sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Rauhallista Joulua ja Menestyksekästä Uutta Vuotta!

Haluan toivottaa kaikille blogin lukijoille 
Rauhallista Joulua ja Menestyksekästä Uutta Vuotta
niin kentällä kuin kentän ulkopuolellakin!



Palataan ensi vuonna asiaan!

-Tero

Joulukalenteri #24: Vuoden parhaat

Viimeinen luukku ja perinteisesti Vasurilla.comin vuoden parhaat!

Vuoden paras: Rafael Nadal
Ykköseksi päätyi lopulta Rafael Nadal. Kurkkaa luukku #1.
Kunniamaininta: Roger Federer. Kurkkaa luukku #2.

Vuoden ottelu: Roger Federer vs. Nick Kyrgios, semifinaali Miami Masters
Kolme tie break-erää uskomatonta ilotulitusta. Hengästyttävä ottelu, jossa kumpikin pelasi koko matsin ajan hurjalla tasolla. Intensiteetti aivan huipussaan myös mentaalisesti.
Kunniamaininta: Roger Federer vs. Rafael Nadal, finaali Australian Open.

Vuoden sykähdyttävin hetki: Henri Kontinen ja John Peers, Australian Open -mestaruus
Taisi mennä jopa roska silmään. Upeaa Henri!

Vuoden potilas: Novak Djokovic
Ehdokkaita oli tänä vuonna todella paljon ja kuka tahansa olisi voinut tulla valituksi. Djokovicin kroppa alkoi elastisuudestaan huolimatta näyttämään väsymisen merkkejä ja vammat tulivat tällä kaudella tutuksi. Jos tauko ja toipuminen on kuitenkin onnistunut, voi Djokovic olla erittäin vaarallinen ensi kaudella. Jopa dominointi mahdollista.

Vuoden comeback: Roger Federer
Ensimmäinen pidempi sairasloma 35-vuotiaana ja tällainen paluu. I rest my case.
Kunniamaininta: Rafael Nadal. Ties monesko sairasloma ja tällainen paluu. 
Niin tai näin, näitä comebackejä tullaan näkemään jatkossa paljon. Kausi on edelleen aivan liian pitkä myös monelle muulle pelaajalle.

Vuoden uutuus: Rod Laver Cup
Mielestäni onnistunut tapahtuma, vaikka olikin hieman näytösotteluiden makua. Viikonlopun aikana saatiin kuitenkin paljon herkkua, kuten Federer/Nadal -neluri ja tiimien sisäistä insightia sekä koutsausta pelien aikana mm. nuorten haastajien ja legendojen välillä. Jatkoon!

Vuoden kokeilu: #NextGen-lopputurnaus Milanossa
Uudet sääntökokeilut ja uusi formaatti nuorille pelaajille. Ehdottomasti onnistunut tapahtuma tämäkin. Toivottavasti jatkossakin saadaan tarpeeksi valovoimaisia nuoria tähän turnaukseen.

Vuoden hölmö: Dominic Thiem
Pelasi jälleen hirmuisen määrän turnauksia (27!?). Miksi? Ei tunnu oppivan, ei. Hyytyi myös tänä vuonna ja käytännössä täysin puhki massakauden jälkeen. 

Vuoden paha poika: Nick Kyrgios
Ei lisättävää. Pitkä ja tuskainen kasvutarina, joka jatkuu ja jatkuu, vaikka voisi jo taistella Grand Slam-voitoista. Ei taistele. 

Vuoden läpimurto: Alexander Zverev
Edessä loistava tulevaisuus. Haastaa jo nyt isompiaan, otti Masters-voiton ja niin edelleen. Seuraavaksi läpimurto Grand Slam-tasolle.

Vuoden yllätys: Roger Federerin kausi
Kuten olen jo monesti sanonutkin, niin eipä ollut enää uskoa moista kautta tai Grand Slam-voittoja kohtaan. Pahoitteluni.
Kunniamaininta: Jelena Ostapenkon Roland Garros-mestaruus. Paljon ei valitettavasti ehdi naisten matseja seurata, mutta tämä oli huima tarina hurjine peleineen.

Vuoden valmentaja: Ivan Ljubicic
Sai Federerin rystypuolen kuntoon ja vanhan itseluottamuksen uuteen kukoistukseen. Jopa Nadal jäi pahasti jalkoihin.
Kunniamaininta: Carlos Moya. Sai parannettua Nadalin syöttöä ja rystypuolta merkittävästi. 

lauantai 23. joulukuuta 2017

Joulukalenteri #23: Serenan Slamit

Päivä jouluun!!! Toiseksi viimeinen luukku tuo framille Serena Williamsin Grand Slam-voitot, jotka kasvoivat tänä vuonna yhdellä, joten mestaruuksia on nyt 23.

Tasan vuosi ja yksi päivä sitten kirjoitin viime vuoden joulukalenterin luukussa 22, että Serena ei tavoittaisi Margaret Courtia, jolla mestaruuksia on siis yksi enemmän, 24. Syitä tähän oli ja on edelleen kolme: ikä, kiristynyt kilpailu ja paineet. Tänä vuonna Serenan elämän prioriteetit saivat myös äitiyden myötä täysin uutta, mutta upeaa kulmaa, joka puolestaan voi vaikuttaa ajatuksiin paluun suhteen.

Mahdotonta se ei tietenkään ole. Mutta onko nälkä entisellään? Jo pelkän comebackin tekeminen tässä iässä voi olla vaikeaa, jopa Serenalle. Vaikka toivoisinkin Serenan jopa ohittavan tänä vuonna höpötyksillään hölmöilleen Courtin, niin en enää näe sitä tapahtuvan. Tasoihinkin pääseminen olisi kova juttu.

Vettä myllyyn lisää myös se huhu, että Australian Openiin ilmoittautunut Serena olisi lupautunut myös keynote-puhujaksi puolivälierien ajankohtaan Pohjois-Amerikkaan. Ei kuulosta kovin hyvältä. Toki focus voi olla suosiolla Wimbledonissa ja US Openissa, joissa menestymismahdollisuuksia parantaa suosikkialustat ja ajankohta, joka antaa enemmän aikaa treenaamiselle.

perjantai 22. joulukuuta 2017

Joulukalenteri #22: Kei Nishikorin ranking

Kaksi päivää jouluaattoon! Luukusta 22 putkahtaa Kei Nishikori tämänhetkisine rankingeineen.

Japanilaisen kausi päättyi rannevammaan ja loukkaantumisen myötä ranking luisui näinkin alas. Vammat ovat riivanneet Nishikoria jossain määrin kausittain ja näyttää kovasti siltä, että tämä sitkeä soturi maksaa armottomasta taistelustaan kovaa hintaa loukkaantumisten muodossa.

Vikkeläkinttuisen ja erittäin hyvänä puolustajanakin tunnetun Nishikorin fyysinen peli vaatii väkisinkin veronsa ja kun ikääkin on pikkuhiljaa kertynyt jo 27 vuotta, niin uran piikkaamiselle ei enää kovin montaa vuotta ole aikaa. Fysiikkaan luottavat taistelijat hiipuvat lähes poikkeuksetta kun nopeus alkaa kadota.

Vaikka Nishikorin lyöntiarsenaalista löytyy hyvä ja letkeä kämmen sekä yksi tourin parhaista kahden käden rystyistä ja totta kai myös varteen nähden hyvä syöttö, niin vaarana on, että Nishikorista kuoriutuu lopulta parannettu painos David Ferreristä. Grand Slamien perinteistä kvartsikauraa.

Vahva välisukupolven leima väijyykin Nishikoria, aivan kuten Milos Raonicia ja kenties jopa Grigor Dimitroviakin, ellei viimeksi mainitun Lontoon turnausvoitto ala poikia todella isoa Grand Slam-menestystä todella pian. Aikaa ei ole hukattavaksi, sillä pelote uudelle sukupolvelle olisi luotava nyt tai muuten tämä porukka alkaa jäädä jalkoihin hyvinkin nopeasti.

Mielenkiinnolla jään odottamaan myös Nishikorin ensi kautta. Toivottavasti kaudesta tulisi ainakin ehjä ilman uusia loukkantumisia.

torstai 21. joulukuuta 2017

Joulukalenteri #21: #NextGen-lopputurnaussäännöt

Luukussa 21 palataan vielä Milanoon ja alle 21-vuotiaiden lopputurnaukseen, jossa kokeiltiin nippu uusia sääntöjä!

Vaikka olen tenniksen sääntömuutosten suhteen melko konservatiivinen, niin mielestäni suurin osa Milanon kokeiluista oli oikeastaan oikeinkin onnistuneita ja joita voisi soveltaa ja/tai tuoda suoraan sellaisenaan myös ATP-kiertueelle. Kirjoitin sääntökokeilusta tuoreeltaan jo toukokuussa, mutta nyt kokeilu on nähty ja koettu, niin on hyvä tarkistaa näkemystä.

Yksi uudistuksista  oli linjatuomarittomuus ja se on mielestäni ehdottomasti pelin tulevaisuutta. Jos ja kun hawk eye toimii tarvittavalla tarkkuudella, niin ei ole mitään syytä palata linjatuomareihin, jos vain haukansilmä on saatavilla. Jatkoon, vaikka lopputuloksena onkin pitkä liuta työttömiä linjureita!

Toinen ehdoton uudistus on pelikello, josta pisteiden välinen 25 sekunnin aika näkyy kaikille ja erityisesti syöttäjälle. Suoraan jatkoon!

Peliformaatti neljään geimiin ja 'paras viidestä' -ottelut ovat myös kokeilemisen arvoinen vaikkapa isojen kisojen alkukierroksilla tai esimerkiksi Suomen kansallisen tason kilpaotteluissa! Kotimaan alempien tasojen sarjatennikseen tämän voisi ottaa vaikka välittömästi vaikkapa 'paras kolmesta' -muodossa ja jättää kolmannen erän pitkä tie-break historiaan. Toki yhden erän draamankaari saattaa jäädä neljän geimin erissä lyhyeksi ja momentum kääntyä vain kerran erän aikana, mutta nopeat erät tuovat toisaalta ratkaisuvaiheita nopeammalla tahdilla. Osittain tai vähän muokattuna jatkoon!

No-ad sen sijaan saa jäädä vain neluriin. Mielestäni tämä toisi jo vähän liikaa satunnaisuutta muutenkin lyhyempiin eriin. En pidä tästä erityisemmin nelurissakaan. Varsinkaan omissa nelureissa.

Valmentajan käyttö puoltenvaihdossa? Ei jatkoon. Ei missään nimessä. Tennis on ja mielestäni sen tuleekin olla yksinäinen laji, jossa pelaaja joutuu ratkomaan ongelmansa yksin nyt, aina ja iankaikkisesti. Tämä on pelin yksi hienoimmista piirteistä.

Syötöt verkkonauhan kautta ilman uusintaa on puolestaan paha. Periaatteessa olen sen kannalla, mutta toisiko se sittenkin liikaa sattumaa peliin? En osaa sanoa. Pitäisi tutkia enemmän empiirisesti. Suomen halleista löytyy ainakin jonkin verran löysiä verkkonauhoja, jotka tiputtavat palloja melko isolla haarukalla paljon toiselle puolelle, mutta mutta, jaa-a. Tämä on vaikea. Ehdottomasti ehkä.

Omissa treeneissä vuonna 2018 ainakin osa näistä menee varmasti kokeiluun!

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Joulukalenteri #20: TOP20: kaikkien aikojen ässät

Luukun 20 myötä TOP20 ja siis kaikkien aikojen ässätilasto!


Lähde: ATP Tour

Ei liene yllätys, että Ivo Karlovic komeilee listan kärkipaikalla ja listaa dominoivat isot syöttäjät. 

Mutta kiva nähdä, että myös Roger Federerin pitkä ja loistelias ura vie todella pitkälle tällä(kin) listalla. Vaikka Roger ei profiloidukaan syöttökoneena, niin onhan hänen syöttämisensä edelleen lähes jumalaista. Ässät per ottelu -luku ei tietenkään nouse aivan niin korkeaksi kuin parhaimmilla, mutta se, miten monipuolisesti mies syöttöään käyttää on vertaansa vailla. Kun ässiä on lisäksi kasassa yli 10.000, voi vain todeta, kuinka suuri merkitys hänenkin uralle juuri syötöllä on ollut. Tästä voi ottaa oppia koko Suomen juniorikaarti valmennuksineen. Syötön merkitys tahtoo välillä jäädä meilläkin varjoon.

Mainittakoon muuten vielä se, että listalta poissaolollaan loistavat Andy Murray (sija 24., ässiä 5473, otteluita 806, ka. 6,8 ässää/ottelu), Novak Djokovic (31., 4877, 907, 5,4), Stan Wawrinka (32., 4856, 690, 7,0) ja Rafael Nadal (79., 3056, 1035, 3,0) eivät yllä lähellekään Federerin lukemia. Hieman jopa yllättää se, miten kaukana kärjestä he ovat ja että tästä nelikosta juuri Andy Murray on korkeimmalla. Lisäksi jaksaa ihmetyttää Nadalin noinkin alhainen ässämäärä, joka on siis noin 10% Federerin määrästä!

tiistai 19. joulukuuta 2017

Joulukalenteri #19: Roger Federerin Grand Slamit

Luukku 19 ja eräs tämän(kin) blogin ikuisuusaiheista eli Roger Federerin Grand Slam-määrä!

Todellakin. Myönnän, että olen itse haudannut Roger Federerin Grand Slam-haaveet jo ainakin kerran, ehkä kahdesti. Tänä vuonna hän todisti väitteeni vääriksi voittamalla peräti kaksi mestaruutta ja nostamalla kokonaismääränsä jo 19 Grand Slam-voittoon!

En lähdekään enää arvuuttelemaan lopullista määrää, sillä joku oikea asiantuntija taisi Twitterissä asian osuvasti jo ilmaista eli

"Roger Federer stops winning Grand Slams, when Roger Federer stops playing Grand Slams."

Niinpä. Siltähän se taas näyttää.

Välillä toki jo näytti, että suurin menestysputki olisi auttamattomasti ohi, sillä neljän ja puolen vuoden tauko voitoissa on ja oli pitkä aika ilman mestaruutta varsinkin veteraani-iän saavuttaneelle pelaajalle, oli menneisyys mitä tahansa.

Federer on hiljattain sanonut pelaavansa todennäköisesti vielä ainakin pari vuotta ja mikäli vire pysyy tämän kauden tasolla, niin voittomäärä kasvaa hyvinkin todennäköisesti. Toki kilpailu kiristyy heti ensi kaudella ja väittäisin, ettei tämän vuoden kaltainen Federer/Nadal-valtakausi ole enää jatkossa realismia. Toisaalta kuka uskoi sen olevan realismia vuonna 2017? Seuraankin isolla mielenkiinnolla tämän kaksikon tulevaa kautta, sillä tämä kausi jätti varmasti omat jälkensä molempiin, eikä pidempää breikkiä tule nyt kummallekaan.

Lisäksi jaolle Grand Slam-voitoista tulee vanhoista starboista ainakin tuoreet Novak Djokovic ja Andy Murray sekä nippu uusia haastajia, jotka alkavat pikkuhiljaa nostaa tasoaan myös Grand Slam-tasolla.

Alkukausi näyttää paljon Federerin kauden suuntaa. Massakausi jäänee ensi kaudellakin väliin, joten kenties ruohokentillä taas tärähtää? Viimeistään siellä.

maanantai 18. joulukuuta 2017

Joulukalenteri #18: Björn Borgin ikä

Luukusta 18 tulee pikafakta!

Tänä syksynä elokuvissakin pyörinyt pätkä Borg/McEnroe keskittyy miesten tiukkaan taistoon 80-luvun taitteessa ja huipentuen tietysti siihen klassikkoon eli vuoden 1980 Wimbledoniin. Tämä ja Borgin Wimbledonit ovat asia, jonka suuri yleisö muistaa.

Joulukalenteri haluaa nostaa esiin myös toisenlaisen Borgin eli oman aikansa teinisensaation, joka vuonna 1974 voitti Roland Garrosin juuri 18 vuotta täytettyään. Vähän pimentoon jää usein sekin, että mies voitti Garrosin kaikkiaan kuusi kertaa, kun Wimbledonista mestaruuksia kertyi viisi.

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Joulukalenteri #17: Vuoden lopun ykkösrankingpelaajat

Luukku numero 17 paljastaa vuoden lopun ykkösrankingin haalineet pelaajat, joita on siis 17 kappaletta.

Kärjessä komeilee tietysti Pete Sampras, joka ehti olla urallaan kuudesti ranking-listan kärkinimi vuoden lopussa. Loppuvuoden ykkösrankingistä on muodostunut jonkin sortin mittari vuoden pelaajalle ja onhan lista tietysti hurjia nimiä ja vuosia täynnä.

  • Pete Sampras 6
  • Jimmy Connors, Roger Federer 5
  • John McEnroe, Ivan Lendl, Novak Djokovic, Rafael Nadal 4
  • Björn Borg, Stefan Edberg, Lleyton Hewitt 2
  • Ilie Nastase, Mats Wilander, Jim Courier, Andre Agassi, Gustavo Kuerten, Andy Roddick, Andy Murray 1
      (Lähde: Wikipedia)

Kärkipaikka on arvostettu myös pelaajien keskuudessa, sillä esimerkiksi tänä vuonna Rafael Nadal kävi nappaamassa Pariisin hallista vain ne tarvittavat voitot, jolla tuo himoittu ykköspaikka sinetöityi. Samalla hän itse sinetöi enemmän tai vähemmän koko kautensa, mikä sekin kertoi rankingin merkityksestä. Ehkä muissa olosuhteissa pelit olisivat jääneet Pariisissa pelaamatta.

Kysymys kuitenkin kuuluu, pystyykö listan nykynimistä kukaan haastamaan tässä suhteessa pistooli-Peteä vai onko syytä suunnata katseet kauas tulevaisuuteen (#NextGen)?

Itse en nimittäin näe kovinkaan todennäköisenä, että yhden paalupaikan päässä oleva Federer pystyisi massakaudet skippaamalla ja/tai tässä iässä saamaan vielä yhtä kiinnitystä tai että Rafael Nadal pelaisi vielä kaksi näin hurjaa kautta. Novak Djokovic voi sen ehkä vielä tehdäkin. Ehdottomasti ehkä. Tai no. Äh, en tiedä. Nukkukoon Sampras vielä yönsä rauhassa.

lauantai 16. joulukuuta 2017

Joulukalenteri #16: Rafael Nadalin Grand Slamit

Luukku 16 ja Rafael Nadalin Grand Slamit!

Kun Nadalin Slam-määrä kolme vuotta sitten oli 14, tuli vastaavassa luukussa pohdittua espanjalaisen Grand Slamien lopullista määrää. Päädyin silloin 16-19 Slamiin ja nyt tuo alaraja on siis saavutettu. Tänä vuonna tullut Roland Garrosin voitto oli miehen nykyvireellä odotettu ja myös US Open tuli erinomaisella vireellä, mutta toki kaavion sopivasti auetassakin.

Ja tätä se on. Roland Garrosilla Nadal voi rohkealla ja aggressivisella pelillään olla uhka vielä joitakin vuosia, mutta muualla on vähän toivottava kaavioiden aukenemisia. Toki myös Australia voisi olla mahdollisuuksien rajoissa, sillä finaaleja on kertynyt jo useita. Kuukauden päästä starttaavassa Openissa en kuitenkaan usko Nadalin olevan vielä iskussa tämän kauden jäljiltä. Ajoitusta haetaan varmasti massakaudelle ja kaikki muu menestys on vain plussaa.

Ensi kaudesta ei muutenkaan ole tulossa helppo, kun Roger Federerin lisäksi rivissä ovat myös Novak Djokovic, Stan Wawrinka ja Andy Murray. Tämä sekoittaa pakkaa varmasti.

Mutta hurja luku tuo 16 kuitenkin on. Mukana on tietysti käsittämättömät 10 Garrosia, mutta iso määrä myös kovien kenttien ja ruohoalustan mestaruuksia. Monet puhuvat Djokovicin ja erityisesti Federerin monipuolisuudesta, mutta tässä suhteessa Nadal on näyttöjensä suhteen omassa luokassaan.

perjantai 15. joulukuuta 2017

Joulukalenteri #15: 15 miljoona ja rapiat

Luukku 15 ja tämän vuoden rahalista top20!

Rafael Nadal valloitti myös vuoden 2017 rahalistan kärkipaikan ansaitsemalla yli 15 miljoona dollaria palkintorahoja.

Onhan nämä järkyttäviä summia. Kerääntyvät vieläpä rajusti listan kärkipäähän. Tämän vuoden listalla 25:s Diego Schwartzman ansaitsikin sitten enää noin 10% Nadalin potista. Ja jos ajatellaan esimerkiksi Jarkko Niemistä ja hänen pitkää uraansa, niin hänen palkintorahansa jäävät noin 7,7 miljoonaan dollariin eli reiluun puoleen Nadalin yhden kauden ansioista.


(Lähde: ATP Tourin www-sivusto)

torstai 14. joulukuuta 2017

Joulukalenteri #14: Grand Slamin pituus

Luukusta 14 puskee esiin pikafakta!

Grand Slamien pääsarjat kestävät pääsääntöisesti kaksi viikkoa, 14 päivää. Tuohon jaksoon miesten finaalipari pelaa siis seitsemän ottelua, kuten luukussa #7 jo kerrottiin. Kova on urakka, mutta kovia ovat pelaajatkin.

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Joulukalenteri #13: Andy Murrayn kaudet ATP Tourilla

Luukusta 13 tulee esiin Andy Murrayn kaudet ATP Tourilla.

Tosiaan, Andyn kunnioitettavat 13 kautta ovat tuoneet paljon menestystä, mutta erityisen paljon myös kehitystä. Muistan kuinka nuoren Murrayn peliä leimasivat muun muassa (rakki)koiramainen hakeminen (ja räksyttäminen). Andystä on kuitenkin vuosien saatossa kuoriutunut aggressiivisempi koko kentän hallitsija ja upea taktikko. Vaikka uran alkupuolen peli ei välttämättä silmää hivellytkään, niin pelaajan kehityspolku on ollut upea, josta muun muassa kaksi Wimbledonia, kaksi henkilökohtaista olympiakultaa ja jopa yksi Andyyn henkilöitynyt Davis Cup ovat todisteena.

Toki pelissä on ja tulee aina olemaan myös vahva fyysisyys läsnä. Jopa Andy itse tietää ja myöntää, ettei hänen pelityylillään ole välttämättä kovin montaa isoa vuotta enää edessä. Peli vaatisi edelleen rajuja panostuksia rohkeampaan suuntaan. Liian usein Andy tyytyy vain hakemaan ja puolustamaan hyvän fysiikkansa avulla tiensä voittoon. Tämä on toisaalta tuonut hänelle paljon menestystä, mutta yhtä lailla voisi väittää, että paljon se on vienytkin. Finaaleissa Murray on usein ollut jo liian väsynyt voitosta aidosti taistellakseen.

Seuraavat kaksi kautta, kaudet numero 14 ja 15, ovat menestyksen kannalta äärimmäisen tärkeitä skotille. Niiden jälkeen lienee aika keskittyä perhe-elämään. Toisaalta Andyn kohdalla en ihmettelisi yhtään aikaista eläköitymistäkään.

No, mutta. Ensi kaudella iskee kuitenkin levännyt ja vammoistaan kuntoutunut Murray. Kerran vielä?

tiistai 12. joulukuuta 2017

Joulukalenteri #12: Novak Djokovicin Grand Slamit (ja ranking)

Kalenterin luukku nro 12 eli Novak Djokovicin Grand Slamit, mutta myös tämän vuoden ranking!

Tästä on ollut puhetta jo aiemmin ja nimenomaan viime vuoden joulukalenterissa (silloinkin siis luukku 12). Tällä kaudella Grand Slamit jäivät kuitenkin haaveiksi ja serbi ponnistaa ensi kauteen sijalta 12.

Tuo ranking saattaakin sekoittaa pakkaa mukavasti alkukauden turnauksissa, kun Djokovic voi tulla kärkipelaajille vastaan hyvinkin aikaisessa vaiheessa esim. Grand Slam-turnauksia, joissa kohtaaminen voisi toteutua jo neljännellä kierroksella. Kukaan tuskin haluaa kohdata Djokovicia niin aikaisin.

Leikkauksen skipannut ja kuntoutuksen kyynärpäähänsä valinnut Djokovic on kuitenkin yksi suurimpia kysymysmerkkejä tulevalla kaudella. Kestääkö käsi? Onko Djokovic fyysisesti kunnossa? Onko motivaatio palautunut? Ovatko treenimäärät palautuneet kovimmalle tasolle?

Sanoisin, että jos kysymyksiin tulee enimmäkseen myönteisiä vastauksia, niin ensi kaudesta voi tulla jopa serbin näytöstä. Kuten olen jo aiemmin joulukalenterissa sanonutkin, niin en millään usko Rafael Nadalin tai Roger Federerin pystyvän ensi kaudella toistamaan tämän kauden saavutuksia, joten siinä mielessä Djokovicin onnistuneelle paluulle saattaa olla hyvinkin tilaa. Hurjimman pelitason löytyessä vain kourallinen pelaajia pystyy kaatamaan Djokovicin. Hurja määrä lisäinfoa saadaan jo kuukauden päästä Australiassa, jossa serbi on ollut hurjan kova.

Niin, ne Grand Slamit. Pysyn sitkeästi kannassani ja veikkaan, että Djokovic jää 14 Grand Slamiin. Saatan olla kyllä pahasti väärässäkin.

maanantai 11. joulukuuta 2017

Joulukalenteri #11: Juan Martin del Potron ranking

Luukusta 11 löytyy Juan Martin del Potron tämän vuoden loppuranking.

Toissakauden ajoittaiset loistavat otteet ja varsinkin vammakierre antoi odottaa tältä vuodelta paljon. Ainakin itse ennustin selkeää top10-paikkaa argentiinalaiselle. Toisin kävi.

Muutama maukas voitto tuli toki tällekin vuodelle, mutta pelin aaltoilu ja rystypuolen heikkous veivät lopulta ne eväät, joilla taisteltaisiin korkeammista rankingsijoista tai jopa Grand Slam-voitoista.

Parhaana päivänään Delpoa ei voita välttämättä kukaan, mutta kun pelin tasossa on liikaa varianssia ja pelitavoissa vähän liian vähän, niin vaikeaa on. Huonona päivänä peliin ei useinkaan löydy sitä groovia, jolla peli kääntyy, vaan peli menee vähän puskemiseksi ja/tai roiskimiseksi. Grand Slameissä tulee tällöin jonkinasteinen maraton-ottelu, joka kostautuu seuraavalla tai seuraavilla kierroksilla, kuten väsyneillä pitkillä pelaajilla monesti käy.

Ranneleikkauksien jäljiltä Delpon vasen ranne, joka tukee voimakkaasti miehen kahden käden rystyä, ei ole vielä osoittanut täydellistä palautumista. Rystypuolen ja siis vasemman ranteen heikkoudesta kertovat ne lukuisat alakierteiset rystyt, jotka hän lyö yhdellä kädellä. Valitettavasti on niin, että rystyslice ei pitkässä juoksussa ole lyönti, jonka päälle pystyy hyökkäystä rakentamaan. Se toimii täydellisesti puolustussuuntaan ja pelin neutraloimiseen, mutta hyökkäävään peliin siitä ei useinkaan ole. Kun vastustaja löytää Delpon rystyn, niin ettei tämä pääse sitä kämmenelleen kiertämään argentiinalaisen pelin hyökkäysdynamiikka katoaa. Toki jos Delpo onnistuu kierroissaan ja pääsee tykittämään kämmentään, niin silloin hän on edelleen vahvoilla. Tällöin on kuitenkin varottava vastustajan vastaiskua kämmennurkkaan ja itsensä väsyttämistä, sillä jatkuva kämmenelle kiertäminen syö valtavasti energiaa.

Mitä sitten ensi vuosi tuo tulleessaan? Aikaa 29-vuotiaalla Delpolla on tietysti vielä, eikä kroppakaan ole vielä urasta uupunut pitkistä tauoista johtuen. Paljon siis riippuu tietysti juuri tuon rystypuolen statuksesta. Jos ranne kestää entisaikojen yläkierteisiä pommirystyjä, niin mahdollisuudet ovat periaatteessa vaikka mihin. Tärkeintä lieneekin se, uskooko mies itse mahdollisuuksiinsa.

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Joulukalenteri #10: TOP10 2018

Luukku 10 ja top10 2018!

Viime vuoden osalta top8-lista näytti siltä, etten sitä tähän nyt tämän enempää nosta. Sanotaanko kauniisti nyt vaikkapa niin, että olin täysin yössä. Täysin yössä. Listani oli lopulta loukkaantuneita pelaajia täynnä.

Mennäänkin siis suosiolla ensi vuoden listaan:

1) Novak Djokovic
Tekee paluun tuoreena, terveenä ja todennäköisesti myös nälkäisenä. Jos löytää vanhasta groovistaan 90-95%, niin piikkipaikka lähes selvä. Vaatii toki terveyttä koko kaudeksi, joten suurin riski vamman uusiutuminen.

2) Andy Murray
Tekee paluun tuoreena, terveenä ja todennäköisesti myös nälkäisenä. Tasaisuus kaikkialla nostaa korkealle.

3) Alexander Zverev
Jatkaa vuoden 2017 kehitystään. Grand Slameihin ensi kaudelle yksi tai kaksi piikkiä, niin top3-spotti haarukassa. Ehkä jopa korkeammallekin?

4) Grigor Dimitrov
Alkoi vihdoin lunastaa odotuksiaan tällä kaudella. Seuraavat pari vuotta uran kannalta otollisimmat isoille voitoille ennen kuin nuoret hyppivät rintamana silmille. Nyt tai ei koskaan.

5) Roger Federer
Vahva on se epäilys, että tämän vuoden rasitukset näkyvät ja kalenteriin tulee isoja aukkoja myös tulevalla kaudella. Palautuminen ja tauot entistä tärkeimpiä, mikä näkyy väkisin rankingissä.

6) Dominic Thiem
Järkevämmällä kalenterilla, mutta massapainotuksella korkealla. Selvää on, että kovin montaa 27 turnauksen kautta ei kannata enää ottaa. Loppuvuosi massakauden jälkeen usein aneeminen, koska tankki täysin tyhjä repivästä ja raastavasta pelityylistäkin johtuen.

7) Rafael Nadal
Ehjä kausi 2017 päättyi lopulta tuttuihin polvivaivoihin. Tämän vuoden rasitukset näkyvät ensi vuonna ja taukoja tulee väkisin. Massakauden panostuksella näille sijoille.

8) David Goffin
Upea loppuvuosi tuo varmasti uskoa ja virtaa ensi kauteen. Upea Davis Cup-kausi päättyi pettymykseen, mutta nälkää jäi. Tänä vuonna isojen poikien poissaollessa olisi voinut tehdä isommankin breikin kärkeen, joten ensi vuonna siinä mielessä vaikeampaa. Näille paikkeille kuitenkin.

9) Marin Cilic
Tasainen kaikkialla ja ilman loukkaantumisia top10-jengiä. Olisiko aika jopa toiselle Grand Slamille? Wimbledon? US Open?

10) Stan Wawrinka
Vähän musta hevonen tälle listalle. Valmentaja vaihtui, loukkaantuminen takana ja niin edelleen. Muutamalla isolla voitolla kuitenkin näillä main. Ehdottomasti ehkä.

lauantai 9. joulukuuta 2017

Joulukalenteri #9: Martina Navratilovan Wimbledonit

Luukussa yhdeksän jatketaan vielä hetki Wimbledonissa!

Martina Navratilova voitti turnauksen naisten kaksinpelin kaikkiaan yhdeksän kertaa, joka on on modernin aikakauden ennätys miehet ja naiset mukaan lukien. Muuan Roger Federer väijyy voiton päässä tästä...

perjantai 8. joulukuuta 2017

Joulukalenteri #8: Wimbledon ruoho

Luukku kahdeksan vie meidät Wimbledonin nurmelle!

Roger Federer otti tänä vuonna kahdeksannen Wimbledon-voittonsa ruoholla, jonka pituus on kahdeksan millimetriä. Tämä pituus (8mm) on tutkimusten mukaan nurmen pelillinen optimipituus ja se on ollut käytössä Wimbledonissa vuodesta 1995 lähtien. Nurmi ajetaan mittaan päivittäin. Nurmen nykyistä siemenlajiketta (Perennial Ryegrass) on käytetty vuodesta 2001 ja se kestää paremmin nykytenniksen vaatimuksia kuin aiempi lajike.

Lähde: Wimbledon.com

torstai 7. joulukuuta 2017

Joulukalenteri #7: Otteluvoittojen määrä Grand Slam-voitoissa

Joulukalenterin ensimmäinen viikko takana! Turnauskestävyys on kestänyt sekä täällä, että myös lukijapuolella ilmeisen hyvin, koska kävijöitä on löytynyt keskellä huipputenniksen lomakautta varsin ilahduttavasti! Mukavasti lukijoita saavien Masters-ennakoiden tasolla ollaan, mutta toki päivittäin. Iso kiitos siitä!

Luukku seitsemän tarjoilee pikafaktan luonteista perustietoa Grand Slam-turnauksista. Niiden voittamiseksi vaaditaan seitsemän otteluavoittoa turnauksen aikana. Se on kahteen viikkoon ahdettuna hurja määrä tennistä ellei hoida turnausta ilman erätappioita kuten Rafael Nadal (Roland Garros) ja Roger Federer (Wimbledon) tänä vuonna tekivät.

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Joulukalenteri #6: Hyvää itsenäisyyspäivää!

Suomi juhlii tänään 100-vuotista itsenäisyyttään! Onnea ja hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Siksi myös pieni pikakatsaus Suomen tennikseen ja erityisesti kahteen nimeen eli Henri Kontiseen ja Emil Ruusuvuoreen. Nämä ovat mielestäni ne nimet, jotka nostavat Suomi-tenniksen profiilia nyt ja tulevina vuosina.

Henri Kontinen alkaa olla tietysti meille kaikille tuttu. On Grand Slam-voittoa, Masters-voittoa, kauden finaaliturnausvoittoja ja niin edelleen. Se, että nämä saavutukset ovat tulleet nelinpelistä ei välttämättä vakuuta koko urheilua seuraavaa kansaamme, mutta sopii tietysti yrittää kumpi meiltä noin keskiarvoisesti luontevammin onnistuu, esimerkiksi hiihto vai tennis? Sen jälkeen voikin miettiä lajien harrastajamääriä meillä ja maailmalla sekä vuoden urheilijaa ja... Äh. Joo joo, ei mennä nyt siihen tämän enempää. Henri on joka tapauksessa maailman ehdottomalla huipulla vielä pitkään niin halutessaan.

En yleensä ole lähtenyt aprikoimaan saati ruotimaan kotimaamme tulevaisuuden toivoja kovinkaan paljoa, mutta tänä syksynä näin Emil Ruusuvuoren kisatilanteessa ensimmäistä kertaa ja päätin itsenäisyyspäivänkin kunniaksi tehdä poikkeuksen.

Marraskuinen Talin Futures-turnaus tarjosi todella paljon ilonaiheita, eikä vain siksi, että Emil voitti kaikki ottelunsa, vaan siksi, että hänen pelissään on hirmuisesti potentiaalia. Siinä on todella paljon potentiaalia. Viimeksi olen ihastunut näin nuoren Jarkko Niemisen pelaamista katsellessani.

Emilin isoa syöttöä, mutta myös upeaa, kokonaisvaltaista syöttämistä, tukee hurja peruslyöntiarsenaali molemmilta puolin läheltä ja kaukaa, matalalta ja korkealta. Näillä lyönneillä voisi olla valmiuksia jo vaikka mihin.

Toki Emil on vasta nuori ja fysiikka ei ole vielä lähellekään sitä, mitä se tulee vaikkapa parin vuoden päästä olemaan tai sitä, mitä sen tulee maailman huipulla olla, mutta sen saa kuntoon treenaamalla. Näin luontaisia lyöntejä, joissa on ihailtavan letkeästi voimaa tuottava kineettinen ketju, ei sen sijaan välttämättä saa. Nyt vaan duunia, duunia ja vielä kerran duunia, sillä maailmassa on liian monta nuorta lupausta, jotka eivät koskaan aikuisissa breikanneet! Go Emil, go!

Suomen tennis tulee todennäköisesti aina olemaan muutaman valttikortin varassa, mutta ainakin itse katson tulevaisuuteen positiivisesti tässäkin suhteessa!

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille lukijoille!

tiistai 5. joulukuuta 2017

Joulukalenteri #5: TOP5: rystyt 2017

Luukku viisi ja melko perinteinen TOP5! Tällä kertaa listataan tämän vuoden parhaat rystyt vuonna 2017!

1) Roger Federer
Kenties suurin yksittäinen syy tämän vuoden hurjaan pelivireeseen oli Federerin (yläkierre)rysty. Kun rysty kestää ja Roger uskaltaa sitä yläkierteellä paiskata, pysyy myös peli ja ajatus kasassa. Edes Rafael Nadal ei onnistunut murtamaan Federerin rystypuolta, vaan maestro iski tulisesti lähes poikkeuksetta tulemalla rohkeasti vastaan ja antamalla palaa. Myös taidokkaat rystyblokkaukset ja -slicet olivat tänäkin vuonna murhaavia.

2) Rafael Nadal
Myös Nadalin rysty toimi terävästi tänä vuonna. Jos joku lyönti on alkanut Nadalilla jäämään kelkasta, on se ehdottomasti ollut rysty. Riittävän painon tuottaminen rystyllä on ollut ajoittain todella vaikeaa ja lyönti on lähtenyt nopeiden käsien avulla sen mitä se on lähtenyt. Tänä vuonna jalkatyön ollessa tervävämää kuin aikoihin, lyönnin energiasuuntaus oli eteenpäin eikä suoraan sivulle tai ylös. Jalat työntävät lyönnin lantio- ja hartiakierron kautta voimakkaisiin käsiin ja pam, pituutta sekä terävyyttä tulee aivan eri määrä kuin käsisutaisuilla. 

3) Alexander Zverev
Voisi väittää, että Alexander Zverev löi tänä vuonna itsensä todella isosti läpi. Uuden sukupolven edustajana hän nousee huipulle pelaajana, jolla ei juuri ole heikkouksia. Peliä viedään pitkälti syötön ja kämmenlyönnin kautta, mutta hyvään pakettiin kuuluu myös loistava rysty. Zvereviltä moinen löytyy. Lyöntisuunnat eri kovuuksilla ja variaatioilla muistuttavat hieman jopa Djokovicin rystypuolen tekemisiä, mutta upeimpia lyöntejä ovat luonnollisesti ne yli sadan mailin tuntivauhtia kulkevat rystykrossipommit. Boom!

4) Stan Wawrinka
Olisi todennäköisesti tämän listan kärjessä, jos olisi saanut pelata ehjän kauden. Rysty ei ole ainoastaan kaikkien aikojen kaunein, vaan myös tehokkain ja monipuolisin. Variaatioita, voimaa ja henkeäsalpaavia kulmia löytyy järjetön määrä.

5) Novak Djokovic
Nyt ratsastetaan osin vanhoillakin näytöillä, sillä tänä vuonna Djokoviciltä ei loukkantumisten takia nähty oikeastaan mitään ihmeellistä. Puhutaan kuitenkin miehestä, jonka yksi iso vahvuus pelaajana kilpistyy juuri siihen, että myös rystypuoli on äärimmäisen vaarallinen. Djokovic onkin siinä mielessä ollut aikakautemme täydellisin paketti. Rystyn lyöntisuuntia ja varmuutta voi vain ihailla. On kestänyt jopa primetime-Nadalin pommituksen ihailtavan upeasti haamuja jättämättä.

maanantai 4. joulukuuta 2017

Joulukalenteri #4: Big Fourin kuolema

Luukku neljä ja big four! Tai siis sen kuolema.

Pitkään, aivan liian pitkään on puhuttu jääräpäisesti ja laiskasti big fourista, jolla tarkoitetaan nelikkoa, Roger Federer, Rafael Nadal, Novak Djokovic ja Andy Murray.

Aivan liian usein meillä on kuitenkin ollut oikeastaan ja ainoastaan big one, yksi kuningas, joko siis Federer, Nadal, Djokovic tai ehkä jossain määrin jopa Murray. Välillä, kuten tänä vuonna, meillä on ollut puolestaan big two (Nadal ja Federer). Hetken aikaa meillä ehti olla jopa big five, kun Stan sai jo kolmannen Grand Slam-voittonsa, mutta niin vain termi jäi pimentoon, vaikka Stan saavutti samalla Murrayn pokaalimäärän. Pienenä sivuhuomautuksena vielä sen verran, että tämä vuosi oli ensimmäinen neljään vuoteen, kun Stan jäi ilman Grand Slam-voittoa, eikä big five tosiaankaan saanut missään vaiheessa oikein tuulta alleen.

Toki nämä fraasit ovat aina määrittelykysymyksiä, mutta big four-termin käyttäminen vielä vuonna 2018 lienee melko laiskaa journalismia. Ainakin alkuvuodesta. Ehkä. Ehdottomasti ehkä.

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Joulukalenteri #3: Andy Murray ja Stan Wawrinka, kolmen Slamin miehet

Joulukalenteri etenee vauhdilla ja joulu tulla jolkottaa. Olemme jo luukussa kolme ja sieltä paljastuu kolmen Grand Slamin miehet, Stan ja Andy!

Tosiaan, molemmille Slamejä on kertynyt yhtä monta. Andyn ura on toki muilta osin ollut hohdokkaampi ja tasaisempi, kun taas Stanin uraa ovat leimanneet hurjat ylä- ja alamäet.

Parhaimmillaan molemmat ovat olleet todella vakuuttavia, kuumimmillaan jopa täysin omassa kastissaan, mutta molempia kuvaa jollakin tapaa se, että isommat suoritushuiput ovat ikään kuin projektiluontoisen tekemisen tulosta. Jatkuvaan dominointiin miehistä ei ole ollut.

Andyllä tähän on syynä liiallinen luotto hänen fyysiseen peliinsä, joka kuluttaa ja vie pidemmässä juoksussa miehestä mehut, kuten esimerkiksi tänä vuonna, raskaan ja menestyksekkään viime vuoden jälkeen. Stan puolestaan ailahtelee oman pelinsä ylä- ja alarajoilla valtavasti eikä hänen motivaatiostaan esimerkiksi isojen voittojen jälkeen voi olla kovinkaan vakuuttunut. Hän ei ole saanut rakennettua menestyksen päälle riittävää jatkumoa, jolla pysyttäisiin mukana Grand Slamien kärkitaisteluissa joka kerta.

Herrojen ensi vuodesta tulee vähintäänkin mielenkiintoinen. Alla on pitkä tauko ja molemmat ovat päättäneet menestyksekkäät valmentajasuhteensa kauden lopussa. Paluu ei tule olemaan helppo kummallekaan ja uskoisin, että varsinkin Stan on jonkin aikaa yössä ilman valmentajavelho Magnus Normania, joka osasi käsitellä ilmeisen oikukasta sveitsiläistä erinomaisesti. Ainakin hän sai tästä maksimit irti vähintään kerran pari vuodessa. Andy lienee pohtinut asioita paljon sairaslomallaan ja kun hän on jo julkisestikin tunnustanut ettei hänen pelityylillään enää montaa vuotta jaksa, niin ensi vuosi on todellinen suunnannäyttäjävuosi Andyn loppu-uralle.

Summaten sanoisin, että Grand Slamit lienevät tiukassa, erittäin tiukassa, jatkossakin.

lauantai 2. joulukuuta 2017

Joulukalenteri #2: Number Two, Roger Federer

Tosiaan, kuten luukussa yksi totesin, myös Roger Federer pelasi käsittämättömän upean kauden ja kakkosluukusta putkahtaa esiin hänen loppuvuoden ranking, 2. 

Kun kauden tappiot (5) voi laskea yhden käden sormilla on melko varmaa, että titteleitä pitääkin laskea jo kahden käden sormilla (7). Monesti on tullut itsekin jo laskettua Roger Federer ulos kärkipeleistä, mutta niin vain mies näytti vielä kerran pitkää nenää meille kaikille epäilijöille. 

Henkilökohtaisesti yllätyin suuresti heti jo Australiassa, kun mies nousi finaalin voittoon Rafael Nadalia vastaan eivätkä vanhat (rysty)haamut kaatanetkaan hänen peliään, vaan mies takoi myös rystypuoleltaan upeita luoteja läpi Nadalin puolustuksen. Tuolla itseluottamuksella ja ensimmäisellä Grand Slam-voitollaan lähes viiteen vuoteen mies ratsastikin upeasti läpi koko kauden ja otti omansa myös Wimbledonissa. 

Porukkaa ja todellisia uhkaajia Novak Djokovicin, Andy Murrayn ja Stan Wawrinkan johdolla tippui matkan varrella sankoin joukoin ja henkinen niskalenkki Nadalista olivat vuodelle varmasti helpottavia tekijöitä, mutta silti nämä saavutukset 36-vuotiaana ovat kerrassaan hurjia! 

Federer on edelleen lähes täysin ylitsepääsemätön este muun muassa tälle välisukupolvelle, johon kuuluvat Grigor Dimitrov ja kumppanit. Eipä uusikaan sukupolvi vielä ole helpolla sveitsiläisen kanssa päässyt. Alexander Zverev tekee isoa läpimurtoaan ja härnää jo kovasti isompiaan, mutta ensi vuonna pitäisi tärähtää tässä suhteessa jo isommin. Muuten vaarana on, että oikeilla aikataulutuksilla Federer (ja kumppanit) ovat kuvassa isosti vielä ensi vuonnakin ja uuden kuninkaan aika saa odottaa. 

Melko varmaa kuitenkin on, että 36-vuotiaan kroppa on tästä vuodesta väsynyt ja kun suuri nippu suuria pelaajia tekee paluun tuoreemmin jaloin, niin tiukkaa tekee maestrollakin ensi vuonna. Olisiko sittenkin Roger Federerin Grand Slamit (taas) nähty? ;-)

perjantai 1. joulukuuta 2017

Joulukalenteri #1: Number One, Rafael Nadal

Blogin joulukalenteri tärähtää eetteriin nyt jo viidennen kerran ja ensimmäisestä luukusta putkahtaa esiin Rafael Nadal, vuoden 2017 ykkönen.

Kausi oli kieltämättä sekä Nadalille, että Roger Federerille hieno. Periaatteessa kumpikin olisi ansainnut paikkansa piikissä, mutta perustan valintani ennen kaikkea sille, että Nadal oli pelaajista se, joka pelasi läpi koko kauden ilman turnausten taktisia väliinjättämisiä. Toki Federerin päätös koko massakauden skippaamisesta oli oikea ja toimiva ratkaisu, mistä todisteena mm. Wimbledon-voitto numero kahdeksan, mutta pelaaminen muillakin kuin vain omilla lempialustoillaan painaa vaakakupin Nadalille.

Nadalin kaudesta jää monista voitoista huolimatta hieman kaksijakoinen kuva. Hän jäi kauden aikana muutamaan otteeseen pahasti juuri Federerin jalkoihin, mutta sitten taas esimerkiksi massalla espanjalainen oli täysin pitelemätön. Kauden isoin yllätys nähtiin mielestäni kuitenkin New Yorkissa, kun Nadal valloitti US Openin kolmannen kerran varsin hurjalla hyökkäyspelillään. Toki US Openin, mutta tavallaan myös kauden muutkin kaaviot, olivat melko avoimet, koska niin moni kärkinimi jätti kauden kesken.

Ei anneta sen kuitenkaan häiritä ja himmentää Nadalin suorituksia. Kertoo nimittäin paljon Nadalin pelistä ja lopulta sen myös monipuolisuudesta, että mies pystyy parhaimmillaan edelleen dominoimaan kaikilla alustoilla. Niin kauan kuin polvet ovat kunnossa ja Nadal saa lyöntiensä alle eteenpäin suuntautuvan jalkatyön tulee hän olemaan vaaratekijä terävimmässä kärjessä.

Loppukaudesta Nadalkin selvästi väsyi ja tutut polviongelmat lopettivat kauden lopulta Lontoossa. Mielenkiintoista nähdä onko mies iskussa jo Australiassa vai tuleeko alkukaudesta tervainen taival. Niin tai näin, veikkaan, että Nadal ei tämän kauden rasituksiltaan yllä ensi vuonna samoihin saavutuksiin ja jopa Grand Slamit voivat olla tiukassa. Väsynyttä tai raajarikkoista Nadalia ei pelkää enää kukaan.