keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Kirjeitä maailmalle: Rakas Roger

Kirjoitussarjassa lähetetään avoimia kirjeitä tennisstarboille lähelle ja kauas.

Rakas Roger,

Kirjoitan sinulle nyt ensimmäistä kertaa. Olen aina ihaillut lyöntejäsi ja peliäsi, vaikka et varsinainen idolini tai ehdottoman ihailuni ensisijainen kohde ole koskaan ollutkaan. Monille kavereilleni kylläkin, don't worry.

Minun on kuitenkin ollut vaikea rakastua totaalisesti peliisi, koska pelaamisesi on aivan liian vaivattoman ja helpon näköistä. Minulle tennis ei ole sitä ollut juuri koskaan, sillä kuulun ennemminkin siihen duunariosastoon, joka taistelee niin lyöntiensä kuin itsensä kanssa. Ja jos totta puhutaan, en varmaankaan enää edes osaa ajatella tennistä helpoimman kautta kuin ajoittain eli vain ja ainoastaan silloin kun peli kulkee. Joo joo, tiedän kyllä, tämä kaikkinensa on hölmöäkin hölmömpi perustelu. Pahoittelut siitä, mutta näin se vain menee, sillä eihän tuollaiseen lahjakkuuteen voi samaistua kukaan. Paitsi tietysti hurjat pelikaverini, Kim ja Jukka etunenässä. Sori jätkät. Ei millään pahalla.

Sinulla peli ja lyönnit kulkevat kutakuinkin aina. Rentoutta, luonnollisuutta ja kaikkea muuta relevanttia on vaikka muille jakaa. Rystyssäsi on toki ajoittain toivomisen varaa osuman suhteen ja varsinkin sitä espanjalaisvasuria vastaan. Mutta ei mennä siihen nyt.

Kirjoitan sinulle siksi, että sanoit Rotterdamin turnauksen toissa viikolla voitettuasi, onnittelut muuten siitä, että pelaat mahdollisesti vielä 3, 4, 5, tai jopa 6 vuotta.

Minä pyydän sinua: älä pelaa. En siksi, että olisit voittanut jo tarpeeksi, vaan siksi, että en halua nähdä sinua kehäraakkina. Sinulla on ollut hieno ja kaunis ura, joten miksi ihmeessä sinä pyörisit muiden jaloissa vielä kuuden vuoden päästä?

Etkö näe mitä pelissä on tapahtumassa vai uskotko edelleen yksisilmäisesti lyöntiesi voimaan? Etkö näe, että fysiikkasi ei tule enää riittämään viiden erän Grand Slam -väännöissä? Nopeuskestävyytesi hiipuminen näkyy jo aavistuksen kämmennurkkaasi liikkumisessa, eikä se tule siitä enää parantumaan. En missään nimessä halua nähdä sinua myöskään kimpoilemassa nurkasta nurkkaan ajokoirien tapaan. Se ei olisi edes arvollesi sopivaa.

Etkö näe, että nopeat sisäalustat ovat viimeisiä linnakkeitasi, joissa menestymällä luot vain illuusiota itsellesi ja kavereilleni? Kymmenestä viime turnausvoitostasi seitsemän on tullut sisältä. Viimeisestä Grand Slam -voitostasikin on jo yli 2 vuotta. Se saattaa tuntua eilispäivältä, mutta kaltaisellesi mestarille se on ikuisuus.

Väitit viikonloppuna, että itseluottamuksesi ei ole ollut viime vuosina kohdillaan. Jotenkin minusta tuntuu, että valehtelet. Miksi sitten olet niin suvereeni hallikisoissa Tourin lopputurnausta myöten ja miksi kertoisit tämän vasta nyt? Annan tämän sinulle kuitenkin anteeksi ja hyväksyn sen tilanteessasi, mutta valehtele se vain meille, älä itsellesi.

Kaverini pitävät sinua ikuisena kuninkaana edelleen ja todennäköisesti tulevat aina pitämäänkin. Minun ja monen muun mielestä parasta ennen päiväsi on jo mennyt vuosia sitten. Tulen kuitenkin aina muistamaan muun muassa sen täydellisen eräsi Australian avoimissa v. 2007 Andy Roddickia vastaan. Se oli jotain mitä en ollut koskaan ennen nähnyt, enkä ehkä koskaan tule näkemään. Anna muistijälkemme sinusta olla täydellinen myös lopettamisen osalta, äläkä roiku mukana väkisin, varsinkaan vuositolkulla.

Hyvää kevättä ja onnea kesän tärkeisiin turnauksiin!

Terveisin,
Tero

4 kommenttia:

  1. niin kauan kun kuningas vie alle kympin miehiä ja nauttii pelaamisesta ja voittaa turnauksia ja ei ole hävinnyt jarkolle. antaa miehen korjaan kuninkaan pelata. mene itse katsomaan kuningasta livenä ja tunnet jotain!

    VastaaPoista
  2. Tunnen sen jo tellunkin välityksellä, enkä väitäkään muuta. Maagisuutta ja x-factoria on hurjasti.

    Pointti onkin siinä, että tämän kaliberin mies ei saa olla, tuskin onkaan, tyytyväinen top-10 pelaajien tai vaikkapa mainitsemasi Jarkon voittamiseen, vaan GS-voittoihin. Varmasti Roger nauttii vielä pelaamisesta ja hyvä niin, mutta onkohan hänestäkään kivaa vetää kehäraakkina kvartsehin tai semeihin, kun on tottunut voittamaan? Luulen, että ei.

    Tuo kuninkuus minua sitten jaksaa huvittaa. Vertaisinkin tennistä tässä yhteydessä ehkä ainoalla mahdollisella tavalla tangomarkkinoihin, jossa kuninkaallisuus jaetaan kerran vuodessa. Feden kuninkuuden jälkeen, meillä on jo toinen kuningas menossa.

    Hän saattaa toki voittaa kesällä vielä Wimbledonissa (ml. olympialaiset) tai US Openissa, mutta ne ovat vanhan kuninkaan viimeiset paikat suurvoittoihin, vaikka voittajan auraa olisi kuinka jäljellä.

    Peli menee nyt niin hurjaa vauhtia fyysiseen suuntaan ja näen tämän kovin, kovin haasteellisena Feden pelille. Vain muiden loukkaantumiset jarruttavat sen junan etenemistä, josta Fede on vääjämättä astumassa pikapuoliin pois.

    VastaaPoista
  3. Onhan nämä olleet pitkään hämmentäviä nämä Rogerin vakuuttelut pitkään ja yhä pidempään pelaamisesta. Agassia on käyttänyt usein viitteenä, mutta Andrekin huilaili välillä (toki aloitti despootti-isän vuoksi jo kehdossa pallonlyömisen).
    Ambassadöörihän Roger on tennikselle. Ollut paras mahdollinen lajin suurlähettiläs. Ja tulee olemaan sitä varmaan peliuran lopetettuaankin. Hauska episodi oli tätä Federerin peliuran pituutta ajatellen Nadalin Aussieturnauksen alla polvikivuissaan ilmoille ähkäisemä pelko siitä, että Fed vaan porskuttaa ja he muut pelaavat itsensä varhaiseläkkeelle.
    Paljon tennis menettää Rogerin lopetettua. Siltä ainakin nyt tuntuu. Jotain spesiaalia hänen pelaamisessaan on. Kepeys, taituruus, rohkeus, rehtiys. Hänen syöttöliikettään on aina mukava seurata. Monien syöttämistä katsoessa tuskastuu näkemäänsä. Ja nyt kun hän on joutunut siirtymään varioimaan peliään vastustajien mukaan, mukaan on tullut vaihtelua ja taitoa enemmän kuin hänen huippukaudellaan. Silloinhan riitti että hän pelasi lyömällä vaan palloa paremmin ja nopeampitempoisemmin kuin vastustaja.

    Sitten tulivat nämä raskaan työn raatajat, jotka ovat ajaneet ohi. Vaikea uskoa miehen enää slamia voittavan, itseluottamusvajetta syytteli itsekin nyt viime vuosien niukoissa häviöissään. Ja mistäpä se enää takaisin tulisi ulkotennikseen. Sisätenniksessä, missä pelkkä taito on ratkaisevampi, hän lienee edelleen maailman paras.

    VastaaPoista
  4. Olet oikeassa. Pelivariaatiot ovat minimissä ja kaikki hakkaa pallo hyvin ja hyvin lujaa takaa. Maagisuutta ei ole juuri nimeksikään. Federer tarjoaa niin paljon muutakin ja sitä jää todellakin kaipaamaan, kun mies aikanaan vetäytyy.

    Juuri eilen katsoin, tosin sivusilmällä, muutaman matsin eli Djokovic vs. Tipsarevic ja Tsonga vs. Del Potro. Niin hyviä kuin nämä herrat ovatkin, pelilliset hienoudet loistavat poissaolollaan. Aivan hurjasti keskikaistan pommitusta ja eräänlaista kyttäilyä milloin kaverilta tulee virhe tai se heikompi lyönti, johon voi lämätä tai laittaa myllyn pystyyn. Kukaan ei ollut kovinkaan aktiivinen tai aloitteellinen pelissään. Del Potro ja/tai Tsonga ehkä eniten. Tipsarevic oli leijonaosan loppumatsista (eka erähän meni ihan vihkoon) aloitteellisempi, mutta ikään kuin pelkäsi avata kulmia, koska aina silloin tuli myrkkyä Djokolta takaisin.

    VastaaPoista