tiistai 24. joulukuuta 2013

Hyvää Joulua ja Menestyksekästä Uutta Vuotta!

Joulu- ja uudenvuodentoivotusten lisäksi on tänään hyvä hetki myös kiittää kaikkia teitä lukijoita. Kiitos! Erityiskiitos vielä kaikille kommentoijille!

Vuoden varrelle mahtui jälleen monenlaista, johon tuli otettua kantaa. Hienoja pelejä, turnauksia ja niin edelleen. Omalta kohdaltani valmentajauran uudet ensiaskeleet ja Tenniskoulu Topspinin perustaminen olivat ehdottomasti vuoden kohokohtiani. 


Ensi kaudella jatkanen samoilla linjoilla postausten suhteen, mutta toivon saavani enemmän aikaan myös valmennushöpötysten osalta.


Blogin osalta tämä vuosi paketoitiin joulukalenterilla. Nyt onkin aika rauhoittua ja nauttia joulusta läheisten seurassa.


Toivotan kaikille blogilukijoille sydämellistä ja rauhallista joulua sekä menestyksekästä uutta vuotta!


Joulukalenteri #24: And the winner is...

Jouluaaton kunniaksi listataan vuoden parhaat!

Vuoden paras
Vaikka tämä paljastuikin jo luukusta yksi, sanotaan se nyt vielä eli vuoden pelaaja oli Rafael Nadal.

Vuoden comeback
Jatketaan samaan tapaan. Rafael Nadal. Kahdeksan kuukautta poissa ja käsittämätön paluu. Kruununa ja isoimpana yllätyksenä US Openin voitto.

Vuoden ottelu
Novak Djokovic vs. Stanislas Wawrinka, Australian Open. Hieno, hieno ottelu, joka olisi voinut mennä toisinkin. Ei mennyt ja Djoko jatkoi mestaruuteen saakka. Se pieni ero.

Vuoden geimi
Wimbledon-finaalin viimeinen geimi. Murray syöttää mestaruudesta. 40-0. Tasan. Djokovicin kolme breikkipalloa. Neljäs ottelupallo. Voitto. Vihdoinkin 77 vuoden odotus oli päättynyt. Draamaa parhaimmillaan.

Vuoden lyönti
Miesten sarja: Rafael Nadal, US Open. Kun smashiin vastataan smashilla, on se aina kaunista.
Naisten sarja: Angienszka Radwanska, Sony Open. Ööh, hetkinen...

Vuoden raivarit
Mikhail Youzhny. Roland Garros, vastassa Tommy Haas. Mailaa päreiksi (perheen pienimmillä silmät hetkeksi kiinni) ja itkun tirautukset päälle. Onneksi ei satuttanut tällä kertaa itseään. Sekin on nähty.

Vuoden potilas
Andy Murray. Selkä petti vähän jo massalla, mutta remonttiin se meni vasta US Openin jälkeen. Mielenkiintoista nähdä, miten tulee takaisin.

Vuoden sykähdyttävin hetki
Andy Murrayn finaalivoitto Wimbledonissa. Sai kieltämättä herkistymään. Murrayn voittopaineita voi vain kuvitella ja mikä helpotus se hänelle olikaan.

Vuoden "luu käteen"
Roger Federer pelasi aiempaan tasoonsa suhteutettuna vaatimattoman vuoden. Romahduksen taso yllätti kaikki.

Vuoden shokki
Roger Federerin tappio Wimbledonin toisella kierroksella Sergiy Stakhovskylle.

Vuoden munaus
Novak Djokovicin verkkokosketus Roland Garrosin semifinaalissa Nadalia vastaan. Mitä ihmettä?!? Kaatuiko Garros-voitto juuri tuohon lyöntiin?

Anti-fashion Awards:
Radek Stepanekillä jälleen vahvoja näyttöjä ja tasaisesti läpi kauden. Kunniamaininta: Lleyton Hewitt US Openissa. Mistä ihmeestä nämä jätkät löytävät paitansa? 90-luvulta?

maanantai 23. joulukuuta 2013

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Joulukalenteri #22: Steffi Graf

Luukusta 22 paljastuu Steffi "Miss Forehand" Graf ja hänen 22 Grand Slam -voittoa. Joukossa mm. puhdas ja kultainen Grand Slam vuodelta 1988 olympiakullan kera.

Hurjan kämmenen lisäksi muistissa on hänen rystyslicensa, jota hän viisti terävästi ja matalana varsinkin uransa loppupuolella lähes kyllästymiseen asti. Ajan hengen mukaisesti ja saksalaisen jalkapallon tapaan se oli tehokasta, mutta tappavan tylsää. Tappava oli toisaalta se kämmenkin, mutta muista syistä.

On muuten mielenkiintoista nähdä, mihin lukuun Serena Williams Grand Slameissään päätyy. Matkaa Steffiin on enää viisi Grand Slamiä...

lauantai 21. joulukuuta 2013

perjantai 20. joulukuuta 2013

Joulukalenteri #20: Rahamiehet TOP20

Tennis on rahamiesten peli. Ainakin jos katsoo top20-uratienestit.


Ajoitus lienee tässäkin kaikki kaikessa?

Otetaanpa listan kakkonen Rafael Nadal esimerkiksi. Hän tienasi tänä vuonna saman mitä listan 20. Jonas Björkman koko urallaan.

Niin, Jonas Björkman, kyllä kyllä, listan 20:s. Ööh ja hän on siis listan paras toiseksi paras ruotsalainen edellään vain Stefan Edberg. Takana siis muuan Björn Borg (156.) ja se Mats Wilander (65.)!

Lisää kylmää faktaa.

Kärkikolmikon Federer-Nadal-Djokovic tienestit yhteensä sama kuin muulla topkympillä yhteensä.

Entäpä Andy Murray? Grand Slamit: kaksi. Andre Agassi. Grand Slamit: kahdeksan. Tienesteissä eroa vajaa miljoona ja ensi kaudella ohi heittämällä.

Tätä voisi jatkaa loputtomiin, mutta lopetetaan tähän.

Paitsi ettei pysty. Ei vaan pysty.

Jarkko Nieminen löytyy muuten listan sijalta 84 ja Italian Potito Starace ohitti juuri Björn Borgin. Niinpä.

torstai 19. joulukuuta 2013

Joulukalenteri #19: Hölmö nuori sydän

Tein yhden elämäni hölmöimmistä muuveista 19-vuotiaana. Tämä liittyy vahvasti tennikseen.

Osin olosuhteiden pakosta, osin omaa jaksamattomuuttani, jätin tenniksen säännöllisen pelaamisen ja treenaamisen tuolloin moneksi vuodeksi. Olin lukion päättymisen jälkeisenä kesänä 1994 vielä pärjännyt kohtalaisen mukavasti C-luokan kisoissa ja edessä pikkuhiljaa häämötti B-luokka, mutta sitten tuli lähes täysstoppi. 

Muutin opiskelujen perässä Jyväskylään ja pelikavereiden määrä tippui samalla hetkellä käytännössä nollaan. En lannistunut kuitenkaan vielä tästä, vaan yritin saada jotain kehitettyä. Nopeasti kävi kuitenkin ilmi, että Jyväskylän tennistoiminta oli keskittynyt vahvasti naapurikuntaan eli Vaajakoskelle, Hutunkiin. Yhteen treenituntiin menisikin entisen elämän puolentoista tunnin sijasta noin kolme tuntia julkinen liikenne mukaan lukien. Ei kiitos. Lisäksi moinen porvarilaji söisi rajoitettua opiskelijabudjettiani karmealla tavalla. Niin ja olihan niillä opiskelijariennoillakin oma roolinsa tässä.

Seuraavana vuonna tilanne ei varsinaisesti helpottunut kun suoritin varusmiespalvelusta Upinniemessä. Pelikerrat alle kymmenen koko vuonna.Vuosina 1996-2000 tilanne Jyväskylässä ei tenniksen suhteen paljonkaan muuttunut, vaikkakin pari pelikaveria löytyikin. Joinakin kesinä pelasin paikallisen turnauksen, mutta säännöllisyys puuttui.

Tilanne korjaantuikin pikkuhiljaa pala palalta vasta Helsinkiin töiden perässä muutettuani 2000-luvun alussa. Vuodesta 2004 lähtien on taas hakattu säännöllisesti ja harmiteltu ajoittain menetettyä nuoruutta. 

Eipä silti. Hienoja olivat vuodet myös kadotettujen vuosien aikana opiskelijaporukan sählyjengissä. Siitäkin porukasta tuli erittäin rakas.

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Joulukalenteri #18: Pojista miehiksi

Luukku 18. Viimeinen junioriluokka, 18-vuotiaat.

Taitavat olla ne päivät luetut, kun junnusarjoista ponkaisevat tai juniori-ikäiset ammattilaispoikaset napsivat turnausvoitoista isoimpia. Rafael Nadal jääneekin tällä erää viimeisimmäksi juniori-ilmiöksi, joka yltää nuorella iällä Grand Slam -mestaruuteen saakka. Nadal täytti 19 vuotta samana päivänä kun hän kaatoi Roger Federerin Roland Garrosin semifinaalissa vuonna 2005, jolloin hän myös voitti tämän turnauksen ensimmäistä kertaa.

Peli on fyysistynyt kymmenessä vuodessa edelleen niin hurjasti, että jo pelkän riittävän fysiikan hankkimiseen ei taida nuorten ikä riittää. Lisäksi esimerkiksi nykyisten kärkinimien peli on kehittynyt valtavasti eteenpäin heidän viimeisistä juniorivuosistaan, että kuilu poikasten ja miesten välillä on syvempi kuin kanjoneista suurimmalla. Puhumattakaan keltanokkien henkisistä valmiuksista.


Grand Canyon.

tiistai 17. joulukuuta 2013

Joulukalenteri #17: Rogerin Slamit

Luukku 17 on yhtä kuin Roger Federerin Grand Slam -voitot. Tahti ja tähti on hiipunut, mutta on hurja sarja. Ei voi muuta sanoa.

Ilman sitä espanjalaista tämä sarja saisi Rod Laverin puhtaine Grand Slameineen näyttämään pilipalijätkältä. Tavallaan on myös sääli, että kautta aikojen toiseksi parhaalla massapelaajalla on vain yksi Roland Garros -titteli.

2003: Wimbledon
2004: Australian Open, Wimbledon, US Open
2005: Wimbledon, US Open
2006: Australian Open, Wimbledon, US Open
2007: Australian Open, Wimbledon, US Open
2008: US Open
2009: Roland Garros, Wimbledon
2010: Australian Open
2012: Wimbledon

Kuinka moni muuten uskoo, että listaan tulee vielä jatkoa?

maanantai 16. joulukuuta 2013

Joulukalenteri #16: Sijoitettujen määrä

Luukun 16 aiheesta väännettiin ansiokkaasti jo kauden aikana ja kiitos siitä. Kyseessä on siis toiveeni sijoitettujen määrästä Grand Slam -turnauksissa.

Pysyn edelleen kannassani, eli Grand Slamien sijoitettujen määrä pitäisi laskea nykyisestä 32 pelaajasta 16 pelaajaan.

Grand Slamien ensimmäinen viikko ei tarjoa herkkupaloja nykyisin kovinkaan paljoa, joten muutoksella saataisiin vähän enemmän säpinää ensimmäisellekin viikolle. Enpä pistäisi pahakseni ainoastaan kahdeksan pelaajan sijoittamistakaan, mutta ehkä kuitenkin vain Masterseissä.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Joulukalenteri #15: Love-15

Viidestoista luukku. Love. 15. 30. 40. Deuce.

Kukaan ei varmuudella tiedä mistä tenniksen pistelasku on peräisin. Lähteestä riippuen pisteet ovat tulleet joko tykinkuulan painoista, ranskalaisesta lukuteoriasta tai kämmenpelin säännöistä, joissa pisteen voitettuaan pääsi 15, 15 (30) ja 10 (40) jalkaa lähemmäs verkkoa.

Entä kuka keksi rakkauden? Siitäkin on kinaa. Onko se ranskalaisesta kananmunasta, joka englannistuu rakkaudeksi vai onko selitys niinkin outo kuin, että 0-0 tilanteessa pelaajat vielä rakastaisivat toisiaan?

Kivahan nämäkin olisi varmuudella tietää, mutta toisaalta, mitä sitten? Kuuluu vähän samaan sarjaan kuin auto tai tietokone. Ihan sama miten se toimii, kunhan se toimii.

Kenelläkään ei varmaan liene purnattavaa tenniksen pistelaskusta?

lauantai 14. joulukuuta 2013

Joulukalenteri #14: Sampras. Pete Sampras.

Neljästoista luukku tuo framille Pete Samprasin, 14 Grand Slamin miehen.

Samprasin saavutukset ovat kiistattomat ja moni puhuikin, osa puhuu vieläkin, hänestä kaikkien aikojen parhaana. Tuli kuitenkin muuan Roger Federer, joka iski Samprasista ohi ensin Grand Slamien määrässä ja sittemmin myös ykkösranking-viikoissa. Samprasin puolustukseksi tässä yhteydessä on kuitenkin nostettava aikakausi, jolla hän pelasi. Todellisia uhkaajia oli koko uran ajan huomattavasti enemmän kuin Federerillä primetimenaan. Heti samaan hengenvetoon on toki todettava se, ettei ole tietenkään Federerin vika, että hän nousi niin paljon muiden yläpuolelle.

Niin tai näin, itsekin arvostan Peten toki korkealle, jos mietitään aina yhtä naiivia "kaikkien aikojen suurinta". Edelle omalla listallani menee kuitenkin muutamia pelaajia, kuten Federer, Rafael Nadal ja Andre Agassi. Tämä lähinnä siksi, että Samprasin massapelaaminen oli sanalla sanoen surkeaa hänen normitasoonsa nähden. Kaikki Grand Slam -voitot tulivat nopeilta alustoilta. Roland Garrosin rekordi on oikeastaan masentava muihin Grand Slameihin verrattuna - yksi semifinaali ja kolme puolivälierää.

Ura Grand Slam on saavutuksena ehdottomasti yksi hienoimpia, sillä se kertoo paljon pelaajan kyvystä mukautua erilaisille alustoille ja olosuhteisiin. Siksi pelkkä määrä ei aina ratkaise suurinta.

perjantai 13. joulukuuta 2013

Joulukalenteri #13: Jarkon luku

Luukku kolmetoista.

Jarkko Nieminen.
Kolmetoista ATP-finaalia.
Uran paras ranking kolmastoista (10.7.2006).

Epäonnen lukuko? Enpä usko. Kaiken kaikkiaan täysin käsittämätön saldo millä tahansa mittapuulla tarkasteltuna.

Veikkauksia kehiin monesko Jarkko on Vuoden Urheilija -äänestyksessä tänä vuonna? Vaikka Jarkko pelasi yhden parhaista alkukausistaan koskaan, niin voiton vienee kuitenkin joku suunnistaja. Kenelle menisi sinun äänesi? Minun varmaan arvaatkin.

torstai 12. joulukuuta 2013

Joulukalenteri #12: Ensimmäinen sarja

Ensimmäinen sarja, jota pelasin, oli pojat 12 vuotta. Kahdestoista luukku kertookin ensimmäisen kisamuistoni kansallisista peleistä.

Olin 11-vuotias, kun minua kuskattiin ensimmäisiin kansallisiini Poriin vuoden ollessa joko 1986 tai 1987. En tarkalleen muista missä ottelu pelattiin, mutta nykyinen Isonmäen tennishallissa se ei ollut. Ehkä joku koulun jumppasali tai jotain sen suuntaista, sillä ellen väärin muista, niin alustana taisi olla parketti.

Vastassa oli paikallinen junnulupaus, josta myöhemmin tulikin ikäluokkansa kärkijunnuja ja hyvä A-luokan pelaaja muutenkin. Numerot taisivat olla 06, 06. Saatoin saada säkällä geimin, mutta en varmastikaan enempää.

Muistan ottelusta kaksi tapausta. Ensimmäinen oli se, kuinka asiaansa vihkiytynyt tuomari tuomitsi minulle kaksoisvirheen heti ykkösyötön jälkeen. Toinen muisto oli hyvä fiilis siitä, etten sortunut missään vaiheessa syöttämään alakautta kuten vastustajani. Tarina ei kerro tuplieni määrää, mutta pelasinpahan ainakin niin kuin kuuluukin. Voitosta viis...

Siitä tulikin mieleeni erään kotiseurani ukon tokaisu 90-luvulla: "Tenniksessä tärkeintä ei ole voitto, vaan se, että sä pelaat sitä niin kuin kuuluukin (hakemalla winnereitä) ja tyylillä." Niinpä.

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Joulukalenteri #11: Yksitoista kuukautta

Luukku yksitoista jatkaa avautumisiani golfkyynärpäätäni koskien. Yhdentoista kuukauden kivun jälkeen on nyt meneillään joko hyvä vaihe tai sitten toipuminen on vihdoin alkanut.

Edellisen kerran asiasta vuodattaessani oli fiilis käden suhteen melko masentunut. Takana oli kivulias, mutta voitokas loppukesä sekä kivulias ja tappiollinen sisäkauden avaus. Marraskuun puolen välin paikkeilla venytysten ja jännemerkin vaihdon jälkeen kipu on alkanut vähenemään kuin itsestään. Hyviä päiviä on ollut paljon, joista osa jopa täysin kivuttomia. Parin viime viikon sisään on kertynyt jopa kaksi ottelua, joissa olen pystynyt syöttämään suht normaalisti pitkästä aikaa. On järjetön fiilis syöttää kivuttomalla kädellä!

Toissapäivänä treenasin viikonloppuna täysin penkin alle menneen ottelun takia hurjalla motivaatiolla ja otin kädestäkin kaiken irti. Yhtä pienehköä nipistystä lukuun ottamatta käsi ei ilmoittanut itsestään kertaakaan. Ja kaikki tämä ilman kipulääkettä ja/tai Ice Poweria. Tuloksena syyskauden paras treenikerta. Lähes tulkoon kaikki mitä yritin onnistui.

Voisiko 11 kuukautta kestänyt kärsimys olla loppusuoralla? Se olisi ehdottomasti tämän vuoden paras joululahja.

tiistai 10. joulukuuta 2013

Joulukalenteri #10: TOP10

Kymppiluukusta löytyi uusi, entistä ehompi, kristallipallo. Pitäisi olla virheetön. Tutustuin tarkemmin ja näytti mm. ensi vuoden lopun top-kympin. Mene ja tiedä.

1. Novak Djokovic
2. Rafael Nadal
3. Juan Martin del Potro
4. Andy Murray
5. Stanislas Wawrinka
6. Roger Federer
7. David Ferrer
8. Tomas Berdych
9. Richard Gasquet
10. Milos Raonic

maanantai 9. joulukuuta 2013

Joulukalenteri #9: Alku

Luukusta yhdeksän putkahtaa esiin oman tennisurani alkutaival.

Kaikki tähänkin puuhasteluun johtanut toiminta sai alkunsa vuonna 1984, jolloin olin 9-vuotias. Kotipaikkakuntani tennisseura Kankaanpään Nastaset järjesti tuona kesänä juniori-ikäisille aloittelijoille tenniskurssin ja siitähän se sitten lähti. Olisiko ollut rakkautta ensisilmäykellä, en tiedä.

Kurssin oppilaista muodostui heti samana syksynä iso osa seuran junioritoimintaa ja seuraavat 10 vuotta treenattiin enemmän tai vähemmän tosissaan kaupungin asvalttikentillä sekä vikkelillä sisäalustoilla liikuntahallissa ja sittemmin myös uudessa tennishallissa, unohtamatta Niinisalon varuskunnan jumppasalia, jossa alustana oli tennikseen aina loistavasti sopiva parketti. Muistan kuinka muun muassa Porin ja Tampereen kisoissa uskollisesti palvelleet boltexit tuntuivat joka kerta todella hitailta.

Niin tai näin, hauskaa oli aina ja hauskoja muistoja on hurja määrä. Valmentajat, pelikaverit, treenit, pelireissut, leirit ynnä muut ovat edelleen hyvin muistissa ja niiden arvostus vain kasvaa kasvamistaan. Olisi kiittämätöntä olla kiittämättä, joten iso kiitos kaikille.

Nyt, lähes 30 vuotta myöhemmin, ympyrä on osittain sulkeutunut. Nyt se olen minä joka niitä sunnuntaiaamun junnutunteja ohjaa, vaikkakin täysin toisaalla.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Joulukalenteri #8: Lyöntejä

Luukusta kahdeksan paljastetaan Wikipedian määrittelyn mukaiset tenniksen kahdeksan lyöntiä.

Itse määritelmä kuuluu seuraavasti:

"A competent tennis player has eight basic shots in his or her repertoire: the serve, forehand, backhand, volley, half-volley, overhead smash, drop shot, and lob."

Olkoon näin. Niin tai näin. Lähteeni voisi olla parempikin, myönnetään.

Tennis on kuitenkin peli. Lyöntejä on osattava lyödä monesta eri positiosta, moneen eri kohteeseen, monella eri tavalla ja niin edelleen. Mutta sekään ei vielä riitä. Niitä on osattava käyttää.

Valmentajana voin hioa oppilaan lyöntejä vaikka vuosia, mutta pelaamaan oppii vain pelaamalla. Hyvän perustan ja tekniikan päälle, pelaamisen opettaminen ja oppiminen on toki aina helpompaa.

lauantai 7. joulukuuta 2013

Joulukalenteri #7: "Maaginen 7. geimi"

Seiskaluukusta tarinaa erän seitsemännestä geimistä. Jotkut ovat pitäneet sitä jotenkin "maagisena" ja/tai erän kannalta tärkeimpänä. Hohhoijaa.

On totta, että erän loppua lähestyttäessä panokset kasvavat ja erän lopun geimejä voi lähestyä hieman erilaisella mindsetillä, mutta seitsemännen geimin voittamisella ei voiteta erää kuin 5-1-tilanteessa. Paljon riippuu siis tilanteesta ja asetelmasta. Tilanteessa 3-3 seitsemäs geimi on toki syöttäjälle tärkeä, mutta yhtä lailla sitä on seuraavakin geimi (8.) sen syöttäjälle.

Kysynkin, onko joku teistä huomannut seitsemännessä geimissä joskus jotain erityistä? Älä huoli, en minäkään. Eikä moni muukaan. Ei edes tutkijat.

Lue lisää tästä.

perjantai 6. joulukuuta 2013

Joulukalenteri #6: Novak Djokovicin Grand Slamit

Kuudes luukku tuo kuusi Grand Slamiä by Novak Djokovic. Australian avoimet neljästi, Wimbledon ja US Open kerran.

Kun ajattelee puhtaasti Djokovicin viime vuosien tasoa missä hän on ajoittain liikkunut, tuntuu jotenkin yllättävältä, että hänen voittonsa ovat keskittyneet noinkin selvästi "vain" yhteen Grand Slamiin, Australiaan. Hänen nykypelillään pitäisi olla tietysti vahvoilla missä tahansa ja onhan hän sitä kieltämättä ollutkin, mutta voittoja voisi olla enemmänkin.

Uskonkin hänen nousevan lähivuosina Grand Slam -määrässä kaksinumeroisiin lukemiin ja saavuttavan ainakin Björn Borgin ja Rod Laverin (11). Jos pitää veikata, niin veikkaan, että Djokovic päätynee lukuun 12. Palataan tähän sitten aikanaan.

Yhtä motivoituneena ja nälkäisenä kuin tänä syksynä, voisi Roland Garrosin, ja sitä kautta jopa puhtaan Grand Slamin, voittaminen olla Djokolle mahdollista. Ainakin hän on tämän hetken pelaajista potentiaalisin sen tempun tekijäksi. Olihan hän jo viime vuonna voiton päässä kaikkien Slamien yhtäaikaiseksi hallitsijaksi. 

Perustukoon väittämäni Grand Slamistä myös siihen tosiasiaan, että parhaassa vireessään Djokovic pelaa edelleen maailman parasta, tai ainakin voittavinta, tennistä.

torstai 5. joulukuuta 2013

Joulukalenteri #5: TOP5

Koska TOP5-bloggausta ei ole ollut aikoihin, on korkea aika korjata tilanne ja se tehdään nyt. Viides luukku, olkaa hyvä!

Jos jollekin on blogin nimi jäänyt arvoitukseksi, niin vasurillahan tässä vedellään niin kentällä kuin kirjoitushommissakin. Siksi listaammekin nyt vasureita! Joku on joskus myös kysellyt kuka tai ketkä ovat mielestäni olleet parhaita vasureita, joten tässä oma mielivaltainen näkemykseni, jota sopii toki haastaa. Perustelen tarvittaessa lisää. Tai sitten en.

Rajaan näkemyksiäni kuitenkin hieman eli en mene aikaan, jolla a) en ole elänyt tai b) jota en muista. Siksi esimerkiksi Rod Laver ei löydy listalta. Valintani perustuvat pitkälti myös siihen, miten paljon pelaajan (vasuri)pelistä on voinut ammentaa oppia omaan peliin.

Top5: Parasta vasurimateriaa

1. Rafael Nadal
Suhteellisen selvä valinta. Hyödyntää vasenkätisyyttään kentällä lähes tulkoon maksimaalisesti, vaikka onkin oikeasti oikekätinen. Kiertää kämmenelleen hurjasti ja pommittaa sillä ikäviä inside-outeja ja inside-inejä vastustajien harmiksi. Sai paljastettua Roger Federerin rystyn heikkoudeksi, jota tietysti avitti hänen hurja kämmenyläkierre korkeana krossina Federerin rystylle. Peruskuvio.

2. Goran Ivanisevic
Historian paras vasurisyöttäjä. Syöttöarsenaalissa oli kaikki. Niin pommit, slicet kuin kickitkin. Erityisen opettavaista oli seurata sitä kakkosruutuun syöttämistä ja vasurien peruskuviota numero yksi. Kunnon slice-syöttö ulos ja perään verkolle, josta helppo rystyvolley krossina kentän tyhjään osaan. Käytti tätä paljon myös kakkosella. Tämä peruskuvio pitää löytyä jokaisen vasurin pelikirjasta.

3. John McEnroe
En tiedä oliko John McEnroe edellisen peruskuvion isä, mutta paljon hänkin sitä käytti. Loistava verkkopelaaja muutenkin. Tatsia löytyi tempperamentin lisäksi. Viihtyi verkolla varmaan myös siksi, että peruslyönnit olivat todella karmean näköiset ja aika kaukana tehokkaista aseista. Toki käänteli ja löysi hienosti kulmia rystyllään.

4. Thomas Muster
Asenne. Duuni. Kämmen. Nadalin esi-isä. Oli 90-luvun alun massajyrä, joka teki comebackejä jo silloin. Paha kolari ja siitä kuntoutuminen uransa primetimessa. Treenasi kuitenkin jalka kipsissä tuolissa istuen ja palloa hakaten päivät pitkät.. Kertonee asenteesta kaiken olennaisen.

5. Jimmy Connors
Paljon ei Jimmy Connorsin peleistä muistikuvia ole, mutta ne mitä on, liittyvät hänen kahden käden rystyynsä ja erityisesti loistaviin palautuksiinsa. Bravuurinaan hänellä lienee ollut rystypalautus linjaan ykkösruudusta. Oli myös yleisön hauskuuttajana loistava. On itse asiassa ensimmäinen ammattilainen kenet olen nähnyt livenä yhdessä Boris Beckerin, Veli Paloheimon ja muistaakseni Ruotsin Peter Lundgrenin kanssa. Nelikko pelasi näytösottelun Helsingin jäähallissa joskus 90-luvun alussa. Jimmy osasi ne hommat. Mailaa pallopojalle, purnausta tuomarille ja "I'm getting old for this s**t"-tyyppistä tyylilajia. Jimmyn hiljattain ilmestynyt elämäkerta 'The Outsider' odottaa lukuvuoroaan kirjahyllyssä.

Kunniamaininta 1: Jarkko Nieminen
Parhaimmillaan ollut loistava, pahimmillaan kaikkea muuta. Silti, kuten jo IPP Openin aikoihin kirjoitin, on erityisesti esikuvana ja Suomitenniksen keulahahmona vailla vertaa. Uran alkuaikojen rystypommi oli niin ikään vertaansa vailla ja pelote kaikkialla, jota on tässäkin syytä ikävöidä. Syötöstä ei enää jaksa motkottaa, mutta on Jarkkokin McEnroensa ja Ivanicevicinsä katsonut. Tekee tosin usein riskinousuja kakkosleijan perään kakkosruutuun, jotka yllättävyydellään toimivat kyllä joskus, mutta useimmiten ne lähinnä pelottavat.

Kunniamaininta 2: Fernando Verdasco
Lyönnillisesti tyylikkäin tietämäni vasuri. Kerrassaan loistava tekniikka ja lahjakkuus, jota hän ei kuitenkaan ole kapitalisoinut edes tyydyttävästi. Lyönnit on, mutta ei aina peliä saati päätä. Vähän surullisen hahmon ritarin vikaa. Jäänyt täysin Nadalin varjoon, vaikkei esimerkiksi teknisesti ole piiruakaan jäljessä, vaan jopa edellä. Mitä olisikaan tapahtunut, jos olisi voittanut Nadalin siinä ottelussa, jota minäkin pidän yhtenä parhaista eli, Australian Openissa 2009? Kestäisikö pää paremmin? Olisiko taso noussut uuteen sfääriin? Mene ja tiedä. Voitti kuitenkin tämän vuoden nelurimestaruuden ATP Tourin finaaleissa, joten iskisikö vielä kerran myös kaksinpelissä? Toivotaan niin.

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Joulukalenteri #4: Grand Slamit

Neljännestä luukusta esiin putkahtaa neljä Grand Slam -turnausta. Australian avoimet, Roland Garros (Ranskan avoimet), Wimbledon ja US Open. Isoimmat, kauneimmat ja mielenkiintoisimmat turnaukset.

Vaikka pelaajien osalta neljää suurta ei tällä erää enää olekaan, pitävät nämä neljä turnausta meidät otteessaan vuodesta vuoteen. Yhdessäkään en ole käynyt, mutta jonkinlainen suhde niistä jokaiseen on vuosien aikana syntynyt.

Läheisimmäksi Grand Slamiksi minulle on valikoitunut Ranskan avoimet, jossa peli on parhaimmillaan kuin shakkia. Pisteitä rakennetaan usein monien lyöntien ajan ja lopulta vastustajaa niistetään vastustamattomalla winnerillä tyhjään kenttään. Lisäksi Roland Garrosin lähetysajat ovat aina olleet eurooppalaiseen makuun sopivat ja laajahko näkyvyys jo juniorivuosista lähtien Eurosportin kaapelikanavalta teki siitä erittäin mieluisan. Myös Ranskan avointen voittajat ovat olleet lähes poikkeuksetta mieleeni. Taistelijoita, taiteilijoita, duunareita, kuninkaita ja upeita pallonlyöjiä on riittänyt.

Toki muutkin Grand Slamit ovat mieluisia, mutta Australian kohdalla on ollut, ehkä opiskeluvuosia lukuun ottamatta, pieniä haasteita joidenkin lähetysaikojen kanssa ja sama koskee jossain määrin US Openia.

Wimbledon on tietysti Wimbledon. Jossain vaiheessa oli kuitenkin vuosia, jolloin tämä turnaus ei näkynyt oikein mistään ja intohimoinen rakkaustarinamme jäi aavistuksen puolitiehen. Sittemmin asia on korjaantunut huomattavasti, vaikkakin itse peli on alustan nopeudesta johtuen yksipuolisempaa hurjastelua. Parin kuukauden massakauden jälkeen on kuitenkin aina mukavaa vaihtelua katsella toisenlaista tennistä, jota monet kutsuvat "oikeaksi tennikseksi".

Niin tai näin, Grand Slamien aika on aina yhtä juhlaa.

tiistai 3. joulukuuta 2013

Joulukalenteri #3: Big three?

Big four vai sittenkin big three? Rafael Nadal, Novak Djokovic, Andy Murray ja...

Ensi kausi sen näyttää. Roger Federer tippui tällä kaudella kärjen kelkasta täysin ja loppuporukka top kolmen takana näyttää vieläkin vähän toisen luokan matkustajilta. En usko, että ensi kaudella pääsisimme puhumaan jälleen big fourista. Pahimmassa tapauksessa puhumme koko kauden big twosta.

Tasaisuutta ei löydy keneltäkään samalla tavalla kuin näiltä kolmelta veijarilta. Satunnaisia voittoja heistä voi ottaa toki monikin, mutta isoissa kisoissa isot kolmoset antavat turpaan ensin muille ja lopulta joku heistä pieksee vielä top3-veljensäkin.

Kuka olisi ensi vuoden realistisin Grand Slam -voittaja tämän kolmikon ulkopuolelta? Niinpä.

maanantai 2. joulukuuta 2013

Joulukalenteri #2: Kakkossyöttö

Toisesta luukusta tulee asiaa liittyen kakkossyöttöön.

Joku tai jotkut nuorena pelaamisen aloittaneet saattavat muistaa ensimmäisiltä juniorivuosilta kuinka joskus jännitti syöttää kakkossyöttöä. Sehän oli silloin tällöin jännä paikka, sillä kakkonen on saatava ruutuun tai vastustaja saa kirjaimellisesti ilmaisen pisteen. Tuntui jopa vähän nololta, jos kahdesta omasta, vastustajasta riippumattomasta, suorituksesta ei kumpikaan onnistu. Osa verhosi sitä jopa huonoon tuuriin, kun syöttö oli pallonmitan tai pari ulkona. Aika monesti se taisi kuitenkin liittyä puhtaaseen hermoiluun.

Matkan varrella ajat luonnollisesti muuttuvat ja kakkossyötön paine on joskus jopa vastustajan aikaan saamaa ja otetaanpa sitä joskus jopa tietoisia riskejä kakkossyötön kanssa.

Niin tai näin, paras neuvo mitä olen ikinä saanut kakkosen suhteen, on ajattelumallin muutos pois negatiivisesta kohti positiivista, ehkä jopa uhmakasta ajattelua. Jos kakkossyöttöä edeltää yksikin ajatus kaksoisvirheestä, se tulee yhtä varmasti kuin talvi tänäkin talvena. Sen sijaan kannattaakin käyttää esimerkiksi "nyt ässä p**kele, nyt ässä tähän p**kele!" -tyyppistä raivomantraa, jos käsi tuntuu vähänkin raskaalta ennen kakkossyöttöä.

Itse olen käyttänyt sitä suhteellisen toimivasti aikaisista juniorivuosista lähtien ja toimii muuten edelleen. Usko pois.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Joulukalenteri #1: Rafael Nadal

Ei ole vaikea arvata ketä numero yksi tänä vuonna parhaiten kuvaa.

Rafael Nadal pelasi tuloksellisesti niin hurjan vuoden pitkän taukonsa jälkeen ettei siihen uskonut kukaan. En minä, etkä sinä.

Vuoden lopun ykkösranking, vaikka mies missasi Australian avoimet ja tippui Wimbledonissa ensimmäisellä kierroksella. Muu sarja on kuitenkin melko hurjaa luettavaa: 10 turnausvoittoa, joista kaksi Grand Slameissä ja viisi Masterseissa, neljä finaali- ja kaksi semifinaalitappiota. Kauden voitto-/tappiotilasto 75-7. Huh huh.

Suurimman vaikutuksen miehen pelissä tänä vuonna teki US Openin voitto. Siihenkään en enää uskonut. Ehdin jopa kritisoimaan miestä liiallisesta passiivisuudesta heti keväällä voitetun Roland Garrosin jälkeen. Vastaus tähän tuli kuitenkin syksyn US Openissa. Pelissä oli jälleen sitä monsteria, joka toki edelleen riepottelee vastustajia ympäri kenttää, mutta ennen kaikkea myös tulittaa vihaisesti ja kaikkialta. Jopa syötöstä.

Sitä samaa tarvitaan myös ensi vuonna. Novak Djokovic on nälkäinen.


lauantai 30. marraskuuta 2013

Tulossa: Joulukalenteri...

Tennismaailma on joulukuussa varsin hiljainen. Ei turnauksia, ei juurikaan uutisia, ei käytännössä mitään.

Blogi ei kuitenkaan hiljene, vaan ottaa uuden askeleen sekä hurjan loppukirin niin vuoteen kuin joulun odotukseenkin. Vasurilla -blogin joulukalenteri on täällä heti huomenna!

Luukut aukeavat miten sattuu, myös aiheiden osalta, mutta päivittäin.

Tervetuloa mukaan!

Onko Tsekki Davis Cupin uusi Espanja?

Toissa viikonloppuna mielenkiinto kohdistui Talin turnauksen lisäksi myös Davis Cupin finaaliin Serbiassa. Paljon en ehtinyt ottelua seuraamaan, mutta lopputulos oli koko kautta, ehkä myös finaalia, ajatellen vähintäänkin yllättävä, vaikka puolustava mestari Tsekki mestaruuden uusikin.

Tsekillä (!) on todellakin jo kaksi (2) mestaruutta putkeen, joka varsinkin Davis Cupissa kertoo jonkinasteisesta dominanssista. Ei ainuttakaan hävittyä Davis Cup-ottelua kahteen vuoteen!

Tänä vuonna monet maat kärsivät ykkös- ja tai kakkospelaajiensa haluttomuudesta, väsymyksestä tai loukkaantumisista, jolloin tie Tsekin menestykselle helpottui. Se ei kuitenkaan himmennä Tsekin voitonjuhlien arvoa.

He voittivat nimenomaan joukkuueena, vaikkakin "vain" kahden miehen joukkueena, sillä runko on muodostunut jo pitkään Radek Stepanekista ja Tomas Berdychistä niin kaksin- kuin nelinpelissä. He ovat pelanneet käytännössä aina kun on ollut paikka, eikä kumpikaan ole liiemmälti sairastellut tai päässyt pelaamaan itseään ns. tukkoon Davis Cup-otteluiden alla.

Nerokkainta Davis Cupissa onkin sen pelimuoto, joka mahdollistaa Tsekin kaltaisten joukkueiden menestyksen ilman ensimmäistäkään supertähteä, mutta loistavalla nelinpeliparilla varustettuna. No, ehkä Berdychissä on kuitenkin sen verran sitä "supertähteyttä" verrattuna muuhun joukkueeseen, että ilman häntä olisi Tsekkikin pulassa.

Mutta. Berdychiä ja Stepanekiä mitenkään vähättelemättä, tulee mieleen lähes puolen tusinaa maata, joilta pitäisi löytyä vähintäänkin saman tasoinen tiimi kuin Tsekiltä. Ainakin Espanja, Serbia, Ranska, Argentiina ja Sveitsi ovat tällaisia maita. Jatkossa ehkä myös Kanada. Silti kaikkien näiden maiden kohdalla ollaan juuri nyt aika kaukana moisesta dominanssista.

Serbia on, ja oli varsinkin finaalissa Janko Tipsarevicin loukkaannuttua, yhden miehen tiimi, mikä ei Davis Cupissa onneksi aivan riitä. Toki Serbia on, juuri tästä samasta syystä, vaikeasti myös voitettavissa. Novak Djokovicin petaukset kahdella singelivoitolla vievät normioloissa melko pitkälle, jolloin kakkospelaajan ja/tai neluriparin harteille jää sen yhden puuttuvan voiton nappaaminen. Nelurin painoarvo oli finaalissakin elintärkeä. Itse asiassa se oli mestaruuden painoinen ja Serbia kaatui käytännössä jo siinä.

Espanjallakin periaatteessa riittäisi edelleen tasoa, mutta kun Rafael Nadal on vähentänyt polviongelmiensa takia Davis Cupia, on joukkue tylsistynyt kärjeltään ehkä liikaa. On siis toisaalta oltava ikään kuin ykköspyssykin, eikä pelkkä tasaisuus riitä.

Myös Ranskan joukkueessa juuri tasaisuus voisi olla valttia, sillä Richard Gasquet'n ja Jo-Wilfried Tsongan johdolla ja Gael Monfilsin, Gilles Simonin, Julien Benneteaun ja Michael Llodran taustatuella Ranska voisi olla erittäin vaarallinen tekijä kisassa joka vuosi. Ei vaan ole. Selkeätä ykköspyssyä ja hurjaa neluritiimiä huutanee Ranskakin.

Argentiinan kohdalla juuri nyt vaivaa kieltäytymiset, erimielisyydet ja uran loppumiset. Juan Martin del Potrolla on tällä hetkellä omat riitansa liiton kanssa, kun liitto ei hänen mielestään kuuntele tähtipelaajaansa tarpeeksi esim. alustavalintojen suhteen. Iso menetys maalle on myös David Nalbandianin lopettaminen, varsinkin jos del Potro ei pelaa vähään aikaan. Del Potron tueksi löytyisi kuitenkin esimerkiki Juan Monacoa ja Carlos Berlocqia, jotka vertailussa esim. Radek Stepanekiin eivät isossa kuvassa kaksinpelin osalta juurikaan kalpene.

Sitten Sveitsi. Roger Federer on pelannut uransa aikana varsin säästeliäästi Davis Cupia, mutta nyt kun lähes kaikki muu on jo saavutettu ja maatoveri Stanislas Wawrinka pelaa elämänsä peliä, voisi olla sopiva hetki panostaa kunnolla myös Davis Cupiin. Taustatukea tiimillä ei vielä Henri Laaksosista ynnä muista vielä ole, mutta eikö tämä olympiavoitonkin napannut parivaljakko olisi lähes täydellinen millä alustalla tahansa? Ainakin paperilla he olisivat hurjan paljon pelottavampi tiimi kuin esimerkiksi juuri Tsekki.

Aikaa ei ole enää hukattavaksi Federerilläkään, joten olisiko Davis Cup yksi miehen päätavoitteista ensi kaudella? Ensimmäisellä kierroksella vastaan astelee muuan Serbia, mutta sen jälkeen tie olisi auki pitkälle, itse asiassa jopa finaaliin saakka, jos tämä kaksikko pysyisi terveenä.

Niin tai näin, Davis Cup vaatii aina myös onnea vastustajien ja alustojen kanssa. Esimerkiksi Espanjan kohtaaminen massalla on ikävä paikka kenelle tahansa, mutta muutenkin alkaa olla sellainen hytinä, että Tsekin dynastialle on tulossa loppu ensi vuonna.

Mielenkiintoinen kausi siis tulossa myös ensi vuoden Davis Cupin osalta. Palataan aiheeseen isommin uuden kauden puolella!

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Kommentti: Jarkko Nieminen, esikuva

Tämän vuoden IPP Open -kisaturismini jäi lopulta finaalipäivän varaan. Lasten sairastelu pistää lapsiperheiden suunnitelmia usein uusiksi, eikä perheemme ole poikkeus. Tälläkin kertaa kaikki kääntyi kuitenkin parhain päin ja edellispäivinä kuumeillut poikani (6v) pääsi tänään ensimmäistä kertaa elämässään viralliseen tenniskatsomoon.

Futis- ja lätkäkatsomot ovat jo tuttuja, joista varsinkin jälkimmäinen tuntuu olevan suosiossa pelin vauhdin ja erilaisen oheistoiminnan vuoksi. Maajoukkuepelien yhteydessä Jumbotronin spotitkin ovat  tärkeässä roolissa. Tässä mielessä hieman jännitti pojan viihtyminen tenniskatsomossa, kun jättimäisestä videotaulusta ei ollut tietoakaan, eikä kentälläkään menty porukalla päädystä päätyyn.

Mutta onhan meillä Jarkko. Suomalaisuus alkaa hahmottumaan pienen pojan päässä myös urheilun saralla ja ymmärrys siitä, ketä kotikatsomossa kannustetaan alkaa olla ilmeistä. Pelaajien tullessa kentälle IPP Openin finaalia varten, pojalle oli vielä epäselvää kumpi pelaajista on "se Niäminen", mutta ottelun jälkeen hän muistanee Jarkko Niemisen koko loppuelämänsä.

Ei vain sen hienon ja vakuuttavan esityksen ansiosta, jolla Ricardas Berankis saatiin tänään pelillisesti täysin sekaisin, vaan sen miten Jarkko huomioi faninsa ottelun jälkeen. Tunnollisesti ja kärsivällisesti mies kirjoittaa nimmareitaan niin pitkään, ettei kukaan jää ilman. Nuo hetket ovat pieniä Jarkolle, mutta isoja, todella isoja, kuusivuotiaille.

Kun poika sanoo ujouttaan vastaan taistellen varovaisesti "onnea" ja se Nieminen vastaa poikaa silmiin katsoen "kiitos, kiitos", ollaan niin ytimessä kuin olla voi. Nuo hetket piirtyvät junnun mieleen ikuisesti ja toimivat innoittajina lajin parissa varmasti pitkään.

Kotiin päästyään poika muistelee silmät kirkkaina matsia, mutta ennen kaikkea tuota yksittäistä kymmenen sekunnin tapahtumaa. Hakkaapa hän myös loppuillan tennispalloa huoneensa kaappien oviin hikinauhat ranteissaan täysin oma-aloitteisesti.

Kun ilta päättyy vielä kysymykseen: "isi, milloin mennään katsomaan seuraavan kerran sitä Niemisen peliä?", on vaikea väittää, etteivätkö nämä urheilijasankarit olisi näille poikasille esikuvia ja idoleita, joita apinoidaan ja ihannoidaan, oli se laji sitten mikä tahansa.

Jos laji on tennis, on Jarkkoa parempaa esikuvaa hankala löytää.

tiistai 12. marraskuuta 2013

Kausi ohi, pelit jatkuu

Tämän vuoden osalta viimeisetkin isot pojat lähtivät lomille eilen, Davis cup -finalisteja lukuun ottamatta. Niin ja onhan Jarkkokin vielä tämän viikon tulessa Talissa, IPP Openissa.

Niputetaan ATP-kausi supersuosittuine Fashion Awardseineen lähiviikkoina.

Tällä viikolla fokus siis Talissa. Pyrin itse paikan päälle ainakin perjantaina ja lauantaina. Nähdään siellä!

maanantai 11. marraskuuta 2013

Ennakko: Djokovic vs. Nadal, finaali ATP Tour Finals 2013

Muutaman tunnin kuluttua pelataan ATP Tourin kauden viimeinen ottelu. Finaali ja samalla koko kausi huipentuu tämän kauden kahden parhaan pelaajan kohtaamiseen. Tässä ennakkoa tuohon herkkupalaan. Kokikset ja sipsit kehiin!

Rafael Nadal on tehnyt tämän kauden aikana uskomattoman paluun ja pelannut lähes täydellisen kauden. Eniten on ehkä yllättänyt menestys kovilla kentillä ja kaikesta tästä huolimatta pieni yllätys, ainakin minulle, oli myös tämä finaalipaikka. Siitäkin huolimatta, että alkulohko oli Nadalille varsin suotuisa. Mutta kun välierään mies sai sopivimman mahdollisen vastustajan eli Roger Federerin eikä esimerkiksi Juan Martin del Potroa Novak Djokovicistä puhumattakaan, niin tässä sitä ollaan. Finaaliin mies lähtee kuitenkin haastajana.

Djokovic sai Aasian kiertueella, ykkösrankingin menetettyään, hirmuisen draivin peliinsä on pelannut lähestulkoon jumalamoodissa siitä lähtien. Tuntuu kuin mies olisi nälkäisempi nyt kuin ykkösenä. Peli on ollut ajoittain todella murhaavaa, mutta toisaalta myös niin tylyn seinämäistä kuin vain olla voi. Pääasiana on vain ja ainoastaan voittaminen. Ajoittain peli vaikuttaakin kaikesta painavuudesta huolimatta joskus jopa tylsältä, konemaiselta. Sitä peliä seuratessa ei ole ihme miksi mies on harvoin yleisön suosikki pelatessaan nadaleja, federereitä ja delpotroja vastaan. Paljon keskikaistan pommitusta hurjien marginaalien, mutta toisaalta hyvän pituuden kera, johon vastustajan on hyvin vaikea tehdä mitään. Vasta kun vastustaja avaa kulmia, vastaa Djokovic vielä hurjemmilla kulmilla ja peliä avannut vastustajapoloinen huomaa olevansa täydellisesti köysissä. Ikään kuin mies leikittelisi vastustajillaan, "mitä sinä teet, minä teen paremmin". Lontoossa esimerkki tästä tylsästä Djokovicistä saatiin jossain määrin del Potroa vastaan ja aktiivisesta Djokovicistä taas ottelussa Federeriä vastaan. 

Nadalia vastaan tarvittaneen jälleen sitä aktiivista Djokoviciä, joka tekee muutakin kuin vain hakee kaiken ja alkaa dominoimaan vasta reilusti kentän sisäpuolelle päästyään. Nyt on pyrittävä aktiivisuuteen myös takarajan takaa. Välilyönteihin ei ole varaa vaan jokaisella lyönnillä on oltava tarkoitus. On tultava Nadalin yläkierreluuppeja rohkeasti vastaan ja otettava kaikki mahdollinen aika Nadalilta pois koko ottelun ajan. 

Ottelun kulku riippuu paljon siitä, miten Djokovicin aavistuksen varovaisesti Lontoossa lähtenyt rysty onnistuu painamaan Nadalin kämmenet pitkin linjaa tai iskemään hurjalla flättikrossilla takaisin Nadalin kämmenkulmaan. Kämmenpuolella pätee luonnollisesti sama kaava, mutta peruskuviohan on se, että Nadal lyö lähes 75-prosenttisesti kämmentään ja todennäköisesti paljon Djokovicin rystylle ratkoakseen sitten paljon esimerkiksi US Openin aikana käyttämälleen kämmenellä pitkin linjaa. Djokovic on kuitenkin edelleen paras kääntämään peliä Nadalin rystypuolelle, mistä on tullut paljon lyhyttä tämän turnauksen aikana. Jos Nadal ei saa finaalissa rystyynsä lisää pituutta, on olemassa vaara, että finaali on yhtä päätyä.

Nadalinkin on pyrittävä aktiiviseen peliin ja aivan samoin on pyrittävä ottamaan aikaa pois Djokoviciltä. Nadalin kohdalla pelipositio ei ole luontaisesti niin lähellä takarajaa kuin Djokovicillä, joten siinä mies antaa tällä alustalla vähän etumatkaa jo lähdössä. Toisaalta jos saa Nadal saa oman huippumoodinsa esiin, niin Djokovic joutuu puolustuspelissään sille limiitille, jolla tappio on ylipäätään mahdollinen. Lisäksi Nadalin on syötettävä erinomaisesti, sillä syötönpalautuksissa Djokovic on parempi ja vaarallisempi. Nadal sortuu palautuksissaan usein vain luuppaamaan, hurjalla yläkierteellä kylläkin, palloja kaukaa takarajan takaa peliin. Tähän Djokovic iskee varmasti, eikä anna hetken rauhaa, joten syötönmurrot muutenkin hyvin syöttävän serbin syötöissä ovat erityisen tiukassa.

Parasta antia finaalissa lienee se, että vastassa on nyt kiertueen kaksi varsinaista jäärää, jotka eivät anna tuumaakaan periksi ikinä. Djokovicin elekieli kaikkine kaatumisineen, näköongelmien ja liukastumisineen kertoo välillä muuta, mutta lopulta hän nousee tiukastakin paikasta voittajaksi. Niin käy myös tänään.

Seuraan ja kommentoin ottelua twitterissä, joten tervetuloa mukaan!

maanantai 4. marraskuuta 2013

Ennakko: ATP World Tour Finals 2013

Finaaliturnaus on täällä taas! 

Lohkot arvottiin lauantaina samaan aikaan kun Roger Federer ja Novak Djokovic selvittelivät välejään Pariisissa. Ja mikä lohko toisesta tulikaan! Federer, Djokovic, Juan Martin del Potro ja Richard Gasquet. Huh huh. En tiedä arpoiko nämä lohkot Rafael Nadal tai Uncle Toni, kuten joku twitterissä irvaili, mutta sanoisin, että neljästä suurimmasta suosikista kolme on nyt tässä (kuoleman?)lohkossa.

Toisen lohkon porukka Nadal, David Ferrer, Stanislas Wawrinka ja Tomas Berdych ei herätä aivan samankaltaista kauhistusta, vaikka mielenkiintoinen tietyllä tapaa on tietysti sekin. En nimittäin yhtään pistäisi vastaan, jos vaikkapa hienon kauden pelannut ja ensimmäistä kertaa mukana oleva Wawrinka pistäsi alkulohkossa porukkaa urakalla pinoon. 

LOHKO A

Rafael Nadal
Ykköspelaajan statuksesta ja hurjan hienosta kaudesta huolimatta haastaja turnauksen voittotaistelua ajatellen. Toisaalta, en pitänyt kesän jälkeen US Openin voittoakaan enää mahdollisena, joten onhan hän aina tietysti vaarallinen, mutta onko kropassa tai lyönneissä sittenkään tarpeeksi paukkuja sisäkentälle. Kierre syö juuri sitä tehoa, jota nyt tarvittaisiin kun yläkierre ei pomppaakaan takapressun yli kuten massalla. Monet tulevat lyöntiä hyvin vastaan ja lyövät vähintäänkin 25 prosenttisesti kentän sisäpuolelta, jolloin Nadal on usein köysissä. Hyvät kahden käden rystypommittajat, esimerkiksi Djokovic ja del Potro, pistävät Nadalia helposti puolustusasemiin peliä pitkin linjaa avatessaan ja hallissa puolustuksesta on vaikea nousta voittotaisteluun näitä veijareita vastaan.

Tuomio: Lohkon kannalta avainottelu heti kärkeen Ferreriä vastaan. Lauantaina tuli puolivaloilla turpaan, nyt varmasti tarkempi ja pedannee tiistain voitolla lopulta lohkovoiton. Semit kuitenkin maksimi, jos ja kun vastaan astelee del Potro tai Djokovic.

David Ferrer
Nousujohteisuus tietyllä tapaa tasaantui tänä vuonna ja varsinkin loppukaudesta käyrä näytti vahvasti jopa alaspäin hallikisat pois lukien, joissa jälleen tasonnosto. Epätavallista tason vaihtelua hänen aiempaan mittapuuhun verrattuna nähtiin kuitenkin paljon enemmän. Se iso pommi jäi tänäkin vuonna tekemättä, vaikkakin Roland Garrosin finaali on hurjan hieno saavutus sinällään Nadalin aikakaudella. Paremmilleen ei vain voi mitään ja sen saa huomata Lontoossa jälleen myös Ferrer. Kiusata voi, mutta isot pojat ovat isoja poikia.

Tuomio: Jossain menee raja fysiikassa Ferrerilläkin ja tiistaina taipuu Nadalille, joten lohkon kakkospaikka kiikarissa. On liian sitkeä ainakin Berdychille. Niin tai näin, semifinaali ehdoton maksimi.

Stanislas Wawrinka
Voi olla tietyllä tapaa tämän turnauksen musta hevonen ja hyvä niin, koska oli tänä vuonna selkeästi parhaan pelinsä osalta paremmalla tasolla kuin aiemmin ja tarjosi hienoja hetkiä niin Australiassa kuin US Openissakin haastamalla tosissaan top3:a. Mutta kuten aina, paljon riippuu päästä. Niin myös Lontoossa. Peli olisi kuitenkin olemassa, eikä kroppakaan ole varmasti vielä täysin kypsä tämän kauden osalta. Voi jopa olla, että loppukauden pieni hiipuminen maksaa nyt itsensä takaisin ja Stan the Man on jatkossa. Tai ensikertalaisena täysi lapanen. Kaikki mahdollista.

Tuomio: Tähyää kakkospaikkaa Nadalin takana. Jos menee jatkoon, on semifinaali luonnollisesti tiukka paikka. Yllätysvalmiutta on periaatteessa finaaliin saakka, mutta se vaatii jo muutamaa unelmapäivää, joita on tosin tänä vuonna jo nähty.

Tomas Berdych
Ei tule valmista, ei. Potentiaalia olisi, mutta jotenkin mies junnaa vuodesta toiseen siinä hilkulla top5:n takana ja tuntuu tyytyvän siihen. Kuvastakoon se kaiken olennaisen, että mies on finaaliturnauksen ainoa pelaaja ilman turnausvoittoa tänä vuonna. Delpotromainen mojo puuttuu edelleen. Jälleen nähdään hienoja otteita aina siihen saakka kun pitäisi voittaa. Tämän paremmaksi ei toki lohkojako tule Berdychillekään, joten voittamalla jotenkin Ferrerin tai Wawrinkan voisi vihdoin yrittää "piikata" urallaan. Joskus tasaisuus ei vain riitä.

Tuomio: Davis Cup-finaalia odotellessa.


LOHKO B

Novak Djokovic
Voittajasuosikki. Sai Aasian kiertueella vihdoin kaiken kohdilleen ja ratsastaa nyt sen turvin muilta karussa. Man to beat, ei epäilystäkään. Marginaalia löytyy hurjasti ja vain muutama pelaaja tästä kahdeksikosta saa erinomaisena päivänään työnnettyä miehen sille rajalle, jolloin tappio on ylipäätään mahdollinen. Muutoin tuntuu kuin Djokovic välillä jopa leikittelisi vastustajillaan ja tekisi otteluista näennäisesti tiukkoja, kuten Pariisissa Federeriä ja Ferreriä vastaan. No toivottavasti ei kuitenkaan. Vaikuttaa kuitenkin erittäin nälkäiseltä ja motivoituneelta, mistä kertoo myös Pariisin voitto viime viikolta. Pelannee siis unelmasyksyn voittamalla kaikki ottelunsa US Openin tappiofinaalin jälkeen.

Tuomio: Voittaja.

Juan Martin del Potro
Voittajasuosikki numero kaksi. On sillä tasolla, jolla kaikkien voittaminen missä vain on mahdollista, varsinkin sisäkentillä. Voitti Federerin Baselin finaalissa, mutta hyytyi Pariisin kvartseissa, joten muutama lepopäivä pelaa nyt kivasti tämän lempeän jättiläisen pussiin. Pelissä on pommituksen ja kovan tempon lisäksi sopivasti myös malttia ja marginaalia, joten on erityisen ikävä vastus kaikille, kun koko ajan on pelättävä myös sitä pommia.

Tuomio: Joutui laukkuvarkaan uhriksi Pariisin juna-asemalla, mutta jos ja kun ne tärkeimmät eli kaksi (?!) jäljellä olevaa mailaa ovat turvassa, niin saanee Gasquet-matsista hyvät lähdöt. Finalisti.

Roger Federer
Blogini ensimmäisissä postauksissa, kohta kaksi vuotta sitten tuli todettua, että sisähallit ovat ruohon ohella ne Federerin viimeiset linnakkeet, joilta isompaa menestystä voidaan vielä odottaa. Viime vuonna mies jäi jo ilman hallikannua, eikä tämä vuosi ole mennyt sen paremmin: vain yksi turnausvoitto (ruoholta Hallesta) ja finaaliturnauspaikan varmistuskin vasta viime viikolla Pariisissa. Federerin mittapuulla tietysti heikko vuosi, mutta edelleen sisähalli on hänelle se paras paikka voittaa periaatteessa kenet tahansa. Pitäisinkin Rogeria turnauksen kolmossuosikkina, jota viimeviikkoinen hyvä taistelu ja kohonnut itseluottamus varmasti tukee.

Tuomio: Finaalissa tai alkulohkossa. Kivikovan lohkon takia veikkaan jälkimmäistä. Harmi, sillä Nadal vs. Federer olisi ollut mielenkiintoista nähdä pitkästä aikaa hallissa.

Richard Gasquet
Väläyttelee, mutta nyt seura on liian hurja. Aivan liian hurja. Sisäalusta on miehelle kylläkin parhaimpia alustoja, mutta ei auta. ATP-rankingin 8-10 prototyyppi, jos Berdych oli sijojen 5-7 protoja.

Tuomio: Turisti.

Viimeisiä viedään ja näillä mennään:

Lohko A:
1) Nadal
2) Ferrer
3) Wawrinka
4) Berdych

Lohko B:
1) Djokovic
2) del Potro
3) Federer
4) Gasquet

Semifinaalit:
Nadal vs. del Potro
Djokovic vs. Ferrer

Finaali:
Djokovic vs. del Potro

Voittaja:
Finaali.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Golfkyynärpää, osa III (kivun paluu)

Golfkyynärpää teki paluun ja sopivasti juuri uuden kauden kynnyksellä.

Keväällä jo hieman paremmalta tuntunut kyynärpäävammani alkoi elokuun alkupäivinä jälleen vaivata. Pelasimme kesäkauden viimeiset neljä sarjapeliä vajaan parin viikon aikana ja se taisi olla kädelle liikaa. Kaksin- ja nelinpelit miehistövajauksen ja siis pakon edessä eivät tosiaankaan auttaneet tilannetta. Käsi saattoi kestää yhden matsin, ehkä myös nelurin, mutta seuraavina päivinä käsi todella tiesi pelanneensa.

Jo kesän ensimmäinen matsi saattoi olla liikaa, sillä pelasin lähes neljä tunnin väännön ja hävisin lopulta 76, 67, 67. Älkää kysykö harmittiko. Tennispelaajan helvetti oli nähty. Johdin toista erää muun muassa 5-2. Ai niin, sanoinko että kolmannessa erässä kolmen ja puolen tunnin kohdilla minulla oli omissa syötöissä pari matsipalloa ennen tie-breakiä? Se sitteri-volley... Ei, ei mennä siihen nyt.

Kesän lopun matsit kuitenkin voitin, vaikka käsi kipeältä tuntuikin. Buranat pelin alle ja päälle, samoin Ice Powerit. Näin käden kanssa pystyi jotenkin elämään. Fiksuahan tämä ei ole, mutta minkäs teet, kun pelaajia ei ole. Luovuttaminen on jotenkin niin last seasonia.

Matsien ja ulkokauden jälkeen otin muutaman viikon täysbreikin. Hallissakin aloitus oli varovainen: ei syöttöjä, vaan tuntuman hakemista peruslyöntien kautta pari viikkoa. Siinäkin oli ajoituksen kanssa ihan tarpeeksi tekemistä. Peruslyönneissä käsi ei siis juurikaan vaivaa, vaan ainoastaan syöttäessä.

Pikkuhiljaa syöttöjen tullessa mukaan, mutta treenimäärän pysyessä edelleen varsin maltillisena käsi alkoi ilmoitella itsestään enenevissä määrin. Ei hyvä.

Tätä kirjoittaessa eletään sisäkauden ensimmäisen ottelun jälkeistä iltaa ja käsi ei tunnu hyvältä. Ei ollenkaan. Ääriasennoissa on selkeästi ylimääräistä vastusta ja kipua. Yritin eilen kimpoilla A3-kaverin kyydissä Varistossa, mutta sain pidettyä syöttöni suhteellisen nopealla alustalla vain kahdesti. Eipä se peli nyt siihen ratkennut, sillä turpaan tuli rumasti muutenkin. Aika paljon on pelistä kuitenkin poissa, kun syötöstä jää se viimeinen terä tekemättä.

Alan pikkuhiljaa uskomaan, ettei käsi parane kuin pitkällä levolla. Olen kokeillut nyt lähes kaikkea: fysioterapiat, venytykset, jumpat, lihashuollot, lääkekuurit, rasvat, geelit, löysemmät jänteet ja niin edelleen. Vielä voisin kokeilla uusia mailoja, mutta siihen leikkiin ei juuri nyt löydy motivaatiota. Ei sitten yhtään.

Jos ainoaksi vaihtoehdoksi jää pitkä lepo, niin kärsimyksen, jonka koin kesän 76,67,67-tappiomatsissa voi siinä tapauksessa laskea nautinnoksi. Harmittaa.

Juttusarjan aiemmat osat voit lukea tästä (part one) ja tästä (part two).

Ennakko: Pariisi 2013

Pienen radiohiljaisuuden katkaisee sopivasti eteen osuva Pariisin Masters. Ennakkoa pukkaa.

Kuten jo Pekingin jälkeen totesin, on kauden jäljellä olevissa turnauksissa vain yksi suosikki. Novak Djokovic. Hän pelasi täydellisen Aasian kierroksen ja vieläpä melko täydellisellä pelillä. Uuteen valtakauteensa ATP-listalla noussut Rafael Nadal sai kyytiä Pekingissä ja unelmapeliään pelannut Juan Martin del Potro kaatui Shanghain finaalissa.

Edelleen vaikuttaa siis vahvasti siltä, että Djokovicin parhaalle pelille ei voi kukaan mitään. Ranskaan hän tulee pienen, mutta varmasti myös tarpeellisen breikin jälkeen. En usko pätkääkään, että mies olisi mitenkään keskeneräisessä kunnossa. Myös ATP-listan kakkospaikka motivoi varmasti. Jälleen on jotain jahdattavaa. 

Totta kai Pariisissa on muitakin suosikkeja, muttei ketään Djokovicin tasoista. 

Nadal on sisäkentillä unelmakaudestaan huolimatta selkeässä haastajan roolissa ja kaukana omalta mukavuusalueeltaan. Vaikka kaavion suhteen kävikin järjetön munkki (Djokovic, del Potro, Federer toisella puolella), on kolmannella kierroksella (Nadalin toinen peli) vaaran paikka kun viime vuoden finalisti Jerzy Janowicz pääsee mittaamaan maailman ykköstä. "Yllätystä" ilmassa? En tiedä, mutta Nadalin ensimmäinen halliturnaus ja paikka Lontoossa varma, joten olisiko pienen sisäänajon paikka ATP Tourin finaaleja varten, joissa sitten kaikki kropasta irti? Toisaalta, kaavio on houkutteleva, joten why not? Ehdoton maksimi kuitenkin runner-up.

Roger Federer pelasi itsensä Pariisin voittokamppailusta ulos kotiturnauksen finaalipaikallaan. Monta ottelua ja erää Baselissa + karmea kaavio Pariisissa = täydet akut Lontoossa? Ajoissa ulos steffigrafmaisen rystyslice-määrän kera. Viimeistään puolivälierissä del Potroa vastaan. 

Vähän samat sanat pätevät del Potroon. Baselin menestys ravitsee tietysti mieltä, mutta mutta... Mies alisuoritti lopulta pahasti esimerkiksi US Open sarjaan kuuluvan Washingtonin jälkeen, jossa tuli upea voitto. Aivan kuten nyt Baselista. Tasoitusta ei voi antaa pikkuvammojenkaan muodossa, varsinkaan nälkäiselle Djokovicille (välierissä), joka lienee Delpon päättäri näissä jameissa. Paukkuja jää siis myös Lontooseen, vaikkakin ensimmäinen Masters-voitto varmasti maistuisi.

Jotenkin viime vuoden kaltainen yllätysvoittaja jää siis kristallipallon osalta näkemättä eli asetelmia ja peliä haetaan Lontoota varten näin.

Puolivälierät:
Nadal vs. Gasquet
Ferrer vs. Berdych
Haas vs. del Potro
Djokovic vs. Wawrinka

Välierät:
Nadal vs. Berdych
del Potro vs. Djokovic

Finaali:
Nadal vs. Djokovic

Voittaja:
Djokovic

torstai 17. lokakuuta 2013

Jarkko i Stockholm från YLE Areena!

God dag,

Jarkko Nieminen från Finland spelar mot Fernando Verdasco i Kungliga tennishallen i Stockholm i dag!

Jåå-å, vaihdetaanpa virheiden pelossa kieli suomeen eli Jarkon matsi tulee tänään suorana YLE Areenasta! Ottelu on toinen matsi kentällä, jossa pelit alkavat klo 13 Suomen aikaa eli Jarkko aloittanee noin 14.30-15.00.

Eilinen matsi Benjamin Beckeriä vastaan löytyy myös YLE:n sivuilta.

Tätä sanon jo loistavaksi palveluksi ja ennen kaikkea pelisilmäksi! Hyvä YLE!

PS. Myös VeikkausTV näyttää ottelun! (Lisätty 17.10.2013 klo 14.25)

perjantai 11. lokakuuta 2013

Luettavaa: Tennishead

Tutustuin kesän aikana osittain sattumaltakin tennislehteen nimeltä Tennishead.

Volume 4 Issue 5 (October 2013)

Olin nimittäin jo aiemmin tilannut Zinion applikaatiolla iPadiini Tennis Magazinen, mutta lehden julkaiseminen Zinion kautta lopetettiin pian sen tilattuani. Pienen hyvitysväännön, ellei peräti hyvityssopan, jälkeen sain Ziniolta korvaukseksi pari vanhaa (!?) numeroa Tennisheadiä sekä pari kuukautta brittiläistä musiikkilehteä NME. Which was nice. Rok rok.

Soppaa hämmensi muun muassa se, ettei TM:n julkaisemattomuudesta informoitu Zinion osalta mitenkään ja asiaa tiedustellessa lehdet olivat "kyllä tulossa", mutta aikataulua ei saatu vahvistettua itse kustantajalta. Hermoni meni lopullisesti siinä vaiheessa, kun TM:n kaksi numeroa oli ilmestynyt paperilehtenä, mutta ei siis Ziniossa. Lopulta niitä ei edes tullut ja pääsin tutustumaan Tennisheadiin. Mutta se siitä.

Onni onnettomuudessa oli, että vakuutuin noiden kahden numeron perusteella Tennisheadistä varsin positiivisesti. Pohdin jo kesällä sen tilaamista, mutta koska silloin oli kaikenlaista vireillä, niin tilasin lehden vasta eilen. Vuoden numerot laitteeseeni hintaan 15,99 euroa, ei paha.

Käsittääkseni lehteä saa kotiin kannettunakin, mutta digitaalinen lukulaite (iPad) on lopulta varsin kätevä, vaikka se kieltämättä lehtien lukemisen osalta pientä totuttelua vaatikin. Numerot säilyvät kuitenkin jemmassa ja applikaation kautta niitä voi lukea vaikkapa puhelimella, jos tarve niin vaatii.

Ahmin viime yön univaikeuksissani heti lokakuun numeron, joka painoittui US Openin jälkipeleihin. Hyvää juttua oli paljon muustakin henkilökuvista maila-arvioihin. Jarkkokin oli päätynyt pariin juttuun, joista isommassa oli miehen omia mietteitä hänen työvälineestään. Enpä itse asiassa tiennyt miehen käyttävän tuuman verran normia pidempää mailaa.

Jos vertaan Tennisheadiä entuudestaan tuttuun Tennis Magazineen, niin juttuja on enemmän ja mainosten osuus ei ole yhtä massiivinen kuin TM:ssä. Sanoisin, että lehtenä Tennishead on alansa parasta antia myös sisällöllisesti. Web-sivustojen puolella pinnat menevät toki toisin päin.

Suosittelen.

Tuomio ****½

maanantai 7. lokakuuta 2013

Ennakko: Shanghai 2013

Mastersit jatkuvat Kiinassa. Tässä Shanghain ennakko, olkaa hyvä.

Kuten jo edellisessä postauksessa tuli hehkutettua, on Novak Djokovic "the man to beat". Pekingin finaali Rafael Nadalia vastaan oli lähestulkoon sitä samaa vuoden 2011 totaalitennistä, jolla kaatui kaikki. Nadalin pieni epävarmuus sekä kevyehkö syöttäminen ja espanjalainen oli koko takaa-ajajana Djokovicin myllyssä.

Shanghaissa Djokovicin tie finaaliin kaaviota tutkaillessa melko helpon tuntuinen. Vaaran paikkoja ei juuri ole ennen finaalia ellei sellaiseksi lasketa mahdollista Roger Federer -kohtaamista puolivälierissä. Se tosin riippuu täysin Federeristä, sillä viime aikojen näytöt eivät juuri ole vakuuttaneet ja mies saattaa hyvinkin tippua jo ennen kvartseja. Kuka tahansa hänen kaaviokohdastaan saattaa olla pöljänä päivänä kiinni "yllätyksessä".

Välierissä vastaan tulee joku kisan heikoimmasta neljänneksestä, jossa kärkisijoitetut ovat David Ferrer sekä Jo-Wilfried Tsonga. Jotenkin heidänkin otteissaan on tovin ollut jo sellaista lopun alun meininkiä ja semifinaalipaikka lienee tiukassa. Nyt olisikin hyvä paikka esimerkiksi Grigor Dimitroville tai vaikkapa Kei Nishikorille ottaa iso askel Masters-tasolla.

Toinen puoli kaaviota on hurjan paljon mielenkiintoisempi. Nadalilla todellinen Masters-kaavio ja vaaroja riittää ehkä ensimmäistä ottelua (Aleksandr Dolgopolov) lukuun ottamatta. Sen jälkeen pahimmassa tapauksessa John Isner, Stanislas Wawrinka tai Milos Raonic, Juan Martin del Potro tai Tomas Berdych. Ja finaalissa vielä Djokovic. Auts. Povaan finaalipaikkaa, mutta en ylläty, jos mies tippuisi jo aiemmin. Vain Berdych taipunee varmasti, mutta muilla on aseita ja päätä Nadalin voittamiseksi.

Mahdolliseen unelmafinaaliin palaan perusteluineen tarkemmin.

Eli näin.

Puolivälierät:
Djokovic vs. Gasquet
Ferrer vs. Dimitrov
del Potro vs. Berdych
Nadal vs. Wawrinka

Semifinaalit:
Djokovic vs. Dimitrov
del Potro vs. Nadal

Finaali:
Djokovic vs. Nadal

Voittaja:
Djokovic

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Paluut

Hola!

Paluu #1: Viikon Mallorcan reissu takana ja paluu arkeen edessä heti huomenna. Kyllä, käväisin nopeasti ohi mennen Manacorissa.

***

Paluu #2: Manacorin härkä, Rafael Nadal, palaa listan piikkipaikalle huomenissa. Kuningas on palannut.

***

Paluu #3: Novak Djokovic esitti tämän päivän finaalissa (Peking) juuri sitä peliä, joka määritteli tennisvuoden 2011. Näillä otteilla häntä ei voita taaskaan kukaan. Uskokaa pois. Loppuvuoden suurin ennakkosuosikki kaikissa jäljellä olevissa turnauksissa. Niin sisällä kuin ulkonakin. Kuningas on palannut.

Djokovic oli siis tänään pitkästä aikaa aivan omaa luokkaansa ja ihan joka osa-alueella, joista nostan esille kolme.

1) Syöttäminen
Piti Nadalin otteessaan hyvällä syöttämisellä. Nadal jäi lopulta täysin vaille mahdollisuuksia. Ei saanut edes murtopalloja.

2) Syötönpalautukset
Tässä voisi siteerata puolustusvoimiamme: "tee työtä, jolla on tarkoitus." Djokovicin palautukset olivat pelottavassa vireessä. Ei ollut ehkä Nadalin paras syöttöpäivä, mutta lähes kaikki Djokovicin palautukset pyrkivät hakemaan välittömän yliotteen Nadalista. Ei juurikaan blokkauksia, vaan todella "tarkoituksellisia" palautuksia. Toki virheitäkin tuli, mutta niissäkin haettiin usein suoraa ratkaisua. Sai murtonsa kummankin erän ensimmäisessä geimissä, jonka jälkeen periaatteessa kruisaili kotiin maaliin saakka.

3) Pelin painavuus
Otin Cmore Tennis -kanavan lähetyksestä pari kuvaa toisen erän alkupuolella:


Aijai. Rakastan tätä pelin paikkatietoon perustuvaa statistiikkaa ja yllä olevan kaltaisia graafisia esityksiä. Nämä, jos mitkä kertovat fantastisesti, mitä ottelussa tapahtui, jos sitä ei sattunut näkemään. Omasta puolestani ässien, kaksoisvirheiden, verkkopisteiden ynnä muiden jonninjoutavuuksien tilastoinnin voisi unohtaa täysin. Mitä me niistä lopulta kostumme? Sen, että hyvät syöttäjät syöttävät paljon ässiä? Entä onko joku ottelu ratkennut joskus kaksoisvirheiden määrään? 

Yllä olevasta ja monista muista vastaavista kartoista saa sen sijaan yhdellä silmäyksellä käsityksen pelaajien mahdollisista taktiikoista ja ottelun hengestä.

Jos nyt näistä kahdesta kuvasta nostaisi jotain esiin, niin olihan Djokovicin lyöminen tänään hurjaa näidenkin perusteella. Kolmannes lyönneistä tippui vajaan pari metrin sisään takarajasta, kun Nadalilla vastaavasti vain joka kuudes lyönti. 

Djokovicin pelissä tänä ja viime vuonna kritisoimani passiivisuus ja sen tylsin ilmentymä "keskikaistan" käyttöineen oli selvästi vähentynyt ja niin edelleen. 

Näiden rinnalla olisi ollut mielenkiintoista nähdä myös usein esitetyt lyöjän lyöntipositiot. Ottelussa Djokovic sai rellestää pitkiä aikoja takarajan päällä ja sen tuntumassa, kun taas Nadal uurasti usein metrin tai pari sen takana, koska ei juurikaan muuta voinut. Kieltämättä tänään näytti usein siltä, että Djokovic moukaroisi Nadalia takapressuun, sillä niin painavaa miehen peli oli. Nadal ei päässyt hyökkäyspositioihin kuin ajoittain. 

Toki kuten niin monissa muissakin tilastoissa, niin myös tässä on pientä "harhaa". Nadalin kierrepeli syö lyönneistä jonkin verran pituutta ja samalla myös painavuutta, eikä hän pääse Djokovicin tämänpäiväiseen jakaumaan varmaan ketään vastaan koskaan. Tänään hänen lyöntinsä jäivät kuitenkin lyhyeksi paljolti Djokovicin tulituksesta johtuen.

***

Ja loppuun vielä yksi paluu eli olkoon se sitten paluu#4: Katsoitteko kuka voitti Tokion? Pienten loukkaantumisten jälkeen Juan Martin del Potro palasi turnausvoittajaksi. Vaarallinen haastaja loppuvuoden kisoissa. Niin sisällä kuin ulkona. Haastaja on palannut.

***

(Kuvat: Cmore Tennis -kanavan lähetyksestä)

perjantai 27. syyskuuta 2013

Tennismatkailua: Pärnu

Tere.

Olimme kesällä perheen kanssa lomalla Pärnussa, josta on muodostunut jokakesäinen perinnekohteemme. Reissussa oltiin jo neljättä kertaa. Tennismailat matkasivat mukana vasta toista kertaa.


Sikäli tämän höpinän otsikko on aavistuksen harhaanjohtava, ettei tennis kuulu perhelomailun prioriteettien kärkipäähän, joten pelaaminen kerran tai kaksi viikon aikana oli odotettavissa oleva maksimi. Lapsille kohteesta löytyy mielekkäämpääkin tekemistä, vaimosta puhumattakaan ja onhan lomalla kieltämättä mukava irtautua tenniksestä myös itse.

Tenniskoulu- ja valmennustarjontaa riittää kuitenkin kaikille, sillä Pärnun kahdella tennisklubilla on tarjolla oikeastaan kaikkea alkeiskursseista kilpapelaajien sparraukseen. Tennis tuntuu olevan Pärnun ehdottomia ykköslajeja rantalentopallon ohella. Ulkokenttiä (massa) on reilun kilometrin säteellä yli kymmenen ja Pärnun Tennisekeskuksen sisähallissa kenttiä oli äkkivilkaisulla puolen kymmentä. Tenniskulttuuri vaikuttaisi siis  kukoistavan ja tennisleirejä järjestetään paljon jo Suomestakin käsin.

Treenivastustajia Pärnustä löytyy suhteellisen helposti. Jo viime kesänä kävelin Kesklinnan Tennisklubille, joka sijaitsee aivan keskustan ytimessä ja kyselin sopivaa vastusta/valmentajaa. Kehottivat soittamaan Herra Petreliukselle, joka on vähän jo iällä, mutta näyttöjä on kuulemma sieltä sun täältä aina valmennuksesta ITF:n senioripeleihin. Soitto siis hänelle ja sparrausvuoro saatiin sovittua jo seuraavalle päivälle. Tänä kesänä vuorosta sovittiin jo ennen reissua.

Viime vuonna pelipäivän keli oli sysimusta, joten ulkoinen massatennis jätettiin suosiolla väliin. Sattui tietenkin olemaan reissun ainut päivä, kun satoi lähes koko päivän. Sisähalli, joka on ydinkeskustan ulkopuolella, mutta rannan välittömässä läheisyydessä, tarjoaa sateen sattuessa ja sisäkaudella loistavat puitteet pelaamiseen, joten sinne siis, vaikkei sisätennis keskellä kesää houkuttelevin vaihtoehto olekaan. Fasiliteetit ovat suihkutiloja myöten kohdillaan. Kanttiinia ja pientä varustepuotia unohtamatta.


Tänä kesänä keli oli pelipäivänä loistava ja pääsimme hallin vieressä oleville massakentille. Kentät olivat loistavassa kunnossa, vaikkakin kuumuuden takia kenttien kasteluväli olisi pitänyt olla noin 20-30 minuttia. Puolentoista tunnin hikoilu auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta kesken biitsilöhöilyn ja totaalirentoutumisen, tekee kuitenkin terää. Samoin kuin se palauttava urheilujuoma treenin jälkeen klubin aurinkoisella terassilla.


Sparrauksen/yksityisvalmennuksen plus kentän hinta ei Pärnun muutenkin edulliseen hintatasoon verrattuna ole myöskään korkea. Puolitoista tuntia sparrarin kanssa taisi olla parin kympin luokkaa kenttineen päivineen ja sitä palauttavaa urheilujuomaahan saa käytännössä ilmaiseksi.

Pärnun kesäturismi on ollut viime vuosina hurjassa suosiossa, joten esim. majoitusten suhteen kannattaa olla ajoissa liikkeellä ja tällä tarkoitan jo tammi-helmikuuta. Pelivuoroja löytyy kyllä, joten niistä ei kannata murehtia ennen kesää.

Suosittelen siis lämpimästi Pärnua, jos haluat yhdistää ranta-, perhe- ja tennisloman. Tekemistä ja puuhaa riittää vähintään viikoksi ja siis koko perheelle, ei vain tennisteille. Varsinkin lasten kannalta kohde on loistava mataline rantoineen, leikkipaikkoineen, skeittipuistoineen, minigolfeineen ja niin edelleen.

Tuomio: ****

lauantai 21. syyskuuta 2013

Stanislas Wawrinkan kehitys

Stanislas Wawrinkan hienot otteet US Openissa saivat osakseen ansaittua ihailua ja huomiota. Mies onkin kaiken hehkutuksen arvoinen. Andy Murray oli lopulta täysin aseeton Stanin käsittelyssä, eikä Novak Djokovic'kaan helpolla päässyt.

Wawrinka on ollut vuosia sen toisen sveitsiläisen varjossa, mutta tänä vuonna peliin on löytynyt uutta potkua ja hän on vihdoin ponkaissut varjoista esiin.

Potentiaalia ja tyyliä Wawrinkalla on ollut aina. Esimerkiksi miehen rysty on kiertueen kauneimpia, mutta samalla myös yksi tulivoimaisimmista ja monipuolisimmista. Aikakaudella, jolloin kämmen on kaikille kaikki kaikessa, alkavat myös loistavan rystyn hallitsijat erottua pakasta, mikä on varmasti ollut yksi isoimmista tekijöistä Stanin nousussa parrasvaloihin. Hänen lyöntipelissään ei ole selkeää heikkoutta vaan tulivoimaa riittää molemmilta puolilta, jolloin myös pelotetta on hurjasti.

Pelissä on myös varmuutta sekä hyvää tempon vaihtelua. Ja kun paikka tulee, niin hän ei varsinaisesti ujostele voiman käytössä. Hän on varmasti yksi ikävimmistä vastustajista, sillä muutamaa löysempää lyöntiä saattaa seurata hurjaa pommitusta, mikä on aina ilkeää vastustajan kannalta.

Parantuneen pelin ohella myös itseluottamus on eri tasolla ja myös pää kestää paremmin tärkeissä paikoissa, joskin kaikkein eniten lienee kehitettävää edelleen juuri tällä osastolla. Myöskään fysiikka ei liene vielä aivan tapissa. Syöttökin lähtee painavuudestaan huolimatta jotenkin "unisin" jaloin.

Varaa ja potentiaalia on siis vielä. Ja mikä parasta, niin on myös aikaa.

En tiedä mikä rooli keväällä aloittaneella valmentajalla, Ruotsin Magnus Normanilla, on tässä kehityksessä ollut, mutta uskaltaisin väittää, että miesten yhteistyö kantaa hedelmää jo nyt. Onnistuneella valmentajavalinnalla potentiaali on saatu loistavasti esiin ja eteenpäin on menty.

Ikuisia lupauksia on tietysti tennismaailmakin pullollaan, joten toivotaan, että Stan the Man ja hänen tiiminsä saisivat tälle hienolle projektilleen vielä kruunun.

perjantai 13. syyskuuta 2013

Viikonloppuna Davis Cupia

Us Openin jälkeen on taas Davis Cupin vuoro!

Perinteikäs ja käsittääkseni maailman vanhin joukkuekilpailu Davis Cup on hieno kisa. On perinteitä, hienoja tarinoita ja niin edelleen. Mutta ennen kaikkea se on asetelmaltaan varmasti hienoin. Ei auta, jos joukkueessa on yksi maailmanluokan pelaaja, vaan tarvitsee olla nimenomaan Joukkue.

Suomen hieno voitto (ilman Jarkkoa) keväällä Bulgariasta, vai sanotaanko suoraan Grigor Dimitrovista, oli viimeisin ja varsin makea esimerkki tästä.

Televisio-oikeuksista johtuen maailmanlohkon Davis Cup on kuitenkin jäänyt monena vuonna jotenkin paitsioon ja etäiseksi. Viime vuosina tilanne on nettistreamien vuoksi parantunut ja esimerkiksi C More Tennis näyttää tänä viikonloppuna semifinaaleista ainakin toista. Vielä kun tietäsi kumpaa... Edes kanavan ohjelmakartta ei kerro mitä seurataan. Serbia vs. Kanada vai Tshekki vs. Argentiina? Noin muuten hyvä palvelu vesittyy vähän tällaisiin lapsuksiin.

YLE on kuitenkin hyvin hereillä ja näyttää Areenan kautta Suomen ottelun Latviaa vastaan. Absoluuttisen fantastista siitäkin huolimatta, että Jarkko on jälleen loukkaantuneena poissa ja Harri Heliövaara lopetti, jotka tietysti heikentävät jengiämme hieman.

Hyvällä taistelulla voitto (luvuin 3-2) on kuitenkin täysin mahdollinen. Ottelut Ernests Gulbisia vastaan lienevät turhan kovia haasteita varsinkin paras viidestä otteluissa, mutta muuten on mahdollisuudet toistaa Bulgarian ihme. Pakkovoittoja on kuitenkin kolme, mukaan lukien elintärkeä neluri lauantaina, jos siis lasketaan, että Gulbis vie omansa.

Tulessa tällä tietoa ovat Micke Kontinen (1-pelaaja), Herkko Pöllänen (2-pelaaja) ja pakkovoiton paikassa eli nelurissa Kontiset Micke ja Henri.

Go Finland Go!

PS. Toivottavasti Suomen tennismaajoukkue ei saa/ei ole jo saanut lempinimekseen mitään eläintä. Sudet, Huuhkajat, Leijonat ynnä muut alkavat jo aavistuksen tökkiä, joten tennisjengimme voisi olla vaikka Ässät, samannimisestä lätkäjengistä huolimatta.

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Jälkipelit: Rafael Nadal vs. Novak Djokovic, US Open finaali 2013

No niin, elämässä alkaa olla taas rytmiä reissun ja finaalivalvomisen jäljiltä. Palataanpa kuitenkin vielä toissa yön tapahtumiin.

Matsi on pureksittu varmasti jo monella forumilla, joten otetaan vain lyhyt kertaus siitä, mitä tässä hurjassa ottelussa tapahtui. 

Nadal aloitti melko jäätävästi jatkaen edellisten otteluiden tyyliin, joskin merkkejä siitä, ettei syöttö ollut yhtä hyvässä iskussa kuin turnauksessa aiemmin liikkui ilmassa jo ensimmäisessä erässä. Djokovicin epävarma peli toi kuitenkin erän melko helposti Nadalille.

Toisen erän alku jatkui hetken aikaa samaa rataa. Nadal oli lähellä murtoa erän alussa, mutta Djokovic kesti ja sai kuin taikaiskusta juuri sen tennisjumalavaihteen päälle, jota olen odotellut tapahtuvaksi jo pitkään. Sitä moodia kesti kolmannen erän puolivälin tienoille. Ajallisesti reilun tunnin verran. 

Tuossa ajassa hän ehti voittaa siis toisen erän ja johti ottelun pelillisesti parasta kolmattakin erää jo murrolla, kunnes Nadalin roikkuminen tuotti tulosta ja hän mursi takaisin ja sai erän tasoihin 3-3:een. Jos erä oli ollut hurjaa vääntöä siihen saakka niin 54 lyönnin pallorallista huolimatta parempaa oli tulossa. 

Draaman kaari eli melkoisesti vielä loppuerän aikana ja kun Djokovic ei onnistunut kolmesta perättäisestä murtopallosta huolimatta murtamaan 5-4:ään, niin ottelu näytti pelillisesti jälleen tasoittuneen.

Nadal sai jotenkin, lähinnä Djokovicin kämmenen uudelleen pätkiessä, siihen paikkaan vieläpä murron ja vei siis lopulta erän, jonka piti olla kaiken järjen mukaan Djokovicin. Moni puhui ja suuri osa puhuisi erän "varastamisesta" ja jos tuolle termille haettaisiin esimerkkiä, olisi tuo erä paras esimerkki. 

Neljäs erä oli jokseenkin muodollisuus. Djokovic oli virheineen vain varjo siitä, mitä hän oli ollut tuntia aikaisemmin. Virheitä tuli taas paljon. Kun Nadal uskalsi ja pystyi pelaamaan jälleen jalka kaasulla, niin erä oli oikeastaan yhteen maaliin pelaamista. Erä ja ottelu siis Nadalille.

***

Matsin aikana kävi mielessä monta eri asiaa.

*

Ensinnäkin se, kuinka vaikeaa voi pisteen voittaminen tenniksessä olla. Tuntui, että vähintään sata palloa voitettiin tai hävittiin useita kertoja ennen lopullista ratkaisua ja siis yhden pisteen tähden. Onhan ne kieltämättä hurjia ja näyttäviä palloja, kun kaverit tempovat täysillä kymmeniä kertoja, mutta kyllähän tämä melko brutaaliksi lajiksi on menossa. Niin lyömisessä kuin fysiikassa.

*

Toisekseen olen edelleen sitä mieltä, että parasta Djokovicia ei voita kukaan. Se reilu tunti, mitä häntä finaalissa nähtiin, oli kerta kaikkiaan jäätävää. Kysymys onkin siitä, kuinka pitkään häntä ottelussa nähdään. Toiseksi paras Djokovickin osaa vielä laittaa Nadalin A-peliä jollain tapaa solmuun, mutta kolmanneksi paras ottaa sitten jo tässä parissa nokkaansa.

Djokovicillä on kuitenkin ilmiömäinen kyky saada Nadal passiiviseksi ja samalla myös melko aseettomaksi. Hän osaa iskeä tarpeeksi kovaa Nadalin kämmenpuolelle, mutta hän osaa myös pitää peliä pitkiä aikoja Nadalin rystypuolella pakottaen tämän samalla jatkuvaan slicen käyttöön, jolloin hän pääsee edelleen dominoimaan peliä. Noina hetkinä korostuu myös Nadalin kyvyttömyys tehdä rystyllään mitään hokkuspokkuksia. Nadal on rystyllään joskus yllättävänkin yksipuolinen, eikä rohkeus riitä yrittämään iskua.

*

Myös Nadalin itseluottamus niin hyvässä kuin pahassa jaksaa ihmetyttää. Se heijastelee mielestäni suoraan hänen peliinsä ja hän passivoituu hurjasti itseluottamuksen hakiessa itseään. Jopa kämmenestä tulee ison, aivan liian ison, marginaalin lyönti. Niinä hetkinä ei voi kuin ihmetellä puolestaan sitä Nadalia, jota nähtiin ensimmäisessä ja neljännessä erässä, joka syö vähänkin haavoittuneen uhrin elävältä. Luonnollistahan tämä on kaikkinensa, mutta siitä huolimatta noinkin suuri kontrasti on aina yllätys.

*

Niin tappava kuin Djokovic pelipäällään onkin, niin miksi hänen smashinsä on edelleen kaikkea muuta. En käsitä. Nytkin tuli muutama lapsusvirhe.

*

Isossa kuvassa Nadalin aggressiivisuus teki comebackinsä vasta näillä syksyn kovilla kentillä. Keväällä näimme toki hurjaa kämmenmyllyä, mutta pelipositio oli taaempana. Syksyn otteiden perusteella tuntuu kuin hän olisi keväällä ollut vasta pelaamassa itseään lajiin sisään. Voittoja toki tuli, mutta ne tulivat melko lailla tasaisella puurtamisella, kun nyt pelissä on nähtävissä selkeää ja aitoa aggressiivisuutta. Tätähän ehdin jo jopa voittoisan Roland Garrosin jälkeen kaivatakin. Nyt ne pari askelta on otettu ja taivaan tummat pilvet ovat tällä erää väistyneet.

*

Kaikki kunnia siis Nadalille, joka ei finaalissa mielestäni pelannut, paljolti kylläkin Djokovicin ansiosta, täysin ominta saati parasta peliään kuin kaksi erää, mutta voitti silti. Se, jos mikä on hieno osoitus peräänantamattomuudesta ja voitontahdosta.

*

Niin ja ottelun katsottuani oli ja on melko selvää, että juuri nämä herrat ratkovat ensi vuoden Grand Slamien kohtalot.

*

Ottelun huippuhetket vielä täältä.

maanantai 9. syyskuuta 2013

Ennakko: Novak Djokovic vs. Rafael Nadal, US Open 2013 finaali

Viikonlopun reissun jälkeen edessä on paluu arkeen ja hyvä niin. US Openissakin maanantai on finalisteille työpäivä.

Manchesterin reissun yhtenä kohteena oli Englannin jalkapalloliiton museo, joten sen innoittamana voisin todeta Gary Lineker -tyyliä jotenkin soveltaen vaikkapa niin, että tennis on hieno laji. Palloa hakataan lakkaamatta kaksi viikkoa ja lopulta voiton ratkaisevat Novak Djokovic ja Rafael Nadal.

Näin se taitaa lopulta mennä, kun nämä miehet terveenä ovat. Isketään siis US Openin kohdalta viimeinen ennakko kehiin tässä ja nyt. Mikäli tämän turnauksen perusvireeni säilyy, niin metsään mennään nytkin. Osumaprosenttini on ollut hävettävän alhainen. Pahoittelut siitä.

Finaali vaikuttaisi olevan tämän parin osalta jälleen kerran melko tarkkaan 50-50 -matsi. Turnauksen ja vireen osalta pidän toki Nadalia jopa selkeänä suosikkina, mutta isossa kuvassa Djokovic on mielestäni parempi kovien kenttien pelaaja.

Kuten sanottua, turnauksen kaksi ehdottomasti parasta pelaajaa kohtaavat ensi yönä. Nadal on päässyt finaaliin melko kivutonta reittiä pitkin, vaikka se etukäteen hurjalta näyttikin. Ensimmäinen testi tulee siis jossain mielessä vasta nyt. Djokovic'kin joutui vasta semifinaalissa ensimmäisen kerran tiukoille, mikä voi olla hyvä herätys finaalia ajatellen. Hän lienee hereillä.

Tappiokaan ei periaatteessa ollut kovin kaukana, sillä Wawrinka pelasi todella ennakkoluulottomasti ison osan ottelua, ollen taas pitkiä jaksoja ottelun parempi pelaaja, mutta jälleen kerran Djokovic näytti, kuinka vaikeaa hänen voittamisensa on. Pieni Wawrinkan sakkaus toisessa erässä murron edellä ollessaan ja Djokovic oli yht'äkkiä rinnalla, vaikka oli ollut siihen saakka lähes täysin mankelissa.

Tämän tiedostaa ja varmasti muistaa myös Nadal, joten tarkkana saa hänkin Djokovicin roikkumisen kanssa olla. Nadal on kuitenkin näyttänyt koko elo-syyskuun mieheltä mission kanssa. Hän tulee, hän näkee ja hän teloittaa. Muun muassa vain yksi hävitty syöttövuoro tähän mennessä.


Näkisin kuitenkin, että pelaajien match-up, Nadalin voitollisesta (21-15) rekordista huolimatta, olisi Djokovicille "mukavampi", jos nyt ikinä Nadalin saati Djokovicin kohtaaminen sitä voi olla. Djokovicin rysty on edelleen Nadalin rystyä parempi ja paremmin kuin kukaan muu, hän pystyy ohjaamaan sillä peliä kohti Nadalin rystyä, jolla espanjalaisen pelidominanssi on tietysti täysin eri luokkaa kuin kämmenpuolelta.


Pelillisesti ottelu tuskin tuleekaan tarjoamaan mitään yllättävää, mitä 36 aiemmassa kohtaamisessa ei olisi jo nähty. Kumpikin pyrkinee ottamaan aloitteet käsiinsä ja pysyttelemään mahdollisimman lähellä takarajaa mahdollisimman pitkiä aikoja. Olisi mielipuolista valua kovin alas toisen riepoteltavaksi. Sitä voi tehdä jonkin aikaa, mutta voittaakseen on lopulta pakko laittaa jalkaa kaasulle ja antaa mennä.

Taistelu pisteistä kiteytyykin vahvasti taisteluun pelipositiosta. Takarajan ja kentän sisäpuolen valloittaja on vahvoilla, kuten nykytenniksessä aina. Passiivisuus riittää johonkin, mutta voittajalta vaaditaan tällä tasolla poikkeuksetta aktiivista peliä. Aina.

Moinen vaatii kuitenkin armotonta itseluottamusta ja sitä kautta hyvää virettä. Djokovic oli pitkiä aikoja Wawrinkaa vastaan yllättävän virheherkkä. Edelleen, kun jotkut lyönnit pätkivät, on ominta pelitapaa vaikea tai mahdoton noudattaa, jolloin on otettava plan B käyttöön. Djokovicin kohdalla ongelmat korostuivat palloa lämätessä. Kämmen ei toiminut noissa tilanteissa kuin ajoittain ja nyt se tietäisi suuria vaikeuksia. Jos Djokovic ei pääse painostamaan riittävästi Nadalia, on voittoa ajatellen iso ja merkittävä ase poissa. Siinä ei auta edes Djokovicin loistava rysty pitkin linjaa, joka sekään ei semifinaalissa täysin vakuuttanut.

Pientä lisämaustetta tarjonnevat myös pelaajien fysiikka sekä sää. Välipäivästä huolimatta Djokovic voi olla semifinaalista vielä väsynyt tai ainakin väsyä nopeammin ottelun edetessä. Niin kävi Wimbledonin finaalissa, joten miksei se voisi käydä myös nyt, varsinkin kun fyysinen haaste on maksimaalinen. Mitä pidemmälle mennään, sitä vahvemmilla on siis Nadal.

Myös sää voi tuoda pientä faktoria. Mikäli peliolosuhteet ovat, kuten päivän ennusteissa povataan, tuuliset kuten välierissä ja naisten finaalissa, on isompi hyötyjä jälleen Nadal. Djokovic tuskailee ja turhautuu tuulessa usein, kun hänen suoremmat lyöntinsä ovat tuulessa vaikeampia toteuttaa ja hallita. Kierre tuo turvaa tuulessakin, vaikka se tehoja korostetusti söisikin.


Taitaa tämä siis vahvasti Nadalin suuntaan kallistua. Ennen kaikkea paremman vireen, varmemman aktiivisen pelin ja tuoreemman kropan sekä (pää)kopan vuoksi.

Nadal vie neljässä 6-4, 3-6, 7-6, 6-3.

perjantai 6. syyskuuta 2013

Ennakko: semifinaalit, US Open 2013

Semifinaalipäivä! 

(Kirjoittelen tätä puhelimella Manchesterissä, joten pahoittelut mahdollisista typoista.)

Rafael Nadal vs. Richard Gasquet
Nadal jatkoi puolivälierissä tuttua teurastustaan, kun taas Gasquet taisteli täydet viisi erää Ferrerin kanssa. 

Ranskalaisen voitto oli hieno, mutta alla on nyt kaksi perättäistä viisieräistä, mikä voi näytellä roolia, varsinkin jos ottelu menee pitkäksi. Nadalia vastaan olisi tietysti hirveän kiva lähteä täydellä tankilla, mutta minkäs teet. Gasquet'n onneksi alle sattui kuitenkin kaksi välipäivää, jotka normalisoivat tilannetta vähän.

Nadal lähtee otteluun tietysti hurjana ennakkosuosikkina. On kokemusta, energiaa, päätä ja peliä, jolla voi haastaa kenet vaan, kun taas Gasquet on pitkästä aikaa tässä tilanteessa (Grand Slam -semi) ja ehkä siis aavistuksen väsyneenä. 

Gasquet'n mahdollisuus piilee kuitenkin lyhyissä pisteissä ja aggressivisessa pelissä. Hänen syöttönsä on toiminut hyvin. Hän petaa sillä hyvin paikkoja kakkoslyönnilleen, jolla hän pääsee pisteen päälle ja vähintäänkin hyökkäysasemiin. Gasquet'n kannattaa pyrkiä hyödyntämään mahdollisimman usein myös hänen hyvää lentopeliä hyökkäyksen päättäjänä. Ei tietysti haittaa jos pisteen saisi useimmiten heti kakkoslyönnillä poikki, eikä joutuisi tekemisiin Nadalin puolustuksen kanssa. Puhumattakaan tämän takakenttäriepottelusta.

Huolimatta Gasquet'n yhden käden rystystä, Nadalin on itse asiassa varottava käyttämästä sitä kämmenpuoleltaan liikaa, varsinkaan "passiivisella", vailla tarkoitusta olevalla lyönnillä, sillä Gasquet esitteli erinomaista rystylinjaosaamistaan Ferreriä vastaan. 

Tuo lyönti teki hurjasti tuhojaan ja toimiessaan se on henkeäsalpaavan kaunis, mutta ennen kaikkea se on tappavan tehokas. Hän käyttää sitä usein vielä niin, että se iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Eihän kämmenkään tietysti huono ole, mutta peruspalloissa se ei ole yhtä arvaamaton saati tulivoimainen kuin näyttävästi lävähtävä rysty. 

Aika siis Nadalilta pois ja hyökkäämistä painavan lyönnin perään. Siinä se pähkinänkuoressa olisi. Ongelmana on vain se, että Nadal pelaa armottominta peliään vuosiin ja edellä mainittuja välilyöntejä tulee todella vähän. On vaikea päästä palautusvuoroissa asemiin, vaikka se omissa syötöissä onnistuisikin.

Nadal vie 7-5, 6-3, 6-1.

Novak Djokovic vs. Stanislas Wawrinka
Wawrinkan brutaali lyöminen Murray'tä vastaan toi miehelle hienon semifinaalipaikan eikä "unelmasemikään" lopulta toteutunut. 

Upea voittohan se oli myös tennikselle ja matsia katsellessa tuli mieleen, että parempi lyöminen lopulta ratkaisi. Murray kyllä kipitti hyvin, mutta oli lyönteineen sen verran tehoton, ettei mahdollisuuksia juuri jäänyt.

Samaa linjaa tulee jatkaa semifinaalissa Djokoviciä vastaan, joka on toki paremmassa vireessä kuin Murray, mutta silti näkisin Wawrinkan mahdollisuudet jopa kohtalaisina. Jos miehen pää ja peli kestää voi tapahtua mitä vain. 

Djokovicillä ei ole varaa passiivisuuteen, vaan hänen on lyötävä Staniä pois ottelusta. Ei voi odotella vaan vietävä peliä itse. Odotankin tästä ottelusta hurjaa ilotulitusta. 

Tasaista on, mutta Djokovic vie sittenkin tämän varmuudellaan ja sitkeydellään 4-6, 6-3, 7-5, 6-4.

Ottelut painavat jo kovasti päälle, joten päätän tällä erää tähän.