lauantai 31. joulukuuta 2016

Hyvää Uutta Vuotta 2017!


Vaikka tämänpäiväinen sarjapelini Imatralla ei ollut samanlaista ilotulitusta, onnistumisista puhumattakaan, kuin taannoinen AC/DC-keikka Hämeenlinnassa, toivotan kaikille lukijoilleni mitä loistavinta uutta vuotta 2017!!! 

Räjähtäköön kämmenpommit ensi vuonna entistä ehommin!

lauantai 24. joulukuuta 2016

Hyvää Joulua!

On aika toivottaa kaikille lukijoille mitä parhainta ja rauhallisinta joulua! Ollaan ihmisiksi ja rauhoitutaan hetkeksi!

Joulukalenteri #24: Vuoden parhaat

Tuttuun tapaan jouluaaton luukusta putkahtaa esiin vuoden parhaat 2016!

Vuoden paras: Andy Murray.
Ykkönen on aina ykkönen. Tasaisuudellaan omaa luokkaansa tänä vuonna ja kun taso on varsin kova, niin ykköspaikka on ansaittu. Niin blogin kivikovalla listalla kuin ATP-rankingin piikissäkin. Lue lisää luukusta yksi.

Vuoden ottelu: Novak Djokovic vs. Juan Martin del Potro, Rion olympialaiset
Laadullisesti yhtä upeita otteluita nähtiin varmasti tänä vuonna muitakin, mutta draamaltaan ja pelillisiltä asetelmiltaan tämä oli mielestäni vuoden hienoin ottelu. Djokovicin paineet näkyivät, eikä mies yltänyt parhaaseensa, sillä kyseessä oli kenties serbin paras mahdollisuus voittaa olympiakulta. Ottelun jälkeen molemmat kyynelehtivät. Eri syistä. Tästä vielä aiheesee blogin jälkipeleissä.

Vuoden piste: Kontinen/Peers vs. Lopez/Lopez, ATP World Tour Finals
Varsinkin suomalaisittain katsottuna tätä parempaa pistettä ei nähty. Huh huh, vieläkin hengästyttää! Tsekkaa piste tästä.

Vuoden comeback: Juan Martin del Potro, Davis Cup-finaalissa
Hieman perinteestä poiketen nostan vuoden comebackiksi del Potron nousun 0-2-tappioasemasta otteluvoittoon Davis Cupin finaalissa, jolla Argentiina tasoitti voitot 2-2:een. Oli samalla Delpon ensimmäinen nousu uralla 0-2 lukemista voittoon. Sanoisin, että hyvään paikkaan osui tuo nousu.

Vuoden shokki: Novak Djokovicin tappio Sam Querraylle Wimbledonissa
Katselin ottelua sivusilmällä polttavan auringon alla Espanjassa uima-altaan reunalla. En uskonut Djokovicin tappioon ennen viimeistä pistettä. Ottelu saattaa jäädä historiaan Novak Djokovicin alamäen alkupisteenä.

Vuoden eläköityjä: Lleyton Hewitt
Ikinuoren ikitaistelijan viimeinen ottelu nähtiin Australian Openissa. Upea ura, jota säesti kaksi Grand Slamia ja maailman ykkösranking, mutta sitten tuli muuan Roger Federer kuvioihin.

Vuoden potilas: Roger Federer
Ikä ei tule yksin sveitsiläisellekään. Se tulee vammojen kanssa. Viimeinen kausi lähdössä liikkeelle?

Vuoden sykähdyttävin hetki: Henri Kontinen ja John Peers, ATP World Tour finaalien voitto
Uskomaton suoritus ja saavutus! Loppukauden hurja vire vei parin upeaan lentoon, joka kruunautui Lontoossa finaalivoittoon.

Vuoden valmentaja: Mikael Tillström
Tehnyt Gael Monfilsista varteenotettavan pelaajan myös isoissa kisoissa. Jälleen mestarinäyte ruotsalaisesta valmennustaidosta. Tillström tulee Good to Great-akatemiasta, kuten Stan Wawrinkan valmentaja Magnus Norman.

Vuoden antifashion: Adidaksen seeprat
Ei, ei ja vielä kerran ei. Jos tenniskentällä ei toimi leopardikuvio, niin ei siellä toimi kyllä seeprakuviointikaan. Herrat Dominic Thiemin, Alexander Zverevin ja ei niin yllättäen Tomas Berdychin johdolla näyttivät Roland Garrosilla lähinnä leijonien paisteilta ja sitä he vielä käytännössä olivatkin.

Vuoden nolous: Nick Kyrgiosin käytös
Tämän listan kestomenestyjä, nyt jo toista kertaa palkinnon saajana. Suurin este tämän lupaavan aussin tiellä Grand Slam-voittoon on poika itse. Maksaa oppirahoja, mutta oppiiko mitään koskaan? Auttoiko loppuvuoden penaltti mitään?

perjantai 23. joulukuuta 2016

Joulukalenteri #23: Dominic Thiem, top10:n nuorin

Luukusta 23 esiin putkastaa 23-vuotias Dominic Thiem.

Itävaltalainen löi itsensä tänä vuonna kunnolla läpi ja otti useita turnausvoittoja sekä isoja päänahkoja jo alkuvuoden aikana. Kauden jälkimmäinen puolisko ei ollut yhtä häikäisevä ja mies myönsi itsekin, että alkuvuoden aikana tuli pelattua liikaa. Kroppa ei palautunut alkuvuoden huimista pelimääristä ja massakauden jälkeen eväät oli kauden osalta jo syöty.

Tuleva kausi tulee myös hänen kohdallaan olemaan varsin mielenkiintoinen. Hän kuuluu monen papereissa siihen sukupolveen, jolta moni, itseni mukaan lukien, odottaa paljon tulevina vuosina. Välisukupolvi dimitrovien, nishikorien ja raonicien johdolla tullee mitä suurimmalla todennäköisyydellä jäämään nykyisten ja tulevien kuninkaiden väliinputoajiksi. Muutama Grand Slam odottaa ehkä tätä porukkaa, mutta tulevaisuus kuulunee nimille Thiem, Alexander Zverev, Nick Kyrgios ja Lucas Pouille. Nämä nimet tulevat keskenään ratkomaan kannuista isoimmat 3-5 vuoden päästä.

Thiemin peli on kuin tehty massakentille ja voi olla, että jo tulevana keväänä hänen harteilleen sovitellaan ennakkosuosikin viittaa Roland Garrosilla. Se vaatii kuitenkin järkevämpää alkuvuoden kalenteria, sillä nuoren kropan tulee olla iskussa touko-kesäkuussa.

torstai 22. joulukuuta 2016

Joulukalenteri #22: Serena Williamsin Grand Slamit

Luukku 22 tuo Serena Williamsin Grand Slamit, joiden määrä nousi tänä vuonna yhdellä ja siis 22:een. Tällä määrällä hän on tasoissa Steffi Grafin kanssa, edellään ainoastaan Margaret Court.

Menee varsin jännittäväksi pääseekö Serena vielä Courtin lukemiin. Itse veikkaan, että ei pääse. Syitä tähän on kolme.

1) Serenan ikä
Ikä hidastaa väkisin myös Serenaa, joka ei ole toki nopeudestaan koskaan elänyt. Mutta. Kun Serena on viime vuosina joutunut ottamaan lyöntiinsä 3-4 askelta, on peli tasoittunut kummasti. Kun se pienen pieni jaloista lyöntiin lähtevä paino jää iän myötä enemmän ja enemmän vajaaksi, on vaikea päästä lyöntiasentoihin, joista voi painavasti lyödä. Serena onkin saatava liikkeelle, jos tämän mielii voittaa, sillä paikaltaan lämäilyssä häntä ei voita edelleenkään kukaan. Hidastunut liike rajoittaa Serenan menestymismahdollisuudet käytännössä nopeimmille kentille Wimbledoniin ja US Openiin, jossa keskikaistan tykityksestä on vaikea löytää kulmia liikuttelulle. Nämä ovatkin ne paikat, jossa Courtin etumatka kaventuu, jos on kaventuakseen.

2) Serena ei ole enää voittamaton
Moni pelaaja on jo ottanut tärkeässäkin paikassa ison voiton Serenasta ja se tuo aina uskoa heille, mutta myös kaikille muille. Niin on käynyt miesten puolella Serenan valtakaudella jo monesti, mutta niin on käymässä lopulta myös Serenalle. Tuskin esimerkiksi Angelique Kerber tai Garbine Muguruza tuskin kokevat painetta siitä, että vastapuolella seisoo Serena. Näiden pelaajien määrä on kasvussa koko ajan.

3) Paineet kasvavat
Kuten kohdassa yksi tuli jo todettua, potentiaalisimmat menestymispaikat ovat Wimbledon ja US Open. Serena tiedostaa tämän todennäköisesti itsekin ja se itsessään lisää painetta, kuten kävi jo Steffiä tavoitellessa. Paine toi huonoja pelejä ja finaaleja jäykin jaloin ja lyönnein. On iso askel ottaa se voitto ollakseen "kaikkien aikojen paras".

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Joulukalenteri #21: David Ferrer

Luukusta 21 löytyy David Ferrer loppuvuoden rankingeineen. Sija 21 kertoo karusti sen, että tämän väsymättömän työhevosen tankki alkaa tyhjentyä.

Vuosi oli espanjalaiselle vaikea, eikä 34 vuoden iässä vahvasti fysiikkaan nojaavan pelaajan tulevaisuus ole enää kovinkaan ruusuinen. Palautuminen ei ole entisellään vaikka yksittäisissä otteluissa jaksaisikin tuntutolkulla ravata.

Tämä on tietysti luonnollista, mutta samalla myös kovin harmittavaa, sillä yhtä nöyrää ja vastaavalla työmoraalilla varustettua pelaajaa ei tältä planeetalta löydy. Joitakin vuosia sitten todella toivon, että mies olisi kruunannut uransa Grand Slam-voitolla, mutta aina puuttui vähän jotakin. Usein se oli esimerkiksi tulivoimaa, mutta ei koskaan asennetta tai yritystä.

Espanjalainen on malliesimerkki kun puhutaan asenteesta treenaamista ja peliä kohtaan.

maanantai 19. joulukuuta 2016

Joulukalenteri #19: Pelattujen otteluiden määrä

Luukusta 19 esiin astuu Suomen tennisliiton alaisten virallisten otteluiden määrä (19), jonka olen viimeisen kahden vuoden aikana pelannut.

Paljon ei ole tullut omista otteluista täällä avauduttua, eikä ole paljon ollut syytäkään. Ottelusuhde 11-8 lähinnä B-luokan veijareita vastaan kertoo ainakin itselle hyvin missä mennään. Muutenkaan reilun nelikymppisen B-luokan suharin otteluraportteja tuskin kovin moni teistä jaksaisi lueskella edes pienen värikynän kera.

Mutta tosiaan, ottelutahtini on ollut melko tasainen viime vuodet. Kymmenkunta ottelua per vuosi on ollut sopiva tahti tähän elämäntilanteeseen, joka täyttyisi ilman matsejakin melko hyvin työstä, perheestä, lasten harrastuksista, valmennuksista ja musisoinnista. Sarjapelit ja satunnaiset turnajaiset tuovat kuitenkin sopivin väliajoin pientä lisäkiihoketta tenniksen pariin.

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Joulukalenteri #18: Syksyn valmennusviikot

Luukun 18 takaa paljastuu 18 viikkoa tämän syksyn juniorivalmennuksia!

Syyskausi paketoitiin Rajakylän Tenniksen (RajaTe) juniorivalmenuksissa hetki sitten junnujen ja vanhempien yhteistreeneissä. 

Syksy on ollut hyvää pöhinää täynnä ja viikottaiset treenit, 1-4 tuntia per viikko juniorista riippuen, ovat vieneet junioreita eteenpäin kohti parempaa tennistä. 

Tuntuu todella hyvältä, kun näkee ja kokee lasten innon treeneissä sekä ikään kuin sivutuotteena tulevan kehityksen. Syksyn uudet minipelaajat osuvat palloon ja pallottelevat jo softiksella, midipelaajien siirtymä puolestaan softiksesta oranssiin palloon on ollut iso harppaus, mutta pikkuhiljaa palloa on saatu kesytettyä laajalla rintamalla ja midikentän peli kehittyy koko ajan. Isompien junnujen lyönnit ovat ottaneet askeleita ihailtavasti eteenpäin.

Tärkeintä on kuitenkin porukan hyvä fiilis. Se auttaa valtavasti koutseja jaksamaan syksyn pimeydessä työpäivän jälkeen hallille ajellessa. Innostuneet oppilaat ovat tämän puuhan suola.

Kiitos kaikille ja samalla hyvää joululomaa kaikille syyskautensa päättäville oppilaille!

lauantai 17. joulukuuta 2016

Joulukalenteri #17: Vuoden lopun ykköset

Andy Murraysta tuli 17. pelaaja, joka on miesten ranking-listan ykkösenä vuoden lopussa. Luukun numero 17 kunniaksi julkaistaankin kyseinen lista nyt.

1. Ilie Nastase (1973)
2. Jummy Connors (1974, 1975, 1976, 1977, 1978)
3. Björn Borg (1979, 1980)
4. John McEnroe (1981, 1982, 1983, 1984)
5. Ivan Lendl (1985, 1986, 1987, 1989)
6. Mats Wilander (1988)
7. Stefan Edberg (1990, 1991)
8. Jim Courier (1992)
9. Pete Sampras (1993, 1994, 1995, 1996, 1997, 1998)
10. Andre Agassi (1999)
11. Gustavo Kuerten (2000)
12. Lleyton Hewitt (2001, 2002)
13. Andy Roddick (2003)
14. Roger Federer (2004, 2005, 2006, 2007, 2009)
15. Rafael Nadal (2008, 2010, 2013)
16. Novak Djokovic (2011, 2012, 2014, 2015)
17. Andy Murray (2016)

perjantai 16. joulukuuta 2016

Joulukalenteri #16: Roger Federerin ranking ja joululahjavinkki

Luukusta 16 paljastuu Roger Federerin tämän vuoden lopun ranking, joka on siis 16. Syyt tälle on luettavissa jo luukusta 14, joten ei mennä siihen sen enempää nyt.

Jouluaatto lahjojen avaamisineen lähestyy siis kovaa vauhtia ja käsillä on viimeinen shoppailuviikonloppu ennen joulua. On siis aika julkaista blogin virallinen joululahjavinkki, joka tänä vuonna on...

Roger Federer-kirja Kaikkien Aikojen Paras.


Tänä syksynä suomeksi julkaistu kirja ei ole virallinen elämänkerta, mutta jotain sinne päin kuitenkin. Odotukset ovat valtavat ja omalla kohdalla kirja tuli hommattua, ööh, ikään kuin pikkujoululahjaksi itselle, muiden joululahjaoatosten yhteydessä. Kirja saa lukuvuoron heti jouluaikaan, kunhan Steven Gerrardin Omaelämäkerta on lukaistu pois alta.

Eli ei muuta kuin kirjakauppaan, jos et vielä Federer-kirjaa ole ostanut! Arvostelu luonnollisesti aikanaan blogin sivuilla.

torstai 15. joulukuuta 2016

Joulukalenteri #15: Eniten nelinpelititteleitä vuodessa

Luukusta 15 paljastuu tennisstatistiikkaa nelinpelin puolelta.

Henri Kontisen ja John Peersin loistelias nelinpelikausi 2016 toi parille yhteensä viisi nelinpelititteliä. Määrä on kova, mutta vastaava ennätys sitä vasta onkin. Kaudella 1979 pari John McEnroe ja Peter Fleming voittivat nimittäin 15 turnausta (14 silloista Grand Prix turnausta ja kauden lopun Masters-voitto) ottelurekordilla 69-3.

Käsittämätön, mutta samalla myös vähemmän tunnettu, fakta on, että John McEnroe oli nelinpelilistan piikkipaikalla yhteensä 270 viikkoa ja miestä on pidetty kaikkien aikojen nelinpelipelaajana. Fleming onkin tokaissut omasta roolistaan tiimissä seuraavasti: "maailman paras nelinpelitiimi on John McEnroe ja kuka tahansa."

Varmasti osittain turhaa vähättelyäkin tuo, mutta muistakaa: nelinpelissä tärkeintä on parin valinta.


keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Joulukalenteri #14: Roger Federer ja 14 vuotta top10:ssä

Luukku 14 kertoo paitsi ajan armottomasta hampaasta myös Roger Federerin hyvyydestä. Sveitsiläinen ehti ennen tätä vuotta olla peräti 14 vuotta putkeen ATP-rankingin topkympissä.

Se on käsittämätön suoritus. Hyvä ja ajoittain tietysti loistava pelitaso on pysynyt yllä, jota loukkaantumiset eivät juuri ole päässeet häiritsemään.

Tänä vuonna näin kuitenkin kävi ja Federer ei enää kärkikymmenikköön kuulu, vaan lojuu kauden päätöslistan sijalla 16. Kausi päättyi Wimbledonin jälkeen polvivaivoihin, mutta jo alkuvuoden aikana mies pelasi varsin säästeliäästi ja jätti mm. Amerikan kevätkiertueen väliin.

Aika tekee siis tehtäväänsä ja ensi vuonna miehellä on täysi työ pitää itsensä pelikunnossa ja sitä kautta myös topkympissä. Uusimmat nousukkaat, Dominic Thiemin, Nick Kyrgiosin ja Alexander Zverevin johdolla, eivät ole koskaan kohdanneet sitä Federeriä, joka olisi ollut täysin lyömätön. Federerin suhteen heillä on ja toisaalta taas ei ole sitä kunnioitusta, joka aiheuttaisi heissä elämää suurempia pelkotiloja. Vanha sukupolvi tulee aina tähän uransa kamalimpaan vaiheeseen. Olisi sääli nähdä Federer rämpimässä sarjassa ynnämuut kovin pitkään. Jos Nadalin kohdalla tuleva massakausi näyttää missä mennään, on Federerin näytön paikka ruoholla. Vain siellä miehellä on vielä isompi yllätysmahdollisuus, kuten Wimbledonissa tänä vuonna nähtiin.

Yksi asia on kuitenkin todennäköinen. Kaikki pelkäävät Australiassa, kenen osaan kaaviossa sveitsiläinen osuu.

tiistai 13. joulukuuta 2016

Joulukalenteri #13: Rafael Nadalin turnausvoitolliset kaudet

Luukusta 13 tulee niiden kausien lukumäärä (13), jolloin Rafael Nadal on ottanut turnausvoittoja.

Luku on komea, mutta samalla pitkä ja menestyksekäs ura alkaa luonnollisesti näkymään vanhan mestarin otteissa. Nuorena, juniori-ikäisenä, itsensä läpi lyöneen Nadalin jalka painaa, eikä kropan raskastakenteisuus auta asiaa. Huolestuttavinta espanjalaisen kannalta on se, että kaudet ovat olleet kautta uran kovin repaleisia ja että nyt jo kaksi viimeisintä ovat menneet ilman Grand Slam-voittoa. 

Kuten muutama luukku sitten tuli jo maalailtua, vaikeaa voi olla meno ensi vuonnakin. Huhut kertovat mailamerkin vaihdoksesta, mutta itse pohtisin myös lisäystä valmennustiimiin, joka voisi tuoda vielä kaivattua suoritushuippua.

maanantai 12. joulukuuta 2016

Joulukalenteri #12: Novak Djokovicin Grand Slamit

Luukku 12 tuo framille Novak Djokovicin Grand Slamit, joita on tällä hetkellä siis 12.

Ennustin tätä lukemaa Djokovicin lopulliseksi määräksi kolme vuotta sitten silloisen joulukalenterin luukussa numero kuusi, kun Slamejä oli kuusi kappaletta. Kaksi vuotta sitten pitäydyin vielä kannassani luukun numero seitsemän kohdalla. Vuosi sitten, luukussa kymmenen, oli jo helppo myöntää ennusteen olevan tarkistuksen tarpeessa ja nostin ennusteen 14 Grand Slam-voittoon. 

Kimpoilun minimoimiseksi pitäydyn tänä vuonna tuossa kannassani. Ennustan, että kannuja kertyy vielä kaksi ja lopulliseksi määräksi jää siis tuo 14. 

Tämä kausi oli huonosta jälkimmäisestä puoliskosta huolimatta tuloksellisesti käytännössä erinomainen. Kaksi Grand Slamia ja tietysti ehkä jopa uran kruunannut Novak Slam. Sen jälkeen motivaatio ja Boris Beckerin mukaan myös harjoitusinto lopahti ja mies on ollut totuttuun tasonsa nähden varjo entisestään. 

Nyt Becker on Djokovicin tiimissä jo historiaa ja edessä ovat uudet kuviot tällä tietoa entisen tiimin kanssa. Se voi olla hyvä muuvi, mutta riittääkö nälkä heti ensi kaudella vai ovatko esimerkiksi Andy Murray tai paluun tekevät Rafael Nadal ja Roger Federer motivoituneempia nousemaan serbin edelle isoissa kisoissa?

Niin tai näin, on hyvä nähdä ja viestiä esimerkiksi junioripelaajille, että se voittaa, joka treenaa eniten. Se on aina hyvä viesti ja pitää paikkansa myös huipulla.

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Joulukalenteri #11: Jarkko Niemisen korkein junioriranking

Luukku 11 tarjoilee pikafaktan. Jarkko Niemisen korkein junioriranking maailmanlistalla oli juuri 11.

Aikuisiällä mies pystyi lähes samaan, sillä korkeimmaksi noteeraukseksi jäi sija 13.

lauantai 10. joulukuuta 2016

Joulukalenteri #10: Andy Murrayn 10 käskyä

Luukusta kymmenen kurkistaa Andy Murrayn kymmenen käskyä. Andyllä on tapana tehdä tiiminsä kanssa ottelukohtainen muistilista, jota mies puoltenvaihdossa vilkuilee. Listoista muutama on vuotanut sosiaalisen median kautta julkisuuteen ja niistä selviää, että perusasioiden äärellä ollaan.

Vaikka moisen listan käyttäminen ottelun aikana kuulostaakin hieman oudolta, olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos se vain Andyä auttaa, on se ehdottomasti sen arvoinen. 

Periaatteessa kaikkien pelaajien tasosta riippumatta on hyvä miettiä oman pelin avaintekijöitä ja terävöittää niitä itselleen ennen otteluita ja miksei niiden aikanakin. 

Andyn lista näyttää tältä:
1. Be good to yourself
2. Try your best
3. Be intense with your legs
4. Be proactive during points
5. Focus on each point and the process
6. Try to be the one dictating
7. Try to keep him at the baseline, make him move
8. Keep going for your serve
9. Stick to the baseline as much as possible
10. Stay low on passes and use your legs

perjantai 9. joulukuuta 2016

Joulukalenteri #9: Rafael Nadalin ranking

Luukku yhdeksän kurkistaa Rafael Nadalin rankingiin ja espanjalainen löytyy sijalta yhdeksän.

Niinpä niin. Ties monennenko comebackin tehneen Nadalin kausi oli lopulta pettymys. Yllättäviä, mutta myös odotettuja tappioita mahtui kauteen liian paljon, jotta voitaisiin puhua paluusta huipulle, kun vertailuna on miehen aiempi suoritustaso, joka on ollut niin hurja. Karu totuus onkin, että kaksi turnausvoittoa ja olympiakulta nelinpelissä on tämän tason pelaajalle melko laiha lohtu.

Toki peli parantui edelliskaudesta ja ajoittain nähtiin jopa sitä vintage-Nadalia, josta espanjalainen tunnetaan, mutta käsittämättömiä jäätymisiä ja kämmenlyönnin pätkimistä nähtiin edelleen varsin paljon.

Uransa loppusuoran pelaajille on tunnusomaista, että viimeinen iso menestys tulee heidän paraatialustalla, eikä Nadal ole tässä poikkeus. Tänä vuonna peli kulki parhaiten massoilla, erityisesti Monte Carlossa, josta tuli mestaruuden lisäksi nippu hyviä päänahkoja mm. Stan Wawrinkan ja Andy Murrayn muodossa. Tämä oli kuitenkin vain pieni valonpilkahdus vuoteen. 

Moni nuori pelaaja ja toisaalta myös kokeneempi kehäkettu sai ensimmäisiä päänahkoja Nadalista ja se on espanjalaisen kannalta huolestuttavaa. Kaava Nadalin voittamiseksi on tiedossa ja sitä käytetään surutta. Tuntuu ajoittain jopa pahalta katsoa kuinka miestä viedään syötönpalautuksista lähtien niin, ettei espanjalainen pääse palloissa kuskin paikalle vaan joutuu jatkuvasti blokkailemaan ja puolustamaan. Liikkeestä on kadonnut se räjähtävä ja ratkaiseva 5-prosenttinen, joka vie pelin tehoista pois 20-30 prosenttia. 

Jalat eivät ole entisensä ja se näkyy kaikessa karusti. Suurin ongelma on jalkojen voimantuotto lyönteihin sekä se pieni, mutta ratkaiseva liike optimaalisiin lyöntiasentoihin ja -positioihin.

Kaikkien, mutta aivan erityisesti Nadalin, kannalta paras uutinen lienee Novak Djokovicin hiipuminen, joka antaa varmasti uskoa espanjalaiselle. Ongelmana ovat kuitenkin myös monet muut ja varsinkin nuoret uhkaajat, joihin Nadal tuntuu kaatuvan kärkinimistä eniten. Ei paljon auta, jos miehellä olisi pieni henkinen yliote esimerkiksi Murraysta ja Federeristä, kun näihin isoihin otteluihin ei pääse käsiksi.

Ensi vuosi onkin tietyllä tapaa se viimeinen näytön vuosi. Jos menestystä ei tule enää "edes" massoilla, niin on aika sanoa hyvästit yhdelle suurimmista.

torstai 8. joulukuuta 2016

Joulukalenteri #8: Top8 2017

Luukku kahdeksan ja perinteinen ensi vuoden finaalikahdeksikko vuoden lopulla!

Paitsi, että ensin, ööh, vilkaisu miltä se arvio vuosi sitten näyttikään...



... ja tässä totuus...


Auts!

Tosiaan, ei tässä pääse pakoon sitä tosiasiaa, että täysin yössä jälleen kerran. Osa oman listan nimistä toki telakalla ja vuosi oli lopulta jopa yllätyksellinen, mutta silti melko huono suoritus. Pahoitteluni. Pukilta toivon uutta kristallipalloa. Jälleen kerran.

Mutta sitten jo kiireen vilkkaa ensi vuoteen. Heitän seuraavanlaisen topkasin ilmoille vuoden 2017 lopun rankingiksi:

1. Novak Djokovic
2. Andy Murray
3. Juan Martin del Potro
4. Milos Raonic
5. Stan Wawrinka
6. Kei Nishikori
7. Marin Cilic
8. Rafael Nadal

Ahdasta on. Perustelut julki tammikuun alun kausiennakossa.

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Joulukalenteri #7: Henri Kontisen ranking

Eilisen itsenäisyyspäivän hengessä vilkaistaan luukussa seitsemän kotimaamme ja erityisesti presidentinlinnassakin eilen juhlineen Henri Kontisen suuntaan, sillä miehen loppuvuoden rankingiksi muodostui juuri seitsemän.

Hurja nousu tälle tasolle on tapahtunut johdonmukaisesti viimeisten kausien aikana. Pitkään vaikutti siltä, että Jarkko Niemisen jälkeen maamme tennistähtitaivasta uhkaisi täydellinen pimeys, mutta tyhjiötä ei ole tarvinnut kauaa surra, kun saamme nauttia jälleen maailmanluokan pelaajasta maailmanluokan tuloksineen.

Tällä kaudella jälki on ollut nousujohteista loppuvuotta kohden kiihtyen. Turnausvoittoja tuli kauden aikana eniten koko nelurikiertueella (7). Seuraava askel suoritustasossa on käytännössä miesten nelinpelin Grand Slam-voitto. Ei yhtään enempää, mutta ei oikeastaan yhtään vähempääkään. Odotukset ovatkin tulevaa vuotta ajatellen maksimaaliset.

Nelinpelissä marginaalit ovat usein hyvin pieniä, mutta loppukaudesta pari Kontinen-John Peers oli lähes lyömätön, mikä kertoo paljon parin tasosta. Kun marginaalit kääntyvät kerta toisensa jälkeen heille, ei kyse ole enää sattumasta. Pelaaminen ja varsinkin mentaliteetti on timantinkovaa, eikä itseluottamus vapise, mikä näkyi erityisen hyvin juuri kauden finaaliturnauksessa.

Pari sai yhteistyönsä kauden edetessä upeasti toimimaan ja mikä parasta, parissa riittää pelotetta vuosikausiksi, mikäli kemiat vain toimivat jatkossakin. Moni neluripari on, kuten muissa medioissa on jo monesti mainittukin, ikääntymässä, joten potentiaalia tässä parissa on vaikka mihin. 

Ensi kaudella tilanne on kuitenkin täysin uusi ja pari lähtee kaikkiin turnauksiinsa yhtenä suurimmista suosikeista, jonka kaikki haluavat voittaa. Siitä huolimatta, aika isoille teoille on nyt oikea ja rauta sopivan kuumaa.

tiistai 6. joulukuuta 2016

Joulukalenteri #6: Hyvää itsenäisyyspäivää!

Tänään juhlitaan Suomen itsenäisyyspäivää ja siis 99-vuotiasta maatamme, joten haluankin toivottaa kaikille lukijoilleni hyvää itsenäisyyspäivää!

maanantai 5. joulukuuta 2016

Joulukalenteri #5: Tennissitaattien TOP5

Luukusta viisi kaivetaan esiin legendaarisimmat tennissitaatit top-five, olkaa hyvä!

1. "You cannot be serious!!!" - John McEnroe

Legendaarinen Wimbledon-purnaus, joka on mm. miehen parodia-twitterin peruskauraa ja jaksaa naurattaa joka kerta. Edelleen.

2. "Nobody beats Vitas Gerulaitis 17 times in a row." -Vitas Gerulaitis

Niinpä. Kaikki putket katkeavat joskus. Jimmy Connors ehti voittaa Gerulaitisin 16 kertaa peräkkäin ennen kuin amerikkalainen otti ensimmäisen voittonsa Jimbosta. Väite ei sinällään ole totta, että Björn Borgia Gerulaitis ei onnistunut voittamaan kertaakaan silloisen kirjanpidon mukaisissa 20 ottelussaan.

3. "The trouble with me is that every match I play against five opponents: umpire, crowd, ball boys, court and myself." -Goran Ivanisevic

Siltä se joskus kieltämättä näyttikin. Varsinkin ottelussa vuonna 2000, jossa mailat loppuivat kesken matsin.

4. "My coach tells me to play smarter. That's just not my game." - Marat Safin

Jep. No joo, tulihan noinkin tietysti pari Grand Slam-voittoa, mutta... Yksi isoimmista tuhlaajapojista mitä tennishistoria tuntee.

5. "Do you want me to hold or break you first?" -Martina Hingis

Hingisin sanat Lindsay Davenportille kolikonheiton yhteydessä ovat ehkä hyvä vitsi, mutta pahoin pelkään, ettei Martina vitsaillut. 

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Joulukalenteri #4: Neljä putkeen

Luukku neljä nostaa vielä kerran esiin Novak Slamin. Serbi oli kesällä kaikkien neljän Grand Slamin hallitseva mestari pienen, mutta merkityksellisen, hetken Roland Garrosin jälkeen.

Saavutus on täysin omaa luokkaansa nykytenniksessä ja varsinkin tässä ajassa, jolloin taso on näin kova. Omassa arvoasteikossani tuo on täysin uniikki saavutus ja voidaan alkaa jo pohtia, miehen muiden saavutusten ohella, onko Novak Djokovic kenties kaikkien aikojen paras. Väite olisi mielestäni täysin perusteltavissa. 

Moni voisi kuitenkin väittää, että esimerkiksi Roger Federer ja Rafael Nadal ovat taantuneet ja Djokovicin urakka olisi helpottunut sitä kautta, mutta sillä ei juurikaan ole merkitystä. Saihan monien parhaana pitämä Federerkin mellestää uransa alun huippuvuodet vailla "todellista" uhkaajaa ennen kuin Nadal ilmestyi kuvioihin. Ei ole tietysti heidän vikansa, että molempien taso oli vain niin paljon muita parempi.

Djokovicin saavutus on kuitenkin jotain sellaista, mitä Federer ja Nadal eivät omissa primetimeissaan pystyneet saavuttamaan. Novak pystyi. Paineet tämän vuoden Garrosilla olivat varmasti hurjat, mutta mies kesti ne ja sai Slaminsa tänä vuonna täyteen. Viime vuonna Stan Wawrinka murskasi saman unelman, kuten eilisessä luukussa kävi ilmi, mutta uusi mahdollisuus tuli tasan vuotta myöhemmin, mikä sekin on osoitus hurjasta tasosta.

Djokovicin itsensä kannalta olisi todennäköisesti ollut hyväksi, jos tämä Slam olisi tullut täyteen jossain muualla kuin Ranskassa, sillä asian käsittely ja prosessointi jäi varmasti pintapuoliseksi, kun aika Garrosin ja Wimbledonin välillä on kovin lyhyt. Motivaatiota moisen jälkeen on varmasti tarkistettava tuollaisen saavutuksen jälkeen. Nyt tähän ei jäänyt juuri aikaa ja pelit Ranskan jälkeen ovat sakanneet pahasti. Uuden motivaation löytäminen ei välttämättä ole helpoin tehtävä.

Jäämme jännityksellä odottamaan millainen Djokovic palaa kentille ensi vuonna. Australia kertoo jo paljon, miltä tuleva vuosi tulee serbin osalta näyttämään.

lauantai 3. joulukuuta 2016

Joulukalenteri #3: Stanin slamit

Viimeiset kolme vuotta Stan Wawrinka on mennyt tahdilla Grand Slam-voitto per vuosi. Luukusta kolme kurkistaakin Stanin slamit.

Sarja alkoi Australiasta 2014, jolloin finaalipöydän pelimerkit piti olla jaettu lähinnä Rafael Nadalille, sillä Stanin ensimmäinen voitto espanjalaisesta antoi yhä odotuttaa itseään. Finaalissa mies teki Nadalista kuitenkin täyden vastaantulijan ja voitti ennen kaikkea omat demoninsa, kun vaivainen Nadal alkoi hiipiä takaisin otteluun. Voitto oli iso ja merkityksellinen monin tavoin. Tuon jälkeen Nadalin alamäki alkoi ja espanjalainen on voittanut vain yhden slamin. Stan taas on ollut parhaimmillaan kiertueen hurjin peluri, huonoimmillaan toki kaikkea muuta. 

Pelillinen aaltoliike jatkui Australian jälkeen reilun vuoden, mutta Roland Garrosilla 2015 natsasi taas. Tällä kertaa finaalissa kaatui Ranskan mestaruutta vimmaisesti hamunnut ykkönen Novak Djokovic, joka ei kenties kestänyt painetta ura-Grand Slamin suhteen, mutta ei myöskään Stanin pommituksen suhteen. Muistijäljeksi vuoden 2015 Garrosilta jäi myös Stanin punasävytteiset unikalsarit vai olivatko ne tosiaan miehen pelishortsit?

Kolmas mestaruus tuli tänä vuonna US Openista. Mies oli vähällä tippua jo alkukierroksilla, mutta tiukka voitto englantilaisesta Daniel Evansista sai pelin jengoilleen ja taas mentiin. Finaalissa kaatui jälleen Djokovic, vaikka ensimmäinen erä meni vielä Stanin överiräiskimisestä johtuen niukasti serbille. Kun sihti löytyi, oli loppu käytännössä yhtä päätyä. Paras Stan saa parhaan Novakin pois tolaltaan ja hyväkään Novak ei pärjää puolestaan parhaalle Stanille. Yksinkertaisen kaunista matematiikkaa tämä.

Aaltoliike on ollut kovaa, mutta toisaalta hyvä näin. Parempi hurjat piikit kuin ikuinen alisuoritus.

perjantai 2. joulukuuta 2016

Joulukalenteri #2: Murrayn olympiakullat

Kakkosluukku jatkaa vielä Andy Murrayn hehkutusta.

Kaksi kaksinpelin kultaista olympiamitalia on saavutuksena todella hurja. Aikana, jolloin miesten kaksinpelin taso on ollut historian kovinta, on Murray noussut juuri olympialaisissa kirkkaimpiin valoihin.

Voitot ovat tulleet hieman yllättäen, ikään kuin senhetkisen kärkinimen takaa, joka tekeekin saavutuksesta mielenkiintoisen. Aikojensa ehdottomat kuninkaat Roger Federer ja Novak Djokovic eivät mielialustoistaan huolimatta pystyneet koskaan nappaamaan kaksinpelin olympiakultaa. 

Murray pystyi ja huolimatta olympiatenniksen vaihtelevasta arvostuksesta pelaajien keskuudessa, on selvää, että nämä voitot merkitsevät Andylle äärettömän paljon. Ja hyvä niin, sillä myös tämänvuotinen olympiatennis Riossa oli draamaa ja tunnetta parhaimmillaan! Kisan merkityksen mukana olleiden pelaajien keskuudessa pystyi aistimaan helposti vaikka rahaa tai ATP-pisteitä ei jaettukaan. Pelaajien tunteet vyöryivät kotisohville saakka ja oli vaikea katsella esim. Novak Djokovicin ja Juan Martin del Potron ottelun kättelyjä liikuttumatta, puhumattakaan mitalipeleistä ja mitalien jaosta.

torstai 1. joulukuuta 2016

Joulukalenteri #1: Andy Murray, maailman ykkönen

Tosiaan, joulukalenteri vuosimallia 2016 on jälleen täällä!

Vuoden ykkönen on itseoikeutetusti Andy Murray. Yksi Grand Slam, yksi olympiakulta, ensimmäinen lapsi, ATP-finaaliturnausvoitto sekä vuoden lopun ykkösranking. 

Kisa ykköspaikasta kesti käytännössä kauden ensimmäisestä pallosta viimeiseen. Murrayn voittaessa kauden viimeisen pallon, sinetöi hän samalla kuolemattomuutensa olemalla järjestyksessään 17. vuoden lopun ykkösrankingin saavuttanut pelaaja.

Murrayn ykköspaikasta ja hänen valtakaudestaan tuli kirjoitettua laajemmin jo marraskuussa, kun mies kärkeen kipusi. Postausta kirjoittaessa toivoin, että mies kruunaisi ykköspaikkansa vielä tärkeällä voitolla Novak Djokovicistä ja juuri sen hän kauden viimeisellä hetkellä tekikin. Voitossa oli tietynlaista symboliikkaa ja ajoitus ei olisi voinut olla parempi. Nyt asiaan ei jäänyt mitään jossiteltavaa.

Ilman Djokovic-voittoakin ykkösranking olisi toki ollut oikeutettu, vaikkakin tappio serbille olisi vienyt Djokovicin vielä hetkeksi keulille. Tasaisuudessaan Murray oli kuitenkin kauden paras, eikä sijaa selittelyille nyt siis löydy.

Teoriani edelliskauden Davis Cup-voittajien menestyksekkäästä seuraavasta kaudesta kävi jälleen toteen. Britit juhlivat viime vuonna ja argentiinalaiset viime viikonloppuna. Olisiko siis ensi vuonna Juan Martin del Potron unelmakausi, joka jatkaisi onnistunutta paluukautta numero kolme? Jäämme innolla odottamaan!

No mutta, niin tai näin, Murrayn perheen huiman vuoden kruunaa velipoika Jamien ykkösranking nelinpelissä. Tämä on tietysti vain väliaikaista, sillä Henri Kontinen ja John Peers juhlivat piikkipaikkaa ensi vuonna!