Ennakko: Australian Open 2013, puolivälierät I

No niin, panokset kovenee. Samoin ottelut. Viimeistään nyt on lätkyttelyt kaikkien osalta lätkytelty ja tosipelit voivat todellakin alkaa.

Ensimmäisessä puolivälierässä kohtaavat espanjalaiset David Ferrer ja Nicolas Almagro. Ferrer on jyrännyt tänne saakka melkoisella draivilla ja olemalla se sama vanha tuttu seinä, joka ei taivu tuumaakaan missään ikinä milloinkaan. Hänellä on lähtemässä jo neljäs peliviikko käyntiin, sillä hän pelasi myös molemmilla Australian avoimia edeltävillä viikoilla. Käsittämätön kaveri, sillä otteissa nämä pelimäärät eivät ole juuri näkyneet.

Vastaan tulee kuitenkin lähes yhtä vakuuttavasti turnauksessa edennyt Almagro, joka sai hiukan ylimääräistä lepoa Tipsarevicin luovutettua edellisellä kierroksella toisessä erässä. Ensimmäisen kierroksen viisieräisestä ei varmaankaan ole ollut haittaa edellisissä otteluissa, eikä siitä ole haittaa nytkään, joten melko tuore kaveri on Almagrokin.

Keskinäiset kamppailut, 12 kpl, ovat kaikki menneet Ferrerille, joten siinä valossa on turha heittää mitään yllätystä tähän. Ratkaisuerään on menty kuitenkin kuudesti, joten 12-0-rekordista huolimatta tasaistakin on ollut ja ihan hyvin se ensimmäinen voitto voi Almagrolle tulla jo nyt. Mutta, jos katsotaan puhtaasti pelillisiä seikkoja, en siihen usko vieläkään. Syitä on kolme.

Ensimmäiseksi nostan tekemisen tason ottelun sisällä. Ferrer pelaa niin konemaisesti läpi ottelun, että Almagro joutuu pelaamaan liian kauan aivan taitojensa ylärajoilla pystyäkseen kaatamaan Ferrerin. Hän voi pelata unelmaa erän verran, tai kaksikin, mutta voittoon vaaditaan kolme, joka on Almagron pelille liikaa. Vaikka hänellä tavallaan on enemmän tulivoimaa kuin Ferrerillä, niin tasaisuudessa hän ei ole lähelläkään sitä mitä Ferrer on. On siis lopulta ihan se ja sama miten näyttävästi Almagro paukuttaa upeata yhden käden rystyään, sillä Ferrer vääntää palloa peliin niin kauan, että Almagron aggressiivisuus ylittää taitotason, jolloin virheen todennäköisyys kovasti kasvaa.

Toisekseen, Ferrer jaksaa painaa vaikka kolme päivää tätä(kin) ottelua. Almagro ei. Ja kolmanneksi, Ferrerillä on selkeästi missio ja hän tietää miten näissä turnauksissa edetään. Hän tietää nyt myös mahdollisuutensa, sillä Djokovicin viisituntinen sunnuntaina, jos hän edes Djokoa kohtaa, satoi täysin Ferrerin laariin ja Berdychiä hän laittoi kenttään viimeksi Davis Cupin finaalissa joulukuussa.

Toinen puolivälierä on asetelmaltaan vieläkin kovempi. Tomas Berdych saa nyt elämänsä tilaisuuden jallittaa väsynyttä Djokoviciä. Sanon tämän nyt vaikka näin: jos Berdych ei voita tätä ottelua, voimme unohtaa hänet jatkossa täysin Grand Slam -titteliä tavoittelevien pelaajien joukosta. Ennakkoon mietittynä en todellakaan keksi parempaa skenaariota tshekille kuin tämä, joten Berdychin pää näyttelee tämän näytöksen isoimman roolin, jos ja toivottavasti kun Djokovic on väsynyt. Toivottavasti tuossa sen takia, että jossain kyllä pitää näkyä tuo sunnuntain rasitus, muuten menee usko koko touhuun.

Oli miten oli, Berdych toivottavasti katsoi mitä Wawrinka teki Djokovicille. Pommitti, liikutti ja iski aina kun oli paikka. Niin tulee tehdä myös Berdychin. Laittaa serbialainen juoksemaan kuin koira ja dominoida peliä takarajan päältä mahdollisimman paljon. Tähän hänellä on kaikki aseet olemassa, joten pään kestävyys punnitaan nyt todella tiukassa, mutta myös herkullisessa paikassa. Finaalipaikkakaan ei olisi kaukana, jos Djokovic kaatuisi.

Djokovicin voittaminen on toki tällä hetkellä niin kovin vaikeaa, kuten Wawrinkakin huomasi. Oli serbi sitten miten syvällä tahansa, hän tuntuu aina löytävän keinot selviytymiseensä. Noissa tilanteissa Djoko yksinkertaisesti lyö palloa usein niin painavana ja niin kauan kuin tarve vaatii keskelle takakenttää, että kaverilla menee maltti, jolloin tuloksena on joko virhe tai pelin ja kulmien avaaminen Djokovicille, joka iskee vaikka spagaatista juuri sen puolustuslyönnin, joka lyöntinä on itse asiassa täyttä hyökkäämistä. Tuota siis tulee Berdychinkin varoa ja tehdä omat aloitteet koko ottelun ajan rohkeasti, eikä päästää Djokoa käytännössä ollenkaan peliin mukaan, vaan yrittää lyödä hänet kentältä. Se lienee tällä hetkellä se paras keino Berdychin kaltaiselle pelaajalle, joka häviää Djokovicille juoksukisan sata kertaa sadasta.

Keskinäiselle ottelurekordille (11-1 Djokovicille) annan ainoastaan sen arvon, joka on jollain tasolla voimissaan Berdychin pään sisällä, mutta hän nyt varmasti tiedostaa mahdollisuutensa. Pelillisesti ajateltuna näkisin, että vaakakuppi on nyt aavistuksen tshekille kallellaan, joten erittäin jännittävä ottelu on tulossa.

Ai niin ja miten käy? Ferrer kohtaa semifinaalissa Berdychin... tai Djokovicin. Berdychin!

Hajaheittoja, Australian Open 2013, osa kaksi

Hajaheitot ovat jääneet vähiin, mutta palataanpa kevyempiin aiheisiin vielä kerran ennen "tosipelejä".

***

Muistatteko taannoisen muotipostaukseni? Ei se mitään. Voit lukea sen vaikka tästä. Se, että juuri tuo kirjoitus ampaisi vajaassa viikossa kaikkien postausteni top-kympiin yllätti totaalisesti, sillä se kertoo myös kaiken oleellisen juuri siitä asiantuntemattomuudesta, jota minulla muotitajun suhteen näköjään on. Nimittäin itse John McEnroe on twitterissä nostanut lyhyet shortsit uudelleen framille twiittaamalla aiheesta kuvan kera. Australiassa on kuulemma puhuttu paljon mm. Berdychin shortseista, jotka kieltämättä ovat aavistuksen lyhyempää mallia kuin vallitseva käytäntö, joten John napautti takaisin. "Minä teille lyhyet näytän." Ja oikeassahan mies on. Joku heitti twiitissään vielä lisää vettä myllyyn ja vaati lyhyitä shortseja äkkiä takaisin. You cannot be serious! 

Kaikesta huolimatta voitte olla varmoja, että muotibloggaamiseni saa jatkoja.

***

@Bojana Jovanovski. #huuto. #kirkuminen. #ärsytys. #ulosajo. #tästäontultavaloppu.

***

Gilles Simon toissapäivänä: täydet viisi erää. Gilles Simon tänään: täysin katkipoikkipuhki. Novak Djokovic eilen: täydet viisi erää (ja viisi tuntia). Novak Djokovic huomenna: ? Näkyykö missään mitään?

***

Toivottavasti katsoit muuten eilen Djokovicin ja Wawrinkan matsin. Potentiaalinen voittaja vuoden matsiksi on ehkä löytynyt. Matsin aikana ja varsinkin sen jälkeen mieleen tuli paljon asioita. Muun muassa se, mitä viikon videossakin nostin esille eli mitenkä kirvelevän tappion kokenut Wawrinka käsittelee tappionsa? Pelaat elämäsi peliä elämäsi paikassa ja laitat leijonaosan ottelusta hallitsevaa täysin köysiin, mutta lopulta häviät. Mielenkiintoista nähdä, masentaako vai motivoiko se miehen, kun paraskaan peli ei riittänyt? Toivotaan ehdottomasti jälkimmäistä, sillä niin käsittämätöntä ja miehekästä peliä Stan meille esitti.

***

Viikon video, vko 3/2013

Eletään vuotta 2009. Australian Openissa nähdään välierä, jossa vastakkain on kaksi vasuria. Fernando Verdasco ja Rafael Nadal. Vasurina tietysti odotin tätä ottelua valtaisalla mielenkiinnolla. Ja mikä ottelu siitä tulikaan! Yksi parhaista näkemistäni otteluista ikinä. Taistelu, asenne, hurmos, tunteet, pelin taso,... kaikki kohdallaan. Vain ottelun viimeinen piste, Verdascon kaksoisvirhe, jätti toivomisen varaa.

Toisen täytyy kuitenkin aina hävitä. Valitettavasti. Olen miettinyt monta kertaa tuon jälkeen, mitä Verdascon ura olisi voinut olla, jos hän olisi tuon ottelun ja Nadalin pystynyt voittamaan. Olisiko hän nyt esimerkiksi Grand Slam -voittaja?

Pelaamalla elämänsä ottelun elämänsä paikassa, mutta häviämällä sen viidessä ympäripyöreässä erässä, sen täytyy sattua. Jotenkin mies ei tämän jälkeen enää koskaan noussut tuolle tasolle.

Nadalin uroteot sen sijaan jatkuivat jo finaalissa. On tämä raaka laji.

Ennakko: Australian Open 2013, 4. kierros

Tällä hetkellä olen niin tohkeissani juuri voitetusta kolmevitosten divarimatsista, etten kykene järkevään ajatteluun. Kirjallisen ulosannin tasoon vaikutus lienee kuitenkin minimaalinen.

Kävi kuitenkin niin, että kaikki kolme pelaamaamme ottelua meni kolmeen erään ja voitimme ne kaikki. Oma nousu luvuin 2-6 hävityn ekan erän jälkeen hakee omasta rekordistani vertaistaan, sillä kaveri oli juuri niin paljon parempi ekassa erässä kuin nuo luvut antavat ymmärtää. Nelurissa nousimme supertie-breakissä tilanteesta 5-8 voittoon luvuin 11-9. C'mon!

Mutta sitten vihdoin asiaan. Kaavion yläosa on neljännellä kierroksella selkeää pässinlihaa. Yhtä ottelua lukuunottamatta. Nicolas Almagron ja Janko Tipsarevicin ottelu on niin pomminvarma viiden erän vääntö kuin olla ja voi, jos vaan Tipsarevicillä on paukkuja enää kahden viisieräisen jäljiltä jäljellä. Samalla se on myös todella ympäripyöreä, joten vaikea tässä on mitään sanoa kumpi vie. Almagroa voisi kokeilla, jos kertoimet ovat kohdillaan.

Muut jatkoonmenijät ovat viikon varmat eli Djokovic jallittaa Wawrinkan, Berdych Andersonin ja Ferrer Nishikorin. Niin se vain menee.

Kaavion alaosa on mielenkiintoisempi ja Del Potron yllättävä tippuminen Jeremy Chardylle avasi hänelle ja Italian Andreas Seppille elämänsä tilaisuuden päästä Grand Slamin puolivälieriin. Molemmilla on hurjasti pelaamista jo alla, mutta rahat laittaisin Seppiin. Chardyllä on klassisen tappion paikka jättipotin jälkeen.

Gilles Simonin lento loppuu Andy Murrayn fysiikkaan. Andyllä oli edellisellä kierroksella ollut vähän hakemista, mutta ilman erätappioita mennään kuitenkin edelleen. Ensimmäisen erätappion vaara on nyt toki olemassa, mutta tuskin sen enempää.

Richard Gasquetin ja Jo-Wilfried Tsongan ottelussa on paljon ylimääräistä extralatausta, kun ranskalaiset kohtaavat toisensa. Tässäkin haisee viisi erää ja hyvä niin. Periksi ei anneta varsinkaan maanmiehelle. Melkein heittäisinkin Gasquetin jatkoon, sillä Tsonga hyytynee viidennen erän kohdilla.

Neljännen kierroksen huikein namupala on ehdottomasti Milos Raonicin ja Roger Federerin kohtaaminen, joka on ohjelmassa maanantaina. Jos Raonicille sattuu pöljä sörvipäivä, Roger on liemessä. Pahassa liemessä. Mutta. En siihen usko ja Roger hoitelee tämän erin 3-1. Ei riittäne vieläkään Raonicin tasaisuus. Huikea ottelu joka tapauksessa tulossa, joten olkaapa hereillä.

Siinä se. Minä jään nyt fiilistelemään voittoamme. Sohvalle. Sipsin ja kokiksen kera. Aijai.

Palataan taas.

Ennakko: Australian Open 2013, 3. kierros

Vanha tuttu sanonta "väki vähenee ja pidot paranee" osuu tennisturnauksiin kuin nyrkki silmään. Silmäilin miesten kaaviota ja nyt aletaan olla siinä vaiheessa turnausta, että lähes kaikki pelaajat ovat jostain jo tuttuja ja hyvien, ennakkoonkin mielenkiintoisten, otteluiden määrä on räjähtämässä käsiin. Tässä kolmoskierroksen helmet. Katsokaa nämä, jos pystytte.

Kevin Anderson vs. Fernando Verdasco
Edelleen hyviä otteita Australiassa esittävä Verdasco on mielenkiintoinen pelaaja, joka kauniiden lyöntien ja hyvän fysiikan puolesta voisi olla vaikka mitä, mutta pää tahtoo ehkä vähän ajoittain piiputtaa. Pelissä periaatteessa on kaikki elementit, mutta onko miehessä sittenkin liikaa työjuhdan vikaa? En tiedä. Anderson pelaa pitkän miehen peliä, jossa syötöllä pelataan paikkaa kämmenelle. Jos syöttö on iskussa, on Verdasco vaikeuksissa. Jos hän taas saa pidettyä lyönnit painavina ja Andersonin takana, peli on täysin Verdascon käsissä.

David Ferrer vs. Marcos Baghdatis
Mielenkiintoinen on myös tämä ottelu. Ferrer toki aikamoinen suosikki, mutta kaikki pitkän ottelun ainekset on kasassa. Eri asia on jaksaako Baghdatis enää vääntää. Kahdessa ottelussa jo yhdeksän erää. Vain se on varmaa, että Ferrer jaksaa. Ehkä myös se, että taistelu ja asenne tulee olemaan ihailtavalla tasolla. Todennäköisyys sille, että Baghdatis pilkkoo mailojansa juuri tässä ottelussa on korkeahko.

Nicolas Almagro vs. Jerzy Janowicz
Jerzy ei jätä ketään kylmäksi. Päätuomaria lukuun ottamatta. Odotettavissa melkoista tulitusta, mutta myös jonkin verran räiskimistä, sillä Almagro on monta pykälää kovempi vastus kuin Jerzyn edelliset suharit ja saa palloja paljon ikävänä takaisin. Jerzyllä meni hermojen lisäksi viimeisessä ottelussa täydet viisi erää, joten Almagro lienee freesimpi avauskierroksen viisieräisestään huolimatta. Hän onkin vahvoilla juuri sitkeytensä ansiosta ja iskee kyllä tarvittaessa kovaa takaisin, jos paikka tulee.

Andy Murray vs. Ricardas Berankis
Tämä nosto vain siksi, että liettualainen Berankis on pyörinyt viime vuosina myös Talissa. Jännä nähdä, miten hyvin pyristelee Andyn kyydissä.

Roger Federer vs. Bernard Tomic
Herrasmies vastaan rääväsuu. Uhoa on monien mielestä valitettavasti vähän liikaa. Myös minun. Luulenpa, että pinkki pantteri (näittekö ne Rogerin söpöt tossut?) ottaa poikaselta turhat luulot pois. Alle kymmenen geimiä ja kotiin. Hyvä niin. Tenniksen tulevaisuutta ei nähdä tässä ottelussa. Ainakaan vielä.

Kirjeenvaihtoa Australiasta (jälkipelit): Jarkko Nieminen vs. Ivan Dodig, Australian Open 2013, 2. kierros

Vasurilla. -blogin avustajakaarti laajeni tänään ja ulottuu nyt jo Australiaan saakka. Pelikaverini, niin ikään vasuri, Timopekka Hakola oli katsomossa, kun Jarkko taipui Australian Openissa Ivan Dodigille. Tässä Timpen tulikuuma haastattelu. Ja tietysti yksinoikeudella vain Vasurilla. -blogissa!

Timpe, ennen kuin mennään matsiin, miten ihmeessä päädyit Australiaan? Openin takiako?
No ei sentään. Opiskeluhommia ja vaihtovuotta pukkaa. Adelaidessa pääkallopaikka. Just toissa viikolla saavuin huudeille.

Ok, hieno homma ja onnea matkaan! Lasket sitten muutakin kuin housujasi, ok? 
Tänks. Ja ok.

Hyvä. No, mutta sitten äkkiä matsiin. Mitä siellä oikein tapahtui?
Dodig voitti. Kaveri syötti loistavasti koko matsin ajan ja rynni paljon verkolle. Jarkon oli vaikea saada edes murtopalloja. Siihen ja Jarkon omaan, heikkoon ja pehmeään, syöttämiseen tämä homma tänään ratkesi.

Jarkolla ei ollut syöttöpäivä?
Ei ollut. Ykkönen ei osunut ja kakkonen tuli aika kevyenä Dodigille. Sillä oli hurja määrä breikkimahdollisuuksia. Jarkolla ei.

Miten ne erät sitten meni? Minkälaista peliä nähtiin?
Eka erä meni tosi nopeasti yhdellä murrolla Dodigille. Se pelasi hurjan paljon serve and volley'tä ja hyvällä tuloksella. Voitti ekassa erässä varmaan kaikki pinnat, kun pääsi verkolle. Sen volleyt oli todella hurjia, varmaan parhaita mitä olen ikinä nähnyt! Syöttökin oli tänään hurjassa iskussa. Se veti aika monta ässää. Takakenttäpallottelussa Jakke oli ehkä vahvempi, mutta kyllä Dodig sieltäkin osasi lyödä. Välillä nähtiin ihan miehekästäkin lyömistä.

Toinen ja neljäs erä oli pirun tiukkoja, niin kuin tie-breakeistä voi päätellä. Jarkon oli vaan hemmetin vaikea saada niitä breikkejä koko matsin ajan.

Ja viides erä?
Dodig sai murron heti erän alkuun ja syötti sen jälkeen niin hyvin, ettei ollut Jarkolla mitään jakoja. Kerran sai pari breikkipalloa, mutta Dodig veti niihin tylysti ässät muistaakseni molempiin. Sääli, että se breikki tuli heti erän alkuun.

Entä Jarkon taistelu? Ja teidän kannustus?  
Olihan siinä Jarkollakin yritystä, mutta penkin allehan toi erä meni. Kannustuksesta ei jäänyt homma kiinni. Pienen kentän katsomossa oli ehkä 50 henkeä, lopussa ehkä sata ja suuri osa suomalaisia. Parin metrin päästä kun karjuu, niin kyllähän se Jarkko sen kuulee. Yhteen taisteluhuutooni ("Taistele Jarkko vielä!") Jarkko tokaisikin, että "sen mä kyllä aion tehdä." Ja taistelihan se.

Ok. Mites jatkot?
No, totta kai nyt harmittaa, sillä olis ollut hienoa nähdä vielä yksi matsi Jarkolta ja todennäköisesti isommalla stadionilla.

Varmasti. Palataan asiaan, kun olet toipunut. Hyvää yötä!
Joo. Ok. Öitä.

Timpe, iso kiitos haastattelusta ja kuvista!
Ei mitään.

Hajaheittoja: Australian Open 2013, päivä 3

Ensimmäisiä hajaheittoja tämän vuoden Openista, olkaa hyvä!

***

Marraskuu 2012. Tali. Lukas Lacko voittaa IPP Openin.
Tammikuu 2013. Melbourne. Lukas Lacko vääntää viisi erää Janko Tipsarevicin (ATP-8) kanssa Australian Openissa.
Marraskuu. 2013. Tali. Sinäkin katsomossa?

***

Ymmärtääkseni Australiassa ollaan toistaiseksi oltu melko siivosti. Baghdatiskin on keskittynyt tänä vuonna käyttämään mailaansa enimmäkseen pallon lyömiseen. Jerzy Janowiczillä oli kuitenkin jo yritystä. Tuon jälkeen oli vielä koputellut mailallaan tuomarituolia ja heittänyt vedet kentälle... Siis juomapullostaan. Vaikuttaakin siltä, että joku sulaa helteessä tosissaan tänäkin vuonna. Se voi olla juuri Jerzy.

***

Ryan Harrison eilen: "I can surprise Djokovic." Ryan Harrison tänään: 6 voitettua geimiä ja kotiin. Se siitä yllätyksestä.

***

Jarkko pelaa huomenna Ivan Dodigia vastaan. Veijarit ovat treenanneet paljon yhdessä ja huhut kertovat, että Ivan ei ole treeneissä saanut Jarkolta erääkään. Numerolappu rinnassa asiat aina hieman muuttuvat, mutta mikään ei horjuta uskoamme Jarkkoon. Ottelu pelataan mitä ilmeisimmin kentällä, jolla ei ole kameroita, joten on tyydyttävä livescore-seurantaan.

***

Ja Twitter-kansalle vielä pakollinen suositus: @UL_eerikainen. Ehdottomasti seurantaan. Mies on ollut Twitterissä ehkä noin kolme päivää ja informoi jo imuroinnistaankin. Loistavien tennistweettien ohella.

***

Eteenpäin!

Ennakko: Australian Open 2013, 2. kierros

Toiselle kierrokselle homma jotenkin tasaantuu ja ennakkoon ei kaikista mediaseksikkäimpiä otteluita montaakaan osu. Pari kuitenkin.

Milos Raonic vs. Lukas Rosol
Parhaimmillaan tämä on käsittämätöntä tykitystä, pahimmillaan järkyttävää roiskimista. Joka tapauksessa nähdään aika kivaa syöttämistä.

Roger Federer vs. Nikolai Davydenko
Roger vie, mutta voi tulla hyväkin matsi, jos Davydenkon peli kulkee ja mies jaksaa helteessä. Ehdottomasti katsomisen arvoinen.

Jarkko Nieminen vs. Ivan Dodig
Mielenkiintoista nähdä ensinnäkin, että näkyykö ottelua mistään ja toisekseen miten Jarkko on taklannut hienon Haas voiton. Ennen kaikkea henkisesti, mutta toisaalta myös fyysisesti. Ottelu pelataan torstaina.

Jarkosta

Jokainen Jarkon pelejä seurannut on heittänyt välillä (ja urakalla) kirvestä kaivoon nostaakseen sen heti kohta nöyrästi ylös ja hehkuttaakseen miestä seuraavassa hetkessä kuin suurinta sankariaan. Myönnän, että kuulun tähän jengiin aika usein itsekin.

Fakta: tämän päiväisessä matsissa Haasia vastaan tähän joukkoon kuului muutamaa promillea vaille kaikki ottelua katsoneet. Kylmimmät, optimistisimmat ja hölmöimmät säilyttivät tänään malttinsa. Piste.

On pari syytä miksi kirveeni, jota minulla ei ole, löytyy aika usein kaivosta, jollaista en omista. Ensimmäinen peilaa historiaan. "Jarkko jäätyy taas, eihän se osaa voittaa, miksi se noin teki ja blaa blaa blaa Jarkko sitä, Jarkko tätä." Tämän olen osittain laittanut myös ottelussa elämisen piikkiin, mutta kukaan ei kiellä sitä, etteikö Jarkolta ole nähty vuosien varrella aikamoisia romahduksia, oli se tenniksessä miten tyypillistä tahansa. 

Toinen syy on se, että jostain syystä odotan Jarkolta automaattisesti samankaltaisia, lähes yliluonnollisia, otteita kuin vaikkapa Nadalilta, Djokoviciltä ja kumppaneilta, kun kerran samoissa hipoissa pyörivät.

Väärin. Väärin. Väärin. Jarkko on Jarkko ja tekee asiat omalla tavallaan. On aina tehnyt ja tulee aina tekemään.

On helppo turhautua Jarkon heikkoon syöttämiseen, takakenoisiin kämmeniin, passivoitumisiin, jännittämisiin ynnä muihin tekijöihin ja ihmetellä näitä isoon, isoon ääneen miksei esimerkiksi syöttöön ole tullut vuosien aikana jotain konkreettista muutosta. Mutta on yhtä helppoa hehkuttaa Jarkkoa ja Jarkon taisteluasennetta tällaisen otteluvoiton jälkeen, vaikkei Jarkko todellisuudessa pelannut tänään lähellekään parasta otteluaan. Mutta mitä sitten? Jarkko jatkaa turnauksessa, Haas jatkaa matkaansa suoraan lähtöruutuun.

Niin tai näin, kaikki tämä kuitenkin osoittaa, että me välitämme. Me todella, todella välitämme. Ja me toivomme. Voi pojat, että me toivomme, että Jarkko menisi siihen puolivälierään Federeriä vastaan.

Minä toivoin jo tänä iltana, että jäsenet Suomen Urheilutoimittajien rekisteröidyssä yhdistyksessä olisivat arvostaneet Jarkon viime vuotiset otteet, mm. sen unelmaviikon Sydneyssä, edes top kymppiin Vuoden Urheilija -äänestyksessä. Turhaan. No mutta, aina tulee kuitenkin uusi vuosi. Jokainen tsäänssi on mahdollisuus.

PS. Voittihan Jarkko edes sen ehdolla olleen hevosen? 

Mikä on lopulta tärkeintä?

Näin suurkisan alla on hyvä palauttaa itsellekin mieleen, mikä on lopulta tärkeintä. On lopulta ihan se ja sama kuka voittaa Australiassa. Tai kuka on kaikkien aikojen paras. Tai kenestä tulee seuraava ykkönen tai edes ammattilainen.

Koin aamulla jotain, mitä sinunkin tulisi kokea.

Tulen palaamaan valmentamiseen, sen opiskeluun ja siinä kehittymiseen blogissani vielä useita kertoja tästä keväästä alkaen, mutta ennen kuin aloitan aiheesta isommin, on pakko fiilistellä hetki.

Tänä aamuna olin ensimmäistä kertaa noin 20 vuoteen vetovastuussa junioreiden, tässä tapauksessa noin 5-7-vuotiaiden ja sanalla sanoen melko eläväisten poikasten, tennistunnilla. Huolimatta siitä, että kuudesta pojanviikarista yhden (ehkä kahden) keskittyminen oli tasolla välttävä, sain tunnista näiden termiittien kanssa hienommat vibat kuin parhaasta voittomatsistani ikinä.

Se ilo ja innostus mitä nämä jätkänpätkät kokivat tunnin aikana tarttuu ihmeellisellä tavalla. Tuli se kokemus heille sitten leikistä, kisan voittamisesta, lyönnin tai tempun oivaltamisesta, lämmittelyjuoksusta, venyttelyistä tai lopun ylävitosista on toissijaista. Liikunnan riemu on jotain käsittämätöntä. Väitän, että se on vähintään samaa luokkaa kuin huvipuiston sisääntuloportin kohdilla.

Sitä intoa ja riemua, mitä näillä jätkillä tänäänkin oli, on vaikea tappaa. Tulkoonkin tuon välttämisestä oman valmentamiseni ensimmäinen perusteesi.

Liikunnan riemu on lopulta tärkeintä.