24/12/2014

Rauhallista Joulua ja Menestyksekästä Uutta Vuotta!

Blogi hiljenee tämän vuoden osalta nyt. Toivottavasti olet nauttinut matkasta. Iso kiitos lukijoille ja kommentoijille! Jatkamme taas ensi vuonna! Sitä ennen toivotan kuitenkin

Rauhallista Joulua ja Menestyksekästä Uutta Vuotta!

Hyvää Joulua! Merry Christmas!

Joulukalenteri #24: And the winner is...

Joulun kunniaksi ollaan tietenkin juhlatuulella, laitetaan kauluspaitaa ja suoria housuja ylle ja palkitaan perinteiseen tyyliin vuoden parhaat!

Yhden miehen raati on ollut ratkaisuissaan diktatuurisen yksimielinen.

Ja voittajat ovat:

Vuoden paras
Novak Djokovic. Ykkönen. Olisi voinut olla selvempikin ykkönen kuin mitä lopulta oli.

Vuoden matsi
Monta hienoa ehdokasta, mutta tänäkin vuonna nostan Stanislas Wawrinkan ja Novak Djokovicin puolivälierän Australiassa ykköseksi. Ottelussa kulminoitui kuitenkin niin moni asia. Stanin itseluottamus, usko ja aktiivinen pelin tekeminen sai kahden edellisvuonna Djokolle kärsityn Grand Slam-viisieräisen jälkeen palkintonsa. Ottelu johti lopulta myös hienoon turnausvoittoon. Ensimmäinen Grand Slam -voittaja yli 20 vuoteen, joka laittoi ranking ykkösen ja kakkosen lauluun samassa Slamissä.

Vuoden lyönti
Samoin tässä kategoriassa on aivan liian monta ehdokasta, mutta olihan nämä Dimitrovin Stockholm Open-kikkailut peräkkäisissä pinnoissa vertaansa vailla. Vuoden lyöntinä siis jompi kumpi tai molemmat. Molempi parempi.


Vuoden "comeback"
Roger Federer. Paluu loistavalle pelitasolle! Jatkuvaa hyökkäystä ja painetta kaverin päätyyn.

Vuoden comeback
Marin Cilic. Doping-pannasta US Open-voittajaksi.

Vuoden shokki
Marin Cilic ja US Open-mestaruus. Tuli täysin puskista, mutta loistopelillä, jolla olisi kaatunut kaikki. Ihan kaikki.

Vuoden pommittaja
Pakko jatkaa linjalla Marin Cilic. Käsittämätön US Open tulitus.

Vuoden teurastus
Roger Federer vs. Andy Murray, ATP World Tour finaalit. 6-0, 6-1. Auts.

Vuoden anemia
Andy Murray. Masentavan miehen masentavaa peliä lähes koko vuosi. Olkoon tennis jatkossakin lyömistä eikä juoksemista. Ensi vuonna muutama juttu to do-listalla ennen ensimäistäkään kannua.

Vuoden potilas
Rafael Nadal. Selkä, ranne, umpisuoli. Siinäpä sitä yhdelle vuodelle. Kunniamaininta Juan Martin del Potro.

Vuoden eläkeläinen
Nikolai Davydenko. Nelinkertainen Grand Slam -semifinalisti jäi pahasti uransa aikana Federerin ja muiden varjoon.

Vuoden valmentaja
Magnus Norman. Teki Stanislas Wawrinkasta Grand Slam -voittajan. Pieniä isoja asioita, potentiaalista maksimiin, usko voittoon. Good to Great akatemian perustaja, joka näkyi tänä vuonna myös Talissa oppeineen. Iso respect.

Vuoden sykähdyttävin hetki
Stanislas Wawrinkan Australian Open -voitto. Vihdoinkin! Pitkä, pitkä tie voittajaksi. Hienoa nähdä pelaajan saavan lopulta palkinnon uurastuksistaan.

Vuoden nopein
Jarkko Nieminen. Miami. Ensimmäinen kierros. 28 minuuttia. 6-0, 6-1 taululle. Uhrina Bernand Tomic. 28 minuuttia!

Vuoden WTF?!
Serena Williams, nelinpeli, Wimbledon. Humalassa, krapulassa vai virallinen meriselitys "viral illness"? Kaksinpelitappion jälkeinen katoaminen kahdeksi päiväksi kuulostaa ihan kahden päivän ränniltä. Lontoo pubeineen tarjoaa siihen loistavan mahdollisuuden. Cheers!


Vuoden nolous
Mirka Federer ja "cry-baby" -episodi. Lontoon finaaleissa. Juuri ennen Davis Cupin finaalia. Oman miehen tiimikaverille. Auts.

Vuoden anti-fashion
Tomas Berdych jatkaa vahvaa Tshekkiperinnettä. Australiassa West Bromwichin pelipaita ja Ranskassa suhteellisen ankea kukkapaita. Onneksi sarjan katkaisi Wimbledon pukukoodeineen. Respektit kuitenkin rohkeudesta.

***

Näin paketoitiin samalla tämä hieno ja isossa kuvassa yllätyksellinen kausi. Ensi kaudesta luvassa kausiennakko tammikuun alkupäivinä ja jo nyt voi ennustaa, että sen ennustaminen vasta vaikeata onkin. Odotusarvoltaan se on edellistä mielenkiintoisempi. Jos siis tämä vuosi yllätti, niin ensi vuodesta on lupa odottaa jotain vieläkin hurjempaa.

Nyt on kuitenkin aika kiittää tästä vuodesta ja toivottaa Hyvää ja Rauhallista Joulua Sinulle ja läheisillesi! Hyvää Joulua!

23/12/2014

Joulukalenteri #23: Air Jordan

Tämän vuoden US Openissa Roger Federer pelasi jalassaan Air Jordanit. Legendaarinen #23, Michael Jordan, oli myös tuttu näky turnauksen katsomossa. 

Näin tänä vuonna ensimmäisen NBA-otteluni paikan päällä ja täytyy sanoa, että se parketilta huokuva atleettisuus iskee tajuntaan kuin metrin halko. Siinä on paljon samaa kuin ammattilaistennistä livenä seuratessa. En ole aiemmin ollut mikään erityisen iso koripallofani, mutta kerta ei jää viimeiseksi. 

Omistetaankin tämä luukku lajin suurimmalle legendalle. Tästä parhaat palat.


22/12/2014

Joulukalenteri #22: Stefan Edbergin viimeinen

Vuonna 1992 eli 22 vuotta sitten Stefan Edberg voitti viimeisen Grand Slaminsa US Openissa. Finaalissa kaatui nuori, mutta jo yhden Grand Slam -voiton napannut Pete Sampras.

Edbergin erikoisesta kämmenestä huolimatta miehen verkolle pyrkivä peli oli kerrassaan hienoa seurattavaa. Rystyslicen käyttö verkolle nousuissa oli suorastaan taidetta, puhumattakaan chip 'n' chargesta tai serve&volleystä.

Hieman huvittavaa sen sijaan oli miehen jalkateputtelu syötönpalautuksissa sekä sulavan verkkoliikkumisensa jatkot, joka usein jatkuivat ja jatkuivat metrejä tappavan volleyn jälkeen. Tätä ovat jopa monet tennisimitoijat ansiokkaasti matkineet.

Eniten arvostamani ruotsalaisurheilija ikinä. Pitkän hiljaiselon jälkeen hieno paluu tennispiireihin Roger Federerin valmentajana tänä vuonna.

Joo, vi glömmer inte.

21/12/2014

Joulukalenteri #21: Ventti

Junnuvuosilta mieleen on jäänyt harjoitus nimeltä "ventti" tai "21".

Harjoite on läheistä sukua suositulle nykytreenille, joka kulkee nimellä "kymppi". Kympissä piste aloitetan alakautta lyömällä pallo kaverille, joka palauttaa sen vielä kilttinä aloittajalle, joka puolestaan saa avata pelin ja piste pelataan normaalisti loppuun. Samoin tehdään ventissä.

Ero kympin ja ventin välillä tulee pistelaskussa. Kympissä kaikki pisteet ovat samanarvoisia, kun taas ventissä vastustajan virheestä saa yhden pinnan, läpilyönnistä kaksi ja volley-winneristä kolme.

Tenniksessä kaikki pisteet ovat aina samanarvoisia, mutta varsinkin junioreiden valmennuksessa on tärkeää kannustaa ja motivoida pelaajia rohkeaan peliin. Eriarvoistamalla pisteitä se onnistuu melko helposti ja uusien tilanteiden kokeminen ja oppiminen lisääntyy.

Erilaisten roolien ymmärtäminen, tunnistaminen ja osaaminen onkin tenniksessä erittäin tärkeää, sillä transitiot hyökkäyksestä puolustukseen ja puolustuksesta hyökkäykseen tapahtuvat nykyisin jopa pisteen aikana nopeasti. Reagoinnin on oltava nopeaa. Kun paikka tulee, on hyökättävä heti.

Ventistäkin on olemassa varmasti lukuisia variaatioita, mutta yksinkertaisuudessaan harjoite on edelleen validi ja suorastaan loistava edellä mainituista syistä.

20/12/2014

Joulukalenteri #20: TOP20: Grand Slamit maittain

Luukusta 20 paljastuu lista maista, joiden edustaja on voittanut Grand Slam-turnauksen avoimen aikakauden aikana. Näitä maita on yhteensä 20 kappaletta, joten on vuoden ensimmäisen top20:n aika.

Listan kärkipaikalla on Yhdysvallat, jolla mestareita ja mestaruuksia riittää. Sen verran on ajatusmaailma harhaistunut jo nykypäivään, että äkkiseltään oli pieni yllätys, että listan selkeänä kakkosena komeilee edelleen Ruotsi. Voi niitä aikoja. Milloinkahan tämä tilasto muuttuu seuraavan kerran Ruotsin osalta? Eipä silti, ei jenkkienkään nykytilanne kovin ruusuiselta näytä.

Lista näyttää tältä:

1. Yhdysvallat (51 mestaruutta)
2. Ruotsi (25)
3. Espanja (21)
4. Australia (20)
5. Sveitsi (18)
6. Tshekki (12)
7. Saksa, Serbia (7)
9. Argentiina (6)
10. Venäjä (4)
11. Brasilia (3)
12. Kroatia, Romania, Etelä-Afrikka, Iso-Britannia (2)
13. Itävalta, Ecuador, Ranska, Italia, Alankomaat (1)

Mikä on listan seuraava uusi maa? Japani? Kanada? Bulgaria?

19/12/2014

Joulukalenteri #19: Joululahjavinkki

Jos lapsesi haluaa aloittaa tenniksen ennen kouluikää, ikähaarukassa 4-5 vuotta, on sopiva mailan koko (pituus) 19 tuumaa.

Huolimatta siitä, että tämä koko on todella mini, ei se kuitenkaan ole edes pienin mahdollinen mailakoko. Jotkut valmistajat tekevät mailoja jopa 17 tuuman koolla.

Niin tai näin, pääasia on, ettei ensimmäinen maila ole liian raskas tai laahaa lattioita, jos lapsi sitä kädessään roikottaa.

Lapsen ensimmäinen tai jo pelanneille uusi tennismaila olkoonkin blogin virallinen joululahjavinkki.

18/12/2014

Joulukalenteri #18: Serena Williamsin Grand Slamit

Myös naisten puolella on mielenkiintoinen "Grand Slam-jahti" käynnissä, kun Serena Williams saavutti syksyn US Open voitollaan avoimen aikakauden mestaruuksissa kakkosijan tasaamalla puntit Martina Navratilovan ja Chris Evertin kanssa. Kolmikolla on nyt 18 mestaruutta ja matkaa listan kärkinaiseen, Steffi Grafiin, on siis neljä mestaruutta.

Kysymys kuuluukin, saavuttaako Serena Steffin?

Itse en tähän usko.

Ensinnäkin aika tulee väkisin vastaan. Ensi vuonna 34 vuotta täyttävä Serena on jo melkoinen veteraani nuorten naisten seurassa ja askel hidastunee entisestään tulevina vuosina. 

Edellisiin viiteen mestaruuteen meni kolme kautta, joten tasaisen matkan vauhdilla neljä mestaruutta pariin kauteen saattaa kuulostaa Serenan tapauksessa periaatteessa realistiselta, mutta samaan hengenvetoon voi todeta, että viime kaudella voittoja tuli vain yksi. Muissa Grand Slameissa Serena tippui viimeistään neljännellä kierroksella. Osin toki vammojen ja sairasteluiden takia.

En kuitenkaan jaksa millään uskoa, että Serena on kahden vuoden päästä läheskään samanlainen pelote muille kuin viime vuosina.

Toisekseen serenamainen pommitus ei enää aina riitä. Hyviä puolustajia ja vastaiskukykyisiä pelaajia on jo enemmän. Heistä parhaat löytävät myös loistavia kulmia ja saavat Serenaa liikkeelle. Jos tämä joutuu ottamaan toistuvasti vähintään kolmea askelta sivusuuntaan ollaan todennäköisesti jo melko hyvin pelissä mukana.

Williams onkin lopulta varsin yksipuolinen ja yllättävänkin monotoninen pommittaja, jolle brutaali voima on kaikki kaikessa. Muuta ei juuri ole. Toki jatkuvaan pommiin on aina ja myös jatkossa vaikea lyödä, mutta parhaat saavat rikottua tätä tulitusta.

Tässäkin jahdissa siis mennään lähelle, mutta näkisin, että Miss Forehand Steffi Graf jää listan kärkinimeksi.

17/12/2014

Joulukalenteri #17: Nuorimmat Grand Slam-voittajat

Tänä vuonna saimme kaksi uutta Grand Slam-voittajaa. Luukussa 17 kurkistetaan kuitenkin nuorimpiin Grand Slam-voittajiin. Sille listalle Stanislas Wawrinka saati Marin Cilic eivät hienoista voitoistaan huolimatta mahdu, sillä he olivat voiton hetkillään lähes 29- ja 26-vuotiaina täysiä ikämiehiä.

Jo pitkään onkin tuntunut lähes mahdottomalta ajatus, että joku voittaisi Grand Slamin jälleen 17-vuotiaana.

Vielä 80-luvulla teinimestarit olivat mahdollista, kun 17-vuotiaat Mats Wilander, Boris Becker ja Michael Chang näyttivät kukin vuorollaan kaapin paikkaa vanhemmilleen. Chang heistä nuorimpana Ranskassa 1989, Becker ikimuistoisesti Wimbledonissa 1985 ja Wilander 1982 niin ikään Ranskassa.

Heitä lähimmäksi ovat tuon jälkeen päässeet vain Rafael Nadal ja Pete Sampras, jotka molemmat olivat ensivoittonsa aikaan juuri 19 vuotta täyttäneitä. Tämä kaksikko toikin peliin samalla myös jotain uutta ja originelliä sekä uuden tason vähintäänkin lempialustoilleen. 

Mielenkiintoista nähdä kuka tekee vastaavan tempun seuraavaksi vai jäävätkö nämä temput tekemättä? 

16/12/2014

Joulukalenteri #16: Kontinen Lontoossa marraskuussa?

Tuli tuossa syksyllä Henri Kontisen loistavien nelinpeliesitysten innoittamana heitettyä kollegalle, että Kontinen pelaa ensi vuonna Lontoossa ATP:n finaaliturnauksessa eli 16 maailman parhaan nelinpelaajan ja siis kahdeksan parhaan parin joukossa.

Tiukaksi menee tämä(kin) heitto, mutta kaikki on mahdollista.

Mies on varmasti yksi lahjakkaimmista pelureista ATP:n neluripiireissä ja jo nyt ranking on 46, vaikka tämän vuoden alkupuoli meni lähinnä Challenger-tasolla. Paras ranking on 42 ja siis tältä syksyltä sekin. Ensimmäinen ATP-tason turnausvoitto tuli jo kesällä Jarkon kanssa Kitzbuhelista, jonka lisäksi miehelle kertyi pari finaalipaikkaa tuli yhdessä Marin Draganjan (4-p ATP-ranking 25) kanssa. Tulevalla kaudella siis nousu vähintäänkin nelurin ATP-jyräksi ja pari isompaa pommia Masterseissa ja Grand Slameissä, niin erittäin lähellä paikka parhaiden joukossa alkaa olemaan.

Kerta toisensa jälkeen jaksaa naurattaa kuinka nelinpelissä on tärkeintä parin valinta. Näinhän se kieltämättä on ja vakiparia tuo himoittu paikka Lontoossa vaatineekin. Draganja-kollaboraatiota pukkaa?

Niin tai näin, onnea kaudelle 2015, Henkka!

15/12/2014

Joulukalenteri #15: eka piste

Syksyn aikana tennisjuttuja lukiessa on vastaan tullut muutamia pikkutarinoita ensimmäisen pisteen merkityksestä ja siitä onko geimi kannaltasi 15-0 vai 0-15?

Moni pitää juuri geimin ensimmäistä pistettä ja sen voittamista erityisen tärkeänä. Sen asettama viba koko geimiä ajatellen säilyy usein geimin ajan. Voitettu aloitus vaikkapa omalla syöttövuorolla tuo positiivista latausta sekä pientä extraitseluottamusta, jonka päälle on vapatuneempaa rakentaa jatkoa. Jossain määrin allekirjoitan tämän.

Paljon on kuitenkin kiinni juuri tuosta omasta itseluottamustasosta ja siis siitä miten uhkaavana eri tilanteita pitää. Hyvällä fiiliksellä 0-15 omissa syötöissä ei juuri "huolestuta", eikä vielä 0-30:kään. Hyvänä syöttöpäivänä jopa breikkipallotilanteet ovat mukavalta maistuvia haasteita, kuten itselleni kävi noin kuukausi sitten.

Vaikka ensimmäinen pinna on tärkeä siinä missä muutkin, olen itse "liputtanut" joskus kolmannen ja viidennen pinnan merkityksestä. Pelipallon saaminen (40-30) tai geimin voittaminen viidennellä pisteellä yhtenä esimerkkinä auttaa luonnollisesti hurjasti geimin voittamista ajatellen. Mutta.

Kaikki riippuu kuitenkin aina tilaanteesta ja tärkeitä palloja ovat oikeastaan kaikki ja ne vaativat aina täyden keskittymisen. Oikeastaan on siis aika sama monesko piste edellä mainituista on kyseessä, breikki- tai pelipalloista puhumattakaan.

Tärkeintä lieneekin, että voittaa geimin, erän tai ottelun viimeisen pisteen.

14/12/2014

Joulukalenteri #14: Rafael Nadalin Grand Slamit

Jo muutamia vuosia iso kysymys on ollut se, saavuttaako Rafael Nadal Roger Federerin Grand Slamien lukumäärässä. Nyt kasassa on 14 mestaruutta ja matkaa sveitsiläiseen on kolmen pokaalin verran.

Itse uskon, että lähellä se on, mutta riittääkö vauhti sittenkään? Alituiset loukkaantumiset vähentävät mahdollisuuksia ja samoin tekee muuttuva tennis.

Australiassa Nadalilla oli elämänsä paikka ottaa 14. mestaruus, mutta Stanislas Wawrinkan voimapeli oli Nadalille selvästi liikaa. Pete Samprasin GS-määrää sivuava mestaruus tulikin totutusti vasta Roland Garrosilta. Tuskin mies olisi voinut mitään Marin Cilicin tulituksellekaan US Openissa, jossa tämä teilasi vauhtiin päästyään kaikki. Wimbledonissa Nadal ei ole ollut Ranskan jälkeen vireessä enää vuosiin, jos on päässyt ylipäätään edes viivalle. Myös isot pommittajat ovat tulittaneet miestä pihalle.

Jos peli jatkaa kehityskulkuaan kohti totaalimoukarointia, se tietää armotta vaikeuksia kovillakin kentillä yläkierrehelvetin nimiin vannovalle espanjalaiselle.

Jäljelle jää siis pakollinen Ranska, josta varmasti muutama mestaruus voisi vielä hyvinkin tulla, mutta kaikki putket katkeavat aikanaan. Väittäisin, että Novak Djokovic on jo niin lähellä Nadalia massalla, että jossain vaiheessa Nadalille tulee väkisinkin tappio myös Garrosilla, joka tässä GS-jahdissa on se Nadalin peruskivi.

Pommittajat ovat löytävät varmasti sen viisasten kiven ja tasaisuuden massapelissäkin ja kaava Nadalin lyömiseksi myös on jo kaikkien tiedossa. Ajanpuute vie Nadalin myllystä tehot. Muutamia vuosia sitten kaavaa ei vielä ollut tai jos oli, niin kaavaa ei pystynyt kukaan toteuttamaan, varsinkaan tarpeeksi pitkään.

Kausi ilman Ranskan kannua voisi olla Nadalille henkisestikin raskas, erityisesti jos voitto jäisi haaveeksi myös Australiassa, joka lienee lopulta se toiseksi potentiaalisin paikka kannujen metsästyksessä. Viime vuosina Nadalin henkinen puoli onkin saanut sen verran säröjä, ettei mies ihan saman tason teloittaja ole enää ollut kuin vaikkapa 5-6 vuotta sitten.

Jossain vaiheessa alkaa varmasti kasvamaan myös paine tämän asian suhteen, jos ja kun koko maailma asiasta vouhottaa, joka voi hyvinkin näkyä otteissa.

Summatakseni, 1-3 pokaalia vielä Garrosilta ja 1-2 jostain muualta kaavion aukeamisella. Tiukaksi siis menee. Haiskahtaa tasurilta.

13/12/2014

Joulukalenteri #13: Projekti40 update

Saatat muistaa projektini, jossa lupasin (lähinnä itselleni) olla ensi kesänä 40 vuotta täyttäessäni paremmassa kunnossa kuin pitkään aikaan. Projekti kulkee nimellä Projekti40 ja voi hyvin.

Normitreenaamisen, tässä tapauksessa siis tenniksen ja satunnaisen salibandyn, lisäksi lupasin lenkkeillä 40 kertaa vuoden aikana, käytännössä siis syntymäpäivieni välissä.

Nyt näitä treenejä on takana noin 13, joten aikataulussa kutakuinkin ollaan. Siksi kuitenkin "noin 13", koska luvussa on joitakin uimatreenejä mukana, sillä syksyn vammat (mm. nilkan pyörähdys) eivät monotonista juoksemista varsinaisesti palvelleet. Pyrin kuitenkin korvaamaan nämä uinnit juoksulenkeillä ennen h-hetkeä eli heinäkuun kymmenettä päivää.

Kevättä ja kesää kohden tahti kuitenkin kiihtyy tästä, sillä edelleen tarkoituksena on juosta toukokuun alun Helsinki City Runissa oma ennätys. Lihaskuntoa olen edelleen pyrkinyt kohottamaan tai pitämään yllä punnerruksilla ja lankkutreeneillä (koutsi-Villelle kiitos allaolevasta vinkistä!)


Virallisia pelejä on toistaiseksi ollut vasta yksi, joka tuli dokumentoitua luukussa kolme. Fiilis kentällä on ollut kuitenkin hyvä ja suurin syy siihen on ehdottomasti ollut terveä käsi, mutta loistavan pelihuumorin taustalla on myös loistava seuravalmentajakoulutus kerrassaan loistavassa porukassa.

Hyvillä mielin kohti uutta vuotta!

12/12/2014

Joulukalenteri #12: Mailahistoria

Syksyllä mailojen vaihtoa pohtiessani muistelin kaikkia mailojani, joita on laskujeni mukaan ollut tähän mennessä 12 eri mallia. Tässä tuleekin 12 tarinaa mailoistani.

Huomasin, että pelivälineet kolmenkymmenen vuoden ajalta muistuvat yllättävän hyvin mieleen merkkiä ja järjestystä myöden. Vaikeampi onkin hahmottaa nopealla pohdinnalla mailalla pelattuja (ikä)vuosia.

Juniorina maila vaihtui suurin piirtein parin vuoden välein, sillä mailan painot kasvoivat pojan mukana. Vuodet 1995-2003 olin lähes tulkoon pelaamatta, mutta niiden jälkeenkin maila on vaihtunut keskimäärin kolmen vuoden välein, mikä lienee aika normi tahti kaltaiselleni pelurille.

Mutta, mennään asiaan.

Työkaluja vuosien varrelta.
Yakin 80 (tai 60) 
Ensimmäinen mailani oli siniharmaa Yakin-merkkinen puumaila vuodelta 1984, jolloin aloittelin tenniksen. Mailassa oli jo alumiini- ja grafiittimailojen muotoilua, eikä perinteistä puumailalapaa. Maila päätyi kaverilleni Pirkkalaan.

Dunlop (joku alumiinimaila)
Toinen mailmani oli jo alumiininen mustakultaisella värityksellä. Huh huh. Suojuksessa tai paketissa oli John McEnroen kuva. Mahtavuutta! Loppumetreillä myös mailan muoto saattoi olla aavistuksen mcenroemainen, joten se päätyi mahdollisesti ja muistaakseni suoraan roskiin.

Antelop (malli ei muistissa)
Ensimmäinen grafiittimailani, joka taisi olla itse asiassa naisten maila eli normikokoinen, mutta vähän kevyempi. Jänteet menivät kuin auringon säteet auringon laskiessa. Söpöä. Tämä valkoinen maila oli myös ensimmäinen, jolla kisasin. Pojat 12-v-sarjassa tuli vielä Kankaanpäässä menestystä, mutta kotikunnan ulkopuolella tuli pahasti kuonoon. Maila päätyi lopulta naapurikadun kaverin siskolle.

Cloud Sting
Maila, jolla aloin jo pikkuhiljaa pärjäämään miesten D-luokassa, varsinkin Tampereella, jossa oli aina on varmasti edelleen hienoja kisoja. Samoihin aikoihin syöttöön alkoi löytyä tosissaan vasurin jengaa ja varsinkin tamperelaiset ikämiehet olivat ihmeissään. Maila on edelleen itsellä kaapissani ja siitä suorastaan huokuu 90-luku pitkän varren ansiosta.

Cloud Sting. So 90's...
Donnay VST Apollo Pro Graphite
Donnayn uusi tuleminen sitten Björn Borgin puumaila-aikojen henkilöityi Andre Agassiin ja hänen keltamustaan mailaansa. Tässä punasinisessä versiossa oli mailan painopisteen säätömahdollisuus kahvan tuppeen asennettavan pultin ansiosta, joita tuli mailan mukana kolme kappaletta ja siis eripainoisina. Mailan sai siis halutessaan varsin kärkipainoikseksi, jos halusi. Nerokasta! Ensimmäinen ja ainut maila, jonka olen ostanut ilman testausta, mikä ei tietysti ole järkevää, mutta junnuaikoina maila toimi aikansa ja varsin hyvin. Taisi olla jopa se maila, jolla nousin miesten C-luokkaan. Maila päätyi vuosia myöhemmin tulevalle bestmanilleni. Vaimo oli toki siinä vaiheessa edelleen haussa.

Pro's Pro md-01 (tai md-02)
Pro's Pron kopiomailoihin tutustuin silloisen valmentajani kautta, joka välitti Pro's Pro:ta. Tämä kyseinen malli oli kopio Wilsonin Pro Staffista ja sattui käteeni todella loistavasti. Oli ensimäinen maila, jolla muistan saaneeni "tällä pystyy tekemään mitä tahansa"-fiiliksen. Tähän toki vaikutti olennaisesti karttuneet taidot. Oli myös ensimmäinen maila, jota ostin kaksi kappaletta. Pro-meininkiä! Toisesta mailasta hilseili maalit osittain pois jo ensimmäisen vuoden aikana, mutta siitäkin huolimatta joku valmentajani tuttu halusi vaihtaa päittäin uudet versiot tästä mailasta näihin minun hilseileviin versioihin, koska ei pitänyt uudemmasta versiosta. En laittanut vastaan. Itse en eroa juuri huomannut.

Pro's Pro md-03
Tosiaan vaihdossa tulleet uudet versiot edellisistä mailoista. Näillä pelattiin ajallisesti todella pitkään, sillä myös useamman vuoden kestänyt tennistaukoni ajoittui osittain näiden mailojen aikaan. Väliin mahtui myös armeija-aika, jolloin pelit olivat vähissä. Parasta menestystä tuoneet mailat ennen comebackiä veivät muistaakseni B-luokan hännille tai ainakin porteille. En kuollaksenikaan muista mihin nämä mailat päätyivät. Tai siis toinen näistä. Toinen sai nimittäin elinkaarensa loppuvaiheissa harmittavan ja kuollettavankin osuman tennishäkin tukipaalusta Jyväskylässä Kortepohjan massoilla ihanan 90-luvun puolivälissä. Treeneissä. Ööh, kröhöm... Asenteen ja raivon raja on veteen piirretty viiva. :-)

Pro Kennex Titanium Destiny
Opiskeluaikojen satunnaista tennishöntsää varten vanhalta kotiseudun tenniskaverilta hankitut mailat. Terveiset siis Kankaanpäähän! Enemmän pelaamaan alettuani tajusin pian, että mailat ovat liian löysät ja käsiystävälliset minulle. Pelasin niillä kuitenkin ensimmäisissä kisoissani vuosiin, joka tapahtui hienojen muistojen takia yllättäen Tampereella. Mailoilla tuli pari katkeraa tappiota, mutta myös muutama makea voitto RajaTe:n riveissä ensimmäisissä sarjapeleissäni. Mailat päätyivät vanhimman lapseni kummisedälle ja hänen veljelleen. (Kiitos kuvasta, J!)

Pro Kennex Titanium Destiny. Arm friendliness maximum.
Babolat Pure Drive Team
Babolatin sininen menestystarina eli Andy Roddickin klassikkomaila. Aika kultaa muistot, mutta väittäisin, että paras tai sopivin maila, joka on ikinä kädessäni ollut. Istui peliini ja käteeni kuin hanska. Toisen kerran "uran" aikana iso "tällä pystyy tekemään mitä tahansa"-fiilis. Jengan ja voiman tuotto juuri sopivassa suhteessa. Ihana maila, joka nosti pelin uudelle tasolle ja miehen B-luokkaan, voiton päähän A-luokasta. Syöttööni aivan jumalainen maila tai siltä se ainakin tuntui. Ainut maila, jota olen ostanut matkan varrella lisää (1 kpl), sillä ne olivat käytännössä loppumassa tästä maasta. Seuraavaa mailaa metsästäessäni sainkin karusti huomata, että tämän mailan päivitys oli mennyt minun kannaltani jossain mielessä väärään suuntaan, enkä saanut mailan uudesta versiosta mitään irti. Samanlaista työkalua ei sitten hetkeen löytynytkään. Nämä mailat päätyivät yksi kerrallaan joukkuekaverille sekä työkaverille. Yksi maila löytyi vielä komeron perältä. Ilman jänteitä, ilman grippiä. Vähän surullista.

Babolat Pure Drive Team. Perfection.
Babolat AeroPro Team
Kun uusi Pure Drive Team ei istunut enää entiseen malliin käteeni, oli uusien tuulien vuoro. Tämä Nadalin mailasta se kevyempi versio (280 tai 285 g) toimi tasan ne kerrat kun testasin sitä Rajakylän nopealla velourilla. Jostain syystä se painavampi versio tuntui jotenkin kömpelöltä, ainakin nopealla alustalla. Vaikeudet alkoivat oikeastaan heti mailat ostettuani ja hitaammille alustoille siirryttyäni. Maila oli lopulta liian kevyt, enkä saanut sillä painoa tai pituutta lyönteihin, en sitten millään. Viimeistään tuossa vaiheessa tajusin konkreettisesti minkä painoinen maila on itselleni optimaalinen. Tuskailin mailan, lyijyteippien, jänteiden ja pelini kanssa kanssa reilun puoli vuotta, jonka jälkeen mailat lähtivätkin myyntiin työkavereille. Jäljelle jäikin vain iso kasa testijänteitä.

Wilson K Factor Blade 98
Maila, joka AeroPron jälkeen tuntui heti todella hyvältä. Stabiililta ja voimakkaalta. Tuntui, että mailalla lähtee kaikkialta ennen kaikkea kovaa ja painavasti, mihin varmasti vaikutti olennaisesti se, että maila oli juuri oikeaa painoluokkaa (304 g) minulle. Ensimmäinen maila, jonka tilasin todella edullisesti poistomyynnistä netistä. Sillä kertaa Amerikasta saakka, mutta tullienkin jälkeen maila oli vähintäänkin edullinen. Jonkin verran olen blogissakin avautunut tämän mailan aikana kehittyneestä golfkyynärpäästäni. Syynä saattoi olla joku muukin tekijä kuin itse maila, mutta tämän mailan speksit jäykkyyksineen ja jännetiheyksineen (18x20) ovat juuri niitä tekijöitä, jotka edesauttavat moisten käsivammojen syntymisessä. Hyvältä tuntunut grippikoon vaihto kolmosesta kakkoseen saattoi olla myös yksi tekijä. Loistava maila, mutta enää en uskalla siihen koskea. Voi olla taikauskoakin, mutta kahden vuoden kipuilu jätti jälkensä.

Wilson Blade98 K Factor. Arm killer.

Wilson Blade98 (16x19)
Nykyinen mailani, joista jo aiemmin syksyllä kirjoitinkin. Tuntuu ehdottomasti parhaimmalta sitten Babolatin Pure Drive Teamien. Sama jännetiheys 16x19 tuo lyönteihin jälleen ihanan kierteen ja mielestäni myös paremman tatsin puolestaan K Factoriin verrattuna. Voimantuotto-ominaisuudet ovat myös hyvällä tasolla ja maila tuntuu ennen kaikkea "eloisalta". Jos fiilikset summaisi jotenkin, niin sen voisi tehdä Kummelityyliin: "mulla on varusteet kunnossa ja tää on kiva laji."

Wilson Blade98 (16x19). New love.

11/12/2014

Joulukalenteri #11: EleVen

Yhdestoista luukku pohdiskelee tennistähtien innostusta muotiin.

Siinä missä joka toisella uransa loppupuolella tai jo lopettaneella pelurilla on oma tennisakatemiansa, on jäljelle jäävällä puoliskolla mitä todennäköisimmin oma vaatemerkki tai vähintäänkin jonkin sortin mallisto vaatesponsorinsa kanssa.

Fred Perry, Lacoste ja Björn Borg lienevät merkeistä ne tunnetuimmat ja eipä taida olla huippupelaajaa ilman omaa, vähintään 3-4 kertaa vuodessa vaihtuvaa, designia. Mikäs siinä, raha toki kelpaa eikä porukka ole hullumman näköistä olekaan. Niin ja onhan oman liiketoiminnan pyörittäminen hienoa harrastustoimintaa vaikkapa uran jälkeiseen elämään. Hyvä siis niin.

Valitettavasti muodissa ja brändeissä on myös kääntöpuolensa.

Tshekkipelaajat Radek Stepanek ja Tomas Berdych ovat jo vuosia olleet parhaimmat ja karmeimmat esimerkit tennismuodin uhreista. Tästä on ollut aiemminkin jo puhetta, mutta en todella tiedä kuka nämä herrat pukee tai mistä he löytävät paitansa. Huh huh.

Toinen kääntöpuoli liittyy puolestaan omaan teoriaani, jonka mukaan oman logon tai brändin saava urheilija aloittaa urheilullisen alamäkensä täsmälleen samalla hetkellä. Uraa on siinä vaiheessa, varsinkin saavutusten osalta, pomminvarmasti enemmän takana kuin edessä. Roger Federer, Rafael Nadal ja Venus Williams vain muutamia mainitakseni.

Venus Williams on siskonsa Serenan ohella tehnyt loistavan tennisuran. On Grand Slamejä ja olympiakultia niin kaksin- kuin nelinpelistäkin, on Fed Cup ja niin edelleen ja niin edelleen. Useamman vuoden on ollut myös EleVen, Venuksen oma vaatemerkki vuodesta 2007 lähtien.

"10 is just a number, but EleVen is a lifestyle."

Niinpä. Sattumalta luku 11 edustaa myös viikkojen lukumäärää, jolloin Venuksen nimi komeili WTA rankingin kärkipaikalla.

10/12/2014

Joulukalenteri #10: TOP10 2015

Viime vuoden tapaan luukusta kymmenen pullahtaa esiin ennuste ensi vuoden top-kympistä!

Top-10 (31.12.2015):
  1. Novak Djokovic
  2. Rafael Nadal
  3. Stanislas Wawrinka
  4. Roger Federer
  5. Kei Nishikori
  6. Grigor Dimitrov
  7. Andy Murray
  8. Marin Cilic
  9. Milos Raonic
  10. Juan Martin del Potro
Uskon siis Djokovicin olevan vahvin myös ensi vuonna.

Nadalin paluut ovat olleet normaalisti melko lailla vahvoja, joten Ranskan menestys ja vahva massakausi petaa väkisin paikkaa ainakin top3:een.

Sitten tuleekin jo iso joukko potentiaalisia kavereita, jotka onnistuessaan kamppailevat jopa kärkipaikoista, jos edellä mainittu kaksikko kärsii loukkaantumisista. Wawrinka voisi olla onnistuessaan erittäin potentiaalinen, miksei jopa 2-3 Grand Slamin voittajaksi, mutta tasaisuutta täytyisi löytyä ensi vuonna lisää. Tänä vuonna Australian voiton käsittely ja pieni hurmoksen hiipuminen toi hurjaa epätasaisuutta kesästä lähtien.

Federer pelasi tänä vuonna jälleen hyvällä tasolla, mutta grandslamittömyys ei nosta piikkipaikoille myöskään ensi vuonna, joka voi olla ikämiehelle jälleen vaikeampi vuosi. Jossain vaiheessa ensi vuotta tämä pitkä vuosi näkynee fysiikassa, mutta toisaalta yhtä hyvin pelissä voi näkyä myös Davis Cupin voitto ja sen tuoma rentous sekä paineettomuus.

Uusi aalto Nishikori, Dimitrov ja Raonic jatkavat johdonmukaista nousuaan kohti kärkeä, mutta jännittävä nähdä onko heistä sittenkään vielä ison kisan voittajiksi. Isompia uhkia he lienevät joka tapauksessa kenelle tahansa.

Juan Martin del Potro paluineen kuuluu niin ikään mielenkiintoisimpiin seurattaviin ensi vuonna. Pääseekö mies enää parhaalle tasolleen vai ovatko muut pommittajat Cilicin johdolla ohittaneet jo Delpon? Uskon ja oikeastaan toivon, että nykypommittajien kantaisä väläyttäisi vielä jossain vaiheessa sitä ihanaa sadan mailin kämmentään isosti ja urakalla.

Andy Murraylle povaan pysyvämpää roolia ehdottoman kärjen takana. Peli on jälleen lähes tulkoon pelkkää juoksemista ja muutenkin niin last seasonia, joten paljon on Amelie Mauresmolla ja uudella tiimillä tehtävää, jos skotti voitoista tai listan kärkipaikoista vielä unelmoi. Ensi vuonna paras saavutus lieneekin naimisiin pääseminen.

Tunkua tähän porukkaan riittää, mutta olen heittämässä kärkinimihyvästit ja hyvät yöt muun muassa Jo-Wilfried Tsongalle, David Ferrerille ja Tomas Berdychille. Ei oikein tullut valmista, ei.

09/12/2014

Joulukalenteri #9: Masters 1000-turnaukset

Tennisvuoden aikana neljän Grand Slam -turnauksen lisäksi pelataan yhdeksän suurempaa turnausta, eli Masters 1000 -turnaukset:

Indian Wells
Miami
Monte Carlo
Madrid
Rooma
Montreal/Toronto
Cincinnati
Shanghai
Pariisi

Kun tennistä pelataan ammattilaistasolla viikosta toiseen aina jossain, niin Grand Slamien jälkeen oma huomioni kiinnittyy lähinnä juuri Masterseihin, joista blogikin saa säännöllistä syötettä ennakoiden muodossa. Ja kyllä, myös ensi kaudella.

Mielenkiintoisiksi nämä kisat tekee se, että näihin osallistuminen on kaikille kärkinimille muutamaa poikkeussääntöä lukuun ottamatta pakollista. Pisteet lasketaan rankingiin mukaan kävi pelaajalle turnauksessa miten tahansa tai oli hän mukana tai ei. Kun kaikki tai ainakin suuri osa parhaista on mukana, on touhussa aivan erilainen fiilis kuin pienimmissä kisoissa, joissa mukana yleensä vain muutamia topkymppiläisiä per turnaus.

Toivotaankin, että ensi kaudella näkisimme myös näitä kisoja siten, että loukkaantumiset eivät "vesittäisi" niitä liikaa, vaan että kaikki olisivat mahdollisimman monessa kisassa mukana. Tämä silläkin uhalla, että Masters-turnausten voitto on jatkossakin harvojen herkkua.

08/12/2014

Joulukalenteri #8: ATP World Tour Finals

Tämän vuoden finaaliturnauksesta kauden kahdeksan parhaan pelaajan kesken tuli totaalinen floppi.

Jälkipelit jäivät lopulta minultakin tekemättä, sillä yhden poisjäännin, useiden lumierien, loukkaantumisten, nollamotivaatioiden ja finaaliluovutuksen takia olisi ollut vaikea olla toistamatta itseään ja ihmetellä mitä järkeä tässä on? Väsynyttä touhuahan se suurelta osin oli.

Herkullisia matseja saatiin lopulta tasan yksi eli Federer vs Wawrinka, joka toki oli yksi vuoden matseista. Draamaa riitti jopa ottelun jälkeen, kun kävi ilmi rouva Federerin edesottamukset juuri sopivasti lähestyvän Davis Cup-finaalin alle.

Mutta jos finaaliturnauksessa, näillä piste- ja rahapoteilla ei saada sinne selvinneestä kahdeksikosta tämän enempää irti, niin ainakin minä olisin valmis luopumaan koko turnauksesta.
Ideana turnaus on toki hyvä, mutta jos vain kaksi pelaajaa kahdeksasta jaksaa tosissaan motivoitua ja taistella, niin eihän se katsojistakaan kivalta tunnu.

Olisiko siis sittenkin syytä lisätä panosta vuoden lopun rankingiin ja jakaa ylimääräiset pinnat ja rahat sen perusteella? Motivoisiko se enemmän ja jo kauden aikana eikä väkisin ja väsyneenä Lontoossa?

07/12/2014

Joulukalenteri #7: Novak Djokovicin Grand Slamit

Viime vuoden joulukalenterissa aihe oli täsmälleen samalla otsikolla, mutta Grand Slamejä siinä vaiheessa oli kuusi, kun niitä nyt on siis seitsemän.

Kristallipallostani veikkailin Djokoviciä vuosi sitten tusinan Slamin mieheksi, mutta taitaa olla tarkistuksen paikka. Vai onko?

Miehen peli on parhaimmillaan niin murhaavaa edelleen, että realistisesti ajatellen mahdollisuudet on olemassa vaikka mihin.

Peliin on kuin kuitenkin pesiytynyt pientä heilahtelua ja aavistus passiivisuutta, josta miehen on ajoittain vaikea päästä eroon. Muun muassa syksyn Federer-tappiossa Aasiassa sveitsiläinen suorastaan raiskasi Djokovicin passiivisen pelin aikana.

Lisäksi tämän vuoden "yllätysvoittajat" Stanislas Wawrinka sekä Marin Cilic pelasivat Grand Slameissään sellaista flow-tennistä, johon Djokovicinkin on vaikea vastata. Jatkossa voittoja saattaakin olla jakamassa enenevissä määrin hurjassa pommitusmoodissa olevia pelureita, eikä vain entinen big four.

Siitä huolimatta uskon, että Djokovicillä olisi motivoituneena ja nälkäisenä liiveissään vielä yksi supervuosi (2-3 voittoa), sekä muutama yhden voiton vuosi, joten pysyn kimpoilematta kannassani ja ennustan edelleen 12 suurvoittoa serbille. Mutta jatkuvaa nälkää se kyllä vaatii.

06/12/2014

Joulukalenteri #6: Hyvää itsenäisyyspäivä!

Suomi juhli tänään itsenäisyyspäivää! Onneksi olkoon me ja rakas kotimaamme!

Juhlan keskellä ei tietenkään pitäisi latistaa tunnelmaa, mutta mitä tapahtuu suomalaiselle huipputennikselle, kun Jarkko lopettaa? Niinpä.

Seuraavaa jarkkoniemistä tai edes vähän vaatimattomammankin tason pelimiestä tai -naista odotellaan todennäköisesti vuosia. Epäilenkin, että Jarkon tähänastiset saavutukset kasvattavat arvoaan rajusti tulevina vuosina, kun vihdoin toivottavasti tajutaan kuinka kova jätkä se Niämine lopulta ja oikeastaan olikaan. Viikosta ja vuodesta toiseen tasoista kovimmalla ja isoimmilla areenoilla ympäri maailmaa. Respect.

Nelinpelin puolella Henri Kontisen otteet ovat olleet vakuuttavia ja tuleva kausi voi olla jopa todellinen läpimurtokausi nelinpelin kirkkaimmalle huipulle. Se lienee kuitenkin vain pieni lohtu, sillä nelinpelin arvostus ei ole lähellekään samaa tasoa kuin kaksinpelin arvostus. Ei edes tennispiireissä, puhumattakaan kotimaisesta penkkiurheilijakansasta.

Eikä asiaa varsinaisesti auta se, että osa, jopa maailman nelinpelihuipuista, edustaa habitukseltaan kaikkea muuta kuin atleettisuutta. Valitettavasti myös polvivaivoista kärsineen Kontisen vyötärölle on IPP Openin perusteella kertynyt hieman ylimääräistä, eikä ne polvivaivat ainakaan ylimääräisellä taakalla parane, joten siinä mielessä paluu kaksinpelin pariin ei juuri nyt ole näköpiirissä, mikä on kyllä todella, todella sääli.

Vähän harmaalta siis näyttää, mutta paljon hyvää tapahtuu junioripuolella niin seuroissa kuin eri akatemioissakin, joten kuka tietää missä oikeasti olemme 5-10 vuoden aikajänteellä...

05/12/2014

Joulukalenteri #5: TOP5

Viitosluukku paljastaa perinteiseen tyyliinsä top-vitosen.

Loppuvuosi on kaiken maailman listojen ja best of-levyjen aikaa, joten blogissakin on viimeistään nyt vuoden ensimmäisen top5-listan aika. Vuoron saakin henkilökohtainen näkemykseni kaikkien aikojen top5:stä!

Vain se lienee varmaa, että näkemyksiä riittää. Asiaan saadaan tuskin koskaan yhtä kollektiivistä näkemystä. Hyviä perusteluja puolesta ja vastaan löytyy satoja, joten ymmärretään tämä. Moisen listan tekeminen onkin täynnä täysin olematonta viihdearvoa, mutta tehdään se nyt silti.

1) Rafael Nadal
Ensimmäinen ja ainoa kaveri, joka pystyi laittamaan Rogerille hanttiin tämän huippuhetkinään. Absoluuttinen pelitaso lopulta vielä hurjempi kuin Federerillä. Nadalin paras peli voitti Federerin vastaavan jopa ruoholla. Massalla täysin vertaansa vailla. Voitollinen ottelusuhde käytännössä kaikista isoimmista nimistä. Käsittämätön pää. Käsittämätön Pelaaja.

2) Roger Federer
Saavutuksiltaan ykkönen vaikka kaksinpelin olympiakulta uupuukin. Määrä korvaa usein laadun, mutta Federer on myös kauneinta mitä tennis on koskaan nähnyt. Tämän vuoden näyttävät otteet olivat parasta Rogeria aikoihin ja Davis Cup oli hieno kruunu uralle. Pieni inflaatio siitä, että uran alkupuolella todelliset haastajat loistivat poissaolollan. Ei toki ole Federerin vika, vaikka tavallaan onkin. Asetti tason täysin uuteen sfääriin.

3) Novak Djokovic
Melkein väittäisin, että väläyksittäin ollut absoluuttisesti maailman paras ikinä. Kärsii kuitenkin ailahtelevaisuudesta ja siitä, että sortuu prosenttitennikseensä liian usein noustakseen piikkipaikoille minun listallani. Ei ole myöskään tuonut osaltaan peliin mitään täysin uutta kulmaa. Porukan kovin atleetti.

4) Andre Agassi
Hurjat saavutukset aikakaudella, jolloin maailman kärki oli kenties laajin ja tasaisin. Jäi jossain määrin Samprasin varjoon, mutta monipuolisempana kiilaa minun kirjoissani Peten edelle. Toisin kuin Pete, Agassi voitti massallakin ja hän on myös ensimmäinen modernin tenniksen ura-Grand Slamiin yltänyt pelaaja. Vaikka tenniskentän ulkopuoliset ansiot jätetään tässä noteeraamatta sai varmasti enemmän pelaajia lajin pariin kuin väritön Sampras. Niin esityksillään kuin vaikkapa hiuksillaankin (kun niitä vielä oli).

5) Pete Sampras
Habitukseltaan lähes kuollettavan tylsä, mutta tappavan tehokas. Selvisi tiukasta paikasta aina ässällä. Käsittämätön syöttö, eikä se kämmenkään huono ollut. Antoi pelinsä puhua ja kyllähän se puhuikin - 14 Grand Slamia aikana, jolloin haastajia riitti. Silti, ylivertainen vain kovilla kentillä. Okei, sekä ruoholla. Sama peli, kesät talvet.

Mielenkiinnolla lukisin myös teidän listojanne perustelujen kera! Sana on vapaa!

04/12/2014

Joulukalenteri #4: Neljä eri Grand Slam-voittajaa!

Sen lisäksi, että kauteen mahtui kaksi uutta Grand Slam-voittajaa, mahtui vuoteen myös neljä eri Grand Slam-voittajaa. Brilliant!

Tässä heidät vielä kerran:

Australian Open: Stanislas Wawrinka
Ranskan avoimet: Rafael Nadal
Wimbledon: Novak Djokovic
US Open: Marin Cilic

Niin hienoja kuin esimerkiksi Nadal vs. Federer -matsit ovat vuosien varrella olleet, on suorastaan ihanaa, että ne päivät ovat ohi. Puhumattakaan Federerin dominoinnin vuosista.

Hienoksi vuoden ja voittajat tekee myös se, että heistä kaikki, ehkä Djokovicia lukuun ottamatta, voittivat Grand Slamin omimmalla alustallaan. Onko spesialistien aika tulossa takaisin?

Ajat ovat kärjellekin juuri nyt kovat, mutta ei haittaa. Ei todellakaan.

03/12/2014

Joulukalenteri #3: Parasta sitten kesän 2012

En ole juurikaan avautunut omista otteluistani, mutta nyt on pakko. Fiilis on ollut pari viikkoa sen verran hyvä.

Pelasin marraskuun puolivälissä pitkästä aikaa virallisen ottelun. Peli ei ollut mikään sen kummempi kuin yksi sarjapeli muiden joukossa, mutta merkittäväksi sen tekee kuitenkin kolme asiaa.
  1. Pelasin matsin pitkästä aikaa täysin terveenä
  2. Ottelu oli varmasti yksi parhaistani koskaan 
  3. Sain ottelun jälkeen käyttööni ottelustatistiikat ensimmäistä kertaa niin sanotulla "urallani"
Voi olla, että hehkuttaisin fiilistäni ilman voittoakin, sillä pari vuotta vaivannut käsivamma on nyt ilmeisen onnellisesti ja virallisesti ohi. Ensimmäinen tulikoe terveellä kädellä meni täydellisesti nappiin. Kipu, joka on vaivannut kaksi vuotta syötössä oli nyt poissa ja syöttöjälki sen mukaista.

Huomasin heti ottelun alussa, että vastustajani kamppailee jonkin verran pelinsä ja erityisesti vasurisyötön kanssa, joten päätös jengan lisäämisestä oli helppo. Varsinkin kun pystyn näin jälleen tekemään. Syksy on ollut lupaavaa aikaa käden kanssa treeneissä, mutta tosi paikka on aina tosi paikka. Annoin kuitenkin mennä rennolla fiiliksellä, hyvän syöttämisen kera, jolloin pelaaminen tuntui suorastaan mahtavalta. Syötöllä on käsittämättömän iso vaikutus omaan peliin, itseluottamukseen ja yleiseen pelihuumoriin. Niin minulla kuin varmasti sinullakin.

En matsin jälkeen edes tajunnut, miten hyvin olin syöttänyt, mikä on hyvä merkki siitä, että myös keskittyminen on ollut kohdillaan. Flow ei liene ollut kovinkaan kaukana.

Vastustajani ystävä oli pitänyt ottelun ajan tietämättämme tilastoja. Kun hän ottelun jälkeen tuli kyselemään, että mitä luulin ykkössyötön onnistumisprosenttini olleen, ei minulla ollut hajuakaan. Lukema 79 % yllätti minut täysin. Neljä viidestä sisään on kova prosentti, sillä kuritin palloa tosissani, toki lähes maksimikierteen, mutta myös rennon voiman kera. Ensimmäisessä erässä lukema oli ollut 87% ja toisessa 72%.

Asiaa hetken sulateltuani melkein herkistyin. En muistanut edellistä kertaa, jolloin olisin syöttänyt noin saati terveenä. Nyt se oli kuitenkin tapahtunut ja fiilis oli todella upea. Sain vihdoin syötettyä myös sitä ihanaa vasurin yläsivukierrettä kakkosruutuun ulospäin! Yes!!!

Muutenkin ottelutilaston tutkiminen oli varsin hauskaa. Breikkipalloja sain yhdeksän, joista voitin neljä. Kaverille niitä kertyi 11, mutta murtoja ei siitä huolimatta tullut yhtään. Valtaosa, varmaankin 9 breikkipalloista oli tietenkin kakkosruutuun. Parissa, mukaan lukien viimeisessä, geimissä kaveri johti 15-40, mutta senkin onnistuin hyvällä syöttämisellä selvittämään. Tuplia otteluun minulla kertyi kolme, joka on normihajontani ylempää puoliskoa, sillä normaalisti liikutaan välillä 0-2 per ottelu. Jännä muuten huomata, miten kaksoisvirheiden määrä jää päähän ottelusta ja sen lopputuloksesta riippumatta.

Winnereitä kertyi 12 ja pakottamattomia virheitä 16, mihin olin äkkiseltään myös tyytyväinen. Vaikka vertailukohtaa aiempiin tilastoihin ei ole, elää epäilys vahvana, että teen yleensä helppoja virheitä paljon, paljon enemmän. Toki tässä matsissa, kuten yleensäkin, tulee haettua aktiivisesti myös ratkaisuja, joka osaltaan aina vaikuttaa pakottamattomien virheiden isohkoon määrään.

Sen sijaan, mielenkiintoisin statistiikka oli vasta tulossa. Aggressive margin oli minulle tilastojen osalta uusi tuttavuus, mutta mittarina se on varsin hyvä sellainen, jota oikeastaan kaipailisin myös tennislähetysten statistiikoihin. Mittarissa lasketaan omat winnerit ja vastustajan pakotetut virheet ja vähennetään tästä summasta omat pakottamattomat virheet. Ottelussa tuo luku oli minulla +26, jota voi pitää vähintäänkin kohtuullisena. Yksittäisenä mittarina se antaakin hyvää kuvaa siitä mitä pelissä tapahtui ja minkä tyyppistä peliä on pelaaja on pelannut.

Mutta tilastoista viis, sillä fiilis ajaa edelleen järjen yli, niin käden kuin pelihuumorinkin ansiosta. Pitkä korpivaellus puolivaloilla pelaten on toivottavasti ohi.

02/12/2014

Joulukalenteri #2: Kaksi uutta Grand Slam-voittajaa!

Kausi oli monella tapaa hieno eikä vähiten siksi, että uusia Grand Slam -voittajia saatiin kaksi! Stanislas Wawrinka tykitti kaikki kumoon Australiassa ja Marin Cilic toisti tempun New Yorkissa.

Tapa, jolla nämä projektit toteutettiin oli juuri sitä, mitä tennis eniten kaipasi. Winnereitä, lämäreitä, pelin aktiivista viemistä fysiikkakilpailun, hurjan puolustamisen, prosenttitenniksen tai kyttäilyn sijaan.

Ihanaa! Tervetuloa tennisvuosi 2015!




Jos videot eivät näy selaimessasi, näet ne tästä ja tästä.

01/12/2014

Joulukalenteri #1: Novak Djokovic, number one

Oli Djokovicin pelistä, siis myös siitä ajoittaisesta keskikaistan tylsääkin tylsemmästä lanaamisesta, mitä mieltä tahansa, on mies jälleen tämän vuoden ykkösnimi miesten tenniksessä. Paras pelaaja. Piste.

Vuosi olisi voinut olla hänelle toki jonkin verran parempikin, mutta pienet notkahdukset ja ailahdukset siellä täällä maksoivat tälläkin kaudella paljon. 

Isoin asia miehen vuodessa ei ollut kuitenkaan Wimbledon-voitto tai vuoden lopun ykkösranking, vaan isyys. Se on matka, joka tulee jatkumaan läpi elämän aivan kuten tenniskin, mutta silti se tulee antamaan niin paljon enemmän. Blogisti onnittelee lämpimästi!