tiistai 24. joulukuuta 2019

Hyvää Joulua!


Joulu on vihdoin täällä ja on aika hiljentyä joulun viettoon.

Toivotankin erittäin hyvää joulua ja loistavaa uutta vuotta kaikille blogin lukijoille, Topspinin asiakkaille, yhteistyökumppaneille, valmentajakollegoille ja tennisfaneille!

Palataan ensi vuonna asiaan! Hienoja juttuja tulossa!

Joulukalenteri #24: Vuoden parhaat

Juuri sopivasti ennen lahjojen jakoa on aika jakaa blogin odotetut ja perinteiset vuoden paras-palkinnot! Raati on päätynyt yksimielisesti seuraaviin palkittuihin.

Vuoden paras: Rafael Nadal
Perustelut luukussa 1.

Vuoden tulokas: Felix Auger-Aliassime
Tasaista tekemistä ja tulee ensi kaudella nousemaan vielä korkeammalle.

Kunniamaininta: Jannik Sinner. #NextGen-turnaus tyylillä kotiin täysin suvereenillä esityksellä. Iso peli, jota kaikki tottelee.

Vuoden kehittyjä: Daniil Medvedev
Mikä loikka! Mikä syksy! Finaalia finaalin perään. Kaksi Masters-voittoa, US Open finaali. Ensi vuonna ehdottomasti yksi suurimmista suosikeista missä ikinä pelaakin. Vai löytyikö hallikisoista sittenkin vastalääke venäläisen kaatamiseksi? Katso luukku 9.

Vuoden eläkeläinen: David Ferrer
Taistelija vailla vertaa. Treenaaja vailla vertaa. Työmyyrä vailla vertaa. Lienee yksi suurimmista bigfour-aikakauden uhreista. Hyvä käytännössä kaikkialla, mutta ei missään riittävän hyvä. Grand Slam-mestaruus olisi sopinut tähän tarinaan.

Kunniamaininta: Andy Murray. Hyvä yrityshän se oli.

Vuoden comeback: Andy Murray
Antwerpenin voitto uudella lonkalla, mutta vanhalla pelillä. Silti uskomaton nousu takaisin ATP-voittajaksi. Mutta jos aikoo jatkaa näin, tarvitsee uuden lonkan jo 2021. Aggressiivisuutta tarvitaan lisää ja rajusti. Vanha jauhaminen oli päättää uran. Olisi uuden Murrayn paikka.

Vuoden kostea silmäkulma: Davis Cup: Suomi vs. Itävalta
Emil Ruusuvuoren Dominic Thiem-voitto. Harri Heliövaaran taistelutappio. Suomalainen Davis Cup-tunnelma. Areenaa kiertäneet aallot. Niukka tappio. Huikea viikonloppu tappiosta huolimatta! Uskomaton fiilis!

Vuoden ottelu: Stan Wawrinka vs. Stefanos Tsitsipas, Roland Garros
Uusi sukupolvi olisi tarvinnut juuri tämänkaltaisen voiton. Kipeästi. Nämä täytyy kääntää ensi kaudella. Uskottavuuden nimissä alkaa olla pakko.

Kunniamaininta: Novak Djokovic vs. Roger Federer, Wimbledon. Peli oli kaikkea helvetin ja taivaan väliltä meille kaikille. Hurja ottelu, jossa näkyi huimasti myös paineiden vaikutus mestareidenkin suoritustasoon.

Vuoden valmentaja: Carlos Moya
Saa Nadalista irti hirmuisia tehoja edelleen ja teki tästä historian vanhimman kauden lopun ranking-ykkösen. Peli kehittyy ja suurvoittojakin tulee. Tämän vuoden yksi iso teema oli syöttäminen, sillä "ilmaisia" pisteitä ei tule koskaan liikaa.

Vuoden paha poika: Nick Kyrgios
Listan kestomenestyjä. Vei kuitenkin tänä vuonna pahuudet jälleen uusiin sfääreihin. Mollaa kaikkia kaikkialla. Kentällä, kentän ulkopuolella, somessa, pukkarissa. Ei näin. Ei hitto sentään, ei näin.

Vuoden potilas: Andy Murray
Lopetti ja tuli takaisin. Muun ajan sairasvuoteella.

Vuoden moka: Feliciano Lopez ja koppi
Mitä ihmettä hän oikein ajatteli? Entä mitä hän ei tajunnut? Että säännöt eivät olekaan muuttuneet? Palloa ei edelleenkään ottaa ilmasta kiinni, vaikka se olisi menossa ulos.

Vuoden yllätys: Big threen dominoinnin jatkuminen
Ei vieläkään isoa kiilaa isojen poikien isoon menestymiseen. Masters-tasolla alkaa kuitenkin jo paukut riittää, mutta Grand Slamien ajan on tultava 2020.

Vuoden uutuus: Uusittu Davis Cup
Yllätyin lopulta semipositiivisesti. Pienillä viilauksilla voisi olla erittäinkin toimiva konsepti. Vähemmän kuitenkin jengejä finaaleihin on aivan must. Lisäksi perinteisiä Davis Cup-kotiyleisötunnelmia tulee silti ikävä. Nyt Espanjan menestyminen kotiareenalla pelasti tapahtumaa paljon. Minkälainen olisi finaalitunnelma, jos isäntämaa ei olisi mukana? Voidaan myös miettiä millainen hurmos Suomen kotiottelussa oli syyskuussa. Olisiko se mahdollista muualla?

maanantai 23. joulukuuta 2019

Joulukalenteri #23: Kentän pituus

Luukussa 23 lukuun 23 liittyvä pikainen tennisfakta. Tenniskentän pituus on 23 metriä ja 77 senttiä eli 78 jalkaa.

sunnuntai 22. joulukuuta 2019

Joulukalenteri #22: Hallikilot

Luukku 22 ja hallikilot! Mailojen jännityskireydet eli ns. kilot laskevat näköjään ajan saatossa. Juuri eilen jännitin yhden mailoistani ja laitoin siihen juurikin 22 kiloa.


Muistan kuinka vielä noin reilu kymmenen vuotta sitten laitoin Babolatin Pure Drive Team-mailoihini, toki ns. punttikoneella, noin 27-28 kilon jännityksen. Toki silloinen jänteeni, Kirschbaumin Super Smash oli yksi löystyvimmistä jänteistä, joten ensimmäisen tunnin jälkeen mailan jännitys oli todennäköisesti jo kilon tai kaksi löysempi, jolloin liikuttaisiin noin 25-26 kilon jännityksissä. Toki punttikoneen kilomäärä on aina suuntaa antava, eikä aivan niin tarkka kuin sähkökäyttöisten, jollaisen muuten ostin tänä kesänä.

Muutamien käsivaivojen sekä mailan, että jänteiden vaihtojen jälkeen kilot ovat kuitenkin siis tippuneet. Mailanikin ovat nykyään löysemmät kuin aiemmin. Käyttämäni jänteet ovat kuitenkin suhteellisen jäykkiä, sillä vaadin osumalta hyvää tuntumaa ja tiettyä tunnetta, kierteen puremista palloon, eikä se löysällä jänteellä onnistu.

Mailan ja jännityksen kanssa kannattaakin olla tarkkana ja kuunnella tarkalla korvalla varsinkin kättä. Löysempi maila ja/tai jännitys, löysempi ja/tai ohuepi jänne saattavat auttaa nopeastikin käsivaivoihin.

lauantai 21. joulukuuta 2019

Joulukalenteri #21: Emil Ruusuvuori ja #NextGen

Luukkuja ei ole enää montaakaan jäljellä ja joulu on jo lähes ovella! Luukussa 21 ensi kaudella 21 vuotta täyttävän Emil Ruusuvuoren kausipovaus.

Emilin peliä ja tilannetta on seurattu blogissakin suhtellisen tarkasti varsinkin tämän syksyn aikana, joten taustoja voi lukea täältä, täältä, täältä ja vielä täältäkin. Mutta kun taustoitetaan näitä juttuja vielä puolentoista vuoden takaisella jutulla Davis Cup-ottelusta Liettuaa vastaan tai parin vuoden takaisella joulukalenterilla, niin aletaan nähdä Emilin ihanaa ja todellista kehityskaarta hieman pidemmälläkin perspektiivillä. Eteenpäin on menty. Rajusti. Ja hyvä niin!

Kurkistus kristallipalloon kertoo kehityksen jatkuvan ensi kaudella. Milanon NextGen-turnaus alle 21-vuotiaille pelaajille tulee olemaan selviö, sillä Emilin ranking painuu reilusti alle sadan ja jos nyt jotain pitäisi veikata, niin loppuvuoden ranking 2020 tulee olemaan 74. Toki tämä vaatii kehittymisen lisäksi myös terveen kauden.

Alkukaudesta Emilillä on herkullinen tilaisuus kerätä pisteitä ja kokemusta ATP-tasolta, sillä puolustettavia pisteitä ei juuri ole. Kesän ja syksyn (2019) hyvä menestys Challengereissä puolustettavine pisteineen tulee toki ensi kesän kohdalla vastaan, mutta muutama hyvä ATP-suorituspiikkaus kattaa nuo pisteet mainiosti ja se tietää nautinnollista ranking-nousua.

Nousu vaatii kuitenkin kovaa duunia, sillä myös vastustajien taso nousee rajusti. Huima vuosi on kuitenkin tulossa, joten tsemppiä Emil!!!

Nautitaan peleistä, sillä kohta sitä kirkkaimpien valojen tennistä voi alkaa katsomaan taas suomalaisin silmälasein!

PS. Olethan muuten kuunnellut tuoreimman OlympiaCastin, jossa Emiliä haastattelee Hyvinkään Tennisseuran kuntosarjassa kauhua kämmenellään niittävä Ilkka Palomäki.


perjantai 20. joulukuuta 2019

Joulukalenteri #20: Roger Federerin Grand Slamit

Luukku 20! Rogerin Slamit!

Käytännössä tarina voisi olla täysin sama kuin viime vuonna, mutta tällä kertaa tulee muistaa, että Wimbledonissa Roger kävi pisteen päässä uran 21. Grand Slam-mestaruudesta. Siksi tuntuisi kurjalta kirjoittaa Federer täysin ulos näistä ympyröistä.

Esteitä matkalla lisämestaruuksiin alkaa kuitenkin olla vuosi vuodelta enemmän ja voittosaumat ovat käymässä vähiin samaa tahtia.

Nuoria haastajia Federer on pystynyt pitämään kurissa hyvinkin ansiokkaasti, mutta iän karttuessa fysiikka tulee antamaan askel askeleelta enemmän periksi. Tätä tasoitusta ei Federerkään voi enempää oikein antaa. Kun myös Novak Djokovic ja Rafael Nadal vaikuttavat pystymään pitämään vielä tasonsa, niin ei heidänkään tarjoama uhka ole ainakaan heikentymässä lähivuosina.

Suurin uhka on kuitenkin luonnollisesti fysiikka. Federer ei ole koskaan pelannut varsinaisesti sen kautta, mutta on tunnustettava tosiasiat. Kauden aikana nähtiin kuinka Federer ei aina päässyt pelinsä päälle, vaan joutui lyömään liian paljon epästabiileista lyöntiasennoista, joissa jalkatyö ei ollut enää lähelläkään tarvittavaa tasoa. Silloin pelaaminen jää liiaksi loistavan käden taikatemppujen varaan. Isoimmin tämä hidastuminen näkyi kovatempoisella hallikaudella, jossa Federer on ollut tunnetusti parhaimmillaan. Nykyisin liikkeeseen joutuessaan, hän menettää rajusti aggressiivisuuttaan. On todennäköistä, että hidastuminen kiihtyy tulevalla kaudella. 

Toinen Grand Slameihin vaikuttava fyysinen rajoite tulee pitkästä turnauksesta ja pitkistä otteluista. Federerin taso heittelee pahimmillaan nyt jo melkoisella haitarilla Grand Slamien aikana. Hyvän ja huonon päivän ero alkaa olla liian suuri. On vähän päivästä (ja kuormasta) kiinni, millaisella jalalla maesro peliin ilmestyy.

Kolmas iso kaski on puhtaasti mentaalinen. Valitettavasti Wimbledonin finaalitappion jälkeen tuli monelle mieleen, ovatko voittamisen paine tai jopa pelko käymässä ylivoimaiseksi, kun tiedetään, ettei mahdollisuuksia enää montaa tule. Myös Djokovicin Federerille tarjoilema henkinen kuorma tulee muistaa. Mitä ihmettä kahden perättäisen ottelupallon tilanteessa oikein tapahtui?

Niin tai näin, pysyn kannassani, että Rogerin Slamit on nyt nähty. Vai olisiko Wimbledonissa sittenkin vielä sauma?

torstai 19. joulukuuta 2019

Joulukalenteri #19: Rafael Nadalin Grand Slamit

Myös luukun 19 aihe on joulukalenterin vakiokamaa. Tänä vuonna luukusta 19 kurkistaa Rafael Nadalin Grand Slamit.

Viime vuonna visioin luukussa 17, että Nadal jäisi uran Grand Slameissään juuri tähän, mutta tämän kauden kaksi voittoa ovat sekoittamassa sittenkin visioitani. Vai ovatko sittenkään?

Vaikka kevään massakausi oli Nadalille vaikea, nappasi hän siitä huolimatta Roland Garrosilla jo uransa 12. Slam-voiton. Ja vaikka vire piti tänä vuonna hyvin läpi kesän, niin silti loppukesän US Open-voittoa voi pitää jokseenkin yllättävänä. Ei tämän pitänyt olla enää tässä vaihessa Nadalin uraa enää edes mahdollista. Toisaalta, eipä se finaalitappio tosiaan kovin kaukana ollutkaan.

Edelleen validi kysymys kuitenkin on, voiko Nadal vielä ottaa Grand Slam-voiton muualta kuin Ranskasta?

Ehkä. Ehdottomasti ehkä. Sillä tämän vuoden voitoillaan Nadal pääsi ensimmäistä kertaa urallaan yhden voiton päähän Roger Federeristä, joka on pitänyt listan kärkipaikkaa yli vuosikymmenen, siinä sivussa uusia ennätyslukemia luoden. Näin lähellä ollessaan Nadal on varmasti nälkäinen, mutta alkaako hän samaan aikaan kokea painetta aiheesta. Monesti ne pienet lisäpaineet näkyvät ikääntyvien pelaajien otteissa, kun on mahdollisuus tehdä jotain uniikkia. Tähän voi Nadalkin kapsahtaa, vaikka aikaa hänellä sittenkin vaikuttaisi vielä olevan. 

Mutta. Nuoret tulevat. Dominic Thiem voi hyvinkin olla jo ensi vuonna liian kova massalla Nadalille, jos hän onnistuisi jotenkin kääntämään pelin pois rystykulmastaan. Kovilla kentillä vanhat tutut mestarit Novak Djokovic ja Federer ovat edelleen ehkäpä liian kovia Nadalille. Niin ja mitä tekee Federer? Askel hiipuu, mutta olisiko sittenkin vielä paikka iskeä Australiassa tai Wimbledonissa?

Sitä jäämme miettimään huomiseen, mutta Nadalin kohdalla ehkä noin 1-2 Slamiä vielä. Viilaan ennustetta yhdellä ylöspäin. 20 ja tasapeli.


keskiviikko 18. joulukuuta 2019

Joulukalenteri #18: Laatikollinen palloja

Luukusta 18 paljastuu lahjavinkki vaikka itselle! Laatikollinen eli 18 purkkia loistavia RS-palloja (Black Edition tai Tour Edition) Tenniskoulu Topspiniltä vain hintaan 120€! Toki myös pienemmät määrät mahdollisia, kuten esimerkiksi 3 purkkia hintaan 20€!

Pallot ovat valloittaneet blogin pallorankingin sijat 1. ja 2. ja ovatkin juuri tämän takia Topspinillä myynnissä. Tilaa, testaa ja ihastu sinäkin!

Ota yhteyttä!

tiistai 17. joulukuuta 2019

Joulukalenteri #17: Kesäjänteen paksuus 17G

Luukku 17 ja sieltä nostetaan kesäisin käyttämäni jänteen paksuus eli 17G, mikä tarkoittaa 1/17 tuumaa. Tarkalleen ottaen 17G on jänteiden paksuutena eurooppalaisittain tuttavallisemmin 1.23-1.25mm.

Kesäisin varsinkin massalla pelatessa jänteet joutuvat lian ja pölyn sekä usein myös lisääntyneen kierteen vuoksi hieman kovemmalle kulutukselle, joten jänteen lisäpaksuus talvikauteen verrattuna on hyvä vaihtoehto. Itselläni on käytännössä aina samaa jännettä kahdella eri vahvuudella, joista ohuempaa 18G (1/18 tuumaa) eli 1.20mm jännettä käytän sisäkaudella.

maanantai 16. joulukuuta 2019

Joulukalenteri #16: Novak Djokovicin Slamit

Luukku 16 tarjoilee joulukalenterin kestoaiheen luukun numeron toki vuosi vuodelta vaihtuen. Nyt luukussa 16 on siis Novakin Grand Slamit.

Viime vuonna Novakin Slamit aukesivat analyysin ja historiapeilauksen kera luukussa 14.

Tänä vuonna Slamejä tuli jälleen kaksi lisää. Tahti on ollut hurja ja viiden viime vuoden aikana voittoja on kertynyt yhdeksän ja peräti neljänä vuotena näistä viidestä on tullut vähintään kaksi Slamiä per vuosi. Loukkaantumiskaudella 2017 Rafael Nadal ja Roger Federer korjasivat kaksi Grand Slamiä per mies, joten joukossa on siis jopa yksi nollavuosi. Siinäkin valossa tuo yhdeksän mestaruutta on varsin kova lukema viiteen vuoteen. Puheet edellisluukun vuosikymmenen pelaajasta eivät ole tuulesta temmattuja.

Arviointi siitä, mihin Djokovic lopulta päättyy on tässä vaiheessa uraa turhamaisuudessaan turhaa, mutta lopulta myös äärimmäisen mielenkiintoista. On äärimmäisen kutkuttavaa seurata mikä Djokovicin lopulta pysäyttää? Missä vaiheessa esimerkiksi aika alkaa ajamaan Djokovicin kuluttavan pelityylin ohi? Ovatko viime vuosina tulleet vammat sittenkin merkki siitä, että vaikka Djokovicin kehonhuolto hakee vertaistaan, niin paikat eivät sittenkään kestä tätä rääkkiä mille mies itseään altistaa? Entä jos tulivoiman tai ennemminkin pelillisen aloitteellisuuden lisääminen omaan peliin ei koskaan tapahdu tai toimi toivotusti ja Grand Slamien voittaminen loppuukin nyt kuin seinään? Varsinkin kun uusi sukupolvi pystyy haastamaan entistä tiukemmin myös fyysisesti.

Siinä on paljon kysymyksiä pohdittavaksi. On selvää, että myös Djokovicin on nyt, 32-vuotiaana, herättävä samaan tosiseikkaan Nadalin ja Federerin tavoin, että uran pidentäminen vaatii entistä aggressiivisempaa pelitapaa.

Toistaiseksi uskon kuitenkin edelleen Djokovicin venymiskykyyn ja jopa jonkin sortin dominointiin lähivuosina, jos terveys sen vain sallii. Pitäydynkin viime vuoden kannassani, että Djokovic tulee nappaamaan sen 19 Grand Slamiä.

sunnuntai 15. joulukuuta 2019

Joulukalenteri #15: 2010-luvun valtias

Luukusta 15 paljastuu miesten puolella eniten Grand Slami-voittoja 2010-luvulla napannut pelaaja. Määrä on luonnollisesti 15 kappaletta ja niiden takana on tietysti Novak Djokovic.

Mennäänkö pahasti metsään, jos julistetaan Djokovic vuosikymmenen pelaajaksi?

lauantai 14. joulukuuta 2019

Joulukalenteri #14: Uudet mailat! (2019)

Luukku 14 ja "uran" 14 mailahankintaa!

Viime helmikuussa hankkimani uudet mailat, Headin Graphene Touch Prestige Pro't, ovat laskujeni mukaan siis 14. mailat niiden 35 vuoden aikana, jota olen lajia harrastanut.

HEAD Graphene Touch Prestige Pro.

Olen tietoisesti ja toistaiseksi jättänyt tämän mailanvaihtoprojektin liittyvän tarinan kertomatta, sillä vaikka uudet mailat, istuvat käteen varsin mallikkaasti, niin saatoin kesän aikana saada niiden johdosta itselleni orastavan tenniskyynärpäävaivan. Siksi en juuri nyt olekaan oikein varma siitä, mitä tulen mailojen kanssa tekemään, joten loistavasta mailasta ja sen tuomasta lisäpotkusta huolimatta seuraan tilanteen kehittymistä ja alan hehkuttamaan mailoja varauksetta vasta kun käden oireilu loppuu. Toivottavasti loppuu.

Pelasin uusilla mailoillani hallikaudella helmikuusta toukokuuhun ilman minkäänlaista kipua, mutta massalle siirryttäessä painavampi maila lisäpainoineen väsytti käden jo ensimmäisestä treenikerrasta aivan eri tavalla kuin hallissa. Sen jälkeen käsi ei tuntunut palautuvan millään koko kesän aikana, vaikka lisäpainot poistin heti ensimmäisen tunnin jälkeen. Syksyn aikana käsi on jälleen pikkuhiljaa tervehtynyt, mutta aivan oireeton se ei vieläkään siis ole.

Syy mailanvaihtoon oli kiteyttäen tehottomuuden tunne. Laitoinkin edelliset mailani Wilson Bladet 98 kiertoon parin vuoden kohdalla, sillä tunne, etten saanut niillä enää tarpeeksi ruutia lyönteihini oli vahva. Olin käyttänyt mailoissa pieniä lisäpainoja lisää kärkipainoa tuomaan, mutta testattuani reilu 10 grammaa painavampia Headejä, olin melko vakuuttunut uusien mailojen tarjoamasta lisäpuhdista lyönteihini, varsinkin kun niissäkin oli vielä joitakin grammoja lisäpainoja pientä kärkipainoisuutta tuomassa.

Wilsonin Bladeillä olin pelannut putkeen noin kymmenen vuotta kolmen eri version/sukupolven kanssa, joten päätös uusiin mailoihin siirtymisestä ei ollut ihan helppo. Pidän Bladen balanssista ja tatsista, sillä se on melko stabiili ja perus all-around-maila, jolla kaikki tekeminen tuntuu melko helpolta ja luonnolliselta. Tuskailin kuitenkin sen voimantuoton kanssa. Kun Bladien uusimmat kaksi sukupolvea eivät myöskään istuneet käteen enää aivan samoin kuin nämä aikaisemmat sukupolvet, niin päätös mailan vaihtamisesta oli lopulta helppo.

Mutta kuten aina, mailanvaihto on riski. Myös aivan ensimmäiset käyttämäni Bladet (K Factorit a.k.a. kädentappajat) vajaa kymmenen vuotta sitten toivat riesakseni elämäni ensimmäisen käsiongelman, golfkyynärpään, johon toki saattoi liittyä muutakin tekijää kuin uudet tennismailat, mutta tuon episodin jälkeen olen ollut hyvin tarkkana käyttämieni mailojen spekseistä. Kannattaakin olla erityisen tarkkana niiden kanssa, varsinkin näin kun ikää alkaa kertyä. Vammat ovat sitkeässä.

Mutta siis, nyt mennään Headeillä! Ohessa vielä linkki mailahistoriaani ennen nykyisiä työkaluja.

perjantai 13. joulukuuta 2019

Joulukalenteri #13: Olipa kerran...

Joulukalenterin luukku numero 13 tarjoilee sadun.

Olipa kerran kolme tennispelaajaa. He aloittivat turnauksista isoimpien, Grand Slamien voittamiset, reilut 15 vuotta sitten. Pelaajista vanhin pääsi vauhtiin vuonna 2003. Kolmikko alkoi täydentyä kaksi vuotta myöhemmin kelkkaan liittyneellä vasurilla sekä vielä joitakin vuosia myöhemmin kypsyneellä elastiikkaihmeellä. Kun kolmikko sai pelinsä käymään täysillä sylintereillä eivät he juurikaan ole muiden enää antaneet näissä kisoissa silmilleen hyppiäkään. Sen pituinen se.

Vuodesta 2003 lähtien kolmikko on voittanut kolmeatoista vaille kaikki Grand Slamit, joita tänä aikana on pelattu 68 kertaa. Aikamoista.

Viime vuosina kolmikko on ollut kisatovereilleen aivan erityisen tyly. Edelliseen kolmikon ulkopuoliseen Grand Slam-voittajaan on matkaa nyt 13 Grand Slamin verran. Tylyä, indeed.

torstai 12. joulukuuta 2019

Joulukalenteri #12: Wimbledon 12-12.

Luukku 12 ja uusi Wimbledon-sääntö tiebreakille viidennen erän 12-12-tilanteessa.

Ja tulipa ensimmäinen testi kaksinpeleissä melkoisen huimaan paikkaan, mutta ei siitä tämän enempää.

keskiviikko 11. joulukuuta 2019

Joulukalenteri #11: Björn Borgin Grand Slamit

Luukusta 11 tursuaa Björn Borgin Grand Slamit, joita hän siis voitti 11 kappaletta. Huikea saavutus!

Borg voitti Wimbledonin viidesti peräkkäin vuosina 1976-1980, mutta sen lisäksi hän voitti Roland Garrosin kuudesti vuosina 1974-1975 ja 1978-1981, mikä on jäänyt lähes täysin noiden ikonisten Wimbledon-voittojen varjoon.

Huvittavaa on kuitenkin se, että Roger Federer on voittanut lähes tuplamäärän tähän legendaan verrattuna. Niin ajat muuttuvat. Kärki saattoi olla 1970-1980-luvuilla ehkä hieman leveämpi, eikä tällaista keskittymistä nähty. Osaltaan tämäkin kertoo kuinka hurjaa aikaa tässä on vuosikausia todistettu. Yksitoista mestaruutta on mennyt jo ajat sitten koko kolmikolta Federer-Nadal-Djokovic rikki, eikä moinen määrä riitä näissä karkeloissa mihinkään.

Nautitaan siis vielä niin kauan kuin tätä kestää, mutta totuuden nimissä kovasti toivon jo uuden aikakauden alkua!

tiistai 10. joulukuuta 2019

Joulukalenteri #10: TOP10 2020

Luukusta kymmenen ilmestyy kuin tilauksesta uuden vuosikymmenen ensimmäisen vuoden loppurankingit. On TOP10:n aika!

Tämän vuoden osalta povaukseni osoittautui lopulta haastavaksi, vaikkakin jossain mielessä oltiinkin oikeilla jäljillä. Ensi vuotta ajatellen skenaarioiden määrä on hurja.

Nouseeko #NextGen-porukka vihdoin vaikkapa "edes" Grand Slam-voittajiksi? Entä jaksaako tai pystyykö vanhempi kaarti pelata niin paljon kuin tänä vuonna? Jopa Novak Djokovicilla vammat ovat selvästi kroonistumassa. Rafael Nadal ja Roger Federer pelaavat hyvinkin valikoiden ja minimaalisesti, eikä menestys välttämättä aivan samaa tasoa ole kuin tänä vuonna.

Kristallipallo katsookin nyt täysin uusin silmin ensi vuotta, joten näillä mennään:

TOP10 2020:

1) Novak Djokovic
Kaikesta huolimatta äärimmäisen hyvä ja tasainen kaikkialla. Järkevällä kalenterilla hyvin korkealla, sillä Grand Slameissä edelleen hyvin vaikeasti voitettavissa. Uhkakuvina lähinnä vammat ja sokea luottaminen liialliseen fyysiseen peliin, joka ei enää vanhemmiten ole se paras ratkaisu varsinkaan perättäisissä peleissä. Nadal ja Federer ovat lisänneet aggrea iän myötä, Djokovicin on pakko tehdä uudella vuosikymmenellä samoin.

2) Dominic Thiem
Alkoi tänä vuonna väläyttelemään myös massan ulkopuolisilla alustoilla. Jos pitää tasaisuutensa, niin ottaa vielä sen yhden ison askeleen ja mahdollisesti jopa Grand Slam-voiton. Oppi tänä vuonna paremmin ainakin kalenterin rakentamisessa. Se on hyvä startti.

3) Stefanos Tsitsipas
Aavistuksen epätasainen kausi tänä vuonna, mutta silti taas hurja askel eteenpäin. Voitti ATP-finaalit ja oli vuoden lopun listalla kuudes. Pieni petraus, niin TOP3 täysin haarukassa. Pelilliset ja henkiset palaset ovat kohdillaan.

4) Rafael Nadal
Pelasi hurjan hyvän vuoden tänä vuonna, mikä saattoi säästeliäästä kuormasta huolimatta verottaa kuitenkin ensi kautta. Massakausi edelleen tärkeä, mutta riittääkö potku vielä yhtä hurjaan menoon muuallakin? Roland Garros haarukassa, mutta myös nuoret ovat nälkäisiä.

5) Roger Federer
Pelaa säästeliäästi, mutta hiipuminen alkaa näkyä otteissa enemmän ja enemmän. Yllätystappiot lisääntyvät ja peli ei välttämättä kestä koko turnausta. Hyvät ja huonot päivät vuorottelevat enenevissä määrin. Kovassa tempossa on ajoittain vaikea päästä pallon taakse ja pelin päälle. Parilla hirmutuloksella kuitenkin todennäköisesti TOP5-jengiä. Syöttämisen taso määrittelee tekemistä ensi kaudella rajusti.

6) Alexander Zverev
Pelasi jossain mielessä hyvin vaisun kauden tänä vuonna, mutta oli silti listalla lopulta seitsemäs. Parantanee varmasti ensi kaudella ja jos saa Grand Slamit (tai edes yhden niistä) sujumaan, niin nousee helposti korkeammalle. Vähän kuitenkin profiloitunut hitaaksi kehittyjäksi nousukautensa jälkeen. Sama meno jatkuu ja paljon vielä ensi kaudellakin opittavaa. Suuri vaara uudeksi Grigor Dimitroviksi, jos ei nyt ala tulosta tulla.

7) Daniil Medvedev
Oli ehdottomasti loppukauden pelaaja ja tämän vuoden kehittyjä numero yksi, kuten luukussa yhdeksän avattiin. Mutta. Oliko kyseessä sittenkin vain hyvä flow? Löysikö kärkinimet kauden lopussa tempon hidastamisten ja sekoittamisen kautta kaavat Medvedevin pelin murtamiseksi? Parhaalla pelillään listan sija 7 on naurettava aliarviointi. Paikka jopa listan kärjessä sijoilla 1-3 olisi oikeutettu, mutta pystyykö Medvedev käsittelemään tämän syksyn menestyksen oikein? Mikään ei tule kenellekään enää ensi kaudella yllätyksenä. Pelin täytyy kehittyä hänelläkin.

8) Matteo Berrettini
Pitänee tämän vuoden sijoituksensa ottamalla hyviä päänahkoja ja tuloksia sieltä täältä. Voimakas peli pitää pintansa kaikkialla, mutta tasaisuutta saisi olla lisää korkeammalle kurotellessa.

9) Karen Khachanov
Vaikea kausi takana ja haluaa varmasti näyttää, että kuuluu top-kymppiin. Masters-voittajana tietää, mitä se vaatii. Paluu kärkikahinoihin.

10) Denis Shapovalov
Tasainen kehitys jatkuu ja juniorimainen höntyily vähenee. Taitoa on, mutta intoa on ollut ehkä vielä enemmän, joten rauhoittumalla alkaa haastaa tosissaan kärkinimiä.

Siinä se! Minkälaiseksi oma listasi muodostuu?

maanantai 9. joulukuuta 2019

Joulukalenteri #9: Daniil Medvedevin finaalit 2019

Luukku yhdeksän kertoo Daniil Medvedevin tämän kauden finaalimäärän, joka oli kiertueen suurin eli yhdeksän kappaletta.

Matkaan mahtui muun muassa kuuden finaalin putki, joka alkoi loppukesästä Washingtonista ja päättyi vasta Shanghain Mastersiin, jonka mies samalla myös voitti. Tuona aikana hän voitti myös Cincinnatin Mastersin sekä Pietarin kotikisan ja oli ikimuistoisesti myös US Openin finaalissa.

Medvedevicstä voitaneen puhua loppukauden pelaajana, vaikkakin tankki tyhjeni kauden viimeisiin turnauksiin, Pariisin Mastersiin sekä Lontoon ATP-finaaleihin, mennessä totaalisesti.

Hänestä voidaan puhua myös vuoden kehittyjänä, sillä tämä iso hyppy absoluuttisesti korkeimmalle tasolle oli ehdottomasti kauden merkittävin. Hän voitti syksyn aikana siis kaksi ensimmäistä Mastersiaan ja haistoi jo Grand Slam-finaalinkin tuoksuja, jossa voittokaan ei itse asiassa kovinkaan kaukana ollut.

Medvedevin pelityyliä on avattu jo monta kertaa (esimerkiksi tässä, tässä ja tässä), joten ei mennä niihin nyt sen enempää, mutta ensi kaudella on äärimmäisen herkullista nähdä, mistä ruudusta mies matkaansa jatkaa. Kun fyysiset ja henkiset voimavarat ovat täynnä, niin mies voisi periaatteessa "yllättää" kaikki jo Australiassa.

Mutta edellee, on pitkälti hänen ja muutaman harvan pelaajan harteilla, että nuorten pelaajien maihinnousu konkretisoituisi jo ensi vuonna. Kestääkö Medvedev nämä uudet odotukset? Löytääkö hän saman flown kuin syksyllä? Kehittyykö peli entisestään vai luottaako mies djokovicmaiseen totaalitennikseen, johon osa porukasta löysi jo kauden lopussa lääkkeitäkin? Ja niin edelleen ja niin edelleen.

Hyvin paljon hyvin mielenkiintoisia kysymyksiä!

sunnuntai 8. joulukuuta 2019

Joulukalenteri #8: Tämän vuoden voitot

Luukusta kahdeksan löytyy omat tämän vuoden voittoni, joita on kertynyt toistaiseksi kahdeksan kappaletta. Pelaan toki vuoden viimeisen otteluni juuri tänään, joten kovasti toivon, että luku kaunistuisi vielä yhdellä.

Tämä vuosi on mennyt hieman puolivaloilla, sillä pelejä ei ole kertynyt tähän mennessä kuin 11. Määrä on kuitenkin ruuhkavuosiin suhteutettuna varmaan ihan ok, sillä kaikki ottelut ovat olleet sarjapelejä, joita kertyy siis yksi per päivä. Ottelut syövät nimittäin siirtymiseneen, kaksin-, nelin- ja jälkipeleineen aina sen 3-4 tuntia, mikä on muulta perheeltä luonnollisesti pois. Viikonloppuisin pelattuna ne vaativatkin usein pieniä järjestelyjä perhemenojen sovittamisessa, joten aivan joka viikonloppu ei pelejä voi olla pelaamassa.

Vuosi on kuitenkin ollut myös kiireinen ja raskaskin, mikä näkyy luonnollisesti pelimäärissä. Keväällä oli mailanvaihtoprojektia, kesällä puolestaan työpaikan vaihtoa, lähipiirin hautajaiset sekä käsiongelmia, joten viime vuosina pelaamani kansallinen kisakin tai kaksi jäi tänä vuonna väliin. Vamma ja yleisfiilis ei olisi ollut kesällä pelaamiselle kovin otollinen. Pelaamattomuudesta johtuen otin kuitenkin agendalle muutaman vuoden tauon jälkeen Lappeenrannan legendaarisen höntsäturnauksen eli kunniakkaan Alakylä Openin, joka teki jälkipeleineen kyllä mielelle ja kropallekin erittäin hyvää. Kiitos vielä järjestäjille!

Syksyn aikana ei puolestaan virallisia pelejä ole oikeastaan montaakaan vielä ollut, joten sarjatennisten aikataulutakarajat taitavat tulla keväällä 2020 pelottavan nopeasti vastaan. Todennäköisin otteluruuhka pukkaa helmi-maaliskuulle, kun jengit alkavat urakalla aktivoitumaan. Näin käy joka vuosi, joten nyt kun pelaan kolmessa jengissä III-divaria, 40v. SM:ää ja 45v. I-divaria, niin ensi vuodesta saattanee tulla hyvinkin aktiivinen pelimäärien suhteen.

Mutta siis, nyt kentälle ja numero ysin metsästykseen!

lauantai 7. joulukuuta 2019

Joulukalenteri #7: Nadalin tappiot 2019

Luukku numero 7 kertoo hyvän kauden pelanneen Nadalin pelatut tappiot vuonna 2019, joita kertyi siis seitsemän kappaletta. Entä mitä tappiot kertovat Nadalista?

1. Novak Djokovic, Australian Open finaali
Djokovic on painajainen Nadalille käytännössä kaikkialla massaa lukuun ottamatta.

2. Nick Kyrgios, Acapulco neljännesvälierä
Henkinen taisto. Kyrgiosin kukkoilu saa usein Nadalin pasmoja jossain määrin sekaisin. Acapulcossa missasi mm. matsipalloja.

3. Fabio Fognini, Monte Carlo semifinaali
Fogninilla on lämäilyssään hurja teho, jolla Nadal on horjutettavissa jopa massalla. Se vaatii kuitenkin täydellisen päivän lämäilijälle ja ehkä vähän heikomman Nadalille. Myös Fogninillä kyky pelata itsensä Nadalin pään sisään.

4. Dominic Thiem, Barcelona semifinaali
Kauden perinteinen massatappio Thiemille. Hurjan hieno voitto itävaltalaiselle, mutta Garrosilla tilanne taas täysin toinen. Thiem on kuitenkin ja sittenkin matkalla massakuninkaaksi. Ehkä jo ensi vuonna Garrosin kunkku?

5. Stefanos Tsitsipas, Madrid semifinaali
Madrid on Nadalille se vaikein massakisa korkean ilmanalan ja hieman nopeamman massapelin takia. Tsitsipas osasi hyödyntää tämän iskemällä monipuolisesti ja välillä suorahkoja lämäreitä viljellen. Se toimii ketä vastaan tahansa. Jopa Nadaliin massalla.

6. Roger Federer, Wimbledon semifinaali
Roger oli ruoholla kuin kotonaan. Nadalkin melkein, mutta ei riitä. Rogerin rysty ei nopeammilla alustoilla alistu takavuosien tapaan ja Nadalin suurin syömähammas oli poissa.

7. Alxander Zverev, Lontoon ATP-finaalit alkulohko
Nadal jäi hallissa täysin Zverevin jalkoihin, joka paukutti painavalla pelillään Nadalin taakse ja pakottaen tämän puolustamaan. Lyönti jäi lyhyeksi ja boom, Sasha iski.

Summa summarum, Nadal tottelee ennen kaikkea voimaa ja painavaa lyömistä sekä nopeaa tempoa. Oikureiden vahvat rystyt tylsyttävät espanjalaisen peliä myös. Ja jos haluaa leikkiä tulella, niin mindgamesit saattavat joskus purra.

perjantai 6. joulukuuta 2019

Joulukalenteri #6: Suomitennis elää ja voi hyvin

Hyvää itsenäisyyspäivää! Päivän kunniaksi kotimaisen tenniksen hehkutusta!

Davis Cup oli Suomi-tenniksen suurta juhlaa.

Muistatteko kun Jarkko lopetti? Se oli omalla tavallaan suuren surun päivä. Oli selvää, että lopettamista seuraisi kotimaisella huipputasolla varsinkin kaksinpelin osalta suuren suuri tyhjiö, eikä siihen kovin äkkiä saataisi täydennystä. Oli myös selvää, jo silloin ja varsinkin nyt, että Jarkon saavutusten arvostus on aivan eri sfäärissä nyt kuin silloin. Muun muassa se, että Jarkolla vuoden loppuranking oli top-50:ssä yhdeksän kertaa!

Totta kai Henri Kontisen upeat otteet nelinpelissä ovat tuoneet menestystä ja lohtua, mutta nyt myös kaksinpelin osalta ajat ovat vihdoin muuttumassa. Tai ainakin ne ovat kovin lupaavat. Lupaavimmat kuin vuosiin.

Emil Ruusuvuoressa meillä on kasvamassa hyvin, hyvin potentiaalinen pelaaja, joka voi tehdä hyvinkin hurjia temppuja korkeimmalla mahdollisella tennistasolla. Hänen tilannettaan ruodittiin jo Tali Openin jälkipeleissä, joten ei aleta toistamaan samaa tarinaa, mutta sen verran voi vielä korostaa, etten näkemissäni tämän vuoden Emil-matseissa ole nähnyt oikeastaan yhtäkään ottelua, missä Emil olisi pelattu ulos tai että hän olisi ottelun altavastaaja.

Toki vastus kovenee jatkuvasti ja säännöllisemmin, mutta lienee turvallista sanoa, että rajat eivät ole tulleet vielä vastaan ja se on kerrassaan äärettömän herkullinen tilanne. Kihelmöivän kutkuttava suorastaan.

Emilin takana katseet kohdistuu Otto Virtaseen, jonka peli hakee vammojen jälkeen vielä tasaisuutta. Otteissa näkyy vielä paikoitellen tietynlainen junnumaisuus, jossa esimerkiksi kovaa pommia seuraa vielä kovempaa yritetty lyönti ja niin edelleen, mutta tulee muistaa, että tenniksessä on huomattavasti helpompi painaa jarrua kuin repiä jostain lisävoimaa. Sekin on upea merkki potentiaalista.

Heidän takanaan kasvaa puolestaan seuraavat pelaajasukupolvet niin pojissa kuin tytöissäkin, joista on toki vielä aivan liian aikaista puhua mitään, mutta on selvää, että tunnustustakin saanut suomalainen tennisjuniorityö elää ja voi hyvin juuri nyt, aavistuksen kapeasta kärjestä huolimatta.

Suurimmat merkit jostain suuremmasta nähtiin kuitenkin Espoossa Davis Cupissa sekä naisten maajoukkueen otteluissa Talin Fed Cupissa. Tunnelmat olivat erittäin upeat molemmissa tapahtumissa. Kun jäähallillinen katsojia tekee areenaa kiertäviä aaltoja suomalaisen tennispelaajan kannustamiseksi, ollaan suuren äärellä. Ajat ovat todella muuttumassa.

torstai 5. joulukuuta 2019

Joulukalenteri #5: TOP5 kauneimmat yhden käden rystyt

Vitosluukku ja TOP5 tekee paluun!

Tennis on joskus meille myös estetiikkaa ja äärimmäistä kauneutta, eikä aina vain tuloksia. Nyt maalataankin siis isolla pensselillä kauneutta. Tenniksessä ei ole mikään sen kauniimpaa kuin yhden käden rystylyönti, joten tässä tämän hetken kauneimmat kauneudet:

1) Stan Wawrinka
Tiukassa kärkikamppailussa Stan vie voiton. Lyönnissä käsittämätöntä kauneutta, mutta myös brutaalia voimaa ja monipuolisuutta. Tämän rystyn lataus koko kropalla on jotain käsittämättömän kaunista.

2) Roger Federer
Klassista kauneutta. Poetry in motion. Imartelun suurin muoto sekä kakkospaikka selviää listan kohdasta kolme.

3) Grigor Dimitrov
Federerin rysty on niin kaunis, että moni sitä kopioi. Dimitrov voisi kopioida vielä sen balanssin, jolla Federer rystyään lyö. Vähemmän kohellusta ja repimistä, enemmän balanssia ja rauhallista loppua kohti kiihtyvää tekemistä.

4) Richard Gasquet
Melko klassinen kaunotar on myös ranskalaisen rysty. Ryhdikäs ja upea vartalon avaus sekä nätti saatto. Aijai. Silmä lepää.

5) Stafanos Tsitsipas
Kreikkalaisen rysty elää hyvinkin voimakkaasti ja variaatioita löytyy. Hän pystyy mukautumaan rystyllään hyvin erilaisiin ja -muotoisiin pomppuihin. Tuottaa parhaimmillaan aavistuksen suorempaa rystypommia kuin virkaveljensä, mutta varioi paljon.

Kunniamaininta: Feliciano Lopez
Iskee ylipäätään harvoin yläkierteellä, mutta espanjalaisvasurin alajenga ruoholla on yksi ilkeimpiä lyöntejä melkoisen kauniisti veivattuna. Käyttää hyvin paljon hyvää kättään, kropan käyttö voisi olla aktiivisempaa.

Bubbling under: Denis Shapovalov
Vielä ripaus liikaa nuoruuden intoa ja energiaa, mikä vähän näkyy kimpoiluna. Yrittää vetää lähes aina vetää. Maltti olisi valttia.

keskiviikko 4. joulukuuta 2019

Joulukalenteri #4: Emilin Challenger-voitot 2019

Tämän vuoden kotimainen pelaaja oli ehdottomasti Emil Ruusuvuori.


Emil pelasi alkuvuoden loukkaantumisista huolimatta hurjan loppuvuoden ja otti sen aikana lopulta neljä Challenger-tason voittoa. Aivan kuten muuan Jarkko Nieminen samanikäisenä...

tiistai 3. joulukuuta 2019

Joulukalenteri #3: Kolmen kauppa

Luukusta kolme näkyy yksi vuohi ja kolmen kauppa. Tiedätte kyllä. Lisää aiheesta luukuissa 16, 19 ja 20. Halusi tai ei.

maanantai 2. joulukuuta 2019

Joulukalenteri #2: Kaksi Grand Slam-mestaria 2019

Luukku kaksi ja ne tutut kaksi Grand Slam-mestaria tänä vuonna, jotka ottivat kaksi Slamiä mieheen.

Tosiaan, tänä vuonna mestaruudet jaettiin kahden mestarin kesken, kun Australian ja Wimbledonin vei Novak Djokovic, Roland Garrosin ja US Openin Rafael Nadal. Jotenkin se tunne, että tämä harvainvalta on kaatumassa, on kuitenkin vahvistunut tänä vuonna.

Nuoret ovat tehneet hyvää jälkeä pari vuotta jo Masterseissa ja jopa finaaliturnauksessa, joten on aivan varmaa, että kohta on Grand Slamien vuoro. Se olisi loogista jatkumoa tälle kehitykselle, mutta ennen kaikkea se olisi paras asia tenniksen uskottavuudelle tulevina vuosina.

Jos parikymppiset orit eivät pysty kaatamaan kohta ikämiessarjoihin mahtuvia sankareitaan ennen kuin nämä pelaavat rollaattorein, niin jokin on mennyt pahasti vinoon ja haastajien on yksinkertaisesti mentävä itseensä.

Kaikkien kannalta olisikin hyvä, että ensi vuonna uusi sukupolvi ottaisi vihdoin laajalla rintamalla sen ison askeleen ja uuden vuosikymmenen Grand Slamit eivät enää keskittyisi mitenkään, vaan voitot jaettaisiin vaikkapa neljän eri voittajan kesken, joista vähintään 2-3 olisi ensikertalaisia. Se olisi jo aikamoista!

sunnuntai 1. joulukuuta 2019

Joulukalenteri #1: Number one

Ykkösluukusta kurkkii perinteisesti kauden kuningas. Tänä vuonna hän on Rafael Nadal, jonka vuosi oli samalla yksi hänen koko uran parhaimmista. Kaksi Grand Slam- ja kaksi Masters-voittoa, Davis Cup, vuoden lopun ykkösranking sekä tukku finaali- ja semifinaalipaikkoja yllätti meistä varmasti monet.

Samalla Nadal (ja Novak Djokovic) siirsi uuden sukupolven esiinmarssia ainakin vielä vuodella, mutta kysymys kaikkien huulilla on jo pitkään ollut ”kuinka pitkään vanhan kaartin dominointi jatkuu?” Palataan tähän tarkemmin kalenterin myöhemmissä luukuissa.

Takaisin Nadaliin. Vuosia sitten puhuttiin vuosi tolkulla siitä, kuinka Nadalin kroppa ei sallisi isompaa menestystä enää yli kolmikymppisenä. Jälleen kerran espanjalainen osoitti väitteet vääriksi. Tänä vuonna hänestä tuli historian vanhin pelaaja kauden lopun ykkösrankingillä.

Polvi- ja muut vaivat ovat kieltämättä uraa rankasti varjostaneet, mutta peliä kehittämällä ja kalenteria järkevöittämällä Nadalin ura on saanut melkoisesti menestyksekästä jatkoaikaa.

Kalenterin järkevöittäminen on helppoa. Sen osaa uransa loppuvuosina lähes kaikki. Myös siis Nadal joka pelasi tänä vuonna vain ns. pakolliset kisat sekä Davis Cupin ja osittain Laver Cupin. Joissakin turnauksissa oli pakko vetäytyä ja säästellä kroppaa tärkeämpiin koitoksiin.

Pelin kehittäminen sen sijaan on huomattavasti vaikeampaa. Siinä niin Nadal kuin Roger Federerkin ovat olleet uransa aikana vertaansa vailla. Miettikääpä vaikkapa Andy Murrayn paluuta tai Djokovicin pelin kehittymistä. Niinpä. Karrikoiden: "same old, same old."

Kun katsoo Nadalin peliä uran alkuvuosien massataistelijasta tähän päivään, on kontrasti suuri. Totta kai pelaajan DNA on edelleen sama ja hurjaa taistelijaa espanjalaisesta löytyy toki edelleen, mutta se, millä aggressiivisuudella Nadal nykyisin otteluihinsa lähtee, on kehittynyt hurjasti. Pisteet pysyvät lyhyempinä ja varsinkin syöttö-kämmenyhdistelmät ovat äärimmäisen tappavia oli alusta mikä tahansa. Jokaisella lyönnillä on hyökkäävä tarkoitus, eikä välilyöntejä tule ellei tilanne ole äärimmäisen paineistettu. Tällöin Nadal saattaa sortua hakemaan pelirohkeuden puuttuessa varmuuden ja äärimmäisen taistelun kautta. Näin kävi muun muassa US Openin finaalin viidennessä erässä Daniil Medvedeviä vastaan.

Tänä vuonna Nadalin yksi isoimmista kehityskohteista oli syöttäminen, joka parani selkeästi. Suoria pisteitä, joita Nadal on lähes koko uransa ajan syötöltään peräänkuuluttanut, tuli nyt hyvin suuri määrä ja syöttämisen taso pysyi myös hyvällä tasolla lähes koko kauden loppupuoliskon. Juuri tätä vanhenevan Nadalin peli on eniten kaivannut. Saman on tehnyt myös Federer, jonka nykypelin tason voi peilata lähes suoraan syöttämiseen. Kun se kulkee, on lähes nelikymppistä Federeriä edelleen erittäin vaikea kaataa.

Mutta miten tällainen loistokausi vaikuttaa Nadalin ensi kauteen ja ehkä jopu loppu-uraan? Massa lienee Nadalille se viimeinen linnake, josta hän pitää viimeiseen saakka kiinni, mutta tänä vuonna oli jo merkkejä, että ei massapelinkään sujuminen mikään automaatio ole. Massalla ensimmäinen voitto tuli vasta Roomasta ja sitä ennen hän koki tulevaisuutta ennustavat massatappiot Dominic Thiemille ja Stefanos Tsitsipakselle.

Nuoret tulevat, mutta ilman nadalmaista tasaisuutta Nadal pitänee vielä kynsin hampain kiinni valtaistuimestaan. Ensi vuosi on äärimmäisen mielenkiintoinen Nadalinkin osalta.

lauantai 30. marraskuuta 2019

Blogin perinteinen joulukalenteri on täällä taas!

Vasurilla-blogin joulukalenteri on jälleen täällä! Joulua odotellessa tämä järjestyksessään jo seitsemäs kalenteri luo tuttuun tapaan katsetta menneeseen, mutta myös tulevaan, joten offseasonista huolimatta hyppää mukaan!

Huomiseen!

keskiviikko 20. marraskuuta 2019

Väärässä sarjassa

Lontoo paketoi tämänvuotisen ATP-kiertueen ja kausi alkaa olemaan paketoitu Davis Cupia lukuun ottamatta. Lontoossa Stefanos Tsitsipas otti viimevuotisen NextGen-voiton perään ensikertalaisena myös ATP-finaaliturnauksen voiton, jonka loppuottelussa kukistui siis Dominic Thiem, joka puolestaan kaatui syksyisessä Espoossa Emil Ruusuvuoren käsittelyssä, kuten varmasti kaikkien tuoreessa muistissa vielä onkin.

Meanwhile in Finland...

Emil Ruusuvuori on juuri ottanut jo kauden neljännen Challenger Tourin tunrnausvoiton, jonka myötä alkaa olla melko selvää, että nuoret tulevat nyt laajalla rintamalla ja että Emilille nämä nykyiset ympyrät alkavat olla liian pieniä. Sarja on yksinkertaisesti ja lähtökohtaisesti väärä tästä eteenpäin. Emil ei loistavine lyönteineen ja peleineen voi olla enää pienen lammikon suuri kala, vaan on hypättävä toisiin, suurempiin vesiin.

Tennis on siitä niin kiehtova ja haastava laji, että lähes aina on varaa olla parempi. Kehittyminen ei saa jäädä polkemaan paikoilleen. Tämä koskee niin peliä, lyöntejä kuin motivaatiotakin sekä miljoonaa muuta isompaa ja pienempää asiaa. Näihin välietappeihin, joita Challenger-voitotkin lopulta vain ovat, ei voi jäädä liikaa kiinni, vaikka ne kuinka hyvältä maistuisivatkin.

Emilin kohdalla viime viikko osoitti jälleen kerran, kuinka paljon potentiaalia miehestä sekä hänen tenniksestään vielä löytyy. Muutama rutiinivoitto Challenger-pelaajista, Otto Virtaselle annettu oppitunti puolestaan tämän seuraavasta pääsarjasta sekä upeasti taisteltu finaalivoitto ovat kaikki kypsän (tämän tason) pelaajan merkkejä. Mutta Emil on jo niin paljon muutakin.

Tarvittaessa Emil osaa tehdä itsensä hyvin vaikeasti voitettavaksi, sillä lyömisen perustaso ja -tempo on nyt jo erittäin korkealla tasolla, eikä selvää heikkoutta ole vielä löytynyt. Lyönnin painavuus on hyvän tekniikan ja rennon lyömisen seurauksena hyvin vertailukelpoista oikeastaan keneen tahansa. Emilin lyöntien kineettinen ketju ja osumien puhtaus hakee yksinkertaisesti vertaistaan. Huonompinakin päivinä tai hetkinä vastustajan täytyy urakoida massiivinen läjä duunia Emilin voittamiseksi ja juuri tämä on erittäin tärkeä signaali tulevaisuutta ajatellen.

Palataan vielä syksyiseen Davis Cupiin. Jostain syystä moni tennisaktiivi yrittää vesittää Emilin voittoa "puolikuntoisesta" Thiemistä, mutta totuus on se, ettei Thiem varmastikaan olisi pelannut ellei hän olisi tuntenut oloaan riittävän hyväksi. Oli Thiemin olotila tuolloin mikä hyvänsä, niin tuo ei ole juttu. Tenniksessä moinen, suuren ennakkosuosikin voitto vaatii kaikissa olosuhteissa valtaisan määrän työtä sekä lukuisia pienempiä ja isompia voittoja ottelun aikana. Thiem laittoi Emilin lähes koko ottelun ajan kaatamaan hänet nimenomaan voittamalla, eikä niin, että Thiem olisi vain hävinnyt ottelun. Thiem asetti haasteen, useita haasteita ottelun aikana. Emilin oli Thiemin lisäksi pakko voittaa itsensä kymmeniä kertoja ottaakseen tuon voiton. Täytyi olla rohkea ja aggressiivinen. Pelata ikään kuin out of his mind. Ja sen hän totisesti teki.

Viime viikolla Talissa tätä ei tarvinnut näin isosti tehdä, sillä perustekeminen riitti hyvin pitkälle. Vaikka seuraava on väärin sanottu, niin tuntui, ettei ruuvi missään vaiheessa ollut aivan tapissa, vaan varaa jäi vielä. Ja mikä upeinta, niin silti hän voitti turnauksen. Juuri tämä antaa niin paljon uskoa.

Mutta se edellyttää myös sitä, että rohkeus pelata säilyy kirkkaana mielessä. Kuten meillä kaikilla, niin kehitettävääkin on siis vielä. Muun muassa eteenpäin liikkuminen, vastustajan ajan pois ottaminen ja vielä entistä aggressiivisempi peli ovat kaikki asioita joihin varmasti kiinnitetään huomiota offseasonilla hyvin paljon. Seuraavalla tasolla ei juurikaan tule ns. välilyöntejä, lyöntejä vailla tarkoitusta. Jokaisen lyönnin on lähdettävä jonkinlaisella aloitteella. Tempo kovenee, vastustajien taso kovenee, kaikki kovenee. Jatkossa ei ole varaa jäädä kyttäilemään tai pelata puolivillaisesti tai puolivaloin. Nyt on mentävä ja laitettava joka kerta, jokaisessa erässä, jokaisessa geimissä, jokaisessa pisteessä, jokaisessa lyönnissä kaikki likoon.

On jälleen ikään kuin aloitettava alusta. Työ on vasta alkanut. Onnea matkaan, Emil!!!

sunnuntai 10. marraskuuta 2019

Ennakko: ATP Finaalit 2019, Lontoo

Nuorten NextGen-finaalit on saatu onnellisesti päätökseen upeasti pelanneen Jannik Sinnerin yllätysvoitolla, joten on aika antaa lava isoille pojille! ATP:n finaaliturnaus on täällä! Samoin ennakko!

Turnaus pelataan tunnetusti kauden kahdeksan parhaan pelaajan kesken, jotka ovat tällä kertaa, voisiko sanoa jopa poikkeuksellisesti, kaikki paikalla. Liikkeelle lähdetäänkin seuraavin lohkoin:

Andre Agassi-lohko:
Rafael Nadal
Daniil Medvedev
Stefanos Tsitsipas
Alexander Zverev

Björn Borg-lohko:
Novak Djokovic
Roger Federer
Dominic Thiem
Matteo Berrettini

Lohkot ovat ennakkoon suorastaan kiusallisen herkulliset, mutta aloitetaan perkaaminen Agassin lohkosta, joka on käytännössä erittäin monen skenaarion lohko.

Isoin kysymys koko turnauksessa lienee tässä vaiheessa se, että kestääkö Rafael Nadalin Pariisissa, juuri ennen semifinaalikamppailua, venähtänyt vatsalihas turnauksen vai jättääkö Nadal pelit väliin kokonaan vai kenties kesken turnauksen? Oma veikkaus on, että Nadal pelaa ainakin siihen saakka, kunnes loppukauden ykkösranking on varmistunut ja/tai jatkoonpääsy tai voitto näyttää epätodennäköiseltä. Nadal pelasi kuitenkin varsin hienosti Pariisissa, mutta mitä ilmeisimmin kenttä Lontoossa on nopeudeltaan Pariisia nopeampi, joten se voi ratkaisevasti heikentää espanjalaisen iskukykyä. Iso kysymysmerkki Nadal siis on ja hänen suhteen olemme huomattavasti viisaampia ensimmäisen ottelun jälkeen.  Siinä hän kohtaa viime vuoden turnausvoittoa puolustavan Alexander Zverevin. Terveenä Nadal mennee heittämällä jatkoon, mutta onko hän sitä, jää nähtäväksi.

Zverev on puolestaan löytänyt tekemiseensä uutta kipinää tai jopa liekkiä Laver Cupin ratkaisuottelun myötä. Vire ei kuitenkaan ole tänä vuonna ollut aivan samanlainen kuin viime vuonna, joten mestaruuden uusimiseen en jaksa millään uskoa. Jo alkulohko voi osoittautua haasteelliseksi, jos esimerkiksi edellä mainittu Nadal on tosiaan iskussa. Zverevin tänä vuonna tavaramerkiksi tullut epätasaisuus näin kovassa porukassa ei auta yhtään, joten vaikeaa tulee tässä porukassa olemaan ja jopa alkulohkon jumbosijan vaara leijuu vahvasti nyt juuri hänen harteillaan. Se ei tietäisi hyvää orastavalle itseluottamusboostille, jonka Zverev on viime viikkoina vihdoin saanut itselleen rakennettua.

Daniil Medvedev tulee Lontooseen eräänlaisen miniloman jäljiltä. Kotikisan skippaus ja Pariisin nopea exit ovat mahdollistaneet akkujen pikalatauksen kauden viimeiseen koitokseen. Loppukauden paras pelaaja haluaa varmasti todistaa tässä porukassa olevansa the real thing. Kenen tahansa päänahka maistuu, mutta varmasti jonkinasteinen tähtäin on erityisesti isojen starbojen, kuten Nadal, Novak Djokovic ja Roger Federer, kaatamisessa. Sitä ennen ei saa kuitenkaan antaa saman ikäluokan kavereiden yllättää. Medvedevin suorahko peli on kuitenkin kuin luotu tälle alustalle ja suoruuden ansiosta muut saavat olla valmiita nostamaan painavaa palloa kaarevammalla lyönnin muodolla verkon yli, jolloin se kuitenkin jää hyvin usein ja ihanteellisesti venäläisen lantiotasolle uudelleenpaukutettavaksi ja lumipalloefekti alkaa olla valmis. Nykyvireellään Medvedev pystyy määräämään tahtia hyvin usein ketä vastaan tahansa ja varsinkin miehen puolustus vastahyökkäyksineen on äärettömän vaikea murtaa. Lohkovoittajan tai ainakin varman jatkoonmenijän aura istuu tiukasti Medvedevissä juuri nyt.

Stefanos Tsitsipas sai periaatteessa hyvin juonesta kiinni Pariisissa ja pelasi hyvinkin kypsää ja huolellista peliään siihen saakka kunnes vastaan tuli Novak Djokovic, joka käytännössä lanasi Pariisissa kaikki, myös kreikkalaisen tieltään. Tsitsipas oli, toki huonolla pelillään, täysi vastaantulija ja aseet serbin lyömiseen olivat täysin kateissa. Onkin hyvin vaikea nähdä Tsitsipasta voittamassa tätä turnausta, sillä niin aseettomaksi Djoko hänet sai ja jotenkin jopa Tsitsipaksen jatkopaikkakin vaikuttaa epätodennäköiseltä, jos Nadal kunnossa. Ottelut juuri Nadalia ja Medvedeviä vastaan ovat niitä avainotteluita, joista ainakin toisen kreikkalaisen tulisi väkisin voittaa. Hyvin hyökkäyksiään valmistellen ja aggressiivisesti pelaten kaikki on toki mahdollista, mutta jäisikö sittenkin niukasti rannalle semifinaaleista? Ehdottomasti ehkä.

Björn Borg-lohko ei mielestäni ole niin kimurantti kuin ensimmäinen. Toki yksikin yllätysvoitto sekoittaa helposti pakan ainakin osittain.

Selvänä suosikkina turnaukseen ja lohkoonsa lähtee Novak Djokovic, joka siis näytti Pariisissa kaikille, miten vaikeaa hänet on jälleen kerran hallissakin voittaa. Hän liikkui hyvin ja kun käsivamma ei ainakaan tällä erää näytä liiemmälti vaivaavan, niin odotettavissa on, että Djokovic menee heittämällä semifinaaleihin. Iso ottelu Roger Federeriä vastaan antanee isoa osviittaa, missä mennään, mutta uskon Djokovicin henkisen yliotteen pitävän oikeastaan kaikkia vastaan. Jos hän osaa kanavoida tämän energiansa oikein, on turnausvoitto ja jopa loppuvuoden ykkösranking täysin haarukassa. Nälkäisenä Djokovic on aina erityisen vaarallinen ja voitolla tästä tulisi ikään kuin hänen vuotensa.

Lohkon kakkossuosikki on ehdottomasti Roger Federer, joka pelaa hallissa aina ihanteellisimmissa olosuhteissa omalle pelilleen. Silloin mikä tahansa on (vieläkin) mahdollista, vaikka ikä alkaa selvästi painaa sveitsiläistä. Pelinopeudessa ja sen ylläpitämisessä hän on kuitenkin edelleen yksi parhaista, ellei jopa paras. Paljon riippuuu siis siitä, miten hyvin muut pääsevät liikuttamaan Federeriä tämän luotien tulituksessa ja kovimmassa mahdollisessa kiireessä. Djokovic on ollut tunnetusti mestari neutralisoimaan sveitsiläisen peliä, mutta muista ei siihen taida tässä lohkossa olla. Jatkoon siis edelleen ja kirkkaasti, mutta sen jälkeen.. Niin, latu on periaatteessa auki, vaikkapa päätyyn saakka, mutta miten fysikka kestää viisi kovaa peliä viikon sisään?

Dominic Thiem on parantanut Emil Ruusuvuori-tappionsa jälkeen hurjasti ja on tietysti valmis haastamaan Lontoossakin kenet vaan, mutta nyt turmioksi koituu liian kova vastus liian nopealla alustalla, jolla Thiem ei ole missään nimessä yhtä kotona kuin kaksikko Djokovic-Federer. Aikaa on vähän ja vaikka Thiem onkin petrannut, niin nyt se ei riitä jatkoon millään.

Matteo Berrettini on mukana Lontoossa nyt ensimmäistä kertaa. Hänkin on tietysti valmis yllätyksiin, jos hän löytää maanmiehensä Jannik Sinner-tyyppisen hurmoksen, mutta kyllä tämä seura varsinkin tässä lohkossa tuntuu nyt liian kovalta italialaiselle. Opintomatkalla siis vielä vahvasti.

Semifinaalit:
Medvedev vs. Federer
Nadal vs. Djokovic

Finaali:
Djokovic vs. Medvedev

Voittaja:
Djokovic.

sunnuntai 27. lokakuuta 2019

Ennakko: Pariisi Masters 2019

Kauden loppusuora on alkanut! Tenniskermalla on jäljellä enää hallikauden huipentavat Pariisin Masters sekä mahdolliset finaaliturnaukset joko Milanossa (NextGen TOP-8) tai Lontoossa (TOP-8). Tässä ennakko Pariisiin!

Hallikausi on alkanut melko tutussa komennossa. Roger Federer otti omansa Baselissa (jo kymmenennen kerran!) ja on samalla Pariisissakin yksi mielenkiintoisimmista ja ennakkoon myös kovimmista nimistä.

Hallissa Federerin pelinopeuden kanssa tuskailee edelleen hyvin moni pelaaja ja jos sveitsiläistä ei saa jatkuvaan liikkeeseen, niin boom ja olet käytännössä kuollut. Federerin lyönteihin yhdistyy niin huima määrä kineettisen ketjun tuomaa voimaa ja lähes jumalainen ajoitus, että jos Rogerille jättää nopeissa ja stabiileissa halliolosuhteissa vähänkin aikaa, kasvaa tempo lähes käsittämättömäksi. Ja jos Federer ei aivan ehdi pallon taakse, niin taitavat kädet pelastavat lähes maagisilla otteillaan edelleen paljon. Tätä hitaammat ulkokentät eivät enää tue, mutta hallissa tilanne on toinen, sillä peli on suoraviivaista ja nopeaa ja Federer on edelleen, 38-vuotiaana, maestro juuri tämänkaltaisissa olosuhteissa.

Ainoa huoli tähän Mastersiin on oikeastaan toinen perättäinen peliviikko, mikä voi jossain kohtaa alkaa tuntua jäsenissä, vaikkakin Baselin semifinaalissa tulikin luovutusvoitto Stan Wawrinkasta, jonka selkä alkoi oireilemaan puolivälierän lopussa. Rogerin kaavio olisi hyvinkin tehtävissä ainakin finaaliin saakka.

Toinen hyvin mielenkiintoinen nimi Pariisiin on kiertueen kovimman syksyn pelannut Daniil Medvedev, joka on pelannut itsensä jo kuuteen perättäiseen finaaliin ja voittanut niiden joukossa myös kaksi viimeisintä Mastersia. Jatkuuko sama lento Pariisissa? Ainakin mies otti järkevän breikin Pariisin alle, sillä vaikka kotikisan houkutus Moskovassa oli kova, niin vielä kovempi temppu oli jättää turnaus pelaamatta ja ottaa väsymykseen kahden viikon lepo. On hyvin jännittävä nähdä, miten Medvedev jatkaa tästä. Rauta on ainakin hyvin kuumaa taottavaksi ja miehen suorahko lyöntien paukuttaminen on kuin tehty halliin. Hyvin paljon riippuu siitä, jatkuuko flow'n kaltaiset otteet. Ilman niitä Medvedev on sittenkin tavallinen kuolevainen.

Yksi iso taistelu Pariisissa on myös kauden lopun kisa ykkösrankingistä, joka käydään tänä vuonna Novak Djokovicin ja Rafael Nadalin välillä. Nadalille tähän riittäisi käytännössä se, että hän selviäisi turnauksessa pidemmälle kuin Djokovic, mutta halliolosuhteet eivät ole koskaan olleet Nadalin lyöntien tarvitsemille latauksille optimaaliset. Juuri naimisiin menneenä Nadal voi toisaalta olla sopivasti rentoutunut ja pelata kuin hurmiossa, mutta mene ja tiedä. Voi hyvinkin käydä myös niin, että Nadal tekee Pariisissa vain pikavisiitin ja lähtee rakentamaan kisakuntoaan finaaliturnausta ja Davis Cupin lopputurnausta varten.

Djokovicin osalta kauden loppupuoli on osoittautunut tänä vuonna aavistuksen epätasaiseksi niin tulosten kuin otteiden valossa. Shanghaissa Stefanos Tsitsipas iski miehen katsomoon jo puolivälierissä ja vaikka Tokion ATP500-turnauksesta voitto tulikin, niin sitä edeltävä finaali on Wimbledonista. Myös hän on todennäköisesti ajoittamassa huippukuntoaan tourin finaaleihin ja Davis Cupiin, joten tämä voi olla vielä totutteluturnaus hallipeleihin parhaimman vireen löytämiseksi. Tärkeämpiä iskun paikkoja ovat juuri Lontoon ja Madrid (Davis Cup). Kaavio antaa kuitenkin mahdollisuuksia vaikka mihin ja tietysti kauden ykkösranking on varmasti kova kiihoke, varsinkin jos Nadal sattuisi tippumaan jo alkukierroksilla.

Mustia hevosia kaavio on täynnä ja tulee muistaa, että kahtena viime vuonna mestaruudet ovat menneet Jack Sockille (2017) Karen Khachanoville (2018) eli isompaa kerrointa turnausvoittajasta voi hakea mustien hevosten rintamalta.

Niitä ovat juuri Khachanov, Tsitsipas, Matteo Berrettini, Laver Cupista virtaa saanut Alexander Zverev ja vaikkapa ensi kertaa kotiturnauksensa Wienissä juuri voittanut Dominic Thiem, joka on Davis Cupissa koetun Emil Ruusuvuori-tappionsa jälkeen terästänyt otteitaan huimasti. Myös Thiemin terveystilanne alkaa olla ilmeisen normaali vaikeahkon loppukesän ja alkusyksyn jälkeen. Kaavio on kuitenkin itävaltalaiselle turhan raju: Milos Raonic, David Goffin, Medvedev, Djokovic ja Federer tai Nadal? Ei, nyt ei riitä.

Niin tai näin, kun oikeastaan koko tämän vuoden kovin kärki on paikalla, niin hurjia pelejä on tiedossa. Näillä mennään!

Puolivälierät
Djokovic vs. Tsitsipas
Medvedev vs. Thiem
Federer vs. Zverev
Nadal vs. Berrettini

Semifinaalit:
Tsitsipas vs. Medvedev
Federer vs. Nadal

Finaali:
Federer vs. Medvedev

Voittaja:
Medvedev.

maanantai 7. lokakuuta 2019

Ennakko: Shanghai Masters 2019

Tennismaailman katseet ovat kohdistuneet viime viikosta lähtien Aasiaan, jossa kiertue on jatkunut ATP500-sarjan turnauksilla, mutta seuraavaksi kalenterissa on Shanghain Masters. Tässä ennakko!

Palataan kuitenkin vielä hieman viime viikkoon. 

Tokion 500-turnauksessa voiton nappasi näytöstyyliin Novak Djokovic, joka teki siis voitokkaan paluun US Openin ja käsivammansa jälkeen. Aasiassa erinomaisesti viihtyvän Djokovicin pelissä oli jälleen tuttua armottomuutta ja finaali oli jo melkoinen näytös miehen kovuudesta sekä hänen pelinsä toimivuudesta. Pientä hakemista siellä täällä nähtiin toki matkan varrella, mutta käytännössä John Millman oli finaalissa vailla minkäänlaisia voittomahdollisuuksia. Djokovic näytti itsevarmalta ja nälkäiseltä ja vaikuttaisi siltä, että hän varmasti halajaa jälleen kerran vuoden lopun ranking-listan kärkipaikkaa. Siinä mielessä Tokion esitys oli rohkaiseva. Matkaa Rafael Nadaliin on nyt noin 1500 pistettä.

Shanghaissa Djokovicillä olisi erinomainen mahdollisuus ottaa Nadalia 1000 pisteellä kiinni, sillä espanjalainen valmistautuu omiin häihinsä Mallorcalla, eikä näin ollen pelaa Aasian kiertueella ollenkaan.

Djokovic voitaneen Tokion pelien perusteella laskea huoletta suurimpien suosikkien joukkoon myös Shanghaissa, vaikkakin nyt Tokion "piirisarjapeleistä" siirrytään täysin eri kaliberin haastajiin, joita serbin polulta löytyy nyt useampia jo ennen mahdollista finaalia. Pahimmillaan reitti mestaruuteen voi muodostua esimerkiksi seuraavanlaiseksi: Denis Shapovalov, John Isner, Stefanos Tsitsipas, Daniil Medvedev ja Roger Federer. Siinä haastetta miehen pelille, mutta myös kädelle, jos ja kun se todella on jo pidempään oireillut. 

US Openin finaalissa esiintynyt Daniil Medvedev on kieltämättä yksi kaavion mielenkiintoisimmista pelaajista. US Openin jälkeen mies kävi voittamassa Pietarin turnauksen ja on herkullista seurata, mihin mies pystyy pikavisiitillään Aasiassa ennen paluuta takaisin Euroopan halleihin. Hänen kalenterinsa on ollut hyvin täynnä täysien peliviikkojen myötä nyt jo kaksi kuukautta, joten tuleeko jossain kohtaa fyysinen ja sitä kautta myös pelillinen laskuvaihe jää nähtäväksi. Shanghai aikaeroineen voi luonnostaankin aiheuttaa pientä herpaantumista, mutta enemmän ja enemmän alkaa arveluttamaan miehen pelin vaatiman fysiikan kestävyys. Kausi on ollut pitkä ja kuten sanottua, viime kuukausina pelejä on kertynyt hurja määrä.

Rod Laver cupin voiton Euroopalle ratkaissut Alexander Zverev on myös hyvin kiinnostava pelaaja Shanghaissa. Pekingin välierissä Tsitsipakselle hävinnyt Zverev näytti löytäneen uutta vaihdetta ja rentoutta tekemiseensä Laver Cupista. Kun kuorman määrä ei tämän vuoden aikana ole ollut kovinkaan hurja, niin loppukaudesta voi tulla hyvinkin menestyksekäs saksalaiselle. Laver Cupissa "valmentajina" toimineiden Nadalin ja Federerin opein ja kannustuksin saksalainen voi hyvinkin tuntea olonsa pitkästä jälleen sellaiseksi, että hän ikään kuin kuuluu tähän tähtijengiin, mikä vaikuttaisi olevan Zvereville hyvin tärkeää tässä pelillisessä taantumavaiheessa. Isompi nousu voi lähteä jo siis Aasiasta. Kaavio on puolivälieriin tai jopa semeihin saakka taklattavissa.

Lisää mielenkiintoisia nimiä Shanghaihin saatiin Pekingin finaalista, jossa Emil Ruusuvuorelle Davis Cupissa juuri hävinnyt Dominic Thiem voitti viime viikon toisen ATP500-turnauksen. Finaalissa kaatui Stefanos Tsitsipas ja ottelu oli parhaimmillaan sellaista tempotenniksen riemuvoittoa, että on vaikea uskoa, että vanhempi kaarti pysyisi tässä kyydissä enää montaa vuotta, mutta palataan tähän myöhemmin. Ehkä jopa joulukuun joulukalenterissa, josta jo nyt tämä ennakkovaroitus.

Thiemin kohdalla on mielenkiintoista nähdä miten hän jaksaa toisen viikon heti perään sairasteluidensa ja vaikeuksiensa jälkeen. Stefanos Tsitsipaksen syksyn pelillinen alamäki US Open-kiertueen tappioineen näyttää juuri nyt olevan historiaa, sillä finaalipaikka Pekingissä oli erinomainen suoritus ja varmasti kohensi fiiliksiä kreikkalaisen leirissä. Merkattuja miehiä Shanghaissa siis molemmat. Tsitsipas tosin joutunee haastamaan Djokoviciä jo puolivälierissä, kun taas Thiemille arpaonni tuo turnauksen nelossijoitettuna mielestäni kevyimmän neljänneksen. 

Ennakkosuosikkien joukon täydentää muuan Roger Federer, joka nautiskeli Laver Cupissa kotiyleisönsä edessä täysin siemauksin Euroopan voittoa. Otteet olivat taattua laatua, mutta jonkinlainen arvoitus US Openinkin jäljiltä sveitsiläinen on. Ikä tulee vääjäämättä vastaan ja pelillinen aaltoilu kasvaa. Federerin sanoin perättäiset ottelut eivät ole veljeksiä keskenään ja se on juuri näin. Hyvää tai jopa jumalaista ottelua saattaa seurata vaatimattomampi ottelu, jolloin Federer on yhä useamman pelaajan toimesta lyötävissä. Nyt hän tulee kuitenkin tuoreena ja levänneenä, joten viikossa rasitukset tuskin alkavat näkymään. Semi- tai jopa finaaliainesta?

Villin kortin turnaukseen saanut Andy Murrayn tilannetta ruodittiin jo edellisessä postauksessani ja edelleen sanoisin, että Shanghain voittokamppailuun ei hänellä ole minkäänlaista saumaa. Liian moni pelaaja on pelillisesti liian kaukana edelleen ja pahaa pelkään, että moni nuoresta sukupolvesta on mennyt Andyn poissaollessa jopa britistä ohi.

Näillä siis mennään!

Puolivälierät:
Djokovic vs. Tsitsipas
Medvedev vs. Khachanov
Thiem vs. Berrettini
Federer vs. Zverev

Välierät:
Djokovic vs. Medvedev
Federer vs. Thiem

Finaali:
Djokovic vs. Federer

Voittaja:
Djokovic.

torstai 26. syyskuuta 2019

Onnistuuko Andy Murrayn paluu?

Andy Murray on tekemässä paluuta ATP-kiertueelle, mutta miten projekti etenee ja onko sillä mitään toivoa onnistumisesta? Tämä on se kysymys, jota moni tai ainakin osa meistä pohtii.

Olen nähnyt Murrayn otteita nyt sieltä täältä ja täytyy valitettavasti todeta, että tulosten ohella myöskään peliotteet eivät vakuuta. Ei millään tasolla ja tämä on se armottomin merkki, miksi Andyn paluu on tällä tekemisellä lähes tuhoontuomittu. Tekeminen on monella tasolla vain varjoja siitä, mitä Murrayn peli parhaimmillaan on ollut.

Kun hänen suurimmasta syömähampaastaan, hurjasta fysiikasta, otetaan lonkkaleikkauksenkin vuoksi muutamia prosentteja pois, niin pelin taso laskeekin jo useita prosentteja enemmän. Mieleen tuleekin lainaus lätkän puolelta, jossa tokaistiin muistaakseni jotain seuraavanlaista: 98% keskittyminen tuo 50% suorituksen. Murrayn kohdalla 98% fysiikka tuo 50% suorituksen.

En oikein tiedä mitä Murrayn paluulta odotin, mutta olisin toivonut Murrayn tulevan takaisin uutena versiona itsestään. Aivan samoin kuin Rafael Nadal, Roger Federer ja jopa Novak Djokovic ovat iän myötä ja osin pakotetustikin kehittäneet peliään, niin samaa olisi toivonut Murrayltä. En kuitenkaan näe minkäänlaista lisäystä vaikkapa aggressiivisuudessa, vaan peli nojaa hyvin paljon siihen samaan jauhamiseen, mitä olemme passiivisimmassa Murray-hahmossa hänen uransa aikana nähneet.

Miksi ylipäätään tulla kehiin takaisin samoin asein kuin aiemmin, mutta vain fyysisesti rajoitetumpana versiona? Tämä tie kuljettiin mielestäni jo loppuun ja sen päässä oli uran loppuminen ennenaikaisesti fysiikan pettämiseen. Ymmärrän kyllä rakkauden lajiin ja niin edelleen, mutta tuskin piirisarjat ovat niitä ympyröitä, joissa kolminkertainen Grand Slam-mestari haluaa pyöriä.

Mitä sitten pitäisi tehdä vai onko tässä minkäänlaista toivoa? Jos paikat eivät anna myöten, niin kehäraakiksi Murray tuskin tosiaan lähtee. Pelillisesti kaikki paukut tulisi nyt loppu-uran aikana käyttää modernin tenniksen mukaisten aseiden hiomiseen. Syöttö-kämmenyhdistelmien kehittämiseen ja hurjaan aggressiivisuuden lisäämiseen. Hän osaa sen pelin kyllä, mutta riskitasot ovat ainakin vielä liian kovat. Voi hyvinkin olla, että vielä itseluottamus ei aivan mahdollista tätä, mutta toisaalta mitä hänellä on hävittävää?

Nyt ei voi pelata varman päälle, nyt on otettava riskejä. Kaikki tai ei mitään.

perjantai 20. syyskuuta 2019

Kiitos Suomi! (Jälkipelit: Suomi vs. Itävalta, Davis Cup 2019)

Huh huh. Viisi päivää kulunut Suomen ja Itävallan välisestä Davis Cup-ottelusta, joten ehkä nyt alkaa vihdoin olla oikea hetki jälkipeleille, kun suurimmat tunteet alkavat olla hallinnassa.

Suomen jengi tarjosi unohtumattoman taistelun ja tunnelman Espoon Metro Areenalla ja kiitos siitä kuuluu upeasti venyneille pelaajillemme! Kiitos.

Jos mahdollista, niin vielä isompi kiitos kuuluu kotimaiselle ja piskuiselle Itävallan kannattajajoukolle, joka rakensi jäähalliin aivan mielettömän ja jopa karnevaalimaisen tunnelman. Kiitos jengi!

On helppo sanoa, ettei tällaista menoa ole suomalaisessa tenniskatsomossa nähty koskaan aiemmin. Oli meteliä, kannustusta, aaltoja, riemua, surua ja lopulta pettymystäkin. Hurjimman draaman aineksia riitti kerrakseen.

Upea draaman kaari ottelussa kieltämättä olikin. Ensimmäisen päivän tasatilanne oli odotettu ja se lopulta saatiin. Elintärkeän nelinpelin häviäminen sai meistä monet epäilemään voittoa, kun seuraavan ottelun ratkaisijaksi povattiin automaattisesti maailmanlistan vitosta, Dominic Thiemiä. Emilin yllätysvoitto käänsi kuitenkin jälleen kelkan meidän suuntaamme ja Harrin viedessä vielä ratkaisevan ottelun ensimmäisen erän varsin nätisti, alkoi mielessä pyörimään jo mahdollinen voitto. Sen jälkeenkin peli kääntyi vielä yhden, kaksi tai kolmekin kertaa hieman laskutavasta riippuen, mutta lopulta Itävalta nappasi voiton. Voiton, joka oli niin lähellä tulla meillekin, mutta ei. Ei vielä. Meidän aikamme tulee kuitenkin vielä ja se tulee pian.

Siitä huolimatta oli suorastaan tuskaista seurata Harrin harmitusta ratkaisevan ottelun jälkeen. Mies itki vuolaasti matkallaan pukuhuoneeseen. Hän oli ratkaisevalta tuntuneen käänteen jälkeen taistellut itsensä vielä parikin kertaa takaisin otteluun, eikä ottelun ratkaisu olisi juurikaan voinut olla pienemmästä kiinni. Nyt kävi näin, mutta se mistä Harri ja me kaikki voimme olla ylpeitä, oli se positiivinen peli-ilme ja raivoisa taistelu, mitä Harri omassa ottelussaan esitti. Mitään kiveä ei jäänyt kääntämättä, eikä jäljelle jäänyt mitään, mitä Harri ei olisi itsestään kentällä antanut. Taistelua viimeiseen saakka, eikä siitä voi kukaan olla pitämättä.

Samaa voidaan sanoa kaikista pelaajistamme. Patrik, Henkka ja Emil pelasivat kukin upealla tasolla ja osittain jopa sen yläpuolella.

On kuitenkin pakko nostaa viikonlopun tähtihetkiksi Emilin otteet. Voitot olivat upeita ja varsinkin Thiemin kaataminen oli yksi viikonlopun tennispommeja koko maailmassa. Nopean kentän ja kotiyleisön avulla Emilin itseluottamus kasvoi piste pisteeltä ja samaa tahtia hän murensi Thiemin peliä. Pelitaktiikka oli täysin oikea ja Thiemin kiire oli Emilin painavien lyöntien johdosta nähtävissä. Thiem ei kaatunut huonoon päiväänsä, vaan siihen, että Emil teki hänen päivästään huonon olemalla hyvin aggressiivinen ja pitämällä pallossa vauhtia, suoruutta ja mataluutta, ettei itävaltalainen pääse pommittamaan vahvoja peruslyöntejään.

Thiem kättelee Emilin.
Vaikka Emilin oma peli ja strategia toimi ja sillä saatiin vastustajan peli sekaisin, on voitto ja sen tekeminen silti täysin käsittämätön suoritus. Tenniksessä et vaan voi kruisailla maaliin hyvän alun siivittämänä. Et varsinkaan ranking-vitosta vastaan. On pakko tehdä se voitto itse. Ottamalla murtopallot, pitämällä geimipallot, ottamalla eräpallot ja voittamalla matsipallon. Tuo vaatiin usein niin paljon mentaalista voimaa, ettei sitä monelta tuon tason staraa vastaan löydy. Emililtä löytyi ja hurjan hienon pelin ohella, voimme ihailla vähintään yhtä paljon nuoren miehen kypsyyttä ja päätä. Se oli näytös Emilin potentiaalista. Monelle katsomossa se oli ensi-ilta, mutta jatkoa on luvassa. Tällä menolla saamme ATP-tason kaksinpelaajan jo ensi vuonna.

Itse tapahtuma ylitti pelien ohella kaikki odotukseni. Tennisliitto oli masinoinut käytännössä tapahtuman niin upeasti ja riittävin miehityksen, ettei edes varashälyttimellään tukkoillut näyttely-Porsche voinut sitä pilata. Oli upeaa olla todistamassa tätä. Suomalaisen tennistapahtuman uusi standardi on nyt nähty. Tätä lisää.

Areenan lumoa ja sähköä ennen ratkaisevia otteluita.

perjantai 13. syyskuuta 2019

Näin kaatuu Itävalta! (Ennakko: Suomi vs. Itävalta, Davis Cup 2019)

Suomalaisittainkin huima Davis Cup-viikonloppu alkaa nyt! On siis aika ennakon!

Suomi lähtee otteluun ehkä hienoisena altavastaajana, mutta Davis Cupille tyypillisen kotiyleisön hurmoksen ja ultranopean alustan ansiosta puntit tasoittuvat rajusti. Perjantaina ja lauantaina on siis lupa tuulettaa rajusti Suomen puolesta, joten kaikki paikalle tulijat: pidetään ääntä!!! KAMOON, AJA SITÄ PALLOA! 

Mutta ennakkoon. 

Kummatkin joukkueet ovat liikkeellä lähes parhailla joukkueillaan. Itävallan jengiä tähdittävät tietysti Dominic Thiem (ATP-5) sekä US Openissa viime viikolla puolivälieriin itsensä pelannut neluripari Jurgen Melzer (4p. ATP-36) ja Oliver Marach (4p. ATP-12). Heidän lisäkseen joukkueen pelaavaan kokoonpanoon kuuluu Dennis Novak (ATP-122).

Suomen jengissä pelaavat tulikuuma Emil Ruusuvuori (ATP-163), Patrik Niklas-Salminen (ATP-551) sekä nelurikuninkaat Henri Kontinen (4p. ATP-26) ja Harri Heliövaara (4p. ATP-147). Lisäksi joukkueeseen on nimetty Eero Vasa (ATP-1242) ja kapteeninahan meillä on Jarkko Nieminen, jonka vasurilla.com-haastattelun voit lukea muuten tästä.

Tosiaan, vähemmän yllättäen Espoon Metro Areenalle ei rakennettu tätä viikonloppua varten sisämassaa, sillä viikonlopun ehdottomasta superstarasta, Dominic Thiemistä, on povattu Rafael Nadalin manttelinperijää massakuninkaana, kunhan valta vain joskus vaihtuisi. Vaikka hänen murtamisensa nopealla kentällä viikonlopun aikana olisi huima juttu, ehkä jopa yksi kauden tennispommeista, niin mahdotonta se ei tietenkään ole.

Kaksinkertainen Roland Garros -finalisti ei nimittäin ole esiintynyt kovinkaan vakuuttavasti nopeammilla kentillä, kuten vaikkapa Wimbledonissa, jossa pallo liukuu ja pysyy lähtökohtaisesti melko matalana, varsinkin jos lyönnin takana on suoruutta ja voimaa, minkä suomalaiset kyllä osaavat järjestään kaikki. Tämä tekee hurjaa yläkierrettä moukaroivan Thiemin pelistä lähtökohtaisesti paljon normaalia hankalampaa. Hän ei myöskään ehdi ladata palloihin samaan tapaan nyt vauhtia ja kierrettä kuin vaikkapa hitailla kovilla kentillä, massasta puhumattakaan. Lisäksi Thiemin pelikunto on arvoitus. Hänen US Openinsa meni mönkään sairastelujen vuoksi, joten pahimmassa (tai meille parhaimmassa) tapauksessa Thiem saattaa olla vielä hieman ruosteinen. 

Toki on selvää, että Thiemin otteluille Suomen on budjetoitava 1-2 tappiota. Siksi meidän onkin iskettävä Itävallan kakkospelaajaan ja neluripariin. Ne ottelut meidän vain täytyy voittaa ja siihen meillä on loistavat saumat!

Näin siis kaatuu Itävalta:

Patrik Niklas-Salminen vs. Dominic Thiem
Patti ottaa kaikki mahdolliset riskit käyttöönsä ja vaikka välillä menee vähän yli, niin hän saa horjutettua hieman Thiemin uskoa. Itävaltalainen tulee muutenkin kyttäilemään ottelun alun suomalaisen virheitä toivoen, joten siihen on hyvä iskeä. Kun Patti ajaa palloa hurmiossa, niin ensimmäinen erä on äärimmäisen tiukka ja Thiem hoitaa sen vain vaivoin. Toinen erä on hieman selvempi ja Thiem voittaa odotetusti 2-0. 

Itävalta siirtyy 1-0-johtoon.

Emil Ruusuvuori vs. Dennis Novak
Viikonlopun ensimmäinen avainottelu meille. Emilin aggressiivisuus ja tämä alusta ovat kuitenkin viikonlopun osuvin kombinaatio Suomen neluriparin ohella. Emil vie peliä ennakkoluulottomasti ja ottaa lähes rutiinimaisen voiton painavalla pelillään. Novak on ottelun jälkeen sen verran lyöty mies, että lauantaille on Itävallan kapteenin, Stefan Koubekin, mietittävä uskaltaako tätä päästää ratkaisevaan kaksinpeliin. 

Tässä vaiheessa tilanne siis tasan 1-1.

Henri Kontinen&Harri Heliövaara vs. Jurgen Melzer vs. Oliver Marach
Viikonlopun avainotteluita. Tämä meidän täytyy hoitaa. Nopealla alustalla olemme kuitenkin enemmän kotonamme ja kotiyleisön huuma piinaa itävaltalaisia. Paineet käyvät liian koviksi tälle tähtiparille ja Suomi vie ottelun erin 2-1 ja samoin lukemin johtaa Suomi ennen kaksinpelejä.

Emil Ruusuvuori vs. Dominic Thiem
Viikonlopun odotetuin kamppailu. Tähän Emilin on helppo lähteä rakentamaan omaa peliään, sillä Thiem ei ole alustan kanssa vieläkään sinut, mikä saakin Thiemin esittämään vain parasta puolustuspeliään ja valitettavasti se saattaa olla vielä liian kova pala purtavaksi. Emilin positiivinen peli-ilme ja aggressiivinen peli vie kuitenkin lähelle erävoittoja, mutta se miesten välinen 160 rankingin ero on Emilille sittenkin vielä liikaa. Tämä voi kuitenkin olla se yllätyksen paikkakin ja kun tässä vaiheessa itävaltalaisten on pakko voittaa, niin paineet voivat olla yllättävän kovatkin Thiemin päädyssä. Ehkä Thiem kuitenkin tämän vie. 

Tilanne 2-2.

Patrik Niklas-Salminen vs. Dennis Novak
Todennäköisesti koko kohtaamisen ratkaisuottelu ja siis viikonlopun aivan ehdottomia avainotteluita tämäkin. Patti saa huiman kotiyleisön edessä kaivettua itsestään kaiken irti ja on todennäköisesti aivan tulessa ottelussa. Hyvä syöttäminen ja loistava kakkoslyönti petaavat paikkoja ja asetelmia voittoon saakka, eikä Novak saa juonesta riittävästi missään vaiheessa kiinni. 

Eli näin! Suomelle 3-2-voitto ja maailmanlohkon karsinnat kutsuvat!!!

No mutta, oli värikynää tai ei, niin huima viikonloppu tulossa! Tulkaahan kaikki paikalle! Toki myös YLE näyttää ottelut suorana ja Areenassa, joten hurja on hype nyt joka puolella, mutta tennis on ehdottomasti parasta paikan päällä!

Itse olen positioinut itseni muuten Tennisliiton some-rinkiin, joten ottakaapa Tennisliiton viestimet somen puolella (tästä näin: TwitterFacebookInstagram) haltuun viimeistään nyt! Hurjaa settiä luvassa! 

keskiviikko 11. syyskuuta 2019

Jälkipelit: US Open 2019

Kahden viikon upeiden pelien jälkeen on aika pohtia, mitä tämänvuotisesta US Openista jäi lopulta käteen.

Aloitetaan finaalista, jonka lopputulema ei ottelu- tai edes turnausennakkojeni mukaan ollut varsinaisesti yllätys, mutta tapa, jolla Rafael Nadalin voitto lopulta tuli tai oli jäädä jopa tulematta, oli tietysti aikamoinen yllätys.

Kukaan ei varmastikaan uskonut Daniil Medvedevin nousevan kahden erän ja yhden breikin takaa enää mihinkään, mutta uskomattoman varmalla pelillä, upealla taistelulla ja painavalla hyökkäämisellään venäläinen kampesi itsensä väkisin vielä mukaan otteluun. Erätilanteessa 2-2 näytti jo hetken siltä, että Medvedev olisi jopa voittamassa ottelua, kunnes taas ja jälleen kerran Nadal näytti eläimellisen taistelijansa itsestään ja sen, ettei peli ole hänen kohdallaan koskaan ohi ennen kuin se oikeasti sitä on. Hän oli valmis juoksemaan vaikka kuuhun viidennessä erässä.

Edeltävissä erissä hän oli yrittänyt pelata hyvinkin aggressiivista peliä, mutta Medvedevin hurja puolustus sai espanjalaisen ajoittain epäröimään ja välillä jopa epäuskon partaalle. Tällöin hänen lyöntinsä jäivät aivan liiaksi pelkän käden tuottaman voiman ja kierteen varaan ja näin ollen hyvinkin lyhyiksi hädin tuskin syöttöruudun takarajan tuntumaan. Nadal ei missään vaiheessa tuntenut päässeensä venäläiseltä niin paljoa karkuun, että peli olisi täysin rentoutunut ja että hän olisi jatkuvasti iskenyt ikään kuin kaikilla sylintereillä, jossa lyönnin hurja jalkatyö olisi siivittänyt koko kineettistä lyöntiketjua optimaalisen rennosti voimaa tuottaen jaloista lantioon, sieltä hartiarotaatiolla lopulta käteen saakka.

Medvedevillä onkin käsittämätön kyky saada pelattua itseään vastustajan korvien väliin. Hänellä on, kuten sanottua, hurja puolustus, lähes maagiset kädet ja erittäin letkeät sekä tehokkaat peruslyönnit, joilla paine pysyy usein vastustajan päädyssä. Rystyn suoruus ja monipuoliset suunnat tylsyttivät Nadalin peruspelaamisen kaavaa aivan samoin kuin vaikkapa Novak Djokovicin hurjat tai Roger Federerin viime vuosien rystyt tai vaikkapa monien vasurien kämmenet, jotka ovat siis Nadalin kämmentä vastassa.

Finaali ja aivan erityisesti sen mieletön loppu osoitti kuitenkin monta asiaa.

Daniil Medvedev ei pelkää ketään. Ei nyt, eikä varmasti jatkossakaan. Nadal ei vielä aivan kaatunut, mutta kaukana se päivä ei ole. Djokovic on jo kaatunut ja tämä, jos mikä, antoi mielettömän boostin jatkoa varten.

Turnauksen aiemmista törttöilyistä huolimatta, Medvedev oppi varmasti paljon. Hän kasvoi mielestäni tämän turnauksen aikana pojasta mieheksi ja väittäisin, että kovin kaukana ensimmäinen Grand Slam-voitto ei voi olla. Peli oli jäätävän hyvää ja turnauksessa hän teki juuri sen, mitä häneltä voitiin odottaakin. Hän kesti sekä suosikin että haastajan paineita, eikä pelin taso juuri heilunut itse asiassa koko turnauksen aikana. Häneltä voidaan odottaa vaikka mitä jo lähikuukausina.

Nadal puolestaan osoitti olevansa edelleen tiukasti kiinni Grand Slam-kuvioissa myös massan ulkopuolella, vaikka häneltä finaalissa hieman odottamattomia jäätymisiä nähtiinkin. Tahto vei kuitenkin viivan yli ja vieläpä harvinaisen selvästi nähdyistä paineista huolimatta. On jossain määrin jopa lohdullista, että sekä Wimbledonin että nyt US Openin finaaleissa on nähty hyvin ne menestyspaineet, joita isoimmatkin nimet kokevat.

Nadalin vuosikymmenen neljäs ja samalla viimeinen US Open-mestaruus kruunaa 2010-luvun, joka jää väkisinkin big threen viimeiseksi vuosikymmeneksi vallassa. Voisiko jo ensi vuosi olla uuden sukupolven?

Se on kieltämättä herkullinen kysymys. Tämä vuosi, Nadalin ja Djokovicin jakaessa Grand Slamit, voisi ja saisi periaatteessa olla kyllä jonkinlainen huipennus. Nuoret saavuttavat väkisinkin kärkikolmikkoa ja nyt kun jopa Federer että myös Djokovic kärsivät vammoista, lienee vain ajan kysymys, milloin on taas Nadalin vuoro.

Siihen nuorten olisi jo pakko iskeä. Toki tennikselle ja aivan erityisesti sen uskottavuudelle olisi suuri voitto, jos ja toivottavasti kun nuoret pakottaisivat omilla voitoillaan nämä superstarat eläkkeelle. Se hetki on kuitenkin taas yhden Grand Slamin lähempänä. 

sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Ennakko: Finaali Rafael Nadal vs. Daniil Medvedev, US Open 2019

Yksi ottelu jäljellä! Finaali!

Voidaan varmasti sanoa, että finaalissa kohtaavat turnauksen ja kovien kenttien (syys)kauden kaksi kuuminta pelaajaa. Kummatkin ovat olleet niin US Openissa kuin sitä edeltäneissä turnauksissa hurjassa vireessä ja ovat käytännössä jakaneet turnausvoitot keskenään. Sunnuntai-iltana ratkeaa kuitenkin lopullinen kuninkuus Pohjois-Amerikan kiertueen osalta.

Hienoisena ennakkosuosikkina otteluun lähtee mielestäni Rafael Nadal, joka hakee jo neljättä US Open- ja 19. Grand Slam-mestaruutta. Vastaavasti Daniil Medvedev hakee vasta ensimmäistä mestaruuttaan Grand Slam-tasolla. Tämän asetelman puolesta Nadal lienee enemmän kotonaan, mutta toki hänelle ylimääräistä painetta luo mahdollisuus päästä Grand Slam-mestaruuksissa lähemmäs Roger Federeriä ja itse asiassa lähemmäksi kuin koskaan ennen, vain yhden mestaruuden päähän.

Varmasti myös Medvedev tuntee ensimmäisessä finaalissaan paineita. Ne todennäköisesti ovat kuitenkin hallittavissa, sillä suuren yleisön silmissä Rafael Nadal on ehdoton ennakkosuosikki.
Itse en kuitenkaan pidä häntä niin selvänä suosikkina, ettei Medvedeville jäisi muka mitään palaa. Venäläinen voi lähteä huoletta ja rennosti haastamaan isompaa nimeä, mikä lähtökohtaisesti uran tässä vaiheessa sopii venäläiselle erityisen hyvin.

Pelaajat kohtasivat Montrealin Mastersissa muutamia viikkoja sitten ja siellä Nadal otti helpon voiton väsyneestä Medvedevistä. Tämä skenario voi toistua myös New Yorkissa, sillä Medvedevin kuorma on viime viikkoina ollut hurja ja turnauksessakin kuormaa on kertynyt yhden luovutuksenkin saanutta Nadalia enemmän. Tässä suhteessa pieni etu on siis Nadalilla, joka varmasti pyrkii ottelussa juoksuttamaan Medvedeviä valtavasti muutenkin ja murtamaan tämän fysiikkaa, jolloin muukin peli ja lyönnit rapautuisivat sen mukana. Hyvin todennäköisesti siis Nadal tekee pelistä myös äärimmäisen fyysistä.

Jos Medvedev kestää tämän ja pystyy vastaamaan Nadalin fysiikkavaatimuksiin, niin pelissä on hyvinkin mielenkiintoinen asetelma, jossa suorempaa lyöntiä paukuttava Medvedev yrittää tuottaa Nadalille kiirettä vaikka sitten kovaa keskelle paukuttaen.

Espanjalainen pyrkii puolestaan pitämään Medvedevin kaukana takarajasta ja liikuttamaan tätä  siellä reunasta reunaan. Nadalin lyöntiarsenaali on periaatteessa monipuolisempi, joten jonkin sortin riepottelua hän pystyisi luomaan venäläistä helpommin, mutta se vaatii hyvää itseluottamusta ja siis puhdasta sekä uskaliasta lyömistä. Voi olla, että ottelun alussa Nadal hakee hetken ja vasta turvallisen tuntuisessa johdossa hän alkaa vapautua ja paukuttaa rennommin aivan kuten Matteo Berrettiniä vastaan, joka oli välierässä erittäin hyvä testi varsin painavine lyönteineen.

Siksi ottelun alku on venäläiselle äärimmäisen tärkeä. Jos hän pystyy roikkumaan pitkään Nadalin kyydissä, niin tämän mentaalinen kunto joutuu kovaan testiin. Pienikin notkahdus on tasaisen varmalle Medvedeville iskun paikka. Toki Nadalkin on esiintynyt äärimmäisen hyvin, mutta selkeitä paineistuksen alla olleita heikompiakin jaksoja on nähty, jolloin peli on hieman puuroutunut ja tullut varovaisemmaksi. Näiden tilanteiden tunnistaminen ja niihin iskeminen on Medvedeville äärimmäisen tärkeää.

Medvedevin rystypuoli suorastaan huutaakin tällaista mahdollisuutta, jossa Nadalin ylikierretty kämmen vailla normaalia voimaa jäisi painottomaksi tai lyhyeksi, josta tämä voisi iskeä hyvällä rystyllään palloa poikki kentän tai sitten paukuttamalla sitä murhaavasti linjaan. Tulee kuitenkin muistaa, että moni hyvä rystypelaaja tai vasenkätinen kämmen on ajoittain aiheuttanut Nadalille pientä tai suurempaa päänvaivaa. Berrettiniä vastaan italialaisen rystyn heikkous, jonkinasteinen aseettomuus, joutui puolestaan sellaisen paineen alle, ettei italialainen voinut sille lopulta mitään, vaan hän jäi ikään kuin jumiin rystykulmaukseensa. Sieltä on hyvin vaikea päästä pois ilman loistavaa rystyä. Medvedevillä se on, joten tähän kohtaan Nadalin täytyy keksiä jotain muuta.

Se jotain on todennäköisesti armoton aggressiivinen peli, jolla hän iskee aina paikan tullen, varsinkin syöttö/kämmenyhdistelmillään. Medvedevin puolustus saakin nyt ultimaattisen testin, sillä niin erinomaisella laadulla ja hyvällä painolla Nadal on palloja US Openissa tulittanut. Hän pysyy nopeassakin rytmissä erinomaisesti mukana ja mikä tärkeintä, erittäin puhtailla lyönneillä.

Medvedevin suorat lyönnit ovat nyt hieman normaalia haavoittuvammat, sillä pallo tulee Nadalilta hyvin usein ja vieläpä painokkaana takaisin. Se, missä esimerkiksi Grigor Dimitrov välierässään epäonnistui eli omien mahdollisuuksien ja kentän sisäpuolisten hyökkäyspaikkojen hyödyntämisessä, on hyvin suurella todennäköisyydellä finaalissa puolestaan Nadalin vahvuus. Jos Nadal haistaa verta, tietää se usein menoa. Kentän sisäpuolelta häntä ei pysäytä juuri kukaan.

Syöttäminen näyttelee luonnollisesti hyvin suurta roolia finaalissa ja jos venäläisen riskikakkoset sakkaavat, niin Nadal pääsee kyllä hieman liiaksi iholle, jolloin tässä piilee tunnustelevan alun jälkeen myös hienoista teurastuksen vaaraa, ottaen edelleen huomioon myös ne fyysiset tekijät, vaikka Medvedev toki hyvin sitkeä ja voittamisensa erittäin vaikeaksi tekevä pelaaja onkin.

Summa summarum, Nadal on vahvoilla, mutta napakymppipelillään Medvedevillä on vähintäänkin kohtuullinen mahdollisuus kaataa Nadal. Sitä ei kuitenkaan ihan  kolmen erän vertaa nähdä, joten Nadal mestariksi lukemin 3-1.

Eurosport ja Eurosport Player näyttävät ottelun. Vasurilla/Tenniskoulu Topspin ja Eurosport ovat yhteistyössä kaudella 2019.

perjantai 6. syyskuuta 2019

Ennakko: Välierä Rafael Nadal vs. Matteo Berrettini, US Open 2019

Yön semifinaalissa kohtaavat siis Rafael Nadal ja kisan suurin yllättäjä Matteo Berrettini.

Etukäteen ajateltuna moni pitää tätä varmasti päivänselvänä otteluna, mutta onko asia sittenkään niin? Mielestäni Nadal voi kompastua muutamasta syystä italialaiselle vaikka kovinkaan todennäköistä se ei tietenkään ole.

Isossa kuvassa Nadal on vielä parempi ja monipuolisempi pelaaja, joten vaikka Berrettini pystyisi haastamaan Nadalia vaikka syötön ja kämmenen kautta, jotka ovat samalla tämän suurimmat aseet, niin silti Nadalin monipuolisuus ja kyky muuttaa peliä itselleen voitolliseksi on vertaansa vailla. Toisin sanoen, hurja syöttäminen ja kämmen tulitus yksinään ovat todella harvoin riittäneet Nadalin kaatamiseksi, varsinkaan viiden erän Grand Slam-otteluissa. Tarvitaan jotain muuta.

Se yksi, ehkä suurin tekijä, voisi olla paineet. Niitä on ainakin kahdenlaisia. Ensinnäkin, Nadal on niin suuri ennakkosuosikki, ettei hän yksinkertaisesti voisi hävitä tätä ottelua. Toisekseen tässä hänelle tarjoutuu nyt suuri mahdollisuus päästä yrittämään 19 Grand Slam-voittoa, jolloin hän olisi enää yhden mestaruuden päässä Roger Federeristä. Varsinkin jälkimmäinen paine voi jumittaa päätä semissä, mutta varsinkin myös mahdollisessa finaalissa yllättävänkin paljon. Painetta lisää kummasti se, että kaikki odottavat häneltä Novak Djokovicin ja Federerin tiputtua vain ja ainoastaan mestaruutta.

Jos nämä paineet näkyvät vähänkin, niin Berrettini on varmasti valjastettu hyökkäämään armotta Nadalin varovaisiin kakkosiin ja ylikierteisiin, lyhyeksi jääviin peruslyönteihin, erityisesti kämmenpuolelta. Paineen alla Nadalin peli tahtoo tulla liian kierteiseksi, jolloin lyöntien tehot ja pituudet tippuvat ja paikka vastaiskuille on ilmeinen. Uskon, että Berrettinille tullaan teroittamaan näitä merkkejä ja näiden seuraamista. Jos pelko ja paineet näkyvät Nadalista, niin Berrettinin kaltainen pommittaja on Nadalille pahin mahdollinen vastustaja.

Italialaisen viuhuvat kämmenpommit ja voimakkaat sekä erittäin kierteiset syötöt ovat omiaan tuomaan tuskaa myös Nadalin peliin. Rystyslicen paino ja terävyys voivat parhaimmillaan pitää puolestaan Nadalin kämmentä kurissa, sillä hyvin matalina niihin on Nadalin vaikea iskeä tappavasti, varsinkaan, jos tilanne säilyy tiukkana mahdollisimman pitkään. Vasta vapauduttuaan Nadal uskaltanee tulittaa estoitta myös niihin.

Puolivälieräottelut olivat molemmille rankat, Berrettinille fyysisesti ja Nadalille erityisesti henkisesti. En muista milloin hän olisi tuulettanut 3-0-ottelussa näin voimakkaan raivoisasti. Sekin kertoo juuri niistä paineista, joita espanjalainen tällä hetkellä kokee.

Diego Schwartzman oli sopiva haaste Berrettiniä ajatellen, sillä pieni argentiinalainen on hyvin sitkeä pelaaja, joka täytyy käytännössä pelata ulos ottelusta. Jossain määrin samaa täytyy tehdä ison italialaisenkin kohdalla, sillä hyvällä fysiikallaan hän pysyy hyvin palloissa mukana ja rikkoo tarvittaessa espanjalaisen rytmiä välillä rajusti slaissaten ja välillä lämäillen.

Iso kysymysmerkki on kuitenkin Berrettinin palautuminen rankasta Monfils-ottelusta. Se on selvää, että Nadalia vastaan tankin tulee olla aivan täynnä, sillä muuten Nadal syö italialaisen kuin pastat lautaselta.

Ehkä tässä jotain pieniä mahkuja siis Berrettinillä on, mutta kyllä Nadal lienee nyt liian vahva ja vie 3-0.

Eurosport ja Eurosport Player näyttävät ottelun. Vasurilla/Tenniskoulu Topspin ja Eurosport ovat yhteistyössä kaudella 2019.

Ennakko: Välierä Daniil Medvedev vs. Grigor Dimitrov, US Open 2019

Omien arvioideni mukaan tätä kohtaamista edeltäneissä puolivälierissä nähtiin kaksi yllätystä. Tai itse asiassa kolme, jos ja kun myös Matteo Berrettinin voitto Geal Monfilsista sellaiseksi luetaan.

En kuitenkaan millään jaksanut uskoa varsinkaan Grigor Dimitrovin voittoon Roger Federeristä enkä toisaalta myöskään Daniil Medvedevin voittoon Stan Wawrinkasta, sillä Grand Slamit ovat perinteisesti olleet hyvin vaikeita nuoremmille haastajille, kun vastaan on asettunut entisiä Grand Slam-voittajia. Näin nyt kuitenkin kävi ja semifinaaliin saatiin varsinainen yllätyspari, varsinkin jos ajatellaan tätä vielä ikään kuin turnausennakon näkökulmasta asiaa.

Daniil Medvedev vs. Grigor Dimitrov
Semifinaalipaikka on Medvedeville uran ensimmäinen ja Dimitroville uran kolmas, joten kokemus Grand Slamien semifinaaleista ei liene mikään hurja faktori perjantain illassa, toisin kuin vaikkapa yön toisessa semissä Nadal vs. Berrettini. Kokemuksesta ei tietenkään olisi mitään haittaa, sillä kulman takana odottava finaalipaikka on kokeneemmallekin pelaajalle hurja kiihoke ja sen tuomat paineet saattavat hyvinkin olla aistittavissa varsinkin tässä parissa. Dimitrov voi hiuksenhienosti olla enemmän kotonaan tästä näkökulmasta, mutta toisaalta Medvedev on hyvin kuuma pelaaja juuri nyt ja hän saattaa jatkaa mätkimistään omassa zonessaan aivan kuten tähänkin asti.

Sanoisinkin, että kokemusta ja fysiikkaa lukuun ottamatta kaikilla muilla mittareilla mitattuna suosikkina otteluun lähtee nyt venäläinen Medvedev. Syöttäminen on toiminut riskikakkosineen mahtavasti ja lyönneissä on edelleen (väsyneenäkin!) letkeyttä hurjalla pituudella ja lyöntien suoruudella ryyditettynä. Liike on vammoista huolimatta ollut hyvää ja hän onnistuu käsittämättömän hienosti pysymään pelissä mukana kovassa kiireessäkin. Siksi on vaikea nähdä, että Dimitrov, toki hyvällä vireellä liikkuva pelaaja hänkin, pystyisi tässä tasaisuudessa mukana. Pieni nukahdus on nyt joka kerta kohtalokasta ja mahdollinen etumatka on vaikea kuroa jossain mielessä jopa uhkarohkeasti sekä paineettoman tuntuisesti lätkivää Medevedeviä vastaan.

Mutta on venäläisen taivaalla tummempiakin pilviä. Lähes kiistaton ennakkosuosikin asema voi olla venäläiselle hieman jopa uusi tilanne uralla, varsinkin tällä tasolla, joten näiden paineiden vaikutus tähän mennessä nähtyihin letkeisiin otteisiin on mielenkiintoista nähdä. Esimerkiksi Staniä vastaan hän oli vielä nuoren haastajan roolissa, kun Stanillä on kuitenkin ne kolme Grand Slam-mestaruutta, jotka painoivat vaakakupissa omassakin ajatusmaailmassa aika vahvasti. Pystyykö Medvedev siis pitämään pelinsä edelleen yhtä rentona vai alkaako hän sittenkin tuntea vihdoin painetta? Puolivälierässä, mutta myös sitä edeltävissä otteluissa hän pystyi vammojensakin takia pelaamaan ikään kuin make or break-tennistä. Stania vastaan mielessä kävi kuulemma jopa luovuttaminen, jolloin onkin helppo lämäillä vapautuneesti, kun ottelu on jossain mielessä ikään kuin jo "hävitty". Jos kroppaa kestää semin, niin kestääkö siis pää? Tämä lienee se suurin kysymys Medvedevin näkökulmasta.

Dimitrovilla puolestaan on pominvarmasti hurjat näyttöhalut niin itselleen, yleisölle kuin nuoremmalle haastajalleenkin. Medvedev on hyvää vauhtia tekemässä juuri sitä lopullista läpimurtoa aivan ehdottomalle huipulle, mikä on jossain määrin jäänyt bulgarialaiselta tekemättä. Mikään ei tule tenniksessä ikinä ilmaiseksi, eikä lupaava uran alku tai loistelias junioritausta ole tae mistään. Sen on saanut Dimitrovkin huomata ja hänen kohdallaan alkaakin itse asiassa olemaan viimeisiä hetkiä lunastaa niitä odotuksia, joita hänen harteilleen vuosikymmen sitten kaikessa Baby Federer/the next one-hypessä alettiin kasaamaan. Selvästi nämä paineet ovat olleet hänelle liikaa, eikä viimeinen askel isoimpiin parrasvaloihin ole ollut helppo. Kestomenestyjää hänestä ei ole tullut.

Ensimmäinen Federer-voitto ja vieläpä Grand Slamissä oli kuitenkin hyvin suuri voitto ja todennäköisesti valtava mentaalinen loikka erityisesti hänelle itselleen. Tämän jälkeen kaikki voi ollakin yhtäkkiä paljon helpompaa. Idolinsa voittamisella hän ikään kuin todisti kuuluvansa isoihin nimiin ja tuo saattoi hyvinkin olla se sysäys, jolla syvissä vesissä loukkantumistenkin vuoksi sukeltanut Dimitrov saa pakettinsa vihdoin taas kasaan.

Hyvästä voitosta huolimatta nyt on kuitenkin aika nollata se aivan täysin ja jatkaa hyviä esityksiä vaarallista ja kuumaa nuorta pelaajaa vastaan. Peruspelin täytyy Dimitrovilla pysyä jatkuvasti korkealla tasolla, eikä notkahduksia saa juuri tulla. Medvedev on niin hurjassa iskussa myös varmuudessaan, että hänet on saatava raatamaan ja hakea sitä kautta koko ajan omia aloitteita aggressiivisella pelillä. Pallottelun varaan ei voi mitään, vaan jokaisella Dimitrovin lyönnillä tulee olla kovinkin hyökkäysperäinen tarkoitus.

Kumpikin pelaaja tykkää rytmistä, joten kovin rytmitöntä peliä tuskin nähdään. Sen sijaan näemme varmasti hurjia palloralleja, joissa kysytään fysiikkaa ja yksi tekijä isossa kuvassa voi olla juuri fysiikan kestäminen. Molemmilla on jonkin verran kuormaa alla, joten varmaan aika tasan mennään energioiden suhteen. Olosuhteet tulevat olemaan poikkeuksellisesti viileät ja on todennäköistä, että katto on sateiden vuoksi kiinni eli pelissä on hallikisan tuntua, joka sopii kyllä sekin molemmille hyvin.

Jossain mielessä siis tasaista kamppailuahan tässä on odotettavissa, mutta uskon Medvedevin tasaiseen suorittamiseen ja vireeseen enemmän, joten venäläinen ensimmäiseen finaaliinsa lukemin 3-1.

Eurosport ja Eurosport Player näyttävät ottelun. Vasurilla/Tenniskoulu Topspin ja Eurosport ovat yhteistyössä kaudella 2019.