perjantai 13. syyskuuta 2019

Näin kaatuu Itävalta! (Ennakko: Suomi vs. Itävalta, Davis Cup 2019)

Suomalaisittainkin huima Davis Cup-viikonloppu alkaa nyt! On siis aika ennakon!

Suomi lähtee otteluun ehkä hienoisena altavastaajana, mutta Davis Cupille tyypillisen kotiyleisön hurmoksen ja ultranopean alustan ansiosta puntit tasoittuvat rajusti. Perjantaina ja lauantaina on siis lupa tuulettaa rajusti Suomen puolesta, joten kaikki paikalle tulijat: pidetään ääntä!!! KAMOON, AJA SITÄ PALLOA! 

Mutta ennakkoon. 

Kummatkin joukkueet ovat liikkeellä lähes parhailla joukkueillaan. Itävallan jengiä tähdittävät tietysti Dominic Thiem (ATP-5) sekä US Openissa viime viikolla puolivälieriin itsensä pelannut neluripari Jurgen Melzer (4p. ATP-36) ja Oliver Marach (4p. ATP-12). Heidän lisäkseen joukkueen pelaavaan kokoonpanoon kuuluu Dennis Novak (ATP-122).

Suomen jengissä pelaavat tulikuuma Emil Ruusuvuori (ATP-163), Patrik Niklas-Salminen (ATP-551) sekä nelurikuninkaat Henri Kontinen (4p. ATP-26) ja Harri Heliövaara (4p. ATP-147). Lisäksi joukkueeseen on nimetty Eero Vasa (ATP-1242) ja kapteeninahan meillä on Jarkko Nieminen, jonka vasurilla.com-haastattelun voit lukea muuten tästä.

Tosiaan, vähemmän yllättäen Espoon Metro Areenalle ei rakennettu tätä viikonloppua varten sisämassaa, sillä viikonlopun ehdottomasta superstarasta, Dominic Thiemistä, on povattu Rafael Nadalin manttelinperijää massakuninkaana, kunhan valta vain joskus vaihtuisi. Vaikka hänen murtamisensa nopealla kentällä viikonlopun aikana olisi huima juttu, ehkä jopa yksi kauden tennispommeista, niin mahdotonta se ei tietenkään ole.

Kaksinkertainen Roland Garros -finalisti ei nimittäin ole esiintynyt kovinkaan vakuuttavasti nopeammilla kentillä, kuten vaikkapa Wimbledonissa, jossa pallo liukuu ja pysyy lähtökohtaisesti melko matalana, varsinkin jos lyönnin takana on suoruutta ja voimaa, minkä suomalaiset kyllä osaavat järjestään kaikki. Tämä tekee hurjaa yläkierrettä moukaroivan Thiemin pelistä lähtökohtaisesti paljon normaalia hankalampaa. Hän ei myöskään ehdi ladata palloihin samaan tapaan nyt vauhtia ja kierrettä kuin vaikkapa hitailla kovilla kentillä, massasta puhumattakaan. Lisäksi Thiemin pelikunto on arvoitus. Hänen US Openinsa meni mönkään sairastelujen vuoksi, joten pahimmassa (tai meille parhaimmassa) tapauksessa Thiem saattaa olla vielä hieman ruosteinen. 

Toki on selvää, että Thiemin otteluille Suomen on budjetoitava 1-2 tappiota. Siksi meidän onkin iskettävä Itävallan kakkospelaajaan ja neluripariin. Ne ottelut meidän vain täytyy voittaa ja siihen meillä on loistavat saumat!

Näin siis kaatuu Itävalta:

Patrik Niklas-Salminen vs. Dominic Thiem
Patti ottaa kaikki mahdolliset riskit käyttöönsä ja vaikka välillä menee vähän yli, niin hän saa horjutettua hieman Thiemin uskoa. Itävaltalainen tulee muutenkin kyttäilemään ottelun alun suomalaisen virheitä toivoen, joten siihen on hyvä iskeä. Kun Patti ajaa palloa hurmiossa, niin ensimmäinen erä on äärimmäisen tiukka ja Thiem hoitaa sen vain vaivoin. Toinen erä on hieman selvempi ja Thiem voittaa odotetusti 2-0. 

Itävalta siirtyy 1-0-johtoon.

Emil Ruusuvuori vs. Dennis Novak
Viikonlopun ensimmäinen avainottelu meille. Emilin aggressiivisuus ja tämä alusta ovat kuitenkin viikonlopun osuvin kombinaatio Suomen neluriparin ohella. Emil vie peliä ennakkoluulottomasti ja ottaa lähes rutiinimaisen voiton painavalla pelillään. Novak on ottelun jälkeen sen verran lyöty mies, että lauantaille on Itävallan kapteenin, Stefan Koubekin, mietittävä uskaltaako tätä päästää ratkaisevaan kaksinpeliin. 

Tässä vaiheessa tilanne siis tasan 1-1.

Henri Kontinen&Harri Heliövaara vs. Jurgen Melzer vs. Oliver Marach
Viikonlopun avainotteluita. Tämä meidän täytyy hoitaa. Nopealla alustalla olemme kuitenkin enemmän kotonamme ja kotiyleisön huuma piinaa itävaltalaisia. Paineet käyvät liian koviksi tälle tähtiparille ja Suomi vie ottelun erin 2-1 ja samoin lukemin johtaa Suomi ennen kaksinpelejä.

Emil Ruusuvuori vs. Dominic Thiem
Viikonlopun odotetuin kamppailu. Tähän Emilin on helppo lähteä rakentamaan omaa peliään, sillä Thiem ei ole alustan kanssa vieläkään sinut, mikä saakin Thiemin esittämään vain parasta puolustuspeliään ja valitettavasti se saattaa olla vielä liian kova pala purtavaksi. Emilin positiivinen peli-ilme ja aggressiivinen peli vie kuitenkin lähelle erävoittoja, mutta se miesten välinen 160 rankingin ero on Emilille sittenkin vielä liikaa. Tämä voi kuitenkin olla se yllätyksen paikkakin ja kun tässä vaiheessa itävaltalaisten on pakko voittaa, niin paineet voivat olla yllättävän kovatkin Thiemin päädyssä. Ehkä Thiem kuitenkin tämän vie. 

Tilanne 2-2.

Patrik Niklas-Salminen vs. Dennis Novak
Todennäköisesti koko kohtaamisen ratkaisuottelu ja siis viikonlopun aivan ehdottomia avainotteluita tämäkin. Patti saa huiman kotiyleisön edessä kaivettua itsestään kaiken irti ja on todennäköisesti aivan tulessa ottelussa. Hyvä syöttäminen ja loistava kakkoslyönti petaavat paikkoja ja asetelmia voittoon saakka, eikä Novak saa juonesta riittävästi missään vaiheessa kiinni. 

Eli näin! Suomelle 3-2-voitto ja maailmanlohkon karsinnat kutsuvat!!!

No mutta, oli värikynää tai ei, niin huima viikonloppu tulossa! Tulkaahan kaikki paikalle! Toki myös YLE näyttää ottelut suorana ja Areenassa, joten hurja on hype nyt joka puolella, mutta tennis on ehdottomasti parasta paikan päällä!

Itse olen positioinut itseni muuten Tennisliiton some-rinkiin, joten ottakaapa Tennisliiton viestimet somen puolella (tästä näin: TwitterFacebookInstagram) haltuun viimeistään nyt! Hurjaa settiä luvassa! 

keskiviikko 11. syyskuuta 2019

Jälkipelit: US Open 2019

Kahden viikon upeiden pelien jälkeen on aika pohtia, mitä tämänvuotisesta US Openista jäi lopulta käteen.

Aloitetaan finaalista, jonka lopputulema ei ottelu- tai edes turnausennakkojeni mukaan ollut varsinaisesti yllätys, mutta tapa, jolla Rafael Nadalin voitto lopulta tuli tai oli jäädä jopa tulematta, oli tietysti aikamoinen yllätys.

Kukaan ei varmastikaan uskonut Daniil Medvedevin nousevan kahden erän ja yhden breikin takaa enää mihinkään, mutta uskomattoman varmalla pelillä, upealla taistelulla ja painavalla hyökkäämisellään venäläinen kampesi itsensä väkisin vielä mukaan otteluun. Erätilanteessa 2-2 näytti jo hetken siltä, että Medvedev olisi jopa voittamassa ottelua, kunnes taas ja jälleen kerran Nadal näytti eläimellisen taistelijansa itsestään ja sen, ettei peli ole hänen kohdallaan koskaan ohi ennen kuin se oikeasti sitä on. Hän oli valmis juoksemaan vaikka kuuhun viidennessä erässä.

Edeltävissä erissä hän oli yrittänyt pelata hyvinkin aggressiivista peliä, mutta Medvedevin hurja puolustus sai espanjalaisen ajoittain epäröimään ja välillä jopa epäuskon partaalle. Tällöin hänen lyöntinsä jäivät aivan liiaksi pelkän käden tuottaman voiman ja kierteen varaan ja näin ollen hyvinkin lyhyiksi hädin tuskin syöttöruudun takarajan tuntumaan. Nadal ei missään vaiheessa tuntenut päässeensä venäläiseltä niin paljoa karkuun, että peli olisi täysin rentoutunut ja että hän olisi jatkuvasti iskenyt ikään kuin kaikilla sylintereillä, jossa lyönnin hurja jalkatyö olisi siivittänyt koko kineettistä lyöntiketjua optimaalisen rennosti voimaa tuottaen jaloista lantioon, sieltä hartiarotaatiolla lopulta käteen saakka.

Medvedevillä onkin käsittämätön kyky saada pelattua itseään vastustajan korvien väliin. Hänellä on, kuten sanottua, hurja puolustus, lähes maagiset kädet ja erittäin letkeät sekä tehokkaat peruslyönnit, joilla paine pysyy usein vastustajan päädyssä. Rystyn suoruus ja monipuoliset suunnat tylsyttivät Nadalin peruspelaamisen kaavaa aivan samoin kuin vaikkapa Novak Djokovicin hurjat tai Roger Federerin viime vuosien rystyt tai vaikkapa monien vasurien kämmenet, jotka ovat siis Nadalin kämmentä vastassa.

Finaali ja aivan erityisesti sen mieletön loppu osoitti kuitenkin monta asiaa.

Daniil Medvedev ei pelkää ketään. Ei nyt, eikä varmasti jatkossakaan. Nadal ei vielä aivan kaatunut, mutta kaukana se päivä ei ole. Djokovic on jo kaatunut ja tämä, jos mikä, antoi mielettömän boostin jatkoa varten.

Turnauksen aiemmista törttöilyistä huolimatta, Medvedev oppi varmasti paljon. Hän kasvoi mielestäni tämän turnauksen aikana pojasta mieheksi ja väittäisin, että kovin kaukana ensimmäinen Grand Slam-voitto ei voi olla. Peli oli jäätävän hyvää ja turnauksessa hän teki juuri sen, mitä häneltä voitiin odottaakin. Hän kesti sekä suosikin että haastajan paineita, eikä pelin taso juuri heilunut itse asiassa koko turnauksen aikana. Häneltä voidaan odottaa vaikka mitä jo lähikuukausina.

Nadal puolestaan osoitti olevansa edelleen tiukasti kiinni Grand Slam-kuvioissa myös massan ulkopuolella, vaikka häneltä finaalissa hieman odottamattomia jäätymisiä nähtiinkin. Tahto vei kuitenkin viivan yli ja vieläpä harvinaisen selvästi nähdyistä paineista huolimatta. On jossain määrin jopa lohdullista, että sekä Wimbledonin että nyt US Openin finaaleissa on nähty hyvin ne menestyspaineet, joita isoimmatkin nimet kokevat.

Nadalin vuosikymmenen neljäs ja samalla viimeinen US Open-mestaruus kruunaa 2010-luvun, joka jää väkisinkin big threen viimeiseksi vuosikymmeneksi vallassa. Voisiko jo ensi vuosi olla uuden sukupolven?

Se on kieltämättä herkullinen kysymys. Tämä vuosi, Nadalin ja Djokovicin jakaessa Grand Slamit, voisi ja saisi periaatteessa olla kyllä jonkinlainen huipennus. Nuoret saavuttavat väkisinkin kärkikolmikkoa ja nyt kun jopa Federer että myös Djokovic kärsivät vammoista, lienee vain ajan kysymys, milloin on taas Nadalin vuoro.

Siihen nuorten olisi jo pakko iskeä. Toki tennikselle ja aivan erityisesti sen uskottavuudelle olisi suuri voitto, jos ja toivottavasti kun nuoret pakottaisivat omilla voitoillaan nämä superstarat eläkkeelle. Se hetki on kuitenkin taas yhden Grand Slamin lähempänä. 

sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Ennakko: Finaali Rafael Nadal vs. Daniil Medvedev, US Open 2019

Yksi ottelu jäljellä! Finaali!

Voidaan varmasti sanoa, että finaalissa kohtaavat turnauksen ja kovien kenttien (syys)kauden kaksi kuuminta pelaajaa. Kummatkin ovat olleet niin US Openissa kuin sitä edeltäneissä turnauksissa hurjassa vireessä ja ovat käytännössä jakaneet turnausvoitot keskenään. Sunnuntai-iltana ratkeaa kuitenkin lopullinen kuninkuus Pohjois-Amerikan kiertueen osalta.

Hienoisena ennakkosuosikkina otteluun lähtee mielestäni Rafael Nadal, joka hakee jo neljättä US Open- ja 19. Grand Slam-mestaruutta. Vastaavasti Daniil Medvedev hakee vasta ensimmäistä mestaruuttaan Grand Slam-tasolla. Tämän asetelman puolesta Nadal lienee enemmän kotonaan, mutta toki hänelle ylimääräistä painetta luo mahdollisuus päästä Grand Slam-mestaruuksissa lähemmäs Roger Federeriä ja itse asiassa lähemmäksi kuin koskaan ennen, vain yhden mestaruuden päähän.

Varmasti myös Medvedev tuntee ensimmäisessä finaalissaan paineita. Ne todennäköisesti ovat kuitenkin hallittavissa, sillä suuren yleisön silmissä Rafael Nadal on ehdoton ennakkosuosikki.
Itse en kuitenkaan pidä häntä niin selvänä suosikkina, ettei Medvedeville jäisi muka mitään palaa. Venäläinen voi lähteä huoletta ja rennosti haastamaan isompaa nimeä, mikä lähtökohtaisesti uran tässä vaiheessa sopii venäläiselle erityisen hyvin.

Pelaajat kohtasivat Montrealin Mastersissa muutamia viikkoja sitten ja siellä Nadal otti helpon voiton väsyneestä Medvedevistä. Tämä skenario voi toistua myös New Yorkissa, sillä Medvedevin kuorma on viime viikkoina ollut hurja ja turnauksessakin kuormaa on kertynyt yhden luovutuksenkin saanutta Nadalia enemmän. Tässä suhteessa pieni etu on siis Nadalilla, joka varmasti pyrkii ottelussa juoksuttamaan Medvedeviä valtavasti muutenkin ja murtamaan tämän fysiikkaa, jolloin muukin peli ja lyönnit rapautuisivat sen mukana. Hyvin todennäköisesti siis Nadal tekee pelistä myös äärimmäisen fyysistä.

Jos Medvedev kestää tämän ja pystyy vastaamaan Nadalin fysiikkavaatimuksiin, niin pelissä on hyvinkin mielenkiintoinen asetelma, jossa suorempaa lyöntiä paukuttava Medvedev yrittää tuottaa Nadalille kiirettä vaikka sitten kovaa keskelle paukuttaen.

Espanjalainen pyrkii puolestaan pitämään Medvedevin kaukana takarajasta ja liikuttamaan tätä  siellä reunasta reunaan. Nadalin lyöntiarsenaali on periaatteessa monipuolisempi, joten jonkin sortin riepottelua hän pystyisi luomaan venäläistä helpommin, mutta se vaatii hyvää itseluottamusta ja siis puhdasta sekä uskaliasta lyömistä. Voi olla, että ottelun alussa Nadal hakee hetken ja vasta turvallisen tuntuisessa johdossa hän alkaa vapautua ja paukuttaa rennommin aivan kuten Matteo Berrettiniä vastaan, joka oli välierässä erittäin hyvä testi varsin painavine lyönteineen.

Siksi ottelun alku on venäläiselle äärimmäisen tärkeä. Jos hän pystyy roikkumaan pitkään Nadalin kyydissä, niin tämän mentaalinen kunto joutuu kovaan testiin. Pienikin notkahdus on tasaisen varmalle Medvedeville iskun paikka. Toki Nadalkin on esiintynyt äärimmäisen hyvin, mutta selkeitä paineistuksen alla olleita heikompiakin jaksoja on nähty, jolloin peli on hieman puuroutunut ja tullut varovaisemmaksi. Näiden tilanteiden tunnistaminen ja niihin iskeminen on Medvedeville äärimmäisen tärkeää.

Medvedevin rystypuoli suorastaan huutaakin tällaista mahdollisuutta, jossa Nadalin ylikierretty kämmen vailla normaalia voimaa jäisi painottomaksi tai lyhyeksi, josta tämä voisi iskeä hyvällä rystyllään palloa poikki kentän tai sitten paukuttamalla sitä murhaavasti linjaan. Tulee kuitenkin muistaa, että moni hyvä rystypelaaja tai vasenkätinen kämmen on ajoittain aiheuttanut Nadalille pientä tai suurempaa päänvaivaa. Berrettiniä vastaan italialaisen rystyn heikkous, jonkinasteinen aseettomuus, joutui puolestaan sellaisen paineen alle, ettei italialainen voinut sille lopulta mitään, vaan hän jäi ikään kuin jumiin rystykulmaukseensa. Sieltä on hyvin vaikea päästä pois ilman loistavaa rystyä. Medvedevillä se on, joten tähän kohtaan Nadalin täytyy keksiä jotain muuta.

Se jotain on todennäköisesti armoton aggressiivinen peli, jolla hän iskee aina paikan tullen, varsinkin syöttö/kämmenyhdistelmillään. Medvedevin puolustus saakin nyt ultimaattisen testin, sillä niin erinomaisella laadulla ja hyvällä painolla Nadal on palloja US Openissa tulittanut. Hän pysyy nopeassakin rytmissä erinomaisesti mukana ja mikä tärkeintä, erittäin puhtailla lyönneillä.

Medvedevin suorat lyönnit ovat nyt hieman normaalia haavoittuvammat, sillä pallo tulee Nadalilta hyvin usein ja vieläpä painokkaana takaisin. Se, missä esimerkiksi Grigor Dimitrov välierässään epäonnistui eli omien mahdollisuuksien ja kentän sisäpuolisten hyökkäyspaikkojen hyödyntämisessä, on hyvin suurella todennäköisyydellä finaalissa puolestaan Nadalin vahvuus. Jos Nadal haistaa verta, tietää se usein menoa. Kentän sisäpuolelta häntä ei pysäytä juuri kukaan.

Syöttäminen näyttelee luonnollisesti hyvin suurta roolia finaalissa ja jos venäläisen riskikakkoset sakkaavat, niin Nadal pääsee kyllä hieman liiaksi iholle, jolloin tässä piilee tunnustelevan alun jälkeen myös hienoista teurastuksen vaaraa, ottaen edelleen huomioon myös ne fyysiset tekijät, vaikka Medvedev toki hyvin sitkeä ja voittamisensa erittäin vaikeaksi tekevä pelaaja onkin.

Summa summarum, Nadal on vahvoilla, mutta napakymppipelillään Medvedevillä on vähintäänkin kohtuullinen mahdollisuus kaataa Nadal. Sitä ei kuitenkaan ihan  kolmen erän vertaa nähdä, joten Nadal mestariksi lukemin 3-1.

Eurosport ja Eurosport Player näyttävät ottelun. Vasurilla/Tenniskoulu Topspin ja Eurosport ovat yhteistyössä kaudella 2019.

perjantai 6. syyskuuta 2019

Ennakko: Välierä Rafael Nadal vs. Matteo Berrettini, US Open 2019

Yön semifinaalissa kohtaavat siis Rafael Nadal ja kisan suurin yllättäjä Matteo Berrettini.

Etukäteen ajateltuna moni pitää tätä varmasti päivänselvänä otteluna, mutta onko asia sittenkään niin? Mielestäni Nadal voi kompastua muutamasta syystä italialaiselle vaikka kovinkaan todennäköistä se ei tietenkään ole.

Isossa kuvassa Nadal on vielä parempi ja monipuolisempi pelaaja, joten vaikka Berrettini pystyisi haastamaan Nadalia vaikka syötön ja kämmenen kautta, jotka ovat samalla tämän suurimmat aseet, niin silti Nadalin monipuolisuus ja kyky muuttaa peliä itselleen voitolliseksi on vertaansa vailla. Toisin sanoen, hurja syöttäminen ja kämmen tulitus yksinään ovat todella harvoin riittäneet Nadalin kaatamiseksi, varsinkaan viiden erän Grand Slam-otteluissa. Tarvitaan jotain muuta.

Se yksi, ehkä suurin tekijä, voisi olla paineet. Niitä on ainakin kahdenlaisia. Ensinnäkin, Nadal on niin suuri ennakkosuosikki, ettei hän yksinkertaisesti voisi hävitä tätä ottelua. Toisekseen tässä hänelle tarjoutuu nyt suuri mahdollisuus päästä yrittämään 19 Grand Slam-voittoa, jolloin hän olisi enää yhden mestaruuden päässä Roger Federeristä. Varsinkin jälkimmäinen paine voi jumittaa päätä semissä, mutta varsinkin myös mahdollisessa finaalissa yllättävänkin paljon. Painetta lisää kummasti se, että kaikki odottavat häneltä Novak Djokovicin ja Federerin tiputtua vain ja ainoastaan mestaruutta.

Jos nämä paineet näkyvät vähänkin, niin Berrettini on varmasti valjastettu hyökkäämään armotta Nadalin varovaisiin kakkosiin ja ylikierteisiin, lyhyeksi jääviin peruslyönteihin, erityisesti kämmenpuolelta. Paineen alla Nadalin peli tahtoo tulla liian kierteiseksi, jolloin lyöntien tehot ja pituudet tippuvat ja paikka vastaiskuille on ilmeinen. Uskon, että Berrettinille tullaan teroittamaan näitä merkkejä ja näiden seuraamista. Jos pelko ja paineet näkyvät Nadalista, niin Berrettinin kaltainen pommittaja on Nadalille pahin mahdollinen vastustaja.

Italialaisen viuhuvat kämmenpommit ja voimakkaat sekä erittäin kierteiset syötöt ovat omiaan tuomaan tuskaa myös Nadalin peliin. Rystyslicen paino ja terävyys voivat parhaimmillaan pitää puolestaan Nadalin kämmentä kurissa, sillä hyvin matalina niihin on Nadalin vaikea iskeä tappavasti, varsinkaan, jos tilanne säilyy tiukkana mahdollisimman pitkään. Vasta vapauduttuaan Nadal uskaltanee tulittaa estoitta myös niihin.

Puolivälieräottelut olivat molemmille rankat, Berrettinille fyysisesti ja Nadalille erityisesti henkisesti. En muista milloin hän olisi tuulettanut 3-0-ottelussa näin voimakkaan raivoisasti. Sekin kertoo juuri niistä paineista, joita espanjalainen tällä hetkellä kokee.

Diego Schwartzman oli sopiva haaste Berrettiniä ajatellen, sillä pieni argentiinalainen on hyvin sitkeä pelaaja, joka täytyy käytännössä pelata ulos ottelusta. Jossain määrin samaa täytyy tehdä ison italialaisenkin kohdalla, sillä hyvällä fysiikallaan hän pysyy hyvin palloissa mukana ja rikkoo tarvittaessa espanjalaisen rytmiä välillä rajusti slaissaten ja välillä lämäillen.

Iso kysymysmerkki on kuitenkin Berrettinin palautuminen rankasta Monfils-ottelusta. Se on selvää, että Nadalia vastaan tankin tulee olla aivan täynnä, sillä muuten Nadal syö italialaisen kuin pastat lautaselta.

Ehkä tässä jotain pieniä mahkuja siis Berrettinillä on, mutta kyllä Nadal lienee nyt liian vahva ja vie 3-0.

Eurosport ja Eurosport Player näyttävät ottelun. Vasurilla/Tenniskoulu Topspin ja Eurosport ovat yhteistyössä kaudella 2019.

Ennakko: Välierä Daniil Medvedev vs. Grigor Dimitrov, US Open 2019

Omien arvioideni mukaan tätä kohtaamista edeltäneissä puolivälierissä nähtiin kaksi yllätystä. Tai itse asiassa kolme, jos ja kun myös Matteo Berrettinin voitto Geal Monfilsista sellaiseksi luetaan.

En kuitenkaan millään jaksanut uskoa varsinkaan Grigor Dimitrovin voittoon Roger Federeristä enkä toisaalta myöskään Daniil Medvedevin voittoon Stan Wawrinkasta, sillä Grand Slamit ovat perinteisesti olleet hyvin vaikeita nuoremmille haastajille, kun vastaan on asettunut entisiä Grand Slam-voittajia. Näin nyt kuitenkin kävi ja semifinaaliin saatiin varsinainen yllätyspari, varsinkin jos ajatellaan tätä vielä ikään kuin turnausennakon näkökulmasta asiaa.

Daniil Medvedev vs. Grigor Dimitrov
Semifinaalipaikka on Medvedeville uran ensimmäinen ja Dimitroville uran kolmas, joten kokemus Grand Slamien semifinaaleista ei liene mikään hurja faktori perjantain illassa, toisin kuin vaikkapa yön toisessa semissä Nadal vs. Berrettini. Kokemuksesta ei tietenkään olisi mitään haittaa, sillä kulman takana odottava finaalipaikka on kokeneemmallekin pelaajalle hurja kiihoke ja sen tuomat paineet saattavat hyvinkin olla aistittavissa varsinkin tässä parissa. Dimitrov voi hiuksenhienosti olla enemmän kotonaan tästä näkökulmasta, mutta toisaalta Medvedev on hyvin kuuma pelaaja juuri nyt ja hän saattaa jatkaa mätkimistään omassa zonessaan aivan kuten tähänkin asti.

Sanoisinkin, että kokemusta ja fysiikkaa lukuun ottamatta kaikilla muilla mittareilla mitattuna suosikkina otteluun lähtee nyt venäläinen Medvedev. Syöttäminen on toiminut riskikakkosineen mahtavasti ja lyönneissä on edelleen (väsyneenäkin!) letkeyttä hurjalla pituudella ja lyöntien suoruudella ryyditettynä. Liike on vammoista huolimatta ollut hyvää ja hän onnistuu käsittämättömän hienosti pysymään pelissä mukana kovassa kiireessäkin. Siksi on vaikea nähdä, että Dimitrov, toki hyvällä vireellä liikkuva pelaaja hänkin, pystyisi tässä tasaisuudessa mukana. Pieni nukahdus on nyt joka kerta kohtalokasta ja mahdollinen etumatka on vaikea kuroa jossain mielessä jopa uhkarohkeasti sekä paineettoman tuntuisesti lätkivää Medevedeviä vastaan.

Mutta on venäläisen taivaalla tummempiakin pilviä. Lähes kiistaton ennakkosuosikin asema voi olla venäläiselle hieman jopa uusi tilanne uralla, varsinkin tällä tasolla, joten näiden paineiden vaikutus tähän mennessä nähtyihin letkeisiin otteisiin on mielenkiintoista nähdä. Esimerkiksi Staniä vastaan hän oli vielä nuoren haastajan roolissa, kun Stanillä on kuitenkin ne kolme Grand Slam-mestaruutta, jotka painoivat vaakakupissa omassakin ajatusmaailmassa aika vahvasti. Pystyykö Medvedev siis pitämään pelinsä edelleen yhtä rentona vai alkaako hän sittenkin tuntea vihdoin painetta? Puolivälierässä, mutta myös sitä edeltävissä otteluissa hän pystyi vammojensakin takia pelaamaan ikään kuin make or break-tennistä. Stania vastaan mielessä kävi kuulemma jopa luovuttaminen, jolloin onkin helppo lämäillä vapautuneesti, kun ottelu on jossain mielessä ikään kuin jo "hävitty". Jos kroppaa kestää semin, niin kestääkö siis pää? Tämä lienee se suurin kysymys Medvedevin näkökulmasta.

Dimitrovilla puolestaan on pominvarmasti hurjat näyttöhalut niin itselleen, yleisölle kuin nuoremmalle haastajalleenkin. Medvedev on hyvää vauhtia tekemässä juuri sitä lopullista läpimurtoa aivan ehdottomalle huipulle, mikä on jossain määrin jäänyt bulgarialaiselta tekemättä. Mikään ei tule tenniksessä ikinä ilmaiseksi, eikä lupaava uran alku tai loistelias junioritausta ole tae mistään. Sen on saanut Dimitrovkin huomata ja hänen kohdallaan alkaakin itse asiassa olemaan viimeisiä hetkiä lunastaa niitä odotuksia, joita hänen harteilleen vuosikymmen sitten kaikessa Baby Federer/the next one-hypessä alettiin kasaamaan. Selvästi nämä paineet ovat olleet hänelle liikaa, eikä viimeinen askel isoimpiin parrasvaloihin ole ollut helppo. Kestomenestyjää hänestä ei ole tullut.

Ensimmäinen Federer-voitto ja vieläpä Grand Slamissä oli kuitenkin hyvin suuri voitto ja todennäköisesti valtava mentaalinen loikka erityisesti hänelle itselleen. Tämän jälkeen kaikki voi ollakin yhtäkkiä paljon helpompaa. Idolinsa voittamisella hän ikään kuin todisti kuuluvansa isoihin nimiin ja tuo saattoi hyvinkin olla se sysäys, jolla syvissä vesissä loukkantumistenkin vuoksi sukeltanut Dimitrov saa pakettinsa vihdoin taas kasaan.

Hyvästä voitosta huolimatta nyt on kuitenkin aika nollata se aivan täysin ja jatkaa hyviä esityksiä vaarallista ja kuumaa nuorta pelaajaa vastaan. Peruspelin täytyy Dimitrovilla pysyä jatkuvasti korkealla tasolla, eikä notkahduksia saa juuri tulla. Medvedev on niin hurjassa iskussa myös varmuudessaan, että hänet on saatava raatamaan ja hakea sitä kautta koko ajan omia aloitteita aggressiivisella pelillä. Pallottelun varaan ei voi mitään, vaan jokaisella Dimitrovin lyönnillä tulee olla kovinkin hyökkäysperäinen tarkoitus.

Kumpikin pelaaja tykkää rytmistä, joten kovin rytmitöntä peliä tuskin nähdään. Sen sijaan näemme varmasti hurjia palloralleja, joissa kysytään fysiikkaa ja yksi tekijä isossa kuvassa voi olla juuri fysiikan kestäminen. Molemmilla on jonkin verran kuormaa alla, joten varmaan aika tasan mennään energioiden suhteen. Olosuhteet tulevat olemaan poikkeuksellisesti viileät ja on todennäköistä, että katto on sateiden vuoksi kiinni eli pelissä on hallikisan tuntua, joka sopii kyllä sekin molemmille hyvin.

Jossain mielessä siis tasaista kamppailuahan tässä on odotettavissa, mutta uskon Medvedevin tasaiseen suorittamiseen ja vireeseen enemmän, joten venäläinen ensimmäiseen finaaliinsa lukemin 3-1.

Eurosport ja Eurosport Player näyttävät ottelun. Vasurilla/Tenniskoulu Topspin ja Eurosport ovat yhteistyössä kaudella 2019.

keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Ennakko: Puolivälierä Rafael Nadal vs. Diego Schwartzman, US Open 2019

Viimeisessä puolivälierässä kohtaavat päivän ensimmäiseen otteluun verrattuna hieman tutummat nimet.

Rafael Nadal vs. Diego Schwartzman
Tosiaan, Nadal on hoitanut tähänastisen urakkansa melko odotetusti ja kun matkalle sattui vieläpä toisen kierroksen luovutusvoitto, tulee Nadal toisen viikon ratkaisuotteluihin täynnä energiaa. Sille on käyttöä jo puolivälierässä, sillä Diego Schwartzmania vastaan ei tule mitään ilmaiseksi. Hän on kuin nuorempi versio David Ferreristä, mutta tulisemmilla peruslyönneillä ja hän saattaa hyvinkin seinämäisyydellään aiheuttaa tuskaa Nadal-leirissä.

Schwartzmanin peli on miehen ulkoisesta habituksesta huolimatta hyvin isoa. Lyönneissä on ihailtava määrä ruutia ja kaikkea tätä tukee aivan mieletön liikkuminen. Hän pystyy pelaamaan hyvin painokasta peliä liikkeestäkin, joten Nadal joutuu olemaan äärimmäisen fokusoitunut ja kärsivällinen pelinsä kanssa.

Nadalin onkin tultava otteluun selkeällä tappajamentaliteetillä, sillä nyt kaikki puolittainen tekeminen tietää vaikeuksia, jolloin liian paljon jäisi puolustuksen varaan, mikä ei ole hyväksi hänen polvilleen tässä vaiheessa turnausta. Hyvää syöttämisen ja kakkoslyönnin kämmenen kombinaatiota pitää käyttää jatkuvasti ja monipuolisesti sekoitellen. Schwartzman on jotenkin saatava massakentiltä tuttuun riepotteluun vaikkakin se on kovilla kentillä Nadalille huomattavasti vaikeampaa. Nadalin kämmenen onkin ammuttava nyt hyvin painokkaasti ja vähän suoremmin, eikä jännityksestä johtuvaa kireyttä ja sitä ylikierteistä puolen kentän palloa saa nyt juurikaan tulla. Argentiinalainen vaanii niitä lähellä takarajaa kuin pantteri ja iskee tarvittaessa hyvin terävästi vastaiskuillaan Nadalin puolustuskannalle.

Näissä vastaiskuissa ja Nadalin kypsyttämisessä nopeatempoisella seinäpelillä piileekin Schwartzmanin mahdollisuudet. Hän pystyy parhaimmillaan tylsyttämään Nadalin peliä ja jumittamaan tämän päätä, joka joskus näissä tilanteissa tahtoo puskea jääräpäisesti vaikka läpi seinien. Mutta jos argentiinalaisen muuri kestää lähellä takarajaa 1-2 erää ottelun alussa, niin meillä on hyvin mielenkiintoinen ottelu käsissämme.

Grand Slam-puolivälierissä tuoretta ja nälkäistä Nadalia on tietysti hyvin vaikea voittaa, joten voittoon voi olla Schwartzmanilla liian pitkä matka, joten 3-1 Nadal.

Eurosport ja Eurosport Player näyttävät ottelun. Vasurilla/Tenniskoulu Topspin ja Eurosport ovat yhteistyössä kaudella 2019.

Ennakko: Puolivälierä Gael Monfils vs. Matteo Berrettini, US Open 2019

Kolmannssa puolivälierässä pelaa todellinen yllätyspari ja tästä ennakko alkuillan otteluun!

Gael Monfils vs. Matteo Berrettini
Niin, kukapa olisi uskonut, että tämänkaltainen pari tähän kohtaan kaaviota muodostuisi. Dominic Thiemin ja Stefanos Tsitsipaksen tiputtua ensimmäisellä kierroksella tämä muutenkin ehkä turnauksen kevyin neljännes kaaviosta avautui lopulta täysin. Sekä Monfils että Berrettini kohtaavat vasta nyt ensimmäisen sijoitetun vastustajan turnauksessa.

Se ei ole tietenkään heidän vikansa ja Grand Slam-puolivälierä vaatii aina hurjaa tekemistä ja neljä perättäistä voittoa. Niin tai näin, jompikumpi tekee nyt uransa parhaan saavutuksen Grand Slam-tasolla, Monfils toki parastaan sivuten, sillä hänellä on kaksi aiempaa semifinaalipaikkaa (US Open 2016 ja Roland Garros 2009).

Tämä aiempi kokemus saattaakin olla juuri se suuri etu Monfilsille. Nuori, 23-vuotias, italialainen on nyt ensimmäistä kertaa tässä tilanteessa ja panoksena oleva semifinaalipaikka voi olla mentaalisesti vielä hieman hurja kynnys ylitettäväksi.

Toki pelillisesti hänellä on kaikki edellytykset iskeä semifinaaliinkin, sillä jättikokoinen Berrettini osaa kyllä iskeä hyvin terävästi ja monipuolisesti hieman kulmikkaillakin lyönneillään. Neljännen kierroksen ottelussa hän tylsytti hyvävireisen Andrei Rublevin täysin pois zonestaan sekoittamalla tämän mestarillisesti pois rytmistään. Pelisuunnitelma oli hyvin hiottu tennisdata-analyytikko Craig O'Shannessyn opein, joka Berrettinin tiimiin US Openissa kuuluu. Monet laadukkaat rystyslicet, joiden perään saattoi tulla hyvinkin letkeä suorempi pommi toimivat erittäin hyvin. Ja kun hän paikan tullen napauttaa lyöntejään erittäin terävästi ja voimakkaasti hyvillä kulmilla, niin voidaan puhua hyvin ilkeästä ja hankalasta vastustajasta, varsinkin kun kaikkea tätä ryydittää voimakas ja tarvittaessa hurjakierteinen syöttäminen.

Monfils on kuitenkin Monfils, joka osaa kyllä itsekin rytmittömän pelaamisen niksit. Hän voi periaatteessa tehdä Berrettinille nyt berrettinit, joten ottelu voi hyvinkin saavuttaa todella korkean viihdearvon. Berrettini joutuu nyt olemaan edelliskierrosta kärsivällisempi, sillä Monfils hakee palloja hyvin peliin ja lyö niitä erittäin vaihtelevilla tempoilla, joten tämä voi olla myrkkyä nuorelle italialaiselle. Rytmittömyyttä on jossain mielessä vaikea toteuttaa kun vastustaja ei lyökään konemaisesti, vaan niin ikään rytmittömästi.

Tyttöystävänsä Elina Svitolinan tavoin Monfils menee Grand Slam-välierään erin 3-0.

Eurosport ja Eurosport Player näyttävät ottelun. Vasurilla/Tenniskoulu Topspin ja Eurosport ovat yhteistyössä kaudella 2019.

tiistai 3. syyskuuta 2019

Ennakko: Puolivälierä Roger Federer vs. Grigor Dimitrov, US Open 2019

Toinen puolivälierä pelataan tiistain ja keskiviikon välisenä yönä.

Roger Federer vs. Grigor Dimitrov
Tästä asetelmasta on puhuttu hyvin paljon jo takavuosina, jolloin Dimitrovin luultiin olevan the next one kovin federermäisellä pelillään. Toisin on käynyt ja miesten kehityskäyrätkin ovat menneet aivan eri suuntiin viime vuosina. Kun lähes nelikymppinen Federer taistelee edelleen Grand Slam-mestaruuksista, on alle kolmikymppinen Dimitrov kadonnut välillä täysin kuvasta. Toki vammat ovat värittäneet hänenkin uraa, mutta isoin selitys on kuitenkin siinä, että peli ei vain yksinkertaisesti riitä tämän pidemmälle.

Viime vuonna kirjoitin tämän kaksikon osalta blogin siitä, miksi Dimitrov ei yksinkertaisesti voi voittaa Federeriä ennen kuin tämä on eläköitynyt, jos silloinkaan. Kannattaakin lukea se alkupalaksi tästä, sillä se on suurelta osin validi edelleen. Tarina on poikkeksellisesti englanniksi. Älkää kysykö miksi, sillä en muista.

Itseäni Dimitrovin Federer-apinointi on jaksanut aina jotenkin huvittaa. Mies pyrkii välillä niin täydelliseen imitaatioon, että horjuu huonommalla liikkumisellaan pahimmillaan niin, että touhu menee usein jopa koheltamiseksi. Kulmikkaat liikkeet ovat hyvin kaukana siitä baletista, mitä itse maestro esittää. Suoravauhtia Dimitrovilla toki on, mutta eihän se mitään auta, jos lyönnit lähtevät jatkuvasti huonosta balanssista tai ilman jalkavoimaa takakenosta.

Kun reagointi vastustajan lyönteihin on kovin mekaanista ja suoraan sanoen hidasta, niin Federer tulee viemään tätä käsittämättömällä pelinopeudellaan niin, että Dimitrovin rooliksi jää hovinarrin rooli, jossa hän lähinnä liukastelee ja esittelee spagaatejaan.

Luvassa on siis kohellusta ja sveitsiläisen puristuksessa Dimitrov kimpoilee itsensä täysin jumiin. Ensin henkisesti ja sitten fyysisesti.

Federer on nyt Djokovicin tiputtua varmasti kaavion nälkäisin pelaaja ja tämä on juuri sopiva vastus myös voittopaineiden valossa totutella uuteen rooliin haastettavana pelaajana, ei enää haastajana. Se on hänelle kovin tuttua takavuosilta, joten Dimitrov saa jälleen kerran nenäänsä erin 3-0.

Eurosport ja Eurosport Player näyttävät ottelun. Vasurilla/Tenniskoulu Topspin ja Eurosport ovat yhteistyössä kaudella 2019.

Ennakko: Puolivälierä Stan Wawrinka vs. Daniil Medvedev, US Open 2019

Kvartsit ovat täällä, joten miesten puolella on seitsemän peliä jäljellä! Tässä ensimmäinen ennakko tiistain iltaan.

Stan Wawrinka vs. Daniil Medvedev
Kisan toistaiseksi suurimman yllätyksen järjestänyt Stan Wawrinka laittoi Novak Djokovic-voitollaan kisan voittotaistelun monessa mielessä täysin uusiksi. Kaavion yläosasta tuli yhtäkkiä hyvin kimurantti, sillä juuri nyt vaikuttaa siltä, että koko kaavion neljästä kuumimmasta pelaajasta kolme löytyy tästä osasta. Vastaansa Stan saakin hurjaa jenkkikiertuetta pelaavan Daniil Medvedevin, joka puolestaan on saanut US Open yleisön kimppuunsa provosoivilla eleillään ja kenttähaastatteluillaan. Tiistaina tuskin onkaan epäselvää, etteikö yleisön tuki olisi täysin Stanin takana.

Mutta yksinään se ei tietenkään ratkaise mitään ja kuten Medvedev asian itse ilmaisi, hän saa yleisön buuauksesta energiaa.

Palataan kuitenkin Stanin voittoon olkavammaisesta Djokovicistä, sillä jossain mielessä hän pelaa nyt hyvin samantyyppistä pelaajaa vastaan. Stanin tulivoima on aina riittänyt horjuttamaan Djokoviciä, vaikka keskinäisiä voittoja hänellä vain kourallinen onkin. Mutta, kun peli kulkee, Stan onnistuu horjuttamaan Djokovicia, ja montaa muuta pelaajaa niin, etteivät nämä yksinkertaisesti pysty pelaamaan ominta peliään tarpeeksi pitkiä aikoja varsinkaan viisieräisissä otteluissa, sillä niin painavaa moukarointia Stanin peruslyöntipeli on. Voimaa tottelevat lähtökohtaisesti kaikki ja aina. Pallo tulee päälle kuin luotijuna, jota on hyvin vaikea kääntää mihinkään, jos matalaa suoraa palloa joutuu vieläpä hieman kierteellä nostamaan, niin aijai, kun se asettuu nätisti lantion korkeudelle seuraavaa pommia varten ja boom, se on menoa.

Vastalääke tähän on kuitenkin pallon ottaminen hyvin aikaisin ja käytännössä siis kiireen luominen Stanille. Ottamalla palloa aikaisin täytyy pelaajan olla ennen kaikkea hyvin, hyvin taitava, mutta myös lyönnissä tulee olla sellaista letkeyttä, että lyönnin pituus kantaa lähes poikkeuksetta takarajan tuntumaan. Jälkimmäisessä juuri Djokovic on maailman paras. Kun Stanin saa työnnettyä edes hieman kauemmas ja luotua samalla ajallista painetta tämän lyönteihin, niin voiton mahdollisuudet paranevat rajusti.

Juuri tähän jonkin sortin köyhän miehen Djokovicin eli Daniil Medvedevin onkin pyrittävä. Hänen kannaltaan on kuitenkin lohdullista, että juuri tämä on hänen ominta peliään. Pitkää painavaa peliä letkeillä ja vaivattomilla lyönneillä hyvän fysiikan siivittämänä. Medvedev onnistuu usein pitämään hyvin myös takarajasta kiinni ja hän on on erinomainen painamaan lyöntejään kaikkiin suuntiin ilkeästi ja hyvin terävästi, joten kaikki tarvittavat aseet hänellä Stanin lyömiseksi on olemassa.

US Openin melko hitaiksi todetut kentät suosivat oikeastaan kumpaakin pelaajaa, mutta eri tavoin. Stan saa hieman enemmän aikaa ladata pommejaan ja Medvedev puolestaan ehtii paremmin kaikkialle. Jos venäläinen onnistuu kaivamaan pallot joka puolelta peliin ja tekemään tästä fyysisen tappelun, niin juuri silloin Staniltä vaaditaan juuri sitä lähes yliluonnollista tulivoimaa, jolla hän on satunnaisesti kaatanut Djokoviciäkin.

Medvedev on yksi kuumimmista pelaajista juuri nyt ja vaikka hän varmasti hieman jo väsynyt, varsinkin fyysisesti, mutta myös henkisesti, niin Stan saa olla hyvin tarkkana ja käyttää myös kokemustaan tämän kääntämiseksi, paisti kypsynee hitaasti. Tänään se kuitenkin onnistuu ja Stan semeihin erin 3-1.

Eurosport ja Eurosport Player näyttävät ottelun. Vasurilla/Tenniskoulu Topspin ja Eurosport ovat yhteistyössä kaudella 2019.

lauantai 31. elokuuta 2019

Tennismatkailua: New York (US Open 2018)

Täsmälleen vuosi sitten yksi suuri unelmani New Yorkin matkasta US Openin kera toteutui, kun olimme poikani (11-v.) kanssa vuotta aiemmin päättäneet lähteä isä-poika-matkalle Atlantin toiselle puolen.

New York. New York.
Reissua suunniteltiin jo vuotta aiemmaksi, mutta sattumien summa siirsi reissua vuodella. Nyt kun reissusta on vuosi ja US Open on jälleen tukevasti käynnissä on vihdoin ja viimein aika laittaa jakoon omat tipsit onnistuneelle New York/US Open-reissulle, jos matkaa olet miettimässä tai jopa parhaillaan toteuttamassa.

Lennot
Ehdottomasti yksi reissun helpoimpia rasteja. Hintavahti päälle puoli vuotta aiemmin esimerkiksi Skyscanner-palvelusta ja säännölliset hälytykset New Yorkin lennoista vaikkapa päivittäin sähköpostiin. Budjetista riippuen on tietysti suoriakin lentoja, mutta omalle kohdalle valikoitui lennot välilaskun (Reykjavik) kera IcelandAirilla. Homma toimi, vaikka vaihto oli hyvin tiukka, sillä lähtömme Helsingistä viivästyi vajaan tunnin. Ehdimme kuitenkin ajoissa (toki juosten) ja olimme viimeiset koneeseen ehtineet, kun 1.5 tunnin vaihtoaika kutistui käytännössä noin 20 minuuttiin. Jaloittelu, käytännössä juoksu, koneesta lähtöportille oli kuitenkin kropan kannalta hyvä asia ja myös siis lapsen kanssa matkustaessa. Lento tällä kombolla on noin 1.5 tuntia pidempi kuin suora lento esimerkiksi Finnairilla, mutta näkipä koneesta lähietäisyydeltä samalla Islannin upeaa rantaviivaa.

Hotelli
Toinen helppo rasti. Koska matkaamme kuului muutakin kuin vain tenniksen seuraamista, niin oli selvää, että hotelli oli syytä ottaa Manhattanilta, jossa on järkyttävän paljon nähtävää, koettavaa ja tekemistä lapsenkin kanssa. Hotelleissa jälleen posketon hintahaitari, mutta pienen kyttäilyn jälkeen special offer hyvään hotelliin (Club Quarters Grand Central) selvästi alle normihinnan Hotels.comin kautta. Huoneet pieniä, mutta nukkumassa siellä toisaalta vain käytiinkin. Plussaa siitä, että kaikki urheilukanavat näkyivät, joista Openin seuraaminen onnistui myös niinä päivinä, kun ei oltu paikan päällä. Hotellin sijainnissa olimme tarkkana ja valitsimme hotellin Grand Centralin läheltä, joka melko lailla ytimessä ja josta pääsisi kätevästi metrolla tenniskeskukseen.

Lentokentältä hotellille
Otimme kentältä etukäteen varatun ns. shuttle bussin Manhattanille ja siis ovelta ovelle henkeen suoraan hotellin eteen. Bussi tosin kierteli reaaliaikaisen seurannan perusteella jo sitä odotellessa noin tunnin, joten ensi kerralla taidan sittenkin ottaa suosiolla taksin, joka on kuitenkin vähintään tuplahintainen tähän vaihtoehtoon nähden. Toki pikkubussi vie ovelta ovelle, mutta aikaa menee hotellien kiertelyyn ja lähtöpäivänä myös melko aikaiseen noutoajankohtaan, sillä lähtö oli jo nelisen tuntia ennen koneen nousua. Hinta kuitenkin ok kahdelta eli menopaluu noin 90 USD.

ESTA-hakemus
Kolmas helppo rasti. Pakollinen matkustuslupa USA:han, joka pitää tehdä vähintään 72 tuntia ennen matkaa kaikille matkaajille. Lupa voimassa kaksi vuotta, jos tulee mentyä uudestaan Pohjois-Amerikkaan. Linkki viralliseen ESTA-hakemukseen tässä! Lupa maksaa tasan 14 USD, joten varo sivustoja, jotka yrittävät nyhtää luvasta lähemmäs 100 USD "tekemällä hakemuksen puolestasi". 

Liput US Openiin
Liput.
Ensikertalaiselle matkan suurin mysteeri ja paljon tulee kysymyksiä. Minne milläkin lipulla pääsee? Entä päivä- ja iltasessiot? Miksi hinnat vaihtuvat koko ajan?

Me päädyimme ottamaan ennen matkaa lippujen tullessa kesäkuussa myyntiin US Open-applikaatioon ns. Ground Passit ensimmäisen viikon perjantaille jolloin pelattaisiin kolmatta kierrosta ja jolle hinta vaihteli satunnaisesti välillä 50-120 USD. Saimme liput lopulta hintaan 65 USD per henkilö, enkä todellakaan tiedä miksi.

Ground Passille pääsee kuitenkin alueelle ja kaikille stadioneille Arthur Ashe-stadionia lukuunottamatta koko päiväksi. Hyviä paikkoja on vapaasti valittavissa stadionien toisessa kerroksessa, varsinkin 2018 uusitulla Louis Armstrong-stadionilla, sillä sessiot eivät olleet ensimmäisellä viikolla (1-4. kierros) vielä täysin täynnä. Myös Grandstand on hieno ja avara stadion, mutta taivaan alla, joten kelivaraus.

Jos sinulla on American Express, niin Amex-asiakkaana voit ostaa lippuja ennakkoon jo viikkoa ennen muita, mitä kannattaa pelkästään jo tästä syystä harkita. Iltasessiot myydään stadionlippujen parhaiden paikkojen osalta äkkiä loppuun, vaikka liput ovat hyvin hintavia. Kannattaakin katsoa mitä ilmeisimmin jotain lippupaketteja, mutta melko kallista touhua sekin ymmärtääkseni oli. Itse en halunnut maksaa ennen reissua lähes 200 USD per lippu Arthur Ashen iltasession piippuhyllypaikoista tietämättä ketä siellä pelaa. Tietysti paikan päällä selvisi, että samana iltana pelattu Rafael Nadal vs. Karen Khachanov oli yksi turnauksen otteluita, jonka pauhu kuului myös Louis Armstrongille todella hyvin.

Paikan päällä lippuja upgreidata, ellei settejä ole myyty loppuun. Lippujen hinnat seuraavat myös kummasti markkinaa päivä päivältä. Kun Roger Federer tippui turnauksesta, muun muassa ground passien hinnat tippuivat rajusti.

Stadioneiden päivä- tai iltasessiolipulla pääsee alueelle myös koko päiväksi ja ne toimivat samaan tapaan kuin ground passit plus että lipuilla pääsee siis omille paikoille stadionilla.

Metro 
Oikea metropysäkki.
Manhattanilta US Openiin pääsee suoraan metrolinjalla numero 7. Pysäkki on Mets-Willets Point, joka on aivan Flushing Meadowsin ja siis Billie Jean King National Tennis Centerin vieressä. Toisella puolen kiskoja on baseball-seura New York Metsin kotistadion. Kun tenniskeskus avautuu metron oikeanpuoleisista ikkunoista pysäkin lähestyessä, alkaa tajuntaan iskeä, kuinka iso laji tennis todellakin on. Arthur Ashe stadion on kuin jalkapallostadion jo kauempaakin katsottuna. Metrolippu maksaa 3 USD per suunta per henkilö, joten MetroCardille kannattaa ladata 12 USD per päivä, jos matkassa esim. kaksi henkilöä.

Pääaukio.
US Openissa
Saavuimme Openiin heti aamupäivällä, jolloin ei ollut minkäänlaisia jonoja, kuten ei koko päivänäkään, yhtään missään.



Porteilla on hyvä tietää muutama asia. Isoja reppuja alueelle ei saa viedä, vaan alueella pitää pärjätä pienellä manbagillä tai ilman laukkua. Kaikki laukut tarkastetaan, mutta se sujuu ilman sen suurempia jonotuksia, ainakin jos on ajoissa liikkeellä.

Kaaviot.
Alueelle päästyä kannattaa varautua tunnelataukseen, varsinkin jos on Openissa ensimmäistä kertaa. Omalla kohdalla meinasi tulla suoraan sanoen poru, sillä reilu 30 vuotta oli tullut haaveiltua reissusta Flushing Meadowsiin. Kun ensimmäisen kerran kuulee alueen ylilentävät lentokoneet, joita on tosiaan vuosikymmeniä Openin tennislähetyksissä kuullut, niin jo se on suorastaan nostalginen fiilis. Pojan kanssa/takia skarppasin itseni minkä pystyin, mutta olihan esimerkiksi myös kaaviotaulut livenä jo hyvin vaikuttavia. Siinä kyllä kieltämättä piti hetki penkillä tuumailla ja kerätä itseään.

Louis Armstrong ennen pelejä.
Sen jälkeen alkaa äkkiä helpottamaan ja ihmettely kohdistuu seuraavaksi stadioneihin. Uusittu Louis Armstrong-areena aukeaa heti oikealla, jonka jälkeen vastaan tulee Arthur Ashe Stadion. Huh huh.

Myös Grandstand ja harjoituskentät kannattaa kierrellä heti ja tehdä aluetta itselleen tutuksi. Otteluohjelmaa voi seurata näytöiltä, kuten myös tähtien harjoitusvuoroja, jotka näytetään myös. Satuimme tuurilla harjoituskentille, kun muuan Rafael Nadal oli lopettelemassa omaa treenivuoroaan ja kentän pieni katsomo oli käytännössä aivan täynnä faneja. Hieman rauhallisemmin sai treenata vaikka Victor Troickin kaltaiset pelaajat, sillä hänen treenaamistaan pääsi sivukentälle seuraamaan käytännössä aivan kentän viereen.
Sivukenttiä.


US Open-kauppoja ja kojuja on oikeastaan kaikkialla, joten niihin kannattaa varata oma budjettinsa. Hienoa muistoa pyyhkeistä lippiksiin, avaimenperistä paitoihin ja niin edelleen riittää valtavasti. American Express -kortin haltijoille kovasti kaikenlaisia tarjouksia, joten jälleen yksi syy, miksi Amex-jäsen kannattaa ehkä Openin aikaan olla.

Ruokaa saa hyvin stadioneilla ja niiden ulkopuolella. Homma toimii ilman järjettömiä jonoja tässäkin ja myös katsomossa saa syödä ja juoda. Hinnat tietysti vähän koholla, mutta kerrankos sitä ja pakkohan sitä on syödäkin.

Alueelle kannattaa ottaa muuten oma vesipullo, jota voi kätevästi täyttää vesipisteillä. New Yorkissa on usein kuuma ja vettä kuluu oikeasti aika paljon.

Alueella vallitsee hyvin rento tunnelma ja kaikki ovat paikalla yhdestä ja samasta syystä, nauttiakseen tenniksestä. Katsomossa voi huoletta jutella amerikkaa vierustoverin kanssa ja armottomia asiantuntijoita he ovat käytännössä kaikki. Ainakin omasta mielestään. Muuan bloggaaja mukaan lukien. Ekaan otteluun bloggaajan viereen sattui eräs eläkeikää lähestyvä texasilaispariskunta, jotka tulevat joka vuosi 1-2 päiväksi Openiin, vaikkeivat itse edes harrasta tennistä. Turnaus vain kuuluu heidän jokavuotiseen traditioonsa ja on kuulunut itse asiassa jo 30 vuotta.

Ottelut
Päivän otteluohjelma kannattaa suunnitella hyvin jo etukäteen ja muutamilla skenarioilla. Jos ottelu ei nouse "riittävälle" tasolle, niin varasuunnitelma käyttöön. Usein se tietää stadionin vaihtoa tai vaikkapa ruokataukoa.

Meidän suunnitelma ja oikeastaan toteutuskin oli seuraava.
Thiem vs. Fritz
(@Grandstand).

Ensimmäinen tunti haahuilua, pelaajien treenaamista katsellen ja alueeseen tutustuen. Pienet shoppailut (pyyhkeet ja lippikset) hoidettiin myös jo tässä vaiheessa pois päiväjärjestyksestä.

Ensimmäiseksi otteluksi valikoitui jopa puolivälieriin yltäneen Anastasia Sevastovan ottelu Ekaterina Makarovaa vastaan Grandstandillä, sillä sen jälkeen kentälle tulisi pelaamaan Dominic Thiem ja Taylor Fritz.

Grandstandin "yläkatsomopaikat" alkoivat täyttyä melko nopeasti naisten ottelun loppupuolella, joten siinäkin mielessä kannattaa mennä hyvien matsien kohdalla jo edellisen ottelun loppuun. Naisten ottelu oli hyvätasoinen ja tiukka kolmieräinen taistelu, mutta Fritzin ja Thiemin ottelu oli ehkä aavistuksen vaisu ennakko-odotuksiin nähden. Fritz vei alkua ja Thiem vaikutti olevan jotenkin off. Kun erät olivat tasan aloimme miettiä seuraavaa siirtoa, joka olisi Denis Shapovalov vs. Kevin Anderson Louis Armstrongilla.

Anderson vs. Shapovalov
(@ Louis Armstrong).
Siirryimmekin sinne kun Thiem alkoi saada enemmän otetta ja ottelu vaikutti kääntyneen. Shapovalovin ja Andersonin ottelu oli hyvätasoinen ja viisieräinen täynnä tulitusta, joten sitä oli todella kiva nauttia. Shapovalov antoi kaikkensa ja otti upeasti yleisöä välillä messiin.

Maratonin jälkeen Louis Armstrongille tulivat Stan Wawrinka ja Milos Raonic, joten päätimme pysyä paikoillamme, vaikka stadionilla jonkinlainen tyhjennys ennen iltasessiota olevinaan tehtiinkin. Itse notkuimme stadionin käytävillä päivän kolmannet purilaiset nauttien. Wawrinka oli hyvässä vireessä, mutta ei lopulta voinut vielä kovempivireiselle Raonicille ja aivan erityisesti tämän hurjalle syöttämiselle yhtään mitään. Onhan se Raonicin syöttö parhaimmillaan kyllä karmea pommi ja aika voimattomaksi siinä helposti vastustaja jää.

Yksi tähtihetki oli myös Louis Armstrong -areenan katon sulkeminen pienen tihkusateen vuoksi sekä aivan viereen tulleen the shirt guyn shöy, jossa hän riisui päältään 6-7 US Open-paitaa yleisölle ne heittäen. Viereinen rouva sai paidoista yhden, kun shirt guy antoi sen hänelle hampaillaan: Grrr! Just. Show must go on.

Raonicin voiton jälkeen alkoi tankki olla sekä pojalta, että itseltä melkoisen tyhjä, joten suuntasimme vielä viimeisten shoppailujen jälkeen metrolle ja hotelliin. Siellä nautittiin iltapalaksi vielä Nadal vs. Khachanov-matsin herkkupalat ja summaryt päivältä, jonka jälkeen uni maistuikin melkoisen makeasti, sillä aikaerokin oli reissun toisena täytenä päivänä painamassa vielä hieman päälle.

Perjantaipäivä, jolle visiittimme osui, oli onneksemme viikon viilein ja pilvisin, mutta siltikin katsomossa oli todella kuuma. Mukaan kannattaakin tosiaan varata se vesipullo, aurinkorasvaa ja joku päähine, joita toki saa myös paikan päältä. Vielä kertauksena, katsomossa on todella kuuma.

Muuta tekemistä
No sitähän riittää. Meidän reissuun kuului muun muassa Empire State Building, Times Square, World Trade Center Memorial, Wall Street, jokiristeily mm. Ala-Manhattan silhuetteineen ja Vapauden patsas -ohituksineen, Central Park vuokrapyörillä ympäri pyöräillen ja puiston tenniskentät tsekaten, John Lennonin murhapaikka ja muistomerkki Strawberry Fields, Lentotukialusmuseo (Intrepid Aircraft Carrier Museum), jossa mm. Concorde, NASA:n avaruussukkula, hävittäjiä ja kuumoduleita sekä tietysti sightseeing-bussin kiertoajelu ympäri Manhattania, jonka varrella mm. Flatiron building, YK:n päämaja ja niin edelleen ja niin edelleen.
Markkanen ja NBA-store.

Lisäksi shoppailut mm. NBA Storessa ja asianmukaisissa urheilukaupoissa sekä etelä-Manhattanilla olevassa outlet-keitaassa nimeltä Century 21st kevensivät matkakassaa, mutta jenkkimerkkien halpuus (Hilfiger, Levi's jne.) oli puolestaan kotiin päin. Tarpeeseen toki kaikki, sillä matkan varmistuttua puoli vuotta aiemmin, ei välillä oikeastaan mitään kamaa ostettukaan, vaan kasvatettiin lähinnä matkakassaa.

Manhattinilla pyörii Openin ajan valtavasti tennisturisteja ja luonnollisesti myös pelaajia. Törmäsimme muun muassa iltakävelyllä olleeseen Stefanos Tsitsipakseen sekä aamulenkillä olleeseen ex-tähteen Robin Söderlingiin. Lisäksi toisen viikon junioriturnauspelaajia näki jo ensimmäisen viikonlopun aikana useampia.

Muutenkin US Open näkyy joka paikassa. Hotellilla, ravintoloissa, pubeissa, käytännössä kaikkialla näytetään pelejä ja onpa Manhattanilla pystytetty jopa useampia pop-up-terasseja sekä tenniskenttiä Openin ajaksi.

Suosittelen siis kaikille lämpimästi US Openia, jos Grand Slam-tenniksen pariin mieli halajaa. Pääsääntöisesti kaikki toimii ilman turhia jonotuksia ja ilmapiiri on todella rento. Palvelu toimii ja asiakaspalvelijoillakin on hieno gruuvi päällä. Tis is ameerika, mään!

Arvio: ****** (6/5!!!)

maanantai 26. elokuuta 2019

Ennakko: US Open 2019

Kausi on saavuttanut viimeisimmän Grand Slam-asemansa ja US Open alkaa tänään maanantaina! Tässä tuttuun tapaan ennakkoa!

Grand Slamit ovat totutusti olleet melkoista harvainvaltaa. Kärkikolmikon Novak Djokovic, Rafael Nadal ja Roger Federer ulkopuolelta on viimeksi ponnistettu voittoon Stan Wawrinkan toimesta kolme vuotta sitten ja juuri US Openissa, mutta olisivatko ajat hiljalleen sittenkin muuttumassa?

Masters-tasolla uusia mestareita on alkanut tulla kiihtyvällä vauhdilla ja vuoden sisään uusia mestareita on tullut jo neljä. Parin viime vuoden aikana uusia heitä on puolestaan jo kahdeksan. Toki osa heistä on vanhempaa kaartia, mutta yhtä kaikki, myös uusi sukupolvi on näitä voittoja jo napsinut. Hyvin pian käsillä ovatkin ne ajat, jolloin myös Grand Slam-mestaruudet alkavat valua ensin satunnaisesti ja sen jälkeen kiihtyvällä tahdilla muille nimille kuin Djokovic, Nadal tai Federer.

Ja uskokaa pois, se voi tapahtua jo (tämän vuoden) US Openissa. Eihän se tietenkään todennäköisintä ole, mutta en toisaalta olisi kovinkaan yllättynyt, jos voittaja olisi joku uusi nimi.

Varsinkaan kun sekä Djokovic että Federer kokivat vähintäänkin yllättävät tappiot ainoassa pelaamassaan US Open Seriesien Mastersissa, Cincinnatissa. Nadal otti toki omansa Montrealissa, mutta kaavion ja vastustajien taakan suhteen espanjalainen oli Kanadassa aavistuksen onnekas, joten aivan täyttä ymmärrystä hänen tasostaan ei saatu. Lisäksi kauden tässä vaiheessa Nadalin vaarana ovat polviongelmat, jos reitille sattuu muutama pidempi taistelu esimerkiksi viime vuoden tapaan (Karen Khachanov ja Dominic Thiem, jotka ovat muuten jälleen Nadalin reitillä ennen finaalia). Mutta jos polvet kestävät ja joku kaataa Djokovicin, niin erinomaiset mahdollisuudet 19. Grand Slamiin ovat tietysti olemassa. Toki uskoa Djokovicin kaatamiseen voi kevään jäljiltä olla Nadalillakin. Kaavio ei ole pahin mahdollinen, sillä juuri ne isoimmat möröt, Djokovic ja Federer, ovat kaavion toisella puolen.

Djokovicin tappio Cincinnatissa Daniil Medvedeville saattoi olla jonkin sortin työtapaturma, mutta kiistatta siihen vaadittiin myös venäläisen kenties uran hurjin ottelu. Djokovicin tappio saattaa olla kuitenkin merkki jostain ja aivan varmaa on, että tuo voitto antaa uskoa niin Medvedeville kuin monelle muullekin. Djokovic voisi olla pelillisesti lyötävissä, vaikkakin Grand Slamien paras viidestä-ottelut ovat vielä rajumpia testejä. Djokovic ei kuitenkaan Wimbledonissakaan, voitosta huolimatta, vaikuttanut mitenkään yliluonnolliselta, joten vaikka hän ykkössuosikki voittajaksi onkin, niin aivan täysin karussa hän ei muilta tällä kertaa New Yorkin kuumuudessa mielestäni ole.

Federerin valmistautuminen US Openiin olisi varmasti voinut mennä positiivisemminkin. Cincinnatissa Andrei Rublevin tulituksessa hän näytti aseettomalta ja hitaalta, mutta toisaalta energiavarastot ovat nyt täynnä ja takana on varmasti hyvä harjoitusjakso, joten alkukierroksilla arvoitukseksi jää lähinnä kelin vaikutus (viimevuotinen tappio kuumuudessa John Millmanille) ja välierässä se henkinen kantti Djokoviciä vastaan. Muistissa on varmasti vieläkin se Wimbledon-finaali. Tämä kohtaaminen olisi aikamoinen herkkupala.

Kärkikolmikon takaa tämän vuoden US Openissa kannattaa pitää silmällä nuorempaa ikäpolvea, sillä nyt paikkaa auringossa olisi jossain mielessä tarjolla. Joskus se jättiläishyppy on kuitenkin otettava, ei voi vaan jäädä kiltisti odottamaan toisten eläköitymisiä.

Esimerkiksi Daniil Medvedev, Karen Khachanov, Dominic Thiem ja jopa Stefanos Tsitsipas voivat tehdä yllätyksen tai kaksi ja silloin vaikeammallakin kaaviolla ollaan jo hyvin pitkällä. Alkukierrosten tappiot sekä maratonit tulee kuitenkin väistää kaikin mahdollisin keinoin, jotta energiaa säilyy maksimaalisesti toiselle viikolle.

Medvedev lienee juuri nyt jopa koko porukan kuumin pelaaja, mutta samalla miehen omat ja muiden odotukset, kuten myös paineet ovat lisääntyneet rajusti. Kun tämä tapahtuu tällä tasolla nyt ensimmäistä kertaa, niin se voi iskeä ikävästi vastapalloonkin.

Khachanovilla on puolestaan viime vuoden turnauksesta varmasti hyvät muistot, sillä ottelu Nadalia vastaan oli yksi turnauksen otteluista. Venäläisen pelillä pystyy tekemään tuhoisaa jälkeä, joten suuri vaara venäläinen monelle on.

Dominic Thiem sekoitti kalenteriaan ennen US Open seriesin alkua pelaamalla massalla kotimaassaan ATP250:n, jonka jälkeen nopea mantereen vaihto sekä aikaerorasitus näkyi ja tuntui Montrealissa, jossa matkaan tarttui vähemmän yllättäen myös sairastelua. Jos ja kun elimistö tottuu ja normalisoituu New Yorkissa, niin Indian Wells-voittaja voi hyvinkin mennä pitkälle.

Kreikan Stefanos Tsitsipas on pelannut alle tasonsa pohjois-Amerikassa ja voitot ovat olleet nyt hyvin tiukassa. Se on varmasti vienyt itseluottamusta ja jotenkin tuntuu, ettei aika ole vielä kypsä, mutta samalla on kuitenkin hyvä muistaa, että pelillisesti hän on yksi kypsimmistä nuorista pelaajista, joten siinä mielessä hänellä on edelleen hyvä yllätysmahdollisuus, jos kaikki natsaa lämpimissä olosuhteissa kohdilleen.

Niin tai näin, näillä mennään!

Puolivälierät:
Djokovic vs. Medvedev
Federer vs. Nishikori
Thiem vs. Tsitsipas
Nadal vs. Khachanov

Välierät:
Djokovic vs. Federer
Nadal vs. Thiem

Finaali:
Djokovic vs. Nadal

Voittaja: 
Nadal.

Herkullista turnausta kotikatsomoihin kaikille!

Eurosport ja Eurosport Player näyttävät turnauksen. Vasurilla/Tenniskoulu Topspin ja Eurosport ovat yhteistyössä kaudella 2019.

maanantai 12. elokuuta 2019

Ennakko: Cincinnati Masters 2019

Mastersit jatkuvat Montrealin perään Cincinnatissa! Tässä ennakkoa!

Cincinnatin kaaviosta osuu silmään erityisesti neljä nimeä: ensimmäiset ottelunsa Wimbledon-finaalin jälkeen pelaavat Roger Federer ja Novak Djokovic, paluun kaksinpelikentille tekevä Andy Murray sekä juuri Montrealin finaalin voittanut Rafael Nadal. Toki kaaviossa on 52 muutakin nimeä, mutta jotenkin tässä on nyt hyvin nostalgista tunnetta, vaikka en olekaan suostunut puhumaan enää vuosiin big fourista.

En tee sitä nytkään, mutta Andyn paluu on noston arvoinen tämänkertaisessa ennakossa.

Andy palaa tosiaan kentille villin kortin turvin ja se on tietysti äärettömän hieno ja tärkeä asia erityisesti miehelle itselleen. Pikaiset jäähyväiset vuoden alussa olisi ollut hyvin karmea tapa lähteä ulos kiertueelta. Nyt Andy saa vielä toisen mahdollisuuden, mutta totta kai Masters-taso voi olla ensimmäiseksi turnaukseksi hyvin haastava. Varsinkin nyt, kun polku voi hyvinkin olla luokkaa Richard Gasquet, Dominic Thiem, Marin Cilic, Alexander Zverev, Nadal, Federer tai Djokovic. Siinä olisi lonkalle todellinen tulikaste. Tuskinpa siis nostamme Andyä vielä suosikkien joukkoon, mutta muutamankin otteluvoiton ottaminen olisi jo huima suoritus. Pääasia, että mies on kuitenkin takaisin myös kaksinpelikentillä.

Roger Federer sen sijaan voi tehdä Cincinnatissa turnauksen 7-kertaisena voittajana mitä tahansa. Hän on mielestäni kaavion toiseksi mielenkiintoisin pelaaja, sillä moni meistä varmasti miettii edelleen, miten hän on toipunut kirvelevästä Wimbledon-finaalitappiostaan. Sympatit vielä kerran Federer-fanien luokse, joten voimia kaikille. Pelaaminen on kuitenkin parasta lääkettä ja tuskin tappio nyt liikaakaan Federeriä masentaa, mutta tietysti suuren, kenties entistä suuremman, työn takana Djokovic-voitot tulevaisuudessakin ovat. Helppo ei ole myöskään miehen kaavio, sillä Cincinnatissa Djokovic on samalla puolen kaaviota. Hyviä pelihuumoritestejä ennen tuota mahdollista semiherkkua Djokovicin kanssa tarjoilevat todennäköisimmin mm. Stan Wawrinka, joka kohtaa muuten taas Grigor Dimitrovin sekä Stefanos Tsitsipas, jonka iskua kovilla kentillä tässä jo vähän odotellaan. US Openia ajatellen kuntohuippu pitäisi alkaa lähestymään hänelläkin. Se voi tulla nyt.

Sitten on tietysti Djokovic. Vaikka Wimbledon-finaali jätti pelitasollisesti juuri hänen kohdallaan hurjasti toivomisenkin varaa, niin tuo mestaruus kertoi kuinka kovalla tasolla hän liikkuu. Jos vähän heikompikin päivä tuo Federerin kaltaisia mestareita vastaan Grand Slam-mestaruuksia, niin mitä tapahtuu, jos hän saa pelinsä kohdilleen lempialustoillaan eli kovilla kentillä? Niinpä.

Siinä ei todennäköisesti riitä edes Nadalin unelmapeli, jota hän esitti Montrealin finaalissa Daniil Medevedeviä vastaaan. Cincinnatin suhteen olen kuitenkin Nadalin osalta nyt Montrealin voiton jälkeen melko varma, että hän jättäytyy kisasta pois, sillä kaikki vaikutti olevan suhteellisen mukavasti kohdallaan, joten kahden viikon lepo pienoisine hienosäätöineen, ennen kauden viimeistä Grand Slamiä tulee varmasti tarpeeseen. Viime vuonna miehen polvet olivat melko loppu US Openin viimeisissä matseissa, joten tuskin kuormaa lisätään tässä vaiheessa yhtään enempää.

Näillä valinnoilla mennään siis Cincinnatissa:

Puolivälierät:
Djokovic vs. Kyrgios
Federer vs. Tsitsipas
Bautista Agut vs. Thiem
Nishikori vs. Goffin

Välierät:
Djokovic vs. Tsitsipas
Thiem vs. Nishikori

Finaali:
Djokovic vs. Thiem

Voittaja:
Djokovic.

keskiviikko 7. elokuuta 2019

Jälkipelit: Tampere Challenger ja Savitaipale Ladies Open 2019

Viime viikkoina reitille on osunut hyvin kotimaassamme järjestettävät tenniskesän kärkiturnaukset. Tampereella tuli vietettyä kolme päivää ja Savitaipaleellakin tuli piipahdettua puolivälierävaiheessa, jolloin mm. maajoukkueen Anastasia Kulikova ja Laura Hietaranta ottelivat keskenään. Tässä siis hajanaisia jälkipeliheittoja molemmista turnauksista!

Tampere Open
Aloitetaan pirkanmaalta. Kelit todellakin suosivat tätä tenniskesän helmeä. Lämpöä riitti vähintäänkin riittävästi ja vettä kului myös katsomossa rajuja määriä. Tampereella tuli nähtyä melko laajasti suomalaisia sekä Challenger-tason jyrääjiä. Pelit olivat lähes poikkeuksetta erittäin tasokkaita ja armotonta taistelua nähtiin viimeisiin hikipisaroihin saakka. Pelien seuraamisen Ruotulassa tekee erityisen miellyttäväksi se, että näitä huippupelejä pääsee katsomaan aivan kentän laidalle, lähes kosketusetäisyydelle pelaajista. Tämä läheisyys paljastaakin pelistä, pelaajista ja heidän lyönneistään hyvin paljon enemmän kuin seuraaminen vaikkapa television tai nykyaikaisemmin livestriimin välityksellä.

Mennään ensimmäiseksi suomalaiset tiputtaneisiin Ymerin veljeksiin. Elias ja nuorempi veli Mikael, joka lopulta myös voitti koko turnauksen, ovat saaneet jo jonkin verran tuntumaa myös ATP-tason turnauksista, joten he olivat kenties tasokkainta kermaa turnauksessa. Mutta. Itse en täysin vakuuttunut ruotsalaiskaksikon pelistä, vaikka tosiaan Mikael turnauksen vieläpä voittikin. Molemmilla on kyllä hurja fysiikka, mutta jossain määrin molempien peliä leimaa jonkinlainen aseettomuus sekä erityisen vahvasti puolustuksen kautta iskeminen. Mikael tuntui jopa välttelevän verkkopeliä siinä määrin, että iskulyöntipaikkojen sijaan hän vetäytyi välillä takarajan taakse lyömään kämmentä pompusta. Tämä pelokkuus hyökkäyspelaamista kohtaan pisti muutenkin silmään. Hyvää ja painavaa lyöntiä ei seurannut kenttäposition nosto vaan usein jopa vetäytyminen selvästi takarajan taakse 1-2 seuraavan lyönnin aikana, jonne todennäköisesti alkoi muodostua jopa jonkinlaista uraa. Elias Ymer oli ottelussaan Emil Ruusuvuorta vastaan hyvin paljon se pelaaja, joka joutui pelaamaan suuremman osan ottelusta Emilin pillin mukaan. Emilin voisi sanoa kaatuneen hieman jopa omiin virheisiin tuossa ottelussa, vaikkakin Eliaksen rutiini ja voittamisen taito vielä kovemmat toki olivatkin.

Pelillisesti Emilin esitys oli kuitenkin rohkaiseva, sillä massa ei missään nimessä ole Emilin paras alusta. Jalkatyötä pitää kehittää vielä rajusti tälle alustalle, jotta lyöntien voima lähtisi vielä vankemmin jaloista. Nopearytmistä ja lyöntiä valmistelevaa askellusta sekä lyönnin aikaista jalkojen käyttöä kaivataan vielä lisää. Nyt pelin kuva massalla on hieman liikaa ikään kuin kovien kenttien peliä, mikä toki Emilin kohdalla on siinä mielessä varsin positiivista, että mies operoi ja dominoi kuin liimattuna takarajan päällä. Marginaalit ovat kuitenkin kovin pienet massalle, jossa pallo tulee näiden massalla kevyesti liikkuvien pelaajien kanssa monesti painavana takaisin. Terävämpi jalkatyö toisi peliin hieman lisää voimaa, mutta myös marginaalia, jos lyönnin muotoa hakisi hieman kaarevammaksi.

Muut suomalaiset kärsivät samasta vaivasta. Massalla ei olla aivan kotona, vaan vähän kuin bambit liukkaalla jäällä. Voimaa lyönneissä toki on, mutta tuntuu, että kärsivällisyys ja massalla vaadittava fysiikka sekä liikkuminen eivät ole aivan riittävällä tasolla. Jos pallon tulittaminen pätkii, niin pelin punainen lanka vähän katoaa ja lyönnit menevät huonon valmistelun myötä räiskimiseksi, käytännössä ikään kuin tuurin varaan. Massa on armoton alusta, eikä siellä(kään) voi mitään sen varaan jättää. Lyönnit täytyy tehdä itse.

Savitaipale Ladies Open
Savitaipaleen piipahdus oli käytännössä täsmäisku Anastasian ja Lauran ottelua silmällä pitäen. Oli mielenkiintoista nähdä kuinka nuori Hietaranta lähtee haastamaan Tampereen sisäkentillä vahvasti ja voimakkaasti pelannutta Kulikovaa.

Odotin ehkä hieman tasaisempaa ottelua, sillä uskoin Lauran laittavan massalla Anastasian suorahkoa lyömistä isommin testiin. Pelin henki oli kuitenkin heti alkugeimeistä lähtien selvä. Kulikovan voima ja parantunut fysiikka oli Hietarannalle yksinkertaisesti vielä liikaa ja asetelma tuntui hieman jopa "epäreilulta". Aikuinen vastaan juniori -asetelma näkyi tässä vielä koko katsomolle, joka oli muuten ilahduttavan runsaslukuinen.

Anastasian lyöntien pituus ja voima raateli sekä hyydytti Lauraa selvästi, joka joutui puolustamaan hyvin paljon, eikä hän päässyt ehkä pelaamaan ominta peliään varmastikaan kovinkaan paljon. Kun pelipositio valuu jatkuvasti 2-4 metriä takarajan taakse, on käytännössä mahdoton murtaa Anastasian hyökkäyspeliä, varsinkaan pitkässä juoksussa. Yksittäisiä taisteluvoittoja voi tulla, mutta sota on usein hävitty.

Kun Hietarannan syöttökään ei saa vielä tarpeeksi voimaa taakseen, niin tehtävä on jo lähtötilanteessa hyvin selvä. Ottelu oli pitkälti first strike tennistä, jossa Kulikova oli usein sen ensimmäisen iskun antaja, minkä päälle hän rakensi tarvittaessa ne kuollettavat kakkos- ja kolmosiskut. Laura ei tässä puristuksessa onnistunut rikkomaan juurikaan Anastasian rytmiä, sillä stopparit epäonnistuivat liian usein ja alakierteisiin Kulikova vastasi usein vielä ilkeämmin. Korkeat kaaripallot Kulikova saattoi korkealla itseluottamuksellaan vetää jopa tylysti läpi.

Niin tai näin, molempien tekemisessä on paljon potentiaalia, mutta se on selvä, että työtä on vähintään yhtä paljon vielä jäljellä. Anastasia on kuitenkin valmis seuraavalle tasolle ja Lauran ensimmäiseksi ammattilaisturnaukseksi tämä oli avausvoittojen myötä hyvin rohkaiseva kisa. Keep it going, girls!

maanantai 5. elokuuta 2019

Ennakko: Montreal Masters 2019

Mastersit tekevät parhaillaan paluuta! Vuoron saivat jälleen kovat kentät ja homma polkaistiin käyntiin hetki sitten Montrealista!

Tyypilliseen tapaan kaikki kärkinimet eivät ole paikalle tulleet tai päässeet, sillä esimerkiksi kolmen kärjestä Kanadassa on vain Rafael Nadal, joka puolestaan jättää seuraavan Mastersin, Cincinnatin, väliin. Muutenkin kaavion sijoitetut alkavat Masters kerrallaan täyttymään enimmäkseen nuoremmista pelaajista, joten vaikka aivan kärkipäässä sukupolvenvaihdos tekee vasta tuloaan, niin kärjen takana tämä muutos on jo arkipäivää. Kahdeksasta kärkisijoitetusta vain kolme edustaa ns. vanhaa kaartia. Jossain vaiheessa kokeneimpien pelaajien Masters-ylivalta alkaa murenemaan entistä kovemmalla vauhdilla ja uusia Masters-voittajia saadaan iso liuta lähivuosina. Siitä siirrytään sitten pikkuhiljaa Grand Slameihin. Uskokaa pois.

Muutama kovan kentän turnausviikko on siis jo takana ja ehkä isoin pommi oli Nick Kyrgiosin voitto Washingtonin ATP500-turnauksesta. Huolimatta ajoittaisista tuittuiluista ja pelin aaltoilusta, Kyrgios pelasi hyvin, hyvin vakuuttavasti ja varsinkin ottelussa Stefanos Tsitsipasta vastaan oli jopa uuden ajan rivalryn makua. Tämän kaksikon ensimmäinen keskinäinen ottelu lunastikin kaikki ne odotukset, joita siihen ladattiin. Ratkaisuerän tiebreakissä upporikasta ja rutiköyhää pelannut Kyrgios otti lopulta omansa. Toivon todella, että viime viikon turnaus herättäisi miehen pelaamaan jatkossakin näin ja jättämään omat perseilynsä minimiin. Näin on paljon parempi.

Jos Kyrgios lähtee tosimielellä Montrealiin, niin häntä kannattaa pitää siis silmällä. Käsivammastaan huolimatta hän on todella kuuma juuri nyt. Avauskierros on toki paha, kun vastaan tulee Kyle Edmund, joka on yllätysvalmis, varsinkin jos Kyrgios on henkisesti loppu ison voiton jälkeen. Toisella kierroksella olisi puolestaan heti uusinta Washingtonin finaalista, sillä Daniil Medvedev odottaa sijoittuna pelaajana jo toisella kierroksella ja hamuaa varmasti revanssia.

Toinen viime viikon turnausvoittaja Dominic Thiem hoiti homman kirjaimellisesti kotiin Kitzbuhelin massoilla. Jännittävä nähdä miten Davis Cup-osallistumisestaankin Suomea vastaan infonnut itävaltalainen ottaa kovat kentät näin pian ja eri mantereella omakseen. Ehkä tässä on nyt kevyehkön väliturnauksen makua amerikkaan siirtymisineen.

Stefanos Tsitsipas tuskaili Washingtonissa enimmäkseen kenkiensä kanssa, joiden nauhat eivät vaikuttaneet kestävän millään, sillä ne katkeilivat ainakin kahdessa (!) perättäisessä ottelussa. Toivottavasti tämä temppuilu ei jatku, sillä Tsitsipaksen peliä on muuten ollut kovin miellyttävä seurata, mutta moinen kikkailu ei ole yleisön mieleen. Peli oli kuitenkin melko hyvässä kuosissa, joten kreikkalainen voi olla hyvinkin pitkällä Montrealissa. Kyrgiosta vastaan pelin rytmittömyydestäkin johtuen Tsitsipas kipuili hieman virheiden kanssa, mutta muuten peli vaikutti hyvin kypsältä ja voi olla, että uran isoin breikki tulee tänä vuonna juuri tällä mantereella.

Hyvin mielenkiintoista on seurata myös kotonaan Manacorissa treenannutta Nadalia, joka tekee Wimbledonin jälkeen nyt paluun. Kun Novak Djokovic ja Roger Federer ovat poissa, niin kovien kenttien suurimmat painajaiset loistavat lähinnä poissaolollaan, mutta kuten sanoin, nuoret tekevät tuloaan. Kausi alkaa kääntyä loppusuoralle, joten Nadalin ja kumppanien jäsenissä kauden rasitukset tuntuvat jo varmasti. Nyt olisi oiva paikka iskeä.

Mutta näillä mennään:

Puolivälierät:
Nadal vs. Fognini
Tsitsipas vs. Bautista Agut
Khachanov vs. Basilashvili
Medvedev vs. Cilic

Välierät:
Nadal vs. Tsitsipas
Khachanov vs. Cilic

Finaali:
Nadal vs. Khachanov

Voittaja:
Nadal.

perjantai 19. heinäkuuta 2019

Jälkipelit: Wimbledon 2019

No niin, vajaa viikko sulateltu eli on jälkipyykin aika! Perinteiset jälkipelit tulevatkin siis tässä, olkaa hyvä!

Aivan kuten turnaus- ja finaaliennakossa ennakoitiin, niin Novak Djokovic otti Wimbledonissa lopulta omansa. Roger Federerin rooli finaalin häviävänä puoliskona oli jossain määrin odotettu, mutta tapa jolla tappio tuli, oli äärimmäisen karu. Finaaliottelu kuvastaakin tennistä lajina äärimmäisen upeasti, mutta samalla myös inhorealistisen ärsyttävästi. Taivaan ja helvetin väli on joskus hiuksenhieno ja nyt se todella oli sitä.

Paljon on finaalin jälkeen nostettu esiin niitä ottelun statistiikoita, jotka kieltämättä näyttävät pähkähulluilta ottelun tulokseen nähden. Federer voitti mm. enemmän pisteitä ja breikkipalloja, mutta tärkein tilasto tenniksessä on edelleen ja aina ottelun lopputulos. Ei tennis ole koskaan ollut pisteiden tai breikkien keräämistä, tärkeiden ja aivan erityisesti sen viimeisen pisteen voittamista. Matka siihen voi olla hyvin moninainen, kuten finaalissa nähtiin. Tennisottelun voi voittaa voittamalla huomattavasti vähemmän pisteitä kuin vastustaja, varsinkin viisieräisessä ottelussa. Paras kolmesta -otteluiden osalta tuli muutama vuosi sitten jopa leikillään laskettua tuo piste-eron maksimi.

Mutta takaisin otteluun. On aivan varmaa, että Federerin matsipallot viidennen erän jatkogeimeissä ja vieläpä omissa syötöissä aiheuttavat ja lisäävät tuskaa Federer-leirissä. On aina äärimmäisen kivuliasta hävitä omien matsipallojen jälkeen, eikä se tunne varmastikaan helpompi ole, jos ne ovat olleet Grand Slam -finaalin ratkaisuerässä. Vaikka tappio nyt tulikin, niin ei ole paljonkaan, mitä Federer olisi voinut tehdä finaalissa toisin. Hän ei isossa kuvassa tehnyt juuri mitään väärin. Hän syötti hyvin, palautti hyvin ja vei peliä hyvin omilla aseillaan, joten periaatteessa vain se voitto jäi uupumaan.

Nyt jos koskaan se olisi vieläpä ollut otettavissa, sillä Djokovic ei ollut parhaimmillaan. Hänen pelinsä aaltoili pahemmin kuin pitkään aikaan, mikä saattaa antaa uskoa kaikille kilpaveljille lähitulevaisuudessa, mutta palataan tähän myöhemmin. Federerkin varmasti ymmärsi tilaisuutensa ainutlaatuisuuden. Vaikutti itse asiassa jopa siltä, että hän vaistosi sen isosti jo ottelun aikana, sillä mentaalisesti myöskään Federer ei ollut nyt kovimmillaan. Mihin katosi esimerkiksi ykkössyötöt tiebreakien ja matsipallojen aikana? Hyvin moni ratkaisupiste käynnistyi hänen kakkosellaan, jolloin hyvä palauttaja Djokovic, sai mahdollisuuden roikkua mukana.

Toki hurjan varovaista oli viidennen erän puolivälissä myös Djokovicin peli. Marginaalit jäivät aivan liian isoiksi ja kun kummassakin päädyssä paineet ymmärrettävästi tuntuivat, niin ajoittain aloitetta hakevan pelaajan karkeat virheet johtivat jopa siihen, että pallolle ei uskallettu tehdä mitään. Erän loppua kohti tultaessa peli toki jälleen vapautui tappion välttämisestä voiton hakemiseen.

Mentaalisesti tämän match-upin vahvempi pelaaja Djokovic oli kuitenkin lopulta vahvempi. Tästä on nimenomaan tenniksessä usein kyse. Itseluottamus on jännä juttu. Jos tiedät olevasi niskan päällä, ajattelet olevasi parempi pelaaja. Tämä tuo rauhaa ja turvaa tekemiseen, sillä toisen täytyy jollain tasolla ylittää itseään koko ajan. Kuten jo aiemmin sanoin, Federer varmasti aisti mahdollisuutensa keskinkertaisen Djokovicin voittamiseksi, mutta paineet söivät tätä tekemistä, eikä Djokovickaan tehnyt toisaalta voittamistaan Federerille helpoksi. Ratkaisevilla hetkillä, selkä seinää vasten, Djokovic oli todella hyvä ellei jopa erinomainen. Juuri niin tyly, kun hän tylyimmillään on. Usein hän on sitä pidempiä jaksoja, mutta nyt ne ratkaisevat hetket riittivät.

Iso kuva tästä eteenpäin tulee olemaan hyvin mielenkiintoista seurattavaa.

Miten tästä toipuu Federer? Varmasti 20 Grand Slamiä lämmittää, eikä hän tästä mitenkään masennu, mutta isohkon särön tämä hänen itseluottamukseensa varmasti jättää. Tämä oli muuten jo 24. kerta kun Federer häviää ottelun, jossa hänellä oli ottelupalloja ja varmasti kerta oli yksi kivuliaimmista. Entä voittaako hän enää koskaan Djokovicia isolla stagella? Djokovic teki viimeistään nyt Federerille federerit ja pelin selväksi. Tätähän Federer teki vuosikaudet roddickeille, nalbandianeille ynnä muille, jotka eivät koskaan nousseet tätä enää uhkaamaan. Sanon edelleen, että Federer voi voittaa Grand Slamin vain, jos hänen ei tarvitse kohdata Djokovicia. Samaan aikaan on kuitenkin kovasti vahvistumassa se tunne, että Federerin Slamit on sittenkin kenties nyt nähty. Ehkä. Ehdottomasti ehkä. No, ei mennä siihen nyt.

Entä Djokovic? Tai Rafael Nadal? Kisa Grand Slam-voittojen määrästä käy kuumana ja se voi alkaa näkymään lisäpaineina otteluissa, kun tilastoja on mahdollisuus laittaa uusiksi.

Djokovicin peli on parhaimmillaan hurjaa, mutta aivan mahdoton kuva miehen pelistä ei Wimbledonissa jäänyt ja kuten aiemmin sanoin se voi jopa antaa uskoa haastajille. Peliä katsellessa tuli varmasti monelle kilpaveljelle tunne, että tuohon minäkin pystyn. Nämä voivat olla heikkoja, mutta isossa kuvassa jopa ratkaisevia signaaleja, sillä paineet ne näyttäisi olevan Djokovicillakin. Tämä on haastajien hyvä tiedostaa. Samaan aikaan on toki muistettava, ettei Djokovicin pelistä jäänyt dominoiva kuva viime vuonnakaan, vaikka silloinkin mies voiton Wimbledonista otti. Sen jälkeen hän on kuitenkin voittanut neljästä Grand Slamistä nyt kolme ja viidestä viimeisestä Grand Slamistä siis neljä. Onhan se hurja saldo. Kun Federer majailee neljän Slamin päässä (ja Nadal enää kahden), niin aikamoinen urakka tuossa on tietysti vielä jäljellä, mutta kaikki vaikuttaisi kuitenkin olevan mahdollista, jos vaan pää ja otteet kestävät.

Rafael Nadal on kiistatta massalla paras, eikä hän huono kovilla tai nopeammilla alustoillakaan ole. Mutta. Uudessa Nadalissa on kuitenkin iso dilemma. joka hänen täytyy ratkaista nopeasti. Hänen hyvään nopeiden kenttien peliinsä ei juuri nyt pääse kovin moni kiinni, mutta Federer ja Djokovic pääsevät. Tämä aggressiivisempi peli pelaa molempien kohdalla heidän pussiinsa ja on juuri sitä peliä, missä tämä kaksikko on Nadalia yksinkertaisesti parempi. Voittaakseen esimerkiksi Djokovicin kovilla kentillä täytyy Nadalin ylittää itsensä todella rajusti. Toki niin täytyy ylittää kaikkien muidenkin, mutta asetelma muistuttaa nyt paljon asetelmaa Federerin ja Djokovicin välillä.

Katseet kääntyvätkin nuoriin. Wimbledonissa oikeastaan kukaan heistä ei onnistunut, mutta tämä voi mennä vielä "oudon" alustan piikkiin, sillä nurmikokemus on vielä kovin vajavaista näihin 30+ -sankareihin nähden.

Kausi on kääntymässä kuitenkin loppua kohden ja alusta vaihtuu erityisesti nuorten kannalta helpompiin koviin kenttiin. Vanhat pelaajat alkavat väkisinkin tuntea kauden rasituksia kropassaan. Kauden viimeisessä Grand Slamissä, US Openissa, nuorille olisikin täydellinen paikka iskeä vaisun Wimbledonin jälkeen vastapalloon ja ottaa esimerkiksi 2-3 semifinaalipaikkaa. En pidä sitä juuri nyt ollenkaan mahdottomana. Virtaa, taitoa, päätä ja lopulta myös mahdollisuuksia on. Nyt ne täytyy vain käyttää. Tervetuloa kovat kentät!