24/12/2018

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Valmennettavat, juniorit ja vanhemmat, aikuispelaajat, valmentajakollegat ja -mentorit, pelikaverit ja vastustajat, yhteistyötahot ja -kumppanit ja erityisesti te, blogin lukijat:

HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA!

Kiitos kaikille. Ensi vuonna jatketaan!

Joulukalenteri #24: Vuoden parhaat

Viimeinen luukku auki ja blogin palkinnot kehiin!

Vuoden paras: Novak Djokovic.
Hurja oli kauden jälkimmäinen puolisko, kun sai pelin jengoilleen. Lisää tulossa vuonna 2019?

Vuoden ottelu: Roger Federer vs. Juan Martin del Potro, Indian Wellsin finaali.
Pauketta, kauneutta ja draaman kaarta. Hienon hieno taistelu, joka toi lopulta argentiinalaiselle uran ensimmäisen Masters-voiton.

Vuoden valmentaja: Marian Vajda.
Paluu Djokovicin tiimiin ja niin, kaksi Grand Slamiä.

Vuoden comeback: Novak Djokovic.
Viidessä kuukaudessa top20:n ulkopuolelta paalulle.

Vuoden kakara: Nick Kyrgios.
Ei opi. Ei vaan opi. Juniorimaista, lapsellista kiukuttelua edelleen, vaikkei todellakaan ole enää juniori-iässä. Eikö voisi jo alkaa pelaamaan?

Vuoden senioripelaaja: Roger Federer.
Yksi Grand Slam-voitto. Tovi ranking-ykkösenä historian vanhimpana pelaajana. Ja tarina vaan jatkuu!

Vuoden eläkeläinen: Julien Benneteau.
Eläkeläispalkinto sympaattiselle ja tyylikkäälle ranskalaiselle, jolla 10 ATP-finaalia, muttei yhtäkään voittoa. Olisi varmasti ansainnut, mutta kuten aina, ei lopulta ansainnut. Siitä piti osaltaan myös Jarkko Nieminen (Sydneyn finaali 2012) huolen. No mutta, vasurilla-blogin titteli todennäköisesti lohduttaa.

Vuoden läpimurto: Stefanos Tsitsipas.
Ensimmäinen Masters-finaali ja reitillä kaatui hurjissa taisteluotteluissa mm. Djokovic, Anderson ja Zverev. Milanossa marraskuussa oli jo mies poikien joukossa ja lanasi kaikki.

Vuoden suomalainen pelaaja: Otto Virtanen.
Näin tänä vuonna Oton pariin otteeseen kentällä. Suosittelen sitä vahvasti muillekin. Käykää ihailemassa. Nautittavaa peliä!

Vuoden potilas: Andy Murray.
Kävi kokeilemassa, otti levon, kävi kokeilemassa ja otti levon, mutta ei lähtenyt. Pitkä paussi ja isot odotukset ensi vuoteen, mutta onko lopun alku jo hyvässä vauhdissa?

Vuoden pettymys: Grigor Dimitrov.
Lunasti vuosi sitten vihdoin odotuksia voittamalla mm. ATP-finaaliturnauksen, mutta sittemmin katosi lähes täysin kuvasta. Saman teki miehen kakkossyöttö.

Vuoden shokki: John Millman vs. Roger Federer, US Open, 4. kierros.
Käsi ylös kenellä tästä Millamanin voitolla Pitkäveto kiinni? Niinpä.

Vuoden kostea silmäkulma: Simona Halep ja Roland Garros-voitto.
Vihdoin! Halep ollut niin monta kertaa niin lähellä, että tämän hänelle todella soi, vaikkei tenniksessä suomisella olekaan mitään sijaa. Hieno kuitenkin nähdä, kun kova työ tuo haaveen toteen.

Vuoden turnaus: #NextGen-lopputurnaus, Milano.
Ennakkoluulottomia sääntökokeiluja, mielenkiintoisia nuoria pelaajia ja niin edelleen. Kiinnostus kasvaa vuosi vuodelta. Samalla tennis palaa pelaajien palvomisessa ja palvelemisessa hieman taaksepäin, mutta samalla mielestäni oikeaan, normaaliin suuntaan.

Vuoden fashion award: Serena Williams ja kissanaisasuste Roland Garrosilla.
Ehdottomasti jatkoon. Miksi siitä tehtiin niin iso numero? Jos ja kun sillä oli vieläpä jotain positiivista terveysvaikutusta, niin miksi ei?

Vuoden muotioikku: Blondatut hiukset.
Ööh, what? No joo. Kiitos ei. Lähinnä tähän sortuivat ranskalaiset (Monfils, Gasquet, Paire), mutta myös meidän Henri Kontinen. Miksi, oi miksi?

Vuoden överit: Serena Williams, US Open-finaali 2018. 
Yli meni. Pahasti. Piste.

***

Näin paketoitiin blogin joulukalenteri sekä tämä vuosi! Blogi palaa tammikuun alkupäivinä kausiennakon muodossa, joten kauaa emme ehdi laakereillamme lepäämään, kun jo pelataan!

Nyt on kuitenkin aika avata lahjat ja nauttia läheisten seurasta. Hyvää joulua kaikille ja kiitos tästä vuodesta!

23/12/2018

Joulukalenteri #23: Serenan Slamit

Luukusta 23 esiin tulee tänäkin vuonna Serena Williams ja hänen Grand Slaminsä!

Huikean uran pelannut ja nyt myös perhe-elämän vähintäänkin onnistuneesti yhdistänyt Serena on mielestäni kaikkien aikojen tennispelaaja. Uraan on mahtunut jos jonkinlaista tapahtumaa, vastustajaa, mutta eniten totta kai sitä dominointia ja suurvoittoja, joita Grand Slamien määrässä mitattuna on jo 23. Ensi syksynä ensimmäisestä Grand Slam-voitosta tulee kuluneeksi jo 20 vuotta (US Open 1999), joten myös hurjan pitkä ura on Serenalla ollut.

Blogin joulukalentereissa myös hänen Grand Slaminsä ovat olleet tiukassa seurannassa lähes vuosittain ja kimpoilut suuntaan ja toiseen voi lukaista läpi vaikkapa tästä (2014), tästä (2015), tästä (2016) ja tästä (2017). Kysymykset ovat toki hieman matkan varrella vaihtuneet, mutta pidetään tällä kertaa fokus siinä, saavuttaako Serena Margaret Courtin vai meneekö hän tästä vieläpä ohi vai jääkö peräti hän näihin lukemiin?

Vuosi sitten epäilin, että Serena ei pääse Courtin lukemiin ja täytyy myöntää, että samaa epäilen tänäkin vuonna. Tämä siitä huolimatta, että vuosi 2018 oli Serenalle kahden Grand Slam-finaalin muodossa jopa erittäin hyvä ja myös ikään kuin lupaava Courtin ennätystä ajatellen.

Mutta sitten tulee se kuuluisa "mutta".

Molemmat finaalitappiot, sekä Wimbledonissa että US Openissa, olivat selkeät ja Serena hävisi selkeästi paremmalleen pelaajalle. Sekä Angelique Kerber ja Naomi Osaka tiesivät mihin iskeä ja se riitti molemmilla kerroilla Serenan uhitteluista huolimatta.

Monta kertaa olen jo todennut, että Serenan liikkeelle saaminen on avain, sillä häntä ei helposti lyödä ottelusta ulos ikään kuin hänen omilla aseillaan. Nyt niin kuitenkin tapahtui, varsinkin US Openin finaalissa, jossa nuori Osaka pommitti ja teki Serenasta ensinnäkin jopa hitaan näköisen, mutta ennen kaikkea puolustajan, mitä hän ei missään määrin ole. Tämä on vahva signaali siitä, että ihan kaikki voimat ja nopeudet eivät ole enää entisellään. Eikä ihme, sillä ikää todella on jo uskomattomat 37 vuotta.

Vahva peluri Serena toki edelleen on, mutta US Openin kaltaista show'ta ei kukaan kaipaa enää koskaan. Moista epäurheilijamaisuutta, jossa pyrittiin voiton (epä)toivossa vain ja ainoastaan vastustajan pelin sekoittamiseen tämän ensimmäisessä Grand Slam-finaalissa, oli jopa alhainen teko näin suurelle mestarille. Se jättää, aiempien aivopierujen ohella, jonkinlaisen tahran Serenan kilpeen.

Siinä mielessä olisi toki upeaa, että ensi vuonna tämän vuoden finaalitappiot kirkastuisivat voitoksi ainakin kerran, mutta uskallan viime vuoden tapaan vahvasti epäillä. Kisa naisten puolella on nyt niin kova, ettei Serenalle jää enää kirkkainta roolia.

22/12/2018

Joulukalenteri #22: Aikaa Australian Openin alkuun

Luukussa 22 hurjaa pikafaktaa tulevasta kaudesta! Nimittäin... Kun tämä päivä kääntyy huomiseen, on Australian Openin alkuun enää 22 päivää! 

Siltikin jotenkin vaikea käsittää, että seuraava Grand Slam on jo kolmen viikon päästä! Pelaajien loma voisi olla kyllä pidempikin...

21/12/2018

Joulukalenteri #21: Yhden kauden palkintorahaennätys

Joulukiireet painavat varmasti kaikilla päälle, joten luukku 21 on nopea knoppitieto.

Yhden kauden palkintorahaennätyksen haltija on Novak Djokovic summalla 21,6 miljoonaa dollaria. Nice.

Nyt tiedät tämänkin. Eteenpäin!

Lähde: tennis-x.com

20/12/2018

Joulukalenteri #20: Rogerin Slamit

Nyt jo 20. luukku auki ja sieltä tosiaan Rogerin Grand Slamit, 20 kpl!

Aiemmat versiot aiheeseen voit lukea tästä (2017) ja tästä (2013). Tilanne on elänyt varsinkin tuosta vuoden 2013 joulukalenterista, jolloin Federer oli lukemassa 17 ja nyt Grand Slamejä on tullut kolme lisää. Kaksi viime vuonna ja yksi tänä vuonna. Viime vuoden kalenterissa oli osuva twitter-nosto aiheeseen eli Roger lakkaa voittamasta Grand Slameja, kun Roger lakkaa pelaamasta Grand Slamejä.

Allekirjoitin tämän vuosi sitten, mutta onko sittenkin ja viimein tulossa aika, että Grand Slam-voitot alkavat olla tiukassa?

Palataan kuitenkin hetki menneeseen.

Federer löysi pari vuotta sitten vielä uuden vaihteen ja vei peliä jälleen uuden askeleen eteenpäin aggressiivisuuden lisäyksellä ja entistä ehommalla rystypuolen pelillään. Kun samaan aikaan sukupolvenvaihdos antoi odotuttaa ja pahimmat kilpaveljet Novak Djokovicin ja Rafael Nadalin muodossa olivat jonkinlaisessa kriisissä tai loukkaantuneina, niin tilanne oli otollinen lisätä palkintokaapin sisältöä.

Näkisin, että nyt tarvittaisiin vähintäänkin samankaltaista tasonnostoa ja hyvinkin kipeästi, koska esimerkiksi Djokovicin vire vaikuttaa nyt hurjalta ja hän lienee se suurin uhka kaikille. Ei vain Rogerille.

Tänä vuonna Roger vei upealla pelillään, mutta totuuden nimissä kaavion hieman auetessakin, jälleen Australian Openin ja kaikki näytti hyvältä kesääkin ajatellen, varsinkin kun massakausi jäi jälleen väliin. Keväällä ja alkukesästä Rogerin kilpeen tuli kuitenkin muutamia säröjä, jotka ehkä aavistuksen söivät itseluottamusta Wimbledonia ja US Openia ajatellen.

Varsinkin Indian Wellsin finaali Juan Martin del Potroa vastaan oli lopulta paha isku, sillä kummatkin olivat ison osan ottelua loistavassa vireessä ja silloin tappio sattuu aina. Myös yllättävä finaalitappio Borna Coricille Hallen ruoholla juuri ennen Wimbledonia oli omiaan horjuttamaan itseluottamusta kauden tärkeimmän turnauksen alla. Siitäkin huolimatta tappio Kevin Andersonille Wimbledonissa oli suuri yllätys ja antoi kenties viitettä tulevasta, sillä vielä suurempi yllätys koettiin US Openissa, jossa helteessä harvinaisesti tuskaillut Federer hävisi Australian John Millmanille.

Kun hallikaudella tuli "enää" yksi turnausvoitto kotikisassa Baselissa ja nippu, osin odottamattomiakin, tappioita mm. Kei Nishikorille, Alexander Zvereville ja Novak Djokovicille, niin ainakin omat hälytyskellot alkoivat soimaan entistä kovemmin. Varsinkin, kun Federer näytti ajoittain jopa hitaalta, eikä esimerkiksi kämmenkulmista tullut painavaa lyöntiä hiipuneen liikkeen vuoksi takaisin.

Federer on mestarillisesti tauottanut aina kausiaan ja sitä vaaditaan myös jatkossa, kenties rajummin kuin koskaan. Tässä valossa huhut ensi kauden massakauden pelaamisesta ovatkin hieman yllättäen lisääntyneet viime kuukausina. Tämä voisi indikoida sitä, että jonkinasteinen jäähyväiskierros olisi käsillä, mutta uskon, että olympialaiset vuonna 2020 kiinnostavat mestaria varmasti. Massakauden rasitukset tuntuvat kuitenkin vanhassa kropassa pitkään, joten uhraisiko Federer Wimbledonin jo ensi vuonna, niin enpä tiedä, enkä ainakaan vielä tähän usko.

Ensi vuosi onkin joka tapauksessa hyvin kriittinen Grand Slamien lisäämisen suhteen, koska kello käy, nuoret tulevat ja vastukset sekä rasitukset kovenevat. Australia lienee kuitenkin Djokovicin heiniä, Roland Garros ehkä vielä Nadalin, mutta sitten tulee se Wimbledon, joka lienee Federerin yksi viimeisimmistä mahdollisuuksista.

Näkisin, että Roger voittaa maksimissaan enää yhden Slamin ja jos tuo voitto tulee, niin se tulee vuonna 2019. Sen jälkeen koittaa uusi aika. Lopputulema siis 20 tai maksimissaan 21. Tämän sanottuani, Federer menee ja voittaa tietysti jo Australiassa.

19/12/2018

Joulukalenteri #19: Joululahjavinkki vuodelle 2019

Joulu lähestyy ja lahja vielä hankkimatta? Blogin virallinen joululahjavinkki tuleekin tässä: US Open 19 paikan päällä!

Tein tänä vuonna ensimmäisen reissuni tenniksen Grand Slam-turnaukseen ja se todella oli jokaisen pitkään säästetyn centin arvoinen.

Olen sulatellut matkaa oikeastaan koko syksyn ja vieläpä sen verran rajusti, etten ole vieläkään saanut aikaiseksi blogata matkaraporttia aiheesta. Se on kuitenkin tekeillä ja tulossa, joten do not worry!

Mutta siis, jos haluat hemmotella itseäsi ja läheistäsi toden teolla vuonna 2019, niin tee tämä matka!

Tipsit ovat tulossa lähiaikoina, joten voit huoletta alkaa väijymään halpoja lentoja ja hotelleja (joita todella on!) elo-syyskuun vaihteeseen! Toki kohde voi olla myös joku muu Grand Slam, mutta New Yorkissa homma toimii. Sen lupaan.

18/12/2018

Joulukalenteri #18: 18 and life to go!

Luukussa 18 asiaa junioreista ja siis varsinkin ensi vuonna 18 vuotta täyttävästä Otto Virtasesta!

Oton otteet ja saavutukset ovat olleet tänä vuonna kerrassaan loistavat. On Grand Slam-voittoa nelinpelistä, Orange Bowlin voittoa ja niin edelleen. Kieltämättä hyvältä ja herkulliselta näyttää!

Mutta.

Kaikista saavutuksista huolimatta, eniten minua on miellyttänyt Oton peli.

On suorastaan ihanaa katsella suomalaispelaajan isoa peliä, jossa on letkeää aggressiivisuutta ja päättäväistä aktiivisuutta. Pelissä näyttää olevan niin paljon potentiaalia, että se voisi tulevaisuudessa riittää vaikka mihin. On hurja syöttö ja aivan jumalaisen tehokas kämmenpommi. 'Syöttö plus yksi' on kuitenkin SE tapa pelata maailmanluokan tennistä tänä päivänä. Toki tapoja on muitakin, mutta jos tuosta yhdistelmästä saa tappavan, on maailman ehdottomin kärki saavutettavissa todennäköisemmin kuin palloa takarajalta sutimalla.

On kuitenkin tärkeää olla hehkuttamatta Ottoa ja muita nuoria lupauksia liikaa. Tyytyväisyyshän lienee se varmin tapa tippua kyydistä? Lisäksi takin auetessa tulee äkkiä kylmä. Nälkää pitää riittää ja näiden loisteliaiden "välietappien" tulee olla vain välietappeja. Tärkeintä on se, että duuni jatkuu ja muuttuu kaikilta osin kohti ammattimaisuutta. Yrittäjiä riittää nimittäin läjäpäin muuallakin.

Tulos on mielestäni aina sivuseuraus hyvästä ja järjestelmällisestä treenaamisesta. Otonkin kohdalla on varmasti menty eteenpäin kokonaispakettia ajoittain jopa pieteetillä rakentaen sekä juuri niitä aseita luoden ja hioen. Tuskin ovat ihan yhdessä tai kahdessa yössä ole tulleet. Nyt ne kuitenkin ovat toivottavasti maksamassa itseään takaisin. Toivottavasti vieläpä mahdollisimman isosti.

Tämä onkin erittäin tärkeää myös nuoremmilla pelaajilla ja aivan sieltä minisarjoista lähtien. Kasvatetaan pelaajiamme ennen kaikkea kohti heidän omaa maksimiaan ja tehdään niitä aseita jo nuoresta pitäen. Takakentän pallottelijoita riittää maailman joka kolkkaan, mutta viekö se muualle kuin juniorimestareiksi? Enpä usko. Lista niitä juniori-ihmeitä, joista ei tullutkaan "edes" ATP-kiertuetason pelaajia onkin yksi pisimmistä listoista ikinä.

Sydämestäni toivon, että Oton nälkä ja treeni jatkuu ja että hän näyttää koko maailmalle kuinka tennistä pelataan! Onnea matkaan Otto!

17/12/2018

Joulukalenteri #17: Nadalin Grand Slamit

Luukussa 17 yksi joulukalenterin ikivihreistä aiheista, Rafael Nadalin Grand Slamit!

Tosiaan, Grand Slamien metsästys kolmikon Novak Djokovic, Nadal ja Roger Federer on puhututtanut viime vuosina paljon ja blogissakin aihetta on sivuttu joulukalenterin muodossa lähes vuosittain.

Tämä vuosi ei ole poikkeus. Djokovic-luukku (14) saatiinkin jo auki, nyt aukeaa tämä ja hirmuinen jouluyllätys ei torstain (20) luukku varmaankaan liene...

Mutta sitten siihen Nadaliin, jolla siis tämän vuoden Roland Garros -voiton jälkeen on kasassa 17 mestaruutta. Itse olen povaillut vuosien varrella Nadalin lopullista Grand Slam-määrää joulukalenterissa haarukkaan 16-19 kpl (ainakin 2014 ja 2017) ja sanoisin, että tuo haarukka lienee todennäköinen edelleen. Alarajan ohi on toki jo tultukin.

Hyvästä, mutta hyvin rikkonaisesta kaudesta 2018 huolimatta vaikuttaa siltä, ettei Nadalilta ihan mahdottomia voida enää odottaa. Jalat eivät tunnu kestävän oikein muuta alustaa kuin massan ja vaikka kestäisivätkin, niin Novak Djokovicin ja jopa Roger Federerin voittaminen kovilla ja/tai nopeammilla kentillä on muodostumassa jälleen hyvin vaikeaksi tehtäväksi.

Samaan aikaan myös uusi sukupolvi tekee tuloaan, joten vuosi vuodelta vaikeammalta näyttää Nadalin kannalta. Massalla mies on todennäköisesti edelleen the man to beat, mutta sielläkin kisa aukeaa pomminvarmasti jo lähivuosina.

Kun samaan aikaan ikää kertyy, niin Grand Slamien mestaruushaaveet ovat aika pitkälti siis juuri Roland Garrosin menestyksen varassa. Sieltä vielä 1-2 mestaruutta olisi erittäin kova suoritus, mutta Federeriä (20 mestaruutta) ajatellen tahti muualla lienee liian hidas.

Pysynkin kannassani, maksimissaan 19 Grand Slam-mestaruutta.

16/12/2018

Joulukalenteri #16: Paluu 16 sijoitettuun pelaajaan Grand Slameissä?

Luukussa 16 palataan keskusteluun, jota tennisväen kesken on käyty jo joitakin vuosia ja josta oli aikoinaan jo blogin ensimmäisessä joulukalenterissa v. 2013 puhetta.

Itse olen ollut vahvasti sen kannalla, että sijoitettuja pitäisi Grand Slameissä olla vain 16, eikä nykyistä 32 pelaajaa. Mielestäni nykyinen määrä ei sekoita pakkaa riittävästi, vaan järjestää kärkinimiä, niin ettei isompia herkkupaloja sijoitettujen (32 parasta) välillä pääse syntymään. Kun taas määrä tiputettaisiin puoleen, saataisiin jo alkukierroksille selvästi enemmän mielenkiintoa, kun suojaa ei niin paljon olisi.

Mutta. Grand Slamit päättivät syyskuussa yhteistuumin, että myös jatkossa mennään 32 sijoitetulla, joten se siitä sitten. Tällä erää näyttää siltä, että oma sekä usean muun toive 16 sijoitetusta ei siis tule toteutumaan.

Harmi, mutta se siitä. Nyt mennään näin ja se siitä. End of discussion.

15/12/2018

Joulukalenteri #15: Stefanos Tsitsipas, ranking 15

Luukku 15 ja uransa parhaassa rankingissään (nro 15) keikkuva Stefanos Tsitsipas!

Kreikkalaisen peliä ja otteita on käsitelty blogissa jo aiemminkin (ainakin tässä ja tässä), mutta pieni tarina tuli miehestä vielä mieleen syksyn US Openissa.

Kävi nimittäin niin, että törmäsimme mieheen sattumalta Openin aikaan Manhattanilla, jossa tuntui muutenkin liikkuvan hyvin paljon tennisporukkaa sekä miesten että naisten sarjasta, mutta myös junioreista.

Tsitsipas tuli kuitenkin yhtenä iltana muina miehinä kävelyllään yksinään vastaan hotellimme läheisyydessä 45. kadulla. Nopeat yläfemmat ja kehuthan siinä piti nopeasti ohimennessämme heittää, sillä alla oli melko tuore ensimmäinen Masters-finaalipaikka Torontosta upealla pelillä, jolla kaatui muun muassa hurjavireinen Novak Djokovic. US Openista mies oli jo päivää aiemmin tippunut, mutta huolettoman oloisena mies New Yorkin katuja verkkareissaan tallusteli.

Mietinkin nopean kohtaamisen jälkeen miehestä huokuvaa leppoisuutta ja erityisesti sitä, kun häntä ei varmastikaan vielä kovin moni katukuvasta tunnista. Tilanne voi muutamien vuosien päästä olla täysin toinen. Nämä ovat varmasti hienoja hetkiä nuoren miehen elämässä, kun kimpussa ei ole kuin satunnaisia tennisturisteja Suomesta ja ties mistä. Suuri menestys, ehkä jopa supertähteys, muuttaa tilanteen kenties jo lähivuosina, joten siinäkin mielessä Tsitsipaksen kannattanee nauttia elämästään täysin siemauksin juuri nyt, kun elämässä on vielä tietynlainen vapaus tehdä normaaleja juttuja ilman suurempia häiriötekijöitä.

Muutenkin on aina mukava seurata nuorten pelaajien kehitystä ja erityisesti tämä vaihe, jossa pelaaja ei varmastikaan aivan täysin vielä tiedosta kuinka hyvä onkaan, on herkullinen. Staran elkeet loistavat vielä poissaolollaan ja asenne timanttisen nöyrä. Älä koskaan ikinä muutu.

14/12/2018

Joulukalenteri #14: Novak Djokovicin Slamit

Luukku 14 ja Novak Djokovicin 14 Grand Slam-mestaruutta!

Niin, tämän kauden kuningas oli epäilemättä Novak Djokovic, joka nosti Grand Slam-maljaa kahdesti tämän kauden aikana. Siksi onkin tullut aika nostaa hänen Grand Slam-mestaruusennustetta, sillä aiemmat arviot vuosilta 2017 (14), 2016 (14), 2015 (14), 2014 (12) ja 2013 (12) ovat enemmän tai vähemmän saavutettuja ja hyvin todennäköisesti alimitoitettuja.

[Hauska muuten lukea noinkin kaukaisia pohdintoja!]

Djokovicin comeback uransa vaikeimmalta sairaslomalta alkoi alkuvuodesta kovin nihkeästi, sillä peliesitykset eivät vakuuttaneet ja serbin pää tuntui olevan hyvinkin kaukana siitä tappaja-Djokovicistä, johon oltiin totuttu muutamia vuosia sitten.

Mutta sitten tuli se iso voitto Rafael Nadalista Wimbledonissa, joka avasi kaikki padot ja Djokovic pelasi lähes uransa hurjimman syyskauden, jonka aikana hän nousi lopulta myös vuoden lopun ranking-ykköseksi ja siis jo viidettä kertaa. Tässä tilastossa edellä on enää vain Pete Sampras. Ja vaikka Roger Federer on samassa määrässä Djokovicin kanssa, on huomattavasti todennäköisempää, että se on juuri Djokovic, joka tasoittaa pelin Samprasin kanssa. Suuri on toki todennäköisyys, että serbi menee vielä ehkä ohikin. Ehkä yhdellä tai kenties jopa kahdella vuodella.

Mutta niihin Grand Slameihin. Kun Djokovic on nykyisessä vireessään, on jopa toisen Novak Slamin mahdollisuus olemassa. Nyt alla on siis kaksi perättäistä Grand Slamiä Wimbledonista ja US Openista ja kun seuraavana tulee hänen paras Slaminsä, Australian Open, niin mahdollisuudet kolmeen perättäiseen mestaruuteen ovat mielestäni erittäinkin hyvät. Sen jälkeen kaikki panostus menisi varmasti massakauteen, mikä aiheuttaisi jonkinlaista tutinaa ainakin Mallorcan ja Itävallan suunnalla.

Djokovic on motivoituneena erittäin nälkäinen ja jos maali on asetettu Nadaliin (17 Grand Slamiä) tai jopa Federeriin (20 Grand Slamiä), niin voi hyvinkin olla, että Nadal tulee ainakin näköetäisyydelle jo ensi vuonna. Federeriin on vielä utopistiselta tuntuva matka, mutta niin, you never know.

Lopullinen arvio tässä kai pitäisi kuitenkin antaa, joten pohditaanpa vielä hetki ääneen.

Uskon, että vuonna 2019 hän maksimoi vielä tämän osittaisen murrosvaiheen vanhan ja uuden kaartin välillä ja iskee vähintään yhden, todennäköisesti kaksi tai hurjimmillaan jopa kolme Grand Slamiä tiskiin, jolloin oltaisiin 15-17 Grand Slamissä. Tulevan kauden jälkeen nuorempi kaarti alkaa ottamaan hommaa hallintaan, joten ehkä 1-2 Grand Slamiä voisi tulla vielä vanhoilla päivillä kaavioiden avautumisilla ja piikkisuorituksilla. Eli nostan ennusteen niinkin korkealle kuin 19 eli vielä viisi Grand Slamiä Novakille. Se on kuitenkin selvää, että tuo vaatinee vähintään 3-4 Grand Slamiä seuraavan kahden kauden aikana. Muuten kokonaismäärä jää helposti 17-18 mestaruuden paikkeille.

13/12/2018

Joulukalenteri #13: Rogerin turnaukset 2018

Luukku 13 kertoo Roger Federerin turnausmäärän tänä vuonna, 13.

Tosiaan, Roger Federer on jo vuosia pelannut, myös terveenä ollessaan, hieman vajaata kisakalenteria. Tämä on ollut fiksua ja pidentänyt varmasti uraa kaudella tai kahdella. En jaksakaan uskoa, että turnausmäärät tästä enää nousisivat, vaan pikemminkin päin vastoin.

Hänen kohdallaan massakauden skippaaminen on toiminut hyvin ja muualla tulosta onkin tullut. Raskas massakausi kuormittaisi vanhaa kroppaa varmasti paljon, joten loukkaantumisriskin minimoiminen tässä vaiheessa uraa on vain hyvä asia. En myöskään usko, että miehen fysiikka riittäisi enää massalla nuorempia leijonia vastaan.

Onkin mielenkiintoista seurata, milloin Roland Garros ilmestyy Rogerin kalenteriin, sillä uskon, että se jossain vaiheessa kalenteriin tulee. Se lienee samalla varmin merkki siitä, että loppu on lähellä ja on hyvästien aika.

12/12/2018

Joulukalenteri #12: Tusina täyteen?

Luukussa numero 12 spekuloidaan. Saako Rafael Nadal Roland Garrosilla tusinan täyteen eli 12 mestaruutta, kun nyt mestaruuksia on kasassa 11?

Erittäin vaikea kysymys, johon on helppo vastata puolesta ja vastaan.

Ikää tulee, mutta totuus on se, että viime ja tänä vuonna mestari on hävinnyt Garrosilla yhteensä yhden erän. Ihan lähellä tappio ei siis ole ollut, mutta se ei tietenkään ole tae tulevasta. Uhkaajia tulee ja menee.

Tärkeintä onkin, että terveys säilyy ja massapeli kulkee ollen murhaavan tehokasta. Kentällä on oltava aggressiivinen ja riepoteltava vastustajia tuttuun tyyliin täysin armottomasti ilman pienintäkään epäröintiä tai epävarmuutta. Tämä Nadalilta onnistunee massalla ehkä myös jatkossa, mutta pitkään tämä dominointi jatkuu? Jos ja kun pelit jossain kohtaa tasoittuvat, saa moni haastaja uskoa rajusti lisää ja samaan aikaan Nadalin itseluottamus saattaa säröillä.

Mutta niin, ne haastajat. Tulevalla kaudella heitä on kolme.

Luukussa kahdeksan puitiinkin jo Dominic Thiemin mahdollisuuksia. Itävaltalainen on ehdottomasti yksi isoimmista massauhista Nadalille, karuista Garros-tappioista huolimatta. Nyt alkaa olla ne hetket käsillä, kun näyttöjä on yksinkertaisesti alettava laittamaan tiskiin.

Tulevalla kaudella suurin uhka on kuitenkin jälleen Novak Djokovic, joka on voittanut Nadalin Garrosilla aiemminkin. Oikealla mindsetillään Djokovic on valmis tekemään sen myös uudelleen. Djokovicin totaalitennis on Nadalille myrkkyä, kun rystypuolen pommitus ja serbin hurjaakin hurjempi puolustus ei välttämättä tuo toivottua tulosta edes massalla.

Kolmas uhka on Alexander Zverev, joka taitaa mainiosti varsinkin massapelin salat ja on kovaa vauhtia nousemassa aivan terävimpään kärkeen muutenkin. Hänen mahdollisuutensa eivät kuitenkaan vielä ensi vuonna turnauksen loppuvaiheessa ole normikuntoista Nadalia vastaan mielestäni kummoiset, koska Nadal pystyy kääntämään massapelin armottomaksi kuntopiiriksi, johon nuoren Zverevin paukut eivät taida vielä aivan yltää. Hänen onkin lähtökohtaisesti  keskityttävä siihen, että hän ampuisi espanjalaista pommeillaan.

Jaa-a. Enpä tiedä. Ehkä se 12 tulee täyteen. Joko tänä tai ensi vuonna. Aikaa ei kauheasti enää kuitenkaan ole.

11/12/2018

Joulukalenteri #11: 11h ja 5 min historiaa(n)

Luukussa 11 on historiaan jäävä tunti- ja minuuttimäärä eli 11 tuntia ja 5 minuuttia. Moni varmasti tietääkin jo mistä on kyse.

John Isnerin ja Nicholas Mahut'n välinen Grand Slam-ottelu Wimbledonissa 2010 ensimmäisellä kierroksella tullee jäämään ikuisiksi ajoiksi tenniksen historiaan pisimpänä otteluna. Ja numerothan olivat niinkin eksoottiset kuin 6-4, 3-6, 6-7, 7-6, 70-68 Isnerille.

Grand Slamit Roland Garrosia lukuun ottamatta ovat kuitenkin syksyn aikana ilmoittaneet kukin vuorollaan keinoista, joilla ottelut lyhenevät tulevalla kaudella viidensissä erissä. Ehdottomasti hyvää kehitystä, mutta ihmetystä herättää se, että ratkaisevan viidennen erän säännöt eivät ole keskenään samoja:
  • Australiassa tullaan pelaamaan viidennen erän 6-6-tilanteessa niin sanottu "super tiebreak" eli kymmenen pisteen tiebreak
  • Ranskassa Roland Garrosilla pelataan viides tämänhetkisen tiedon mukaan edelleen pitkänä
  • Wimbledonissa puolestaan pelataan normaali tiebreak seitsemään tilanteen ollessa viidennessä erässä 12-12
  • US Openissa ei tapahdu muutosta eli viides erä pelataan normaalin erän tavoin eli 6-6-tilanteessa tiebreak seitsemään.
Mene ja tiedä, mikä näistä nyt sitten on paras. Itse pidän eniten ehkä Australian tai ehkä peräti US Openin ratkaisuerästä. Tai ehkä Wimbledonin... Äh. Pääasia, että lyhenevät.

Mitä mieltä itse olette? A (Australian Open), B (Roland Garros), C (Wimbledon) vai D (US Open)? Vai kenties E (jotain muuta, mitä?)?

10/12/2018

Joulukalenteri #10: TOP10 2019

Perinteinen kristallipalloluukku ensi vuoteen eli vuoden 2019 lopun top-10!

Ennen ennustetta kuitenkin pikavilkaisu viime vuoden vastaavaan ennusteeseen, jonka voi vilkaista tästä.

Ei nyt ihan metsään, mutta ei nyt ihan kohdillekaan. Djokovicin nousu piikkiin ei henkilökohtaisesti yllättänyt, eikä myöskään Zverevin nousu kärkikahinoihin. Andy Murrayn ja Stan Wawrinkan kaudet menivät penkin alle loukkaantumisten takia. Juan Martin del Potron nousu loukkaantumisista top-kymppiin oli puolestaan yksi kauden iloisimpia asioita. Grigor Dimitrov ei osannut hyödyntää finaaliturnausvoittoaan mitenkään, vaan valui listalta ulos ja niin edelleen.

Mutta sitten ensi vuoden listaan:

1) Novak Djokovic
Loistava loppukausi 2018, joten jatkanee samoilla höyryillä ja Australian Openissa perinteisesti vahva, joka saattaa luoda paikan jopa uudelle NovakSlamille. Nälkä on tullut takaisin ja mies on vaikea, joskus jopa mahdoton voitettava. Vahvaa tekemistä kaikilla alustoilla.

2) Alexander Zverev
Nousukiidossa, vaikka tämän kauden aikana näytti osittain passiiviseltakin. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Lendlin tulon myötä palaset nyt kasassa ja jos Masters-menestys tarttuu Grand Slameihinkin, niin piikkipaikkakin voisi olla haarukassa. On kuitenkin hyvä kaikilla alustoilla.

3) Rafael Nadal
Takaisin massaspesialistin rooliin ja kolmospaikka massakisoilla? Kroppa ei kestä enää kovia kenttiä, joten jos pelaa säädyllisen massakauden, niin helposti näinkin korkealla. Tänä vuonna kakkospaikka vain yhdeksällä turnauksella.

4) Roger Federer
Olisiko Federerillä vielä yksi Grand Slam takataskussa? Niin tai näin, lähellä se ainakin on Australiassa, Wimbledonissa ja ehkä myös US Openissa. Tähän muutama hyvä Masters kovilla kentillä, niin lähes varmuudella top-viitosessa. Muuhun tarvittaisiin täysi romahdus tai loukkaantuminen.

5) Kevin Anderson
Saanut tänä vuonna suurpelaajan auraa. Tasaisen hyvä suorittaja Grand Slameissä ja sitä kautta korkealla. Hyvillä tai loistavilla esityksillä uran paras kausi ja jopa top-4 haarukassa.

6) Andy Murray
Kauden suurimpia kysymysmerkkejä. Jos palaa terveenä ja paikat kestää, niin tasainen varmuus vie pitkälle. Mutta kestääkö ne paikat? Murrayn pystyttävä kautta linjan aggressiivisempaan peliin.

7) Dominic Thiem
Oli suurennuslasissa jo luukussa kahdeksan. Massamenestys maksimoimalla ja hyvä Roland Garros vie ainakin tähän. Sen jälkeen kaikki muu plussaa. Tulisi kuitenkin muistaa, että suuri turnausmäärä ei korreloi suoraan menestyksen kanssa.

8) Marin Cilic
Voitti juuri Davis Cupin. Se voi tuoda aivan uutta sykettä vielä Cilicin peliin, jos osaa kanavoida sen oikein. On kuitenkin jo Grand Slam-voittaja, joten tietää mitä isoon menestykseen vaaditaan. Tietää myös sen, että pää ei aina kestä, joten näille main hyvillä, mutta myös niillä romahtavilla peliesityksillä.

9) Stefanos Tsitsipas
Nuoret tulevat sittenkin! Tsitsipas kasvoi viimeistään Milanon marraskuisessa NextGen-turnauksessa pojasta mieheksi. Näytti aivan eri tason kaverilta suurimman osan turnauksesta. Se ja tämän vuoden menestys ennakkoluulottomine esityksineen voi poikia vaikka mitä. Letkeä peli, jolla pystyy haavoittamaan ketä tahansa, varsinkin jos vielä syöttäminen tauon aikana kohenee.

10) Karen Khachanov
Pariisin yllätysvoittaja väläytteli jo muuallakin. Pisti mm. US Openissa Nadalin hurjan koville. Tämä tietää sitä, että tehnee vähintäänkin muutaman piikkisuorituksen kauden aikana flowssaan, joten niillä esityksillä top-kymppiin.

09/12/2018

Joulukalenteri #9: Novak Djokovic ja Career Golden Masters

Luukku yhdeksän ja Novak Djokovic kaikkien yhdeksän Masters-turnausten voittajana!

Todellakin, Djokovicistä tuli tänä vuonna historian ensimmäinen pelaaja, joka on saavuttanut uransa aikana kaikkien Masters-turnausten voiton. Tämä varmistui syksyllä, kun Djokovic valloitti puuttuvan palasen eli Cincinnatin Mastersin voiton.

Saavutus on huima, samoin kuin hänen Masters-voittojensa kokonaismäärä (32), joka on vain yksi vähemmän kuin listan kärkinimellä Rafael Nadalilla (33).

Nadalilta tästä ura-Mastersista puuttuu kuitenkin vielä Miamin ja Pariisin halliturnauksen voitot, joista varsinkin jälkimmäinen vaatisi jotain aivan erityistä, kenties ensimmäinenkin. Roger Federerin ura-Masters on periaatteessa myös erittäin lähellä, mutta toisaalta niin kovin kaukana. Hänelle se vaatisi Monte Carlon ja Rooman massakisojen voittoa, jotka eivät tietenkään kevään massoja skippaamalla tule. Eivät ehkä enää pelaamallakaan.

Näyttää siis siltä, että Djokovic saa pitää rekordinsa pitkään. Lisäksi juuri nyt vaikuttaisi siltä, että hän ottanee listan piikkipaikan myös Masters-voittojen määrässä. Ehkä jo ensi vuonna.

08/12/2018

Joulukalenteri #8: Dominic Thiem, ranking 8

Luukussa kahdeksan kurkataan ranking-listan numero kahdeksikon, Dominic Thiemin maailmaan tänä ja ensi vuonna!

Muistatteko kuinka 1.5-2.5 vuotta sitten hehkutettiin Dominic Thiemiä tulevana massakuninkaana ja ehkä jopa tulevana tenniksen hallitsijana? Niinpä. 

Toki itävaltalainen profiloituu edelleen vahvasti massapelaajana, onhan hänen 11 tittelistään peräti kahdeksan tullut massalta. Tänä vuonna titteleitä tuli massalta kaksi ja hieman yllättäen hallista yksi.

Hallitsijapuheet ovat kuitenkin tämän vuoden aikana hieman vaienneet, vaikka mies oli Roland Garrosin finaalissa ja otti yhden massavoiton Madridissa itsestään Rafael Nadalista. 

Huolestuttavinta on kuitenkin se, että Thiem otti massakauden tärkeimmissä paikoissa henkisesti raskaat tappiot. Garrosilla tuli Nadalilta karusti kuonoon finaalissa (46, 36, 26) ja Madridissa puolestaan "tarjolla" ollut ensimmäinen Masters-voitto kariutui finaalitappioon nuorelle Alexander Zvereville, minkä täytyi tuntua pahalta. Onhan juuri Zverev se tulevaisuuden suurin uhka tai este Thiemin isommalle menestykselle, jos ja kun vanha kaarti siirtyy joskus syrjään.

Voi hyvinkin olla mahdollista, että ensi vuodesta olisi tulossa jonkinlainen vedenjakaja tai loppu-uran alku. Tulosta pitäisi alkaa viimein tulla. Esimerkiksi Zverev on voittanut jo useampia Masterseja ja nyt siis myös finaaliturnauksen, joten hänellä se tietynlainen henkinen valmius alkaa olla lopullista Grand Slam-sinettiä vaille valmis. 

Eroja löytyy toki pelityylistäkin. Kun Zverev pystyy pelaamaan hyvinkin monipuolisesti ja usealla eri vaihteella, niin vaikuttaisi siltä, että Thiemillä on aina ja iankaikkisesti vain yksi vaihde, täysillä. Maksimit repien. Ilman letkeyttä. Yksipuoliset raatajat eivät ole viime vuosina niitä isoimpia titteleitä vieneet, enkä usko niin käyvän tulevaisuudessakaan, kun letkeät lätkijät ja pommittajat valtaavat alaa. Esimerkiksi Monte Carlossa loistavan, mutta jälleen kerran pitkän ja raastavan Novak Djokovic-voiton jälkeen Nadal kuritti Thiemiä seuraavalla kierroksella lukemin 60, 62.

Tähän osittain liittyy myös se toinen tutuksi tullut dilemma Thiemin kohdalla. Hän pelaa edelleen liikaa. Uransa huipun lähestyessä hän ei malta jättää pienempiä turnauksia väliin edes Grand Slamin alla. Tämän vuoden Roland Garros olisi hyvinkin voinut olla toisennäköinen tai ainakin lähempänä, jos finaali ei olisi ollut viidennen (!) perättäisen peliviikon viimeinen sunnuntai. Lyonin turnausvoitto juuri Garrosin alle ei voitosta huolimatta ollut ehkä se viisain muuvi, kuten Garros-ennakossa oli puhetta.

Ensi vuosi näyttää paljon, mihin suuntaan Thiemin ura jatkuu. NextGen-sukupolvi tekee nyt tuloaan laajalla rintamalla, joten loputtomasti aikaa ei 26 vuotta ensi vuonna täyttävällä Thimielläkään ole. Kovilla tai nopeilla kentillä hän tuskin tulee koskaan dominoimaan, mutta massalla siihen voisi kalenteria järkevöittämällä olla mahdollisuuksia. Mutta näkisin, että hänen massa-aikansa täytyisi alkaa kahden seuraavan Roland Garrosin aikana. Sen jälkeen se lienee ohi. 

07/12/2018

Joulukalenteri #7: Lucky number seven

Lucky number seven for Djokovic, Federer?

Kristallipallostani näkyy jo nyt hyvin kirkkaana tulevan Australian Openin ennakkojuttujen otsikot.

Onnennumero seitsemän on "maagisen seitsemännen geimin" lisäksi paljon käytetty ja/tai brändätty numero myös turnausvoittojen lukumäärän yhteydessä.

Fraasit ovat kuitenkin vain fraaseja. Tenniksessä magiikalla, onnella tai tuurilla ei juurikaan ole mitään tekemistä, vaan voitot ratkeavat täysin muihin asioihin.

NextGen-säännöillä erän seitsemäs geimi on toki sinällään maaginen, että se ratkaisee erävoittajan joka kerta.

06/12/2018

Joulukalenteri #6: Hyvää itsenäisyyspäivää!

Tänään juhlitaan itsenäisyyspäivää! Ja totta kai käydään kentälläkin, mutta hyvää syntymäpäivää 101-vuotias Suomi! Hyvää juhlapäivää kaikille!


05/12/2018

Joulukalenteri #5: Viisi vinkkiä harrastelijapelaajalle

Ensi kaudella blogi tulee keskittymään aiempaa enemmän myös valmennukselliseen sisältöön. Joulukalenterin luukusta numero viisi tulee kuitenkin jo maistiaisia siitä, mitä tuleman pitää. Annan viisi täysin ilmaista vinkkiä aloitteljoille, joiden avulla voit päästä nopeammin eteenpäin tenniksessä.

1) Maila ajoissa taakse hartikäännöllä
Liian usein näkee, että maila menee taakse aivan liian myöhään. Liian usein näkee, että maila menee taakse siten, että se viedään sinne kädellä. Ei ja ei. Ensinnäkin maila olisi hyvä viedä taakse hartiakäännöllä, jolloin valmiusasennosta maila siirtyy lähes automaattisesti riittäävästi taakse, jos vaan hartiat kääntyvät 90 astetta lyöntipuolelle. Toisekseen tämä on syytä tehdä jo ennen kuin pallo pomppaa eli ikään kuin voittamalla pomppu. Muussa tapauksessa tulee tajuton kiire ja pahimmillaan käsi sutii taakse ja eteen niin nopeasti, ettei painonsiirrosta (kohta 3) tai hyvästä tasapainosta ole tietoakaan.

2) Pyri osumaan palloon edessä
Tämä on kovin yksinkertainen neuvo paperilla ja/tai ruudulla, mutta toteutus kentällä ei sitä useinkaan ole. Pyri lyömään palloa ajoissa vartalolinjan etupuolelta ja käsi mielellään hyvin ojennettuja eteenpäin. Jos olet myöhässä, tämä harvoin onnistuu (kohta 1).

3) Painonsiirto eteenpäin, ei taaksepäin
Tenniksessä on äärimmäisen tärkeää saada siirrettyä kropan painoa eteenpäin, jolloin palloon tulee pituutta ja siis painoa. Tennistä tulee lyödä jatkuvasti ikään kuin vastapalloon eikä pallon menoa mukaillen nojaamalla taaksepäin, jolloin lyöntienergiakin karkaa kohti takapressua. Sieltä lyöntiin ei yksinkertaisesti vaan saa voimaa. Jalat tekevät lyönnistä ja sen painavuudesta ison osan, joten huolehdi, että liikkeesi on enemmän tai vähemmän menossa verkon suuntaan. Pienikin määrä auttaa paljon.

4) Pyri tekemään pitkä rauhallinen suoritus
Pyri tekemään yksi rauhallinen kokonaisuus, jossa lyöntiin valmistautuminen, lyönti painonsiirtoineen ja lyönnin saatto ovat osa yhtenäistä liikeketjua. Kun kineettinen ketju jaloista, lantio- ja hartiarotaation kautta käteen toimii, niin lyönnissä on voimaa enemmän kuin koskaan pelkällä kädellä. Vältä siis kaikkia riuhtaisuja ja/tai äkillisiä käden kiihdytyksiä. Ne rikkovat vain kätesi. Ennemmin tai myöhemmin.

5) Täpläpallot käyttöön
Käyttämällä oranssi- tai vihreätäpläisiä palloja saa pelikaverin kanssa heti hurjan määrän toistoja, toistoja ja vielä kerran toistoja. Ei ole mielekästä ottaa täysin uusia oikeita palloja ensimmäiselle, eikä todennäköisesti vielä toisellekaan tennistunnille. Ei ole noloa vetää vihreä- tai oranssitäpläisellä tai jopa softiksella niin pitkään kuin tekniikka alkaa hahmottumaan. Usko pois, mutta jos lyönti ei oikein lähde hitaammalla pallolla, niin ei se lähde myöskään kovalla pallolla. Täpläpalloja saa tennishallien proshopeista tai hyvin varustelluista urheiluliikkeistä.

Bonustipsi
Älä lyö kovaa, kun et todennäköisesti osaa. Se tai ne, mitkä onnistuu, onnistuu todennäköisesti kerran tai kaksi kymmenestä ja se ei ole taitoa, vaan tuuria. Tennis ei kuitenkaan ole tuurista kiinni. Aika harva laji on. Opettele siis ensin lyömään rauhallisesti ja lisää vasta sitten virtaa lyöntiisi. Puhdas osuma auttaa tässä jo paljon.

04/12/2018

Joulukalenteri #4: Alexander Zverev, ranking 4

Luukussa neljä, ranking numero nelonen, Alexander Zverev.

Tosiaan, kuten jo edellisluukussa nostin, ovat odotukset Alexander Zvereviä kohtaan hurjassa nousussa. Kauden loppuun Zverev otti kolmen Masters-voiton seuraksi uransa suurimman kruunun, finaaliturnauksen voiton. Se, jos mikä kertoo paljon tämän nuoren potentiaalista.

Hänellä on valtava potentiaali niin pelissä kuin päässäkin. Hänen lyöntiarsenaalistaan löytyy hyvin monipuolinen kattaus oikeastaan kaikkea osaamista, hyvästä syötöstä peruslyönteihin, verkkopeliin ja pelikirjaan. On hyvää puolustusta ja loistavaa hyökkäystä. Mutta ennen kaikkea hänen pelinsä on hyvin painavaa. Lyönneissä on valtavasti voimaa, painoa ja pituutta, johon vastustajan on vaikea iskeä. Variaatiota löytyy suoremmasta moukarista koviin kierteisiin, joilla voi satuttaa monin eri tavoin.

Pään osalta paketti on puolestaan kypsynyt upeasti ja kun taakkana ei ole esimerkiksi kymmentä tappiota edes isommille tähdille, niin sisäinen tappaja on helpompi löytää Djokovic-Nadal-Federer-kolmikkoa vastaan kuin esimerkiksi dimitroveilla, nishikoreilla, berdycheillä ja ciliceillä.

Kauden aikana oli kuitenkin huoliakin. Zverevin pelipositio ei aina vakuuttanut. Jostain syystä mies valuu usein kauas takarajan taakse, missä hän saa toki enemmän aikaa lyömiseen ja sen lataamiseen. Mutta. Kookkaana pelaajana hänen tulisi olla jatkuvasti aggressiivinen ottamalla myös aikaa vastustajalta enemmän pois ja pyrkimällä selkeämmin kahden, kolmen lyönnin pisteisiin. Muuten jopa Grand Slam-mestaruudet kaksiviikkoisine taakkoineen voivat olla liikaa.

Hän pelaa hyvin fiksusti lähes poikkeuksetta, mutta aggressiivisuus ja verkkopelin lisääminen ovat juuri niitä asioita, joilla esimerkiksi Lontoon finaaliturnaus toi toivottua tulosta. Vain tällä tavalla nelossija kirkastuu jo ensi vuonna edelleen.

03/12/2018

Joulukalenteri #3: Kolme uutta Masters-voittajaa (2018)

Luukusta kolme nostetaan esiin kauden 2018 kolme uutta Masters-kisan voittajaa. Juan Martin del Potro (Indian Wells), John Isner (Miami) ja Karen Khachanov (Pariisi) eivät ehkä Delpoa lukuunottamatta olleet niitä nimiä, jotka olivat tällä listalla päällimmäisinä mielessä.

Nuorten esiinmarssia odotellessa yllätti varsinkin Isner kauden toisessa Mastersissa kaikki. Kun kauden avaus-Mastersin oli jo voittanut Del Potro, niin ennusmerkit vähintäänkin yllättävälle kaudelle olivat todella hyvät. Kävi kuitenkin niin, että seuraavat kuusi Mastersia jakoi jo aiemmin ison pinon voittoja haalineet Rafael Nadal, Novak Djokovic ja nyt siis jo kolme Mastersia urallaan voittanut nuori Alexander Zverev.

Mastersin voittaminen on kuitenkin hyvin vahva statement ja se on syytä painaa mieleen joka kerta. Varsinkin jos ja kun saa klaarattua sen ensimmäisen. Toinen lienee henkisesti jo paljon helpompi. Toki parhaiten siihen auttanee se, jos (ja kun) Nadal, Djokovic, Roger Federer ja Andy Murray joskus ensi vuosikymmenellä hiipuvat.

Siksi nyt onkin aivan erityisen herkullista seurata näitä nuorten, kuten Khachanovin ja Zverevin edesottamuksia tällä tasolla, josta seuraava iso askel on hurjempi menestys Grand Slam-tasolla. Ehkä juuri ATP-finaaliturnausvoiton siivittämänä, kuten Zverev? Ensi vuonna? Ehdottomasti ehkä.

02/12/2018

Joulukalenteri #2: Kaksi pelattua NextGen-turnausta

Hyvää ensimmäistä adventtia! Luukusta kaksi tulee esiin NextGen-turnaus, joka on pelattu nyt kahdesti.

Blogissa on jo aiemminkin ollut puhetta ja kirjoitusta tästä aiheesta (eli tässätässä ja tässä), joten ei mennä nyt sen enempää enää sääntöihin tai fiiliksiin.

Myönnän, että olin aluksi, reilut pari vuotta sitten, hieman skeptinen juuri joitain sääntöjä sekä ehkä hieman myös turnausta kohtaan. Mietin kovasti sitä, että mitähän tästä oikeasti tulee. Tänä vuonna, hyvistä ja mielenkiintoisista pelaajistakin johtuen, huomasin odottavani turnausta jo varsin kovasti ja täytyy sanoa, että odotukset eivät pettäneet.

Uudet kokeilevat ja vuosi vuodelta kehittyvät säännöt, joita ajetaan turnauksessa ATP Tourille kenties isomminkin sisään, ovat suurelta osin kokeilemisen arvoisia ja osa jopa sellaisia, joita voisi ottaa välittömästi käyttöön.

Mutta totta kai isoin mielenkiinto kohdistuu kuitenkin pelaajiin ja itse peliin. Peli on suurelta osin hyvinkin räväkkää ja rohkeaa. Joltain kantilta tätä kai voisi verrata nuorten MM-lätkään, jossa vauhti syö taktiikan aamupalaksi. Osa pelaajista antaa todellakin palaa nuoruuden vimmalla ja voimalla.

Toissa vuoden voittaja Hyeon Chung ei tänä vuonna vielä isommin breikannut, mutta tämän NextGen-vuoden voittaja sitä jo hieman teki.

Masters-finaalipaikka oli upea saavutus ja oli ilo huomata kuinka Stefanos Tsitsipas kehittyi kauden aikana ja kuinka hän varsinkin kasvoi NextGen-turnauksen aikana pojasta mieheksi. Kreikkalainen korjasi potin todella kypsillä esityksillä ja vaikutti olevan vähän jopa väärässä sarjassa. Tsitsipas onkin hyvää vauhtia nousemassa nykyisistä suurista lupauksista ensimmäisten joukossa suureksi tähdeksi.

Ensi vuoden NextGeniä jo kovasti odottaen!

01/12/2018

Joulukalenteri #1: Number One

Joulukalenterin eka luukku! Tästä se lähtee!

Luukusta yksi tuttuun tapaan numero yksi. Tänä vuonna se oli Novak Djokovic.

Hänen paluunsa oli lopulta vuoden paras ja kauden jälkimmäinen puolisko oli kerrassaan hurja. Alkukaudella mies haki itseluottamustaan ja siten myös peliään, mutta kun se löytyi, oli serbi vanhaan tyyliinsä pitelemätön. Näkisin, että kausi kääntyi isosti Wimbledonissa, jossa mies otti henkisesti erittäin ison voiton Rafael Nadalista, mikä antoi hurjan boostin tekemiseen ja loppukauden menestykseen. Kaksi Grand Slamiä tuli ikään kuin tyhjästä ja mutta lopulta jopa ketään yllättämättä.

Ensi kausi on kuitenkin Djokovicinkin kannalta erittäin mielenkiintoinen. Antoiko loppukausi liiaksi hyvää oloa ja ovatko nuoret saalistajat Alexander Zverevin johdolla valmiita kampeamaan vanhat starat pois palkintokorokkeelta? Se on ehkä isoin kysymys juuri nyt.

Nadalin ja Roger Federerin aika on väkisin käymässä vähiin, jos serbi pitää nykyisen iskunsa. Tappio Djokoville Wimbledonissa tuntuu Nadalin päässä pahalta varmasti pitkään ja enpä tiedä Rogerinkaan todellista iskukykyä iskussa olevaa Djokoa vastaan.

Kristallipallo näyttää 1-2 Slamiä ensi kaudelle nuorista leijonista ja heidän iskustaan riippuen.

20/11/2018

Tulossa: joulukalenteri 2018!

Tenniskausi 2018 alkaa olla ATP Tourin osalta siis taputeltu. Kautta summataan perinteiseen tyyliin joulukuussa joulukalenterin luukuissa!

Osasta luukkuja paljastuu siis kauden summausta, osassa tehdään vilkaisuja tulevaan. Osassa annetaan tekniikkavinkkejä, osassa on tennistriviaa ja paljon paljon muuta.

Pysy siis kuulolla myös joulukuussa, vaikka pelien osalta kuukausi ei tarjoa juuri mitään. Luukut aukeaa joko heti keskiyöllä tai illan hämärtyessä.

Seuraamalla Tenniskoulu Topspiniä facebookissa ja/tai twitterissä pysyt parhaiten kartalla siitä, milloin luukku aukeaa!

Pysytään linjoilla!

11/11/2018

Ennakko: ATP Finaalit 2018, Lontoo

Kausi huipentuu Lontoon ATP finaaleissa seuraavan viikon aikana! Tässä ennakko!

Turnaus käydään totutusti kahdessa lohkossa ja pelaajista kaksi parasta jatkavat semifinaaleihin, joissa lohkojen ykkönen ja kakkonen kohtaavat toisensa. Mestari on selvillä viikon päästä sunnuntaina. Hurja viikko tulossa, joka toivottavasti vastaa siihen viihteelliseen haasteeseen, jonka tämän viikon NextGen-turnaus upeine nuorine pelaajineen heitti!

Guga Kuerten-lohko:

1) Novak Djokovic
Lohkon ja turnauksen ehdoton ennakkosuosikki. Otti toki Karen Kachanovilta flunssaisena kuonoon Pariisin Mastersissa juuri Lontoon alla, mutta terveenä ja/tai nykykunnossaan ehdottomasti the man to beat. Ennen Kachanov-tappiota alla oli hurja voittoputki Cincinnatin Mastersista lähtien, joten Djokovic kyllä tiedostaa suosikkiasemansa, jolloin häntä on äärimmäisen vaikea lyödä. Pelistä on kertakaikkisen vaikea löytää heikkoa kohtaa, mutta tietynlainen moukarointi toimii tietysti Djokoakin vastaan. Se toki vaatii tietysti hurjan vireen, enkä ole aivan varma löytyykö keneltäkään Lontoosta niin kestävää pommitusta, että se onnistuisi olosuhteissa, joissa Djokovic viihtyy vieläpä erinomaisesti.

2) Marin Cilic
Voisi periaatteessa olla se pommittaja, joka ampuu Djokovicin ulos ottelusta, mutta heikkoutena henkinen puoli, joka tuskin riittänee taaskaan Djokoa vastaan. Ailahtelee usein ja hän saakin olla tarkkana myös Alexander Zverevin ja John Isnerin kanssa, ettei jatkopaikka lipsu käsistä. Pieni mahdollisuus jopa lohkovoittoon, mutta yhtä hyvin myös niukkaan kolmossijaan. Unelmavireessään kuitenkin yksi kisan mustista hevosista.

3) Alexander Zverev
Vaikka Zverev otti keväällä jälleen Masters-voiton massalla, niin kauden kuvaksi on jäämässä hieman vaisu ja passiivinen peli-ilme. Mies matelee usein metrejä takarajan takana eikä saa sieltä kovinkaan aktiivista peliä aikaiseksi. Lohkon mielenkiintoisin pelaaja seurattavaksi alkuviikon aikana, sillä sisäkenttätenniksessä passiivisuudelle ei jää sijaa.

4) John Isner
Isner on veteraaniudestaan huolimatta turnauksen ensikertalainen ja tulee kisaan takaportista Rafael Nadalin jäätyä loukkaantumisten takia pois turnauksesta. Hyötyy hallissa isosta syötöstään hurjasti, mutta tasaisuus tuskin riittää lohkossa edes otteluvoittoon. Turistimatkalla, vaikka pelannee täysin vailla paineita edellä mainituista syistä.

Lleyton Hewitt-lohko:

1) Roger Federer
Kisan ehdoton kakkossuosikki ja mikäli Djokovicin vire sakkaa, niin Federer on hyvin lähellä vielä yhtä finaaliturnausvoittoa. Hallikentät ovat perinteisesti olleet Federerille lähes yhtä luonnolliset alustat kuin vaikkapa nurmikentät ja nämä ovat niitä alustoja, joilta isompaa menestystä voidaan vielä realistisesti odottaa. Optimaalisissa ja nopeissa olosuhteissa moni saa todella keksiä keinoja Rogerin kaatamiseksi, enkä yllättyisi jos Roger jatkaisi tästä lohkosta jatkoon kliinisesti ja siis puhtaalla pelillä. Pieni kysymysmerkki Federerin ylle tuli kuitenkin sekä Baselin, että Pariisin turnauksista, joissa peli ei hyvästä menestyksestä huolimatta ollut aivan raiteillaan, vaan hieman yllättävääkin hakemista nähtiin muun muassa lähes aina vaarallisen ja tappavan kämmenen kanssa. Kaiken on oltava nyt kohdillaan, jos Roger ajattelee haastavansa Djokovicin voittotaistelussa. Rogerilta voittoon vaadittaisiin 110-prosenttinen onnistuminen, kun Djokoviciltä siihen riittänee tässä iskussaan ikään kuin 90-prosenttinen suoritus.

2) Kevin Anderson
Upean kauden pelannut Kevin Anderson kruunaa vuotensa Lontoossa ja taistelee kynsin hampain lohkon kakkospaikasta Rogerin takana. Voi kiusata jopa Rogeria, sillä on saanut kasvatettua rajusti suurpelaajan auraansa kauden aikana. Se antaa paljon uskoa ja itseluottamusta tekemiseen. Iso peli on todellakin olemassa, jonka päälle Anderson voi rakentaa jatkopaikkaansa, sillä en usko Nishikorin ja Thiemin hätyyttelevän peleillään Andersonin voimapeliä.

3) Kei Nishikori
Osittain tutut ja osittain uudetkin miehet tuntuvat olevan aina jotenkin Nishikorin edellä ja niin tälläkin kertaa, sillä Nishikori joutunee taipumaan isompiensa edessä. Taistelusta ei jää mitään kiinni, mutta tulivoima ei sittenkään tahdo riittää isompien horjuttamiseen. Leima top5-kaverista, joka ei terävintä kärkeä isolla stagella juuri voita, istuu tiukassa. En usko sen muuttuvan Lontoossakaan. Ensimmäinen ottelu Rogeria vastaan pitäisi jotenkin kääntää kotiin, jotta usko riittäisi läpi turnauksen. Jatkopaikka ratkeaa viimeistään Anderson-ottelussa, mutta mutta... Nääh, ei jatkoon.

4) Dominic Thiem
Thiemin lopullista läpimurtoa kärkeen on odotettu nyt 2-3 massakautta, mutta sitä ei ehkä vieläkään ole aivan siinä mittakaavassa tullut kuin olisi voinut toivoa. Vaikka Thiem on parantanut peliään myös kovilla alustoilla ja jopa sisäkentillä, niin silti tässä seurassa on monta parempaa sisätennispelaajaa kuin Thiem. Tähän lohkoon heitä osuu kolme, joten jatkopaikka lienee äärimmäisen kovan työn takana. Ei jatkoon. Uusi Nadal näissä peleissä eli olisi voittajasuosikki vain, jos alustana olisi massa.

Semifinaalit:
Djokovic vs. Kevin Anderson
Federer vs. Cilic

Finaali:
Djokovic vs. Federer

Voittaja:
Djokovic.

10/11/2018

Vasurilla testaten: NextGen-säännöt

Tällä viikolla Milanossa on pelattu jo toista kertaa nuorten, alle 21-vuotiaiden, pelaajien lopputurnausta kahdeksan parhaan pelaajan kesken. Viime vuonna turnauksen sääntöjä ja formaattia ruodittiin blogissa toukokuussa sekä joulukalenterin luukussa 21, joten tänä vuonna oli aika testata näitä käytännössä.

Takana on nyt kourallinen näitä NextGen-eriä harjoituskentältä, joten aika paketoida omat fiilikset.

Erät neljään gameen, tie-break 3-3-tilanteessa
Päällimmäinen tunne formaatista on edelleen tietynlainen hektisyys sekä tarkkuus, sillä lyhyempi erä ei jätä paljonkaan aikaa pelin tai tuntuman hakemiseen. Siksi onkin erittäin hyvä, että formaattiin kuuluu erityisesti ammattilaiskentillä kiinteästi paras viidestä -systeemi. Tähän ei kuitenkaan ole ollut omilla 1-1.5h harjoitusvuoron aikana aikaa, sillä sen verran tasaista on pelikavereiden kanssa otellessa ollut.

Lyhyessä erässä on kuitenkin erityisen tärkeää se, ettei huonompia väligeimejä tule. Ei varsinkaan omissa syötöissä, eikä varsinkaan, jos olet aloittanut erän palauttajana. Vastustajan murto esimerkiksi tilanteessa 1-2 jättää enää yhden paikan vastamurron yrittämiseen, 1-3-tilanteessa.

Itse suosisin sitä, että tie-break tulisi vasta tilanteessa 4-4, eikä siis jo 3-3:ssa. Erä pidentyisi hieman, mutta se jättäisi hieman enemmän aikaa pelin virtausten vaihtelulle. Nyt erä usein ohi yhdellä murrolla. Ja jos taas syötöt kulkevat, niin tiebreakejä tuntuu tulevan paljon jo harrastelijatasolla, puhumattakaan ammattilaispelaajista, kuten olemme tällä viikolla Milanossa nähneet.

Verkkosyöttö
Uusissa säännöissä peli siis jatkuu normaalisti, vaikka syöttö osuisikin verkkoon. Tämä on hieman kaksijakoinen sääntö. Periaatteessa pidän tästä muutoksesta, mutta se vaatii hurjasti vielä toistoja alle. Tähän on nimittäin yllättävän vaikeaa reagoida riittävän nopeasti, sillä niin syvällä selkärangassa on syötön uusinta näissä tapauksissa. Ei näitä tietenkään paljon ole vielä tullut. Aikaa tämän säännön sisäänajo siinäkin mielessä vaatii.

Lisäksi kuten jo aiemmissakin postauksissa nostin, ovat verkkonauhat halleissa kireydeltään erilaisia. Osassa halleja pallo todella kuolee löysään nauhaan, kun taas joissain halleissa pallo kimpoaa pidemmälle. Mutta hyvä uudistus varmasti, kunhan tähän vain tottuu. Luulen, että hyödyt menevät syöttäjän ja vastaanottajan kesken keskimäärin tasan eli osa syötöistä helpottuu, osa vaikeutuu. Toki, jotenkin väärältä se ässä verkkonauhan avustuksella ainakin itsestä vielä tuntui.

No-ad ja ratkaiseva piste
Tasan, etu, tasan, etu ja niin edelleen olisi tämän formaatin myötä jäämässä historiaan, kun tilanteessa 40-40 pelataan ratkaiseva piste syöttäjän päättämään syöttöruutuun. Tämän jättäisin kyllä vain nelinpeliin. Osittain siksi, että olen ehkä hieman traditionaalinen tenniksen suhteen, mutta myös siksi, että tiukoissa paikoissa edun taistelu ja geimin voittaminen on juuri sitä henkistäkin taistelua voitosta, jota tenniksen kuuluu ollakin. On suorastaan ihanaa vääntää voitoista näin, kun geimin voitto vaatii tasaisessa geimissä ne kaksi tai peräti kolme perättäistä pistettä. Lisäksi muutenkin nopea formaatti nopeutuu tässä kohtaa mielestäni vähän liikaa ja jättää jopa tuurille tilaa.

Valmentajan käyttö erien välissä
Tämä ei tietysti omissa peleissä ole juurikaan edes mahdollista, joten tätä ei ole tullut testattua. Siitä huolimatta oma näkemys on selvä: ei jatkoon. Tiedän, että tätä on vaikea jopa kitkeä pois tenniksestä ja serenagaten myötä paineet tämän muuttamiseksi voivat jopa kasvaa tulevina vuosina, mutta ei, ei ja vielä kerran ei.

Toki WTA-kiertueella tätä on kokeiltu jo, mutta en näkisi tätä hyvänä lajille tai sen kehitykselle ehkä aivan pienimmät juniorit (alle 10- tai 12-vuotiaat) pois lukien, joiden koutsaaminen jossain määrin pelin aikana voisi jopa viedä junioreiden peliä isosti eteenpäin. Mielestäni pelaajan kuuluu tehdä tenniksessä itse ratkaisunsa kentällä ja niiden ongelmien ratkaisemisessa, joita vastustaja asettaa.

Rajatuomarittomuus
Tästäkään ei ole omissa peleissä kokemusta, mutta ammattilaiskentillä tämä suunta on oikea. On käytännössä turhaa pitää virheitä tekeviä tuomareita linjoilla, kun teknologia mahdollistaa aukottoman linjan. Turhat säädöt pelaajien haastojen sekä tuomareiden kanssa jäävät näin pois ja peli virtaa paremmin eteenpäin.

Pyyheteline
Jälleen kerran oikeaa kehitystä. Pallopoikien pyyhepalvelu on pelaajille varmasti arjen luksusta, mutta kuuluuko pyyhkeen kantaminen oikeasti pallopojan tehtäviin? Niin, ei minustakaan. Varsinkin kun osa pelaajista on viime aikoina moukkamaisesti jopa valittanut liian hitaasta palvelusta, joten tämä toimisi myös hyvänä rangaistuksena.

Paljon siis hyvää ja kaunista, mutta jonkin verran vielä viilattavaakin.

30/10/2018

Ennakko: Pariisin Masters 2018

Kauden viimeinen Masters-turnaus pelataan tällä viikolla Pariisin hallissa. Tässä tuttuun tapaan ennakko!

Vaikka pelit ovat tätä kirjoittaessa jo alkaneet, niin ei anneta sen häiritä. Viikko tulee antamaan hyvää kuvaa siitä, mistä asetelmista kauden päätösturnauksiin lähdetään. Jo ensi viikolla pelattavat NextGen-finaalit ja sitä seuraavalla viikolla pelattavat ATP Tourin finaalit ovat jo ovella ja kruunaamassa siis tämän pitkän ja hienon kauden.

Menossa olevaa hallikautta on takana nyt muutamia viikkoja. Tulokset ovat olleet jossain määrin odotettuja, mutta on ollut hienoa myös nähdä, että nuorempikin kaarti on ottanut hyviä turnausvoittoja, kuten Karen Khachanov Moskovassa, Stefanos Tsitsipas Tukholmassa ja Kyle Edmund Antwerpenissä.

Kuten näistä nimistä sekä Baselissa kotiturnauksensa jälleen kerran voittaneesta Roger Federeristä ja Wienin valloittaneesta Kevin Andersonista voidaan päätellä, niin voittava hallipeli vaatii suoraviivaista ja hyökkäävää peliä. Isoa syöttämistä seuraa isohko kämmen tai vähintäänkin aggressiivinen kakkoslyönti, jolla ote hallissa, tuulettomissa ja nopeissa olosuhteissa, otetaan. Pallo lentää vikkelästi ja peli nopeutuu ulkopelistä rajusti.

Edellä mainittu porukka onkin poisjäänyttä Edmundia lukuun ottamatta mielenkiintoinen jengi seurattavaksi tässä kauden ainoassa halli-Mastersissa. Monelle heistä varmasti maistuisi iso menestys ja saavutus myös Masters-tasolla.

Erityisen mielenkiintoinen heistä on luonnollisesti Roger Federer, jolla menestystä toki Masterseistakin riittää. Baselin pokaali tuli viime viikolla totutusti kotiin, mutta olivatko otteet sellaisia, joilla haastetaan isoimmat nimet tällä viikolla? Peli ei kaikilta osin ollut viime viikolla rennointa mahdollista, vaan jopa virhealtista ja junnaavaa. Entä painaako viime viikon täysi kuorma vanhaa mestaria? Paljon siis kysymyksiä, varsinkin kun isompi kiihoke lienee ennemminkin Lontoon finaaliturnaus parin viikon kuluttua. Kaavio on lisäksi heti alusta asti hyvin ilkeä Pariisissa.

Myös kamppailu kauden lopun ykkössijasta käy hurjana. US Openin jälkeen paluun tekevä Rafael Nadal on vielä piikkipaikalla, mutta Novak Djokovic hengittää aivan niskassa. Eroa on tämän vuoden race-kisassa vain 35 pistettä. Käytännössä pidemmälle Pariisissa menevä saa vahvan otteen ykköspaikkaan, varsinkin jos se on Djokovic, jolle nopeat halliolosuhteet ovat huomattavasti sopivammat.

Voi hyvinkin olla, että Nadal tekee Pariisissa jonkinlaisen cameo-roolin ja käy testaamassa vain polvensa kunnon ja jättää kauden huipennuksen Lontoossa tänäkin vuonna väliin. Ei liene järkevää tässä vaiheessa uraa uhrata esimerkiksi jo tammikuussa häämöttävää Australian Openia. Kaavio olisi kyllä otollinen, mutta "yllätystappio" jo ennen semifinaaleja esimerkiksi Jack Sockille, Borna Coricille tai Dominic Thiemille ei yllättäisi.

Novak Djokovicin vire on kesästä lähtien niin hurja, etten usko sen hiipuvan juurikaan Pariisissa. En edes siitä syystä, että hänen kaavionsa on karmea, sillä tuoreet turnausvoittajat Tsitsipas ja Anderson tai Federer ovat hänen puolellaan kaaviota ja siis törmäyskurssillaan jo ennen finaalia. Djokovicin all-around-peli on kuitenkin niin vakuuttavassa kunnossa painavine peruslyönteineen ja julmine fysiikkoinen, että häntä on varmasti vaikea pysäyttää hallissakin.

Jännittävä viikko kaiken kaikkiaan, mutta tämän viikon valinnat menevät nyt selkeästi näin:

Puolivälierät:
Sock vs. Coric
A. Zverev vs. Khachanov
Federer vs. Anderson
Djokovic vs. Cilic

Välierät:
Coric vs. Zverev
Djokovic vs. Anderson

Finaali:
Djokovic vs. Zverev

Voittaja:
Djokovic.

VeikkausTV, CMore ja TennisTV näyttävät turnauksen.

19/10/2018

Ylipitkien otteluiden loppu (osa yksi)

Wimbledon ilmoitti tänään, että ylipitkät viiden erän ottelut jäävät ensi kaudesta alkaen Lontoon nurmilla historiaan. Wimbledonissa tullaan pelamaan viidennessä erässä tie-break, jos tilanne on 12-12. 

Näin ollen John Isnerin ja Nicholas Mahut’n ottelu, jossa ratkaisuerä päättyi 70-68 Isnerille tulee jäämään ikuisiksi ajoiksi historiaan pisimpänä otteluna ja eränä.

Tämä on mielestäni ehdottomasti tervetullut muutos. Liian monta kertaa on nähty tilanne, jossa ylipitkän ottelun pelanneet pelurit ovat täysin loppu päivä- ellei jopa viikkokausia ja jatkoon päässyt pelaaja täysi suupala seuraavassa ottelussaan.

Viimeksi tästä nähtiin esimerkki Wimbledonissa kun tämän vuoden finalisti Kevin Anderson hakkasi palloa semifinaalissaan juuri Isneriä vastaan 6,5 tuntia ratkaisuerän päättyessä 26-24. Kun alla oli vielä suht inhimillinen, reilu nelituntinen ottelu Roger Federeriä vastaan, jossa ratkaisuerä meni puolestaan uudenkin raamin mukaisesti 13-11, niin kuormaa oli finaalissa yksinkertaisesti liikaa. On aivan eri asia pelata tavallaan kuusi erää kuin että niitä kertyy samalla laskutavalla kahdeksan. 

Voidaan toki miettiä miksi ei otettu suoraan samaa käytäntöä kuin vaikkapa US Openissa, jossa tie-break tulee ratkaisuerässäkin tilanteessa 6-6. Ei sekään olisi huono vaihtoehto ollut, mutta tämä tietynlainen pidennys normiratkaisuun on ainakin kokeilemisen arvoinen. Traditionaalisessa Wimbledonissa se on jo iso ja hyvä askel. Kehitys menee nyt oikeaan suuntaan ja odotamme milloin Australiasta ja Ranskasta kuuluu samankaltaisia uutisia. Ihannetilanne olisi, että päätös olisi linjassa Wimbledonin kanssa. Miksei toisaalta vaikka US Openin.

15/10/2018

Vasurilla testaten: RS Tour Edition -tennispallo

Tennispallotestit jatkuvat!

Nyt vuorossa Robin Söderlingin pallo RS Tour Edition. Pallo on hyvin ajankohtainen, sillä se on tällä viikolla pelattavan Stockholm Openin virallinen kisapallo.

Testasin tätä valkoista versiota kesällä massalla, sillä pallo on hieman RS:n All Court Black Editionia (musta purkki) nopeampi ja sitä suositellaan hieman hitaammille kentille, kuten siis juuri massalle ja hitaammille koville kentille.

Oma tatsini palloon löytyi massalla käytännössä heti. Tuntui, että pallo oli todella stabiili ja eteni ilmassa kuin juna. Pomppu oli hyvin luonnollinen ja reagoi ylä- sekä alakierteeseen kuten kuuluukin.

Kierre pureekin palloon hyvin, jopa loistavasti. Tällä pallolla oli helppoa dominoida yläkierrepelillä, kunhan vaan pääsi pelin ja pallon päälle. Korkeahko pomppu mahdollisti sen toki erinomaisesti, kun pallo ei tullut luodin tavoin päälle.

Pallon paino tuntui juuri sopivalta. Se ei ollut liian kevyt, vaikka se RS Black Editionia nopeampi onkin. Pallo pysyi hyvin kontrollissa koko ajan.

Pallon kestävyys yllätti myös hyvin positiivisesti. Se ei "munkittunut" kovinkaan äkkiä ja yhdellä purkilla tuli pelattua 3-4 tuntia melko hyvätempoista peliä, eikä pallo elinkaarensa loppusuorallakaan kärsinyt huonosta pompusta, vaan pomppi yhä varsin mukavasti. Tämä oli todella helppo ja siis mukava huomata.

Pallosta jäi jotenkin luonnollinen olo kaikin puolin.

RS Tour Edition.

Sanoisinkin, että hyvin oiva pallo monelle alustalle. Uskallan väittää, että yksi parhaista. Onko se paras, en tiedä, mutta hyvältä se tuntui. Tässä vaiheessa kuitenkin listan kärkeen.

Tuomio: ****1/2

Palloranking (15.10.2018)
1) RS Tour Edition (****1/2)
2) Wilson Australian Open (****-)
3) Wilson US Open (***1/2)
4) Head ATP (***+)

08/10/2018

Ennakko: Shanghai Masters 2018

Kauden takasuora alkaa idän kiertueella Shanghaista, josta lähestytään hurjaa vauhtia kohti Lontoon ATP-finaaleja! Tässä kuitenkin ennakko Shanghain Mastersiin!

Tosiaan, kausi alkaa olla pitkällä ja kuten asiaan kuuluu, moni alkaa tippumaan kyydistä. US Openissa keskeyttänyt Rafael Nadal tuskin pelaa enää tällä kaudella ja myös paluuta pitkään yrittänyt Andy Murray on jättänyt leikin kesken satsaten jo ensi vuoteen. Tänään Pekingin finaalissa hävinnyt Juan Martin del Potrokin puolestaan valitteli tällä viikolla pitkää kautta ja aivan varmasti kuorma alkaa paljon ja pitkästä aikaa hyvin koko kauden pelanneen argentiinalaisen pitkässä kropassa tuntuakin.

Tuoreita kavereita tässä vaiheessa kautta enää tuskin kovin helpolla löytyy, joten jälleen voisi olla hyvä hetki nuorille iskeä kiilaa menestyneimpien ja kokeneimpien legendojen hallintaan. Mutta, kuten aina, aika harvojen herkkua nämä Mastersit ovat tietysti olleet ja tälläkin kertaa vanhempi kaarti, varsinkin Novak Djokovicin ja Roger Federerin muodossa lienee vaikea pysäyttää. Etenkin kun kaksikko on levännyt US Openin jälkeen.

Niin, paljon on Wimbledonin jälkeen ollut puhetta, ehkä jopa vääntöä (täällä blogissakin), siitä ollaanko jälleen Djokovicin ajassa vai ei. Oma näkemykseni on ollut kesästä lähtien vahvasti uuden Djokovic-aikakauden ja ajan puolella. Wimbledon tuli ikään kuin perustekemisellä ja US Openissa hän jo lähes dominoi. Kun serbi on monena vuotena viihtynyt erinomaisesti Aasian kiertueella, niin ennusmerkit ovat tänäkin vuonna vahvat sille, että hän tulee olemaan erittäin kova tulevina viikkoina. Näkisin, että pelaamattomuudestaan huolimatta ja ehkä osittain sen ansiosta, hän on Shanghain ehdoton ennakkosuosikki.

Roger Federer onkin mielenkiintoisempi seurattava tällä viikolla. Yllätystappioita on nyt kertynyt perättäisissä turnauksissa jo useampia, joten nyt kisan ykkössijoitettu on melkoisen suurennuslasin alla isonkin kuvan kannalta. Hänen otteitaan odotetaan tietysti aina vesi kielellä, mutta nyt erityisesti myös "lopun merkkejä" peläten tai seuraten. Oliko US Openin sippaus vain kelistä johtuvaa tuskaa vai onko ikä todella ottamassa otettaan Rogerista? Tätä seurataan varmasti. Kaavio ei ole pahin mahdollinen, mutta niinpä niin... We'll see...

Kokeneemmasta kaartista tyyliin Milos Raonic, Marin Cilic, Stan Wawrinka, Kei Nishikori ja Kevin Anderson voi joku tai jotkut nousta potentiaalisiksi "yllättäjiksi", sillä osalla heistä on ollut hieman kevyempi kausi, kuten paluuta tehneellä ja nousujohteisesti etenevällä Wawrinkalla tai Raonicilla. Juan Martin del Potron en usko tällä viikolla rajusti iskevän, kun alla on juuri tuo Pekingin täysi viikko ja selkeä väsymys.

Mutta niihin nuoriin. Monet heistä ovat edelleen hyvin, hyvin arvoituksellisia. Dominic Thiem on pelannut tänäkin vuonna paljon ja vaikutti jo vähän väsyneeltäkin, mutta sitten hän voittaa Pietarin halliturnauksen (!). Alexander Zverev iskee ajoittain jopa Masters-voiton tiskiin, mutta vaikuttaa välillä aivan liian passiiviselta voittaakseen oikeastaan yhtään mitään. Ehkä (jälleen) uusi lisäys valmennustiimiin Ivan Lendlin muodossa tuo kaivattua tasaisuutta aggressiivisuuteen. Nick Kyrgiosin temput ja haluttomuus eivät vakuuta vieläkään. Denis Shapovalov ja juuri Pekingin voittanut Nicoloz Basilashvilin kohtaaminen ensimmäisellä kierroksella voi poikia puolestaan kummallekin loistavan väylän pitkällekin, mutta toinen jää tietysti jälleen lähtöruutuun. Stefanos Tsitsipas on puolestaan kipuillut hyvän Toronton Mastersin jälkeen rajusti pelinsä kanssa, mutta edellytykset ovat toki hänelläkin hyvään viikkoon.

Sanoisin, että herkullinen viikko jälleen tulossa ja mikä parasta, monella eri tavalla!

Näillä valinnoilla viikkoon:

Puolivälierät:
Raonic vs. Nishikori
Wawrinka vs. Thiem
Cilic vs. Shapovalov
Djokovic vs. Anderson

Välierät:
Nishikori vs. Wawrinka
Djokovic vs. Cilic

Finaali:
Djokovic vs. Nishikori

Voittaja:
Djokovic.

VeikkausTV, CMore ja TennisTV näyttävät turnauksen.

26/09/2018

Vasurilla testaten: Virallinen kisapallo Wilson US Open

Blogin testit jatkuvat! Tällä kertaa syyniin joutuvat juuri US Openissa käytetyt pallot, Wilson US Openit.

Pallo on purkista avattuna heti helppo pelattavaksi, eikä pomppu ole mitenkään jättimäisen korkea, joten sen kanssa rytmiin pääsee oivasti kiinni.

Yleistuntumaltaan pallo on kevyehkö ja lähtee melko vikkelästi. Pallo antaa jonkin verran huonoja osumia anteeksi, sillä se ei ole kaikkein kovin pallo.

Tuntuu, että kierre puree palloon, mutta ei välttämättä hurjasti. Pallotellessa tuntuu jopa siltä, että pomppu jää hieman matalaksi. Toki pelikaverini suhteellisen suorat lyönnit aiheuttavat tämän muutenkin. Joka tapauksessa pallo tuntuu jopa liukuvan heti kun vauhtia on riittävästi. Välillä siis sen hallitseminen, osin keveydestäkin johtuen, voi olla vaikeaakin.

Mutta tilanne kuitenkin helpottuu jo ensimmäisen tunnin aikana, sillä pallot pehmenevät melkoisen nopeasti. Aluksi se tekee pallosta varsin helpon kuten edellä jo kerrottiin. Hyvin pian palloa saa kuitenkin hakata jo armottomasti, sillä sen pehmeys antaa ehkä jo liikaa anteeksi. Jos pallolla pelaa pitkään, se menettää täysin tehonsa ja tulee kuulamaiseksi karvanlähtöineen kaikkineen. Tämä lyhytikäisyys lienee myös suurin syy siihen, miksi juuri tämä pallo on usein tarjouksissa (kolme putkea 18-20 eurolla). Pallo ei kestä kovassa pelissä kuin 1-2h.

Parhaimmillaan US Open on kiva ja helppo pallo, mutta kestosta miinusta. Pallorankingissä tässä vaiheessa kuitenkin sijalle kaksi.

Tuomio: ***1/2

Testattujen pallojen palloranking (26.9.2018):

1) Wilson Australian Open
2) Wilson US Open
3) HEAD ATP


17/09/2018

Jälkipelit: Case Serena US Open 2018 finaali

No niin. Lähes kaikki lienee sanottu ja taustafaktatkin tutkittu US Openin naisten finaalista, mutta ehkä tähän asiaan mahtuu vielä yksi näkökulma.

Mutta ennen sitä kerrataan ne faktat, jotka ovat kuitenkin selvät.

Koutsaaminen on kiellettyä Grand Slam-ottelun aikana. Serenan valmentaja valmensi Serenaa Grand Slamin finaalissa. Tuomari huomasi, antoi varoituksen ja kyllä, täysin oikeutetusti. Ok, liian moni valmentaminen kesken ottelun menee ohi, mutta nyt ei mennyt ja se oli oikein. Vaikka kyseessä olikin Grand Slam-finaali.

Varoituksen jälkeisestä huomautuksesta tulee automaattisesti pisterangaistus. Serena laittoi mailan päreiksi, joka tietää automaattisesti rangaistusta. Eli myös pisterangaistus oli oikein.

Kolmanneksi. Jos purnaat tuomarille tarpeeksi pitkään, vaikkapa useita minuutteja kuten Serena, syyttäen tätä muun muassa 'valehtelijaksi' ja 'varkaaksi', julistamalla ettei tämä tuomitse enää koskaan hänen ottelujaan, osoittamalla tätä uhmakkaasti sormi pystyssä ja vaatimalla tältä anteeksipyyntöä, niin vaarana voi olla, että varoitus napsahtaa. Järjestyksessään kolmas huomautus tietää pelirangaistusta. Se tuli ja oli jälleen oikea tuomio.

Tuo tuli tietysti todella pahaan paikkaan Serenan kantilta, mutta tuomarilla ei yksinkertaisesti ollut vaihtoehtoa.

Tuomari teki kaiken oikein. Serena ei. Serena olisi voinut rauhoittua jo ensimmäisen varoituksen ja viimeistään sen toisen varoituksen jälkeen, mutta ei. Sen sijaan hän takertui pisteen menettämiseen tai varastamiseen ja tuomarin sättimiseen. Teki tästä kamalan shown.

Uskon, että harmitti. Varoituksen pitää kuitenkin rauhoittaa.

En kuitenkaan voi olla ajattelematta, miten 23-kertainen Grand Slam-mestari menettää malttinsa näin Grand Slam-finaalin ensikertalaista vastaan, ellei todella koe asemansa tulleen pahemman kerran uhatuksi. Mutta palataan tähän kohta.

Lisää faktoja. Naomi Osaka vei ottelua lähes kaikilla mittareilla lähes koko ajan. Ottelu oli hänen hallinnassaan täysin. Serenan murtokin toisessa erässä tuli kuitattua heti murron perään, jolloin Serenan maila saikin sitä kohtalokasta kyytiään.

Maltin menetys US Openissa ei ollut Serenalle myöskään ensimmäinen kerta. Ja kyllä, joka kerta vastustaja on ollut päivän parempi pelaaja. Tästä syystä mieleen hiipii väkisin monta ajatusta, joissa voin olla toki väärässä ja toivottavasti olenkin, mutta en voi olla ajattelematta niitä.

Kotiyleisön paine, oma erityisasema amerikkalaisena lempilapsena, 24 Grand Slamin ennätyksen jahtaaminen ja comebackin kruunaaminen toivat tietysti paineen, mutta myös asetelman, johon olisi upeaa saada onnellinen loppu.

Ei saatu ja onneksi ei tosiaankaan näin.

Mutta niin, ne mieleen tulleet ajatukset. Niitä on vahvasti kiteyttäen kaksi. Kuten sanottua, toivon kovasti, että olen niiden kanssa väärässä, mutta uskon, että yksin en niiden kanssa ole.

Ajatus yksi. Uskon, että Serena näki ja koki, mitä ottelussa oli tapahtumassa Osakan hurjan pelin johdosta. Tappio oli väistämätön. Tästä oli siis tehtävä show, kun paikka tuli. Oli saatava jotain, millä rikkoa japanilaisen rytmi. Luojan kiitos, tämä ei onnistunut.

Ja ajatus kaksi. Koska Serenan paikka jalustalla on varsinkin kotimaassa niin monumentaalinen, oli tappioon pakko saada myös syntipukki. Hänen ja monen muun amerikkalaisen tennishenkilön mielestä se ei tietenkään ollut Serena itse, vaan se helpoin maali, tuomari Carlos Ramos. Syntipukki antaa aina erinomaisen syyn tappiolle tenniksessä, jonka taakse voi verhoutua ja uhriutua popularismin ja pahimmillaan jopa seksismin ja rotusyrjinnän keinoin.

Kaksi viimeistä keinoa tulivat tähän tapaukseen mielestäni erittäin harmillisesti ja jopa hyvinkin aikaisessa vaiheessa, mikä sävytti liiaksi muutenkin kuumentunutta keskustelua esimerkiksi twitterissä, jossa asetelma kärjistyi hyvinkin nopeasti Amerikka vs. muu maailma -akselille. Jo se teki välittelystä suuria ja mahtavia amerikkalaisia vastaan hyvinkin hankalaa.

Niin tai näin, 'you owe us an apology, Serena'.

13/09/2018

Jälkipelit: US Open 2018

US Openia on tullut nyt sulateltua isossa kuvassa muutama päivä ja tässä siis viimein jälkipelit! Ja nyt nimenomaan miesten jälkipelit. Se kaikkein eniten puhuttanut US Open-tapahtuma ansaitsee oman kappaleensa ja tulee viikonlopun aikana. Sekä oma matkaraporttini US Openista!

Tosiaan, kuten jo kesällä Wimbledonin jälkeen tuli jälkipeleissä todettua, olemme siirtyneet Novak Djokovicin aikaan. Silloin sain hieman jopa kritiikkiä tästä Djokovicin hehkuttamisesta, mutta kukaan ei liene enää eri mieltä siitä, kuka juuri nyt miesten tenniksessä määrää tahtia. Voittoisan Wimbledonin jälkeen Djokovic on voittanut kolmesta turnauksestaan kaksi, Cincinnatin Mastersin ja nyt siis US Openin, joista jälkimmäisessä hän hävisi ainoastaan yhden erän.

Hänen pelinsä taso on noussut mielestäni järjestelmällisesti Wimbledonissa otetun elintärkeän Rafael Nadal-voiton jälkeen, joka oli kuitenkin vielä jossain mielessä 50-50-ottelu. Sitä ennen hän vaikutti vielä jopa haavoittuvalta, mutta näissä viimeisissä isoissa otteluissaan hän on ollut jopa tyly.

Eikä hänen puolestaan puhu vain tulokset, vaan myös karu pelillinen ylivoima. Hänen puolustuksensa on jälleen lähes sementtiä, pallo tulee takaisin kuin seinästä ja nyt myös aggressiivisuus, pelin tempo ja painavuus ovat lähes käsittämättömällä tasolla. Hänen parhaasta pelistään on tunnetusti ollut vaikea löytää heikkoa kohtaa. US Openissa vaikutti oikeastaan koko ajan siltä, että ei oikein ole mitään keinoa hänen kaatamiseensa, ellei hän kaadu tai hyydy kuumaan keliin kuten Roger Federer.

Finaalissa hyvin pelannut Juan Martin del Potro pääsi toisessa erässä lähelle Djokovicin tasoa ja jopa uhittelemaan tätä, mutta hurjalla taistelulla, tahdolla ja lopulta myös jonkinlaisella raivolla Djokovic hoiti lopulta tuon erän, ottelun ja turnauksen. Ja teki sen jopa melko kliinisesti.

Kuten sanottua, Djokovicin pelilliseen murtamiseen ei juuri nyt näytä olevan oikeastaan mitään keinoa, varsinkaan näillä puolinopeilla alustoilla eikä välttämättä muillakaan kovilla alustoilla. Tähän on tietysti monta syytä ja niiden yhteisvaikutus on huomattavasti suurempi kuin niiden summa.

Ensinnäkin Djokovic on jälleen nälkäinen. Hän haluaa voittaa. Hänellä on palo treenata. Hän on löytänyt motivaation. Hänellä on jälleen itseluottamusta, jonka myötä hän tuntee ja tietää olevansa paras. Tee mitä teet, minä teen sen paremmin.

Toisekseen, hänen tiiminsä on jälleen oikea. Säädöt on nyt säädetty ja vanha hyvä porukkaa on jälleen kasassa. Hän tuntee saavansa tukea ihmisiltä, jotka ymmärtävät häntä täysin. Jotka osaavat käsitellä häntä oikein.

Kolmanneksi, hänen tiimistään löytyy todennäköisesti ainut puhtaasti tenniksen analytiikkaan vihkiytynyt jäsen, Craig O'Shannessy. Jo vuosia tämä kaveri on tehnyt viiltävää analyysia otteluista omilla sivuillaan, twitterissä ja ATP:n sivuilla. Välillä toki vähän oikoen ja suoraviivaisesti, mutta joka tapauksessa voisin sanoa tätä uraauurtavaksi työksi. Hänen mukaansa Djokovic pitäytyi US Openissa "uskomattomalla" tavalla laadituissa pelisuunnitelmissa ja näin jälkikäteen ehkä juuri tuo kädenjälki oli nähtävissä siinä dominoinnissa, jossa hän ei oikeastaan jättänyt kenellekään, Del Potrosta lähtien, juuri mitään paikkoja.

Tämä, analytiikan hyödyntäminen, tulee olemaan tenniksen kuva enenevissä määrin tulevaisuudessa ja tennisanalyytikkojen massarekrytointi tiimeihin on käynnistymässä juuri nyt. Lyön vaikka vetoa, että ensi kaudella tiimissä kuin tiimissä alkaa olla data-analyytikko istumassa muun entouragen seurassa. Djokovicin etumatka on nyt silläkin saralla vähintäänkin kohtuullinen, joten dominointi jatkuu loppuvuonna ja ensi vuonna, jos vain Djokovicin nälkä jatkuu.

Sanoisinkin, että juuri nyt uhka ei tule Nadalin, Roger Federerin tai edes uuden sukupolven muodossa, vaan ensi vuonna ratkaisee paljon Djokovicin oma motivaatio sekä terveys.

09/09/2018

Ennakko. Novak Djokovic vs. Juan Martin del Potro, US Open 2018 (finaali)

Tänään ratkeaa miesten US Open 2018 mestaruus! Tässä ennakko!

Finaalissa kohtaavat siis Novak Djokovic ja Juan Martin del Potro. Miesten kohtaamiset viime vuosina varsinkin kovilla kentillä ovat olleet hyvin tasaisia ja näkisin, että samaa on odotettavissa myös tänään.

Vaikka Djokovic johtaakin keskinäisiä otteluita 14-4, niin pidän tätä silti täysin 50-50-otteluna. Juan Martin del Potro on kärsinyt paljon urallaan vammoista ja juuri nyt vaikuttaisi vihdoin siltä, että hänellä on kaikki paikat kunnossa. Ja kun kuormaa on turnauksessa kertynyt "vain" kohtuullisesti, voi hän olla todella hankala vastus tänään Djokovicille. Parhaan Del Potron pysäyttäminen on vaikeaa kenelle tahansa. Jopa hyvälle tai loistavalle Djokovicille.

Semifinaalissa Del Potro pelasi varsin kypsästi ja kun Rafael Nadal joutui luovuttamaan, sai argentiinalainen juuri sopivan kenraalin finaalia varten, eikä joutunut myöskään kuluttamaan ylimääräistä energiaa pitkässä ottelussa. Kaiken siis pitäisi olla kunnossa.

Samaa voisi toki sanoa Djokovicistä. Mies selvitti, kuten odotettua, Kei Nishikorin suoraan kolmessa erässä ja näytti varsin valmiilta sekä terävältä. Myös nälkä ja voittamisen vimma tulevat tällä hetkellä hänen habituksestaan vahvasti läpi.

Ottelu tulee olemaan parhaimmillaan hurja ilotulitus, sillä kumpikaan tuskin antaa tietenkään tuumaakaan periksi. Del Potro pommittaa varmasti ja Djokovic iskee mieluusti vastaan ja toki tarvittaessa vie myös itse ottelua. Hänen pelaamisensa oli Nishikoria vastaan aktiivisempaa ja hän haki muun muassa lukuisilla rystylinjoilla suoria ratkaisuja. Varmaa on, että aktiivisempi ote jatkuu, sillä keskikaistan pommittamisella hän ei pärjänne isosti, varsinkin kämmeneltä, pommittavalle Del Potrolle. Vauhtia palloissa tulee riittämään. Siinä tulituksessa on periaatteessa kummankin vaikea pysyä, mutta on kuitenkin niin, että Delpo lyö palloa suoremmin, jolloin sen pomppu jää matalaksi ja Djokovic on se, joka joutuu palloa enemmän työstämään ja myös nostamaan. Jos ja kun se jää Delpon ihannekorkeudelle lantion tasolle, tulee isoa lujaa melkoinen määrä Djokovicin päätyyn, joka ajaa Djokoviciä luontaisesti puolustamaan. Siinä hän toki on erittäin hyvä. Maailman paras juuri nyt.

Djokovic yrittänee pitää Delpon erossa kämmenestään, joka on ottelun isoin ase. Hänelle käy siis hyvin "rystykrossipallottelu", mutta on siinä haasteensakin. Delpo on rystypuoleltaan hyvin huolellinen ja kärsivällinen, eikä roiski tai avaa kulmia, ennen kuin siihen on oikeasti hyvä paikka. Djokovicia voi moinen jopa alkaa vaivaamaan, sillä se on jotain mitä hän myös. Riittääkö Djokovicilla tähän kärsivällisyys on yksi pieni suuri kysymys iltaan. Kumpi kääntää peliä ensin pois rystyltä ja miten hän siinä onnistuu?

Selvää on, että syöttäminen ratkaisee erityisen paljon tänään. Kumpikin hakee syötöllä hyvää otetta pisteestä ja heti dominointipaikkaa. Jos Djokovicin palauttaminen toimii ja Del Potron syöttäminen pätkii, Djokovic todennäköisesti uhittelee useinkin Delpoa. Mutta toisaalta, jos Djokovic ei pääse syöttöihin kunnolla kiinni, niin paineet ovat kovat myös Djokovicilla omissa syötöissään. Erien loput ja tiebreikit ovat tarkkaa pelaamista ja ratkeavat todennäköisesti muutamiin asioihin siellä täällä.

Mentaalisesti näkisin, että ennakkosuosikin paineet ovat Djokovicilla. Hänen hyvä kesä ja oikeastaan koko hyvä ura on jotain, mitä Delpolla olisi voinut terveenä olla. Menestys tuo aina painetta ja lisäksi Grand Slamien määrästä kisaaminen motivoinee motivaatiolaakson pohjalla käynyttä serbiä nyt uudella draivilla. Hänen täytyy saada tämä päästääkseen lähemmäs Nadalia ja Federeriä. Nyt tarjolla olisi paikka Pete Samprasin rinnalla. Delpo on kuitenkin noussut kärsivällisesti monta kertaa ja aina takaisin, eikä hän ole tyytyväinen ilman isoa palkintoa. Nyt nälkä on varmasti jo sellainen, että paloa ja keskittymistä on niin hurja määrä, että tämä ikään kuin kuuluu hänelle. Tämä päättäväisyys voi olla jopa suurempi kuin Djokovicin uusi nälkä.

Tiukkaa on. Sanoisin, että jos tämä menee suoraan kolmessa, olen todella yllättynyt. Melkein näen tässä marathonin ja viisi erää. Del Potro 3-2.

Hyvää tennisiltaa kaikille!

TV5, Eurosport, EurosportPlayer ja VeikkausTV näyttävät ottelun.

07/09/2018

Ennakko: Semifinaalit, US Open 2018

Kolme ottelua jäljellä! Tässä ennakko semifinaaleihin!

Rafael Nadal vs. Juan Martin del Potro
Päivän kohokohta lienee tämä ottelu. Nämä ottelut harvoin pettävät laadullisesti, joten odotettavissa on jälleen hurja taistelu tämän vuoden Wimbledon-kohtaamisen tapaan!

Nadalin tie semifinaaliin on ollut Del Potron reittiä ohdakkeisempi. Kenttäaikaa on kertynyt jo yli 15 tuntia, josta suurin osa erittäin kovassa helteessä. Varsinkin kolme viimeistä ottelua ovat varmasti vaatineet veroa. Paljon onkin liikkunut huhua myös Nadalin polvista, jotka ovat olleet otteluiden jälkeen ilmeisesti varsin kipeät. Liikkuminen on ajoittain näyttänyt raskaalta ja voi olla, että askel painaa ehkä kuorman, mutta erityisesti jalkojen vuoksi myös semifinaalissa. Varsinkin kun vastaan astuu kovalyöntinen Del Potro.

Argentiinalainen on kovassa iskussa ja valmis moukaroimaan ketä tahansa. Mikä parasta, hän vaikuttaa terveeltä, eikä hänen kenttäaikansa turnauksessa ole vielä kovin hurja (12 tuntia), vaikka edellinen ottelu Isneriä vastaan pitkä olikin. Isolle pelaajalla kuumuus saattaa kuitenkin iskeä pahemmin, mutta vaikuttaisi siltä, että Delpo on selvinnyt kuumuudessa hyvin. Sitä toivotaan semifinaalissakin.

Hän ei saa antaa Nadalille yhtään aikaa ettei tämä pääse myllyttämään hitaasti, mutta tappavasti kohti Delpon fyysistä katkeamista. Selvää on, että mitä pidemmälle tässä mennään, sitä paremmiksi käyvät Nadalin mahdollisuudet, joka kuormasta huolimatta lienee sittenkin se kovakuntoisempi pelaaja tänään. Del Potron täytyisi säilyttää terävyytensä läpi ottelun ja pidettävä oma taso mahdollisimman korkeana. Pienikin droppi voi olla nyt äärimmäisen kohtalokas.

Nadal koittanee ainakin pelin aluksi pysyä ottelussa lähinnä mukana. Hän sai ensimmäisissä erissä sekä Karen Kachanovia ja Dominic Thiemiä vastaan isän kädestä, mutta pelasi pikkuhiljaa itseään otteluun sisään ja onnistui kääntämään ottelut lopulta taistelulla itselleen. Mielestäni emme olekaan nähneet vielä parasta Nadalia pelillisesti, vaan paljon, ehkä liian paljon, on jäänyt nyt eläimellisen taistelun varaan. Paljon on nimittäin nähty myös Nadalille outoja virheitä ja varsin tärkeillä hetkillä.

Delpoa vastaan hän varmasti joutuu mukautumaan rajusti tämän pommeihin, mutta pitämällä pallot argentiinalaisen rystypuolella, josta tulee valtavasti slicea, hän pääsee itse viemään helpommin peliä. Kämmenkiertoja ja ratkaisuja inside outina sekä linjapommeina Delpon kämmenkulmaan lienee tavarmerkki numero yksi. Niiden on toki onnistuttava, sillä Delpon juoksukämmen yli 100 mailin tuntivauhdilla lävähtää varmasti montaa kertaa, jos Nadalin lyönti jää vajaaksi tai on vähän sinne päin. Samoin käy jos Nadal ei saa lyönteihinsä riittävää pituutta, vaan ne jäävät pyörimään lähes paikalleen syöttöruudun takarajalle, jolloin Delpo ottaa kaikki aloitteet.

De Potro tuskin yllättää tänään, vaan hän luottaa omaan peliinsä kuin vuoreen. Iso peli on toimiessaan niin ultimaattista tennistä, että siihen on vaikea kenenkään keksiä ratkaisua. Nadal joutuu mukautumaan lyöntiensä suhteen enemmän ja kyttäämään iskun paikkoja. Niiden tullessa mitataan toki Delpon kypsyyttä ja mentaalista kestävyyttä, sillä vastus on näissä paikoissa, Grand Slamien semifinaaleissa,  yleensä äärimmäisen kova.

Jännäksi menee. Popparit ja kokikset kehiin! Sanoisin, että Delpo vie kärkeen erän tai jopa kaksi, mutta se on vasta lupaava alku. Nadal 3-1 finaaliin.

Novak Djokovic vs. Kei Nishikori
Toisessa semifinaalissa pelilliset kontrastit eivät ole samaa luokkaa Nadalin (yläkierrehelvetti) ja Del Potron (suorempi pommitus) ottelussa. Itse asiassa pelaajien vahvuudet, jopa pelitavat, ovat hyvinkin lähellä toisiaan. Näissä tilanteissa lähes poikkeuksetta ratkaisee se, kumpi pelaajista on yksinkertaisesti parempi.

Puolustamisessa molemmat ovat äärimmäisen kovia, mutta Djokovic on ulottuvuudellaan ja elastisuudellaan vielä aavistuksen kovempi ja sitkeämpi. Hyökkäämisessä puntit menevät melko tasan, mutta Nishikori on taas lähtökohtaisesti aktiivisempi. Sitä hänen myös täytyy tänään olla. Se on lopulta ehkä ainut keino, jolla Nishikorilla on mahdollisuus voittoon.

Djokovic on pelannut loistavasti, mutta edelleen miestä vaivaa ajoittainen passiivisuus totaalitenniksensä kanssa. Hän ei ole hyvästä pelistään huolimatta aggressivisuudessaan vielä täysin piikissä, vaikka kovuus puolustuksineen on lähes sementtiä. Tähän on siis Nishikorin iskettävä ja rajusti. Hänen on alusta saakka vietävä aikaa pois Djokovicilta ja liikutettava tätä ympäri stadionia ja hieman myös toivottava, että serbi hyytyisi kuumuudessa, kuten hänellä joskus on ollut jopa tapana käydä.

Oikeastaan mikään muu skenario ei Nishikorin näkökulmasta toimi. Djokovicin perustaso ja tekeminen on vain yksinkertaisesti niin kova, että se riittää hieman huonompanakin päivänä Nishikoria vastaan. Tänään Djokovic vie 3-0.

Eurosport, EurosportPlayer ja VeikkausTV näyttävät ottelut.

05/09/2018

Ennakko: Puolivälierät (osa II), US Open 2018

Ohhoh. Toisiin puolivälieriin saatiin jättiyllättäjä kun Australian John Millman hyydytti New Yorkin helteisessä ja kosteassa illassa Roger Federerin ja kohtaa näin kisan kenties suurimman ennakkosuosikin Novak Djokovicin. Päivän toisessa puolivälierässä kohtaavat Kei Nishikori ja Marin Cilic. Tässä ennakot!

Marin Cilic vs. Kei Nishikori
Toisilleen kovin tutut Cilic ja Nishikori kohtaavat nyt jo neljännen kerran US Openissa. Kaikki muistanevat vuoden 2014 finaalin, jossa tulessa ollut Cilic ampui kaikkialta ja kovaa valloittaen ensimmäisen ja ainoan Grand Slaminsä.

Cilicin vire on ollut vakuuttava myös tämän vuoden turnauksessa. Hän on selvinnyt toistaiseksi melko kevyellä kuormalla, joskin kolmannen kierroksen ottelu Alex de Minauria vastaan oli hurja, jossa kroaatti nousi 0-2-erätappiotilanteesta viiden erän ja neljän tunnin jälkeen voittoon. Neljännellä kierroksella, yhtenä kisojen kuumimmista päivistä, Cilic tiputti puolestaan varsin hyvävoimaisen oloisena ja terävällä pelillä David Goffinin. Ison miehen fysiikka on näissä olosuhteissa koetuksella, mutta ainakin vielä Cilic on ollut kenties hyvävoimaisimman näköinen kaikista jäljellä olevista pelaajista. Se voi olla hyvä merkki.

Vastaan astuu kuitenkin siis sitkeä Nishikori, joka kaivaa palloja peliin paljon ja iskee hyvin myös vastaan. Cilic saakin olla kuumuudessa tarkkana, ettei päästä Nishikoria määräämään ottelun tahtia. Cilicin on oltava yksinkertaisesti se, joka heiluttaa enimmäkseen tahtipuikkoa. Hän ei jaksa näissä olosuhteissa puolustaa kuten Nishikori.

Eipä silti japanilainenkaan voi liikaa puolustuksensa kautta peliä elää, sillä kukaan ei jaksa loputtomasti helteessä ravata. Cilic olisi saatava liikkeelle keinolla millä hyvänsä. Sivuttaissuunnassa se voi kroatialaisen pommituksessa olla vaikeaa, sillä kovaa paukkuvia pommeja on vaikea kääntää outside-palloiksi, jotka pomppaisivat kentästä ulos sivurajan päältä. Kuitenkin juuri näitä ikäviä kulmia ja pitkiä juoksumatkoja tarvittaisiin Cilicin pelin hyydyttämiseksi. Nishikorin taitavilla käsillä ja hyvällä ajatuksella sekä ajoituksella tulevia stoppareita kannattaa viljellä myös, kuten tietysti perinteistä selän taakse lyömistä.

Jos ottelu menee viidenteen erään Nishikorin mahdollisuudet paranevat oleellisesti. Hänen olisi kuitenkin saatava tästä jonkinlainen väsytystaistelu. Se saattaa kuitenkin viedä mehut semifinaalista eli siinä mielessä se on vähän kaksiteräinen miekka. Cilicin mahdollisuudet koko turnauksen voittoon punnitaan pitkälti siinä, miten tuoreena hän on mahdollisissa semifinaali- ja finaalikamppailuissa. Tähän ei saisi mennä tuhottomasti energiaa. Näkisin, että Cilicillä on pelillisesti ja myös henkisesti yliote Nishikorista, joten Cilic mennee jatkoon erin 3-1.

Novak Djokovic vs. John Millman
Tosiaan, se kaikkien odottama puolivälierä Djokovic vs. Federer ei lopulta toteutunutkaan. John Millman roikkui ja raastoi mukana saaden lopulta Federerin taipumaan lukuisiin virheisiin kovassa helteessä. Kovin usein ei olla nähty Federeriltä edes pientä fyysistä hyytymistä, mutta nyt jossain mielessä sellainen nähtiin. Ei Federerin vanheneminen tietenkään yhdessä yössä tullut, kuten monet mediat antavat ymmärtää. Ikää tulee ja tuskinpa nämä yksittäiset off-päivät tähän jäivät. Grand Slam-turnaus on pitkä ja nopeista otteluista huolimatta Federer pelasi jo neljättä paras viidestä -ottelua viikon sisään, joten se alkaa väkisinkin näkymään jossain ja todennäköisesti siis ilman hellettäkin. Mutta jo seuraava luku Australiassa voi näyttää tämän trendin luonteesta enemmän.

On kuitenkin aina kova temppu varsinkin henkisesti kaataa Federerin kaltainen superstara Grand Slam-ottelussa. Vaikka toinen olisi kuinka off tai uuvuksissa, niin voitto vaatii valtavasti henkisiä voimavaroja. Niitä Millman todella näytti ja käytti, joten iso kysymys kuuluukin, jäikö niitä enää Djokovicia vastaan jäljelle?

Djokovic tuleekin otteluun suurena suosikkina ja Millmanin kaadettua Federerin, lienee Djokovic hyvin hereillä ja äärimmäisen huolellinen. Millmanille juuri tämä ja Djokovicin Federeriä passiivisempi ja hitaampi tappamistyyli lienee myrkkyä. Nyt ei voi vain roikkua tai se vie hengen alle kahdessa erässä.

Millmanin onkin otettava itse aloitteita ja tehtävä pelin henki Djokovicille heti selväksi: jos haluat eteenpäin, sinun täytyy todella voittaa tämä ottelu. Aggressiivisella otteella on tartuttava kaikkiin mahdollisiin paikkoihin ja alistettava Djokovicia puolustusasemiin. Serbikin on näyttänyt turnauksessa jo useasti hieman uupuneelta helteessä, joten kuka ties, mihin kunnon paine ja aggressiivisuus voisi johtaa. Australialaiselle helle on kuitenkin tutumpaa, mutta toki nyt tennisottelun fyysinen haaste on lähes maksimaalinen.

Selvää on, että Djokovic lähtee otteluun suurena suosikkina. Uskon hänen olevan hereillä ja vievän tämän erin 3-0 jatkamalla samalla semifinaaliin.

Eurosport, EurosportPlayer ja VeikkausTV näyttävät ottelut.