maanantai 12. elokuuta 2019

Ennakko: Cincinnati Masters 2019

Mastersit jatkuvat Montrealin perään Cincinnatissa! Tässä ennakkoa!

Cincinnatin kaaviosta osuu silmään erityisesti neljä nimeä: ensimmäiset ottelunsa Wimbledon-finaalin jälkeen pelaavat Roger Federer ja Novak Djokovic, paluun kaksinpelikentille tekevä Andy Murray sekä juuri Montrealin finaalin voittanut Rafael Nadal. Toki kaaviossa on 52 muutakin nimeä, mutta jotenkin tässä on nyt hyvin nostalgista tunnetta, vaikka en olekaan suostunut puhumaan enää vuosiin big fourista.

En tee sitä nytkään, mutta Andyn paluu on noston arvoinen tämänkertaisessa ennakossa.

Andy palaa tosiaan kentille villin kortin turvin ja se on tietysti äärettömän hieno ja tärkeä asia erityisesti miehelle itselleen. Pikaiset jäähyväiset vuoden alussa olisi ollut hyvin karmea tapa lähteä ulos kiertueelta. Nyt Andy saa vielä toisen mahdollisuuden, mutta totta kai Masters-taso voi olla ensimmäiseksi turnaukseksi hyvin haastava. Varsinkin nyt, kun polku voi hyvinkin olla luokkaa Richard Gasquet, Dominic Thiem, Marin Cilic, Alexander Zverev, Nadal, Federer tai Djokovic. Siinä olisi lonkalle todellinen tulikaste. Tuskinpa siis nostamme Andyä vielä suosikkien joukkoon, mutta muutamankin otteluvoiton ottaminen olisi jo huima suoritus. Pääasia, että mies on kuitenkin takaisin myös kaksinpelikentillä.

Roger Federer sen sijaan voi tehdä Cincinnatissa turnauksen 7-kertaisena voittajana mitä tahansa. Hän on mielestäni kaavion toiseksi mielenkiintoisin pelaaja, sillä moni meistä varmasti miettii edelleen, miten hän on toipunut kirvelevästä Wimbledon-finaalitappiostaan. Sympatit vielä kerran Federer-fanien luokse, joten voimia kaikille. Pelaaminen on kuitenkin parasta lääkettä ja tuskin tappio nyt liikaakaan Federeriä masentaa, mutta tietysti suuren, kenties entistä suuremman, työn takana Djokovic-voitot tulevaisuudessakin ovat. Helppo ei ole myöskään miehen kaavio, sillä Cincinnatissa Djokovic on samalla puolen kaaviota. Hyviä pelihuumoritestejä ennen tuota mahdollista semiherkkua Djokovicin kanssa tarjoilevat todennäköisimmin mm. Stan Wawrinka, joka kohtaa muuten taas Grigor Dimitrovin sekä Stefanos Tsitsipas, jonka iskua kovilla kentillä tässä jo vähän odotellaan. US Openia ajatellen kuntohuippu pitäisi alkaa lähestymään hänelläkin. Se voi tulla nyt.

Sitten on tietysti Djokovic. Vaikka Wimbledon-finaali jätti pelitasollisesti juuri hänen kohdallaan hurjasti toivomisenkin varaa, niin tuo mestaruus kertoi kuinka kovalla tasolla hän liikkuu. Jos vähän heikompikin päivä tuo Federerin kaltaisia mestareita vastaan Grand Slam-mestaruuksia, niin mitä tapahtuu, jos hän saa pelinsä kohdilleen lempialustoillaan eli kovilla kentillä? Niinpä.

Siinä ei todennäköisesti riitä edes Nadalin unelmapeli, jota hän esitti Montrealin finaalissa Daniil Medevedeviä vastaaan. Cincinnatin suhteen olen kuitenkin Nadalin osalta nyt Montrealin voiton jälkeen melko varma, että hän jättäytyy kisasta pois, sillä kaikki vaikutti olevan suhteellisen mukavasti kohdallaan, joten kahden viikon lepo pienoisine hienosäätöineen, ennen kauden viimeistä Grand Slamiä tulee varmasti tarpeeseen. Viime vuonna miehen polvet olivat melko loppu US Openin viimeisissä matseissa, joten tuskin kuormaa lisätään tässä vaiheessa yhtään enempää.

Näillä valinnoilla mennään siis Cincinnatissa:

Puolivälierät:
Djokovic vs. Kyrgios
Federer vs. Tsitsipas
Bautista Agut vs. Thiem
Nishikori vs. Goffin

Välierät:
Djokovic vs. Tsitsipas
Thiem vs. Nishikori

Finaali:
Djokovic vs. Thiem

Voittaja:
Djokovic.

keskiviikko 7. elokuuta 2019

Jälkipelit: Tampere Challenger ja Savitaipale Ladies Open 2019

Viime viikkoina reitille on osunut hyvin kotimaassamme järjestettävät tenniskesän kärkiturnaukset. Tampereella tuli vietettyä kolme päivää ja Savitaipaleellakin tuli piipahdettua puolivälierävaiheessa, jolloin mm. maajoukkueen Anastasia Kulikova ja Laura Hietaranta ottelivat keskenään. Tässä siis hajanaisia jälkipeliheittoja molemmista turnauksista!

Tampere Open
Aloitetaan pirkanmaalta. Kelit todellakin suosivat tätä tenniskesän helmeä. Lämpöä riitti vähintäänkin riittävästi ja vettä kului myös katsomossa rajuja määriä. Tampereella tuli nähtyä melko laajasti suomalaisia sekä Challenger-tason jyrääjiä. Pelit olivat lähes poikkeuksetta erittäin tasokkaita ja armotonta taistelua nähtiin viimeisiin hikipisaroihin saakka. Pelien seuraamisen Ruotulassa tekee erityisen miellyttäväksi se, että näitä huippupelejä pääsee katsomaan aivan kentän laidalle, lähes kosketusetäisyydelle pelaajista. Tämä läheisyys paljastaakin pelistä, pelaajista ja heidän lyönneistään hyvin paljon enemmän kuin seuraaminen vaikkapa television tai nykyaikaisemmin livestriimin välityksellä.

Mennään ensimmäiseksi suomalaiset tiputtaneisiin Ymerin veljeksiin. Elias ja nuorempi veli Mikael, joka lopulta myös voitti koko turnauksen, ovat saaneet jo jonkin verran tuntumaa myös ATP-tason turnauksista, joten he olivat kenties tasokkainta kermaa turnauksessa. Mutta. Itse en täysin vakuuttunut ruotsalaiskaksikon pelistä, vaikka tosiaan Mikael turnauksen vieläpä voittikin. Molemmilla on kyllä hurja fysiikka, mutta jossain määrin molempien peliä leimaa jonkinlainen aseettomuus sekä erityisen vahvasti puolustuksen kautta iskeminen. Mikael tuntui jopa välttelevän verkkopeliä siinä määrin, että iskulyöntipaikkojen sijaan hän vetäytyi välillä takarajan taakse lyömään kämmentä pompusta. Tämä pelokkuus hyökkäyspelaamista kohtaan pisti muutenkin silmään. Hyvää ja painavaa lyöntiä ei seurannut kenttäposition nosto vaan usein jopa vetäytyminen selvästi takarajan taakse 1-2 seuraavan lyönnin aikana, jonne todennäköisesti alkoi muodostua jopa jonkinlaista uraa. Elias Ymer oli ottelussaan Emil Ruusuvuorta vastaan hyvin paljon se pelaaja, joka joutui pelaamaan suuremman osan ottelusta Emilin pillin mukaan. Emilin voisi sanoa kaatuneen hieman jopa omiin virheisiin tuossa ottelussa, vaikkakin Eliaksen rutiini ja voittamisen taito vielä kovemmat toki olivatkin.

Pelillisesti Emilin esitys oli kuitenkin rohkaiseva, sillä massa ei missään nimessä ole Emilin paras alusta. Jalkatyötä pitää kehittää vielä rajusti tälle alustalle, jotta lyöntien voima lähtisi vielä vankemmin jaloista. Nopearytmistä ja lyöntiä valmistelevaa askellusta sekä lyönnin aikaista jalkojen käyttöä kaivataan vielä lisää. Nyt pelin kuva massalla on hieman liikaa ikään kuin kovien kenttien peliä, mikä toki Emilin kohdalla on siinä mielessä varsin positiivista, että mies operoi ja dominoi kuin liimattuna takarajan päällä. Marginaalit ovat kuitenkin kovin pienet massalle, jossa pallo tulee näiden massalla kevyesti liikkuvien pelaajien kanssa monesti painavana takaisin. Terävämpi jalkatyö toisi peliin hieman lisää voimaa, mutta myös marginaalia, jos lyönnin muotoa hakisi hieman kaarevammaksi.

Muut suomalaiset kärsivät samasta vaivasta. Massalla ei olla aivan kotona, vaan vähän kuin bambit liukkaalla jäällä. Voimaa lyönneissä toki on, mutta tuntuu, että kärsivällisyys ja massalla vaadittava fysiikka sekä liikkuminen eivät ole aivan riittävällä tasolla. Jos pallon tulittaminen pätkii, niin pelin punainen lanka vähän katoaa ja lyönnit menevät huonon valmistelun myötä räiskimiseksi, käytännössä ikään kuin tuurin varaan. Massa on armoton alusta, eikä siellä(kään) voi mitään sen varaan jättää. Lyönnit täytyy tehdä itse.

Savitaipale Ladies Open
Savitaipaleen piipahdus oli käytännössä täsmäisku Anastasian ja Lauran ottelua silmällä pitäen. Oli mielenkiintoista nähdä kuinka nuori Hietaranta lähtee haastamaan Tampereen sisäkentillä vahvasti ja voimakkaasti pelannutta Kulikovaa.

Odotin ehkä hieman tasaisempaa ottelua, sillä uskoin Lauran laittavan massalla Anastasian suorahkoa lyömistä isommin testiin. Pelin henki oli kuitenkin heti alkugeimeistä lähtien selvä. Kulikovan voima ja parantunut fysiikka oli Hietarannalle yksinkertaisesti vielä liikaa ja asetelma tuntui hieman jopa "epäreilulta". Aikuinen vastaan juniori -asetelma näkyi tässä vielä koko katsomolle, joka oli muuten ilahduttavan runsaslukuinen.

Anastasian lyöntien pituus ja voima raateli sekä hyydytti Lauraa selvästi, joka joutui puolustamaan hyvin paljon, eikä hän päässyt ehkä pelaamaan ominta peliään varmastikaan kovinkaan paljon. Kun pelipositio valuu jatkuvasti 2-4 metriä takarajan taakse, on käytännössä mahdoton murtaa Anastasian hyökkäyspeliä, varsinkaan pitkässä juoksussa. Yksittäisiä taisteluvoittoja voi tulla, mutta sota on usein hävitty.

Kun Hietarannan syöttökään ei saa vielä tarpeeksi voimaa taakseen, niin tehtävä on jo lähtötilanteessa hyvin selvä. Ottelu oli pitkälti first strike tennistä, jossa Kulikova oli usein sen ensimmäisen iskun antaja, minkä päälle hän rakensi tarvittaessa ne kuollettavat kakkos- ja kolmosiskut. Laura ei tässä puristuksessa onnistunut rikkomaan juurikaan Anastasian rytmiä, sillä stopparit epäonnistuivat liian usein ja alakierteisiin Kulikova vastasi usein vielä ilkeämmin. Korkeat kaaripallot Kulikova saattoi korkealla itseluottamuksellaan vetää jopa tylysti läpi.

Niin tai näin, molempien tekemisessä on paljon potentiaalia, mutta se on selvä, että työtä on vähintään yhtä paljon vielä jäljellä. Anastasia on kuitenkin valmis seuraavalle tasolle ja Lauran ensimmäiseksi ammattilaisturnaukseksi tämä oli avausvoittojen myötä hyvin rohkaiseva kisa. Keep it going, girls!

maanantai 5. elokuuta 2019

Ennakko: Montreal Masters 2019

Mastersit tekevät parhaillaan paluuta! Vuoron saivat jälleen kovat kentät ja homma polkaistiin käyntiin hetki sitten Montrealista!

Tyypilliseen tapaan kaikki kärkinimet eivät ole paikalle tulleet tai päässeet, sillä esimerkiksi kolmen kärjestä Kanadassa on vain Rafael Nadal, joka puolestaan jättää seuraavan Mastersin, Cincinnatin, väliin. Muutenkin kaavion sijoitetut alkavat Masters kerrallaan täyttymään enimmäkseen nuoremmista pelaajista, joten vaikka aivan kärkipäässä sukupolvenvaihdos tekee vasta tuloaan, niin kärjen takana tämä muutos on jo arkipäivää. Kahdeksasta kärkisijoitetusta vain kolme edustaa ns. vanhaa kaartia. Jossain vaiheessa kokeneimpien pelaajien Masters-ylivalta alkaa murenemaan entistä kovemmalla vauhdilla ja uusia Masters-voittajia saadaan iso liuta lähivuosina. Siitä siirrytään sitten pikkuhiljaa Grand Slameihin. Uskokaa pois.

Muutama kovan kentän turnausviikko on siis jo takana ja ehkä isoin pommi oli Nick Kyrgiosin voitto Washingtonin ATP500-turnauksesta. Huolimatta ajoittaisista tuittuiluista ja pelin aaltoilusta, Kyrgios pelasi hyvin, hyvin vakuuttavasti ja varsinkin ottelussa Stefanos Tsitsipasta vastaan oli jopa uuden ajan rivalryn makua. Tämän kaksikon ensimmäinen keskinäinen ottelu lunastikin kaikki ne odotukset, joita siihen ladattiin. Ratkaisuerän tiebreakissä upporikasta ja rutiköyhää pelannut Kyrgios otti lopulta omansa. Toivon todella, että viime viikon turnaus herättäisi miehen pelaamaan jatkossakin näin ja jättämään omat perseilynsä minimiin. Näin on paljon parempi.

Jos Kyrgios lähtee tosimielellä Montrealiin, niin häntä kannattaa pitää siis silmällä. Käsivammastaan huolimatta hän on todella kuuma juuri nyt. Avauskierros on toki paha, kun vastaan tulee Kyle Edmund, joka on yllätysvalmis, varsinkin jos Kyrgios on henkisesti loppu ison voiton jälkeen. Toisella kierroksella olisi puolestaan heti uusinta Washingtonin finaalista, sillä Daniil Medvedev odottaa sijoittuna pelaajana jo toisella kierroksella ja hamuaa varmasti revanssia.

Toinen viime viikon turnausvoittaja Dominic Thiem hoiti homman kirjaimellisesti kotiin Kitzbuhelin massoilla. Jännittävä nähdä miten Davis Cup-osallistumisestaankin Suomea vastaan infonnut itävaltalainen ottaa kovat kentät näin pian ja eri mantereella omakseen. Ehkä tässä on nyt kevyehkön väliturnauksen makua amerikkaan siirtymisineen.

Stefanos Tsitsipas tuskaili Washingtonissa enimmäkseen kenkiensä kanssa, joiden nauhat eivät vaikuttaneet kestävän millään, sillä ne katkeilivat ainakin kahdessa (!) perättäisessä ottelussa. Toivottavasti tämä temppuilu ei jatku, sillä Tsitsipaksen peliä on muuten ollut kovin miellyttävä seurata, mutta moinen kikkailu ei ole yleisön mieleen. Peli oli kuitenkin melko hyvässä kuosissa, joten kreikkalainen voi olla hyvinkin pitkällä Montrealissa. Kyrgiosta vastaan pelin rytmittömyydestäkin johtuen Tsitsipas kipuili hieman virheiden kanssa, mutta muuten peli vaikutti hyvin kypsältä ja voi olla, että uran isoin breikki tulee tänä vuonna juuri tällä mantereella.

Hyvin mielenkiintoista on seurata myös kotonaan Manacorissa treenannutta Nadalia, joka tekee Wimbledonin jälkeen nyt paluun. Kun Novak Djokovic ja Roger Federer ovat poissa, niin kovien kenttien suurimmat painajaiset loistavat lähinnä poissaolollaan, mutta kuten sanoin, nuoret tekevät tuloaan. Kausi alkaa kääntyä loppusuoralle, joten Nadalin ja kumppanien jäsenissä kauden rasitukset tuntuvat jo varmasti. Nyt olisi oiva paikka iskeä.

Mutta näillä mennään:

Puolivälierät:
Nadal vs. Fognini
Tsitsipas vs. Bautista Agut
Khachanov vs. Basilashvili
Medvedev vs. Cilic

Välierät:
Nadal vs. Tsitsipas
Khachanov vs. Cilic

Finaali:
Nadal vs. Khachanov

Voittaja:
Nadal.

perjantai 19. heinäkuuta 2019

Jälkipelit: Wimbledon 2019

No niin, vajaa viikko sulateltu eli on jälkipyykin aika! Perinteiset jälkipelit tulevatkin siis tässä, olkaa hyvä!

Aivan kuten turnaus- ja finaaliennakossa ennakoitiin, niin Novak Djokovic otti Wimbledonissa lopulta omansa. Roger Federerin rooli finaalin häviävänä puoliskona oli jossain määrin odotettu, mutta tapa jolla tappio tuli, oli äärimmäisen karu. Finaaliottelu kuvastaakin tennistä lajina äärimmäisen upeasti, mutta samalla myös inhorealistisen ärsyttävästi. Taivaan ja helvetin väli on joskus hiuksenhieno ja nyt se todella oli sitä.

Paljon on finaalin jälkeen nostettu esiin niitä ottelun statistiikoita, jotka kieltämättä näyttävät pähkähulluilta ottelun tulokseen nähden. Federer voitti mm. enemmän pisteitä ja breikkipalloja, mutta tärkein tilasto tenniksessä on edelleen ja aina ottelun lopputulos. Ei tennis ole koskaan ollut pisteiden tai breikkien keräämistä, tärkeiden ja aivan erityisesti sen viimeisen pisteen voittamista. Matka siihen voi olla hyvin moninainen, kuten finaalissa nähtiin. Tennisottelun voi voittaa voittamalla huomattavasti vähemmän pisteitä kuin vastustaja, varsinkin viisieräisessä ottelussa. Paras kolmesta -otteluiden osalta tuli muutama vuosi sitten jopa leikillään laskettua tuo piste-eron maksimi.

Mutta takaisin otteluun. On aivan varmaa, että Federerin matsipallot viidennen erän jatkogeimeissä ja vieläpä omissa syötöissä aiheuttavat ja lisäävät tuskaa Federer-leirissä. On aina äärimmäisen kivuliasta hävitä omien matsipallojen jälkeen, eikä se tunne varmastikaan helpompi ole, jos ne ovat olleet Grand Slam -finaalin ratkaisuerässä. Vaikka tappio nyt tulikin, niin ei ole paljonkaan, mitä Federer olisi voinut tehdä finaalissa toisin. Hän ei isossa kuvassa tehnyt juuri mitään väärin. Hän syötti hyvin, palautti hyvin ja vei peliä hyvin omilla aseillaan, joten periaatteessa vain se voitto jäi uupumaan.

Nyt jos koskaan se olisi vieläpä ollut otettavissa, sillä Djokovic ei ollut parhaimmillaan. Hänen pelinsä aaltoili pahemmin kuin pitkään aikaan, mikä saattaa antaa uskoa kaikille kilpaveljille lähitulevaisuudessa, mutta palataan tähän myöhemmin. Federerkin varmasti ymmärsi tilaisuutensa ainutlaatuisuuden. Vaikutti itse asiassa jopa siltä, että hän vaistosi sen isosti jo ottelun aikana, sillä mentaalisesti myöskään Federer ei ollut nyt kovimmillaan. Mihin katosi esimerkiksi ykkössyötöt tiebreakien ja matsipallojen aikana? Hyvin moni ratkaisupiste käynnistyi hänen kakkosellaan, jolloin hyvä palauttaja Djokovic, sai mahdollisuuden roikkua mukana.

Toki hurjan varovaista oli viidennen erän puolivälissä myös Djokovicin peli. Marginaalit jäivät aivan liian isoiksi ja kun kummassakin päädyssä paineet ymmärrettävästi tuntuivat, niin ajoittain aloitetta hakevan pelaajan karkeat virheet johtivat jopa siihen, että pallolle ei uskallettu tehdä mitään. Erän loppua kohti tultaessa peli toki jälleen vapautui tappion välttämisestä voiton hakemiseen.

Mentaalisesti tämän match-upin vahvempi pelaaja Djokovic oli kuitenkin lopulta vahvempi. Tästä on nimenomaan tenniksessä usein kyse. Itseluottamus on jännä juttu. Jos tiedät olevasi niskan päällä, ajattelet olevasi parempi pelaaja. Tämä tuo rauhaa ja turvaa tekemiseen, sillä toisen täytyy jollain tasolla ylittää itseään koko ajan. Kuten jo aiemmin sanoin, Federer varmasti aisti mahdollisuutensa keskinkertaisen Djokovicin voittamiseksi, mutta paineet söivät tätä tekemistä, eikä Djokovickaan tehnyt toisaalta voittamistaan Federerille helpoksi. Ratkaisevilla hetkillä, selkä seinää vasten, Djokovic oli todella hyvä ellei jopa erinomainen. Juuri niin tyly, kun hän tylyimmillään on. Usein hän on sitä pidempiä jaksoja, mutta nyt ne ratkaisevat hetket riittivät.

Iso kuva tästä eteenpäin tulee olemaan hyvin mielenkiintoista seurattavaa.

Miten tästä toipuu Federer? Varmasti 20 Grand Slamiä lämmittää, eikä hän tästä mitenkään masennu, mutta isohkon särön tämä hänen itseluottamukseensa varmasti jättää. Tämä oli muuten jo 24. kerta kun Federer häviää ottelun, jossa hänellä oli ottelupalloja ja varmasti kerta oli yksi kivuliaimmista. Entä voittaako hän enää koskaan Djokovicia isolla stagella? Djokovic teki viimeistään nyt Federerille federerit ja pelin selväksi. Tätähän Federer teki vuosikaudet roddickeille, nalbandianeille ynnä muille, jotka eivät koskaan nousseet tätä enää uhkaamaan. Sanon edelleen, että Federer voi voittaa Grand Slamin vain, jos hänen ei tarvitse kohdata Djokovicia. Samaan aikaan on kuitenkin kovasti vahvistumassa se tunne, että Federerin Slamit on sittenkin kenties nyt nähty. Ehkä. Ehdottomasti ehkä. No, ei mennä siihen nyt.

Entä Djokovic? Tai Rafael Nadal? Kisa Grand Slam-voittojen määrästä käy kuumana ja se voi alkaa näkymään lisäpaineina otteluissa, kun tilastoja on mahdollisuus laittaa uusiksi.

Djokovicin peli on parhaimmillaan hurjaa, mutta aivan mahdoton kuva miehen pelistä ei Wimbledonissa jäänyt ja kuten aiemmin sanoin se voi jopa antaa uskoa haastajille. Peliä katsellessa tuli varmasti monelle kilpaveljelle tunne, että tuohon minäkin pystyn. Nämä voivat olla heikkoja, mutta isossa kuvassa jopa ratkaisevia signaaleja, sillä paineet ne näyttäisi olevan Djokovicillakin. Tämä on haastajien hyvä tiedostaa. Samaan aikaan on toki muistettava, ettei Djokovicin pelistä jäänyt dominoiva kuva viime vuonnakaan, vaikka silloinkin mies voiton Wimbledonista otti. Sen jälkeen hän on kuitenkin voittanut neljästä Grand Slamistä nyt kolme ja viidestä viimeisestä Grand Slamistä siis neljä. Onhan se hurja saldo. Kun Federer majailee neljän Slamin päässä (ja Nadal enää kahden), niin aikamoinen urakka tuossa on tietysti vielä jäljellä, mutta kaikki vaikuttaisi kuitenkin olevan mahdollista, jos vaan pää ja otteet kestävät.

Rafael Nadal on kiistatta massalla paras, eikä hän huono kovilla tai nopeammilla alustoillakaan ole. Mutta. Uudessa Nadalissa on kuitenkin iso dilemma. joka hänen täytyy ratkaista nopeasti. Hänen hyvään nopeiden kenttien peliinsä ei juuri nyt pääse kovin moni kiinni, mutta Federer ja Djokovic pääsevät. Tämä aggressiivisempi peli pelaa molempien kohdalla heidän pussiinsa ja on juuri sitä peliä, missä tämä kaksikko on Nadalia yksinkertaisesti parempi. Voittaakseen esimerkiksi Djokovicin kovilla kentillä täytyy Nadalin ylittää itsensä todella rajusti. Toki niin täytyy ylittää kaikkien muidenkin, mutta asetelma muistuttaa nyt paljon asetelmaa Federerin ja Djokovicin välillä.

Katseet kääntyvätkin nuoriin. Wimbledonissa oikeastaan kukaan heistä ei onnistunut, mutta tämä voi mennä vielä "oudon" alustan piikkiin, sillä nurmikokemus on vielä kovin vajavaista näihin 30+ -sankareihin nähden.

Kausi on kääntymässä kuitenkin loppua kohden ja alusta vaihtuu erityisesti nuorten kannalta helpompiin koviin kenttiin. Vanhat pelaajat alkavat väkisinkin tuntea kauden rasituksia kropassaan. Kauden viimeisessä Grand Slamissä, US Openissa, nuorille olisikin täydellinen paikka iskeä vaisun Wimbledonin jälkeen vastapalloon ja ottaa esimerkiksi 2-3 semifinaalipaikkaa. En pidä sitä juuri nyt ollenkaan mahdottomana. Virtaa, taitoa, päätä ja lopulta myös mahdollisuuksia on. Nyt ne täytyy vain käyttää. Tervetuloa kovat kentät!

sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

Ennakko: Finaali Novak Djokovic vs. Roger Federer, Wimbledon 2019

Yksi ottelu jäljellä! Novak Djokovic vastaan Roger Federer, episodi 48! Tässä ennakko!

Novak Djokovic vs. Roger Federer
Tosiaan, finaalipari oli melko lailla sitä, mitä jopa täällä blogissakin odotettiin. Kummatkin, sekä Novak Djokovic että Roger Federer, ovat selvittäneet tiensä finaaliin tyylikkäästi ja ovat ehdottomasti turnauksen kaksi parasta pelaajaa.

Semifinaalit olivat molemmille hyviä testejä ja he molemmat selvittivät ne varsin mallikkaasti jopa pienistä vastoinkäymisistä huolimatta. Reagoinnit vastaan tulleisiin haasteisiin hoituivat mallikkaasti ja valmistivat molempia erinomaisesti tähän turnauksen kovimpaan otteluun eli finaaliin.

Asetelmat ja panokset ovat huikaisevat.

Isossa kuvassa Grand Slam-mestaruuksien metsästäminen jatkuu molemmilla edelleen kiivaana, mutta selvää on, että Federerin aika on käymässä nopeammin vähiin, joten isompi kaula sekä Djokoviciin että Ranskan massoilla dominoivaan Rafael Nadaliin olisi hyvä asia hänelle. Djokovic puolestaan haluaa varmasti pysytellä iskuetäisyydellä Nadalista ja pitää Federerinkin tiukasti horisontissa. Joissain otsikoissa leikittiin jo ajatuksella, että tämän turnauksen voittaja voittaa myös kisan Grand Slamien mestaruuksista. Mutta se on silti nyt toissijaista.

Ottelun asetelmissa pitää sen sijaan huomioida nyt se, että Federer on keskinäisissä kohtaamisissa alkanut jäämään pahasti Djokovicin varjoon. Viimeisestä Djokovic-voitosta Federerillä on aikaa reilut 4.5 vuotta ja Grand Slam-tason Djokovic-voitosta puolestaan jo seitsemän vuotta. Lisäksi taakkaa lisää se, että viimeisestä kymmenestä kohtaamisesta Federer on voittanut vain kaksi.

Tämä tuo juuri sitä tuskaa, mitä esimerkiksi Rafael Nadal kokee varmasti juuri nyt Federeriä kohtaan. Semifinaalissa Nadal ei todennäköisesti tästäkään syystä löytänyt rentouttaan millään ja ne harvat paikat, jotka eteen tulivat, sulivat virheisiin. Federer oli luonut painetta jo ennen ottelua ja loi sitä matsin aikana lisää. Mitään ei tullut Nadalille ilmaiseksi.

Samaan asiaan törmännee finaalissa puolestaan Federer. Djokovic tietää, että hyvällä omalla tasollaan hän on hyvin vahvoilla ja heistä kahdesta se on Federer, jonka täytyy ylittää enemmän itseään voiton saavuttamiseksi. Se ei ole mahdotonta, mutta se on haastavaa.

Haastetta lisää se, että Federer myönsi yllättävän avoimesti olevansa uupunut, varsinkin fyysisesti, mutta todennäköisesti myös henkisesti, heti semifinaalin jälkeen. Tätä ei tapahdu usein, vaikka varmasti hän on kokenut saman aiemminkin. Pahinta tässä sveitsiläisen kannalta on se, että Djokovic osaa kääntää ottelut tarvittaessa fyysisiksi väännöiksi, joiden tiimellyksessä hän on usein erittäin vahva. Federerin palautuminen finaaliin ja itse finaalissa yksittäisten pallojen jälkeen on varmasti nyt äärimmäisellä koetuksella.

Pelillisesti ottelun kulku ja varsinkin alku tulee olemaan erittäin mielenkiintoinen. Lähteekö Djokovic tennisjumalamoodillaan liikkeelle, jossa hän pelaa ensin kuin seinä ja pakottaa Federeriä älyttömiin riskeihin samalla tätä salakavalasti uuvuttaen vai yllättääkö hän meidät kaikki, kuten hänellä joskus Federeriä vastaan on tapana ollut, ja tulee kaikki tykit ampuen tulittamaan vanhaa mestaria ulos ottelusta. Jälkimmäinen tuntuisi järkevämmältä vaihtoehdolta, mutta ainakaan vielä hän ei tässä turnauksessa ole tähän liiemmälti luottanut, vaan lähtenyt liikkeelle hieman passaillen, lisännyt jossain kohtaa hieman kaasua ja karannut sen jälkeen leikitellen voittoihin. Kunnon shokkialku voisi nyt toimiakin, sillä Federer voi lämmetä nyt erityisen hitaasti.

Federer on kuitenkin syöttänyt läpi turnauksen upeasti ja siihen hänen pelinsä Djokovicia vastaan tulee paljolti perustumaan. Vastassa on toki pari pykälää parempi palauttaja kuin mitä Nadal semifinaalissa oli, joten jos Federer joutuu maistamaan Djokovicin painavaa palautuspeliä, niin syöttövuorojen dominointi mutkistuu heti jonkin verran.

Palautuksissaan Federer onnistui Nadalia vastaan äärettömän hyvin djokovicmaisesti koko ajan nilkoille ampuen, mutta nyt vastassa on todennäköisesti suuremmalla itseluottamuksella painavasti syöttävä Djokovic, jolloin tämäkin on astetta vaikeampi toteutettavissa.

Paljonko jää sitten peruspeliin varaan, jää nähtäväksi. Jos Nadalilta tuli semifinaalissa sopivasti paineistettuna aivan liian kierteistä massatennispalloa, joka nurmella istuu nätisti lantion korkeudelle, niin nyt odotettavissa on paria astetta matalampaa ja painavempaa palloa. Djokovicin lyöneissä on suoruutta ja pituutta enemmän kuin mitä Nadalilla oli, joten tietynlainen ammuntamentaliteetti tässä on. Kun Nadal ei saanut paineistettuna tarpeeksi painoa lyönteihinsä, niin Djokovic kyllä hyvin usein saa. Tämä aiheuttaa kiirettä ja erityisesti sen, että Federer on pakotettu jäämään kauemmas takalinjasta. Tällöin hänelle erityisen tärkeät verkolle nousut ja kentän sisäpuolelta lähtevät hyökkäyslyönnit eivät määriltään tule välttämättä nousemaan kovinkaan suuriksi. Se tietää lähtökohtaisesti suuria ongelmia Federerille, jos hän ei tätä pelitapaansa saa jatkuvasti toteuttaa.

Kaikki aseet Federerillä toki Djokovicinkin kaatamiseen on, mutta paljonko hän pääsee niitä käyttämään on täysin toinen kysymys ja pysyvätkö ne paineen alla kasassa? Entä kestääkö rysty Djokovicin hyvinkin solidin vastineen sekä matalammat luodit?

Sanotaankin nyt siis näin, että mahdollisuudet Federerillä toki ovat, mutta se vaatii nyt ehkä sittenkin liikaa eli vähintäänkin täysosumapeliä, timanttista fysiikkaa ja Djokovicin heikkoa päivää. Djokovic vie 3-0.

perjantai 12. heinäkuuta 2019

Ennakko: Semifinaali Roger Federer vs. Rafael Nadal, Wimbledon 2019

Ja päivän herkkupalana Federer vs. Nadal, episodi 40!

Roger Federer vs. Rafael Nadal
Niinpä, episodi 40. En tiedä monesko ennakko tämä tämän kaksikon välillä jo on, mutta aika monta näitä alkaa olla kirjoitettuna. Tarina ja iso pelillinen kuva lienee kaikille tuttu, mutta tällä kertaa eroa aiempiin haetaan jälleen kerran ainakin hieman heilahtaneista asetelmista.

Ranskan avoimissa Rafael Nadal otti semifinaalissa melko lailla odotetun voiton Roger Federeristä. Vaikka ottelu pelattiin tuulisissa oloissa, antoi se selvän kuvan massa-alustan hallitsijasta. Voitto oli Nadalille kuitenkin ensimmäinen Federeristä viiteen ja puoleen vuoteen, sillä Federer on dominoinut kaksikon viime vuosien kohtaamisia kovilla alustoilla selvästi.

Onkin jännittävä nähdä, miten käy ruoholla. Edellisen ruohokohtaamisen (Wimbledon-finaali vm. 2008) muistavat todennäköisesti kaikki, paitsi ehkä ne armottomimmat Federer-fanaatikot, jotka haluavat tämän klassikon kenties unohtaa.

Niin tai näin, alusta tuo nyt hyvin mielenkiintoisen kulman otteluun.

Perinteisesti ruoho on ollut Federerin valtakunnan isoimpia linnakkeita, joilla Federer on operoinut erittäin kovalla tasolla aina ja vaikka kuinka Federer olisi osoittanut hiipumisen merkkejä, niin Wimbledonissa hän on ollut aina suosikkien joukossa. Tämä pätee edelleen, eikä Nadalin Garros-voitto tätä helposti hetkauta.

Toki ruoho on nyt turnauksen toisen viikon loppupuolella jonkin verran kulunut ja kenttä siis vähintäänkin aavistuksen hidastunut. Tämä saattaa suosia hieman Nadalia, jonka kovin näyttö tässä turnauksessa onkin ollut ensimmäisen viikon (vaikeahkon kaavion lisäksi) selvittäminen, jolloin kentät ovat hieman nopeammat. Toki ruohoalusta on silti edelleen ruohoalusta.

Voitto toisella kierroksella Nick Kyrgioksesta saattoi kuitenkin muuttaa paljon Nadalin osalta ja nimenomaan henkisellä puolella. Reaktio ottelun jälkeen oli niin täynnä latausta, etten muista edes Garrosilla nähneeni moista. Se saattaa kertoa siitä nälästä ja tahdosta, jolla espanjalainen juuri nyt toimii.

Peli on ollut tulivoimaista ikävistä vastustajista huolimatta, eikä Nadal ole antanut minkäänlaista välilyöntiä vailla tarkoitusta missään vaiheessa. Sen sijaan hän on parhaimmillaan tulittanut menemään jopa vastustajien tulituksista. Nadalin pelinopeus, tempo sekä kenttäpositio ovat olleet hyvin aggressiiviset. En tiedä voidaanko Roland Garrosin jälkeen varsinaisesti puhua uudesta-Nadalista, mutta tällä pelinopeudellaan sekä syöttämisen ja kämmenen kombinaatioillaan hän on nyt erittäin vaarallinen jopa ruoholla Federerille. Jos Nadal saa pidettyä Wimbledonissa tähän mennessä nähdyn tempon yllä myös tulevassa semifinaalissa, joutuu Federer painimaan oikeasti uudenlaisen haasteen kanssa, sillä kukaan ei ole vielä häntä vastaan tässä turnauksessa niin kovaa ja armottomasti iskenyt kuin "uusi-Nadal".

Mutta kyllähän Federer toki kovaan osaa kovaa itsekin lyödä, eikä pelkkä lyönnin kovuus siis mitään ratkaise. Nadalin täytyykin saada lyönteihin myös juuri niitä suuntia, jotka pakottavat Federeriä jatkuvasti takajalalle ja lyömään hieman epätasapainosta. Juuri tämä on kuitenkin se isoin haaste Federerin kaatamisessa. Miten saada hänet liikkeelle? Tai oikeastaan vielä tarkemmin, miten ihmeessä saada hänet epätasapainoon?

Varsinkin kun Federer neutralisoi tilanteita mestarillisesti ja iskee salamannopeasti itse. Rystyslice on siitä paras esimerkki. Pienikin kiire, mutta samalla se pienikin ylimääräinen aika tehdä se viiltävin alakierteinen rystyviilto, tuottaa vastustajalle suurta tuskaa kovaa ja matalana tulevan lyönnin kanssa. Sitä ei moni osaa käsitellä. Nadalin täytyykin ratkaista tämä, sillä tätä lyöntiä kämmenyläkierteellä nostamaan joutuessaan on vaarana, että pallon pomppu kasvaa ja nousee juuri sopivasti lantionkorkeudelle, josta Federer voi seuraavaksi läväyttää viime vuosien aikana kriittisesti parantuneella yläkierrerystyllään minne vain ja oikeastaan milloin vain.

Lyöntisuunnista on varmaa, että Nadal tulee testaamaan edelleen Federerin rystyä, josko hän saisi sen takavuosien tapaan hajoamaan. Tämä on ollut monelle muulle pelaajalle viime vuosina jopa helpompaa kuin Nadalille, sillä hän ei ole sitä enää vuosiin rikki saanut. Takavuosina tämä oli jopa automaatio matsien edetessä, mutta nyt pakissa täytyy olla jotain muutakin ja juuri tuota edellä mainuttua pelinopeuden kasvattamista kannattaa seurata silmä tarkkana.

Nadalin omaa parantunutta rystyä tulee puolestaan Federerin hieman pohtia. Sinnekään ei saa jättää liikaa aikaa, sillä Nadal saa rystyään huimilla kulmilla ikävästi poikki kentän sekä viiltävän pistävästi linjaan. Itseluottamus huipussaan tätä myös tapahtuu hurjan paljon aivan kuten Nadalin suurinta itseluottamuslyöntiä kämmentä pitkin linjaa.

Selvää kuitenkin on, että se voittaa kumpi pääsee pelaamaan enemmän omaa peliään. Syöttö-kämmenyhdistelmän toimivuus ratkaisee hyvin paljon tänään. Jos ykkössyötön prosentit eivät pysy ylhäällä, ongelmat ja paineet kasautuvat rajusti, vaikka pää etukäteen ajatellen timanttia molemmilla olisikin. Minkäänlaista välipäivää ei nyt saa tulla ikääntyvälle Federerillekään, sillä sitä Nadal anna edelleenkään anteeksi.

Monen skenarion otteluhan tämä kaikilta osin kyllä on. Puntit ovat nyt hyvin tasan ja kristallipallo näkee molempien voitot täysin mahdollisina. Sanotaanpa vaikka näin: jos Federer mielii tämän viedä, niin sen olisi tapahduttava maksimissaan neljässä erässä eli 3-1 Federer. Pidemmälle mentäessä Nadal kääntänee tätä rajummin itselleen, sillä väsyneenä Federer ei saa lyönteihin enää tarvittavaa tehoa eli 3-2 Nadal.

Eurosport, EurosportPlayer ja TV5 näyttävät ottelun klo 15 alkaen. Vasurilla-blogi ja Eurosport ovat yhteistyössä kauden 2019 ajan.

Ennakko: Semifinaali Novak Djokovic vs. Roberto Bautista Agut, Wimbledon 2019

Välieräpäivä, joten ennakot kehiin! Aloitetaan ensimmäisestä parista.

Novak Djokovic vs. Roberto Bautista Agut
Ei ole varsinainen yllätys, että Novak Djokovic ja pari muutakin varsin tuttua nimeä patsastelevat jälleen kerran Grand Slamien välierissä. Sen sijaan on hurja yllätys, että siellä patsastelee myös Espanjan Roberto Bautista Agut.

Periaatteessa tämä ensimmäinen semifinaali on asetelmaltaan jopa herkullinen, mutta koska tämä on Grand Slamin välierä, niin oikeastaan kaikki, aivan kaikki, vesittyy juuri tällä samalla hetkellä.

Herkullisen tästä tekee se, että Djokovic ja Bautista Agut ovat kohdanneet tänä vuonna jo kahdesti ja molemmilla kerroilla voittajana kentältä on poistunut Bautista Agut, joka otti voitot alkukaudesta Dohassa ja toisen vieläpä Miamin Mastersissa. Mutta kuten sanoin, Grand Slameissä tilanne on aivan toinen ja Djokovic johtaakin näitä kohtaamisia puhtaasti 3-0, kun totaalina rekordi on Djokovicille 7-3.

Pelitavallisesti pelaajilla on lopulta yllättävän paljon samaa. Molemmat ovat esimerkiksi hyvin varmoja ja tasaisia, eikä selkeitä heikkouksia juuri ole. He ovat pelaajia, jotka täytyy voittaa lyömällä nämä ulos ottelusta. Toisen kohdalla se on vain huomattavasti vaikeampaa kuin toisen.

Djokovicin perustaso on nyt niin korkealla, että hänen lyömiseksi tämän vuoden Wimbledonissa pitää tehdä armottoman paljon ja pitkiä aikoja asioita oikein. Ottelussa David Goffinia vastaan heti belgialaisen murron jälkeen tuli tweetattua näin:


Ja kuinka harmillisen oikeassa tuli lopulta oltua, enkä siis halua edes brassailla tällä, mutta tuo puolivälieräottelu todellakin oli ohi reilussa puolessa tunnissa tuon murron jälkeen.

Olen nyt reilun viikon aikana nähnyt Wimbledonin osalta älyttömän hyvän Roger Federerin, loistavan Rafael Nadalin ja niin edelleen, mutta nähtyäni Goffin-ottelun Djokovicin tuon kyseisen murron jälkeen, olen melko varma siitä, että Djokovicin voi kaataa vain ja ainoastaan äärimmäiseen maksimiinsa pääsevä Federer tai Nadal. Ei kukaan muu.

Bautista Agutilla on toki hyvät ja Djokovicin pirtaan ilkeästi istuvat suorahkot ja painavat lyönnit, mutta minkäs teet, kun Djokovicilla on oikeastaan kaikki tekeminen vähintäänkin vielä hieman parempaa eikä kliinisesti tappavaa asetta lopulta oikein ole. 

Tästä on tulossa tietyssä mielessä eräänlainen show-off-ottelu, jossa Djokovic nokittaa kiusallisesti aina vielä vähän enemmän kuin Bautista Agut, mikä käytännössä riittää tänään. Periaatteessa kumpikaan ei helposti omiin virheisiinsä otteluissa kaadu, mutta kun Djokovic on Bautista Agutille vain liian kova, niin yliyrittämisvirheitä alkaa tulla. Omaan maksimiin pääseminen ja siellä operoiminenkaan ei nyt välttämättä riitä, vaan on mentävä jopa riskillä yli. Me tiedämme jo nyt, miten siinä usein tulee käymään. 

Djokovic finaaliin. 3-0.

Eurosport, EurosportPlayer ja TV5 näyttävät ottelun klo 15 alkaen. Vasurilla-blogi ja Eurosport ovat yhteistyössä kauden 2019 ajan.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2019

Ennakko: Puolivälierä Roger Federer vs. Kei Nishikori, Wimbledon 2019

Viimeinen pari uunista ulos ja Uniqlo-mannekiinit kehiin!

Roger Federer vs. Kei Nishikori
Vaikka olen viime vuosina alkanut jo kirjoittaa molempia pikkuhiljaa ulos näistä ympyröistä, niin on ihanaa olla väärässä. Federer on tietysti Federer edelleen, aina ja ikuisesti, mutta varsinkin ruoholla äärimmäisen suuri suosikki jopa kisavoittajaksi. Nishikorin piristyminen on niin ikään ollut hienoa seurattavaa.

Puolivälierään japanilainen on tulossa omaan mittatikkuunsa nähden hyvin minimaalisella kuormalla, joten odotukset japanilaisleirissä ovat kovassa nousussa. Joko nyt hänestä olisi isompien pysäyttäjäksi? Hän tuntuu kuitenkin aina ja toistuvasti törmäävän kolmikkoon Federer-Nadal-Djokovic, jota vastaan ei vain rahkeet ikinä tunnu riittävän.

Mikä tekisi tästä kerrasta poikkeuksen? En tiedä, mutta hyvä lähtökohta tuo vähäinen kuorma ja vammattomuus tällä kertaa on.

Vikkelällä jalalla ja hyvillä vastaiskuillaan hän olisi omassa maksimissaan jopa pieni uhka Federerin hyökkäyspelille, mutta käytännössä tämän uhkan realisoituminen vaatisi ainakin muutaman faktorin paikoilleen naksahtamista.

Yksi on juuri siis tuo mainittu oman maksimin kaivaminen. Uskallus pelata koko ajan omaa monipuolisten lyöntisuuntien ja -kulmien peliä, jolla voisi hyvinkin saada Federeriä sen verran liikkeelle, ettei tämä olisi koko ajan pelin päällä, vaan vähän niin sanotusti takajalallaan.

Toinen on Federerin vähintäänkin hienoinen off-päivä, joita vanhemmiten väkisin joskus tulee.

Kolmas on käytännössä se, että Nishikori pääsisi esimerkiksi vaikkapa hyvillä ohituksillaan luomaan painetta Rogerin pelille ja pään sisään. Sveitsiläistä ei ole vielä kukaan päässyt kunnolla turnauksessa testaamaan ja jos Nishikori saisi jotenkin itsensä peliin mukaan ja iskemään vastaan, niin se saattaisi laittaa Rogerin uuteen tilanteeseen, jossa ei enää automaattipilotilla mentäisikään satamaan saakka, vaan matkalla joutuisi hieman epäilemään omaa reittiä, onko se sittenkään se paras väylä voittoon. Tämä vaatii kuitenkin loistavia ja tarkkoja erien aloituksia, erissä roikkumista loppuun saakka ja niin edelleen.

Nishikori on sitkeä, mutta totta kai tämä asetelma ja erityisesti Rogerin pelottavan vahva aggressiivinen peli myrkyllisine rystysliceineen on se tappavin tekijä tässä. Roger semiin erin 3-1.


Ennakko: Puolivälierä Rafael Nadal vs. Sam Querrey, Wimbledon 2019

Rafael Nadalin haastava Wimbledon-reitti jatkuu, nyt vastassa Sam Querrey!

Rafael Nadal vs. Sam Querrey
Tosiaan, Nadalin taival tähän asti ei ole ollut helpoimmasta päästä, mutta ne suurimmat karikot, kuten Nick Kyrgios ja Jo-Wilfred Tsonga, kaatuivat lopulta huimien peliesitysten jälkeen. Ennakkosuosikkien osalta Nadal onkin ollut läpi turnauksen ehkä eniten pelillisesti testattu pelaaja.

Sanoisin siltikin, että nyt vastaan tulee kovin testi eli Sam Querrey. Amerikkalainen on ollut Wimbledonin alla ehkä yksi kovakuntoisimmista ruohopelaajista ja hän sai turnaukseen lentävän lähdön ottamalla hienon voiton Dominic Thiemistä, mitä toki itse uskalsin jopa odottaa. Alla oli kuitenkin myös ruohofinaali ja onhan miehellä lisäksi jopa semifinaalipaikka Wimbledonistakin parin vuoden takaa.

Ottelun asetelma on hyvin perinteinen. Iso syöttäjä ja kämmenpommittaja vastaan monipuolisempi taistelija.

On selvää, että Sam Querrey voittaa vain, jos hän pystyy syöttämään hyvin, hyvin, hyvin korkealla tasolla ja pitämään päänsä kylmänä vähintään kolmen erän ajan. Pienikin notkahdus esimerkiksi ykkössyötön prosentissa on kuolemaksi. Sitä on myös pienikin sulaminen tiukassa tilanteessa. Molemmissa tapauksissa Nadal syö käytännössä elävältä ja ottaa omalla aggressiivisella pelillä omansa.

Querreyn tulee tulla otteluun tietyllä tapaa aivottomana vain ja ainoastaan oman agendansa kanssa. Jääräpäisesti on vedettävä ykkössyöttöpommia kovalla prosentilla kenttään ja osin jopa toivottava Nadalin huonoa päivää ja lopulta siis sitä, että hän saisi espanjalaista jotenkin pois tolaltaan. Muuta mahdollisuutta ei yksinkertaisesti ole.

Nadal on pelannut erittäin keskittyneesti nuo edellä mainitut testiottelut, joissa jopa pientä tappion uhkaa ennakkoon heitettiin. Tsongaa vastaan esitys oli kenties yksi Nadalin parhaista viimevuotisista ruohoesityksistä, eikä Tsonga päässyt peliin kiinni käytännössä lainkaan. Sama vaara piilee tässä, jos Nadal saa lentävän lähdön. Sen jälkeen Nadal on armoton, sillä kaikki hyvinkin aggressiivisen pelin palaset vaikuttavat juuri nyt toimivan. Myös rystyä pitää nyt varoa, ehkä jopa pelätä, varsinkin jos lyönti jää vajaaksi.

Pientä semifinaali- ja mahdollista Federer-peikkoa saattaa potea jo Nadal, joten annetaan yksi erä Querreylle. Nadal jatkaa 3-1.

Ennakko: Puolivälierä Roberto Bautista Agut vs. Guido Pella, Wimbledon 2019

Päivän yllättävin puolivälieräpari uunista ulos!

Roberto Bautista Agut vs. Guido Pella
No niin, sitten taas käsiä pystyyn kenellä oli tämä pari merkattu puolivälieriin! I can't hear you.

Niinpä. Tämä ei kuitenkaan himmennä tämän kaksikon taistelua, pikemminkin päinvastoin. Kummallakin on nyt elämänsä paikka tehdä hieman kypsemmällä iällä hirmujälkeä Grand Slam-tasolla ja hakea uran ensimmäinen semifinaalipaikka Slameistä ja vieläpä ruoholla. Tätä hienoutta lisää se, ettei kumpikaan pelaajista varsinaisesti profiloidu edes ruohokenttäpelaajaksi!

Espanjalainen Bautista Agut oli jo tammikuussa Australiassa "uransa huipulla" olemalla ensimmäistä kertaa urallaan Grand Slam-kvartsissa, joten hänelle tämä tilanne on ehdottomasti tutumpi. Lisäksi hänellä on toisaalta myös suhteellisen kiva rekordi jopa Wimbledonista, sillä kolmansia ja neljänsiä kierroksia on täältä miehen historiassa useampia.

Espanajalaisena hän ei missään nimessä profiloidu silti massapelaajaksikaan, sillä kovia voittoja esimerkiksi kovilta kentiltä on vuosien varrella tullut tukuttain. Jotenkin miehen pelissä on jopa tiettyä sukulaisuutta juuri Novak Djokovicin kanssa. Lyönnit ovat tietyllä tapaa suorahkoja ja pelitapa on ennemminkin lyönnin painavuuteen ja tietynlaisiin marginaaleihin taipuva saati älyttömän uskalias tai räjähtävä. Taistelumoodissa mies toki osaa olla sitäkin ja hän iskee painavalla pelillä päälle usein aggressiivisestikin, mutta siihen hän tarvitsee lähes poikkeuksetta tietynlaisen kimmokkeen, sopivan ahdingon tai haastaja-asetelman. Vaikuttaisi, että hän syttyy sitä isommin, mitä isompi areena.

Tämän vuoden Wimbledonissa hän on ainoana pelaajana kaatanut kaikki vastustajansa ilman erätappioita, mikä sekin kertoo loistavasta vireestä ja espanjalaisen vaarallisuudesta koko lopputurnauksen ajan. Hän vaikuttaa hyvin kylmäpäiseltä ja päättäväiseltä juuri nyt.

Guido Pella on puolestaan osoittanut melkoista venymistä ja taistelutahtoa tämän vuoden Wimbledonissa. Matkalla on kaatunut mm. lähivuosien Wimbledon-finalisteja kuten Kevin Anderson (2018) ja Milos Raonic (2016), joten hyvin tarkkana saa Bautista Agut'kin olla.

Pellan vasenkätisyys tuo oman hienon lisämausteen kamppailuun, sillä Pella osaa syöttää hyvinkin vaihtelevasti ja inhottavasti mm. vasurin slicea ulos tai päin vastustajaa. Muutenkin miehen peliä leimaa voimakas kierteiden käyttö. Peruslyönneissä on itse asiassa jopa melkoista veivausta, joka syö ruoholla rajusti tehoja, mutta samalla hän onnistuu pitämään pelin hyvin rytmittömänä, jota hurja taistelu hyvän liikkeen siivittämänä entisestään pahentaa. Pella taitaa myös verkkopelin, joten voi jopa olla, että tästä parista tulee pelin viihdyttävyyden ja pisteiden ennakkoarvaamattomuuden kantilta jopa yksi päivän mielenkiintoisimmista ja hauskimmista seurattavista.

Täytyy toki vain toivoa, ettei Pellan tähänastinen kuorma ja hyvät voitot ole vieneet suurinta nälkää, jolloin ottelu vesittyy näihin odotuksiin nähden samoin tein. Arviona pelkäänkin jotain tämän suuntaista, joten Bautista Agut semiin erin 3-0.

Ennakko: Puolivälierä Novak Djokovic vs. David Goffin, Wimbledon 2019

Wimbledonin puolivälierät pelataan keskiviikkona! Tästä alkaa ennakot!

Novak Djokovic vs. David Goffin
Ennakkosuosikki Novak Djokovic on kahlannut alkukierrokset läpi odotetun tylysti vaikka yksi erätappio jonkinlaisen työtapaturman nimissä on matkaan mahtunutkin (Huber Hukcacz, 3. kierros). Peli on äärettömän tehokasta ilman ylimääräisiä koreiluja tai isompaa magiaa. Djokovic pitää pallossa hyvää painoa pituuden ja vauhdin kautta sekä rankaisee armotta, jos vastustajan lyönti, lyhyt tai ns. kuollut pallo, antaa siihen mahdollisuuden. Kulmia avataan oikeastaan vasta jos ja kun vastustaja avaa niitä ensin. Peruspelaaminen ei kentän pituussuuntaisine lanauksineen ole seksikkäintä, mutta ehdottomasti yhtä tehokkaimmista se on. Vaatii hyvin paljon pelaajalta ja peliltä, joka tähän pystyy vastaamaan.

Kvartsissa sitä pääsee yrittämään Belgian David Goffin, jonka urakointi on kasvanut lähes samaa tahtia kaavion kierrosten kanssa. Uransa kolmatta kertaa Grand Slam-puolivälierässä oleva ja täten myös parhaan Wimbledon-tuloksensa tekevän Goffinin reitillä on riittänyt vähintääkin sopivasti haasteita ja varsinkin kolmannen kierroksen voitto Daniil Medvedevistä oli hyvä testi. Nyt testi on kuitenkin pahinta mahdollista luokkaa.

Isoin kysymys on tietysti se, millä ihmeellä Goffin voisi voittaa Djokovicin? Heidän pelissään on tiettyjä samankaltaisuuksia, joskin Goffin on hieman aktiivisempi, mutta hänellä ei ole oikeastaan mitään yksittäistä osa-aluetta, jolla hän olisi Djokoviciä etevämpi. Siksi ottelusta tulee Goffinille hyvin vaikea ja erävoittokin olisi tavallaan hyvä tulos.

Goffinin monipuolisesta pelistä puuttuu kuitenkin se yksi selvä pelote, jolla voisi tuhoja systemaattisesti tehdä. Kaikkien lyöntisuuntien tulisi toimia aivan ultimaattisen tarkasti ja tehokkaasti, jotta Djokoviciä voisi edes hieman Goffinin pelillä horjuttaa.

Djokovic pystynee pitämään belgialaisen otteessaan hyvin pitkälti painavalla peruspelillään, jolla hän käytännössä pakottaa belgialaisen ottamaan ylimääräisiä riskejä, jotka näkyvät todennäköisesti hieman hätäisinä nousuina verkolle, joista Djokovic rankaisee hyvin usein ja vaikka jopa ahdistettuna selkä verkkoa kohti.

Jos taas serbi intoutuu hyökkäämään aggressiivisesti, niin Goffinille on luvasssa, hyvästä puolustuksesta huolimatta, kovat ajat ja ottelu on nopeasti ja kliinisesti yksinkertaisesti äkkiä ohi. Uskon isossa kuvassa tähän skenarioon, sillä niin hyvällä itseluottamuksella Djokovic seilaa juuri nyt.

Djokovic semeihin 3-0.

sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Ennakko: Wimbledon 2019

Massakauden jälkeen tapahtuva nopea siirtymä ruohokentille tuo vähintäänkin yhtä nopeasti käsille ruohokauden huipennuksen, Wimbledonin. Välissä voisi mielestäni edelleenkin olla joko hieman pidempi breikki tai vaikkapa hieman pidempi ruohokausi mukaan lukien vaikkapa 1-2 ruohokenttien Mastersia, joita nykyisellään ei ole yhtään. Mutta näillä mennään ennakkoa kohti!

Ennen turnausta oli paljon puhetta turnauksen sijoituksista, joissa Wimbledon käyttää omaa kaavaansa viime vuosien nurmimenestykseenkin perustuen ja jotka heittivät Ranskassa Roland Garrosin juuri voittaneen Rafael Nadalin Roger Federerin taakse kolmossijoitetuksi, kun ykkösenä komeilee viime vuoden voittaja ja ranking-ykkönen Novak Djokovic. Isossa kuvassa tällä ei juurikaan ole merkitystä, sillä tämä kolmikko lähtee turnaukseen kenties suurimpina ennakkosuosikkeina.

No, ehkä poislukien Nadal, jonka nurmivalmistelut eivät ole juurikaan vakuuttaneet. Lisäksi Nadalin harmina on painajaismainen kaavio, jossa riittänee vaaranpaikkoja lähes joka kierrokselle, kuten esimerkiksi toisen kierroksen Nick Kyrgios. Tuntien herrojen väliset viimeaikaiset kipinät, niin tunnetta ja taistelua tulee tuskin tästä kohtaamisesta puuttumaan. Jos Nadal selviäisi jotenkin tästä, niin jo seuraavan kierroksen Jo-Wilfried Tsonga voi nurmella aiheuttaa suoraviivaisella voimapelillään Nadalille harmaita hiuksia, jos vaan miehen pää kestää. Samaa voi sanoa neljännen kierroksen Marin Cilicistä, joka niputti Nadalin tylysti jo näytösottelussa Wimbledonin alla. Toki Nadal parantaa muutamassa päivässäkin nurmituntumaansa, mutta ajatus isommasta menestyksestä nurmella kuulostaa nyt utopistiselta.

Pieni kysymysmerkki on myös Djokovic, joka ei pelannut Wimbledonin alle myöskään yhtään ruohoturnausta, vaan treenasi synnyinseudullaan Serbiassa ja vieläpä nurmialustojen puutteen vuoksi kovilla kentillä. Kaavion arvonnassa Djokovic oli tavallaan onnekas, sillä Nadal ja Federer arvottiin lopulta samalle puolen kaaviota, mutta monta vaaran paikkaa mahtuu myös Djokon reitille, eikä Ranskan vire lupaa ainakaan yhtään liikoja serbille. Toki hänen viimevuotinen nousunsa lähti juuri täältä Wimbledonista ja kaikki tietää miten pitkälle se kantoi.

Federer lienee kolmikon onnekkain kaavion suhteen, sillä reitti on syntisen helppo vähintäänkin puolivälieriin ja mahdollisessa kohtaamisessa Nadalin kanssa ruoholla näkisin Federerin pitävän kovien kenttien tapaan jonkinlaista yliotetta, vaikka massalla tappio vastikään tulikin. On jopa niin, etten usko Federerin pääsevän Grand Slamin toiselle viikolle ehkä enää koskaan näin helpolla. Vasta puolivälierässä John Isner voisi parhaimmillaan hieman horjuttaa Federeriä syötöillään, mutta henkisesti ilmiselvästi hyvävireisen sveitsiläisen voittaminen ruoholla on hyvin vaikeaa, kuten Hallessa viime viikolla juuri nähtiin. Federer täytyisi saada nurmella rajuun liikkeeseen leveyssuunnassa, jotta tämä ajatuisi syvälle nurkkiin, mutta nopealla kiitoratamaisella alustalla ja tenniksellä tämän toteuttaminen ei ole helppoa. Federerin kädentaito, reagointi ja havainnointi ovat kuin luotu nurmialustalle, jossa hänen maagisia lyöntejään tullaan tänäkin vuonna näkemään monta kertaa. Verkkopeliä nähtiin jo massalla hurjasti, joten sama meno vielä hurjemmalla määrällä on selviö.

Mutta on turnauksessa tietysti 125 muutakin pelaajaa. Edellämainittujen Kyrgioksen, Cilicin ja Isnerin lisäksi huomio kiinnittyy erityisesti jälleen kerran nuoriin, joista varsinkin Stefanos Tsitsipakselta odotan paljon. Puolivälierä Djokoviciä vastaan olisi huiman herkullinen ja oikeasti jopa paikka iskeä jälleen kiilaa big three´n dominointiin. Samaa voisi tehdä Alexander Zverev, mutta peliposition valuminen kauas takarajan taakse ei todellakaan toimi Wimbledonissa. Tällä kertaa Tsitsipas on nuorista se, joka monipuolisuudellaan ja armottomalla hyökkäyksellään hiipii ja tanssii pisimmälle. Dominic Thiem puolestaan häviää jo avauskierroksella Sam Querreylle. Uskokaa pois.

Queens´in voittanut veteraani Feliciano Lopez voisi myös vihdoin loistaa myös Wimbledonissa, sillä osaamista ja kykyä on ellei sitten tämän viikon sopupelisyytökset vuosien takaa sekoittaneet espanjalaisen päätä. Kaavio ei kuitenkaan ole pahin mahdollinen puolivälieriin saakka.

Sitä se ei ole myöskään Milos Raonicille, joka voisi terveenä tehdä nurmella mitä tahansa, mutta jotenkin viimeistään Grand Slamien tuoma kuorma on usein turnauksen loppuvaiheissa liikaa.

Näillä valinnoilla ja asetelmilla siis mennään!

Puolivälierät:
Djokovic vs. Tsitsipas
Raonic vs. Lopez
Cilic vs. Querrey
Federer vs. Isner

Välierät:
Djokovic vs. Lopez
Federer vs. Cilic

Finaali:
Djokovic vs. Federer

Voittaja: 
Djokovic.

Eurosport, EurosportPlayer ja TV5 näyttävät turnausta. Eurosport ja Vasurilla-blogi ovat yhteistyössä kauden 2019 ajan.

sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

Jälkipelit: Emil Ruusuvuori ja uran ensimmäinen Challenger-voitto

Juhannusviikon aikana nurmikausi jatkui, mutta omalla kohdalla suurin huomio tenniksen osalta kiinnittyi lopulta Emil Ruusuvuoren upeisiin otteisiin Ferganan Challenger-turnauksessa Uzbekistanissa. Tennisliiton loistavan twitter-seurannan ja jaettujen livestream-linkkien ansiosta Emilin peleistä ja edesottamuksista pysyi hienosti perillä, joten vahva suositus tässä kohtaa myös liiton twitter-tilin seurantaan, jonne pääset tästä näin.

Olen nähnyt Emilin otteita jo aiemminkin, mutta Challenger-tason otteluita en ennen tätä viikkoa ollut vielä nähnyt. Tällä viikolla semifinaali ja finaali tuli kuitenkin seurattua hyvinkin tarkasti.

Kun tenniksessä hypätään tavallaan leveliltä seuraavalle, niin haasteet lisääntyvät samassa suhteessa. Sama peli millä vaikkapa Futures-tason vastustajat kaatuvat järjestään, ei enää välttämättä riitä Challenger-tasolla, joten siinä mielessä eletään Emilin uran kannalta hyvinkin merkityksellistä ja äärimmäisen mielenkiintoista aikaa. Jos nämä uran saumakohdat tasohyppelyine ja pienentyvine marginaaleineen onnistuvat ja kehitys jatkuu, niin odotukset alkavat nousta varmasti monella suunnalla huomattavasti.

Ylipäätään on hyvä ymmärtää, että tenniksessä pelaajien tasoja aina sinne nadaleihin ja federereihin saakka on lähes ääretön määrä ja siksikin on äärettömän tärkeää saada näitä maistiaisia, kokemuksia ja oppeja seuraavalta tasolta. Mielellään vieläpä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa uraa, mutta toki siten, etteivät nämä "piirisarjamenestykset" pääse nousemaan hattuun, sillä matkaa riittää aina.

Nöyrä asenne, järjetön nälkä ja vielä järjettömämpi työmäärä auttavat tällä matkalla rajusti. Emilin tilanne onkin varsin herkullinen, sillä hänen kohdallaan nämä kolme peruskiveä vaikuttavat olevan hyvinkin oikealla polulla.

Itse katson peliä ja nuorten pelaajien kehitystä usein siitä näkökulmasta, miten ja millaista peliä pelaaja pelaa, jonkinlaisen potentiaalihahmotuksen tai -kartoituksen kautta. Hyvät tulokset ovat loppupeleissä kuitenkin "vain" eräänlainen sivutuote, jotka tulevat pelin ja osaamisen kehittymisen kautta ennemmin tai myöhemmin. Voivat toki olla myös tulematta.

Emilin kohdalla esimerkiksi pelin taso ja sen jatkuva kehittäminen onkin tärkein asia juuri nyt, ei Challenger-voitot tai niiden kerääminen. Tähtäimen tulee olla paljon pidemmällä, sillä Emilin pelissä on valtavasti potentiaalia monella rintamalla.

Finaalissa mieltä lämmitti erityisesti se, kuinka Emil omisti takarajan pelaamalla sen päällä ja kuinka hän viivan tuntumasta loi jatkuvaa painetta vastustajalle. Käytännössä hän onnistui toistuvasti työntämään vastustajansa 2-3 metriä takarajan taakse ja selvää on, että Emil on jo niin hyvä pelaaja, ettei häntä nopeahkolla kovalla alustalla voiteta noin kaukaa enää millään.

Se, mikä hieman vielä tässä kohtaa erottaa Emilin esimerkiksi ATP-tason pelaajasta on mielestäni reagointi syvyyssuunnan liikkumisessa, jonka täytyisi tapahtua vielä vähän hanakammin ja erityisesti niin, että välilyönnit vailla tarkoitusta tai ilman painoa jäävät minimiin. Tämä on ehdottomasti yksi tärkeimpiä asioita. Jokaisella lyönnillä tulee olla tarkoitus. Challenger-tasolla saa vielä vähän anteeksi, mutta ATP Tourilla ei enää mitään. Ei mitään.

Emilin kämmen ja rysty ovat ehdottomasti jo riittävän painavia, jos lyönnit on riittävän hyvin valmisteltu.

Tähän vaaditaan kuitenkin jatkuvaa ja hyvin terävää jalkatyötä. Se sisältää paljon pientä, mutta ison eron tekevää lyhyiden askelten tekemistä juuri ennen lyöntihetkeä, jolloin lyönnit lähtevät riittävän hyvästä tasapainosta ja jolloin niihin voi halutessaan laittaa vaikka ylimääräistä ruutia. Jos tätä balanssia ei löydy, tekeminen menee usein roiskimiseksi, jolloin voi vain toivoa, että pallo jäisi kenttään. Tähän tematiikkaan liittyy myös vaikkapa ne puolittaiset paikat, joissa esimerkiksi ohitusyritykset päättyivät vielä usein omaan virheeseen ja maalin missaamiseen. ATP Tourin pelaajat tekevät näihinkin tilanteisiin vielä lyönnin ja napauttavat ne nopeasti reagoiden tylysti ohi. Emilillä tämä jää vielä hieman tuon toivomisen varaan.

Emilin liikkuminen oli pääosin hyvää ja siis jopa ilmeisen kuumissa olosuhteissa. Emil pääsee nopeasti kulmiin ja suhteellisen vikkelästi sieltä myös pois, mutta edelleen se balanssi, jolla nurkistakin saa aikaan terävän puolustuksen tai jopa vastahyökkäyksen kaipaa hiomista ATP Touria ajatellen.

Emilin syöttäminen oli näkemieni otteluiden valossa hieman kaksijakoista. Välierässä kertyi esimerkiksi yli kymmenen kaksoisvirhettä, mutta enemmän semissä huolestutti kuitenkin se, että kakkonen vaikutti usein ikään kuin pallon ruutuun laittamiselta, joka johti usein siihen, että Emil ajautui heti puolustusasemaan, varsinkin kun pallo jäi lähes keskelle ruutua. Hidastuskuvien ja uusintojen puutteessa en lähde analysoimaan kakkossyötön tekniikkaa nyt sen tarkemmin, mutta äkkiseltään vaikutti siltä, että kakkossyötössä Emil kaatui ajoittain liiaksi pallon päälle eikä työstänyt syöttöään rohkeammalla rintakehän avaamisella ja hurjemmalla hartiarotaatiolla riittävästi ylöspäin palloa kohti, jolloin palloon saa tuotettua enemmän kickiä. Tämä on ehdottomasti yksi iso perusedellytys ja jälleen kerran nimenomaan ATP Touria ajatellen. Mutta kuten sanoin, tämä vaatii parempaa kuvaa. Pääosin syöttäminen kuitenkin enemmän ilahdutti, sillä ykkössyöttö on riittävän terävä jo nyt. Tasovaatimus kuitenkin kasvaa jatkossa ja marginaalit pienenevät, joten tarkkuus on yksi ilmeinen tekijä syötön kehittämisessä.

Peli oli kuitenkin ja varsinkin finaalissa erityisen kypsää. Emilin pää kesti tilanteet hyvin ja hän vaikutti viikonlopun peleissä ehdottomasti valmiimmalta ja potentiaalisemmalta pelaajalta kuin vastustajat ja se on nyt äärettömän hyvä merkki se.

Rajat eivät ole vielä tässä, vaan ruuvia voidaan vääntää vielä. Miten paljon, on täysin Emilistä itsestään kiinni! Go Emil go!

perjantai 14. kesäkuuta 2019

Jälkipelit: Roland Garros 2019

Vajaa viikko on kulunut Roland Garrosin ratkaisuhetkistä ja mitäpä tässä voisi sanoa? Taidan todeta jotain tyyliin "same old, same old, but different."

Kisa oli hieno, mutta lopputulema oli tietysti jälleen melkoisen odotettu. Mutta vaikka Rafael Nadal otti taas kerran omansa, niin hyvin paljon tapahtui kuitenkin monella rintamalla ja jo nyt uskallan väittää, ettei Nadalinkaan valtakausi massalla ole ikuinen. Merkkejä muutoksesta on ilmassa, uskokaa pois. Tämä siis siitäkin huolimatta, että semifinaaleissa nähtiin koko big three, Nadal, Novak Djokovic ja Roger Federer.

Monet nuoremmat toivot pelasivat kuitenkin itseään taas varsin pitkälle turnauksessa. Dominic Thiem tietysti aina finaaliin saakka, mutta myös uudempi sukupolvi vaikkapa Alexander Zverevin, Karen Khachanovin ja Stefanos Tsitsipaksen johdolla tekee tuloaan entistä tasaisemmilla Grand Slam-tuloksillaan ja juuri se on iso merkki siitä, että asiat ovat pikkuhiljaa muuttumassa. Kohta aika on kypsä ja iso viikate heilahtaa.

Vaikka Esimerkiksi Tsitsipas lopulta hävisi Stan Wawrinkalle yhdessä kauden hienoimmista otteluista neljännellä kierroksella, niin molempien pelitaso oli hurja ja ottelu olisi voinut päätyä yhtä hyvin kreikkalaisellekin. Kokemus ratkaisi vielä tämän yhden potentiaalisimmista kauden otteluista tähän mennessä. Käänne on tapahtumassa kovaa vauhtia.

Jossain kohtaa nämä ottelut alkavatkin kääntyä järjestään näille nuoremmille prinsseille vaikka toki juuri finalisti Thiem hieman arveluttavasti sanoikin, että "olisi hienoa, jos hän jonain päivänä voittaisi Garrosin kohtaamatta Nadalia". Oli tämä vitsi tai ei, niin itse puolestaan liputan vahvasti sen puolesta, että nuoriso löisi ja suistaisi vanhan hallitsijaporukan vallastaan nimenomaan juuri pelaamalla, jolloin myös tennis voittaisi suuresti. Nuorten pelaajien aura kasvaisi tämän uskottavuuden myötä aivan toiseksi samalla kun suurempikin yleisö tajuaisi etteivät nadalit ja federerit sittenkään ole ikuisia.

Miksi tämä on sitten niin vaikeaa, on hyvä kysymys. Lopulta siihen on kuitenkin hyvin yksinkertainen vastaus. Vanha kaarti on taitavampi, monipuolisempi ja kokeneempi. Siksi he ovat kääntäneet näitä isojen turnausten otteluita niin pitkään ja nollanneet ainakin yhden sukupolven täysin tässä välillä.

Mutta otetaan esimerkiksi vaikkapa sunnuntain finaali, jossa massaprinssiksi ja tulevaksi massakuninkaaksi tituleerattu Thiem kärsi viime vuoden tapaan finaalitappion Nadalille. Erot ovat periaatteessa pieniä (osittain ne saattavat olla jopa Thiemin hyväksi), mutta yhdessä nämä pienet erot kasvattavat lopullista eroa eksponentiaalisesti.

Se, missä Nadal pesee massalla kaikki edelleen, on liikkuminen ja sen tuomat kiistattomat hyödyt. En edes tarkoita sitä käsittämätöntä nopeusvoimaa ja -kestävyyttä, jolla hän kaivaa palloja peliin kaikkialta, vaan sitä, miten hyvin Nadal valmistelee lyöntinsä jaloillaan ottaen lukemattomia pieniä askeleita, jotka soveltuvat massapelaamiseen loistavasti. Siellähän hän on tietysti kasvanut, mutta niin on toki moni muukin eurooppalainen pelaaja. Näillä pienillä askeleilla hän kuitenkin petaa sellaista tasapainoa ja voimaa lyönnilleen, ettei kukaan muu pääse lyömään niin paljon massalla hyvästä balanssista. Ei kukaan.

Kun tuohon lisätään se muu voima, jolla Nadal palloa kurittaa, niin tulos on murhaavaa ja usein jo keskivertolyönti on sellainen, että siihen joutuu kimpoilemaan aivan eri tavalla kuin missään muualla ketään muuta vastaan.

Toinen iso asia missä Nadal ja Federer ovat täysin omaa luokkaansa on pelin havainnointi ja siihen reagointi. Ei ole sattumaa, että tämä kaksikko on aina jotenkin siellä missä peliä pelataan. Moni huippupelaaja on pelaamisellaan ja liikkumisellaan hyvin "mekaaninen" tehden tavallaan oikeita asioita, mutta se pieni ero reagoinnissa, taidossa ja tasapainossa kasvaa jälleen eksponentiaalisesti, kun nämä kolme asiaa ketjuttuvat. Milloin olet nähnyt esimerkiksi Nadalin liukastuvan tai horjahtavan massalla? Entä vaikkapa Djokovicin tai Grigor Dimitrovin? Niinpä.

Verkolla tämä kaksikko on kaikessa kokonaisuudessaan maileja muita edellä. Se, miten tehokkaasti ja taidokkaasti he tappavat palloja verkolta, usein hyvin vaikeistakin paikoista tai jopa reagoiden vastustajan lyödessä päin tai verkkonauhan kautta, on suoranaista taidetta.

Kolmas iso asia finaalissa oli pelin taktisuus. Thiemillä on periaatteessa kaikki lyönnit, joilla pystyy Nadalin peliin vastaamaan, mutta kerta toisensa jälkeen Thiemin peli on se, joka ainakin Garrosilla hajoaa. Tämä siitä huolimatta, että Thiem löysi koko ajan Nadalin rystyn, löi pitkiä aikoja pitkiä ja painavia palloja aivan kuin espanjalainenkin ja syötti kovempaa. Ero tulee kuitenkin jälleen pelin kokonaisuudessa. Nadalin perustaktiikka muokkautuu tarvittaessa niin, että hänen jääräpäinen oikurin yhden käden rystypommitus tulee jonkinlaiseksi peruskiveksi ja ennen pitkää vastustaja huomaa, ettei hän pärjää rystyllään oikeastaan ollenkaan. Thiemin rysty on lopulta, lisääntyneistä stoppareista huolimatta, edelleen aavistuksen yksipuolinen tai ainakin monotoninen.  Jos verrataan sitä Nadalin viime vuosina vuosi vuodelta parantuneeseen rystyyn, niin onhan siinä huima ero. Näitä kulmien ja kovuuden kombinaatioita, mitä Nadal finaalissakin loihti ei kovin montaa maailmasta löydy. Kun siihen lisätään iso kirjo hyvin erilaisia lyönnin muototekijöitä kuten korkeutta, pituutta ja kierrettä säädellen, niin moni vastustaja tulee yksinkertaisesti neuvottomaksi moisen jälkeen.

Neljäs iso asia on tietysti mentaaliset tekijät. Siinä missä Nadalin aivot raksuttivat koko ajan uutta ja tulevaa, märehti Thiem monesti menneessä niin hyvässä kuin pahassa. Kulminaatiopisteenä vaikkapa se Thiemin voittama toinen erä. Sen jälkeen kentällä oli käytännössä vain yksi pelaaja, joka oli valmis taistelemaan voitosta viimeiseen pisteeseen saakka. Mestarillista majesteettisuutta vielä prinssiin verrattuna.

Mutta mikään ei ole ikuista. Nadalin aika alkaa olla loppusuoralla myös massoilla ja nopeat suunnanmuutokset tapahtuvat vuosi vuodelta raskaammalla jalalla. Nurkista ponnistaminen hidastuu ja se pelaaja, joka parhaimmillaan juuri esimerkiksi Thiemin kaltaisilla lyönneillä saa ammuttua espanjalaista nurkkiin ja kentältä ulos, on matkalla Roland Garros-mestaruuteen tulevina vuosina.

Se hetki on vuosi vuodelta lähempänä ja en näe täysin mahdottomana, etteikö se voisi olla sitä jo vuoden päästä. Nadalin tämänvuotisesta Garros-dominoinnista huolimatta.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Ennakko: Finaali Rafael Nadal vs. Dominic Thiem, Roland Garros 2019

One more to go! Tämänvuotinen Roland Garros huipentuu sunnuntaina klo 16! Tässä ennakko!

Rafael Nadal vs. Dominic Thiem
Välieristä ei muodostunut lopulta ihan sellaisia klassikoita kuin odottaa sopi. Tuuli ja sateet sotkivat rajusti pelejä ja pelaajia, eikä otteluista saanut ehkä taktisessa mielessä paljonkaan irti. Sellaista selviytymistä se suurimmaksi osaksi tällä kertaa oli. Voittajat kuitenkin hallitsivat olosuhteet, pelinsä ja hermonsa lopulta parhaiten, joten jäljellä on finaali ehdottomasti kahden parhaan pelaajan kesken.

Rafael Nadal ja Dominic Thiem ovat kulkeneet hyvin erilaisen polun finaaliin ja varsinkin tämä toinen viikko on muodostunut haastavien kelien ja aikataulujen vuoksi kovin erilaiseksi. Kun Nadal on päässyt pelaamaan omat pelinsä lähes alkuperäisissä aikatauluissaan, niin Thiem ei todellakaan ole. Hänellä lähtee tänään finaalipäivänä jo neljäs perättäinen pelipäivä ja eilinen semifinaalin jälkimmäinen puolisko, lähes kolme tuntia Djokovicin kanssa, ei varmastikaan nollaudu ihan hetkessä fyysisesti saati sitten henkisesti.

Vaikka itävaltalainen olisi fyysisesti vielä timanttisessa vireessä, niin semifinaali oli hyvin intensiivinen ja aaltoileva ottelu kaikkinensa ja olisi voinut päättyä miten päin vaan. Tämä söi varmasti hurjasti mentaalista tankkia ja se voi olla jopa yksi finaalin ratkaisevista tekijöistä.

Onneksi tuleva Grand Slam-finaali ja sen tuoma jännitys sekä huuma on Thiemille tuttua jo viime vuodelta, eikä ensikertalaisen jännitystä enää ole.

Nadal on puolestaan selviytynyt finaaliin aikataulullisesti sekä kuormallisesti optimaalisessa rytmissä, eikä mikään todennäköisesti jää vireestä, kunnosta tai asenteesta kiinni. Voitto Roger Federeristä vaikeissa olosuhteissa oli omiaan lisäämään itseluottamusta viiden perättäisen Federer-tappion jälkeen, vaikkakin ajoittain ottelu oli molemmille pelkkää selviytymistä tuulen kanssa. Nadal on valmis aivan mihin tahansa, eikä hän anna edes tuulen viedä häneltä mitään pois.

[Oli kertakaikkisen ihailtavaa seurata tätä semifinaalia myös juuri siitä syystä, että kumpikaan ei purnannut tai syytellyt tuulta tai olosuhteita missään vaiheessa, vaan se oli business as usual. Meillä, monella harrastajapelaajalla, on tässä(kin) suhteessa paljon opittavaa näiltä kavereilta.]

Mutta miten sitten käy finaalissa? Paljon ratkeaa jo siinä, miten Thiem palautuu välierästään. Eilinen voi jonkin verran tuntua jäsenissä, mutta en usko hänen hurjan kovakuntoisena pelaajana romahtavan, sillä tauot pitivät pelimäärät säädyllisinä per päivä. Ei tässä kuitenkaan mitään suoraa viisituntista peliä tullut, mutta toki taukojen vuoksi venynyt rupeama. Varmasti on Thiem myös levollisempiakin unia viettänyt kuin perjantain ja lauantain välisen yönä, jolloin ajatukset ovat varmasti ainakin jossain määrin pyörineet kriittisessä vaiheessa olleessa Djokovic-ottelussa. Tämä ja toki fyysinen rasituskin saattavat siis vaikuttaa siihen hienoimpaan huippuvireeseen, joka finaalissa Nadalia vastaan olisi saatava kaivettua esiin vaikka väkisin. Nadal ei kaadu puolivaloilla.

Jos Thiem saisi ulosmitattua itsestään kaiken, meillä olisi huima matsi tiedossa. Olisi varsin herkullista nähdä, miten pelaajat riepottelevat toisiaan hurjilla yläkierteillä, taktisilla kuvioilla ja äärimmäisellä taistelutahdolla. Se on kuitenkin varmaa, että hurjaa ja tasaisempaa tykitystä tässä tullaan näkemään enemmän kuin semeissä, sillä luvassa oleva keli on vähintäänkin säädyllinen lämpötiloineen ja tuulineen.

Thiemin kannalta iso asia on syöttäminen. Hän pyrkii hurjine kickeineen ja sliceineen työntämään Nadalia varmasti ulos kentältä äärimmäisen kauas kentän nurkkiin. Slicemaisella ykkösruudun syötöllä ulos Thiem pakottaa Nadalin syvälle rystynurkkaansa, joka tämän olisi hyödynnettävä ottamalla palautus mahdollisimman aikaisin, ajoittain jopa syöttö-volleynä, ja painamalla sitä miljoonaa Nadalin kämmennurkkaan. Myös kiertueen kovimmalla yläjengalla kakkosruudun syötössä ulos kentältä on iso onnistumisen avain, jolla Nadal pysyy ainakin hetken kurissa.

Nämä on kuitenkin hyödynnettävä maksimaalisesti, sillä vähän on sellainen tunne, että finaalin pitkissä ja armottomimmissa tykityspalloralleissa kärsiin pitkässä juoksussa enemmän Thiem, jonka terävyys laskee ottelun aikana todennäköisesti aiemmin ja enemmän kuin Nadalin. Kuormasta johtuen sanoisin, että mitä pidemmälle ottelu meneekin, sitä paremmaksi Nadalin mahdollisuudet kasvavat ja hän varmasti tietää tämän. Voikin hyvin olla, että Nadal hakee tarkoituksellisestikin välillä hyvin pitkiä ja uuvuttavia pisteitä, joilla naulata Thiem arkkua naula kerrallaan. Finaalissa ollaan kuitenkin ensisijaisesti voittamassa ja sen ei tarvitse olla kaunista.

Thiemin onkin aivan pakko päästä useimmiten ja nopeasti kuskin paikalle ja tulitettava sekä riepoteltava Nadalia jatkuvaan kiireeseen ja hyödynnettävä lyhyeksi jääneet keskikentän pallot maksimaalisesti tappamalla niitä ilman selityksiä. Huonosti valmistellut tai aavistuksenkin epäonnistuneet hyökkäykset Nadal torjuu vastaiskuillaan ilman armoa. Usein hän pääsee niiden kautta myös itse kuskin paikalle, jolloin menossa on joka kerta lopun alkua.

Mentaalisesti Thiemin on oltava täysin peloton ja annettava mennä kaasu pohjassa. Semifinaalissa oli joitakin vaaran merkkejä siitä, että kipsi ja tietty passiivisuus iskee, kun hetki on tiukin ja/tai matsi pitäisi ottaa omaan lapaan. Tällaiset tilanteet Nadal ja kumppanit haistavat lähes tulkoon joka kerta ja siitäkin voi tulla yksi suurimmista syistä, miksi Nadal hakee enemmän jo 12. mestaruutta kuin Thiem ensimmäistään.

Jos tätä järjellä ajattelee, niin ei tätä saa Thiemille kyllä mitenkään kääntymään ellei hänellä sitten ole se täysin pöljä päivä. Hyvä taistelu, mutta Nadal vie 3-1 ja iskee luvut 12/18 tiskiin.