maanantai 31. joulukuuta 2012

Hyvää Uutta Vuotta!

Kaikille erinomaista ja menestyksekästä uutta vuotta niin kentällä kuin kentän ulkopuolella!

Palataan itse asiaan heti vuoden vaihtumisen jälkeen. Sitä odotellessa, olkaa ihmisiksi! Pysykää linjoilla!

-Tero

perjantai 28. joulukuuta 2012

Bad wear day (2012)

Palataan vielä kerran hetkeksi tähän vuoteen, mutta aavistuksen kevyemmin.

Nimittäin... Tästä lähtien (ja ajan hengen mukaisesti) tituleeraan itseäni paikan tullen myös (tennis)muotibloggaajaksi. Tavallaan. Sillä (ja koska) esteettinen silmäni on lahjomaton, vasurilla goes anti-fashion! Tenniskenttien noloimmat, karmeimmat ja tyylittömimmät releet Herran vuonna 2012, olkaa hyvä!

novak djokovic shoes australian open 2012
Isänmaallisuus vs. estetiikka?
Aloitetaan kengistä. Kuten brittirokkaritkin sen jo ovat vuosia sitten ilmaisseet: "You gotta have a decent pair of shoes. It's all about the shoes." Ei nyt mennä ihan yhtä ehdottomalle linjalle, mutta huippunimistä löytyy yksi mies, jolle asiasta voisi mainita. Palkinto sarjassa tyylittömimmät kengät menee Novak Djokovicille. Paras, tässä tapauksessa siis pahin, esimerkki ne isänmaalliset serbikengät Davis Cupista eteenpäin, joiden punavalkosininen sekasotku hyppää silmille kotisohville asti. Oh my... Onneksi nämä tossut nähtiin tänä vuonna vain satunnaisesti, mutta se riitti tähän kannuun.
Nämä sukat. Unreal.

Kengistä nopeasti sukkiin. Palkinnon saaja on niin ikään päivänselvä. Hyvät naiset ja herrat, mies noloimpien sukkien sisällä: Philipp Petzschner! Ei sukissa sinällään mitään vikaa ole, paitsi väri (kuvassa), mutta se, että kaveri hilaa sukkansa polvien tasolle tenniskentällä on karmeaa katseltavaa. Jalkapallokentällä vielä ok, mutta tenniskentällä so not.

Right. Said Fred.
Jatketaan shortseihin. Hurjimpiin shortseihin. Tästä on ollut puhetta jo aiemmin, mutta miehen, jonka jaloilla on pituutta 150 senttiä per putki, ei tulisi pitää shortseja kokoa medium. Pienemmän miehen bermudat on  Raonicin jalassa boxerit. Lyhyet boxerit. Shortsit itsessään ovat varmasti tyylikkäät, mutta se ei auta jos ne ovat liian pienet tai ne on nostettu nykäsmäisesti napaan saakka.
Radek, paidoille näin. Usein.

Paitoihin. Itse väittäisin kaiken lähtevän hyvännäköisestä paidasta, eikä kengistä. Valitettavasti Radek Stepanek on kanssani eri mieltä. Ollut jo vuosia. En tiedä, mistä tai miltä vuosikymmeneltä mies kaivaa paitansa, mutta toivon, että ainakin tässä mielessä esimerkiksi neonvärit jäisivät 80-luvulle. Käsittämättömiä näyttöjä tällä saralla, joten palkinto karmeimpien paitojen sarjassa siis Radekille.


Entäpä accessories? Lähinnä mieleen tulee urpoimmat hikinauhat. Tässäkin sarjassa meillä olisi aivan ylivoimainen voittaja, ellei Ivan Ljubicic olisi lopettanut kesken kauden. Valitettavasti hän kuitenkin lopetti jo keväällä, joten jätämme hänet rauhaan. Ainakin melkein, sillä kalju, jonka ympärillä kapea perusfrotee oli ilmestyksenä kuitenkin kertakaikkisen julma. Parhaimmillaan sitä oli myös miehen peli, joten jotain voidaan antaa anteeksi. Ei paljoa, mutta vähän. Palkinnolle löytyy kuitenkin ottaja myös nykypelaajista. En tiedä, kuinka paljon David Ferrer otteluiden aikana hikoilee, mutta silti en itse laittaisi kahdeksaa huivia päällekkäin pään ympärille, oli hikoilu miten hurjaa tahansa. Tyylittömyyden irtopinnoja vielä siitä, että hikinauhat ovat osittain korvien päällä. Auts.

Tämän verran turhamainen on siis tämäkin blogisti. Vaatteet tekevät miehen. "Rumat ne vaatteilla koreilee" on ja on aina ollut tyylitajuttomien kurapuhetta, joten ei siitä sen enempää. Vaatetuksen tulee olla kunnossa myös tenniskentällä. Piste. Jokainen matsi on jokaikinen kerta pienen elämän pieni tähtihetki, jota kunnioitetaan vastaavalla arvokkuudella kuin vastustajaa eikä sinne ilman asiallista vaatetusta mennä.  

Tyylipoliisi on iskenyt, joten välttäkää ainakin nämä karikot, kun lähipäivinä menette Intersportin ja/tai tenniswarehouse.comin aleihin, ettekä halua tulevana vuonna listoilleni. Blogisti valvoo myös kotimaisia kenttiä ja huomauttaa asiattomuuksista. Tämä vain ja ainoastaan siksi, että muuan reissaava erityisavustajani on jättänyt verkkokalvoilleni lähtemättömän muistijäljen, jossa iso kalju mies pelaa tennistä tangoissaan. Tästä on jo vuosia, mutta tuo näky ei katoa sarveiskalvoiltani koskaan. Ei koskaan.

Tässä vielä tennisfashionistan tyylivinkit kaudelle 2013, joilla onnistut varmasti:

1) Hillityt yksiväriset (valkoiset, mustat, tummansiniset tai harmaat) pelikengät.
2) Kenkien kanssa mätsäävät sukat (valoinen-valkoinen tai tumma-musta). Sukan suun tulee olla lähempänä nilkkaa kuin polvea.
3) Shortsit sopivan löysät ja pitkät. Ei kuitenkaan caprit tai piraattihousut. Väri valkoinen tai musta.
4) Paita (yksivärinen) hillityllä kuviolla tai kuosilla, joka mätsää värikartallaan shortseihin, sukkiin ja kenkiin. Neonvärit kielletty kaikissa muodoissaan. Samoin sarjakuva-, bändi- ja kerrastopaidat.
5) Hikinauhoja 2-3 kpl, joista yksi lyöntikäden ranteessa on pakollinen. Valinnan mukaan toiseen ranteeseen tai otsalle loput. Tai molempiin. Semileveä hikipanta tyyliin Mardy Fish on bueno, ole varovainen kapean kanssa, sillä vain harvat ovat siinä onnistuneet. Bandanat ok vain, jos niskan solmujämät eivät heilu tuulessa/lyödessä. Ranteeseen ennemmin leveät a la Ivan Lendl, kuin kapeat a la Björn Borg.

Nyt jäänkin odottelemaan vaatevalmistajien lähetyksiä tulevan vuoden mallistoista. Kokoni on muuten M ja kengän koko siinä 42-43 (esim. Adidas UK 10 on aika ok). Kiitos oikein paljon.

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Hyvää Joulua!

Lyhyestä (joulu)virsi kaunis:

Hyvää Joulua kaikille!

Rauhoittukaa, nauttikaa ja olkaa. Muistakaa syödä ja juoda. Kerätkää voimia. Uusi kausi on jo ovella!

Terveisin,
Tero

torstai 20. joulukuuta 2012

Ja voittaja on...

Vuosi 2012 on vääjäämättä lipumassa mailleen. Ennen kuin luodataan tulevaan otetaan vielä kerran valikoitu, mutta tiukka, tuijotus menneeseen ja jaetaan tämän vuoden gloriat niille, keille se kuuluu.

Vuoden nousu: Andy Murray

On varmasti tuhat ja sata pelaajaa, jotka hilasivat rankingiään ylöspäin enemmän kuin Andy. On varmasti satoja pelaajia, jotka oppivat tänä vuonna enemmän pelaamisesta kuin Andy. Mutta on vain yksi pelaaja, joka oppi tänä vuonna voittamaan todella isoja otteluita ja nousemaan siinä samalla Grand Slam- ja olympiavoittajaksi. Pulinat pois, Andy kuuluu vihdoinkin isojen poikien joukkoon. [Tiedetään, tiedetään, älkää muistuttako, ok?]

Vuoden comeback: Roger Federer ja Brian Baker

Jaan palkinnon kahdelle herrasmiehelle. Toisaalta Rogerille, koska uskoni oli jo mennyt, enkä todellakaan kuvitellut näkeväni Federeriä enää Grand Slam -kannun kanssa. Joku voisi sanoa, ettei hän koskaan ikinä missään ollutkaan, mutta kahden ja puolen vuoden grandslamittömyys ennen Wimbledonia on tämän tason mestarille sysimustaa vaellusta.

Toinen paluumuuttaja on Brian Baker. Puhutaan toki täysin eri kaliiberin pelurista kuin Roger tai muu kärkiporukka, mutta Brianin elämä (ei Monty Python) on uskomaton tarina uskosta, sinnikkyydestä ja tahdosta. Kaikkien niiden sairastelujen, loukkaantumisten ja leikkausten jälkeen mies pelaa itsensä seitsemän vuoden tauon jälkeen ATP tourin paluuturnauksessaan finaaliin ja vieläpä massalla. Tarinaa on pakko rakastaa, vaikkei amerikkalaissiirappi maistuisikaan.

Vuoden eläkkeet: Fernando Gonzales, Ivan Ljubicic, Andy Roddick, Juan Carlos Ferrero
Mitä tässä voi sanoa? Hienoja miehiä? Hienoja pelaajia? Hienoja taistelijoita? Aivan varmasti, mutta samalla vain kaksi voitettua Grand Slam -turnausta. Sanoisin, että puhutaan Federerin aikakauden suurimmista uhreista. Ilkeimmät voisivat puhua uhrilampaista, mutta en minä, etkä sinäkään, koska
  • Roddickin syöttö tiputtaa meistä kenet tahansa siihen paikkaan
  • Gonzalesin kämmen lähti lujempaa ja tarkempaa kuin sinun syöttösi
  • Ljubicicin kalju plus perusfrotee (hikipanta) on karuin näky ikinä
  • Ferreron tyylikkyyttä, vaatimattomuutta ja sportsmanshipiä ei ole koskaan liikaa.
Vuoden tulevaisuus: David Goffin
Näimmekö kesällä Harry Potterin vai tenniksen tulevaisuuden?

Vuoden letkeys: David Goffin
Näimmekö kesällä Harry Potterin vai tenniksen tulevaisuuden?

Vuoden potilas: Rafael Nadal
Monte Carlo? Check. Barcelona? Check. Rooma? Check. Roland Garros? Check. Kausi pakettiin? Check. Ensi vuonna uusi yritys. #Vamos. #Mistä #uusia #polvia?

Vuoden "mitä tapahtui?": Milos Raonic
Alkukaudesta vielä huimaa pommitusta ja aggressiivistä tekemistä. Kesän aikana täyskäännös ja syksyllä jo vaisua läpsyttelyä. Isompaa tuupparia en juuri nyt muista nähneeni. Mahdollisuudet olla vaikka mitä, mutta vaatii alkukauden kaltaisia otteita.

Vuoden "luu käteen": John Isner
Kun Isner voitti alkukaudesta Federerin hallimassalla Davis Cupissa lähes suvereenisti, alkoivat odotusarvot olla kohdillaan myös hänen kohdallaan. Valitettavasti meno hyytyi pahoin kauden edetessä ja näyttää siltä, että se iso pommi jää sittenkin tekemättä. Kvartsikamaa myös jatkossa. Ei enempää, muttei myöskään vähempää.

Vuoden "ei koskaan ikinä milloinkaan yhtään mitään": [tässä piti olla Andy Murray]
Ei kuitenkaan ole, koska massakauden jälkeen tapahtui paljon hienoja asioita Andylle. Ja hyvä niin. Jätetään tämä nyt jakamatta.

Vuoden raivarit: Marcos Baghdatis, Australia
Koska tämä on perheohjelma, emme palaa enää tähän.

Vuoden piste: Roger Federer vs. Novak Djokovic, ATP World Tour Finals, Lontoo, ensimmäinen erä tie-break 5-6 (Federerin syöttö)
Miljoona hienoa pistettä nähtiin tänäkin vuonna, joten yhtä on vaikea nostaa yli muiden. Tämä oli kuitenkin yksi niitä hetkiä, jolloin ei tajua enää mistään mitään. Tällainen kaverin eräpalloon omissa peleissä, niin erä on sun. Nyt kävi toisin.

Vuoden erä: Erä nro 5 ottelussa Lukas Rosol vs. Rafael Nadal, Wimbledon 2. kierros
Kuvittele tilanne: vastassa Rafael Nadal, Wimbledon, viides erä alkamassa. Olet juuri hävinnyt neljännen erän. Mitä teet? Murrat kerran, pidät omat syöttösi kutakuinkin puhtaasti ja ratkaisugeimissä syötät kolme ässää. Nostat kädet ylös ja kaadut selällesi maahan. Lukasrosol-hetkestä tuli käsite. Tässä erän higlightsit.

Vuoden ottelu: Novak Djokovic vs. Rafael Nadal, Australian Open finaali
Vaikka olin ja olen periaatteessa edelleen sitä mieltä, että tässä ottelussa mentiin tenniksen evoluutiossa suuntaan, jossa valitettavasti brutaali fyysiyys näyttelee pääosaa taidon ja/tai taktiikan sijaan, oli tämä siitä huolimatta draamallaan ja taistelullaan (luonnollisesti myös fyysisyydellään) vertaansa vailla. Kyseessä oli kuitenkin Grand Slam -finaali ja tämän vuoden finaaleista ehdottomasti jännittävin. Hightlightsit tästä.

Vuoden paras: Novak Djokovic
Australia: voitto, Roland Garros: finaali, Wimbledon: semifinaali, US Open: finaali, World Tour Finals: voitto. Number one. I rest my case.


Siinä ne. Kommentteja ja ehdotuksia otetaan kernaasti vastaan!

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

IPP Open & Ortolääkärit Open 2012, la 17.11.2012, Helsinki

Finaalit lähestyvät kovaa vauhtia, mutta palataan nopeasti vielä Talin eilisiin tunnelmiin. Ohjelmassa oli niin miesten kuin naistenkin osalta nelinpelin finaalit ja kaksinpelin semifinaalit.

***

Liian usein tulee jotenkin vähäteltyä nelinpeliä. Omissa sarjamatseissakin se tuntuu olevan juuri se matsi, johon pelaajia on usein vaikea saada jäämään. Aika harvoin sitä edes treenataan ja jos treenataan, niin seisoskeluksihan se menee.

Siksi olikin todella avartavaa katsella pitkästä aikaa kunnon nelinpeliä ja vielä siis paikan päällä. Viime postauksessa oli puhetta kaksinpelin temposta ja liikkumisesta, mutta eipä meno nelurissakaan seisoskeluksi mennyt. Käsittämättömiä lyöntejä, hakuja ja pisteitä tuli hurja määrä. Pallo tuntui viuhuvan välillä niin, ettei silmä pysynyt mukana ja nämä veijarit lätkivät menemään ratkaistakseen pallon usein todella näyttävällä leikkurivolleyllä tai smashillä. Samettisia kosketuksia näkee parhaiten nelurissa.

Vielä kun lisätään se, että miesten nelinpelifinaalin draamankaari oli vähintäänkin yhtä viihdyttävä kuin itse pelikin, niin katselunautinto oli huipussaan ja inspiraatio tuleviin nelureihin on saavutettu.

Niin ja naisten nelinpelin finaalissa pelasi identtiset kaksoset Ukrainasta, Nadia ja Ludmila Kitshenok. Kaksosten peliasut, tossut ja mailat olivat täysin yhteneväiset, joten itse en ollut missään vaiheessa varma esimerkiksi siitä, että syöttikö heistä aina vain se kummalla kulki. Hämäävää.

***

Lukas Lackon ja Benjamin Beckerin välinen semifinaali vahvisti perjantaista havaintoa liikkumisen mielettömyydestä ja tärkeydestä. Kaverit ensinnäkin lukevat peliä niin hyvin, että he tuntuvat ottavan pieniä varaslähtöjä koko ajan, mutta siitä huolimatta se, miten äijät pääsevät jaloillaan pallon alle ja kaivavat vaikeimpiakin pommeja takaisin peliin on hurjaa. Ja sanotaan kauniisti vaikka omaan pelaamiseen peilaten sen verran, että jalkojen merkitys tuli itselle taas kerran selväksi. Suurinta kehityskohdetta ei tarvitse enää miettiä.

***

Jarkon ja saksalaisen Jan-Lennard Struffin välinen matsi oli tietysti päivän pääpeli. Hienoa pelaamista molemmilta pelaajilta, mutta ison hatunnoston ansaitsee Struff. Hän tuli peliin todella ennakkoluulottomasti ison pelinsä kanssa ja pisti Jarkon todella tiukalle.

Struffin peli näytti todella valmiilta ja Jarkolla oli omien sanojensakin mukaan vaikeuksia lukea kaveria peliä. Saksalainen paukutti kummaltakin puolelta todella näyttävästi ja vahvasti, mutta erityisesti kämmenessä oli hienoa tekemisen meininkiä. Lyönnin jalkatyö oli vaikuttavinta, mitä näin koko viikonlopun aikana. Se suuntautui lähes poikkeuksetta upeasti ylös eteenpäin ja toi lyöntiin hurjasti lisää painoa. Oppikirjamateriaalia sanoisin.

Rysty oli myös varsin letkeän näköinen, että painavuudessaan se oli varmasti ikävä lyönti vastata. Isoin miinus pelistä löytyi ehkä sittenkin päästä. Tiukoissa paikoissa mies (tai poika) sortui usein joko kaksoisvirheeseen tai helppoon virheeseen, joita ei todellakaan tullut montaa ennen ottelun kolmatta erää. Siksi ne kai pelistä esiin nousivatkin. Kolmannessa erässä Struff vaikutti jo aavistuksen väsähtäneeltä ja samalla hänen virhemääränsä nousi selvästi, mutta rohkaiseva esitys häneltä ja Jarkko vaikutti todella helpottuneelta ottelun voitettuaan. Painetaan siis Struffin nimi mieleen.

Jarkon peliin ei ole paljon lisättävää edelliseen matsiin verrattuna. Jälleen huono alku, sillä nyt ei toimineet jalat ennen erän puolta väliä. Ikävimmin tämä näkyi syötössä, jossa Jarkko ei tehnyt jaloillaan mitään. Noin 120 km/h vauhti tietää Struffin kaltaisia pommittajia vastaan aina vaikeuksia. Siitä huolimatta Jarkko pelasi hienosti itsensä otteluun sisään ja käänsi sen lopulta voitoksi vaikka pitkään näytti siltä, että Struff on kentän parempi pelaaja. Toisessa erässä Jarkko nosti hieman tempoa ja Struff jäi vähän kyydistä.

Kaiken kaikkiaan eilen nähtiin juuri sitä aggressiivista Jarkkoa, jota toivoisi aina näkevänsä. Kyllä Jarkkokin osaa sitä palloa lämätä kuin vierasta sikaa, kun hän sillä päällä on. Nyt ei mennyt oikeastaan missään vaiheessa läpsyttelyksi ja jos meni, niin Struff muistutti aika näyttävästi ettei kannata. Hyvä niin ja näimme juuri sitä Jarkkoa mitä halusimmekin. Hyvä esitys siis Jarkolta! C'mon!

***

Turnauksen linjatuomarit olivat unessa. Milloin he missasivat pitkiä syöttöjä, milloin jalkavirheitä. Annetaan jotain kuitenkin anteeksi eli vaikka nuo syötön takarajatuomaroinnit, sillä se jos mikä on koiran hommaa. Pallo tulee flättinä kahtasataa, joten vaikeaahan se on nähdä oliko pallo ulkona vai ei.

Mutta sitten on tämä jalkavirhetuomarointi. Valitettavasti Jarkolla on syötössään ikävä tapa hilata oikea jalka syötön aikana noin 15-20 cm eteenpäin, jolloin jalkavirheen todennäköisyys kasvaa huomattavasti. Nyt Jarkolle tuomittiin ehkä noin viisi jalkavirhettä, mutta todellisuudessa niitä nähtiin vähintään kaksinkertainen määrä.

Mielenkiintoisin tilanne sattui ottelupalloon. Ykkössyötössä jalkavirhe tuomittiin, mutta kakkossyötössä se jätettiin huutamatta ja Jarkko voitti pisteen sekä ottelun syötöllään.

Miksi on niin vaikeaa huutaa kaikki jalkavirheet? Jos ne näkyvät katsomoon, niin ne näkyvät varmasti myös linjatuomarille. Eikö tuomaripoloisella ole munaa huutaa kahta jalkavirhettä peräkkäin, varsinkaan ottelupallossa, vai onko kivempi vetää kotiyleisön paineessa kotiin päin? En tiedä, mutta käsittämättömältä se tuntui, enkä ollut asian ainoa ihmettelijä takarajan kohdilla.

***

Ja nyt finaalin kimppuun. Go Jarkko, go!

perjantai 16. marraskuuta 2012

IPP Open & Ortolääkärit Open 2012, pe 16.11.2012, Helsinki

Hep!

Pitkästä aikaa ammattilaistennistä livenä paikan päällä! Tässä fiiliksiä Talista.

***

Työpäivän päätteeksi ennen IPP Openiin saapumista kävimme kollegan kanssa hakkaamassa palloa Espoonlahdessa. Kiirehän siinä tuli ja pelkäsin jo pahinta myöhästymisen ja varsinkin parkkipaikkojen suhteen.

Olin nimittäin Talin parkkipaikalla noin viisi minuuttia yli viiden, jolloin Jarkon ja Dudi Selan ottelun piti alkaa. Mutta mitä vielä? Parkkipaikan kaveri ohjasi minut sukkana parkkiin ja pääsin näkemään vielä jopa lämppärisyötöt. Toisaalta todella hienoa, että myöhäinen autoilija sai autonsa viime hetkellä kivasti parkkiin tennishallin viereen, mutta toisaalta sitä olisi toivonut, että porukkaa olisi ollut vähintäänkin niin paljon, että parkkipaikat tenniskeskuksen lähistöllä olisivat pullistelleet ja minulle olisi myyty niillä main 'ei oota'.

Vaikka itsekin on tullut Jarkon peliä ajoittain kritisoitua, niin on syytä muistaa kuinka kovasta jätkästä on silti kysymys. Edelleen. Mies on nytkin Top-50:n paikkeilla maailmassa ja vieläpä lajissa, joka on yksi kilpaillumpia ja haastavimpia yksilölajeja. Kaikella kunnioituksella vaikkapa keihäänheittoa, hiihtoa tai suunnistusta kohtaan, mutta nyt painitaan aivan eri sarjassa. Voi myös miettiä onko Suomella jalkapallossa tai jääkiekossa tällä hetkellä ketään pelaajaa maailman 50 parhaan pelaajan joukossa? Enpä usko.

Vinkkinä siis sen verran, Jarkko pelaa semifinaalin huomenna lauantaina noin klo 17 alkaen. Tätä herkkua ei enää montaa vuotta ole tarjolla, joten nautitaan tilanteesta nyt kun se on vielä mahdollista.

***

Tänään Jarkolta nähtiin melko lailla perussuoritus huonosta alusta huolimatta. Onhan se Jarkon normi tekeminen kuitenkin niin hurjalla tasolla, ettei siinä kaiken maailman dudiselat pääse paljoakaan silmille hyppimään. Alun kämmenvirhesuman jälkeen Jarkko sai pelinsä hyvin jengoilleen ja hyvällä duunilla sekä asenteella Sela kypsyi kuin joulupaisti aatonaattona. Lopullisesti Selan selän katkaisi ensimmäisen erän lopulla Jarkon kämmenlentolyönnin rajatuomio, joka ei miestä miellyttänyt. Mies jaksoi purnata siitä vielä toisessakin erässä, jossa hänen pelinsä meni jo vähän roiskimiseksi.

Ottelun toisen kulminaatiopisteen, tilanteessa 2-2, jälkeen Sela ei saanut enää geimiäkään. Siinä Nieminen mm. lobbasi Selan pallon lentäessä millintarkasti kattorakenteiden välistä, jonka tämä toki vielä palautti ja taisi sen päälle lobata kertaalleen vielä Jarkonkin. Lopullisesti piste ratkesi kuitenkin Jarkon rystylyöntiin, joka osui ensin verkkonauhaan, josta pallo kimposi ylöspäin tippuakseen vielä verkkonauhan kautta Selan puolelle verkkoa. Auts. Se varmasti sattui. Peli oli siinä vaiheessa käytännössä selvä, sillä niin stabiilia Jarkon peli oli.

***

Otin istumapaikkani Niemisen matsiin lähes kentän tasolta, sillä valinnan varaa oli ja siltä tasolta katseltuna pelin intensiteetti on lähes käsin kosketeltavaa. Liike ja sen tempo on niin järjetöntä, että se jaksaa ällistyttää edelleen joka kerta. Liike pallolle on niin lapasessa kuin vain olla voi ja balanssi lyöntihetkellä lähes täydellinen. Eikä se lyöntikään nyt ihan likaisin ole. Kaikki turha venkoilu on loistaa lyönneissä poissaolollaan ja niin pelkistetyn ja helpon näköistä lyöminen näillä on.

***

Niemisen matsin jälkeen vaeltelin messualueen läpi päätyäkseni seuraamaan hetkeksi naistennistä samaan aikaan käytävässä Ortolääkärit Openissa. Itä-Euroopan tennisbuumi näkyi Talissa asti, sillä kuudesta näkemästäni pelurista viisi oli näistä maista. Kuudes oli muuten Sveitsistä kuten sukunimestä Sadikovic voi selvästi päätellä.

Mutta pointtini ei ollut tämä, vaan se, että olin vaikuttunut siitä, miten lujaa nämä mimmit palloa tykittivät. Tuntui kuin heillä kaikilla olisi ollut vain yksi vaihde ja se oli "TÄYSIÄ!", mikä on lyömisen arvostettavin ja jaloin piirre nyt, ja aina, iankaikkisesti, aamen. Hienoa siis katsella, miten pallo liikkui. Pelilliset variaatiot olivat toki vähissä, mutta silti tätä monotonista tykitystäkin on kiva joskus katsella.

***

Nämä siis päällimmäisinä tästä päivästä. Huomenna jatketaan miesten nelinpelin finaalilla klo 13 alkaen, jonka jälkeen jatketaan miesten välierillä. Osukaa huudeille.


Ennakko: Tshekki vs. Espanja, Davis Cup finaali 2012

Tenniskausi 2012 paketoidaan viikonloppuna Tshekissä. Niin ja livenä Talissa. Mennään kuitenkin ensin Davis Cupiin.

Monella tapaa mielenkiintoinen ja värikäs Davis Cup-kausi huipentuu siis Tshekin ja Espanjan väliseen finaaliin, joka käydään nopealla sisäalustalla Prahassa. Kauteen mahtuu monta hienoa hetkeä, kuten vaikkapa USA:n upeat ja ennakkoluulottomat vierasvoitot Sveitsistä ja Ranskasta massalla. Kaikki tämä uurastus palkittiin kuitenkin semifinaalissa vierasottelulla Espanjaa vastaan ja luonnollisesti massalla. Auts. Kaikki tietää kuinka siinä käy. Mutta mahtuupa kauteen myös se Stepanekin kättelyyn ajoittuva aivopieru Tshekin ja Serbian välisessä ottelussa Janko Tipsareviciä vastaan. Ei mennä kuitenkaan enää siihen.

Asetelmat finaalissa ovat melko tasaiset. Lähes kaikki lukemani ennakot, eli kaikki kaksi, ennakoivat Tshekin voittoa alustan perusteella. On varmasti niin, että nopea alusta suosii enemmän tshekkiläisiä, mutta toisaalta Espanja heittää tuleen David Ferrerin, joka on juuri voittanut kaksi halliturnausta ja jäi lopulta reilun erän päähän välieristä ATP Tourin finaaleissa. Kun asetelmaan lisätään vielä Espanjan nelinpelipari Marcel Granollers ja Marc Lopez, jotka voittivat finaaleissa mestaruuden, niin pidän ehdottomasti Espanjaa suosikkina. Alustasta huolimatta. Karuimmillaan voi siis käydä niin, että yksi erinomainen mies ja yksi erinomainen neluripari ratkaisee hurjalla kunnonajoituksellaan koko roskan.

Toki Tshekilläkin on mahdollisuutensa, mutta kaikki lopulta kulminoituu herraan nimeltä Tomas Berdych ja aivan erityisesti hänen otteluunsa Ferreriä vastaan, joka hänen on lähes pakko voittaa. Muussa tapauksessa Espanja voittaa 2000-luvulla jo kuudennen mestaruutensa.

Kakkospelaajat näyttelevät tänä viikonloppuna enemmän tai vähemmän sivuosaa, vaikka yhtä tärkeitä pinnoja hekin toisivat. Nicolas Almagro ja Radek Stepanek eivät vain pysy ykköspyssyjen vauhdissa, eivät sitten millään, joten ratkaisu jää heidän käsiinsä vain siinä tapauksessa, että ottelutilanne on sunnuntaina tasan 2-2. Tämä periaatteessa edellyttäisi Berdychin voittoa molemmista otteluistaan, mukaan lukien Ferreristä ja jo se saattaa olla liian vaikea pala purtavaksi.

Tässä vaiheessa Tshekin nelinpelipariksi on ilmoitettu Ivo Minar sekä Nadalin Wimbledonissa voittanut Lukas Rosol. Eri asia on, astelevatko he todella lauantaina kentälle. Parina en pidä heitä juurikaan yhtään minään, vaikka en tietenkään ole nähnyt ensimmäistäkään heidän nelinpeleistään, mutta kuka on ja mitä väliä, kun vastaan astelee maailmanlistan vitospari. Pahimmillaan voi siis olla niin, että Tshekki laskee nelurin jo etukäteen hävityksi ja säästelee Berdychiä ja Stepanekia (neluriranking 4!) sunnuntaille, mutta kuten sanoin, en oikein jaksa uskoa tähän. Finaaliin mennään voittamaan jokaista ottelua ja parin Berdych&Stepanek Davic Cup-nelurirekordi (11 voittoa ja yksi tappio) pistänee kapteenin miettimään peluutusta uudelleen oli tilanne perjantaina mikä tahansa.

Pientä lisäjännitettä peleihin tuo myös Australian avoimissa koettu episodi Almagron ja Berdychin välillä. Jos joku vielä muistaa, niin Almagro lämäsi Berdychiä noin kuudesta metristä kämmenellä käsivarteen, josta Berdych otti nokkiinsa ja jätti voittaessaan Almagron kättelemättä. Jännä nähdä miten perjantaina käy kun panokset ovat vielä hurjemmat ja yleisön pauhu saa pelaajista kaiken mahdollisen taistelutahdon irti.

Näillä siis mennään:

Perjantain kaksinpelit:
Stepanek vs. Ferrer, Espanja 1-0 johtoon
Berdych vs. Almagro, Tshekki tasoittaa 1-1:een.

Lauantain nelinpeli:
Minar/Rosol vs. Granollers/Lopez, Espanja 2-1 johtoon

Sunnuntain kaksinpeli(t)
Berdych vs. Ferrer, Espanja voittaa 3-1
Stepanek vs. Almagro, jää pelaamatta.

PS. Pelit siis vaikuttavat sen verran selviltä, että Davis Cupin voi käytännössä unohtaa. Sen sijaan kaikki joukolla Taliin kannustamaan Jarkkoa IPP Openiin! Live on aina live ja pesee teevee-tenniksen sata-nolla. Jarkon seuraava matsi siis tänään perjantaina klo 17.00. Be there.

lauantai 10. marraskuuta 2012

Ennakko: välierät ATP World Tour Finals 2012, Lontoo

Hyvää iltaa tai huomenta! Välieräparit selvisivät tänään (lauantaina) ja huomisissa otteluissa kohtaavat Roger Federer ja Andy Murray sekä Novak Djokovic ja Juan Martin Del Potro.

Ennakkoni osui jossain määrin oikein, mutta toisaalta olin pahasti metsässä. Ensinnäkin Andy Murray näytti Round Robinissa edelleen melko pirteältä, vaikka sitä etukäteen vähän epäilinkin. Pelikin näytti varsin hyvältä yhdestä tappiosta huolimatta, joten asetelmat on nyt syytä miettiä uudelleen. Djokovicin lohkovoitto oli jokseenkin odotettu, mutta ottelu Murraytä vastaan oliis voinut päättyä toisinkin. Voitto on kuitenkin voitto ja mies oli lohkonsa ykkönen. Piste.

Toisessa lohkossa jatkoon meni lopulta juuri ne ketä etukäteen ajattelinkin, mutta ei  ihan sillä tavalla kuin ajattelin. Kun kolme pelaajaa oli tasapisteissä, jatkoon mennään erävertailulla. Niissä Federer (5-2) ja Del Potro (5-3) menivät Ferrerin (4-4) edelle. Jotenkin kävi itse asiassa sääliksi David Ferreriä, sillä voitto avausottelussa Del Potrosta oli hieno ja erittäin tärkeä siinä vaiheessa turnausta. Näyttipä jatkopaikkakin tuon voiton myötä jopa todennäköiseltä. Mutta urheilun suola piilee myös siinä, että kaikki on mahdollista. Kun Del Potro ensimmäisenä miehenä ties kuinka moneen vuoteen otti tänään toisen perättäisen voiton Federeristä hallissa, niin totta kai hänenkin jatkopaikkaansa voidaan pitää oikeutettuna. Varsinkin kun peli on ollut parhaimmillaan todella hurjaa pommitusta. Ferrer jatkaa siis kahden kerroksen väliinputoajana myös ensi kaudella, mutta voi hän toisaalta olla entistä pahempi uhka kenelle tahansa, jos ja kun hän päättänee upean kautensa ensi viikonloppuna vielä Davis Cup -voitolla. Muistelkaapa mitä Djokovicille kävi Davis Cup -voiton jälkeen.

Mutta sitten niihin välieriin. Ensimmäisenä kentällä nähdään Federer ja Murray. Ennen turnausta olisin veikannut ehdottomasti Federerin voittoa tässäkin parissa, mutta nyt en ole enää niin varma. Tuntuu hölmöltä ja varsinaiselta kliseeltä sanoa, että Murray on 'kasvanut suurvoittajaksi', mutta niin tässä on vain käynyt. Hän ei pelkää ketään, eikä mikään tilanne ole hänelle enää uusi. Kokemusta kärkinimien voittamisesta tärkeimmissäkin finaaleissa on nyt tullut ja itseluottamus on vähintäänkin tapissa. Epäilin miehen henkistä virettä ja motivaatiota raskaan, mutta tuloksellisesti loistokkaan kauden jälkeen. Kylläisyys tai väsymys ei ole kuitenkaan Andyn otteissa juurikaan näkynyt, vaan nälkää näyttää edelleen riittävän.

Federer on puolestaan pelannut vanhaa tuttua peliään, mutta lohkonsa ainoassa tosipaikassa, tänään Del Potroa vastaan, oli joko passailun makua tai sitten pientä pätkimistä. Mene ja tiedä. Voi tietysti olla, että erävoiton jälkeen, mies teki vain sen minimin mitä vaadittiin ja alkoi säästelemään paukkujaan semifinaaliin. Jotenkin laiskalta mies kolmannessa erässä näytti.

Perustankin tämän kohtaamisen ratkeavan kolmeen seikkaan. Ottelun voittaa Murray, sillä 1) Murray on vaikeammasta alkulohkosta johtuen valmiimpi ja terävämpi. 2) Yksi välipäivä olisi varmasti maistunut Federerillekin. Nyt sitä ei tullut ja kun Andyn voittamiseksi vaaditaan hurja määrä lyömistä sekä liikettä, epäilen tuoreempien ja nuorempien jalkojen vievän voiton, vaikkei hallissa mielettömään fyysisyyteen ylletäkään. 3) Andyn lyöntivire ja itseluottamus on nyt sitä luokkaa, että epäilen Federeriä ajottain jopa riepoteltavan jyrkillä kulmilla, stoppareilla sekä lopulta myös melko brutaalilla lyömisellä.

Andy siis jatkoon erin 2-0 ja sanotaan nyt vaikka 64, 76.

Iltaottelussa kohtaavat siis Djokovic ja Del Potro. Tässä kohtaamisessa veikkasin etukäteen Djokoviciä voittajaksi, mutta enää en ole varma siitäkään. En todellakaan. Jotenkin viime vuosi harhaisti Djokovicin pelin ja sitä kautta häneen kohdistuvat odotukset niin täydellisiksi, että kaikki mitä hän on tänä vuonna tehnyt, vaikuttaa olevan tason tai pari alempana. Ei hän tietenkään huonosti ole pelannut nytkään, mutta samaa kuolemattomuutta ei enää ole, vaan mies tuntuu pelaavan enemmänkin jonkin sortin autopilotin siivittämänä. Melkein jopa väittäisin, että tällä hetkellä Del Potro voittaisi Djokovicin, jos miesten tämän viikon parhaat vireet kohtaisivat. Del Potro oli tappiostaan huolimatta Ferrer-ottelussaan ajoittain jopa maaginen brutaalissa lyömisessään, etten muista milloin olisin viimeksi ääneen moista itsekseni päivitellyt. Ehkä tätä tapahtui edellisen kerran viime vuonna Djokovicin otteita seuratessa. Vaikeatahan Djokovicin voittaminen tulee semifinaalissakin olemaan, sillä mies ei edelleenkään suostu myymään nahkaansa ilmaiseksi, mutta näkisin, että kaikki aseet Del Potrolla on kuitenkin olemassa. Sanoisin, että jos pelitaso säilyy samalla hyvällä tasolla kuin vaikkapa Federer-voitossa, niin Del Potro voittaa kolmessa erässä. Jos taas hän pelaa kuten noina maagisina toisen erän hetkinä ottelussa Ferreriä vastaan, niin nämä kisat taputeltu ja siinä kaatuu kaikki. Myös Djokovic. Suoraan kahdessa.

JÄLKIHUOMIO: Ottelujärjestys oli Eurosportin aplikaatiossa kääntynytkin toisin päin eli Djokovic ja Del Potro aloittavat klo 16.15. Murray ja Federer illalla klo 21.45. Katsokaa molemmat!

maanantai 5. marraskuuta 2012

"One of the best returners..."

Onko joku muukin kiinnittänyt huomiota muuten niin loistavien brittiselostajien lempifraasiin "one of the best returners on tour"?

Viime viikolla aloin kiinnittämään asiaan tarkemmin huomiota ja sain huomata, että noin kaksi kolmesta sai tämän kunnian. Ferrer, Simon, Tipsarevic, Murray ja Djokovic. Tyypit, jotka jäivät ilman moista statusta tai joiden kohdalla en fraasia bongannut olivat Janowicz ja Tsonga. Edellinen varmaan vielä sen takia, että kaveri tuli selostajille(kin) täysin puskista. Suhteellisen ikäviä palautuksia hänkin nimittäin viljeli vai mitä sanotte vaikkapa siitä stopparipalautuksesta Murrayta vastaan?

Kun soppaan lisätään vielä Christer Sarlinin vakionäkemys Jarkko Niemisen erinomaisesta palauttamisesta, niin asia alkaa olemaan aika lailla pihvi. Näyttäkää minulle keskinkertainen tai mielellään huono palauttaja viidenkympin sakista, niin minä näytän teille movember-viiksiäni vielä jouluna.

Lienee siis kutakuinkin niin, että palauttaminen on Jimmy Connorsia mukaellen tenniksen toiseksi tärkein lyönti eikä kenelläkään ole tänä päivänä varaa antaa niissäkään yhtään ylimääräistä siimaa?

En oikein usko siihen, että palauttaminen olisi kenttien hidastuessa jotenkin helpottunut, kun samaan aikaan huonoa syöttäjää saa hakea kissojen ja koirien kanssa. You've gotta get the ball in play. Tämä ajattelu leimaa lähes kaikkia palauttajia tänä päivänä ja vaikeinkin sörvi kaivetaan usein takaisin. Edellä mainituissa nimissä korostuvat ehkä hieman hyvät puolustajat, mutta silti sanoisin, että huonoa palauttajaa ei helpolla löydy.

Toki osa hakee isommalla riskillä heti winneriä tai yliotetta, mutta hyvä esimerkki kokonaisvaltaisen hyvästä palauttajasta lienee tietenkin Roger Federer, vaikkakin hänen kimmoisuutensa on parhaat päivänsä jo nähnyt. Hän tyytyy usein sivaltamaan rystysliceansa todella terävänä ja inhottavan matalana etukenttään, jonka jälkeen hän iskee ohituksensa kuin Räikkönen ohi verkolle tahtomattaan ajautuneen vastustajan. Hyvää palauttamista vai nerokasta pelikirjaa? Minä sanon, että molempia. Vähissä oli kesällä ne kaverit, jotka tuon haasteen klaarasivat. Totta kai hän edelleenkin näpäyttelee rystypalautuksiaan upeasti myös linjasta läpi, kämmenpommeista puhumattakaan, mutta katsokaapa tällä viikolla mihin ratkaisuihin hän päätyy, jos a) hänellä on aavistuksen kiire tai b) hänellä on murtopallo. Pallo tulee lähes aina edellä mainitulla tavalla takaisin ja samalla hän pakottaa vastustajansa voittamaan pisteen omilla ansioillaan hankalassa positiossa kentän sisäpuolella.

Palataan itse palautukseen lyöntinä tuonnempana ajan kanssa. Sitä odotellessa, nauttikaa hyvät ihmiset tämän viikon peleistä!

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Ennakko: ATP World Tour Finals 2012, Lontoo

No niin, vihdoin ja viimein, Lontoo ja tourin finaalit! Pitkä kausi saadaan siis taputeltua päätökseensä ja mestarit pääsevät muutamaa daviscuppaajaa lukuunottamatta lomille.  Tässä ennakkoa, olkaa hyvä!

Melko jännästi kaikki Pariisissa pelanneet kärkinimet Ferreriä lukuun ottamatta ottivat viikolla ajoissa turpaan, joten toivottavasti joku oli vedonlyöntikioskilla hereillä. Itse lähinnä passailin, vaikka levon maksimointia heti ilmenikin.

Asetelmat Lontoossa ovat sanalla sanoen herkulliset ja juuri Pariisin perusteella tuntuu siltä, että tänä vuonna tämä jengi on panostanut tähän kisaan tosissaan, eikä koe minkäänlaisia motivaatio-ongelmia saati infernaalista väsymystä. Viime vuonna nähtiin, isoista rahamääristä huolimatta, varsin väsyneitä heeboja, joten toivotaan, että tulevalla viikolla nähdään vähintäänkin järjetöntä tennistä mahdollisimman monen pelaajan osalta.

Ryhmä A: Novak Djokovic, Andy Murray, Tomas Berdych, Jo-Wilfried Tsonga
Ehdottomasti kuoleman lohko, jos mikä. Etukäteen miettien tulossa on jotain todella mielenkiintoista ja ympäripyöreää. Periaatteessa ketkä vain voivat selvitä kahden parhaan joukkoon, joten paljon ratkotaan nyt kupoleissa. En usko kenenkään, edes Djokovicin, menevän puhtaalla pelillä (kolmella voitolla) jatkoon. Jotenkin tuntuu, että lohkon kakkonen selviää erävertailujen kautta, jolloin jatkopaikka on vähän tuuristakin kiinni. Toki jokainen tekee itse omat tuurinsa. Aina.

Djokovic on edelleen täysi kysymysmerkki emmekä anna Pariisin tuloksen hämätä. Mies panostanee finaaleihin tänä vuonna huomattavasti enemmän ja varsinkin freesimpänä kuin vuosi sitten, joten isku lienee hurja. Vuoden lopun ykkösranking velvoittanee ainakin väläyttelemään. Jos päässä riittää virtaa, niin pitkälle mennään.

Murray joutunee nöyrtymään joko Berdychin tai Tsongan pommitukselle sekä Djokovicille, joten Andyn varaan en nyt laske, vaikka Lontoosta tältä vuodelta hyviä muistoja onkin. Epäilen, että Andy on tämän lohkon väsynein mies niin henkisesti kuin fyysisestikin. Pahin menestysnälkä on tältä vuodelta tyydytetty, joten voi olla kotimaassaan täysi turisti.

Berdych voisi olla lohkon toinen jatkoonmenijä, sillä nälkää ja virtaa varmasti riittää, eikä tämän yhtälön heikoin lenkki ole nopeat olosuhteet ilman tuulia. Saattaa tehdä jopa viime vuoden tsongat.

Ällistyttävällä aasinsillalla Tsongaan, johon on edelleen vaikea uskoa, vaikka hän viime vuoden finalisti onkin. Jotenkin Tsongasta on välittynyt tänä vuonna sellainen kuva, että se viimeinen askel jää ottamatta. Mene ja tiedä, mutta jotain täytyisi tehdä, sillä muuten hän kokee James Blake-tyyppisen kohtalon. Valmentajan (Roger Rasheed) palkkaaminen puolentoista vuoden yksinelon jälkeen on hyvä alku.

Jatkoon siis Djokovic ja Berdych.

Ryhmä B: Roger Federer, David Ferrer, Juan Martin Del Potro, Janko Tipsarevic
Periaatteessa tämän pitäisi olla se selkeämpi lohko, mutta tämän viikon perusteella kaikki on mahdollista. Siitä huolimatta näkisin, että Ferrer ja Tipsarevic ovat kärkkymässä vain murusia, mikäli Federerin tai Del Potron koneet yskivät.

Vaikka Ferrer on ollut hallissa huimassa vireessä (Valencian ja Pariisin voitot), en jaksa uskoa miehen paukkujen enää riittävän taisteluissa lohkon kärkikaksikkoa vastaan. Jossain pitää näkyä kahden viime viikon rasitukset. Piste.

Tipsarevicille jää armottomasti statistin rooli koko kisassa, enkä yllättyisi kisasta vetäytymistäkään avaustappion jälkeen, ellei sitten rahanhimo motivoi jatkamaan loppuun asti. Seura on nyt liian kova. Jos Pariisissa huimasi jo Janowicziä vastaan, niin mitä tapahtuu hame päällä Lontoossa?

Federer ottanee viikon levon jälkeen lohkossa omansa ja Del Potro jatkanee semeihin voittamalla tiukasti Ferrerin.

Palataan toteutuviin välieriin ja itse finaaliin viikolla, mutta näin etukäteen hahmottelisin jotain tämänkaltaista:

Välierät:
Federer-Berdych
Djokovic-Del Potro

Finaali:
Djokovic-Berdych

Voittaja:
Djokovic

PS. Kysely voittajasta on avattu sivun ylälaidassa! Perusteluja vaikkapa tämän postauksen kommentteihin.

PPS. Blogin virallinen avustaja Jukka L. on jossain vaiheessa viikkoa paikan päällä katsomossa, joten matkaraporttia pusketaan todennäköisesti lähiaikoina. Toivottavasti jo ennen maanantain finaalia!

lauantai 3. marraskuuta 2012

Jerzy Janowiczin lukasrosolit

Kuka muistaa vielä Lukas Rosolin? Rafael Nadalin lisäksi ei enää moni. Miehestä, joka teurasti Nadalin Wimbledonin toisen kierroksen ottelun viidennessä erässä, ei ole sittemmin kuulunut juuri mitään. Perinnöksi jääneekin Nadalin voitto ja sanonta lukasrosoleista.

Tällä viikolla katseet ovat Pariisissa kiinnittyneet herraan nimeltä Jerzy Janowicz, jonka lukasrosol-hetki vain jatkuu ja jatkuu. Nyt mies on jo Masters-turnauksen finaalissa! Uskomaton tarina, joita ei viime aikojen huipputenniksessä ole ollut ainakaan yhtään liikaa. Suomalaisittain tietysti lämmittää, että miehen valmentajana katsomossa tuulettaa Suomen Davis Cup-kippari Kim Tiilikainen, anteeksi Tillikainen, mikäli kansainvälisen tv-kuvan teksteihin olisi uskominen.

Lisäuskoa suomalaiseen tennikseen tuo se, ettei siitä ole kuin reilu vuosi, kun Henri Kontinen kyykytti Janowiczia Davis Cupissa Espoon Baronalla. Kättä rohkeasti ylös, jos mieleen tuli, että tässä sitä katsellaan miestä, joka vuoden päästä pistää katsomoon liudan tekijämiehiä Masters-turnauksessa, mukaan lukien Andy Murrayn. En näe yhtään kättä. Ja jos näen, näen myös valehtelijan tai hullun.

Vuodessa voi siis tapahtua näköjään vaikka mitä, joten toivotaan, että Henrikin pääsisi ensi vuonna pelaamaan terveenä ja mittamaan toden teolla omaa tasoaan. Aikaa on vielä rutkasti jäljellä, mutta pikkuhiljaa olisi päästävä kunnolla tositoimiin.

Iso käsi kuitenkin Jerzylle ja Kimille! Ison miehen isoa peliä on aina kiva katsella, eikä Jerzyn oveluus esimerkiksi stopparein ainakaan huonoa tee tämän päivän junttaajien joukossa. Vakuuttavaa ja kylmäpäistä jälkeä kerta kaikkiaan, joten toivotaan, että huominen voittaja olisi kisan todellinen musta hevonen eli Janowicz.

Sen jälkeen toivottaisiin ainoastaan sitä, ettei vuoden 2012 Masters-voittajista tulisi ikuista knoppitietokysymystä "kuka oli neljäs Masters-turnausvoittaja vuonna 2012 Federerin, Djokovicin ja Nadalin lisäksi?" Mutta ei mennä vielä sinne asti, sillä myös David Ferrer vaikuttaa juuri nyt mieheltä, jolla on missio.

Huomista finaalia vesi kielellä odotellen.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Ennakko: Pariisi 2012

Kauden ainoa hallissa käytävä Masters-sarjan turnaus näkee päivänvalon maanantaina alkavassa Pariisin turnauksessa. Etukäteen ajateltuna asetelmat ovat jälleen kerran herkulliset, mutta toisaalta, kyllähän näissä US Openin jälkeisissä turnauksissa vähän pelailun makua on ollut. Huippujen puuttuminen syö myös omaa seuraamismotivaatiota, joka on johtanut valitettavasti myös postauksieni harventumiseen. Pahoittelut siitä.

Olenkin ehdottomasti kallistumassa sille kannalle, että tenniskauden paketoinnin voisi aloitella US Openin aikoihin, eikä lähettää väsyneitä raatajia enää esimerkiksi Aasiaan ja sieltä vielä kerran takaisin Eurooppaan halleja kiertämään. Jos kalenterissa olisi kesällä hieman enemmän lepoa ja jos US Open voisi olla viikon tai kaksi myöhemmin, niin tenniskauden voisi lopettaa mielestäni siihen paikkaan. Ehkä Davis Cup ja jonkinlainen ATP Tourin finaaliturnaus siihen päälle, mutta sen jälkeen parin-kolmen kuukauden lepo. Tuntuisi ainakin minusta kovin järkevältä, kun mietitään sitä fyysisyyttä, mihin esimerkiksi tänä ja viime vuonna ollaan Grand Slam -finaaleissa tultu. 

Yhtä kaikki, joten palataan nöyrästi Pariisin asetelmiin. Tukholma, Wien, Moskova, Basel ja Wien antoivat hyvää osviittaa siitä, mitä tuleman pitää, joten mennään heti ennakkosuosikkeihin. Roger Federer, Novak Djokovic, Andy Murray löytyvät varmasti monen papereista, vaikka eivät välttämättä ole vielä edes hallissa pelanneet, mutta sisävoittajat, Juan Martin Del Potro (voittaja Wienistä ja Baselista), Tomas Berdych (Tukholma), David Ferrer (Valencia) ja ehkä jopa Andreas Seppi (Moskova) on nyt syytä nostaa framille. 

Näistä Federer nauttinee eniten stabiileista halliolosuhteista ja tekee voittamisensa vastustajille aina vaikeaksi, kuten tänään Del Potrolle, joka pelasi mielestäni huomattavasti Rogeria terävämmin, mutta voitti silti vain vaivoin. Roger täytyy lähes poikkeuksetta voittaa lyömällä ja kovalla päällä. Näitä päitä ei vaan tahdo olla top-kympissäkään edes toisen käden sormiin päätyvää määrää. Mutta. Onko Federerin päätavoite Pariisissa vai sittenkin kahdeksan parhaan finaaliturnauksessa Lontoossa, varsinkin nyt kun vuoden lopun ykkösranking näyttää entistäkin epätodennäköisemmältä? Itse epäilen, että Pariisissa nousee selkä, ja kenties myös tie siinä sivussa, ajoissa pystyyn, jotta mies olisi huimassa iskussa sitten Lontoossa. Karikko tulossa siis Berdychin muodossa jo puolivälierissä?

Entä Djokovic? Serbi on hallin osalta täysi mysteeri, vaikka Aasian kiertue meni kieltämättä täysin nappiin. Peli on hienosti kuosissa ja lepoakin sopivasti alla, joten pelannee itsensä hallissa nopeasti sisään ollen vaarallinen kuten aina, mutta riittääkö terävyys jo nyt kärkinimiä vastaan finaalissa tai vaikkapa Del Potroa vastaan semifinaalissa? 

Andy Murray ei myöskään ole pelannut sitten Shanghain karvaan finaalitappion (Djokovicille erin 2-1), vaan on keskittynyt parantelemaan selkäänsä, joten halliolosuhteissa skotti on niin ikään täydellinen arvoitus. Andyn kaavio on kärkinimien helpoimpia aina semeihin asti, mutta Federer tai Berdych voi olla hallissa vielä liikaa. Näyttöhalu ja motivaatio kasvavat jo kummasti seuraavalla viikolla Murrayllakin, kun päästään vihdoin Lontooseen. 

Mustina hevosina kisaan lähtee Del Potro, joka tosin on jo pelannut ja voittanut kaksi viikkoa putkeen, joten voi olla väliviikon aika, kun paikka Lontoossakin alkaa olla varma. Voi siis olla Pariisissa hieman väsynyt, jolloin miehen pienen marginaalin peli kääntyy vielä itseään vastaan, mutta jos peli kulkee kuten vaikkapa Baselissa, niin tykitys on kieltämättä hurjaa ja jopa turnausvoitto mahdollinen. Lontoossa viimeistään rävähtää taas kunnolla. 

Toiseksi mustaksi hevoseksi nostan Tomas Berdychin, joka tuntuu pääsevän hallissa hyvään vireeseen. Voitto Tukholmasta ja viikko lepoa voi tuoda menestystä heti uudestaan Pariisista, sillä tämänkin miehen iso peli on parhaimmillaan aina stabiileissa olosuhteissa, jossa tuulet eivät näyttele minkäänlaista roolia. Murheena onkin ollut ailahteleva ja heikko pää top-nelosia vastaan, mutta esimerkiksi Federerin voittaminen US Openissa saattoi tuoda uskoa omaan tekemiseen. Vaarallinen Pariisissa, mutta Lontoossa lienee taas tutummassa statistin osassa. 

Kaikella kunnioituksella muita sisävoittajia eli Ferreriä ja Seppiä kohtaan, mutta nyt kun isot kollit ovat taas paikalla, eivät hiiret pääse pöydälle hyppimään. 

Niin ja se Tsonga. Olen menettänyt uskoni kaveriin. Lupaa ja lupaa, mutta se viimeinen askel on vain niin vaikea otettavaksi. No chance. Välierä jälleen ehdoton maksimi.

Näillä siis mennään.

Puolivälierät:
Federer-Berdych
Murray-Tipsarevic
Tsonga-Ferrer
Djokovic-Del Potro

Välierät:
Berdych-Murray
Tsonga-Djokovic

Finaali:
Berdych-Djokovic

Voittaja:
Djokovic

ATP World Tour Draw Challenge: Pariisi

Sisälämmittelyt on nyt lätkytelty ja Pariisin Masters on vihdoin täällä! Samoin tämän kauden viimeinen ATP World Tour Draw Challenge! Osallistu tästä.

Vasurin voi haastaa ainakin ryhmässä 'vasurilla.'. Salasanalla 'blogikisa' apajille! Tervetuloa!

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Jälkipelit: Jarkko Nieminen vs. Lleyton Hewitt, Stockholm Open 2012

Olo ja ennen kaikkea fiilis voisi olla parempikin, mutta pakkohan se on Jarkon pelistä pari sanaa vuodattaa, varsinkin kun on ollut hävettävän hiljaista viime aikoina. Niin blogissa kuin ehkä aavistuksen myös Jarkolla. Pahoitteluni siis innokkaimmille lukijoilleni, jotka asiasta ovat aiheellisesti muistuttaneet. (Lähinnä avustajani Jukalle, sillä eihän teitä tietenkään muita ole, vaikka tuossa monikolla tyynesti mennäänkin.)

Mutta asiaan. Jarkon matsi tänään Lleyton Hewittiä vastaan. Ei oikeastaan mitään uutta, mutta pakko saada pari sanaa pois sydämeltä. Niin paljon kuin Jarkon menestystä aina toivookin, on Jarkon pelaaminen välillä tuskaista seurattavaa. "Äh", "voi voi" ja "ei näin" vuorottelevat tällaisina peli-iltoina kotikatsomoissa saakka. Turhautuneisuus on välillä vähintään samaa luokkaa kuin omat otteet joskus kentällä ja ne, jotka ovat nähneet minut turhautuneena kentällä, tietävät mistä puhun.

Ensinnäkin harmittaa se paljon parjattu Jarkon syöttö. Painoton ja eloton käsiroiskaisu sinne päin tai täydellä raivolla repäisty flättipommi jonnekin. Siinäkö ne vaihtoehdot ovat? Toivoisin niin kovin, että joskus uran aikana olisi opeteltu se välimalli, jossa olisi ollut tekemisen meininkiä, eikä minkään sortin toivomista vastustajan "älä rankaise mua mun läpsystä" tai pallon "nyt mee ruutuun, perkele" suuntaan. Syötön energia katoaa johonkin ihmeelliseen aristeluun juuri ennen lyöntihetkeä, jolloin Jarkko ikään kuin vetäytyy kropallaan liiaksi "pallon alle" tai jopa sen edelle, eikä pyri nimeksikään "pallon päälle ylöspäin" tekemään lyöntiä hyvän kickin saattelemana. Liian monta kertaa työtä tekee pelkkä käsi ja muu kropan käyttö jää silmänlumeeksi. Hartialinja on jo olemattoman työnsä tehnyt, eikä muukaan kroppa lyöntihetkellä varsinaisesti päälle puske. Voisi kai sanoa, että syötön dynamiikka pätkii, palaset eivät keskustele keskenään. Pahimmillaan tulos on nähtävissä niissä leijoissa, jotka tippuvat kovin nätisti keskelle ruutua, ja joista vastustajat hakevat poikkeuksetta suoria ratkaisuja. Niissä paikoissa moni muukin laittaa kätensä ristiin ja alkaa toivoa parasta.

Toisekseen harmittaa Jarkon lyöntivalinnat ja niissä tehdyt tai niistä aiheutuvat virheet. Jotenkin tuo sama 'toivominen' paistoi läpi monessa peruslyöntitilanteessa ottelun kahdessa viimeisessä erässä, jotka lasten ilta-askareilta päästyäni paremmin näin. Montako kertaa Jarkko yritti ottelun kolmannessa erässä vetää esimerkiksi kämmenellä linjasta läpi toivoen joko suoran pisteen mahdollisesti tuovaa linjaosumaa tai vastustajan virhettä? Moniko näistä lopulta toi sen suoran pisteen? Entä monestiko tuli virhe? Monestiko Hewitt pääsi yrittämään ohitusta, kun Jarkko rynni näiden perään verkolle? Monestiko ohituskulma oli täysin auki jyrkälle krossille? Montako pistettä tämä lyönti lopulta toi? Vastauksia vastaavasti: monta, yksi tai kaksi, monta, monta, lähes aina ja ei montaakaan. Tuon lyönnin suhteen Jarkko pelasi täysin tappiollista tennistä. Ja mikä pahinta, tämä ilmeni ottelun ratkaisupaikoissa.

Jos Jarkon kämmen olisi liikkeestä lyötynä edes auttavasti inhottavampi, joko hurjemman kierteen tai mielellään suoremman pommin muodossa, niin hätä ei olisi tämän näköinen. Vastustaja joutuisi lyömään ohituksiaan kurjista asennoista kovassa kiireessä ja Jarkko saisi poimittua näitä verkolla kuin omenia puusta, eikä kuin marjoja kintuistaan. Liikkeestä lyötynä Jarkon kämmenen paukut jäävät liian usein liian kilteiksi valmentajapalloiksi ja kaveri ehtii lähes poikkeuksetta tekemään omat lyöntinsä.

Omien lyöntien perimmäinen olemus ja rajallisuus on syytä tuntea ja ymmärtää. Tämä koskee myös meitä suhareita. Liian usein halleilla ympäri Suomen ihmetellään tänäkin syksynä "miksi" ja "miksi", kun vastaus on päivänselvä: "sä et vaan osaa", kuten entinen kollegani tapasi asiat ilmaista. Asialle täytyy tehdä stoppi. On opeteltava lyömään. Tai ainakin muutettava omaa pelitapaa sekä lyöntivalintoja, erityisesti silloin, jos vanha koira ei opi enää uusia temppuja. Yksi tyhmyyden määritelmiä taisi olla tekemiensä virheiden toistaminen. Tällä määrittelyllä tosin kaikki tennispelaajat ovat enemmän tai vähemmän käkikelloja, mutta pointti käy varmaan selväksi. Täytyy löytää se oma, omiin lyönteihin perustuva, luonnollinen peli-identiteetti, johon pelinsä perustaa, eikä puskea läpi tiiliseinän, jos ei kerta kaikkiaan toimi. Muutama varasuunnitelma vielä pahan päivän varalle, niin ollaan jo todella pitkällä.

Kolmas harmittava nyanssi, jota jaksan ihmetellä, on Jarkon hawk eye -haastaminen. Ehkä tämäkin liittyy useammin toivoon kuin tunteeseen saati järkeen, sillä niin käsittämättömissä palloissa Jarkko hawk eye'tä välillä käyttää. Yhdelle haasteelle hymähti tänään jopa tuomari, eikä tainnut sitä haasteeksi saakka lopulta edes ottaa.

Palataan taas.

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

TOP5: Poikkeusolojen kesyttäjät


Top-vitosen aika. Tällä kertaa tiskiin isketään täysin epätieteellinen ja melko puhtaasti mutuun pohjautuva näkemys poikkeusolojen kesyttäjistä. Olkaa hyvä! Argumentteja puolesta ja vastaan vastaanotetaan kommenteissa.

Tuulta, sadetta ja kosteutta riitti siis tänä kesänä vaikka muille jakaa. Keliolosuhteet näyttelivät jonkinlaista osaa niin Ranskassa, Wimbledonissa kuin US Openissakin. Poikkeusoloissa isot marginaalit, asenne ja maltti ovat valttia. Joidenkin hermo sekä pelitapa kestää esimerkiksi tuulta paremmin kuin toisten. Sama koskee vaikkapa kosteita ja normaalia raskaampia palloja, joihin suorempaa lyöntiä pommittavat saavat luonnollisesti enemmän vauhtia.

Jonkinlaista roolia näyttelevät myös ulkolämpotila sekä pelipaikan korkeus merenpinnasta. Ennen kaikkea tämä vaikutus näkyy siinä, miten lujaa pallo ilmassa lentää ja miten korkealle se pomppaa. Nyrkkisääntönä siis se, että korkealla ja kuumassa pallo lujempaa. Lisäksi pallon pomppu on kuumassa korkeampi.

Pelaajien fysiologisiin ominaisuuksiin ja niiden soveltuvuuteen esimerkiksi ohuessa ilmanalassa en tule tässä sen enempää menemään, sillä elukoita ne ovat kaikki. Niin kuumassa kuin kylmässäkin, korkealla tai matalalla.

Niin ja pitkästä aikaa pelattiin myös uudella alustalla, vaikka se periaatteessa massa olikin. Madridin massaan ei rakastunut kukaan, mutta voittaja liukasteli selvästi muita vähemmän. Jonkinlainen painoarvo siis sillekin.

Jos edellämainittuja tekijöitä ja niiden vaikutusta jotenkin painoittaisi, ottaen huomioon myös sen, mitkä tekijät pelaajia yleisimmin kiusaavat, niin päädyin jotakuinkin seuraavaan järjestykseen (tärkein ensin): tuuli, pallojen paino (kertynyt kosteus), lämpötila, pelipaikan korkeus ja lopuksi vielä alusta.

Tämän lisäksi arviointiin vaikutti pelaajan asenne ja pelin sopivuus näissä poikkeusoloissa.

1) Andy Murray
Hallitsee tuulet ja pystyy sopeuttamaan peliään hyvin eri olosuhteisiin. Murrayta vaivaava ajoittainen passiivisuus sopii tuuliseen keliin kuin nyrkki silmään ja ennen pitkää vastustaja tuskastuu Andyn "tuulituuppaamiseen". Näin kävi mm. Berdychille ja Djokovicille US Openin tuulissa muutama viikko sitten. Kun Lendlin ohjauksessa on vähentynyt myös se pikkupoikamainen purnaus kaikesta ja ties mistä, on Andy paha pala ensi vuoden tuulikisoissa. Saattaisi olla myös Wimbledon -voittaja jo tältä kesältä, ellei kattoa olisi finaalissa lopulta sateen takia suljettu. Paras näyte tuuliosaamisesta kuitenkin siis US Openin semifinaalista ja finaalista.

2) Rafael Nadal
Jos pelaisi, hakisivat Nadalin marginaalit yhdistettynä hurjaan yläkierretempoon vertaistaan. Pystyy pelaamaan lähes tulkoon omaa peliään kovassakin tuulessa. Mutta ei kuitenkaan kosteilla tai raskailla palloja, sillä suoraa pommia ei mieheltä arsenaalista löydy, eikä yläkierrehelvetti pääse irti märällä pallolla. Miinusta myös siitä, ettei saanut minkäänlaista otetta sinisestä massasta. Asenne on kuitenkin poikkeusoloissa edelleen hurja. Toki se on ollut parempikin, sillä iän myötä Nadal on sortunut päivittelemään enenevissä määrin myös oman pelin ulkopuolisia faktoreita, kun taas esimerkiksi Murraylle on käymässä juuri päinvastoin. Asenteessa Nadal häviää nykyisellään esimerkiksi Ferrerillekin.

3) David Ferrer
Puskee läpi tuulen ja tuiskun. Samaa jyräämistä päivästä, alustasta, tuulesta, sateesta, lämpötiloista ja palloista riippumatta. Ennen kaikkea hurja asenne kelissä kuin kelissä ja pelissä sopivasti marginaalia käsittelemään vaikkapa tuulisia olosuhteita. Vei US Openin tuulessa Djokoviciä kuin märkää rättiä erän ajan. Harmi, että tuuli laantui, löpö loppui ja Djokovic heräsi.

4) Roger Federer
Hallitsee alustat, varsinkin "uudet" alustat. Parhaana esimerkkinä Madridin sininen massa, jolle hän sopeutui nopeasti, eikä kevyen liikkumisensa takia liukastellut itseään katsomoon, vaan vei kaikkia. Jonkinlaisia vaikeuksia kuitenkin tuulessa. Peruslyöntipeli molemmilta puolilta vaatii sittenkin ne stabiilit olosuhteet, kuten Wimbledonin finaalissa kävi ilmi.

5) Novak Djokovic
Yllättävän suuria ja toistuvia vaikeuksia tuulessa, eikä keväinen rimpuilu Madridissakaan hyvältä näyttänyt. Myös kädet leviävät turhan helposti, kun tuuli tai joku muu ulkoinen faktori ei ole suotuisa. Välillä haetaan apua jo yläkerrasta, mutta ei tunnu auttavan. Hallitsee kuitenkin viileän kelin ja kosteudesta raskaat pallot, joihin vauhtia tuntuu tulevan. Roland Garrosin voitto ei ollut lopulta kovinkaan kaukana, sillä finaalin aikana keli muuttui pariinkin otteeseen. Pieni lisäjakso kylmää ja kosteaa, niin olisimme nähneet Novak Slamin.

maanantai 24. syyskuuta 2012

Syksyinen tarina

Mies päättää massatenniskautensa höntsäturnaukseen hyvillä mielin. Kesän aikana vyölle tuli muutamia maukkaita voittoja myös sarjapeleistä, joten kesäkausi meni niin sanotusti putkeen. Ensimmäistä kertaa toisen lapsen syntymän jälkeen miehen tasoituskin saattaa olla kunnon nousussa, kun syksy taas koittaa.

Reilu viikon irtiotto lajista tähän väliin tekisi terää niin kropalle kuin päällekin. Pienen motivaatiopaussin jälkeen voisi taas ponnistaa uudella innolla kohti hallikautta.

Ensimmäinen hallisessio on nautinnollinen ja olo lähes euforinen. Pallo liikkuu sisällä vauhdikkaasti ja se rakkaat lukijani, jaksaa lämmittää ikämiehen sydäntä aina. Vuodesta toiseen. Samalla mies tuntee olonsa noin 45-kiloiseksi teiniksi, vaikka onkin lähempänä 0,1 tonnin köntystä kuin 50 kilon kukkakeppiä. "Paino on vain numero, lihakset painaa", mies uskottelee itselleen, kuten on tehnyt jo monta vuotta.

Vaikeudet alkavat kuitenkin jo toisella kerralla, kun alustana on ultranopea velour, jolla ajoitus on kaikki kaikessa. Olisi iskettävä rohkeasti ja aggressiivisesti vastapalloon ja ihan koko ajan, mutta massamoodin rippeet pitävät tiukasti otteessaan. Seuraavat pari tuntia parantavat ajoitusta vain vähän. Osuma on valunut aivan liian taakse, paino on missä sattuu ja sitä rataa. Tulee jokasyksyinen epäusko, josta on pitkä matka sinne jonnekin.

Mutta tulee myös viikonloppu, jonka mies on kotonaan poikkeuksellisesti yksin. Hyvällä asenteella, mutta kuitenkin pienen karhunpainin jälkeen, hän sanoo keskustan paheille ja houkutuksille lopulta "ei" ja suuntaa tennisseuransa peli-iltaan ajoitustaan etsimään. Sitä ei löydy, mutta eipä haittaa. Meno on urheilullisen sosiaalista, eikä miehen tarvitse nuhjätä tyhjässä kämpässä ilman rakkaimpiaan.

Seuraavana aamuna mies herää virkeänä, vaikka paikat ovatkin ihanasti jumissa. Venyttely on unohtunut. Unohdettu. Tarkoituksella. Jälleen kerran. Hyökkäys on kuitenkin paras puolustus, joten verkot vesille ja äkkiä hallille. Pelikaveri löytyy helposti. Lyödään tunti, puolitoista. Osuma, ajoitus, paino ja liike löytyvät puolen tunnin kohdalla kuin taikasauvan iskusta. Pääkoppakin tekee harjoituserässä työtä jo pelisuunnitelman parissa, ei lyöntien tai tatsin. "Tämän takia pelaan tennistä. Jumalauta, tämä on mahtavaa!", mies ajattelee. Helppoahan se on, kun mies on korpivaelluksensa jälkeen hetken vireessä. Ehkä jopa parhaassa vireessään vuosikausiin.

Saman päivän iltaan kuuluu vielä yksi treeni salibandyn parissa, sillä tarkoitus on herätellä jalkoja myös toisenlaiseen menoon, eikä pelkkään tennisjunnaukseen. Lisää virtaa jalkoihin. Tunnin vuoro höntsäsählyä saa miehen jopa muistelemaan vuosia menneitä. "Ei muuten ole montaakaan kivempaa puuhaa kuin maalin tekeminen", mies makustelee vaihtopenkillä istuessaan.

Vuoro alkaa kääntyä lopuilleen. Vielä yksi vaihto, jes! Mies saa pallon omalla kenttäpuoliskollaan. Pyörähdys ja tuosta karkuun... Stop. Nilkka ei lähde mukaan vaan vääntyy toiseen suuntaan vastustajan jalan alla.

Viisi minuuttia myöhemmin jalka on jo kohossa, kylmässä ja kompressiossa. Turvonnut kuulemma on. Mustunutkin jo vähäsen. Perkele. Miestä harmittaa, pelottaa ja ahdistaa samaan aikaan. Uudet duunikuviot? Himakuviot? Tulevat sarjatennikset? Tyypit kyselee: "menikö pahasti?" Pirustako mies sitä tietää. Katellaan. Joo, ei oteta uusiksi. Ei ihan heti.

Kaksi viikkoa ja yksi päivä myöhemmin mies on taas kentällä. Tenniskentällä. "Ottamassa varovaisesti". Nilkka vahvasti tuettuna. Ääriasennoissa kipua tuntuu yhä, mutta sen kanssa pystyy kyllä elämään. Nopeat lähdöt askarruttavat enemmän. Paino päkiällä ja ponnistus eteenpäin paljastaa, että vielä ei olla satasessa.

Siitä huolimatta mies nauttii. Nauttii sydämensä kyllyydestä. Lyönnit eivät sittenkään katoa kahdessa viikossa mihinkään. Se on turha pelko.

Rentous on se juttu juuri nyt. Ei rimpuilua vaan, voisiko sanoa, "eleganttia" lyömistä. Siltä se ainakin tuntuu. Kertakaikkisen puhdasta lyömistä. Pallo lähtee mailasta puhtaasti. Liike ei ole vielä sitä, mitä sen pitäisi olla, mutta ehkä juuri siksi mies ottaa lyömisen nyt rennosti, mutta myös tiukasti keskittyen. Mies on helpottunut ja onnellinen. Tästä on hyvä jatkaa.

Tarinan opetus? En minä tiedä. Luottakaa kuitenkin itseenne. Lyönteihinne. Peliinne. Aina. Siitä tenniksessä on lopulta kyse.

tiistai 11. syyskuuta 2012

Jälkipelit: Andy Murray vs. Novak Djokovic, US Open 2012

Jälkipelit poikkeuksellisesti 'näin se eteni' -tyyppisenä ajatusten virtana, jos ja kun et sitä kuitenkaan viime yönä katsonut.

Ensimmäinen erä: "Few balls here and there"
Alkuun pelattiin tylsyyteen asti hurja määrä keskikaistaa sekä tempoiltiin tuulessa. Djokovicin rytmi oli todella kateissa ja helpot virheet aivan tapissa: 8 kpl noin kolmeen geimiin! Pikkuhiljaa saatiin jo matsin makua, kun Djokovic sai tuulen päässään kesytettyä ja vedettyä mailan päreiksi. Olosuhteista ja matsin tasosta kertonee jotain se, että eräässä pallossa Djokovic veti 4 tai 5 smashiä ennen kuin voitti pisteen. Muutamaan otteeseen Andy erehtyi avaamaan kulmia ja tuloksena oli välittömästi pari niittiä, jotka pistävät äijän kuin äijän miettimään, että "kannattiko?" Tämän myötä Andy aavistuksen passivoitui ja Djokovic aloitti enemmän tai vähemmän dominointiansa. Mutta ei sittenkään. Heti takaisin ääritarkkaan ja riskittömään keskikaistaan. Tuulipeliä ja lyömisen odottelua. "Mutta hei, pelattaisko puolen tunnin tie-break tähän väliin?" Lopulta erä Andylle. Ratkaisuna pari palloa sinne tänne, niin kuin Andy haastattelussa ennen kentälle menoa sanoi. Puolitoista tuntia täyttä tarkkailua. Hyvää draamaa, mutta huonoa peliä. Not nice. Joku väittää facebookissa tätä kuraa huikeaksi. Katselee varmaan eri ottelua. Tarinoita numeroilla: Winnerit 8-9. Unforced errors: 19-19. Jep. Pisin palloralli 54 shottia.

Toinen erä: "All we need is just a little patience"
Murray lyö kenttään, Djokovic ei. Murray on kärsivällinen, Djokovic roiskii. Manailee pitkään ensimmäistä erää, jopa voitettujen pisteiden jälkeen, joita ei ole montaa. Djoko hakee ratkaisuja, mutta hehtaaripyssyllä kaikki menee järjestään metsään. Aikamoista. Mies on vaisu. Todella vaisu. Jalka ei liiku. Murray suorastaan leikittelee 4-0:aan, jonka jälkeen huono ja passiivinen syöttögeimi ja Djoko iskee hetkeksi. Mutta vain hetkeksi. Murray johtaa 5-2, kunnes... Djokovic herää ja Andy alkaa tosissaan tukkoilemaan. Murto ja Djokovic is back in the game. 5-5 ja puolen tunnin erästä tulee vähintään tunnin mittainen. Sitten kun se aikanaan päättyy. Murray pitelee jalkaansa. "Älä nyt poika loukkaannu tai feikkaa", kiroaa vasuri kotisohvallaan. Tie-break tuoksuu jo täällä saakka kun Murray pitää 6-5:een. Jostain Murray taikoo kuitenkin kaksi eräpalloa, joista hän nappaa jälkimmäisen, eikä tie-breakiä tule. Let's do it Andy Murray way. Vaikeimman kautta. Mutta silti: 2-0 Murraylle!
Numerolätinät: winnerit 5-6, unforced errorit 9-19.

Kolmas erä: "as I predicted..."
Djokovicin pelipallo erän alussa 1-1:een on melko varmasti play of the match. Tunne. Raivo. Hulluus. Intohimo. Ihan sama, koska kaikki on Djokolle nyt yhtä. Kääntyikö ottelu juuri nyt? Heti perään vielä murto. "Tunne. Raivo. Hulluus. Intohimo." by Murray ei ole lasten korville. K18 myös siis tenniskatsomoihin. Älkää viekö lapsianne tenniskatsomoihin. Nyt alettiin kuitenkin pelaamaan. Äijäthän lyö ja momentum tekee U-käännöksen! Kaksi ja puoli tuntia läpsyttelyä tuulessa, mutta vihdoin palloa piiskataan. Ajoittain ainakin. Tasaisuus vaan puuttuu molemmilta. Niin ja Murray tuuppailee nyt pikkuisen liikaa minun makuuni. Toki sillä voi tänä yönä voittaa Grand Slam -kannun, joten se hänelle suotakoon. Voittihan Chelseakin Champions Leaguen. Kolmas erä oli nyt jo sitä, mitä ennakoin ennakossani. Novak dominoi, Andy tuuppaa tai jos lyö, niin pressu heiluu ja poka kolisee. Andyn on nyt jotenkin kiristettävä ruuvia vaikka väkisin. Siitä huolimatta, että nyt jo roiskuu.
Winnerit edelleen surkealla tasolla 5-4, unforced errorit 9-6.

Neljäs erä: "Jelly!"
Djokovic haistaa heti veren. Andy juoksee ja paljon. Pahalta näyttää... Nyt. Tämä. On. Jo. Murhaa. Djokovic murtaa heti. Andyn peli on sekaisin ja jalat hyytelöä. Areenalla kaikuu Andyn huudot: "Jelly! Jelly! F*****g jelly!" Nyt alkaa hyytymään myös kisakatsomo. Ainakin kotisohvalla. Andy roikkuu ja kyttää iskun paikkaa, mutta ei ihan riitä, vaikka hän nostaa hienosti jopa lyöntipositiotaan lähemmäs takarajaa ja lisää aggressiivisuutta. Djokovic joutuu kuitenkin taas töihin. Nyt jo sattuu kun katsoo. Tämä on ajoittain taas sitä Australian finaalista tuttua extremeä. Olisiko pari winneriä mitään? Siis ennen kuin toinen tippuu pallosta tai pelistä pois. Eelin keelin klot. Melkoista draamaa, mutta onko tämä enää kivaa? Tilanne kuitenkin 4-3 ja Djokovic to serve. Pito ja murto. Erät tasan 2-2. Hyvä käsikirjoitus. Väsyttää ihan pirusti.

Viides erä: "What's the story morning glory?"
Erätauolla tuntuu siltä, että Djokovic vie tämän vaikka väkisin. Silmät harittaa, nuokun, nukun ja lopulta herään. 3-0 Murraylle! Ohhoh. Kahdella murrollako? Ohhoh. Kestääkö Andyn pää? Kestää. Kestääkö Djokovicin jalat? Ei. Kramppeja on, uskotaan. Murray tämän vie. Huikeaa! Saamme pitkästä pitkästä aikaa uuden Grand Slam -voittajan! Onnea Murray! Onnea British Lawn Tennis Association! Satsauksenne eivät ole menneet hukkaan. Mutta ennen kaikkea, onnea Skotlanti! Traviksen (mm. "Why Does It Always Rain On Me?") jälkeen teillä on taas toivoa. Choose life. Choose a job. Choose a career.

***

Semmoista ajatusvirtaa viime yöltä se. Ei haittaa, jos et saanut mitään tolkkua. En saanut minäkään. Mutta antaa nyt olla, kun itsesensuuri loistaa poissaolollaan.

Jos pari sanaa kirjoittaisi valveilla olevanakin.

Valitettavasti ottelu itsessään ei tasollisesti yltänyt klassikkojen joukkoon lähinnä siitä syystä, että olosuhteet olivat kurjat tuulen takia. "Helppoja" virheitä kovassa tuulessa tuli paljon ja peli oli pääosin varovaista keskikaistan pallottelua. Pelin vaihteluväli liikkuikin lähes koko ottelun näiden virheiden ja hurjien juoksupallojen välillä. Mitään ilotulitusta ei kentällä juurikaan nähty.

Mutta yhtä kaikki. Andy Murray on vihdoin Grand Slam -mestari ja oli ehdottomasti parempi pelaaja kolmen erän ajan, niin kuin voittajat aina ovat. Hän pelasi tuulessa kaksi ensimmäistä erää mestarillisesti. Hän kuitenkin passivoitui jostain syystä jälleen parin erän ajaksi ja käytännössä päästi Djokovicin takaisin peliin. Toki varsinkin viidennessä erässä, ehkä jo neljännen erän loppupuolella, hän alkoi juoksuttamaan Djokoviciä nostaen samalla pelipositiotaan selvästi lähemmäs takarajaa ja tämä taktiikka toimi kuin junan hissi. Mestaruus US Openissa voi poikia jatkossa vaikka mitä. Australiassa ja Wimbledonissa, joita olin aiemmin pitänyt potentiaalisimpina paikkoina Murraylle Grand Slam -voittoa ajatellen, voi skotille tapahtua lisää hienoja asioita. Hienoa työtä, Andy!

Djokovicin surkeutta kuvasi parhaiten ensimmäiset kaksi, joissa hän oli lähes täysin yössä. Tuuliset olosuhteet näyttävät olevan täyttä myrkkyä serbille. Niinhän kävi osittain jo Ferreriä vastaan ensimmäisenä semifinaalipäivänä. Mutta hienosti mies kuitenkin käänsi momentumin ja fiiliksensä käytännössä yhden pisteen ansiosta kolmannen erän alussa ja tuli väkisin takaisin peliin mukaan. Löpö alkoi kuitenkin loppua neljännessä erässä typeriin juoksupalloihin, joissa hän yritti viimeiseen saakka hakea kaikki ja juosta ottelun kotiin, vaikka vielä siinä vaiheessa hän oli selkeästi parempi pallonlyöjä. Tämä kostautui lopulta ratkaisuerässä, kun virta oli aivan lopussa ja Andy sai himoitsemansa kannun.

Kertakaikkisen mielenkiintoiset ja kutkuttavat asetelmat ensi vuoden Grand Slamejä ajatellen, mutta nyt takki on niin tyhjä, että on pakko mennä nukkumaan. Palataan linjoille myöhemmin!

maanantai 10. syyskuuta 2012

Ennakko: Novak Djokovic vs. Andy Murray, US Open 2012

Pari viikkoa pallottelua takana ja vihdoin on finaalin aika.

Jotenkin yllätyksettömästi tässä lopulta taas mentiin ja finaaliin itsensä pelasivat varsin tutut nimet. Tarjoaako finaali yllätyksen jää nähtäväksi, mutta jotenkin en jaksa uskoa siihen. Vasuri uskoo Djokoviciin, vaikka Murrayn voitto olisikin tervetullut lisä Grand Slam -voittajien harvaan joukkoon.

Djokovicin peli näyttää kuitenkin juuri nyt lähes yhtä pelottavalta kuin se näytti vuosi sitten. Tässä kyydissä ei Murrayn olympiavoitto paljon paina. Henkistä taakkaa hävityistä GS-finaaleista on vielä ripaus jäljellä ja se kumuloituu illan ottelussa kun vastassa on Djokovicin muuri, joka pitää murtaa lyömällä serbi ulos ottelusta. Muuta keinoa ei Murraylla juuri ole, jos ja kun Djokovic pelaa jälleen kuin pöljänä päivänään. Tämä vaatii Murrayn lyönneiltä hurjaa aggressiivisuutta ja varmuutta, mikä ei ole kenellekään helppo yhtälö, ei varsinkaan ajoittaiseen passiivisuuteen sortuvalle skotille. Tykitys ei tule selkärangasta, joten virheitä tulee tässä kohden nyt liikaa. Andyn juonikkuuskaan ei nyt auta, kun vastassa on tourin paras liikkuja.

Vaarana on vielä se, että vaikka Andy saisi Djokovicin liikkeeseen, hän avaa samalla myös kaikki kulmat serbin tulisille vastaiskuille. Kehoitan ottelun seuraajia kiinnittämään huomiota erityisesti tähän. Montako kertaa Djoko iskee kulmista täysin ahdistettuna takaisin ja Andy löytääkin silmänräpäyksessä itsensä puolustamasta?

Toki Andyn puolustuspeli on A-luokkaa, mutta niin on Djokovicinkin. Tulivoimassa Andy ei pärjää Novakille vieläkään, mitattiin sitä sitten pallon vauhdin tai varmuuden kautta. Kaiken tämän perusteella kannu menee siis  Djokovicille. Vaikka Andyä on tullut tässä kritisoitua ajoittain rankastikin, on sympatiat tänään skotin matkassa, sillä hän on parantanut peliään ja osoittautunut muutenkin ihka oikeaksi pelimieheksi eikä niinkään enää nöyräksi koiraksi. Tänään hän jäänee kuitenkin kuolleeksi leijonaksi.

Mutta mielenkiintoinen ottelu on tulossa, sanoin minä mitä tahansa. Asetelmat ovat niin pelillisesti kuin henkisestikin aivan hurjat. Kestääkö Andyn pää? Kestääkö Andyn aggressiivinen peli? Mikä on Djokon mentaalinen tila, entä motivaatio? Nähdäänkö "loukkaantumisia"? Kumpi sättii äänihuulensa verille?

Se nähdään kohta. Oh yes, ihan kohta. Hyvää tennisiltaa kaikille!

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Naistennistä

Joku on ehkä pohtinut, miksi en juurikaan kirjoittele naisten tenniksestä. Välillä ihmettelen sitä kovasti myös itse. Mutta.

Yksinkertainen totuus on se, että naistenniksessä on mielestäni liikaa elementtejä, jotka eivät tenniskentälle tai hyvään urheiluhenkeen kuulu, enkä sitä tämän takia juurikaan edes seuraa.

Katsoin nimittäin juuri äsken lopun ottelusta Maria Sharapova vastaan Marion Bartoli ja voi Pyhät Sylvit sentään, että tämä yksi täysin satunnainen puolen tunnin otos oli tuskaisaa katsottavaa. Valitettavasti ja jälleen kerran.

Miksi lajinsa ehdottomat huiput taantuvat tiukassa paikassa pikkulasten tasolle?

Milloin fistpumpataan vastustajan epäonnistuneelle ykkössyötölle, milloin kaksoisvirheelle tai muulle epäonnistumiselle, johon tuulettavalla pelaajalla ei ole ollut osaa tai arpaa. Ahdistusta vaan lisää se, että kun seuraavassa pallossa vedetään unelma-drivevolley yli puolesta kentästä puhtaasti läpi, niin tuuletukset loistavat poissaolollaan. Normisuoritus. Jep jep.

Ja jos ei tuo riitä, niin sitten heilutaan ja kimpoillaan kuin äijädiskon lattialla juuri kun vastustaja on aloittamassa syöttöliikettään. Pahimmat vinguttavat vielä tossujaan tai tekevät varjolyöntejään.

Ähkimisestä on jo puhuttu niin kauan kuin minä muistan, etten sano siitä enää mitään, sillä ähkiminen on muutenkin niiiin last seasonia. Nyt kiljutaan ja kunnolla.

En väitä, etteikö miesten puolellakin ylilyöntejä sattuisi. Tai joskus jopa omissakin peleissä, mutta suurimmaksi osaksi ne taitavat sittenkin rajoittua enemmän itselle tiuskimiseen kuin vastustajan häirintään tai ärsyttämiseen.

Niin hienosti ja kovaa kuin naiset tänä päivänä lyövätkin, jää se ainakin minulta täysin tämän epäurheilijamaisuuden ja kirkumisen varjoihin. Tiedän kyllä, ettei saisi yleistää, mutta tuntuu, että nämä ilmiöt ovat tavalla tai toisella tarttuneet lähes kaikkiin kärkinaisiin. Anteeksi vaan, arvon naiset.

Ja onhan sekin jo vähän tylsää, että Serena voittaa aina.

maanantai 3. syyskuuta 2012

John Isner - suurin hölmö?

Nyt kun Isner otti turpaan Philipp Kohlschreiberilta voidaan kysyä se, mitä US Open ennakossani epäilin eli oliko John Isnerin järkeä pelata Winston Salemin turnaus US Openia edeltävällä viikolla?

Käsittämätöntä tunarointia isolta mieheltä. Hurja kuormitus ison kisan alle tuon kokoiselle miehelle.

John Isnerkin alkaa olemaan jo siinä vaiheessa uraansa, että se iso Grand Slam -paukku olisi pikkuhiljaa tehtävä, mutta näin se ei kyllä tule. US Openeitakaan ei varmasti enää montaa tule, joten aikamoista haaskausta turnauksessa, joka varmasti oli korkealla Isnerinkin prioriteeteissä ennen tämän kauden alkua.

Uran jälkeen lienee Johnillekin aivan sama montako Winston Salemia on voitettuna, jos Grand Slam -sarake näyttää nollaa jo semifinaalien osalta ja ykköstä puolivälierien osalta. Grand Slam -vertailussa mies kalpenee itse asiassa meidän Jarkollekin lähes 6-0, vaikka tämän perjantaina voittikin.

Alkuvuodesta olin vielä vakuttunut, että Isner iskee tänä vuonna isosti viimeistään US Openissa. Mutta ei vaan iskenyt.

Tukea uskomuksilleni sain jo kevään Davis Cup -otteluista Sveitsiä ja Ranskaa vastaan, joissa hän jallitti mm. Federerin ja Tsongan katsomoihin ja vieläpä massalla.

Miehen peli jäänyt missään nimessä pelkän syötön varaan, sillä hänen peruspelinsä oli saanut lisää varmuutta ja lyönneissä oli massalla tarvittavaa painoa ja yläkierrettä sen verran, että pallon pomppu tuntui olevan luokkaa kivitalo. Federeriä vastaan hän näytti lähes massaspesialistilta ja löi tämän käytännössä ulos syötön päälle rakentuneilla valtavilla yläkierrekämmenillään ja kertakaikkisen loistavilla palautuksilla.

Mutta olisiko kuitenkin niin, että Grand Slameissä nämä todella isot pojat ovat pelote vain alkukierroksilla? Isnerkin jaksaa kyllä viikon, mutta tappio realisoituu yleensä viimeistään ensimmäisenä viikonloppuna. Varsinkin, jos alla on vielä edellisen viikon ottelut, joita nyt kertyi viisi.

Voi siis hyvin kysyä, onko Grand Slam -voittajalle olemassa joku pituuden yläraja?

C More Tennis

Onko tänään huhtikuun ensimmäinen päivä vai näenkö unta?

Canal+ tiedottaa nimenvaihdoksensa (Canal+ vaihtuu C More:ksi) yhteydessä seuraavaa:

"C More Tennis korvaa Canal+ Sport2-kanavan
- sisältö muodostuu tenniksestä. C More Tennis on jakelussa kaapeli-, IPTV- ja satelliittitalouksissa."

Tennikselle omistettu ikioma tv-kanava? Suomessa? 2010-luvulla?

Koko Suomen tenniksen puolesta: KIITOS!

Voiko tämä olla totta? Nyt nipistäkää joku ja äkkiä.

lauantai 1. syyskuuta 2012

Näin se eteni: John Isner vs. Jarkko Nieminen, US Open 2012

Vasurilla seurasi Jarkon taistelun Isneriä vastaan. Kutakuinkin näin se homma eteni.

Ennakkoa ei ehtinyt illan aikana puskemaan, joten pahoittelut siitä. Asetelma on kuitenkin selkeä eli altavastaajana Jarkko tähän lähtee. Otteluvoitot 3-0 Isnerilla ja kaikki pelattu vieläpä kovilla kentillä. Antavat toki vähän suuntaa, mutta ovat myös vähän ehkä liian yliarvostettuja tilastoja. Tämä on kuitenkin taas uusi peli.

Sen verran annetaan kuitenkin Jarkolle myös mahdollisuuksia eli hyvin syöttämällä, isoa miestä liikuttamalla ja roikkumalla Isnerin pelissä ja etenkin syötöissä on Jarkolla pieni saumansa. Ja jos peli alkaa vähänkin venymään, niin Isnerin kunto on kysymysmerkki. Hän voitti viime viikon Winston-Salemin turnauksen ja pelasti jo tämän turnauksen ensimmäisellä kierroksella neljäeräisen ottelun Malissen kanssa, joten kuormaa on. Viemällä tämän ottelun selkeästi kolmannen tunnin puolelle kallistan vaakani selkeästi jo Jarkon suuntaan.

Jaahas, ottelu alkaa.

Onhan tuo aikamoinen syöttö. Valitettavan lyhyitä pisteitä, jotka sopivat Isnerille. 1-0 Isner.

Murto heti kärkeen. Pari turhaa virhettä Jarkolta ja niin sitä murretaan. Voi voi. 2-0 Isner.

Jep, pari ässää lisää ja kuudessa minuutissa 3-0 tauluun. Auts. Nyt pitäisi saada palloja peliin ja lähteä rakentamaan sitä kautta tästä ottelua.

3-1! Vihdoin tulostaululle. Aika aggressiivisesti Isner yrittää pinnoja pelata, mutta Jarkolta pari hyvää sörviä ja ison miehen liikutusta siihen päälle.

4-1. Aika kivutonta syöttöjen pitoa Isneriltä. Ei mitään sanaa. Isner missannut vasta yhden ykkössyötön...

4-2. Hyvin pelaa Jarkko nyt ja pitää syöttönsä. Juuri noin eli rauhallisesti omaa peliä ja pidetään lyönti tarpeeksi painavana. Isner hakee todella ratkaisuja. Niissä kuitenkaan nyt onnistumatta.

Olipas huono haaste Jarkolta huonosti lyötyyn palloon. Nyt vaan fokusta ja palloja peliin. Isneriltä ensimmäinen tupla! 15-30, niin lähellä, mutta niiiiin kaukana. Isnerin ykkönen vähän takkuaa, joten tilanne tasan 30. Jarkolle murtopallo loistavalla palautuksella Isnerin hyvään kakkoseen! JA MURTO! Loistavasti pelattu Jarkolta varsinkin tuo viimeinen piste! Kun Isnerin saa liikkeeseen pääsee melko helposti läpilyöntien makuun tai ainakin ajajan paikalle. Loistavaa! 3-4. Juuri näin näitä paikkoja on kärsivällisesti kytättävä ja sitten iskettävä kun paikka on. Vaikeaahan se on, mutta muu ei nyt auta.

Mutta ei näin. Heti breikin perään surkeaakin surkeampi geimi. Jälleen pari käsittämätöntä munausta ja se erä mennee siinä. 5-3 Isner. Hemmetti.

Erä Isner. Isner johtaa erin 1-0. Lähes kaikki ykköset taas siis sisään, eikä sanan sijaa. Menipäs nopeasti, 25 minuuttia. Ei hyvä. Nyt olisi pakko saada palloihin kestoa ja Isner tekemään hartiavoimin töitä, eikä päästää häntä lämäilemään puolesta kentästä.

No niin toinen erä käyntiin. Jarkko syöttää. Isner kyllä murhaa Jarkon lepsuista kakkosista... Onnistuneiden ykkössyöttöjen päälle on jo kivempi peliä rakentaa, vai mitä Jarkko? 1-0 Nieminen.

Palauttaminen näihin pommeihin on varmasti karmeaa. Nyt meinasi yksi tulla jo turpaankin. Auts. 1-1.

Vastustajan liikuttelu voi olla joskus vaikeaa, mutta onneksi myös Isner tekee välillä helppoja. Se helpottaa, varsinkin henkisesti. Liian löysäksi jää Jarkon lyönnit nyt. Vähän onneksi pätkii Isnerinkin kämmenpommitus. Pelottavan kovaa sieltä kuitenkin tulee ja koko ajan Isner hakee ratkaisuja. Ihan koko ajan ja ihan heti. Jarkko kuitenkin kestää vielä ja johtaa 2-1.

On tuo hurjan näköistä tuo Isnerin syöttäminen! Sanotaan se nyt vielä kerran. Kuvitelkaa itsenne syöttämässä, tai palauttamassa, kun kaveri iskee palloa alaspäin kolmen metrin tikkailta. Aika helppoa? Saisitteko pallon onnistuneella syötöllä takapressun yli? Isner melkein sai. Okei, syöttö oli vähän leveä.. Ai niin, 2-2.

Ei ei. Älä tyri nyt, älä lyö yli nyt. Jarkko, ei tuplia! Tilanne tasoittuu 30-0:sta tasan 30:een. Sitten pari helpottavaa ykköstä ja geimi himaan. 3-2 Nieminen. Vähän on Jarkko paremmin syötöissään hereillä kuin ensimmäisessä erässä. Vielä ei ole sitä huonoa syöttövuoroa tullut...

Ässä, ykkönen, ykkönen, ykkönen, ykkönen. Pari palautusta Jarkolta kenttään, joista toisen Isner tyri verkolta. Vetikö toisen läpi? Veti. The name of the game is pretty much this. Tilanne kuitenkin 3-3.

Pallot ykkösellä sisään ja sen jälkeen Isnerin rystypuolen painostusta, vaikka sieltä tuleekin ikävää slicea. Ei mielellään yhtään enää kämmenelle, niin tämä pysyisi tasaisena. 4-3 Nieminen.

Jarkko selkeästi yrittänyt koko matsin ajan palauttaa läheltä takarajaa ja ottanut pommit noususta. Kaksi tai kolme onnistunutta palautusta per geimi ei vain riitä, varsinkin kun ne ovat lähes poikkeuksetta leijoja tai pokaosumia. Voisi ainakin kokeilla taaempaa. Eipä noille silti oikein mitään mahda. Niin hyvin tulee ykkönen juuri nyt. Geimin päättää yllättäen ässä... 4-4.

Hakipas Isner hienosti Jarkon volleystopparin. Vielä on siis paukkuja jäljellä. Vähän se jäi helpoksi, mutta ei haittaa, sillä se jäi Isnerin ainokaiseksi, joten hei: 5-4 Niemiselle ja murrolla erä himaan! Ottelun kannalta tämä erä olisi pakko voittaa, muuten on vuori kiivettävänä. Iso, iso vuori.

Nyt hakee Isner ässiä jo kakkosellakin mikä 40-0-tilanteessa on luonnollisesti ihan ok. Ihan ok. Ja sitten geimi kämmenlämärillä himaan. 5-5.

Huh, on tuo Jarkon kakkonen valitettavan heiveröisen näköinenkin. Jotenkin hän kuitenkin selvittää ensimmäisen kakkosensa, vaikka Isner siihen hyökkääkin. Mutta ei toista. Sitten kuitenkin Maskun vasurin peruspeli. Syöttö kakkoseen ulos ja rystytuuppaus toiseen nurkkaan. Ja hyvän syötön turvin geimi himaan ja taas saisi murrolla erän himaan. 6-5 Nieminen.

Kuka muistaa Ivanisevicin peruspelin? Syöttö ulos ja rystyvolley krossina toiseen nurkkaan. Aijai, those were the days, my friends.

Isner syöttää ja Jarkko pääsee peliin! Kahdesti. Mutta sössii itse heti molemmat. 30-0. Ja ässä. 40-0. Ja palautus metsään. Tie-break. Nyt. Tarkkana.

Ei hemmetti. Huonoin mahdollinen alku. Hyvää pyöritystä, mutta sitten yksi passiivinen lyönti ja Isner ajajan paikalle ja ... 1-0 US and A:lle. Hieno palautus Niemiseltä, jonka jälkeen volleysitteri läpi. 1-1. Huh. Hyvä sörvi. 2-1 Isner. Ja taas mini-break, Jarkko tuhrii käsittämättömän kämmensitterin pitkäksi. Ei... Onneksi se kuittaantuu Isnerin tuplalla. Nyt on paikka iskeä. Jarkko iskeekin, mutta Isner ohittaa vaivatta. 4-3 Isner. Niemisen kämmen karkaa ja nyt jo 3-5 Isner. Isner hakee lopullista niittiä, mutta epäonnistuu ja 5-4 Isner. Hyvä taistelupallo ja Jarkko is back! 5-5. Nyt jännittää.. Jarkon palautus takarajalle, Isner lämää ja verkkoon! Eräpallo! Jarkon syöttö ja suora piste! Erät 1-1! Huh ja juuri näin. Tätä tarvittiin kipeästi!

Nyt meillä on uusi peli, hyvät naiset ja herrat! Isner joutuu nyt turvautumaan entistä enemmän syöttöönsä, joka on kyllä toiminut hienosti, mutta alkaisiko jalka kohta painamaan ja paineet omaa syöttöä kohtaan kasvamaan. Hän kyllä syöttää väsyneenäkin hyvin, mutta peruslyöntien ja liikkeen kanssa voi alkaa tulla pieniä haasteita. Jarkon on nyt vain roikuttava juuri niin kuin toisessakin erässä, eikä antaa yhtään syöttövuoroa helpolla.

Molemmat avaa hienosti syötöillään, joten geimit 1-1. Itse asiassa 2-1 Isnerille. Syöttövuorot vaihtuvat nyt melkoisen vikkelästi.

Juuri kun pääsi tuon sanomaan, niin Jarkolla vaikeuksia. Turvallinen 40-15 vaihtuu murtopalloksi. Tasan. Ja etu Niemiselle tasapainoisella pelillä ja hyvällä hyökkäyksellä. Lopulta geimi verkolta himaan! Loistava lopetus. 2-2.

Vähän takkuaa Isnerin sörvi ja Jarkko saa tuurilla ja taidollakin palloja nyt takaisin. Isner mällää joko metsään tai Jarkko iskee ja saa KAKSI MURTOPALLOA! Ensimmäinen ei onnaa. Eikä toinen. Jarkko haki läpilyöntiä, mutta ei osu kenttään ei. Pahus. Ja sitten tuttua Isneriä. Pari pommia ja 3-2 Isner. No mutta siinä oli paikkoja ja rohkeuttakin, joten kaikki mahkut vielä olemassa.

Hyvin avaa Jarkko ja tiputtaa volley-stopparin. Sen jälkeen hyvää aggrea, joka on muuten matsin edetessä Jarkolta lisääntynyt. 30-0. Äh, sitten ensimmäinen kuvayhteysongelma, mutta se ei ole ongelma Jarkolle ja 3-3. Nyt näyttää paremmalta kuin kertaakaan tämän ottelun aikana. Varsinkin kun ei näkynyt mitään. No ei sentään, mutta hyvin on Jarkko nyt mukana. Jos seuraajissa on betsaajia mukana, niin nyt eletään ratkaisun paikkoja. Olkaa tarkkana live-vetojenne kanssa. Itse iskin jo ennen matsia Jarkkoon muutaman roposen kertoimella 6.45. Juuri nyt se tuntuu kannattavalta kokeilulta, vaikka Isner pitää. 4-3.

Jälleen pieniä häiriöitä, mutta Jarkko pitää 4-4.

Isner antaa paikan 15-30. Mutta syöttö pelastaa, tasan 30. Jarkolle murtopallo! Isner lämäsi kämmenensä verkkoon. Se oli ilmainen, mutta ei haittaa. Nyt siis 30-40. Syöttö kuitenkin pelastaa ja toinen tuo myös Isnerin edun. Peruskuvio Isneriltä, hurja kick-syöttö ja kämmentappo tuo lopulta geimin. Pieniä mahdollisuuksia tarjoilee Isner nyt siellä täällä. Ei ole ihan samanlaista tappoa kuin ekat puolitoista erää. 5-4 Isner.

Niemisen syöttö ja nyt jo reilusti pallotellaan! Ja hyvä niin. Tämä on enemmän Niemisen peliä. Nyt tulee Isneriltä hurja määrä peruslyöntivirheitä jopa pakottamatta. Jarkon kakkosiin hän kyllä iskee edelleen murhaavasti, varsinkin noihin leijamalleihin. Ykköstä sisään Jarkko! Tasan 40, vaikka taas oltiin 40-15-johdossa. Ja nyt jo murtopallo ja samalla eräpallo Isner. EI näin. Ja taas kakkoseen menee... Ei auta. Isner tulittaa heti kakkoseen ja vie smashillä geimin ja erän. Enkö juuri sanonut, että hyvältä näyttää? On tämä rakaa. 40-15 ja sen jälkeen neljä huonoa pistettä, kaikki taisi lähteä vielä kakkossyötöillä ja se meni siinä. Voi voi.

Isner avaa hienosti ja tyylikkäästi. Pari ässää ynnä muuta ja geimi helposti himaan. 1-0 Isner. Masentaa.

Jarkko pitää pienten vaikeuksien kautta, kun Isnerille ei kelvannut esimerkiksi murtopallo tilanteessa 30-30. 1-1.

Jälleen yksi helppo pito Isneriltä. Nyt jo munilla. Siinä vietiin Jarkkoa parissa pallossa pahemman kerran mm. hienolla stopparilla ja jyrkillä kulmilla, joita Isner kämmenyläkierteellään loihti. Ihailtavaa peliä. 2-1 Isner.

Sitten tulee Jarkolle seinä vastaan. Isner osuu kämmeneltään hyvin ja puhtaammin sekä rankaisee Jarkon hennoista kakkossyötöistä. Murto ja tilanne 3-1. Ratkaisun makua. Ei siinä mikään auta. Syöttö on tenniksessä melko tärkeä lyönti.

Toinen perättäinen munageimi Isnerin syötöissä. 4-1. Siinä oli Jarkolla mm. yksi paikka ratkoa rystyltä tyhjään kenttään, mutta yritti samasta kulmasta, missä Isner jo oli ja morjens. Nyt ei toimi ajatus ihan satasella enää. Näitä mustia hetkiä tulee toki kaikille, mutta jotenkin tuntuu, että nyt ei enää toivo elä vaan pikemminkin sisäinen vimma, joka vähän sokaisee ajattelua.

Jep, nyt mennään lujaa. Jarkolta jalkavirhe ja murtopallo Isnerille. Mutta. Jarkko heittää Ivanisevicit rystyvolleyllä ja pitää lopulta rohkealla pelillä. 4-2 Isner. Tätä kun olisimme nähneet läpi ottelun tasaisesti, eikä niitä umpisurkeita hetkiä omissa syötöissä, niin kuka tietää missä olisimme.

Isner syöttää. Ja Jarkko ottaa pitkästä aikaa pisteen. Itse asiassa kaksi! Tasan 30. Viimeisiä mahdollisuuksia sanoisin.. Mutta ei, ässä! 144 mailia tunnissa, päivän nopein ja samalla 24. ässä. Ei auta. Isner pitää ja johtaa nyt 5-2. Hurjia tilastoja tarjoavat. Isnerin ykkössyötön onnistumisprosentti 71%, voittoprosentti pitkälti yli 80%. Auts. Tee siinä sitten jotain. Sympatiat kuitenkin Jarkolle. Hyvin on taistellut, mutta ei vain oikein mikään riitä.

Vielä omat syötöt, mutta Isner tulee päälle kuin yleinen syyttäjä. Pari pinnaa verkolta ja sitten taas kakkoseen iskua. Matsipallo numero 1. Huh, Isnerin palautus leijaa leveäksi. Tasan. Ja nyt jo Jarkon etu, mutta taas menee kakkosen varaan ja kusessa ollaan, mutta nyt Isner onneksi epäonnistuu verkolta. Se. Oli. Lähellä. 5-3.

Isner syöttää matsista. Ykkönen, ykkönen, ykkönen (pallo kuitenkin peliin) ja kolme matsipalloa. Kakkossyöttö ja Jarkko iskee kuin Djokovic. 40-15. Mutta. Ässä päättää ottelun.

Isner voittaa erin 3-1.

Eipä ollut Jarkolla oikein aseita Isnerin syöttämiseen. Tosin kenellä olisi? Enemmän täytyisi saada painetta omissa syötöissä ja pitää niitä suvereenisti myös itse ja toivoa, että Isnerin syöttö alkaisi pätkimään. Nyt ei kuitenkaan niin päässyt hirveästi käymään ja Isner sai lämäillä hurjia kämmenpommejaan niin omissa kuin Niemisen syötöissäturhan paljon. Varsinkin kolmannen erän viimeiset neljä syöttöä Jarkolta kertoivat karua kieltään, mihin tämä ottelu ensi- ja viimekädessä ratkesi.

Palataan asiaan. Nyt mennään nukkumaan! Hyvää yötä!

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Ennakko: Us Open 2012

Vesi kielellä odotettu kauden neljäs Grand Slam -turnaus US Open on vihdoin täällä! Tässä siis blogistin ennakko, joka pusketaan nyt vaikka väkisin, tenniksellä tukkoutetun kropan kivuista ja säryistä huolimatta. Terveiset ja kiitokset vielä siis Lappeenrantaan! Eilen pelattu Alakylä Open on ehdottomasti yksi hienoimmista ja perinteisimmistä ei-virallisista kisoista, jonka tiedän. Taitaa olla myös ainoa, mutta ei anneta sen häiritä.

Sitten siihen US Openiin, jonka asetelmat olympialaisten jälkeen eivät olisi voineet olla herkullisemmat. Andy Murray otti kultaa voittamalla Roger Federerin, Juan Martin Del Potro pronssia voittamalla Novak Djokovicin ja kun toiveissa oli myös Rafael Nadalin paluu kentille Openiin mennessä, niin olisimme pitkästä aikaa saaneet Grand Slamin, jonka ennakkosuosikkeihin olisi voinut nimetä ainakin 4-5 pelaaja totutun 1-3 pelaajan sijaan. Nadalin poissaolo vesittää asetelmia kuitenkin hieman, mutta toisaalta en usko, että mies olisi tänä vuonna nähdyllä kovien kenttien pelillään US Openia ollut voittamassakaan. Miehen edellinen turnausvoittokin kovilta kentiltä on jo niinkin kaukaa kuin lokakuulta 2010 (Tokio), joten US Open olisi ollut melkoisen vaikea paikka Nadalille terveenäkin.

Vielä alkukaudesta tilanne oli Grand Slam -suosikkien suhteen yksipuolista luettavaa. Kesä kuitenkin toi tervetullutta vaihtelua voittajiin, vaikkei Roger Federer ja GS-voitto harvinainen yhdistelmä olekaan. Mutta erityisesti Andy Murrayn voitto olympialaisissa teki miesten tennikselle erittäin hyvää, oltiin skotin pelistä mitä mieltä tahansa. 

Voitto poisti sitä hurjaa henkistä taakkaa Andyn harteilta, jota tuntui kertyneen jo vähintäänkin riittävästi. Nyt kun apina on poissa selästä ja pelissä ainakin ripaus enemmän rentoutta ja rohkeutta, niin Andy lienee valmis haastamaan kärkimiehet, etunenässä Djokovicin ja Federerin, vihdoinkin myös Grand Slameissä. Olympialaisissa kaatui jo molemmat. Andyn haasteena US Openissa lienee kuitenkin se, ettei näin nopea alusta liene kaikkein otollisin hänen pelilleen, sillä joku hyvän flow'n omaava pommittaja voi paukuttaa hänet ulos ottelusta, eikä Andyn omat pommit löydä perille. Nyt täytyy olla aggressiivinen ja mielellään koko ajan. Andymaisiin passivointeihin ei ole nyt varaa. Tästä huolimatta olen melko varma, että uuden itseluottamuksen siivittämänä hän menee kuitenkin pitkälle.

Andyn kaavio ei tosin ole kaikkein ihanteellisin, sillä näitä pommittajia osuu reitille ainakin kaksi ja nämä vielä ennen semifinaaleja. Ensimmäinen todellinen haaste lienee paljon hehkuttamani Milos Raonic neljännellä kierroksella. Siinä vaiheessa Andy on kuitenkin hyvin turnauksessa sisällä ja Raonicillä lienee jo sen verran kuormaa alla, että uskon Andyyn selviytyvän tästä, varsinkin paras viidestä -ottelussa. Raonic hyytyi pahoin jo Stanislas Wawrinkalle toissa viikolla Cincinnatissa kolmessa erässä turnauksen puolivälierissä, miksei siis nyt kun ottelut pelataan pitkänä. Jo-Wilfried Tsonga puolestaan tarjoilee neljännesvälierässä omaa pommitustaan, mutta en jaksa vieläkään uskoa Tsongan tasaisuuteen, jota Andyn kaatamiseksi vaaditaan tällä hetkellä vähintäänkin järjettömästi. Välierässä vastaan astelee lähes pomminvarmasti Federer ja se lienee toteutuessaan yksi mielenkiintoisimmista ja odotetuimmista otteluista tässä turnauksessa. Palataan siihen myöhemmin, jos ja kun se toteutuu.

Federer todisti Wimbledon-voitollaan ainakin minulle, ehkä myös itselleen, että hän pystyy sittenkin niitä suurvoittojakin vielä ottamaan, eikä vain puhumaan niistä. Jotenkin näkisin, että hänen liikkeensä on ollut kesän aikana astetta terävämpää ja rysty itseluottamuksen siivittämänä parempaa kuin pitkään aikaan. Vaikka rystyyn on tullut jonkin verran lisää Federerille outoa passiivisuutta slicen muodossa, on hänen yläkierrepiiskansa toiminut kesän peleissä hyvin. Voi olla, että juuri nyt tuon rystyn sekoittamiseksi vaadittaisiin jonkun vasurin (ei minun) järjetöntä kämmenyläkierrehelvettiä. Niin tai näin, kaikkien pelaajien jotka Federerin kohtaa, on keksittävä jokin keino lyödä muun muassa siihen rystysliceen, jota hän varsinkin palautuksissaan paljon viljelee. Se tulee erittäin terävänä ja matalana, mutta ennen kaikkea myös ikävän lyhyenä. Mikäli tähän ei keinoa löydy, lävähtää Rogerilta sellainen piiska joko kämmeneltä tai rystyltä, ettei siinä ehdi kissaa sanoa kun pallo jo ohi suhisee. Syötön merkitystä ei voi Federerin kohdalla myöskään aliarvioida. Huonona päivänäänkin hän voi hyvin syöttämällä voittaa lähes kenet tahansa. Kun kaaviokin näyttää ykkössijoitetun arvolle sopivalta, niin välieriin saakka mennään auto-pilotilla. Pelikin kun on kokonaisuudessaan pelottavan kovassa kunnossa, kuten Cincinnatissä nähtiin.

Tapaus Djokovic jaksaa pohdituttaa. Monessakin mielessä. Ensinnäkin, olympialaisissa mies pelasi kaikki ottelut (6 kpl) reilun viikon sisään. Heti seuraavalla viikolla hän pelasi, vieläpä toisessa maanosassa, kaikki matsit (5 kpl) vajaan viikon sisään ja tämän jälkeen vielä Cincinnatissa kaikki ottelut (5 kpl). Tällä viikolla oli väliviikko, mutta jotenkin pistää ihmetyttämään, miten nämä kaverit jaksaa? Toinen ihmetykseni on edelleen Djokovicin pelitason heittelehtiminen. Välillä hän pelaa vielä sitä viime vuoden supertennistään, mutta välillä häntä viedään kuin märkää rättiä ja väliin vielä kaikkea tältä väliltä. Jotenkin tuntuu, että halutessaan hän on edelleen täysin omassa luokassaan, mutta jotenkin tuntuu myös siltä, että hänen on vaikea löytää motivaatiotaan. Nyt voi toki olla se hetki, että motivaatio alkaa pikkuhiljaa löytymään, sillä kovat kentät ovat kuitenkin ne hänen voileipänsä, joilta voittoa voi aina odottaa. Puolivälieriin kuitenkin heittämällä. Siellä vastaan Del Potro ja...

Suosikeiksi voi tosiaan nostaa vielä muutamia, joista Del Potro on eittämättä yksi. Toki hän voi hävitä jo ensimmäisellä kierroksella David Nalbandianiani vastaan tai puolivälierissä Djokovicia vastaan, mutta hän on kuitenkin yksi niistä pelaajista, joka voi pöljänä päivänä voittaa kenet tahansa. Lisäksi hän tietää, mitä tämän turnauksen voittaminen vaatii.

John Isner voi lisäksi olla yksi niistä, jotka yllättävät menemällä pitkälle, mutta hän taisi pelata korttinsa jo tällä viikolla Winston Salemissa voittamalla koko turnauksen. Tankin tulisi olla ääriään myöten täynnä ennen Grand Slam -turnausta, varsinkin Isnerin ja Raonicin kaltaisilla isoilla pojilla. Voittaminen ei siis aina ruoki voittamista. Isnerillä on vielä taipumusta ajautua niihin maratonmatseihin, jotka tuhoavat hänen kisansa siihen paikkaan, tuli niissä voitto tai ei.

En mielelläni laske Tomas Berdychiä enää minkään tason suosikiksi huonon pään takia, mutta pelillisesti hänellä olisi kaikki mitä suurvoittoihin kovilla kentillä vaaditaan. Nyt vaan sattui Federerin kaavioneljännes ja sen lisäksi todellinen vaara jo ensimmäiselle kierrokselle eli Belgian enkeli David Goffin. Kaksi sanaa riittää: no chance.

Mielenkiintoinen turnaus on siis tulossa avauskierroksia myöten ja varsinkin kun Nadalin poisjäännin kautta kaavion yksi neljännes on ilman varsinaista superstaraa. Ilman pelimiehiä tämäkään neljännes ei silti jää, sillä mm. Isner, Ferrer, Gasquet ja muuan Nieminen löytyvät tästä neljänneksestä. Nyt tarjotaankin Grand Slam -välierää "alennettuun" hintaan, vaikkei näin voikaan sanoa, mutta sanoin sen silti.

Minun papereissani käy siis näin:

Puolivälierät:
Federer-Berdych
Murray-Tsonga
Isner-Gasquet
Djokovic-Del Potro

Välierät:
Federer-Murray
Gasquet-Djokovic

Finaali:
Murray-Djokovic

Voittaja:
Djokovic


PS. US Open äänestys on nyt avattu!