keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Rauhallista Joulua ja Menestyksekästä Uutta Vuotta!

Blogi hiljenee tämän vuoden osalta nyt. Toivottavasti olet nauttinut matkasta. Iso kiitos lukijoille ja kommentoijille! Jatkamme taas ensi vuonna! Sitä ennen toivotan kuitenkin

Rauhallista Joulua ja Menestyksekästä Uutta Vuotta!

Hyvää Joulua! Merry Christmas!

Joulukalenteri #24: And the winner is...

Joulun kunniaksi ollaan tietenkin juhlatuulella, laitetaan kauluspaitaa ja suoria housuja ylle ja palkitaan perinteiseen tyyliin vuoden parhaat!

Yhden miehen raati on ollut ratkaisuissaan diktatuurisen yksimielinen.

Ja voittajat ovat:

Vuoden paras
Novak Djokovic. Ykkönen. Olisi voinut olla selvempikin ykkönen kuin mitä lopulta oli.

Vuoden matsi
Monta hienoa ehdokasta, mutta tänäkin vuonna nostan Stanislas Wawrinkan ja Novak Djokovicin puolivälierän Australiassa ykköseksi. Ottelussa kulminoitui kuitenkin niin moni asia. Stanin itseluottamus, usko ja aktiivinen pelin tekeminen sai kahden edellisvuonna Djokolle kärsityn Grand Slam-viisieräisen jälkeen palkintonsa. Ottelu johti lopulta myös hienoon turnausvoittoon. Ensimmäinen Grand Slam -voittaja yli 20 vuoteen, joka laittoi ranking ykkösen ja kakkosen lauluun samassa Slamissä.

Vuoden lyönti
Samoin tässä kategoriassa on aivan liian monta ehdokasta, mutta olihan nämä Dimitrovin Stockholm Open-kikkailut peräkkäisissä pinnoissa vertaansa vailla. Vuoden lyöntinä siis jompi kumpi tai molemmat. Molempi parempi.


Vuoden "comeback"
Roger Federer. Paluu loistavalle pelitasolle! Jatkuvaa hyökkäystä ja painetta kaverin päätyyn.

Vuoden comeback
Marin Cilic. Doping-pannasta US Open-voittajaksi.

Vuoden shokki
Marin Cilic ja US Open-mestaruus. Tuli täysin puskista, mutta loistopelillä, jolla olisi kaatunut kaikki. Ihan kaikki.

Vuoden pommittaja
Pakko jatkaa linjalla Marin Cilic. Käsittämätön US Open tulitus.

Vuoden teurastus
Roger Federer vs. Andy Murray, ATP World Tour finaalit. 6-0, 6-1. Auts.

Vuoden anemia
Andy Murray. Masentavan miehen masentavaa peliä lähes koko vuosi. Olkoon tennis jatkossakin lyömistä eikä juoksemista. Ensi vuonna muutama juttu to do-listalla ennen ensimäistäkään kannua.

Vuoden potilas
Rafael Nadal. Selkä, ranne, umpisuoli. Siinäpä sitä yhdelle vuodelle. Kunniamaininta Juan Martin del Potro.

Vuoden eläkeläinen
Nikolai Davydenko. Nelinkertainen Grand Slam -semifinalisti jäi pahasti uransa aikana Federerin ja muiden varjoon.

Vuoden valmentaja
Magnus Norman. Teki Stanislas Wawrinkasta Grand Slam -voittajan. Pieniä isoja asioita, potentiaalista maksimiin, usko voittoon. Good to Great akatemian perustaja, joka näkyi tänä vuonna myös Talissa oppeineen. Iso respect.

Vuoden sykähdyttävin hetki
Stanislas Wawrinkan Australian Open -voitto. Vihdoinkin! Pitkä, pitkä tie voittajaksi. Hienoa nähdä pelaajan saavan lopulta palkinnon uurastuksistaan.

Vuoden nopein
Jarkko Nieminen. Miami. Ensimmäinen kierros. 28 minuuttia. 6-0, 6-1 taululle. Uhrina Bernand Tomic. 28 minuuttia!

Vuoden WTF?!
Serena Williams, nelinpeli, Wimbledon. Humalassa, krapulassa vai virallinen meriselitys "viral illness"? Kaksinpelitappion jälkeinen katoaminen kahdeksi päiväksi kuulostaa ihan kahden päivän ränniltä. Lontoo pubeineen tarjoaa siihen loistavan mahdollisuuden. Cheers!


Vuoden nolous
Mirka Federer ja "cry-baby" -episodi. Lontoon finaaleissa. Juuri ennen Davis Cupin finaalia. Oman miehen tiimikaverille. Auts.

Vuoden anti-fashion
Tomas Berdych jatkaa vahvaa Tshekkiperinnettä. Australiassa West Bromwichin pelipaita ja Ranskassa suhteellisen ankea kukkapaita. Onneksi sarjan katkaisi Wimbledon pukukoodeineen. Respektit kuitenkin rohkeudesta.

***

Näin paketoitiin samalla tämä hieno ja isossa kuvassa yllätyksellinen kausi. Ensi kaudesta luvassa kausiennakko tammikuun alkupäivinä ja jo nyt voi ennustaa, että sen ennustaminen vasta vaikeata onkin. Odotusarvoltaan se on edellistä mielenkiintoisempi. Jos siis tämä vuosi yllätti, niin ensi vuodesta on lupa odottaa jotain vieläkin hurjempaa.

Nyt on kuitenkin aika kiittää tästä vuodesta ja toivottaa Hyvää ja Rauhallista Joulua Sinulle ja läheisillesi! Hyvää Joulua!

tiistai 23. joulukuuta 2014

Joulukalenteri #23: Air Jordan

Tämän vuoden US Openissa Roger Federer pelasi jalassaan Air Jordanit. Legendaarinen #23, Michael Jordan, oli myös tuttu näky turnauksen katsomossa. 

Näin tänä vuonna ensimmäisen NBA-otteluni paikan päällä ja täytyy sanoa, että se parketilta huokuva atleettisuus iskee tajuntaan kuin metrin halko. Siinä on paljon samaa kuin ammattilaistennistä livenä seuratessa. En ole aiemmin ollut mikään erityisen iso koripallofani, mutta kerta ei jää viimeiseksi. 

Omistetaankin tämä luukku lajin suurimmalle legendalle. Tästä parhaat palat.


maanantai 22. joulukuuta 2014

Joulukalenteri #22: Stefan Edbergin viimeinen

Vuonna 1992 eli 22 vuotta sitten Stefan Edberg voitti viimeisen Grand Slaminsa US Openissa. Finaalissa kaatui nuori, mutta jo yhden Grand Slam -voiton napannut Pete Sampras.

Edbergin erikoisesta kämmenestä huolimatta miehen verkolle pyrkivä peli oli kerrassaan hienoa seurattavaa. Rystyslicen käyttö verkolle nousuissa oli suorastaan taidetta, puhumattakaan chip 'n' chargesta tai serve&volleystä.

Hieman huvittavaa sen sijaan oli miehen jalkateputtelu syötönpalautuksissa sekä sulavan verkkoliikkumisensa jatkot, joka usein jatkuivat ja jatkuivat metrejä tappavan volleyn jälkeen. Tätä ovat jopa monet tennisimitoijat ansiokkaasti matkineet.

Eniten arvostamani ruotsalaisurheilija ikinä. Pitkän hiljaiselon jälkeen hieno paluu tennispiireihin Roger Federerin valmentajana tänä vuonna.

Joo, vi glömmer inte.

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Joulukalenteri #21: Ventti

Junnuvuosilta mieleen on jäänyt harjoitus nimeltä "ventti" tai "21".

Harjoite on läheistä sukua suositulle nykytreenille, joka kulkee nimellä "kymppi". Kympissä piste aloitetan alakautta lyömällä pallo kaverille, joka palauttaa sen vielä kilttinä aloittajalle, joka puolestaan saa avata pelin ja piste pelataan normaalisti loppuun. Samoin tehdään ventissä.

Ero kympin ja ventin välillä tulee pistelaskussa. Kympissä kaikki pisteet ovat samanarvoisia, kun taas ventissä vastustajan virheestä saa yhden pinnan, läpilyönnistä kaksi ja volley-winneristä kolme.

Tenniksessä kaikki pisteet ovat aina samanarvoisia, mutta varsinkin junioreiden valmennuksessa on tärkeää kannustaa ja motivoida pelaajia rohkeaan peliin. Eriarvoistamalla pisteitä se onnistuu melko helposti ja uusien tilanteiden kokeminen ja oppiminen lisääntyy.

Erilaisten roolien ymmärtäminen, tunnistaminen ja osaaminen onkin tenniksessä erittäin tärkeää, sillä transitiot hyökkäyksestä puolustukseen ja puolustuksesta hyökkäykseen tapahtuvat nykyisin jopa pisteen aikana nopeasti. Reagoinnin on oltava nopeaa. Kun paikka tulee, on hyökättävä heti.

Ventistäkin on olemassa varmasti lukuisia variaatioita, mutta yksinkertaisuudessaan harjoite on edelleen validi ja suorastaan loistava edellä mainituista syistä.

lauantai 20. joulukuuta 2014

Joulukalenteri #20: TOP20: Grand Slamit maittain

Luukusta 20 paljastuu lista maista, joiden edustaja on voittanut Grand Slam-turnauksen avoimen aikakauden aikana. Näitä maita on yhteensä 20 kappaletta, joten on vuoden ensimmäisen top20:n aika.

Listan kärkipaikalla on Yhdysvallat, jolla mestareita ja mestaruuksia riittää. Sen verran on ajatusmaailma harhaistunut jo nykypäivään, että äkkiseltään oli pieni yllätys, että listan selkeänä kakkosena komeilee edelleen Ruotsi. Voi niitä aikoja. Milloinkahan tämä tilasto muuttuu seuraavan kerran Ruotsin osalta? Eipä silti, ei jenkkienkään nykytilanne kovin ruusuiselta näytä.

Lista näyttää tältä:

1. Yhdysvallat (51 mestaruutta)
2. Ruotsi (25)
3. Espanja (21)
4. Australia (20)
5. Sveitsi (18)
6. Tshekki (12)
7. Saksa, Serbia (7)
9. Argentiina (6)
10. Venäjä (4)
11. Brasilia (3)
12. Kroatia, Romania, Etelä-Afrikka, Iso-Britannia (2)
13. Itävalta, Ecuador, Ranska, Italia, Alankomaat (1)

Mikä on listan seuraava uusi maa? Japani? Kanada? Bulgaria?

perjantai 19. joulukuuta 2014

Joulukalenteri #19: Joululahjavinkki

Jos lapsesi haluaa aloittaa tenniksen ennen kouluikää, ikähaarukassa 4-5 vuotta, on sopiva mailan koko (pituus) 19 tuumaa.

Huolimatta siitä, että tämä koko on todella mini, ei se kuitenkaan ole edes pienin mahdollinen mailakoko. Jotkut valmistajat tekevät mailoja jopa 17 tuuman koolla.

Niin tai näin, pääasia on, ettei ensimmäinen maila ole liian raskas tai laahaa lattioita, jos lapsi sitä kädessään roikottaa.

Lapsen ensimmäinen tai jo pelanneille uusi tennismaila olkoonkin blogin virallinen joululahjavinkki.

torstai 18. joulukuuta 2014

Joulukalenteri #18: Serena Williamsin Grand Slamit

Myös naisten puolella on mielenkiintoinen "Grand Slam-jahti" käynnissä, kun Serena Williams saavutti syksyn US Open voitollaan avoimen aikakauden mestaruuksissa kakkosijan tasaamalla puntit Martina Navratilovan ja Chris Evertin kanssa. Kolmikolla on nyt 18 mestaruutta ja matkaa listan kärkinaiseen, Steffi Grafiin, on siis neljä mestaruutta.

Kysymys kuuluukin, saavuttaako Serena Steffin?

Itse en tähän usko.

Ensinnäkin aika tulee väkisin vastaan. Ensi vuonna 34 vuotta täyttävä Serena on jo melkoinen veteraani nuorten naisten seurassa ja askel hidastunee entisestään tulevina vuosina. 

Edellisiin viiteen mestaruuteen meni kolme kautta, joten tasaisen matkan vauhdilla neljä mestaruutta pariin kauteen saattaa kuulostaa Serenan tapauksessa periaatteessa realistiselta, mutta samaan hengenvetoon voi todeta, että viime kaudella voittoja tuli vain yksi. Muissa Grand Slameissa Serena tippui viimeistään neljännellä kierroksella. Osin toki vammojen ja sairasteluiden takia.

En kuitenkaan jaksa millään uskoa, että Serena on kahden vuoden päästä läheskään samanlainen pelote muille kuin viime vuosina.

Toisekseen serenamainen pommitus ei enää aina riitä. Hyviä puolustajia ja vastaiskukykyisiä pelaajia on jo enemmän. Heistä parhaat löytävät myös loistavia kulmia ja saavat Serenaa liikkeelle. Jos tämä joutuu ottamaan toistuvasti vähintään kolmea askelta sivusuuntaan ollaan todennäköisesti jo melko hyvin pelissä mukana.

Williams onkin lopulta varsin yksipuolinen ja yllättävänkin monotoninen pommittaja, jolle brutaali voima on kaikki kaikessa. Muuta ei juuri ole. Toki jatkuvaan pommiin on aina ja myös jatkossa vaikea lyödä, mutta parhaat saavat rikottua tätä tulitusta.

Tässäkin jahdissa siis mennään lähelle, mutta näkisin, että Miss Forehand Steffi Graf jää listan kärkinimeksi.

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Joulukalenteri #17: Nuorimmat Grand Slam-voittajat

Tänä vuonna saimme kaksi uutta Grand Slam-voittajaa. Luukussa 17 kurkistetaan kuitenkin nuorimpiin Grand Slam-voittajiin. Sille listalle Stanislas Wawrinka saati Marin Cilic eivät hienoista voitoistaan huolimatta mahdu, sillä he olivat voiton hetkillään lähes 29- ja 26-vuotiaina täysiä ikämiehiä.

Jo pitkään onkin tuntunut lähes mahdottomalta ajatus, että joku voittaisi Grand Slamin jälleen 17-vuotiaana.

Vielä 80-luvulla teinimestarit olivat mahdollista, kun 17-vuotiaat Mats Wilander, Boris Becker ja Michael Chang näyttivät kukin vuorollaan kaapin paikkaa vanhemmilleen. Chang heistä nuorimpana Ranskassa 1989, Becker ikimuistoisesti Wimbledonissa 1985 ja Wilander 1982 niin ikään Ranskassa.

Heitä lähimmäksi ovat tuon jälkeen päässeet vain Rafael Nadal ja Pete Sampras, jotka molemmat olivat ensivoittonsa aikaan juuri 19 vuotta täyttäneitä. Tämä kaksikko toikin peliin samalla myös jotain uutta ja originelliä sekä uuden tason vähintäänkin lempialustoilleen. 

Mielenkiintoista nähdä kuka tekee vastaavan tempun seuraavaksi vai jäävätkö nämä temput tekemättä? 

tiistai 16. joulukuuta 2014

Joulukalenteri #16: Kontinen Lontoossa marraskuussa?

Tuli tuossa syksyllä Henri Kontisen loistavien nelinpeliesitysten innoittamana heitettyä kollegalle, että Kontinen pelaa ensi vuonna Lontoossa ATP:n finaaliturnauksessa eli 16 maailman parhaan nelinpelaajan ja siis kahdeksan parhaan parin joukossa.

Tiukaksi menee tämä(kin) heitto, mutta kaikki on mahdollista.

Mies on varmasti yksi lahjakkaimmista pelureista ATP:n neluripiireissä ja jo nyt ranking on 46, vaikka tämän vuoden alkupuoli meni lähinnä Challenger-tasolla. Paras ranking on 42 ja siis tältä syksyltä sekin. Ensimmäinen ATP-tason turnausvoitto tuli jo kesällä Jarkon kanssa Kitzbuhelista, jonka lisäksi miehelle kertyi pari finaalipaikkaa tuli yhdessä Marin Draganjan (4-p ATP-ranking 25) kanssa. Tulevalla kaudella siis nousu vähintäänkin nelurin ATP-jyräksi ja pari isompaa pommia Masterseissa ja Grand Slameissä, niin erittäin lähellä paikka parhaiden joukossa alkaa olemaan.

Kerta toisensa jälkeen jaksaa naurattaa kuinka nelinpelissä on tärkeintä parin valinta. Näinhän se kieltämättä on ja vakiparia tuo himoittu paikka Lontoossa vaatineekin. Draganja-kollaboraatiota pukkaa?

Niin tai näin, onnea kaudelle 2015, Henkka!

maanantai 15. joulukuuta 2014

Joulukalenteri #15: eka piste

Syksyn aikana tennisjuttuja lukiessa on vastaan tullut muutamia pikkutarinoita ensimmäisen pisteen merkityksestä ja siitä onko geimi kannaltasi 15-0 vai 0-15?

Moni pitää juuri geimin ensimmäistä pistettä ja sen voittamista erityisen tärkeänä. Sen asettama viba koko geimiä ajatellen säilyy usein geimin ajan. Voitettu aloitus vaikkapa omalla syöttövuorolla tuo positiivista latausta sekä pientä extraitseluottamusta, jonka päälle on vapatuneempaa rakentaa jatkoa. Jossain määrin allekirjoitan tämän.

Paljon on kuitenkin kiinni juuri tuosta omasta itseluottamustasosta ja siis siitä miten uhkaavana eri tilanteita pitää. Hyvällä fiiliksellä 0-15 omissa syötöissä ei juuri "huolestuta", eikä vielä 0-30:kään. Hyvänä syöttöpäivänä jopa breikkipallotilanteet ovat mukavalta maistuvia haasteita, kuten itselleni kävi noin kuukausi sitten.

Vaikka ensimmäinen pinna on tärkeä siinä missä muutkin, olen itse "liputtanut" joskus kolmannen ja viidennen pinnan merkityksestä. Pelipallon saaminen (40-30) tai geimin voittaminen viidennellä pisteellä yhtenä esimerkkinä auttaa luonnollisesti hurjasti geimin voittamista ajatellen. Mutta.

Kaikki riippuu kuitenkin aina tilaanteesta ja tärkeitä palloja ovat oikeastaan kaikki ja ne vaativat aina täyden keskittymisen. Oikeastaan on siis aika sama monesko piste edellä mainituista on kyseessä, breikki- tai pelipalloista puhumattakaan.

Tärkeintä lieneekin, että voittaa geimin, erän tai ottelun viimeisen pisteen.

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Joulukalenteri #14: Rafael Nadalin Grand Slamit

Jo muutamia vuosia iso kysymys on ollut se, saavuttaako Rafael Nadal Roger Federerin Grand Slamien lukumäärässä. Nyt kasassa on 14 mestaruutta ja matkaa sveitsiläiseen on kolmen pokaalin verran.

Itse uskon, että lähellä se on, mutta riittääkö vauhti sittenkään? Alituiset loukkaantumiset vähentävät mahdollisuuksia ja samoin tekee muuttuva tennis.

Australiassa Nadalilla oli elämänsä paikka ottaa 14. mestaruus, mutta Stanislas Wawrinkan voimapeli oli Nadalille selvästi liikaa. Pete Samprasin GS-määrää sivuava mestaruus tulikin totutusti vasta Roland Garrosilta. Tuskin mies olisi voinut mitään Marin Cilicin tulituksellekaan US Openissa, jossa tämä teilasi vauhtiin päästyään kaikki. Wimbledonissa Nadal ei ole ollut Ranskan jälkeen vireessä enää vuosiin, jos on päässyt ylipäätään edes viivalle. Myös isot pommittajat ovat tulittaneet miestä pihalle.

Jos peli jatkaa kehityskulkuaan kohti totaalimoukarointia, se tietää armotta vaikeuksia kovillakin kentillä yläkierrehelvetin nimiin vannovalle espanjalaiselle.

Jäljelle jää siis pakollinen Ranska, josta varmasti muutama mestaruus voisi vielä hyvinkin tulla, mutta kaikki putket katkeavat aikanaan. Väittäisin, että Novak Djokovic on jo niin lähellä Nadalia massalla, että jossain vaiheessa Nadalille tulee väkisinkin tappio myös Garrosilla, joka tässä GS-jahdissa on se Nadalin peruskivi.

Pommittajat ovat löytävät varmasti sen viisasten kiven ja tasaisuuden massapelissäkin ja kaava Nadalin lyömiseksi myös on jo kaikkien tiedossa. Ajanpuute vie Nadalin myllystä tehot. Muutamia vuosia sitten kaavaa ei vielä ollut tai jos oli, niin kaavaa ei pystynyt kukaan toteuttamaan, varsinkaan tarpeeksi pitkään.

Kausi ilman Ranskan kannua voisi olla Nadalille henkisestikin raskas, erityisesti jos voitto jäisi haaveeksi myös Australiassa, joka lienee lopulta se toiseksi potentiaalisin paikka kannujen metsästyksessä. Viime vuosina Nadalin henkinen puoli onkin saanut sen verran säröjä, ettei mies ihan saman tason teloittaja ole enää ollut kuin vaikkapa 5-6 vuotta sitten.

Jossain vaiheessa alkaa varmasti kasvamaan myös paine tämän asian suhteen, jos ja kun koko maailma asiasta vouhottaa, joka voi hyvinkin näkyä otteissa.

Summatakseni, 1-3 pokaalia vielä Garrosilta ja 1-2 jostain muualta kaavion aukeamisella. Tiukaksi siis menee. Haiskahtaa tasurilta.

lauantai 13. joulukuuta 2014

Joulukalenteri #13: Projekti40 update

Saatat muistaa projektini, jossa lupasin (lähinnä itselleni) olla ensi kesänä 40 vuotta täyttäessäni paremmassa kunnossa kuin pitkään aikaan. Projekti kulkee nimellä Projekti40 ja voi hyvin.

Normitreenaamisen, tässä tapauksessa siis tenniksen ja satunnaisen salibandyn, lisäksi lupasin lenkkeillä 40 kertaa vuoden aikana, käytännössä siis syntymäpäivieni välissä.

Nyt näitä treenejä on takana noin 13, joten aikataulussa kutakuinkin ollaan. Siksi kuitenkin "noin 13", koska luvussa on joitakin uimatreenejä mukana, sillä syksyn vammat (mm. nilkan pyörähdys) eivät monotonista juoksemista varsinaisesti palvelleet. Pyrin kuitenkin korvaamaan nämä uinnit juoksulenkeillä ennen h-hetkeä eli heinäkuun kymmenettä päivää.

Kevättä ja kesää kohden tahti kuitenkin kiihtyy tästä, sillä edelleen tarkoituksena on juosta toukokuun alun Helsinki City Runissa oma ennätys. Lihaskuntoa olen edelleen pyrkinyt kohottamaan tai pitämään yllä punnerruksilla ja lankkutreeneillä (koutsi-Villelle kiitos allaolevasta vinkistä!)


Virallisia pelejä on toistaiseksi ollut vasta yksi, joka tuli dokumentoitua luukussa kolme. Fiilis kentällä on ollut kuitenkin hyvä ja suurin syy siihen on ehdottomasti ollut terveä käsi, mutta loistavan pelihuumorin taustalla on myös loistava seuravalmentajakoulutus kerrassaan loistavassa porukassa.

Hyvillä mielin kohti uutta vuotta!

perjantai 12. joulukuuta 2014

Joulukalenteri #12: Mailahistoria

Syksyllä mailojen vaihtoa pohtiessani muistelin kaikkia mailojani, joita on laskujeni mukaan ollut tähän mennessä 12 eri mallia. Tässä tuleekin 12 tarinaa mailoistani.

Huomasin, että pelivälineet kolmenkymmenen vuoden ajalta muistuvat yllättävän hyvin mieleen merkkiä ja järjestystä myöden. Vaikeampi onkin hahmottaa nopealla pohdinnalla mailalla pelattuja (ikä)vuosia.

Juniorina maila vaihtui suurin piirtein parin vuoden välein, sillä mailan painot kasvoivat pojan mukana. Vuodet 1995-2003 olin lähes tulkoon pelaamatta, mutta niiden jälkeenkin maila on vaihtunut keskimäärin kolmen vuoden välein, mikä lienee aika normi tahti kaltaiselleni pelurille.

Mutta, mennään asiaan.

Työkaluja vuosien varrelta.
Yakin 80 (tai 60) 
Ensimmäinen mailani oli siniharmaa Yakin-merkkinen puumaila vuodelta 1984, jolloin aloittelin tenniksen. Mailassa oli jo alumiini- ja grafiittimailojen muotoilua, eikä perinteistä puumailalapaa. Maila päätyi kaverilleni Pirkkalaan.

Dunlop (joku alumiinimaila)
Toinen mailmani oli jo alumiininen mustakultaisella värityksellä. Huh huh. Suojuksessa tai paketissa oli John McEnroen kuva. Mahtavuutta! Loppumetreillä myös mailan muoto saattoi olla aavistuksen mcenroemainen, joten se päätyi mahdollisesti ja muistaakseni suoraan roskiin.

Antelop (malli ei muistissa)
Ensimmäinen grafiittimailani, joka taisi olla itse asiassa naisten maila eli normikokoinen, mutta vähän kevyempi. Jänteet menivät kuin auringon säteet auringon laskiessa. Söpöä. Tämä valkoinen maila oli myös ensimmäinen, jolla kisasin. Pojat 12-v-sarjassa tuli vielä Kankaanpäässä menestystä, mutta kotikunnan ulkopuolella tuli pahasti kuonoon. Maila päätyi lopulta naapurikadun kaverin siskolle.

Cloud Sting
Maila, jolla aloin jo pikkuhiljaa pärjäämään miesten D-luokassa, varsinkin Tampereella, jossa oli aina on varmasti edelleen hienoja kisoja. Samoihin aikoihin syöttöön alkoi löytyä tosissaan vasurin jengaa ja varsinkin tamperelaiset ikämiehet olivat ihmeissään. Maila on edelleen itsellä kaapissani ja siitä suorastaan huokuu 90-luku pitkän varren ansiosta.

Cloud Sting. So 90's...
Donnay VST Apollo Pro Graphite
Donnayn uusi tuleminen sitten Björn Borgin puumaila-aikojen henkilöityi Andre Agassiin ja hänen keltamustaan mailaansa. Tässä punasinisessä versiossa oli mailan painopisteen säätömahdollisuus kahvan tuppeen asennettavan pultin ansiosta, joita tuli mailan mukana kolme kappaletta ja siis eripainoisina. Mailan sai siis halutessaan varsin kärkipainoikseksi, jos halusi. Nerokasta! Ensimmäinen ja ainut maila, jonka olen ostanut ilman testausta, mikä ei tietysti ole järkevää, mutta junnuaikoina maila toimi aikansa ja varsin hyvin. Taisi olla jopa se maila, jolla nousin miesten C-luokkaan. Maila päätyi vuosia myöhemmin tulevalle bestmanilleni. Vaimo oli toki siinä vaiheessa edelleen haussa.

Pro's Pro md-01 (tai md-02)
Pro's Pron kopiomailoihin tutustuin silloisen valmentajani kautta, joka välitti Pro's Pro:ta. Tämä kyseinen malli oli kopio Wilsonin Pro Staffista ja sattui käteeni todella loistavasti. Oli ensimäinen maila, jolla muistan saaneeni "tällä pystyy tekemään mitä tahansa"-fiiliksen. Tähän toki vaikutti olennaisesti karttuneet taidot. Oli myös ensimmäinen maila, jota ostin kaksi kappaletta. Pro-meininkiä! Toisesta mailasta hilseili maalit osittain pois jo ensimmäisen vuoden aikana, mutta siitäkin huolimatta joku valmentajani tuttu halusi vaihtaa päittäin uudet versiot tästä mailasta näihin minun hilseileviin versioihin, koska ei pitänyt uudemmasta versiosta. En laittanut vastaan. Itse en eroa juuri huomannut.

Pro's Pro md-03
Tosiaan vaihdossa tulleet uudet versiot edellisistä mailoista. Näillä pelattiin ajallisesti todella pitkään, sillä myös useamman vuoden kestänyt tennistaukoni ajoittui osittain näiden mailojen aikaan. Väliin mahtui myös armeija-aika, jolloin pelit olivat vähissä. Parasta menestystä tuoneet mailat ennen comebackiä veivät muistaakseni B-luokan hännille tai ainakin porteille. En kuollaksenikaan muista mihin nämä mailat päätyivät. Tai siis toinen näistä. Toinen sai nimittäin elinkaarensa loppuvaiheissa harmittavan ja kuollettavankin osuman tennishäkin tukipaalusta Jyväskylässä Kortepohjan massoilla ihanan 90-luvun puolivälissä. Treeneissä. Ööh, kröhöm... Asenteen ja raivon raja on veteen piirretty viiva. :-)

Pro Kennex Titanium Destiny
Opiskeluaikojen satunnaista tennishöntsää varten vanhalta kotiseudun tenniskaverilta hankitut mailat. Terveiset siis Kankaanpäähän! Enemmän pelaamaan alettuani tajusin pian, että mailat ovat liian löysät ja käsiystävälliset minulle. Pelasin niillä kuitenkin ensimmäisissä kisoissani vuosiin, joka tapahtui hienojen muistojen takia yllättäen Tampereella. Mailoilla tuli pari katkeraa tappiota, mutta myös muutama makea voitto RajaTe:n riveissä ensimmäisissä sarjapeleissäni. Mailat päätyivät vanhimman lapseni kummisedälle ja hänen veljelleen. (Kiitos kuvasta, J!)

Pro Kennex Titanium Destiny. Arm friendliness maximum.
Babolat Pure Drive Team
Babolatin sininen menestystarina eli Andy Roddickin klassikkomaila. Aika kultaa muistot, mutta väittäisin, että paras tai sopivin maila, joka on ikinä kädessäni ollut. Istui peliini ja käteeni kuin hanska. Toisen kerran "uran" aikana iso "tällä pystyy tekemään mitä tahansa"-fiilis. Jengan ja voiman tuotto juuri sopivassa suhteessa. Ihana maila, joka nosti pelin uudelle tasolle ja miehen B-luokkaan, voiton päähän A-luokasta. Syöttööni aivan jumalainen maila tai siltä se ainakin tuntui. Ainut maila, jota olen ostanut matkan varrella lisää (1 kpl), sillä ne olivat käytännössä loppumassa tästä maasta. Seuraavaa mailaa metsästäessäni sainkin karusti huomata, että tämän mailan päivitys oli mennyt minun kannaltani jossain mielessä väärään suuntaan, enkä saanut mailan uudesta versiosta mitään irti. Samanlaista työkalua ei sitten hetkeen löytynytkään. Nämä mailat päätyivät yksi kerrallaan joukkuekaverille sekä työkaverille. Yksi maila löytyi vielä komeron perältä. Ilman jänteitä, ilman grippiä. Vähän surullista.

Babolat Pure Drive Team. Perfection.
Babolat AeroPro Team
Kun uusi Pure Drive Team ei istunut enää entiseen malliin käteeni, oli uusien tuulien vuoro. Tämä Nadalin mailasta se kevyempi versio (280 tai 285 g) toimi tasan ne kerrat kun testasin sitä Rajakylän nopealla velourilla. Jostain syystä se painavampi versio tuntui jotenkin kömpelöltä, ainakin nopealla alustalla. Vaikeudet alkoivat oikeastaan heti mailat ostettuani ja hitaammille alustoille siirryttyäni. Maila oli lopulta liian kevyt, enkä saanut sillä painoa tai pituutta lyönteihin, en sitten millään. Viimeistään tuossa vaiheessa tajusin konkreettisesti minkä painoinen maila on itselleni optimaalinen. Tuskailin mailan, lyijyteippien, jänteiden ja pelini kanssa kanssa reilun puoli vuotta, jonka jälkeen mailat lähtivätkin myyntiin työkavereille. Jäljelle jäikin vain iso kasa testijänteitä.

Wilson K Factor Blade 98
Maila, joka AeroPron jälkeen tuntui heti todella hyvältä. Stabiililta ja voimakkaalta. Tuntui, että mailalla lähtee kaikkialta ennen kaikkea kovaa ja painavasti, mihin varmasti vaikutti olennaisesti se, että maila oli juuri oikeaa painoluokkaa (304 g) minulle. Ensimmäinen maila, jonka tilasin todella edullisesti poistomyynnistä netistä. Sillä kertaa Amerikasta saakka, mutta tullienkin jälkeen maila oli vähintäänkin edullinen. Jonkin verran olen blogissakin avautunut tämän mailan aikana kehittyneestä golfkyynärpäästäni. Syynä saattoi olla joku muukin tekijä kuin itse maila, mutta tämän mailan speksit jäykkyyksineen ja jännetiheyksineen (18x20) ovat juuri niitä tekijöitä, jotka edesauttavat moisten käsivammojen syntymisessä. Hyvältä tuntunut grippikoon vaihto kolmosesta kakkoseen saattoi olla myös yksi tekijä. Loistava maila, mutta enää en uskalla siihen koskea. Voi olla taikauskoakin, mutta kahden vuoden kipuilu jätti jälkensä.

Wilson Blade98 K Factor. Arm killer.

Wilson Blade98 (16x19)
Nykyinen mailani, joista jo aiemmin syksyllä kirjoitinkin. Tuntuu ehdottomasti parhaimmalta sitten Babolatin Pure Drive Teamien. Sama jännetiheys 16x19 tuo lyönteihin jälleen ihanan kierteen ja mielestäni myös paremman tatsin puolestaan K Factoriin verrattuna. Voimantuotto-ominaisuudet ovat myös hyvällä tasolla ja maila tuntuu ennen kaikkea "eloisalta". Jos fiilikset summaisi jotenkin, niin sen voisi tehdä Kummelityyliin: "mulla on varusteet kunnossa ja tää on kiva laji."

Wilson Blade98 (16x19). New love.

torstai 11. joulukuuta 2014

Joulukalenteri #11: EleVen

Yhdestoista luukku pohdiskelee tennistähtien innostusta muotiin.

Siinä missä joka toisella uransa loppupuolella tai jo lopettaneella pelurilla on oma tennisakatemiansa, on jäljelle jäävällä puoliskolla mitä todennäköisimmin oma vaatemerkki tai vähintäänkin jonkin sortin mallisto vaatesponsorinsa kanssa.

Fred Perry, Lacoste ja Björn Borg lienevät merkeistä ne tunnetuimmat ja eipä taida olla huippupelaajaa ilman omaa, vähintään 3-4 kertaa vuodessa vaihtuvaa, designia. Mikäs siinä, raha toki kelpaa eikä porukka ole hullumman näköistä olekaan. Niin ja onhan oman liiketoiminnan pyörittäminen hienoa harrastustoimintaa vaikkapa uran jälkeiseen elämään. Hyvä siis niin.

Valitettavasti muodissa ja brändeissä on myös kääntöpuolensa.

Tshekkipelaajat Radek Stepanek ja Tomas Berdych ovat jo vuosia olleet parhaimmat ja karmeimmat esimerkit tennismuodin uhreista. Tästä on ollut aiemminkin jo puhetta, mutta en todella tiedä kuka nämä herrat pukee tai mistä he löytävät paitansa. Huh huh.

Toinen kääntöpuoli liittyy puolestaan omaan teoriaani, jonka mukaan oman logon tai brändin saava urheilija aloittaa urheilullisen alamäkensä täsmälleen samalla hetkellä. Uraa on siinä vaiheessa, varsinkin saavutusten osalta, pomminvarmasti enemmän takana kuin edessä. Roger Federer, Rafael Nadal ja Venus Williams vain muutamia mainitakseni.

Venus Williams on siskonsa Serenan ohella tehnyt loistavan tennisuran. On Grand Slamejä ja olympiakultia niin kaksin- kuin nelinpelistäkin, on Fed Cup ja niin edelleen ja niin edelleen. Useamman vuoden on ollut myös EleVen, Venuksen oma vaatemerkki vuodesta 2007 lähtien.

"10 is just a number, but EleVen is a lifestyle."

Niinpä. Sattumalta luku 11 edustaa myös viikkojen lukumäärää, jolloin Venuksen nimi komeili WTA rankingin kärkipaikalla.

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Joulukalenteri #10: TOP10 2015

Viime vuoden tapaan luukusta kymmenen pullahtaa esiin ennuste ensi vuoden top-kympistä!

Top-10 (31.12.2015):
  1. Novak Djokovic
  2. Rafael Nadal
  3. Stanislas Wawrinka
  4. Roger Federer
  5. Kei Nishikori
  6. Grigor Dimitrov
  7. Andy Murray
  8. Marin Cilic
  9. Milos Raonic
  10. Juan Martin del Potro
Uskon siis Djokovicin olevan vahvin myös ensi vuonna.

Nadalin paluut ovat olleet normaalisti melko lailla vahvoja, joten Ranskan menestys ja vahva massakausi petaa väkisin paikkaa ainakin top3:een.

Sitten tuleekin jo iso joukko potentiaalisia kavereita, jotka onnistuessaan kamppailevat jopa kärkipaikoista, jos edellä mainittu kaksikko kärsii loukkaantumisista. Wawrinka voisi olla onnistuessaan erittäin potentiaalinen, miksei jopa 2-3 Grand Slamin voittajaksi, mutta tasaisuutta täytyisi löytyä ensi vuonna lisää. Tänä vuonna Australian voiton käsittely ja pieni hurmoksen hiipuminen toi hurjaa epätasaisuutta kesästä lähtien.

Federer pelasi tänä vuonna jälleen hyvällä tasolla, mutta grandslamittömyys ei nosta piikkipaikoille myöskään ensi vuonna, joka voi olla ikämiehelle jälleen vaikeampi vuosi. Jossain vaiheessa ensi vuotta tämä pitkä vuosi näkynee fysiikassa, mutta toisaalta yhtä hyvin pelissä voi näkyä myös Davis Cupin voitto ja sen tuoma rentous sekä paineettomuus.

Uusi aalto Nishikori, Dimitrov ja Raonic jatkavat johdonmukaista nousuaan kohti kärkeä, mutta jännittävä nähdä onko heistä sittenkään vielä ison kisan voittajiksi. Isompia uhkia he lienevät joka tapauksessa kenelle tahansa.

Juan Martin del Potro paluineen kuuluu niin ikään mielenkiintoisimpiin seurattaviin ensi vuonna. Pääseekö mies enää parhaalle tasolleen vai ovatko muut pommittajat Cilicin johdolla ohittaneet jo Delpon? Uskon ja oikeastaan toivon, että nykypommittajien kantaisä väläyttäisi vielä jossain vaiheessa sitä ihanaa sadan mailin kämmentään isosti ja urakalla.

Andy Murraylle povaan pysyvämpää roolia ehdottoman kärjen takana. Peli on jälleen lähes tulkoon pelkkää juoksemista ja muutenkin niin last seasonia, joten paljon on Amelie Mauresmolla ja uudella tiimillä tehtävää, jos skotti voitoista tai listan kärkipaikoista vielä unelmoi. Ensi vuonna paras saavutus lieneekin naimisiin pääseminen.

Tunkua tähän porukkaan riittää, mutta olen heittämässä kärkinimihyvästit ja hyvät yöt muun muassa Jo-Wilfried Tsongalle, David Ferrerille ja Tomas Berdychille. Ei oikein tullut valmista, ei.

tiistai 9. joulukuuta 2014

Joulukalenteri #9: Masters 1000-turnaukset

Tennisvuoden aikana neljän Grand Slam -turnauksen lisäksi pelataan yhdeksän suurempaa turnausta, eli Masters 1000 -turnaukset:

Indian Wells
Miami
Monte Carlo
Madrid
Rooma
Montreal/Toronto
Cincinnati
Shanghai
Pariisi

Kun tennistä pelataan ammattilaistasolla viikosta toiseen aina jossain, niin Grand Slamien jälkeen oma huomioni kiinnittyy lähinnä juuri Masterseihin, joista blogikin saa säännöllistä syötettä ennakoiden muodossa. Ja kyllä, myös ensi kaudella.

Mielenkiintoisiksi nämä kisat tekee se, että näihin osallistuminen on kaikille kärkinimille muutamaa poikkeussääntöä lukuun ottamatta pakollista. Pisteet lasketaan rankingiin mukaan kävi pelaajalle turnauksessa miten tahansa tai oli hän mukana tai ei. Kun kaikki tai ainakin suuri osa parhaista on mukana, on touhussa aivan erilainen fiilis kuin pienimmissä kisoissa, joissa mukana yleensä vain muutamia topkymppiläisiä per turnaus.

Toivotaankin, että ensi kaudella näkisimme myös näitä kisoja siten, että loukkaantumiset eivät "vesittäisi" niitä liikaa, vaan että kaikki olisivat mahdollisimman monessa kisassa mukana. Tämä silläkin uhalla, että Masters-turnausten voitto on jatkossakin harvojen herkkua.

maanantai 8. joulukuuta 2014

Joulukalenteri #8: ATP World Tour Finals

Tämän vuoden finaaliturnauksesta kauden kahdeksan parhaan pelaajan kesken tuli totaalinen floppi.

Jälkipelit jäivät lopulta minultakin tekemättä, sillä yhden poisjäännin, useiden lumierien, loukkaantumisten, nollamotivaatioiden ja finaaliluovutuksen takia olisi ollut vaikea olla toistamatta itseään ja ihmetellä mitä järkeä tässä on? Väsynyttä touhuahan se suurelta osin oli.

Herkullisia matseja saatiin lopulta tasan yksi eli Federer vs Wawrinka, joka toki oli yksi vuoden matseista. Draamaa riitti jopa ottelun jälkeen, kun kävi ilmi rouva Federerin edesottamukset juuri sopivasti lähestyvän Davis Cup-finaalin alle.

Mutta jos finaaliturnauksessa, näillä piste- ja rahapoteilla ei saada sinne selvinneestä kahdeksikosta tämän enempää irti, niin ainakin minä olisin valmis luopumaan koko turnauksesta.
Ideana turnaus on toki hyvä, mutta jos vain kaksi pelaajaa kahdeksasta jaksaa tosissaan motivoitua ja taistella, niin eihän se katsojistakaan kivalta tunnu.

Olisiko siis sittenkin syytä lisätä panosta vuoden lopun rankingiin ja jakaa ylimääräiset pinnat ja rahat sen perusteella? Motivoisiko se enemmän ja jo kauden aikana eikä väkisin ja väsyneenä Lontoossa?

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Joulukalenteri #7: Novak Djokovicin Grand Slamit

Viime vuoden joulukalenterissa aihe oli täsmälleen samalla otsikolla, mutta Grand Slamejä siinä vaiheessa oli kuusi, kun niitä nyt on siis seitsemän.

Kristallipallostani veikkailin Djokoviciä vuosi sitten tusinan Slamin mieheksi, mutta taitaa olla tarkistuksen paikka. Vai onko?

Miehen peli on parhaimmillaan niin murhaavaa edelleen, että realistisesti ajatellen mahdollisuudet on olemassa vaikka mihin.

Peliin on kuin kuitenkin pesiytynyt pientä heilahtelua ja aavistus passiivisuutta, josta miehen on ajoittain vaikea päästä eroon. Muun muassa syksyn Federer-tappiossa Aasiassa sveitsiläinen suorastaan raiskasi Djokovicin passiivisen pelin aikana.

Lisäksi tämän vuoden "yllätysvoittajat" Stanislas Wawrinka sekä Marin Cilic pelasivat Grand Slameissään sellaista flow-tennistä, johon Djokovicinkin on vaikea vastata. Jatkossa voittoja saattaakin olla jakamassa enenevissä määrin hurjassa pommitusmoodissa olevia pelureita, eikä vain entinen big four.

Siitä huolimatta uskon, että Djokovicillä olisi motivoituneena ja nälkäisenä liiveissään vielä yksi supervuosi (2-3 voittoa), sekä muutama yhden voiton vuosi, joten pysyn kimpoilematta kannassani ja ennustan edelleen 12 suurvoittoa serbille. Mutta jatkuvaa nälkää se kyllä vaatii.

lauantai 6. joulukuuta 2014

Joulukalenteri #6: Hyvää itsenäisyyspäivä!

Suomi juhli tänään itsenäisyyspäivää! Onneksi olkoon me ja rakas kotimaamme!

Juhlan keskellä ei tietenkään pitäisi latistaa tunnelmaa, mutta mitä tapahtuu suomalaiselle huipputennikselle, kun Jarkko lopettaa? Niinpä.

Seuraavaa jarkkoniemistä tai edes vähän vaatimattomammankin tason pelimiestä tai -naista odotellaan todennäköisesti vuosia. Epäilenkin, että Jarkon tähänastiset saavutukset kasvattavat arvoaan rajusti tulevina vuosina, kun vihdoin toivottavasti tajutaan kuinka kova jätkä se Niämine lopulta ja oikeastaan olikaan. Viikosta ja vuodesta toiseen tasoista kovimmalla ja isoimmilla areenoilla ympäri maailmaa. Respect.

Nelinpelin puolella Henri Kontisen otteet ovat olleet vakuuttavia ja tuleva kausi voi olla jopa todellinen läpimurtokausi nelinpelin kirkkaimmalle huipulle. Se lienee kuitenkin vain pieni lohtu, sillä nelinpelin arvostus ei ole lähellekään samaa tasoa kuin kaksinpelin arvostus. Ei edes tennispiireissä, puhumattakaan kotimaisesta penkkiurheilijakansasta.

Eikä asiaa varsinaisesti auta se, että osa, jopa maailman nelinpelihuipuista, edustaa habitukseltaan kaikkea muuta kuin atleettisuutta. Valitettavasti myös polvivaivoista kärsineen Kontisen vyötärölle on IPP Openin perusteella kertynyt hieman ylimääräistä, eikä ne polvivaivat ainakaan ylimääräisellä taakalla parane, joten siinä mielessä paluu kaksinpelin pariin ei juuri nyt ole näköpiirissä, mikä on kyllä todella, todella sääli.

Vähän harmaalta siis näyttää, mutta paljon hyvää tapahtuu junioripuolella niin seuroissa kuin eri akatemioissakin, joten kuka tietää missä oikeasti olemme 5-10 vuoden aikajänteellä...

perjantai 5. joulukuuta 2014

Joulukalenteri #5: TOP5

Viitosluukku paljastaa perinteiseen tyyliinsä top-vitosen.

Loppuvuosi on kaiken maailman listojen ja best of-levyjen aikaa, joten blogissakin on viimeistään nyt vuoden ensimmäisen top5-listan aika. Vuoron saakin henkilökohtainen näkemykseni kaikkien aikojen top5:stä!

Vain se lienee varmaa, että näkemyksiä riittää. Asiaan saadaan tuskin koskaan yhtä kollektiivistä näkemystä. Hyviä perusteluja puolesta ja vastaan löytyy satoja, joten ymmärretään tämä. Moisen listan tekeminen onkin täynnä täysin olematonta viihdearvoa, mutta tehdään se nyt silti.

1) Rafael Nadal
Ensimmäinen ja ainoa kaveri, joka pystyi laittamaan Rogerille hanttiin tämän huippuhetkinään. Absoluuttinen pelitaso lopulta vielä hurjempi kuin Federerillä. Nadalin paras peli voitti Federerin vastaavan jopa ruoholla. Massalla täysin vertaansa vailla. Voitollinen ottelusuhde käytännössä kaikista isoimmista nimistä. Käsittämätön pää. Käsittämätön Pelaaja.

2) Roger Federer
Saavutuksiltaan ykkönen vaikka kaksinpelin olympiakulta uupuukin. Määrä korvaa usein laadun, mutta Federer on myös kauneinta mitä tennis on koskaan nähnyt. Tämän vuoden näyttävät otteet olivat parasta Rogeria aikoihin ja Davis Cup oli hieno kruunu uralle. Pieni inflaatio siitä, että uran alkupuolella todelliset haastajat loistivat poissaolollan. Ei toki ole Federerin vika, vaikka tavallaan onkin. Asetti tason täysin uuteen sfääriin.

3) Novak Djokovic
Melkein väittäisin, että väläyksittäin ollut absoluuttisesti maailman paras ikinä. Kärsii kuitenkin ailahtelevaisuudesta ja siitä, että sortuu prosenttitennikseensä liian usein noustakseen piikkipaikoille minun listallani. Ei ole myöskään tuonut osaltaan peliin mitään täysin uutta kulmaa. Porukan kovin atleetti.

4) Andre Agassi
Hurjat saavutukset aikakaudella, jolloin maailman kärki oli kenties laajin ja tasaisin. Jäi jossain määrin Samprasin varjoon, mutta monipuolisempana kiilaa minun kirjoissani Peten edelle. Toisin kuin Pete, Agassi voitti massallakin ja hän on myös ensimmäinen modernin tenniksen ura-Grand Slamiin yltänyt pelaaja. Vaikka tenniskentän ulkopuoliset ansiot jätetään tässä noteeraamatta sai varmasti enemmän pelaajia lajin pariin kuin väritön Sampras. Niin esityksillään kuin vaikkapa hiuksillaankin (kun niitä vielä oli).

5) Pete Sampras
Habitukseltaan lähes kuollettavan tylsä, mutta tappavan tehokas. Selvisi tiukasta paikasta aina ässällä. Käsittämätön syöttö, eikä se kämmenkään huono ollut. Antoi pelinsä puhua ja kyllähän se puhuikin - 14 Grand Slamia aikana, jolloin haastajia riitti. Silti, ylivertainen vain kovilla kentillä. Okei, sekä ruoholla. Sama peli, kesät talvet.

Mielenkiinnolla lukisin myös teidän listojanne perustelujen kera! Sana on vapaa!

torstai 4. joulukuuta 2014

Joulukalenteri #4: Neljä eri Grand Slam-voittajaa!

Sen lisäksi, että kauteen mahtui kaksi uutta Grand Slam-voittajaa, mahtui vuoteen myös neljä eri Grand Slam-voittajaa. Brilliant!

Tässä heidät vielä kerran:

Australian Open: Stanislas Wawrinka
Ranskan avoimet: Rafael Nadal
Wimbledon: Novak Djokovic
US Open: Marin Cilic

Niin hienoja kuin esimerkiksi Nadal vs. Federer -matsit ovat vuosien varrella olleet, on suorastaan ihanaa, että ne päivät ovat ohi. Puhumattakaan Federerin dominoinnin vuosista.

Hienoksi vuoden ja voittajat tekee myös se, että heistä kaikki, ehkä Djokovicia lukuun ottamatta, voittivat Grand Slamin omimmalla alustallaan. Onko spesialistien aika tulossa takaisin?

Ajat ovat kärjellekin juuri nyt kovat, mutta ei haittaa. Ei todellakaan.

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Joulukalenteri #3: Parasta sitten kesän 2012

En ole juurikaan avautunut omista otteluistani, mutta nyt on pakko. Fiilis on ollut pari viikkoa sen verran hyvä.

Pelasin marraskuun puolivälissä pitkästä aikaa virallisen ottelun. Peli ei ollut mikään sen kummempi kuin yksi sarjapeli muiden joukossa, mutta merkittäväksi sen tekee kuitenkin kolme asiaa.
  1. Pelasin matsin pitkästä aikaa täysin terveenä
  2. Ottelu oli varmasti yksi parhaistani koskaan 
  3. Sain ottelun jälkeen käyttööni ottelustatistiikat ensimmäistä kertaa niin sanotulla "urallani"
Voi olla, että hehkuttaisin fiilistäni ilman voittoakin, sillä pari vuotta vaivannut käsivamma on nyt ilmeisen onnellisesti ja virallisesti ohi. Ensimmäinen tulikoe terveellä kädellä meni täydellisesti nappiin. Kipu, joka on vaivannut kaksi vuotta syötössä oli nyt poissa ja syöttöjälki sen mukaista.

Huomasin heti ottelun alussa, että vastustajani kamppailee jonkin verran pelinsä ja erityisesti vasurisyötön kanssa, joten päätös jengan lisäämisestä oli helppo. Varsinkin kun pystyn näin jälleen tekemään. Syksy on ollut lupaavaa aikaa käden kanssa treeneissä, mutta tosi paikka on aina tosi paikka. Annoin kuitenkin mennä rennolla fiiliksellä, hyvän syöttämisen kera, jolloin pelaaminen tuntui suorastaan mahtavalta. Syötöllä on käsittämättömän iso vaikutus omaan peliin, itseluottamukseen ja yleiseen pelihuumoriin. Niin minulla kuin varmasti sinullakin.

En matsin jälkeen edes tajunnut, miten hyvin olin syöttänyt, mikä on hyvä merkki siitä, että myös keskittyminen on ollut kohdillaan. Flow ei liene ollut kovinkaan kaukana.

Vastustajani ystävä oli pitänyt ottelun ajan tietämättämme tilastoja. Kun hän ottelun jälkeen tuli kyselemään, että mitä luulin ykkössyötön onnistumisprosenttini olleen, ei minulla ollut hajuakaan. Lukema 79 % yllätti minut täysin. Neljä viidestä sisään on kova prosentti, sillä kuritin palloa tosissani, toki lähes maksimikierteen, mutta myös rennon voiman kera. Ensimmäisessä erässä lukema oli ollut 87% ja toisessa 72%.

Asiaa hetken sulateltuani melkein herkistyin. En muistanut edellistä kertaa, jolloin olisin syöttänyt noin saati terveenä. Nyt se oli kuitenkin tapahtunut ja fiilis oli todella upea. Sain vihdoin syötettyä myös sitä ihanaa vasurin yläsivukierrettä kakkosruutuun ulospäin! Yes!!!

Muutenkin ottelutilaston tutkiminen oli varsin hauskaa. Breikkipalloja sain yhdeksän, joista voitin neljä. Kaverille niitä kertyi 11, mutta murtoja ei siitä huolimatta tullut yhtään. Valtaosa, varmaankin 9 breikkipalloista oli tietenkin kakkosruutuun. Parissa, mukaan lukien viimeisessä, geimissä kaveri johti 15-40, mutta senkin onnistuin hyvällä syöttämisellä selvittämään. Tuplia otteluun minulla kertyi kolme, joka on normihajontani ylempää puoliskoa, sillä normaalisti liikutaan välillä 0-2 per ottelu. Jännä muuten huomata, miten kaksoisvirheiden määrä jää päähän ottelusta ja sen lopputuloksesta riippumatta.

Winnereitä kertyi 12 ja pakottamattomia virheitä 16, mihin olin äkkiseltään myös tyytyväinen. Vaikka vertailukohtaa aiempiin tilastoihin ei ole, elää epäilys vahvana, että teen yleensä helppoja virheitä paljon, paljon enemmän. Toki tässä matsissa, kuten yleensäkin, tulee haettua aktiivisesti myös ratkaisuja, joka osaltaan aina vaikuttaa pakottamattomien virheiden isohkoon määrään.

Sen sijaan, mielenkiintoisin statistiikka oli vasta tulossa. Aggressive margin oli minulle tilastojen osalta uusi tuttavuus, mutta mittarina se on varsin hyvä sellainen, jota oikeastaan kaipailisin myös tennislähetysten statistiikoihin. Mittarissa lasketaan omat winnerit ja vastustajan pakotetut virheet ja vähennetään tästä summasta omat pakottamattomat virheet. Ottelussa tuo luku oli minulla +26, jota voi pitää vähintäänkin kohtuullisena. Yksittäisenä mittarina se antaakin hyvää kuvaa siitä mitä pelissä tapahtui ja minkä tyyppistä peliä on pelaaja on pelannut.

Mutta tilastoista viis, sillä fiilis ajaa edelleen järjen yli, niin käden kuin pelihuumorinkin ansiosta. Pitkä korpivaellus puolivaloilla pelaten on toivottavasti ohi.

tiistai 2. joulukuuta 2014

Joulukalenteri #2: Kaksi uutta Grand Slam-voittajaa!

Kausi oli monella tapaa hieno eikä vähiten siksi, että uusia Grand Slam -voittajia saatiin kaksi! Stanislas Wawrinka tykitti kaikki kumoon Australiassa ja Marin Cilic toisti tempun New Yorkissa.

Tapa, jolla nämä projektit toteutettiin oli juuri sitä, mitä tennis eniten kaipasi. Winnereitä, lämäreitä, pelin aktiivista viemistä fysiikkakilpailun, hurjan puolustamisen, prosenttitenniksen tai kyttäilyn sijaan.

Ihanaa! Tervetuloa tennisvuosi 2015!




Jos videot eivät näy selaimessasi, näet ne tästä ja tästä.

maanantai 1. joulukuuta 2014

Joulukalenteri #1: Novak Djokovic, number one

Oli Djokovicin pelistä, siis myös siitä ajoittaisesta keskikaistan tylsääkin tylsemmästä lanaamisesta, mitä mieltä tahansa, on mies jälleen tämän vuoden ykkösnimi miesten tenniksessä. Paras pelaaja. Piste.

Vuosi olisi voinut olla hänelle toki jonkin verran parempikin, mutta pienet notkahdukset ja ailahdukset siellä täällä maksoivat tälläkin kaudella paljon. 

Isoin asia miehen vuodessa ei ollut kuitenkaan Wimbledon-voitto tai vuoden lopun ykkösranking, vaan isyys. Se on matka, joka tulee jatkumaan läpi elämän aivan kuten tenniskin, mutta silti se tulee antamaan niin paljon enemmän. Blogisti onnittelee lämpimästi!

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Tulossa: Joulukalenteri 2014

Joulu tekee Nadalin ja del Potron tapaan jälleen comebackiään! Viime vuoden tapaan paluun tekee myös blogin joulukalenteri! Luvassa jälleen kaikenlaista. Seuratkaa tätä palstaa!

Hyvää joulunodotusta!

lauantai 8. marraskuuta 2014

Ennakko: ATP World Tour Finals 2014, Lontoo

Huomenna se alkaa! ATP-finaaliturnaus vuosimallia 2014!

Vaikka en tämän turnauksen suurin fani olekaan, niin onhan tässä luonnollisesti oma viehätyksensä jota ei voi kiistää. Hurjia otteluita on luvassa viikon verran ja kyllä, joka päivä. Pitoja parantaa viime viikon "lepo", jonka takia pelaajat eivät joudu tulee suoraan Pariisista.

Jos lohkoja kuvailisi jollakin termillä, niin lohko A:n kohdalla se voisi olla vaikkapa "tulivoima" ja lohko B:n osalta "mustat hevoset".

Lohkossa A pelaavat Novak Djokovic, Stanislas Wawrinka, Tomas Berdych sekä Marin Cilic. Tulta! Nähtäneen todellista tulitusta sekä Djokovicin epäuskoista naurahtelua sekä pään pyöritystä.

Lohkossa B kisaavat Roger Federer, Andy Murray, Kei Nishikori ja Milos Raonic. Tämä nelikko on Djokovicin ohella viime viikkojen ja/tai kuukausien kuuminta kaartia ja väittäisin, että tästä lohkosta löytyy jopa kisan motivoituneimmat pelurit.

Lohko A

Novak Djokovic
Tuore isä on kisan suurin suosikki. Palasi isyyslomaltaan sittenkin hurjassa iskussa ja voitti Pariisin. Pelitaso jälleen hurjan korkealla. Seinämäistä puolustusta seuraa myös sitä aktiivista tekemistä, jota ehkä aavistuksen kauden aikana ajoittain puuttui. Nyt ei puutu ja lohkovoittoon. Ykkösrankingin puolustus motivoi myös.

Stanislas Wawrinka
Täysi kysymysmerkki. Hyvä esimerkki siitä, kun iso tavoite on saavutettu, niin pakki on pitkään täynnä. Se voi olla sitä todella pitkään ja Stanin kohdalla edelleen. Australian voiton jälkeen kevät meni jälkihöyryillä ja voitti vielä Monte Carlon Mastersin. Sen jälkeen alkoi ailahtelu, syksyllä suorastaan sukellus. On voittanut US Openin jälkeen yhden (!) ottelun tourilla. Suurin kiihoke Davis Cup -finaalissa parin viikon päässä? Jatkopaikka lähellä, mutta toisaalta todella tiukassa. Jos ei intoa, ei myöskään tulosta.

Tomas Berdych
Joopa joo, same old, same old. Jossain mielessä se tulivoimainen Ferrer, mutta kun ei riitä, niin ei riitä. Vaikka peli on periaatteessa kaikilta osin olemassa, niin lopulta se taitaa sittenkin olla vähän suorittamista ja suurin ongelma lienee oman pään sisällä. Ailahtelee liikaa ja sulaa usein isossa paikassa. Jos muut iskussa ja motivoituneita, on vaarassa olla jopa lohkon kiertopalkinto. Tätä puoltaa myös nousu Urheilulehden sivuille. Se lienee varmin merkki, että Berdych on ensimmäisenä ulkona ;-)

Marin Cilic
Wawrinkan tapaan iso kysymysmerkki. Nälkää voi olla, mutta todennäköisempää on, että seuraavat flow't nähdään vuonna 2015. Ensimmäistä kertaa mukana, mutta tuskin tulee ketään kumartelemaan ja voi tyrmätä kenet tahansa. Pelitason varianssia se ei kuitenkaan poista, joten Wawrinkan kanssa jatkopaikkakisa ratkaistaan motivaatiomittarilla.  

Lohko B

Roger Federer
Hallikisoissa edelleen hurja pelaaja hyökäävällä pelityylillään. Itseluottamus hyvän syksyn jälkeen jälleen tapissa, joten toinen kisan ennakkosuosikeista. Joutuu nyt kuitenkin lohkoon, jossa kaikki muut ovat todella nälkäisiä. Olisi todennäköisesti mennyt "puolivaloilla" A-lohkosta jatkoon, jos paikat olisivat olleet Djokovicin kanssa toisin päin. Lohkon muu kaarti on juuri sitä osastoa, joka saattaa kukin omilla vahvuuksillaan pelaten olla hallikuninkaalle yllättävänkin tiukka paikka. Ristiinpelaamisilla kyllä jatkoon, mutta ykkösenä vai kakkosena?

Andy Murray
Kausi on ollut todella vaikea Andylle. Edessä kuitenkin kauden viimeinen turnaus ja se on kotiyleisön edessä. Vauhti on kiihtynyt sopivasti loppukaudesta, joten kuka tietää, jos Andy läväyttääkin vasta nyt? Pelillisesti on kuitenkin vaikea nähdä, hyvistä sisäpeleistä huolimatta, että paukut riittäisivät turnausvoittoon, mutta motivaatio ja nälkä vienee Andyn jatkoon.

Kei Nishikori
Iso breikki tänä vuonna ja ilman loukkaantumisia se olisi ollut vieläkin isompi. Harmittavat vammat saattoivat viedä jopa 1-2 Masters-voittoa (Miami, Madrid). Ainakin ne katkaisivat hyvää lentoa tapahtumahetkillä ikävästi. Ollut ehdottomasti yksi syksyn pelaajista. US Openista laskien viisi turnausta, joissa kaksi voittoa (Tokio, Kualu Lumpur), yksi finaali (US Open) ja yksi semifinaali (Pariisissa). Peli hienoa katseltavaa ja saattaa nyt viikon levänneenä olla todellinen musta hevonen tässä lohkossa. Ellei loukkaannu. Niukasti kuitenkin ulos?

Milos Raonic
Jatkaa tuloaan, mutta nämä ympyrät taitavat sittenkin olla vielä liikaa. Tuore voitto mm. Federeristä Pariisin hallista järkyttävän hienon syöttöpelin ansiosta kertoo tietysti paljon taidoista ja potentiaalista, mutta elää vielä liikaa syötöstään. Huonona syöttöpäivänä usein täysin pihalla. Ensi viikolla Talissa pelaava Ricardas Berankis voitti Raonicin vajaa kuukausi sitten Moskovassa, joten kertokoon tämä omaa kieltään ailahtelevaisuudesta. Hyvänä syöttöpäivänä kuitenkin erittäin iso vaara kenelle tahansa, mutta kova temppu on, jos toistaa vaikkapa Federer-voiton nyt Lontoossa. Nälkää ja näyttöhaluja kuitenkin on, joten siinä mielessä vaarallinen. Jää pelitason varianssin takia ulos ja päättää kauden lohkovaiheeseen.

Näin siis käy:

Lohko A:
1) Djokovic
2) Wawrinka
3) Cilic
4) Berdych

Lohko B:
1) Federer
2) Murray
3) Nishikori
4) Raonic

Semifinaalit:
Djokovic vs. Murray
Federer vs. Wawrinka

Finaali:
Djokovic vs. Federer

Voittaja:
Djokovic.

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Golfkyynärpää, osa IV (alles gut?)

Voi olla vielä liian aikaista julistaa yhtään mitään. Olenkin odottanut tämän tarinan julkistamista jo viikkoja, mutta nyt ei enää pysty.

Eli... Viimeisimmätkin oireilut golfkyynärpään osalta ovat kadonneet alkusyksyn aikana täysin. Olen pelannut käytännössä lähes kolme kuukautta ilman minkäänlaisia kipuja kädessäni. Muita vaivoja on toki ollut, mutta käsi on nyt kivuton.

Viimeisen vuoden ajan käsi on ollut parempi tai huonompi päivästä riippuen, mutta se kädelle ongelmallinen syöttäminen on vähintäänkin tuntunut joka kerta. Viimeistään peliä seurannut päivä on ollut käden osalta kivulias.

Fiilis on toki edelleen odottava, mutta samalla myös varovaisen optimistinen ja innostunut. Olisiko kahden vuoden piina vihdoin ohi?

En ole muuttanut tekemisissäni tai tekemättömyyksissäni oikeastaan mitään, varsinkaan viime aikoina. Soitan normimäärät jälleen kitaraa ynnä muuta ja myös pelaamisen suhteen treenimäärä on pysynyt samana. Ainut merkittävä muutos, jonka olen tehnyt, ovat uudet mailat, joista jo ehdinkin tarinoimaan.

Mailoissa muuttui kolme asiaa.
  1. Maila on aavistuksen löysempi kuin entinen sekä myös "teknologia" on uudempaa. Malli on kuitenkin sama. Stiffness rate on nyt 66, kun se ennen oli 67.
  2. Grip size muuttui kakkosesta (2#) kolmen vuoden tauon jälkeen takaisin kolmoseksi (3#).
  3. Jännetiheys harvempi kuin entisessä, 18x20 muuttui 16x19.
Siinäkö siis salaisuus golkyynärpään lopulliseen parantumiseen? Voiko tämä olla näin yksinkertaista?

En tiedä, mutta suosittelen kaikille tästä viheliäisestä kivusta kärsiville kokeilemaan jotain tai kaikkia edellisistä. Voi olla, että jo grippikoon muutos tuo helpotuksen ennen pitkää.

Niin tai näin, on tuntunut järjettömän hienolta pystyä vihdoin syöttämään ilman kipua. Kick- ja slicesyötöt tuntuvat suorastaan nautinnollisilta nyt kun kipua ei enää ole. Harmi vain, että näiden mahdollistamat syöttösuunnat on pitänyt opetella uudelleen, mutta se on pieni hinta kivuttomuudesta. Kipu pääsi kahden vuoden aikana niin pahasti korvieni väliin, että varon näitä syöttöjä alitajuisesti edelleen, mutta toiveissa on, että pääsen siitä pian yli.

Kyllähän pelistä nauttii ihan eri tavalla nyt, kun ei satu. En myöskään laita vastaan, ettei enää ihan joka kerta tarvitse teipata rannetta tai hieroa IcePoweria kyynärpäähän ennen ja jälkeen treenin.

Elän siis toivossa, että tämä olisi tämän saagan viimeinen postaus. Aiemmat vuodatukset voit lukea seuraavista linkeistä. Osa I Osa II Osa III

Mielelläni kuulisin myös muita parantumistarinoita! Sana on vapaa!

maanantai 27. lokakuuta 2014

Ennakko: Pariisin Masters 2014

Kauden viimeinen Masters-kisa käydään tuttuun tapaan Pariisissa. Tässä hieman totutusta poikkeava ennakko, sillä muutaman viime aikoina postauksiani kommentoineen anonyymin huutoon vastataan tässä ja nyt!

Viime viikkoina kenttien kuningas on siis ollut Roger Federer. Shanghain Mastersista alkanut voittokulku jatkui viime viikolla kotikisassa Baselissa ja onkin melko helppoa povata hyvää menestystä myös Pariisissa. Peli on aktiivista, hyökkäävää, erityisen näyttävää ja selkeästi hyvän itseluottamuksen pönkittämää.

Tämä kaikkinensa onkin saanut myös vanhan kunnon federer-uskovaisten seurakunnan heräämään horroksestaan esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Jonkin verran myös blogissa ja vieläkin perinteisemmässä tekstiviestikanavassa... :-)

Keskustelua on ollut hauska seurata. Kun jopa arvostamani tennisjournalistit ympäri maailman alkavat twitter-tileillään ihmettelemään, miksi Federer ei ole pelannut näin viime vuosina enemmän, ollaan melko kaukana sumentumattomasta todellisuudesta. Hienosta pelistä huolimatta, kaiken hehkutuksen keskellä, on syytä muistaa, että viimeisen kahden turnauksen päänahkoista vain yksi on tullut top10-pelaajasta. Se, että se tuli, ja todellakin täysin ansaitusti passiivisemmasta keskikaistaa pommittaneesta Novak Djokovicistä saa tietysti kenen tahansa odotukset tappiin, mutta isossa kuvassa on silti syytä pitää hevoset kurissa. Juuri Shanghaissa myös tippuminen jo ensimmäisellä kierroksella oli verkkonauhasta kiinni.

En silti epäile, etteikö Federer puolustaisi viimeisiä linnoituksiaan eli Euroopan hallikisoja kynsin hampain myös tänä syksynä ja etteikö tämän kauden loppu voisi olla jopa täysin tappioton. Nyt pelataan juuri sitä tennistä juuri siinä ympäristössä, jossa Federer on edelleen todella vahva. Kun hän vuosia sitten dominoi lähes kaikilla kovilla ja nopeilla alustoilla, ollaan nyt tultu tilanteeseen, jossa siitä dominoinnin valtakunnasta on jäljellä enää sisäkentät. Luulin toki jo viime vuonna, kun turpaan tuli niin sisällä kuin ulkonakin, että myös sisädominointi olisi loppunut, mutta tältä osin myönnän olleeni väärässä. Isossa kuvassa, Grand Slam-mittarilla, sitä tuskin olen. Federer osaa toki käyttää Masters-tasolla edelleen paikkansa, jos kaaviot hänelle aukeavat ja/tai muut sukeltavat, mutta jompaa kumpaa se Masters-voittaminenkin usein jo vaatii. 

Tämä hetki on nyt silti Federerin. Se on sitä monesta syystä, joista hyvä peli toki isoimpia tekijöitä. Isoista pojista moni on kuitenkin loukkaantunut (Nadal, del Potro). Moni lienee jo kylläinen tämän kauden saavutuksiin (Wawrinka, Cilic). Djokovicin ailahtelu on jatkunut ja Pariisissakin hän on tuoreena isänä arvoitus. Andy Murray on vajonnut koko kautta ajatellen alaspäin, vaikka hän Lontoota ajatellen ottikin hienoja "pakkovoittoja" Valenciasta ja Wienistä viime viikkoina. Ketä siis jää jäljelle kun uudet poikaset eivät vielä(kään) pysty horjuttamaan Federeriä? Eipä juuri ketään. Se kertoo tietysti omalla tavallaan edelleen hurjasta tasosta, jota Federer pystyy ylläpitämään. 

Loistava kaavio, paras peli ja kovin nälkä sekä tietty rentous ja paineettomuus juuri nyt vie Federerin myös Pariisissa voittoon. Ainoat epäilyksen siemenet Pariisissa lienee Djokovicin vire sekä lähestyvä Davis Cup-finaali, joka on Federerin listalla varmasti loppuvuoden prioriteetti numero yksi. Jarruttaako mies siis vähän vauhtia tällä viikolla? En usko, sillä pieni mahdollisuus jopa kauden ykkösrankingiinkin on vielä olemassa.

Pientä lisämaustetta turnaukseen tuo kisa Lontoon finaaliturnauksen viimeisimmistä paikoista. Moni pelaa paikasta ensimmäistä kertaa ja valtava halu kisaan pääsemiseksi voi tuoda yllättäviäkin tuloksia. Samoin se, että paikkansa jo varmistaneet alkavat säästelemään paukkujaan Lontooseen.

Näin käy:

Puolivälierät:
Djokovic vs. Dimitrov
Simon vs. Nishikori
Wawrinka vs. Berdych
Federer vs. Raonic

Välierät:
Dimirov vs. Nishikori
Wawrinka vs. Federer

Finaali:
Federer vs. Dimitrov

Voittaja:
Federer.

Loppuheitoksi vielä vähän Federeristä. Kuka päätyy lopulta vuoden lopun ykköseksi? "Grand Slamitön ranking-ykkönen" pistäisi Federerin tapauksessa monen asiantuntijan pohtimaan jälleen omia käsityksiään. Esimerkiksi Marcelo Rios, Caroline Wozniacki, Dinara Safina, Jelena Jankovic ynnä muut eivät koskaan slämittöminä olevinaan "ansainneet" paikkaa listan kärkinimenä, vaikka vuoden pisteet siihen oikeuttivatkin. Ansaitsisiko Federer?

perjantai 24. lokakuuta 2014

Mailat vaihtoon!

Päätin syksyn ensimmäisellä hallikerralla elokuun lopussa ottaa yhdeksi syksyn projektiksi uusien mailojen hankkimisen.

Mitään sen tarkempaa aikataulua en mailanvaihdolle aluksi asettanut, mutta kyllähän homma karkasi nopeasti lapasesta päätyen melko pian mailakuumeen puolelle. Lähes jokaisella syksyn ensimmäisistä tunneista tuli testattua 1-3 mailaa per kerta. Joitakin malleja tietysti useamminkin kuin kerran. 


Mailakuumeesta huolimatta mailan vaihtaminen voi olla yllättävän stressaavaakin puuhaa, sillä edessä on ainakin jossain mielessä pieni kompromissi. Yleensä helpotusta tuova netti vaan lisää tuskaa miljoonine arvioineen, vertailuneen, pelaajien mielipiteineen ja mailan spekseineen. On noin kolme miljoonaa muuttujaa (mailan ominaisuudet, oma vire, jänteet, jännekireys, grippikoko jne jne...) ja niiden yhdysvaikutusta, jotka vaikuttavat mailan tuntumaan, testaamiseen ja lopulta myös valintaan, eikä kukaan ei tahdo valita väärin, believe you me.

Se paras ja lopulta hankittava maila tuntuu kuitenkin yleensä välittömästi hyvältä ja tilauksen voisikin tehdä periaatteessa heti, mutta entä jos nyt olikin tosiaan vain hyvä päivä? Tai olisiko joku toinen maila sittenkin parempi ja niin edelleen. Suosittelenkin lämpimästi kokeilemaan potentiaalisia mailoja vähintäänkin kahdesti.

Tärkein tekijä valinnassa on tietenkin se, miltä maila ja peli sen kanssa tuntuvat. Lyöntien ja lyömisen tulee tuntua ennen kaikkea helplta ja luonnolliselta. Ei tietenkään haittaa, jos lyönneissä on lisää pituutta tai voimaa, mutta samalla niiden tulee pysyä kontrollissa kovassakin kurituksessa. Se maila, jolla ei vaan lähde kannattaa unohtaa yleensä heti. Noin 5-10 minuuttia riittää helposti tämän ymmärtämiseen. Sikäli projekti on periaatteessa raa'an yksinkertaista pudotuspeliä. Next!

Jo ennen mailavalintaa kannattaa ainakin miettiä minkälaista mailaa hakee, jolloin potentiaalisten mailojen määrä tippuu olennaisesti. Muuttujia on tietenkin edelleen monia, mutta kokeneemmalla pelaajalla on varmasti jonkinlainen käsitys siitä, millainen mailan jäykkyyden, balanssin, painon tai vaikkapa jännetiheyden tulee olla. Lisäksi mailan teknologia materiaaleineen ja teknisine ominaisuuksinen vaikuttaa hurjasti mailaan, mutta näitä pystyy (tai sitten ei pysty) arvioimaan vasta testatessa, sillä usein mailoissa on jotain juuri keksittyä brand new technologyä ja vähintäänkin omiin tarpeisiin.

Kuten aktiivisimmat lukijani tietävät, olen kärsinyt parin viime vuoden ajan ensimmäistä kertaa 30-vuotisen peliurani aikana kroonisemman puoleisesta käsivammasta eli golfkyynärpäästä. Kivun alkuperä ei ole tiedossa, mutta se oli varmaa, ettei liian jäykkä maila, stiffness rate lähellä 70 tai yli, tulisi enää kyseeseen. Myös jännetiheys on tässä mielessä ylättävänkin merkittävä faktori. Edellisissa mailoissani (Wilson Blade 98 K Factor) jännetiheys oli 18x20 (18 pystyjännettä, 20 poikittaisjännettä), joka tekee osumasta helposti kovan, kun taas harvempi tiheys, esimerkiksi16x19, on lempeämpi kädelle. Jälkimmäisellä palloon saa helpommin myös kierrettä, kun jänteet pureutuvat palloon paremmin.

Mailan painoa ja balanssia voi arvioida etukäteen mailan spekseistä, mutta itse luotan näissä usein vain ja ainoastaan omaan tuntumaan, jota ei saa ilman testausta. Pääkaupunkiseudulla testipaikkoja on useita, mutta mailavalikoimat proshoppien välillä vaihtelevat suuresti ja joillakin halleilla on vain tietyn merkin mailoja. Itse hain Wilsonin, Babolatin ja Headin malleja, joita pääsin testaamaan niin Talissa, Myllypurossa kuin Puistolassakin. Testin hinta vaihtelee ilmaisen ja neljän euron välillä per maila per kerta. Osassa paikoista testihinta luvattiin hyvittää mailaa ostaessa. Heti perään täytyy tosin todeta, että hinnat, jotka mailoille on hallien proshopeissa lätkäisty ovat pöyristyttävät. Siitäkin huolimatta, että kolmea mailaa hankkiessani alea luvattiin avokätisesti. 

Valitettavasti tennismailojenkin ostaminen noudattaa tänä päivänä yleistä kuluttajakäyttäytymistä, jossa tuote testataan/sovitetaan jossain, mutta ostetaan netistä ja siis sieltä, josta se halvimmalla ja helpoiten saadaan. Kun hankkimani mailan ohjehinta oli shopeissa 218 euroa, josta "oli kyllä varaa vähän tiputtaa", käytännössä noin 40 euroa, oli sen hinta verkkokaupassa 119 euroa, sillä ilmeisesti uudet versiot kyseisestä mailasta ovat tuloillaan. Kun verkkokaupasta ostaa kaksi mailaa, hinta tippuu edelleen eli vielä kympillä per maila. Kolmannen mailan kohdalla näin ei tosin käynyt, mutta sanoisin silti, että melko edullista. Kun näistä hinnoista saan tenniskouluni sopimuksen ansiosta vielä -10 prosenttia, on todella vaikeaa edes harkita hallien proshoppeja ostopaikkoina. Verkkokaupassa myös mailojen jännitystyö kuului hintaan. 

Mielelläni toki ostaisin mailani kotimaisesta liikkeestä, mutta kolmen mailan investoinnissa säästin äkkiseltään laskien noin 200-300 euroa, mikä on melko iso raha tämän kokoluokan hankinnalle. Voisin toki maksaa ekstraa palvelusta, mutta eipä sitä halleilla ihan kauheasti tultu tyrkyttämäänkään. Kassajunnuilla on varmasti muutakin puuhaa, enkä toisaalta ihan hirveästi luota arpoviin myyntipuheisiin enkä varsinkaan siihen jos myyjä ei tunne tuotettaan. Pelkona tässä kaikessa on tietysti se, ettei mailoja ehkä pääse testaamaan kohta enää missään, sillä nykyisillä hinnoilla mailat eivät juurikaan liiku ja sen seuraukset liiketoiminnalle tiedetään.

Testasin lukuisia mailoja varsinkin Babolatilta ja Wilsonilta, mutta parhaiten (ja heti) käteen istui Wilsonin BLX Blade98, jonka jännetiheys on 16x19 ja paino 304 grammaa (ilman jänteitä). Maila on periaatteessa sama kuin edellinen työkaluni, mutta hyppäys niistä on ymmärtääkseni noin 3-4 sukupolvea eteenpäin. Ostin mailat grippikoolla 3, kun edellisissä mailoissani koko oli 2. Lisäksi jännetiheys on väljempi ja jäykkyys löysempi. 

Mielenkiintoista tässä kaikessa on ollut se, että orastavatkin kivut kädessäni ovat hävinneet täysin, mutta siitä myöhemmin lisää erillisessä postauksessa.

Maila tuntui tosiaan heti hyvältä oikeastaan kaikissa lyönneissä, joten lopullinen valinta oli sittenkin melko kivuton ja siis kirjaimellisesti. Mailat tuottavat selvästi paremmin kierrettä tinkimättä juurikaan voimantuotosta saati kontrollista. Syöttäminen tuntuu pitkästä aikaa suorastaan ihanalta kivuttomuuden takia, mutta myös siksi, että ruudun eri kohdat tuntuvat mailoilla "helposti saavutettavilta". En siis kiellä, etteikö into olisi jälleen tapissa!


Näillä mennään!
x

Seuravalmentajakoulutus: toinen lähijakso 17.-19.10 Pajulahti

Toinen lähijakso lokakuun puolivälissä jatkoi kivasti siitä, mihin ensimmäinen lähijakso syyskuussa jäi. Jälleen tehtiin paljon harjoitteita ja tällä kertaa pidettiin niitä myös nopealla valmistautumisella myös itse. 

Yksi hyvän valmentajan piirre onkin juuri reagointikyky ja kyky muokata sekä tehdä erilaisia harjoitteita lyhyellä valmistautumisajalla. Aikaa oman harjoituksen suunnitteluun ei hirveästi jäänyt, joten pientä päänvaivaa nopea suunnitelma aiheutti. Suunnitelma muodostui pääpiirteissään nopeasti, mutta tunnin aikana huomasi, että joitakin pointteja olisi voinut miettiä tarkemmin. 

Selkeät ohjeet ovat luonnollisesti avainasemassa harjoitteen onnistumisen ja nopean liikkeellelähdön aikaansaamiseksi. Kyky muuttaa harjoitusta lennossa on toinen validi taito, mikäli harjoite on liian helppo tai haastava. Valmennettavien fiiliksiä on hyvä kysellä ja aistia jo tunnin aikana, eikä vasta sen jälkeen. Täytyy muistaa, että valmennettavat ovat erilaisia ja kaikki eivät pidä kaikista treeneistä, eikä kaikkia voi millään aina miellyttää. Eikä ole syytäkään. Pelaajia tulee valmistaa ennen kaikkea monenlaisiin tilanteisiin, jolloin ei juuri kysellä onko tilanne kiva vai ikävä.

Lähijakson aikana katsottiin muun muassa Erkka Westerlundin luento aiheesta ”Valmentajuuden Uudelleen Määrittely”, joka oli ajatuksia herättävä, ja josta seuraavassa pääpointit:

Ollaan tultu pitkä matka autoritäärisestä valmentamisesta urheilijakeskeiseen valmentamiseen.
Valmentaminen on urheilijan auttamista, niin fyysisesti kuin henkisesti ja niin ihmisenä kuin pelaajana. Valmentajalla on vastuu myös ihmisestä.
Urheilu on aina matka, ei määränpää.
Mikä on urheilijan sisäinen motivaatio. Voiko se olla esteenä oppimiselle? Ihminen oppii sen mitä se halua oppia. Onko urheilija valmennuksen kohde vai oman itsensä kehittäjä? Onko valmennus työntöä vai vetoa?
Tunne itsesi. Sen jälkeen voit kehittää itseäsi.
Urheilijan lahjakkuus on kuin lunastamaton Lottokuponki, jos lahjakkuutta ei saada irti.
Itseluottamuksen kautta suoritustunne mahdollisimman optimaaliseksi. 

Omaan peliin ja treenaamiseen jakso tuo jälleen hyviä harjoitteita, joita kaikkia on kokeiltava ehdottomasti valmennettavien kanssa.  Erityisesti konsepti, jossa lämmittelypallottelun kautta käytiin läpi eri asioita niihin vuorollaan keskittyen, oli antoisa. 

1. Sano ”pallo” (kun pallo pomppaa) ja ”pallo” (kun lyöt) - sisäistä rytmi!
2. Sano ”pallo” (kun lyöt)
3. puhallus (lyöntihetkellä)
4. kantapään nosto (lyönnin jälkeen) - jalan voimantuotto, painonsiirto!
5. jalkojen ”hissi” lyönnin korkeuden ja pompun mukaan
6. hartiakääntö ja mailan taaksevienti (kämmen/rysty) mahdollisimman aikaisin - valmistautuminen!
7. idoliharjoitus (matkiminen)

Nämä auttoivat varsin konkreettisesti lyönnin rytmittämiseen, ajoitukseen ja siihen krooniseen kiireeseen omalla kohdalla. Epäilemättä tätä kautta saa aikaan oivalluksia myös valmennettaville.

Toinen erittäin hyvä treeni oli lyöntitempoharjoitus, jossa 1 = 20-40%, 2 = 40-80% ja 3 = 80-100% lyöntitemposta ja joka toistui aina kaavalla 1-2-3, 1-2-3,… Erittäin toimiva harjoite tempon vaihteluun. 

Myös hikitennisteema sekä nopeasti esitelty cardiotennis vaikuttivat erittäin hyviltä menetelmiltä tennistaitojen oppimisessa.

Hikitennissessiossa oppi itse upeasti sen, miten ajan vähäisyys sekä suoranainen uupumus parantavat itse lyömistä. Kaikki turha on hötkyily karsiutuu pois ja kroppa tuottaa pelkistetyillä, mutta myös varsin optimaalisilla liikkeillä kuin itsestään palloon vauhtia siinä missä tuorein jaloin "repimälläkin". Varsin tärkeä opetus sekin ja varmasti helpoin tapa kaivaa Inner Game of Tenniksen minä 2:n esiin.

Kyllä ne lyönnit siellä ovat, niitä ajattelemattakin. ”Aivot narikkaan ja reikäpäisesti lyömään!”

torstai 16. lokakuuta 2014

Seuravalmentajakoulutus: toinen etäjakso (syyskuu 2014)

Kirjoitussarjassa seurataan Seuravalmentajakoulutuksen antia syksyllä 2014. Edelliset osat löytyvät tästä: [1] [2]

Toisen etäjakson aikana ensimmäisellä lähijaksolla opitut uudet harjoitteet otettiin seurassa heti käyttöön soveltuvin osin ja osittain soveltaen.

Mineillä pelaaminen sujui ja maistui heti hyvältä, vaikka juuri heidän kohdallaan olin sitä eniten miettinyt eli milloin aika on kypsä pelaamiselle sekä voittamiselle ja ennen kaikkea häviämiselle. Toki tunnilla aluksi ja välillä purtiin huulta kun tuli takkiin, mutta äkkiä porukka ymmärsi, että aina tulee uusi piste ja jokainen voittaa joskus.

Valmennuksellisesti tilanteita minien kanssa täytyy selvästi aistia ja fiilistellä, ettei tappiokuorma kasva mahdottomaksi. Paljon auttaa se, että tunnilla on kova meno ja hyvä ”tohina”, jolloin aikaa murehtimiseen ei ole.

Vähän vanhempien junioreiden kanssa toimimiseen uudet harjoitteet toimivat kuin junan vessa. He olivat todella innoissaan uusista treeneistä. Tunneille saatiin selkeästi uutta sykettä ja intoa, vaikka toki ennenkin intoa oli valtavasti ollut. Nyt ei kuitenkaan säästelty ja porukka vaikutti muutamien treenien jälkeen jopa uupuneilta, mutta samalla myös innostuneilta.

Pelatessa ja kisatessa huomaa melko pian kuitenkin sen, että halu voittaa on hurjan kova ja siihen tähdätään usein tekniikan kustannuksella. Pikkuhiljaa aiemmin opitut ja treenatut tekniikat joutuivat osalla enemmän tai vähemmän romukoppaan ja pisteitä tehtiin siten kuin niitä helpoiten sai. Siinä mielessä peli edellä menemisessä täytyy olla erityisen tarkkana, etteivät tekniikat puuroudu pelatessa. Hauska myös huomata, että tämä koskee yhtä lailla myös aikuisharrastajia. Ja kyllä, jopa valmentajan läsnä ollessa.

Toisen etäjakson tehtävänä oli myös tennisklassikon ”Inner Game of Tennis” (W. Timothy Gallwey) lukeminen ja referointi. Kirja oli vähintäänkin mielenkiintoinen näkökulmaltaan (minä 1, minä 2). Pienestä amerikkalaistyylisestä höpäjästä huolimatta se avarsi omia ajattelumalleja niin valmentamisen kuin pelaamisenkin suhteen hurjasti. Kirjan ajatusmalleja ilmestynee ensi vuoden aikana myös blogin puolelle pureksittavaksi.

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Seuravalmentajakoulutus: ensimmäinen lähijakso 5.-7.9.2014 Pajulahti

Suomen Tennisliiton Seuravalmentajakoulutus on liiton viisiportaisen valmennuspolun toinen porras. Ensimmäisen portaan, Tennisohjaajakoulutuksen, kävin noin kaksi vuotta sitten, joten tämä askel on melko luonnollinen jatkumo sille.

Seuravalmentajakoulutukseen kuuluu kolme etä- ja kolme lähijaksoa. Koulutuksen ensimmäinen etä- ja lähijakso ovat nyt siis takana ja tässä vähän tarinaa ja fiiliksiä. Etäjakson tunnelmat löytyvätkin jo täältä.

Ensimmäinen lähijakso oli viikonloppu syyskuun alussa. Koulutus alkoi perjantaina noin kolmen aikaan Pajulahden Urheiluopistolla, joten edessä oli pieni iltapäiväinen huristelu Nastolaan ennen pääkaupunkiseudun perjantairuuhkaa työpäivästä aavistuksen nipistäen.

Sapuskaa. Eka kierros.
Viikonlopun ohjelmassa oli hyvin paljon kentällä oloa henkilökohtaisen harjoitepankin laajentamiseksi, mutta parin tunnin verran myös luentotyyppistä menoa seuratoiminnan esittelyn ja tenniksen opettamisen parissa. Jos taas emme olleet kentällä, luokassa tai saunassa, niin olimme ruokalassa! Täysihoito kuului pakettiin ja täytyy sanoa, että ruoka todella maistui. Ihminen pystyy syömään käsittämättömän määrän ruokaa noin 11-12 tunnin treenaamisen vastapainoksi.

Nyt kun koulutuksesta on jo vähän aikaa, huomaa miten tärkeää on, että tehdyt harjoitteet kirjoittelee itselleen muistiin heti, sillä niitä tulee tosiaan kiitettävän paljon ja muistin varaan jättäminen on vaarallisinta mahdollista uhkapeliä tässä kohden. Kouluttaja toimitti toki hyvän summaryn läpikäydyistä harjoitteista myöhemmin, mutta niiden sisäistämistä ja omaksumista omat muistiinpanot kummasti helpottavat.

Harjoitteet olivat hyvin monipuolisia ja palvelivat hyvin juuri sitä tarkoitusta mitä varten koulutukseen olin tullutkin. Monenlaisia uusia pelillisiä treenejä, alkulämpöjä, pelejä ja kisoja riitti "ruotsalaisesta" "saksalaisen" kautta "espanjalaiseen". Niistä lisää joskus myöhemmin. Saattaa olla jopa niin, että blogini yksi merkittävä painotus tulee olemaan ensi vuonna valmentaminen.

Ensimmäisen lähijakson teema itselle aukeni ennen kaikkea siten, että tennis on lopulta peli. Kovasti kannustettiin siihen, että erilaiset pelit ja kisailut heti vaan pystyyn, jopa mineillä. Itse olen 80-90-luvun tennisvalmennuksen kasvattina ajatellut tennistä aina ja ehkä jopa ensisijaisestikin tekniikan kautta eli ensin se kuntoon ja peliä vasta sitten, kun lyönnit sen "sallivat". Mutta eipä tenniskentälle tietysti mitään pääsykoetta ole. Tekniikka on toki tuiki tärkeää, eikä tämä ole joko/tai-kysymys, mutta sopiva balanssi lienee pitkässä juoksussa paras. Väärällä tekniikalla ei mennä pitkälle, vaan ollaan helposti "mopolla moottoritiellä" tai sitten sen pitkän mutkaisen polun päässä, jossa ensin pitää oppia pois väärästä. Pitkällä tähtäimellä myös vammat saattavat kolkuttaa väärän tekniikan siivittämänä etuovella jo melko nuorena. Tekniikkapainotteisessa opettamisessa puolestaan pelin oppiminen ja ymmärtäminen voi taas olla vaikeaa hahmottaa. Molempi parempi.

Ilmoja piteli.
Iso plussa koulutuksessa oli tosiaan se, että kentällä oltiin todella paljon ja tarttuihan sieltä omaankin peliin taas jotain uutta. Lisäksi oli varsin hienoa päättää vuoden 2014 massakausi lauantain iltapäiväsessioon tässä porukassa ja upeassa syysillassa.

Viikonloppu meni täyden ohjelman ansiosta ja loistavassa porukassa todella nopeasti. Vaikuttaa siltä, että kollegoista saa paljon apua myös tulevaisuudessa, sillä yhteistyön ja sparrauksen nimiin vannottiin kovasti jo lähtöpäivänä. Ensimmäisen viikonlopun perusteella voi sanoa, että koulutus on ollut hyvä sijoitus.

tiistai 7. lokakuuta 2014

Seuravalmentajakoulutus: ensimmäinen etäjakso

Kuten aiemmin tuli jo kirjoitettua, tämän syksyn pääprojekti tenniksen saralla on, mailojen vaihtoprojektista huolimatta, Suomen Tennisliiton Seuravalmentajakoulutus. Koulutus alkoi viikonlopulla Pajulahden Urheiluopistolla noin kuukausi sitten. Sitä ennen oli kuitenkin noin parin viikon mittainen ensimmäinen etäjakso tehtävineen, johon pureudun nyt.

Ensimmäinen etäjakson tehtävänä oli Ilpo Vuorisen kirjan Tuhat Tapaa Opettaa (1993) lukeminen ja referointi. Tämän lisäksi etäjakson tehtäviin kuului Tennisohjaaja- sekä Seuravalmentajakoulutusten materiaalien läpikäynti.


Referointi oli kuitenkin se jakson työläin tehtävä, joten muutama sananen sen tähdellisimmästä annista. Nimensä mukaisesti kirja tarjosi todellakin tuhat tapaa opettaa. Kirjassa käytiin läpi erilaisia oppimis- ja opetustapoja, niiden valintaa sekä erilaisten että erikokoisten ryhmien opetusta eri ilmaisukeinojen avulla.

Kirjaa lukiessani peilasin esitettyjä opetusmenetelmiä luonnollisesti tennisvalmennuksen näkökulmaan. Kirja liikkui paljolti hyvin yleisellä tasolla, mutta toki monet esitetyt opetustavat ovat sovellettavissa tennisopetuksessakin.

Kirjan alku käsitteli opettamisen ja oppimisen motivaatiota sekä työskentelyilmastoa. Tärkeimpiä pointteja olivat ennen kaikkea ymmärrys siitä, että on olemassa erilaisia opetus-, mutta myös oppimistapoja. Ihmiset oppivat monin eri tavoin. Se, mikä toimii jollekin, ei välttämättä toimi toiselle. Tästä johtuen hyvä valmentaja on myös hyvä ihmistuntija, kuuntelija ja oppilas.

Niin, eikä se valmentajakaan voi olla koskaan valmis. Pitää olla jatkuva nälkä, palava intohimo ja hurja innostus. Nämä eivät vie koskaan kovin pahasti metsään.

Kirjassa käytetty erinomainen vertauskuva opettamisesta olikin sen vertaaminen suunnistukseen. Valittu polku saattaa viedä joskus väärään paikkaan, jolloin on palattava taaksepäin ja otettava uusi suunta. Tämän mahdollistamiseksi valmentajalla onkin oltava lukuisia eri opetusvaihtoehtoja ja -malleja perille pääsemiseksi.

On luonnollisesti tärkeää, että opiskelussa on selkeä päämäärä. Tavoitteen tulee olla sopivan haasteellinen sekä kiinnostava niin oppilaalle kuin opettajallekin. Osaaminen on saatava riittävälle tasolle ja huolehdittava siitä, että opeilla pärjätään, mutta pohjustetaan myös tulevaa. Rakennetaan peliä ja osaamista pala palalta vankan perustan päälle.

Tärkeää onkin muodostaa oppilaalle kuva kokonaisuudesta, vaikka opit koostuisivatkin pienistä kokonaisuuksista. Tenniksessä jos missä tämän perustan rakentaminen on pelaamisen kannalta elinehto.

Motivaation ja oman oivalluksen merkitystä ei voi oppimisessakaan sivuuttaa. Kirjassa pohdittiin sitä, mistä motivaatio lopulta kumpuaa? Onko motivaatio lopulta opetuksen tulos vai sen edellytys? Sisäinen motivaatio ja halu ajaa oppilasta varmasti eteenpäin, mutta voidaanko myös ulkoisilla tekijöillä, kuten valmentajan toiminnalla, innostamisella, mahdollisilla palkinnoilla, palkalla ynnä muilla tekijöillä pitää oppilaan motivaatio tarpeeksi korkeana? Aivan varmasti. Ainakin osittain. Ehdottomasti ehkä. Mahdollisesti.

Niin tai näin, valmentaja on oppilaille aina jonkinlainen roolimalli, normien ja arvon luoja, jonka oma asenne ja intohimo tarttuu valmennettaviin helposti. Eipä meistä kukaan silti mikään yli-ihminen ole, joten sikäli oikea asenne ja oma persoona riittävät varmasti pitkälle, mutta tietynlaisen vastuun kera.

Kirjassa käsiteltiin paljon myös erilaisia opetusperiaatteita. Oppiminen on kokonaisuuksien ymmärtämistä yksityiskohtien viidakossa. Tapoja opettaa on monia, kuten edellä on jo käynyt ilmi.

Tennisvalmennuksessa havainnollistamisen ja konkretisoinnin merkitys on suuri varsinkin kaiken uuden opettelussa.  Kun uusia asioita harjoitellaan, korkean motivaation ja vireystilan pitämiseksi on tärkeää pitää oppilaat aktiivisina ja vaihdella harjoitteita monipuolisesti.

Ryhmätoiminnassa opitaan lyöntien ohella ryhmäkuria ja ryhmässä toimimista, jonka ohella tulisi ymmärtää kutakin yksilöä ja annettava heille yksilöllisesti opetusta sekä aikaa sisäistää oppimaansa. Ryhmässä taito- ja motivaatiotason tulisi kuitenkin olla mahdollisimman homogeeninen, jotta mahdollisten häirikköjen olemassaolo olisi minimissä.

Varsinkin taidollisessa oppimisessa on erityisen tärkeää, että ensikosketus lajiin olisi erityisen ”herkkä” ja liikkeellä oltaisiin tarkalla korvalla. Tenniksen opettelu vaatii pitkäjänteisyyttä ja varsinkin minipelureiden kanssa on erityisen tärkeää, että homma on kivaa ja kuormaa lisätään vasta sitten, kun siihen ollaan valmiita. Rutiini on voimaa, mutta esimerkiksi toistomääriä on syytä kasvattaa vasta kun siihen ollaan henkisesti ja fyysisesti valmiita. Innostus on helppo tappaa junnaavalla ja samaa kaavaa toistavalla treenaamisella.

Monien opetustapojen viidakossa valmentajan pelisilmä ryhmän suhteen on kuitenkin avainasemassa ja työtapa tuleekin valita aina tavoitteen ja oppilaiden nykyisen taitotason mukaan. Hyvät treenit jäävät elämään ja huonommat karsiutuvat pois. Pitkässä juoksussa valmentajan kokemuksella on hurja merkitys niin pelisilmälle kuin oikeanlaisille ja oikean tasoisille harjoitteille. Siitä huolimatta kokeneimmankin valmentajan on uskallettava kokeilla uutta ja oltava avoin uutta kohtaan. Peli ja lyönnit kehittyvät siinä missä harjoitteetkin. Junasta ei ole varaa hypätä pois.

Taitojen opetuksessa, kuten varmasti muussakin opettamisessa, yksilöllinen opetus on tietysti tehokkainta ja melko lailla pakollista ainakin jossain vaiheessa. Henkilökohtainen valmentaminen vaatii kuitenkin suurta panostusta ja sitoutumista sekä valmentajalta, että varsinkin valmennettavalta.

Tenniksessä valmennusryhmien koko on usein neljä henkilöä, jota pidetään pienryhmäopetuksena. Tähän "optimikokoon" onkin löydettävissä helposti kymmeniä, satoja harjoitteita, joissa kaikilla ryhmän jäsenillä on koko ajan jotain aktiviteettiä. Pienryhmänkin tavoitteet tulee olla selkeät ja mitattavissa. Ennen kaikkea niiden on oltava kaikkien tiedossa.

Ryhmätoiminta opettaa taitojen ohella paljon muutakin kuten ryhmässä toimimista, vuorovaikutusta, vastuuta, yhteenkuuluvuutta ja niin edelleen. Hyvä ryhmä on enemmän kuin osiensa summa, kuten parhaimmissa jalkapallo- tai lätkäjoukkueissa. Parhaimmillaan loistava ryhmähenki onkin iso ja merkittävä motivaation lähde treenaamiselle jo sellaisenaan, mutta tulee muistaa, että hyvään ryhmään on helppo tulla myös ulkopuolisen ja vastaavasti jokaisen ryhmän jäsenen on oltava avoin muulle maailmalle.

Jälleen kerran, valmentajan vastuu ja vaikutus pienryhmän asenteisiin ja arvoihin on iso. Valmentajan rooli vaihtelee asiantuntijan ja isällisemmän ohjaajan välillä ryhmästä riippuen. Mitä isompi pienryhmä on, sen vaikeampaa on kaikkien tyytyväisenä pitäminen. Kaikkia ei voi pitää tyytyväisenä. Ei pidä masentua yksittäisestä kritiikistä. Tiettyjen perustarpeiden huomioinnin tulee kuitenkin olla kirkas toimintaa ohjaava tekijä. Linjaton, kimpoileva sekä kaikkia mahdollisimman paljon miellyttävä opetus ei johda lopulta mihinkään. Oppilaankin on mentävä niille omille epämukavuusalueilleen.

Suurryhmäopetus, lähes kymmenen oppilasta tai enemmän, ei liene kovin yleistä kentällä tapahtuvassa tennisvalmennuksessa tai taitojen opettamisessa, mutta paikkansa silläkin toki voisi isommissa toimintaympäristöissä olla. Esitelmät ja luentotyyppiset opetussessiot toimivat suurryhmille hyvin. Voidaan esimerkiksi analysoida pelaajien peliä, lyöntejä, taktiikkaa ja niin edelleen esimerkiksi videoiden avulla tai luennoimalla eri aiheista tennistä koskien.

Kirjan jälkimmäinen puoli käsitteli ilmaisutapoja sanallisesta, kuvallisen ja musiikillisen kautta toiminnalliseen ja jopa draamalliseen ilmaisuun. Luvut tarjosivat paljon erilaisia vinkkejä näiltä viideltä eri kantilta, joista jokaista voi käyttää ja soveltaa jotenkin. Kentällä pääosaa näyttelevät kuitenkin sanallinen, kuvallinen ja ennen kaikkea toiminnallinen ilmaisu.

Sanallisessa ilmaisussa on tärkeää olla selkeä, jotta esimerkiksi harjoitteet, ryhmän ohjailu, ohjeet ja neuvot menevät hyvin perille. Kuvallinen ilmaisu esimerkiksi fläpillä tai videoilla auttaa myös paljon hahmottamaan monia eri asioita kuten vaikkapa harjoitteen etenemistä, pelitaktiikoita tai lyönnin anatomiaa. Toiminnallinen ilmaisu lienee taitojen opettamisessa se kaikista olennaisin. ”Learning by doing”-ajattelu ohjaa tekemään ja on kokonaisvaltaisena toimintana paras opettaja. Lapsille tyypillistä oppimista on apinointi sekä mallin ottaminen, joten opettajan vaikutus on jälleen hurja.

Parhaaseen oppimiskokemukseen päästäneen kaikkien edellä mainittujen oppien sekoituksella siten, että huomioidaan kunkin oppilaan tilanne. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä erilaisia variaatioita on lähes ääretön määrä.

Yksi asia on itselle ainakin varma eli ilon ja innostuksen kautta! En usko, että voi mennä pahasti pieleen.