Mistä näkyy Ranskan avoimet?

Kevään massakausi huipentuu siis Ranskan avoimiin, Roland Garrosiin.

Monelle tennisfanille, itseni mukaan lukien, on juuri Ranskasta muodostunut SE Grand Slam. Yksi isoimmista syistä tähän on se, että turnaus on saanut Suomessa suhteellisen paljon tv-aikaa jopa vapailta kanavilta tai ainakin yleisimmiltä kaapelikanavilta.

Tänä vuonna turnausta näyttävät ainakin Yle ja Eurosport.

Yle on lupautunut näyttämään päivän mielenkiintoisimmat ottelut (1-2 per päivä) koko turnauksen ajan joko TV2:n tai YleAreenan kautta.

Eurosport näyttää Roland Garrosin perinteisesti kanavillaan, mutta myös loistavassa EurosportPlayer-palvelussaan, jossa paljon myös muuta sisältöä (klippejä, haastatteluita, highlightseja) turnauksesta. Suosittelen lämpimästi!

Hyvää Garrosia kaikille! Nautitaan massatenniksen antimista!

Ennakko: Roland Garros 2015

Treenipelit on nyt pelattu ja käsillä on massakauden huipennus, Roland Garros! Tässä ennakko.

Läpi massakauden on vatvottu jo kyllästymiseen asti sitä, onko Rafael Nadal entisensä. Ei ole, mutta lopullinen vastaus siihen saadaan seuraavan kahden viikon aikana. Itsekin olen toki Nadalin otteita seurannut ja niillä repostellut (tarinat voi lukea tästä ja tästä).

Kirjoituksissa kiteytyy mielestäni olennaisin. Taso heittelee rajusti ja kun tärkein syömähammas eli kämmen pätkii on mies yllättävänkin suurissa ongelmissa. Tämä itseluottamuksen puute näkyy varovaisena ja passiivisena pelaamisena, mutta myös tärkeiden pisteiden voittamisen vaikeutena.

Aika onkin käymässä espanjalaisella vähiin. Muutaman ensimmäisen kierroksen "treenimatsin" aikana hurjimman kunnon on löydyttävä myös aktiivisena hyökkäyspelaamisena, eikä ainoastaan rautaisena puolustuksena. Puolustamalla Nadal ei kuitenkaan ole Ranskaa koskaan voittanut, eikä tule voittamaan nytkään.

On tosin siinä ja siinä, riittääkö voittoon tänä vuonna edes hurjin se hyökkäyspeli, sillä kisassa on tasan yksi, timantinkova suosikki, Novak Djokovic.

Vain serbin hurjimmat menestyspaineet yhdistettynä jollakin flow-pommittajalla tai tulikuumalla Rafael Nadalilla voivat hetkellisesti pienentää Djokovicin mestaruustodennäköisyyttä. Sanoisinkin saksalaista maajoukkuejalkapallosanontaa mukaellen, että lopulta Djokovic voittaa. Niin se vain on ja eniten juuri tänä vuonna. Voi jopa olla, että koko kauden Grand Slam on lähellä, jos ja kun Ranskassa mestaruus matkaan tarttuu.

Djokovicin pelissä on tällä hetkellä kaikki palaset kohdillaan. Lyöntien pituus ja paino käsittämätöntä. Lyöminen on yksinkertaisesti brutaalia. Hän ottaa pallot noususta takarajan päältä ja vie peliä ihailtavasti. Pelissä on variaatiota ja kyvykkyys tehdä pisteitä monipuolisesti monella eri tavalla pistää suorastaan silmään. Ässiä, läpilyöntejä, stoppareita, lentolyöntejä, jauhamista, tulista. Vaikuttaa siltä, että Djokovicin peli ei murene kuin mahdottomalta tuntuvalla fysiikan pettämisellä, mutta usein käy niin, että siinä vaiheessa haastajan oma kunto on jo pettänyt. Jäljelle jääkin oikeastaan henkisen murenemisen mahdollisuus. Ovatko paineet Ranksan voittamisesta jo liian isot.

Kaavio ei katsojan näkökulmasta voisi olla juurikaan herkullisempi. Djokovic ja Nadal ovat törmäyskurssilla jo puolivälierissä, jos siis Djokovic selvittää ensimmäisen kierroksen haasteen Jarkko Niemisen muodossa tiistaina.

Se, että Nadal ja Djokovic kohtaavat mahdollisesti jo kvartseissa on asetelmaltaan hyvin mielenkiintoinen, mutta palataan siihen lähempänä jos tuo ottelu toteutuu.

Elämä tämän kaksikon takana on niin ikään kutkuttavassa tilanteessa, mutta tosiasia lienee se, että tässä kisassa muut kisaavat kakkossijasta. Toki Nadalin heikkouden ja oman mahdollisuuden haistavat nyt kaikki ja se antaa paljon uskoa, joka vaikuttaa paljon omaan peliin.

Andy Murrayn hyvät massapelit ovat nostaneet hänen osakkeitaan hurjasti voittoa ajatellen, mutta Garrosin arpaonni olisi tuskin voinut olla hankalampi. Skotin peliä mitataankin lähes joka kierroksella ja kun turnauksen loppu voi kulminoitua esimerkiksi seuraavasti: Ferrer, Djokovic, Federer/Nishikori, niin ihan mestaruuteen asti ei luottoa ei löydy. Pelissä on kyllä potentiaalia, mutta reitti tuntuu mahdottomalta.

Roger Federerin kaavio on otollinen jopa finaalipaikkaan saakka, kun pahimmat nimet Djokovicin, Nadalin ja Murrayn johdolla ovat kaavion toisella puolen. Peli on kulkenut suhteellisen mukavasti ja Rooman finaalipaikka antoi varmasti uskoa Federerin tekemiseen.

Täytyy kuitenkin muistaa, että Ranskan urakka on Grand Slameista se rankin ja paras viidestä ottelut syövät ja kysyvät kuntoa aivan eri tavoin kuin muut turnaukset. Ensimmäisestä viikosta on selvittävä jälleen vähin vaurioin ja tankissa on oltava bensaa kun tosipelit alkavat. Neljännellä kierroksella mahdollinen kohtaaminen Monfilsin kanssa on jo hyvä puntari Federerille. Tai kvartsin Wawrinka, puhumattakaan Nishikori-semifinaalista. Nyt olisi kuitenkin oiva tilaisuus finaaliin. Federer tietää sen itsekin ja käyttää nämä paikkansa yleensä hyvin.

Kei Nishikori puolestaan aloitti massakautensa hienosti ja hänen massapelinsä oli mielestäni pitkään yksi valmiimmista. Hyvä liike yhdistettynä monipuoliseen peliin ja hyvään tulivoimaan on Ranskassa monelle myrrkyä. Nyt olisi loistava paikka tehdä tämä selväksi myös muulle maailmalle ja nousta uran toiseen Grand Slam-finaaliin ja vieläpä "suhteellisen" "helposti". Kaavio ei ole pahin mahdollinen, johtuen siitä, että hän on Federerin kanssa samalla puolen ja välttää näin Djokovicin ja kumppanit ennen finaalia. Järkevällä pelaamisella ja terveenä pysyen ehdottomasti kisan musta hevonen.

Jos voittokamppailuihin nostaisi vielä yhden nimen, nykyvireellään oikeastaan jonkinlaisen jokerin, niin se voisi olla Stan Wawrinka. Hänen tasonsa on heilahdellut oikeastaan viimevuotisen Australian voiton jälkeen rajusti, joten ei hän ihan terävimpiin voittajasuosikkeihin lukeudu, mutta toissa viikon Nadal-voitto saattoi kuitenkin antaa ratkaisevan nosteen ja uskoa omiin kykyihin.

Kävisikö siis jotenkin näin:

Puolivälierät:
Djokovic vs. Nadal
Murray vs. Ferrer
Nishikori vs. Berdych
Federer vs. Wawrinka

Välierät:
Djokovic vs. Ferrer
Nishikori vs. Federer

Finaali:
Djokovic vs. Nishikori

Voittaja:
Djokovic.

Massakausi 2015: Scouting Nadal, osa II (Madrid Masters ja Rooma Masters)

Massakauden kuumin peruna on ollut Rafael Nadalin vire.

Osassa I seurattiin miehen otteita Monte Carlossa. Siellä miehelle irtosi pieniä lupauksia herättänyt semifinaalipaikka, jossa kuitenkin kauden kuningas, Novak Djokovic, oli vähintäänkin kilometrin tai kaksi edellä.

Osa II niputtaa miehen viimeisimmät isot ottelut Madridista sekä Roomasta ennen ensi viikolla alkavaa Roland Garrosia.

Nadal vs. Dimitrov (puolivälierä, Madrid)
Dimitrovia vastaan nähtiin jälleen erittäin varovainen ja edelleen yllättävänkin virheherkkä Nadal.

Silmiinpistävintä oli kuitenkin puutteellinen reagointi hyökkäystilanteissa. Hän ei mennyt lyönteihin samalla intensiteetillä kuin parhaimmillaan ja ajoittain jo Monte Carlossa, vaan jäi jauhamaan taakse, josta hän ei nykyvireellään läpi lyö. Kämmentään hän hakikin väkinäisesti, jolloin tuloksena oli tukku karmeita virheitä, epäpuhtaita osumia tai lyhyeksi jääneitä suutareita, pahimmillaan kaikkia näitä yhdessä lyönnissä. Rystyä tämä painottomuus on vaivannut jo pidempään. Vain Grigor Dimitrovin virhealttiimpi peli ratkaisukohdissa pelasti tällä erää Nadalin.

Nadal vs Berdych (välierä, Madrid)

Nadalin kohdalla käy usein niin, että kun häneltä vähiten mitään odottaa, niin hän iskee voiton tai winnerin periaatteessa kuin "tyhjästä". Niin kävi Berdychiäkin vastaan. Kauden paras ottelu tähän mennessä. Edeltävät ottelut eivät ennakoineet moista näytöstä.

Yön aikana rystyyn oli tullut 2-3 metriä lisää pituutta, osuma oli puhdas kummaltakin puolelta, liike herkkää ja kevyttä ja niin edelleen. Lyömistä leimasi ennen kaikkea rentous, ehkä ensimmäistä kertaa tällä kaudella tässä määrin. Kasvaneesta itseluottamuksesta indikoi selkeimmin pitkin linjaa lähteneet tuliset kämmenet, jotka ovat loistaneet lähinnä poissaolollaan koko massakauden ajan. Toisaalta miestä tuntuu vaivavan lähes krooninen passiivisuus ja virhealttius murtopalloissa, joiden voittaminen on edelleen todella vaikeaa. Yhtä breikkiä kohden vaaditaan valtava määrä mahdollisuuksia, mikä ei tietysti jeesaa vielä tätäkin isommissa otteluissa.

Nadal vs. Murray (finaali, Madrid)

Jälleen hurja aallonpohja. Täydellinen mahalasku. Floppi. Ottelu unohdettavaksi. Kauden parasta seurasi kauden karmein esitys.

Toki Andy pelasi hyvin ja viisaasti, eikä antanut Nadalin esimerkiksi mellestää juuri yhtään kämmenellään, mutta totuuden nimessä kuka tahansa Madridin mallipallotytöistäkin olisi voittanut tämän Nadalin. Virheitä kaikkialta. Aivan kaikkialta. Ei mitään mahdollisuuksia näin huonolla ja ohuella osumalla, lyhyellä pallolla ja virhealttiudella.

Nadal vs. Wawrinka (puolivälierä, Rooma)
Parin peruslanauksen (Ilhan ja Inser) jälkeen vastassa jälleen yksi suurista eli Stanislas Wawrinka, joka niin ikään on hakenut koko kauden parasta virettään.

Kuvaavaa oli, että vaikka Nadalilla oli jo neljä perättäistä eräpalloa ensimmäisen erän tie-breakissä, erävoitto jäi haaveeksi. Wawrinkan kaikki-tai-ei-mitään-peli toimi upeasti ja Nadal jäi passiivisempana ihmettelemään kun pallot viuhuivat ohi Rooman yössä. Karmeimmista virheistä (tyyliin Murray-ottelu) mies oli jo päässyt eroon, mutta edelleen tärkeiden pisteiden voittaminen vaatii jotain extraa. Lähinnä se vaatii sitä rohkeutta, jolla pallot laitetaan poikki tai joilla myllyyn laitetaan lisää kierroksia. Tällä hetkellä nuo kuoliniskut puuttuvat. Wawrinkaa vastaan toinen erä olikin jo yhtä päätyä ja Nadal vaikutti fyysisesti lamaantuneelta ensimmäisen erän tappiosta, joka puolestaan antoi Wawrinkalle itseluottamuksen ja uskon.

***

Jos siis Nadalin tilanteen summaisi tilastotermein, niin voisi sanoa ainakin sen, että vireen vaihteluväli on tällä massakaudella ollut järkyttävän suuri. Trendi on kuitenkin aavistuksen nouseva ja pala palalta asioita on korjattu ja opittu virheistä. Toki muutamia takapakkejakin on otettu, mutta suunta lienee oikea, vaikkakin vauhti on väärä. Yrityksen puutteesta miestä ei voi syyttää, sillä asenne tuntuu olevan kohdillaan, eikä henkistä luovuttamista olla nähty. Varsin tärkeä merkki sekin.

Tähän mennessä nähty ei tule kuitenkaan riittämään Garrosin mestaruuteen tänä vuonna. Laskeneesta sijoituksesta johtuen aikaa tosihetkeen on enää 3-4 "treeniottelun" verran. Paras viidestä -ottelut pelastavat vähän, mutta eivät kaikkea.

Ennakko: Rooma Masters 2015

Pakko palata hetkeksi vielä Madridiin.

Kun Andy Murray voittaa Rafael Nadalin massalla Masters-turnauksen finaalissa, ollaan jo perimmäisten kysymysten äärellä. Onko todella niin, että Nadalin syöksykierre myös massalla on alkanut? Melkein voisi sanoa 'kyllä', mutta periaatteessa voisi sanoa myös 'ei', sillä hyviä, ellei peräti loistokkaitakin, otteita on jo nähty. Matka on pitkä ja eteenpäin on menty ja onhan paikka Masters-finaalissa tietysti loistava suoritus Nadalin viime aikojen mittapuulla, vaikka nyt massalla pelattiinkin.

Mutta.

Madridin finaalissa nähtiin sellainen sukellus, osin toki Andyn hyvien ja ennen kaikkea varmojen otteidenkin takia, ettei se espanjalaisen psyykkeelle ainakaan hyvää tehnyt, sillä aika Ranskaa ajatellen on käymässä vähiin. Madridin finaali oli ehdottomasti päivä unohdettavaksi Nadalin kulmasta tarkastellen.

Ennen Garrosia jäljellä on kuitenkin vielä siis Rooma.

Kaikki varmaan tietävätkin kuka on jälleen messissä ja automaattisesti ennakkosuosikki. Novak Djokovic tulee mitä todennäköisimmin hakemaan tuoreena ja rentona viimeistä viilaustaan ja lyö todennäköisesti monet pelkillä puolivaloilla siitäkin huolimatta, että kaavion samalla puolen ovat nyt kaikki tämän massakauden kuumimmat nimet, etunenässä siis Kei Nishikori ja Murray. Toki tätä kirjoittaessa on vielä epävarmaa hyppääkö Murray kehiin vai ei, mutta mahdollinen Nishikori-ottelu kertoo joka tapauksessa paljon siitä, paljonko keulaa lähimpiin uhkaajiin on nyt, reilu viikko ennen h-hetkeä.

Murrayn otteet tuoreena aviomiehenä ovat sinällään olleet vakuuttavia, sillä tappiosarake näyttää ukkomiehenä pyöreää nollaa. Peli ei massallakaan ole silti juuri häikäissyt, mutta fiksua ja tehokasta se kyllä on. Mies tylsyttää monen otteet pelaamalla näiden parhaat aseet pois pitämällä palloa keskikaistalla djokovicmaisesti erittäin painavana. Siihen on massallakin erittäin vaikea iskeä esimerkiksi jyrkkiä kulmia tai läpilyöntejä hakien ja tähän kaatui niin Nadal kuin Nishikorikin.

Hienoa olisi, jos Andy pelaisi ja olisi voimissaan, mutta hieman laskisin nyt väliviikon varaan.

Nishikorin kone hyytyi Madridissa Murrayn käsittelyssä, joka laski omia odotuksiani miehen suhteen tätä massakautta ajatellen. Olin pitänyt häntä suurimpana uhkana Djokovicille Ranskassa, mutta olisiko sittenkin niin, että suuret ovat vielä liian suuria? Rooma kuitenkin heittämällä puolivälieriin, jossa siis mahdollinen herkku Djokoviciä vastaan. Suuren suuri suunnannäyttäjäottelu, jos tuo matsi nähdään.

Kaavion alapuolella mielenkiinto kohdistuu jälleen muutamaan nimeen, jotka ovat siis Nadal, Wawrinka ja Federer. Kaikilla riittää todistettavaa ja nyt ennen kaikkea itselleen. Jollekin heistä olisi nyt tarjolla "helppo" finaalipaikka, kun suurimmat suosikit löytyvät toiselta puolen kaaviota, mutta vaikea ennustettavahan tuo on. Nadalin vire heilahtelee rajusti, Wawrinkan vire on kaukana parhaastaan, mutta toisaalta isku voi tulla milloin tahansa ja Federer hakee niin ikään vielä.

Näillä mennään!

Puolivälierät:
Djokovic vs. Nishikori
Murray vs. Ferrer
Wawrinka vs. Nadal
Federer vs. Berdych

Välierät:
Djokovic vs. Ferrer
Nadal vs. Berdych

Finaali:
Djokovic vs. Nadal

Voittaja:
Djokovic.

PS. Viikon aikana saamme toivottavasti inside-raporttia, kun monivuotinen pelikaverini Kim Ö. juhlii pyöreitä ja raportoi ainakin omia Federer-väritteisiä fiiliksiään paikan päältä turnauksesta.

Ennakko: Madrid Masters 2015

Kun kissa on poissa, hiiret hyppivät pöydällä. Madridin ennakko!

Todellakin, Novak Djokovicin poissaolo Madridista antaa vihdoin (!) muillekin mahdollisuuden tämän vuoden Masterseissa. Loistavasta syksystä ja alkukaudesta johtuen Djokovicillä on viime kauden tapaan varaa jättää tämä Masters pelaamatta ja keskittyä kauden päätavoitteeseen Roland Garrosiin, joka kieltämättä lähestyy kovaa vauhtia.

Djokovicin poisjäännistä huolimatta on Madridissa silti luvassa hurjaa taistelua, sillä moni pelaaja hakee joko parasta virettään massalla ja/tai parempia lähtökohtia Ranskaan.

Eniten ehkä viime vuoden voittaja Rafael Nadal. Peli ei ole tällä kaudella vieläkään, itseluottamuksen rakoillessa, säväyttänyt. Lisäksi Nadalin täytyisi puolustaa voittajan pistepottia melko menestyksekkäästi, jotta sijoitus Ranskassa ei olisi kärkinelikon ulkopuolella. Se olisi jo hurja ja varsin poikkeuksellinen lähtökohta jopa Nadalin Garrosille. Kaavion osalta Nadalin reitti näyttäisi selkeältä jopa finaaliin saakka, mutta pelintason heilahtelu tekee ennustamisesta todella vaikeaa espanjalaisen kohdalla ja tappio voi vaania oikeastaan minkä kulman takana tahansa.

Samalla puolen kaaviota ovat muun muassa Roger Federer ja Stan Wawrinka. Federer voitti juuri Istanbulin turnauksen ja tulee Madridiin varmasti hyvällä fiiliksellä, mutta ehkä aavistuksen väsyneenä ja kylläisenä tietäen, että peli alkaa olla kuosissa. Madridin nopeat olosuhteet sopivat kuitenkin miehen ultrahyökkäykselle täydellisesti, joten mahdollisuudet hyvään viikkoon ovat olemassa. Hienoa olisikin nähdä klassinen Nadal vs. Federer -semifinaali, sillä se antaisi varmasti hurjasti suuntaa molemmille Garrosia ajatellen, vaikkakin olosuhteet ovat tosiaan nopeammat. Nadalille voitto voisi tuoda juuri sitä boostia, mitä mies eniten nyt kaipaisi ja Federer saisi varmasti lisäuskoa Ranskaa ajatellen, joka isossa kuvassa on varmasti se Grand Slam, johon mies itse tai kukaan meistä vähiten uskoo.

Wawrinkan kausi tuntuu sen sijaan olevan vähintäänkin yhtä solmussa ja sotkuinen kuin hänen avioeronsa. Valitettavaa, että ero on ilmeinen ja kaikkea muuta kuin siisti. Ei mennä siihen kuitenkaan tämän enempää, vaan toivotaan, että Stan saa pelinsä ja asiansa kuntoon pian. Ikävähän tässä miehen parasta peliä vähän jo on.

Kaavion alapuolelta löytyy kuitenkin kisan suurin suosikki. Viime kauden turnauksessa lähes voittoon saakka yltänyt, mutta loukkaantumisen takia kakkoseksi jäänyt Kei Nishikori on mielestäni suurin suosikki tämän vuoden voittajaksi. Mitä enemmän sitä pohtii, sen selvemmältä se tuntuu. Nopeat massaolosuhteet sopivat täydellisesti Nishikorin tulitukselle ja hyvälle liikkeelle. Mies voitti jo Barcelonassa viikko sitten ja tulee tuoreena väliviikon jälkeen Madridiin. Peli on Djokovicin pelin tavoin valmista jo nyt ja on periaatteessa vain ajan kysymys milloin hän ensimmäisen Masters-tason turnausvoiton ottaa.

Sanoisinkin, että aika on tullut.

Näillä mennään:

Puolivälierät:
Federer vs. Berdych
Nadal vs. Dimitrov
Nishikori vs. Ferrer
Raonic vs. Monfils

Välierät:
Berdych vs. Nadal
Nishikori vs. Raonic

Finaali:
Nadal vs. Nishikori

Voittaja:
Nishikori.

Hyvää vappua!

Duunia on painettu kentällä ja siviilissä, joten hauskaa ja nautinnollista työn juhlaa kaikille!

Vanhat "munkit"

Ennakko: Jarkko Nieminen vs. Roger Federer, Istanbul 2015

Pikaennakko Jarkon ja Rogerin otteluun!

Selvää on, että keskinäisellä rekordilla, 14-0 Federerille, on tiettyä vaikutusta illan asetelmaan, mutta myös ennakkooni. Tokikaan ei ole ennenkuulumatonta, että moiset putket katkeavat, kuten esimerkiksi Rafael Nadalin kohdalla on nähty. Moni on ottanut espanjalaisesta viime vuosina sen ensimmäisen voittonsa. Federerin ja Jarkon kohdalla moiseen ei kuitenkaan riitä valitettavasti vieläkään usko.

Perustan katsantokantani kolmeen teesiin.

1. Federer on parempi
Ei ole sattumaa, että Federer on voittanut urallaan niin paljon. Parempana ja monipuolisempana pelaajana hänellä on paljon pelivaraa ja tapoja voittaa. Massalla tämä korostuu, sillä siellä parempi pallonlyöjä on aina vahvoilla. Jarkon joskus kontraavakin lyönti jää Federerin kannalta ihanteelliseksi namupalaksi usein kentän puoleen väliin, josta sveitsiläinen tappaa tai myllyttää Jarkon henkihieveriin. Puolustamalla Jarkko ei voi pärjätä, varsinkin kun miehen puolustus ei ole tarpeeksi painokasta vaan nostelua.

2. Jarkko ei osaa hyödyntää tarpeeksi vasenkätisyyttään
Vaikka Jarkkokin on väsenkätinen kuten muuan Nadal, ei Jarkolla ole samoja aseita käytössään. Kämmen ei ole yhtä tulivoimainen eikä yhtä kierteinen, jolla Nadal pystyy tekemään tuhoaan murskaamalla Federerin rystyn ennemmin tai myöhemmin. Jarkon pelitaito pelinviemiseksi Federerin rystylle ei ole lähelläkään Nadalin tasoa. On selvää, että Jarkko saa pelata yli rajojensa, jotta hän pääsee edes hetkittäin niin sanotusti kuskin paikalle. Illalla Federer on se, joka lyö kämmentä ja Jarkko se, joka joutuu lyömään rystyä.

3. Jarkko taantunut enemmän kuin Federer
Vaikka molempien parasta ennen -päivämäärä on jo melko kaukana, on Federer lopulta pitänyt pelitasoaan hurjalla tasolla. Ei ehkä tuloksellisesti, mutta pelillisesti. Jarkko puolestaan ei ole samaan pystynyt. Vaarana onkin, että Jarkko kokee hurjimman tappionsa, vaikkei Federer varmasti vielä täysin tapissa massapelinsä kanssa ole.

Mutta, jälleen kerran, olisi ihanaa olla pahasti väärässä! Go Jarkko, go!

Oikea pallo

Moni sanoo tennistä vaikeaksi lajiksi. Sikäli väite on totta, että lajissa ei koskaan tule täydelliseksi, mutta tenniksen opettelu vasta-alkajana on kuitenkin helpompaa kuin luulitkaan.

Kentillä näkee monesti vuosia pelanneita, mutta edelleen valitettavasti vasta-alkajilta näyttäviä pelureita, jotka avaavat uuden pallopurkin ihanan sihauksen kera, tunkevat pallot taskuihinsa, säntäävät takakentälle ja hakevat noin 6-8 lyönnin jälkeen pallot verkosta. Sama toistuu seuraavan noin 10-20 minuutin ajan kunnes vihdoin saadaan yksi 6-8 lyönnin "palloralli", jonka jälkeen lähes 30 euron hintaista tuntia voi pitää jo menestyksenä. Kuulostaako tutulta?

Tenniksen opettelu ja pelaaminen käy kuitenkin huomattavasti helpommaksi, kun vasta-alkajat juniorista senioriin ottavat käyttöön pelitasoonsa sopivat pallot. 

Mieltäni lämmitti muutama viikko sitten eräs, arviolta kolmekymppinen, pariskunta, joka tuli junnutuntimme jälkeen viereiselle kentälle pelaamaan. Palloinaan heillä oli minitennispelaajillemme tutut punakeltaiset aloittelijapallot, joilla he aloittivat pallottelemaan syöttöruudussa! Tekniikat hakivat molemmilla vielä parastaan, mutta palloralli eli alusta saakka ja toistoja tuli jo ensimmäisen vartin aikana vähintäänkin se määrä, mitä edellä mainituilla sankareilla tulee koko tunnissa.

Käytän edistyksellisempien aikuisoppilaidenkin kanssa joskus, varsinkin alkulämmittelyissä, ns. oranssia palloa, joka on 50% normipalloa hitaampi pallo. Monet ovat kiitelleet ratkaisua, sillä toistoja ja hikeä kertyy hurja määrä, kun pallo pysyykin elossa ja kontrollissa heti tunnin alusta lähtien.

Junioreilla myös punainen pallo, joka on kooltaan normipalloa isompi ja huomattavasti hitaampi, on loistava tapa saada pelit nopeasti käyntiin.

Pallolla on väliä. Kuva: Tretorn.

Rohkeasti siis kokeilemaan, jos normipallot eivät pysy kontrollissa! Eiväthän mäkihyyppääjätkään heti lentomäkeen ole kiipeämässä.

Massakausi 2015: Scouting Nadal, osa I (Monte Carlo Masters)

Ennen massakautta oli paljon spekulaatiota siitä, voittaako Rafael Nadal enää koskaan mitään suurta. Kärkkäimmät olivat valmiita jopa kuoppaamaan miehen ja hänen vanhanaikaisen (?) pelinsä.

Itse en tällä perusteella miestä vielä unohtaisi, mutta ongelmat henkisellä puolella antavat totta kai aihetta moiseen pohdintaan. Jossain vaiheessa uraa voittaminen alkaa paljon voittaneellekin pelaajalle merkitsemään sen verran, että henkistä painolastia voi kertyä, varsinkin jos joku on samaan aikaan isona kantona kaskessa ja voittotahti hiipumassa.

Osin tästä syystä ja osin miehen omien sanojensa ("itseluottamusvaje") takia otin Nadalin otteet tällä massakaudella erityistarkkailuun.

Haluan nähdä, miten ja missä vaiheessa miehen peli löytää tämänvuotisen maksiminsa. Viime vuosina, kun massavoittaminen ei olekaan heti ihan saletissa, Nadalin vire ja sen rakennus itseluottamuksineen on noudatellut samaa kaavaa: askel askeleelta kohti Roland Garrosia, jossa peli sitten lopullisessa kuosissaan.

Seurataan siis matsi matsilta Nadalin matkaa ja pelin evoluutiota kohti Garrosia. Aloitus siis Monte Carlosta, jossa tie katkesi semifinaalitappioon Novak Djokovicille.

Nadal vs. Pouille (toinen kierros)

Rafa pelasi ensimmäisessä ottelussaan erittäin paljon moonballia, mutta rohkeammatkin lyöntisuunnat olivat löytymässä ja kokeilun alla. Suurimman itseluottamusmittarin eli kämmenen painonsiirto eteenpäin "lyönnin läpi" oli hurjan vajaa. Energia hukkui liiaksi ylös. Osin tämä on tuttua, mutta nyt tekemisessä oli selvästi käsijarru päällä. Syötönpalautukset lähtivät totutusti todella kaukaa takaa.

Lähtökohtaisesti Nadal toki rakentaa usein gameplaninsä aina vastustajansa mukaan ja mukautuu sekä soveltaa. Kun voittokaava selviää, hän pitäytyy usein härkäpäisesti plänissään kiinni ja tekee lähes jääräpäisesti vain sitä mistä pisteet todellakin ennemmin tai myöhemmin tulevat. Lucas Pouillea vastaan pisteet tulivat tämän rystypuolelta ja usein juuri moonballilla, jonka päälle terävä isku tai lisää jauhamista hyvällä marginaalilla, niin verkon ylityskorkeuden kuin sijoitustenkin suhteen. Pouillea vastaan riitti tämä.

Nadal vs. Isner (kolmas kierros)
Kostean ja kylmän kelin sekä pitkän pommittajavastustajan tiukka testi. Yhdysvaikutuksena siis pallojen normaalia matalampi ja lyhyempi pomppu Isnerin lämäilykorkeudelle takarajan päälle. Tämä toi jonkin verran tuskaa ja kiirettä Nadalin lyömiseen, sillä aikaa lyöntien latailuun ei juuri jäänyt. Siihen ei auttanut edes syötönpalautusten lähdöt takapressusta.

Ottelu oli Isnerin hyvän syöttämisen ja ultra-aggressiivisen make-or-break-tyyppisen pelitavan takia varsin rytmitön, josta oli vaikea saada Nadalin osalta käsitystä. Siksi rytmittömyys ja moinen tulitus onkin yksi niistä potentiaalisista tekijöistä, joilla Nadal on massalla mahdollista kaataa.

Nadal pelasi selvästi peruspeliään vieläkin hakien, kuten niin usein tässä vaiheessa massakautta. Alakierrettä tulee vielä verrattain vähän ja stoppareita tuskin ollenkaan. Yläkierremyllyä haetaan jälleen kerran jääräpäisesti jopa rysyltä puolustettaessa. Välillä olisikin ollut selviä slicen paikkoja, mutta ei.

Kolmannessa erässä Nadalin peli vapautui selvästi murron saatuaan ja niitä niin kovin tuttuja massamyllyelementtejä alkoi vilauksittain taas näkyä. Saattoi olla kauden käänteentekevä hetki. Napsu tai parikin itseluottamusruuvia isommalle.

Nadal vs. Ferrer (puolivälierä)
Lyönneissä oli jo ihan eri lailla pituutta ja voimaa. Moonballia tuli vain hätätilanteissa tai vastustajan riepottelussa kulmasta toiseen kuten kuuluukin. Aktiivista peliä, kulmia, kämmenmyllyä, slicea, ja nyt myös stoppareita. Alkaa kuulostaa tutulta. Pientä varovaisuutta ja epävarmuutta lopullisten kuoliniskujen antamisessa ja juuri siksi nähtiin kolme erää. Palautukset edelleen takapressusta, mutta muuten pyrkimys aktiiviseen peliin lisääntynyt selvästi verrattuna ensimmäiseen otteluun. 

Nadal vs. Djokovic (semifinaali)
Djokovic oli ottelun alussa aavistuksen hermostuneen oloinen, eikä missään nimessä viime aikojen dominoiva itsensä. Ensimmäisessä erässä Nadalilla oli mm. paikat tuplamurtoon ja jopa kahdesti, mutta virheherkkä esitys ei tuonut tarvittavia "tärkeitä" pisteitä. Pelillisesti Djokovic vaikuttaisi olevan täysin maksimissaan, sillä koneen käynnistyttyä Nadal löysi itsensä usein köysistä, eikä ollut paljon mitä Djokovic olisi voinut tehdä enää paremmin. Nadalin lyönti sen sijaan oli usein epävarma ja ylikierteinen lyhyt kevätpörriäinen, jolla ei tuhoja Djokovicia vastaan tehdä. Liikkuminen lyöntiin ei ollut ihan yhtä irtonaista kuin esim. hyvässä ottelussa Ferreriä vastaan, jolloin lyönnin paino jäi vajaaksi. Paljon positiivista, mutta paras vire hakee vielä ja näkyy erityisesti tärkeimmillä hetkillä.

Summatakseni sanoisin, että viikon ajalle melko iso askel eteenpäin, mutta paljon pitää tapahtua, että Nadal Djokovicin tällä massakaudella voittaisi.

Seurataan tilannetta.

Ennakko: Monte Carlo 2015

Ensimmäiset askelmerkit kohti massakauden huipentumaa, Roland Garrosia, otetaan tällä viikolla Monte Carlossa. Ennakko siis kehiin!

Asetelmat tähän ensimmäiseen massa-Mastersiin eivät juurikaan voisi olla kiehtovammat. Kun potentiaalisia unelmakohtaamisia on tyrkyllä useita, on suorastaan kiihottavaa (pieni värikynä sallittaneen nyt) nähdä millaiseksi tämä viikko lopulta muodostuu.

Ilmassa on niin paljon mielenkiintoisia kysymyksiä. Miten kivenkovan alkukauden pelannut Novak Djokovic ottaa massan haltuunsa? Jatkaako mies käsittämätöntä lanaustaan ja voittojen sarjaansa? Entä mitä tekee Rafael Nadal? Löytyykö itseluottamus ja sen myötä massapeli jo Montessa? Entä Roger Federer? Massakausi lienee hänelle se vaikein vaihe kaudesta, mutta melko varmaa on, että hyvin pitää konkarienkin pelata sveitsiläisen voittaakseen.

Sanotaan, että voittaminen ruokkii voittamista ja niin se taitaa todella olla. Djokovicin otteet eivät aina häikäise, mutta silti mies tuntuu voittavan nyt koko ajan ja kaikkialla. Hänet voittaakseen täytyy tällä hetkellä olla jotain todella spesiaalia tarjolla. 

Serbi onkin suosikki numero yksi. 

Toki jatkuva voittaminen tuo jossain mielessä myös tietynlaista painetta, henkistä väsymystä. Olen aina ollut sitä mieltä, että Djokovickin on luonteeltaan enemmänkin jahtaaja kuin jahdattu, joten motivaation löytäminen voi piikkipaikalla olla jossain vaiheessa vaikeaakin. Ilman kunnon motiivia serbi saattaa nostaa aavistuksen jalkaa kaasulta. Tiedostaen tai tiedostamattaan. Nyt kotinurkilla pelatessaan tätä tuskin tapahtuu, mutta jossain vaiheessa ennen horisontissa siintävää Garrosia voi tulla jonkin sortin väliviikko.

Rafael Nadal, kaikesta tämän hetkisestä itseluottamuspulasta ja pätkivästä pelistään huolimatta, lienee se, joka parhaiten pystyisi massalla Djokovicin rattaisiin kapuloita laittamaan. Tapahtuuko se jo tällä viikolla, jää nähtäväksi. Ennemmin tai myöhemmin peli on todennäköisesti jälleen valmista Ranskaa varten.

Tällä viikolla kaavio on kuitenkin melko haastava jo ennen mahdollista Djokovic -ottelua. Kvartseissa väijyy David Ferrer, joka varsinkin massalla on uhka kenelle tahansa. Myös Nadalille ja varsinkin nyt. Hän voi olla sitä jopa Djokovicille näissä karkeloissa, jos vain virtaa riittää. Palloa tulee kenttään kova määrä ja jos Nadalin (tai Djokovicin) peli pätkii, Ferrer käyttää tilaisuutensa varmasti. Viime vuoden turnauksen Nadal -voiton jälkeen hän ei myöskään pelkää Nadalia, jonka tappiot ovat tuoneet kaikille muillekin uskoa. 

Nadalin kohtalon otteluita ovatkin juuri Ferrer- ja tietysti mahdollinen Djokovic -kohtaaminen. Ferrer -voitolla uskoa omaan tekemiseen tulisi aivan eri tavalla kuin perusjätkiä lanaamalla, puhumattakaan Djokovic -voitosta. Mutta. Nadal on vielä prosessissa ja vasta rakentumassa mahdolliseksi massamonsteriksi. Monte voi olla vielä liian aikainen etappi, sillä takamatka on hurja vaikka massalla nyt pelataankin.

Kuten sanottua, Federerin kohdalla en usko enää massaihmeisiin. Vaikka mies taidoillaan kenties onkin kautta aikojen toiseksi paras massapelaaja, niin raaimmillaan ikä näkyy nyt juuri näissä hitaan kentän otteissa. Silmitön verkolle ryntäilykään ei auta, sillä aikaa ohituksiin on enemmän, eikä hyökkäyspelikään ole tehokkuudeltaan samaa luokkaa kuin viime viikkojen turnauksissa. 

Mielenkiintoa kuitenkin riittää myös sveitsiläiseen, sillä tämä tietynlainen odotusten minimaalisuus voi poikia hienojakin asioita Federerin kohdalla, eikä Miamin väliin jättäminen varmasti huonoa kropalle tehnyt. Herkkupalaksi tarjolla olisi mm. Stan Wawrinkan ja siis viime vuoden finalistien kohtaaminen ja mitä ilmeisin revanssin mahdollisuus. 

Wawrinka jatkoi USA:n kiertueella viime vuosien tapaan vaisuja otteitaan, mutta ympäristönvaihdos massalle voi tarjota juuri sitä, mitä Stan juuri nyt eniten kaipaa. Viime vuoden mestarina hyvät ovat ainakin muistot. Toivotaan, että myös peli alkaa löytyä.

Näillä mennään:

Puolivälierät:

Djokovic vs Tsonga

Nadal vs Ferrer

Berdych vs Robredo

Federer vs Wawrinka

Välierät:

Djokovic vs Ferrer

Wawrinka vs Berdych

Finaali:

Djokovic vs Wawrinka

Voittaja:

Djokovic.