Vasurilla on nimestään huolimatta poliittisesti täysin sitoutumaton tennisblogi, joka käsittelee tennistä niin katsojan, pelaajan, valmentajan kuin yrittäjänkin vinkkelistä.
John McEnroe. Vasuri. Legenda. Pelimies. Mutta myös varsinainen sanaseppo ja kuumakalle. Valitettavasti liian moni meistä muistaakin hänet vain jälkimmäisistä ansioista.
Mutta toisaalta, ovathan näytöt sillä saralla kieltämättä hurjia. Olisi itse asiassa erittäin mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuisi, jos joku iskisi tänä päivänä sanan säilällä tai mailalla (kukkapuskaa) yhtä kovaa kuin Mac.
Oli miten oli, jos joku tietää legendaarisemman tennisfraasin kuin "You cannot be serious!!!" (ajassa 1:20), niin antakaa kuulua!
Kyseinen huuto tuli mieleeni itse asiassa eilen. Tavallaan vieläpä tennikseen liittyen. Pitkä tarina, mutta liittyy erääseen lehtikioskiapplikaatioon tai niin sanottuun "palveluun", josta tilasin itselleni Tennis Magazinen iPadiin. Kyseessä ei ole kuitenkaan Applen oma lehtikioski, sillä sieltä en taannoin löytänyt koko lehteä.
Saagani palveluntarjoajan kanssa ei ole vielä ohi, joten en avaudu siitä varmaankaan koskaan tämän enempää. Sanottakoon kuitenkin sen verran, että umpisurkeaa nolompi asiakaspalvelukokemus saa karvani aina pystyyn. En valita pienistä, mutta eilen uskoni loppuessa ja mitan täyttyessä tuli ns. McEnroe-hetki, joten heitin asianmukaiset lainaukset kehiin. Hävettää, mutta vain heidän puolestaan. They cannot be serious!
Saatuani purkautumistani seuraavan viestin vaikutti jo siltä, että he ovat niin sanotusti ymmärtämässä yskääni.
Thanks Mac!
PS. Jos olet Twitterissä, suosittelen lämpimästi ottamaan Macin seurantaan (@McEnroeTweets).
Lähes kolme tuntia järjetöntä fysiikkaa. Alle 40 winneriä. Noin 100 "helppoa" virhettä. Viisitoista syötönmurtoa. Kramppeja. Kramppeja David Ferrerillä (!!!!).
Tähän on siis tultu. Tenniksen hidas ja kannaltamme kivulias kuolema etenee aikataulussaan. Juuri tämänkaltaisten otteluiden lisääntyminen on valitettava tosiasia. Mielenkiinnolla jään seuraamaan milloin katsomot eivät enää täyty.
Ketään ei voi kiinnostaa peli, jossa pelaajat juoksevat tuntitolkulla ja hakevat kaikki, eikä kukaan pysty lyömään enää läpi. Herätys ATP, tehkää jotain!
Lomaviikko sotki bloggaamisen, joten tällä viikolla on videoissa tuplanumero (sisältäen viime viikon).
Aloitetaan kuitenkin videolla tältä viikolta ja naisten tenniksellä. Seuraava lyönti osoittaa kaiken olennaisen naistennispelaajien koordinaatiosta, taidosta, reaktiokyvystä, tatsista ja ties miestä. Ottakaa mukava asento ja katsokaa oheinen piste. Ainakin kolmesti. Vuoden lyönti on nyt nähty. Ladies and gentlemen, Angienszka Radwanska, olkaa hyvä!
Palataan "viime viikon" videossa (itse asiassa videoissa, sillä laitan hyvityksenä tuplanäytteen) vielä Indian Wellsin voittaneeseen Rafael Nadaliin. Keskitytään tällä kertaa miehen sijasta kuitenkin vasurin rystyyn. Lyöntiin, jota olen myös itse yrittänyt omassa pelaamisessani kovasti kehittää. Ehkä lyönnissäni on mentykin eteenpäin, mene ja tiedä, mutta videot ovat olleet suureksi avuksi oppimisprosessissani.
Ensin hieman taustaa, miksi lyönti on vasureillekin usein se heikompi puoli. Voisiko sanoa, että jopa korostetusti? En tiedä, mutta usein tyydytään puhumaan vain siitä, että vasureilla on etua siitä ja tästä oikeakätisiä pelaajia vastaan. Varmasti näin onkin, mutta jos joltain on unohtunut, niin käsittääkseni samat edut ovat voimassa pelilikuvana myös toiseen suuntaan. Korjatkaa ihmeessä, jos olen väärässä.
Oli miten oli, vasurin rystyä on vastassa lähes aina "oikurin" kämmenlyönti, joka myös oikeakätisillä lienee se parempi puoli. Tästä johtuen vasureiden rysty joutuu melkoisen tulituksen alle, jos oikeakätinen pääsee peliä kämmenellään viemään. Vasurien vahvuus rystypuolelta on usein nimenomaan juuri puolustuspelaaminen ja vasureilla onkin lähes poikkeuksetta hyvä alakierrerysty. Sillä ei kuitenkaan otteluita ratkota, joten yläkierrekin on löydyttävä ja ohessa Nadal näyttää hyvää materialia siitä, miten rysty-yläjengaa lyödään normipalloon (ensimmäinen pätkä) sekä matalaan palloon (toinen pätkä).
Puhuin rystyn (ja periaatteessa ihan minkä tahansa lyönnin) tekniikasta ja sen opettamisesta tällä viikolla myös Vierumäellä Heikki Sirkan kanssa ja hän totesi hyvin kuinka lyöntien opettamisessa keskitytään yhtä paljon mailan taaksevientiin ja saattoon kuin niiden väliin jäävään vaiheeseen eli muun muassa osumahetkeen, joka on kuitenkin se lyönnin tärkein vaihe. Se, mistä lyönnin voima tulee, ratkeaa taakseviennin ja saaton välissä, ei niiden aikana.
Omat muistiinpanoni itselleni tärkeistä pointeista rystylyönnin osalta jaan joskus myöhemmin, sillä nyt on aika tutkia Nadalin tekemistä.
Ensimmäisessä videossa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, miten hienosti lyönti kulkee ns. läpi. Osumahetkellä maila, jalat, kädet, hartia- ja vartalonkierto ovat ihanteellisessa liikeketjussa ja pallo saa todella kyytiä. Kaikki lähtee tietenkin hyvästä balanssista ja jalkatyöstä, josta lyönti soljuu upeasti eteenpäin, kas näin.
Toisessa videossa on hidastuskuvaa, kuinka Nadal treenaa rysty-yläkierrettään matalaan ja kovaan palloon. Video on täynnä pieniä, mutta hurjan hienoja pointteja itse suorituksesta ja toisaalta myös siitä, kuinka hienosti valmentajaa voidaan käyttää eräänlaiseen täsmävalmennukseen. Koutsi pistää kentän puolesta välistä nopealla tahdilla matalia ja suoria palloja Nadalin rystykulmaan. Ei siis aina tarvitse välttämättä käyttää koko kenttää tämänkään lyönnin harjoitteluun. Toistoja tulee hurja määrä ja tempo säilyy hyvänä. Kun lyönnit annetaan puolesta välistä kenttää, ovat ne paremmin myös hallittavissa ja tuloksena tulee juuri sellaista palloa kuin Nadal on tilannut. Tämä siis vain sivuhuomautuksena.
Itse suorituksessa on ihailtava ennen kaikkea Nadalin jalkatyötä. Hän menee jaloistaan todella alas ja kaivaa lyönnin hyvällä asenteella kerta toisensa jälkeen. Laiskottelua ei esiinny myöskään siinä, missä sinä, minä ja miljoona muuta on aikanaan jossain vaiheessa lintsannut eli lyönnin jälkeisessä paluussa takaisin keskelle. Tämä toki korostuu vielä paremmin ensimmäisessä rystyvideossa.
Lyönnin osalta on hyvä huomata myös se, miten Nadalin vasen jalka positioituu. Ensinnäkin se ottaa aina viimeisen askeleensa eteenpäin, eikä esimerkiksi suoraan sivulle ja lyöntiä tehdään näin luonnollisesti eteenpäin. Lisäksi jalkaterän asento on ennemmin linjassa sivu- kuin takarajan kanssa, jolloin lyönnin kineettinen ketju ei katkea "suljettuun asentoon" vaan jatkuu ihanteellisena loppuun saakka. Oikea käsi tuo lyöntiin voiman ja vasen käsi ohjaa liikettä oikeaan suuntaan. Kun tähän lisätään vielä melko kiva hartiakierto, alkaa tässäkin suhteellisen vaikeassa lyönnissä olemaan hurjasti terävyyttä ja kierrettä.
En tiedä teistä, mutta jotenkin tuo lyönti muistuttaa paljon salibandyn laukaisua. Ainkin itselleni tätä matalaa rystylyöntiä lyödessä muisto salibandyvedoista palaa väkisinkin mieleeni.
Eipä kestänyt sitä hupia kuin reilu viikko. Eli juuri sitä, jossa kaikki parhaat ovat mukana. Shite. Jotenkin masentavaa. Siitäkin huolimatta, että Miamista on tarjolla hurjaa tennistä puolitoista viikkoa. Jotenkin touhu vain vesittyy, kun esimerkiksi Indian Wellsin juuri voittanut Rafael Nadal ja tietysti Roger Federer jäävät pois. Sekä tietysti kohtuullinen joukko ynnämuita. Ei hyvä.
Jäljelle jää siis vain kaksi potentiaalista voittajaa: Novak Djokovic ja Andy Murray. Tämä siksi, että del Potro on todennäköisesti vielä liian väsynyt Indian Wellsistä, eikä muista ole tällä erää Masters-voittajaksi.
Entäpä Andy? Kaavio on kova, eikä tie finaaliin ole helpoin mahdollinen. Niin sanottuja työtapaturman vaaroja on oikeastaan joka kierroksella. Miamin olosuhteet ovat miehelle kuitenkin todella tutut hänen harjoitellessa paljon alueella jo off-seasoneillaan, joten siinä mielessä lento "kotikentillä" voi kantaa kevyesti finaaliinkin.
[Ja nythän on niin, että tätä juttua piti jatkaa Espanja-Suomi futismatsin aikana ja varsinkin sen jälkeen, mutta voin rehellisesti sanoa, että tästä ei tule nyt mitään. Eipä siis paljon eroa normaaliin, mutta nyt en voi sanoa juurikaan muuta kuin, että LOISTAVAA HUUHKAJAT LOISTAVAA!!!]
Viikon video viime viikolta tulee vasta nyt. Pahoitteluni. Tähän on kuitenkin syynsä, sillä Rafael Nadalin ja Roger Federerin matsin jälkeen alkoi näyttämään vahvasti siltä, että Nadal pelaa Indian Wellsin finaalissa. Jäin enemmän tai vähemmän odottelemaan Nadalin ja Novak Djokovicin välistä finaalia, josta olisi saatu hienoa materiaa pelin mentaalisista asetelmista, mutta...
Tapahtuikin jotain ihan muuta. Djokovic otti välierissä kuokkaan Juan Martin del Potrolta ja finaalissa Nadal löi del Potron. Viikon videona siis herkkupalat Indian Wellsin finaalista.
Ja mikä matsi se olikaan! Momentum kääntyi käytännössä kämmenten mukana. Nadal riepotteli hidasta aloittajaa del Potroa ottelun alussa ja oli jo pisteen päässä tuplamurrosta (4-0), mutta sitä ei koskaan tullut.
Sen sijaan del Potron "fearhand" aloitti pommituksensa, joka toimi voittavana lyöntinä noin puolitoista erää aina siihen asti, kun Nadal pääsi eroon "turhista" kämmenvirheistään ja aloitti myllynsä. Kolmannen erän alussa Delpo oli käytännössä yhtä poikki kuin blogistin pelitili Nadalin ja Federerin puolivälierän jälkeen, joten paisti alkoi olla kypsä.
Viimeinen naula arkkuun taisi olla se del Potron kolmannen erän ensimmäinen syöttövuorö, joka kesti lähes 11 minuuttia, vaikkakin hän onnistui sen vielä jotenkin pitämään. Nadal hoiti seuraavan oman syöttövuoronsa puolessatoista minuutissa, jonka jälkeen tullut murto ei ollut enää minkään sortin yllätys. Loppu oli melko lailla kosmetiikkaa, eikä voittajasta ollut epäselvyyttä.
Eipä tässä voi kuin ihmetellä Nadalin pelitasoa. Oli luonnollisesti itsestään selvää, ettei hän palaisi kentälle puolikuntoisena, mutta on silti aikamoinen temppu voittaa kovilla kentillä ensimmäistä kertaa lähes kolmeen vuoteen näin pian paluun jälkeen. Ja tässä seurassa.
Nähtäväksi jää, mitä tapahtuu kun Nadal kohtaa seuraavan kerran Djokovicin, sillä jotenkin tuntuu, että Nadalilla on henkinen yliote niin Federeristä kuin del Potrostakin. Tomas Berdychistä puhumattakaan. Näille herroille riittää vain todellinen täysosumapeli, jotta he pystyisivät voimiensa tunnossa olevan Nadalin voittamaan. Valitettavasti he taitavat tietää tämän itsekin ja sen täytyy olla karmea tunne. Toisaalta, sama tunne lienee siellä jossain Nadalillakin. Djokon parin vuoden takaiset riepotukset eivät varmastikaan niin vain unohdu.
Oli miten oli, kun Nadal saa kämmenensä toimimaan, hän uhkuu sellaista voitontahtoa, että kotisohvallakin hirvittää. Tuo asenne, liike, voima ja peli tulee televisiostakin iholle. Pakkohan tämä olisi jossain vaiheessa livenäkin nähdä.
Loppuun on annettava vielä ansaittu tunnustus del Potrollekin. Mies tiputti edelliskierroksilla ensin Andy Murrayn ja heti perään Djokovicin. Finaalissa jalka painoi jo liikaa, eikä kolmas kolmieräinen perättäisinä päivinä voi olla tuntumatta. Tämä voi hyvinkin olla vuosi, jolloin del Potro iskee isosti jälleen Grand Slam -tasolla.
Ensi yönä on käytännössä pakko nousta klo 4.15 katsomaan Rogerin ja Rafan matsia. Ei siinä muu auta. Tämä on taas näitä. Pakko ja pakko, mutta pakko se on, ei siitä mihinkään pääse. Vaikkei kyseessä ole edes finaali, vaan "ainoastaan" puolivälierä. Tässä parivaljakossa on kuitenkin jotain taikaa, eikä näitä otteluita loputtomasti enää tule.
Kaverit kohtaavat ensimmäistä kertaa vuoteen ylipäätään ja ensimmäistä kertaa noin sataan vuoteen näin "aikaisessa" vaiheessa turnausta. Moni voi kysyä: "mitä sitten?" Osittain totta, sillä toinen jatkaa välieriin ja toinen lähtee kotiin tai Miamiin.
Mutta. Käytännössä tässä kuitenkin ratkaistaan tämän turnauksen osalta potentiaalinen kakkonen ja isossa kuvassa saatetaan nähdä monta asiaa, kuten
1) Ovatko Nadalin polvet valmiit koville kentille?
2) Pystyykö Nadal pelaamaan vielä kovien kenttien aggressiivisinta peliään tai edes lähelle sitä vai meneekö tämä jauhamiseksi alustasta huolimatta?
3) Kestääkö Rogerin fysiikka Rafan mahdollista myllyä, kun alla on kaksi ja puolituntinen ottelu eiliseltä? Toki, niin on Nadalillakin.
4) Miten Federerin rysty kestää Nadalin kämmenlyönnin yläkierrehelvettiä? Edelliskerrasta on aikaa.
5) Kumpi pystyy viemään ottelua ja kääntämään lyöntisuuntia mieleisekseen? Toisin sanoen, kumpi pääsee asemoitumaan paremmin rystykulmaansa lyömään kämmentä?
6) Jos ottelu menee tiukaksi, kumpi hermoilee enemmän? Periaatteessa Nadalin on ehkä helpompi lähteä otteluun, sillä kukaan tuskin odotti häneltä tämän enempää Indian Wellsistä. Kaikki tästä eteenpäin on vain plussaa. Kun taas Federerin mindsetti saattaa mennä niin, että hänen ikään kuin kuuluu voittaa tämä ottelu. Onhan kyseessä kuitenkin "hänen alustansa" ja vastustaja on vasta tekemässä comebackiä, ...
Hirmuisen mielenkiintoinen ottelu siis jälleen kerran.
Itse pistän vielä tässä vaiheessa kautta rahani likoon Federerin puolesta. En millään jaksa uskoa, että Nadal pystyisi jo nyt kaatamaan miehen, joka on edelleen ehdottomasti yksi parhaista kovilla kentillä.
Toki Nadal on yllättänyt niin monta kertaa, ettei sekään toisaalta yllätt... No kyllä se yllättäisi ja isosti. Federer kiinni kertoimella 1.85.
Helmikuun läpsyttelyt on syytä unohtaa kutakuinkin nyt ja suunnata katseet jälleen tosipeleihin. Kauden ensimmäinen Masters 1000-sarjan turnaus alkaa Indian Wells'issä, jonne kokoontuvat kaikki kärkinimet ensimmäistä kertaa sitten Australian Openin. Tai viime vuoden Wimbledonin, miten sen nyt ottaa.
Toki helmikuussakin palloa tosissaan hakattiin, mutta totta puhuen, helmikuussa on turnauksia enemmän kuin joka sormelle ja kaikki hakevat pisteitä (ja rahaa) sieltä, mistä sitä helpoiten saa. Osa ei pelaa ehkä ollenkaan. Luonnollistahan tämä on kaikkinensa, mutta kun pakka hajaantuu ässiensä suhteen näin moneen suuntaan, on jotenkin vaikeata motivoitua seuraamaan, kuka pärjää missäkin. Kun kaikki ovat paikalla, vihdoin ja viimein myös Nadalia myöten, alkaa motivaatio ja kiinnostus kummasti kasvamaan.
Loistavasta aasinsillasta päästäänkin Nadaliin. Mies on paluunsa siis tehnyt ja kaksi voittoa kolmesta Etelä-Amerikan massaturnauksesta kertoo tietysti jotain, mutta kertooko se lopulta mitään tämän turnauksen suhteen? Enpä usko. Siitäkään huolimatta, että kenttä on kovaksi kentäksi yksi kiertueen hitaimpia ja Nadal vaikuttaisi olevan iskussa. Ferrerin murskaaminen oli kova näyte siitä, että tuskinpa kuka tahansa pääse silmille hyppimään, mutta puolivälierissä väijyvä Roger Federer saattaa hyvinkin päästä. En toisaalta ihmettelisi yhtään sitäkään ratkaisua, että Nadal pelaa tätä turnausta ikään kuin testimielessä ja testaa vain kipeän polvensa reaktioita. Mikäli se oireilee pienimmässäkin määrin, mies jättäytynee kisasta välittömästi pois. Se saattaa olla jo ennen ensimmäistä ottelua. Hänelle kauden tärkeimmät kisat ovat kuitenkin vasta tuloillaan Euroopan massakauden aikana, joten miksi ottaa turhaa riskiä nyt?
Nadal arvottiin Federerin puolelle kaaviota ja vieläpä samaan neljännekseen. Kisan kannalta melkoisen hyvää tuuria. Vai olisiko sittenkin kisaorganisaation loistavaa pelisilmää? Olisihan tuo ottelu toteutuessaan hirmuisen hieno, sillä jos nyt ihan totta puhutaan, niin onhan tässä tämän parivaljakon välisiä otteluita vähän ikävä ollut. Eikä tälle kohtaamiselle liene muuta estettä kuin Nadalin polven kunto, joten toivotaan parasta. Federer kuitenkin hoitanee tällä kertaa ja etenee aina finaaliin saakka, sillä toista tapaturmaa semissä Tomas Berdychiä vastaan tuskin tapahtuu. Varsinkaan kahden viikon sisään. Finaalia ennen ei muista liene uhkaajaksi viime vuoden voittajalle.
Kaavion yläosaan osunee myös erittäin herkullinen puolivälierä Juan Martin Del Potron ja Andy Murrayn muodossa. Del Potro on pelaamassa itseään lähemmäs ja lähemmäs kärkeä, muistuttaen meitä samalla siitä, miten vaikeaa paluu pitkän tauon jälkeen voi olla. Se voi viedä käytännössä vuosia. Pidetään tämäkin siis mielessä, kun seurataan Rafan paluuta tänä keväänä.
Andy on puolestaan pitänyt hiljaiseloa tappiollisen Australian Open finaalin jälkeen. Kunto on varmasti terästä, mutta pelituntuma voi olla aluksi aavistuksen kateissa. Muutama harjoitusrundi alle ja isku löytynee sopivasti Del Potro-kohtaamiseen.
Kisan suurin suosikki on eittämättä Novak Djokovic. Pelikunto on jälleen hirmuinen, kuten Dubaissa nähtiin. Jotenkin nyt palaa mieleen se sama fiilis kuin toissa vuonna, eli miten tuo mies voi olla voitettavissa. Liike, varmuus, tulivoima ja voitontahto ovat jälleen tapissa, joten vaikeaa miehen voittaminen on. Ja vaikka peli vähän sakkaisikin, niin mies ei vaan suostu edelleenkään häviämään. Aivan sama kuka tulee vastaan. Dimitrovit, tsongat ynnä muut siis alkupalaksi, Murray pääruuaksi ja Federer jälkiruuaksi.
Lauantaina se siis alkoi. Tennisohjaajakoulutus ja sen ensimmäinen lähijakso. Tässä päällimmäiset fiilikset ja ajatukset.
Jo ennen kurssia kouluttajamme Mark Östman oli lähettänyt etukäteismateriaaliksi Tennisliiton koulutuspäällikön Pekka Kainulaisen kasaaman, noin 30 sivuun tiivistetyn, tietopläjäyksen koskien alkeisopetusta ja lasten opettamista.
Aiheet käsittelivät valmentajan kehittymispolkua, alkeisopetusta, pelilähtöistä opettamista (pelitaito+taktiikka), yleistaitavuuden kehittämistä tennistaitojen perustaksi (taitojen harjoittelu/oppinen, motoriset perustaidot, lasten herkkyyskaudet). Kaikista näistä aiheista on kustakin varmasti noin kolme miljoonaa opusta, joten tiivistys oli vertaansa vailla, mutta samalla vain yksi näkemys valtavan isoihin teemoihin.
Mutta hyvä niin, siitäkin huolimatta, että nivaska oli ehkä aavistuksen sekava, jossa asiat ja teemat vaihtuivat tiheään tahtiin. Päivän lopuksi materiaalista oli tentti ja läpi pääsi pinnarajalla 20/30. Kysykää paljonko tuli? No, 27. Which was nice.
Päivä alkoi aamulla puoli kymmenen aikaan ja peli avattiin luonnollisesti esittelyillä. Porukkamme (6 oppilasta) jakaantui sukupuolittain tasan ja ikähaitari osui välille 16 - noin 45-v. Haitarin yläpäässä liikkui lähinnä tyylikkäitä rouvia, joten ollaanpa nyt erityisen tarkkana tuon kanssa.
Seuraavaksi alettiinkin pohtia tennistä lajina ja siitä edettiin pikkuhiljaa edellä mainittujen teemojen kautta ensimmäiseen kenttäopetukseen, jossa käytiin läpi perus- ja lentolyöntien tekniikkaa ja opettamista.
Tämän jälkeen ruokatunti, ja sitten taas parin tunnin luennot päälle. Näiden perään tunnin kenttäharjoittelu, jonka aluksi purettiin tunnilla suunnitellut tehtäväradat. Sen jälkeen vielä syötön läpikäynti, jonka jälkeen päivä pulkkaan tentin ja sen tarkastuksen muodossa noin kello 18.
Mitä sitten opimme? Paljon tuli tuttua ja maalaisjärjelläkin hokattavaa höpinää, mutta jos jotain nostaisi, niin tenniksen aloituskynnyksen madaltaminen on varmasti yksi keskeinen teema, varsinkin nuorimpien oppilaiden kanssa. Erilaisia palloja, matalampia verkkoja, pienempiä kenttiä ja mailoja ja niin edelleen. Näin pelissä säilyy mielekkyys ja tekniikkakin opitaan suhteessa oikean kokoiseen pomppuun ja verkkoon.
Toinen korostunut teema juuri näille em. junnuporukoille on monipuolinen liikunnallinen harjoittelu. Tämä korostuu varsinkin ennen murrosikää, kymmenen ikävuoden molemmin puolin, jossa tennis on vain osa isoa kuvaa. Kivaa saa ja pitää olla. Tehdään kaikkea perusliikuntaa, joka kehittää mm. koordinaatiota, jota hyödyntämällä taas luodaan edellytyksiä oppia lyöntejä ja liikkumista entistä paremmin.
Lasten motivointiin ja pelinäkemykseen kehittämiseen tuli myös paljon vinkkejä, kuten maalien käyttö, pikkukisailut, omat ennätykset vaikkapa pallon pomputtelussa ja niin edelleen. Samalla kun pitää mielessä, että kaikki eivät tykkää kisata (=hävitä), astuu opetteleminen vastoinkäymisten oikeanlaiseen käsittelemiseen vahvasti kuvaan.
Plus paljon paljon muuta. Päivä oli antoisa ja ennen seuraavaa lähipäivää edessä on mm. mentoroinnin aloittelua seura-/kilpa-/ammattivalmentajien kanssa. Mutta niistä ja muista tulevista kuvioista lisää myöhemmin!
Jatketaan kevyemmällä linjalla. Maanantaina, maailman tennispäivänä, pelattiin New Yorkissa näytösottelu Juan Martin Del Potron ja Rafael Nadalin välillä. Kuten kunnon näytösotteluun kuuluu, haalitaan ottelun aikana kehiin a) joku kuuluisuus ja/tai b) joku verkkotolpan mittainen juniori. Nyt saatiin molemmat. Nadal nappasi koomikko Ben Stillerin, Del Potro ilmeisen lupaavan tyttöjuniorin. Kertakaikkisen mainio overhead, vai mitä sanotte?
Stiller se jaksaa naurattaa. Jopa silloin kun ei varsinaisesti tee mitään. Jotenkin varsin humoristinen hahmo. Siitäkin huolimatta, että on vieläpä vasuri. Parasta antia on kuitenkin tuo "You are going down." reippaalle juniorille. Aika perus ja odotettu, mutta taas toimii.
Jos ensi viikolla päästäisiin taas videoissakin asiaan.
