata?

Australian avoimet alkavat maanantaina. Ennakko viikonlopun aikana. Pysy kuulolla!

Viikon video, vko 1/2013

Blogin uusista uuden vuoden tuulista esitellään ensimmäisenä viikon video.

Tällä kertaa haaviin tarttuu Jarkko Niemisen finaali vuoden takaa Sydneystä, jonka hän voitti. Alla oli viisi perättäistä finaalitappiota. Edellisestä ja siihen mennessä ainoasta turnausvoitosta oli päivälleen kuusi vuotta. Ennen finaalia otteluita oli kertynyt viikon sisään jo seitsemän (karsinnat mukaan lukien). Niin ja ne kolme nelinpeliä. Näistä lähtökohdista huolimatta voitto kotiin ja uusi luku suomalaiseen tennishistoriaan.

Vuoden Urheilija 2012? Väittäisin näin.

Sydneyn turnaus pelataan ensi viikolla. Tsemiä Jakke!

Juhlin merkkipäivääni

Hep! Vasurilla. täyttää tänään vuoden! Ensimmäinen postaus lähti tasan vuosi ja 101 kirjoitusta sitten. On pienen juhlan aika, joten sipsit ja kokikset kehiin!

Onnittelen itseäni ennen kaikkea siitä, että blogi on edelleen elossa ja näin uuden kauden alussa myös täynnä virtaa.

Heti perään on kuitenkin sanottava, että ilman lukijoita ja kommentteja tämäkin blogi olisi kuollut jo kuukausia sitten. Nöyrimmät kiitokseni.

Tilastotieteen pääaineena lukeneelle data-analyytikolle blogin pitäminen on nimittäin myös numeroita, joten tässä blogin tärkeimmät KPI:t viime tilikaudelta:

• Joulukuun alkuun saakka sivuilla oli noin tuhat käyntiä per kuukausi, mikä on varmaan tyhjästä lähteneelle suomalaiselle tennisblogille ihan jees. ATP-kauden loputtua loppui myös oma virta, joten joulukuussa olikin sitten hiljaisempaa...
• Facebookissa vasurilla.-yhteisö kasvoi kauden aikana yhdestä vajaaseen 50:een, joten pääsin kirkkaasti alkuperäiseen tavoitteeseni eli yli 30:een. Tuon maagisen rajan jälkeen facebookissa pääsee nimittäin näkemään mielenkiintoisia tilastoja mm. päivitysten näkemiskerroista. Kiitos tästä kuuluu ennen kaikkea likettämään puoliväkisin pakotetuille kavereilleni, mutta myös niille tuntemattomille tennisfriikeille, jotka jengiin liittyivät. Ryhmään saa toki liittyä edelleen.

Näiltä osin en kuitenkaan aseta tulevalle vuodelle sen kummempia KPI-tavoitteita. Tämä taso on riittävä, enkä masennu putoavien lukijamäärien ja/tai passiivisten facebook-seuraajien seurauksena. Ainakaan paljoa.

Viime vuotta silmäillessä blogin fokus oli melko voimakkaasti ATP-kiertueen isoimmissa turnauksissa, mikä ei alun perin ollut ehkä ihan perimmäinen tarkoitukseni. Toki kiertue tarjoaa myös jatkossa mukavasti jutun aihetta, mutta ajatuksena oli kertoa enemmän myös omakohtaisia tenniskokemuksia. Pahin pelkoni treeni- tai ottelupäiväkirjasta, saati masentavista tappioista, ei kuitenkaan toteutunut. Which is nice. Siitäkään huolimatta, että muutama kirvelevä tappiokin viime kaudelle mahtui.

Tänä vuonna pyrin kuitenkin tuomaan enemmän ajatuksia myös omista tekemisistä. Aloittelen keväällä Suomen Tennisliiton valmentajakoulutuksia, joten tarkoituksena on kertoa kattavasti ainakin niistä kokemuksista ja tuntemuksista. Myös (tennis)kamojen testaaminen nousee tänä vuonna jossain muodossa listoille ja ensimmäinen seniorikausi "kolmevitosten" ykkösdivarissa ansaitsee oman tarinansa viimeistään keväällä, kun kausi saadaan pakettiin. Muutakin höpötystä on toki luvassa, mutta niistä sitten myöhemmin lisää. Niin ja kesken jääneitä juttuja on viime kaudelta ainakin tusinan verran, joten yritän saada osan niistä vielä valmiiksi ja tehdä tänä vuonna aloitetut jutut heti, kohta eli viimeistään huomenna, valmiiksi.

Aika on välillä vain niin kovin rajallinen ja kun viime syksy oli jokseenkin raskas työpaikan vaihdoksineen ja lapsiperheen uusine hoitokuvioineen, heijastui se vääjäämättä myös kirjoitusaktiivisuuteen. Tämä vuosi on toivottavasti jo vähän normaalimpi näiltä osin, joten pyrkimyksenä on mahdollisimman tasapainoinen bloggaaminen.

Tyhjästä ei kuitenkaan nyhjästä tänäkään vuonna, joten sanottavaakin yritän pitää mukana. Oli se sitten painavaa asiaa tai kevyempää kauraa, vaikkapa tennismuodista. No, ehkä se muoti jätetään kuitenkin tällä erää tähän. 

Loppuun heitän vielä haasteen. Kyllä, juuri Sinulle. Koska sana on vapaa, niin kommentoikaa tällä kaudella entistä rohkeammin! Tarpeen mukaan vaikka suoraan vastapalloon, jos ja kun asia tai tyyli ei miellytä. Kunnon väännöt ja keskustelut pystyyn, sillä sitä suomalainen tennis kaipaa edelleen rutkasti lisää. Perusteltuja mielipiteitä, mielellään nimellä varustettuna, otetaan mieluusti vastaan. Siitäkin huolimatta, että viime vuoden paras palaute "paska plogi" eräältä anonyymilta kaiken oleellisen ehkä jo kiteyttikin. Jos mahdollista, niin rakentavampikin saa olla.

Jatketaan tästä uusin eväin uuteen kauteen. Hyvää tenniskautta 2013 kaikille! Pysykää linjoilla!

-Tero

Uuden kuninkaan vuosi? (Kausiennakko 2013)

Kausi 2013 on vihdoin täällä! Kuten jo viime kauden loppupuolella taisin jossain vaiheessa täälläkin herkutella, on tältä kaudelta lupa odottaa paljon. Taistelu tulee olemaan kertakaikkisen hurjaa ja ensimmäistä kertaa vuosikausiin ollaan tilanteessa, että todellisissa voittotaisteluissa on mukana noin 5-6 mestaria totutun 2-3 sijaan.

Paras tapa katsoa tulevaan on kerrata mennyttä, joten kaivetaanpa perusteita tämän vuoden huimalle odotusarvolle.

Ensinnäkin, viime kauden neljä eri Grand Slam-voittajaa neljässä eri Grand Slamissa on miestenniksen lähihistoriassa melkoisen poikkeuksellista. Peli on, tai ainakin oli, menossa kovaa vauhtia suuntaan, jossa eri alustojen spesialistit olivat kuin katoava luonnonvara ja palloa alettiin juntata samalla tavalla kaikkialla alustasta riippumatta. Jos kuitenkin katsotaan viime vuotta, niin US Openia lukuun ottamatta kaikki kannut menivät jossain mielessä alustojen "spesialisteille". Djoko vei hitaan kovan kentän, Nadal massan, Roger ruohon ja Andy nopean kovan kentän mestaruuden, vaikka se minulle jonkinlainen yllätys Andyn syysmomentumista huolimatta olikin.

Toisekseen kärkinimien kehityskäyrät ovat monella tasolla leikkaamassa toisiaan. Selvää on, että Federerin iltarusko on jo pitkällä, jatkoi mies miten pitkään tahansa. Näkisin myös, että fyysisellä tasolla Djokovicin ja varsinkin Nadalin piikit nähtiin vuosi sitten Australiassa. Paikat ei vaan voi kestää moista enää montaa vuotta. Djokovicilläkään. Piste. Huipulla ollaan toki edelleen ja kuka tahansa heistä voi periaatteessa voittaa vielä vaikka mitä, mutta ylemmäs, saati eiliseen, ei enää pääse ja kaikki tietää sen ainoan suunnan huipulta.

Erot neljän suuren välillä saattavat olla hiuksenhienoja juuri nyt, mutta koilliseen osoittava kehityskäyrä löytynee oikeastaan vain Murraylta. Suurimmaksi osaksi siitä johtuen, että jättimäinen gorilla on nyt poissa. Ripaus aggressiivisuutta ja aloitteellisuutta ei ollut haitaksi, mutta ennen kaikkea, Andy oppi viime vuonna voittamaan. Ensin isoja pisteitä, sitten isoja eriä ja lopulta isoja otteluita sekä turnauksista tärkeimpiä. Pelkään oikeastaan vain sitä, että Andy palaa ajoittain ajokoiratennikseensä unohtamalla aggressiivisuuden. Varsinkin niissä matseissa, jotka mies luulee hoitavansa automaattipilotilla ja joissa hän myös tulevalla kaudella tulee häviämään ja juoksemaan aivan liikaa aivan turhaan. Olisi hienoa nähdä, että Andy uskaltaa olla rohkea myös jatkossa ja nimenomaan koko ajan.

Kolmanneksi on erittäin mielenkiintoista nähdä comeback-kuninkaiden jatkot. Kysymyksistä suurimpana on tietysti milloin ja miten Nadal lopulta palaa puolen vuoden breikiltään? Levänneenä taistelijana vai itseluottamuksensa kadottaneena kehäraakkina? Entä kestääkö polvi edes kesään saakka? Tai milloin mies pääsee huippukuntoon? Paljon kysymyksiä. Todella paljon kysymyksiä. Lisämausteen tuo vielä keväällä nähtävä "syöksykierre" Nadalin rankingissä (varovaisesti arvioiden sijoille 8-12), jolloin hän ei olekaan enää automaattisesti kärkisijoitettujen joukossa, vaan kohtaamassa kärkinimiä semifinaalien sijaan jo kvartseissa, kuten Del Potro viime vuosina.

Entä jatkuuko juuri Del Potron johdonmukainen nousu kohti kärkeä myös tänä vuonna? Rannevamman aiheuttama pitkä pelitauko samaan aikaan kun peli hurjistui monta pykälää teki argentiinalaisen paluulle paljon hallaa. Pää riittää vaikka mihin. Samoin miehen peli, jos tähdet taivaan ovat marginaalien suhteen oikeassa asennossa. Olympiapronssi oli jo hyvä saavutus, mutta ei varmasti tarpeeksi miehelle itselleen. Andyn jälkeen potentiaalisin uuden tasonsa löytäjä.

Entäpä sitten "ynnä muut"? David Ferrer pelasi viime vuonna elämänsä kauden, vaikka Grand Slam -kruunu jäikin saavuttamatta. Ensimmäinen Masters-sarjan voitto Pariisin hallista saattaa kuitenkin kantaa johonkin vielä isompaan. Ferrer panostanee ferrermäisesti koko kauden jyräämiseen, mutta pienen piikin rakentaminen esimerkiksi Australiaan tai Garrosille ei yllättäisi. Ei sitten yhtään. Ferrer on varmasti paikalla, jos kärjen uusjakoja päästään tänä vuonna tosissaan tekemään. Ikää alkaa olla, joten siinä suhteessa viimeisiä aikoja eletään.

Tomas Berdych voitti kauden päätteeksi Davis Cupin ja se oli parasta mitä miehelle olisi voinut sattua, sillä kuka muistaa mitä tapahtui Djokovicille hallitsevana Davis Cup -mestarina? Tai Nadalille? Niinpä. Toki nämä ovat aina yksilöllisiä juttuja, mutta potentiaalit suurtekoihin ovat olemassa kun jotain suurta ja mahtavaa on nyt voitettuna. Päästä en mene edelleenkään takuuseen, mutta tämäkin kortti on kauden edetessä hieno nähdä ja miettiä, että muuttuiko mitään.

Jo-Wilfried Tsongan metkut on tältä erää nähty. Uusi valmentaja voi auttaa, mutta vaikuttaisi siltä, että mies on jäämässä junnaamaan tälle tasolleen. Lähellä, mutta niin kaukana. Hienoinen epätasaisuus ja sitä on aika kaukana voittotaisteluista oli halut miten kovat tahansa.

Lähes samaa voi sanoa Tipsarevicistä. Kun ei riitä, niin ei riitä.

Varmasti joku pääsee iskemään tänäkin vuonna puskista, joten isketään niihin kiinni sitten kun niiden aika on. Heitänpä loppuun vielä leikkisästi jotain kristallipallostakin eli

vuoden Grand Slam -voittajat:

Australia: Andy Murray

Roland Garros: Novak Djokovic

Wimbledon: Andy Murray

US Open: Juan Martin Del Potro

ja vuoden lopun ranking:

1) Andy Murray

2) Novak Djokovic

3) Roger Federer

4) Juan Martin Del Potro

5) Rafael Nadal

Mielenkiintoista, jännittävää, herkullista ja nautittavaa tenniskautta 2013 kaikille!

Hyvää Uutta Vuotta!

Kaikille erinomaista ja menestyksekästä uutta vuotta niin kentällä kuin kentän ulkopuolella!

Palataan itse asiaan heti vuoden vaihtumisen jälkeen. Sitä odotellessa, olkaa ihmisiksi! Pysykää linjoilla!

-Tero

Bad wear day (2012)

Palataan vielä kerran hetkeksi tähän vuoteen, mutta aavistuksen kevyemmin.

Nimittäin... Tästä lähtien (ja ajan hengen mukaisesti) tituleeraan itseäni paikan tullen myös (tennis)muotibloggaajaksi. Tavallaan. Sillä (ja koska) esteettinen silmäni on lahjomaton, vasurilla goes anti-fashion! Tenniskenttien noloimmat, karmeimmat ja tyylittömimmät releet Herran vuonna 2012, olkaa hyvä!

Isänmaallisuus vs. estetiikka?

Aloitetaan kengistä. Kuten brittirokkaritkin sen jo ovat vuosia sitten ilmaisseet: "You gotta have a decent pair of shoes. It's all about the shoes." Ei nyt mennä ihan yhtä ehdottomalle linjalle, mutta huippunimistä löytyy yksi mies, jolle asiasta voisi mainita. Palkinto sarjassa tyylittömimmät kengät menee Novak Djokovicille. Paras, tässä tapauksessa siis pahin, esimerkki ne isänmaalliset serbikengät Davis Cupista eteenpäin, joiden punavalkosininen sekasotku hyppää silmille kotisohville asti. Oh my... Onneksi nämä tossut nähtiin tänä vuonna vain satunnaisesti, mutta se riitti tähän kannuun.

Nämä sukat. Unreal.

Kengistä nopeasti sukkiin. Palkinnon saaja on niin ikään päivänselvä. Hyvät naiset ja herrat, mies noloimpien sukkien sisällä: Philipp Petzschner! Ei sukissa sinällään mitään vikaa ole, paitsi väri (kuvassa), mutta se, että kaveri hilaa sukkansa polvien tasolle tenniskentällä on karmeaa katseltavaa. Jalkapallokentällä vielä ok, mutta tenniskentällä so not.

Right. Said Fred.

Jatketaan shortseihin. Hurjimpiin shortseihin. Tästä on ollut puhetta jo aiemmin, mutta miehen, jonka jaloilla on pituutta 150 senttiä per putki, ei tulisi pitää shortseja kokoa medium. Pienemmän miehen bermudat on  Raonicin jalassa boxerit. Lyhyet boxerit. Shortsit itsessään ovat varmasti tyylikkäät, mutta se ei auta jos ne ovat liian pienet tai ne on nostettu nykäsmäisesti napaan saakka.

Radek, paidoille näin. Usein.

Paitoihin. Itse väittäisin kaiken lähtevän hyvännäköisestä paidasta, eikä kengistä. Valitettavasti Radek Stepanek on kanssani eri mieltä. Ollut jo vuosia. En tiedä, mistä tai miltä vuosikymmeneltä mies kaivaa paitansa, mutta toivon, että ainakin tässä mielessä esimerkiksi neonvärit jäisivät 80-luvulle. Käsittämättömiä näyttöjä tällä saralla, joten palkinto karmeimpien paitojen sarjassa siis Radekille.

Entäpä accessories? Lähinnä mieleen tulee urpoimmat hikinauhat. Tässäkin sarjassa meillä olisi aivan ylivoimainen voittaja, ellei Ivan Ljubicic olisi lopettanut kesken kauden. Valitettavasti hän kuitenkin lopetti jo keväällä, joten jätämme hänet rauhaan. Ainakin melkein, sillä kalju, jonka ympärillä kapea perusfrotee oli ilmestyksenä kuitenkin kertakaikkisen julma. Parhaimmillaan sitä oli myös miehen peli, joten jotain voidaan antaa anteeksi. Ei paljoa, mutta vähän. Palkinnolle löytyy kuitenkin ottaja myös nykypelaajista. En tiedä, kuinka paljon David Ferrer otteluiden aikana hikoilee, mutta silti en itse laittaisi kahdeksaa huivia päällekkäin pään ympärille, oli hikoilu miten hurjaa tahansa. Tyylittömyyden irtopinnoja vielä siitä, että hikinauhat ovat osittain korvien päällä. Auts.

Tämän verran turhamainen on siis tämäkin blogisti. Vaatteet tekevät miehen. "Rumat ne vaatteilla koreilee" on ja on aina ollut tyylitajuttomien kurapuhetta, joten ei siitä sen enempää. Vaatetuksen tulee olla kunnossa myös tenniskentällä. Piste. Jokainen matsi on jokaikinen kerta pienen elämän pieni tähtihetki, jota kunnioitetaan vastaavalla arvokkuudella kuin vastustajaa eikä sinne ilman asiallista vaatetusta mennä.  

Tyylipoliisi on iskenyt, joten välttäkää ainakin nämä karikot, kun lähipäivinä menette Intersportin ja/tai tenniswarehouse.comin aleihin, ettekä halua tulevana vuonna listoilleni. Blogisti valvoo myös kotimaisia kenttiä ja huomauttaa asiattomuuksista. Tämä vain ja ainoastaan siksi, että muuan reissaava erityisavustajani on jättänyt verkkokalvoilleni lähtemättömän muistijäljen, jossa iso kalju mies pelaa tennistä tangoissaan. Tästä on jo vuosia, mutta tuo näky ei katoa sarveiskalvoiltani koskaan. Ei koskaan.

Tässä vielä tennisfashionistan tyylivinkit kaudelle 2013, joilla onnistut varmasti:

1) Hillityt yksiväriset (valkoiset, mustat, tummansiniset tai harmaat) pelikengät.
2) Kenkien kanssa mätsäävät sukat (valoinen-valkoinen tai tumma-musta). Sukan suun tulee olla lähempänä nilkkaa kuin polvea.
3) Shortsit sopivan löysät ja pitkät. Ei kuitenkaan caprit tai piraattihousut. Väri valkoinen tai musta.
4) Paita (yksivärinen) hillityllä kuviolla tai kuosilla, joka mätsää värikartallaan shortseihin, sukkiin ja kenkiin. Neonvärit kielletty kaikissa muodoissaan. Samoin sarjakuva-, bändi- ja kerrastopaidat.
5) Hikinauhoja 2-3 kpl, joista yksi lyöntikäden ranteessa on pakollinen. Valinnan mukaan toiseen ranteeseen tai otsalle loput. Tai molempiin. Semileveä hikipanta tyyliin Mardy Fish on bueno, ole varovainen kapean kanssa, sillä vain harvat ovat siinä onnistuneet. Bandanat ok vain, jos niskan solmujämät eivät heilu tuulessa/lyödessä. Ranteeseen ennemmin leveät a la Ivan Lendl, kuin kapeat a la Björn Borg.

Nyt jäänkin odottelemaan vaatevalmistajien lähetyksiä tulevan vuoden mallistoista. Kokoni on muuten M ja kengän koko siinä 42-43 (esim. Adidas UK 10 on aika ok). Kiitos oikein paljon.

Hyvää Joulua!

Lyhyestä (joulu)virsi kaunis:

Hyvää Joulua kaikille!

Rauhoittukaa, nauttikaa ja olkaa. Muistakaa syödä ja juoda. Kerätkää voimia. Uusi kausi on jo ovella!

Terveisin,
Tero

Ja voittaja on...

Vuosi 2012 on vääjäämättä lipumassa mailleen. Ennen kuin luodataan tulevaan otetaan vielä kerran valikoitu, mutta tiukka, tuijotus menneeseen ja jaetaan tämän vuoden gloriat niille, keille se kuuluu.

Vuoden nousu: Andy Murray

On varmasti tuhat ja sata pelaajaa, jotka hilasivat rankingiään ylöspäin enemmän kuin Andy. On varmasti satoja pelaajia, jotka oppivat tänä vuonna enemmän pelaamisesta kuin Andy. Mutta on vain yksi pelaaja, joka oppi tänä vuonna voittamaan todella isoja otteluita ja nousemaan siinä samalla Grand Slam- ja olympiavoittajaksi. Pulinat pois, Andy kuuluu vihdoinkin isojen poikien joukkoon. [Tiedetään, tiedetään, älkää muistuttako, ok?]

Vuoden comeback: Roger Federer ja Brian Baker

Jaan palkinnon kahdelle herrasmiehelle. Toisaalta Rogerille, koska uskoni oli jo mennyt, enkä todellakaan kuvitellut näkeväni Federeriä enää Grand Slam -kannun kanssa. Joku voisi sanoa, ettei hän koskaan ikinä missään ollutkaan, mutta kahden ja puolen vuoden grandslamittömyys ennen Wimbledonia on tämän tason mestarille sysimustaa vaellusta.

Toinen paluumuuttaja on Brian Baker. Puhutaan toki täysin eri kaliiberin pelurista kuin Roger tai muu kärkiporukka, mutta Brianin elämä (ei Monty Python) on uskomaton tarina uskosta, sinnikkyydestä ja tahdosta. Kaikkien niiden sairastelujen, loukkaantumisten ja leikkausten jälkeen mies pelaa itsensä seitsemän vuoden tauon jälkeen ATP tourin paluuturnauksessaan finaaliin ja vieläpä massalla. Tarinaa on pakko rakastaa, vaikkei amerikkalaissiirappi maistuisikaan.

Vuoden eläkkeet: Fernando Gonzales, Ivan Ljubicic, Andy Roddick, Juan Carlos Ferrero
Mitä tässä voi sanoa? Hienoja miehiä? Hienoja pelaajia? Hienoja taistelijoita? Aivan varmasti, mutta samalla vain kaksi voitettua Grand Slam -turnausta. Sanoisin, että puhutaan Federerin aikakauden suurimmista uhreista. Ilkeimmät voisivat puhua uhrilampaista, mutta en minä, etkä sinäkään, koska

• Roddickin syöttö tiputtaa meistä kenet tahansa siihen paikkaan
• Gonzalesin kämmen lähti lujempaa ja tarkempaa kuin sinun syöttösi
• Ljubicicin kalju plus perusfrotee (hikipanta) on karuin näky ikinä
• Ferreron tyylikkyyttä, vaatimattomuutta ja sportsmanshipiä ei ole koskaan liikaa.

Vuoden tulevaisuus: David Goffin
Näimmekö kesällä Harry Potterin vai tenniksen tulevaisuuden?

Vuoden letkeys: David Goffin

Näimmekö kesällä Harry Potterin vai tenniksen tulevaisuuden?

Vuoden potilas: Rafael Nadal
Monte Carlo? Check. Barcelona? Check. Rooma? Check. Roland Garros? Check. Kausi pakettiin? Check. Ensi vuonna uusi yritys. #Vamos. #Mistä #uusia #polvia?

Vuoden "mitä tapahtui?": Milos Raonic
Alkukaudesta vielä huimaa pommitusta ja aggressiivistä tekemistä. Kesän aikana täyskäännös ja syksyllä jo vaisua läpsyttelyä. Isompaa tuupparia en juuri nyt muista nähneeni. Mahdollisuudet olla vaikka mitä, mutta vaatii alkukauden kaltaisia otteita.

Vuoden "luu käteen": John Isner
Kun Isner voitti alkukaudesta Federerin hallimassalla Davis Cupissa lähes suvereenisti, alkoivat odotusarvot olla kohdillaan myös hänen kohdallaan. Valitettavasti meno hyytyi pahoin kauden edetessä ja näyttää siltä, että se iso pommi jää sittenkin tekemättä. Kvartsikamaa myös jatkossa. Ei enempää, muttei myöskään vähempää.

Vuoden "ei koskaan ikinä milloinkaan yhtään mitään": [tässä piti olla Andy Murray]
Ei kuitenkaan ole, koska massakauden jälkeen tapahtui paljon hienoja asioita Andylle. Ja hyvä niin. Jätetään tämä nyt jakamatta.

Vuoden raivarit: Marcos Baghdatis, Australia
Koska tämä on perheohjelma, emme palaa enää tähän.

Vuoden piste: Roger Federer vs. Novak Djokovic, ATP World Tour Finals, Lontoo, ensimmäinen erä tie-break 5-6 (Federerin syöttö)
Miljoona hienoa pistettä nähtiin tänäkin vuonna, joten yhtä on vaikea nostaa yli muiden. Tämä oli kuitenkin yksi niitä hetkiä, jolloin ei tajua enää mistään mitään. Tällainen kaverin eräpalloon omissa peleissä, niin erä on sun. Nyt kävi toisin.

Vuoden erä: Erä nro 5 ottelussa Lukas Rosol vs. Rafael Nadal, Wimbledon 2. kierros

Kuvittele tilanne: vastassa Rafael Nadal, Wimbledon, viides erä alkamassa. Olet juuri hävinnyt neljännen erän. Mitä teet? Murrat kerran, pidät omat syöttösi kutakuinkin puhtaasti ja ratkaisugeimissä syötät kolme ässää. Nostat kädet ylös ja kaadut selällesi maahan. Lukasrosol-hetkestä tuli käsite. Tässä erän higlightsit.

Vuoden ottelu: Novak Djokovic vs. Rafael Nadal, Australian Open finaali

Vaikka olin ja olen periaatteessa edelleen sitä mieltä, että tässä ottelussa mentiin tenniksen evoluutiossa suuntaan, jossa valitettavasti brutaali fyysiyys näyttelee pääosaa taidon ja/tai taktiikan sijaan, oli tämä siitä huolimatta draamallaan ja taistelullaan (luonnollisesti myös fyysisyydellään) vertaansa vailla. Kyseessä oli kuitenkin Grand Slam -finaali ja tämän vuoden finaaleista ehdottomasti jännittävin. Hightlightsit tästä.

Vuoden paras: Novak Djokovic

Australia: voitto, Roland Garros: finaali, Wimbledon: semifinaali, US Open: finaali, World Tour Finals: voitto. Number one. I rest my case.

Siinä ne. Kommentteja ja ehdotuksia otetaan kernaasti vastaan!