sunnuntai 10. marraskuuta 2019

Ennakko: ATP Finaalit 2019, Lontoo

Nuorten NextGen-finaalit on saatu onnellisesti päätökseen upeasti pelanneen Jannik Sinnerin yllätysvoitolla, joten on aika antaa lava isoille pojille! ATP:n finaaliturnaus on täällä! Samoin ennakko!

Turnaus pelataan tunnetusti kauden kahdeksan parhaan pelaajan kesken, jotka ovat tällä kertaa, voisiko sanoa jopa poikkeuksellisesti, kaikki paikalla. Liikkeelle lähdetäänkin seuraavin lohkoin:

Andre Agassi-lohko:
Rafael Nadal
Daniil Medvedev
Stefanos Tsitsipas
Alexander Zverev

Björn Borg-lohko:
Novak Djokovic
Roger Federer
Dominic Thiem
Matteo Berrettini

Lohkot ovat ennakkoon suorastaan kiusallisen herkulliset, mutta aloitetaan perkaaminen Agassin lohkosta, joka on käytännössä erittäin monen skenaarion lohko.

Isoin kysymys koko turnauksessa lienee tässä vaiheessa se, että kestääkö Rafael Nadalin Pariisissa, juuri ennen semifinaalikamppailua, venähtänyt vatsalihas turnauksen vai jättääkö Nadal pelit väliin kokonaan vai kenties kesken turnauksen? Oma veikkaus on, että Nadal pelaa ainakin siihen saakka, kunnes loppukauden ykkösranking on varmistunut ja/tai jatkoonpääsy tai voitto näyttää epätodennäköiseltä. Nadal pelasi kuitenkin varsin hienosti Pariisissa, mutta mitä ilmeisimmin kenttä Lontoossa on nopeudeltaan Pariisia nopeampi, joten se voi ratkaisevasti heikentää espanjalaisen iskukykyä. Iso kysymysmerkki Nadal siis on ja hänen suhteen olemme huomattavasti viisaampia ensimmäisen ottelun jälkeen.  Siinä hän kohtaa viime vuoden turnausvoittoa puolustavan Alexander Zverevin. Terveenä Nadal mennee heittämällä jatkoon, mutta onko hän sitä, jää nähtäväksi.

Zverev on puolestaan löytänyt tekemiseensä uutta kipinää tai jopa liekkiä Laver Cupin ratkaisuottelun myötä. Vire ei kuitenkaan ole tänä vuonna ollut aivan samanlainen kuin viime vuonna, joten mestaruuden uusimiseen en jaksa millään uskoa. Jo alkulohko voi osoittautua haasteelliseksi, jos esimerkiksi edellä mainittu Nadal on tosiaan iskussa. Zverevin tänä vuonna tavaramerkiksi tullut epätasaisuus näin kovassa porukassa ei auta yhtään, joten vaikeaa tulee tässä porukassa olemaan ja jopa alkulohkon jumbosijan vaara leijuu vahvasti nyt juuri hänen harteillaan. Se ei tietäisi hyvää orastavalle itseluottamusboostille, jonka Zverev on viime viikkoina vihdoin saanut itselleen rakennettua.

Daniil Medvedev tulee Lontooseen eräänlaisen miniloman jäljiltä. Kotikisan skippaus ja Pariisin nopea exit ovat mahdollistaneet akkujen pikalatauksen kauden viimeiseen koitokseen. Loppukauden paras pelaaja haluaa varmasti todistaa tässä porukassa olevansa the real thing. Kenen tahansa päänahka maistuu, mutta varmasti jonkinasteinen tähtäin on erityisesti isojen starbojen, kuten Nadal, Novak Djokovic ja Roger Federer, kaatamisessa. Sitä ennen ei saa kuitenkaan antaa saman ikäluokan kavereiden yllättää. Medvedevin suorahko peli on kuitenkin kuin luotu tälle alustalle ja suoruuden ansiosta muut saavat olla valmiita nostamaan painavaa palloa kaarevammalla lyönnin muodolla verkon yli, jolloin se kuitenkin jää hyvin usein ja ihanteellisesti venäläisen lantiotasolle uudelleenpaukutettavaksi ja lumipalloefekti alkaa olla valmis. Nykyvireellään Medvedev pystyy määräämään tahtia hyvin usein ketä vastaan tahansa ja varsinkin miehen puolustus vastahyökkäyksineen on äärettömän vaikea murtaa. Lohkovoittajan tai ainakin varman jatkoonmenijän aura istuu tiukasti Medvedevissä juuri nyt.

Stefanos Tsitsipas sai periaatteessa hyvin juonesta kiinni Pariisissa ja pelasi hyvinkin kypsää ja huolellista peliään siihen saakka kunnes vastaan tuli Novak Djokovic, joka käytännössä lanasi Pariisissa kaikki, myös kreikkalaisen tieltään. Tsitsipas oli, toki huonolla pelillään, täysi vastaantulija ja aseet serbin lyömiseen olivat täysin kateissa. Onkin hyvin vaikea nähdä Tsitsipasta voittamassa tätä turnausta, sillä niin aseettomaksi Djoko hänet sai ja jotenkin jopa Tsitsipaksen jatkopaikkakin vaikuttaa epätodennäköiseltä, jos Nadal kunnossa. Ottelut juuri Nadalia ja Medvedeviä vastaan ovat niitä avainotteluita, joista ainakin toisen kreikkalaisen tulisi väkisin voittaa. Hyvin hyökkäyksiään valmistellen ja aggressiivisesti pelaten kaikki on toki mahdollista, mutta jäisikö sittenkin niukasti rannalle semifinaaleista? Ehdottomasti ehkä.

Björn Borg-lohko ei mielestäni ole niin kimurantti kuin ensimmäinen. Toki yksikin yllätysvoitto sekoittaa helposti pakan ainakin osittain.

Selvänä suosikkina turnaukseen ja lohkoonsa lähtee Novak Djokovic, joka siis näytti Pariisissa kaikille, miten vaikeaa hänet on jälleen kerran hallissakin voittaa. Hän liikkui hyvin ja kun käsivamma ei ainakaan tällä erää näytä liiemmälti vaivaavan, niin odotettavissa on, että Djokovic menee heittämällä semifinaaleihin. Iso ottelu Roger Federeriä vastaan antanee isoa osviittaa, missä mennään, mutta uskon Djokovicin henkisen yliotteen pitävän oikeastaan kaikkia vastaan. Jos hän osaa kanavoida tämän energiansa oikein, on turnausvoitto ja jopa loppuvuoden ykkösranking täysin haarukassa. Nälkäisenä Djokovic on aina erityisen vaarallinen ja voitolla tästä tulisi ikään kuin hänen vuotensa.

Lohkon kakkossuosikki on ehdottomasti Roger Federer, joka pelaa hallissa aina ihanteellisimmissa olosuhteissa omalle pelilleen. Silloin mikä tahansa on (vieläkin) mahdollista, vaikka ikä alkaa selvästi painaa sveitsiläistä. Pelinopeudessa ja sen ylläpitämisessä hän on kuitenkin edelleen yksi parhaista, ellei jopa paras. Paljon riippuuu siis siitä, miten hyvin muut pääsevät liikuttamaan Federeriä tämän luotien tulituksessa ja kovimmassa mahdollisessa kiireessä. Djokovic on ollut tunnetusti mestari neutralisoimaan sveitsiläisen peliä, mutta muista ei siihen taida tässä lohkossa olla. Jatkoon siis edelleen ja kirkkaasti, mutta sen jälkeen.. Niin, latu on periaatteessa auki, vaikkapa päätyyn saakka, mutta miten fysikka kestää viisi kovaa peliä viikon sisään?

Dominic Thiem on parantanut Emil Ruusuvuori-tappionsa jälkeen hurjasti ja on tietysti valmis haastamaan Lontoossakin kenet vaan, mutta nyt turmioksi koituu liian kova vastus liian nopealla alustalla, jolla Thiem ei ole missään nimessä yhtä kotona kuin kaksikko Djokovic-Federer. Aikaa on vähän ja vaikka Thiem onkin petrannut, niin nyt se ei riitä jatkoon millään.

Matteo Berrettini on mukana Lontoossa nyt ensimmäistä kertaa. Hänkin on tietysti valmis yllätyksiin, jos hän löytää maanmiehensä Jannik Sinner-tyyppisen hurmoksen, mutta kyllä tämä seura varsinkin tässä lohkossa tuntuu nyt liian kovalta italialaiselle. Opintomatkalla siis vielä vahvasti.

Semifinaalit:
Medvedev vs. Federer
Nadal vs. Djokovic

Finaali:
Djokovic vs. Medvedev

Voittaja:
Djokovic.

sunnuntai 27. lokakuuta 2019

Ennakko: Pariisi Masters 2019

Kauden loppusuora on alkanut! Tenniskermalla on jäljellä enää hallikauden huipentavat Pariisin Masters sekä mahdolliset finaaliturnaukset joko Milanossa (NextGen TOP-8) tai Lontoossa (TOP-8). Tässä ennakko Pariisiin!

Hallikausi on alkanut melko tutussa komennossa. Roger Federer otti omansa Baselissa (jo kymmenennen kerran!) ja on samalla Pariisissakin yksi mielenkiintoisimmista ja ennakkoon myös kovimmista nimistä.

Hallissa Federerin pelinopeuden kanssa tuskailee edelleen hyvin moni pelaaja ja jos sveitsiläistä ei saa jatkuvaan liikkeeseen, niin boom ja olet käytännössä kuollut. Federerin lyönteihin yhdistyy niin huima määrä kineettisen ketjun tuomaa voimaa ja lähes jumalainen ajoitus, että jos Rogerille jättää nopeissa ja stabiileissa halliolosuhteissa vähänkin aikaa, kasvaa tempo lähes käsittämättömäksi. Ja jos Federer ei aivan ehdi pallon taakse, niin taitavat kädet pelastavat lähes maagisilla otteillaan edelleen paljon. Tätä hitaammat ulkokentät eivät enää tue, mutta hallissa tilanne on toinen, sillä peli on suoraviivaista ja nopeaa ja Federer on edelleen, 38-vuotiaana, maestro juuri tämänkaltaisissa olosuhteissa.

Ainoa huoli tähän Mastersiin on oikeastaan toinen perättäinen peliviikko, mikä voi jossain kohtaa alkaa tuntua jäsenissä, vaikkakin Baselin semifinaalissa tulikin luovutusvoitto Stan Wawrinkasta, jonka selkä alkoi oireilemaan puolivälierän lopussa. Rogerin kaavio olisi hyvinkin tehtävissä ainakin finaaliin saakka.

Toinen hyvin mielenkiintoinen nimi Pariisiin on kiertueen kovimman syksyn pelannut Daniil Medvedev, joka on pelannut itsensä jo kuuteen perättäiseen finaaliin ja voittanut niiden joukossa myös kaksi viimeisintä Mastersia. Jatkuuko sama lento Pariisissa? Ainakin mies otti järkevän breikin Pariisin alle, sillä vaikka kotikisan houkutus Moskovassa oli kova, niin vielä kovempi temppu oli jättää turnaus pelaamatta ja ottaa väsymykseen kahden viikon lepo. On hyvin jännittävä nähdä, miten Medvedev jatkaa tästä. Rauta on ainakin hyvin kuumaa taottavaksi ja miehen suorahko lyöntien paukuttaminen on kuin tehty halliin. Hyvin paljon riippuu siitä, jatkuuko flow'n kaltaiset otteet. Ilman niitä Medvedev on sittenkin tavallinen kuolevainen.

Yksi iso taistelu Pariisissa on myös kauden lopun kisa ykkösrankingistä, joka käydään tänä vuonna Novak Djokovicin ja Rafael Nadalin välillä. Nadalille tähän riittäisi käytännössä se, että hän selviäisi turnauksessa pidemmälle kuin Djokovic, mutta halliolosuhteet eivät ole koskaan olleet Nadalin lyöntien tarvitsemille latauksille optimaaliset. Juuri naimisiin menneenä Nadal voi toisaalta olla sopivasti rentoutunut ja pelata kuin hurmiossa, mutta mene ja tiedä. Voi hyvinkin käydä myös niin, että Nadal tekee Pariisissa vain pikavisiitin ja lähtee rakentamaan kisakuntoaan finaaliturnausta ja Davis Cupin lopputurnausta varten.

Djokovicin osalta kauden loppupuoli on osoittautunut tänä vuonna aavistuksen epätasaiseksi niin tulosten kuin otteiden valossa. Shanghaissa Stefanos Tsitsipas iski miehen katsomoon jo puolivälierissä ja vaikka Tokion ATP500-turnauksesta voitto tulikin, niin sitä edeltävä finaali on Wimbledonista. Myös hän on todennäköisesti ajoittamassa huippukuntoaan tourin finaaleihin ja Davis Cupiin, joten tämä voi olla vielä totutteluturnaus hallipeleihin parhaimman vireen löytämiseksi. Tärkeämpiä iskun paikkoja ovat juuri Lontoon ja Madrid (Davis Cup). Kaavio antaa kuitenkin mahdollisuuksia vaikka mihin ja tietysti kauden ykkösranking on varmasti kova kiihoke, varsinkin jos Nadal sattuisi tippumaan jo alkukierroksilla.

Mustia hevosia kaavio on täynnä ja tulee muistaa, että kahtena viime vuonna mestaruudet ovat menneet Jack Sockille (2017) Karen Khachanoville (2018) eli isompaa kerrointa turnausvoittajasta voi hakea mustien hevosten rintamalta.

Niitä ovat juuri Khachanov, Tsitsipas, Matteo Berrettini, Laver Cupista virtaa saanut Alexander Zverev ja vaikkapa ensi kertaa kotiturnauksensa Wienissä juuri voittanut Dominic Thiem, joka on Davis Cupissa koetun Emil Ruusuvuori-tappionsa jälkeen terästänyt otteitaan huimasti. Myös Thiemin terveystilanne alkaa olla ilmeisen normaali vaikeahkon loppukesän ja alkusyksyn jälkeen. Kaavio on kuitenkin itävaltalaiselle turhan raju: Milos Raonic, David Goffin, Medvedev, Djokovic ja Federer tai Nadal? Ei, nyt ei riitä.

Niin tai näin, kun oikeastaan koko tämän vuoden kovin kärki on paikalla, niin hurjia pelejä on tiedossa. Näillä mennään!

Puolivälierät
Djokovic vs. Tsitsipas
Medvedev vs. Thiem
Federer vs. Zverev
Nadal vs. Berrettini

Semifinaalit:
Tsitsipas vs. Medvedev
Federer vs. Nadal

Finaali:
Federer vs. Medvedev

Voittaja:
Medvedev.

maanantai 7. lokakuuta 2019

Ennakko: Shanghai Masters 2019

Tennismaailman katseet ovat kohdistuneet viime viikosta lähtien Aasiaan, jossa kiertue on jatkunut ATP500-sarjan turnauksilla, mutta seuraavaksi kalenterissa on Shanghain Masters. Tässä ennakko!

Palataan kuitenkin vielä hieman viime viikkoon. 

Tokion 500-turnauksessa voiton nappasi näytöstyyliin Novak Djokovic, joka teki siis voitokkaan paluun US Openin ja käsivammansa jälkeen. Aasiassa erinomaisesti viihtyvän Djokovicin pelissä oli jälleen tuttua armottomuutta ja finaali oli jo melkoinen näytös miehen kovuudesta sekä hänen pelinsä toimivuudesta. Pientä hakemista siellä täällä nähtiin toki matkan varrella, mutta käytännössä John Millman oli finaalissa vailla minkäänlaisia voittomahdollisuuksia. Djokovic näytti itsevarmalta ja nälkäiseltä ja vaikuttaisi siltä, että hän varmasti halajaa jälleen kerran vuoden lopun ranking-listan kärkipaikkaa. Siinä mielessä Tokion esitys oli rohkaiseva. Matkaa Rafael Nadaliin on nyt noin 1500 pistettä.

Shanghaissa Djokovicillä olisi erinomainen mahdollisuus ottaa Nadalia 1000 pisteellä kiinni, sillä espanjalainen valmistautuu omiin häihinsä Mallorcalla, eikä näin ollen pelaa Aasian kiertueella ollenkaan.

Djokovic voitaneen Tokion pelien perusteella laskea huoletta suurimpien suosikkien joukkoon myös Shanghaissa, vaikkakin nyt Tokion "piirisarjapeleistä" siirrytään täysin eri kaliberin haastajiin, joita serbin polulta löytyy nyt useampia jo ennen mahdollista finaalia. Pahimmillaan reitti mestaruuteen voi muodostua esimerkiksi seuraavanlaiseksi: Denis Shapovalov, John Isner, Stefanos Tsitsipas, Daniil Medvedev ja Roger Federer. Siinä haastetta miehen pelille, mutta myös kädelle, jos ja kun se todella on jo pidempään oireillut. 

US Openin finaalissa esiintynyt Daniil Medvedev on kieltämättä yksi kaavion mielenkiintoisimmista pelaajista. US Openin jälkeen mies kävi voittamassa Pietarin turnauksen ja on herkullista seurata, mihin mies pystyy pikavisiitillään Aasiassa ennen paluuta takaisin Euroopan halleihin. Hänen kalenterinsa on ollut hyvin täynnä täysien peliviikkojen myötä nyt jo kaksi kuukautta, joten tuleeko jossain kohtaa fyysinen ja sitä kautta myös pelillinen laskuvaihe jää nähtäväksi. Shanghai aikaeroineen voi luonnostaankin aiheuttaa pientä herpaantumista, mutta enemmän ja enemmän alkaa arveluttamaan miehen pelin vaatiman fysiikan kestävyys. Kausi on ollut pitkä ja kuten sanottua, viime kuukausina pelejä on kertynyt hurja määrä.

Rod Laver cupin voiton Euroopalle ratkaissut Alexander Zverev on myös hyvin kiinnostava pelaaja Shanghaissa. Pekingin välierissä Tsitsipakselle hävinnyt Zverev näytti löytäneen uutta vaihdetta ja rentoutta tekemiseensä Laver Cupista. Kun kuorman määrä ei tämän vuoden aikana ole ollut kovinkaan hurja, niin loppukaudesta voi tulla hyvinkin menestyksekäs saksalaiselle. Laver Cupissa "valmentajina" toimineiden Nadalin ja Federerin opein ja kannustuksin saksalainen voi hyvinkin tuntea olonsa pitkästä jälleen sellaiseksi, että hän ikään kuin kuuluu tähän tähtijengiin, mikä vaikuttaisi olevan Zvereville hyvin tärkeää tässä pelillisessä taantumavaiheessa. Isompi nousu voi lähteä jo siis Aasiasta. Kaavio on puolivälieriin tai jopa semeihin saakka taklattavissa.

Lisää mielenkiintoisia nimiä Shanghaihin saatiin Pekingin finaalista, jossa Emil Ruusuvuorelle Davis Cupissa juuri hävinnyt Dominic Thiem voitti viime viikon toisen ATP500-turnauksen. Finaalissa kaatui Stefanos Tsitsipas ja ottelu oli parhaimmillaan sellaista tempotenniksen riemuvoittoa, että on vaikea uskoa, että vanhempi kaarti pysyisi tässä kyydissä enää montaa vuotta, mutta palataan tähän myöhemmin. Ehkä jopa joulukuun joulukalenterissa, josta jo nyt tämä ennakkovaroitus.

Thiemin kohdalla on mielenkiintoista nähdä miten hän jaksaa toisen viikon heti perään sairasteluidensa ja vaikeuksiensa jälkeen. Stefanos Tsitsipaksen syksyn pelillinen alamäki US Open-kiertueen tappioineen näyttää juuri nyt olevan historiaa, sillä finaalipaikka Pekingissä oli erinomainen suoritus ja varmasti kohensi fiiliksiä kreikkalaisen leirissä. Merkattuja miehiä Shanghaissa siis molemmat. Tsitsipas tosin joutunee haastamaan Djokoviciä jo puolivälierissä, kun taas Thiemille arpaonni tuo turnauksen nelossijoitettuna mielestäni kevyimmän neljänneksen. 

Ennakkosuosikkien joukon täydentää muuan Roger Federer, joka nautiskeli Laver Cupissa kotiyleisönsä edessä täysin siemauksin Euroopan voittoa. Otteet olivat taattua laatua, mutta jonkinlainen arvoitus US Openinkin jäljiltä sveitsiläinen on. Ikä tulee vääjäämättä vastaan ja pelillinen aaltoilu kasvaa. Federerin sanoin perättäiset ottelut eivät ole veljeksiä keskenään ja se on juuri näin. Hyvää tai jopa jumalaista ottelua saattaa seurata vaatimattomampi ottelu, jolloin Federer on yhä useamman pelaajan toimesta lyötävissä. Nyt hän tulee kuitenkin tuoreena ja levänneenä, joten viikossa rasitukset tuskin alkavat näkymään. Semi- tai jopa finaaliainesta?

Villin kortin turnaukseen saanut Andy Murrayn tilannetta ruodittiin jo edellisessä postauksessani ja edelleen sanoisin, että Shanghain voittokamppailuun ei hänellä ole minkäänlaista saumaa. Liian moni pelaaja on pelillisesti liian kaukana edelleen ja pahaa pelkään, että moni nuoresta sukupolvesta on mennyt Andyn poissaollessa jopa britistä ohi.

Näillä siis mennään!

Puolivälierät:
Djokovic vs. Tsitsipas
Medvedev vs. Khachanov
Thiem vs. Berrettini
Federer vs. Zverev

Välierät:
Djokovic vs. Medvedev
Federer vs. Thiem

Finaali:
Djokovic vs. Federer

Voittaja:
Djokovic.

torstai 26. syyskuuta 2019

Onnistuuko Andy Murrayn paluu?

Andy Murray on tekemässä paluuta ATP-kiertueelle, mutta miten projekti etenee ja onko sillä mitään toivoa onnistumisesta? Tämä on se kysymys, jota moni tai ainakin osa meistä pohtii.

Olen nähnyt Murrayn otteita nyt sieltä täältä ja täytyy valitettavasti todeta, että tulosten ohella myöskään peliotteet eivät vakuuta. Ei millään tasolla ja tämä on se armottomin merkki, miksi Andyn paluu on tällä tekemisellä lähes tuhoontuomittu. Tekeminen on monella tasolla vain varjoja siitä, mitä Murrayn peli parhaimmillaan on ollut.

Kun hänen suurimmasta syömähampaastaan, hurjasta fysiikasta, otetaan lonkkaleikkauksenkin vuoksi muutamia prosentteja pois, niin pelin taso laskeekin jo useita prosentteja enemmän. Mieleen tuleekin lainaus lätkän puolelta, jossa tokaistiin muistaakseni jotain seuraavanlaista: 98% keskittyminen tuo 50% suorituksen. Murrayn kohdalla 98% fysiikka tuo 50% suorituksen.

En oikein tiedä mitä Murrayn paluulta odotin, mutta olisin toivonut Murrayn tulevan takaisin uutena versiona itsestään. Aivan samoin kuin Rafael Nadal, Roger Federer ja jopa Novak Djokovic ovat iän myötä ja osin pakotetustikin kehittäneet peliään, niin samaa olisi toivonut Murrayltä. En kuitenkaan näe minkäänlaista lisäystä vaikkapa aggressiivisuudessa, vaan peli nojaa hyvin paljon siihen samaan jauhamiseen, mitä olemme passiivisimmassa Murray-hahmossa hänen uransa aikana nähneet.

Miksi ylipäätään tulla kehiin takaisin samoin asein kuin aiemmin, mutta vain fyysisesti rajoitetumpana versiona? Tämä tie kuljettiin mielestäni jo loppuun ja sen päässä oli uran loppuminen ennenaikaisesti fysiikan pettämiseen. Ymmärrän kyllä rakkauden lajiin ja niin edelleen, mutta tuskin piirisarjat ovat niitä ympyröitä, joissa kolminkertainen Grand Slam-mestari haluaa pyöriä.

Mitä sitten pitäisi tehdä vai onko tässä minkäänlaista toivoa? Jos paikat eivät anna myöten, niin kehäraakiksi Murray tuskin tosiaan lähtee. Pelillisesti kaikki paukut tulisi nyt loppu-uran aikana käyttää modernin tenniksen mukaisten aseiden hiomiseen. Syöttö-kämmenyhdistelmien kehittämiseen ja hurjaan aggressiivisuuden lisäämiseen. Hän osaa sen pelin kyllä, mutta riskitasot ovat ainakin vielä liian kovat. Voi hyvinkin olla, että vielä itseluottamus ei aivan mahdollista tätä, mutta toisaalta mitä hänellä on hävittävää?

Nyt ei voi pelata varman päälle, nyt on otettava riskejä. Kaikki tai ei mitään.

perjantai 20. syyskuuta 2019

Kiitos Suomi! (Jälkipelit: Suomi vs. Itävalta, Davis Cup 2019)

Huh huh. Viisi päivää kulunut Suomen ja Itävallan välisestä Davis Cup-ottelusta, joten ehkä nyt alkaa vihdoin olla oikea hetki jälkipeleille, kun suurimmat tunteet alkavat olla hallinnassa.

Suomen jengi tarjosi unohtumattoman taistelun ja tunnelman Espoon Metro Areenalla ja kiitos siitä kuuluu upeasti venyneille pelaajillemme! Kiitos.

Jos mahdollista, niin vielä isompi kiitos kuuluu kotimaiselle ja piskuiselle Itävallan kannattajajoukolle, joka rakensi jäähalliin aivan mielettömän ja jopa karnevaalimaisen tunnelman. Kiitos jengi!

On helppo sanoa, ettei tällaista menoa ole suomalaisessa tenniskatsomossa nähty koskaan aiemmin. Oli meteliä, kannustusta, aaltoja, riemua, surua ja lopulta pettymystäkin. Hurjimman draaman aineksia riitti kerrakseen.

Upea draaman kaari ottelussa kieltämättä olikin. Ensimmäisen päivän tasatilanne oli odotettu ja se lopulta saatiin. Elintärkeän nelinpelin häviäminen sai meistä monet epäilemään voittoa, kun seuraavan ottelun ratkaisijaksi povattiin automaattisesti maailmanlistan vitosta, Dominic Thiemiä. Emilin yllätysvoitto käänsi kuitenkin jälleen kelkan meidän suuntaamme ja Harrin viedessä vielä ratkaisevan ottelun ensimmäisen erän varsin nätisti, alkoi mielessä pyörimään jo mahdollinen voitto. Sen jälkeenkin peli kääntyi vielä yhden, kaksi tai kolmekin kertaa hieman laskutavasta riippuen, mutta lopulta Itävalta nappasi voiton. Voiton, joka oli niin lähellä tulla meillekin, mutta ei. Ei vielä. Meidän aikamme tulee kuitenkin vielä ja se tulee pian.

Siitä huolimatta oli suorastaan tuskaista seurata Harrin harmitusta ratkaisevan ottelun jälkeen. Mies itki vuolaasti matkallaan pukuhuoneeseen. Hän oli ratkaisevalta tuntuneen käänteen jälkeen taistellut itsensä vielä parikin kertaa takaisin otteluun, eikä ottelun ratkaisu olisi juurikaan voinut olla pienemmästä kiinni. Nyt kävi näin, mutta se mistä Harri ja me kaikki voimme olla ylpeitä, oli se positiivinen peli-ilme ja raivoisa taistelu, mitä Harri omassa ottelussaan esitti. Mitään kiveä ei jäänyt kääntämättä, eikä jäljelle jäänyt mitään, mitä Harri ei olisi itsestään kentällä antanut. Taistelua viimeiseen saakka, eikä siitä voi kukaan olla pitämättä.

Samaa voidaan sanoa kaikista pelaajistamme. Patrik, Henkka ja Emil pelasivat kukin upealla tasolla ja osittain jopa sen yläpuolella.

On kuitenkin pakko nostaa viikonlopun tähtihetkiksi Emilin otteet. Voitot olivat upeita ja varsinkin Thiemin kaataminen oli yksi viikonlopun tennispommeja koko maailmassa. Nopean kentän ja kotiyleisön avulla Emilin itseluottamus kasvoi piste pisteeltä ja samaa tahtia hän murensi Thiemin peliä. Pelitaktiikka oli täysin oikea ja Thiemin kiire oli Emilin painavien lyöntien johdosta nähtävissä. Thiem ei kaatunut huonoon päiväänsä, vaan siihen, että Emil teki hänen päivästään huonon olemalla hyvin aggressiivinen ja pitämällä pallossa vauhtia, suoruutta ja mataluutta, ettei itävaltalainen pääse pommittamaan vahvoja peruslyöntejään.

Thiem kättelee Emilin.
Vaikka Emilin oma peli ja strategia toimi ja sillä saatiin vastustajan peli sekaisin, on voitto ja sen tekeminen silti täysin käsittämätön suoritus. Tenniksessä et vaan voi kruisailla maaliin hyvän alun siivittämänä. Et varsinkaan ranking-vitosta vastaan. On pakko tehdä se voitto itse. Ottamalla murtopallot, pitämällä geimipallot, ottamalla eräpallot ja voittamalla matsipallon. Tuo vaatiin usein niin paljon mentaalista voimaa, ettei sitä monelta tuon tason staraa vastaan löydy. Emililtä löytyi ja hurjan hienon pelin ohella, voimme ihailla vähintään yhtä paljon nuoren miehen kypsyyttä ja päätä. Se oli näytös Emilin potentiaalista. Monelle katsomossa se oli ensi-ilta, mutta jatkoa on luvassa. Tällä menolla saamme ATP-tason kaksinpelaajan jo ensi vuonna.

Itse tapahtuma ylitti pelien ohella kaikki odotukseni. Tennisliitto oli masinoinut käytännössä tapahtuman niin upeasti ja riittävin miehityksen, ettei edes varashälyttimellään tukkoillut näyttely-Porsche voinut sitä pilata. Oli upeaa olla todistamassa tätä. Suomalaisen tennistapahtuman uusi standardi on nyt nähty. Tätä lisää.

Areenan lumoa ja sähköä ennen ratkaisevia otteluita.

perjantai 13. syyskuuta 2019

Näin kaatuu Itävalta! (Ennakko: Suomi vs. Itävalta, Davis Cup 2019)

Suomalaisittainkin huima Davis Cup-viikonloppu alkaa nyt! On siis aika ennakon!

Suomi lähtee otteluun ehkä hienoisena altavastaajana, mutta Davis Cupille tyypillisen kotiyleisön hurmoksen ja ultranopean alustan ansiosta puntit tasoittuvat rajusti. Perjantaina ja lauantaina on siis lupa tuulettaa rajusti Suomen puolesta, joten kaikki paikalle tulijat: pidetään ääntä!!! KAMOON, AJA SITÄ PALLOA! 

Mutta ennakkoon. 

Kummatkin joukkueet ovat liikkeellä lähes parhailla joukkueillaan. Itävallan jengiä tähdittävät tietysti Dominic Thiem (ATP-5) sekä US Openissa viime viikolla puolivälieriin itsensä pelannut neluripari Jurgen Melzer (4p. ATP-36) ja Oliver Marach (4p. ATP-12). Heidän lisäkseen joukkueen pelaavaan kokoonpanoon kuuluu Dennis Novak (ATP-122).

Suomen jengissä pelaavat tulikuuma Emil Ruusuvuori (ATP-163), Patrik Niklas-Salminen (ATP-551) sekä nelurikuninkaat Henri Kontinen (4p. ATP-26) ja Harri Heliövaara (4p. ATP-147). Lisäksi joukkueeseen on nimetty Eero Vasa (ATP-1242) ja kapteeninahan meillä on Jarkko Nieminen, jonka vasurilla.com-haastattelun voit lukea muuten tästä.

Tosiaan, vähemmän yllättäen Espoon Metro Areenalle ei rakennettu tätä viikonloppua varten sisämassaa, sillä viikonlopun ehdottomasta superstarasta, Dominic Thiemistä, on povattu Rafael Nadalin manttelinperijää massakuninkaana, kunhan valta vain joskus vaihtuisi. Vaikka hänen murtamisensa nopealla kentällä viikonlopun aikana olisi huima juttu, ehkä jopa yksi kauden tennispommeista, niin mahdotonta se ei tietenkään ole.

Kaksinkertainen Roland Garros -finalisti ei nimittäin ole esiintynyt kovinkaan vakuuttavasti nopeammilla kentillä, kuten vaikkapa Wimbledonissa, jossa pallo liukuu ja pysyy lähtökohtaisesti melko matalana, varsinkin jos lyönnin takana on suoruutta ja voimaa, minkä suomalaiset kyllä osaavat järjestään kaikki. Tämä tekee hurjaa yläkierrettä moukaroivan Thiemin pelistä lähtökohtaisesti paljon normaalia hankalampaa. Hän ei myöskään ehdi ladata palloihin samaan tapaan nyt vauhtia ja kierrettä kuin vaikkapa hitailla kovilla kentillä, massasta puhumattakaan. Lisäksi Thiemin pelikunto on arvoitus. Hänen US Openinsa meni mönkään sairastelujen vuoksi, joten pahimmassa (tai meille parhaimmassa) tapauksessa Thiem saattaa olla vielä hieman ruosteinen. 

Toki on selvää, että Thiemin otteluille Suomen on budjetoitava 1-2 tappiota. Siksi meidän onkin iskettävä Itävallan kakkospelaajaan ja neluripariin. Ne ottelut meidän vain täytyy voittaa ja siihen meillä on loistavat saumat!

Näin siis kaatuu Itävalta:

Patrik Niklas-Salminen vs. Dominic Thiem
Patti ottaa kaikki mahdolliset riskit käyttöönsä ja vaikka välillä menee vähän yli, niin hän saa horjutettua hieman Thiemin uskoa. Itävaltalainen tulee muutenkin kyttäilemään ottelun alun suomalaisen virheitä toivoen, joten siihen on hyvä iskeä. Kun Patti ajaa palloa hurmiossa, niin ensimmäinen erä on äärimmäisen tiukka ja Thiem hoitaa sen vain vaivoin. Toinen erä on hieman selvempi ja Thiem voittaa odotetusti 2-0. 

Itävalta siirtyy 1-0-johtoon.

Emil Ruusuvuori vs. Dennis Novak
Viikonlopun ensimmäinen avainottelu meille. Emilin aggressiivisuus ja tämä alusta ovat kuitenkin viikonlopun osuvin kombinaatio Suomen neluriparin ohella. Emil vie peliä ennakkoluulottomasti ja ottaa lähes rutiinimaisen voiton painavalla pelillään. Novak on ottelun jälkeen sen verran lyöty mies, että lauantaille on Itävallan kapteenin, Stefan Koubekin, mietittävä uskaltaako tätä päästää ratkaisevaan kaksinpeliin. 

Tässä vaiheessa tilanne siis tasan 1-1.

Henri Kontinen&Harri Heliövaara vs. Jurgen Melzer vs. Oliver Marach
Viikonlopun avainotteluita. Tämä meidän täytyy hoitaa. Nopealla alustalla olemme kuitenkin enemmän kotonamme ja kotiyleisön huuma piinaa itävaltalaisia. Paineet käyvät liian koviksi tälle tähtiparille ja Suomi vie ottelun erin 2-1 ja samoin lukemin johtaa Suomi ennen kaksinpelejä.

Emil Ruusuvuori vs. Dominic Thiem
Viikonlopun odotetuin kamppailu. Tähän Emilin on helppo lähteä rakentamaan omaa peliään, sillä Thiem ei ole alustan kanssa vieläkään sinut, mikä saakin Thiemin esittämään vain parasta puolustuspeliään ja valitettavasti se saattaa olla vielä liian kova pala purtavaksi. Emilin positiivinen peli-ilme ja aggressiivinen peli vie kuitenkin lähelle erävoittoja, mutta se miesten välinen 160 rankingin ero on Emilille sittenkin vielä liikaa. Tämä voi kuitenkin olla se yllätyksen paikkakin ja kun tässä vaiheessa itävaltalaisten on pakko voittaa, niin paineet voivat olla yllättävän kovatkin Thiemin päädyssä. Ehkä Thiem kuitenkin tämän vie. 

Tilanne 2-2.

Patrik Niklas-Salminen vs. Dennis Novak
Todennäköisesti koko kohtaamisen ratkaisuottelu ja siis viikonlopun aivan ehdottomia avainotteluita tämäkin. Patti saa huiman kotiyleisön edessä kaivettua itsestään kaiken irti ja on todennäköisesti aivan tulessa ottelussa. Hyvä syöttäminen ja loistava kakkoslyönti petaavat paikkoja ja asetelmia voittoon saakka, eikä Novak saa juonesta riittävästi missään vaiheessa kiinni. 

Eli näin! Suomelle 3-2-voitto ja maailmanlohkon karsinnat kutsuvat!!!

No mutta, oli värikynää tai ei, niin huima viikonloppu tulossa! Tulkaahan kaikki paikalle! Toki myös YLE näyttää ottelut suorana ja Areenassa, joten hurja on hype nyt joka puolella, mutta tennis on ehdottomasti parasta paikan päällä!

Itse olen positioinut itseni muuten Tennisliiton some-rinkiin, joten ottakaapa Tennisliiton viestimet somen puolella (tästä näin: TwitterFacebookInstagram) haltuun viimeistään nyt! Hurjaa settiä luvassa! 

keskiviikko 11. syyskuuta 2019

Jälkipelit: US Open 2019

Kahden viikon upeiden pelien jälkeen on aika pohtia, mitä tämänvuotisesta US Openista jäi lopulta käteen.

Aloitetaan finaalista, jonka lopputulema ei ottelu- tai edes turnausennakkojeni mukaan ollut varsinaisesti yllätys, mutta tapa, jolla Rafael Nadalin voitto lopulta tuli tai oli jäädä jopa tulematta, oli tietysti aikamoinen yllätys.

Kukaan ei varmastikaan uskonut Daniil Medvedevin nousevan kahden erän ja yhden breikin takaa enää mihinkään, mutta uskomattoman varmalla pelillä, upealla taistelulla ja painavalla hyökkäämisellään venäläinen kampesi itsensä väkisin vielä mukaan otteluun. Erätilanteessa 2-2 näytti jo hetken siltä, että Medvedev olisi jopa voittamassa ottelua, kunnes taas ja jälleen kerran Nadal näytti eläimellisen taistelijansa itsestään ja sen, ettei peli ole hänen kohdallaan koskaan ohi ennen kuin se oikeasti sitä on. Hän oli valmis juoksemaan vaikka kuuhun viidennessä erässä.

Edeltävissä erissä hän oli yrittänyt pelata hyvinkin aggressiivista peliä, mutta Medvedevin hurja puolustus sai espanjalaisen ajoittain epäröimään ja välillä jopa epäuskon partaalle. Tällöin hänen lyöntinsä jäivät aivan liiaksi pelkän käden tuottaman voiman ja kierteen varaan ja näin ollen hyvinkin lyhyiksi hädin tuskin syöttöruudun takarajan tuntumaan. Nadal ei missään vaiheessa tuntenut päässeensä venäläiseltä niin paljoa karkuun, että peli olisi täysin rentoutunut ja että hän olisi jatkuvasti iskenyt ikään kuin kaikilla sylintereillä, jossa lyönnin hurja jalkatyö olisi siivittänyt koko kineettistä lyöntiketjua optimaalisen rennosti voimaa tuottaen jaloista lantioon, sieltä hartiarotaatiolla lopulta käteen saakka.

Medvedevillä onkin käsittämätön kyky saada pelattua itseään vastustajan korvien väliin. Hänellä on, kuten sanottua, hurja puolustus, lähes maagiset kädet ja erittäin letkeät sekä tehokkaat peruslyönnit, joilla paine pysyy usein vastustajan päädyssä. Rystyn suoruus ja monipuoliset suunnat tylsyttivät Nadalin peruspelaamisen kaavaa aivan samoin kuin vaikkapa Novak Djokovicin hurjat tai Roger Federerin viime vuosien rystyt tai vaikkapa monien vasurien kämmenet, jotka ovat siis Nadalin kämmentä vastassa.

Finaali ja aivan erityisesti sen mieletön loppu osoitti kuitenkin monta asiaa.

Daniil Medvedev ei pelkää ketään. Ei nyt, eikä varmasti jatkossakaan. Nadal ei vielä aivan kaatunut, mutta kaukana se päivä ei ole. Djokovic on jo kaatunut ja tämä, jos mikä, antoi mielettömän boostin jatkoa varten.

Turnauksen aiemmista törttöilyistä huolimatta, Medvedev oppi varmasti paljon. Hän kasvoi mielestäni tämän turnauksen aikana pojasta mieheksi ja väittäisin, että kovin kaukana ensimmäinen Grand Slam-voitto ei voi olla. Peli oli jäätävän hyvää ja turnauksessa hän teki juuri sen, mitä häneltä voitiin odottaakin. Hän kesti sekä suosikin että haastajan paineita, eikä pelin taso juuri heilunut itse asiassa koko turnauksen aikana. Häneltä voidaan odottaa vaikka mitä jo lähikuukausina.

Nadal puolestaan osoitti olevansa edelleen tiukasti kiinni Grand Slam-kuvioissa myös massan ulkopuolella, vaikka häneltä finaalissa hieman odottamattomia jäätymisiä nähtiinkin. Tahto vei kuitenkin viivan yli ja vieläpä harvinaisen selvästi nähdyistä paineista huolimatta. On jossain määrin jopa lohdullista, että sekä Wimbledonin että nyt US Openin finaaleissa on nähty hyvin ne menestyspaineet, joita isoimmatkin nimet kokevat.

Nadalin vuosikymmenen neljäs ja samalla viimeinen US Open-mestaruus kruunaa 2010-luvun, joka jää väkisinkin big threen viimeiseksi vuosikymmeneksi vallassa. Voisiko jo ensi vuosi olla uuden sukupolven?

Se on kieltämättä herkullinen kysymys. Tämä vuosi, Nadalin ja Djokovicin jakaessa Grand Slamit, voisi ja saisi periaatteessa olla kyllä jonkinlainen huipennus. Nuoret saavuttavat väkisinkin kärkikolmikkoa ja nyt kun jopa Federer että myös Djokovic kärsivät vammoista, lienee vain ajan kysymys, milloin on taas Nadalin vuoro.

Siihen nuorten olisi jo pakko iskeä. Toki tennikselle ja aivan erityisesti sen uskottavuudelle olisi suuri voitto, jos ja toivottavasti kun nuoret pakottaisivat omilla voitoillaan nämä superstarat eläkkeelle. Se hetki on kuitenkin taas yhden Grand Slamin lähempänä. 

sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Ennakko: Finaali Rafael Nadal vs. Daniil Medvedev, US Open 2019

Yksi ottelu jäljellä! Finaali!

Voidaan varmasti sanoa, että finaalissa kohtaavat turnauksen ja kovien kenttien (syys)kauden kaksi kuuminta pelaajaa. Kummatkin ovat olleet niin US Openissa kuin sitä edeltäneissä turnauksissa hurjassa vireessä ja ovat käytännössä jakaneet turnausvoitot keskenään. Sunnuntai-iltana ratkeaa kuitenkin lopullinen kuninkuus Pohjois-Amerikan kiertueen osalta.

Hienoisena ennakkosuosikkina otteluun lähtee mielestäni Rafael Nadal, joka hakee jo neljättä US Open- ja 19. Grand Slam-mestaruutta. Vastaavasti Daniil Medvedev hakee vasta ensimmäistä mestaruuttaan Grand Slam-tasolla. Tämän asetelman puolesta Nadal lienee enemmän kotonaan, mutta toki hänelle ylimääräistä painetta luo mahdollisuus päästä Grand Slam-mestaruuksissa lähemmäs Roger Federeriä ja itse asiassa lähemmäksi kuin koskaan ennen, vain yhden mestaruuden päähän.

Varmasti myös Medvedev tuntee ensimmäisessä finaalissaan paineita. Ne todennäköisesti ovat kuitenkin hallittavissa, sillä suuren yleisön silmissä Rafael Nadal on ehdoton ennakkosuosikki.
Itse en kuitenkaan pidä häntä niin selvänä suosikkina, ettei Medvedeville jäisi muka mitään palaa. Venäläinen voi lähteä huoletta ja rennosti haastamaan isompaa nimeä, mikä lähtökohtaisesti uran tässä vaiheessa sopii venäläiselle erityisen hyvin.

Pelaajat kohtasivat Montrealin Mastersissa muutamia viikkoja sitten ja siellä Nadal otti helpon voiton väsyneestä Medvedevistä. Tämä skenario voi toistua myös New Yorkissa, sillä Medvedevin kuorma on viime viikkoina ollut hurja ja turnauksessakin kuormaa on kertynyt yhden luovutuksenkin saanutta Nadalia enemmän. Tässä suhteessa pieni etu on siis Nadalilla, joka varmasti pyrkii ottelussa juoksuttamaan Medvedeviä valtavasti muutenkin ja murtamaan tämän fysiikkaa, jolloin muukin peli ja lyönnit rapautuisivat sen mukana. Hyvin todennäköisesti siis Nadal tekee pelistä myös äärimmäisen fyysistä.

Jos Medvedev kestää tämän ja pystyy vastaamaan Nadalin fysiikkavaatimuksiin, niin pelissä on hyvinkin mielenkiintoinen asetelma, jossa suorempaa lyöntiä paukuttava Medvedev yrittää tuottaa Nadalille kiirettä vaikka sitten kovaa keskelle paukuttaen.

Espanjalainen pyrkii puolestaan pitämään Medvedevin kaukana takarajasta ja liikuttamaan tätä  siellä reunasta reunaan. Nadalin lyöntiarsenaali on periaatteessa monipuolisempi, joten jonkin sortin riepottelua hän pystyisi luomaan venäläistä helpommin, mutta se vaatii hyvää itseluottamusta ja siis puhdasta sekä uskaliasta lyömistä. Voi olla, että ottelun alussa Nadal hakee hetken ja vasta turvallisen tuntuisessa johdossa hän alkaa vapautua ja paukuttaa rennommin aivan kuten Matteo Berrettiniä vastaan, joka oli välierässä erittäin hyvä testi varsin painavine lyönteineen.

Siksi ottelun alku on venäläiselle äärimmäisen tärkeä. Jos hän pystyy roikkumaan pitkään Nadalin kyydissä, niin tämän mentaalinen kunto joutuu kovaan testiin. Pienikin notkahdus on tasaisen varmalle Medvedeville iskun paikka. Toki Nadalkin on esiintynyt äärimmäisen hyvin, mutta selkeitä paineistuksen alla olleita heikompiakin jaksoja on nähty, jolloin peli on hieman puuroutunut ja tullut varovaisemmaksi. Näiden tilanteiden tunnistaminen ja niihin iskeminen on Medvedeville äärimmäisen tärkeää.

Medvedevin rystypuoli suorastaan huutaakin tällaista mahdollisuutta, jossa Nadalin ylikierretty kämmen vailla normaalia voimaa jäisi painottomaksi tai lyhyeksi, josta tämä voisi iskeä hyvällä rystyllään palloa poikki kentän tai sitten paukuttamalla sitä murhaavasti linjaan. Tulee kuitenkin muistaa, että moni hyvä rystypelaaja tai vasenkätinen kämmen on ajoittain aiheuttanut Nadalille pientä tai suurempaa päänvaivaa. Berrettiniä vastaan italialaisen rystyn heikkous, jonkinasteinen aseettomuus, joutui puolestaan sellaisen paineen alle, ettei italialainen voinut sille lopulta mitään, vaan hän jäi ikään kuin jumiin rystykulmaukseensa. Sieltä on hyvin vaikea päästä pois ilman loistavaa rystyä. Medvedevillä se on, joten tähän kohtaan Nadalin täytyy keksiä jotain muuta.

Se jotain on todennäköisesti armoton aggressiivinen peli, jolla hän iskee aina paikan tullen, varsinkin syöttö/kämmenyhdistelmillään. Medvedevin puolustus saakin nyt ultimaattisen testin, sillä niin erinomaisella laadulla ja hyvällä painolla Nadal on palloja US Openissa tulittanut. Hän pysyy nopeassakin rytmissä erinomaisesti mukana ja mikä tärkeintä, erittäin puhtailla lyönneillä.

Medvedevin suorat lyönnit ovat nyt hieman normaalia haavoittuvammat, sillä pallo tulee Nadalilta hyvin usein ja vieläpä painokkaana takaisin. Se, missä esimerkiksi Grigor Dimitrov välierässään epäonnistui eli omien mahdollisuuksien ja kentän sisäpuolisten hyökkäyspaikkojen hyödyntämisessä, on hyvin suurella todennäköisyydellä finaalissa puolestaan Nadalin vahvuus. Jos Nadal haistaa verta, tietää se usein menoa. Kentän sisäpuolelta häntä ei pysäytä juuri kukaan.

Syöttäminen näyttelee luonnollisesti hyvin suurta roolia finaalissa ja jos venäläisen riskikakkoset sakkaavat, niin Nadal pääsee kyllä hieman liiaksi iholle, jolloin tässä piilee tunnustelevan alun jälkeen myös hienoista teurastuksen vaaraa, ottaen edelleen huomioon myös ne fyysiset tekijät, vaikka Medvedev toki hyvin sitkeä ja voittamisensa erittäin vaikeaksi tekevä pelaaja onkin.

Summa summarum, Nadal on vahvoilla, mutta napakymppipelillään Medvedevillä on vähintäänkin kohtuullinen mahdollisuus kaataa Nadal. Sitä ei kuitenkaan ihan  kolmen erän vertaa nähdä, joten Nadal mestariksi lukemin 3-1.

Eurosport ja Eurosport Player näyttävät ottelun. Vasurilla/Tenniskoulu Topspin ja Eurosport ovat yhteistyössä kaudella 2019.

perjantai 6. syyskuuta 2019

Ennakko: Välierä Rafael Nadal vs. Matteo Berrettini, US Open 2019

Yön semifinaalissa kohtaavat siis Rafael Nadal ja kisan suurin yllättäjä Matteo Berrettini.

Etukäteen ajateltuna moni pitää tätä varmasti päivänselvänä otteluna, mutta onko asia sittenkään niin? Mielestäni Nadal voi kompastua muutamasta syystä italialaiselle vaikka kovinkaan todennäköistä se ei tietenkään ole.

Isossa kuvassa Nadal on vielä parempi ja monipuolisempi pelaaja, joten vaikka Berrettini pystyisi haastamaan Nadalia vaikka syötön ja kämmenen kautta, jotka ovat samalla tämän suurimmat aseet, niin silti Nadalin monipuolisuus ja kyky muuttaa peliä itselleen voitolliseksi on vertaansa vailla. Toisin sanoen, hurja syöttäminen ja kämmen tulitus yksinään ovat todella harvoin riittäneet Nadalin kaatamiseksi, varsinkaan viiden erän Grand Slam-otteluissa. Tarvitaan jotain muuta.

Se yksi, ehkä suurin tekijä, voisi olla paineet. Niitä on ainakin kahdenlaisia. Ensinnäkin, Nadal on niin suuri ennakkosuosikki, ettei hän yksinkertaisesti voisi hävitä tätä ottelua. Toisekseen tässä hänelle tarjoutuu nyt suuri mahdollisuus päästä yrittämään 19 Grand Slam-voittoa, jolloin hän olisi enää yhden mestaruuden päässä Roger Federeristä. Varsinkin jälkimmäinen paine voi jumittaa päätä semissä, mutta varsinkin myös mahdollisessa finaalissa yllättävänkin paljon. Painetta lisää kummasti se, että kaikki odottavat häneltä Novak Djokovicin ja Federerin tiputtua vain ja ainoastaan mestaruutta.

Jos nämä paineet näkyvät vähänkin, niin Berrettini on varmasti valjastettu hyökkäämään armotta Nadalin varovaisiin kakkosiin ja ylikierteisiin, lyhyeksi jääviin peruslyönteihin, erityisesti kämmenpuolelta. Paineen alla Nadalin peli tahtoo tulla liian kierteiseksi, jolloin lyöntien tehot ja pituudet tippuvat ja paikka vastaiskuille on ilmeinen. Uskon, että Berrettinille tullaan teroittamaan näitä merkkejä ja näiden seuraamista. Jos pelko ja paineet näkyvät Nadalista, niin Berrettinin kaltainen pommittaja on Nadalille pahin mahdollinen vastustaja.

Italialaisen viuhuvat kämmenpommit ja voimakkaat sekä erittäin kierteiset syötöt ovat omiaan tuomaan tuskaa myös Nadalin peliin. Rystyslicen paino ja terävyys voivat parhaimmillaan pitää puolestaan Nadalin kämmentä kurissa, sillä hyvin matalina niihin on Nadalin vaikea iskeä tappavasti, varsinkaan, jos tilanne säilyy tiukkana mahdollisimman pitkään. Vasta vapauduttuaan Nadal uskaltanee tulittaa estoitta myös niihin.

Puolivälieräottelut olivat molemmille rankat, Berrettinille fyysisesti ja Nadalille erityisesti henkisesti. En muista milloin hän olisi tuulettanut 3-0-ottelussa näin voimakkaan raivoisasti. Sekin kertoo juuri niistä paineista, joita espanjalainen tällä hetkellä kokee.

Diego Schwartzman oli sopiva haaste Berrettiniä ajatellen, sillä pieni argentiinalainen on hyvin sitkeä pelaaja, joka täytyy käytännössä pelata ulos ottelusta. Jossain määrin samaa täytyy tehdä ison italialaisenkin kohdalla, sillä hyvällä fysiikallaan hän pysyy hyvin palloissa mukana ja rikkoo tarvittaessa espanjalaisen rytmiä välillä rajusti slaissaten ja välillä lämäillen.

Iso kysymysmerkki on kuitenkin Berrettinin palautuminen rankasta Monfils-ottelusta. Se on selvää, että Nadalia vastaan tankin tulee olla aivan täynnä, sillä muuten Nadal syö italialaisen kuin pastat lautaselta.

Ehkä tässä jotain pieniä mahkuja siis Berrettinillä on, mutta kyllä Nadal lienee nyt liian vahva ja vie 3-0.

Eurosport ja Eurosport Player näyttävät ottelun. Vasurilla/Tenniskoulu Topspin ja Eurosport ovat yhteistyössä kaudella 2019.

Ennakko: Välierä Daniil Medvedev vs. Grigor Dimitrov, US Open 2019

Omien arvioideni mukaan tätä kohtaamista edeltäneissä puolivälierissä nähtiin kaksi yllätystä. Tai itse asiassa kolme, jos ja kun myös Matteo Berrettinin voitto Geal Monfilsista sellaiseksi luetaan.

En kuitenkaan millään jaksanut uskoa varsinkaan Grigor Dimitrovin voittoon Roger Federeristä enkä toisaalta myöskään Daniil Medvedevin voittoon Stan Wawrinkasta, sillä Grand Slamit ovat perinteisesti olleet hyvin vaikeita nuoremmille haastajille, kun vastaan on asettunut entisiä Grand Slam-voittajia. Näin nyt kuitenkin kävi ja semifinaaliin saatiin varsinainen yllätyspari, varsinkin jos ajatellaan tätä vielä ikään kuin turnausennakon näkökulmasta asiaa.

Daniil Medvedev vs. Grigor Dimitrov
Semifinaalipaikka on Medvedeville uran ensimmäinen ja Dimitroville uran kolmas, joten kokemus Grand Slamien semifinaaleista ei liene mikään hurja faktori perjantain illassa, toisin kuin vaikkapa yön toisessa semissä Nadal vs. Berrettini. Kokemuksesta ei tietenkään olisi mitään haittaa, sillä kulman takana odottava finaalipaikka on kokeneemmallekin pelaajalle hurja kiihoke ja sen tuomat paineet saattavat hyvinkin olla aistittavissa varsinkin tässä parissa. Dimitrov voi hiuksenhienosti olla enemmän kotonaan tästä näkökulmasta, mutta toisaalta Medvedev on hyvin kuuma pelaaja juuri nyt ja hän saattaa jatkaa mätkimistään omassa zonessaan aivan kuten tähänkin asti.

Sanoisinkin, että kokemusta ja fysiikkaa lukuun ottamatta kaikilla muilla mittareilla mitattuna suosikkina otteluun lähtee nyt venäläinen Medvedev. Syöttäminen on toiminut riskikakkosineen mahtavasti ja lyönneissä on edelleen (väsyneenäkin!) letkeyttä hurjalla pituudella ja lyöntien suoruudella ryyditettynä. Liike on vammoista huolimatta ollut hyvää ja hän onnistuu käsittämättömän hienosti pysymään pelissä mukana kovassa kiireessäkin. Siksi on vaikea nähdä, että Dimitrov, toki hyvällä vireellä liikkuva pelaaja hänkin, pystyisi tässä tasaisuudessa mukana. Pieni nukahdus on nyt joka kerta kohtalokasta ja mahdollinen etumatka on vaikea kuroa jossain mielessä jopa uhkarohkeasti sekä paineettoman tuntuisesti lätkivää Medevedeviä vastaan.

Mutta on venäläisen taivaalla tummempiakin pilviä. Lähes kiistaton ennakkosuosikin asema voi olla venäläiselle hieman jopa uusi tilanne uralla, varsinkin tällä tasolla, joten näiden paineiden vaikutus tähän mennessä nähtyihin letkeisiin otteisiin on mielenkiintoista nähdä. Esimerkiksi Staniä vastaan hän oli vielä nuoren haastajan roolissa, kun Stanillä on kuitenkin ne kolme Grand Slam-mestaruutta, jotka painoivat vaakakupissa omassakin ajatusmaailmassa aika vahvasti. Pystyykö Medvedev siis pitämään pelinsä edelleen yhtä rentona vai alkaako hän sittenkin tuntea vihdoin painetta? Puolivälierässä, mutta myös sitä edeltävissä otteluissa hän pystyi vammojensakin takia pelaamaan ikään kuin make or break-tennistä. Stania vastaan mielessä kävi kuulemma jopa luovuttaminen, jolloin onkin helppo lämäillä vapautuneesti, kun ottelu on jossain mielessä ikään kuin jo "hävitty". Jos kroppaa kestää semin, niin kestääkö siis pää? Tämä lienee se suurin kysymys Medvedevin näkökulmasta.

Dimitrovilla puolestaan on pominvarmasti hurjat näyttöhalut niin itselleen, yleisölle kuin nuoremmalle haastajalleenkin. Medvedev on hyvää vauhtia tekemässä juuri sitä lopullista läpimurtoa aivan ehdottomalle huipulle, mikä on jossain määrin jäänyt bulgarialaiselta tekemättä. Mikään ei tule tenniksessä ikinä ilmaiseksi, eikä lupaava uran alku tai loistelias junioritausta ole tae mistään. Sen on saanut Dimitrovkin huomata ja hänen kohdallaan alkaakin itse asiassa olemaan viimeisiä hetkiä lunastaa niitä odotuksia, joita hänen harteilleen vuosikymmen sitten kaikessa Baby Federer/the next one-hypessä alettiin kasaamaan. Selvästi nämä paineet ovat olleet hänelle liikaa, eikä viimeinen askel isoimpiin parrasvaloihin ole ollut helppo. Kestomenestyjää hänestä ei ole tullut.

Ensimmäinen Federer-voitto ja vieläpä Grand Slamissä oli kuitenkin hyvin suuri voitto ja todennäköisesti valtava mentaalinen loikka erityisesti hänelle itselleen. Tämän jälkeen kaikki voi ollakin yhtäkkiä paljon helpompaa. Idolinsa voittamisella hän ikään kuin todisti kuuluvansa isoihin nimiin ja tuo saattoi hyvinkin olla se sysäys, jolla syvissä vesissä loukkantumistenkin vuoksi sukeltanut Dimitrov saa pakettinsa vihdoin taas kasaan.

Hyvästä voitosta huolimatta nyt on kuitenkin aika nollata se aivan täysin ja jatkaa hyviä esityksiä vaarallista ja kuumaa nuorta pelaajaa vastaan. Peruspelin täytyy Dimitrovilla pysyä jatkuvasti korkealla tasolla, eikä notkahduksia saa juuri tulla. Medvedev on niin hurjassa iskussa myös varmuudessaan, että hänet on saatava raatamaan ja hakea sitä kautta koko ajan omia aloitteita aggressiivisella pelillä. Pallottelun varaan ei voi mitään, vaan jokaisella Dimitrovin lyönnillä tulee olla kovinkin hyökkäysperäinen tarkoitus.

Kumpikin pelaaja tykkää rytmistä, joten kovin rytmitöntä peliä tuskin nähdään. Sen sijaan näemme varmasti hurjia palloralleja, joissa kysytään fysiikkaa ja yksi tekijä isossa kuvassa voi olla juuri fysiikan kestäminen. Molemmilla on jonkin verran kuormaa alla, joten varmaan aika tasan mennään energioiden suhteen. Olosuhteet tulevat olemaan poikkeuksellisesti viileät ja on todennäköistä, että katto on sateiden vuoksi kiinni eli pelissä on hallikisan tuntua, joka sopii kyllä sekin molemmille hyvin.

Jossain mielessä siis tasaista kamppailuahan tässä on odotettavissa, mutta uskon Medvedevin tasaiseen suorittamiseen ja vireeseen enemmän, joten venäläinen ensimmäiseen finaaliinsa lukemin 3-1.

Eurosport ja Eurosport Player näyttävät ottelun. Vasurilla/Tenniskoulu Topspin ja Eurosport ovat yhteistyössä kaudella 2019.

keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Ennakko: Puolivälierä Rafael Nadal vs. Diego Schwartzman, US Open 2019

Viimeisessä puolivälierässä kohtaavat päivän ensimmäiseen otteluun verrattuna hieman tutummat nimet.

Rafael Nadal vs. Diego Schwartzman
Tosiaan, Nadal on hoitanut tähänastisen urakkansa melko odotetusti ja kun matkalle sattui vieläpä toisen kierroksen luovutusvoitto, tulee Nadal toisen viikon ratkaisuotteluihin täynnä energiaa. Sille on käyttöä jo puolivälierässä, sillä Diego Schwartzmania vastaan ei tule mitään ilmaiseksi. Hän on kuin nuorempi versio David Ferreristä, mutta tulisemmilla peruslyönneillä ja hän saattaa hyvinkin seinämäisyydellään aiheuttaa tuskaa Nadal-leirissä.

Schwartzmanin peli on miehen ulkoisesta habituksesta huolimatta hyvin isoa. Lyönneissä on ihailtava määrä ruutia ja kaikkea tätä tukee aivan mieletön liikkuminen. Hän pystyy pelaamaan hyvin painokasta peliä liikkeestäkin, joten Nadal joutuu olemaan äärimmäisen fokusoitunut ja kärsivällinen pelinsä kanssa.

Nadalin onkin tultava otteluun selkeällä tappajamentaliteetillä, sillä nyt kaikki puolittainen tekeminen tietää vaikeuksia, jolloin liian paljon jäisi puolustuksen varaan, mikä ei ole hyväksi hänen polvilleen tässä vaiheessa turnausta. Hyvää syöttämisen ja kakkoslyönnin kämmenen kombinaatiota pitää käyttää jatkuvasti ja monipuolisesti sekoitellen. Schwartzman on jotenkin saatava massakentiltä tuttuun riepotteluun vaikkakin se on kovilla kentillä Nadalille huomattavasti vaikeampaa. Nadalin kämmenen onkin ammuttava nyt hyvin painokkaasti ja vähän suoremmin, eikä jännityksestä johtuvaa kireyttä ja sitä ylikierteistä puolen kentän palloa saa nyt juurikaan tulla. Argentiinalainen vaanii niitä lähellä takarajaa kuin pantteri ja iskee tarvittaessa hyvin terävästi vastaiskuillaan Nadalin puolustuskannalle.

Näissä vastaiskuissa ja Nadalin kypsyttämisessä nopeatempoisella seinäpelillä piileekin Schwartzmanin mahdollisuudet. Hän pystyy parhaimmillaan tylsyttämään Nadalin peliä ja jumittamaan tämän päätä, joka joskus näissä tilanteissa tahtoo puskea jääräpäisesti vaikka läpi seinien. Mutta jos argentiinalaisen muuri kestää lähellä takarajaa 1-2 erää ottelun alussa, niin meillä on hyvin mielenkiintoinen ottelu käsissämme.

Grand Slam-puolivälierissä tuoretta ja nälkäistä Nadalia on tietysti hyvin vaikea voittaa, joten voittoon voi olla Schwartzmanilla liian pitkä matka, joten 3-1 Nadal.

Eurosport ja Eurosport Player näyttävät ottelun. Vasurilla/Tenniskoulu Topspin ja Eurosport ovat yhteistyössä kaudella 2019.

Ennakko: Puolivälierä Gael Monfils vs. Matteo Berrettini, US Open 2019

Kolmannssa puolivälierässä pelaa todellinen yllätyspari ja tästä ennakko alkuillan otteluun!

Gael Monfils vs. Matteo Berrettini
Niin, kukapa olisi uskonut, että tämänkaltainen pari tähän kohtaan kaaviota muodostuisi. Dominic Thiemin ja Stefanos Tsitsipaksen tiputtua ensimmäisellä kierroksella tämä muutenkin ehkä turnauksen kevyin neljännes kaaviosta avautui lopulta täysin. Sekä Monfils että Berrettini kohtaavat vasta nyt ensimmäisen sijoitetun vastustajan turnauksessa.

Se ei ole tietenkään heidän vikansa ja Grand Slam-puolivälierä vaatii aina hurjaa tekemistä ja neljä perättäistä voittoa. Niin tai näin, jompikumpi tekee nyt uransa parhaan saavutuksen Grand Slam-tasolla, Monfils toki parastaan sivuten, sillä hänellä on kaksi aiempaa semifinaalipaikkaa (US Open 2016 ja Roland Garros 2009).

Tämä aiempi kokemus saattaakin olla juuri se suuri etu Monfilsille. Nuori, 23-vuotias, italialainen on nyt ensimmäistä kertaa tässä tilanteessa ja panoksena oleva semifinaalipaikka voi olla mentaalisesti vielä hieman hurja kynnys ylitettäväksi.

Toki pelillisesti hänellä on kaikki edellytykset iskeä semifinaaliinkin, sillä jättikokoinen Berrettini osaa kyllä iskeä hyvin terävästi ja monipuolisesti hieman kulmikkaillakin lyönneillään. Neljännen kierroksen ottelussa hän tylsytti hyvävireisen Andrei Rublevin täysin pois zonestaan sekoittamalla tämän mestarillisesti pois rytmistään. Pelisuunnitelma oli hyvin hiottu tennisdata-analyytikko Craig O'Shannessyn opein, joka Berrettinin tiimiin US Openissa kuuluu. Monet laadukkaat rystyslicet, joiden perään saattoi tulla hyvinkin letkeä suorempi pommi toimivat erittäin hyvin. Ja kun hän paikan tullen napauttaa lyöntejään erittäin terävästi ja voimakkaasti hyvillä kulmilla, niin voidaan puhua hyvin ilkeästä ja hankalasta vastustajasta, varsinkin kun kaikkea tätä ryydittää voimakas ja tarvittaessa hurjakierteinen syöttäminen.

Monfils on kuitenkin Monfils, joka osaa kyllä itsekin rytmittömän pelaamisen niksit. Hän voi periaatteessa tehdä Berrettinille nyt berrettinit, joten ottelu voi hyvinkin saavuttaa todella korkean viihdearvon. Berrettini joutuu nyt olemaan edelliskierrosta kärsivällisempi, sillä Monfils hakee palloja hyvin peliin ja lyö niitä erittäin vaihtelevilla tempoilla, joten tämä voi olla myrkkyä nuorelle italialaiselle. Rytmittömyyttä on jossain mielessä vaikea toteuttaa kun vastustaja ei lyökään konemaisesti, vaan niin ikään rytmittömästi.

Tyttöystävänsä Elina Svitolinan tavoin Monfils menee Grand Slam-välierään erin 3-0.

Eurosport ja Eurosport Player näyttävät ottelun. Vasurilla/Tenniskoulu Topspin ja Eurosport ovat yhteistyössä kaudella 2019.

tiistai 3. syyskuuta 2019

Ennakko: Puolivälierä Roger Federer vs. Grigor Dimitrov, US Open 2019

Toinen puolivälierä pelataan tiistain ja keskiviikon välisenä yönä.

Roger Federer vs. Grigor Dimitrov
Tästä asetelmasta on puhuttu hyvin paljon jo takavuosina, jolloin Dimitrovin luultiin olevan the next one kovin federermäisellä pelillään. Toisin on käynyt ja miesten kehityskäyrätkin ovat menneet aivan eri suuntiin viime vuosina. Kun lähes nelikymppinen Federer taistelee edelleen Grand Slam-mestaruuksista, on alle kolmikymppinen Dimitrov kadonnut välillä täysin kuvasta. Toki vammat ovat värittäneet hänenkin uraa, mutta isoin selitys on kuitenkin siinä, että peli ei vain yksinkertaisesti riitä tämän pidemmälle.

Viime vuonna kirjoitin tämän kaksikon osalta blogin siitä, miksi Dimitrov ei yksinkertaisesti voi voittaa Federeriä ennen kuin tämä on eläköitynyt, jos silloinkaan. Kannattaakin lukea se alkupalaksi tästä, sillä se on suurelta osin validi edelleen. Tarina on poikkeksellisesti englanniksi. Älkää kysykö miksi, sillä en muista.

Itseäni Dimitrovin Federer-apinointi on jaksanut aina jotenkin huvittaa. Mies pyrkii välillä niin täydelliseen imitaatioon, että horjuu huonommalla liikkumisellaan pahimmillaan niin, että touhu menee usein jopa koheltamiseksi. Kulmikkaat liikkeet ovat hyvin kaukana siitä baletista, mitä itse maestro esittää. Suoravauhtia Dimitrovilla toki on, mutta eihän se mitään auta, jos lyönnit lähtevät jatkuvasti huonosta balanssista tai ilman jalkavoimaa takakenosta.

Kun reagointi vastustajan lyönteihin on kovin mekaanista ja suoraan sanoen hidasta, niin Federer tulee viemään tätä käsittämättömällä pelinopeudellaan niin, että Dimitrovin rooliksi jää hovinarrin rooli, jossa hän lähinnä liukastelee ja esittelee spagaatejaan.

Luvassa on siis kohellusta ja sveitsiläisen puristuksessa Dimitrov kimpoilee itsensä täysin jumiin. Ensin henkisesti ja sitten fyysisesti.

Federer on nyt Djokovicin tiputtua varmasti kaavion nälkäisin pelaaja ja tämä on juuri sopiva vastus myös voittopaineiden valossa totutella uuteen rooliin haastettavana pelaajana, ei enää haastajana. Se on hänelle kovin tuttua takavuosilta, joten Dimitrov saa jälleen kerran nenäänsä erin 3-0.

Eurosport ja Eurosport Player näyttävät ottelun. Vasurilla/Tenniskoulu Topspin ja Eurosport ovat yhteistyössä kaudella 2019.

Ennakko: Puolivälierä Stan Wawrinka vs. Daniil Medvedev, US Open 2019

Kvartsit ovat täällä, joten miesten puolella on seitsemän peliä jäljellä! Tässä ensimmäinen ennakko tiistain iltaan.

Stan Wawrinka vs. Daniil Medvedev
Kisan toistaiseksi suurimman yllätyksen järjestänyt Stan Wawrinka laittoi Novak Djokovic-voitollaan kisan voittotaistelun monessa mielessä täysin uusiksi. Kaavion yläosasta tuli yhtäkkiä hyvin kimurantti, sillä juuri nyt vaikuttaa siltä, että koko kaavion neljästä kuumimmasta pelaajasta kolme löytyy tästä osasta. Vastaansa Stan saakin hurjaa jenkkikiertuetta pelaavan Daniil Medvedevin, joka puolestaan on saanut US Open yleisön kimppuunsa provosoivilla eleillään ja kenttähaastatteluillaan. Tiistaina tuskin onkaan epäselvää, etteikö yleisön tuki olisi täysin Stanin takana.

Mutta yksinään se ei tietenkään ratkaise mitään ja kuten Medvedev asian itse ilmaisi, hän saa yleisön buuauksesta energiaa.

Palataan kuitenkin Stanin voittoon olkavammaisesta Djokovicistä, sillä jossain mielessä hän pelaa nyt hyvin samantyyppistä pelaajaa vastaan. Stanin tulivoima on aina riittänyt horjuttamaan Djokoviciä, vaikka keskinäisiä voittoja hänellä vain kourallinen onkin. Mutta, kun peli kulkee, Stan onnistuu horjuttamaan Djokovicia, ja montaa muuta pelaajaa niin, etteivät nämä yksinkertaisesti pysty pelaamaan ominta peliään tarpeeksi pitkiä aikoja varsinkaan viisieräisissä otteluissa, sillä niin painavaa moukarointia Stanin peruslyöntipeli on. Voimaa tottelevat lähtökohtaisesti kaikki ja aina. Pallo tulee päälle kuin luotijuna, jota on hyvin vaikea kääntää mihinkään, jos matalaa suoraa palloa joutuu vieläpä hieman kierteellä nostamaan, niin aijai, kun se asettuu nätisti lantion korkeudelle seuraavaa pommia varten ja boom, se on menoa.

Vastalääke tähän on kuitenkin pallon ottaminen hyvin aikaisin ja käytännössä siis kiireen luominen Stanille. Ottamalla palloa aikaisin täytyy pelaajan olla ennen kaikkea hyvin, hyvin taitava, mutta myös lyönnissä tulee olla sellaista letkeyttä, että lyönnin pituus kantaa lähes poikkeuksetta takarajan tuntumaan. Jälkimmäisessä juuri Djokovic on maailman paras. Kun Stanin saa työnnettyä edes hieman kauemmas ja luotua samalla ajallista painetta tämän lyönteihin, niin voiton mahdollisuudet paranevat rajusti.

Juuri tähän jonkin sortin köyhän miehen Djokovicin eli Daniil Medvedevin onkin pyrittävä. Hänen kannaltaan on kuitenkin lohdullista, että juuri tämä on hänen ominta peliään. Pitkää painavaa peliä letkeillä ja vaivattomilla lyönneillä hyvän fysiikan siivittämänä. Medvedev onnistuu usein pitämään hyvin myös takarajasta kiinni ja hän on on erinomainen painamaan lyöntejään kaikkiin suuntiin ilkeästi ja hyvin terävästi, joten kaikki tarvittavat aseet hänellä Stanin lyömiseksi on olemassa.

US Openin melko hitaiksi todetut kentät suosivat oikeastaan kumpaakin pelaajaa, mutta eri tavoin. Stan saa hieman enemmän aikaa ladata pommejaan ja Medvedev puolestaan ehtii paremmin kaikkialle. Jos venäläinen onnistuu kaivamaan pallot joka puolelta peliin ja tekemään tästä fyysisen tappelun, niin juuri silloin Staniltä vaaditaan juuri sitä lähes yliluonnollista tulivoimaa, jolla hän on satunnaisesti kaatanut Djokoviciäkin.

Medvedev on yksi kuumimmista pelaajista juuri nyt ja vaikka hän varmasti hieman jo väsynyt, varsinkin fyysisesti, mutta myös henkisesti, niin Stan saa olla hyvin tarkkana ja käyttää myös kokemustaan tämän kääntämiseksi, paisti kypsynee hitaasti. Tänään se kuitenkin onnistuu ja Stan semeihin erin 3-1.

Eurosport ja Eurosport Player näyttävät ottelun. Vasurilla/Tenniskoulu Topspin ja Eurosport ovat yhteistyössä kaudella 2019.

lauantai 31. elokuuta 2019

Tennismatkailua: New York (US Open 2018)

Täsmälleen vuosi sitten yksi suuri unelmani New Yorkin matkasta US Openin kera toteutui, kun olimme poikani (11-v.) kanssa vuotta aiemmin päättäneet lähteä isä-poika-matkalle Atlantin toiselle puolen.

New York. New York.
Reissua suunniteltiin jo vuotta aiemmaksi, mutta sattumien summa siirsi reissua vuodella. Nyt kun reissusta on vuosi ja US Open on jälleen tukevasti käynnissä on vihdoin ja viimein aika laittaa jakoon omat tipsit onnistuneelle New York/US Open-reissulle, jos matkaa olet miettimässä tai jopa parhaillaan toteuttamassa.

Lennot
Ehdottomasti yksi reissun helpoimpia rasteja. Hintavahti päälle puoli vuotta aiemmin esimerkiksi Skyscanner-palvelusta ja säännölliset hälytykset New Yorkin lennoista vaikkapa päivittäin sähköpostiin. Budjetista riippuen on tietysti suoriakin lentoja, mutta omalle kohdalle valikoitui lennot välilaskun (Reykjavik) kera IcelandAirilla. Homma toimi, vaikka vaihto oli hyvin tiukka, sillä lähtömme Helsingistä viivästyi vajaan tunnin. Ehdimme kuitenkin ajoissa (toki juosten) ja olimme viimeiset koneeseen ehtineet, kun 1.5 tunnin vaihtoaika kutistui käytännössä noin 20 minuuttiin. Jaloittelu, käytännössä juoksu, koneesta lähtöportille oli kuitenkin kropan kannalta hyvä asia ja myös siis lapsen kanssa matkustaessa. Lento tällä kombolla on noin 1.5 tuntia pidempi kuin suora lento esimerkiksi Finnairilla, mutta näkipä koneesta lähietäisyydeltä samalla Islannin upeaa rantaviivaa.

Hotelli
Toinen helppo rasti. Koska matkaamme kuului muutakin kuin vain tenniksen seuraamista, niin oli selvää, että hotelli oli syytä ottaa Manhattanilta, jossa on järkyttävän paljon nähtävää, koettavaa ja tekemistä lapsenkin kanssa. Hotelleissa jälleen posketon hintahaitari, mutta pienen kyttäilyn jälkeen special offer hyvään hotelliin (Club Quarters Grand Central) selvästi alle normihinnan Hotels.comin kautta. Huoneet pieniä, mutta nukkumassa siellä toisaalta vain käytiinkin. Plussaa siitä, että kaikki urheilukanavat näkyivät, joista Openin seuraaminen onnistui myös niinä päivinä, kun ei oltu paikan päällä. Hotellin sijainnissa olimme tarkkana ja valitsimme hotellin Grand Centralin läheltä, joka melko lailla ytimessä ja josta pääsisi kätevästi metrolla tenniskeskukseen.

Lentokentältä hotellille
Otimme kentältä etukäteen varatun ns. shuttle bussin Manhattanille ja siis ovelta ovelle henkeen suoraan hotellin eteen. Bussi tosin kierteli reaaliaikaisen seurannan perusteella jo sitä odotellessa noin tunnin, joten ensi kerralla taidan sittenkin ottaa suosiolla taksin, joka on kuitenkin vähintään tuplahintainen tähän vaihtoehtoon nähden. Toki pikkubussi vie ovelta ovelle, mutta aikaa menee hotellien kiertelyyn ja lähtöpäivänä myös melko aikaiseen noutoajankohtaan, sillä lähtö oli jo nelisen tuntia ennen koneen nousua. Hinta kuitenkin ok kahdelta eli menopaluu noin 90 USD.

ESTA-hakemus
Kolmas helppo rasti. Pakollinen matkustuslupa USA:han, joka pitää tehdä vähintään 72 tuntia ennen matkaa kaikille matkaajille. Lupa voimassa kaksi vuotta, jos tulee mentyä uudestaan Pohjois-Amerikkaan. Linkki viralliseen ESTA-hakemukseen tässä! Lupa maksaa tasan 14 USD, joten varo sivustoja, jotka yrittävät nyhtää luvasta lähemmäs 100 USD "tekemällä hakemuksen puolestasi". 

Liput US Openiin
Liput.
Ensikertalaiselle matkan suurin mysteeri ja paljon tulee kysymyksiä. Minne milläkin lipulla pääsee? Entä päivä- ja iltasessiot? Miksi hinnat vaihtuvat koko ajan?

Me päädyimme ottamaan ennen matkaa lippujen tullessa kesäkuussa myyntiin US Open-applikaatioon ns. Ground Passit ensimmäisen viikon perjantaille jolloin pelattaisiin kolmatta kierrosta ja jolle hinta vaihteli satunnaisesti välillä 50-120 USD. Saimme liput lopulta hintaan 65 USD per henkilö, enkä todellakaan tiedä miksi.

Ground Passille pääsee kuitenkin alueelle ja kaikille stadioneille Arthur Ashe-stadionia lukuunottamatta koko päiväksi. Hyviä paikkoja on vapaasti valittavissa stadionien toisessa kerroksessa, varsinkin 2018 uusitulla Louis Armstrong-stadionilla, sillä sessiot eivät olleet ensimmäisellä viikolla (1-4. kierros) vielä täysin täynnä. Myös Grandstand on hieno ja avara stadion, mutta taivaan alla, joten kelivaraus.

Jos sinulla on American Express, niin Amex-asiakkaana voit ostaa lippuja ennakkoon jo viikkoa ennen muita, mitä kannattaa pelkästään jo tästä syystä harkita. Iltasessiot myydään stadionlippujen parhaiden paikkojen osalta äkkiä loppuun, vaikka liput ovat hyvin hintavia. Kannattaakin katsoa mitä ilmeisimmin jotain lippupaketteja, mutta melko kallista touhua sekin ymmärtääkseni oli. Itse en halunnut maksaa ennen reissua lähes 200 USD per lippu Arthur Ashen iltasession piippuhyllypaikoista tietämättä ketä siellä pelaa. Tietysti paikan päällä selvisi, että samana iltana pelattu Rafael Nadal vs. Karen Khachanov oli yksi turnauksen otteluita, jonka pauhu kuului myös Louis Armstrongille todella hyvin.

Paikan päällä lippuja upgreidata, ellei settejä ole myyty loppuun. Lippujen hinnat seuraavat myös kummasti markkinaa päivä päivältä. Kun Roger Federer tippui turnauksesta, muun muassa ground passien hinnat tippuivat rajusti.

Stadioneiden päivä- tai iltasessiolipulla pääsee alueelle myös koko päiväksi ja ne toimivat samaan tapaan kuin ground passit plus että lipuilla pääsee siis omille paikoille stadionilla.

Metro 
Oikea metropysäkki.
Manhattanilta US Openiin pääsee suoraan metrolinjalla numero 7. Pysäkki on Mets-Willets Point, joka on aivan Flushing Meadowsin ja siis Billie Jean King National Tennis Centerin vieressä. Toisella puolen kiskoja on baseball-seura New York Metsin kotistadion. Kun tenniskeskus avautuu metron oikeanpuoleisista ikkunoista pysäkin lähestyessä, alkaa tajuntaan iskeä, kuinka iso laji tennis todellakin on. Arthur Ashe stadion on kuin jalkapallostadion jo kauempaakin katsottuna. Metrolippu maksaa 3 USD per suunta per henkilö, joten MetroCardille kannattaa ladata 12 USD per päivä, jos matkassa esim. kaksi henkilöä.

Pääaukio.
US Openissa
Saavuimme Openiin heti aamupäivällä, jolloin ei ollut minkäänlaisia jonoja, kuten ei koko päivänäkään, yhtään missään.



Porteilla on hyvä tietää muutama asia. Isoja reppuja alueelle ei saa viedä, vaan alueella pitää pärjätä pienellä manbagillä tai ilman laukkua. Kaikki laukut tarkastetaan, mutta se sujuu ilman sen suurempia jonotuksia, ainakin jos on ajoissa liikkeellä.

Kaaviot.
Alueelle päästyä kannattaa varautua tunnelataukseen, varsinkin jos on Openissa ensimmäistä kertaa. Omalla kohdalla meinasi tulla suoraan sanoen poru, sillä reilu 30 vuotta oli tullut haaveiltua reissusta Flushing Meadowsiin. Kun ensimmäisen kerran kuulee alueen ylilentävät lentokoneet, joita on tosiaan vuosikymmeniä Openin tennislähetyksissä kuullut, niin jo se on suorastaan nostalginen fiilis. Pojan kanssa/takia skarppasin itseni minkä pystyin, mutta olihan esimerkiksi myös kaaviotaulut livenä jo hyvin vaikuttavia. Siinä kyllä kieltämättä piti hetki penkillä tuumailla ja kerätä itseään.

Louis Armstrong ennen pelejä.
Sen jälkeen alkaa äkkiä helpottamaan ja ihmettely kohdistuu seuraavaksi stadioneihin. Uusittu Louis Armstrong-areena aukeaa heti oikealla, jonka jälkeen vastaan tulee Arthur Ashe Stadion. Huh huh.

Myös Grandstand ja harjoituskentät kannattaa kierrellä heti ja tehdä aluetta itselleen tutuksi. Otteluohjelmaa voi seurata näytöiltä, kuten myös tähtien harjoitusvuoroja, jotka näytetään myös. Satuimme tuurilla harjoituskentille, kun muuan Rafael Nadal oli lopettelemassa omaa treenivuoroaan ja kentän pieni katsomo oli käytännössä aivan täynnä faneja. Hieman rauhallisemmin sai treenata vaikka Victor Troickin kaltaiset pelaajat, sillä hänen treenaamistaan pääsi sivukentälle seuraamaan käytännössä aivan kentän viereen.
Sivukenttiä.


US Open-kauppoja ja kojuja on oikeastaan kaikkialla, joten niihin kannattaa varata oma budjettinsa. Hienoa muistoa pyyhkeistä lippiksiin, avaimenperistä paitoihin ja niin edelleen riittää valtavasti. American Express -kortin haltijoille kovasti kaikenlaisia tarjouksia, joten jälleen yksi syy, miksi Amex-jäsen kannattaa ehkä Openin aikaan olla.

Ruokaa saa hyvin stadioneilla ja niiden ulkopuolella. Homma toimii ilman järjettömiä jonoja tässäkin ja myös katsomossa saa syödä ja juoda. Hinnat tietysti vähän koholla, mutta kerrankos sitä ja pakkohan sitä on syödäkin.

Alueelle kannattaa ottaa muuten oma vesipullo, jota voi kätevästi täyttää vesipisteillä. New Yorkissa on usein kuuma ja vettä kuluu oikeasti aika paljon.

Alueella vallitsee hyvin rento tunnelma ja kaikki ovat paikalla yhdestä ja samasta syystä, nauttiakseen tenniksestä. Katsomossa voi huoletta jutella amerikkaa vierustoverin kanssa ja armottomia asiantuntijoita he ovat käytännössä kaikki. Ainakin omasta mielestään. Muuan bloggaaja mukaan lukien. Ekaan otteluun bloggaajan viereen sattui eräs eläkeikää lähestyvä texasilaispariskunta, jotka tulevat joka vuosi 1-2 päiväksi Openiin, vaikkeivat itse edes harrasta tennistä. Turnaus vain kuuluu heidän jokavuotiseen traditioonsa ja on kuulunut itse asiassa jo 30 vuotta.

Ottelut
Päivän otteluohjelma kannattaa suunnitella hyvin jo etukäteen ja muutamilla skenarioilla. Jos ottelu ei nouse "riittävälle" tasolle, niin varasuunnitelma käyttöön. Usein se tietää stadionin vaihtoa tai vaikkapa ruokataukoa.

Meidän suunnitelma ja oikeastaan toteutuskin oli seuraava.
Thiem vs. Fritz
(@Grandstand).

Ensimmäinen tunti haahuilua, pelaajien treenaamista katsellen ja alueeseen tutustuen. Pienet shoppailut (pyyhkeet ja lippikset) hoidettiin myös jo tässä vaiheessa pois päiväjärjestyksestä.

Ensimmäiseksi otteluksi valikoitui jopa puolivälieriin yltäneen Anastasia Sevastovan ottelu Ekaterina Makarovaa vastaan Grandstandillä, sillä sen jälkeen kentälle tulisi pelaamaan Dominic Thiem ja Taylor Fritz.

Grandstandin "yläkatsomopaikat" alkoivat täyttyä melko nopeasti naisten ottelun loppupuolella, joten siinäkin mielessä kannattaa mennä hyvien matsien kohdalla jo edellisen ottelun loppuun. Naisten ottelu oli hyvätasoinen ja tiukka kolmieräinen taistelu, mutta Fritzin ja Thiemin ottelu oli ehkä aavistuksen vaisu ennakko-odotuksiin nähden. Fritz vei alkua ja Thiem vaikutti olevan jotenkin off. Kun erät olivat tasan aloimme miettiä seuraavaa siirtoa, joka olisi Denis Shapovalov vs. Kevin Anderson Louis Armstrongilla.

Anderson vs. Shapovalov
(@ Louis Armstrong).
Siirryimmekin sinne kun Thiem alkoi saada enemmän otetta ja ottelu vaikutti kääntyneen. Shapovalovin ja Andersonin ottelu oli hyvätasoinen ja viisieräinen täynnä tulitusta, joten sitä oli todella kiva nauttia. Shapovalov antoi kaikkensa ja otti upeasti yleisöä välillä messiin.

Maratonin jälkeen Louis Armstrongille tulivat Stan Wawrinka ja Milos Raonic, joten päätimme pysyä paikoillamme, vaikka stadionilla jonkinlainen tyhjennys ennen iltasessiota olevinaan tehtiinkin. Itse notkuimme stadionin käytävillä päivän kolmannet purilaiset nauttien. Wawrinka oli hyvässä vireessä, mutta ei lopulta voinut vielä kovempivireiselle Raonicille ja aivan erityisesti tämän hurjalle syöttämiselle yhtään mitään. Onhan se Raonicin syöttö parhaimmillaan kyllä karmea pommi ja aika voimattomaksi siinä helposti vastustaja jää.

Yksi tähtihetki oli myös Louis Armstrong -areenan katon sulkeminen pienen tihkusateen vuoksi sekä aivan viereen tulleen the shirt guyn shöy, jossa hän riisui päältään 6-7 US Open-paitaa yleisölle ne heittäen. Viereinen rouva sai paidoista yhden, kun shirt guy antoi sen hänelle hampaillaan: Grrr! Just. Show must go on.

Raonicin voiton jälkeen alkoi tankki olla sekä pojalta, että itseltä melkoisen tyhjä, joten suuntasimme vielä viimeisten shoppailujen jälkeen metrolle ja hotelliin. Siellä nautittiin iltapalaksi vielä Nadal vs. Khachanov-matsin herkkupalat ja summaryt päivältä, jonka jälkeen uni maistuikin melkoisen makeasti, sillä aikaerokin oli reissun toisena täytenä päivänä painamassa vielä hieman päälle.

Perjantaipäivä, jolle visiittimme osui, oli onneksemme viikon viilein ja pilvisin, mutta siltikin katsomossa oli todella kuuma. Mukaan kannattaakin tosiaan varata se vesipullo, aurinkorasvaa ja joku päähine, joita toki saa myös paikan päältä. Vielä kertauksena, katsomossa on todella kuuma.

Muuta tekemistä
No sitähän riittää. Meidän reissuun kuului muun muassa Empire State Building, Times Square, World Trade Center Memorial, Wall Street, jokiristeily mm. Ala-Manhattan silhuetteineen ja Vapauden patsas -ohituksineen, Central Park vuokrapyörillä ympäri pyöräillen ja puiston tenniskentät tsekaten, John Lennonin murhapaikka ja muistomerkki Strawberry Fields, Lentotukialusmuseo (Intrepid Aircraft Carrier Museum), jossa mm. Concorde, NASA:n avaruussukkula, hävittäjiä ja kuumoduleita sekä tietysti sightseeing-bussin kiertoajelu ympäri Manhattania, jonka varrella mm. Flatiron building, YK:n päämaja ja niin edelleen ja niin edelleen.
Markkanen ja NBA-store.

Lisäksi shoppailut mm. NBA Storessa ja asianmukaisissa urheilukaupoissa sekä etelä-Manhattanilla olevassa outlet-keitaassa nimeltä Century 21st kevensivät matkakassaa, mutta jenkkimerkkien halpuus (Hilfiger, Levi's jne.) oli puolestaan kotiin päin. Tarpeeseen toki kaikki, sillä matkan varmistuttua puoli vuotta aiemmin, ei välillä oikeastaan mitään kamaa ostettukaan, vaan kasvatettiin lähinnä matkakassaa.

Manhattinilla pyörii Openin ajan valtavasti tennisturisteja ja luonnollisesti myös pelaajia. Törmäsimme muun muassa iltakävelyllä olleeseen Stefanos Tsitsipakseen sekä aamulenkillä olleeseen ex-tähteen Robin Söderlingiin. Lisäksi toisen viikon junioriturnauspelaajia näki jo ensimmäisen viikonlopun aikana useampia.

Muutenkin US Open näkyy joka paikassa. Hotellilla, ravintoloissa, pubeissa, käytännössä kaikkialla näytetään pelejä ja onpa Manhattanilla pystytetty jopa useampia pop-up-terasseja sekä tenniskenttiä Openin ajaksi.

Suosittelen siis kaikille lämpimästi US Openia, jos Grand Slam-tenniksen pariin mieli halajaa. Pääsääntöisesti kaikki toimii ilman turhia jonotuksia ja ilmapiiri on todella rento. Palvelu toimii ja asiakaspalvelijoillakin on hieno gruuvi päällä. Tis is ameerika, mään!

Arvio: ****** (6/5!!!)