Sadetauko!

Andy Murrayn ja Novak Djokovicin välinen semifinaali Ranskan avoimissa jäi eilen sateen takia kutkuttavasti kesken. Djokovicin hyvän alun jälkeen Murray pääsi upeasti otteluun mukaan ja kavensi erät 2-1:een, mutta johtipa hän jo murrolla neljättäkin ennen kuin Djokovic mursi takaisin ja sateen uhka keskeytti erän tilanteessa 3-3.

Momentum oli selvästi, tai Djokovicin tapauksessa ainakin jossain määrin, siirtynyt Murraylle, joten hänen kannaltaan sadetauko tuli mahdollisimman ikävään saumaan. Hän oli vihdoin päässyt peliin vähän mukaan, mutta tauko, oli se sitten miten lyhyt tai pitkä, tappaa usein momentumin. 

Mutta helppo ei ole Djokovicinkaan tilanne, vaikka sadetauko miestä enemmän auttoikin. Siltikin on erittäin vaikea olla ajattelematta tilannetta. Ajattelu johtoasemassa tahtoo kallistua siihen, että ottelu on minun hävittäväksi.

Korostan, että en toki vertaa itseäni mitenkään maailman parhaisiin ja kavereihin, jotka tekevät tätä työkseen. 

Mutta. Joitakin vuosia sitten olin tilanteessa, jossa johdin kisamatsissa tuttua seurakaveriani luvuin 6-1, 5-2 kun alkoi satamaan. Oli ilta, joten oli selvää, että peli jatkuisi vasta seuraavana päivänä. Hyvästä johdosta ja pelifiiliksestä huolimatta mielessä pyöri useat asiat mukaan lukien ne monet monet kerrat kun kaveri oli pistänyt minua poikki ja pinoon. Se laittoi kummasti miettimään ja epäilemään itseään sekä johdon pitämistä. Kaveri kun tulee varmasti muuttamaan jotain matsin jatkuessa. 

Lieneekin varmaa, että kumpikaan ei viime yönä ihan Ruususen unia nukkunut.

Itse voitin otteluni yhden geimin ja yhden huonosti nukutun yön jälkeen. 

Jää nähtäväksi, mitä tekee Djokovic.

Ottelu jatkuu klo 14. 

Ennakko: Semifinaalit, Roland Garros 2015

What? No Nadal, no? Niinpä. Muuttuvien massa-aikojen semiennakko!

Stan Wawrinka vs. Jo-Wilfried Tsonga
Ensimmäisessä semifinaalissa kohtaavat puolivälierien iso ja pienempi yllättäjä. Tsongan voitto Kei Nishikorista oli jotain, mitä pidin täysin mahdottomana ennen matsia ja varsinkin 2-2 erätilanteessa, mutta niin vain ranskalainen kasasi itsensä ja juhli kotiyleisönsä edessä upeaa voittoa.

Stan Wawrinka teki puolestaan muusia Roger Federeristä. Sekin oli Stanin lähes vuoden mittaisen ailahtelun jälkeen ainakin itselleni melkoinen yllätys, vaikka miehen potentiaali toki tiedetäänkin. Parasta Wawrinkaa ei voita välttämättä edes hyvä Djokovic, loistava kylläkin. Mies todella pommittaa nyt joka paikasta, eikä Federer päässyt lähellekään takarajaa oikeastaan missään vaiheessa. Näin kaukana takana Federer ei ole tottunut käymään muuta kuin pyyhkeellään.

Tästä semifinaaliparista tuskin tulee puuttumaan pauketta. Molemmat pitänevät pallot lyhyinä ja hakevat aktiivisesti ratkaisuja. Perjantain helteessä ja ilmeisesti myös kosteudessa se lienee myös viisas ratkaisu, sillä kumpikaan tästä parista ei ole varsinaisesti pajusta veistetty, kuten toinen finaalipari, joten energiaa kuluu helposti normaalia enemmän. Kaikki on tietysti Grand Slam-välierässä annettava, mutta energiaminimiin pyrkiminen sunnuntaita ajatellen olisi suotavaa. Isot lihakset vaativat aikaa palautua.

Jotenkin näkisin tämän parin niin, että vaikka Wawrinka lähtee tähän suurena suosikkina, on Tsongalla kotiyleisön edessä pieni mahdollisuus, jos Wawrinka ei saa peliään heti käyntiin. Ailahteluun ei ole nyt varaa, sillä Tsonga on pelannut pitkästä aikaa mielestäni järkevää ja kärsivällistä tennistä eikä juurikaan ole sortunut hänelle niin tyypilliseen roiskimiseen. Voittoon asti rahkeet kuitenkin riittävät vain jos Wawrinkan peli sakkaa.

Molemmilla on vahvat syötöt ja peruslyönnit, mutta erot tulevat rystyissä, ratkaisujen monipuolisuudessa ja pelin viemisessä, joissa Stan the Man on enemmän tai vähemmän Tsongaa edellä.

Rystypuolen krossipalloissa kannattaakin kiinnittää huomiota siihen, miten yllättäen Wawrinka rystyllään iskee ja tarvittaessa siis kaikkiin suuntiin. Varsinkin rysty pitkin linjaa lienee kiertueen kaunein lyönti.

Tsonga sen sijaan joutunee kiertämään enemmän rystyjä kämmenelleen, sillä ratkaisulyönniksi hänen rystystään ei ole. Tämä syö paljon myös ison miehen energiaa, mutta sitä tekee myös vailla todellista pelotetta oleva rystypuoli, jolla palloa on tarkoitus pitää lähinnä pelissä. Kämmen lävähtää napakasti varsinkin inside-outina, mutta pieni yksipuolisuus helpottaa Staniä jälleen selvästi.

Kumpikaan ei varsinaisesti profiloidu valtavana puolustajana, joten parempi hyökkääjä Wawrinka on siinäkin mielessä vahvoilla.

Lähes neljätuntinen, viiden erän ottelu Nishikoria vastaan jätti varmasti jälkensä Tsongaan, joten elintärkeää voiton kannalta olisi voittaa ensimmäinen erä ja katsoa johtaisiko se johonkin suurempaan. Mikäli se lipsahtaa ohi, on luvassa vain yhdensuuntaista liikennettä ja mahdollisesti jopa teurastus. Kotiyleisön tuella kuitenkin pientä Tsongan vastarintaa, mutta ei riitä.

Wawrinka jatkaa erin 3-1.

Novak Djokovic vs. Andy Murray
Kaikki tarpeellinen lienee sanottu Djokovicin Nadal-voitosta jo muualla ja Nadalin tilanteenhan käsittelin toissapäivänä, joten ei mennä siihen nyt. Djokovic iski juuri sinne minne pitikin ja näytti, että tätä Djokovicia on käytännössä mahdoton voittaa ellei kohdalle satu aivan pöljä päivä.

On siis ihan sama vaikka Murray olisi vailla tappiota ukkomiehenä. Ihan sama vaikka mies pelaisi fiksusti, aggressiivisesti ja elämänsä tennistä. Ihan sama vaikka miehellä olisi alla hieno massakausi. Nyt ei vain mikään riitä vai riittääkö?

Urakka ei Murrayn kannalta ainakaan helpotu sillä, että vastakkain ovat periaatteessa kaksi hyvin samantyyppistä pelaajaa. Erityisen valitettavaa tässä onkin se, että hänen tasonsa ei riitä Djokovicin tasoon oikeastaan millään osa-alueella, joten voittoon vaadittaisiin jotain täysin poikkeuksellista viime aikojen kohtaamisiin verrattuna. Tätä taas vaikeutta se, että he tuntevat toistensa pelit varsin hyvin, joten siinäkään mielessä yllätyskortit saattavat olla tiukassa.

Ultra-aggressiivisuus lienee kuitenkin ainoa keino, jolla Djokovic on tällä hetkellä horjutettavissa. Valitettavasti se ei ole ollut luonnollisin osa Murrayn pelikirjaa, varsinkaan lämäilymielessä, eikä se pitkässä juoksussa ole Murrayn osalta voittavaa tennistä.

Mutta aggressiivinen voi olla myös kenttäposition suhteen ja se voisi olla juuri sitä, mitä voitto tänään vaatisi. Ferreriä vastaan skotti ei antanut espanjalaiselle minkäänlaista rauhaa pysymällä lähes liimattuna takarajan tuntumassa, liikuttelemalla Ferreriä kuin sätkyukkoa ja tulemalla upeasti vastaan kun paikka tuli. Paikan tullen Murray iski upeilla melko suorilla kudeilla pallot poikki hyvien kulmien kera.

Tämä on myös Djokovicia vastaan käytännössä ainoa mahdollinen tie voittoon saakka. Vaikeaa se toki on, mutta pieni mahdollisuus tässä saattaa olla. Liikuttelua ja paikan tullen tulitusta. Monipuolisia lyöntisuuntia noususta kummaltakin lyöntipuolelta ja takarajan tuntumasta, mistä Murray osaa counterpunchata erinomaisesti myös massalla ja päälle esimerkiksi terävää rystyslicea ja/tai jyrkkää yläkierrettä serbin riepottelemiseksi.

Usein Murray on kuitenkin turvautunut johonkin muuhun ja lähtenyt tavallaan haastamaan Djokovicia tämän omilla avuillaan. Pelaamaan omaa seinätennistään, mutta kun Djokovic osaa tuon pelin vielä paremmin kuin Murray on se tie kuljettu nopeasti loppuun. Murrayn kärsivällisyys ei myöskään ole tähän useinkaan riittänyt. Ja onhan se todella kuluttavaa, kun jokaisen pisteen eteen joutuu tekemään valtaisan määrän työtä, eikä mikään ole siltikään ikinä varmaa, kuten Djokovicia vastaan harvoin on. Monesti Murray pystyy tähän erän tai puolitoista, mutta sen jälkeen tapahtuu joko mentaalinen tai fyysinen sulaminen, joskus jopa molemmat, ja kyyti kohti pettymystä alkaa. Luojan kiitos lopullinen kuolema on usein nopea, sillä niin vastenmieliseksi skotin kuuhun saakka näkyvä masennus loppua kohden käy.

Pelaajat ovat kohdanneet tämän vuoden aikana jo kolmesti ja joka kerta Djokovic on poistunut kentältä voittajana. Siinä mielessä Murray voisi lähteä rennosti haastamaan. Pelin aikana Djokovic on kuitenkin usein saanut Murrayn sekaisin ja turhautumaan joko puhtaasti pelillään tai sitten fyysisillä ihmenousuillaan kuoleman porteilta takaisin hirmuiskuun.

Onkin mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuu huomenna kosteassa helteessä, kun Pariisiin on luvattu yli 30 astetta lämpöä ja tuulta sekä sadetta. Maraton-ottelu tähän väliin tuollaisessa kelissä voisi olla sunnuntain finaalin kannalta kohtalokas jopa Djokovicille.

Kieltämättä olisi hurjan ironista, että nyt kun Djokovic selätti isoimman peikkonsa Nadalin, niin hän kaatuisi Murrayhin. Pieni ylimääräinen nautinto Nadal-voitosta ja herkuttelu mestaruusajatuksella pelaisi tietysti myös Murrayn pussiin, mutta siltikään en Djokovicin tappioon jaksa uskoa. Niin vahvaa ja painavaa miehen peruspeli on ollut.

Djokovic finaaliin erin 3-1.

Aikakauden loppu, osa II

Rafael Nadalin tämänpäiväinen tappio Novak Djokovicille Roland Garrosilla saattaa olla ainutlaatuisuudessaan lopulta varsin merkittävä. Merkit ovat olleet kuitenkin ilmassa pitkään, kuten eräässä kirjoituksessani jo pari vuotta sitten maalailinkin (aikakauden loppu). Kirjoituksessa on toki hutejakin, mutta on siellä pari osumaakin.

On totta, että Nadalin viime kausi oli vammojen ja leikkausten jälkeen repaleinen. Mies on ainakin omien sanojensa mukaan edelleen jonkinlaisessa paluuprosessissa ja tärkeintä kuulemma onkin, että hän on terve. Varmasti näinkin, mutta yksi asia on päivänselvä. Tämän paluun aikana ei olla parasta Nadalia enää nähty. Nähdäänkö sitä enää koskaan? Kuka tietää.

Kahdessa vuodessa miehen pelille ei ole isossa kuvassa tapahtunut juuri mitään. Postaukseni jälkeen mies on toki voittanut kenties elämänsä parhaalla pelillä US Openin (2013) sekä viime vuonna peruslanauksella Garrosin, mutta ongelmat ovat entiset ja hyvin dokumentoidut, kuten ne puolivälierien ennakossa tuli jälleen kerran listattua.

Mitä siis nyt?

Nadal on edelleen suhteellisen nuori, sillä hän täytti tänään 29 vuotta. Aikaa siis on vieläkin. Ei hän enää tulee lajia varmastikaan dominoimaan, mutta muutama federermäinen piikkisuoritus miehessä vielä varmasti on, jolloin päästään ainakin lähelle isoimpia palkintoja. Näin uskon, vaikka tämä kausi on vaisu ollutkin.

Terveystilanne näyttää tällä hetkellä ja tällä tietämyksellä taas valoisammalta, mutta sen varaan ei tietysti Nadalin kohdalla ole hirveästi voinut koskaan laskea. Uusi loukkaantuminen saattaa väijyä jo nurkan takana.

Suurimmat huolenaiheet löytyvätkin pelistä. Vaikka puolivälieräpaikat tämän kauden molemmissa Grand Slameissa kelpaisivat monelle, on se Nadalin historialla melkoista alisuorittamista, varsinkin nyt kun Garroskin on hänen kohdaltaan ohi. Entistä kurjemmaksi tilanteen tekee se, että mies on todennäköisesti jäämässä ensimmäistä kertaa 11 vuoteen ilman Grand Slam -kannua.

Ollaan siis jonkinlaisessa nollapisteessä. Asioita voi nyt katsoa ilman menestyspaineita vähän isommassa kuvassa.

Pelillisesti Nadal kehittyi menneen reilun kymmenen vuoden aikana pala palalta paremmaksi ja paremmaksi. Syöttö, lentopeli, aktiivisuus ja hyökkäys olivat aivan tapissa vuosikymmenen alkupuolella. Sen jälkeen kehittyminen on polkenut enemmän tai vähemmän paikallaan. Uusia tuulia ei ole juuri tullut, muut ovat pikkuhiljaa oppineet Nadalin metkut ja lajin evoluutio menee koko ajan eteenpäin.

Mies onkin jäänyt jotenkin oman pelinsä vangiksi. Jossain mielessä voisi jopa sanoa, että Nadal on taantunut sille tasolle, jolloin kehitettävää vielä selvästi oli. Menestystä on tietysti tähän saakkakin tullut, mutta samalla on hieman suljettu silmiä sille, mihin tennis on menossa.

Kierrettä miehen lyönneissä on aina ollut paljon, mutta samaan aikaan kun muut ovat pyrkineet ennemminkin suorentamaan lyöntejään, on Nadal vastaavasti pitäytynyt kierteessään tai jopa kasvattanut sen määrää. Vammat ja varmasti myös ikäkin ovat vieneet räjähtävyyttä, jolloin kierteen lähes pakonomainen repiminen on jättänyt lyöntiä vuosi vuodelta lyhyemmäksi. Paineiden kasvaessa letkeyden ja rentouden puute tekee lyömisestä kovin väkinäistä ja lyönnin pituus vain lyhenee lyhenemistään.

Tämänpäiväisessä ottelussa Nadalin lyönnin painavuus juuri pituuden kautta kasvoikin heti, kun hän pääsi vähän peliin mukaan ja sai mojoaan samalla kuntoon. Muutoin lyöminen oli tehotonta pallon pyöritystä, johon Djokovic iski loistavasti ja murhaavasti heti kiinni.

Uskallus pelata rohkeasti ei ole leimannut Nadalin peliä piiitkään aikaan. Eniten tämä näkyy niissä palloissa, jolloin on tehtävä rohkea siirtyminen puolustuksesta hyökkäykseen. Siinä mies on ollut yhdessä Djokovicin kanssa mestarillinen, lähes jumalainen ja saanut meidät kaikki haukkomaan henkeään. Paikan tullen on tullut aina pomminvarma tappo.

Paljon täytyy ihmetellä myös miehen syöttöä. Se ei ole ollut Nadalille uran muutamaa vaihetta lukuunottamatta sellainen ase kuin vaikkapa Roger Federerille, mutta miksi näin? Muutama ilmainen tai helppo piste per geimi auttaisi hurjasti Nadaliakin. Miksei huipputasoa ole koskaan saatu stabilisoitua?

Tekemistä on syötön ja muunkin pelin osalta leimannut eräänlainen projektimaisuus, osittain toki comebackeistäkin johtuen. Ollaan huippuiskussa "vain" tärkeällä hetkellä, kuten siis niin usein Garrosilla. Tämä on tietysti toiminut historian valossa hienosti, mutta viimeiset vuodet ovat olleet jo melko tuskaisia. Perustason pitäminen aaltoilun sijaan olisi henkisestikin paljon helpompaa, kun ei aina tarvitsisi lähteä nollista. Kysykää vaikka Rogerilta.

Jotenkin tuntuukin siltä, että Uncle Tonin eväät Rafan valmentana on nyt syöty ja mies kaipaisi selkeästi uutta inspiraatiota. Halukkaita moiseen duuniin löytyisi varmasti aivan terävimmästä päästä.

Nähtäväksi jääkin, miten Nadal tähän kaikkeen reagoi. Paras vastaus olisi aggressiivinen peli heti ensi viikon ruohokisassa Stuttgartissa. Annettaisiin välitön signaali, että täältä tullaan vielä. Luovuttaminen ei kuitenkaan liene vaihtoehto ja hyvä niin.

Ennakko: Puolivälierät II, Roland Garros 2015

Ja toiset parit päästetään uunista ulos tänään! Tässä ennakko myös näihin varsin odotettuihin pareihin!

Andy Murray vs. David Ferrer
Niin vain on Ferrerkin jälleen mukana loppukahinoissa. Isossa kuvassa hänestäkin on tulossa hyvää vauhtia uloskirjoitetuimpia hahmoja, mutta näin se vain on. Uusi sukupolvi saa edelleen odottaa vuoroaan tämänkin dinosauruksen varjoissa. Massa ja paras viidestä ottelut vievät Ferrerin usein pitkälle, eikä tämä vuosi ole vieläkään poikkeus. Pieni ripaus vielä tulivoimaa, niin hän olisi todellinen uhkaaja kisan voittoakin ajatellen.

Voi kuitenkin olla, että tänä vuonna lento katkeaa Andy Murray'n kivenkovaan puolustukseen ja loistaviin vastaiskuihin. Skotti ei ole hävinnyt aviomiehen statuksellaan vielä kertaakaan, mutta eipä sekään tietysti ikuisuuksiin kestä. Ja nyt en tarkoita siis avioliittoa.

Tämä on erittäin hyvä testi molemmille ja jos joku haluaa nähdä konkreettisesti työnteon ja fyysisen harjoittelun merkitystä, niin tämä on oiva ottelu siihen. Toki sitä on myös päivän toinen ottelu.

Miehet pelaavatkin itsensä läkähdyksiin ja lopulta voittaja on hyvällä flow'lla ja fiksulla pelillä ratsastava Murray erin 3-2.

Novak Djokovic vs. Rafael Nadal
Sokerina pohjalla on tietysti Djokovicin ja Nadalin kamppailu, jota on odotettu kaavion tekohetkestä lähtien. Nyt se todellakin tapahtuu ja kisan moraalinen finaali käytäneenkin nyt, varsinkin jos Djokovic voittaa.

On vaikea nähdä tämän kevään tai kisan ensimmäisen neljän ottelun perusteella, että Nadalilla olisi vieläkään aseita voittaa tämänhetkinen Djokovic. Vaikka Nadalin peli onkin mennyt koko ajan parempaan suuntaan, on maksimiin vielä liian paljon matkaa. Ongelmat ovat toki pienempiä kuin vaikkapa pari viikkoa sitten, mutta ne ovat silti entiset.

Rystylyönnin pituus ei riitä. Kakkossyöttö on kevyehkö. Kämmenen ja rystyn lyöntisuhde (60/40) ei ole entisellään. Kämmenen ratkaisuvariaatioita on nykyisellään liian vähän. Rystypuolen pelote puuttuu. Tärkeiden pisteiden voittaminen on edelleen vaikeaa. Itseluottamus ei ole totutulla tasolla. Ja niin edelleen.

Tuossa on jo sellainen lista asioita, jotka pelaavat yhdessä ja erikseen Djokovicin vahvasti pussiin.

Djokovic on pelannut jo pitkään myös Nadalia vastaan takarajan päältä. Hän pystyykin reagoimaan nopeasti Nadalin entistä useammin tuleviin lyhyeksi jääviin lyönteihin ja löytämään loistavalla vastaantulemisellaan tarvittavan jyrkät kulmat läpilyönneille tai pisteiden petaamiselle.

Djokovic on ollut jo pitkään paras syötönpalauttaja. Hän ottaa aloitteet heti, jos siihen tulee pienikin paikka, eikä hän tarvitse moiseen edes suurta riskiä. Painavat palautukset Nadalin jalkoihin saavat espanjalaisen pahoin "takajalalle", jolloin lyöntien paino jää olemattomaksi, johon Djokovic tulee iskemään kuolettavan iskunsa.

Djokovic löytää Nadalin rystypuolen mestarillisesti. Hänen rysty pitkin linjaa tekee tuhoaan tavallaan sivutuotteena, mutta todellinen pihvi piilee siinä, että lyönti löytää usein Nadalin rystypuolen, eikä siellä tosiaan ole kunnon pelotetta. Myös Djokovicin kämmenkulmat ovat tarpeeksi jyrkät rystypuolen löytymiseksi.

Viime vuonna Nadal iski finaalissa vielä mestarillisesti kämmentään pitkin linjaa ja pakotti puolestaan Djokoviciä pelaamaan kämmentään ahdistettuna. Sitä samaa vaaditaan myös tänään. Jos Nadal saa tämän toimimaan ihanteellisesti, pitää se Djokoviciä jonkin verran varuillaan, mutta vaikea tehtävä se on. Mies on toki yllättänyt loistavilla pelisuunnitelmillaan monta kertaa, mutta nyt vaaditaan jo melkoista kania hatusta.

Nadal ja Roland Garros ovat tennishistorian legendaarisin yhdistelmä, mutta nyt on tullut vallanvaihdon aika myös massalla. Vain paineet Garrosin voittamisesta, uupumus tai loukkaantuminen voivat kaataa Djokovicin. Myös kuuma ja tuulinen keli voi osaltaan hieman sekoittaa serbin rytmiä, mutta ehkä kuitenkin vain marginaalisesti.

Serbi jatkaa erin 3-1 ja ottaa ratkaisevan askeleen kohti mestaruutta.

Ennakko: Puolivälierät I, Roland Garros 2015

No niin, kvartsiaika on täällä taas! Tässä ennakkoa tiistain pareihin!

Etukäteen oli lähes päivänselvää, että näillä pareilla mennään. Vain Jo-Wilfried Tsonga kiilasi kahdeksan sakkiin kaavailemani Tomas Berdychin sijaan.

Kei Nishikori vs. Jo-Wilfried Tsonga
Ensimmäisenä puolivälieristä pelataan mielestäni puolivälierien selvin kamppailu Nishikorin ja Tsongan välillä.

Tulitusta ja upeaa pallonlyöntiä ei varmastikaan tule puuttumaan, mutta Nishikorin kevätkunto ja ennen kaikkea hyvä terveystilanne pitää ja kisan viimeinen ranskalainen lienee vastaantulija kotiyleisön tuesta huolimatta. Nishikorin sitkeys ja parempi liike riittävät yksinään jo pitkälle, mutta Tsongaa selvästi monipuolisempana ja taitavampana lyöjänä sekä taktikkona ei jää juurikaan epäselvyyttä voittajasta. Tsongalla ei toisin sanoen ole mitään, mihin Nishikori ei löytäisi ratkaisua. Puolustus kestää Tsongan hyökkäystä paremmin ja hyökkäys pesee Tsongan puolustuksen 100-0.

Nishikori jatkaa erin 3-0.

Roger Federer vs. Stan Wawrinka
Kaavailemieni puolivälieräparien toiseksi herkullisin kohtaaminen. On tietenkin monessa mielessä jopa kisan hienoin match-up, mutta asetelmaltaan jää vähän Djokovic vs. Nadalista. Vesi kielellä odotan siis tätäkin kamppailua.

Molemmat sveitsiläiset ovat kruisailleet tähän saakka odotetusti eli vaivattomasti ja vähin vaurioin, joten tankit lienevät molemmilla täynnä. 

Panos on periaatteessa hirmuinen, sillä molemmat tietävät tilanteen ainutlaatuisuuden. Kaavion tämä puoli antaa loistavan mahdollisuuden finaalipaikkaan ja finaalissa mikä tahansa on periaatteessa mahdollista, varsinkin jos ja kun Nadal ei ole entisensä saati edes finaalissa.

Federer harvoin jättää näitä paikkoja käyttämättä, joten uskon, että Federer on lopulta nälkäisempänä vahvempi. Vire ja itseluottamus lienevät aivan tapissa, vaikka Federer tuli- ja ratkaisuvoimassa varsinkin rystypuolelta jää vähän Stanille. Federerin hyökkäysmylly jauhaa nyt hyvin, mutta vauhtisokeuden summittaisine verkolle rynnimisineen pitää pysyä kurissa, sillä Stan voi iskeä mistä tahansa.

Wawrinkan on kuitenkin löydettävä aivan maksimaalinen pelitaso Federerin voittamiseen ja vältyttävä vireen ailahtelulta. Jauhaminen ja pitkät pisteet eivät ole nyt järkevin vaihtoehto, sillä Stanin marginaaleilla sitä peliä on vaikea voittaa.

Federer jatkoon erin 3-1.

Mistä näkyy Ranskan avoimet?

Kevään massakausi huipentuu siis Ranskan avoimiin, Roland Garrosiin.

Monelle tennisfanille, itseni mukaan lukien, on juuri Ranskasta muodostunut SE Grand Slam. Yksi isoimmista syistä tähän on se, että turnaus on saanut Suomessa suhteellisen paljon tv-aikaa jopa vapailta kanavilta tai ainakin yleisimmiltä kaapelikanavilta.

Tänä vuonna turnausta näyttävät ainakin Yle ja Eurosport.

Yle on lupautunut näyttämään päivän mielenkiintoisimmat ottelut (1-2 per päivä) koko turnauksen ajan joko TV2:n tai YleAreenan kautta.

Eurosport näyttää Roland Garrosin perinteisesti kanavillaan, mutta myös loistavassa EurosportPlayer-palvelussaan, jossa paljon myös muuta sisältöä (klippejä, haastatteluita, highlightseja) turnauksesta. Suosittelen lämpimästi!

Hyvää Garrosia kaikille! Nautitaan massatenniksen antimista!

Ennakko: Roland Garros 2015

Treenipelit on nyt pelattu ja käsillä on massakauden huipennus, Roland Garros! Tässä ennakko.

Läpi massakauden on vatvottu jo kyllästymiseen asti sitä, onko Rafael Nadal entisensä. Ei ole, mutta lopullinen vastaus siihen saadaan seuraavan kahden viikon aikana. Itsekin olen toki Nadalin otteita seurannut ja niillä repostellut (tarinat voi lukea tästä ja tästä).

Kirjoituksissa kiteytyy mielestäni olennaisin. Taso heittelee rajusti ja kun tärkein syömähammas eli kämmen pätkii on mies yllättävänkin suurissa ongelmissa. Tämä itseluottamuksen puute näkyy varovaisena ja passiivisena pelaamisena, mutta myös tärkeiden pisteiden voittamisen vaikeutena.

Aika onkin käymässä espanjalaisella vähiin. Muutaman ensimmäisen kierroksen "treenimatsin" aikana hurjimman kunnon on löydyttävä myös aktiivisena hyökkäyspelaamisena, eikä ainoastaan rautaisena puolustuksena. Puolustamalla Nadal ei kuitenkaan ole Ranskaa koskaan voittanut, eikä tule voittamaan nytkään.

On tosin siinä ja siinä, riittääkö voittoon tänä vuonna edes hurjin se hyökkäyspeli, sillä kisassa on tasan yksi, timantinkova suosikki, Novak Djokovic.

Vain serbin hurjimmat menestyspaineet yhdistettynä jollakin flow-pommittajalla tai tulikuumalla Rafael Nadalilla voivat hetkellisesti pienentää Djokovicin mestaruustodennäköisyyttä. Sanoisinkin saksalaista maajoukkuejalkapallosanontaa mukaellen, että lopulta Djokovic voittaa. Niin se vain on ja eniten juuri tänä vuonna. Voi jopa olla, että koko kauden Grand Slam on lähellä, jos ja kun Ranskassa mestaruus matkaan tarttuu.

Djokovicin pelissä on tällä hetkellä kaikki palaset kohdillaan. Lyöntien pituus ja paino käsittämätöntä. Lyöminen on yksinkertaisesti brutaalia. Hän ottaa pallot noususta takarajan päältä ja vie peliä ihailtavasti. Pelissä on variaatiota ja kyvykkyys tehdä pisteitä monipuolisesti monella eri tavalla pistää suorastaan silmään. Ässiä, läpilyöntejä, stoppareita, lentolyöntejä, jauhamista, tulista. Vaikuttaa siltä, että Djokovicin peli ei murene kuin mahdottomalta tuntuvalla fysiikan pettämisellä, mutta usein käy niin, että siinä vaiheessa haastajan oma kunto on jo pettänyt. Jäljelle jääkin oikeastaan henkisen murenemisen mahdollisuus. Ovatko paineet Ranksan voittamisesta jo liian isot.

Kaavio ei katsojan näkökulmasta voisi olla juurikaan herkullisempi. Djokovic ja Nadal ovat törmäyskurssilla jo puolivälierissä, jos siis Djokovic selvittää ensimmäisen kierroksen haasteen Jarkko Niemisen muodossa tiistaina.

Se, että Nadal ja Djokovic kohtaavat mahdollisesti jo kvartseissa on asetelmaltaan hyvin mielenkiintoinen, mutta palataan siihen lähempänä jos tuo ottelu toteutuu.

Elämä tämän kaksikon takana on niin ikään kutkuttavassa tilanteessa, mutta tosiasia lienee se, että tässä kisassa muut kisaavat kakkossijasta. Toki Nadalin heikkouden ja oman mahdollisuuden haistavat nyt kaikki ja se antaa paljon uskoa, joka vaikuttaa paljon omaan peliin.

Andy Murrayn hyvät massapelit ovat nostaneet hänen osakkeitaan hurjasti voittoa ajatellen, mutta Garrosin arpaonni olisi tuskin voinut olla hankalampi. Skotin peliä mitataankin lähes joka kierroksella ja kun turnauksen loppu voi kulminoitua esimerkiksi seuraavasti: Ferrer, Djokovic, Federer/Nishikori, niin ihan mestaruuteen asti ei luottoa ei löydy. Pelissä on kyllä potentiaalia, mutta reitti tuntuu mahdottomalta.

Roger Federerin kaavio on otollinen jopa finaalipaikkaan saakka, kun pahimmat nimet Djokovicin, Nadalin ja Murrayn johdolla ovat kaavion toisella puolen. Peli on kulkenut suhteellisen mukavasti ja Rooman finaalipaikka antoi varmasti uskoa Federerin tekemiseen.

Täytyy kuitenkin muistaa, että Ranskan urakka on Grand Slameista se rankin ja paras viidestä ottelut syövät ja kysyvät kuntoa aivan eri tavoin kuin muut turnaukset. Ensimmäisestä viikosta on selvittävä jälleen vähin vaurioin ja tankissa on oltava bensaa kun tosipelit alkavat. Neljännellä kierroksella mahdollinen kohtaaminen Monfilsin kanssa on jo hyvä puntari Federerille. Tai kvartsin Wawrinka, puhumattakaan Nishikori-semifinaalista. Nyt olisi kuitenkin oiva tilaisuus finaaliin. Federer tietää sen itsekin ja käyttää nämä paikkansa yleensä hyvin.

Kei Nishikori puolestaan aloitti massakautensa hienosti ja hänen massapelinsä oli mielestäni pitkään yksi valmiimmista. Hyvä liike yhdistettynä monipuoliseen peliin ja hyvään tulivoimaan on Ranskassa monelle myrrkyä. Nyt olisi loistava paikka tehdä tämä selväksi myös muulle maailmalle ja nousta uran toiseen Grand Slam-finaaliin ja vieläpä "suhteellisen" "helposti". Kaavio ei ole pahin mahdollinen, johtuen siitä, että hän on Federerin kanssa samalla puolen ja välttää näin Djokovicin ja kumppanit ennen finaalia. Järkevällä pelaamisella ja terveenä pysyen ehdottomasti kisan musta hevonen.

Jos voittokamppailuihin nostaisi vielä yhden nimen, nykyvireellään oikeastaan jonkinlaisen jokerin, niin se voisi olla Stan Wawrinka. Hänen tasonsa on heilahdellut oikeastaan viimevuotisen Australian voiton jälkeen rajusti, joten ei hän ihan terävimpiin voittajasuosikkeihin lukeudu, mutta toissa viikon Nadal-voitto saattoi kuitenkin antaa ratkaisevan nosteen ja uskoa omiin kykyihin.

Kävisikö siis jotenkin näin:

Puolivälierät:
Djokovic vs. Nadal
Murray vs. Ferrer
Nishikori vs. Berdych
Federer vs. Wawrinka

Välierät:
Djokovic vs. Ferrer
Nishikori vs. Federer

Finaali:
Djokovic vs. Nishikori

Voittaja:
Djokovic.

Massakausi 2015: Scouting Nadal, osa II (Madrid Masters ja Rooma Masters)

Massakauden kuumin peruna on ollut Rafael Nadalin vire.

Osassa I seurattiin miehen otteita Monte Carlossa. Siellä miehelle irtosi pieniä lupauksia herättänyt semifinaalipaikka, jossa kuitenkin kauden kuningas, Novak Djokovic, oli vähintäänkin kilometrin tai kaksi edellä.

Osa II niputtaa miehen viimeisimmät isot ottelut Madridista sekä Roomasta ennen ensi viikolla alkavaa Roland Garrosia.

Nadal vs. Dimitrov (puolivälierä, Madrid)
Dimitrovia vastaan nähtiin jälleen erittäin varovainen ja edelleen yllättävänkin virheherkkä Nadal.

Silmiinpistävintä oli kuitenkin puutteellinen reagointi hyökkäystilanteissa. Hän ei mennyt lyönteihin samalla intensiteetillä kuin parhaimmillaan ja ajoittain jo Monte Carlossa, vaan jäi jauhamaan taakse, josta hän ei nykyvireellään läpi lyö. Kämmentään hän hakikin väkinäisesti, jolloin tuloksena oli tukku karmeita virheitä, epäpuhtaita osumia tai lyhyeksi jääneitä suutareita, pahimmillaan kaikkia näitä yhdessä lyönnissä. Rystyä tämä painottomuus on vaivannut jo pidempään. Vain Grigor Dimitrovin virhealttiimpi peli ratkaisukohdissa pelasti tällä erää Nadalin.

Nadal vs Berdych (välierä, Madrid)

Nadalin kohdalla käy usein niin, että kun häneltä vähiten mitään odottaa, niin hän iskee voiton tai winnerin periaatteessa kuin "tyhjästä". Niin kävi Berdychiäkin vastaan. Kauden paras ottelu tähän mennessä. Edeltävät ottelut eivät ennakoineet moista näytöstä.

Yön aikana rystyyn oli tullut 2-3 metriä lisää pituutta, osuma oli puhdas kummaltakin puolelta, liike herkkää ja kevyttä ja niin edelleen. Lyömistä leimasi ennen kaikkea rentous, ehkä ensimmäistä kertaa tällä kaudella tässä määrin. Kasvaneesta itseluottamuksesta indikoi selkeimmin pitkin linjaa lähteneet tuliset kämmenet, jotka ovat loistaneet lähinnä poissaolollaan koko massakauden ajan. Toisaalta miestä tuntuu vaivavan lähes krooninen passiivisuus ja virhealttius murtopalloissa, joiden voittaminen on edelleen todella vaikeaa. Yhtä breikkiä kohden vaaditaan valtava määrä mahdollisuuksia, mikä ei tietysti jeesaa vielä tätäkin isommissa otteluissa.

Nadal vs. Murray (finaali, Madrid)

Jälleen hurja aallonpohja. Täydellinen mahalasku. Floppi. Ottelu unohdettavaksi. Kauden parasta seurasi kauden karmein esitys.

Toki Andy pelasi hyvin ja viisaasti, eikä antanut Nadalin esimerkiksi mellestää juuri yhtään kämmenellään, mutta totuuden nimessä kuka tahansa Madridin mallipallotytöistäkin olisi voittanut tämän Nadalin. Virheitä kaikkialta. Aivan kaikkialta. Ei mitään mahdollisuuksia näin huonolla ja ohuella osumalla, lyhyellä pallolla ja virhealttiudella.

Nadal vs. Wawrinka (puolivälierä, Rooma)
Parin peruslanauksen (Ilhan ja Inser) jälkeen vastassa jälleen yksi suurista eli Stanislas Wawrinka, joka niin ikään on hakenut koko kauden parasta virettään.

Kuvaavaa oli, että vaikka Nadalilla oli jo neljä perättäistä eräpalloa ensimmäisen erän tie-breakissä, erävoitto jäi haaveeksi. Wawrinkan kaikki-tai-ei-mitään-peli toimi upeasti ja Nadal jäi passiivisempana ihmettelemään kun pallot viuhuivat ohi Rooman yössä. Karmeimmista virheistä (tyyliin Murray-ottelu) mies oli jo päässyt eroon, mutta edelleen tärkeiden pisteiden voittaminen vaatii jotain extraa. Lähinnä se vaatii sitä rohkeutta, jolla pallot laitetaan poikki tai joilla myllyyn laitetaan lisää kierroksia. Tällä hetkellä nuo kuoliniskut puuttuvat. Wawrinkaa vastaan toinen erä olikin jo yhtä päätyä ja Nadal vaikutti fyysisesti lamaantuneelta ensimmäisen erän tappiosta, joka puolestaan antoi Wawrinkalle itseluottamuksen ja uskon.

***

Jos siis Nadalin tilanteen summaisi tilastotermein, niin voisi sanoa ainakin sen, että vireen vaihteluväli on tällä massakaudella ollut järkyttävän suuri. Trendi on kuitenkin aavistuksen nouseva ja pala palalta asioita on korjattu ja opittu virheistä. Toki muutamia takapakkejakin on otettu, mutta suunta lienee oikea, vaikkakin vauhti on väärä. Yrityksen puutteesta miestä ei voi syyttää, sillä asenne tuntuu olevan kohdillaan, eikä henkistä luovuttamista olla nähty. Varsin tärkeä merkki sekin.

Tähän mennessä nähty ei tule kuitenkaan riittämään Garrosin mestaruuteen tänä vuonna. Laskeneesta sijoituksesta johtuen aikaa tosihetkeen on enää 3-4 "treeniottelun" verran. Paras viidestä -ottelut pelastavat vähän, mutta eivät kaikkea.

Ennakko: Rooma Masters 2015

Pakko palata hetkeksi vielä Madridiin.

Kun Andy Murray voittaa Rafael Nadalin massalla Masters-turnauksen finaalissa, ollaan jo perimmäisten kysymysten äärellä. Onko todella niin, että Nadalin syöksykierre myös massalla on alkanut? Melkein voisi sanoa 'kyllä', mutta periaatteessa voisi sanoa myös 'ei', sillä hyviä, ellei peräti loistokkaitakin, otteita on jo nähty. Matka on pitkä ja eteenpäin on menty ja onhan paikka Masters-finaalissa tietysti loistava suoritus Nadalin viime aikojen mittapuulla, vaikka nyt massalla pelattiinkin.

Mutta.

Madridin finaalissa nähtiin sellainen sukellus, osin toki Andyn hyvien ja ennen kaikkea varmojen otteidenkin takia, ettei se espanjalaisen psyykkeelle ainakaan hyvää tehnyt, sillä aika Ranskaa ajatellen on käymässä vähiin. Madridin finaali oli ehdottomasti päivä unohdettavaksi Nadalin kulmasta tarkastellen.

Ennen Garrosia jäljellä on kuitenkin vielä siis Rooma.

Kaikki varmaan tietävätkin kuka on jälleen messissä ja automaattisesti ennakkosuosikki. Novak Djokovic tulee mitä todennäköisimmin hakemaan tuoreena ja rentona viimeistä viilaustaan ja lyö todennäköisesti monet pelkillä puolivaloilla siitäkin huolimatta, että kaavion samalla puolen ovat nyt kaikki tämän massakauden kuumimmat nimet, etunenässä siis Kei Nishikori ja Murray. Toki tätä kirjoittaessa on vielä epävarmaa hyppääkö Murray kehiin vai ei, mutta mahdollinen Nishikori-ottelu kertoo joka tapauksessa paljon siitä, paljonko keulaa lähimpiin uhkaajiin on nyt, reilu viikko ennen h-hetkeä.

Murrayn otteet tuoreena aviomiehenä ovat sinällään olleet vakuuttavia, sillä tappiosarake näyttää ukkomiehenä pyöreää nollaa. Peli ei massallakaan ole silti juuri häikäissyt, mutta fiksua ja tehokasta se kyllä on. Mies tylsyttää monen otteet pelaamalla näiden parhaat aseet pois pitämällä palloa keskikaistalla djokovicmaisesti erittäin painavana. Siihen on massallakin erittäin vaikea iskeä esimerkiksi jyrkkiä kulmia tai läpilyöntejä hakien ja tähän kaatui niin Nadal kuin Nishikorikin.

Hienoa olisi, jos Andy pelaisi ja olisi voimissaan, mutta hieman laskisin nyt väliviikon varaan.

Nishikorin kone hyytyi Madridissa Murrayn käsittelyssä, joka laski omia odotuksiani miehen suhteen tätä massakautta ajatellen. Olin pitänyt häntä suurimpana uhkana Djokovicille Ranskassa, mutta olisiko sittenkin niin, että suuret ovat vielä liian suuria? Rooma kuitenkin heittämällä puolivälieriin, jossa siis mahdollinen herkku Djokoviciä vastaan. Suuren suuri suunnannäyttäjäottelu, jos tuo matsi nähdään.

Kaavion alapuolella mielenkiinto kohdistuu jälleen muutamaan nimeen, jotka ovat siis Nadal, Wawrinka ja Federer. Kaikilla riittää todistettavaa ja nyt ennen kaikkea itselleen. Jollekin heistä olisi nyt tarjolla "helppo" finaalipaikka, kun suurimmat suosikit löytyvät toiselta puolen kaaviota, mutta vaikea ennustettavahan tuo on. Nadalin vire heilahtelee rajusti, Wawrinkan vire on kaukana parhaastaan, mutta toisaalta isku voi tulla milloin tahansa ja Federer hakee niin ikään vielä.

Näillä mennään!

Puolivälierät:
Djokovic vs. Nishikori
Murray vs. Ferrer
Wawrinka vs. Nadal
Federer vs. Berdych

Välierät:
Djokovic vs. Ferrer
Nadal vs. Berdych

Finaali:
Djokovic vs. Nadal

Voittaja:
Djokovic.

PS. Viikon aikana saamme toivottavasti inside-raporttia, kun monivuotinen pelikaverini Kim Ö. juhlii pyöreitä ja raportoi ainakin omia Federer-väritteisiä fiiliksiään paikan päältä turnauksesta.

Ennakko: Madrid Masters 2015

Kun kissa on poissa, hiiret hyppivät pöydällä. Madridin ennakko!

Todellakin, Novak Djokovicin poissaolo Madridista antaa vihdoin (!) muillekin mahdollisuuden tämän vuoden Masterseissa. Loistavasta syksystä ja alkukaudesta johtuen Djokovicillä on viime kauden tapaan varaa jättää tämä Masters pelaamatta ja keskittyä kauden päätavoitteeseen Roland Garrosiin, joka kieltämättä lähestyy kovaa vauhtia.

Djokovicin poisjäännistä huolimatta on Madridissa silti luvassa hurjaa taistelua, sillä moni pelaaja hakee joko parasta virettään massalla ja/tai parempia lähtökohtia Ranskaan.

Eniten ehkä viime vuoden voittaja Rafael Nadal. Peli ei ole tällä kaudella vieläkään, itseluottamuksen rakoillessa, säväyttänyt. Lisäksi Nadalin täytyisi puolustaa voittajan pistepottia melko menestyksekkäästi, jotta sijoitus Ranskassa ei olisi kärkinelikon ulkopuolella. Se olisi jo hurja ja varsin poikkeuksellinen lähtökohta jopa Nadalin Garrosille. Kaavion osalta Nadalin reitti näyttäisi selkeältä jopa finaaliin saakka, mutta pelintason heilahtelu tekee ennustamisesta todella vaikeaa espanjalaisen kohdalla ja tappio voi vaania oikeastaan minkä kulman takana tahansa.

Samalla puolen kaaviota ovat muun muassa Roger Federer ja Stan Wawrinka. Federer voitti juuri Istanbulin turnauksen ja tulee Madridiin varmasti hyvällä fiiliksellä, mutta ehkä aavistuksen väsyneenä ja kylläisenä tietäen, että peli alkaa olla kuosissa. Madridin nopeat olosuhteet sopivat kuitenkin miehen ultrahyökkäykselle täydellisesti, joten mahdollisuudet hyvään viikkoon ovat olemassa. Hienoa olisikin nähdä klassinen Nadal vs. Federer -semifinaali, sillä se antaisi varmasti hurjasti suuntaa molemmille Garrosia ajatellen, vaikkakin olosuhteet ovat tosiaan nopeammat. Nadalille voitto voisi tuoda juuri sitä boostia, mitä mies eniten nyt kaipaisi ja Federer saisi varmasti lisäuskoa Ranskaa ajatellen, joka isossa kuvassa on varmasti se Grand Slam, johon mies itse tai kukaan meistä vähiten uskoo.

Wawrinkan kausi tuntuu sen sijaan olevan vähintäänkin yhtä solmussa ja sotkuinen kuin hänen avioeronsa. Valitettavaa, että ero on ilmeinen ja kaikkea muuta kuin siisti. Ei mennä siihen kuitenkaan tämän enempää, vaan toivotaan, että Stan saa pelinsä ja asiansa kuntoon pian. Ikävähän tässä miehen parasta peliä vähän jo on.

Kaavion alapuolelta löytyy kuitenkin kisan suurin suosikki. Viime kauden turnauksessa lähes voittoon saakka yltänyt, mutta loukkaantumisen takia kakkoseksi jäänyt Kei Nishikori on mielestäni suurin suosikki tämän vuoden voittajaksi. Mitä enemmän sitä pohtii, sen selvemmältä se tuntuu. Nopeat massaolosuhteet sopivat täydellisesti Nishikorin tulitukselle ja hyvälle liikkeelle. Mies voitti jo Barcelonassa viikko sitten ja tulee tuoreena väliviikon jälkeen Madridiin. Peli on Djokovicin pelin tavoin valmista jo nyt ja on periaatteessa vain ajan kysymys milloin hän ensimmäisen Masters-tason turnausvoiton ottaa.

Sanoisinkin, että aika on tullut.

Näillä mennään:

Puolivälierät:
Federer vs. Berdych
Nadal vs. Dimitrov
Nishikori vs. Ferrer
Raonic vs. Monfils

Välierät:
Berdych vs. Nadal
Nishikori vs. Raonic

Finaali:
Nadal vs. Nishikori

Voittaja:
Nishikori.