keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Haastattelussa Jarkko Nieminen

Mukavien yhteensattumien seurauksena vasurilla.comin haastattelut jatkuvat tällä kertaa varsinaisen tähtivieraan kera, sillä vasurin grillauksessa on vasuri suoraan vasurien kunniagalleriasta, ei enempää, eikä vähempää kuin Jarkko Nieminen, hyvät naiset ja herrat!!!

Sain ilon ja kunnian jutella mestarin kanssa monista tennikseen liittyvistä teemoista puhelinhaastattelussa, mistä on tässäkin vielä syytä osoittaa kiitokset Jarkolle, jonka päivät täyttyvät varmasti muustakin ohjelmasta. Kiitos, Jarkko!

Haastattelu on jaettu pariin kokonaisuuteen, joista tämä ensimmäinen keskittyy Jarkon kuulumisiin, Eurosport-kommentaattorin työhön ja Roland Garros-spekulaatiohin. Eikä tietenkään unohdeta tenniksen sana-assosisaatiotestiäkään, jonka kanssa Jarkollakin riittää haastetta!

Haastattelun jatko-osa seuraa myöhemmin kesällä, joten pysykää linjoilla! Mutta sitten jo haastattelun pariin!

Moikka Jarkko ja suuri kiitos vasurilla.comin haastatteluun lähtemisestä! Kiva, että löysit aikaa haastattelun tekemiseen!
No joo, ei mitään, tenniksestä jaksaa toki aina jutella.

Miten menee?
Kiitos oikein hyvin. Perhearkea ja tennishommia. Hienoa, että on uran jälkeen löytynyt kivat hommat. Pikkupojan harrastuksesta saanut itselleen monivuotisen ammatin pelaamisen ja aktiiviuran jälkeenkin selostusten ja liiton valmennushommien sekä miesten maajoukkuetoiminnan muodossa. Lisäksi nykyisin tulee liiton kautta valmennettua myös junnuja, mikä on todella hauskaa. Kaiken kaikkiaan siis hyvin monipuolinen toimenkuva ja olen tosi motivoitunut.

Entä miten oma treenaaminen nykyisin?
En enää itse pelaa säännöllisesti. Aktiiviuran jälkeen tuli pelattua vielä seuraavat maaottelut, mutta niiden jälkeen en ole pelannut mitään liigoja tai muita aktiivisesti. Ehkä tulevaisuudessa jotain senioriliigoja voisi pelata. Heh heh...

Ei ole mitenkään säännöllistä urheilua muutenkaan juuri nyt, että enemmän pitäisi tehdä. Aika riippuvainen olen oikeastaan noista valmennuskuvioista, nuorten ja miesten maajoukkueen sparrauksista, kun ovat täällä päin reissujensa välillä. Saattaa tulla siis viikkoja, että tulee paljonkin lyötyä ja ne ovat toistaiseksi pitäneet virettä mukavasti yllä. Niitä tuleekin tehtyä aina kun vaan sopii. Pääasia, ettei tulisi mitään levottomia pelitaukoja, että pystyy antamaan hyvää sparrausta ja pelillistä palautetta.

Miltä Grand Slamien kommentointi Eurosportille on maistunut? 
Se on ollut tosi mahtavaa alusta lähtien. Kaksi vuotta tulee kesän Wimbledonissa täyteen. Kokemus opettaa ja varsinkin viestimisen ja ulosannin sitä on oppinut ja kehittynyt paljon. Kokemus auttaa siis tässäkin samaan tapaan kuin itse pelaamisessa ja mieltä toki lämmittää, että palaute on ollut tosi positiivista ja kannustavaa.

Periaatteessa hommat oli helppo aloittaa, sillä teen käytännössä samaa kuin mitä tein pelaajana. Analysoin matsia ja pelaajia vähän samaan tapaan kuin omalla uralla, mutta nyt kerron näkemäni katsojille ääneen. Tavoitteena on tietysti se, että voisi auttaa kaikki katsojia, niin ensikertalaisia kuin enemmänkin lajia seuranneita, jotta he kaikki saisivat kommentoinnista jotain lisäarvoa.

Myös selostamisen rytmi eli Grand Slamit neljä kertaa kaksi viikkoa per vuosi on varsin sopiva. Pidän erityisesti siitä, että saan selostaa sekä miesten että naisten pelejä. Tämä pitää mut hyvin pelissä kartalla ja palvelee loistavasti myös muuten, kuten valmennushommissa.

Toki seuraan tennistä muutenkin, mutta en ihan samalla intensiteetillä. Tässä mun pitää olla valmiina analysoimaan jokainen piste, vaikka en tietenkään puhukaan ihan joka pisteen jälkeen, mutta päässä sitä tekee intensiivistä tennisanalysointia aina kaksi viikkoa kerrallaan. Se ei varsinkaan samalla intensiteetillä välttämättä kotisohvalla onnistuisi, kun tulee väkisinkin joitain taukoja, jääkaapilla käyntejä tai esteitä.

Tällä hetkellä tulee myös sen verran vähän reissattua, ettei näe livenäkään huippumatseja, satunnaisia reissuja lukuun ottamatta, niin tämä on hyvä siinäkin mielessä.

Kuvio palvelee hyvin myös siinä, että kun isolla rintamalla tulee nyt uusia pelaajia ja vanhempi sukupolvi, jossa itse pelasin, alkaa pikkuhiljaa väistymään, niin pysyn kartalla ja pääsen analysoimaan uuden sukupolven pelaajia matsien aikana. Osa pelaajista tulee kuitenkin jotenkin puskista, joten matsien aikana pääsee hyvin tutustumaan heihin ja heidän peliinsä.

Niin, palataanpa tuohon aloittamiseen eli mistä se sai alkunsa?
Eurosportilta otettiin yhteyttä ja sitä kautta, eikä siinä sen kummempaa. Olin vähän siinä miettinyt, mitä sitä alkaisi tekemään ja vähän puskista tullut salibandykin oli juuri sopivasti jäänyt. Lisäksi tämä sopi aikatauluihin muutenkin hyvin, kun esimerkiksi maajoukkuetoiminta Davis Cupeineen ei mene Grand Slamien kanssa ikinä päällekkäin. Tämä sopi erittäin hyvin palettiin ja palvelee tosiaan muutakin tekemistä erittäin hyvin. Samoihin aikoihin tosiaan liitostakin otettiin yhteyttä ja saatiin hyvä kokonaisuus kasaan.

Haastattelin viime vuonna Arne Sixiä ja yhteistyönne tuntuu toimivan hienosti. Tuleeko paineita, kun tenniksen kävelevä tietosanakirja tenttaa suorassa lähetyksessä, välillä jopa omista otteluistasi? 
Heh, ei tule paineita. Pikemminkin päinvastoin. Meillä on hyvä tasapaino ja kollegoiden hyvä tietotaito oikeastaan helpottaa vaan homma ja tuo luottamusta sekä turvaa omaan selostamiseen, joten kokonaisuus on vankalla pohjalla. Alusta asti yhteistyö on tuntunut luonnolliselta ja toimivalta ja on ylittänyt kaikki odotukset. Hyvien kemioiden ansiosta, homma on lähtenyt rullaamaan tosi helposti.

Kyllä, se on kuulostanut siltä myös katsojalle. Entä, miten valmistaudut selostuksiin?
Kollegoiden kanssa käydään etukäteen läpi edellisiä tuloksia, matseja ja pelaajia. Katson pätkiä netistä ja silloin tällöin otan tuttuun ja luotettavaan valmentajaan, kuten viimeinen valmentajani Jan De Witt, myös yhteyttä ja haen näkemystä myös sieltä. Tennisuutisia tulee seurattua lisäksi.

Uusia pelaajia tulee oikeastaan koko ajan, joten heistä täytyy ottaa selvää.

Mites tuota noin toi vasurilla.com? Tuleeko luettua ja nyt Jarkko tarkkana! Heh heh..
Itse asiassa vuosi sitten, kun Arne Six asiasta mainitsi, niin silloin tutustuin blogiin. Ennen sitä en ollut tietoinen.

Ok. Hienoa! Entä miten käy Roland Garrosilla?
Muutama viikko on joo spekuloitu kovasti, mutta kummasti taas kun iso kisa lähenee ja no Rooman finaalin (Rafael Nadal vs. Novak Djokovic) jälkeen, niin on taas vaikea nähdä, että sieltä joku uusi puskisi voittoon. On se vaan niin käsittämätöntä, että tämä supernelikko pyyhkii vieläkin lattiaa kaikilla ikäluokilla, pelaajilla ja haastajilla.

Ilo ja kunnia ollut pelata tämän supernelikon kanssa, mutta jos otetaan Grand Slamit ja Masteristkin, niin eihän tässä ole mitään järkeä, että miten tällaisessa lajissa voi dominoida tuommoinen porukka. Täysin käsittämätöntä! Ja se peli, mitä ne käytännössä pelaa viikosta ja päivästä toiseen kaikilla alustoilla, niin se on vaan niin vaikuttavaa, kuten Rooman finaali taas osoitti.

Nuoremmista (Alexander) Zverev on ollut taas vaisumpi, mutta nyt esimerkiksi joku (Stefanos) Tsitsipas vaikuttaa olevan paljon valmiimpi viemään isoja kisoja loppuun asti, että olisiko siinä tulevaisuudessa se ykkösmateriaali, se jää nähtäväksi. Toki (Dominic) Thiem myös.

Mutta käytännössä siis sama tylsä vastaus kuin toistakymmentä vuotta melkein ollut.

(Roger) Federer on varmasti yksi, jos vaan paikat pysyy kunnossa. Paras viidestä otteluissa vaikea kaadettava myös, sen verran hyvältä massapelikin näytti, mutta en sitä nyt missään nimessä ykkössuosikiksi pistä, mutta vaikea on häntäkin haastaa.

Niin, jotenkin tuntuu, että vaikuttaisi pakan olevan mukavasti auki, kun Nadalkaan ei viime viikko poislukien ole kuitenkaan täysin vaikuttanut ja voisi siis olla voitettavissa?
Joo, kyllä kyllä! Nyt tietysti pelaa huikeaa tennistä ja kun ajatellaan paras viidestä otteluita, niin ei sitä moni vaan massalla voita, vaikka se pelaisi millä tavalla tai vaikka millä kädellä, heh heh. Vaikuttaisi hänkin olevan pelottavan kovassa kunnossa, kun isot kisat lähestyy.

Mut hei, ei kai näissä mun veikkauksissa mitään yllättävää kyllä ole. Mutta kiinnostava kisa kyllä on tulossa! Nuoret tekee kuitenkin tuloaan ja vanhoilla alkaa väkisinkin taso jossain kohtaa laskemaan.

No niinpä. Iso kiitos tästä! 

Mutta hei, ei tässä vielä kaikki! Mulla on tällainen syväluotaava ja pimeimmät tennissalaisuutesi paljastava artonybergmainen sana-assosisaatiotesti eli vastaat siis mahdollisimman nopeasti ja lyhyesti seuraaviin sanoihin ja kysymyksiin. Oletko valmis?
Joo.

Tennis
Intohimo.

Syöttö
T'äysin itsestä kiinni.

Palautus
Nopea.

Kämmen
Hmm… Apua, nää on liian helppoja, niin menee vaikeaksi… Heh heh. Kämmen on tota… Kiertäen makeempi.

Rysty
Ihana lyönti.

Smash
Tappopaikka.

Lobbi
En juuri käytä.

Volley
Toivoisin näkeväni enemmän.

Stoppari
Pehmeät kädet.

Raja
Aina sama.

Verkko
Käy muutenkin kuin kättelemässä.

T-piste
Hyvä syöttömaali.

In
Parempi kuin out.

Out
Koitan välttää.

Etu
Hyvä pitää.

Tasan
Hienous ettei jää lopputulokseksi.

Geimi
Miniottelu.

Erä
Voita viimeinen.

Ottelu
Hieno matka.

Idoli
Nuorempana oli Michael Jordan.

GOAT
Parhautta.

Paras näkemäsi ottelu?
Huh huh. Nyt on paha. Sanotaan mieleenpainuvin Mahut vs. Isner, Wimbledon 2010.

Paras pelaamasi ottelu?
Positiivisin yllätys oli Monacossa 2013 Juan Martin del Potroa vastaan. Vanhemmilla tennispäivilläni pelasin huonoimmalla alustallani niin hyvin.

Taidolla vai tuurilla?
Taidolla.

Järjellä vai tunteella?
Tunteella.

Tiedolla vai mutulla?
Tiedolla.

Hyökkäys vai puolustus?
Hyökkäys.

Yläjenga vai slice?
Yläjenga.

Kämmen vai rysty?
Rysty.

Syöttö vai palautus?
Palautus.

Vasurilla vai oikurilla? Ja nyt taas tarkkana...
Vasurilla.

Loistavaa! Kiitos Jarkko!
Joo, kiitos! Olipas paha. Harvoin joutunut lyöntejä näin analysoimaan.

... Jatkuu kesällä ja luvassa on mm. valmennus-, vasuri- ja musiikkiasiaa!


Eurosport ja Tenniskoulu Topspin/Vasurilla.com ovat yhteistyössä kauden 2019 ajan.

tiistai 14. toukokuuta 2019

Vasurilla testaten: RS Black Edition All Court pallo

Vasurilla.comin suositut pallotestit jatkuvat ja tällä kertaa vuoron saa Robin Söderlingin RS Black Edition All Court tennispallo, jota on käytetty muun muassa Memphisin ja Stockholm Openin kisapallona.

RS Black Edition.

Myönnän, että ihastuin viime kesänä Söderlingin RS Tour Edition palloon varsin kovasti, joka nousikin piikkipaikalle testeissäni. Black Edition jatkaa samaa rataa. Ihan täysin samaan se ei aivan yllä, vaikka on toki hyvin läheistä sukua White Editionille ja siis ehdottomasti yksi loistavimmista palloista tämäkin.

Pallo on nopeasti kesytettävissä ja se on käytännössä heti "pelattava" harrastajapelaajillekin. Hienon hieno ero Tour Editioniin tulee ehkä painossa ja/tai kovuudessa. Tämä musta versio (pallo edelleen toki keltainen) tuntui aavistuksen raskaammalta ja siis hitaammalta kuin valkoisen tuubin versio. Liian raskas se ei kuitenkaan missään nimessä ole.

Pomppu on hyvin luonnollinen ja kierre tarttuu palloon mukavasti sekä sitä lyödessä että sen pompussa. Ja tämä siis jopa nopealla ja "liukkaalla" velour-alustalla, jolla yläkierre menee monella muulla pallolla ikään kuin hukkaan antaen vastustajalle vain lisäaikaa. Black Edition tuntuukin ampuvan mukavasti yläkierrepompusta normaalin yläkierteen tapaan jopa velourilla, lähes siis samaan tapaan kuin vaikkapa massalla.

Toinen pallon parhaimmista piirteistä on se, että tämäkin RS-pallo kestää erityisen hyvin. Esimerkkinä olkoon viimesyksyinen sarjaottelu nelikymppisten poikien ykkösdivarissa, jossa pelasin yhdellä purkilla sekä kaksin- että nelinpelin. Yhteensä siis viisi täyttä erää ja siis neljä tuntia, jonka jälkeenkin pallo oli edelleenkin hyvin pelattava. Toki ottelut pelattiin nopealla velour-alustalla lyhyin pistein, mutta silti pallon ominaisuudet eivät juuri muuttuneet.

Munkittuminen tapahtuukin hitaasti, eikä pallo lässähdä äkkiä, kuten vaikkapa Wilsonin US Open. Elinkaarensa lopussakin pallossa riittää elinvoimaa hyvän pompun ansiosta pitkään, joten pallo sopiikin erityisen hyvin myös pallokoripalloksi valmennuksiin.

Summa summarum, RS Black Edition pallo on hyvin helppo ja luonnollinen pomppuineen. Kesto-ominaisuuksiltaan ehdottomasti yksi parhaista.

Näistä syistä tätä ja RS Tour Edition -palloa saakin nyt myös Tenniskoulu Topspinistä edulliseen hintaan pk-seudulla! Kysy lisää!

Tuomio: ****+

Palloranking (14.5.2019)
1) RS Tour Edition
2) RS Black Edition All Court
3) Wilson Australian Open
4) Wilson US Open
5) Head ATP

maanantai 13. toukokuuta 2019

Ennakko: Rooma 2019

Enää yksi Masters ennen massakauden huipennusta Roland Garrosia! Tässä tulee Rooman ennakko!

Vaikka Madridin ennakossa puhuin siitä, kuinka Madridin olosuhteet ja tulokset eivät suoraan korreloi esimerkiksi juuri Ranskan avointen kanssa, niin Madridin pelejä nähtyäni on pakko ottaa hieman takaisin.

Novak Djokovicin pelaaminen, liikkuminen ja asenne vaikuttivat hyvin, hyvin teräviltä ja hän nousi omissa pohdinnoissani Garrosia ajatellen todella korkealle kertaheitolla. Toki nuo nopeammat olosuhteet suosivat hieman enemmän juuri Djokovicin ja ehkä myös toisen finalistin Stefanos Tsitsipasinkin kaltaisia suorempia lyöntejä lyöviä pelaajia kuin vaikkapa perinteisiä massajyriä Rafael Nadalia ja Dominic Thiemiä, joiden yläkierrehelvetit eivät aivan pääse nopeammissa olosuhteissa irti. Mutta silti tässä olikin jotain erityistä, josta lisää myöhemmin.

Paluu normiolosuhteisiin tapahtuu kuitenkin Roomassa ja tästä alkaa monelle kärkinimelle viimeinen ennen Pariisia. Siinä mielessä pelissä on hyvin paljon.

Kaavion 1. neljännes
Ykkössijoitettuna jatkaa siis Djokovic, jolla käy tällä kertaa oikeutetusti samankaltainen tuuri kaaviossa kuin Rafael Nadalilla viime viikolla. Oikeastaan kaikki pahimmat karikot (Thiem, Nadal, Tsitsipas, Roger Federer) löytyvät kaavion toiselta puolen ja Djokovic voi rakentaa ja hioa peliään ainakin viikonloppuun saakka suhteellisen turvallisin mielin. Toki hyviä mittareitakin on, kuten Djokovicin pariin otteeseen vuoden sisään ja viimeksi Barcelonassa, kaatanut Marco Cecchinato (kolmas kierros) ja Djokoa silloin tällöin piinaavat, mutta vasta paluuta huipulle tekevät Juan Martin del Potro tai Stan Wawrinka (mahdollisesti puolivälierä).

Djokovicin pelissä on kuitenkin nyt sellaista draivia, joka on tullut kohta vuoden ajan jälleen tutuksi. Paikan tullen Djokovic rankaisee armotta ja kun peruspeli pysyy käsittämättömän painavana lyöntien loistavalla pituudella ja voimalla, niin niitä paikkoja tulee. Sen jälkeen Djokovic tappaa välillä heti ja armotta, välillä taas hitaasti kiduttaen ja vastustajaansa väsyttäen. Edelleen, marginaalit ovat järkyttävän hyvät, joka sekin kertoo juuri siitä brutaalista voimasta, mitä lyönneissä juuri nyt on.




Puolivälierä: Djokovic vs. Wawrinka

Kaavion 2. neljännes
Kaavion yläosan toinen puolisko ei tällä kertaa vakuuta. Periaatteessa hyviä nimiä tässäkin, mutta jos vakavasti puhutaan, niin suurimmat nimet juuri nyt eli Alexander Zverev, Kei Nishikori, Gael Monfils ja vaikkapa Marin Cilic eivät taistele nykyvireillään kuin semifinaalipaikasta, jonne voi yhtä hyvin päätyä myös vaikkapa Diego Schwartzmann tai ehkäpä jopa juuri valmentajansa erottanut Grigor Dimitrov. Se kertoo paljon tästä kaavion kohdasta ja tarkoittaa Djokovicille valitettavasti vapaalippua finaaliin. No further comments.

Puolivälierä: Gael Monfils vs. Kei Nishikori

Kaavion 3. neljännes
Tämä osa kaaviota on jo mielenkiintoisempi ja täynnä potentiaalisia unelmakohtaamisia. Suurimmat nimet totta kai Roger Federer ja Tsitsipas, joiden puolivälieräkohtaaminen olisi kieltämättä herkullinen. Kaavion osassa majailee kuitenkin Monte Carlon voittanut ja siis kotimaassaan pelaava Fabio Foginini, joka voisi olla jopa semifinaaliainesta, jos pää ja peli kestävät kotiyleisön paineen ja varmasti myös jonkinlaisen hurmoksen. Toki se vaatisi lähes pomminvarmasti sekä Tsitsipaksen ja Federerin kaatamista peräkkäisillä kierroksilla, mikä sittenkin tuntuu liian kovalta haasteelta.

Puolivälierä: Tsitsipas vs. Federer

Kaavion 4. neljännes
Kaavion ehdottomasti tasokkain neljännes. Ensisijaisesti siksi, että ennakkosuosikkien joukkoon kuuluvat Rafael Nadal ja Dominic Thiem ovat tässä samassa kohdassa ja törmäyskurssilla siis juuri puolivälierissä.

Nadal on tullut tällä kaudella jo Roomaan saakka ilman massaturnausvoittoa, mikä on lähes ennenkuulumatonta. Paineet kasvavat, joten näytön paikkahan tämä on, jos mikä. Madridissa oli jo todella hyvää peliä esimerkiksi Stan Wawrinkaa vastaan, mutta paljon myös sitä epävarmempaa Nadalia, joka ei saanut esimerkiksi Tsitsipasta lopulliseen nippuun, vaikka se jossain määrin olikin jopa tarjolla. Peli aaltoilee edelleen ja pää ei selvästikään omaa vielä sitä armottominta tappajamentaliteettiä, mitä tässä nyt eniten ehkä kaivataan. Vaikuttaisi jotenkin myös jopa siltä, että Nadal taistelee tällä hetkellä vahvasti ajan hammasta vastaan. Vanha gladiaattori alkaa olla vanha ja väsynyt.

Kun massaprinssiksi tituleerattu Thiem voitti Nadalin jo kerran tämän kauden massoilla pari viikkoa sitten, niin hyvin paljon Ranskan avointen asetelmia kulminoituu juuri tähän kohtaamiseen. Tässä alkaakin olla ns. blockbusterin ja jopa mahdollisen vallanvaihdon makua.

Puolivälierä: Nadal vs. Thiem

Semifinaalit:
Djokovic vs. Nishikori
Thiem vs. Tsitsipas

Finaali:
Djokovic vs. Thiem

Voittaja:
Djokovic.

sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Ennakko: Madrid 2019

Massakauden Mastersit jatkuvat ja mielenkiinto alkaa nousta toden teolla, sillä Roland Garrosin alkuun on enää kolmisen viikkoa. Kentille palaa useampi hyvin mielenkiintoinen pelaaja, kuten vaikkapa Roger Federer ja Juan Martin del Potro, joiden massavire on erittäin mielenkiintoista seurattavaa.

Madridissa pelataan totutusti hieman korkeammassa ilmanalassa, joten pallon lento ja olosuhteet nopeutuvat normaalista. Tämä tuo peleihin hieman uutta kulmaa ja osaa pelaajista tämä hyödyttää hieman enemmän kuin toisia. Siinä mielessä Madridin tulokset eivät ole ikinä olleet täysin verrannolliset muuhun massakauteen tai vaikkapa juuri Roland Garrosiin. Esimerkiksi Rafael Nadalille turnaus on ollut usein vaikea, vaikka toki voittojakin Madridista on.

Kaaviot ovat kerrassaan mielenkiintoiset, joten mennäänpä niihin.

Kaavion 1. neljännes
Jo ensimmäinen kaavion osa antaa viitettä siitä, kuinka herkullinen kisa tämä onkaan. Ykkössijoitettu on tutusti massavirettään vielä kuitenkin pahasti hakeva Novak Djokovic. Samaan kaavion osaan mahtuu muun muassa Monte Carlon finaalissa ollut Dusan Lajovic, toisensa ensimmäisellä kierroksella kohtaavat Diego Schwartzman ja Marco Cecchinato sekä todennäköisesti Djokovicin toisella kierroksella kohtaava Grigor Dimitrov, vaisusti massakauden aloittanut Marin Cilic ja paluun kentille tekevä del Potro. Voidaankin sanoa, että tätä tämä Masterseissa on. Kovaa tekijää kaavio täynnä ja tätä kirjoittaessa tässä kohtaa kaaviossa ollut Nick Kyrgios on jo tippunut turnauksesta!

Sanoisin, että kenenkään puolivälieräpaikka ei ole kirkossa kuulutettu. Toki Djokovic on varmasti vaarallinen, mutta jotenkin Monte Carlossa otteista paistoi varovaisuus ja melko passiivinenkin keskikaistan peli. Voi kuitenkin hyvin olla, että kuntohuippua haetaan toden teolla vasta Garrosille, jossa olisi mahdollisuus toiseen Novak-Slamiin.

Lajovic on Monten finaalipaikan jäljiltä hyvin mielenkiintoinen pelaaja seurattavaksi. Miten kestää vire ja pää uran isoimman menestyksen jälkeen? Entä del Potron paluu, kun avausottelussa vastaan astuu mitä todennäköisimmin juuri Lajovic?

Puolivälierä: Cecchinato vs. Lajovic

Kaavion 2. neljännes
Tämä osa on jo hieman helpompi ennustettava. Ehkä. Paljon riippuu nimittäin siitä, miten Roger Federerin kroppa ja peli kestää massapaluun. Olosuhteiden nopeus sopii kuitenkin hyvin Federerille, eikä ole mikään sattuma, että hänen massakautensa alkaa juuri Madridissa. Kaavion neljänneksen suhteen hänellä on hieman parempi onni kuin Djokovicillä, mutta vaikea toki tämäkin on, jos sveitsiläinen mielii finaaliin saakka.

Suurin este reitillä lienee massaprinssi Dominic Thiem, joka on kahden viime vuoden finalisti, eikä hänen finaalipaikkansa tänäkään vuonna yllättäisi. Vire on paranemaan päin ja voitto Nadalista Barcelonassa nosti varmasti itseluottamusta entisestään. Ennen puolivälierää pitää kuitenkin selviytyä muun muassa Monten voittajasta Fabio Fogninistä, joka pelipäälle sattuessaan pystyy haavoittamaan ketä tahansa.

Puolivälierä: Federer vs. Thiem

Kaavion 3. neljännes
Next Generation on valikoitunut suureksi osaksi juuri tähän kaavion osaan. On Alexander Zvereviä, Stefanos Tsitsipasta, Jaume Munaria, Alex de Minauria, Karen Khachanovia, Borna Coricia ja Lucas Pouillea. Heistä massakaudella eniten ovat vakuuttaneet kuitenkin oikeastaan vain Tsitsipas, joka pelaa tänään vielä Estorilin finaalissa sekä Espanjan Munar, jonka massapeli on hyvin tutunoloista espanjalaista mallia. Heistä jompikumpi ottaa kiinnityksen toiseen puolivälieräpaikkaan ja toinen on tyrkyllä Zverevin haastaville David Ferrerille tai Roberto Bautista Agutille, jotka kohtaavat toisensa jo ensimmäisellä kierroksella. Voittaja kvartsiin on pelin henki ellei sitten Coric innostu heräämään urotekoihin.

Puolivälierä: Tsitsipas vs. David Ferrer

Kaavion 4. neljännes
Kuten sanottua, tämä ei ole ollut Rafael Nadalin suosikkiturnaus viidestä mestaruudesta huolimatta, sillä muissa kevään isoimmissa massaturnauksissa mennään osassa jo yli kymmenen mestaruuden kohdalla. Nadal ei ole vielä isommin vakuuttanut kohtalaisista tuloksista huolimatta. Kämmen pätkii, syöttö ei pelota ja liike on hieman tahmaista. Voiko olla niin, että pienen pieni lasku tekemisen tasossa puurouttaa pelin täysin eikä vanhaa mestaria pelätä liiemmin enää massalla? Isossa seurannassa Nadal siis edelleen Madridissa.

Kaavio onkin täynnä yllättäviä vaaran paikkoja kuten Denis Shapovalov tai Felix Auger-Aliassime ensimmäisessä, Nikoloz Basilashvili tai Philipp Kohlschreiber toisessa ottelussa ja puolivälierässä sitten joko Kei Nishikori tai jossain kohtaa massaiskunsa löytävä Stan Wawrinka tai nuori Daniil Medvedev. Finaalireitti on Nadalillekin vaikea, mutta olisiko kevään ensimmäinen finaalipaikka sittenkin jo mahdollisuuksien rajoissa?

Puolivälierä: Nadal vs. Nishikori

Välierät:
Thiem vs. Cecchinato
Tsitsipas vs. Nadal

Finaali:
Thiem vs. Nadal

Voittaja:
Thiem

perjantai 26. huhtikuuta 2019

Kirja: The Inner Game of Tennis (W. Timothy Gallwey)

Joitakin vuosia sitten suorittaessani Suomen Tennisliiton Seuravalmentajakoulutusta me kurssilaiset saimme yhtenä etätehtävänä lukea ja reflektoida tenniksen klassikkokirjaa eli W. Timothy Gallwey'n The Inner Game of Tennis'tä.


Saadessani Twitterin puolella kirjahaasteen tennis-/urheilujournalisti Janne Eerikäiseltä, ajattelin että nyt voisi olla samalla korkea aika julkaista nämä viiden vuoden takaiset ajatukseni tästä klassikosta, jotka olivatkin jääneet jo unholaan blogin luonnostekstien joukkoon.



Tennis on mitä isoimmassa määrin "sisäinen peli", jota käydään suurelta osin myös pelaajien päiden sisällä. Ottelut ratkaistaankin usein henkisellä tasolla ja siis sisäisellä pelillä, mutta myös aloittelija pääsee sisäiseen peliin kiinni opetellessaan tennistä, lyöntejä ja pelinsä toteuttamista pelatessaan.

Inner Game of Tennis tarjoaa valmennus- ja opetusmielessä paljon vinkkejä, mutta myös pelaajan näkökulmasta kirjasta saa paljon irti. Kirjaa lukiessani peilasin ajatuksiani usein molempiin näkökulmiin, sillä valmentamisen ohella pelaan edelleen suhteellisen säännöllisesti.

Jaoin kirjan pääteemat kahteen isompaan kokonaisuuteen, joista seuraavissa kappaleissa pääpointit ja –ajatukset.

Tenniksen opettamisesta
Ihmiset oppivat kovin eri tavoin, mutta taitojen oppimisessa yleisin ja kenties paras tapa lienee kokeilemalla ja kokemalla itse. Alkuun pääsemiseksi esimerkiksi apinointi tarjoaa hyvän ponnahduslaudan iästä riippumatta ja erityisen hyvin tämä toimiikin lapsilla.

Kirjassa vähäteltiin jonkin verran sanallista opettamista, mutta pääasia lienee kai se, että oppilaan päässä tapahtuisi oivalluksia asioiden suhteen, joten siinä mielessä on kai aivan sama, tapahtuuko se sanojen vai tekemisen kautta. Jos esimerkiksi jonkinlaiset avainsanat auttavat pelaajaa ymmärtämään lyömistä, ei opetustavassa voi olla mitään vikaa. Kukin siis tavallaan.

Valmentajan on minimoitava oppimisen esteet ja siinä mielessä liika puhuminen saattaa sekoittaa oppijaa sekä hänen luonnollista oppimistaan. Useinhan liikunnallinen oppiminen perustuukin omien aistien voimaan.

"Näe, koe, tunne, tiedosta ja oivalla!" onkin yksi oman valmentamiseni perusajatuksista. Onkin hyvä antaa oppilaan aina kokeilla ensin rauhassa itse esimerkin voimalla ja alkaa vasta sitten neuvoa, jos ja kun tarvetta on. Esimerkin voima on kuitenkin valtava. Jos et itse valmentajana osaa näyttää tai jos vaikka liikut laiskasti, niin suuri on se vaara, että se tarttuu valmennettavaankin.

Tennislyönnit noudattavat fysiikan lakeja siinä missä muutkin ihmiskunnan tekemiset, joten lyönnin pääprinsiipit kuten esimerkiksi kineettiset ketjut, osumakohdat, vipuvarret, mailan vauhti ja erityisesti niiden merkitys lyönnin voimaan on hyvä perustella jo alkuvaiheessa. On äärimmäisen tärkeää ymmärtää pienestä pitäen, miksi esimerkiksi osuma kannattaa pitää edessä joka kerta tai miksi kättä ei kannata pitää koukussa kyljessä kiinni ja niin edelleen.

En siis täysin allekirjoita, että mielikuvat olisivat aina parempi kuin sanat tai liian monta ohjetta olisi huonompi kuin ei yhtään ohjetta, mutta usein varmasti voi olla näinkin. Keskustelu ja kommunikointi oppilaan kanssa edellyttää kuitenkin puhetta. Tärkeintä on saada oppilas itse oivaltamaan ja valmentajan tehtävä on auttaa tässä maksimaalisesti.

Oppilaan oivaltamisen onnistumiseksi on myös tärkeää, että hän tuntee miltä hyvä lyönti tuntuu. On tärkeää painaa mieleen niitä onnistuneen lyönnin tuntemuksia ja pyrkiä tavoittelemaan niitä. Sisäisestä oppimisesta ulkoiseen oppimiseen ja suoritukseen. Sen takia kentältä kuuluu usein valmentajan kommentti: "hyvä!", koska se mikä näyttää hyvältä (ja oikealta), varmasti myös tuntuu hyvältä ja tätä tunnetta on mielestäni valmentajan vahvistettava.

Mikään opetustapa ei kuitenkaan pelasta, jos oppilaan oma motivaatio oppimista kohtaan ei ole kohdillaan. Oppilaan onkin ymmärrettävä hyvin nopeasti (ja nuorena), että työ on tehtävä lopulta aina itsensä kanssa. Valmentaja on toki auttamassa, mutta oivallukset ja työ täytyy tehdä itse.

Henkisestä puolesta
Kirjan kantava ajatus on kahden minän jatkuva ”taistelu”. Minä-ykkönen määrää, käskee, tiuskii, arvioi ja analysoi, kun taas minä-kakkonen vetää ikään kuin tunteella ajattelematta liikoja ja yrittää nöyrästi pitää ykkösen tyytyväisenä tai ainakin hiljaisena.

Kirjassa oli monia esimerkkejä näiden kahden minän toimintatavoista, mutta eniten kolahti juuri se, miten vähän peliä ajattelee kun se kulkee. Ei välttämättä olekaan mitään syytä miettiä tai analysoida peliä tai lyöntejä, kun kulkee. Antaa vaan mennä ikään kuin reikäpäisesti kohti flow’ta ja tämä siis minä-kakkosen ehdoilla. Lyönnit ovat lopulta vain työkaluja itse pelin toteuttamiseksi, aivan samoin kuin remonttimiehellä remontin tekemiseksi. Tuskinpa remonttimieskään vasaraotettaan epäröi.

Jotta minä-kakkonen voisi toimia rauhassa, on ykkönen vaiennetteva kaikesta arvostelusta ja kritisoinnista. Yksi konkreettinen keino on työllistää minä-ykköstä eri tavoin, esimerkiksi keskittymällä pallon lentoon tai vaikkapa pallon saumoihin. Itse olen kokenut erinomaiseksi tavaksi lyöntiin keskittymisessä ja sen rytmittämisessä tapaa, jossa mielessäni hoen ”pomppu" pallon pompatessa ja "osuma” palloa lyödessä, jolloin minä-kakkonen saa ikään kuin rauhassa tuottaa niitä luonnollisia lyöntejään.

Tenniksen eri tilanteissa tulee olla mahdollisimman hyvin läsnä. Tässä ja nyt. Hyviä keinoja tämän harjoitteluun ovat monipuoliset harjoitteet, joissa monenlaiset tilanteet tulevat tutuksi tai joissa harjoitus vedetään överiksi esimerkiksi älyttömän tempon muodossa, jolloin lyömisen ajatteluun ei välttämättä ole edes aikaa. Tekeminen lähtee tällöin "selkärangasta". Pelitilanteissa nämä usein maksavatkin itsensä takaisin, kun tilanteet ovat tuttuja ja/tai aika on puolellasi.

Ikiaikojen paras ja mystisin fraasi positiivinen ajattelu nousee esiin tässäkin kirjassa, mutta joskus se vaan on tenniskentällä niin kovin vaikeaa, joten en itse anna sille paljonkaan painoarvoa. Sen sijaan mielen tyhjentäminen luopumalla arvostelusta, niin hyvästä kuin pahasta, kuulostaa jo realistisemmalta vaihtoehdolta, mutta toki edelleen erittäin vaikealta keinolta sekin. Juuri siksi sitä on syytä harjoitellakin, sillä arvostelu aiheuttaa jännittyneisyyttä, joka puolestaan vähentää rentoutta. Huonotkin hetket on ymmärrettävä osaksi tätä prosessia.

Erittäin tärkeä tekijä tenniksen sisäisessä pelissä on rentoutuneen keskittymisen taito, toisin sanoen luottaminen minä-kakkoseen. On tärkeää TUNTEA lyönnit ja antaa niiden tapahtua, sillä minä-kakkonen osaa ja oppii kyllä. Itseluottamuksen ja hyvän tuntuman avulla ns. flow-tila ja huippusuoritukset ovat entistä lähempänä.

Ulkoinen voittaminen tapahtuu usein sisäisen voiton jälkeen. Ajattelemalla voiton yrittämistä voittamisen sijaan pääsee jo pitkälle. Maksimiyrittäminen on asioiden tapahtumisen antamista, ei yliyrittämistä.

Voita siis itsesi, voita vastustajasi ja nimenomaan tässä järjestyksessä.

lauantai 20. huhtikuuta 2019

Fognini voitti Nadalin! Massalla! Sensaatio vai ei?

Tosiaan, Fabio Fognini yllätti tänään Rafael Nadalin lähes kaikkien yllätykseksi. Poikkeuksellisesti en kuitenkaan itse ollut välttämättä kovinkaan yllättynyt, sillä uskalsin twitterin puolella tätä jopa povata Fogninin voitettua Borna Coricin eilen illalla. Niin hyvässä vireessä italialainen oli ja hän on aiemminkin aiheuttanut Nadalille hankaluuksia, kun hän on vaan iskussa ollut.

Perustin povaukseni seuraaviin pointteihin, joista oikeastaan jokainen toteutui tänään maksimaalisesti.

1) Fogninin rysty
Nadalin pelin lainalaisuuksista on pelattu paljon pois, jos oikeakätisellä vastustajalla on erinomainen rysty (tai vastassa hyvän kämmenen omaava vasuri), jolla pystyy operoimaan hartian korkeudelta. Fogninillä on ja hän tulittaa rystyä parhaimmillaan kaikkiin suuntiin hyvin terävästi. Kun se lähtee myös linjaan painavasti, on se valtava syömähammas Nadalin pysäyttämiseen. Muistakaa tässä esimerkiksi Novak Djokovicin Nadal-kesytykset.

2) Fogninin lyönnin voima ja suoruus
Toki myös Fognini lyö kierteellä, mutta hänen lyömisessään on paljon myös suoruutta sekä erinomaisen pituuden tuomaa painoa, joka piti Nadalin mallikkaasti aisoissa takarajan takana. Nadal ei missään vaiheessa päässyt mellastamaan kentän sisäpuolelta tai takarajan päältä, kun rytmiä ei tahtonut kiireessä ja jatkuvassa liikkeessä löytyä.

3) Kelin vaikutus
Myöskään keli ei auttanut tänään asiaa. Epävakaisessa Monte Carlossa oli tänäänkin hyvin viileä ja tuulinen päivä, jolloin keli on ikään kuin raskas varsinkin pallolle. Pomppu ei ollut korkein mahdollinen, mikä tekee Nadalin yläkierrehelvetistä "pelkkää" kevätpörriäistä. Tuulessa vaikutti myös siltä, ettei Nadal luottanut omaan lyömiseensä, jolloin vaadittavaa rentoutta ei löytynyt oikein missään vaiheessa, toki suuresti myös Fogninin pelin painavuudesta johtuen. Rytmittömyys on joka tapauksessa myrkkyä Nadalille aina. Jos hän löytää massalla groovinsa, niin se tietää useimmiten menoa. Nyt sitä ei löytynyt.

4) Fogninin itseluottamus ja fokus
Fognini on kieltämättä aina hyvinkin itsevarman oloinen kukkopojan auroineen, mutta usein hän sortuu myös kinaamaan lähes kaikkien kanssa. Eilen ja tänään fokus pysyi kuitenkin erinomaisesti kasassa eikä kiukuttelua esiintynyt juuri lainkaan. Jos hän jatkaisi tai olisi pelannut aina näin, niin tulokset olisivat varmasti hyvinkin erinäköisiä. Taitoa ja ajatusta hänen tekemisessään on parhaimmillaan käsittämätön määrä.

5) Mikään ei kestä ikuisesti
Ei myöskään Nadalin massadominointi. Vaikka Nadal on viime vuosina saanut mellastaa massalla mielin määrin, niin jossain vaiheessa näitä tappioita alkaa väkisinkin tulla. Uransa piikissä Nadal ei ole ollut enää vuosiin, joten ymmärrettävää, että myös massalla saattaa tulla pataan.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Ennakko: Monte Carlo Masters 2019

Massakauden Mastersit alkavat vihdoin ja ensimmäisenä perinteiseen tyyliin Monte Carlo! Tässä ennakko!

Tämän vuoden massakausi on jälleen erityisen herkullinen monine avoimine kysymyksineen, joista suurimmat lienee seuraavat:
  • Onko Rafael Nadal edelleen massakuningas? Onko tämän vuoden Roland Garrosilla oikeasti mahdollisuus saada tusina mestaruutta täyteen?
  • Onko Dominic Thiem vihdoin nousemassa massaprinssistä kuninkaaksi? Indian Wellsin voitto lupaa paljon.
  • Missä massavireessä on toista Novak-Slamiä hakeva Novak Djokovic? Fokus lienee massapelissä kenties vahvemmin kuin koskaan aiemmin. Lue edellinen postaus.
  • Miten Roger Federer pelaa massalle palatessaan? Agendalla siis ainakin Madrid ja Roland Garros.
  • Löytyykö Alexander Zverevin peli vihdoin, kun siirrytään massalle?
  • ... ja paljon, paljon muita!
Ensimmäiset massaliu'ut ja askelmerkit saadaan siis Monte Carlossa, jonka tulokset on syytä pitää hyvin muistissa kun sirkus saapuu lopulta Pariisiin, mutta nyt mennään kaavioon!


Kaavion 1. neljännes
Ykkössijoitettuna Monte Carlossa on luonnollisesti kotikulmillaan pelaava Novak Djokovic, jonka massavirettä on syytä tarkkailla tarkalla silmällä. Kuten eilisessä postauksessa totesin, nyt ei ole varaa passiivisuuteen, eikä isojen marginaalien prosenttitennikseen, vaan on annettava palaa. Vain niin voi kaataa massalla esimerkiksi Nadalin, joka lienee kuitenkin edelleen se suurin este Roland Garrosia ajatellen. Nyt Nadal on vastassa mahdollisesti vasta finaalissa, mutta ennen sitä on monen monta vaaran paikkaa. Ensimmäisessä ottelussa esimerkiksi juuri Djokovicin kaatanut Philipp Kohlschreiber, toisessa ottelussa massalla aina vaarallinen Diego Schwartzmann, jonka jälkeen mahdollisesti sitkeä ja vaarallinen Stefanos Tsitsipas, jonka peli istuu loistavasti myös massalle. Semifinaaliin tyrkyllä on toisen neljänneksen Dominic Thiem ja toteutuessaan tämä olisi kyllä huima herkku pääsiäiseen.

Puolivälierä: Djokovic vs. Tsitsipas

Kaavion 2. neljännes:
Tosiaan, Dominic Thiem ja selkeästi siis hänen neljänneksensä. Mitään kovin suurta uhkaa ei tästä osasta löydy, joten Thiemillä on hyvä mahdollisuus hakea rentoa peliään ja teroittaa kynsiään kohti Djokovic-semifinaalia. Toki paineet voivat näkyä ja joku kovavireinen tykittäjä tyyliin puolivälierän Karen Khachanov voisi olla inhottavakin, mutta toisaalta kukaan ei tässä kaavion kohdassa ole yhtä hyvä massapelaaja kuin Thiem, joten melko turvallisesti itävaltalaisen pitäisi ainakin semeihin saakka mennä. Khachanov tai Marton Fucsovics lienevät ne pahimmat uhat ennen semiä, joten hyvältä näyttää.

Puolivälierä: Thiem vs. Khachanov

Kaavion 3. neljännes:
Alexander Zverev on hakenut virettään tämän vuoden puolella, joten hän on ehdottomasti yksi mielenkiintoisimmista pelaajista seurattavaksi Monte Carlossa ja massakaudella. Masters-voittoja miehelle on massalta tullut jo kaksi eli nyt alkaisi olla korkea aika pelin löytämiseksi. Kaavio ei ole pahin mahdollinen, mutta selvää on, ettei hänkään tätä nykyperuuttelullaan hoida. Ennen puolivälierää tarjolla lienee isoa breikkaamistaan tekevä kanadalainen Felix Auger-Aliassime, joka varmasti haluaa haastaa Zverevin tämän ensimmäisessä ottelussaan. Isoimman vaaran paikan mahdollisesti passiiviselle Zvereville tarjonnee kuitenkin puolivälierän Kei Nishikori, joka lienee vielä suhteellisen tuore tässä vaiheessa massakautta.

Puolivälierä: Zverev vs. Nishikori

Kaavion 4. neljännes:
Nadal, Nadal ja Nadal. Vai, olisiko sittenkin Monte Carlossa asuva ja turnauksen viiden vuoden takainen mestari Stan Wawrinka jo pikkuhiljaa vireessä ja valmis haastamaan massalla kaikkia, jopa 12. mestaruuttaan hakevan Nadalin? No jaa, tuskin. Kyllä tämä taitaa Nadalin vireen ja polvien kunnon tarkkailuksi mennä.

Puolivälierä: Nadal vs. Wawrinka

Välierät:
Djokovic vs. Thiem
Nadal vs. Nishikori

Finaali:
Nadal vs. Thiem

Voittaja:
Nadal.

lauantai 13. huhtikuuta 2019

Djokovic-dominointi: totta vai tarua?

Massakauden kynnyksellä on hyvä paikka pohtia, jatkuuko Djokovicin dominointi myös massalla vai ei.

Aloitetaan faktoista. Djokovic on voittanut kolme Grand Slamiä putkeen ja on siis enää Roland Garrosin päässä toisesta Novak-Slamistään. Jos tästä kolmen Grand Slam-voiton putkesta ensimmäinen (Wimbledon) tuli ikään kuin 'yllättäen', niin US Openin ja Australian Openin voittoja osattiin jo isosti odottaa. Pelitaso oli lopulta niin jäätävää varsinkin niissä isoissa otteluissa, ettei selittelyille jäänyt mitään sijaa.

Australian Openin jälkeen monet, minä mukaan lukien, povasivat lähes loputonta menestystä Djokovicille. Mutta ihan niin ei ole sittenkään käynyt. Ainakaan vielä. Ei siis ainakaan keväisen jenkkiturneen Masterseissa Indian Wellsissä ja Miamissa, joissa yllätystappiot Philipp Kohlschreiberille sekä Roberto Bautista-Agutille todella yllättivät. Mutta eipä pelitaso muutenkaan häikäissyt.

Vahvaksi kasvoikin se tunne, että Australian Openin jälkeen Djokovicin motivaation löytäminen kovien kenttien menestykseen on ollut haastavaa, kun seuraava "merkityksellinen" periodi on huomenna toden teolla alkava massakausi. Kausi, jonka aikana on mahdollisuus tehdä jotain historiallista ja ottaa uralla jo toista kertaa kaikkien Grand Slamien yhtäaikainen hallitsijuus. Sinällään tämä onkin varsin ymmärrettävää. Aikakaudella, jolla Grand Slamien määrä tuntuu näyttelevän isointa roolia GOAT-kisassa on helppo 'uhrata' kaksi Mastersia.

Mutta. Oliko Djokovicin pelaamisessa silti jotain merkkiä myös pelillisestä lamasta. Vaikutti ja on usein ennenkin vaikuttanut tällaisina aikoina siltä, että Djokovic syttyy heikompien jaksojensa aikana vain isoimmissa otteluissa ja/tai isoimpia nimiä, kuten Roger Federeriä ja Rafael Nadalia vastaan. Tämäkin on toki kovin luonnollista.

Otteluissa Bautista-Agutia ja Kohlschreiberia vastaan Djokovic pelasi ikään kuin automaattipilotilla, mutta kun vastustajat voittivat lopulta lähinnä itsensä ja saivat hyvän momentumin päälle, ikään kuin out of their minds -moodin, niin samalla kaatui myös "vaisu" Djokovic. Ei hän huono ollut, mutta ei loistavakaan, jolloin hän antoi mahdollisuuden vastustajalle olla hurjimmalla pelillään parempi.

En tiedä, onko tai oliko Djokovic sokaistunut omaan pelitasoonsa ja -tapaansa, joka onkin perustasollaan niin korkea, että se usein riittää, mutta ei enää välttämättä siinä tapauksessa, jos vastustaja löytää oman huippupelinsä. Silloin Djokovic vaikuttaa joskus jopa aseettomalta tai neuvottomalta, sillä hänen painava, mutta toisaalta myös ison marginaalin pelinsä ei usein muutenkaan ammu vastustajaa ulos kentältä, vaan tappaa tasaisen varmasti. Silloin kyse onkin enemmän siitä, pystyykö ja uskaltaako vastustaja ottaa suuren suuren riskin ja olla ultra-aggressiivinen, jolla on serbin vastaiskujenkin pelossa yritettävä riepotella tämä ulos ottelusta. Ongelma tässä on toki se, että Djokovicin puolustuspelikin on niin pelottavan vahvaa eikä häntä  vaivaa olla puolustusasemassa, toisin kuin vaikkapa Federeriä ja Djokovic pystyykin iskemään myös puolustuksesta, joka nakertaa hyökkääjän pelin piste pisteeltä.

Kaikki tämä kulminoituukin nyt alkavalla massakaudella, jolla Djokovic on Grand Slam-putkessaan ehdottomasti ehkä jopa se mielenkiintoisin nimi seurattavaksi. On selvää, että pelin pitää kuitenkin aktivoitua. Ei hänkään massalla ketään puolustamalla kaada. Uskallus lyödä pitää suorastaan huokua hänestä, sillä Nadal ei ole se ainut maali, joka pitää hoitaa. Vaaran paikkoja on nyt monta muutakin.

Automaattipilottipelin saakin nyt laittaa pois päältä.

torstai 21. maaliskuuta 2019

Ennakko: Miami 2019

Tosiaan, Indian Wells päättyi melkoiseen yllätykseen joka purettiin jo edellisessä postauksessa, joten ei mennä siihen enempää. Sanottakoon ja myönnettäköön nyt kuitenkin sen verran, että Indian Wellsin ennakkoni oli juuri niin yössä, kuin pienen bloggaustauon jälkeen oli ehkä aavistettavissakin. Ruosteessa olin.

Indian Wellsistä on nyt kuitenkin siirrytty Miamiin, joten mennäänpä mekin suoraan siihen. Suuria muutoksia voimasuhteissa ja pelivireissä viime viikkoon verrattuna ei varmaankaan hirmuisesti tapahtune. Kovat ovat kovia edelleen, paitsi että Rafael Nadal on lentänyt jo kotiin ja aloittelee todennäköisesti jo massakausitreenejään, jos vain kipeytynyt polvi sen sallii.

Kaavio on Miamissa herkullinen, joten puretaan se tässä ja nyt.

Kaavon 1. neljännes
Novak Djokovic on ennakkosuosikki tälläkin kertaa, vaikka tappio Indian Wellsissä hyvin ja johdonmukaisesti hyökänneelle Philipp Kohlschreiberille oli finaalin ohella yksi turnauksen isoimpia yllätyksiä. Lienee varmaa, että Djokovic haluaa näyttää Miamissa kaapin paikan, mutta voisiko sittenkin olla toisaalta niin, ettei Australian Openin suvereenia voittoa ole vielä sulateltu riittävästi ja että todellinen nälkä puskisi esiin vasta massakaudella? Tämän kauden ja kenties loppu-uran Grand Slam-fokus voi alkaa paistamaan läpi jossain vaiheessa ja nyt kun näiden kovien kenttien Mastersien huipentumana ei ole Grand Slam-turnausta vaan massakausi, niin motivaatio ei välttämättä ole suurin mahdollinen.

Viime vuosi oli Miamissa yllätyksellinen, joten miksei se olisi sitä nytkin? Tässä neljänneksessä on muun muassa viime vuoden voittaja John Isner, joka puolustaa kuitenkin ensimmäistä kertaa urallaan 1000 pisteen Masters-pottia. Vaikka muistot ovat hyvät, niin paineetkin voivat olla kohtuulliset.

Yksi esiin nostettava nimi on Indian Wellsin semifinaalissa ollut Milos Raonic. Hän voisi olla hurjimmalla syöttövireellään paha kaski Djokovicille, mutta ei, en siltikään näe serbille ainakaan tässä neljänneksessä pysäyttäjää. Muista neljänneksistä sellainen voisi löytyä. Ehkä jopa toisesta neljänneksestä?

Puolivälierä: Djokovic vs. Raonic

Kaavion 2. neljännes
Dominic Thiemin voitto Indian Wellsissä voi poikia hienoja asioita myös Miamiin, jos vire ja pää kestävät ensimmäisen ison voiton tunnelataukset. Nyt on varmasti hyvä pelillinen draivi päällä, joten isoimpana huolena ehkä se mentaalinen kulma, jossa ensimmäisen suurvoiton jälkeen tullaan takaisin arkeen. Itseluottamus on kova, mutta se ei saa kääntyä itseään vastaan. Nöyrän työn on jatkuttava. Itävaltalaisen päänahka on nyt entistä halutumpi. Puolivälieräainesta ehdottomasti, mutta siitä eteenpäin Djokovic ja finaali voivat nyt olla jo liikaa.

Kaavion tässä osassa majailee myös jokerikortit Gael Monfils sekä Nick Kyrgios, mutta kuten sanoin, molemmat ovat ehkä jopa liikaa jokereita. Kei Nishikorin tasaisempi tekeminen vie todennäköisimmin puolivälieriin.

Puolivälierä: Thiem vs. Nishikori

Kaavion 3. neljännes
Tässä neljänneksessä sijaitsee Indian Wellsin finalisti Roger Federer, jonka edesottamuksia Miamissa tarkkailen sillä suurimmalla suurennuslasilla. Näkyykö edellisviikon maksimimäärä pelejä missään vai onko hän edelleen liikkeellä tuoreella jalalla, jos pelejä alkaa kertyä urakalla myös Miamissa? Kaavion tämä osa ei ole pahin mahdollinen, mutta kolmannen ottelun Stan Wawrinka voisi nousukunnossaan haastaa Rogerin Indian Wellsin vastaavaa ottelua kovemmin. Se lienee toteutuessaan se kulminaatio-ottelu kummankin puoli- tai välieräpaikalle.

Puolivälieriin on tyrkyllä myös joku kolmikosta Grigor Dimitrov, Kevin Anderson tai loukkaantuneelle Rafael Nadalille Indian Wellsissä hävinnyt Karen Khachanov. Kukaan ei oikein ole päässyt viime aikoina loistamaan, joten tälle kolmikolle puolivälierä on tällä kertaa ehdoton maksimi.

Puolivälierä: Federer vs. Anderson

Kaavion 4. neljännes
Alexander Zverev. Niinpä niin. Indian Wellsissä miehen otteet olivat kaikkea muuta kuin vakuuttavia. Taustalla oli toki jonkin sortin sairastelua, joten vaikea tietysti sanoa, mikä vaikutus sillä peliin oli, mutta nyt ei tosiaan vakuuta. Joku taisi twitterin puolella todetakin, että nykyinen Zverev on Andy Murray valeasussa. Hieman liian passiivista on ja tuntuu, että peli-ideakin olisi vailla isompaa suunnitelmaa juuri nyt. Pelipositio valuu taakse ja vaikka sieltä kuinka moukaroisi, niin ei välttämättä auta. Aggressiivisempaa pitäisi olla. Myös Zverev on äärimmäisen mielenkiintoinen seurattava pelaaja Miamissa.

Tämä neljännes tarjoaa kenties eniten näitä ennakkoon mielenkiintoisia kohtaamisia, jos nuoret onnistuvat murtautumaan osittain jo jopa odotetusti läpi alkukierroksista. Puolivälierään olisi tarjolla todellinen herkkupala, jos Stefanos Tsitsipas ja Zverev tiensä sinne saakka selvittävät. Haastetta matkalla tarjoavat kuitenkin Denis Shapovalov, Frances Tiafoe sekä jo kokeneemmat ratsut Marin Cilic, David Goffin ja Sam Querrey.

Puolivälierä: Zverev vs. Tsitsipas

Välierät:
Djokovic vs. Thiem
Federer vs. Tsitsipas

Finaali: 
Djokovic vs. Tsitsipas

Voittaja:
Djokovic.

VeikkausTV näyttää turnauksen.

tiistai 19. maaliskuuta 2019

Jälkipelit: Thiemin suuri voitto

Dominic Thiem otti uransa toistaiseksi suurimman voiton sunnuntaina Indian Wellsin turnauksen finaalissa, jossa hän voitti Roger Federerin tiukassa kolmen erän taistossa. Voitto on monella tapaa merkittävä, joten tehdäänpä pieni välipostaus ennen huomista Miamin ennakkoa.

Ennen sitä kannattaa kuitenkin kurkata joulukalenterin luukku numero kahdeksan, jossa luodattiin Thiemiin ja hänen peliinsä syvemmin.

Mutta sitten ne Thiem-nostot:

1) Voitto kovilta kentiltä
Todellakin, Thiemin pelityylillä voitto näin kovatasoisessa kovien kenttien turnauksessa on luonnollisesti erittäin kova suoritus. Olen aiemmin nostanut esiin sitä, että Thiem lataa lyöntejään sen verran rajusti, ettei nopeammilla kentillä ole aina aikaa moiseen latailuun. Olkoonkin, ettei Indian Wellsin kentät ole nopeimmasta päästä ja että niillä on täysin mahdollista riepotella vastustajia yläkierrehelvetillä, mutta silti itävaltalaisen pelin adaptointi tälle alustalle oli täysosuma.

2) Vähempi pelaaminen
Alla on rikkonainen alkukausi ja suunniteltu pikainen massakausi Indian Wellsin alla meni täysin mönkään, sillä tappioita kertyi yhtä paljon kuin voittoja (2-2). Tämä säästi kuitenkin voimia ja toivottavasti mies tajuaa itsekin nyt, ettei liika pelaaminen saati massa-alusta ole se ainoa yhtälö loistavalle menestykselle.

3) Ensimmäinen Masters-voitto
Ensimmäinen suuri voitto on henkisesti vielä suurempi voitto. Tämä on etappi, joka tulee jokaisen Grand Slamistä haaveilevan suurpelaajan joskus tehdä. Nyt se on tehty ja tämän jälkeen moni asia on varmasti helpompaa ja paineettomampaa.

4) Voitto Roger Federeristä Masters-finaalissa kovalla alustalla
Turnausvoiton suuren suuri lisäbonus, sillä vaikka Federerin ura alkaa kääntyä vääjäämättömästi kohti iltaa, on hurja temppu voittaa sveitsiläinen kovilla kentillä varsinkin Masters-finaalissa.

5) Itseluottamus massakauteen tultaessa
Edellisistä nostoista kumuloituu Thiemissä nyt sellainen itseluottamusboost, että mies ratsastanee hurjalla flow'lla kohti pian alkavaa massakautta, joka on hänelle se kauden tärkein vaihe. Kun samaan aikaan Rafael Nadal kamppailee ties monettako kertaa polviensa kanssa, niin massakaudesta on tulossa Thiemin kannalta vähintäänkin herkullinen mahdollisuus iskeä isosti.

Bonus) Syksyn Davis Cup
Suomalaisille tenniksen seuraajille Thiemin menestys ei voisi tulla parempaan aikaan. Syksyllä on olemassa kohtuullinen mahdollisuus, että itävaltalainen nähdään Talissa pelaamassa Davis Cupia, joten pidetäänpä peukut ylhäällä, että tunnollisena Davis Cup-edustajana hän päättäisi tulla Helsinkiin pelaamaan.

perjantai 8. maaliskuuta 2019

Ennakko: Indian Wells 2019

Helmikuun hiljaiselo ja akkujen lataus on blogin puolella nyt ohi ja tästä lähdetään kohti kevään ja kesän suuria turnauksia. Laakereillani en ole tenniksen suhteen kuitenkaan levännyt, sillä mailanvaihtoprojekti, valmennukset, treenaamiset ja divariottelut ovat perheen ja työn ohella pitäneet blogistin kiireisenä. Mailanvaihtoprojektiin palannenkin lähiviikkoina, ehkä jopa divaripeleihinkin, jotka huipentuivat mm. nousuun M40-liigaan!

Mutta sitten jo Indian Wellsin ennakkoon.

Australian Openin jälkeen on pelattu paljon niin hallissa, massalla kuin kovilla kentilläkin. Isoimmat nimet ovat palailleet kentille yksi kerrallaan kuka missäkin, mutta selvästi tätä Indian Wellsin Mastersia valmistellen, sillä viime viikon turnaukset Dubaissa ja Acapulcossa toivat jopa Rafael Nadalin ja Roger Federerin viivalle. Aloitetaan heistä.

Roger nappasi sen odotetun sadannen turnausvoittonsa siis Dubaissa ja sinällään kaikki näyttää hyvältä nytkin. Nopea revanssi finaalivastustajasta, Stefanos Tsitsipaksesta, oli Australian Openin tappion jäljiltä henkisestikin varmasti tärkeä, mutta myös suuri näyttö siitä, ettei pelillinen eikä myöskään fyysinen juna ole ainakaan hurjaa vauhtia vielä karkaamassa. Täytyy muistaa, että alla oli kuitenkin kuormaa useamman ottelun verran vajaan viikon ajalta, mikä ikääntyvän pelaajan kohdalla alkaa olla aina iso faktori. Indian Wellsissä kaavio ei ole mitenkään mahdoton, sillä saman puolen suurista nimistä vain Nadal voisi järjestää vaikeuksia, mutta ei hänkään sentään kovilla kentillä, joten ilman suuria yllätyksiä viime vuoden finaalipaikan uusinta voisi olla hyvinkin haarukassa.

Rafael Nadalin otteet vaikuttivat Acapulcossa teräviltä, mutta yllätystappio toisessa ottelussa NIck Kyrgiosille oli suuren yllätyksen ohella myös merkki jostain muusta. Kyllä, Nadalilla oli useita (perättäisiä) ottelupalloja ja tätä voisi varmasti kutsua työtapaturmaksi, mutta toisaalta Kyrgios ulosmittasi itsestään ikään kuin puolivaloillakin paljon ja voitti ottelun ja lopulta koko turnauksen. Nadal-voitto kertoo edelleen paljon Kyrgiosin potentiaalista, mutta myös siitä, että vanha Nadal ei ole entisensä kovilla kentillä, vaikka alla on jopa Australian Openin finaalipaikka. Suurimmat espanjalaisiskut tullaankin näkemään vasta ja taas kevään massoilla. Nykyinen vire riittää toki pitkälle Indian Wellsissä, mutta kovat kovien kenttien pelaajat alkavat järjestään olla jo liian kovia. Semifinaali ehhoton maksimi.

Nick Kyrgioksen voitto Acapulcossa oli pitkästä aikaa suurelta osin mielekästä Kyrgiosia. Totta kai tähänkin matkaan mahtui vaikka mitä, mutta pelillisesti tämä selvensi edelleen hurjasti sitä potentiaalia, mitä miehessä on. Parhaimmillaan ja halutessaan hän voisi olla paras jo nyt. Häneltä vaaditaan kuitenkin niin paljon enemmän henkistä voimavaraa ollakseen tasaisempi niin pelillisesti kuin mentaalisestikin, ettei se hetkessä tule. Acapulco oli kuitenkin hyvä ja iso askel eteenpäin. Kaavio on tällä kertaa kuitenkin varsin kova, sillä esimerkiksi toisessa ottelussa kolmannella kierroksella Novak Djokokvic ei anna tänä vuonna armoa kenellekään.

Tosiaan, Novak Djokovic. Mitäpä tähän voisi lisätä? Australian Openin näytös oli niin hurja, että on vaikea pitää Djokoviciä edes haavoittuvana juuri nyt. Hankalimmaksi haasteen tekee se, että monen pelaajan kaatamiseen riittää Djokoviciltä eräänlainen keskikaistan lanaustennis, jossa lyöntien pituus ja siis painavuus tuo sellaisen puskurin, johon monen meno tyssää alkuunsa. Kulmien avaaminen tai vauhdin lisääminen tuo vain haastajille itselleen lisää vaikeuksia kulmien ja lisääntyneen vauhdin ja temmon kera. Miten Djokovicin voisi juuri nyt murtaa? Palaan tähän toisella kertaa. Djokovic on ehdottomasti turnauksen suurin suosikki.

Stefanos Tsitsipas on tekemässä ryminällä nousua kympin sakkiin. Peli on kypsynyt hurjasti puolessa vuodessa ja mies alkaa aidosti näyttämään potentiaalisimmalta seuraavalta uudelta Grand Slam-voittajalta. Rohkeutta, aggressiivisuutta ja ajatusta riittää, joten myös se Masters-menestyspiikki voi hyvinkin tulla jo nyt. Kaavio on haasteita ja mielenkiintoisia kohtaamisia täynnä, kuten esimerkiksi ensimmäisen ottelun nuori Felix Auger-Aliassime, joka kannattaa myös ottaa hyvinkin tarkkaan seurantaan tulevaisuuden osalta.

Vastaavasti Alexander Zverevin peli ailahtelee viikosta toiseen. Edelleen olen kovin huolestunut miehen paineensietokyvystä menestysodotusten alla, sillä niin passiivista ja ponnetonta peli välillä on. Varsinkin, jos sitä vertaa siihen painavuuteen, jota nuori mies parhaimmillaan pystyy tarjoilemaan. Nyt myös kaavio on vaikea, joten suuria odotuksia ei nyt saksalaiseen kohdistu.

Näillä mennään!

Puolivälierät:
Djokovic vs. Coric
Zverev vs. Tsitsipas
Federer vs. Cilic
Nadal vs. Berdych

Välierät:
Djokovic vs. Tsitsipas
Federer vs. Nadal

Finaali:
Djokovic vs. Federer

Voittaja:
Djokovic.

sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Jälkipelit: Novak Djokovic vs. Rafael Nadal, finaali Australian Open 2019

Finaali ohi ja on jälkipelien aika. Peilataanpa tällä kertaa vain finaalia ja jätetään iso kuva ensi viikkoon.

Tosiaan, finaalista tuli lopulta kovin yksipuolinen näytös. Novak Djokovic osoitti finaalissa sen, kuinka suuri ja hurja pelaaja hän parhaimmillaan ja parhaillaan on. Hän ei jättänyt mitään onnen tai arvailujen varaan. Finaali oli odotuksiin nähden jopa harmittavan selvä ottelu, sillä finalistien aiempiin esityksiin verrattuna olisi toivonut edes aavistuksen tasaisempaa taistelua. Selkeiden numeroiden takana oli kuitenkin paljon todella kaunista ja mielenkiintoista taktiikkaa sekä sen briljanttia toteutusta.

Pelisuunnitelma
Djokovic tuli otteluun aivan järkyttävän valmiina ja tiesi koko ajan mihin hänen tulee pyrkiä. Samaa ei voi sanoa Nadalista, mutta tullaan tähän myöhemmin. Jo ensimmäinen piste, jossa syvälle ulos Nadalin rystynurkkaan lämätty syöttö osoitti, ettei Nadal saa rystynurkastaan palautuksia kuin blokkaamalla peliin. Tätä Djokovic käytti surutta koko ottelun ajan ja pääsi sekä pyrki sitä kautta pelaamaan omaa peliään. Hän ei joutunut oikeastaan missään vaiheessa syöttönsä jälkeen ongelmiin.


Toinen silmiinpistävä piirre Djokoviciltä oli pelaaminen Nadalin selän taakse pelaaminen ja ottelun edetessä lisääntyneet stopparit, jotka saivat lähes poikkeuksetta Nadalin epätasapainoon, josta Nadal tai kukaan muukaan ei saa riittävää painoa lyöntiin. Pitkässä juoksussa tämä on voittavaa tennistä, vaikka kerran tai pari saisitkin kuonoosi. Voit hävitä taistelun, mutta otteluissa, varsinkin finaaleissa, on kyse sodan voittamisesta. Aivan liian usein Nadal joutui turvautumaan "Eurosport-tennikseen" eli niihin taikatemppuihin tai oikeastaan niiden yrityksiin, jotka päätyvät onnistuessaan kyllä highlightseihin, mutta voiton tai ottelun kannalta niillä ei ole mitään tekemistä.

Kolmas huikea näytös oli Djokovicin palautuspeli, jossa hän neutralisoi lähes poikkeksetta Nadalin syötön. Djokovic toimitti käsittämättömän määrän Nadalin syöttöjä lähes takarajalle Nadalin kengille ja poikkeuksetta painavina lähes luotisuorina pommeina. Hyvällä palautuspelillä hän oli Nadalinkin syöttövuoroilla usein 50-50-asetelmassa ja tässä siis hyvä huomioida, että Nadal oli hävinnyt vain kaksi omaa syöttöään turnauksessa. Ensimmäisellä kierroksella.


Vastaavasti Nadal vaikutti tulleen otteluun "vain selviytymään" ja pelaamaan ikään kuin Djokovicin mukaan. Omat kuviot loistivat lähinnä poissaolollaan, mutta toki suureksi osaksi juuri Djokon vuoksi. Hän ei missään vaiheessa päässyt pelaamaan turnauksessa aiemmin nähtyä "uuden Nadalin" suorempaa ja tehokkaampaa muutaman lyönnin peliään. Harvoissa tilanteissaankin hän sortui usein virheisiin, joissa tullaankin seuraavaan teemaan.

Pelillisen stressin luominen
Tässä Djokovic on suurin mestari. Täysin omaa luokkaansa ja varsinkin siis Nadalia vastaan. Hän on viime vuosina päässyt karusti espanjalaisen pään sisään, varsinkin kovilla kentillä, jolloin ne helpotkin pinnat, finaalissa silmiinpistävästi esimerkiksi kämmentapot, muuttuvat täydeksi tervanjuonniksi ja missejä tulee pahassa paikassa. Nadalilla oli toisessa ja kolmannessakin erässä puolittainen paikka päästä murtamaan takaisin tai saada ainakin mahdollisuus siihen, mutta kämmenet karkailivat "paineettomassa" paikassa jopa puolesta kentästä ties minne. Kun tämä pelillinen stressi on tällainen, paine onnistua täydellisesti luo paineen yrittää hieman yli, jolloin virhe on jopa todennäköinen. Tähän teemaan kiteytyy myös Nadalin "helppojen virheiden" määrä Djokovicin virheettömyyteen verrattuna, mikä nousee vahvasti yhtenä isona havaintona esiin.

Pelipositio
Djokovicin ehdoton avain pelillisen stressin luomiseen. Hänen pelipositionsa pysyi nyt aivan takarajan tuntumassa/päällä ja aiempaa verrattuna Eurosportin mukaan noin puoli metriä edemmäs. Hän ei valunut tuumaakaan taaksepäin eikä missään vaiheessa joutunut puolustamaan 2-3 metriä takarajan taakse. Aggressiivisuuden lisäys finaaliin oli se keino, jota häneltä omankin ennakon mukaan oli jossain määrin jopa odotettavissa. Se, että vie Nadalilta ajan pois ja pystyy iskemään suoraan noususta esim. Nadalin kämmeneen vie usein ainakin hyvin lähelle voittoa. Kun Nadal repii palloon vauhtia ja energiaa joka paikasta, on Djokovicin on kiva kontrailla aikansa ja välillä jopa odottaa sitä jossain vaiheessa tulevaa lyhyttä palloa, johon voikin jo itse iskeä tappavan pommin selkeästi kentän sisäpuolelta.

Match-up
Djokovic on Nadalille myös lyönnillisesti painajainen. Djokovicin pitkä ja painava peruslyöntipeli pitää kovilla kentillä pallon matalana, johon Nadalin on vaikea iskeä vastaan, kun pallo tuntuu hyvästä voimasta jopa liukuvan lähes mailan alta. Nadalin on käytännössä nostettava sitä yli verkon spinnillään, jolloin myös tehottoman ylimenevän yläkierteen vaara on ilmeinen. Djokovicin kaltaista lyöjää vastaan se tietää menoa.


Liike
Kun ottelun alkua katsoi, niin Nadalin liike verrattuna Djokovicin oli jotain ihan muuta mihin oli turnauksessa totuttu. Iän myötä liikkeessä tapahtuu luonnollisesti hidastumista, mutta yhtä lailla pitkä turnaus voi vaikuttaa, sillä kevyesti Nadal oli ennen finaali vielä liikkunut. Yksi syy jalkojen toimimattomuuteen voi hyvin olla Djokovicin hurja alku, jossa luulot otettiin Nadalilta maksimaalisesti pois. Shokki oli liikaa ja vasta aivan ottelun lopussa nähtiin pirteämpää jalkatyötä, mutta peli oli siinä vaiheessa jo ohi.


Djokovic jatkaa siis hurjaa iskuaan ja taustatiimin ollessa nyt miehen ohella kunnossa, voimme vain ihailla hänen nykyistä menoaan. Hurja kausi on alkanut, mutta tuleeko tästä Djokovicin näytös, jää nähtäväksi. Ennusmerkit ovat kuitenkin pelottavan kovat. Loppukaneetiksi laitankin oheisen twiittini ottelun loppupuolelta, mutta palataan isoon kuvaan laajemmin ensi viikolla!

lauantai 26. tammikuuta 2019

Ennakko: Novak Djokovic vs. Rafael Nadal, finaali Australian Open 2019

Finaalin aika on koittanut ja voiko kattaus oikeastaan tämän kovempi olla, kun turnauksen ykkös- ja kakkossijoitettu kohtaa! Tässä ennakkoa!

Novak Djokovicin ja Rafael Nadalin kohtaamiset Grand Slameissä ovat usein nousseet klassikoiksi ja se vaihtoehto on nytkin hyvin vahvasti läsnä. Urat ovat molemmilla jossain määrin kuitenkin ehtoopuolella ja uusi sukupolvi tekee vuosi vuodelta tuloaan, vaikka tämä kaksikko heitä juuri Australiassa rajusti kurittikin. Kyytiä saivatt mm. Denis Shapovalov, Daniil Medvedev ja Lucas Pouille (by Djokovic) sekä Alex De Minaur, Frances Tiafoe ja Stefanos Tsitsipas (by Nadal).

Varmaa kuitenkin on, että jossain vaiheessa tämän kaksikon taistelut tulevat yhä harvinaisimmiksi. Siksikin näistä kannattaa nauttia nyt niin pitkään kuin näitä saadaan ja ennen kuin uuden sukupolven rivalryt ottavat kunnolla tuulta alleen.

Kaksikon ottelut ovat viime vuosina kääntyneet hyvin usein Djokovicille. Nadal ei ole voittanut Djokoviciä lähes viiteen ja puoleen vuoteen muualla kuin massalla ja sielläkin vain kolmesti. Jo pitkään onkin tuntunut siltä, että Djokovicilla on raudanluja usko ja luottamus omaan peliinsä, kun vastassa on juuri Nadal.

Isossa kuvassa hänelle näyttää riittävänkin hieman vähempi kuin riskirajoilla lähes poikkeuksetta pelaamaan joutuvalla Nadalilla, jonka on onnistuttava vähintään 110 prosenttisesti Djokovicin kaatamiseksi ja siis varsinkin näillä serbin suosikkialustoilla, kovilla kentillä. Edellinen voitto kovilta kentiltä on kuitenkin US Openin finaalista 2013, joten ei se nyt tietenkään poissuljettua ole, etteikö historiaakin vasten peilaten mahdollisuuksia olisi.

Mutta en juuri koskaan perusta analyysejäni historiaan. Se ei itsessään tuo koskaan voittoa, eikä varsinkaan ole tae tulevasta. Toki sillä on oma painonsa ja aivan erityisesti painolastinsa, mutta lopulta se ratkaisee, kumpi pelaajista on parempi tennispelaaja juuri nyt.

Tällä kertaa asetelma on vähän saman sukuinen kuin viime kesänä Wimbledonissa, jossa he kohtasivat semifinaalissa. Nadal on otteidensa puolesta ollut mielestäni vakuuttavampi ja kahlannut finaaliin ehkä jopa omassa ennätysajassaan sekä pienimmällä kuormallaan ainakin kovien kenttien Grand Slam-historiassaan ja vastaavasti Djokovic on jälleen hieman hakenut parastaan turnauksen aikana. Finaalin alla tuntuu kuitenkin siltä, että molemmat tulevat finaaliin hurjassa pelillisessä vireessä sekä melkoisen tuoreina, kun alla on melko kevyet semifinaalit ja Djokovicilla puolivälierissä jopa Kei Nishikorista saatu luovutus alle tunnissa. Nadalilla lepopäiviä finaalin alla on puolestaan ollut kaksi, joten fysiikan näkökulmasta tämä menee melko lailla tasan. Kumpikin vaikuttaa lisäksi olevan ilman näkyviä loukkaantumisia.

Henkiseltä kantilta kohtaaminen ei juuri voisi olla mielenkiintoisempi. Kumpikin suorastaan uhkuu itseluottamusta, joka varsinkin semifinaaleissa näkyi myös rohkeissa ja armottomissa otteissa. Otteluiden jälkeen taisi olla jopa pientä mind gamesiä liikkeellä, kun kumpikin hehkutti, perättäisinä päivinä, kenttähaastatteluissa pelanneensa parastaan ja tokaisemalla ikään kuin ohi mennen etteivät todennäköisesti pysty enää juuri parempaan. Mielenkiintoista taistelutahtoa ilmassa siis tässäkin.

Vanhat haamut kalvavat varmasti kuitenkin Nadalia. Kuten sanottua, edellisestä kovien kenttien voitosta on jo aikaa ja tuoreita haavoja tuli siis Wimbledonista, jossa hän vaikutti ennen peliä olevan jopa pieni ennakkosuosikki ja pelillisesti Djokoviciä edellä. Aggressiivinen Nadal sai kuitenkin pienen "yliaggrehuolimattomuuden" johdosta näpeilleen ja Djokovic vei semin ja lopulta myös mestaruuden.

Aggressiivinen on Nadal ollut myös Australiassa ja on puhuttu jopa "uudesta" Nadalista. Syöttö on saanut uutta vauhtia ja myös peruslyönteihin sekä -peliin on tullut uutta potkua ja tehokkuutta. Analyytikko Craig O'Shannessy'n mukaan Nadalin lyöntimäärät per piste ovat merkittävästi lyhentyneet varsinkin parin vuoden takaisesta Australian Openista. Sama analyytikko kuuluu muuten edelleen Djokovicin tiimiin, joten mm. Instagramissa ja Facebookissa esiin nostamansa artikkelin mukana serbialainen on varmasti saanut rautaisen datapaketin espanjalaisen pelistä myös syöttösuunnat mukaan lukien. Djokovic tietää mitä tuleman pitää. Datan hyväksikäyttö tekee tuloaan tenniksessäkin.

Syöttö onkin Nadalilla toiminut hyvin ja tuonut hurjan määrän niitä kaivattuja suoria pisteitä, jotka ovat tietysti omiaan laskemaan noita pisteiden lyöntimääriä. Sitä tekevät myös jatkuva aggressiivisuus varsinkin kämmenpuolelta, josta kämmen, mutta nyt myös erittäin terävästi toiminut rysty, on lähtenyt kaikkiin suuntiin hyvin kaikkialta ja varsin rohkeasti. Pelkkä kämmenpommilla operointi toi aiemmin Nadalin peliin ajoittain jopa junnaamisen tuntua, johon Djokovicinkin oli hyvässä rytmissä kiva iskeä rystyllään vastaan. Tätä nyt nähtyä tehokasta monipuolisuutta ja erityisesti paljon nähtyä verkkopeliä vaaditaan myös finaalissa. Kaikissa tilanteissa Djokovic olisi saatava paineen alle ja kiireeseen. Vaikka puolustus on kova, niin ei sekään ihan kaikkea kestä. Sen pienikin murtaminen voi riittää, vaikkei siitä läpi pääsisikään.

Tosiaan, Djokovic on mielestäni esiintynyt toistaiseksi hieman passiivisena ja liiaksi puolustukseensa luottavana, mutta toisaalta, tulosta on tullut. Toki ottelu varsinkin Medvedeviä vastaan kääntyi puhtaaksi fysiikkataisteluksi, jossa Djokoviciä ei normiolosuhteissa voita kukaan. Ei todennäköisesti edes Nadal. Mutta jaksaako Djokovic vielä toisen vähintään yhtä kovan fyysisen taistelun tähän viikkoon, vaikka hän tavallaan tuore onkin. En usko, että edes Djokovic uskaltaa kokeilla tätä Grand Slam-finaalissa.

Periaatteessa Djokovic voikin tulla otteluun kahdella pelitavalla, jotka molemmat vievät hänet erittäin lähelle mestaruutta. Toisaalta hurja puolustus ja sen päälle rakentuva vastaiskupeli, jolla hän kurittaa Nadalia paikan tullen voisi olla "turvallisempi". Toki siinä piilee juuri tuo mainittu fysiikkataistelun vaara, jossa kelikin voi tehdä tepposet, sillä Nadal kestää kuumuutta varmasti paremmin. Toinen tapa lähestyä peliä on se yltiöaggressiivisuus, jolla Djokovic murskasi kaikki mm. vuonna 2011,  jolloin hän ei antanut takarajan suhteen yhtään periksi. Mies pysyi kuin liimattuna sen päällä, iski jatkuvasti nousevaan palloon hyvällä pituudella, piti vastustajat kaukana takana ja iski tappavan iskun kun kenttä oli auki tai viilsi vielä jyrkemmällä kulmalla, jos vastus erehtyi kulmaa yhtään avaamaan. Tämä tapa voisi toimia hyvin jopa jonkinlaisena "yllätyksenä", mutta se toki vaatii vielä enemmän itseluottamusta kuin tähän asti nähty peli. Yhtä lailla Nadal osaa iskeä vastaan, joten pelotetta riittää siinäkin mielessä.

Miten tässä sitten käy, on vaikea sanoa. Sanoisin, että Nadal on pelillisesti juuri nyt vahvempi, mutta Djokovic on mestari murskaamaan hyvänkin hyökkäyksen, joten puntit menevät äkkiä tässäkin suhteessa tasan. Ratkaisu saatetaankin nähdä henkisellä puolella. Paikan tullen molempien on oltava jäätävän kylmä. Pienikin epäröinti saattaa kostautua, kuten kesällä Wimbledonissa. Paljon nähdäänkin tarkkaa pelaamista, jossa Djokovic lanaa kiitoratatennistään kentän pitkittäissuunnassa hyvillä marginaaleilla, mutta toki myös painavalla lyönnillä. Tähän sitten kärsimättömämpi Nadal yrittää iskeä kuoppaa. Tämä kuitenkin kostautuu ja Djokovic vie äärimmäisen tiukan taistelun 3-2.

Eurosport ja Eurosport Player näyttävät ottelut. Vasurilla-blogi ja Eurosport ovat yhteistyössä kaudella 2019.

perjantai 25. tammikuuta 2019

Ennakko: Novak Djokovic vs. Lucas Pouille, semifinaali Australian Open 2019

Miesten puolella on enää kaksi ottelua jäljellä eli finaali sekä tämä semifinaali Novak Djokovicin ja Lucas Pouillen välillä. Tässä ennakko!

Miehet kohtaavat nyt ensi kertaa, joten vanhoja taakkoja ei sinällään ole. Fyysistä taakkaa on sen sijaan turnauksessa kertynyt hyvin eri tavalla. Kun Djokovic on taistellut ja taiteillut itsensä semifinaaliin noin kymmenessä tunnissa, on Pouillella taakkaa 1.5-kertaisesti eli lähes 15 tuntia. Se ei voi olla vaikuttamatta otteisiin perjantaina, varsinkin kun ottelu pelataan päiväsessiossa, jolloin on tukalan kuuma, vaikka katto kuumuuden takia suljettaisiinkin.

Novak Djokovicin tie semifinaaliin ei kaikilta osin ole ollut helppo. Serbialainen otti tiukati yhteen Daniil Medvedevin kanssa äärimmäisen fyysisessä ottelussa, joka selvästi söi miehen fysiikkaa rajusti. Kei Nishikorin valitettava keskeyttäminen vajaan tunnin pelin jälkeen puolivälierässä oli kuitenkin juuri sitä, mitä Djokovicinkin mukaan "lääkäri määräsi". Lepoa tuli nyt juuri sopivaan kohtaan.

Lucas Pouillella moista luksusta ei ole ollut. Matkalla on tullut ikään kuin "turhia erätappioita" 2-0-johdossa, eikä oikeastaan mikään ottelu ole ollut läpijuoksu ehkä ensimmäistä kierrosta lukuunottamatta. Kun haarukassa on jo nyt uran paran Grand Slam-suoritus voi vatsa olla alitajuisesti kylläinen, eikä paras peli sittenkään irtoa, vaikka haluja kuinka olisi. Fyysisen kuorman painaessa jälki voi olla yhtä tylyä kuin tänään ensimmäisessä semifinaalissa Rafael Nadalin ja Stefanos Tsitsipasin välillä.

Ongelmana Djokovicin kanssa aina on, että hänellä on vähintään kaksi raudanlujaa, lähes pettämätöntä pelitapaa. Toinen on se hyvin aggressiivinen takarajan päällä liimattuna seisova moukaroija ja toinen se kaiken hakeva seinä, joka rankaisee kulman avaamisesta tai lyhyestä pallosta välittömästi. Australiassa Djokovic on turvautunut hyvin paljon jälkimmäiseen, vähemmän hohdokkaaseen, pelitapaansa, jolla hän uuvutti muun muassa juuri Medvedevin aivan totaalisesti noin kahdessa erässä. Hän pystyy tekemään näistä otteluista lähes puhtaita fysiikkataisteluita ja siinä kisassa Pouille tulee olemaan vielä suupala.

Pouillen tulee kaikesta huolimatta olla se aloitteellisempi, rohkeampi ja lopulta myös henkisesti sitkeämpi, vaikka se ajoittain tuntuisikin pään seinään lyömiseltä. Hän voisi terävällä syöttämisellään ja peruslyönneillään saada stadionia puolelleen ja Djokovicia hieman epätasapainoon ja ärtyneeksi. Silloin hänellä olisi pieni paikka iskeä, vaikkakin Djokovicillä onkin paha tapa pelata äärimmäisen armottomasti ja painavasti kaikissa mahdollisissa tilanteissa ja myös siis silloin, kun peli "ei kulje". Sen seinän voittaminen on usein mahdotonta.

Vaikka Djokovicia ajoittain moititaan eräänlaisesta kiitoratatenniksestä, jossa palloa lyödään suurilla marginaaleilla lähes jatkuvasti keskikaistaan painavalla ja pitkällä pelillä ilman kulmien avaamista, niin Djokovic suorastaan nauttii, kun joku lopulta erehtyy kulmaa avaamaan. Silloin lähes poikkeuksetta lävähtää serbiltä vielä jyrkempi kulma ja piste on ohi.

Medvedev tosiaan kokeili osin hyvälläkin menestyksellä hieman toisenlaista taktiikkaa, jossa hän löi esimerkiksi rystyään lähes kentän keskimerkin tuntumaan Djokovicin rystylle ja pyrki murtamaan Djokovicin ikään kuin tämän  omin keinoin. Se toimi ajoittain hyvin ja Djokovic oli selvästi hieman turhautunut ja kärsimätön, mutta lopulta se siis kulutti venäläisen täysin loppuun ja Djokovic marssi tähän semifinaaliin.

Vähän samaa pelkään tämän ottelun osalta ja veikkaankin, että Djokovic marssii tästä tuoreempana finaaliin. Djokovic 3-0.

Eurosport ja Eurosport Player näyttävät ottelut. Vasurilla-blogi ja Eurosport ovat yhteistyössä kaudella 2019.

keskiviikko 23. tammikuuta 2019

Ennakko: Rafael Nadal vs. Stefanos Tsitsipas, semifinaali Australian Open 2019

Semifinaalivaihe ja herkulliset asetelmat nuorten ja vanhojen kesken! Ensimmäisessä semissä torstaina kohtaava Rafael Nadal ja Stefanos Tsitsipas. Tässä ennakko!

Vaikka kaksikko kohtaa vasta toista kertaa (Nadal johtaa voitoin 2-0), on tässä monessa mielessä olemassa klassikon ainekset. Mielenkiintoisia kulmia otteluun tuovat muun muassa nuoruus vastaan vanhuus, tuleva hallitsija vastaan vanha hallitsija, vasuri vastaan oikuri, vasurin kämmen vastaan oikurin yhden käden rysty ja muut pelilliset kontrastit.

Kummallakin on omat selkeät vahvuutensa ja paljon tuleekin kulminoitumaan siihen, kumpi pääsee pelaamaan enemmän omaa peliään. Pääseekö Nadal paukuttamaan riittävästi takarajan päältä ja pitämään kreikkalaista ikään kuin juoksunarussa vai saako Tsitsipas rikottua Nadalin rytmiä ja otettua monipuolisella hyökkäyspelillään riittävästi aikaa Nadalilta pois?

On varmaa, että Nadal pyrkii hyödyntämään maksimaalisesti kämmentään Tsitsipaksen yhden käden rystyä vastaan. Korkeaan pomppuun yhden käden rystyä on aina ikävä lyödä. Se, pomppaako pallo iltasessiossa riittävän korkealle, jää kuitenkin nähtäväksi. Lisäksi kämmenessä tulee olla tällä kertaa myös loistava pituus ja paino, sillä kreikkalainen ottaa rystyään tarvittaessa mestarillisen aikaisin. Lisäksi Tsitsipaksen rysty tuntuu kestävän esimerkiksi muuan Federer-rystyä paremmin. Hyvä ja monipuolinen rysty, kuten Tsitsipaksella on, tietää Nadalille aina vaikeuksia, sillä juuri se isoin syömähammas on tällöin suuressa vaarassa tylsistyä pahasti ennen isompia tuhoja.

Nadal on hyödyntänyt tätä aina erityisesti slice-syötössään kakkosruutuun ja juuri siinä lyönnissä espanjalainen löytänee tehojaan hyvillä syöttö plus yksi -yhdistelmillä. Toki syöttäminen on muutenkin suuressa arvossa, mutta myös suurennuslasin alla varsinkin Nadalin pelissä. Turnauksessa aletaan olla nyt niin hurjassa vaiheessa menestyspaineiden kannalta, ettei uusi syöttö välttämättä aina toimi tai hän ei sitä uskalla käyttää. Tällöin Nadal turvautuu helposti vanhaan tuttuun, jolloin Tsitsipas saattaa päästä ainakin kakkossyötön päälle.

Peruslyöntipelissä Nadalin tulee pitää yllä monipuolisuutta ja lätkittävä kämmentään terävästi, tulisesti ja rohkeasti ja ennen kaikkea myös sinne linjaan. Samoin rystykrossi kysyy nyt jatkuvaa uskallusta ja siis tulivoimaa. Rohkeus onkin ehdottomasti yksi hänen avainteemoista, sillä Tsitsipas tulee otteluun varmasti yhtä huolettomana kuin vaikkapa Federeriä vastaan. Jännittäessään Nadal tukottaa lyöntinsä usein täysin överiin yläkierteeseen, joten rentous ja rohkeus pelata pitää säilyä koko ajan. Varsinkin nyt, koska ottelussa Federeriä vastaan Tsitsipaksessa vakuutti eniten juuri se nuoren haastajan pään kylmyys ja kyky pysyä ottelussa mukana, vaikka paineet ja ottelun intensiteetti olivat valtavat.

Tsitsipas on puolestaan vakuuttanut turnauksessa jo monella tavalla. Peli on ollut valtavan upeasti kasassa, vaikkei hänen peliään ole helpoin toteuttaa. Aggressiivinen peli vaatii aina paljon enemmän tuntumaa kuin vaikkapa keskikaistan pommittaminen tai puolustamisen kautta lähtevä pelitapa. Voitto Federeristä oli upea esitys, mutta palautuminen siitä henkisesti seuraavaan otteluun suurta taistelijaa, Roberto Bautista Agutia, vastaan oli mielestäni vielä suurempi osoitus miehen kypsyydestä tässä ja nyt.

Viime vuosi oli miehelle hurja kasvun vuosi ja varsinkin Milanon NextGen-turnaus oli sellainen maturiteettikoe, jolloin pojasta kasvoi mies. Nyt hän on jo jotain muuta kypsempää, jos vertaa vaikkapa Alexander Zvereviin, joka hakee vieläkin sitä Grand Slam-läpimurtoaan.

Tsitsipaksella tuo hetki on nyt. Hän pelaa letkeää omaa peliään, josta on periaatteessa hieman jopa vaikea ottaa selvää, mikä hänen juttunsa on, sillä niin monipuolinen ja arvaamatonkin hän tavallaan on. Tästä jo viime syksynä ja joulukalenterissa kirjoitinkin.

Pelitapa on kuitenkin saanut NextGenistä lähtien selkeyttä hyökkäyspelin osalta ja pyrkimys esimerkiksi verkkopeliin on iso palanen hänen peliään. Nadalia vastaan hänen tuleekin olla mahdollisimman rytmitön ja rakentaa jatkuvaa painetta espanjalaisen päätyyn. Se vaatii kuitenkin paljon hyvää ja äärimmäisen laadukasta rakentelua, sillä Nadal rankaisee kyllä armotta, jos aikaa jää vaikkapa ohituksille. Ennen kaikkea hänen pitää tehdä tai saada Nadal neuvottomaksi olemalla valmis oikeastaan kaikkeen mitä tämä yrittää. Takakenttäpelissä pitää pystyä vastamaan kaikki niihin kysymyksiin, joita Nadal kysyy esimerkiksi juuri edellä mainitun rystyn osalta.

Pelaajissa on paljon myös samaakin. Heidän asenteensa ja kunnioituksensa peliä kohtaan on suorastaan ihailtavaa, jolla he saavat puolelleen kaikki. Tässä turnauksessa vaikuttaa juuri nyt siltä, että nyt kohtaavatkin turnauksen kaksi kovapäisintä luupäätä, jotka eivät ikinä anna periksi. Eivät ikinä. Eivät yhtään. Sitkeys taistella, roikkua ja raastaa säilyy kuolemaan saakka.

Mutta, miten sitten käy? Nadal ei ole turnauksessa vielä erätappioita kokenut, eikä todellisia testejä vielä oikeastaan edes ollut, joten hän on varmasti tuoreempi, mutta olisiko Tsitsipas testiensä kautta valmiimpi? Toki heti toinen iso kysymys on se, onko Tsitsipas tämän vuoden tavoitteeseensa (yksi Grand Slam-välierä) jo päästyään ja loistavien voittojen jälkeen vieläkin riittävän nälkäinen jatkamaan täydellä henkisellä kuormalla myös Nadalia vastaan? Se vaatii älyttömiä voimavaroja pään sisällä, ei vain kropassa.

Jännäksi ja aivan erityisen mielenkiintoiseksi tämä menee, mutta sanotaan nyt näin, että vielä vallanvaihto saa odottaa ja Nadal jatkaa 3-1.

Eurosport ja Eurosport Player näyttävät ottelut. Vasurilla-blogi ja Eurosport ovat yhteistyössä kaudella 2019.