lauantai 26. syyskuuta 2020

Ennakko: Roland Garros 2020

Lyhyt massakausi huipentuu jo nyt muutaman hassun massapeliviikon jälkeen Ranskan avoimissa Pariisissa Roland Garrosilla. Ajankohta on totutusta täysin poikkeava, mikä onkin yksi iso faktori, jolla voi olla hurjaakin vaikutusta niihin totuttuihin lainalaisuuksiin, joita Garrosilla on normaalisti nähty. Ajakohdasta huolimatta blogi tarjoilee ennakon odotetusti ja se tuleekin tässä ja nyt!

Turnauksen ympärillä oli paljon kysymysmerkkejä pitkin kevättä ja kesää. Nyt Garros kuitenkin pelataan, vaikka koronatartunnat ovatkin Ranskassa rajussa kasvussa. Toivottavasti virus ei iske siihen kuplaan, jossa osallistujat ja osalliset turnauksen ajan ovat ja kaikki menisi yhtä hienosti kuin US Openissa muutama viikko sitten. 

Vaikka turnauksella on nyt useampia uusia muuttujia, kuten esimerkiksi siis uusi ajankohta viileämpine keleineen sekä uusi pelipallo, niin suosikit ovat kutakuinkin tutut. Heitä on näistä muutoksista huolimatta käytännössä kolme. Rafael Nadal, Novak Djokovic sekä juuri ensimmäisen Grand Slaminsä voittanut Dominic Thiem. Jokaisen kohdalla mestaruus on tietysti perusteltavissa, mutta on olemassa myös syitä, miksi heistä ei välttämättä kukaan voita tätä turnausta.

Aloitetaan Nadalista. Tusina mestaruutta Garrosilta on tietysti järkyttävän kova meriitti, mutta ei ikinä tae tulevasta. Jossain vaiheessa mestarillekin tulee hetki, jolloin mestaruudet loppuvat. Tänä vuonna mestaruus olisi "yllättävin" vuosikausiin, sillä on paljon tekijöitä, jotka eivät tällä kertaa puhu Nadalin puolesta. 

Viileämmät ja mahdollisesti kosteammat kelit tekevät mm. palloista raskaammat sekä kentästä pehmeämmän, jolloin palloihin ei saa samaa kierrettä eikä voimaa kovasti kierteisillä lyönneillä ja vaikka saisikin, niin pehmeämpi kenttä ei kimmota palloa kuten äärimmäisen kuiva, auringonpaisteessa kylpevä kenttä. Myös uusi kisapallo, Wilsonin Roland Garros, ei ole ominaisuuksiltaan, ainakaan omien kokemusteni perusteella yhtä kimmoisa kuin edeltäjänsä Babolat Roland Garros. Pallo lienee hieman myös raskaampi, joten Nadalin kierreriepottelusta saattaa jäädä ratkaisevia prosentteja pois, jotka antavat suurimmille haastajille lisää elämänlankaa. 

Kolmas tekijä on kuitenkin validein. Se on Nadalin pelivire juuri nyt. Vire ei vakuuttanut Roomassa, josta muuten ennakko jäi valitettavasti muiden kiireiden takia kirjoittamatta. Pahoittelut vielä siitä. Nadal on vuosi vuodelta vaatinut enemmän ja enemmän peliä alle myös massakaudella ennen kuin vire on löytynyt. Nyt esimerkiksi kämmenlyönti pätki niin pahasti, ettei Diego Schwartzmania vastaan ollut puhettakaan perinteisestä kämmendominoinnista. Nadalilla tulee olemaan nyt noin 3-4 ottelua aikaa saada riittävä itseluottamus ja rullaavuus peliinsä ja se voi olla liian vähän. Turnaukseen pitääkin lähteä nyt niin sanotusti urku auki alusta lähtien. Ensimmäisissä otteluissa ei ole aikaa hakea varovasti hissukseen peliä, vaan ikään kuin puskettava täysillä alusta saakka ja saatava lyönteihin jatkuvasti myös riittävää pituutta eli noin 1-2 metriä syöttöruudun taakse. On uskallettava käyttää mm. stoppareita sekä erityisesti kämmentä pitkin linjaa, joka on vuosikausia ollut Nadalin pelitason ja itseluottamuksen keskeisin mittari. Heti, kun Nadal lyö tuota lyöntiä rohkeasti ja onnistuneesti, on hän jälleen kartalla mestaruutta ajatellen. Mielenkiintoista nähdä missä vaiheessa se löytyy vai löytyykö ollenkaan. Ilman sitä hän ei kuitenkaan tätä kisaa enää voita. 

Toki Nadal on myös Nadal. Häntä on äärettömän vaikea voittaa Garrosilla. Paras viidestä -ottelut antavat lisäksi jonkinlaista rauhaa ja turvaa ottelun sisällä. Tappioon vaadittaneen edelleenkin vähintäänkin heikohko Nadal ja äärimmäisen hyvä vastustaja hyvänä pelipäivänään. 

Jännittävä nähdä myös Nadalin paineet, jos paikka Grand Slamien kokonaismäärän tasoittamiseen (20 kpl) Roger Federerin rinnalle on tarjolla. Näkyykö tämä jotenkin otteissa ylipäätään vai vasta semifinaali- tai finaalivaiheessa? Kaavio ei ole helpoin. Pahimmillaan matkan varrelle osuu niin Thiem kuin Djokovickin.

Djokovic masteroi lopulta Rooman Mastersin, mutta ei kaikista vakuuttavimmalla pelillään. Totta kai tämä tarkoittaa sitä, että jos vire tästä vielä kovenee, niin vähissä Djokovicinkin kaatajat tietysti ovat. 

Paine alkaa kuitenkin kasaantua serbinkin päädyssä. Roikkumalla ja erissä pitkään mukana pysymällä Djokovic on raivonnut ja taistellut vuoron perään nyt useampia otteluita peräkkäin. Paineet tuntuvat varmasti. Yksi itseaiheutettu tappio on toistaiseksi ainut tänä vuonna ja kun nyt ollaan hänen "heikoimmalla" alustallaan, niin joku kuuma massapelaaja pystyy kyllä parhaimmillaan kiusaamaan serbiä. Tulikuumaa peliä toki Djokovicin kaatajaltakin vaadittaisiin, sillä perustaso on, kuten Roomassa nähtiin, hurjan korkealla vähän heikompanakin päivänä. 

Raskaista olosuhteista näiden kolmen (Djokovic, Nadal, Thiem) osalta eniten hyötynee kuitenkin juuri Djokovic suorahkoine ja painavine lyönteineen. Nyt jos koskaan hän voinee pelata pitkälti samaa kovien kenttien peliään mitä muuallakin. Kaaviokin suosii Djokoviciä, jonka reitti peräti semifinaaliin saakka näyttäisi olevan melko selvä.

Dominic Thiem on ehdottomasti US Open voittonsa jälkeen ehkä jopa se mielenkiintoisin pelaaja seurattavaksi, sillä hänessä on paljon tenniksen tulevaisuutta. Miten hän on käsitellyt ensimmäisen suurvoittonsa? Onko se vaikuttanut hänen massapeliinsä valmistautumiseen negatiivisesti, sillä Nadalin tavoin myös Thiem on yleensä aina pelannut paljon ennen Garrosia. Ehkä jopa liian paljon. Nyt sitä vaaraa ei ole, mutta onko nälkä ensimmäisen Grand Slamin perään heti riittävä seuraavan Grand Slam -voiton nappaamiseksi? Se lienee isoin kysymys hänen kohdallaan. US Open oli mentaalisesti niin raju rutistus finaalia myöden, joten akkujen latausaika on hyvinkin voinut olla ollut liian lyhyt. Tärkeä olisi päästä turnauksessa hyvin liikkeelle, sillä kaavio ei ole missään nimessä helpoin mahdollinen. 

Roomassa ja Hampurissa pelattujen pelien perusteella (Hampurissa toki tätä kirjoittaessa pelataan edelleen) on nostettava vielä muutama pelaaja voittajasuosikkien joukkoon, jos edellämainittu kolmikko kompuroisi. 

Kaksi eniten säväyttänyttä pelaajaa Roomassa olivat lopulta juuri Schwartzman sekä Kanadan Denis Shapovalov, jonka kypsynyt peli loistavalla intensiteetillä alkoi näyttämään hyvinkin potentiaaliselta suurmestarin peliltä, ja kyllä, ehkä jopa massalla. Hänen yhden käden rystyn stabiliudesta voisi ottaa oppia jopa Roger Federer sekä Stan Wawrinka. Todella solidia oli kanadalaisen rysty- ja luonnollisesti muukin pelaaminen massalla. 

Isoimmista nimistä Stefanos Tsitsipas ja Daniil Medvedev eivät vielä ole massalla täysin vakuuttaneet. Medvedevin peli ei toki suorine lyönteineen oikein tunnu istuvan millään massalle, mutta kuka tietää, jos olosuhteet suosisivat nyt venäläistä. 

Tsitsipasta tuntuu vaivaavan hyvistä Hampurin otteista huolimatta tietynlainen epätasaisuus. En tiedä johtuuko tämä tästä rytmittömästä kaudesta ja vähistä pelimääristä vai mistä? Tulosta olisi hänenkin kohta tehtävä, jotta tähän mennessä ansaittu hehkutus olisi jatkossakin ansaittua. Tsitsipaksen tulisi tehdä US Openin tyyliset grandslamzverevit nyt mahdollisimman pian.

Alexander Zverev tulee Garrosille puolestaan ilman massaotteluita, joten jännittävä nähdä, miten hän on itsensä kasannut US Openin kirvelevän finaalitappion jälkeen. Ainakin Emil Ruusuvuoren kanssa on otettu ilmeisen hyvää treeniä Garrosin keskuskentällä Philippe Chatrierellä, joten voisi kuvitella vireen olla kova ainakin näin sinivalkoisten lasien takaa. 

Emilistä puheen ollen, suomalaisen arpaonni oli vähintäänkin suosiollinen. Ensimmäisellä kierroksella karsija, eivätkä pari seuraavaakaan kierrosta täysin mahdottomilta näyttäneet, mutta selvää on, että Emil viihtyy massaa paremmin kovilla kentillä, joten aika paineettomana haastajana Emilin on hyvä tähän kisaan lähteä. 

Toivottavasti edessä on hieno kisa! Näillä mennään:

Puolivälierät:
Djokovic vs. Bautista Agut
Rublev vs. Shapovalov
Thiem vs. Schwartzman
Nadal vs. Zverev

Välierät:
Djokovic vs. Shapovalov
Nadal vs. Thiem

Finaali:
Djokovic vs. Thiem

Voittaja:
Djokovic.

Eurosport näyttää kaikki ottelut kanavillaan ja Eurosport Player -palvelussaan. Vasurilla-blogi ja Eurosport ovat yhteistyössä kaudella 2020.

maanantai 14. syyskuuta 2020

Jälkipelit: US Open 2020

US Open saatiin pakettiin viime yönä, joten on aika niputtaa päällimmäiset ajatukset turnauksesta ja sen vaikutuksista kiertueen asetelmiin.

Totta kai kyseessä oli monessa mielessä hyvin poikkeuksellinen ja lopulta ikimuistoinenkin turnaus. Jonkin verran poisjääntejä, tyhjät katsomot, ykköspelaajan hylkääminen, uusi Grand Slam-mestari ja niin edelleen. Monta valitettavaa asiaa, mutta toisaalta paljon myös positiivisia juttuja. 

Aloitetaan finaalista, jossa ensimmäistä Grand Slamiään jahdanneet Dominic Thiem ja Alexander Zverev taistelivat pitkän viisieräisen ottelun ja jonka Thiem lopulta käänsi edukseen. Ottelu ei kuitenkaan laatutekijöiden näkökulmasta noussut missään vaiheessa kovinkaan korkeatasoiseksi näytökseksi, mutta draamankaareltaan se oli kieltämättä hieno. 

Paineet näkyivät karusti molempien pelaajien otteissa. Ensin jäässä oli Thiem noin kahden ja puolen erän verran, minkä jälkeen oman passiivisuutensa ja kipsinsä kehitti Zverev, joka puolestaan oli aloittanut ottelun varsin päättäväisesti ja hyvällä pelikirjalla. Miehen syöttäminen oli alussa hurjaa, jonka päälle rakentuva aggressiivinen peli näytti yllättävän Thiemin täysin. Thiem sen sijaan ei pystynyt toteuttamaan mitään suunnitelmaansa, sillä niin epävarma hän oli peruslyöntipelistään ja syöttämisestään lähtien. Välillä oli kieltämättä helppo ymmärtää, miksi pelaajat hakivat ensimmäistä Grand Slamiään. Toki tällä kertaa vastustajan kuolevaisuus oli paremmin tiedossa kuin vaikkapa finaaleissa Djokoviciä tai Nadalia vastaan. Jossain mielessä suurena haastajana isoihin otteluihin onkin helpompi lähteä.

Ottelun käännekohta nähtiin mielestäni toisen erän lopussa, kun eräpallotilanteessa omissa syötöissään 5-2:ssa Zverev missasi helpon kämmenvolleyn leveäksi ja Thiem mursi lopulta Zverevin syötön ja otti siis murrolla Zvereviä kiinni häviten erän kuitenkin saksalaisen seuraavassa syöttövuorossa. Tuo missaus oli kuitenkin riittävästi viestimään itävaltalaiselle, että Zverev on niin ikään hurjan paineen alla, aivan veitsenterällä hänkin. Tuosta hetkestä lähtien Thiem nimittäin pääsi peliin paremmin ja paremmin takaisin kiinni, ikään kuin veren haistaen. Pienen pieniä merkkejä, mutta jotka mestarit käyttävät armotta, jos niitä ei itse käytä. Jos Zverev olisi ottanut toisen erän numeroin 6-2 ilman tuota henkistä lipsahdusta, uskon, että pelillinen ero olisi edelleen ollut yksinkertaisesti liikaa, sillä Thiemin paineet näkyivät kauas, eivätkä ne todennäköisesti olisi New Yorkin illassa helpottaneet.

Kun Zverev vielä ratkaisuerässäkin menetti syöttönsä ottelua sekä turnausta kotiin syöttäessään (5-3), niin olihan Thiemin nousu upea. Toisaalta, ihan yhtä hurja oli Zverevin mureneminen. Vielä on siis  mestariksi matkaa jäljellä, varsinkin henkisellä puolella. Nadalit, djokovicit tai federerit eivät näitä ilmaiseksi anna vielä moneen vuoteen, vaan ne on otettava rohkealla pelillä. Jännittävä onkin nähdä, miten Zverev tästä toipuu. Niin lähellä, mutta niin kaukana tämä sittenkin oli. 

Yhtä mielenkiintoista on nähdä, mitä tapahtuu jatkossa Thiemin osalta. Iso, iso painolasti on nyt poissa. Kun tämä paino lähti vieläpä muualla kuin hänen mieluisimmalla massa-alustalla, niin uskon, että lähivuosina Slamien määrä kasvaa moninkertaisesti. Neljäs finaalitappio olisi voinut olla jopa kohtalokas, varsinkin tuollaisella pelillä mitä reilut kaksi erää nähtiin. Nyt tämä meni kuitenkin näin ja voidaan olla varmoja, että ensi vuoden puolella Thiem on hurja tekijä kaikissä Slameissa. Parin viikon päässä odottava Roland Garros voi tulla nyt henkisesti, ehkä myös fyysisesti, liian äkkiä.

Muutakin antia Openista saatiin. 

Djokovicin tukkoilu sai uudella linjatuomaritempauksellaan toivottavasti tämän vuoden huipentumansa eikä hän toivottavasti tarjoile tänä vuonna enää yhtään enempää draamaa. Vuosi, joka on sujunut kentällä kuin tanssi, on saamassa ikäviä kolhuja kentän ulkopuolisten asioiden ja varsinkin tuon linjatuomariepisodin vuoksi. En usko, että Djokovickaan pystyy lopulta määräänsä enempää negatiivisia asioita käsittelemään ja kun tällä viikolla alkava massakausi ei ole se hänen vahvinta aikaansa, niin luulen, että hienoinen alamäki jatkuu nyt noin kuukauden verran. Isossa kuvassa kauden päättyminen voi olla lopulta parasta mitä Djokovic tarvitsee.

Totta kai tämä isojen starojen puuttuminen ja tötöily avasi paikkoja kaikille muille pelaajille. Erityisen ilahduttavaa kuitenkin oli, että tällaisen paikan käyttivät erityisesti nuoret pelaajat. Ja aivan erityisesti vieläpä nuoret pelaajat, joiden peliä on miellyttävä tai seurata. Totta kai Zverevin ja Thiemin parhaimmat pelit kuuluvat samaan kategoriaan, mutta onhan esimerkiksi Stefanos Tsitsipaksen, Denis Shapovalovin, Felix Auger-Aliassimen, Andrei Rublevin ja jopa Daniil Medvedevin "totaalitennis" hyvinkin mielenkiintoista seurattavaa. Kun näihin otteisiin on tarttunut ja tarttuu lähivuosina lisää kypsyyttä ja järkeä, niin tenniksen tulevaisuus on sittenkin turvattu Federerin, Nadalin ja Djokovicin eläköityessä.

Mutta seuraavaksi tällä poikkeuskaudella hypätään massakaudelle, joten Rooman Mastersin ennakko ilmestynee huomenissa pari päivää toki harhaisena, mutta jatketaan silloin aiheesta lisää!

Aivan lopuksi haluan kiittää vielä kaikki lukijoitani. Pitkähkön tauon jälkeen säännöllisemmän kirjoittelun myötä löysitte jälleen erittäin hienosti huudeille, joten siitä SUUREN SUURI KIITOS! Nöyränä eteenpäin. Pysytään linjoilla!

sunnuntai 13. syyskuuta 2020

Ennakko: Finaali Dominic Thiem vs. Alexander Zverev, US Open 2020

Finaalia vaille valmista, joten vielä viimeinen ennakko US Openiin ennen massakauden avausta, joka starttaa huomenna Roomasta, mutta ei mennä nyt vielä siihen. 

Tänä iltana (klo 23) pelattavan miesten finaalin lopputulemana tulee olemaan kaikissa tapauksissa uusi Grand Slam-mestari, joten siinä mielessä illassa on suuret ja historialliset panokset. 

Molemmat pelaajat, Dominic Thiem ja Alexander Zverev, ovat tehneet luonnollisesti valtavasti töitä urallaan tämän eteen ja jommalle kummalle tuleva palkinto on maksimaalinen. Voidaan varmasti puhua ison urahaaveen täyttymisestä, oli voittaja kumpi tahansa. Nälkää varmasti on, sillä Grand Slam-mestarin nimikkeellä ei liiemmälti ole uusia pelaajia viime vuosina tituleerattu, niin harvassa mestarit ovat Novak Djokovicin, Rafael Nadalin ja Roger Federerin takana olleet.

Tämä voikin olla yksi, isompi tai pienempi, tekijä illan finaalissa. Näkyvätkö nämä paineet jomman kumman otteissa enemmän kuin toisen? Thiemillä on toki kokemusta jo useammasta Grand Slam-finaalista, mutta ei siis vielä voittoa, joten tulisiko hänelle puolestaan painetta ennemminkin sitä kautta? Hänen olisi nyt vihdoin aika voittaa. Ehkä jopa aivan pakko voittaa. Mahdollista tappiota ei enää voi ainakaan kokemattomuuden syyksi laittaa. Voi itse asiassa pikemminkin olla niin, että näitä Grand Slam-finaalipaineita kokee sittenkin enemmän Zverev, joka pelaa nyt siis ensimmäisessä finaalissaan. Odotukset tällaisesta menestyksestä ovat kuitenkin olleet olemassa molempien kohdalla jo pitkään. 

Thiem vaikuttaa saaneen nyt enemmän kuin koskaan pelillistä balanssia tekemiseensä. Loistava semifinaalivoitto Daniil Medvedevistä oli mestarillinen näyte pelin rytmittämisestä, kärsivällisyydestä ja vaadittavasta monipuolisuudestakin, mitä Grand Slam-mestaruuden ottaminen aina vaatii. Yhden tempon ja täysillä vetämisen sijaan pelissä oli nyt ihana kombinaatio eri rytmejä. Rehellisesti voin myöntää, että ensimmäistä kertaa näin itse Thiemin otteissa Grand Slam-mestarin auran. Semifinaalivoitto suoraan kolmessa erässä Medvedevin kaltaisesta seinämäisestä raatajasta ja vastaiskijästä oli hurja näyttö. Tankki säilyi niin täytenä kuin se tässä vaiheessa voi olla ja mies pääseekin iskemään terävänä illan finaalissa. Selitys hurjasta kuormasta ei siis toimi tällä kertaa, jos tätä olisi tarvetta selitellä.

Zverev on puolestaan joutunut raatamaan aivan riittämiin, mutta hieman kyllä omien "hölmöilyjensä" takia. Semifinaalissa hänen tasonsa oli suorastaan karmea kaksi ensimmäistä erää, jotka hän suorastaan antoi kaverille eteen. Sen jälkeinen nousu 0-2-erätilanteesta 3-2-voittoon oli toki mestarillinen näyte sekin. Selvää kuitenkin on, että nyt ei ole varaa antaa eteen yhtään erää. Ei edes puolikasta erää. Ei edes yhtä murtoa.

Mistä päästäänkin kätevästi Zverevin syöttämiseen, joka lienee puhuttanut eniten jo pitkään. Ja on tätä puhetta on riittänyt US Openissakin. Syötön rytmi hakee ajoittain pahasti, mutta sitten taas toisaalta, Zverev on tullut tällä syöttämisellä Grand Slam-finaaliin, joten voisi kai sanoa, että potentiaalia todellakin. Mitä jos finaalissa syöttö onkin timanttia, kuten se on välillä Openissa ollutkin? Syötön pätkiessä muu pelaaminenkin usein kärsii, mutta Zverev on kuitenkin suhteellisen hienosti klaarannut oman pelinsä heikon syöttämisenkin takana. Jos taas syöttö kulkee se on isoa syöttämistä ja sitä on silloin muukin peli. 

Selvää on, että nyt jos koskaan Zverev tarvitsee tämän ison syötön. Ilman sitä tämä on nopeasti ohi. Thiem on nyt se mies voitettavaksi. Sikäli tämä asetelma ja haastajan asema voi sopiakin Zvereville. Paineet saattavat sittenkin olla isommat kentän toisessa päädyssä. 

Myös Zverev osaa monipuolisen pelin, mutta on hyvin mielenkiintoista nähdä, miten pelaajat otteluun tulevat. Zverevillä on tapana jäädä ajoittain hyvinkin taakse passiivisena, mutta nyt tuo pelitapa olisi turmiollista. Thiemin ei voi antaa huseerata vapaasti takarajan tuntumassa, sillä se tietää nopeaa kuolemaa. Zverevin on pyrittävä kaikin keinoin myös itse moukaroimaan painavia peruslyöntejään takarajan tuntumasta ja noustava verkolle paikan tullen. Thiemiltä on saatava aikaa pois ja tätä on pyrittävä työntämään kauemmas takarajan taakse niillä kovilla peruslyönneillä, jotka saksalainen kyllä osaa, kun pelissä on itseluottamusta. 

On jännittävä nähdä millaiseksi pelin tempo muodostuu. Thiem jaksaa kovaa tempoa varmasti pidempään, joten siinäkin mielessä Zverevin on otettava normaalia enemmän riskiäkin. Pallottelu Thiemin kanssa tietää puolestaan hidasta kuolemaa. Varsinkin kun Zverevin tankki ei varmasti ole yhtä täysi ole kuin itävaltalaisella.

Monessa mielessä luvassa on siis hyvin mielenkiintoinen kamppailu. Uskon kuitenkin, että Medvedevin nätisti ja kompaktisti niputtanut Thiem on nyt auransa kanssa sellaisessa flow'ssa, että unelma realisoituu Grand Slam-voiton muodossa. Thiem mestari erin 3-0.

Eurosport ja TV5 näyttävät ottelun kanavillaan sekä Eurosport Player -palvelussaan. Vasurilla-blogi ja Eurosport ovat yhteistyössä kaudella 2020.

perjantai 11. syyskuuta 2020

Ennakko: Semifinaalit, US Open 2020

Puolivälieräennakoiden (tässä ja tässä) osuessa hyvällä prosentilla jopa eränumeroiden valossa kohdilleen, jatkekaan hyvässä flow'ssa nyt semifinaaliennakoiden kimppuun, jotka tulevatkin tässä ja nyt!

Daniil Medvedev vs. Dominic Thiem

Tätä on odotettu! Edessä onkin kohtaaminen, jota jopa turnausennakko ja moni muu hahmotteli. En mielelläni tuomitse kaavion toisen puolen kavereiden mahdollisuuksia tässä vaiheessa, mutta vahva on se tunne, että nimen omaan juuri tässä semifinaalissa on moraalisen finaalin tuntua, jos näinkään asiaa saisi esittää. 

Totuus on kuitenkin se, että tässä kohtaavat kaksi turnauksen vakuuttavinta peliä esittäneet pelaajat. Puolivälierät olivat molempien kohdalla hyvin solideja, ajoittain jopa tylyjä näytöksiä näiden pelaajien paremmuudesta. 

Kaikki vaikuttaisikin olevan kuin katettuna unelma semifinaalia varten. Pelaajat ovat terveitä. Pelaajat ovat tuoreita. Pelaajat ovat kuumia. Mutta ennen kaikkea pelaajat ovat nälkäisiä. Panokset eivät juuri voisi olla kovemmat. Voittaja pääsee yrittämään Grand Slam-mestaruuden voittamista eikä vastaan ole tulossa Rafael Nadalia, Novak Djokoviciä tai Roger Federeriä, vaan Grand Slam -finaalin ensikertalainen. 

Tässä asetelmassa piilee myös hienoinen vaara, että moiset paineet ja tällaisen paikan herkullisuus syövät aavistuksen pelin tasosta paineiden vuoksi, mutta uskoisin, että odotuksissa olevan pitkän taistelun aikana, ajatukset ovat toki itse ottelussa. Tilaisuus on joka tapauksessa hyvin herkullinen. 

Ottelusta odotan tosiaan rajua ja pitkää taistelua. Molemmat ovat erinomaisia hyökkääjiä, mutta ennen kaikkea he ovat myös raudanlujia puolustajia. Ottelusta tulee hyvin fyysinen taistelu. Onneksi keliolosuhteet eivät tule olemaan paahtavat vaan lämpotila näyttää jäävän inhimilliseksi, noin 23 celsius-asteen tuntumaan. Tämäkin lupaa hyvää ottelun laatua ajatellen.

Pelillinen asetelma tulee olemaan mielenkiintoista seurattavaa. Toisin kuin pelaajien puolivälierissä, niin nyt tämä on, tai siis voi olla, monen skenaarion ottelu. Tärkein taistelu käydään hyökkääjään roolista. Kumpi pääsee dominoimaan ja hyökkäämään enemmän. Sanoisin, että Medvedev voisi olla tässä hitusen niskan päällä, koska hänen pelipositionsa on hyvin usein kuin liimattuna takarajan päällä tai sen tuntumassa. Myös hänen lyönneillään on helpompi iskeä ikään kuin kontraten suorempaa pommia vastustajan päätyyn. Thiem hakee itselleen enemmän aikaa taaempaa, jolloin hän ehtii juntata palloa isoilla latauksillaan, jotka ovat toki parin viime vuoden aikana parantuneet koville kentille sopiviksi. 

Medvedevin lyönnit ovat kuitenkin äärimmäisen painavia ja parhaimmillaan hyvin suoria. Kentän pinta on kuin luotu tällaisille lyönneille, jolloin pomput jäävät mataliksi pallon ikään kuin liukuessa kentän pintaa pitkin. Thiem joutuukin nostamaan ja käyttämään enemmän kierrettä. Ja aivan kuten Rubleviakin vastaan, Medvedev paukuttaa kyllä lantion korkeudelle tai ylemmäs nousevia palloja melkoisella voimalla. Edellisottelussa tuntui välillä siltä, että katsoi pöytätennisottelua, jossa pallojen kuritus alkoi melkein tehdä pahaa jopa kotisohvilla. Jos hän pääsi viime vuonna kovin lähelle voittoa Nadalin kierrehelvetissä, niin miksi hän ei pääsisi nyt Thiemiä vastaan.

Puolustuksen laatu ja varmuus ovat toinen iso tekijä taistelussa. Sanoisin, että hyvin 50-50 mennään tässäkin, mutta olisiko sittenkin Medvedevin puolustus arvaamattomampaa, painavampaa ja kestävämpää. Tuntuu, että häntä ei saa millään epätasapainoon, vaan hän voi kääntää kaikista tilanteista puolustuksen hyökkäykseksi kuin taikasauvalla. Ihan samaa solidiutta ei ole Thiemin puolustuksessa.

Totta kai molempien pitää syöttää ja palauttaa hyvin, mutta siinäkin mennään hyvin tasaisissa merkeissä. Ehkä sittenkin se on kuitenkin Thiem, jonka pitää keksiä enemmän ratkaisuja selviytyäkseen, joten sanotaanpa niin, että Medvedev vie erin 3-1.

Alexander Zverev vs. Pablo Carreno Busta

Toinen välierä on asetelmaltaan hyvin mielenkiintoinen tietysti myös, mutta pelkään, että tässä ottelussa paineet näkyvät jo rajummin, sillä kummankin otteissa on turnauksen aikanakin ollut pientä kipsailun tuntua. Zverevin syöttäminen heilahtelee rajulla varianssilla jatkuvasti vaikka välillä näytti jo, että rytmi olisi jo löytynyt. Carreno Busta puolestaan tiputti mentaalista tasoaan hyvän Djokovic roikkumisen jälkeen puolivälierässä ja pelkäänpä, että mahdollisuus Grand Slam-finaalipaikkaan tekee miehen liian tietoiseksi tilanteen ainutkertaisuudesta.

Molempien edelliskierroksen ottelut eivät kaikilta osin olleet laadullisesti mitenkään täysosumia, joten kummallakin on varaa parantaa semifinaalissa tasoaan. Mutta lopulta kyse voi olla hyvinkin pienistä asioista. Jos esimerkiksi Zverev löytää syöttönsä, niin se heijastelee hurjasti koko pelaamiseen ja toimivalla syötöllä Zverev on ollut todella kova tässä turnauksessa. Vieläkin voi voittoon riittää, että syöttö ei ihan timanttinen ole, mutta mahdollisessa finaalissa sen tulee sitä jo olla. 

Pelaajista Carreno Busta on ehdottomasti sitkeämpi ja saa kärsivällisyydellään varmasti Zvereviä ahdistettua, ehkä jopa masennettua, mutta kuinka pitkään ja miten pahoin, on validi kysymys. Zverevin passiivisuus ei saakaan nyt nousta liikaa pintaan, sillä paikan tullen Carreno Busta iskee kyllä hyökkäystä kenttään. Tietty aktiivisuustason nosto ja sen pitäminen läpi ottelun onkin aivan pakollista Zverevin peliin, jos tämä mielii tästä voittoa. 

Jostain syystä tunne on nyt sellainen, että Zverev on nyt lunastanut ennen kaikkea itselleen niitä häneen ladattuja odotuksia, että hän kokee kuuluvansa tähän tilanteeseen paremmin kuin Carreno Busta. Hänen voisi kuvitella olevan enemmän kuin kotonaan tässä semifinaalissa. Siksi uskonkin, että hän tulee otteluun valmiimpana kuin esimerkiksi Borna Coric-otteluun. On myös syytä muistaa, että tuossakin ottelussa huonon alun jälkeen hän käänsi ottelun itselleen selvästi huonompanakin päivänä. Se on yleensä suuren pelaajan merkki jos mikä. 

Zverev finaaliin 3-1.

Eurosport näyttää kaikki ottelut kanavillaan ja Eurosport Player -palvelussaan. Vasurilla-blogi ja Eurosport ovat yhteistyössä kaudella 2020.

keskiviikko 9. syyskuuta 2020

Ennakko: Puolivälierät (osa II), US Open 2020

Toiset parit puolivälieriin ennakoidaan nyt.

Daniil Medvedev vs. Andrei Rublev

Venäläiskaksikko on edennyt oman seuraamisen osalta ehkä aavistuksen ikään kuin tutkan alapuolella, joten paljon on jäänyt highlightsien varaan, mikä ei aina ole riittävä aineisto analyysin pohjaksi, mutta nyt se on tehtävä näin. 

Ottelu ei missään nimessä tule olemaan monen skenaarion ottelu, vaan pelin kuva on hyvin selvä. Rublev tulee tässäkin ottelussa tykittämään lähes kaiken täysillä, johon Medvedev vastaa kenties tourin parhaalla kontrauksella, puolustuksella ja vastaiskuilla. 

Hyvin paljon riippuukin siitä, miten hyvin Rublevin lyöntirytmi ja lyöminen ylipäätään pysyy kasassa Medvedevin mankelissa, jossa osa palloista tulee luoteina ja osa löysempinä takaisin. Hänen äärimmäisen puhtaalla osumalla tapahtuva kontraus ja vastapalloon iskeminen on ylipäätään hyvin monelle myrkkyä, sillä kokemus ei eroa paljon seinää vastaan lyömisestä. Mitä kovempaa tulitat, sitä kovempaa tulee takaisin, minkä Rublev toki tietää ja tulee huomaamaan jälleen tänään. 

Lisäksi Medvedevin pallot tulevat usein takaisin äärimmäisen terävinä ja matalina, mihin Rublev joutuu sopeutumaan. Hän on pelaajista todennäköisesti se, joka joutuu enemmän "nostamaan" lyöntiään lisäämällä aavistuksen ylimääräistä kierrettä. Tämä puolestaan hidastaa ja nostaa pallon pomppua vastaavasti Medvedevin päädyssä, joka hallitsee ja lämää nämä lantion ja hartian välistä lyödyt pallot äärettömän murhaavasti hurjalla painolla kaverin päätyyn.

Molemmat tulevat otteluun hyvin tuoreina, joten tässä tullaan näkemään varsin tuoreiden miehien kamppailu, mikä lupaa melko korkeaa odotusarvoa ottelulle. Varsinkin jos, Rublevin peli ja pää kestää Medvedevin seinämäisen kärsivällisyyden.

Medvedev on ollut melkoisessa vireessä ja on ehdottomasti edelleen turnauksen suurin voittajasuosikkini, joten senkin varjolla hän jatkaa semifinaaliin erin 3-0.

Dominic Thiem vs. Alex De Minaur

Myös päivän tai oikeastaan yön toisen kvartsin pelillinen asetelma on melko ilmeinen. Dominic Thiem tulee kentälle oman voimakkaan lyöntimyllynsä kanssa ja Alex De Minaurin tehtäväksi jää hurja puolustaminen sekä vastaiskut. 

On oikeastaan hyvin vaikea nähdä, miten De Minaur voisi Thiemiä vahingoittaa. Peruslyöntipallossa hän tulee ilman suuren suuria riskejä jäämään Thiemin voimakkaampien lyöntien alle. Sieltä on vaikea päästä dominoimaan. Syöttäminen ja palautuspeli jäävät niin ikään Thiemin tasosta. Kun myös itävaltalaisen fysiikka ja puolustus ovat kovalla tasolla, niin De Minaur saa tosissaan pohtia millä ihmeellä Thiem kaatuisi. 

Yksi sellainen voisi olla ultra-aggressiivinen hyökkäyspeli ja pyrkiä ottamaan Thiemiltä kaikki aika pois pysyttelemällä tiukasti takarajan päällä ja paikan tullen verkolle rynnien. Pelin pitäminen rytmittömänä lienee ainoa mahdollisuus kiusata Thiemiä isommin.

On aina ongelmallista kun millään osa-alueella ei aivan pärjää vastustajalle. Ero voi olla vain hiuksenhieno ja silti tuloksena on ruma tappio. Valitettavasti tässä on nyt hyvin iso vaara tähän. 

Thiem 3-0.

Eurosport näyttää ottelut suorana kanavillaan ja palveluissaan. Vasurilla-blogi ja Eurosport ovat yhteistyössä kaudella 2020.


tiistai 8. syyskuuta 2020

Ennakko: Puolivälierät (osa I), US Open 2020

Kuten kaikki tietävät, Novak Djokovic hölmöili itsensä katsomoon sunnuntaina, joten ei käytetä palstamillimetrejä sen enempää tuohon tapaukseen tai sen ruotimiseen. Riittää kun toteaa, että kaikki me teemme virheitä ja niistä hyvin usein myös sakotetaan. Huojentavaa oli, ettei sattunut pahemmin. Mutta olihan se kieltämättä kiva nähdä, että tuomaristolla pokka ja linja piti, vaikka kyseessä oli maailman ykköspelaaja ja turnauksen kenties isoin suosikki suuren mahdollisuutensa äärellä. 

Samalla on annettava kuitenkin tunnustusta myös Pablo Carreno Bustalle, joka Djokovicin diskauksen, mutta myös sitkeän ja nöyrän pelinsä, myötä otti paikkansa puolivälierissä, joista ensimmäisiin tulee ennakko tässä ja nyt.

Alexander Zverev vs. Borna Coric

Ensimmäisenä parina kentälle astuvat tosiaan Zverev ja Coric. Molemmilla oli alkukierroksilla työtä jonkin verran, mutta edelliskierroksen suorat 3-0-voitot antavat hieman armoa puolivälierään, joten en usko, että jaksaminen olisi kovinkaan suuressa roolissa ottelussa. 

Enemmänkin ottelussa tulee ratkaisemaan se, miten Zverev ratkaisee Coricin puolustusmuurin ja vastaiskut. Puolustusorientoituneempi Coric johtaakin keskinäisiä otteluita voitoin 3-1, mutta onko hän suosikki tänään, niin en tiedä. Kumman tahansa voitolle on perustelut löydettävissä. 

Zverevin peli on parantunut turnauksen edetessä, vaikkakin hajoavan syötön vaara on ilmeinen jatkuvasti. Saksalaisen peli on parhaimmillaan hyvin, hyvin painavaa ja vaikka se lähtee usein pari metriä takarajan takaa, niin Coricilla tulee olemaan iso haaste pysyäkseen tässä vauhdissa riittävällä puolustuslaadulla mukana. 

Pelillistä aaltoilua Zverevin peli ei kuitenkaan nyt Coricia vastaan juuri kestä, sillä silloin sitkeämpi, kärsivällisempi ja tasaisempi Coric on kyllä vahvoilla ja voi voittaa ottelun jopa yllättävän selvästi. Jos taas Zverev saa ylläpidettyä hyökkäyspelinsä laadun ja/tai lyöntiensä painon, täytyy Coricin toistaa samankaltainen ihme kuin Stefanos Tsitsipasta vastaan ja ihan ei usko riitä, että moisesta ovenraosta mahtuisi samassa turnauksessa kahta kertaa.

Mielenkiintoa kaikkiin puolivälieriin lisää se seikka, että nyt on ensimmäinen kerta noin 435 vuoteen, kun Roger Federer, Rafael Nadal tai Novak Djokovic ei ole mukana kattauksessa. Tämän paikan ja omien mahdollisuuden tiedostaminen voi näytellä monen pelaajan osalta yllättävän isoakin kuvaa. Esimerkiksi juuri Zverev voi kokea näyttöpainetta nyt enemmän kuin koskaan, sillä jättimäisiin odotuksiin hän ei ole tähänastisella urallaan vielä parhaalla mahdollisella tavalla vastannut. Nyt voisikin olla hyvä hetki astua isosti niihin saappaisiin, kun kaavio finaaliin saakka olisi "auki".

Tasaista on ja mielenkiintoiseksi menee, mutta sanotaan vaikka niin, että Zverev hyökkää solidisti, pitää hermonsa sekä syöttämisen tasonsa ja vie erin 3-1.

Denis Shapovalov vs. Pablo Carrena Busta

Myös toisessa puolivälierässä kohtaavat pelaajat, joille Grand Slamien loppukierrokset eivät vielä liian tuttuja ole. Toki pieni kokemusero pelaajilla näistä peleistä on, sillä Carreno Bustalla on jopa Grand Slamin välieräpaikka vyöllään vuoden 2017 US Openista, joten siinä mielessä pieni kokemuksen tuoma etulyöntiasema hänellä on.

Sen lisäksi hänellä fyysinen etu puolellaan, sillä pelaajien kuorma tänne saakka on ollut hyvin erilainen. Kun Carreno Busta on käyttänyt matkaansa noin kahdeksan tuntia, on nuori Shapovalov taistellut jo reilut 13 tuntia pelkissä kaksinpeleissä ja melkein viisi tuntia nelinpeleissä. Tämä ei voi olla näkymättä, varsinkin kun espanjalainen pelasi Djokovicin hölmöilyn ansiosta edelliskierroksella vain tunnin.

Tuo tunti Djokoviciä vastaan ehti myös osoittamaan sen sitkeyden ja kärsivällisyyden, joka Carreno Bustan peliä leimaa. Hän ei anna tuumakaan periksi, vaan taistelee ja tarvittaessa roikkuu sekä rikkoo erinomaisesti. Hän on kykenevä tekemään myös teräviä vastaiskuja sekä hyökkäämään painavasti suorahkoilla, ei kovin perinteisillä espanjalaistyyppisillä, lyönneillään. Tällä alustalla ne jäävät vieläpä suhteellisen mataliksi, joten melko optimaaliset olot nämä espanjalaiselle ovat. 

Shapovalovin turnaus on ollut työläs, mutta uran paras tulos tähän mennessä voi tietysti poikia vaikka mitä myös jatkossa. Menestymispainetta tuskin on, vaan kaikki mitä tulee tästä eteenpäin on vain plussaa. Huolena on tosiaan tuo Shapon kuorma. Jos Dominic Thiem sai hyydytettyä eilen Felix Auger-Aliassimen täysin, niin sama vaara tässä kieltämättä piilee. 

Shapovalovinkin peli on kyllä atleettista ja näyttävää, mutta sen neutralisointi ei ole Carreno Bustan kaltaiselle kehäketulle välttämättä vaikein tehtävä, varsinkin, jos kanadalaispusero on vähän tyhjä. Jos Carreno Busta sai turhautettua Djokovicin diskauskuntoon, niin voisi kuvitella, että ihan helpolla ei pääse Shapokaan. Toivottavasti emme kuitenkaan näe osumia tuomareihin, sillä tästä myös Shapovalovilla on valitettavasti kokemusta. Auts.

Carreno Busta jatkaa erin 3-0.

Eurosport näyttää ottelut suorana kanavillaan ja palveluissaan. Vasurilla-blogi ja Eurosport ovat yhteistyössä kaudella 2020.

sunnuntai 6. syyskuuta 2020

Reality check, US Open 2020

Ensimmäinen viikko alkaa olla tämän vuoden US Openissa takana ja on aika tsekata hieman ennakkoa sekä erityisesti turnauksen jälkimmäistä viikkoa.

Ennakossahan mentiin kutakuinkin näin:

Puolivälierät:
Djokovic vs. Krajinovic
Tsitsipas vs. Anderson
Berrettini vs. Medvedev
Thiem vs. Bautista Agut

Välierät:
Djokovic vs. Tsitsipas
Medvedev vs. Thiem

Finaali:
Tsitsipas vs. Medvedev

Voittaja:
Medvedev.

Joukosta on siis jo puolet poissa, joten melko yössä kristallipallo koronan jäljiltä on. Muutama iso yllätys on toki kuitenkin nähty enkä todellakaan osannut nähdä Stefanos Tsitsipaksen tippuvan millään Borna Coricille tai esimerkiksi Roberto Bautista Agutin Vase Pospisilille. Näin kuitenkin kävi ja hyvä niin, sillä yllätykset ovat tenniksenkin suola. 

Pahaa kuitenkin pelkään, että toinen viikko mennään melko yllätyksettömästi. Novak Djokovicin vire on ollut lopulta hurja ja vahvasti vaikuttaa siltä, että Tsitsipaksen jo tiputtua, Djoko kävelee vähintäänkin finaaliin saakka. En millään näe yläpuolen kaaviossa uhkaa serbille, jonka terveyskin vaikuttaa olevan kohdillaan. 

Hyvin harvassa ylipäätään ovat ne, jotka pystyvät tällä alustalla, näin matalalla pompulla ja nopealla pelillä Djokovicin muurin ja puolustuksen murtamaan. Kärsivällisyyttä, sitkeyttä ja armotonta hyökkäystä vaaditaankin hurja määrä, jotta Djokovic jotenkin kaatuisi New Yorkissa.

Edelleen liputan kuitenkin Daniil Medvedevin mahdollisuuksia. Venäläinen on edennyt ilman vaikeuksia ja toisin kuin viime vuonna, miehen tankki tullee olemaan melko täynnä vielä aivan loppukierroksilla. Semifinaalissa Dominic Thiemiä vastaan mies joutuu kuitenkin melkoiseen testiin, joten nähtäväksi jää, kumpi tuon fysiikkaottelun edukseen kääntää. Toki Thiemillä on seuraavaksi vastassa nuori ja nälkäinen Felix Auger-Aliassime, joka voi hyvinkin joitakin kapuloita rattaisiin heittää. Hän niputti jo Andy Murrayn murskaten samalla todennäköisesti lopullisesti Andyn haaveet vielä yhdestä Grand Slamistä. 

Andyn kärsimyksistä huolimatta on kuitenkin varsin iloinen ja tervetullut asia, että nuoret nousevat nyt laajalla rintamalla ja Djokovicin takana yli 30-vuotiaat, jotka kisaan lähtivät alkavat jäädä pikkuhiljaa vähemmistöön. Ilta, joillekin jopa yö, on koittamassa ja uusi aamu nousemassa. Toivottavasti saamme tästä lisämaistiaisia ensi viikolla!
Eurosport ja Eurosport Player näyttävä turnausta kanavillaan ja palvelussaan. Vasurilla-blogi ja Eurosport ovat yhteistyössä kaudella 2020.  

lauantai 5. syyskuuta 2020

Jälkipelit: Emil Ruusuvuori US Open 2020

Emil Ruusuvuoren ensimmäinen ja hieno Grand Slam-turnaus on nyt tappion ja jalkavamman myötä ohi. Turnaus oli kuitenkin valtaisa menestys monella tavalla ja voimme iloita Emilin menestyksestä pomminvarmasti myös tulevissa Grand Slameissä. 

Onnittelut vielä Emilille hienosta turnauksesta! 

Turnauksessa Ruusuvuori otti isoja, isoja askeleita, jotka antavat oppia, kokemusta ja uskoa jatkoon sekä erityisesti niihin isoimpiin turnauksiin. 

Ei ole mitenkään automaatio pelata vapautuneesti tai "kuin kotonaan" kun valot ovat kirkkaista kirkkaimmat ja ympyrät suurimmista suurimmat. Juuri siinä mielessä nämä otetut askeleet ovat äärimmäisen tärkeitä. Myös kokemukset rankingissä korkeammalla olevien pelaajien voittamisesta ja hyvästä haastamisesta on vitaalia ja on aivan selvää, että myös Emilin ranking tulee kohenemaan sadan hujakoilta kohti top50:ä hyvin kovalla vauhdilla. 

Turnaus paljasti kuitenkin myös ne pelilliset seikat, jotka kaipaavat eniten fokusta lähikuukausina. Syöttäminen ja puolustaminen eivät ole esimerkiksi vielä sillä tasolla, että niillä Masterseissa tai Grand Slameissä isompaa menestystä otetaan. Myös fysiikka kaipaa jatkuvasti työtä. Ensimmäisen kierroksen pitkä viisieräinen ottelu Aljaz Bedeneä vastaan näkyi ja lopulta kostautui toisen kierroksen ottelussa Casper Ruudia vastaan. Paikat eivät ole vielä tottuneet tähän rasitukseen eivätkä ne välttämättä vielä kestä tätä rääkkiä. 

Pelin rytmitys ja monipuolisuus ovat lisäksi sellaisia asioita, jotka kehittyvät ymmärryksen ja opin kasvaessa, mutta joita täytyy myös työstää. Aina ei pääse hyökkäämään, aina ei hyökkäys toimi ja niin edelleen. Täytyy olla monia tapoja tehdä pisteitä. Vaikka molemmat ottelut olivat pelillisesti ajoittain jopa erinomaisesti lapasessa, niin on aivan selvää, että Emil ei ole vielä siis missään nimessä valmis pelaaja. 

Emilin ja varsinkin meidän muiden on pidettävä jäitä hatussa. Ei kannata hehkuttaa, eikä varsinkaan tuomita nuorta liian paljon liian varhain. Täytyy siis olla kärsivällinen. Hyvät asiat tapahtuvat niille, jotka jaksavat tehdä töitä ja odottaa. Kyseessä on kuitenkin vasta ATP-tason alkutaipaleella oleva, kehittyvä pelaaja. Myös Emil ymmärtää tämän ja siksi sitä paremmaksi hän tulee. Nöyrä asenne yhdistettynä kovaan työntekoon ja vahvaan itseluottamukseen on se voittava kombinaatio, joka tulee rakentamaan Emilin seuraavia pelitasoja yksi kerrallaan hyvin vahvan perustan päälle. 

On hyvä korostaa, että juuri tämä vahva perusta on se syy, joka luo ne odotusarvot, joita meillä Emiliä kohtaan on. Mikään Emilin lyönneistä ei ole kehityksen este. Oikeastaan kaikki lyönnit ovat jo tällaisenaan varsin kovalla tasolla ja hän pystyy käyttämään lyöntejään hyvin monipuolisesti, mutta toki, kuten tuli jo sanottua, tämä on nyt uusi taso, jonka vaatimustaso eroaa menneistä. Emil pystyy lyömään hyvillä kulmilla, eri kovuuksilla ja kierteillä, hyökäten ja puolustaen, matalalta ja korkealta ja niin edelleen. Tämä on äärimmäisen tärkeää jatkon kannalta. Tästä monipuolisuudesta kumpuaa lopulta ne armottomimmat vahvuudet ja aseet, joita jo nyt on kohtuullinen määrä. 

Myös Emilin sitkeys, taistelutahto ja mentaalinen kovuus ovat ehdottomia edellytyksiä huippupelaajalle, puhumattakaan Emilin omasta peli-identiteetistä. On hyvin poikkeuksellista, että näin nuori pelaaja pystyy tai ainakin pyrkii viemään peliä lähes tulkoon joka kerta omilla ehdoillaan ja lähes tulkoon ketä vastaan tahansa. Toisen tahtoon, alistumaan ja selviytymään, ei Emiliä ole kenenkään pelaajan helppo asettaa. Isossa kuvassa se on vaarallisen hyvä merkki. Koira voi olla kuka tahansa, mutta leijonaksi ei moni päädy.

Aiempia kirjoituksiani Emilistä ja hänen kehittymisestään voi lukea vaikkapa seuraavista:

sunnuntai 30. elokuuta 2020

Ennakko: US Open 2020

Koronakauden toinen Grand Slam, US Open, alkaa huomenna maanantaina. Tuttuun tapaan blogissa tarjoillaan ennakkoa!

US Open 2018. Grandstand. Thiem vs. Fritz.

Asetelmat pitkän pelitauon jälkeen olivat vielä viikko sitten ehkä hieman arvoitukselliset, mutta nyt Cincinnatin Mastersin jälkeen palaset ovat loksahtamassa jälleen odotetusti paikoilleen. Koronan sairastamisesta huolimatta Novak Djokovic on edelleen vahvasti the man to beat, jota muut seuraavat.  

Mutta onko Djokovic lyötävissä New Yorkissa, jossa siis jo tämä viikko palloa lyötiin? Sanoisin, että on ja ei todellakaan ole. Siinä mielessä on, että Djokovicin peli ei ollut lähelläkään absoluuttista parastaan eikä hän fyysisesti vaikuttanut olevan terävimmillään. Niin sanoituissa "mittariotteluissa" Roberto Bautista Agutia (semifinaali) ja Milos Raonicia (finaali) vastaan hän oli kuitenkin hyvin lähellä tappiota, mikä kielii kuitenkin jostain. Oli fyysistä tuskaa, niskaongelmia ja niin edelleen. Haastajat haastoivatkin hyvin mutta lopulta heidän henkiset ja pelilliset paukut eivät vain tunnu riittävän keskinkertaistakaan Djokoviciä vastaan. Ja juuri siksi Nole taas ei ole lyötävissä. 

Totta kai New Yorkissa nyt moni asia muuttuu ja isoin niistä on paras viidestä -ottelut, jotka toki nekin pelaavat Djokovicin pussiin, jos vaan tämän terveys ja fysiikka kestää. Nyt kysytään nimittäin haastajiltakin äärimmäistä fyysistä iskua, jos joku heistä meinaa saman päivän tai illan aikana Djokoviciltä kolme erää ottaa tämän suosikkialustalla kovilla kentillä. Olosuhteet tulevat olemaan näillä näkymin hyvin kuumat, joten varsinkin päiväsessioissa serbiä voisi saada hyytymään, jos koronan vaikutukset ovat vähänkin kuntoa heikentämässä.

Periaatteessa haastajina ovat samat nimet samoista syistä, jotka nousivat jo Cincyn Mastersin ennakossa viime viikolla eli Daniil Medvedev, Dominic Thiem ja Stefanos Tsitsipas. 

Heistä toki Thiem teki tällä viikolla melkoisen pohjanoteerauksen häviämällä ensimmäisellä kierroksella, mutta se saattoi olla samalla siunaus valeasussa. Kuormaa ei nyt ole ja jalka toimii varmasti esimerkiksi juuri Djokoviciä kevyemmin. Tulee muistaa, että turnaus on pitkä ja Djokovicille Openin jälkimmäinen viikko olisi itse asiassa jo kolmas perättäinen peliviikko ja kun nämä Mastersin kaksi viimeistä ottelua toivat tähän viikonloppuun peliä melko lailla tarkkaan viisi tuntia, niin tuokin kuorma voi olla faktori. Se voi olla sitä jo alkukierroksilla, sillä Djokovic aloittaa turnauksen heti maananataina.

Kuorman kannalta raskasta taivalta on luvassa ainakin Cincyn finalistilla Milos Raonicilla, joka Cincinnatin ennakkokuvien perusteella vaikutti vielä viikko sitten nauttineen korona-aikana lähinnä herkuista ja vapaa-ajasta, mutta joka toisaalta yllätti meidät kaikki finaalipaikallaan. Kuormaa kuitenkin tuli maksimaalinen määrä, joten toinen viikko Openissa lienee jo liian raskas. Hurjalla syöttämisellä pelit toki pysyvät fyysisesti melko "kevyinä", mutta silti kömpelö kanadalainen kömpelöityy helposti lisää kuorman kasvaessa jo otteluiden sisällä. Myös henkiset voimavarat isoimpien haastamiseen ovat edelleen rajalliset, minkä finaalista Djokoviciä vastaan jälleen kerran opimme. 

Suomalaisittain meitä kiinnostaa tietysti Emil Ruusuvuoren uran ensimmäinen Grand Slam. Tästä alkaa toivottavasti usean vuoden matka, jota pääsemme mielenkiinnolla seuraamaan. Emilin kaavio ei ole alkukierroksilla kovin mahdollinen, mutta luonnollisesti hurja testi odottaa jo ensimmäisellä kierroksella, kun vastaan tulee Aljaz Bedene. Kolmannella kierroksella odottaisi todennäköisesti herkullinen uusintaottelu Matteo Berretiniä vastaan, mutta Emilinkin kohdalla täytyy muistaa, että paras viidestä -ottelut ovat hänelle uutta ja nyt pelataan vasta siis Emilin ensimmäistä Grand Slamiä. Pidetään siis odotukset realistisina. Matkaa on vielä paljon jäljellä ja samoin paljon on myös työtä tehtävänä. Cincinnatin turnaus paljasti pieniä huolia esimerkiksi syöttämisessä ja selvää on, että paineen alla varsinkin kakkossyöttö tuntui ajoittain hieman liian kevyeltä hieman liian usein. Näissä ympyröissä heiveröiset kakkoset syödään usein aamupalaksi. Mutta rentoutta ja hyvää taistelua siis Emilin peliin, niin ollaan jo monella rintamalla hyvällä tasolla. Ja hei, onhan tuo aivan mahtavaa nähdä Suomen lippu jälleen Grand Slam-kaaviossa! Hyvä Emil!!!

Valinnat ja povaukset US Openiin ovat seuraavat:

Puolivälierät:
Djokovic vs. Krajinovic
Tsitsipas vs. Anderson
Berrettini vs. Medvedev
Thiem vs. Bautista Agut

Välierät:
Djokovic vs. Tsitsipas
Medvedev vs. Thiem

Finaali:
Tsitsipas vs. Medvedev

Voittaja:
Medvedev.

Turnauksen aikana on tulossa jälleen sekalaisia postauksia asetelmien kääntyilemisestä ja jälkipeleistä, joten pysy linjoilla!

Eurosport näyttää kaikki ottelut kanavillaan ja Eurosport Player -palvelussaan. Vasurilla-blogi ja Eurosport ovat yhteistyössä kaudella 2020. 

lauantai 22. elokuuta 2020

Ennakko: Cincinnati (New York) Masters 2020

Vaikka korona on kaikkea muuta kuin voitettu kanta, niin kiertue jatkuu. Tässä siis tuttuun tapaan ennakkoa!

En oikein tiedä miten tähän kiertueen paluuseen tulisi suhtautua. Toisaalta on ollut kova ikävä suurten panosten ammattilaistennistä, mutta toisaalta vahva on se ajatus, että onko tässä mitään järkeä. Tilanne pandemian osalta pahenee hurjaa vauhtia ympäri maailmaa ja matkustusrajoituksia kovennetaan, mutta tennisväki viis veisaa suosituksista. Todella kaksijakoiset tunnelmat. Kun lisäksi liuta tähtipelaajia on päättänyt jättäytyä pois tältä Amerikan kiertueelta, niin pää tuntuu menevän entistä pahempaan solmuun tämän edessä.

Mutta ollaan nyt kylmiä ja koska pelit on päätetty pelata, niin myös ennakot palaavat, kuten toissapäivänä lupasin!

Koronasta johtuen Cincinnatin turnaus päätettiin riskien minimoimiseksi siirtää New Yorkiin, jossa pelaajat pääsevät nauttimaan jonkin sortin kuplasta nyt useamman viikon ajan, sillä heti perään pelataan tämän kauden toinen Grand Slam eli US Open. Suomalaisittain kisojen herkullisuutta lisää kuonnollisesti se, että pitkän tauon jälkeen mukana on myös pelaaja Suomesta! 

Emil Ruusuvuori pelaa sekä Cincyn Mastersissa, että US Openin pääsarjassa, joten uusi, upea ja tervetullut kulma pelien seuraamiseen alkaa nyt myös korkeimmalla mahdollisella tasolla. Uskomatonta, mutta totta! 

Rafael Nadalin ohella moni pelaaja naisten turnaus mukaan lukien jättäytyi pois koronauhan tai jopa varsinaisen tartunnan takia. Kuten sanottua, tilanne on tässäkin mielessä hieman ristiriitainen. Isoissa kisoissa on nyt harmittava sivumaku, eivätkä autiot katsomot tule asiaa myöskään helpottamaan.

Koronatoipilaitakin on ja erityinen mielenkiinto kohdistuu Emilin ohella juuri heihin. Nimimiehistä ja siis paikallaolijoista ainakin Novak Djokovic, Grigor Dimitrov sekä Borna Coric ovat läpikäyneet taudin ja mitä olen omista tennislähteistäni kuullut, niin COVID-19:n vaikutukset tuntuvat keuhkoissa vielä kuukausien päästä taudin lievimmissäkin muodoissa. Hyvin mielenkiintoista onkin nähdä miten kyseinen kolmikko taklaa pitkät pisteet, ottelut ja turnaukset usein niin kovin helteisissä olosuhteissa, jotka New Yorkissa näihin aikoihin usein vallitsevat.

Menestymismielessä katseet kohdistuvatkin nyt ainakin tässä Mastersissa muihin nimiin. Viime vuoden voittaja Daniil Medvedev sekä paljon näytösotteluita sekä -turnauksia pelanneet Dominic Thiem, Stefanos Tsitsipas sekä jopa Alexander Zverev voisivat olla nimiä, jotka nousevat nyt ensimmäisenä mieleen ja varsinkin siksi, että nähdyn perusteella he ovat pitäneet kunnostaan ja pelivireestään huolta. 

Samaa ei voi sanoa, esimerkiksi Kanadan Milos Raonicistä, joka oli ainakin somekuvien perusteella ottanut ainakin muutaman kilon ylimääräistä massaa keskivartaloonsa tauon aikana. 

Onkin lopulta täysi arvoitus, miten ja missä kunnossa pelaajat tähän turnaukseen tulevat. Kausi starttaa ikään kuin uudestaan ja paljon on lähes puolessa vuodessa varmasti tapahtunut ja ollut tapahtumatta. Eipä esimerkiksi Djokovicin timanttinen kauden alku (18 voittoa, 0 tappiota) välttämättä paina tässä enää yhtään mitään. Siksikin kauden ensimmäisen Mastersin ennakointi on lopulta todellista lottoa. 

Mutta heitetään nyt jotain eli:

Puolivälierät:
Djokovic vs. Goffin
Medvedev vs. Khachanov
Tsitsipas vs. Schwartzmann
Thiem vs. Zverev

Välierät:
Djokovic vs. Medvedev
Thiem vs. Tsitsipas

Finaali:
Thiem vs. Medvedev

Voittaja:
Thiem.

torstai 20. elokuuta 2020

Comeback!

Korona on vaikuttanut moneen asiaan eikä vasurilla.com ole ollut poikkeus. Myönnän, että kiertueen ollessa pakkolomalla on inspiraatiota kirjoittamiseen ollut hankala löytää. Muutamia juttuja olen kyllä tänä aikana julkaissut, mutta suurempi palo tennisrintamalla on kohdistunut oman pelin treenaamiseen, kisaamiseen sekä jonkin verran myös valmentamiseen. Toki taannoiset SM-kisat herättivät herkullisuudellaan tarinoimaan aiheesta enemmän.

Oma treenaaminen on saanut koronan aikana hurjan lisäboostiin fysiikkatreenaamisesta, johon viime vuosikymmenellä on ollut aivan liian vaikea löytää aikaa ja motivaatiota. On kuitenkin niin, että jos meinaa vähänkin pärjätä ikämiesten SM-tasoilla, niin fysiikan on oltava kunnossa. Miesten 40v. SM-sarjatenniksessä vastustajat olivat poikkeuksetta timanttisessa kunnossa, joten pään sisäinen herätyskello soi melkoisella voimakkuudella kauden päätteeksi. Fysiikka lienee kuitenkin se osa-alue, joka on helpoin laittaa kuntoon. Porras- ja kuntotreenaaminen on siis aloitettu ja siitä myöhemmin blogissa lisää.

Pelaamisen saralla kesä on ollut määrällisesti parhain vuosikausiin, ehkä menestyksellisestikin. Pelejä on kertynyt omalla mittapuulla mitattuna hurja määrä, pitkälti toistakymmentä ottelua. Yksistään Savitaipaleen helteisessä Sapassi Cupissa tuli urakoitua muutamaan päivään kolmessa sarjassa seitsemän pelin verran, mikä olikin samalla kenties kovin fysiikkatestini tenniksen saralla koskaan. Siitäkin myöhemmin vielä lisää ainakin sen verran, että muistan vähintäänkin itse miten varautua ja varustautua urakointiin kuumassa kesähelteessä. Paljon tuli oppia kantapäänkin kautta, vaikka tuloksellisesti turnaus olikin lähes täysosuma.

Valmentaminen on koronan vuoksi ollut kovin satunnaista. Ryhmävalmennukset loppuivat kuin seinään maaliskuussa, mutta kesää ovat värittäneet lupaavien junnujen privaattivalmennukset. SM-tason kilpajuniorien sparrailu sekä valmentaminen ovat olleet ehdottomasti herkullisinta tekemistä tällä saralla. On upeaa nähdä se palo ja kehittyminen, mikä näillä junioreilla tekemisessään on. Vinkit ja opit otetaan upeasti vastaan. Nälkä oman pelin kehittämiseen on järjettömän kova ja hyvä niin. Emme me koskaan valmiita pelaajia olekaan. 

Mutta nyt kuparinen on jälleen rikki ja "kirjoituskammo" taklattu, joten on korkea aika suunnata ajatuksia kohti Cincinnatin (New Yorkin) Mastersia, jonka jälkeen matka jatkuu kohti US Openia. Tänä vuonna matkaan ei liene päässyt kukaan, mutta ensi vuotta varten voi matkavinkkini lukea vaikka tästä. Ennakot turnauksiin ovat tulossa kuitenkin pomminvarmasti ja Cincinnatiin siis jo lähipäivinä! 

Pysy linjoilla!

maanantai 29. kesäkuuta 2020

Jälkipelit: SM-kisat, kesä 2020

Ensin muutama tunnustus:
  1. Rakastan massatennistä. 
  2. Rakastan livetennistä.
  3. Rakastan haastajia.
  4. Rakastan yllätyksiä.
Viime viikolla nämä nivoutuivat ihanasti yhteen, kun Talin Tenniskeskuksella käytiin ulkokenttien SM-kisat. Ylipäätään oli upeaa nähdä vihdoin panoksellista sekä kilpailullista tennistä ja vielä siis livenä paikan päällä. Tulipa turnausta väijyttyä välillä jopa Ruutu Urheilun kautta. 


Yritin nimittäin viime viikolla tosissani katsella myös Battle of the Brits- sekä Mouratogloun hömppäkisoja, mutta niissä on kyllä vielä niin armoton puuhastelun maku, ettei olisi voinut juurikaan vähempää kiinnostaa. Varsinkin kun tarjolla oli armotonta taistelua Suomen mestaruuksista. Ja varsinkin kun paikalle oli tullut lähes koko kärkirivistömme niin miehissä kuin naisissakin. 

Naisten puolella turnausvoitto ja mestaruus meni melko odotetusti vielä Anastasia Kulikovalle, mutta hyvää haastoa tarjoili muun muassa nuori Laura Hietaranta, joka vielä viime vuonna oli Savitaipaleen ammattilaiskisassa melkoinen vastaantulija Anastasialle. Vuodessa Hietaranta on kehittynyt rajusti muun muassa fysiikassa, joten Suomen kärki on selvästi Oona Orpanan lopettamisen jälkeen tasoittumassa ja hyvä niin. Iskukykyinen ja tasainen kärki naisten puolella on tärkeää seuraavan askeleen ottamiseksi esimerkiksi Federation Cupia ajatellen. 

Tasainen on kärki myös miesten puolella. Ainakin lukuisat yllätykset ja useiden kärkisijoitettujen kompastelut alkukierroksilla antavat syyn näin uskoa ja toivoa. Laaja kärki Emil Ruusuvuoren takana lisää lajin kotimaista mielenkiintoa ja tuo lisää tervetullutta kilpailuasetelmaa, kun seuraavan kerran on vaikkapa Davis Cup -paikat jaossa. Hienoa oli myös nähdä, että pääsarjaan ei kovin montaa "vanhaa partaa" päätynyt ja jos päätyi, niin noutaja tuli hyvinkin varhaisessa vaiheessa. Nuoret ovat ottamassa estradia täysin haltuun ja hyvä niin.

Vaikka yllätyksiä siis nähtiin, niin on syytä muistaa, että massakentällä lajin lainalaisuudet jonkin verran muuttuvat ja ottelut ratkaistaan todellakin kentällä eikä suoraan sijoituksia tutkimalla. Hyvä taisteluasenne, huolellinen pelisuunnitelma, kärsivällisyys ja paikan tullen terävä hyökkääminen ovat massapelin olennainen osa, jota monen sisäkenttä- tai kovien kenttien pelaajan tulee kunnioittaa ja pitää kirkkaana mielessä. Massalla lämäily ei aina toimi, eikä toisaalta ylenpalttinen pallon pyörittäminenkään. Lyönnin teho on mielenkiintoinen yhtälö seurattavaksi erityisesti massakentällä ja livenä nämä erot hahmottuvatkin hienosti katsojan silmään.

Oma liveseuranta painottui loppuviikkoon, jolloin tuli katseltua mm. nuoren Roni Hietarannan otteluita Masi Sarpolaa, Otto Virtasta ja Santtu Leskistä vastaan sekä tietysti finaali jenkkiyliopistopelaajiemme Patrick Kaukovallan ja Leskisen välillä. 

Väittäisin, että viikon isoin yllätys oli Hietarannan voitto Virtasesta. Ottelun edetessä tuli kuitenkin tunne, että näin tässä pitikin käydä. Roni pelaa parhaimmillaan loistavaa ja painavaa massatennistä kämmenellä takoen ja rystyllä paljon slaissaten. Pelikirjanäkökulmasta Roni tuli mielestäni paljon valmiimpana otteluun, sillä Otto tarttui sittenkin ehkä liiaksi kovien kenttien pelikirjaansa, minkä toteuttaminen oli Ronia vastaan haastavaa. Vaikka Hietarannalta ehkä hieman puuttuu pelistään maksimaalinen ja suorempi "turbovaihde", niin hän sai vähintäänkin riittävästi käännettyä hyvillä kämmenkierroillaan peliä Virtasen rystypuolelle, mistä tämä ei onnistunut oikeastaan ollenkaan viemään peliä tutun (syöttö-)kämmendominoinnin tapaan. Fiksulla ja kypsällä pelaamisella Hietaranta sai pidettyä Oton lopulta yllättävän helposti aisoissa ja kun pää pysyi tiukassakin paikassa kylmänä, niin yllätys oli valmis. Hyvä voitto ja lopulta myös upea turnaus Ronille.

Seuraavalla kierroksella Hietarannalla oli yllätyksen jälkeinen vaikea matsi finaaliin edennyttä Leskistä vastaan. Mentaalisesti tankki saattoi olla vähän tyhjä "Virtasen kaatajana" ja terävästi pelannut Leskinen ei antanut mitään ilmaiseksi vaan teki oikeastaan kaiken oikein. Hän painosti hyvin muun muassa Ronin rystypuolta kick-syötöistään lähtien ja iski hyökkäyksensä syvälle ja terävästi kämmennurkkaan. Hieno voitto puolestaan Santulle, jonka peliä oli muutenkin ilo seurata. Sopivan leppoisa ja rento habitus Chicago Bulls-paitoineen sekä fair play-henkisine asenteineen oli tervetullut tuulahdus usein niin vakavaankin vääntämiseen. Mallia voi ottaa myös Santun rystylyönnistä, joka on todella vahva. Moni kotimainen pelaaja häviäisi rystypuolen krossikympit Santulle todennäköisesti hyvinkin selkein numeroin. Näyttävä, eteenpäin vievä ja tehokas rysty aiheutti julkista ihailua kentän laidalla monta kertaa.


Valitettavasti rysty ei useinkaan riitä ihan mestaruuksiin saakka. Finaalissa Patrick Kaukovallan tulisempi kämmen pääsi puhumaan liian usein, jotta Leskisen unelmaturnaus karsinnoista finaaliin olisi kruunautunut täydellisesti. Hyvätasoinen finaali ratkesi lopulta Kaukovallan parempaan ja aggressiivisempaan palautuspeliin sekä tämän voimakkaampaan lyömiseen. Leskinen jäi lopulta liian usein puolustuskannalle myös syöttönsä jälkeen, kun Kaukovalta iski painavia palautuksiaan Leskisen varpaille takarajan tuntumaan. Sen jälkeen kuristusotteen ottaminen oli usein helppoa ja kun kämmen vs. kämmen -taistelussa Kaukovalta oli vahvempi, niin tulos oli nyt tämä. 

Hieno turnaus molemmille ja onnittelut myös vasurilla.comin puolesta kaikille!


Toivottavasti tenniskisat myös maailmalla saadaan pian käyntiin, mutta niitä odotellessa suosittelen lämmöllä piipahtamista kansallisissa kisoissamme joko katsojana tai kisaajana mahdollisuuksien mukaan! 

sunnuntai 17. toukokuuta 2020

Elämän paras sijoitus

LinkedIn- ja /tai Facebook-syötteeseeni nousi esiin jokin aika sitten postaus, jossa kysyttiin elämän parasta sijoitusta. Kysymys oli hyvä ja näinä aikoina varsin ajankohtainen. Omalla kohdalla se laittoikin pohtimaan, mikä se oikeasti voisi olla.

Helppo vastaus olisi tietenkin, että koulutus, satunnainen osakekauppa tai vaikkapa ensimmäinen "oma" asunto, mutta jos mittarina olisi tuottoprosentti sijoitettuun pääomaan nähden, niin kisa olisi äkkiä ohi. Vastaukseni olisi ehdottomasti tennismailan jännityskone! Todellakin!

Olin noin 13-14 vuotias, kun jänteet alkoivat paukkua poikki toden teolla. Käytännössä jänteet katkeilivat varsinkin kesällä vajaan kymmenen tunnin välein. Kun kotipaikkakunnallani Kankaanpäässä mailan jännittämisen hinta oli 1990-luvun alussa noin 100-120 markkaa, niin yhtäkkiä harrastukselle alkoi kertyä kustannuksia totuttua enemmän. 

Idea oman jännityskoneen hankkimisesta nousikin varsin nopeasti relevantiksi vaihtoehdoksi, kiitos myös silloisen valmentajani. Lopulta hankin koneen nimenomaan hänen kauttaan ja sain häneltä kaupan päälle myös nipun jänteitä sekä asiantuntevan koulutuksen tennismailan jännittämisen saloihin, sillä youtubeja ei pahemmin vielä 90-luvun alussa ollut. Tästä arvokkaasta opastuksesta olen edelleenkin hänelle kiitollinen. Kiitos Jari! 

Kone oli punnusmallinen eli niin sanottu 'punttikone', jossa jännityksen kireyttä säädetään punnuksella. Merkiltään se oli Pro's Pro ja siinä oli 6-pistekiinnitys. Jänteen liukulukitus oli ja on edelleen hyvin kätevä sekä aikaasäästävä ominaisuus tämänkaltaisissa koneissa. Suosittelen lämpimästi, sillä näppärä lukitus nopeuttaa itse jännitysprosessia huomattavasti.

Luottokone. 

Kone maksoi aikanaan 1850 markkaa eli noin 300 euroa, jos jonnet ei muista tai tiedä. Kyseisen kesän kesäduunirahoista kone haukkasi luonnollisesti ison osan ja kyllähän se silloin kieltämättä kirpaisi.

Pitkässä juoksussa kone oli kuitenkin loistava hankinta. Ensinnäkin koneen arvo saati kunto ei ole kolmessakymmenessä vuodessa mennyt miksikään, jolloin se on pitänyt hyvin myös jälleenmyyntiarvonsa. Olennaisempaa on kuitenkin se, että sijoitettuun pääomaan suhteutettuna kone maksoi itsensä vähintään useita kymmeniä kertoja takaisin.

Sillä, kun kylän tennisväki kuuli hankinnastani ja markkinahintojen hienoisesta polkemisesta eli noin 50-70 markan jännityshinnasta per maila, niin asiakkaita riitti melkoisen mukavasti heti jännitysuran alkumetreiltä lähtien. Markkinaan oli luonnollisesti päästävä vaikka sitten tosiaan alemmilla hinnoilla, varsinkin kun aiempia näyttöjä ei juuri ollut.

Se kannatti. Suusta suuhun markkinointi toimi pienellä paikkakunnalla kulovalkean tavoin, niin puuhaa ei ujohkon yläastejonnen tarvinnut juurikaan lopulta edes markkinoida. Moni halusi samalla tukea nuoren paikallisen kilpapelaajan harrastamista, mistä syvä kumarrus ja kiitos kaikille vielä näin jälkikäteen. Itse koneen sainkin maksuun käytännöllisesti katsoen parissa vuodessa pelkillä asiakasjännityksillä. Niin ja tulipa tosiaan omien mailojen jännityksissäkin säästettyä luonnollisesti se pitkä penni.

Kirjasin käytännössä jokaisen jännitystyön ja asiakkaan maila- ja jännespeksit pieneen siniseen vihkooni, joka lienee minulla vieläkin jossain. Siitä lähti kenties myös kiinnostukseni erityisesti asiakasdataan ja sen analytiikkaan, joka on puolestaan tuonut leivän pöytään viimeiset 20 vuotta. Samalla kylvettiin myös nykyisen, toki sivutoimisen, yrittäjyyden siemen.

Puuhastelussani ymmärsin hyvin nopeasti myös asiakaspalvelun tärkeyden. Oli ja on tietysti edelleenkin, makeaa palvella asiakkaita tuntemalla asiakkuutesi läpikotaisin. "Laitetaanko sama jänne samoilla kiloilla kuin viimeksikin vai haluatko kenties kokeilla jotain uutta jännettä?" Huomasinkin jo tuolloin kuinka tärkeitä kanta-asiakkuudet ja heidän yksilöllinen, personoitu, palvelemisensa oli. 

Mutta palataan itse koneeseen, jonka kanssa kuljimme Kankaanpäästä pitkän matkan. Kone seikkaili mukanani muun muassa opiskeluvuodet Jyväskylässä, vaikka noihin aikoihin opiskelijabudjetti ei pelaamista juuri sallinutkaan kesiä lukuunottamatta. Kone näki myös työelämäni ensiaskeleet ja ne hikiset yksiöt muutamine nurkkineen Helsingissä. Aina sille on tila kuitenkin löytynyt. Eipä jännistyskone nimittäin mikään sisustuksellinen elementti ole, joten parisuhde- ja perhepoliittisissa kulminaatiohetkissä koneen olemassaoloa on toki täytynyt satunnaisesti perustella. Koneen elämäntarinan jälkeen on kuitenkin myös ymmärrystä aina löytynyt. Kiitos siitä vaimolle. 

Minne tahansa olen koneen kanssa kulkenutkin, niin ihmetystä se on aina aiheuttanut - "mikä hitto toi on?" oli usein ensimmäinen kysymys, kun joku koneen bongasi. Valistuneet ja valistumattomat arvaukset vaihtelivat perhon valmistuskoneen ja seksilelun välisessä maastossa. Toki oikeitakin vastauksia tuli, jonka jälkeen moni olisi halunnut nähdä miten laite toimii. 

Kone oli käytössäni aina viime kesään saakka, kunnes päätin myydä koneen hyvään ja tuttuun kotiin hankkiakseni itse vihdoin ja viimein uuden sekä tehokkaan, mutta myös hieman persoonattoman sähkökoneen. Luopumisen tuskaa helpotti tosiaan se, että vanha koneeni pysyi ns. "suvussa" ja on todennäköisesti hyvissä käsissä vielä vuosia tästä eteenpäinkin. 

Omistankin tämän kirjoituksen kaikille teille tennismailansa jännittäville nuorille ja vanhemmille stringereille. Long live stringing! Mikään automaatti ei jännittäjää korvaa, sillä tämä jos mikä on käsityötä parhaimmillaan! Tieteen ja taiteen muoto suorastaan. On myös tärkeä muistaa, että ilman meitä, tenniksen pelaaminen nykymuodossaan olisi mahdotonta!

sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Täydellinen pelaaja

Koronaviruksen riehuessa on myös tennisjuttujen osalta nyt hieman hiljaista. Aiheet ovat vähissä, mutta blogiin pyrin tuomaan kaikesta huolimatta muutamia juttuja per kuukausi ja pari korona-aikakauden juttua on jo tietysti tullutkin, kuten Miamin no-go ja seurapaitapäivän jutut.

Kirjoittamista jatketaan pohtimalla nykypelaajista koottua täydellistä pelaajaa samaan tapaan, kuten Novak Djokovic ja Andy Murray Instagram-livessään eli tässä tulee omat valintani perusteluineen.


Syöttö: Federer
Tarkkuus, kulmat, variaatiot täysin suvereenisti hallussa verrattuna tykkisyöttäjiin, jotka usein "vain lämäilevät" voimalla. Federerin syötön monipuolisuus on mielestäni täysin vertaansa vailla, eikä hän keikkuisi huonommalla syötöllä enää millään mukana.

Palautus: Djokovic
Tämäkin itsestäänselvä valinta. Palautus tulee peliin lähes kaikkialta ja usein vieläpä ilkeästi. Lisäbonusta siitä, että syöttäjän paineet nousevat rajusti tämän pelotteen edessä. Kakkossyötön varaan ei tohdi paljon jättää.

Kämmen: Del Potro
Yksi tiukimmista kisoista, sillä myös Federer ja Nadal vahvoja ehdokkaita. Tulivoima ja sen tuoma pelote kuitenkin puhuu nyt. Pienikin ylimääräinen aika tai aavistuksen liian korkea pomppu ja boom, you are dead! Del Potron kämmentä pelätään ja vältellään ehkä eniten, koska sen ratkaisu- ja tulivoima on lopulta ylivertainen.

Rysty: Wawrinka
Tiukka kisa Djokovicin ja Stanin välillä. Mutta koska Stan uskaltaa pelata rystyllä usein rohkeammin ja lopulta myös monipuolisemmin, niin valinta kallistuu marginaalisesti Staniin. Hänen rystynsä ei ole vain kaunein, vaan myös monipuolisin ja tappavin. Suunnat, kulmat, voima ja kierteet löytyvät kaikki Stanin rystyarsenaalista.

Volley: Federer
Tässäkin hurja kisa, nyt Federerin ja Nadalin välillä. Molemmilla hurja tatsi verkolla ja loistava peliäly/-silmä volleyn sijoittamiseksi. Nadal valmistelee hyökkäyksensä usein paremmin, jolloin helppo ratkaisupaikka volleylle rakentuu kuin itsestään. Federerin "puolihuolimattomat" ja vastustajaa paineistavammat verkollenousut jättävät usein hyvin paljon volleyn varaan ja mikäpä siinä on volleyllä tappaessa, kun taitoa on jälleen kerran uskomaton määrä.

Pää: Nadal
Nadalin mentaalinen puoli on viime vuosina saanut aavistuksen siipeensä, mutta silti älytön verenhaistaja ja taistelija. Jokainen pallo kuin viimeistä päivää pelaten ei paljon armoa vastustajalle anna. Lisäbonus siitä, että oli pitkään käytännössä ainut pelaaja, joka pystyi haastamaan Federeriä. On aina kova juttu kaataa kuningas ja nousta itse valtaistuimelle.

Fysiikka: Djokovic
Vähän kaksipiippuinen valinta, sillä välillä Djokovic tuntuu tekevän kuolemaa ja nuorempana tekikin, mutta onhan mies nykyisin ja pääosin täyttä timanttia. Pystyy kääntämään ottelut tarvittaessa fysiikallaan, sillä näissä teräsmiesotteluissa vahvempaa ei yksinkertaisesti tahdo löytyä. Nadal, Thiem ja jokerikorttina Medvedev kunniamainitut.


Mites teidän listat? Laittakaahan alle kommentteihin tai someen, kiitos!

tiistai 31. maaliskuuta 2020

Seurapaitapäivä

Juuri nyt, kun Miamin reissusta ei olekaan kirjoitettavaa tai raportoitavaa, niin tämän päivän teema, eli somessakin hienosti näkynyt #seurapaitapäivä, kirvoitti muistelemaan omia seuroja ja seuratoimintaa sekä oppeja elämän varrelta.

Seuratoiminta on nimittäin ollut itsellenikin upea ja paljon eväitä matkaan antanut lisä koulujen ja kotikasvatuksen lisäksi. Hyviä oppeja, ikimuistoisia hetkiä ja hienoja ystäviä on riittänyt kaikissa elämän vaiheissa ja seuroissa. Näin vanhemmiten seuroissa toimiminen on muuttanut kuitenkin hieman muotoaan, sillä omat treenaamiset ja kisaamiset ovat hiljalleen jäämässä kakkosrooliin ja vastuullisemmat tehtävät lasten harrastusten parissa ottavat otetta.

Omien lasten harrastuksissa mukana oleminen ja toimiminen on kieltämättä etuoikeus, johon on vaikea vastata kieltävästi oli se sitten joukkueen valmentamista, johtamista tai jotain muuta vastuunottoa. Vaikka harrastavien ja kilpailevien lasten vanhempien ensisijainen tehtävä on kannustaa, kuskata ja kustantaa, niin väitän, että aika moni seuratoiminta pysähtyisi koronavaikutusten tavoin ilman vanhempien panosta.

Oma vinkkini kaikille vanhemmille onkin, että tukekaa lasten ohella myös lasten seuratoimintaa. Vapaaehtoisvoimin tehtävää isompaa ja pienempää tekemistä riittää varmasti kaikille. Luodaan omillekin lapsille niitä ikimuistoisia hetkiä ja onnistumisen paikkoja!

Mutta sitten niihin seuroihin, joille omalla kohdalla kunnia kuuluu. Kaikki alla olevat seurat ovat omalla tavallaan olleet osaltaan vaikuttamassa siihen, miten oppia ja ennen kaikkea kokemuksia on tarttunut. Näille seuroille on helppo olla kiitollinen ja onnellinen siitä, että ne ovat matkan varrelle osuneet.

Kankaanpään Jääkarhut (jääkiekko)
Pikainen lätkäkokeilu F-junioreissa 1980-luvulla ei poikinut innostusta lajiin, eikä siinä vaiheessa vielä oikein urheiluunkaan. Ei oikeastaan muuta muistikuvaa kuin kovaääninen valmentaja, jonka negan kautta valmentaminen tappoi viimeisenkin innon. Harmi, että omalle kohdalle sattui näin, sillä seurassa hienoa tekemistä. Rakensivat jopa oman jäähallin talkoovoimin joitakin vuosia sitten! Iso oppi reppuun kuitenkin siitä, miten valmennusta ei kannata varsinkaan ensimmäisen harrastuksen parissa aloittavien kanssa startata.

Kankaanpään Nastaset (tennis)
Seura, josta kaikki oikeastaan omalta osalta lähti. Rakkaus lajiin syntyi heti 9-vuotiaana Myllymäen asvalttikentillä järjestetyllä alkeiskurssilla, kiitos hienon lajin ja innostavien valmentajien. Hienoja muistoja kisareissuilta ja kesäleireiltä. Bonuksena loistavat pelikaverit sekä valmentajat, joiden johdosta ajatus valmentamisesta lähti itämään ja osittain toteutumaankin jo silloin 1990-luvulla. Hyvää oppia erityisesti siitä, että valmentajien merkitys pelaajan lajirakkauteen ja motivaatioon on lopulta hurjan iso. Oma tinkimätön ja innostava asenne tarttuu joskus pelaajaankin. Kiitos Paavo, Matti, Markku, Kari ja Jari!

Kankaanpään Urheilusukeltajat (sukellus ja uppopallo)
Jossain mielessä SE kotiseura, jossa oli (ja on varmaan vieläkin) nimenomaan suuri ja rento seurafiilis. Jokaperjantaiset ja -sunnuntaiset allastreenit saunomisineen, talkoot eväineen, sukellusreissut kokemuksineen ja tyypit persoonineen tuovat lämpimiä muistoja edelleen. Seura, jossa pelattiin myös sähly- ja pesäpuulaakeja pitkin vuotta ja jossa oli ennen kaikkea turvallista ja kotoisaa olla. Kiitos siitä koko porukalle!

Kankaanpään Pallo (jalkapallo)
Sekalaisissa pihapeliporukoissa oli tullut palloa potkittua aina, mutta jalkapallon treenaaminen ja pelaaminen virallisessa seurassa ei oikein ollut oma juttu. Pelaajalähtöinen valmennus oli vielä silloin lapsenkengissä ja lopulta kentälläkään ei oikein koskaan ollut kotoisa olo, kun ei tiennyt yhtään mitä keskikentän roolissani olisi pitänyt tehdä. Tärkeä oppi sekin. Peliä täytyy osata opettaa.

Kankaanpään Maila (pesäpallo)
Kolmas joukkuelaji omalle kohdalle osui KaMa:n riveissä, kuten Kankaanpäässä helposti käy. Vuosi, puolitoista tuli pelattua aktiivisesti, mutta lopulta hieno laji jäi B-poikaiässä tenniksen jalkoihin. Yksi hienoimpia muistoja on luonnollisesti se joukkuefiilis, mutta erityisesti mieleen on näin jälkikäteen jäänyt hyvän kaverini isän merkitys valmentajana. Erkin rennosta ja humoristisesta, mutta tarvittaessa tiukastakin valmennustyylistä on tullut itse ammennettua omaan valmentamiseen yllättävän paljon. Vaikkei se silloin siltä aina näyttänyt, niin tiedettiin ainakin melko usein mitä pitää tehdä. Henkilökohtaista opastusta antoi koko valmennusporras sekä pelikaverit, mikä on joukkuehengen ja kehittymisen kannalta hyvin tärkeää.

Kankaanpään Ampumaurheilijat (ilmapistooliammunta)
Tähän kokeiluun innoitti puolestaan hyvän kaverin isä. Jäi vähän kokeiluksi, mutta loistava valmennus myös vanhemmilta harrastajaäijiltä toi hyvin lyhyessä ajassa ihan hyviä tuloksia. Osui saumaan, jossa harrastuksia oli jo valmiiksi hyvin paljon, joten laji jäi melko nopeasti. Ei tarvitse aina olla kuitenkaan valmentaja, että osaa neuvoa ja opastaa. Oma kokemus auttaa joissain tilanteissa hyvin paljon aloittelijaa.

Team Tähkä (salibandy)
No niin, opiskeluaikojen sählyjengi! Huh huh! Sanotaanko kauniisti näin, että näitä tarinoita riittää, mutta ihan kaikkea ei arvaa tännekään laittaa. Treenit, pelit ja saunaillat iloisissa merkeissä toivat loistavaa vastapainoa opiskeluille. Joskus oli toki totisempaakin, kuten seinäjokisella jäähypenkillä, kun Vimpelin jätkä painimaan haastoi, mutta kiitti jätkät ja elinikäiset ystävyydet! Live forever!

Rajakylän Tennis
Opiskeluvuosien jälkeen tennis löytyi taas silloiselta lähimmältä hallilta. Samalla löytyi uusi seura, vaikka lapsuudenseurasta (Nastaset) irrouttautuminen kieltämättä sattuikin, vaikkei mitään sidettä enää seuraan ollutkaan. RajaTessa on hauska jengi täynnä värikkäitä persoonia ja rennon letkeää menoa! Pomminvarmaa ja äänekästä fanitusta Suomitennisskenessä since the early days! Polkaisin kisaamisen ohella myös valmentamisen käyntiin juuri RajaTessa, mistä iso kiitos seuralle! Vieläkin pelaan seuran riveissä divareita, mutta valmentaminen on siirtynyt muihin seuroihin.

Puistolan Urheilijat (tennis)
Seniorisarjojen edustusseurani. Hienoja tyyppejä myös tämä jengi täynnä! Ikämiesjenginä olemme kuitenkin selvästi vähän välisarjalainen, sillä SM-sarjoissa voitot ovat tiukassa ja I-divarissa puolestaan tappiot. Se ei kuitenkaan menoa haittaa. Kotihalli (Helsingin Mailapelikeskus) ja sen läheisyys tuoneet hyvää fiilistä ja yhteisöllisyyttä porukan kesken. Myös satunnaisia valmennuksia PuiU:ssa, mutta lähinnä ei-kisaaville harrastejunioreille, joille PuiU:ssa erinomaiset mahdollisuudet.

Valko-Pallo (tennis)
Kisajunnujen valmentamista ja hyvää pöhinää kiitos aktiivisen ja yhteisöllisen seuratoiminnan! Vaikka seura ei ole isoimpia, on valmennuspuolella loistavaa ja laadukasta tekemistä! Kiitos siitä, että saa olla osa tätä mainiota valmentajaporukkaa! Ilon kautta eteenpäin!

#seurasydän #seurapaitapäivä #tennisfi #valko-pallo

Malmin Palloseura (jalkapallo)
Pojan harrastuksen kautta olen päätynyt lopulta joukkueenjohtajan pestiin, vaikka yhteisten tennistouhujen johdosta yritin tässä pysytellä jalkapallon osalta vain isän roolissa. Mutta. Eihän se noin vain onnistu. Hieno ja perinteikäs seura, jossa hyvä porukka niin kentällä kuin kentän ulkopuolellakin! Niin ja viime vuosien suurimmat fanitusfiilikset ja kicksit saanut MPS P07-jengin huikesta otteista! Kiitos niistä ja hyvä MPS!