perjantai 24. tammikuuta 2020

Roger Federer ja veitsenterä

Tasainen tennisottelu tuo aina painetta meille kaikille. Edes Roger Federer ei ole poikkeus. Tiukimmassa paikassa taistellaan vastustajan lisäksi omien ratkaisujen kanssa.

Federerin painetilanteiden ratkaisuja leimaa usein piirre, jota kovapäisimmät vastustajat pystyvät silloin tällöin hyödyntämään. En palaa sen kummemmin viime kesään ja Wimbledoniin, mutta tällainen tilanne oli lähellä jälleen tänään kolmannen kierroksen ottelussa John Millmania vastaan.

Tällä kertaa varovainen tai ehkäpä jopa liian ylimalkainen volley oli kostautua. Ylipäätään Federerin (hyökkäys)ratkaisu näissä tilanteissa saattaa olla yllättävänkin huonosti valmisteltu, aavistuksen kärsimätön hyökkäys, jossa vastustajalle jää pieni, toki paineistettu, mahdollisuus pisteen voittamiseen.

Totta kai ja ylipäätään näihin tilanteisiin pääsemiseksi vastustajalta vaaditaan edelleen äärimmäisen hyvää peliä, hurjaa mentaalista voimaa ja uskoa voittoon, sillä johtoon päässyttä Federeriä on vaikea pysäyttää.

On kuitenkin äärimmäisen mielenkiintoista tutkia näitä ratkaisuja. Jostain syystä, tänään lähinnä Millmanin uskomattoman hyvästä takakentän pelistä, tuntuu, että Federer ei aina luota riittävästi peruslyöntipeliinsä ja hänellä on usein kiire joko ratkoa piste takakentän läpilyönnillä tai päästä verkolle päättämään piste volleyllä. Strategia on hyvä, mutta jos se menee yli, on seurauksena usein tappio. Pelaamisesta tulee ikään kuin väkisin puskemista.

Toki tämä "kärsimättömyys" on iäkkään Federerin pelissä se punainen lanka, josta täytyykin pitää kiinni. Nopeuden lisääminen mailan kärkeen ja siitä palloon lisää kuitenkin aina riskiä huonoon osumaan, jolloin pallo lähtee kehyksellä rajojen ulkopuolelle myös Federerillä.

Sveitsiläinen luottaakin näissä tilanteissa usein volleyhin, joihin pääsemiseksi edeltävän, niin sanotun lähestymislyönnin, tulee kuitenkin olla äärimmäisen hyvin valmisteltu. Se ei saa olla liian heppoinen (korkeapomppuinen tai lyhyt), sillä paikan tulleen jälleen ne kovapäisimmät tekevät niistä ohituksen yhdeksän kertaa kymmenestä. Moni toki sortuu yliyrittämiseen tämän paineen edessä, mutta kovimmat ei. Tuurilla näitä pisteitä ei kuitenkaan tahdo saada.

Jos lähestymislyönti on riittävä, on jäljellä vielä itse volley. Tänään sen lepsuus äärimmäisen tärkeässä paikassa eli ratkaisuerän tie-breakissä oli olla kohtalokas. Nämä ylimalkaiset paineenluonnit toimivat 95% vastustajista, mutta luupäisimmät eivät välttämättä ole moksiskaan.

Mestarin välitön vastaus oli kuitenkin upea. Majesteettinen nousu 4-8-tappioasemasta 10-8-voittoon oli hieno näyttö siitä, miten nousta voittajaksi tappion porteilta, mistä jopa Novak Djokovic voisi olla ylpeä.

Varsinaista veitsenterällä leikittelyä tämä siis on. Huh huh. Niin tai näin, matka jatkuu!

PS. Huomenna tulossa ensimmäisen viikon summaus eli kierrokset 1-3 ja välicheck ennakkoon. Pysy linjoilla!

sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Ennakko: Australian Open 2020

Kauden ensimmäinen Grand Slam on jälleen täällä! Kauden ensimmäinen turnausennakko on täällä!

Australian tulipalojen keskellä kierrellyt tennissirkus on päätynyt kutakuinkin ehjänä Melbourneen, jossa viime päivien sateet ovat olleet kuin taivaan lahja Openille ja erityisesti sen pelaajille. Isossa kuvassa tämä on kuitenkin vain jäävuoren huippu. Miljoonat ihmiset ja eläimet ovat kärsineet suunnattomasti metsäpalojen vuoksi, joten toivotaan sydämiemme pohjasta, että tilanne Australiassa alkaisi helpottaa.

Viime kauden jälkeen blogin joulukalenterissa nostin esiin toiveita siitä, että nuori sukupolvi nousisi tänä vuonna vihdoin valtaan. ATP Cupin otteluita katsellessa pelot vanhan vallan ylivoimasta nousivat kuitenkin jälleen mielen sopukoihin ainakin yhden pelaajan osalta.

Novak Djokovicin otteissa näkyi nimittäin jälleen kerran sellaisia otteita, ettei hän ainakaan vielä ole mihinkään katoamassa. Vakuuttavia esityksiä, hurjia venymisiä ja lopulta koko turnauksen voitto (Serbialle) voi hyvinkin tietää sitä mentaalista maksimitasoa, jonka siivittämänä viime vuoden mestari Djokovic kaappaisi jo kahdeksannen (!) mestaruutensa Australiasta. Uskaltaisinkin väittää, että hän on turnauksen ylivoimaisesti suurin suosikki. Vain suuryllätys nuoren haastajan muodossa tai loukkaantuminen voi kaataa Djokovicin. Käsi ei aivan täydellisessä iskussa ATP Cupissa mitä ilmeisimmin ollut, vaan vamma on selkeästi kroonistumassa ja vaivaa edelleen ajottain, enemmän tai vähemmän. Siitä huolimatta Djokovic etenee tätä vuotta eteenpäin tappioitta. Ehkä vielä kahden viikon päästäkin.

Rafael Nadalin otteista ei puolestaan yhtä vakuuttavaa kuvaa ATP Cupissa saanut. Tappiot David Goffinille ja Djokovicille sekä äärettömän tiukka vääntö Alex de Minaurin kanssa kertovat siitä, että joko Nadal oli minimaalisesta lomasta johtuen ruosteessa tai sitten miehen kroppa on viime kaudesta edelleen väsynyt. Kaavio ei myöskään ole helpoimmasta päästä, sillä ennen semifinaalia polulla on saattanut tulla vastaan jo kotimaassaan hienosti taisteleva Nick Kyrgios tai Karen Khachanov neljännellä kierroksella sekä Dominic Thiem puolivälierissä, joista jälkimmäisin alkaa olla äärimmäisen vaarallinen myös kovilla kentillä. Semifinaaliin tyrkyllä olisi US Openin finaalista tuttu Daniil Medvedev, jonka suorahko peli olisi ATP Cupissa nähdylle Nadalille hyvinkin myrkyllistä. Pallo ei tule ainoastaan takaisin, vaan se tulee takaisin suorana ja matalana, jota Nadalin täytyisi nostaa rajusti riittävän kierteen aikaansaamiseksi. Takarajan tuntumassa viihtyvä Medvedev nakuttaisi näitä voimattomia, kädella vispattuja pörriäisiä mielellään pois. Tältä osin uuden sukupolven nousu lähemmäs valtaa saattaa siis toteutuakin.

Melkoisena mysteerinä Melbourneen tulee Roger Federer, joka on pelannut hyvinkin säästeliäästi sitten viime kauden lopun. Toisin sanoen Federerin kausi on vielä avaamatta ja sveitsiläinen onkin keskittynyt treenaamiseen sekä kunnon ajoitukseen. Toki Federer on voittanut Australiassa kolmesta viimeisimmästä turnauksesta kaksi, joten lepo ja muita väljempi ohjelma lienee oikea valinta. Mutta  terävimmillään miehen on tosiaan Djokovicin ja nuorten puristuksessa nyt oltavakin. Kaavio ei ole pahin mahdollinen semifinaaliin pääsemiseksi, mutta tarkkana seniori saa Australian kuumuudessa olla, sillä ihan nobodeja todennäköisellä reitillä ei ole ensimmäistäkään. Djokovic semifinaalissa lienee kuitenkin jo liikaa.

Big threen takana onkin sitten tasainen nippu hyvinkin mielenkiintoisia pelaajia ja asetelmia, joista he pääsarjaan ponkaisevat. Valitettavasti Emil Ruusuvuori ei VIELÄ tässä joukossa ole, mutta voimme lohduttautua sillä, että tämä on viimeinen kerta vuosikausiin, kun näin pääsee käymään. Ranskassa Emil on kuitenkin vuorenvarmasti ja vieläpä ilman karsintoja.

Jo esiin nostettujen nimien (Medvedev, Kyrgios, Thiem) lisäksi odotan paljon Stefanos Tsitsipakselta, Denis Shapovalovilta sekä Dohassa ja tällä viikolla Adelaidessa voittaneelta Andrei Rublevilta. Toki jälkimmäisen kaveri pelasi itsensä todennäköisesti sen verran piippuun, että toinen viikko tässä Grand Slamissä olisi jo neljäs perättäinen täysi peliviikko, joten piikkisuorituksen mahdollisuuden kuivunevat siihen. Silti hyvä muistaa, että Rublev on Djokovicin ohella ainoa pelaaja tällä hetkellä ilman tappiota tämän vuoden peleissä.

Tsitsipas on pakko nostaa kisan mustaksi hevoseksi. Hänen määrätietoinen, rohkea ja letkeä peli voi hyvinkin olla sellainen yhdistelmä, jolla mennään tässä turnauksessa hyvinkin pitkälle. Hän ei pelkää ketään ja hänellä on aseet kenen tahansa lyömiseen. Peli on paineenkin alla hyvin varmaa ja häneltä löytyy tarvittava puolustus- ja etenkin tulivoimainen hyökkäyspeli. Sanoisin, että enää on kyse mentaalisesta kypsyydestä ja sen ylläpitämisestä pitkässä turnauksessa ja sen pitkissä otteluissa. ATP Tourin finaaliturnauksen voitto toi varmasti sellaista mojoa kreikkalaisen otteisiin ja ajatuksiin, että nyt jos koskaan hän tietää kuuluvansa joukkoon ja olevansa iso uhka kenelle tahansa. Todella iso, ehkä jopa suurin, uhka Djokovicille.

Näillä mennään:

Puolivälierät:
Nadal vs. Thiem
Medvedev vs. Rublev
Federer vs. Fognini
Djokovic vs. Tsitsipas

Välierät:
Thiem vs. Medvedev
Djokovic vs. Federer

Finaali:
Djokovic vs. Medvedev

Voittaja:
Djokovic.

Eurosport näyttää Australian Openin kanavillaan sekä Dplay Total- ja Eurosport Player-palveluissaan. Vasruilla-blogi ja Eurosport ovat yhteistyössä kaudella 2020.

tiistai 14. tammikuuta 2020

Dplay/Eurosport-yhteistyö jatkuu!

Ilokseni voin ilmoittaa, että vasurilla.comin sekä Tenniskoulu Topspinin yhteistyö Eurosportin/Dplayn kanssa jatkuu tenniskaudella 2020!

Uudesta yhteistyöstä sovittiin tammikuun alussa. Dplay ja Eurosport tulevat näyttämään tennistä entistä laajemmin. Tuttujen Grand Slam-turnausten lisäksi luvassa on lähes joka viikko ATP-tennistä, mukaan lukien bloginkin puolella tarkassa valvonnassa olevat Masters-sarjan turnaukset.

Eurosport Player ja erityisesti joulukuussa lanseerattu Dplay Total-tilaus on tennisfanin pakollinen valinta tenniksen katseluun, sillä äänessä ovat tutut selostajat eli viime vuoden tennistoimittajaksi valittu Arne Six, Arno Seiro, Henry Järvinen sekä tietysti kommentaattori Jarkko Nieminen.

Yhteistyön kunniaksi Tenniskoulu Topspinin somessa on auki kilpailu, jonka voittajalle luvassa vuoden Dplay Total-tilaus juuri parahiksi ennen Australian Openin pääsarjojen alkua! Käy tykkäämässä Dplay-julkaisusta ja olet mukana arvonnassa!

Topspinin Facebookiin, Instagramiin tai Twitteriin, mars!


maanantai 6. tammikuuta 2020

Kausiennakko 2020

Yksi asia on varmaa. Uusi vuosikymmen tuo jossain vaiheessa vihdoin vallanvaihdoksen miesten ATP-kiertueella ja uudet sankarit ottavat vallan. Se, tapahtuuko vaihdos jo tänä vuonna on luonnollisesti se eniten pohdituttava kysymys.

Ennen kuin sukelletaan vuosiennakkoon suosittelen lukemiseksi blogin joulukalenterin luukut nro 210, 16, 19 sekä 20, joissa jo hieman avataan näkemyksiäni tulevaisuudesta ja erityisesti siis tämän vuoden top-10:n osalta, joka näytti siis tältä:

  1. Novak Djokovic
  2. Dominic Thiem
  3. Stefanos Tsitsipas
  4. Rafael Nadal
  5. Roger Federer
  6. Alexander Zverev
  7. Daniil Medvedev
  8. Matteo Berrettini
  9. Karen Khachanov
  10. Denis Shapovalov 

Tarkemmat perustelut tosiaan luukussa kymmenen.

Viime kausi tuntui hyvin pitkältä ja sitä se varmasti monen mielestä olikin. Uusi Davis Cup venytti pelejä monella kärkipelaajalla hurjan pitkään ja tuntuukin siltä, että suuri osa ylläpiti kilpailullista virettään läpi joulukuun, jotta kauden avaus-Grand Slamissä, Australian Openissa tarvittava iskukyky tulisi nimen omaan ylläpitävän vireen eikä niinkään levon kautta. Isompi lepojakso lieneekin monelle luvassa vasta Australian jälkeen.

Kauden alkua ajatellen tämä voi olla jo iso tekijä. Miten esimerkiksi ikääntyvät Grand Slamien kestomenestyjät ja pitkän kauden sekä joulukuussakin aktiivisesti kisanneet Rafael Nadal ja Novak Djokovic jaksavat Australiassa verrattuna hieman enemmän levänneisiin nuorempiin haastajiinsa? Tai vaikkapa Roger Federeriin, joka lepäsi ja pelasi säästeliäämmin ja näytösotteluluontoisesti taukonsa aikana? Voisiko uusi Grand Slam-voittaja ollakin hakusessa jo itse asiassa Australiassa?

Kuten jo viime kaudella moneen otteeseen tuli nostettua, niin vallanvaihto on jo täydessä vauhdissa. On vain ajan kysymys milloin nuorempien Masters-tason menestys alkaa poikia menestystä myös Grand Slameissä.

Kevään jenkikiertueella nähtäneenkin melkoisella varmuudella tuoreempien nimien (Tsitsipas, Medvedev, Khachanov, Thiem jne) hyvää menestystä. Kaksi tai kolme suurinta nimeä panostavat GOAT-kisakiimassaan edelleen kuntoaan kohti Grand Slamejä, joten Australian jälkeen nähtäneen vasta massakaudella jälleen selvemmät merkit siitä, onko vanha kaarti vielä voimissaan vai joko vaihdos tapahtuu kaikilla tasoilla.

Nadal lienee massakaudella edelleen mies lyötäväksi, mutta nyt ollaan jo hyvin lähellä sitä hetkeä, että Nadalinkin Garros-mestaruudet on jo nähty. Thiem ja kumppanivat alkavat olla valmiita tai ainakin valmiimpia kuin koskaan aiemmin.

Ruohokausi on tänäkin vuonna valitettavan lyhyt ja kun olympialaiset ovat heti nurkan takana, niin voi olla, että joidenkin pelaajien kohdalla nähdään jonkinlaista panostusta suuntaan tai toiseen. Yksi pelaaja on kuitenkin molempien suhteen äärettömän nälkäinen. Roger Federer. Hänelle voitto jommastakummasta toisi uralle upean kruunun ja herkullisen paikan hyvästellä kentät voittajana. Askel hiipuu, joten tuskin mestari on kehäraakiksi jäämässä, varsinkaan kun Grand Slamien kaaviot alkavat olla vaikeita. Todellisia uhkia on nyt jo lukuisia, jolloin kaaviot eivät aukea enää kenellekään esimerkiksi tästä GOAT-kolmikosta kovinkaan helpolla.

Olympialaisten jälkeen syksy tarjoilee jälleen kerran loistavan paikan nuorille nousta jopa Grand Slam-mestariksi, mutta vähintään ainakin Masters-voittajaksi. Vanhempi kaarti mahdollisine olympiaturnauksineen ja -kuormineen on syksyllä todennäköisesti jo väsyneempää ja kun vammatkin vaanivat enenevissä määrin, niin yksi kauden isoimpia iskun paikkoja nuorten osalta nähdään New Yorkin loppukesässä. Joku kauden aikana hurjaan liitoon lähtenyt #nextgen-pelaaja korjannee potin viimeistään Arthur Ashella?

Näillä askelmerkeillä siis tulevaan ja huippumielenkiintoiseen kauteen. Nuorten nousua kirkkaampiin valoihin on odotettu ja uskon, että tänä vuonna 1-2 Grand Slamiä menee uudelle nimelle.

Laitetaanpa tähän alle vielä kauden suurvoittajat ja kakkossuosikit:

Australian Open: Djokovic. Tsitsipas.
Roland Garros: Nadal. Thiem.
Wimbledon: Tsitsipas. Djokovic/Federer.
Olympialaiset: Djokovic. Medvedev.
US Open: Medvedev. Thiem.

Mielenkiinnolla luen omia listojanne täällä kommenteissa tai esimerkiksi twitterin puolella!

Erittäin antoisaa tennisvuotta 2020 kaikille!

perjantai 3. tammikuuta 2020

Vasurilla.com 8 vuotta!

Hyvää Uutta Vuotta kaikille vasurilla.comin lukijoille! Vuoden vaihtuminen tarkoittaa paitsi uuden kauden käynnistymistä, niin käytännössä myös blogini syntymäpäiviä, joten onnea myös mulle. 

Tosiaan, kahdeksan vuotta sitten jännitin ensimmäisten juttujeni vastaanottoa ja ilokseni sain huomata ettei täystyrmäystä tullut silloin, eikä oikeastaan myöhemminkään, vaikkakin kaikkien aikojen blogikommentti "paska blogi" jossain vaiheessa ensimmäistä tai toista vuotta jaksoi hauskuuttaa pitkään. 

Mutta siis, pikemminkin tässä on käynyt päinvastoin ja olen saanut enimmäkseen mukavaa palautetta matkan varrella. Ja juuri siksi kirjoitushommat ovatkin säilyneet aktiivisina, joten iso kiitos siitä teille! 

Blogin kirjoittelu onkin antanut paljon. 

Ensinnäkin asiat jäsentyvät itselleni erinomaisesti kirjoittaessa ja asioita tulee todella pohdittua läpi. Välttämättä kaikki ei aina välity läpi lukijalle, mutta joku master-ajatus päässäni on lähes jokaisen jutun kohdalla ollut. Usko pois.

Toisekseen olen saanut blogin kautta paljon uusia ajatuksia teiltä, mistä myös iso kiitos. Aivan erityisesti kiitos kuuluu twitterin puolella pyörivälle aktiiviselle #tennisfi-heimolle, joka on poikinut jopa konkreettisia kohtaamisia ja uusia ystäviä ympäri Suomea sekä suomalaista tennisskeneä. Kiitos siitä! Jatkossakin saa tulla rohkeasti moikkailemaan ja turisemaan! (Topspinin twitteriin pääset tästä ja omaan henkilökohtaiseeni tästä.)

Ajatustenvaihto ja lisääntynyt tenniskeskustelu oli yksi isoimmista, ellei isoin, alkuperäinen motiivini lähteä liikkeelle blogin kanssa. Tuntuukin, että kotimainen tenniskeskustelu on hyvin usein hyvinkin korkeatasoista ja todella ymmärrämme peliä nimeltä tennis. 

Mutta. Kaiken voi aina tehdä paremmin ja ymmärrystä voi jokainen lisätä koko ajan. Peli kehittyy, meidän täytyy kehittyä sen mukana. 

Tämän myötä erittäin antoisaa ja kehittyvää tennisvuotta 2020 kaikille! 

PS. Kausiennakko on tulossa viikonloppuna! Ensi hätään voi kerrata blogin joulukalenterin!

tiistai 24. joulukuuta 2019

Hyvää Joulua!


Joulu on vihdoin täällä ja on aika hiljentyä joulun viettoon.

Toivotankin erittäin hyvää joulua ja loistavaa uutta vuotta kaikille blogin lukijoille, Topspinin asiakkaille, yhteistyökumppaneille, valmentajakollegoille ja tennisfaneille!

Palataan ensi vuonna asiaan! Hienoja juttuja tulossa!

Joulukalenteri #24: Vuoden parhaat

Juuri sopivasti ennen lahjojen jakoa on aika jakaa blogin odotetut ja perinteiset vuoden paras-palkinnot! Raati on päätynyt yksimielisesti seuraaviin palkittuihin.

Vuoden paras: Rafael Nadal
Perustelut luukussa 1.

Vuoden tulokas: Felix Auger-Aliassime
Tasaista tekemistä ja tulee ensi kaudella nousemaan vielä korkeammalle.

Kunniamaininta: Jannik Sinner. #NextGen-turnaus tyylillä kotiin täysin suvereenillä esityksellä. Iso peli, jota kaikki tottelee.

Vuoden kehittyjä: Daniil Medvedev
Mikä loikka! Mikä syksy! Finaalia finaalin perään. Kaksi Masters-voittoa, US Open finaali. Ensi vuonna ehdottomasti yksi suurimmista suosikeista missä ikinä pelaakin. Vai löytyikö hallikisoista sittenkin vastalääke venäläisen kaatamiseksi? Katso luukku 9.

Vuoden eläkeläinen: David Ferrer
Taistelija vailla vertaa. Treenaaja vailla vertaa. Työmyyrä vailla vertaa. Lienee yksi suurimmista bigfour-aikakauden uhreista. Hyvä käytännössä kaikkialla, mutta ei missään riittävän hyvä. Grand Slam-mestaruus olisi sopinut tähän tarinaan.

Kunniamaininta: Andy Murray. Hyvä yrityshän se oli.

Vuoden comeback: Andy Murray
Antwerpenin voitto uudella lonkalla, mutta vanhalla pelillä. Silti uskomaton nousu takaisin ATP-voittajaksi. Mutta jos aikoo jatkaa näin, tarvitsee uuden lonkan jo 2021. Aggressiivisuutta tarvitaan lisää ja rajusti. Vanha jauhaminen oli päättää uran. Olisi uuden Murrayn paikka.

Vuoden kostea silmäkulma: Davis Cup: Suomi vs. Itävalta
Emil Ruusuvuoren Dominic Thiem-voitto. Harri Heliövaaran taistelutappio. Suomalainen Davis Cup-tunnelma. Areenaa kiertäneet aallot. Niukka tappio. Huikea viikonloppu tappiosta huolimatta! Uskomaton fiilis!

Vuoden ottelu: Stan Wawrinka vs. Stefanos Tsitsipas, Roland Garros
Uusi sukupolvi olisi tarvinnut juuri tämänkaltaisen voiton. Kipeästi. Nämä täytyy kääntää ensi kaudella. Uskottavuuden nimissä alkaa olla pakko.

Kunniamaininta: Novak Djokovic vs. Roger Federer, Wimbledon. Peli oli kaikkea helvetin ja taivaan väliltä meille kaikille. Hurja ottelu, jossa näkyi huimasti myös paineiden vaikutus mestareidenkin suoritustasoon.

Vuoden valmentaja: Carlos Moya
Saa Nadalista irti hirmuisia tehoja edelleen ja teki tästä historian vanhimman kauden lopun ranking-ykkösen. Peli kehittyy ja suurvoittojakin tulee. Tämän vuoden yksi iso teema oli syöttäminen, sillä "ilmaisia" pisteitä ei tule koskaan liikaa.

Vuoden paha poika: Nick Kyrgios
Listan kestomenestyjä. Vei kuitenkin tänä vuonna pahuudet jälleen uusiin sfääreihin. Mollaa kaikkia kaikkialla. Kentällä, kentän ulkopuolella, somessa, pukkarissa. Ei näin. Ei hitto sentään, ei näin.

Vuoden potilas: Andy Murray
Lopetti ja tuli takaisin. Muun ajan sairasvuoteella.

Vuoden moka: Feliciano Lopez ja koppi
Mitä ihmettä hän oikein ajatteli? Entä mitä hän ei tajunnut? Että säännöt eivät olekaan muuttuneet? Palloa ei edelleenkään ottaa ilmasta kiinni, vaikka se olisi menossa ulos.

Vuoden yllätys: Big threen dominoinnin jatkuminen
Ei vieläkään isoa kiilaa isojen poikien isoon menestymiseen. Masters-tasolla alkaa kuitenkin jo paukut riittää, mutta Grand Slamien ajan on tultava 2020.

Vuoden uutuus: Uusittu Davis Cup
Yllätyin lopulta semipositiivisesti. Pienillä viilauksilla voisi olla erittäinkin toimiva konsepti. Vähemmän kuitenkin jengejä finaaleihin on aivan must. Lisäksi perinteisiä Davis Cup-kotiyleisötunnelmia tulee silti ikävä. Nyt Espanjan menestyminen kotiareenalla pelasti tapahtumaa paljon. Minkälainen olisi finaalitunnelma, jos isäntämaa ei olisi mukana? Voidaan myös miettiä millainen hurmos Suomen kotiottelussa oli syyskuussa. Olisiko se mahdollista muualla?

maanantai 23. joulukuuta 2019

Joulukalenteri #23: Kentän pituus

Luukussa 23 lukuun 23 liittyvä pikainen tennisfakta. Tenniskentän pituus on 23 metriä ja 77 senttiä eli 78 jalkaa.

sunnuntai 22. joulukuuta 2019

Joulukalenteri #22: Hallikilot

Luukku 22 ja hallikilot! Mailojen jännityskireydet eli ns. kilot laskevat näköjään ajan saatossa. Juuri eilen jännitin yhden mailoistani ja laitoin siihen juurikin 22 kiloa.


Muistan kuinka vielä noin reilu kymmenen vuotta sitten laitoin Babolatin Pure Drive Team-mailoihini, toki ns. punttikoneella, noin 27-28 kilon jännityksen. Toki silloinen jänteeni, Kirschbaumin Super Smash oli yksi löystyvimmistä jänteistä, joten ensimmäisen tunnin jälkeen mailan jännitys oli todennäköisesti jo kilon tai kaksi löysempi, jolloin liikuttaisiin noin 25-26 kilon jännityksissä. Toki punttikoneen kilomäärä on aina suuntaa antava, eikä aivan niin tarkka kuin sähkökäyttöisten, jollaisen muuten ostin tänä kesänä.

Muutamien käsivaivojen sekä mailan, että jänteiden vaihtojen jälkeen kilot ovat kuitenkin siis tippuneet. Mailanikin ovat nykyään löysemmät kuin aiemmin. Käyttämäni jänteet ovat kuitenkin suhteellisen jäykkiä, sillä vaadin osumalta hyvää tuntumaa ja tiettyä tunnetta, kierteen puremista palloon, eikä se löysällä jänteellä onnistu.

Mailan ja jännityksen kanssa kannattaakin olla tarkkana ja kuunnella tarkalla korvalla varsinkin kättä. Löysempi maila ja/tai jännitys, löysempi ja/tai ohuepi jänne saattavat auttaa nopeastikin käsivaivoihin.

lauantai 21. joulukuuta 2019

Joulukalenteri #21: Emil Ruusuvuori ja #NextGen

Luukkuja ei ole enää montaakaan jäljellä ja joulu on jo lähes ovella! Luukussa 21 ensi kaudella 21 vuotta täyttävän Emil Ruusuvuoren kausipovaus.

Emilin peliä ja tilannetta on seurattu blogissakin suhtellisen tarkasti varsinkin tämän syksyn aikana, joten taustoja voi lukea täältä, täältä, täältä ja vielä täältäkin. Mutta kun taustoitetaan näitä juttuja vielä puolentoista vuoden takaisella jutulla Davis Cup-ottelusta Liettuaa vastaan tai parin vuoden takaisella joulukalenterilla, niin aletaan nähdä Emilin ihanaa ja todellista kehityskaarta hieman pidemmälläkin perspektiivillä. Eteenpäin on menty. Rajusti. Ja hyvä niin!

Kurkistus kristallipalloon kertoo kehityksen jatkuvan ensi kaudella. Milanon NextGen-turnaus alle 21-vuotiaille pelaajille tulee olemaan selviö, sillä Emilin ranking painuu reilusti alle sadan ja jos nyt jotain pitäisi veikata, niin loppuvuoden ranking 2020 tulee olemaan 74. Toki tämä vaatii kehittymisen lisäksi myös terveen kauden.

Alkukaudesta Emilillä on herkullinen tilaisuus kerätä pisteitä ja kokemusta ATP-tasolta, sillä puolustettavia pisteitä ei juuri ole. Kesän ja syksyn (2019) hyvä menestys Challengereissä puolustettavine pisteineen tulee toki ensi kesän kohdalla vastaan, mutta muutama hyvä ATP-suorituspiikkaus kattaa nuo pisteet mainiosti ja se tietää nautinnollista ranking-nousua.

Nousu vaatii kuitenkin kovaa duunia, sillä myös vastustajien taso nousee rajusti. Huima vuosi on kuitenkin tulossa, joten tsemppiä Emil!!!

Nautitaan peleistä, sillä kohta sitä kirkkaimpien valojen tennistä voi alkaa katsomaan taas suomalaisin silmälasein!

PS. Olethan muuten kuunnellut tuoreimman OlympiaCastin, jossa Emiliä haastattelee Hyvinkään Tennisseuran kuntosarjassa kauhua kämmenellään niittävä Ilkka Palomäki.


perjantai 20. joulukuuta 2019

Joulukalenteri #20: Roger Federerin Grand Slamit

Luukku 20! Rogerin Slamit!

Käytännössä tarina voisi olla täysin sama kuin viime vuonna, mutta tällä kertaa tulee muistaa, että Wimbledonissa Roger kävi pisteen päässä uran 21. Grand Slam-mestaruudesta. Siksi tuntuisi kurjalta kirjoittaa Federer täysin ulos näistä ympyröistä.

Esteitä matkalla lisämestaruuksiin alkaa kuitenkin olla vuosi vuodelta enemmän ja voittosaumat ovat käymässä vähiin samaa tahtia.

Nuoria haastajia Federer on pystynyt pitämään kurissa hyvinkin ansiokkaasti, mutta iän karttuessa fysiikka tulee antamaan askel askeleelta enemmän periksi. Tätä tasoitusta ei Federerkään voi enempää oikein antaa. Kun myös Novak Djokovic ja Rafael Nadal vaikuttavat pystymään pitämään vielä tasonsa, niin ei heidänkään tarjoama uhka ole ainakaan heikentymässä lähivuosina.

Suurin uhka on kuitenkin luonnollisesti fysiikka. Federer ei ole koskaan pelannut varsinaisesti sen kautta, mutta on tunnustettava tosiasiat. Kauden aikana nähtiin kuinka Federer ei aina päässyt pelinsä päälle, vaan joutui lyömään liian paljon epästabiileista lyöntiasennoista, joissa jalkatyö ei ollut enää lähelläkään tarvittavaa tasoa. Silloin pelaaminen jää liiaksi loistavan käden taikatemppujen varaan. Isoimmin tämä hidastuminen näkyi kovatempoisella hallikaudella, jossa Federer on ollut tunnetusti parhaimmillaan. Nykyisin liikkeeseen joutuessaan, hän menettää rajusti aggressiivisuuttaan. On todennäköistä, että hidastuminen kiihtyy tulevalla kaudella. 

Toinen Grand Slameihin vaikuttava fyysinen rajoite tulee pitkästä turnauksesta ja pitkistä otteluista. Federerin taso heittelee pahimmillaan nyt jo melkoisella haitarilla Grand Slamien aikana. Hyvän ja huonon päivän ero alkaa olla liian suuri. On vähän päivästä (ja kuormasta) kiinni, millaisella jalalla maesro peliin ilmestyy.

Kolmas iso kaski on puhtaasti mentaalinen. Valitettavasti Wimbledonin finaalitappion jälkeen tuli monelle mieleen, ovatko voittamisen paine tai jopa pelko käymässä ylivoimaiseksi, kun tiedetään, ettei mahdollisuuksia enää montaa tule. Myös Djokovicin Federerille tarjoilema henkinen kuorma tulee muistaa. Mitä ihmettä kahden perättäisen ottelupallon tilanteessa oikein tapahtui?

Niin tai näin, pysyn kannassani, että Rogerin Slamit on nyt nähty. Vai olisiko Wimbledonissa sittenkin vielä sauma?

torstai 19. joulukuuta 2019

Joulukalenteri #19: Rafael Nadalin Grand Slamit

Myös luukun 19 aihe on joulukalenterin vakiokamaa. Tänä vuonna luukusta 19 kurkistaa Rafael Nadalin Grand Slamit.

Viime vuonna visioin luukussa 17, että Nadal jäisi uran Grand Slameissään juuri tähän, mutta tämän kauden kaksi voittoa ovat sekoittamassa sittenkin visioitani. Vai ovatko sittenkään?

Vaikka kevään massakausi oli Nadalille vaikea, nappasi hän siitä huolimatta Roland Garrosilla jo uransa 12. Slam-voiton. Ja vaikka vire piti tänä vuonna hyvin läpi kesän, niin silti loppukesän US Open-voittoa voi pitää jokseenkin yllättävänä. Ei tämän pitänyt olla enää tässä vaihessa Nadalin uraa enää edes mahdollista. Toisaalta, eipä se finaalitappio tosiaan kovin kaukana ollutkaan.

Edelleen validi kysymys kuitenkin on, voiko Nadal vielä ottaa Grand Slam-voiton muualta kuin Ranskasta?

Ehkä. Ehdottomasti ehkä. Sillä tämän vuoden voitoillaan Nadal pääsi ensimmäistä kertaa urallaan yhden voiton päähän Roger Federeristä, joka on pitänyt listan kärkipaikkaa yli vuosikymmenen, siinä sivussa uusia ennätyslukemia luoden. Näin lähellä ollessaan Nadal on varmasti nälkäinen, mutta alkaako hän samaan aikaan kokea painetta aiheesta. Monesti ne pienet lisäpaineet näkyvät ikääntyvien pelaajien otteissa, kun on mahdollisuus tehdä jotain uniikkia. Tähän voi Nadalkin kapsahtaa, vaikka aikaa hänellä sittenkin vaikuttaisi vielä olevan. 

Mutta. Nuoret tulevat. Dominic Thiem voi hyvinkin olla jo ensi vuonna liian kova massalla Nadalille, jos hän onnistuisi jotenkin kääntämään pelin pois rystykulmastaan. Kovilla kentillä vanhat tutut mestarit Novak Djokovic ja Federer ovat edelleen ehkäpä liian kovia Nadalille. Niin ja mitä tekee Federer? Askel hiipuu, mutta olisiko sittenkin vielä paikka iskeä Australiassa tai Wimbledonissa?

Sitä jäämme miettimään huomiseen, mutta Nadalin kohdalla ehkä noin 1-2 Slamiä vielä. Viilaan ennustetta yhdellä ylöspäin. 20 ja tasapeli.


keskiviikko 18. joulukuuta 2019

Joulukalenteri #18: Laatikollinen palloja

Luukusta 18 paljastuu lahjavinkki vaikka itselle! Laatikollinen eli 18 purkkia loistavia RS-palloja (Black Edition tai Tour Edition) Tenniskoulu Topspiniltä vain hintaan 120€! Toki myös pienemmät määrät mahdollisia, kuten esimerkiksi 3 purkkia hintaan 20€!

Pallot ovat valloittaneet blogin pallorankingin sijat 1. ja 2. ja ovatkin juuri tämän takia Topspinillä myynnissä. Tilaa, testaa ja ihastu sinäkin!

Ota yhteyttä!

tiistai 17. joulukuuta 2019

Joulukalenteri #17: Kesäjänteen paksuus 17G

Luukku 17 ja sieltä nostetaan kesäisin käyttämäni jänteen paksuus eli 17G, mikä tarkoittaa 1/17 tuumaa. Tarkalleen ottaen 17G on jänteiden paksuutena eurooppalaisittain tuttavallisemmin 1.23-1.25mm.

Kesäisin varsinkin massalla pelatessa jänteet joutuvat lian ja pölyn sekä usein myös lisääntyneen kierteen vuoksi hieman kovemmalle kulutukselle, joten jänteen lisäpaksuus talvikauteen verrattuna on hyvä vaihtoehto. Itselläni on käytännössä aina samaa jännettä kahdella eri vahvuudella, joista ohuempaa 18G (1/18 tuumaa) eli 1.20mm jännettä käytän sisäkaudella.

maanantai 16. joulukuuta 2019

Joulukalenteri #16: Novak Djokovicin Slamit

Luukku 16 tarjoilee joulukalenterin kestoaiheen luukun numeron toki vuosi vuodelta vaihtuen. Nyt luukussa 16 on siis Novakin Grand Slamit.

Viime vuonna Novakin Slamit aukesivat analyysin ja historiapeilauksen kera luukussa 14.

Tänä vuonna Slamejä tuli jälleen kaksi lisää. Tahti on ollut hurja ja viiden viime vuoden aikana voittoja on kertynyt yhdeksän ja peräti neljänä vuotena näistä viidestä on tullut vähintään kaksi Slamiä per vuosi. Loukkaantumiskaudella 2017 Rafael Nadal ja Roger Federer korjasivat kaksi Grand Slamiä per mies, joten joukossa on siis jopa yksi nollavuosi. Siinäkin valossa tuo yhdeksän mestaruutta on varsin kova lukema viiteen vuoteen. Puheet edellisluukun vuosikymmenen pelaajasta eivät ole tuulesta temmattuja.

Arviointi siitä, mihin Djokovic lopulta päättyy on tässä vaiheessa uraa turhamaisuudessaan turhaa, mutta lopulta myös äärimmäisen mielenkiintoista. On äärimmäisen kutkuttavaa seurata mikä Djokovicin lopulta pysäyttää? Missä vaiheessa esimerkiksi aika alkaa ajamaan Djokovicin kuluttavan pelityylin ohi? Ovatko viime vuosina tulleet vammat sittenkin merkki siitä, että vaikka Djokovicin kehonhuolto hakee vertaistaan, niin paikat eivät sittenkään kestä tätä rääkkiä mille mies itseään altistaa? Entä jos tulivoiman tai ennemminkin pelillisen aloitteellisuuden lisääminen omaan peliin ei koskaan tapahdu tai toimi toivotusti ja Grand Slamien voittaminen loppuukin nyt kuin seinään? Varsinkin kun uusi sukupolvi pystyy haastamaan entistä tiukemmin myös fyysisesti.

Siinä on paljon kysymyksiä pohdittavaksi. On selvää, että myös Djokovicin on nyt, 32-vuotiaana, herättävä samaan tosiseikkaan Nadalin ja Federerin tavoin, että uran pidentäminen vaatii entistä aggressiivisempaa pelitapaa.

Toistaiseksi uskon kuitenkin edelleen Djokovicin venymiskykyyn ja jopa jonkin sortin dominointiin lähivuosina, jos terveys sen vain sallii. Pitäydynkin viime vuoden kannassani, että Djokovic tulee nappaamaan sen 19 Grand Slamiä.