lauantai 19. tammikuuta 2019

Reality check, Australian Open 2019

Kolme kierrosta Australian Openia takana, joten aika tehdä uudelleentarkastelua ennakkoon.

Isossa kuvassa näyttää vahvasti siltä, että näinkin nopeilla kentillä hyvin paljon tulee kulminoitumaan siihen, kuka pystyy pitämään takarajasta kiinni pisimpään? Vielä ei monikaan suosikki ole taaksepäin pahemmin ajautunut, mutta testien koventuessa näin tulee jossain vaiheessa monelle käymään. Ennemmin tai myöhemmin.

Novak Djokovic
Mielestäni edelleen kisan suurin suosikki, vaikka ottelu nuorta Denis Shapovalovia vastaan ei kaikilta osin vakuuttanut. Djokovic turvautui hurjasti puolustukseensa ja oli yllättävänkin passiivinen, mikä toki riitti lopulta voittoon, sillä Shapovalov oli hyvin virheherkkä, sillä Djokovicin puolustus on hurjalla tasolla. Djokovic jäi totuttuun nähden nyt selvästi kauemmaksi takarajasta pelaamaan ikään kuin turvallisuuden kautta ja onkin selvää, että tämä peli tuskin riittää. Mutta taas toisaalta, hän nostaa tasoaan ja pelipositiotaan ylemmäs, kun tilanne sitä vaatii. Paineet ovat selvästi kovat ja tämä ensimmäinen testi oli varmasti hyvä herätys. Seuraavalla vastustajalla Daniil Medvedevillä on kaikki aseet Djokovicin lyömiseen, mutta riittääkö nuoren haastajan tasaisuus ehdottoman ja vaadittavan huipputason pitämisessä, niin enpä vielä usko.

Roger Federer
Vakuuttavia otteita ja melko kliinisiä voittoja toistaiseksi, joten kakkossuosikin asema tämän viikon perusteella. Ei ole ollut vielä mitään hätää, mutta ei toisaalta vielä mitään yliluonnollistakaan, paitsi tietysti se, että miten 37-vuotiaana voi pelata edelleen näin hurjalla tasolla. Kuorma ollut vielä kevyt ja vauriot minimaalisia, joten vähintään semifinaali Federerillä nyt hyvin haarukassa. Pahin uhka reitillä oli mielestäni Marin Cilic, joka on kuitenkin joutunut jo nyt uurastamaan hyvin paljon, joten voi olla, ettei viime vuoden finaaliuusintaa nähdä kvartseissa. Toki myös Federerin seuraava ottelu Stefanos Tsitsipasta vastaan on hyvin mielenkiintoinen testi ja näyttää paljon sveitsiläisen iskukyvystä.

Rafael Nadal
Federerin tavoin ehkä sitä vakuuttavinta antia tähän mennessä. Uusi, pientä hienosäätöä saanut syöttö on toiminut ajoittain mallikkaasti ja Nadal majailee hyvinkin sitkeästi edelleen takarajan päällä. Tämä siis siitä huolimatta, että pelinopeus on näillä alustoilla hurja ja espanjalaisen lyönnit voima-/kierrelatauksineen vaativat usein aikaa, mutta toistaiseksi, ilman kovaa painetta, peli on suoraviivaista ja toiminut täydellisesti. Helpotusta semifinaalireitille tuo Kevin Andersonin yllättävä tippuminen. Comebackiaan tekevä Tomas Berdych seuraavaksi, joten tavallaan vaaran paikka, mutta koska Berdych lienee henkisesti edelleen Berdych, niin Nadal jatkaa moukarointiaan.

Alexander Zverev
Hyvää, kypsää ja ennen kaikkea aggressiivista pelaamista hyvin positiivisella peli-ilmeellä. Pitänyt viime vuotta paljon paremmin myös takarajan, eikä ole juurikaan valunut liian taakse kovinkaan pitkiksi ajoiksi. Kaikki vaikuttaa hyvältä, mutta iso, iso, iso testi tulossa Milos Ranocia vastaan seuraavaksi. Jos kanadalainen syöttää yhtä hurjasti kuin tähän mennessä, niin silloin ei jää ylimääräistä marginaalia missattavaksi Zverevillekään. Jos saa palautettua palloja peliin, on luonnollisesti täydet mahdollisuudet edetä kohti loppupelejä.

Milos Raonic
Syöttäminen nyt niin hurjaa, että pakko nostaa pitkästä aikaa listalle Grand Slamien yhteydessä. Gorn Ivanisevic saanut kanadalaisjätin pakettia hyvin kuntoon, joten iso paikka ja mahdollisuus käsillä juuri nyt. Edennyt suht mukavasti ja tasaisesti hyvän syöttämisen siivittämänä. Sai hyvän, mutta myös rankan neljän tunnin testin toisella kierroksella Stan Wawrinkasta, mutta selvitti sen hienosti, mikä varmasti toi lisää itseluottamusta. Äärimmäisen vaarallinen kaikille, jos ei hyydy kuumuuteen tai pitkiin otteluihin.

Marin Cilic
Oli kaatua jo Fernando Verdascoon, mutta taisteli voiton. Nyt peliä on kuitenkin kertynyt jo lähes kahdeksan tuntia kierroksiin kaksi ja kolme, joten voi tuntea pientä väsymystä jo nyt. Vastaan tulee hurjassa iskussa oleva Roberto Bautista Agut, joka ei jätä mitään kiveä kääntämättä ja taistelee leijonan lailla, joten suuren vaaran paikka kroaatilla jo seruaavalla kierroksella. Cilicin onneksi myös espanjalaisella hurja kuorma alla jo nyt. Kaksi viisieräistä syö tässä kuumuudessa terävyyttä karusti.

lauantai 12. tammikuuta 2019

Ennakko: Australian Open 2019

Grand Slam-kausi ja -mania alkaa sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, kun Australian Open polkaistaan pääsarjojen muodossa käyntiin! Tiedossa on armotonta taistelua kauden ensimmäisestä isosta pokaalista. Tässä ennakko kaavioon!

Tiedossa on jo nyt, että Australiaa ovat vaivanneet ennätyshelteet, joten voittajalta tullaan vaatimaan äärimmäistä kuntoa ja kuumuuden sietokykyä, mikä mahdollisesti rajoittaa potentiaalisten voittajien määrää jo sekin. Seitsemän otteluvoittoa paras viidestä -järjestelmällä ei tule helpolla ikinä, ei varsinkaan 40 asteen helteessä. Varmasti moni iso nimi halajaakin useampana päivänä pelaamaan iltasessioihin, joten sekin on mielenkiintoista nähdä, miten nämä iltavuorot jakautuvat. 

Pientä helpotusta pelaajille on kuitenkin luvassa. Ylipitkät ottelut ovat tällä tietoa Roland Garrosia lukuun ottamatta historiaa (tsekkaa joulukalenterin luukku 11) ja Australiassa on siis käytössä super-tiebreak 10:een, jos viides erä venyy tilanteeseen 6-6. Varmasti tervetullut sääntö juuri Australian kuumuuteen!

Toinen helpotus monelle on ilmeisen nopeat kentät. Twitterin puolella on raportoitu jopa viime vuotta nopeammista kentistä, joten sekin kannattaa pitää mielessä kun matseja ja turnausta etukäteen arvioi. Samoin pallon vaihtuminen Wilsonin Australian Openista uuteen Dunlopiin voi tuoda uutta, mutta toki vain marginaalista, kulmaa peleihin.

Mutta mennäänpä kaavioihin. Tällä kaudella ajattelin kokeilla hieman jäsennetympää, jopa kaavamaista tapaa näissä ennakoissani, joten siinä mielessä vähän uutta matoa koukkuun.

Kaavion 1. neljännes:
Ehdottomanana suosikkina kisaan lähtee Novak Djokovic, joka hakee siis jo seitsemättä Australian Open-voittoa. Djokovicia on hehkutettu nyt jo blogissakin puoli vuotta putkeen, sillä miehen paluu "lähes puskista" oli viime vuonna hurjaa seurattavaa kauden jälkimmäisellä puoliskolla. Wimbledonissa peli loksahti kohdilleen ja se oli menoa oikeastaaan kaikille muille. Sama meno jatkunee tänä vuonna, sillä huhujen mukaan miehen loppu-uran tärkein tavoite on kirkastunut: Roger Federerin ohittaminen Grand Slamien määrässä. Motivoituneena Djokovic on aina ollut ja tulee varmasti aina olemaan äärimmäisen vaikea voitettava. Federerin saavuttaminen ei ole tietenkään helppoa ja nämä ovatkin kriittisiä Slamejä ennen uuden sukupolven valtaan astumista, mikä voi toki tuoda odottamatonta painettakin serbille. Tämä Slam hänen ikään kuin "kuuluu voittaa".

Muita pelaajia kaavion tässä neljänneksessä on toki 31 kappaletta, mutta melkoinen ihme saa tapahtua, jos Djokovic ei pelaa tästä porukasta itseään semifinaaliin. Hyviä haastajia ja mielenkiintoisia seurattavia toki riittää, mutta nuoret Dennis Shapovalov ja Daniil Medvedev eivät vielä pysty isojen kaatoon Grand Slameissä ja vahvasti tuntuu siltä, ettei siihen pysty myöskään esimerkiksi hyvävireinen ja Brisbanen juuri voittanut Kei Nishikori tai David Goffin. Heillä paukut eivät sittenkään oikein ikinä näissä kemuissa riitä.

Puolivälierä: Djokovic vs. Nishikori

Kaavion 2. neljännes:
Toinen neljännes on täynnä lupaavaa nuoruutta, mutta yksi nimi nousee yli muiden. Odotukset Alexander Zverevin kohdalla alkavat Grand Slam-menestyksen osalta saavuttamaan jo hurjia mittasuhteita, mutta onko pitkässä nuoressa miehessä sittenkään vieläkään tarvittavaa kestävyyttä ja sitkeyttä aivan maaliin saakka? Itse en tähän vielä tässä raskaassa slamissä usko, mutta toki nyt olisi hyvä paikka iskeä ainakin semeihin. Kaavio ei ole mahdottomin ja kun samassa osassa on liuta muita nuoria kuten Hyeon Chung, Borna Coric, Nick Kyrgios, Lucas Pouille ja Dominic Thiem, niin ei tämä nyt ihan pahalta näytä. Toki heti avausvastustajan, Aljaz Bedenen, kanssa Zverevin on oltava äärimmäisen tarkkana ja kärsivällinen.

Muita nostoja tästä neljänneksestä voisi olla Nick Kyrgioksen ensimmäisen kierroksen herkkuottelussa kohtaava Milos Raonic. Hänellä voisi olla eväät pitkällekin, mutta tämä hieman yksipuolinen kanadalaisjätti nousee ja kaatuu aivan liiaksi syöttönsä varassa. Syötön pettäessä peli usein puuroutuu pahoin. Kyrgioksessakin riittää kanadalaisella tekemistä, jos australialainen on kotiturnauksessaan pelipäällä.

Kaavion tässä osassa majailee myös vanha mestari Stan Wawrinka, joka mojonsa löytäessään voisi olla jopa kisan musta hevonen, mutta vähän tuntuu siltä hänenkin kohdallaan, että loukkaantumiset ovat vieneet parhaan terän ja suurimman motivaation sveitsiläiseltä.

Puolivälierä: Zverev vs. Coric

Kaavion 3. neljännes:
Niin ikään seitsemättä Australian Open-mestaruutta hakeva Roger Federer tulee kisaan puolustavana mestarina ja edellisestä tappiosta Australiassa on jo kolme vuotta! Valmistautuminen kauteen on ollut ilmeisen onnistunut ja alla on nyt myös toinen perättäinen Hopman Cup-voitto Belinda Bencicin kanssa. Kaikki vaikuttaa siis olevan kunnossa, mutta viime vuoden loppu alkoi osoittamaan merkkejä ainakin pienestä alamäestä, joten Australiassa mies on erityistarkkailun alla heti turnauksen alusta saakka. US Openin hiipuminen kuumuudessa on tuoreessa muistissa ja sekin voi olla merkki, että vanha kroppa kestä enää aivan samaan tapaan kuin ennen. Nurkkiin meneminen ja sieltä lähteminen mahdollisine polven notkahduksineen kertoo paljon iskusta. Jos Federer ei pääse kämmenellään "lyönnin päälle" 3-4 askeleen päähän, niin iso syömähammas on poissa. Isoja vaaroja juuri tässä mielessä lienevät Stefanos Tsitsipas (4. kierros) ja viimevuotinen finaalivastus Marin Cilic puolivälierässä, jotka saavat vastustajia hyvin liikkeelle sekä puolustusasemiin. 

Andy Murraylle (katso edellinen bloggaus) turnaus on valitettavasti uran lopun viimeisiä isoja stageja ja terveystilanteen takia onkin vaikea nähdä Andyä paria ensimmäistä kierrosta pidemmällä. Avauskierros lienee nyt siis liikaa, kun Dohan voittanut Roberto Bautista Agut taistelee leijonan lailla ja hurjalla itseluottamuksella juuri nyt.  

Puolivälierä: Federer vs. Cilic

Kaavion 4. neljännes:
Jos Andy Murrayn tilanne on nyt valitettavan selvä, niin Rafael Nadalin kohdalla tilanne ei sitä vielä ole, mutta ei sekään hyvältä vaikuta juuri tällä hetkellä. Vammat ja nilkkaleikkaus ovat varmasti häirinneet pahoin tekemistä ja valmistautuminen kauteen on kärsinyt. Valmistavat turnauksetkin ovat jääneet pelien osalta hyvin vähiin. Tappiossa Kevin Andersonille Mubadala Openissa Abu Dhabin näytösturnauksessa oli oikeastaan hyvin vähän mitään lupaavaa. Peli vaikutti lähinnä jalkojen säästelyltä ja käsillä lämimiseltä, joten kovien kenttien rasitukset lienevät Nadalille tänäkin vuonna ehkä liikaa. Sitä ne ovat todennäköisesti heti Australiassa, joka tulee lopulta liian nopeasti.

Toki jos Nadal pääsee minimaalisella kuormalla toiselle viikolle, niin sitten on tietysti Djokovicin tilanteesta riippuen ehkä kaikki mahdollista, paitsi ehkä juuri serbin lyöminen. Jalkavaivaisena ei kuitenkaan mennä pitkälle enää. Kaavion tässä osassa on potentiaalisia kiusaajia useammalle kierrokselle Alex De Minaur (3. kierros), Diego Schwartzman (4. kierros) ja sitten juuri mainittu Kevin Anderson, josta on kuoriutunut kovan tason Grand Slam-pelaaja, jolla voi olla vielä yksi vaihde näissä ympyröissä. On kuitenkin Grand Slam-finaaleja alla, joten miksipä ei?

Niin ja sitten olisi se mahdollisuus Nadal vs. Federer-semifinaaliin, mutta siihen ei nyt riitä usko kummankaan kohdalla.

Puolivälierä: Nadal vs. Anderson

Semifinaalit:
Djokovic vs. Zverev
Cilic vs. Anderson

Finaali:
Djokovic vs. Anderson

Voittaja:
Djokovic.

Siinäpä se. Nyt ei muuta kuin Eurosportit tulille ja nauttimaan Grand Slam-maniasta!

Eurosport ja EurosportPlayer näyttävät turnauksesta kaikki ottelut. Vasurilla ja Eurosport ovat yhteistyössä koko kauden ajan.

perjantai 11. tammikuuta 2019

Andy Murrayn lopettaminen

Andy Murray on tänään ilmoittanut lopettavansa tennisuransa. Pitkään vaivannut lantiovamma ei jättänyt miestä rauhaan ja mikä pahinta, kivut voimistuvat rajusti pelaamisen yhteydessä. Hyvältä ei kuulosta myöskään se, että jo sukkien jalkaan laittaminen ja kenkien sitominen tuottaa suurtaa tuskaa. Jos normielämää värittää näin vahvasti kipu, on aina aika miettiä jotain muuta.

Murrayn kohdalla tämä valitettavasti tarkoittaa lopettamista. Se on Andyltä varmasti oikea päätös, sillä perhe, vaimo ja kaksi tytärtä, tarvitsee mahdollisimman tervettä isää kotona enemmän kuin me kehäraakkia tv-kuvissa. Andyn meriiteillä ei myöskään olisi mitään mieltä kiertää touria kyvyttömänä haastamaan terävintä kärkeä.

Vaikka Andyä on usein moitittu pelitavaltaan tylsäksi, passiiviseksi puurtajaksi, niin hänen pelillinen elinkaari ja sen kehitys oli kuitenkin mielenkiintoista seurattavaa. Varmasti moni viittaa lopettamisen yhteydessä kuluttavan pelityylin suuntaan, mutta kyllähän esimerkiksi kämmen ja syöttö paranivat ja aktivoituivat matkan varrella rajusti siitä, mitä ne uran alussa olivat.

Nuori Murray profiloituikin hyvin vahvasti fyysiseksi noutajaksi, joka puolusti ja puolusti ja vielä kerran puolusti. Erään lehtitalon kahvilassa kauan kauan sitten tuli muuan tuleva tennisbloggaaja tokaisseeksi nuoresta Murraystä maan johtavalle tenniskirjoittajalle, että "jos tuo tuuppari voittaa joskus Grand Slamin, niin minä lupaan syödä.." ja niin edelleen. En syönyt vaikka olisi pitänyt. Pelillinen kehitys ja matka Grand Slam-voittajaksi oli upea kasvutarina kaikkine paineineen, finaalitappioineen ja itkuineen ja sitä oli lopulta hieno seurata.

Onkin hyvä muistaa, että hänen suurimmat saavutuksensa tulivat kaikkea muuta kuin puolustamalla. Kukaan ei voita Grand Slamiä puolustamalla ikinä. Ei varsinkaan Wimbledonia, eikä varsinkaan kahdesti. Tai US Openia. Tai kahta kultaa olympialaisista. Tai Davis Cupia lähes yksinään. Ja kaikki nämä aikana, jolloin Roger Federer, Rafael Nadal ja Novak Djokovic ovat olleet omassa piikissään.

Parhaimmillaan Murray oli hyvinkin aktiivinen pelaaja, vaikkei sitä suurta asetta koskaan oikeastaan ollutkaan. Sekin kuvaa hänen kovuuttaan ja tapaa pelata peliä nimeltä tennis. Murrayn pelitapaan kuului aina hurja taistelu, mutta myös fiksuus. Ei yritetä sitä, mitä ei osata ja haetaan pisteitä myös hyvien taktiikoiden kautta, ei vain kovaa mättämällä.

Mutta totta totta kai on, ettei Murray profiloidu tennishistorian kovimpana hyökkääjänä. Muistan joitakin otteluita erityisen hyvin, joissa hän oli joko hyvin väsynyt tai loukkaantunut, kuten vaikkapa Jarkko Niemistä vastaan Roland Garrosilla 2012. Tuolloin hän lätki palloja välillä läpi uskomattoman letkeästi suojellen samalla kroppaansa ylimääräisiltä rasituksilta ja otti lopulta voiton erin 3-1. Tuo pelitapa olikin omasta mielestäni ehkä sitä rakastettavinta pelillistä-Murraytä, ei nyt tietenkään Jarkkoa vastaan, mutta noissa tilanteissa hän oli aivan eri mies.

Nyt ura kuitenkin loppuu. On karmeaa ajatella, että pelit päättyvät näin äkillisesti ja yllättäen, vaikka hän jotenkin vielä kesään ja Wimbledoniin saakka vielä taistelisikin. Jotenkin sitä taas tajuaa, miten hienoa ja tärkeää urheilijoille olisi saada lopettaa omin ehdoin. Tällä tavoin tämä on sydäntäsärkevää.

Tsemppiä ja hyviä eläkepäiviä, Andy!

torstai 10. tammikuuta 2019

Eurosportin ja Tenniskoulu Topspinin / vasurilla-blogin yhteistyö jatkuu

Hep hep, uutisia! Vasurilla-blogin yhteistyö Eurosportin kanssa jatkuu myös tällä kaudella!

Erityisesti Grand Slamien aikaan Eurosportin tennistarjonnan voittanutta ei ole. Kanava ja sen suoratoistopalvelu Eurosport Player näyttävät suorana kaikki turnauksen ottelut sekä kisaa edeltävät karsinnat, jotka ovat paraikaa käynnissä.

Kun äänessä on vieläpä blogin piinapenkissä viime vuonna käynyt Arne Six sekä Arno Seiron ja Jarkko Niemisen kaltaisia tennisasiantuntijoita, on katselunautinto pomminvarma. Lisäarvoa Grand Slamien tennisantiin tulee myös lukuisista erikoisohjelmista ja koosteista, kuten esimerkiksi Game, Schett ja Mats sekä monista ulkomaisista asiantuntijoista kuten juuri Mats Wilander, John McEnroe, Boris Becker etc!

PS. Yhteistyön kunniaksi Tenniskoulu Topspinin Facebook-sivulla, Instagramissa ja Twitterissä on kilpailu ja osallistuneiden kesken arvotaan palkinnoksi vuoden passi Eurosport Player-palveluun! Kisa aukeaa nyt ja on auki lauantai-iltaan saakka, joten ole nopea! Voit voittaa Playerin tulille juuri sopivasti ennen Australian Openin avauslyöntejä!

PPS. Niin ja sitä ennakkoa Australian Openiin pukkaa akselilla la-su! Pysy linjoilla!

keskiviikko 9. tammikuuta 2019

7 vuotta, 7 päivää

Blogi täytti viikko sitten seitsemän vuotta!

Tämä onkin hyvä ja juhlallinen hetki kiittää erityisesti Teitä lukijoitani kaikesta siitä positiivisesta palautteesta ja kritiikistäkin, mitä olen teiltä matkan varrella saanut.

Nöyrimmät kiitokseni!

Ilman kannustusta tai keskustelua hommat ei yleensä nimittäin etene oli työ, laji tai taidemuoto mikä tahansa.

Ensisijainen tavoitteeni on ollut avata omia näkemyksiäni huipputenniksen kautta mahdollisimman suurelle porukalle, jotta suomalainen tenniskulttuuri nousisi niin ikään mahdollisimman korkealle tasolle. Jutut ovat usein olleet jonkinlaisia päänavauksia tenniskeskustelulle varsinkin nopeassa some-maailmassa, lähinnä twitterissä, jossa keskustelu on lähes poikkeuksetta hyvinkin korkeatasoista. Kiitos myös siitä ja liittykää ihmeessä rohkeasti mukaan, jos ette ole sitä vielä tehneet!

Toinen suuri kiitos menee yhteistyökumppaneilleni, joita on matkan varrella ollut jo melkoinen liuta. "Isompia" ja pienempiä. En tee tätä kuitenkaan rahasta tai edes oravannahkoista, vaan rakkaudesta lajiin. En tietenkään ole laittanut tai laita hanttiin, jos sopivia yhteistyömalleja löytyy myös jatkossa!

Kiitos!

Tänä vuonna olen luvannut lisätä valmennuspuolen tarinoita, joista esimakua saatiin jo viime vuoden joulukalenterissa luukussa numero viisi. Blogin selkärangan muodostanee kuitenkin edelleen ennakot ja jälkpelit Grand Slameistä ja Masterseista sekä toivottavasti myös kotimaisista tapahtumista, joita tänäkin vuonna on tällä tietoa mukavasti tuloillaan! Myös suurta kiinnostusta saaneet pallotestit jatkuvat tänä vuonna, sillä palloja on nyt jo jopa tyrkytetty vasurilla.comin testiin!

Matka siis jatkuu ja muuttaa hieman muotoaan, mutta kiitos, että olet ollut mukana ja toivottavasti pysyt linjoilla tänäkin vuonna!

Eteenpäin!

PS. Joulun aikaan blogi sekä Topspinin www-sivut saivat hieman pientä faceliftiä ja uutta fonttia, joten jos on tähän liittyvää palautetta, niin se otetaan kernaasti vastaan!

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Kausiennakko 2019

Uusi vuosi, mutta että uudet kujeet? Oikeastiko? Niinpä.

Vuosi vuodelta on lähempänä se hetki, jolloin joku uudesta sukupolvesta tai kokonaan uusi sukupolvi ottaa vallan tenniksessä. Merkkejä on saatu matkan varrella jo jonkin verran, mutta lopullinen valta-asema ei tunnu siirtyvän akselilta Novak Djokovic-Rafael Nadal-Roger Federer millään.

Voisiko tämä vuosi olla jo SE vuosi?

Toivon kovasti olevani jo pahasti väärässä, mutta itse en siihen sittenkään enkä vieläkään usko. Varsinkin jos mittarina käytetään vaikkapa Grand Slam-voittoa tai rankingin ykköspaikkaa. Matkaa Grand Slam-mestariksi on jokaisella nuorimman sukupolven pelaajalla edelleen liikaa ja jonkin sortin välisukupolveksi jäävä Kei Nishikori, Grigor Dimitrov, Milos Raonic ja kumppanit ei näytä pystyvän lopulliseen murtautumiseen. Turpaan lienee tullut yksinkertaisesti liian monta kertaa.

Tulevaa kautta pohjustettiin jo kovasti blogin joulukuisessa joulukalenterissa ja voikin olla paikallaan lukea kertaukseksi tai off-seasonlaisille uutena iltalukemisena ainakin luukut 1 (Djokovic, numero 1), 3 (Kolme uutta Masters-voittaja, 4 (Zverev, ranking 4), 8 (Thiem, ranking 8), 9 (Djokovic ja Golden Masters), 10 (TOP10 2019), 12 (Nadal ja Roland Garros nro 12), 14 (Djokovicin slamit), 15 (Tsitsipas, ranking 15), 17 (Nadalin slamit) ja 20 (Rogerin Slamit).

Näyttääkin siltä. että tämä vuosi mennään vielä vanhassa tutussa komennossa. Voi tosin olla, että tämä vuosi mennään myös kovin yksipuolisessa komennossa, jos Djokovicin loppukesästä alkanut vire oli enne tulevasta. Hän on selvästi jälleen motivoitunut ja Grand Slamit ovat ne mittarit, joiden lukemissa hän ensisijaisesti haluaa tulostaan kohentaa. Nadalin ja ehkä jopa Federerin on syytä olla huolissaan, jos Djokovic joulukalenterissa ennakoimani maksimin eli kaksi Slamiä nappaa. Matka on toki pitkä, mutta vauhti voi tänä vuonna olla kovempikin, eikä toisaalta kolmekaan Grand Slamiä älyttömästi yllättäisi.

Kausi alkaneekin Djokovicin komennossa. Australiassa magic number seven on ilman tapaturmia kovinkin todennäköinen ja jos tähtäimeen on isoin kirjaimin asetetettu Novak Slam numero kaksi, niin kevään ja kesän massoilla Djokovic saattaa olla jopa man to beat, jälleen kerran. Nadal saanee tehdä tänäkin vuonna täyden päivätyön Djokovicin kaatamiseen myös massalla. Ranskaan mennessä ollaan kuitenkin nähty onko Djokovicin tai vaikkapa Dominic Thiemin tai Alexander Zverevin vire riittävä kaatamaan vieläkään Nadalia Roland Garrosilla.

Sen jälkeen tuleekin ruohokausi ja kenties se viimeinen mahdollisuus Federerin Grand Slam-voitolle. Jotenkin on sellainen hytinä, että se jää tänä vuonna käyttämättä joko Djokovicin tai hyvän ja pitkähkön syöttö-kämmen-pelaajan (Kevin Anderson, Marin Cilic, Milos Raonic (?), jne) vuoksi. Yllätystappioiden riski kasvaaa nyt entistä rajummin Grand Slamien toisella viikolla. Vanhuus alkaa varmasti näkyä jo selvemmin.

Syksy kovine kenttineen saattaa avata mahdollisuuksia nuoremmalle sukupolvelle (Zverev, Tsitsipas, Khachanov), varsinkin jos Djokovic on saanut ne yksi, kaksi tai jopa kolme Grand Slamiä, jolloin takki on mentaalisesti varmasti vähän jo tyhjä. Toki jos alkukausi on ollut serbille pettymys, niin syksy on otollista aikaa ottaa tämän vuoden tapaan hyviä titteleitä. Nadal ja Federer lienee käyttänyt jo kovimmat paukut US Openiin mennessä ellei sitten kalenteriin ole tullut isoja aukkoja loukkaantumisten takia.

Näillä valinnoilla mennään siis kauteen 2019:
  • Australian Open: Novak Djokovic
  • Roland Garros: Rafael Nadal
  • Wimbledon: Novak Djokovic
  • US Open: Novak Djokovic

Kauden 2019 top-10 (perustelut ja sijat siis joulukalenterissa 10.12.2018)
  1. Novak Djokovic
  2. Alexander Zverev
  3. Rafael Nadal
  4. Roger Federer
  5. Kevin Anderson
  6. Andy Murray (hyvin suurella varauksella toki tässä vaiheessa, kun muutama matsi nähty!!!)
  7. Dominic Thiem
  8. Marin Cilic
  9. Stefanos Tsitsipas
  10. Karen Khachanov
Näillä siis mennään ja meni syteen tai saveen, niin toivotan kaikille lukijoille hyvää tennisvuotta 2019!!! 

May the season begin!

maanantai 24. joulukuuta 2018

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Valmennettavat, juniorit ja vanhemmat, aikuispelaajat, valmentajakollegat ja -mentorit, pelikaverit ja vastustajat, yhteistyötahot ja -kumppanit ja erityisesti te, blogin lukijat:

HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA!

Kiitos kaikille. Ensi vuonna jatketaan!

Joulukalenteri #24: Vuoden parhaat

Viimeinen luukku auki ja blogin palkinnot kehiin!

Vuoden paras: Novak Djokovic.
Hurja oli kauden jälkimmäinen puolisko, kun sai pelin jengoilleen. Lisää tulossa vuonna 2019?

Vuoden ottelu: Roger Federer vs. Juan Martin del Potro, Indian Wellsin finaali.
Pauketta, kauneutta ja draaman kaarta. Hienon hieno taistelu, joka toi lopulta argentiinalaiselle uran ensimmäisen Masters-voiton.

Vuoden valmentaja: Marian Vajda.
Paluu Djokovicin tiimiin ja niin, kaksi Grand Slamiä.

Vuoden comeback: Novak Djokovic.
Viidessä kuukaudessa top20:n ulkopuolelta paalulle.

Vuoden kakara: Nick Kyrgios.
Ei opi. Ei vaan opi. Juniorimaista, lapsellista kiukuttelua edelleen, vaikkei todellakaan ole enää juniori-iässä. Eikö voisi jo alkaa pelaamaan?

Vuoden senioripelaaja: Roger Federer.
Yksi Grand Slam-voitto. Tovi ranking-ykkösenä historian vanhimpana pelaajana. Ja tarina vaan jatkuu!

Vuoden eläkeläinen: Julien Benneteau.
Eläkeläispalkinto sympaattiselle ja tyylikkäälle ranskalaiselle, jolla 10 ATP-finaalia, muttei yhtäkään voittoa. Olisi varmasti ansainnut, mutta kuten aina, ei lopulta ansainnut. Siitä piti osaltaan myös Jarkko Nieminen (Sydneyn finaali 2012) huolen. No mutta, vasurilla-blogin titteli todennäköisesti lohduttaa.

Vuoden läpimurto: Stefanos Tsitsipas.
Ensimmäinen Masters-finaali ja reitillä kaatui hurjissa taisteluotteluissa mm. Djokovic, Anderson ja Zverev. Milanossa marraskuussa oli jo mies poikien joukossa ja lanasi kaikki.

Vuoden suomalainen pelaaja: Otto Virtanen.
Näin tänä vuonna Oton pariin otteeseen kentällä. Suosittelen sitä vahvasti muillekin. Käykää ihailemassa. Nautittavaa peliä!

Vuoden potilas: Andy Murray.
Kävi kokeilemassa, otti levon, kävi kokeilemassa ja otti levon, mutta ei lähtenyt. Pitkä paussi ja isot odotukset ensi vuoteen, mutta onko lopun alku jo hyvässä vauhdissa?

Vuoden pettymys: Grigor Dimitrov.
Lunasti vuosi sitten vihdoin odotuksia voittamalla mm. ATP-finaaliturnauksen, mutta sittemmin katosi lähes täysin kuvasta. Saman teki miehen kakkossyöttö.

Vuoden shokki: John Millman vs. Roger Federer, US Open, 4. kierros.
Käsi ylös kenellä tästä Millamanin voitolla Pitkäveto kiinni? Niinpä.

Vuoden kostea silmäkulma: Simona Halep ja Roland Garros-voitto.
Vihdoin! Halep ollut niin monta kertaa niin lähellä, että tämän hänelle todella soi, vaikkei tenniksessä suomisella olekaan mitään sijaa. Hieno kuitenkin nähdä, kun kova työ tuo haaveen toteen.

Vuoden turnaus: #NextGen-lopputurnaus, Milano.
Ennakkoluulottomia sääntökokeiluja, mielenkiintoisia nuoria pelaajia ja niin edelleen. Kiinnostus kasvaa vuosi vuodelta. Samalla tennis palaa pelaajien palvomisessa ja palvelemisessa hieman taaksepäin, mutta samalla mielestäni oikeaan, normaaliin suuntaan.

Vuoden fashion award: Serena Williams ja kissanaisasuste Roland Garrosilla.
Ehdottomasti jatkoon. Miksi siitä tehtiin niin iso numero? Jos ja kun sillä oli vieläpä jotain positiivista terveysvaikutusta, niin miksi ei?

Vuoden muotioikku: Blondatut hiukset.
Ööh, what? No joo. Kiitos ei. Lähinnä tähän sortuivat ranskalaiset (Monfils, Gasquet, Paire), mutta myös meidän Henri Kontinen. Miksi, oi miksi?

Vuoden överit: Serena Williams, US Open-finaali 2018. 
Yli meni. Pahasti. Piste.

***

Näin paketoitiin blogin joulukalenteri sekä tämä vuosi! Blogi palaa tammikuun alkupäivinä kausiennakon muodossa, joten kauaa emme ehdi laakereillamme lepäämään, kun jo pelataan!

Nyt on kuitenkin aika avata lahjat ja nauttia läheisten seurasta. Hyvää joulua kaikille ja kiitos tästä vuodesta!

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Joulukalenteri #23: Serenan Slamit

Luukusta 23 esiin tulee tänäkin vuonna Serena Williams ja hänen Grand Slaminsä!

Huikean uran pelannut ja nyt myös perhe-elämän vähintäänkin onnistuneesti yhdistänyt Serena on mielestäni kaikkien aikojen tennispelaaja. Uraan on mahtunut jos jonkinlaista tapahtumaa, vastustajaa, mutta eniten totta kai sitä dominointia ja suurvoittoja, joita Grand Slamien määrässä mitattuna on jo 23. Ensi syksynä ensimmäisestä Grand Slam-voitosta tulee kuluneeksi jo 20 vuotta (US Open 1999), joten myös hurjan pitkä ura on Serenalla ollut.

Blogin joulukalentereissa myös hänen Grand Slaminsä ovat olleet tiukassa seurannassa lähes vuosittain ja kimpoilut suuntaan ja toiseen voi lukaista läpi vaikkapa tästä (2014), tästä (2015), tästä (2016) ja tästä (2017). Kysymykset ovat toki hieman matkan varrella vaihtuneet, mutta pidetään tällä kertaa fokus siinä, saavuttaako Serena Margaret Courtin vai meneekö hän tästä vieläpä ohi vai jääkö peräti hän näihin lukemiin?

Vuosi sitten epäilin, että Serena ei pääse Courtin lukemiin ja täytyy myöntää, että samaa epäilen tänäkin vuonna. Tämä siitä huolimatta, että vuosi 2018 oli Serenalle kahden Grand Slam-finaalin muodossa jopa erittäin hyvä ja myös ikään kuin lupaava Courtin ennätystä ajatellen.

Mutta sitten tulee se kuuluisa "mutta".

Molemmat finaalitappiot, sekä Wimbledonissa että US Openissa, olivat selkeät ja Serena hävisi selkeästi paremmalleen pelaajalle. Sekä Angelique Kerber ja Naomi Osaka tiesivät mihin iskeä ja se riitti molemmilla kerroilla Serenan uhitteluista huolimatta.

Monta kertaa olen jo todennut, että Serenan liikkeelle saaminen on avain, sillä häntä ei helposti lyödä ottelusta ulos ikään kuin hänen omilla aseillaan. Nyt niin kuitenkin tapahtui, varsinkin US Openin finaalissa, jossa nuori Osaka pommitti ja teki Serenasta ensinnäkin jopa hitaan näköisen, mutta ennen kaikkea puolustajan, mitä hän ei missään määrin ole. Tämä on vahva signaali siitä, että ihan kaikki voimat ja nopeudet eivät ole enää entisellään. Eikä ihme, sillä ikää todella on jo uskomattomat 37 vuotta.

Vahva peluri Serena toki edelleen on, mutta US Openin kaltaista show'ta ei kukaan kaipaa enää koskaan. Moista epäurheilijamaisuutta, jossa pyrittiin voiton (epä)toivossa vain ja ainoastaan vastustajan pelin sekoittamiseen tämän ensimmäisessä Grand Slam-finaalissa, oli jopa alhainen teko näin suurelle mestarille. Se jättää, aiempien aivopierujen ohella, jonkinlaisen tahran Serenan kilpeen.

Siinä mielessä olisi toki upeaa, että ensi vuonna tämän vuoden finaalitappiot kirkastuisivat voitoksi ainakin kerran, mutta uskallan viime vuoden tapaan vahvasti epäillä. Kisa naisten puolella on nyt niin kova, ettei Serenalle jää enää kirkkainta roolia.

lauantai 22. joulukuuta 2018

Joulukalenteri #22: Aikaa Australian Openin alkuun

Luukussa 22 hurjaa pikafaktaa tulevasta kaudesta! Nimittäin... Kun tämä päivä kääntyy huomiseen, on Australian Openin alkuun enää 22 päivää! 

Siltikin jotenkin vaikea käsittää, että seuraava Grand Slam on jo kolmen viikon päästä! Pelaajien loma voisi olla kyllä pidempikin...

perjantai 21. joulukuuta 2018

Joulukalenteri #21: Yhden kauden palkintorahaennätys

Joulukiireet painavat varmasti kaikilla päälle, joten luukku 21 on nopea knoppitieto.

Yhden kauden palkintorahaennätyksen haltija on Novak Djokovic summalla 21,6 miljoonaa dollaria. Nice.

Nyt tiedät tämänkin. Eteenpäin!

Lähde: tennis-x.com

torstai 20. joulukuuta 2018

Joulukalenteri #20: Rogerin Slamit

Nyt jo 20. luukku auki ja sieltä tosiaan Rogerin Grand Slamit, 20 kpl!

Aiemmat versiot aiheeseen voit lukea tästä (2017) ja tästä (2013). Tilanne on elänyt varsinkin tuosta vuoden 2013 joulukalenterista, jolloin Federer oli lukemassa 17 ja nyt Grand Slamejä on tullut kolme lisää. Kaksi viime vuonna ja yksi tänä vuonna. Viime vuoden kalenterissa oli osuva twitter-nosto aiheeseen eli Roger lakkaa voittamasta Grand Slameja, kun Roger lakkaa pelaamasta Grand Slamejä.

Allekirjoitin tämän vuosi sitten, mutta onko sittenkin ja viimein tulossa aika, että Grand Slam-voitot alkavat olla tiukassa?

Palataan kuitenkin hetki menneeseen.

Federer löysi pari vuotta sitten vielä uuden vaihteen ja vei peliä jälleen uuden askeleen eteenpäin aggressiivisuuden lisäyksellä ja entistä ehommalla rystypuolen pelillään. Kun samaan aikaan sukupolvenvaihdos antoi odotuttaa ja pahimmat kilpaveljet Novak Djokovicin ja Rafael Nadalin muodossa olivat jonkinlaisessa kriisissä tai loukkaantuneina, niin tilanne oli otollinen lisätä palkintokaapin sisältöä.

Näkisin, että nyt tarvittaisiin vähintäänkin samankaltaista tasonnostoa ja hyvinkin kipeästi, koska esimerkiksi Djokovicin vire vaikuttaa nyt hurjalta ja hän lienee se suurin uhka kaikille. Ei vain Rogerille.

Tänä vuonna Roger vei upealla pelillään, mutta totuuden nimissä kaavion hieman auetessakin, jälleen Australian Openin ja kaikki näytti hyvältä kesääkin ajatellen, varsinkin kun massakausi jäi jälleen väliin. Keväällä ja alkukesästä Rogerin kilpeen tuli kuitenkin muutamia säröjä, jotka ehkä aavistuksen söivät itseluottamusta Wimbledonia ja US Openia ajatellen.

Varsinkin Indian Wellsin finaali Juan Martin del Potroa vastaan oli lopulta paha isku, sillä kummatkin olivat ison osan ottelua loistavassa vireessä ja silloin tappio sattuu aina. Myös yllättävä finaalitappio Borna Coricille Hallen ruoholla juuri ennen Wimbledonia oli omiaan horjuttamaan itseluottamusta kauden tärkeimmän turnauksen alla. Siitäkin huolimatta tappio Kevin Andersonille Wimbledonissa oli suuri yllätys ja antoi kenties viitettä tulevasta, sillä vielä suurempi yllätys koettiin US Openissa, jossa helteessä harvinaisesti tuskaillut Federer hävisi Australian John Millmanille.

Kun hallikaudella tuli "enää" yksi turnausvoitto kotikisassa Baselissa ja nippu, osin odottamattomiakin, tappioita mm. Kei Nishikorille, Alexander Zvereville ja Novak Djokovicille, niin ainakin omat hälytyskellot alkoivat soimaan entistä kovemmin. Varsinkin, kun Federer näytti ajoittain jopa hitaalta, eikä esimerkiksi kämmenkulmista tullut painavaa lyöntiä hiipuneen liikkeen vuoksi takaisin.

Federer on mestarillisesti tauottanut aina kausiaan ja sitä vaaditaan myös jatkossa, kenties rajummin kuin koskaan. Tässä valossa huhut ensi kauden massakauden pelaamisesta ovatkin hieman yllättäen lisääntyneet viime kuukausina. Tämä voisi indikoida sitä, että jonkinasteinen jäähyväiskierros olisi käsillä, mutta uskon, että olympialaiset vuonna 2020 kiinnostavat mestaria varmasti. Massakauden rasitukset tuntuvat kuitenkin vanhassa kropassa pitkään, joten uhraisiko Federer Wimbledonin jo ensi vuonna, niin enpä tiedä, enkä ainakaan vielä tähän usko.

Ensi vuosi onkin joka tapauksessa hyvin kriittinen Grand Slamien lisäämisen suhteen, koska kello käy, nuoret tulevat ja vastukset sekä rasitukset kovenevat. Australia lienee kuitenkin Djokovicin heiniä, Roland Garros ehkä vielä Nadalin, mutta sitten tulee se Wimbledon, joka lienee Federerin yksi viimeisimmistä mahdollisuuksista.

Näkisin, että Roger voittaa maksimissaan enää yhden Slamin ja jos tuo voitto tulee, niin se tulee vuonna 2019. Sen jälkeen koittaa uusi aika. Lopputulema siis 20 tai maksimissaan 21. Tämän sanottuani, Federer menee ja voittaa tietysti jo Australiassa.

keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Joulukalenteri #19: Joululahjavinkki vuodelle 2019

Joulu lähestyy ja lahja vielä hankkimatta? Blogin virallinen joululahjavinkki tuleekin tässä: US Open 19 paikan päällä!

Tein tänä vuonna ensimmäisen reissuni tenniksen Grand Slam-turnaukseen ja se todella oli jokaisen pitkään säästetyn centin arvoinen.

Olen sulatellut matkaa oikeastaan koko syksyn ja vieläpä sen verran rajusti, etten ole vieläkään saanut aikaiseksi blogata matkaraporttia aiheesta. Se on kuitenkin tekeillä ja tulossa, joten do not worry!

Mutta siis, jos haluat hemmotella itseäsi ja läheistäsi toden teolla vuonna 2019, niin tee tämä matka!

Tipsit ovat tulossa lähiaikoina, joten voit huoletta alkaa väijymään halpoja lentoja ja hotelleja (joita todella on!) elo-syyskuun vaihteeseen! Toki kohde voi olla myös joku muu Grand Slam, mutta New Yorkissa homma toimii. Sen lupaan.

tiistai 18. joulukuuta 2018

Joulukalenteri #18: 18 and life to go!

Luukussa 18 asiaa junioreista ja siis varsinkin ensi vuonna 18 vuotta täyttävästä Otto Virtasesta!

Oton otteet ja saavutukset ovat olleet tänä vuonna kerrassaan loistavat. On Grand Slam-voittoa nelinpelistä, Orange Bowlin voittoa ja niin edelleen. Kieltämättä hyvältä ja herkulliselta näyttää!

Mutta.

Kaikista saavutuksista huolimatta, eniten minua on miellyttänyt Oton peli.

On suorastaan ihanaa katsella suomalaispelaajan isoa peliä, jossa on letkeää aggressiivisuutta ja päättäväistä aktiivisuutta. Pelissä näyttää olevan niin paljon potentiaalia, että se voisi tulevaisuudessa riittää vaikka mihin. On hurja syöttö ja aivan jumalaisen tehokas kämmenpommi. 'Syöttö plus yksi' on kuitenkin SE tapa pelata maailmanluokan tennistä tänä päivänä. Toki tapoja on muitakin, mutta jos tuosta yhdistelmästä saa tappavan, on maailman ehdottomin kärki saavutettavissa todennäköisemmin kuin palloa takarajalta sutimalla.

On kuitenkin tärkeää olla hehkuttamatta Ottoa ja muita nuoria lupauksia liikaa. Tyytyväisyyshän lienee se varmin tapa tippua kyydistä? Lisäksi takin auetessa tulee äkkiä kylmä. Nälkää pitää riittää ja näiden loisteliaiden "välietappien" tulee olla vain välietappeja. Tärkeintä on se, että duuni jatkuu ja muuttuu kaikilta osin kohti ammattimaisuutta. Yrittäjiä riittää nimittäin läjäpäin muuallakin.

Tulos on mielestäni aina sivuseuraus hyvästä ja järjestelmällisestä treenaamisesta. Otonkin kohdalla on varmasti menty eteenpäin kokonaispakettia ajoittain jopa pieteetillä rakentaen sekä juuri niitä aseita luoden ja hioen. Tuskin ovat ihan yhdessä tai kahdessa yössä ole tulleet. Nyt ne kuitenkin ovat toivottavasti maksamassa itseään takaisin. Toivottavasti vieläpä mahdollisimman isosti.

Tämä onkin erittäin tärkeää myös nuoremmilla pelaajilla ja aivan sieltä minisarjoista lähtien. Kasvatetaan pelaajiamme ennen kaikkea kohti heidän omaa maksimiaan ja tehdään niitä aseita jo nuoresta pitäen. Takakentän pallottelijoita riittää maailman joka kolkkaan, mutta viekö se muualle kuin juniorimestareiksi? Enpä usko. Lista niitä juniori-ihmeitä, joista ei tullutkaan "edes" ATP-kiertuetason pelaajia onkin yksi pisimmistä listoista ikinä.

Sydämestäni toivon, että Oton nälkä ja treeni jatkuu ja että hän näyttää koko maailmalle kuinka tennistä pelataan! Onnea matkaan Otto!

maanantai 17. joulukuuta 2018

Joulukalenteri #17: Nadalin Grand Slamit

Luukussa 17 yksi joulukalenterin ikivihreistä aiheista, Rafael Nadalin Grand Slamit!

Tosiaan, Grand Slamien metsästys kolmikon Novak Djokovic, Nadal ja Roger Federer on puhututtanut viime vuosina paljon ja blogissakin aihetta on sivuttu joulukalenterin muodossa lähes vuosittain.

Tämä vuosi ei ole poikkeus. Djokovic-luukku (14) saatiinkin jo auki, nyt aukeaa tämä ja hirmuinen jouluyllätys ei torstain (20) luukku varmaankaan liene...

Mutta sitten siihen Nadaliin, jolla siis tämän vuoden Roland Garros -voiton jälkeen on kasassa 17 mestaruutta. Itse olen povaillut vuosien varrella Nadalin lopullista Grand Slam-määrää joulukalenterissa haarukkaan 16-19 kpl (ainakin 2014 ja 2017) ja sanoisin, että tuo haarukka lienee todennäköinen edelleen. Alarajan ohi on toki jo tultukin.

Hyvästä, mutta hyvin rikkonaisesta kaudesta 2018 huolimatta vaikuttaa siltä, ettei Nadalilta ihan mahdottomia voida enää odottaa. Jalat eivät tunnu kestävän oikein muuta alustaa kuin massan ja vaikka kestäisivätkin, niin Novak Djokovicin ja jopa Roger Federerin voittaminen kovilla ja/tai nopeammilla kentillä on muodostumassa jälleen hyvin vaikeaksi tehtäväksi.

Samaan aikaan myös uusi sukupolvi tekee tuloaan, joten vuosi vuodelta vaikeammalta näyttää Nadalin kannalta. Massalla mies on todennäköisesti edelleen the man to beat, mutta sielläkin kisa aukeaa pomminvarmasti jo lähivuosina.

Kun samaan aikaan ikää kertyy, niin Grand Slamien mestaruushaaveet ovat aika pitkälti siis juuri Roland Garrosin menestyksen varassa. Sieltä vielä 1-2 mestaruutta olisi erittäin kova suoritus, mutta Federeriä (20 mestaruutta) ajatellen tahti muualla lienee liian hidas.

Pysynkin kannassani, maksimissaan 19 Grand Slam-mestaruutta.