Muotipoliisi: Australian Open 2016

Australian Open antoi luonnollisesti paljon viitteitä tulevan kauden pelillisistä voimasuhteista, mutta myös tennismuodista. Alkuasetelmat muodin osalta ovat seuraavat.

Hitit:

Tomas Berdych. Ikuinen muodin uhri on saanut vihdoin päälleen kunnon releet. Uuteen Adidas-pakettiin kuului näköjään myös tyylitaju. Hyvä niin.

Rafael Nadal. Pikavisiitin Australiaan tehneen Nadalin asukokonaisuus oli viime vuoden asustekimpoilujen (mm. se Garrosin kokosininen smurffiasu) jälkeen varsin solidi esitys. Harmi, että peliesitys (yksikössä) ei ollut asun tasolla.

Missit:

Jatketaan Nadalista ja hänen hiuksista. Olemme saavuttaneet kirjaimellisesti lakipisteen. Kaljuuntuminen on tosiasia ja ainutta jäljelle jäävää vaihtoehtoa voi tiedustella Andre Agassilta. Tukka pois, Agassi mentoriksi ja peli kuntoon.

Hihattomat paidat. Auts. Vaikka peli on fyysistä ja keli kuuma, eivät marathon-tyyppiset juoksupaidat sekä NBA-tyyppiset koripallopaidat kuulu tenniskentille. Suurimmat uhrit ovat Grigor Dimitrov ja Nick Kyrgios, joista viimeisellä vieläpä slim fit-aluspaita, joka näytti lähinnä rintaliiveiltä löysän korispaidan alla. Ei näin.

Stan Wawrinkan kokonaisuus. Kirkkaan oranssia ja neonkeltaista??? Haluan vaikkapa ne ruudulliset Roland Garros-shortsit takaisin, mutta en tätä.

Serena Williams ja kokokeltaiset hepeneet. Se on joko kokovalkoinen tai -musta tai värien sopiva sekoitus, mutta ei herranjestas sentään kirkkaan keltainen kokonaisuus!

No jaa:

Roger Federer: Tennismuodin kestomenestyjän valkoinen pelipaita, jossa vihreä raidoitus on retrohenkisyydessään todella ok, mutta siniset raidat samaan paitaan vihreiden sekaan iskee tv-kuvissa silmään varsin ikävästi. Laskussa muodinkin osalta?

Novak Djokovic. Periaatteessa asiallinen tämäkin, mutta samaa tylsää ja turvallista linjaa vuodesta toiseen. Jotain twistiä tarvittaisiin. Voisi tarttua magiikkana peliinkin.

Jälkipelit: Novak Djokovic vs. Andy Murray, Australian Open 2016

Niinpä niin. Finaali ja tulos ei yllättänyt ketään. Novak Djokovic seilaa ylhäisessä yksinäisyydessään edelleen. Muut ovat vähintäänkin valtameren päässä serbistä.

Pahoitteluni, sillä en aio mennä tässä sen enenpää finaalin yksityiskohtiin, vaan pohdin asiaa isommassa kuvassa.

Juuri nyt siis vaikuttaa edelleen ja vahvasti siltä, että Djokovicin mahdollinen, systemaattisesti hänet voittava pelaaja ei näy vieläkään horisontissa. Vanhasta kaartista Roger Federer, Rafael Nadal ja Andy Murray ei siihen enää ole. Ei ainakaan ilman serbin ongelmia esimerkiksi motivaation, terveyden tai jonkun muun pelikentän ulkopuolisen aiheen parissa, joita ei kylläkään ole toivottavasti näköpiirissä. 

Pahasti saakin tämä kolmikko juuri nyt turpaansa, eikä ole nähtävissä, etteikö sama jatkuisi myös jatkossa. 

Federer ja Nadal ikääntyvät ja vähintäänkin hidastuvat silmissä ja heidän varalleen Djokovicillä on apteekin kokoinen lääkevarasto oman pelikirjastonsa muodossa. Andy Murrayn peli ei puolestaan ikinä ole oikein Djokovicille riittänyt ja hän jääkin ikuiseksi matruusiksi tässä laivassa.

Kun tähän lisätään Stan Wawrinka ailahtelevuuksineen sekä Juan Martin del Potro sairauskertomuksineen, en yksinkertaisesti näe ketään todellista uhkaajaa. En ainakaan tänä vuonna. Korkeintaan muutama väsyneen miehen tilastotappio, sanoisin. 

Uusista nimistä tai sukupolvista en todelliseksi uhkaajaksi kelpuuta vielä ketään, koska näyttöjä ei juuri ole. Milos Raonic alkaa olla siinä hilkulla, mutta fysiikka ei vielä vakuuta, kun pelataan tosipelejä.

Siinä vaiheessa, kun esimerkiksi Nadal napsi pari (toistaiseksi ja todennäköisesti) viimeisintä mestaruuttaan, oli hänen pelissään nähtävissä jo ongelmia mm. rystyn ja lyöntien painottomuuden kanssa. Vastaavanlaisia tekijöitä ei vielä kuitenkaan Djokovicin kohdalla näy.

Jotain merkkejä Australiassa tarjoili kuitenkin Andreas Seppi, jonka flätti peli sai Djokoviciä taaemmas kuin pitkään aikaan. Ongelmana on vain se, ettei tähän peliin kykene juuri kukaan pitkiä aikoja. Voimaa näyttäisi tottelevan kuitenkin Djokovickin. 

Mutta. Kun Djokovicin taso hipoo huippuaan, saa hän tylsytettyä hurjimmankin hyökkäyksen vielä kovemmalla vastahyökkäämisellä tai omalla aggressiivisuudellaan. Ja off-päivänään mies voittaa vaikka roikkumalla ja olemalla henkisesti kovin kaikista ja/tai vaan Novak Djokovic.

Kovin on siis vaikea yhtälö. Djokovic lieneekin täydellisin näkemäni tennispelaaja.

Ennakko: Novak Djokovic vs. Andy Murray, Australian Open 2016 finaali

Australian Open huipentuu odotettuun finaaliin Novak Djokovicin ja Andy Murrayn välillä. Jotenkin ennalta-arvattavuus tämän päivän tenniksessä on aavistuksen jopa latistavaa, mutta minkäpä tälle voi. Djokovicin etumatka muihin on hurja ja Andy Murray soittelee tällä erää kakkosviulua, joten siinä mielessä finaali on toki todellinen huipennus turnaukselle.

Parin yhteenotot ovat menneet pääosin jotenkin niin, että ottelut ovat usein olleet näennäisesti tasaisia, mutta lopulta Djokovic voittaa, pelattiin sitten kaksi tai viisi tuntia. Murraylta tuntuu loppuvan usein bensa, jonka jälkeen myös usko, jolloin viimeinen erä on usein ollut yhtä päätyä. En usko, että tuleva finaali on poikkeus tästä. Saattaa olla, että menemme samaan tapaan kuin ennenkin, mutta toisaalta Djokovicin vire Federeriä vastaan oli niin kova, että selkeä teurastuskin voi olla mahdollinen, ehkä jopa todennäköisempi kuin aidosti tasainen vääntö.

Asetelma parin välillä on melko perinteinen tennisdilemma. Kaksi hyvin samantyyppistä pelaaja, joista toinen (Djokovic) on kuitenkin kaikessa vähän parempi. Altavastaajan (Murray) on voittaakseen joko ylitettävä itsensä omalla pelillään tai pelattava jotain muuta kuin sitä ominta peliään. Molemmilla tavoilla överiksi vetämisen vaara on alati ilmassa leijuva skenario, mikä kostautuu usein kovina virhemäärinä ja roiskimisena.

On vaikea nähdä, että Andy pystyisi voittamaan omalla pelillään Djokoviciä varsinkaan paras viidestä-ottelussa. Djokovicilla on vastaus oikeastaan kaikkeen. Andy voi roikkua, juosta ja pyristellä hyvin, mutta se ei tule riittämään. Täytyy siis tehdä jotain ihan muuta. 

Viime syksynä Kanadan Mastersissa Murray onnistui voittamaan Djokovicin erittäin hyökkäävällä pelillä, mikä riitti juuri ja juuri yli maaliviivan. Samaan olisi kyettävä myös nyt. Haaste on pitkässä Grand Slam-ottelussa vähintäänkin erän verran pidempi, mutta oikotietä ei ole. 

Kaikki aika pois serbiltä ja pitkää painavaa lyöntiä takakenttään, jolla Djokovicin saisi työnnettyä pari metriä taaemmas. Aikainen kulmien avaaminen aiheuttaa itselle usein hankaluuksia järjettömän kiireen muodossa, joten niiden käyttäminen on suotavaa vasta, kun paikka tulee. Samoin verkolle ryntäilyn kanssa on oltava tarkkana ja valmisteltava ne erityisen huolellisesti. Tästä voi tiedustella tarkemmin vaikkapa Roger Federeriltä, joka sai melko pahasti nenilleen välierässä, kun lähestymislyönti oli vähänkin huolimaton. 

Kärsivällisyyttä ja vastaiskukykyä on löydyttävä myös, sillä elämänsä vireessä pelaava serbi ei taivu tällä hetkellä tuumaakaan kovankaan painostuksen alla, kuten välierässä jälleen nähtiin. Jossain mielessä Murrayn tulisi tehdä Djokovicille djokovicit ja oltava valmis pommittamaan takarajaa niin pitkään, että Djokovic "turhautuisi" ja lähtisi yrittämään jotain aktiivisempaa. Haaste on kuitenkin tässäkin, sillä näistä kahdesta Djokovic on kuitenkin se kärsivällisempi. Hän on valmis lyömään palloa vaikka kaksi päivää, kun taas Murrayn pinna palaa tässä mielessä usein jo pallon aikana, puhumattakaan sen jälkeen. 

Mentaalipuolella Murray jääkin Djokovicille selvästi ja kun kumpikin tietää syvällä sisimmässään nokkimisjärjestyksen tässä parissa, niin liian isolta tämä haaste Murraylle edelleen vaikuttaa. Djokovic vie erin 3-0.

Eurosport näyttää ottelun klo 10.30 alkaen.

Ennakko: Andy Murray vs. Milos Raonic, Australian Open 2016 semifinaali

Toivotaanpa heti alkuun, että tästä ottelusta tulisi sittenkin se mielenkiintoisempi välierä. Novak Djokovicin ja Roger Federerin ottelu oli liikaa yhtä päätyä omaan makuuni.

Toki Andy Murrayn ja Milos Raonicin kohdallakin asetelma on ennakkoon erittäin mielenkiintoinen. Raonicin nousua ehdottomaan eliittiin ja tämänkaltaista läpimurtoa on saatu odottaa pitkään, vaikka parin vuoden takaa yksi Grand Slam-semifinaali jo löytyykin. Alkuvuoden perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että mies sekä peli on kypsynyt edelleen ja entistä kovempi taso on tosiasia. Jos ja toivottavasti kun mies pysyy terveenä, ollaan lähellä sitä hetkeä, kun kanadalainen ottaa ensimmäisen Grand Slaminsä.

Australiassa moinen tuskin vielä tapahtuu. Ensin pitäisi kammeta kumoon Murray ja palkintona siitä odottelee muuan Djokovic jo finaalissa. Kaksi tourin kovinta fysiikkaa perättäisissä otteluissa on vielä liikaa Raonicille. Lento saattaa loppua jo Murrayn kohdalla.

Jossain määrin tässä on kyse hyvin samankaltaisesta ottelusta kuin Djokovic vs. Federer. Toinen pyrkii tulemaan päälle kuin lumivyöry ja toinen on valmis juoksemaan sekä iskemään tiukasti vastaan.

Australian nopeahkot olosuhteet muuttuvat iltaottelun viileydessä jonkin verran hitaammiksi, joka suosii parempaa puolustajaa eli Murrayta. Pallo tulee peliin lähes loputtomasti ja Raonicin on tehtävä töitä vastaavasti. En ole vielä aivan vakuuttunut Raonicin fysiikan riittävyydestä, vaikkakin miehen liike on terävöitynyt upeasti vuosien takaiseen verrattuna. Verkolle päästyään miehen ulottuvuus ja terävyys muodostaa käytännössä seinän, jolla on myös varsin hyvä ja kuollettava tatsi. Fyysinen haaste on nyt kuitenkin lähes maksimaalinen, joten ei tämä kovin hyvältä Raonicin vinkkelistä näytä.

Miehen täytyykin hakea pommituksellaan aktiivisesti nopeita ja vaihtelevia ratkaisuja sekä vältettävä pidempiin palloralleihin joutumista, varsinkin aavistuksen aseettomalla rystypuolellaan. Kaikki työkalut hänellä tähän ison pelin toteutukseen hyvän syötön ja tulisen kämmenen myötä on olemassa, joten ei voittokaan aivan poissuljettu ole, vaikka se vaikeaa onkin.

Murray pitää laittaa arpomaan suuntia ja kimpoilemaan lähes holtittomasti ympäri kenttää. Peli pysyy hurjan syöttöpommituksen myötä luonnostaan rytmittömänä, eikä Murrayta saa päästää juurikaan jauhamaan peliään. Ison syötön perään kämmentappoja joka puolelle, pam ja pam. Mahdolliset marjat korjataan sitten verkolta, plop.

Ei varmasti ole montaakaan pelaajaa, joka nauttisi Rainicin kohtaamisesta, koska hirmuinen syöttövire pitää pelin tosiaan rytmittömänä ja epämiellyttävän yksipuolisena. Niin sanottua hyvää match-upia miehestä ei saane kukaan.

Jostain syystä Andy Murray on viime kierroksilla halunnut voittaa jokaisen pisteen ja marmattanut itselleen sekä tiimilleen käytännössä jatkuvasti. Juuri tämä rytmittömyys ja krooninen voimattomuus Raonicin syöttövuoroissa saattaa hyvinkin tuskastuttaa Murrayta, jonka täytyisi sinnikkäästi kytätä murtomahdollisuuksia ja kyetä luomaan painetta Raonicin syöttövuoroilla.

Jos mies ei tähän pysty, kasvaa paine omien syöttöjen pitämiseksi rajusti. Hyvällä asenteella ja huimalla kokemuksellaan Murray nämä tilanteet todennäköisesti selvittää, mutta jos asenne jättää vähänkin toivomisen varaa tai paineet kasvavat silmin nähden, on Raonic nälkäisenä erittäin vaarallinen. Hän ei kainostele tulittaa Murrayn kakkosista, joten ykkössyötön prosentin pitää pysyä varsin korkealla.

Eurosport näyttää ottelun klo 10.30 alkaen.

Ennakko: Novak Djokovic vs. Roger Federer, Australian Open 2016 semifinaali

Eniten odottamamme ottelu on käsillä! Novak Djokovic vastaan Roger Federer, episodi 45 ja paikkana aina herkullinen Grand Slam-semifinaali! En haluaisi puhua moraalisesta finaalista, mutta kyllähän tässä sen suuntaista kaikua vahvasti on. Ottelun voittaja on suurin suosikki turnauksen mestariksi.

Etukäteisasetelma on suorastaan kihelmöivän kutkuttava. Tulikuuma Federer vastaan hieman alavireisesti turnauksessa esiintynyt Djokovic. 

En enää itsekään tiedä, monettako kertaa puhun Federerin kenties viimeisestä mahdollisuudesta voittaa Grand Slam-turnaus, mutta tällä kertaa näen miehen mahdollisuudet parempana kuin kertaakaan viime vuosien aikana, johtuen juurikin Djokovicin alavireestä.

Serbin alakulosta Federer saa kiittää viime vuoden Australian Open-kukistajaansa Andreas Seppiä, joka letkeällä, suorahkolla ja tasaisella paukutuksellaan sai Djokovicin pelin ja pään ainakin hetkellisesti sekaisin. Djokovic oli hetken aikaa lähes kirjaimellisesti pressuissa. Tuo ottelu tulee olemaan ehkä yksi vuoden tärkeimmistä, sillä siinä nähtiin konkreettisesti mielestäni se, kuinka ylivoimaisen ja lajin tätä valtakautta dominoivan Djokovicin peliin voidaan vastata ja kuinka sitä horjutetaan. Siinä mielessä elämmekin herkullisia aikoja, vaikka selvää on, että paljon Nole ehtii vielä voittamaankin. Ensimmäiset merkit on nyt kuitenkin nähty. Aivan kuten kävi Federerin ja Nadalin kohdalla, tulee niin käymään myös Djokovicin kohdalla.

Mikään ei syö tenniskentällä juurikaan enempää kuin tunne, jolloin huomaa, ettei oma peruspeli toimi ja/tai vastustaja on siinä pelissä parempi. Juuri näin kävi ajoittain isosti Sepin ja Gilles Simonin kanssa, jotka tekivät jossain määrin Djokovicille djokovicejä.

Mutta onko Federerillä mahdollisuuksia vastata Djokovicin peliin tällä tavoin? Ei ole. Hänen lyöntiensä parantunut varmuuskaan ja loistovire ei riitä takakenttäpeliin Djokovicin kanssa vaan hänen on, kuten aina, iskettävä omilla, huikeilla, vahvuuksillaan. Hyökättävä kaikkialta ja koko ajan. Vaikka siinä pelissä on Federerin kannalta juuri Djokovicin kanssa myös omat riskinsä, on se Federerille ainut oikea tie tulevassa semifinaalissa. 

Mies pitää omasta peli-identiteetistä jääräpäisesti kiinni, niin kuin tietysti pitääkin. Hyvällä vireellä, joka nyt on päällä, voitto on luonnollisesti mahdollinen, mutta samalla tappionkin todennäköisyys on todennäköisempi kuin Sepin ja Simonin keinoin. Ja nyt on huomioitava, että hekin silti hävisivät.

Kaiken FedExpress-hehkutuksen keskellä täytyy muistaa, että Federerin nykypeli on ollut tappiollista tennistä Djokovicia vastaan viime vuosina ja vieläpä kiihtyvällä tahdilla, varsinkin näissä Grand Slam-ympyröissä. Djokovicin vastaiskut terävine syötönpalautuksineen ja ohituksineen vievät terävintä kärkeä Rogerin pelistä usein pois, mikä saa sveitsiläisen hieman varovaisemmaksi hyökkäämisessään. Hyvä niin, mutta samalla tullaan herkästi alueelle, jolla Federer ei enää pärjää Djokovicille ja Djokovic pääsee isossa kuvassa pelaamaan jopa omilla vahvuuksillaan.

Ottelun ja Federerin voiton kannalta olisikin erittäin tärkeää, että mies voittaisi ensimmäisen tai vähintäänkin toisen erän kahdesta ensimmäisestä. Se antaisi hurjasti uskoa omaan tekemiseen ja murentaisi varmasti Djokovicin horjuvaa itseluottamusta entisestään. 

Djokovic lähestynee ottelua kuten Nishikori-ottelua. Ensimmäiset 1-2 erää mies pyrkii pelaamaan puolustus- ja vastaiskupainotteisesti siten, että Federer ei tule saamaan pistettäkään ilmaiseksi. Kaasua painetaan kunnolla vasta sitten kun tuntuma on optimaalinen ja kaulaakin on riittävästi. Erittäin mielenkiintoista nähdä, miten miehet tehtävissään onnistuvat!

Ottelun alkaessa on molemmilla ollut noin kaksi vuorokautta lepoa edellisestä ottelusta, mikä takaa sen, että varsinkin Federer tulee semifinaaliin niin tuoreena kuin tässä vaiheessa voi ylipäätään tulla. Kuormaa ei ole älyttömyyksiä kertynyt, joten siinä mielessä lepotauko pelaakin tällä kertaa enemmän Djokovicin laariin, joka pelasi kierroksilla kolme ja neljä yhdeksän erää.

Tulosveikkaus siis kehiin. Kallistun siihen, että Djokovic palaa back to basics ja saa Federerin hyökkäyspeliä ratkaisevasti sekaisin. Ei rumaa, mutta ei kaunistakaan. Djokovic vie erin 3-1.

Ennakko: Puolivälierät (part II), Australian Open 2016

Andy Murray vs. David Ferrer

Ennakolta toisten välieräparien todennäköisin ottelu pelataan ensi yönä. Vaikka nämä kaksi fysiikkaihmettä eivät tarjonne mitään tennismagiikan suurta juhlaa, riittää fysiikan osalta katsottavaa.

Olen aina ihaillut suuresti David Ferrerin työmoraalia. Espanjalainen ei anna koskaan tuumaakaan periksi, vaan hänet täytyy lyödä ulos joka kerta. Tulivoimaa ei ole samoja määriä kuin muulla kärkiporukalla, mutta tätä vajetta mies on paikannut viime vuosina muun muassa varsin aggressiivisella kenttäpositiolla. Hän on yksi ahnaimpia takarajan tallaajia. Pelin ohjaaminen ottamalla pallot aikaisin ja usein noususta pitää vastustajaa usein kiireessä ja Ferreriä kuskin paikalla. Syötön voimapuutosta hän kompensoi puolestaan hyvällä sijoittelulla, jolla pedataan paikkaa kämmentapoille aivan kuin pitääkin. Jos jollekin soisin ison voiton uralle, niin se olisi ehdottomasti David Ferrer, työn sankari.

Vastaan tulee kuitenkin yksi isoimmista ennakkosuosikeista, Andy Murray, joka on edennyt turnauksessa varmoin ottein, mutta välillä yllättävänkin paljon itselleen ja tiimilleen (?!) tiuskien, vaikkei peliesitykset hirveästi manailua kaipaisikaan. 

Voi olla, että kentän ulkopuoliset asiat, kuten vaimon raskauden viime metrit sekä appiukon terveysongelmat, painavat aavistuksen mieltä. Siinä voi aueta Ferrerille pieni voiton mahdollisuus. 

Ferrer on eräänlainen mittaripelaaja monelle kärkinimelle, jonka voi hyvänä päivänä tulittaa ulos kentältä, mutta heikompana päivänä ajautua suuren suuriin vaikeuksiin. Jos mies pääsee taistelullaan ja roikkumisellaan Murrayn korvien väliin ja saa tämän tuskastumaan omiin virheisiinsä, joita väkisin tässä lyöntimyllyssä tulee, on espanjalaisella elämänsä paikka iskeä Murray ulos.

Pelillisesti on kuitenkin vaikeahko nähdä miten Ferrer tähän mennessä nähdyn Murrayn voisi voittaa. Murray on joka osa-alueella vähän espanjalaista edellä. On parempi syöttö ja syötönpalautus. On enemmän tulivoimaa. On enemmän monipuolisuutta ja niin edelleen. 

Ainoat asiat missä Ferrer pystyy vastaamaan Murraylle ovat asenne ja se fysiikka. Miten se menikään, "asenne ratkaisee aina"? No, ainakin joskus, mutta ei aamuyöllä. Murray itselleen karjuen jatkoon erin 3-1.

Milos Raonic vs. Gael Monfils

Tämä pari on puolestaan arvoitus ja lähinnä sen takia, että toisena pelaajana on Ranskan Gael Monfils, jolle isompi Grand Slam-menestys ei lahjoista huolimatta ole ollut arkipäivää. Puolivälieräpaikkoja toki on useampi, mutta eteneminen tästä vaiheesta eteenpäin on tapahtunut vain kerran. Showta kuitenkin riittää. Edellisen kierroksen syöksylyönnin perusteella täytyy vain toivoa, ettei nyt vain sattuisi mitään.

Vastaan tulee siis Milos Raonic, jolle nämä ympyrät kvartseissa ja jopa pidemmällä alkavat mahdollisesti olla vihdoin arkipäivää. Peli on kehittynyt niistä "puhtaista" tykkisyöttäjäajoista hitaasti, mutta tasaisen varmasti. Uran alkuaikoina vaivannut pieni passiivisuus muun pelin osalta sai sittemmin seurakseen hurjan aggren, jonka sivutuotoksena tuli puolestaan ajoittaista roiskimista. Nyt kun se ja kaikki muu turha häröily on saatu siivottua ja liikkuminen parantunut entisestään, alkaa kanadalainen olla monipuolisuudellaan ja verkkopelaamisellaan iso mörkö monelle pelaajalle. Jopa kärkinimille. Olisi kiva nostaa Raonic tässä vaiheessa jo suosikkienkin joukkoon, mutta kokemus ei sittenkään taida ihan vielä riittää koko turnauksen voittoon saakka. 

Monenlaista kikkaa saa Monfils semissä esitellä, jotta Raonic kaatuisi. Palautukset ja ohitukset ovat luonnollisesti järjettömän isossa roolissa, kuten myös oma syöttäminen. Breikkipaikkoja ei Raonicia vastaan välttämättä montaa kertaa tule. Kenttäpeitollaan ja hyvällä fysiikallaan Monfils toki pakottaa Raonicinkin riskirajoille, mutta vaikea nähdä, että se riittäisi voittoon saakka. Raonic on kuitenkin pelannut vahvaa oman identiteettinsä peliä ja alkaa olla siinä ajoittain pelottavan vahva. 

Raonic jatkoon erin 3-0.

Eurosport ja Eurosport Player näyttävät ottelut suorana. Murray vs. Ferrer noin klo 5.30 alkaen ja toinen pari Raonic vs. Monfils klo 10.30 alkaen.

Ennakko: Puolivälierät (part I), Australian Open 2016

Roger Federer vs. Tomas Berdych

Vasta yhden erän turnauksessa menettänyt Roger Federer on esittänyt vakuuttavinta peliä mitä tämän vuoden turnauksessa on nähty. Se on fakta. Syöttäminen on ollut hurjalla tasolla ja sen siivittämänä hyökkäyspeli on ollut varsin lennokasta ja tappavan tehokasta. Kun myös fyysistä kuormaa on kärkiporukasta vähiten, näyttää kaikki siinä mielessä varsin hyvältä.

Kaiken Federer-hehkutuksen kiimassa on kuitenkin syytä pitää maltti mukana. Tähän mennessä vastaan on tullut juuri niitä suupaloja, jotka mies hoitaa vuodesta toiseen käsittämättömän kovalla lanauksella ja prosentilla. 

En ole kuitenkaan täysin varma kuuluuko Tomas Berdych samaan kategoriaan. Miehen pää ei ole parhaimmasta päästä, mutta toimiessaan hänen lyöntinsä ovat tourin vaarallisinta ja painavinta antia. Berdych on ehdottomasti yksi tourin alisuorittajista lyöntien potentiaaliin verrattuna. 

Jos Berdych löytää lyöntinsä ja tarvittavaa tasaisuutta myös puolivälierään, kohtaa Federer täysin toisen tempon peliä ja sellaista suoraa lyömistä, jonka kanssa hän oli vuosi sitten Andreas Seppiä vastaan suurissa vaikeuksissa ja jopa tippui kisasta tuolloin. 

Hyvää syöttämistä Berdychiltä vaaditaan toki myös, jotta mies pääsisi heti kuskin paikalle pisteissä. Odotteluun ei ole varaa, sillä silloin se on menoa. Federer ei pitkään hyökkäyspaikkaa kyttäile, vaan tulee välittömästi varsinkin kämmenensä kanssa päälle.

Paljon riippuu Berdychin kohdalla hänen päästään. Hän on läpi uransa ollut jotenkin lapanen isoimmissa otteluissa, vaikka alla olisi loistaviakin otteita aivan kuten nyt.

Voittoon asti vaaditaankin siis aavistuksen heikompaa syöttöpäivää Federeriltä, jolloin tämä saattaisi ajautua yllättäviinkin vaikeuksiin, jotka tulisivat nyt ikään kuin kuin tyhjästä tähän mennessä nähtyihin otteisiin verrattuna.

Mutta. Federer on haistanut Djokovicin tukkoilulta mahdollisuutensa jopa koko turnausta ajatellen ja jatkaa keskittyneesti tästäkin jatkoon erin 3-1.

Novak Djokovic vs. Kei Nishikori

Novak Djokovicin otteet Australiassa ovat olleet kovin kaksijakoiset. Turnauksen alku oli hurjaa näytöstä, mutta kierrokset kolme ja neljä olivat kaikkea muuta. 

Olemme nähneet konkreettisesti ne keinot, joilla Djokovic on sittenkin kaadettavissa. Toki miehellä on ollut varmasti huonot päivänsäkin, mutta nytkään ei voida kiistää sitä tosiasiaa, että huonojen päivien takana on usein hyvä vastustaja.

Andreas Sepin ja Gilles Simonin lyönnit olivat letkeän suoria ja painavia, matalamman pompun, sivalluksia, jotka työnsivät Djokovicin noin metrin tai pari normaalia kauemmas takarajasta. Ja kuten sen seurauksena nähtiin, ei Djokovicinkään kudit ihan niin kaukaa enää tapa. Teho, mutta myös kulmat katoavat ja duuniin orientoituneet vastustajat ovat valmiita kaksintaistoon tässä pallon mättämisessä. 

Kei Nishikoria vastaan tilanne tulee olemaan jälleen erilainen. Japanilainenkin osaa lyödä toki letkeästi, mutta normilyönnissä on aavistus enemmän kierrettä, joka antaa Djokovicille hieman enemmän aikaa sekä lyöntikorkeutta, jotka molemmat pelaavat serbin pussiin. Päälle on nyt helpompi painaa kuin näillä vaikeilla edelliskierroksilla. 

Sekään ei auta Nishikoria juurikaan, että molempien pelit ovat hyvin samankaltaiset. Erotuksena tosin se, että Djokovic on kaikessa vähän parempi, jolloin Nishikorin päivän on oltava käytännössä täydellinen voittaakseen edelleen kisan suurimman ennakkosuosikin. 

Ottelun pieniä minitaisteluita on mielenkiintoista seurata. Ensinnäkin ottaako luonnostaan aktiivisempi Nishikori aloitteet varsinkin nyt, kun Djokoviciä on selvästi horjutettu. Vai tuleeko tämä terästäytyneenä täynnä tarmoa ja pyrkii saamaan killerivaistonsa kuosiin ennen elintärkeää semifinaalia? Entäpä kahden hyvän rystylyönnin taistelu? Pystyykö Nishikori vastaamaan Djokovicin rystyyn ja viemään peliä myös siltä puolen?

Arviona heitän, että Djokovic kasaa itsensä ja vie tämän erin 3-0.

Eurosport ja Eurosport Player näyttää ottelut suorana aamuyöstä alkaen. Berdych ja Federer aloittavat aikaisintaan klo 5.30. Nishikori ja Djokovic peesaavat iltasessiossa klo 10.15 alkaen.

Voittajabarometri, Australian Open 2016, osa II

Well well, ... Ensimmäisiä signaaleja suosikkienkin haavoittuvuudesta on saatu. Vielä he tiensä eteenpäin kuitenkin selvittivät.

Novak Djokovicin ottelu Italian Andreas Seppiä vastaan oli toisessä ja kolmannessa erässä jo sitä peliä, millä serbi on horjutettavissa.

Nolenkin keinot hieman loppuvat kun vastustajan lyönti on kovaa, painavaa ja jatkuvaa lämäilyä, jolla Djokovicin saa toistuvasti työnnettyä poikkeuksellisen kauaksi takarajasta eli hänen tapauksessaan noin 1.5-2 metriin. Näin kauaksi serbi on viimeksi työnnetty Stanin toimesta viime keväänä. Tämä ei ole tietenkään helppo tehtävä, mutta sitä se vaatii. Tasaisuus ja varmuus ovat tässä tietysti avainasemassa.

Sillä pääsee luomaan painetta, johon serbi ei ole pelissään ihan kauheasti viime aikoina tottunut. Kun vastustaja on tässä moodissa ei enää riitäkään, että Djokovic voittaa pisteitä vain olemalla Novak Djokovic. Seppi pääsi jopa niin hyvin Djokovicin pään sisään, että selkeitä turhautumisen merkkejä, kuten mailan heittelyä ja väsynyttä maleksimista, oli pitkästä aikaa nähtävissä.

Vaikka peli antoi merkkejä Djokovicin haavoittuvuudesta, voi häntä tämän herätyksen jälkeen olla vaikea haavoittaa tässä turnauksessa.

Roger Federerin urakka vaikeutui alkukierroksilta hivenen kun Grigor Dimitrov vei mieheltä jopa erän. Parhaimmillaan Dimitrov oli hyvin, varsinkin takakenttäpalloissa, pelissä mukana, mutta tuttu epätasaisuus ja Federerin hurja syöttövire oli tälläkin kertaa liikaa. Jos syöttötaso pysyy Rogerilla näin hurjalla tasolla, se lupaa hyvää, mutta vaaran merkit ovat välittömästi ilmassa, kun syöttö ei kulje. Pelit tasoittuvat kummasti.

Ottelu oli myös kestoltaan jo sitä luokkaa (2h 40min), että näitä ei montaa ennen Djokovic-välierää kaivattaisi.

Andy Murrayn ja Stan Wawrinkan junat sen sijaan puksuttavat tasaisesti eteenpäin. 

Skotille toki tuli pieni työtapaturma yhden menetetyn erän muodossa, mutta muuten peli vaikuttaa varsin valmiilta. Edelleen suurimpana "huolena" on vaimon mahdollinen synnytys, mutta myös appiukon terveys, sillä tämä sai ilmeisesti jonkinasteisen sairaskohtauksen suojattinsa Ana Ivanovicin ottelun aikana. Toivotaan, että nämä kentän ulkopuoliset asiat pysyvät hallinnassa ja eivät vaikuta peliotteisiin.

Wawrinkan tykityksen mittaa seuraavaksi Milos Raonic, joten se kertookin paljon enemmän miehen vireestä kuin mikään tähän mennessä.

Palataan asiaan.

Voittajabarometri Australian Open 2016, osa I

Pari kierrosta takana, joten otetaan tuttuun tapaan pieniä katsauksia voittajasuosikkeihin matkan varrella.

Voittajasuosikkina jatkaa luonnollisesti Novak Djokovic. Peli on varsin vakuuttavaa vailla minkäänlaisia huolia ellei sitten media saa miestä sekaisin viittaamalla ja inttämällä toistuvasti kymmenen vuoden takaiseen Santoro-otteluun, jonka väitetään olevan yksi ottelumanipulaation kohteista. Serbiä ei kylläkään 41 pelaajan mustalta listalta löydy.

Andy Murrayn ja Roger Federerin junat etenevät myöskin mallikkaasti. Ensimmäiset testit antavat sittenkin vielä odotuttaa, vaikka alkukierroksilla potentiaalisia vaaran paikkoja jo olikin. 

Murrayn tilanteessa jännittää eniten ehkä se, jääkö miehen turnaus mahdollisen perheenlisäyksen takia jopa kesken. Toivotaan, että kaikissa tapauksissa mies ehtisi ajoissa synnytykseen.

Sveitsiläinen on puolestaan kuitannut omat testinsä tai lähinnä testin Alexandr Dolgopolovin muodossa tyylikkäästi ja syötön toimiessa näin hyvin, pitäisi jatkonkin olla vielä tasaista kyytiä. Tärkeintä olisi, ettei tällä viikolla kuormaa juuri kertyisi. Niin se voi myös mennä, sillä en millään jaksa uskoa, että Grigor Dimitrov laittaisi esikuvalleen kovastikaan hanttiin. Hän voi olla jopa aavistuksen väsynyt, sillä kolmas perättäinen peliviikko on jo melko pitkällä.

Stan Wawrinka etenee niin ikään varmasti. Vielä ei ole nähty mitään järisyttävää, mutta nousujohteisuus on Stanille tyypillistä. Ensimmäisen ottelun keskeytys kahden erän jälkeen Dmitri Tursunovin luovutuksen ansiosta pelaa turnausta ajatellen Stanin pussiin ja säästää mukavasti energiaa loppupeleihin.

Jatketaan.

Jälkipelit: Rafael Nadal vs. Fernando Verdasco, Australian Open 2016

Ensimmäinen kierros takana ja miesten puolella isoimmat yllätykset ovat olleet Benoit Pairen ja varsinkin Rafael Nadalin tippumiset. Näistä arvatenkin Nadalin tippuminen yllätti meistä monet.

Ja yllätyshän se kieltämättä oli vaikka Nadalin viime vuoden vaikeudet tunnettiin. Ottelurekordi 14-2 ei myöskään varsinaisesti puoltanut Verdascon voittoa. Samaan hengenvetoon on näin jälkikäteen kuitenkin todettava, että Fernando Verdasco on voittanut Nadalin nyt kolmesti neljän viimeisimmän kohtaamisen aikana, joten tuuli on siinä mielessä ikään kuin kääntynyt tämän teknisesti jopa lahjakkaamman espanjalaisvasurin hyväksi.

Mennään kuitenkin vielä tämän päivän otteluun. Kaksi hienoa vasuria, Verdasco ja Nadal ja viisi syytä miksi Nadal tänään hävisi.

1) Verdascon tulitus
Kun vastustaja tulittaa näin kovaa ja samalla myös jokseenkin epätasaisesti, ei Nadalille jäänyt juuri aikaa lyödä omia lyöntejään, vaan lyöminen meni liian usein blokkaamiseksi. Nadal on kuitenkin pallonlyöjä, joka tarvitsee aikansa lyönnilleen ja varsinkin sen lataamiselle. Tämän päivän tenniksessä aikaa ei vain joka kerta ole. Verdascon make or break -tulituksessa hän ei päässyt myöskään rytmiin kiinni. Kuskin paikalle varsinkin ratkaisevassa erässä oli todella haastava päästä, koska Verdasco antoi palaa kaikkialta välillä onnistuen, välillä roiskien.

2) Nadalin passiivisuus
Johtuu tavallaan kohdasta yksi, tavallaan ei. Kun on näin hurjassa kyydissä, voi vain toivoa, että toisen peli alkaa pätkiä, jotta pääsisi edes vähän peliin mukaan. Huolestuttavampaa on se, että Nadalin peli ei virtaa neutraalissa tilanteessakaan tarpeeksi eteenpäin. Lyönnit nojaavat liiaksi taaksepäin ja energia ei vapaudu kentän suuntaan, vaan ylös ja usein jopa taakse, jolloin lyömisestä tulee monotonista suttaamista, johon iskeä. Uskallus lyödä ja tehdä lyönti läpi eteenpäin virraten on uupunut tekemisestä jo pitkään, kuten mm. viime elokuussa kirjoitin. Tämä viittaisi siihen, että itseluottamus ei ole edelleenkään kunnossa tai sitten vain jaloilla on mailit täynnä.

3) Verdascon vasenkätisyys
Kun Nadalin kämmentä on vastassa hyvä oikurin rysty (esim. Djokovic) tai vasurin yleensä kohtalainen kämmenpuoli, on Nadal riisuttu osittain niistä aseista, joiden varassa hän on yllättävänkin paljon. Jos Nadalin kämmenkrossi saakin vastaansa tänään nähtyä (Verdascon kämmen)tulitusta, eikä automaattista puolustusta tai blokkausta, on Nadalin pelin isoin peruskivi pois. Tällöin tulisi pyrkiä muunlaisiin ratkaisuihin, mutta nämä päivät ja ottelut kuitenkin paljastavat sen yksinkertaisen totuuden, ettei Nadalin peli ole tällä mentaliteetilla kovinkaan monipuolista.

4) Rystyn kilpailukyvyttömyys
Kun Nadalin kämmen on osittain riisuttu aseista, suuntautuu katseet rystypuoleen. Sen kilpailun voitti tänään Verdasco arviolta 100-0. Nadal roikottaa rystyään yllättävänkin löysänä suuren osan pelistä ja lyönti suoristuu sekä kovenee vain, jos hän pääsee lyömään sitä ihannekorkeudeltaan. Vähänkin korkeampi tai matalampi pallo tai yksinkertaisesti kiire tuottaa usein lyhyen kaaripallon, josta Verdasco pystyi tänään peliään rystylläkin viemään. Lyöntisuuntia ja kulmia löytyy Nadalia enemmän, mikä sai Nadalin arpomaan kulkusuuntia.

5) Syöttö
En käsitä miksi Nadalin syöttäminen on näin vaikeata. Taso heittelee ottelun sisällä hurjasti. Syöttäminen lienee suurin yksittäinen syy, miksi miehen nykyiset ongelmat ovat tätä luokkaa. Olisi kuitenkin helpoin asia korjattavaksi. Peli ja fiilis on jokseenkin erilainen, jos "ilmaisia" pisteitä tulisi se 2-3 per syöttögeimi nykyisen 0-1 sijaan.